”Menkääkaikkeen maailmaanja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16.
Missä siis tulee kertoa Jeesuksesta? Vastaus on, että sanoma Jeesuksesta tulee kerto kaikissa maailman paikoissa ja kaikenlaisille ihmisille. Evankeliumin osoite on siis jokainen ihminen, missä tahansa hän onkin. Jokaisen tulee kuulla sanomaa Jeesuksesta ja ristintyöstä. Matt. 24:14. Raamatussa on monta esimerkkiä, miten uskovat menivät, niin kuin Jeesus oli lähetyskäskyssään opettanut: Tehkää opetuslapsia. Kastakaa uskoon tulleet, ja ”opettakaa heitäpitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:18-20, Luuk. 24:45-48. Joh. 20:21,22. Apt. 1:8. 2:38,41,42. 26:17.18. Näin tapahtuu opetuslapseksi tuleminen.
Evankelioiminen ja uskoon tuleminen tapahtui siellä missä uskovat liikkuivat ja tapasivat ihmisiä. Uskoon tulleina heidät tuotiin uskovien kotikokouksiin saamaan opetusta ja vahvistumaan sekä kasvamaan uskossaan. ”.. että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeään kohtaan kaikissa pakanakansoissa.”
KORNELIUKSEN KOTIKOKOUS Se oli eräs herätyskokouksen paikka. Apt. 10. Siellä oli koolla suuri joukko etsiviä sieluja, jotka olivat tulleet paikalle kuulemaan armon ja totuuden pelastussanomaa. Apt. 11:14,15. Ja siellä Pietari puhui Hengessä palavana. Sen johdosta kaikki kuulijat saivat kokea uskoon tulemisen: ”Kun Pietari vielä tätä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka olivat sanaa kuulemassa. Kaikki ne uskovat, jotka olivat ympärileikattuja ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoiden päälle, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari sanoi: ”Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hänkäskikastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Apt. 10:43-48. 1 Kor. 2:1-5.
ATEENASSA Paavali ”keskustelisynagogassajuutalaisten ja jumalaapelkäävien kanssa jajoka päivätorillaniiden kanssa, jotka sattuivat siellä olemaan”. Apt. 17:17. Tori on edelleen hyvä paikka kohdata ihmisiä. Mutta uudelle paikkakunnalle mennessään Paavali etsi ensin juutalaisten synagogan. Miksi? Raamattu opettaa toimimaan näin: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo,juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.” Room. 1:16. Ateenassa julistuspaikka laajeni: ”He ottivat hänet mukaansa, veivätAreiopagilleja sanoivat: ”Saisimmeko tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä julistat? Sinä esität outoja asioita meidän kuultavaksemme. Tahdomme siis tietää, mitä ne oikein ovat.” .. ”Muutamat miehet liittyivät häneen ja tulivat uskoon.” Apt. 17:19,20 ja 34. Areiopagi oli arvokas kokoontumispaikka, jossa toimi mm. korkein oikeus ja neuvosto. Näin Jumala johdatti Paavalin julistamaan maailmankaikkeuden arvokkaimman sanoman Areiopagilta, joka oli filosofian ja sivistyksen paikka. Nyt siitä tuli kristillisen sanoman keskipiste. Sieltä se onkin kaikunut tänne 2000 vuoden päähän. Apt. 17:16-34.
”Kaikkeen maailmaan” tarkoittaa, että emme tarvitse mitään erityistä paikkaa, vaan etsimme ihmisiä, missä heitä tapaammekin. Ei ole ns. pyhiä paikkoja, joihin evankelioiminen ym. hengellinen toiminta tulisi keskittää, esim. kirkkoihin. Raamattu ei opeta sellaista. Joh. 4:20-24. Ja kaikki uskonnot ovat lähetyskohteitamme.
Armon julistus on sitä, että sinun ei tarvitse mennä kadotukseen. Voit saada syntisi anteeksi ja päästä Taivaaseen! Miten? – Ottamalla vastaan ylösnousseen Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi! Syntisi on sovitettu ristillä! Mutta synnit ovat sinun päälläsi kunnes siirrät syntitaakkasi ristille. Jumala rakastaa sinua! Mutta synti erottaa sinut Jumalan rakkaudesta ja johtaa sinut ikuiseen turmioon! Jes. 59:1-3. Älä siis jää syntitilaan! Sinua varten on parempaa! Jeesuksen veri puhdistaa synnistä! ”Silläkaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksiuskon kautta hänen vereensä.” Room. 3:23-25.
”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi!” Jesaja 53:5. Uskoon tulossa me saimme syntimme anteeksi Golgatan ristillä annetun sijaisuhrin kautta kun otimme vastaan tämän armon pyytämällä Jeesusta tulemaan elämämme Herraksi.
Jeesus sovitti syntimme 2000 vuotta sitten. Pelastus on nyt valmis otettavaksi vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Kun pyysimme, että Jeesus antaa syntimme anteeksi ja otimme hänet vastaan, armahdus aktivoitui meissä. Synnin kahleet katkesivat ja Pyhä Henki tuli asumaan sydämiimme. Omatuntomme puhdistui eikä se enää syytä meitä. Tämän si aikaan Jeesuksen kärsimystyö sijaisuhrina meille kuuluvalla paikalla. Olemme nyt vapaat syyllisyydestä, koska Jeesus kärsi meille kuuluvan tuomion. ”Mutta nyt, kunteolette synnistä vapautettujaja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23.
Jeesus kirkkauden Herra, ja pelastus Hänessä, on elämämme suurin ilon aihe vuoden jokaisena päivänä. Jeesus syntyi, kuoli, ja nousi ylös kuolleista! Hän on kuoleman voittaja: ”Ja minä elän.Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm. 1:18.
Raamattu sanoo: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra:rauhaneikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13.
Selvitä jo tänään asiasi Jumalan kanssa! Kadu rehellisesti ja tunnusta syntisi. Tee sovinto Hänen kanssaan. Näin Jeesus on tullut parhaaksi ystäväksesi, jolle voit kertoa kaikki huolesi ja murheesi. Voit kääntyä hänen puoleensa kaikissa asioissasi. Pyydä siis nyt Jeesusta tulemaan sydämeesi. Kiitos Jeesus, että saan olla armahdettu ja pääsen taivaaseen tämän elämäni jälkeen.
Kotikokoukset ovat lähes tarpeettomia jos niille ei aseteta samaa sisältöä, mikä niillä alussa oli. Nykyiset kotikokouksemme ovat siis jatke sille seurakuntatoiminnalle, joka alkoi ristintyön jälkeen jolloin Jumalan seurakunta oli perustettu ja lähetyskäsky oli annettu. Mark. 16:15,16. Ensinnäkin on katsottava keitä niissä tilaisuuksissa alussa kokoontui. He olivat Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset, ensin ”noin satakaksikymmentä henkeä”(Apt. 1:13,15), jotka alkoivat lisääntyä niin että heitä oli lopulta ”kymmenin tuhansin”: Apt. 21:20.
Ensimmäiset Jeesuksen opetuslapset opettivat opetuslapsena olemisen merkitystä, jonka olivat oppineet Herralta itseltään, että jokaisen tulee antaa Pyhän Hengen johdattaa koko elämänsä oikeaksi. Joh. 16:13. Se tapahtuu ottamalla vastaan opetusta ja esimerkkiä vain Jeesukselta. Hänen opetuksensa ovat Raamatun Uudessa testamentissa. Esimerkkinä mm. että kaikki ensimmäiset kristityt olivat uskoon tulonsa jälkeen kastettuja. Yhtäkään kastamatonta ei ollut heidän joukossaan. Apt. 10:48.
Pietari opetti kolmelletuhannelle ensimmäiselle uskoon tulleelle ja sen jälkeen kastetuille Raamatun oppia, joka on edelleen voimassa, Jeesuksen tulemiseen asti: ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:41,42. Tämä sivusto, jolla nyt olet, opettaa samaa alkuperäistä kristinuskoa. Kotikokoukset ovat siis tarkoitetut pysyväksi kokousmalliksi kaikkien aikojen kaikille uskoon tulleille. Emme osallistu uskonsuuntien kokouksiin. Alkuseurakunnan uskovathan eivät olleet minkään nykyisen nimikyltin alla toimivia eriseuraisuuden harjoittajia. He kaikki tiesivät olevansa Kristuksen ruumis, ekklesia, seurakunta. Ja he ymmärsivät, ettei Jumala asu käsin tehdyissä kirkkohuoneissa ja temppeleissä. Hän asuu omiensa sydämissä, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi ja joilla on elämänyhteys Jeesuksen kanssa, ja jotka eivät hyväksy puoluemielisyyttä, 1 Kor. 1:10-13, ja 3:3-6.
Nämä ovat Jumalan seurakunnan kokouksia. Korinttin seurakunnan kotikokouksiin kirjoitettiin: ”Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, kutsutuille pyhille ja kaikille, jotka huutavat avuksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikilla paikkakunnilla, niin omillaan kuin meidänkin. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” 1 Kor. 1:2,3. Olemme tämän kuten muidenkin Raamatun kirjeiden vastaan ottajien joukossa. Ja näin meidän kotikokoustemme hengellinen alue on rajattu Raamatun opetuksilla. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Ulkopuolella olevat autamme Jumalan alueelle.
Ei lisäyksiä Raamattuun Nykyään on lähes muotia tuoda jos jonkinlaista lisäystä ja poistoa Raamattuun. Raamatun 66 kirjaa yritetään mitätöidä väittämällä, että se ja se kirja ei kuulu kaanoniin, ja toisaalta taas on joku kirja on muka jätetty sieltä pois. Mutta miten sellaisessa opetusyhteydessä voitaisiin määritellä, MISSÄ SANASSA uskovien tulisi pysyä?
Apostolisen ajan lopussa, noin vuonna 100 jKr. oli seurakunta kaikilta osin valmis. Siihen ei enää saanut tehdä muutoksia. Lopussa on piste. ”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Ilm. 22:18,19. ”Ei yli sen mikä on kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. 2 Piet. 3:15.16. 1 Tess. 2:13. 2 Tess. 1:7-10.
Kaanon oli valmis. Myöhemmin nämä apostolisena aikana syntyneet Uuden liiton pyhät Kirjoitukset (27 Kirjaa) koottiin yksien kansien väliin ja yhdistettiin Vanhaan testamenttiin (39 Kirjaa). Tämä Jumalan seurakunnalla alusta asti ollut yhtenäinen kirjakokoelma, Raamattu, kirjojen Kirja on 66. Kirjan Raamattukirjasto. Tähän sisältöön kuuluu opetus: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” Matt. 24:35. Tämä on Jumalan sana. Ja kirkkoa ei silloin ollut, joten jokaisen on helppo ymmärtää, että kirkko on kaikilta osin Raamatun ulkopuolinen laitos. Emme siksi kysy epäraamatullista kysymystä: ”Pitääkö erota kirkosta?” Kysymme raamatullisesti: ”Opettaako Raamattu liittymään kirkkoon?” Ja koska sellaista opetusta ei löydy Raamatusta, emme voi kuulua kirkkoon.
God desires to gather His people together within the framework of biblical teachings, in which Jesus Christ is the central Figure. He is the sole Atoner for our sins and the gateway to fellowship with God (John 10:9). The purpose is to gather in order to strengthen the life of faith and to build up the congregation (Eph. 4:11–16). Some believe that Christians can only gather together in a house of prayer built specifically for that purpose—for example, a church building.
However, the concept of a ”church building” did not exist during the time of the early congregation. The congregation—ekklesia—was a community of those who believed in Jesus. The Bible teaches that, in the early stages of the ekklesia, home meetings were the most common form of gathering and the foundation of its activity (Acts 20:20; Rom. 16:3–5; 1 Cor. 16:19; Col. 4:15). They were familiar with the teaching that ”the Most High does not dwell in houses made by human hands” (Acts 7:48). Paul sent greetings to ”our sister Apphia, our fellow soldier Archippus, and the congregation that meets in your home” (Philem. 1:1–2). ”The house of John’s mother” served as one such meeting place (Acts 12:12), as did the upper room (Acts 1:13). In Ephesus, they had access to a school building where those who had strayed into false teachings were guided back to sound doctrine: “But when some hardened their hearts and refused to believe, and spoke evil of this Way before the crowd, Paul withdrew from them, took the disciples with him, and held daily teaching sessions in the school of Tyrannus” (Acts 19:9). In the apostolic age, there were no church buildings, and the synagogues were closed to them (John 9:22). “From early morning until late in the evening, he explained the Scriptures to them—beginning with the Law of Moses and the Prophets—and testified about the kingdom of God, seeking to convince them concerning Jesus” (Acts 28:23). / “Paul lived for two full years in his own rented quarters and welcomed everyone who came to him” (Acts 28:30).
The congregation of God in Jerusalem must have had many locations for home meetings, as there were tens of thousands of believers (Acts 21:20). Furthermore, “Peter traveled throughout the region and also visited the believers…” (Acts 9:32). Yet, they had only one body of elders, to whom they turned whenever disagreements arose (Acts 15:22). It remains a good practice to follow this example—to seek counsel from those who have been believers from the early days (Acts 15:6; 1 John 1:3). “Imitate their faith” (Hebrews 13:7; cf. 1 Corinthians 1:10). The teaching of the Bible and the example of the early congregation form the foundation for our doctrinal orientation: “Those who accepted Peter’s message were baptized, and about three thousand people were added to the number of believers that day. They devoted themselves to the apostles’ teaching and to fellowship, to the breaking of bread and to prayer” (Acts 2:41, 42). Elders and teachers of the Word help believers remain steadfast in this (1 Thessalonians 5:12, 13). This does not require their presence at every home meeting. “Obey your leaders and submit to their authority, for they keep watch over your interests—as men who must give an account. Obey them so that their work will be a joy, not a burden, for that would be of no advantage to you” (Hebrews 13:17; cf. 1 Peter 5). Therefore, God’s people must not be governed by secular associations or the authorities operating behind them.
It is precisely in home meetings that believers gather together and grow in faith. “So then you are no longer strangers and foreigners, but fellow citizens with the saints and members of the household of God, built on the foundation of the apostles and prophets, with Christ Jesus himself as the cornerstone. In him the whole building, joined together, grows into a holy temple in the Lord, in whom you also are being built together for a dwelling place for God through the Spirit.” Eph. 2:19–22. We who have faith are “the temple of the body of Christ,” which He erected in three days to replace the old, visible temple that was thrown down to the ground. John 2:19–22; Matt. 24:2.
“You also, like living stones, are being built up as a spiritual house, a holy priesthood, to offer up spiritual sacrifices acceptable to God through Jesus Christ.” 1 Pet. 2:5. “God has rescued us from the power of darkness and transferred us to the kingdom of his beloved Son, in whom we have redemption, the forgiveness of sins.” Col. 1:13–14. “For you know that you were not redeemed from the empty way of life inherited from your fathers with perishable things, such as silver or gold, but with the precious blood of Christ, as of a lamb without blemish or defect.” 1 Pet. 1:18–19.
Jumala tahtoo koota kansansa yhteen, Raamatun opetusten sisälle, jossa keskeinen Henkilö on Jeesus Kristus. Hän on ainoa syntiemme sovittaja ja ovi Jumalan yhteyteen. Joh. 10:9. Tarkoitus on kokoontua uskonelämän vahvistumiseksi sekä seurakunnan rakentumiseksi. Efes. 4:11-16. Jotkut ajattelevat, että kristityt voivat olla yhtä vain sitä varten rakennetussa rukoushuoneessa, esim. kirkossa. Mutta kirkkoja tai edes kirkko-sanaa ei alkuseurakunnalla ollut käytössä. Seurakunta oli ekklesia, uskossa Jeesukseen olevien ihmisten yhteisö. Raamattu opettaa, että kotikokoukset olivat seurakunnan alussa yleisin kokoontumismuoto ja toiminnan perusta. Apt. 20:20; Room. 16:3-5; 1 Kor. 16:19; Kol. 4:15. He tunsivat opetuksen, että ”Korkein ei asu käsin tehdyissä huoneissa.” Apt. 7:48. ”Mutta vanhurskaitten asuinsijaa hän siunaa.” Sananl. 3:33. Siksi kotikokouksissa on Jumalan siunaus.
Paavali lähetti terveiset ”sekä sisarellemme Apfialle, taistelutoverillemme Arkippokselle jasinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle.” Filem. 1:1-2. ”Johanneksen äidin talo” oli yksi heidän kokouspaikkansa. Apt. 12:12. Samoin Yläsali. Apt. 1:13. Efesoksessa heillä oli käytössään koulurakennus, johon koottiin väärään opetukseen eksyneet takaisin oikean opetuksen pariin: ”Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, hän meni pois heidän luotaan,erotti opetuslapset heistäja keskusteli joka päiväTyrannoksen koulussa.” Apt. 19:9. Kirkkorakennuksia ei apostolisena aikana ollut. Ja synagoga oli heiltä suljettu. Joh. 9:22. ”Hemääräsivät hänelle päivän, ja silloin heitä tuli vielä useampia hänen luokseen majapaikkaan. Aamuvarhaisesta iltamyöhään hän selitti heille Kirjoituksia, alkaen Mooseksen laista ja profeetoista, ja todisti Jumalan valtakunnasta yrittäen saada heidät vakuuttumaan Jeesuksesta.” Apt. 28:23. / ”Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan täydet kaksi vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen.” Apt. 28:30.
Jerusalemissa olevalla Jumalan seurakunnalla täytyi olla satoja kotikokouspaikkoja, koska heitä oli kymmeniä tuhansia. Apt. 21:20. Ja ”Pietari kiersi kaikkien luona..” Apt. 9:32. Mutta heillä oli yksi seurakunta jokaisessa kaupungissa (Ilm. 1:11), jossa oli ainoastaan yksi vanhimmisto (Tiit. 1:5), joilta mentiin kysymään neuvoa riitakysymyksissä. Apt. 15: 22. Edelleen on hyvä toimia samoin, kysyä neuvoa alkuajan uskovilta. Apt. 15:6. 1 Joh. 1:3. ”Seuratkaa heidän uskoaan.”Hebr. 13:7. /1 Kor. 1:10. Raamatun opetus ja alkuseurakunnan esimerkki on oppisuuntauksemme: ”Ne,jotka ottivat Pietarin sanat vastaan,kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.Hepysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Vanhimmat ja sananopettajat auttavat uskovia pysymään siinä. 1 Tess. 5:12,13. Se ei edellytä, että heidän pitäisi olla mukana jokaisessa kotikokouksessa. ”Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Näin he voivat tehdä työtään iloiten, ei huokaillen, sillä se ei teitä hyödyttäisi.” Hebr. 13:17. 1 Piet. 5. Seurakuntaa eivät siis saa hallita maalliset yhdistykset ja niiden taustalla olevat viranomaiset.
Kotikokouksissa tapahtuu uskovien yhteen liittyminen ja kasvaminen uskossa. ”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa (Israelin)pyhien kanssa jaJumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja,kulmakivenä itse Kristus Jeesus.Hänessä koko rakennusliittyy yhteenja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssaJumalan asumukseksi Hengessä.” Ef. 2:19-22. Me uskossa olevat olemme ”Kristuksen ruumiin temppeli” jonka Hän perusti kolmessa päivässä näkyvän temppelin tilalle, joka hajotettiin maahan. Joh. 2:19-22. Matt. 24:2.
”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhrataksenne hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” 1 Piet. 2:5. ”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan,Hänen, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen.” Kol. 1:13,14. ”Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” 1 Piet. 1:18,19.
Ensimmäinen asia on ymmärtää, että pitää tehdä sovinto Jumalan kanssa. ”Teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne!” Jes. 59:2. Mutta vapautus synneistä saadaan Hänen asettamillaan ehdoilla. Room. 6:22. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8:31-36. Tästä aiheesta lisää lopussa olevassa linkissä. ”Tee siis sovinto ja elä rauhassa Jumalan kanssa, niin saavutat onnen.Ota vastaan opetus Hänen suustaan ja kätke Hänen sanansa sydämeesi. Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, sinun elämäsi rakentuu uudestaan. Jos karkotat vääryyden kauas majastasi, viskaat kultasi tomuun ja Oofirin kullan jokilaakson louhikkoon, jos Kaikkivaltiaasta tulee kulta-aarteesi, parhain hopeasi, silloin iloitset Kaikkivaltiaasta ja nostat kasvosi Jumalan puoleen. Kun rukoilet Häntä, Hän kuulee sinua, ja sinä voit täyttää lupauksesi. Kun jotakin päätät, se onnistuu sinulle, ja sinun teillesi loistaa valo. Jos tie painuu alaspäin, sinä sanot: ’Ylös’, ja Hän auttaa nöyrtyvää.” Job 22:21-29.
Sovintotilan saaminen Jumalan ja ihmisen välille tapahtuu Jeesuksen Kristuksen armotyön kautta. Hän kuoli SIJAISUHRINA meidän syntiemme tähden. Tämä tarkoittaa, että Jeesus otti päällensä meille kuuluvan syntien rangaistuksen. Tie Hänen armoonsa kulkee vain ristin veren kautta.
”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” Room. 10:13.
Huutaa avuksi Herran nimeä tarkoittaa, että tulet syvästi nöyrtyneenä Jeesuksen eteen ja pyydät, Häntä antamaan syntisi anteeksi, ja tulemaan elämäsi Herraksi.
”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu..” Joh. 10:9.
Jeesus tahtoo antaa syntisi anteeksi! Hän kärsi ja kuoli sijaisuhrina sinulle kuuluvalla paikalla. Syntisi on siis sovitettu Golgatan ristillä! – Otatko vastaan Jeesuksen ja Hänen pelastustyönsä? Se ratkaisee ikuisen kohtalosi. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:12.
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23), ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:4.
Aamen.
Siunausterveisin, Weijo Lindroos.
Kun sitten olet tehnyt uskonratkaisun ja Jeesus on tullut sydämeesi asumaan, tarvitset uskovien yhteyttä voidaksesi päästä eteenpäin uskon tiellä. Ja mm. saadaksesi kasteen.
Eli seurakunnan suuntaviivat, MITEN ja MIKSI toimimme? Mihin toiminnallamme pyrimme?
Ensimmäinen ja tärkein toimintamotiivimme on kirjoitettu lähetyskäskyssä, jossa Jeesus, ristintyönsä ja ylösnousemuksensa jälkeen, opettaa meitä tekemään ihmisistä Hänen opetuslapsiaan, ja sitten opettamaan opetuslapsiksi tulleita ”pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”. Matt. 28:19,20. Tähän kuuluu ensimmäisenä asiana rakkauden käsky, Joh. 13:34,35.
Evankelioimisen tarkoitus on ihmisten uskoon tuleminen eli uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä (Joh. 3:3-5), se on, syntien anteeksisaaminen Jeesuksen ristintyön kautta. Ja evankelioinnin yhteyteen kuuluu raamatullinen kaste upottamalla vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Mark. 16:15,16. / Apt. 2:38-42. Se on vanhan syntielämän hautaaminen. Room. 6:4. Seurakunnan opillinen ja toiminnallinen sisältö on edelleen sama mitä se oli alussa, se, minkä Jeesus ja Hänen ensimmäiset opetuslapsensa aloittivat opetuksillaan ja esimerkillään. Raamatun opetus ja esimerkki on se malli, jota seurakunnan tulee loppuun asti seurata. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. ”He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:42. Se tarkoittaa ensimmäisten apostolien eli Jeesuksen opetuslasten opetuksia, jotka ovat Raamatussa. Jumala tahtoo auttaa jokaisen uskoon tulleen tähän hyvään Elämän sisältöön. Tähän toimintaan tarvitaan uskovien yhteys (mm. Tiit. 1:5), toimiva raamatullinen yhteys kokoustoimintoineen sekä seurakunta-asian oikein ymmärtäminen. Siitä lopussa olevassa linkissä.
Tämän seurakunnan toiminta aloitettiin näillä samoilla periaatteilla vuonna 33 jKr. jolloin Jeesus perusti itselleen seurakunnan Jerusalemissa olevalla Golgatan ristillä. Hebr. 13:12,13. Tässä seurakunnassa olemme ja tähän edelleen tunnustaudumme. Mikään Jumalan Sanan opetus ei ole muuttunut. ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!” Hebr. 13:8. Ef. 2:11-22. Tämä opetus pätee kaikkialla maailmassa!
Acts 2:39 mentions the adult children of the early Christians: “For this promise is to you and to your children…”
What was that promise?
Peter spoke to those who asked about salvation:
“Therefore let all the house of Israel know assuredly that God has made this Jesus, whom you crucified, both Lord and Christ.” When they heard this, they were stabbed to the heart (conscience) and said to Peter and the other apostles, “Men and brothers, what shall we do?” Peter replied, “Repent, and let each of you be baptized in the name of Jesus Christ for the forgiveness of your sins, and you will receive the gift of the Holy Spirit. For the promise is to you and to your children and to all who are far off, to all whom the Lord our God calls.” With many other words he testified and exhorted them, saying, “Save yourselves from this crooked generation.” Then those who accepted Peter’s words were baptized, and that day about three thousand souls were added to the number of believers. They devoted themselves to the apostles’ teaching and fellowship, to the breaking of bread and the prayers.” Acts 2:36–42.
This still valid teaching contains the way of salvation and the promise that everyone who hears the gospel, turns away from his sinful state and is baptized by immersion in water in the name of Jesus will receive the gift of the Holy Spirit. This promise therefore applied, among other things, to the adult children of the first Christians. And the same promise is valid for the children of Christians in our time. When our children turn and begin to independently trust in Jesus and accept Him as the atoning sacrifice for their sins and the Lord of their lives, they can be baptized.
Blessing of children
But what should be done with newborn children? That is, what does the Bible teach about newborn children of believers who are not yet able to believe independently and accept Jesus into their hearts. First of all, parents should act in such a way that children can grow up under the influence of the Holy Spirit, where spiritual songs are sung, Jesus is spoken of, and the Bible is read. Let this happen in the homes of believers. That is the best way to evangelize children.
Jesus taught this by word and example:
”Jesus said, ”Let the children come to me, and do not hinder them, for the kingdom of God belongs to such as these. Truly I say to you, whoever does not receive the kingdom of God like a child will not enter it.” And he took the children in his arms, put his hands on them, and blessed them.” Mark 10:13–16.
Jesus taught that newborn children should be blessed and thus given over to the grace of God. In this way they are under the blessing and protective hand of God. And then, when they themselves come to faith, they are baptized; then the holy promise of the Bible about the gift of the Holy Spirit also belongs to them.
Apostolien tekojen 2:39 mainitsee varhaiskristittyjen aikuiset lapset: ”Sillä tämä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne…”
Mikä tuo lupaus oli? Pietari puhui niille, jotka kysyivät pelastuksen tiestä: ”Tietäköön siis koko Israelin heimo varmasti, että Jumala on tehnyt tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte, sekä Herraksi että Kristukseksi.” Tämän kuullessaan he saivat piston sydämeensä (omatuntoonsa), ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä tämä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja kaikille, jotka ovat kaukana, kaikille, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Monilla muillakin sanoilla hän todisti ja kehotti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä kieroutuneesta sukupolvesta.” Ne, jotka ottivat vastaan Pietarin sanat, kastettiin, ja sinä päivänä uskovien joukkoon lisättiin noin kolmetuhatta sielua. He pysyivät omistautuneina apostolien opetukselle ja yhteydelle, leivän murtamiselle ja rukouksille.” Apt. 2:36–42.
Tämä edelleen voimassa oleva opetus sisältää pelastuksen tien ja lupauksen, että jokainen, joka kuulee evankeliumin, sekä kääntyy pois syntitilastaan ja kastetaan upottamalla veteen Jeesuksen nimeen, saa Pyhän Hengen lahjan. Tämä lupaus osoitettiin myös ensimmäisten kristittyjen aikuisille lapsille. Mutta sama lupaus on voimassa meidänkin aikamme kristittyjen lapsille. Kun lapsemme kääntyvät ja alkavat itsenäisesti luottaa Jeesukseen ja hyväksyvät Hänet syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi, heidät voidaan kastaa.
Lasten siunaaminen Mutta mitä pitäisi tehdä vastasyntyneille lapsille? Eli mitä Raamattu opettaa uskovien vastasyntyneistä lapsista, jotka eivät vielä pysty uskomaan itsenäisesti ja ottamaan vastaan Jeesusta sydämeensä. Ensinnäkin vanhempien tulisi toimia siten, että lapset voivat kasvaa Pyhän Hengen vaikuttamassa ilmapiirissä, missä lauletaan hengellisiä lauluja, puhutaan Jeesuksesta ja luetaan Raamattua. Näin tapahtukoon uskovien kodeissa. Se on parasta lasten evankelioimista.
Jeesus opetti siunaamista esimerkillään: ”Jeesus sanoi: Antakaa lasten tulla minun tyköni. Älkääkä estäkö heitä … Totisesti minä sanon teille: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, se ei sinne pääse.” Ja Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heidät.” Mark. 10:13–16.
Jeesus opetti siis, että vastasyntyneet lapset tulee siunata ja siten antaa heidät Jumalan armon haltuun. Tällä tavoin he ovat Jumalan siunauksen ja suojelevan käden alla. Ja sitten, kun he itse tulevat uskoon, heidät kastetaan; silloin Raamatun pyhä lupaus Pyhän Hengen lahjasta kuuluu myös heille.
”Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä JA Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.” Joh. 3:3-7. Jeesus siis opettaa, että ihmiseksi syntyneiden tulee syntyä uudesti ”vedestä ja Hengestä”. Ja vaikka uudestisyntyminen on yksi ja kertakaikkinen tapahtuma, on siinä paljon taivaasta tullutta opetussisältöä, ”sanan vettä”. Eikä vedestä ja Hengestä syntyminen ole vaikeaa, vaikka siihen sisältyykin paljon koko eliniän kestävää oppimista siitä, mitä uskoon tulossa on tapahtunut.
Uudestisyntyminen ylhäältä tarkoittaa, että se tapahtuu Jumalan vaikutuksesta. Siihen ei riitä parhaatkaan ihmiskeinot tai maalliset vaikutukset ja ideologiset uskonnot. Aitoa uskoon tulemista ei ole ilman uudestisyntymistä. ”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä” eli ylhäältä Taivaasta, ei hän pääse taivaaseen.
Ymmärrämme, että Hengestä syntyminen tarkoittaa uuden Hengen saamista. Se on yhtä kuin siirtyminen Jeesuksen Elämän yhteyteen. Hän on Tie, Totuus ja ELÄMÄ. Joh. 14:6. Tätä Elämää tarkoittaa Pyhän Hengen tuleminen ihmisen sydämeen. Sitä on Hengestä syntyminen. Jeesus tulee elämäksemme. Tätä profeetta Hesekiel kuvaa ennustaessaan, miten Israelin kansalaiset tulevat tämän saamaan lopunaikana:”… ja vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte. Minä puhdistan teidät kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista jumalankuvistanne. Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan.” Hes. 36:25-27. Filip. 2:13. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9 b. Pyhä Henki tulee sydämeen silloin kun ihminen nöyrtyy ja katuu syntielämäänsä sekä pyytää, että Jeesus antaa synnit anteeksi. Tämä on sovinnon tekeminen Jumalan kanssa, siirtyminen syntitilasta armon tilaan. Tee siis sovinto Jumalan kanssa. Job. 22:21-29. Näin Jeesuksesta tulee pelastajasi ja henkilökohtainen hyvä Vapahtajasi ja elämäsi Herra. Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämeesi Pyhän Hengen kautta. Room. 5:5 b. Tästä alkaa uudestisyntyneen ihmisen kasvu uskossa. Kol. 1:28. Ja Jeesus, seurakunnan hyvä Paimen, pitää huolta omistaan loppuun asti. Hän antaa ymmärrystä suurten ja pyhien asioiden käsittämiseen.
Mitä tarkoittaa VEDESTÄ syntyminen ! ? Uudestisyntymisen sisältöön kuuluu myös Hengestä syntymisen lisäksi ”VEDESTÄ” syntyminen: ”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Joh. 3:5. Jeesus kohdistaa opetuksensa tässä ihmiseksi jo syntyneille, joten luonnollisesta uudestaan syntymisestä äidin kohdusta ei siis ole kysymys. Joh. 3:4. Eikä tässä tarkoiteta myöskään lapsikastetta, eikä mitään muitakaan vesikasteita. Heti seuraavassa luvussa Jeesus opettaa asiaa puhumalla ”elävästä vedestä” (Joh. 4:10), joka on yhteydessä vedestä syntymiseen. ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” Joh. 4:14. Uudestisyntyneen ihmisen sisimpään, elämän keskukseen, tulee Elävän veden lähde. Sen muodostumiseksi tarvitaan siis Sanan ”vettä” eli Raamatun opetusta. Sen merkitystä Raamattu opettaa erilaisilla vertauskuvilla, esim.: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta( = Sananvedellä pesten), ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman.” Ef. 5:25-27. Näin seurakunta on jokaisen yksilön kohdalta ottanut vastaan pyhät ja kalliit Raamatun opetukset. ”Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta siemenestä vaan katoamattomasta, Jumalan ELÄVÄN ja pysyvän SANAN KAUTTA.” 1 Piet. 1:23. 1 Piet. 1:3,4. ”Tahtonsa mukaan Hän synnytti meidät totuuden sanalla..” Jaak. 1:18. ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2. Sanan opetusten vastaan ottaminen on koko loppuelämämme projekti. 2 Kor. 7:1. Joh. 3:5. on siis kysymys Sanan kautta uudestisyntymisestä. ”Sanan vesi” muuttaa mielemme ja asenteemme Jumalan tahdon mukaisiksi: ”Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.” Ps. 40:9. Jumalan tahto tulee sydämeemme. 1 Kor. 2:16. Se ei tapahdu hetkessä eikä muutamassa päivässä, vaan on loppuelämän ihana elämän sisältö. Se alkaa uskoon tulon alussa tapahtuvassa mielenmuutoksessa. ”Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.” Room. 10:17. Lue koko asia jakeista 9-17. – ”Kääntykää”, eli kreikaksi metanoia, mielenmuutos. Apt. 2:38. – Näin voimme ”oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Näin te tulette täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Efes. 3:19. ”Niin kuin vastasyntyneet lapset janotkaa sanan väärentämätöntä maitoa, jotta te sen avulla kasvaisitte pelastukseen.” 1 Piet. 2:2.
VESIKASTE? Joh. 3:3-5. oleva uudestisyntymisen opetus ei tarkoita vesikastetta. Se opetetaan muualla Raamatussa. ”Ottakoon kukin teistä kasteen (vedessä) Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 2:38. Näin apostolit alkoivat alussa toimia Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti. Mark. 16:15,16. Kaikki uudestisyntyneet pitää kastaa Raamatun mukaisesti upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Näin saamme omaksua asemamme, jota Raamattu nimittää ”KRISTUKSESSA” olemiseksi. 2 Kor. 5:17. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29. Kaikille kuuluu sama pelastus. Kukaan uskoon tullut ei seurakunnan alkuaikana jäänyt kastamatta vedessä. Mutta Joh. 3:5. mainittu ”vedestä syntyminen” ei siis tarkoita vesikastetta. Vesikastekin kyllä pitää sisällään pelastusprosessiin kuuluvia asioita. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan..” Ja meidät on kasteessa ”yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa..” Room. 6:3-11. ”Uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25. ”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16. ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen Hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,” Tiit. 3:4-6. Jeesus tahtoo kastaa omansa ”Pyhällä Hengellä ja tulella”. Matt. 3:11. Apt. 1:5. ”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena. Se ei ole lihan saastan poistamista vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.” 1 Piet. 3:21.
Jeesus ja Hänen sijaisuhrinsa Golgatan ristillä on kaiken keskus! Ja Raamatun opetukset ovat elämäämme suojelevia pyhiä armon sanoja. Ne kaikki tarvitaan ollaksemme siinä uskossa, jota Raamattu opettaa.
