Eli seurakunnan suuntaviivat, MITEN ja MIKSI toimimme? Mihin toiminnallamme pyrimme?
Ensimmäinen ja tärkein toimintamotiivimme on kirjoitettu lähetyskäskyssä, jossa Jeesus, ristintyönsä ja ylösnousemuksensa jälkeen, opettaa meitä tekemään ihmisistä Hänen opetuslapsiaan, ja sitten opettamaan opetuslapsiksi tulleita ”pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”. Matt. 28:19,20. Tähän kuuluu ensimmäisenä asiana rakkauden käsky, Joh. 13:34,35.
Evankelioimisen tarkoitus on ihmisten uskoon tuleminen eli uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä (Joh. 3:3-5), se on, syntien anteeksisaaminen Jeesuksen ristintyön kautta. Ja evankelioinnin yhteyteen kuuluu raamatullinen kaste upottamalla vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Mark. 16:15,16. / Apt. 2:38-42. Se on vanhan syntielämän hautaaminen. Room. 6:4. Seurakunnan opillinen ja toiminnallinen sisältö on edelleen sama mitä se oli alussa, se, minkä Jeesus ja Hänen ensimmäiset opetuslapsensa aloittivat opetuksillaan ja esimerkillään. Raamatun opetus ja esimerkki on se malli, jota seurakunnan tulee loppuun asti seurata. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. ”He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:42. Se tarkoittaa ensimmäisten apostolien eli Jeesuksen opetuslasten opetuksia, jotka ovat Raamatussa. Jumala tahtoo auttaa jokaisen uskoon tulleen tähän hyvään Elämän sisältöön. Tähän toimintaan tarvitaan järjestäytynyt seurakunta (mm. Tiit. 1:5), jossa toimii uskovien raamatullinen yhteys kokoustoimintoineen sekä seurakunta-asian oikein ymmärtäminen. Siitä lopussa olevassa linkissä.
Tämän seurakunnan toiminta aloitettiin näillä samoilla periaatteilla noin vuonna 30-33 jKr. jolloin Jeesus perusti itselleen seurakunnan Jerusalemissa olevalla Golgatan ristillä. Hebr. 13:12,13. Tässä olemme ja tähän tunnustaudumme. Mikään ei ole muuttunut. ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!” Hebr. 13:8. Ef. 2:11-22. Tämä opetus pätee kaikkialla maailmassa!
Acts 2:39 mentions the adult children of the early Christians: “For this promise is to you and to your children…”
What was that promise?
Peter spoke to those who asked about salvation:
“Therefore let all the house of Israel know assuredly that God has made this Jesus, whom you crucified, both Lord and Christ.” When they heard this, they were stabbed to the heart (conscience) and said to Peter and the other apostles, “Men and brothers, what shall we do?” Peter replied, “Repent, and let each of you be baptized in the name of Jesus Christ for the forgiveness of your sins, and you will receive the gift of the Holy Spirit. For the promise is to you and to your children and to all who are far off, to all whom the Lord our God calls.” With many other words he testified and exhorted them, saying, “Save yourselves from this crooked generation.” Then those who accepted Peter’s words were baptized, and that day about three thousand souls were added to the number of believers. They devoted themselves to the apostles’ teaching and fellowship, to the breaking of bread and the prayers.” Acts 2:36–42.
This still valid teaching contains the way of salvation and the promise that everyone who hears the gospel, turns away from his sinful state and is baptized by immersion in water in the name of Jesus will receive the gift of the Holy Spirit. This promise therefore applied, among other things, to the adult children of the first Christians. And the same promise is valid for the children of Christians in our time. When our children turn and begin to independently trust in Jesus and accept Him as the atoning sacrifice for their sins and the Lord of their lives, they can be baptized.
Blessing of children
But what should be done with newborn children? That is, what does the Bible teach about newborn children of believers who are not yet able to believe independently and accept Jesus into their hearts. First of all, parents should act in such a way that children can grow up under the influence of the Holy Spirit, where spiritual songs are sung, Jesus is spoken of, and the Bible is read. Let this happen in the homes of believers. That is the best way to evangelize children.
Jesus taught this by word and example:
”Jesus said, ”Let the children come to me, and do not hinder them, for the kingdom of God belongs to such as these. Truly I say to you, whoever does not receive the kingdom of God like a child will not enter it.” And he took the children in his arms, put his hands on them, and blessed them.” Mark 10:13–16.
Jesus taught that newborn children should be blessed and thus given over to the grace of God. In this way they are under the blessing and protective hand of God. And then, when they themselves come to faith, they are baptized; then the holy promise of the Bible about the gift of the Holy Spirit also belongs to them.
Apostolien tekojen 2:39 mainitsee varhaiskristittyjen aikuiset lapset: ”Sillä tämä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne…”
Mikä tuo lupaus oli? Pietari puhui niille, jotka kysyivät pelastuksen tiestä: ”Tietäköön siis koko Israelin heimo varmasti, että Jumala on tehnyt tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte, sekä Herraksi että Kristukseksi.” Tämän kuullessaan he saivat piston sydämeensä (omatuntoonsa), ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä tämä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja kaikille, jotka ovat kaukana, kaikille, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Monilla muillakin sanoilla hän todisti ja kehotti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä kieroutuneesta sukupolvesta.” Ne, jotka ottivat vastaan Pietarin sanat, kastettiin, ja sinä päivänä uskovien joukkoon lisättiin noin kolmetuhatta sielua. He pysyivät omistautuneina apostolien opetukselle ja yhteydelle, leivän murtamiselle ja rukouksille.” Apt. 2:36–42.
Tämä edelleen voimassa oleva opetus sisältää pelastuksen tien ja lupauksen, että jokainen, joka kuulee evankeliumin, sekä kääntyy pois syntitilastaan ja kastetaan upottamalla veteen Jeesuksen nimeen, saa Pyhän Hengen lahjan. Tämä lupaus osoitettiin myös ensimmäisten kristittyjen aikuisille lapsille. Mutta sama lupaus on voimassa meidänkin aikamme kristittyjen lapsille. Kun lapsemme kääntyvät ja alkavat itsenäisesti luottaa Jeesukseen ja hyväksyvät Hänet syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi, heidät voidaan kastaa.
Lasten siunaaminen Mutta mitä pitäisi tehdä vastasyntyneille lapsille? Eli mitä Raamattu opettaa uskovien vastasyntyneistä lapsista, jotka eivät vielä pysty uskomaan itsenäisesti ja ottamaan vastaan Jeesusta sydämeensä. Ensinnäkin vanhempien tulisi toimia siten, että lapset voivat kasvaa Pyhän Hengen vaikuttamassa ilmapiirissä, missä lauletaan hengellisiä lauluja, puhutaan Jeesuksesta ja luetaan Raamattua. Näin tapahtukoon uskovien kodeissa. Se on parasta lasten evankelioimista.
Jeesus opetti siunaamista esimerkillään: ”Jeesus sanoi: Antakaa lasten tulla minun tyköni. Älkääkä estäkö heitä … Totisesti minä sanon teille: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, se ei sinne pääse.” Ja Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heidät.” Mark. 10:13–16.
Jeesus opetti siis, että vastasyntyneet lapset tulee siunata ja siten antaa heidät Jumalan armon haltuun. Tällä tavoin he ovat Jumalan siunauksen ja suojelevan käden alla. Ja sitten, kun he itse tulevat uskoon, heidät kastetaan; silloin Raamatun pyhä lupaus Pyhän Hengen lahjasta kuuluu myös heille.
”Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä JA Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.” Joh. 3:3-7. Jeesus siis opettaa, että ihmiseksi syntyneiden tulee syntyä uudesti ”vedestä ja Hengestä”. Ja vaikka uudestisyntyminen on yksi ja kertakaikkinen tapahtuma, on siinä paljon taivaasta tullutta opetussisältöä, ”sanan vettä”. Eikä vedestä ja Hengestä syntyminen ole vaikeaa, vaikka siihen sisältyykin paljon koko eliniän kestävää oppimista siitä, mitä uskoon tulossa on tapahtunut.
Uudestisyntyminen ylhäältä tarkoittaa, että se tapahtuu Jumalan vaikutuksesta. Siihen ei riitä parhaatkaan ihmiskeinot tai maalliset vaikutukset ja ideologiset uskonnot. Aitoa uskoon tulemista ei ole ilman uudestisyntymistä. ”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä” eli ylhäältä Taivaasta, ei hän pääse taivaaseen.
Ymmärrämme, että Hengestä syntyminen tarkoittaa uuden Hengen saamista. Se on yhtä kuin siirtyminen Jeesuksen Elämän yhteyteen. Hän on Tie, Totuus ja ELÄMÄ. Joh. 14:6. Tätä Elämää tarkoittaa Pyhän Hengen tuleminen ihmisen sydämeen. Sitä on Hengestä syntyminen. Jeesus tulee elämäksemme. Tätä profeetta Hesekiel kuvaa ennustaessaan, miten Israelin kansalaiset tulevat tämän saamaan lopunaikana:”… ja vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte. Minä puhdistan teidät kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista jumalankuvistanne. Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan.” Hes. 36:25-27. Filip. 2:13. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9 b. Pyhä Henki tulee sydämeen silloin kun ihminen nöyrtyy ja katuu syntielämäänsä sekä pyytää, että Jeesus antaa synnit anteeksi. Tämä on sovinnon tekeminen Jumalan kanssa, siirtyminen syntitilasta armon tilaan. Tee siis sovinto Jumalan kanssa. Job. 22:21-29. Näin Jeesuksesta tulee pelastajasi ja henkilökohtainen hyvä Vapahtajasi ja elämäsi Herra. Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämeesi Pyhän Hengen kautta. Room. 5:5 b. Tästä alkaa uudestisyntyneen ihmisen kasvu uskossa. Kol. 1:28. Ja Jeesus, seurakunnan hyvä Paimen, pitää huolta omistaan loppuun asti. Hän antaa ymmärrystä suurten ja pyhien asioiden käsittämiseen.
Mitä tarkoittaa VEDESTÄ syntyminen ! ? Uudestisyntymisen sisältöön kuuluu myös Hengestä syntymisen lisäksi ”VEDESTÄ” syntyminen: ”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Joh. 3:5. Jeesus kohdistaa opetuksensa tässä ihmiseksi jo syntyneille, joten luonnollisesta uudestaan syntymisestä äidin kohdusta ei siis ole kysymys. Joh. 3:4. Eikä tässä tarkoiteta myöskään lapsikastetta, eikä mitään muitakaan vesikasteita. Heti seuraavassa luvussa Jeesus opettaa asiaa puhumalla ”elävästä vedestä” (Joh. 4:10), joka on yhteydessä vedestä syntymiseen. ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” Joh. 4:14. Uudestisyntyneen ihmisen sisimpään, elämän keskukseen, tulee Elävän veden lähde. Sen muodostumiseksi tarvitaan siis Sanan ”vettä” eli Raamatun opetusta. Sen merkitystä Raamattu opettaa erilaisilla vertauskuvilla, esim.: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta( = Sananvedellä pesten), ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman.” Ef. 5:25-27. Näin seurakunta on jokaisen yksilön kohdalta ottanut vastaan pyhät ja kalliit Raamatun opetukset. ”Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta siemenestä vaan katoamattomasta, Jumalan ELÄVÄN ja pysyvän SANAN KAUTTA.” 1 Piet. 1:23. 1 Piet. 1:3,4. ”Tahtonsa mukaan Hän synnytti meidät totuuden sanalla..” Jaak. 1:18. ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2. Sanan opetusten vastaan ottaminen on koko loppuelämämme projekti. 2 Kor. 7:1. Joh. 3:5. on siis kysymys Sanan kautta uudestisyntymisestä. ”Sanan vesi” muuttaa mielemme ja asenteemme Jumalan tahdon mukaisiksi: ”Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.” Ps. 40:9. Jumalan tahto tulee sydämeemme. 1 Kor. 2:16. Se ei tapahdu hetkessä eikä muutamassa päivässä, vaan on loppuelämän ihana elämän sisältö. Se alkaa uskoon tulon alussa tapahtuvassa mielenmuutoksessa. ”Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.” Room. 10:17. Lue koko asia jakeista 9-17. – ”Kääntykää”, eli kreikaksi metanoia, mielenmuutos. Apt. 2:38. – Näin voimme ”oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Näin te tulette täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Efes. 3:19. ”Niin kuin vastasyntyneet lapset janotkaa sanan väärentämätöntä maitoa, jotta te sen avulla kasvaisitte pelastukseen.” 1 Piet. 2:2.
VESIKASTE? Joh. 3:3-5. oleva uudestisyntymisen opetus ei tarkoita vesikastetta. Se opetetaan muualla Raamatussa. ”Ottakoon kukin teistä kasteen (vedessä) Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 2:38. Näin apostolit alkoivat alussa toimia Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti. Mark. 16:15,16. Kaikki uudestisyntyneet pitää kastaa Raamatun mukaisesti upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Näin saamme omaksua asemamme, jota Raamattu nimittää ”KRISTUKSESSA” olemiseksi. 2 Kor. 5:17. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29. Kaikille kuuluu sama pelastus. Kukaan uskoon tullut ei seurakunnan alkuaikana jäänyt kastamatta vedessä. Mutta Joh. 3:5. mainittu ”vedestä syntyminen” ei siis tarkoita vesikastetta. Vesikastekin kyllä pitää sisällään pelastusprosessiin kuuluvia asioita. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan..” Ja meidät on kasteessa ”yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa..” Room. 6:3-11. ”Uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25. ”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16. ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen Hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,” Tiit. 3:4-6. Jeesus tahtoo kastaa omansa ”Pyhällä Hengellä ja tulella”. Matt. 3:11. Apt. 1:5. ”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena. Se ei ole lihan saastan poistamista vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.” 1 Piet. 3:21.
Jeesus ja Hänen sijaisuhrinsa Golgatan ristillä on kaiken keskus! Ja Raamatun opetukset ovat elämäämme suojelevia pyhiä armon sanoja. Ne kaikki tarvitaan ollaksemme siinä uskossa, jota Raamattu opettaa.
Tervetuloa oppimaan Sanan tietä yhä enemmän. Lauantaisin klo 14.00. Maariankatu 2. Turku
Kun mies ja nainen tutustuvat toisiinsa ja alkavat pitää toisistaan, tahtovat he olla paljon yhdessä. He keskustelevat kaikista asioista näin pyrkien tuntemaan toisensa mahdollisimman hyvin. Yhdessä he etsivät Jumalan tahtoa kaikkiin elämänsä asioihin. Näin taivaallinen ilo saa täyttää molempien elämän. 1 Tess. 5.16.
Seurustelevan parin tulee pyrkiä yhdessä kuulemaan Jumalan ääntä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Jeesus lupaa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” Joh. 10:27-28. Ja jokainen uskossa oleva kuulee Hyvän Paimenen rakkautta täynnä olevan äänen.
Mikä on teidän elämässänne tärkeintä? Jumalan Sanan opetukset ratkaisevat hengellisen elämänne sisällön sekä yhteisen elämänne onnellisuuden. Markus 10:28-30. Raamatun sana ei muutu. ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan…” Room. 12:2 ja Efes. 5:8-13. Seurusteluvaiheeseen kuuluu ennen muuta rukoileminen yhdessä ja erikseen. Rukouksen ilmapiirissä on hyvä keskustella mahdollisista yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista. Niitä ovat ensinnäkin yhteiset Jumalan valtakunnan työn suuntaviivat. Seurakuntayhteydessä opit parhaiten tuntemaan seurustelukumppanisi. Seurustelevan parin tulee siksi osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan.
Heidän tulee keskustella myös mahdollisen yhteisen elämän käytännön asioista. Miten perheen toimeentulo järjestyy? Miten avioliittoon mentyänne asumisen toiveet menevät yksiin? Lasten hankkimisesta, hoidosta ja kasvatusperiaatteista on keskusteltava. Tulevan kodin ilmapiiriin vaikuttavat myös yhteiset päätökset siitä, mitä kumpikin voi yhteiseen kotiin tuoda. Kotiin ei pidä päästää maailman henkeä ja sen mukana ristiriitaa. Välttyäkseen sellaiselta, on kaikesta hyvä sopia etukäteen. ”Kulkeeko kaksi yhdessä elleivät ole keskenänsä sopineet.” Aamos 3:3.
Jos edellä mainitut yhteiset suuntaviivat löytyvät, voi seurusteleva pari mennä kihloihin. Se on avioliittolupaus, mutta kuitenkin koeaika, jonka aikana vielä voi perääntyä lopullisesta avioliitosta. Mikäli kaikki sujuu hyvin ja rakkaus on todellista voidaan mennä avioliittoon. Avioparina sitten muutetaan yhdessä asumaan. Seurustelu on näin johtanut Jumalan tahdon toteutumiseen. Häätilaisuus on hyvä järjestää seurakunnan puitteissa. Näin liitto saa tuekseen uskovien rukoukset ja Jumalan siunauksen.
”Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta,mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” Filip.4:8. Täytä siis elämäsi hyvillä ajatuksilla ja uutisilla! Tulet olemaan sitä, mitä ”syöt”!Matt.4:4. ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, ja paha ihminen tuo sydämensä pahuuden varastosta esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Luuk. 6:45. Matt. 4:4. Asioista ja ihmisistä löytyy kyllä hyvätkin puolensa. Tämä asennemuutos edellyttää harjoittelua. Mutta se kannattaa. Myönteisistä ihmisistä pitävät kaikki. Heidän lähellään on hyvä olla ja kokea puhdas ilmapiiri. Sellaisessa vaikutuksessa virheetkin on helppo korjata. On ikävä kuunnella ihmistä, jolla ei koskaan ole mitään hyvää sanottavaa ja joka aina ottaa esille ihmisten virheet ja muut huonot uutiset.
Myös profeetta Jesaja opetti myönteistä ajattelua: ”Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?” – Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on,joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy” Jesaja 33:14-16. Älä siis täytä ajatusmaailmaasi lukemalla tai kuuntelemalla liikaa väkivaltauutisia yms.
Israelin kuningas Daavid opetti myönteistä uskossa ajattelua: ”Daavidin virsi. Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi,kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? –Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta; joka ei panettele kielellänsä,joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi; joka halveksuu hylkiötä, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa;joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen; joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan.Joka näin tekee, hän ei ikinä horju.” Psalmi 15.
”Älköön suustanne lähtekö mitään sopimatonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyvää, tarpeellista ja rakentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat. Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten. Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi.” Efes. 4:29-32.
On joitakin uskovia, jotka ovat riitaisuuden tai muun synnin tähden lähteneet pois seurakunnan yhteydestä. Mutta Jumala on armollinen ja kutsuu jokaista eksynyttä takaisin. ”Kadonneet minä etsin, eksyneet minä tuon takaisin..” Hes. 34:16. Hänellä on hyvät armon ajatukset kaikkia kohtaan. Hän ei sinua hylkää eikä jätä.
Tuhlaajapoikakertomus (Luuk. 15:10-32) on hyvä esimerkki oikeasta asenteesta. Hän jätti isän kodin (vertaus seurakunnasta). Hän tuhlasi kaiken ja oli lopulta elämänsä raunioilla ikävissään, onneton, kärsivä ”Isän kodin” lapsi syntimaailman sikakaukaloilla. Elämä oli tyhjää, tarkoituksetonta ja surkeaa. Lopulta hän nöyrtyi ja päätti: ”Minä nousen ja menen ”Isäni”luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi.” Luuk. 15:18. Hän teki päätöksen palata. Vertauksessa ”Isä” merkitsee Taivaan Isää, Jumalaa. Tuhlaajapoika tiesi ”Isän kodin” periaatteet, että isän kodista syntitielle lähtemistä pitää katua, ja virheet pitää tunnustaa ja hylätä sekä korjata tilanne kaikilta osin. Niin hän teki. Ja kun tuhlaajapoika sitten nöyrtyneenä, kaiken menettäneenä palasi takaisin, hän tunnusti ensitöikseen Isänsä edessä syntinsä: ”Minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi..” Luuk. 15:21. Mutta ”Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä..” ja armahti hänet. Kaikki entinen oli siinä hetkessä unohdettu. Hän oli palannut Isän kodin yhteyteen.
Näin tulee toimia seurakunnassa. Ei olisi oikein tulla takaisin yhteyteen katumatta ja ilman nöyrtymistä ja parannusta. Jos yhteyteen takaisin haluava hyväksytään ilman edellä mainittua tuhlaajapojan esimerkkitapausta, on varmaa, että se ei onnistu, vaan synti jää vaikuttamaan seurakunnan ilmapiiriin, eikä Pyhä Henki saa vapaasti toimia. Seurakuntalaisilla tulee olla puhtaat välit, ensinnäkin Jumalaan, ja sitten toisiinsa.
”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9.
Näin sanoo Paimenemme Jeesus Kristus. Hän on OVI, mutta mihin? Hän sanoo olevansa Ovi, jonka kautta löydämme ”laitumen”. Laidun tarkoittaa Jumalan seurakuntaa. Samassa yhteydessä Hän avaa laitumen olemusta: ”On oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:16. Hän ei ole ovi mihinkään kirkkokuntaan. Tämä ko. lauma koostuu aidosti uskoon tulleista juutalaisista ja pakanoista, jotka ovat kastetut vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 10:47,48.
Jeesus kokoaa omansa tunnustautumaan tämän yhden seurakunnan yhteyteen, jonka Hän on ostanut verellään ja kuolemallaan ristillä. Me olemme Hänen kuningaskuntansa. Olemme syntyneet Hänen Hengestään ja kastetut upotuskasteella vedessä Hänen nimeensä, niin kuin Raamattu opettaa: ”Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. … Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:38,41,42. Apostolien opetus tarkoittaa Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten opetusta, joka löytyy Uudesta testamentista. Meille Hän antoi lähetyskäskyssään kokoamistehtävän koota kaikki uskoon tulleet ja kastetut yhteen, sekä saman opetuksen piiriin: ”Menkää ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. ”Kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, että te kaikki olisitte yksimielisiä puheissanne ja ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta vaan että olisitte täysin yhtä ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” 1 Kor. 1:10. / Apt. 20:29,30.
Me, jotka otimme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi, tulimme näin sisälle Ovesta ja siirryimme ”viheriäiselle laidunmaalle”, jossa Hyvä Paimenemme johdattaa meitä yhtenä laumana kohti ikuista KIRKKAUDEN MAATA. Olemme uskoon tulleina ja sen jälkeisellä upotuskasteella siirtyneet opetuslapsiksi, pimeydestä valkeuteen. ”Me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” 1 Tess. 5:5.
Jeesus-ovesta sisään tulevat saavat ottaa vastaan myös kaiken muun, mitä Jeesus on, mitä Hän on opettanut ja tehnyt puolestamme. Kol. 1:13-20. ”Niin monta kuin on Jumalan lupausta, ne ovat Hänessä ”kyllä”. Siksi mekin sanomme Hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi.” 2 Kor. 1:20.
”Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä.” Kol. 2:9.
”To all who received him, to those who believed in his name, he gave the right to become children of God.” John 1:12.
This is the beginning of the way to eternal life.
Receiving Jesus Christ means rejecting sin and being set free from its power. Sin is transferred to the cross, where Jesus bore the penalty for our sins: ”But now that you have been set free from sin and have become slaves of God, your fruit leads to sanctification, and the end is eternal life. For the wages of sin is death, but the gift of God is eternal life in Christ Jesus our Lord.” Romans 6:22,23.
Now is the time to turn to Jesus and receive him:
”Repent, and be baptized in the name of Jesus Christ…” Acts 2:38.
”Those who accepted Peter’s words were baptized, and that day about three thousand souls were added to the number of believers. THEY devoted themselves to the apostles’ teaching, to fellowship, to the breaking of bread, and to prayers.” Acts 2:41,42. All opportunities to live in God’s blessing are open to those who have accepted Jesus. The doors are open.
But situations often change for the better gradually, as our lives are filled with things that are according to God’s will and living and remaining in them.
Those who accepted Jesus and were baptized in his name continued
in the apostles’ teaching
in fellowship,
in the breaking of bread, the communion
and in prayers. Acts 2:42.
That is the direction of faith given by God, the door through which everyone can enter. The door is open. From it opens the content of our sanctification life, the growth of faith.
The thief on the cross was saved without baptism, which is sometimes used as a reason to say that baptism is not necessary. But when we look at the matter more closely, we see that the criminal on the cross should not have been baptized at that time because he was saved before the commandment to baptize was given. Jesus gave the general commandment to baptize 40 days after the events of the cross. Mark 16:9-20. Acts 1:3. Thus, the thief on the cross was the last person to be saved from the old covenant. The new covenant began with Jesus’ death: “This is the new covenant in my blood!” Luke 22:20. Jesus was still alive when He forgave the sins of the criminal on the cross next to Him. The thief prayed in agony, “Jesus, remember me when You come into Your kingdom.” And Jesus said to him, “Truly I say to you, today you will be with Me in Paradise.” Luke 23:42,43. He was thus saved as a borderline case, when the old covenant was exchanged for a new one.
Jesus is the only Savior! His blood cleanses the sinner who repents of his sins and calls on Jesus for help. Rom. 10:13. And Jesus gives everyone ”a future and a hope”. Jer. 29:11-13. He saves even the worst sinner. He does not leave the person he saves as he was before, but of those who have come to faith, whose sins have been forgiven and who have repented and then been baptized, it is said: ”Therefore if anyone is in Christ, he is a new creation. The old has passed away, the new has come!” 2 Cor. 5:17. / Acts 18:8.
The unbaptized is in Adam. The baptized is in Christ. ”For as many of you as were baptized into Christ have put on Christ.” Gal. 3:27. 2 Cor. 5:17. ”Buried with him in baptism, wherein also ye were raised with him through faith.” Col. 2:12. Rom. 6:4.
Only those who have come to faith can be baptized. Just as a newborn child is washed after birth, so the regenerate must be baptized immediately, ”by the washing of water.” Thus we can understand the ”washing of regeneration” in its proper connection with the forgiveness of sins and the baptism of immersion received after regeneration. ”He saved us, not by works of righteousness which I have done, but according to his mercy, by the washing of regeneration, and renewing of the Holy Ghost.” Titus 3:5. John 3:5.
Baptism is performed by the brethren of the congregation, ”for in the mouth of two or three witnesses shall every word be established.” 2 Cor. 13:1. When the thief on the cross was saved, the commandment to baptize had not yet been given. Therefore, he should not have been baptized. But ever since the commandment to baptize was given, baptism has been an absolute requirement for all believers. The Bible clearly teaches that in the early congregation ALL believers were baptized by immersion in water in the name of Jesus! No one was left unbaptized. ”Let every one of you be baptized…” Acts 2:38,41. ”Then those who received his word were baptized…” ”And they continued… in the apostles’ teaching…” Acts 2:41-42. The Bible does not teach that the unbaptized are part of the new covenant congregation.
Baptism is an essential part of the salvation process of the human soul because it involves the burial of the old man through baptism into death. Rom. 6:3,4. ”Repent and be baptized, every one of you…” says Acts 2:38. So there are two things: 1. ) repentance and 2. ) baptism. So if repentance is necessary, then baptism is necessary. – Can we say that repentance is not necessary? In that case, we can say the same about baptism. But we say that both are necessary because God has given them to us as equally valuable. After the baptism command was given, the Bible does not know the concept of an ”unbaptized Christian.” The Bible only knows a converted Christian who has been baptized in water in the name of Jesus after coming to faith. A baptized Christian is a biblical Christian! Acts 10:48.
The necessity of baptism should not be underestimated. The Bible warns about it, among other things, in Gal. 1:6-9. 2 Pet. 3:16. Rev. 22:18,19. And the unbaptized thief on the cross is not set as an example for us.
”If thou believest with all thine heart, thou mayest. And he answered and said, I believe that Jesus Christ is the Son of God.”Acts 22:16. Titus 3:5. After baptism, you too will have the same faith as the first Christians.
