Olemme Jumalan seurakuntana uuden liiton temppeli, vanhan liiton käsin rakennetun ilmestysmajan ja Salomon temppelin täyttymys. Jeesus sanoi Jerusalemissa olleesta ja Herodeksen kunnostamasta Salomon temppelistä: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä. Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, Hänen opetuslapsensa muistivat, mitä Hän oli sanonut. Ja he uskoivat todeksi Kirjoitukset ja sen sanan, jonka Jeesus oli puhunut. ” Joh. 2:19-22. Niin myös tapahtui. Jeesus perusti kolmessa päivässä uuden liiton seurakunnan, jota sanotaan ”Kristuksen ruumiiksi”. Miten se tapahtui? – Hän aloitti kärsimystyönsä viimeisen ehtoollisen jälkeen Getsemanen puistossa torstai-iltana. Koko ihmiskunnan syntitaakkaa alettiin asettaa Hänen päälleen: ”Tuskan valtaamana Hän rukoili yhä hartaammin, ja Hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan.” Luuk,. 22:44. Torstain ja perjantain vastainen yö oli valvontayö. Jeesus otettiin kiinni ja Hänet vietiin kuulusteltavaksi. Koko yö oli yhtä kärsimystä. Ja viimein perjantaiaamuna Hänet tuomittiin ristinkuolemaan. Pahoinpideltynä ja henkihieveriin ruoskittuna Hänet naulittiin ristille noin klo 09.00 aamulla. ”Niin kuin monet kauhistuivat Häntä – niin runneltu Hän oli, Hän ei enää näyttänyt ihmiseltä, Hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo.” Jes. 52:14. Hänet oli ruoskittu muodottomaksi verimassaksi. ”Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän kärsi. Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:4,5. JEESUS OLI SIJAISUHRI. Hän oli ristillä noin 6 tuntia, kunnes kuoli n. Klo 15.00. ”Se on täytetty!” oli mahtava voittohuuto ristiltä, kuoleman kauhujen keskeltä. Jeesus oli nyt sovittanut syntimme. Hänet haudattiin. Mutta kolmantena päivänä, sunnuntaiaamuna varhain Jeesus nousi ylös kuolleista. Mark. 16. Näin Hän oli täyttänyt ennustuksensa, että perustaa kolmessa päivässä uuden liiton seurakunnan. Luuk. 23:44-24:8. Hänet vastaan ottaneet ihmiset ovat uskoon tultuaan ”Kristuksen ruumiin” jäseniä eli kuuluvat Hänen perustamaansa seurakuntaan.”Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään.” 1 Kor. 12:27. ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus” ja risintintyö. 1 Kor. 3:11.
Olemme Jumalan kasvimaa: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan vaan Jumala, joka antaa kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat yhtä, mutta kumpikin saa palkan oman vaivannäkönsä mukaan, sillä me olemme Jumalan työtovereita. Te olette Jumalan viljelysmaa ja Jumalan rakennus.” 1 Kor. 3:6-9. Tehtävämme on huolehtia, ettei sydämemme maaperään, Jumalan kasvimaalle, pääse kasvamaan rikkaruohoja, jotka tukahduttaisivat aidon kasvun. Matt. 13. ”Niin kuin siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä. Juurtukaa Häneen, rakentukaa Hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotava.” Kol. 2:6,7. Seurakunnan kokouksista tulisi siis kuulua ylivuotava kiitoksen ääni. ”Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa.” Psalmi 118:15.
Olemme oksia Jeesuksessa (Joh. 15), viinipuussa ja öljypuussa. Room. 11:17-24. ym. Meidät katkaistiin entisestä Aadamin suvun jäsenyydestä. Taivaallinen Sanan veitsi leikkasi meidät irti syntimaailmasta. Saimme uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Aadamin suvun jäsenyys haudattiin kasteen hautaan. Room. 6:4. Synnyimme Jumalasta (Joh. 3:3-5), joten Hän on nyt uusi ”kantaisämme”. Meidät oksastettiin Jeesus-puuhun. Häneen tehtiin haava, johon meidät oksastettiin. Hänen elämänsä alkoi virrata meihin. Pian tapahtui juurtuminen (Kol. 2:6,7) ja alkoi kasvaminen, kunnes aloimme kantaa hedelmää.
Olemme Jesaja 2. luvun profetiassa mainittu Siionin vuorella oleva Jerusalem. Miika 4. Uusi Jerusalem on ”morsian, Karitsan vaimo”. Ilm. 21.1 Kor. 3:16. Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen, nykyinen taivas ja maa muuttuvat yhdeksi tulimereksi, johon jäävät pelastumattomat sielut. ”Nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut tulelle, säästetyt jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” 2 Piet. 3:7. ”.. silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.” 2 Piet. 3:10. ”Mutta Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” 2 Piet. 3:13. Jumala luo siis pelastuneita varten kokonaan uuden maan. Siihen maahan laskeutuu uusi Jerusalem. Ilmestyskirja opettaa, mikä se on: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu.” Ilm. 21:1-4. Enkeli tahtoi siis näyttää Johannekselle morsiamen, joka siinä vaiheessa oli muuttunut Karitsan vaimoksi: ”Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.” Ilm. 21:9. Ja mitä enkeli näytti? ”Hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä.” Ilm. 21:10. Morsian, Karitsan vaimo on siis seurakunta, uusi Jerusalem, joka laskeutuu taivaasta uuteen maahan, ei tähän katoavaan Tellukseen. Seurakunta on Raamatun opetuksen mukaan yhtä kuin Siionin vuorella oleva temppeli ja Jerusalem; kaikkea sitä. ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.” Jes. 65:17-18. Olemme seurakuntana uuden Jerusalemin kansaa, joka jo täällä on vapaa uskonnollisuudesta ja ns. temppelijumalanpalveluksesta. Siksi emme sielläkään tarvitse ulkoista temppeliä. ”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.” Ilm. 21:22. /”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala turmelee hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” 1 Kor. 3:16,17.
Kokoontumispaikat ovat eri asia. Tarvitsemme sekä julkisia että kotikokouspaikkoja. Apt. 1:13; 12:12; 19:9. 1 Kor. 16:19; Filem. / 2. Kokoontumisen tulee tapahtua paikkakunnan seurakuntavirkojen yhteydessä. Efes. 4:11-16. Tiit. 1:5. Muussa tapauksessa ei tapahdu tervettä kasvua.
Jumalan suunnitelma tässä vaiheessa on järjestää yksi seurakunta paikkakunnittain. ”.. että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon.” Efes. 3:10. Jeesus, Taivaan Kuningas ja seurakunnan Herra, kutsuu omiaan pyhitykseen, Hänen rakkautensa piiriin: ” .. niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.” Efes. 5:25-27. Matt. 13:36-43.
Ennen uskoon tuloani olin ilman Jumalaa ja matkalla kohti kadotuksen tulijärveä, samoin kuin kaikki muutkin, jotka eivät ole uskossa Jeesukseen. Mutta ottaessani vastaan Jumalan armon sain suuret syntini anteeksi Jeesuksen veren kautta. Hänen sijaisuhrinsa riitti syntieni sovitukseksi. Tulin uskoon ja Jumalan lapseksi. Siirryin pois sielunvihollisen vallasta ja pääsin sisälle taivaan siunaukseen. Annoin kastaa itseni raamatullisella upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Olen taivaallisen ”kuningaskunnan” jäsen. Ilm. 1:5,6. Matkani päämäärä on ikuinen Taivaan koti.
Raamattu sanoo uskoon tulleille näin: ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne. Niissä te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan (paholaisen) tahdon mukaan, sen hengen, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme.” Efes. 2:1-3.
Tahtoisitko sinä päästä Taivaaseen? Se on mahdollista. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Ota siis vastaan Jeesus sydämeesi ja anna elämäsi Hänelle. Ala sitten auttaa muitakin löytämään pelastus Jeesuksessa. Hän sanoo nyt myös sinulle näin: ”Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26: 17,18.
”Niin kuin siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä. Juurtukaa Häneen, rakentukaa Hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotava.” Kol. 2:6.7.
Olemme alkaneet siirtyä lopulliseen siunauksen vaiheeseen Israelin tapahtumissa. Se on se, että Jaakobin 12 sukukuntaa ottavat vastaan pelastuksen omassa Messiaassaan, Jeesuksessa. Näin he saavat yksilöittäin syntinsä anteeksi ja tulevat näin Jumalan lapsiksi. Room. 11:25,26. Hebr. 8:12,13. Tämä prosessi edellyttää Israelin kansan heräämistä näkemään syntinsä ym. Raamatun vakavat sekä siunaavat totuudet. Siksi Raamattu kehottaa meitä evankelioimaan ensin juutalaisia, sitten myös pakanoita. Room. 1:16.
”Herra, Herra sanoo näin, Hän, joka kokoaa Israelin karkotetut: Minä kokoan vielä muitakin näiden koottujen lisäksi.” Jes. 65:8. / ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:16. Me pakanuudesta kääntyneet olemme mainittuja ”muita lampaita”, jotka emme ole alkuisin Israelin lammastarhasta. ”Hän (Jeesus) on meidän rauhamme. Hän teki nuo molemmat ihmisryhmät (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki niitä erottavan vihollisuuden muurin, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksineen (aloittamalla uuden liiton). Näin Hän teki, jotta Hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi ja niin tekisi rauhan ja jotta Hän yhdessä ruumiissa ristillä sovittaisi nuo molemmat Jumalan kanssa ja niin omassa itsessään tekisi lopun vihollisuudesta.” Efes. 2:14-16. ”Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä. Katso, minä käsken tulemaan monta KALASTAJAA, sanoo Herra, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen minä käsken tulemaan monta METSÄSTÄJÄÄ, ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista.” Jer. 16:14-16. Samalla tavalla Jumala palauttaa meidät uskoon tulleet Jerusalemista alkaneeseen uskoon, oppiin ja toimintaan.
Jumalan seurakunta siunaa Israelia ja kulkee nyt lopunajan tapahtumissa sen kanssa kohtalonyhteydessä. Niin kuin Israel kootaan kaikista maista takaisin isiensä maalle, samoin kootaan myös Jumalan seurakunta ulos uskonnoista takaisin Jerusalemista alkaneeseen aitoon kristinuskoon. Halleluja!
Profetia Israelin kokoamisesta ajoittuu lopunaikaan: ”Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen,vuosien lopulla sinun on mentävä maahan, joka on toipunut miekan jäljiltä, ja kansan luo, joka on koottu monien kansojen seasta. Sinun on mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa ovat olleet rauniomaana. Se kansa on tuotu pois kansojen seasta ja kaikki asuvat siellä turvallisesti.” Hes. 38:8,16.
Katsomme profeetta Hesekielin sanoman luvusta 37: 1”Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Hengessä ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä luita. 2 Hän kuljetti minua kaikkialla, niiden ympärillä ja minä näin, että niitä oli hyvin paljon pitkin laaksoa ja että ne olivat hyvin kuivia. 3 Hän kysyi minulta: ”Ihmislapsi, voiko näistä luista tulla eläviä?” Minä vastasin: ”Herra, Herra, sinä sen tiedät.” 4 Hän sanoi minulle: ”Profetoi näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana! 5 Näin sanoo Herra, Herra, näille luille: Katso, minä annan teihin tulla hengen. 6 Minä kasvatan teihin jänteet ja lihan, peitän teidät nahalla ja annan teihin hengen. Niin teistä tulee eläviä, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.” 7 Minä profetoin niin kuin minua oli käsketty. Profetoidessani kuului ääntä, kuului kolinaa, ja luut lähenivät toisiaan. 8 Minä katselin niitä ja näin, kuinka niihin kasvoi jänteet ja liha, ja niiden päälle tuli nahka. Niissä ei kuitenkaan ollut vielä henkeä. 9 Herra sanoi minulle: ”Profetoi hengestä. Ihmislapsi, profetoi ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljältä tuulelta ja puhalla näihin surmattuihin, että he heräisivät eloon.” 10 Minä profetoin niin kuin Hän oli minua käskenyt. Silloin surmattuihin tuli henki; he heräsivät eloon ja nousivat jaloilleen. Heitä oli hyvin suuri joukko. 11 Herra sanoi minulle: ”Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. ! He sanovat: ’Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, ja me olemme hukassa.’ 12 Sen tähden profetoi ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan hautanne ja nostan teidät, kansani, ylös haudoistanne ja tuon teidät Israelin maahan. 13 Te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne. 14 Minä panen teihin Henkeni, ja te heräätte eloon. Minä sijoitan teidät omaan maahanne, sanoo Herra.” Israelin kuolleet luut alkoivat kuulla Herran Sanaa. Kansa heräsi ja alkoi kuulua kolinaa luiden lähestyessä toisiaan; kunnes maailman juutalaiset viimein ymmärsivät, että on aika saada isiensä maa takaisin ja perustaa Israelin valtio noin 2000 vuoden diasporan jälkeen: Näin Jumalan ihme tapahtui vuonna 1948. Israelin valtio yhdisti Juudan ja Israelin. Se on nyt kaikkien Jaakobin jälkeläisten yhteinen kotimaa. Jospa Israel on nyt myös meidän Israel-öljypuuhun liitettyjen pakanoidenkin kotimaa. Näin voimme ajatella Room. 11:17-27. / Efes. 2:11-13. perusteella. Gal. 6:16.
YHTEYS 15 Minulle tuli tämä Herran sana: 16 ”Sinä, ihmislapsi, ota sauva ja kirjoita siihen: ’Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille.’ Ota sitten toinen sauva ja kirjoita siihen: ’Joosefille; Efraimin ja koko häneen liittyneen Israelin huoneen sauva.’ 17 Vie ne sitten lähelle toisiaan niin, että niistä tulee kuin yksi sauva sinun kädessäsi. 18 Kun sitten maanmiehesi pyytävät sinua kertomaan heille, mitä tarkoitat sauvoilla, 19 niin sano heille: ’Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan Efraimin kädessä olevan Joosefin ja häneen liittyneiden Israelin heimojen sauvan ja asetan sen yhteen Juudan sauvan kanssa. Minä teen niistä yhden sauvan, ja niistä tulee kädessäni yhtenäinen.’ 20 Olkoot sauvat, joihin olet kirjoittanut, kädessäsi heidän nähtensä, 21 ja puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois kansojen keskeltä, minne he ovat joutuneetkin. Minä kokoan heidät kaikkialta ja tuon heidät omaan maahansa. 22 Minä teen heistä yhden kansan siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas (Jeesus) hallitsee heitä kaikkia. Silloin he eivät enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaannu kahdeksi valtakunnaksi. .. ”
”Totisesti, minä kokoan Jaakobin, minä kerään tarkoin Israelin jäännöksen. Minä saatan sen yhteen kuin lampaat tarhaan, kuin lauman laitumelleen. Silloin on ihmisten kohina. Tien aukaisija käy heidän edellään. He raivaavat tiensä, kulkevat portille ja menevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa kulkee heidän edellään, ja Herra on heidän johtajanaan.” Miika 2:12,13. Jeesus on Israelille luvattu ”Tien aukaisija” ja David-Kuningas. Tämä on nyt lopunaikana tapahtuva: ”Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttään päivien lopulla.” Hoos. 3:5.
Jumala puhuu edelleen ihmisille Raamatun Sanan kautta avaten ymmärryksemme käsittämään Hänen tahtoaan. Luuk. 24:45. ”Hän herättää korvani aamu aamulta, niin että kuulen opetuslasten tavoin.” Jes. 50:4. Eräs rukoilijoille avautunut aihe on Raamatun opettama seurakuntatotuus, congregation. Tämä aihe pitää nyt sisällään sanoman Hebr. 12:26,27:”Silloin Hänen äänensä sai maan vapisemaan, mutta nyt Hän on luvannut: ”Vielä kerran minä järisytän maan, enkä vain sitä vaan taivaankin.” Tuo ”vielä kerran” osoittaa, että ne, jotka järkkyvät, tulevat muuttumaan, koska ne ovat luotuja, jotta pysyisivät ne, jotka eivät järky.” Tämän kirjoituksen aihe järisyttää uskonnollisia rakenteita. / Alkuperäisen mallin mukainen seurakunta on paholaisen pahin uhka. Siksi se vastustaa vihansa vimmalla seurakunnan palauttamista Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. 1 Joh. 2:24,25. Mutta Jumala on antava meille Kaalebin mielen: ”Menkäämme sinne rohkeasti ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me pystymme siihen.” 4 Moos. 13:30.
Lue teksti kokonaan. Vain näin voit ymmärtää kirjoituksen opetuksen. Toistan samoja asioita sen tähden, että opetus varmasti menee perille. Kysymyksessähän on Jumalan näky Hänen seurakunnastaan.
ALKUAIKOJEN SIUNAUSTEN TIELLE Jumala tahtoo palauttaa seurakuntansa alkuajan kirkkaaseen elämänyhteyteen seurakunnan Herran, Jeesuksen kanssa. Siinä Elämässä eläviä kristittyjä Pyhä Henki johdattaa keskinäiseen yhteyteen ja toimintaan, jossa Jeesus on mukana pelastaen, parantaen ja täyttäen Pyhällä Hengellä. Apt. 2. Hän lähettää uskoon tulleet julistamaan evankeliumia, auttamaan kärsiviä ja parantamaan sairaita. ym. Mark. 16:15-20. Apt. 1:8. Pääpaino ristin armotyön jälkeen tuleekin olla Pyhän Hengen voiman tunteminen. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Ihmiselämän tärkein asia on saada syntinsä anteeksi ja näin tulla uuden liiton Jumalan lapseksi. ”Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11:27. Tämä asia ei saa peittyä muiden tärkeiden Raamatun opetusten varjoon. Kiitos Herralle! ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi.” Ilm. 1:5,6. Kiitos Jeesus! ”Sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi.” Ilm. 5:9,10. Seurakunta on siis Jeesuksen verellä ostettu ihmisten joukko, Hänen kuningaskuntansa, jonka tarkoitusperät ovat ainoastaan hengelliset.
Jokainen Raamattua lukeva pystyy kyllä ymmärtämään, mikä on oikea seurakunta. Raamatun antama vastaus on hyvin yksinkertainen: Uskoon tulleet IHMISET ovat Jumalan seurakunta. Uskonnot, uskonsuunnat, kirkkokunnat, yhdistykset, yms. eivät ole seurakuntia. Jokaisella paikkakunnalla olevat uudestisyntyneet ihmiset muodostavat asuinpaikkakuntansa paikallisen seurakunnan. Tämä on oltava jokaisen uskoon tulleen tunnustus. Siitä alkaa asian ymmärtäminen sekä käytännön toiminta. Raamattu mainitsee siis seurakunnat monikossa vain sillä perusteella, että uskovia on monilla paikkakunnilla. = Yksi kaupunki, yksi seurakunta. Tiit. 1:5. Kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa. Seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa. Ilm. 1:11. jne. ym. Mutta Raamatussa kokonaisseurakunta mainitaan silti yksikössä, Kristuksen ruumiina (1 Kor. 12:27) koska Jeesus on ainoa seurakunnan perustaja! !!! Hän perusti ristillä ensimmäisen ja viimeisen seurakunnan.
Opetus SEURAKUNNAN OLEMUKSESTA on aihe, joka on pahasti vääristynyt koko ihmiskunnassa. Valtaosa ihmisistä on niellyt eksyttävän opetuksen, että seurakunta olisi joku ihmisten perustama laitos. Sen opin mukana on ajauduttu opissa alkuperäisen kristinuskon ulkopuolelle. Ja vaikka srk-asia ei olekaan pelastuskysymys, on sen hajottaminen vakava lankeemus. ”Voi paimenia, jotka tuhoavat ja ajavat hajalle minun laitumeni lampaat, sanoo Herra.” Jer. 23:1. Apt. 20:29,30. Uusien kirkkokuntien perustamisella nuo ”paimenet” ovat rikkoneet uskovien raamatullisen yhteyden (ykseys) ja keskinäisen rakkauden. Tämän tähden, näin sanoo Herra: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22. Näin Jumala kutsuu omiaan takaisin kaikkeen hyvään ja oikeaan, mm. seurakuntatoiminnan alkuperäisiin toimintatapoihin. Joh. 17:21-23. mainittu meitä koskeva opetus tulee toteutumaan: ”Että he olisivat täydellisesti yhtä”. Tulemme siis olemaan ”täydellisesti yhtä”. Se ei näy vielä, mutta sen on tapahduttava tässä ajassa. Muussa tapauksessa Jeesuksen rukous on ollut turhaa sanahelinää. – Mutta todellisuuteen ja yhteyteen herääminen tapahtuu VARMASTI! Näin sanoo Jeesus. Matt. 25:6-12. Se tapahtuu palaamisella tässä kirjoituksessa mainitulle Raamatun opetusten tielle. ”Pyhitä heidät totuudessa. Sinun Sanasi on totuus.” Joh. 17:17. Seurakunnan asettuminen takaisin apostolisen ajan uskoon ja totuuteen tapahtuu ennen Jeesuksen takaisin tulemista: ”Taivaan oli määrä ottaa Hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen. Tästä Jumala on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suulla.” Apt. 3:21. Hebr. 13:7-14. – Aitoon parannukseen kuuluu myös seurakunnan puhdistautuminen ns. ”suurmiehistä”, jotka korottavat itsensä muiden yläpuolelle (mm. virkapappeus piispoineen yms.). Seurakunnassa on vain yksi Suuri Henkilö. Hän on Jeesus, seurakunnan Ylipaimen. Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Matt. 11:7-14.
KETKÄKUULUVATSEURAKUNTAAN Seurakuntaan kuuluvat siis vain aidosti uudestisyntyneet, jotka ovat uskoon tultuaan kastetut upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:41. Aito uskoon tuleminen on sitä, että alat elää yhdessä Jeesuksen kanssa. Siitä alkaa seurakuntatotuuden avautuminen. Jumala tahtoo johdattaa meidät tämän kokemisessa alkuajan siunausten tielle. Näin ymmärrämme, että jokainen uskoon tullut kuuluu yhteen ja samaan Jumalan laumaan eli seurakuntaan. Mikään muu ei ole mahdollista, koska Jeesukselle kuuluminen on yhtä kuin kuuluminen Hänen seurakuntaansa! Nimen kuuluminen jäsenkortistoon ei ratkaise seurakuntaan kuulumista. Eikä jäsenkortistoja tarvita. Liittyminen Jeesukseen on seurakuntaan liittymistä. Raamattu ei tunne mitään muuta liittymistapaa. Sieltä ei löydy käsitettä, että joku voisi olla aidosti uskossa, mutta ei muka kuuluisi seurakuntaan. Apt. 2:38,41,42. Sinä kuulut Hänen seurakuntaansa, jos elät yhdessä Jeesuksen kanssa eli olet Kristuksessa etkä enää Adamissa. Uskovien yhteydessä oleminen on toinen asia. Ja Jumala tahtoo omiensa kokoontuvan ja toimivan paikkakunnittain yhdessä. Hebr. 10:25. / Apt. 2:41,42. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto! Jokaisella paikkakunnalla on vain yksi uudestisyntyneiden joukko (Joh. 3:3. 1 Piet. 1:23,. 2:9,10 / Tiit. 1:5), joka on lunastettu ”Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä”. 1 Piet. 1:19. Tätä ristillä perustettua seurakuntaa saamme nyt alkaa rakentaa paikkakunnittain, jatkaen siitä, mihin apostolit jäivät! Jokainen saa alkaa toteuttaa tässä yhteydessä Jumalalta saamiaan tehtäviä ja unelmia, kunhan ne on tarkastettu Raamatulla. Kaikki Jumalalta saadut työmuodot voi ja tulee tehdä tässä mainitussa yhteydessä.
On siis hyvä painaa sydämiin tämä perustotuus, että JEESUKSEN VERELLÄ LUNASTETTU IHMISJOUKKO ON AINOA JUMALAN SEURAKUNTA. ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja omaisuuskansa julistaaksenne Hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa, ette olleet armahdettuja, mutta nyt olette armahdettuja.” 1 Piet. 2:9,10. Tämä on siis kirjoitettu kaikista, jotka ”olette uudestisyntyneet..”. 1 Piet. 1:23. ME siis kuulumme tähän YHTEEN Jumalan kansaan, samaan seurakuntaan kaikkien aikojen pelastettujen kanssa; mm. Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja Paavalin ym. alkuajan kristittyjen kanssa. Apt. 20:28. 26:18. ”Yksi ruumis!” Efes. 4:1-16. 1 Kor. 12:27. Kukaan ei ole saanut lupaa jakaa tätä yhtä pyhien joukkoa perustamalla uusia kirkkokuntia yms. eriseuroja jäsenkortistoineen, ”nimikylttiseurakuntia”. Matt. 24:35. Hebr. 13:8. Ilm. 22:18,19. Sen tähden emme hyväksy uskonsuuntia emmekä osallistu niiden toimintoihin. Tosin yksilöuskovat niissäkin kuuluvat kanssamme samaan Jumalan seurakuntaan ja ovat kanssamme samassa työssä kokoamassa ihmisiä Jumalalle. Siinä olemme kaikki yhteistyössä. Mutta emme saa hyväksyä valheellista oppia, että ihmisten perustamat laitokset olisivat seurakuntia, ja että sen perusteella me muka kuuluisimme eri seurakuntiin! Niin sanottu ”yhteiskristillisyys” on todellisuudessa hajaannuksen hyväksymistä, ekumeenista Baabelin sekauskontoa.
MITEN VOIT LIITTYÄ TÄHÄN SEURAKUNTAAN? Liittyminen Jeesukseen on yhtä kuin liittyminen Hänen seurakuntaansa, Kristuksen ruumiiseen. 1 Kor. 12:27.”Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:26,27.”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Tähän seurakuntaan ei siis voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin ja uskontoihin: ”Nimi jäsenkortistoon niin kuulut seurakuntaan. Nimi pois jäsenkortistosta, niin et enää kuulu seurakuntaan.” Näin Raamattu ei siis opeta. Ihminen ei voi liittää toistaan Jumalan seurakuntaan. Eikä ihminen myöskään voi erottaa toistaan seurakunnasta. Yhteydestä erottaminen (synnin tähden) on eri asia. Siitä Raamattu opettaa: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor. 5:13. Mutta seurakunnasta erottaminen ja siihen liittäminen on ainoastaan Jumalan teko. Nyt kun ymmärrämme seurakunnan olemuksen, ymmärrämme tämänkin. Nimen kirjoittaminen jäsenkortistoon tai sen pois pyyhkiminen ei ratkaise seurakuntaan kuulumista! ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. Muuta ”jäsenkortistoa” Raamattu ei opeta. Jeesuksen kanssa liittoutuneille ihmisille, jotka ovat kastetut upotuskasteella vedessä Hänen nimeensä, on seuraava askel yhteyteen tuleminen ja siihen siunaaminen. Raamatun opetuksen mukaan voidaan paikallisen seurakunnan yhteyteen siunata siis vain seurakuntaan jo kuuluvia eli aidosti uskoon tulleita ja raamatullisesti kastettuja! Näin ollen ymmärrämme, että yhteys ja kuuluminen ovat kaksi eri asiaa. EI ole olemassa ns. ”seurakunnattomia kristittyjä”. Sellaiset harhakäsitteet tulee hävittää mielestä.
EI UUTTA SEURAKUNTAA !!! Raamatussa ei ole esimerkkiä tai opetusta, että apostolisena aikana olisi perustettu uusia seurakuntia, joille he olisivat keksineet uusia nimiä. On virhe uskoa, miten muka Paavalikin olisi kulkenut paikkakunnalta toiselle perustaen uusia seurakuntia. Paavalihan ei perustanut uusia seurakuntia, vaan ristillä perustettu seurakunta LEVITTÄYTYI uusille paikkakunnille. Huomioi sana ”levittäytyi.” Se avaa asian! / Yksi ikuisesti jakamaton Jumalan seurakunta levisi uusille alueille sillä tavalla, että kristityt julistivat pelastuksen sanomaa ristin sijaisuhrista ja ylösnousseesta Jeesuksesta; ihmiset tulivat uskoon, tekivät parannuksen synneistään ja antoivat kastaa itsensä; ja näin heistä tuli oman paikkakuntansa seurakunta. Apt. 2:38,41. He alkoivat kokoontua yhteen itsenäisenä oman paikkakuntansa paikallisseurakuntana. Ja jokainen tunnusti, että olemme Golgatan ristillä perustettu Jumalan seurakunta omalla kotipaikkakunnallamme. Joh. 2:19-22. Tätä on hyvä painottaa yhä uudestaan toistaen. Ristillä perustettu ensimmäinen seurakunta on edelleen AINOA ns. ”emäseurakunta”, jonka ”haaraosastoja” kaikki muut paikallisseurakunnat ovat, jos toimivat raamatullisesti. Tähän meidän kaikkien tulee tunnustautua. Ja tätä me nyt laitamme käytäntöön. Uskoon tulleiden keskuudesta valittiin, Pyhän Hengen johdossa olevia uskovia erilaisiin tehtäviin, mm. Tiit. 1:5. Room. 12: 4-8. Ef. 4:11-16. ”Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa” ja ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka mainitsee Herran nimen.” 2 Tim. 2:19. 1 Kor. 3:11. He eivät hyväksyneet kahta tai useampia seurakuntia samalle paikkakunnalle. 1 Kor. 1:10-13. ja 3:4,5. Mutta kokouspaikkoja oli monia, tarpeen mukaan. Saman linjan mukaisesti tulee edelleen toimia: Helsingissä on Helsingin seurakunta. Turussa Turun seurakunta. Tampereella Tampereen seurakunta. JNE. Ilm. 1:11-20. Ja nämä kaikki ovat yhtä yhteistä Jumalan seurakuntaa, joiden ei tule toimia erilaisten nimikylttien alla (hajaannuksessa). Jokaiseen kaupunkiin tarvitaan paljon pienryhmiä, joissa uskoon tulleet ja kastetut saavat opetusta, jonka suunta on: ”He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:42. Tässä samassa ensimmäisten apostolien opetuksessa tulee pysyä edelleen. Heidän opetuksensa on Uudessa testamentissa. Siinä toimii raamatullinen seurakuntanäkemys. 1 Joh. 1:1-3.
– Tässä opetuksessa ei siis ole kysymyksessä uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan. –
Paavalin saama lähetyskäsky ”Nouse ja seiso jaloillasi! Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle. Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:16-18. Se oli lähetyskäsky, jonka Jeesus antoi Paavalille sekä samalla meille kaikille. Matt. 28:19,20, Mark. 16:15-20. Se tarkoittaa, että uskoon tullut ja raamatullisesti kastettu ihminen on siirtynyt saatanan vallasta Jumalan seurakuntaan ja Adamista Kristukseen, ja tullut näin sisälle seurakuntaan. . Ilm. 1:5,6. Ilm. 5:9,10. Joh. 3:3. Apt. 2:38,41. Gal. 3:26-28. Room. 8:9. Lähetyskäsky on seurakunnan päätehtävä.
KASTE Alkuseurakunnan aikana jokainen uskoon tullut, synnit anteeksi saanut, kastettiin upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen …” Apt. 2:38,41. ”Hän käski kastaa heidät (uskoon tulleet) Jeesuksen nimeen.” Apt. 10:48. 22:16. Kol. 3:17. Seurakuntamme alkuaikana ei yksikään uskoon tullut jäänyt kastamattomaksi. Samoin tulee asian olla edelleen. Kaste on Jumalan siunaama asia. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa.” Room. 6:4,5,11. Vanha syntielämä haudattiin kasteen hautaan, ja aloimme elää Jeesuksen ylösnousemuselämässä.
PAIKALLISSEURAKUNTA !!! Seurakunta siis järjestettiin (ei perustettu) toimimaan apostolien opetusten perustalla. Apt. 2:41,42. Efes. 2:19-22. Efes. 4:11-16. ”Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin.” Tiit. 1:5. Huomaatko? – Ensin oli seurakunta !!! sitten toteutettiin järjestäytyminen paikallisseurakunnaksi. Ja paikkakunnan rajat olivat siis seurakunnan rajat. Mm. Ilm. 1:11-20 opettaa, että silloisessa Aasiassa oli seitsemän kaupunkia, joissa jokaisessa oli YKSI seurakunta. Järjestäytynyt paikallisseurakunta ei riko YHTÄ seurakuntaa moneksi, vaikka siitä puhutaankin monikossa: Mm. ”Galatian seurakunnille” on mainittu monikossa, koska Galatian maakunnassa oli monia kaupunkeja. Gal. 2:2. Apt. 16_:6. 18:23. 1 Kor. 16:1. Ja Raamatun opetukset ovat asetetut seurakunnan hengellisiksi rajoiksi. ”Jotka nyt ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin, ja niin (siten) heitä lisääntyi..”Apt. 2:41 KR. 1933/38. Toistettakoon tätä niin monta kertaa, että se ymmärretään: Kaikki saman paikkakunnan kasteella käyneet aidot kristityt kuuluvat oman paikkakuntansa seurakuntaan sen perusteella, että kuuluvat Jeesukselle. Tämän tunnustamisesta sitten voi alkaa käytännön yhteys ja raamatullisena seurakuntana kokoontuminen. Minkäänlaista aitaa ei pidä rakentaa uskovien välille, vaikka kokouspaikkoja onkin monia. Raamatullinen yhteys ON Jumalan tahto? 1 Kor. 1:10.
Raamattu ei opeta ”yhteiskristillisyyttä”, joka tarkoittaa uskovien yhteyden rakentamista ”yli seurakuntarajojen”. Raamattu opettaa rakentamaan yhteyttä ilman seurakuntarajoja. Me teemme näin !!! !!! Jerusalemissa oli YKSI seurakunta, jossa oli kymmeniätuhansia jäseniä. Apt. 21:20. RK. / 2:41. 4:4,32. 5:13-16. Silti Jerusalemin yhdellä seurakunnalla oli vain YKSI vanhimmisto. Apt. 15:4. 21:18. Mutta tällä yhdellä seurakunnalla oli jo silloin lukuisia kokouspaikkoja, joissa kaikissa otettiin vastaan YKSI ja sama apostolien opetus. ”He pysyivät apostolien opetuksessa!” Apt. 2:42. / 1:13-15. 12:12. 1 Kor. 1:10. ym… Samat periaatteet tulee siis olla loppuun asti: Yksi srk. yksi kaupunki. Kaksi seurakuntaa, kaksi kaupunkia. Seitsemän seurakuntaa, seitsemän kaupunkia. Ilm. 1:11-20. jne. Tiit. 1:5. ym. Ja yhdellä paikallisseurakunnalla voi siis olla monia kokouspaikkoja, tarpeen mukaan, mutta kokouspaikat eivät ole seurakuntia. Alkuseurakunta kokoontui paljon yksityiskodeissa. Se oli hyvä systeemi. Mutta he eivät pitäneet koteja seurakuntina, vaan kokouspaikkoina. Ei siis ole raamatullista perustaa esim. ”kotiseurakuntaliikettä” tai ”kotikirkkoa”. Jumala varjelkoon omiaan sellaisilta kuten kaikilta muiltakin perustetuilta hajaannusliikkeiltä. 1 Kor. 1:10-13 ja 3:3-11. Neuvoja erilaisiin asioihin haetaan edelleen Jerusalemin alkuseurakunnasta. Apt. 15: ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. 1 Joh. 2:24. Heidän neuvonsa ovat Raamatussa.
PERUSTUS Paavali julisti evankeliumia laskien näin perustuksen ihmisten elämään. ”Olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen.. .. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:10,11. Näin uskoon tulleista ihmisistä syntyi mm. Korinttin kaupunkiin ”elävän Jumalan seurakunta”. Se tapahtui, kun ”korinttilaiset, jotka olivat kuulemassa, tulivat uskoon, ja heidät kastettiin”. Apt. 18:8. / 1 Kor.1:2. Apt. 2:41. 1 Tess. 2:14. Näin he tulivat Jeesus-perustalle! Pelastuneiden ihmisten joukko on elävistä kivistä rakentuva uuden liiton temppeli, Kristuksen ruumis (1 Kor. 12:27), jonka turmeleminen on aina ollut vakavan luokan synti: ”Ettekö tiedä, että TE olette Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet.” 1 Kor. 3:16,17. Efes. 2:19-22. Hebr. 3:6. Me siis olemme mainittuja ”eläviä kiviä”. 1 Piet. 2:5. Jokainen elävä kivi laulaa ikuista kiitosta Karitsalle.
JEESUS ON AINOA SEURAKUNNAN PERUSTAJA Hän perusti pelastustyöllään kolmessa päivässä oman seurakuntansa: ”Jeesus sanoi: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä (Kristuksen ruumis = srk.). Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, Hänen opetuslapsensa muistivat, mitä Hän oli sanonut. Ja he uskoivat todeksi Kirjoitukset ja sen sanan, jonka Jeesus oli puhunut.” Joh. 2:19-22.
VALMIS SEURAKUNTA Seurakunta oli valmis apostolisen ajan päättyessä, noin vuonna 100 jKr. Silloin olivat koottuina ja seurakunnan käytössä kaikki valmiit Raamatun Kirjoitukset, 66 Kirjaa. Myös opetukset seurakunnan toimintatavoista, opeista, palvelustehtävistä (ns. seurakuntavirat) ym. olivat valmiina. Mutta ennen muuta kaikki ymmärsivät seurakunnan olemuksen YHTENÄ Kristuksen ruumiina. 1 Kor. 12:27. ”Yksi ruumis.” Efes. 4:4. Kukaan ei ole saanut Jumalalta tehtävää perustaa uusia seurakuntia. Tähän ”yksi seurakunta” -muotoon on kirjoitettu: ”Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme..” Hebr. 10:25. Opetus tarkoittaa, että meidän tulee tunnustautua yhteen paikalliseen seurakuntayhteyteen, josta käsin toimimme Pyhän Hengen johdatuksessa oman srk.n rukousten kannattamina. Tämä on Jumalan antama hajaannusta estävä opetus meidän parhaaksemme. Se pitää nyt laittaa taas käytäntöön. Ja yksi paikallisseurakunta voi kokoontua niin monessa paikassa kuin jäsenmäärän sanelema tarve on; kunhan mikään kokouspaikka ei erotu muista saman paikkakunnan uskovista olemaan muista erillinen lahko. Pietarikin kierteli vaimonsa kanssa kaikkien luona opettamassa. Apt.9:32. 1 Kor. 9:5. Alkuajan valmis seurakunta on annettu sellaisenaan esimerkiksi kaikkien aikojen kristityille kaikkialla maailmassa. 1 Kor. 1:10-13. 3:1-11. Hebr. 13:7,8,9,13. ym.
KAIKKIA KUTSUTAAN MUKAAN Yksilöuskovien lisäksi myös ihmisten perustamat uskonsuunnat voivat tulla mukaan tässä kirjoituksessa esitettyyn seurakuntasysteemiin. MITEN? – Heidän tulee lopettaa sooloilu ja uskovia toisistaan erottava opetus sekä sanoutua irti hajaannuksen periaatteista. Mm. erilaiset nimikyltit ja jäsenkortistot pitää poistaa, ja sitten tunnustautua toimivaksi YHDEN Jumalan seurakunnan yhteydessä. ”Meistä (eli seurakunnasta) he ovat lähteneet.” 1 Joh. 2:19. – Eikö lähteneiden tule palata? –
Emme suostu nyt enää käyttämään seurakunnasta epäraamatullisia nimityksiä, koska seurakunta on Jumalan. Huomaa omistussuhde: – ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1. – ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9. – ” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16. – ” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22. – ”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13. – ”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14. – ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15. Myös paikkakunnan mukaan nimittäminen on raamatullista. Mm. 1 Tess. 1:1. Mutta ihmiskeksintöiset nimikyltit kokouspaikan päällä ovat hajaannuksen elementtejä, jotka jokaisen uskovan tulee poistaa omasta elämästään, ettei enää toimi sellaisten alaisuudessa. ME emme ole luterilaisia, helluntailaisia, baptisteja, adventisteja, vapaakirkollisia ja yhteiskristillisiä, yms. laisia ja istejä. Emme ole katolisia emmekä protestantteja… Olemme vain Jeesuksen verellä ostettuja Jumalan lapsia. Olemme eronneet eriseuraisuudesta ja jäsenkortistouskonnoista. Miksi? Koska alkuseurakunnassakaan ei ollut nimikylttejä.
Jokaisella Suomenkin paikkakunnalla tulee nyt aloittaa tässä mainittu apostolisen ajan mallin mukainen seurakuntatoiminta. Pitää hommata kokouspaikkoja, jotka ovat kaikkien saman paikkakunnan uskovien yhteisiä kokoustiloja. Ja kun sitten raamatullinen seurakuntatoiminta on aloitettu, ei sille paikkakunnalle enää voida aloittaa uutta ”seurakuntaa”. Sehän olisi silloin hajaannuksen aloittamista uudestaan. 1 Kor. 1:10-13. 34-17. Yhteinen tehtävämme on koota ihmiset siihen uskon ja opin muotoon, jossa ensimmäiset kristityt olivat, sisälle Raamatun opetuksiin. Apt. 2:41,42. ”Kootkaa eteeni minun hurskaani, jotka uhrin kautta ovat tehneet liiton minun kanssani.” Psami 50:5. Se on lopunajan sanoma. Jooel 2:16. Osallistu tähän katsomalla kärsivään ja kuolevaan Jeesukseen ja ymmärrä, että ”Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään”. Hebr. 10:19.
Opetus Pyhän Hengen toiminnasta kuuluu kristinuskon perusopetuksiin. Sananopettajien tulee ymmärtää, että Pyhän Hengen vaikutuksessa on kaksi erilaista osiota: 1. Uskoon tulossa Pyhä Henki tulee asumaan ihmisen sydämeen. Joh. 20:22. Room. 8:9. Tästä on merkkinä Jumalan rakkaus. 5 Moos. 30:6/Kol. 2:11. Room. 5:5. 2. Pyhän Hengen kasteessa Hän tulee päällemme voiman kasteena. Apt. 1:5,8. Tästä on merkkinä armolahjojen toiminta, mm. kielilläpuhuminen. Apt. 2. 10:44. 19:1-6. ym. Pyhän Hengen saaminen ja Pyhän Hengen kaste ovat siis kaksi eri tapahtumaa!
Samarialaiset Tämä esimerkkitapaus on luettavissa Apt. 8:5-17. Jos opettaisimme, että samarialaiset saivat Pyhän Hengen sydämiinsä vasta Apt. 8:14 kohdassa, tarkoittaisi se, että samarialaiset kastettiin pelastumattomina, ennen uskoon tulemista. Eihän kukaan ole raamatullisessa uskossa ellei ole saanut Pyhää Henkeä. Room. 3:23-25. 5:1-5. Mutta samarialaiset ottivat vastaan Jumalan sanan ja pelastuksen ennen vesi- ja henkikastetta. Apt. 8:12-17. Jeesuksen veri puhdisti heidät, ja he uudestisyntyivät Pyhästä Hengestä. Sen jälkeen he antoivat kastaa itsensä vedessä Jeesuksen nimeen. Tämä oli yleinen käytäntö, joka alkoi kristinuskon ensimmäisestä saarnasta ja sen tuloksista. Apt. 2:41. Samarialaisten kasteella käymisen jälkeen apostolit tulivat Jerusalemista (Apt. 8:14) rukoilemaan uskoon tulleille ja siisPyhän Hengen saaneille, vedessä kastetuille, henkikastetta. On väärin opettaa, että samarialaiset olisi muka kastettu uudestisyntymättöminä eli Pyhästä Hengestä osattomina (Room. 8:9) ja että he muka saivat Pyhän Hengen vasta apostolien rukoillessa heille henkikastetta. Samoin oli laita Efeson uskoon tulleilla, jotka ensin tulivat uskoon ja heidät kastettiin vedessä. Sitten he saivat henkikasteen. Apt. 19:1-6. On tärkeää ymmärtää Raamatun opetus: ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.”Room. 8:9. Pyhän Hengen saaminen tapahtuu uudestisyntymisessä. Joh. 3:3-5. Tiit. 3: ”Kaikille jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Joh. 3:3.
Vanhan liiton profeetoissa oli Pyhä Henki Sama Pyhä Henki toimi vanhan liiton pyhissä. ”Sitä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armostaja tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi todistaessaan edeltäpäin Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Heille ilmoitettiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä sillä sanomalla, jonka nyt ovat kertoneet teille ne, jotka (samassa) taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat julistaneet teille evankeliumia. Siihen enkelitkin haluavat katsahtaa.” 1 Piet. 1:10-12. Tässä mainittu ”Kristuksen Henki”, joka siis oli vanhan liiton pyhissä, on sama ”yksi Henki” (Efes. 4:4), eli Jumalan Pyhä Henki, jota ilman ei kukaan voi pelastua. ”Te ette kuitenkaan ole lihan vallassa vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Muttajolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. / 1 Kor. 12:11. Ef. 4:4. Jokaisella Jumalan lapsella on siis Pyhä Henki. Pyhästä Hengestä osaton ei ole Jumalan lapsi. 1 Kor. 6:11.Tiit. 3:3-7. ”Hänessä (Jeesuksessa) on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena Hänen omaisuutensa lunastamiseksi, Hänen kirkkautensa ylistykseksi.” Efes. 1:13,14. / Apt. 19:1-6. Uskoon tulossa on siis saatu Pyhä Henki.
Mooseksen sydämessä oli Pyhä Henki ”Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa.” 4 Moos. 11:17,25. ”Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä; Jesaja 63:11. Saulissa oli Pyhä Henki ”Ja Herran Henki tulee sinuun, ja sinäkin joudut hurmoksiin niin kuin hekin; ja sinä muutut toiseksi mieheksi.” 1 Sam. 10:6,9,10. Daavidissa oli Pyhä Henki ”Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran Henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen.” 1 Sam. 16:13. Psalmi 51:13. Vakavaan syntiin lankeamisen jälkeen Daavid rukoili: ”Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.” Psalmi 51:13.
Ympärileikkaus Muuttuminen Jumalaa rakastavaksi ihmiseksi tapahtui jo vanhan liiton aikana ”sydämen ympärileikkauksessa”. 5 Moos. 30:6. Se oli Pyhän Hengen vaikutusta. Samoin tapahtuu uudeksi ihmiseksi tuleminen uudessakin liitossa. Room. 2:29. 2 Kor. 5:17. Jeesuksen vastaan ottaminen (Kol. 2:6,11,12.. 2 Kor. 6:1,2) pitää sisällään uudestisyntymisen, kääntymisen (Apt. 2:38) ja siis Pyhän Hengen tulemisen ihmisen sydämeen. ”Hänessä (Jeesuksessa) teidät on myös ympärileikattu, ei käsin tehdyllä ympärileikkauksella vaan lihan ruumiin riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella. Teidät on haudattu Hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös herätetty Hänen kanssaan(Room. 6:4-11) uskon kautta. Tämän uskon vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista. Teidät, jotka olitte kuolleita rikkomuksissanne ja lihanne ympärileikkaamattomuudessa, Jumala teki eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille anteeksi kaikki rikkomukset.” Kol. 2:11-13. ”Tehkää siis parannus ja kääntykää (metanoia), että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.” Apt. 3:19.
Profeetta Samuel johti Pyhän Hengen valtaamana profeettajoukkoa, jonka päällä oli Pyhä Henki. 1 Sam. 19:18-24. Mutta Pyhä Henki oli tullut myös heidän sydämiinsä. Tästä Pyhän Hengen vaikuttamasta sydämen muuttumistapahtumasta mainitaan siis mm. Saulin kohdalla: ”Jumala muutti hänen sydämensä..” 1 Sam. 10:9. Mutta Pyhä Henki poistui Saulista, koska hän hylkäsi Herran sanan. 1 Sam. 15:23. ”Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki ahdisti häntä.” 1 Sam. 16:14. Henki ei voi poistua ellei ihmisessä ensin ole ollut Henkeä. Vertaa Ps. 51:13.
Vanha liitto oli edelleen meneillään ennen ristintyötä Luukkaan evankeliumin ensimmäisen luvun kertomissa tapauksissa, jolloin Pyhä Henki tuli ihmisiin. Muun muassa Johannes Kastaja oli täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdusta asti. Luuk. 1:15. Samoin hänen isänsä Sakarias ja äitinsä Elisabet ”täytettiin Pyhällä Hengellä”. Luuk. 1:41, 67. Siis Pyhä Henki tuli heihin.
Rukouksemme on, että ihmiset löytävät pelastuksen Jeesuksessa saaden syntinsä anteeksi Hänen verensä kautta ottamalla vastaan Jumalan armon ”niin, ettei se jää turhaksi”. 2 Kor. 6:1. Näin he tulevat Jumalan lapsiksi ja hylkäävät syntielämänsä eli tekevät parannuksen synneistään, ja ottavat kasteen Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Näin maailmasta ja sen syntielämästä pois kääntyneet ovat ”siirtyneet pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan puoleen”. Apt. 26:18. Ja näitä pelastuneita veljiä ja sisaria kehotamme ottamaan vastaan Pyhän Hengen kasteen sekä sitten joka päivä, yhä uudestaan täyttymään Hengellä. Efes. 5:18,19. Ko. ”Täyttykää Hengellä!” -kehotus annettiin niille, jotka jo olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen. Apt. 19:1-6. Jumala tahtoo täyttää Pyhällä Hengellä kaikki omansa.
”Kadonneet minä etsin, eksyneet tuon takaisin, loukkaantuneet minä sidon ja heikkoja vahvistan, mutta lihavat ja vahvat minä hävitän. Minä paimennan laumaani oikeuden mukaan.” Hes. 34:16.
Mihin Jumala etsi kadonneet ja eksyneet? – Missä Hän sitoo syntielämässä loukkaantuneet, joiden sisin elämä on useinkin täynnä haavoja? – Missä Jumala vahvistaa eksyneet ja kadonneet, jotka Hän parantaa? – Missä itseriittoiset, ”lihavat ja vahvat” eivät viihdy? Ps. 1:5. Vastaus näihin kysymyksiin on SEURAKUNTA. Jumalan seurakunnassa Jeesus itse on hyvänä Paimenena, joka hoitaa lampaitaan. ”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolta. Niin kuin paimen pitää huolta laumastaan, kun lampaat ovat hajaantuneet hänen luotaan, niin minäkin pidän huolen lampaistani ja pelastan ne kaikkialta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” Hes. 34:11.12.
Tuhlaajapoikakertomus (Luuk. 15:10-32) opettaa, miten väärin on jättää oma seurakuntayhteys. Hebr. 10:25. Mutta kertomus antaa myös oikeat ohjeet siihen palaamisesta. Nuorempi veljeksistä lähti kotoaan, koska tahtoi olla ”omantien kulkija”. Aivan samoin jotkut nykyäänkin päättävät uhmamielisinä kulkea omia polkujaan. He eivät siis välitä Jumalan tahdon tiestä. Tuhlaajapoika eksyi. Häneltä katosi kaikki kaunis ja pyhä. Hän ei ajatellut sitä tuskaa, mitä isän kodissa tunnettiin hänen lähtemisestään. Yöt ja päivät murehdittiin ja tunnettiin ikävää. Mutta siitähän eivät tämän ajankaan tuhlaajapojat ja tyttäret välitä. ”Minä teen niin kuin minua huvittaa.” ”Se ei kuulu muille.” Tällaisia kylmiä ja kovia vastauksia he antavat. Nuo eksyneet ovat Raamatun mainitsemia itseriittoisia, jotka eivät kunnioita Jumalan suunnitelmaa, vaan ovat sokeita ja kurjia ihmisparkoja. Ilm. 3:17.
”Hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen paheellista elämää.” Luuk. 15:13. Siinä ei mennyt ainoastaan maallinen isän kodin perintö, vaan ruma syntielämä rikkoi sisimmän puhtauden tuhoten kauniit elämän arvot. Viimein hän oli eksyksissä oleva heikko ja haavoitettu, nälissään oleva ja tuskissaan elävä sikopaimen. Ei ollut edes ruumiin ravintoa, puhumattakaan sisimmän kaipaamasta hengellisestä leivästä, oikeasta sanan opetuksesta. Viimein tämä eksynyt ja surkea, likainen ihmisraunio, näki oman kurjuutensa. Alennustilassaan hän muisti isänsä kodin. Kaiken menettäneenä tuhlaajapoika ”meni itseensä”. Hänen synnintuntonsa heräsi. . Luuk. 15:17. Uusi ajatus nousi hänen mieleensä; jospa isä vielä armahtaisi. Hän muisti kotinsa puhtauden ja armahtavan onnellisen ilmapiirin sekä isänsä hyväntahtoisuuden, ja niin hän päätti nöyrtyä: ”Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja ja sinun edessäsi.” Luuk. 15:18. Tuhlaajapoika teki nöyrtyneellä mielellä päätöksen tunnustaa syntinsä ja mennä katuvana pyytämään anteeksi: ”Olen tehnyt syntiä, kun jätin oman kotini, rakkaan seurakuntayhteyden.” Hebr. 10:25. ”En ole enää sen arvoinen, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.” Luuk. 15: 19. Samoin tulee eksyneiden tiedostaa ja tunnustaa, että ovat tehneet väärin ja että heidän tulee nyt palata sekä sitoutua pysymään lopullisesti Isän kodin yhteydessä. Armon tielle kutsuja on Jumala! ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra.” Jer. 3:14. Palanneiden vastaan ottaja on Jumalan seurakunta. Mihin tahansa uskossa olevat ovat hajaantuneet, sinne pitää kuulua tämä kutsu: Palatkaa takaisin alkuperäiseen seurakuntayhteyteen, johon Pyhä Henki kokoaa Jeesuksen kalliilla verellä ostetut ihmiset. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Seurakunnassa otetaan armahtaen vastaan oikealla mielellä palanneet rakkaat Jumalan lapset. ”Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä..” Luuk. 15:20. Näin Jumalan seurakunnassa otetaan vastaan jokainen nöyrtynyt ja katuva takaisin tuleva, mistä tahansa sikakaukaloilta tulevatkin. Ei ole syyttäviä kuulusteluja ja moittimista, vaan kaikki iloitsevat harharetkiltään palanneesta. ”Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus (liiton ja yhteyden merkki) hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa.” Luuk. 15:22. Siinä vaiheessa koko seurakunta yhtyy taivaallisen kuoron kiitoslauluun ja ilojuhlaan: ”Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15:10.
Seurakunnassa on ilojuhla jokaisesta, joka päättää palata siihen uskon ja opin muotoon, jossa ensimmäiset kristityt olivat! Siunausta meille!
Turun Sanomissa oli 29.7.2020 kirjoitus kasteen lahjasta. Iloitsin artikkelin yhdestä lauseesta: ”Turun alueen kastettujen osuus syntyneistä on laskenut viimeisen 20 vuoden aikana 80 prosentista alle 50 prosenttiin.” Mahtavaa. Lause todistaa suurten ihmisjoukkojen heräämisestä todellisuuteen. Valistuneet ihmiset ymmärtävät, etteivät kolme vesipisaraa ja niihin liitetyt liturgiset sanat muuta ihmisen asemaa Jumalan edessä. Mikään ihmisten suorittama ulkoinen teko ei muuta ihmisen suhdetta Jumalaan. Lapsikaste on siis Jumalan tahdon vastainen ihmisteko. Mutta se sisältää myös pakannallista taikauskoa. Mm. tämä kristinopin lauselma: ”Kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen, vapauttaa kuolemasta ja perkeleestä..” Kristinoppi. Tuohan on suorastaan törkeää pakanallista noituuden oppia. Sen mukaan siis uskovien lapset olisivat perkeleen vallassa ilman kirkkokastetta. Voi tätä pimeyttä. Ja jotkut ilmeisesti vielä uskovat sellaiseen.
Raamattu opettaa oikean pelastuksen tien, jota ei kukaan ole oikeutettu muuttamaan, ei paavi tai Luther sen enempää kuin kukaan kirkon pappikaan. Jumalan sana opettaa, että ihmisen tulee henkilökohtaisesti kuulla pelastussanoma Jeesuksesta ja ristin sijaisuhrista sekä ylösnousemuksesta. Mark. 16:15,16. Apt. 16:32-34. Sitä kautta ”Jumalan hyvyys vetää parannukseen..” Room. 2:4. Kuultuaan ilosanoman syntien anteeksi saamisen mahdollisuudesta Jeesuksen veren kautta, saa jokainen itse päättää ottaako vastaan tämän Jumalan armon. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1,2. Pelastuksen vastaan ottaneet voidaan sitten kastaa raamatullisella vesikasteella Jeesuksen nimeen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen (kreik. upotus) Jeesuksen Kristuksen nimeen..” Apt. 2:38. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin (upotettiin).” Apt. 2:41. Vapaaehtoinen valinta on jokaisen ihmisen etuoikeus, jota ei kukaan eikä mikään saa rikkoa. Näin sanoo myös YK.n ihmisoikeuksien julistus. Ja Raamattu lupaa pelastuksen jokaiselle ”joka huutaa avuksi Herran nimeä” (Room. 10:13) sekä ottaa vastaan Jumalan armon uskoen ja luottaen koko sydämestään, että ristin pelastustyö koskee häntäkin. Ja sitten on vuorossa kaste: ”.. hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Apt. 10:48.
Tässä kysymyksessä rehelliseen toimintaan kuuluu odottaminen, kunnes asianomainen voi itse päättää kasteelle menemisestä ja kirkkoon liittymisestä. Pakkokastaminen ja kirkkoon liittäminen ilman asianomaisen suostumusta on vastoin YK.n ihmisoikeuksien julistusta. Ja lapset siunataan Jeesuksen oman opetuksen mukaisesti: ”Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.” Mark. 10:14-16. Näin tulee edelleen toimia. Siunaamassa voi olla kuka tahansa uskoon tullut, joka on itsekin tullut uskoon ja sitten kastettu raamatullisesti upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen.
Raamattu ilmoittaa Pyhästä Hengestä, että Hän johdattaa, puhuu, kuulee ja julistaa. Joh.16:13-15. Ne ovat persoonallisia ominaisuuksia. Hän tuntee ja tulee murheelliseksi, jos uskova elää sopimatonta elämää. Efes. 4:30. Ehkä Hän voi siis tulla myös iloiseksi kristityn puhtaasta vaelluksesta… Pyhä Henki on Puolustajamme. Joh. 14:16,17. Hän jakaa armolahjoja, ”niin kuin tahtoo” ( 1 Kor.12:4-11) ja johdattaa Jumalan seurakuntaa. Hän auttaa meitä rukoilemaan Jumalan tahdon mukaan. Room. 8:26,27. Jumalan Pyhä Henki toimii persoonallisella tavalla, ja on siis Persoona. Hän on alkuseurakunnan tunnustuksessa Jumala: Pietari nuhteli Ananiasta siitä, että tämä yritti ”pettää Pyhää Henkeä.” Ja tuo pettämisen kohde oli siis Pyhä Henki: ”Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Apt. 5:3.4. Pyhää Henkeä vastaan toimiminen on siis Jumalan vastustamista.
”Hänessä (otettuamme vastaan Jeesuksen) on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” Efes.1:13. Ilman Pyhää Henkeä ei ole aitoa kristillistä uskonelämää. Uskoon tuleminenhan on yhtä kuin Pyhän Hengen saaminen sydämeen pelastuksen sinetiksi. Ef. 1:13. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room.8:9.
Pyhä Henki on Totuuden Henki, Jumalan Henki ja Jeesuksen Henki. Apt.16:6,7. Hänet on ”vuodatettu” Apt. 2:33/ Jooel 2:28-29. Room. 5:5. Häntä voidaan ”juoda.” Joh. 7:37-39/ Jes. 12. Pyhää Henkeä on siis lähes mahdoton määritellä ja selittää tyhjentävästi. Hänet pitää kokea omassa sydämessään. Saakoon Hän johdattaa lukijaa ymmärtämään Jumalan suuruutta, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä Raamatun opettamalla tavalla.
Pyhän Hengen asuinpaikka meissä on meidän henkemme eli sydämemme, sisimpämme. Ja samalla Hän on voiteluna yllämme. 1 Joh. 2:20,27 ja 2 Kor. 1:21,22. Uudestisyntymisessä eli uskoon tulemisessa Pyhä Henki tuli asumaan sydämiimme. Pyhän Hengen kasteessa Hän tuli päällemme. Mm. Apt. 11:15. RK. Näin olemme sisältä ja päältä täynnä Pyhää Henkeä. Samariassa suuret ihmisjoukot olivat ottaneet vastaan Jeesuksen Pelastajakseen. He saivat Pyhän Hengen, koska heidät myös kastettiin. Eiväthän apostolit olisi suostuneet kastamaan pelastumattomia. Room. 8:9. ”Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen. Perille tultuaan nämä rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen, sillä Hän ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle. Heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Niin apostolit panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.” Apt. 8:14-17. Samoin tapahtui Efesossa. Ensin ihmiset tulivat uskoon eli siis saivat Pyhän Hengen. Sen jälkeen he saivat Pyhän Hengen kasteen: ”Siellä hän (Paavali) tapasi muutamia opetuslapsiaja kysyi heiltä: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” He vastasivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet Pyhästä Hengestä.” Hän kysyi: ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella ja kehotti kansaa uskomaan Häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, nimittäin Jeesukseen.” Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.” Apt. 19:1-6. RK.
Isällä ja Pojalla on sama yksi Henki. Tähän yhteen Henkeen olemme mekin uskoontulossamme tulleet. ”Joka yhtyy Herraan, on yksi henki Hänen kanssaan.” 1 Kor.6:17. ”…teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol.3:3. ”Hänessä me olemme, elämme ja liikumme.” Apt.17:28. Olemme Kristuksessa Jeesuksessa (Gal. 3:26,27; 2 Kor.5:17) olemalla Pyhässä Hengessä ja Hänen ollessaan meissä. ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” 2 Kor. 13:13. Jeesuksen Kristuksen armo tuli ristintyön kautta meille oveksi Jumalan rakkauteen Pyhän Hengen kautta. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta.” Room. 5:5.
Kun Pyhä Henki tuli meihin, me pelastuimme. Kun saimme Pyhän Hengen kasteen, saimme voiman olla Jeesuksen todistajia. Apt. 1:8; 2:1-6; 8:14-17; 10:43-48; 11:15; 19:1-6. Apostolit, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen, täyttyivät yhä uudestaan Hengellä. Joh. 20:21-23; Apt.4:31 ym. Jeesus tahtoo, että jokainen uskoon tullut ottaa vastaan Pyhän Hengen kasteen kielilläpuhumisineen, ”niin kuin alussa”. Apt. 11:15.
Pyhällä Hengellä ei ole varsinaista persoonanimeä. Silti Hän on persoona Isän ja Jeesuksen Henkenä. Hän ei kuitenkaan ole Isästä ja Pojasta erillään oleva persoona. Samoin kuin minun henkeni kuuluu minun persoonaani, samoin Pyhä Henki kuuluu Isän ja Jeesuksen persoonaan, kokonaisuuteen. Hän ilmentää Isän ja Jeesuksen persoonaa. Hän ei toimi irrallaan Isästä ja Pojasta kuten ei Jeesuskaan toimi irrallaan Isästä (vertaa aurinko ja säteet). Pyhä Henki ei toimi itsenäisesti: ”Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja Hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” Joh. 16:13-15.
Emme löydä Raamatusta oppia, että Pyhä Henki olisi vain jokin ”henkilö” meidän ajattelemassamme mielessä, niin että Hänellä olisi jokin muoto, esim. ihmisen näköinen. Hän on Henki, joka on vuodatettu kaiken lihan ylle (Apt. 2:17) eli Hän on kaikkialla läsnä oleva ja kaiken tietävä. Jooel 2:28. Mutta Hän voi ottaa ilmestysmuodokseen vaikkapa kyyhkysen (Joh. 1:32-34), tai tuliset kielet, jotka näkyvät uskossa olevien päällä. Apt. 2:1-6. Uskomme kaiken Raamatussa olevan Jumalan ilmoituksen Pyhästä Hengestä, koska Hän on itse pyhien Kirjoitusten synnyttäjä. 2 Tim. 3:16. Emme usko ”yli sen, mikä on kirjoitettu.” 1 Kor. 4:6. Pyhä Henki on YKSI HENKI. Ja meissä kaikissa uskoon tulleissa on tämä YKSI ja SAMA Pyhä Henki. Hän jakaa meille armolahjoja sekä vaikuttaa Hengen hedelmän kasvua. Gal. 5:22. ”Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.” 1 Kor. 12:11.
Ilman sydämissämme asuvaa Pyhää Henkeä ei kenelläkään voi olla oikeaa uskoa. Ilman Häntä ei ole oikeaa elämää. Hän on Elämän Henki. Ja kun Pyhä Henki on sydämissämme, olemme pelastuneita ja meillä on ikuinen elämä. Silloin meille kuuluu myös raamatullinen vesikaste Jeesuksen nimeen. Jumalan työtä voidaan tehdä ainoastaan Pyhän Hengen yhteydessä. Tämän vuoksi jokainen ihminen tulee auttaa Pyhän Hengen täyttämään elämään, ottamaan vastaan ensin Jeesus Pelastajaksi ja sitten Pyhä Henki johdattajaksi. ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani..” Apt.1:8. RK. ”…Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Matt.3:11. Pyhän Hengen kautta annettiin sydämiimme Jumalan rakkaus. Room. 5:5. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14. Sinäkin saat täyttyä Pyhällä Hengellä. Apt. 2:38; 10:44-48. Saat alkaa puhua uusin kielin ja ylistää Jumalaa. Lupaus on annettu jokaiselle. Luuk.11:13. Hän on oleva Puolustajasi syntisen ja nurjan maailman keskellä. Joh. 14:26; Apt.2:40. Hän johdattaa Sinut kaikkeen totuuteen (Joh.16:13) ja totuus on tekevä Sinut vapaaksi. Joh. 8:32. Sinä olet pääsevä Taivaaseen, Herrasi Jeesuksen luo.
Sain rikoksistani korkeimman mahdollisen rangaistuksen. Minut tuomittiin kuolemaan. Anoin armahdusta tuomiooni, mutta en saanut. Korkeimman oikeuden päätökselle ei annettu valitusoikeutta. Eikä löytynyt yhtäkään lieventävää asianhaaraa, jonka perusteella armahdus olisi voitu hyväksyä. Kuolemantuomio oli siis pistettävä käytäntöön. Mutta kysymys oli nyt vielä siitä, miten se pitäisi toteuttaa? Rikokseni oli suurin olemassa olevista synneistä. (Siitä lisää tuonnempana.) Siksi oikeudenmukaisen rangaistuksenkin täytyi olla suurin mahdollinen. Tuomion täytäntöönpanoon löytyikin sopiva keino, joka täyttää kaikki rankimman kuolemantuomion vaatimukset: suurimman tuskan ja sisäisen ahdistuksen aiheuttaminen, ruoskinta henkihieveriin, ristiinnaulitseminen sekä hidas ja tuskallinen kuoleminen ristillä, jonka lopuksi veri vuodatetaan pois ruumiista.
Tarkoitanko ed. kuvauksellani Jeesuksen kuolemaa ristillä? Sehän näyttää sopivan Hänen kärsimykseensä ja kuolemaansa. – Mutta miksi puhtaan ja viattoman oli kärsittävä tuskan ja kuolemankauhujen keskellä tapahtuva julma kuolema? Jeesushan ei koskaan syyllistynyt yhteenkään rikokseen, syntiin tai väärintekoon. Ehkä lukija osaa tässä vaiheessa soveltaa asian siihen, että Jeesus sovitti meille kuuluvan tuomion sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Mutta tämä on osatotuus. Hän kyllä otti päällensä meille kuuluvan syntien rangaistuksen, kuolemantuomion. Mutta se ei tarkoita, että me saisimme sen perusteella jatkaa entisessä elämäntilassamme vapautettuina ja synnit sovitettuina. Se ei tapahtunut minunkaan kohdallani sillä tavalla, vaan kuolemantumioni pistettiin käytäntöön. Hyväksyin sen itsekin, koska olin syyllinen. Minun oli kuoltava. Ja taivaallisen Korkeimman oikeuden määräys on sama jokaiselle, joka on osallinen Raamatussa mainittuun suurimpaan rikokseen, Jumalasta erossa olemiseen. Suurin synti on olla erossa Jumalasta!
Samastuminen. Kuolemantuomioni toteutettiin siten, että vanha synti-ihmiseni yhdistettiin Jeesuksen kärsimyksiin ja ristinkuolemaan. Näin tilanteeseeni ilmestyi Jumalan armahtava laupeus: Jeesus ansaitsi minulle kuoleman pois syntitilasta. Tämä on myönteinen asia. Todellinen ilon aihe. Vapaus synnin ja lihanmielen vallasta on se suuri ilosanoma. Sain armon ottaa vastaan ja samaistua kaikkeen, mitä Jeesus Kristus on, mitä Hän teki ja opetti, sekä mitä Hänen sijaisuhrinsa ja ylösnousemuksensa sai aikaan. Ristillä ja Jeesuksen ylösnousemuksessa saatiin aikaan kuolema synnille ja samalla ikuinen elämä Hänen Elämänsä yhteydessä. ”Haluan tuntea Kristuksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman ja Hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla Hänen kaltaisekseen samastumalla Hänen kuolemaansa.” Filip. 3:10. Tämän samastumisen armon sain ottaa vastaan 1.1.1974. Uskoontulon prosessini oli oman kuolemantuomioni päivä. Erossa Jumalasta elänyt synti-ihminen liitettiin Jeesukseen ja Hänen kuolemaansa. Room. 7:9,11 tarkentaa tätä ajatusta: ”Minä kuolin.” Sen jälkeen vanha synti-ihminen myös haudattiin Raamatun opetuksen mukaisesti upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.” Room. 6:4. Näin samaistuin Jeesuksen kärsimyksiin, kuolemaan, hautaamiseen sekä ylösnousemukseen! Jumalan Sana tuomitsee ihmisen: ”.. ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka oli tarkoitettu minulle elämäksi, olikin kuolemaksi. Kun synti sai lain käskystä aiheen, se käskyn avulla petti ja tappoi minut.” Room. 7:10,11. Kiitos Jumalalle! Suurin ilosanoma tässä on siis se, että Jeesus ansaitsi sijaiskuolemallaan meille syntisille KUOLEMAN pois synnin tilasta, ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25. Samoin Hän ansaitsi ylösnousemuksellaan meille uuden, sisäisen ihmisen, ikuisesti kestävän elämän, armon tilan, josta tulimme osallisiksi samaistumalla Hänen ylösnousemukseensa! Jeesus on kaikkemme. Hän on meille”Tie, Totuus ja Elämä”. Joh. 14:6. ”Tämä sana on varma: Jos olemme yhdessä Hänen kanssaan kuolleet, saamme Hänen kanssaan myös elää.” 2 Tim. 2:11. Saamme siis jo nyt elää hengellisesti katsoen kuolemanjälkeistä elämää. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.” 2 Kor. 5:17. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa.” Joh. 12:24. Ihminen on olemassa joko kuoleman tilassa ilman Jeesusta tai armon kautta saadussa ELÄMÄN tilassa Jeesuksen kanssa. Fyysinen kuolema on eri asia. Se on kaikkien osana, mutta se on uskossa olevalle vapautuksen päivä, jolloin hän pääsee irti ruumiistaan. 2 Kor. 5:8. Fyysinen kuolema ei vahingoita meidän sisäistä ihmistämme ja ikuista elämäämme. ”Hän (Jeesus) on ilmestynyt .. poistaakseen synnin uhraamalla itsensä. Ja niin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio, samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta Hän ottaisi pois monien synnit, ja Hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka Häntä odottavat.” Hebr. 9:26-28. ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut (fyysisesti).” Joh. 11:25.
Uskoon tulleina elämme uuden luomuksen elämää: ”Tehän (vanha synti-ihmisemme) olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte Hänen kanssaan kirkkaudessa.” Kol. 3:3,4. Ikuisen Elämän mahdollisuus on siis ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. Mm. yksikään uskonto ei voi vapauttaa ihmistä irti synnistä ja kuolemantuomion alaisuudesta. Sen saa aikaan vain Jumalan armo, jonka otimme vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Kol. 2:6,7. Näin Jeesuksen pelastustyön armo tuli osaksemme ja aktivoitui meitä hyödyttäväksi todellisuudeksi. ”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita…. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:31-36. Matt. 11:28-30.
SYNNIN TILASTA ARMON TILAAN. Suurin ja pahin synnin ja rikollisuuden muoto on olla erossa Jumalasta. Olemassaoloni ilman yhteyttä Jumalan kanssa täytti siis suurimman synnin ja rikollisuuden tuntomerkit. Siihen tilaan ei ole olemassa armahduksen mahdollisuutta. Jumala ei halua korjata pilaantunutta syntielämää. Hänelle jäi ainoaksi mahdollisuudeksi luoda uusi ihminen vanhan aadamilaisen ihmisen tilalle. Tämä sisäisen ihmisen uusi elämä tapahtui uudestisyntymisessä, jossa Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuselämä tuli sisimpäämme Pyhän Hengen kautta. Joh. 3:3-5. Ef. 1:13. 2:10. Ottaessani vastaan ylösnousseen Jeesuksen, siirryin Aadamista Kristukseen. Minusta tuli uusi ihminen, ” uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!”2 Kor. 5:17 – 6:2. Sisäinen ihmiseni on nyt elämänyhteydessä Häneen. Saan elää kuolemantuomion jälkeistä uutta elämää, en enää synnin sokaisemana rikollisena, vaan Jumalan luomana uutena ihmisenä. Uuden elämäni kantaisä on Jeesus, ei enää Aadam. Olen syntynyt Jeesuksesta ja katkaissut siteet Aadamin suvun jälkeläisyyteen. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:27.”Koska kuolema on tullut ihmisen (Aadamin) kautta, niin myös kuolleiden ylösnousemus on tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki (Jeesuksen vastaan ottaneet) tehdään eläviksi Kristuksessa.” 1 Kor. 15:21,22. Uusi arvoasemamme on siis oleminen”KRISTUKSESSA”.
Raamattu määrittelee Jumalasta erossa olemisen kuoleman tilaksi. Efes. 2:1-8. Sellaisessa ihmisessä ei ole Jumalan Elämää. Ja mikäli siinä kuoleman tilassa oleva kuolee fyysisen kuoleman ilman uskoon tulemista, pysyy hän ikuisesti kuoleman tilassa, siis erossa Jumalasta. Se ei tarkoita tyhjiin raukeamista, vaan tietoista olotilaa. Mutta kun uskossa Jeesukseen oleva ihminen kuolee fyysisen kuoleman, pysyy hän yhteydessä Jeesuksen ylösnousemuselämään. Olemme samaistuneet Hänen ristinkuolemaansa, sekä ottaneet vastaan Jumalan Elämän Jeesuksessa. Tämän tähden saamme elää ikuisesti. ”Kun te nyt olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23. Gal. 6:14. Aito uskoon tuleminen on ”ahdas portti” (Matt. 7:13,14) koska se on kuolemantuomion vastaan ottaminen.
Meidät on ostettu. Kiitos Kuninkaallemme Jeesukselle, joka maksoi meistä korkeimman mahdollisen hinnan ansaiten meille kuoleman kuolemallaan ja ELÄMÄN ylösnousemuksellaan. Kiitos Herralle! ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen.” Ilm. 1:5,6. Kiitos Jeesus! ”Sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme.” 5:9,10. ”Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” 1 Piet. 1:18,19.
Vanhan ihmisen kuoleminen ei siis ole kielteinen asia, vaan päin vastoin, se on ilon ja riemun asia. Kiitos Jeesus! Synnille kuoleminen on mitä suurin onnemme aihe. Hallleluja! Saamme uusina ihmisinä elää ikuisesti! Olemme jo nyt vapaita ja onnellisia saadessamme elää Luojamme yhteydessä. Uskoon tulleina olemme kuolemaan tuomittujen joukko, joille annettiin armo tulla uusiksi ihmisiksi Armahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.
Näin sanoo Raamatu: ”Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sitten kuin Hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää Häntä vallitse. Sillä minkä Hän kuoli, sen Hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä Hän elää, sen Hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:4-11. Aamen. ”Pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:11.
”Harrasta näitä, elä näissä… ” 1 Tim. 4:15. KR. 33/38.
Ihminen kaipaa elämäänsä sisältöä, tapahtumia, toimintaa, vauhdikkuutta, ystäviä, jne. Sosiaalinen ihmissuhdeverkostomme on hengellisessä elämässämme tärkeä tekijä. Tarvitsemme ihmisiä, joista välitämme ja jotka välittävät meistä. Jumala on luonut meidät rakastamaan ja saamaan rakkautta; sekä kutsumaan muitakin Jumalan rakkauden osallisuuteen. Siinä on kristillisen elämämme suuri pääsisältö. Joh. 13:34,35. Saamme myös päivittäin ottaa vastaan mahtavia lukuelämyksiä elämämme Kirjasta, Raamatusta. Sisäinen ihmisemme vahvistuu ja saa monipuolista ravintoa Jumalan Sanasta, sen ”jännityskertomuksista” tai toisaalta kyyneliin asti liikuttavista herkistä Psalmeista. Puhdas opetuksen sana Raamatun sivuilla on henkeä salpaavan ihanaa. Se kattaa kaikki elämämme alueet. Lähetyskäsky, Jeesuksesta kertominen erilaisissa tilanteissa, tuo joskus vauhdikastakin menoa arkeemme. Kaiken ed. m. lisäksi Jumala on antanut meille kodin, perheen ja seurakuntayhteyden. Ihmissuhdeverkostomme on laajaa, ulottuen työmaalle, kouluun, harrastuksiin, naapureihin. Seurakunnan ulkopuoliset ihmissuhteet ovat tärkeitä sitä varten, että saisimme autetuksi heitäkin uskon tielle, löytämään pelastuksen Jeesuksessa. Siksi rukoilemme joka päivä pelastumattomien lähimmäistemme puolesta. Ja Jumala tahtoo meitäkin enemmän pelastaa kalliita ikuisuussieluja. Hän tahtoo, että mm. omaisemme tulevat uskoon. 1 Tim. 2:4. Apt. 16:31. Elämämme tarkoitus on saada kaikki omaisemme ja ystävämme sisälle pelastukseen ja seurakuntalaisiksi. Kun ihminen tulee uskoon, hylkää syntielämänsä ja tulee raamatulliselle kasteelle, on hän siinä prosessissa tullut seurakuntalaiseksi. Silloin hänelle kuuluu oikeus olla uskovien yhteydessä täysivaltaisena Jumalan seurakunnan jäsenenä. Jeesus on ostanut meidät kuningaskuntansa jäseniksi ja kirjoittanut nimemme taivaan kirjoihin. Luuk. 10:20. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle, ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti!” Ilm. 1:5,6.
Seurakuntatoiminta antaa meille raikasta elämänsisältöä. Odotamme aina innolla kokouspäivää, jolloin saamme nähdä rakkaita uskovia. Kiitämme Jumalaa kaikista uskoontulleista. Daavidkin lauloi Jumalan pyhistä näin: ”Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni.” Ps. 16:3. KR. 33/38. Seurakuntayhteydessä saamme voimaa ja halua yhteisesti kilvoitella ja taistella syntiä ja maailmallisuutta vastaan. Tämäkin pitää vapaan elämämme virkeänä. Room. 6. Hebr. 12:3,4. Gal. 5:1,2.
Rakkauden täyttämä elämämme on saanut alkunsa Jumalasta.
”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.” 1 Joh. 4:19. Raamatun suurin käsky on:”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” Markus 12:29-31.
Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan vuodattamalla oman rakkautensa meidän sydämiimme ”Pyhän Hengen kautta”. Room. 5:5. Näin ymmärrämme, että voimme rakastaa lähimmäistämme oikein vain Jumalan rakkaudesta käsin rakastamalla ensin Jumalaa yli kaiken. Jos emme rakasta Jumalaa, emme voi rakastaa lähimmäistämme. Jos emme rakasta lähimmäistämme, on se merkki, ettemme rakasta Jumalaa. 1 Kor. 13.
Jeesus on ”Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”. Hänen sijaisuhrinsa Golgatan ristillä on avannut meille Tien Hänen Elämänsä osallisuuteen. ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7.
Jumalan Elämä meissä ei pääty koskaan! ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.
