Olen Sari Korjonen-Lahti, Jumalan armosta uudestisyntynyt kristitty.
Tulin uskoon keväällä vuonna 2000. Asuin Turussa, jossa opiskelin yliopistossa Saksan kieltä ja kulttuuria. Olin aina uskonut, että Jumala on olemassa ja tiesin jopa, että on tultava uskoon, jotta voi päästä taivaaseen. Evankeliumi oli minulle kerrottu ja tulin voimakkaaseen Jumalan kaipuun tilaan vuosituhannen vaihtuessa. Halusin päästä taivaaseen! Pelkäsin, että Jeesus tulee juuri silloin, kun en ole valmiina. Minulla ei ollut mitään menetettävää. Ymmärsin itse, mitä minun piti tehdä. Jumalan johdattamana menin Turussa Sofiankadulle, jossa tuolloin oli keskiviikkoisin avoimet ovet. Kaikki olivat tervetulleita. Otin vastaan Jeesuksen sydämeeni. Annoin elämäni Hänelle. Uskoin, että ottamalla Jeesuksen vastaan, pelastun ja pääsen taivaaseen. Minut kastettiin upotuskasteella pian uskoon tuloni jälkeen. Sain vastaanottaa Pyhän Hengen lahjan vielä samana päivänä! Halleluja! Ylistys Herralle meidän Jumalallemme!
Olin ilman Jeesusta jumalaton ihminen lapsuudesta alkaen lähes kolmekymppiseen asti. Kuuluin myös luterilaiseen kirkkoon. En ollut kovinkaan kiinnostunut uskonnosta. Olin luterilainen pakana ja nimikristitty (Ilm. 3:1), ”kuollut rikoksiini ja synteihini”. Ef. 2:1-9. Minut oli kastettu sylilapsena ja nimeni oli liitetty kirkonkirjoihin vastoin omaa tahtoani. Kävin myös luterilaisen rippikoulun. Se kuului silloin ajan tapaan. Konfirmaatiotilaisuudessa meidät, lähes pilkkamielellä olevat teinit, ohjattiin ottamaan ehtoollista. Sellainen oli silloin ja on edelleen pyhien asioiden häpäisemistä. Ehtoollinenhan kuuluu ainoastaan uskoon tulleille, Jumalan lapsille, jotka ovat kastetut raamatullisella upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Näin Raamattu opettaa. Apt. 2:41,42. Rippitilaisuudesta lähdimme jatkoille nuorten juomabileisiin. Se oli nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se oli samalla myös vakavaa jumalanpilkkaa rippikoulun järjestäneiden taholta. Meitä ei missään vaiheessa kehotettu ottamaan vastaan pelastusta Jeesuksessa. 2 Kor. 6:1,2. Kukaan ei kertonut, että meillä olisi mahdollisuus saada syntimme anteeksi ja tulla oikeasti Jumalan lapsiksi eli uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3. Ristin sijaisuhrista ja sovintoveren armosta ei puhuttu, koska kirkkopapit eivät itsekään olleet raamatullisessa uskossa Jeesukseen.
Normaali ajattelulla varustettu ihminen ei voi uskoa luterilaista sakramentalismia, että joku olisi muka uudestisyntynyt ja saanut Pyhän Hengen lapsikasteessa! Sellainen on taikauskon sävyttämää valheoppia, Raamatun vastaista valheoppia. Gal. 1:8,9.
Uskonnollinen teeskentely on nuorille vastenmielistä. Nuori ihminen kaipaa aitoa rehellisyyttä, varsinkin sellaisten taholta, jotka väittävät edustavansa Jumalaa. Kirkonmenojen kaavamaisuus ja paperilta luetut rukoukset sekä teeskentelevä ulkokultaisuus muotomenoineen ja papinpukuineen eivät kiinnosta totuutta etsivää ihmistä. Luterilainen järjestelmä siis johdatti meitä taivuteltavissa olevia nuoria osallistumaan ko. uskonnolliseen teeskentelyyn. Tuo ”teatteriesitys”, jota sanoivat jumalanpalvelukseksi, ei kuitenkaan tyydyttänyt sisintä, vaan sai aikaan syvästi kielteisen suhtautumisen koko kristinuskoon. Valtaosa edellä mainitun prosessin läpikäyneistä ymmärsi asian silloin samoin. Syntielämän avoin hyväksyminen oli myös vastenmielinen asia, jonka havaitsin. Ymmärsin asian jo silloin, jumalattomana nuorena, että jos tulen Jumalan lapseksi, pitää tehdä parannus synnistä.
TULIN USKOON 1.1. 1974. Löysin Jeesuksen ja Hän löysi minut. Uskon kautta Hänen vereensä sain ottaa vastaan armon. Ymmärsin, että syntini oli sovitettu 2000 vuotta sitten ristillä. Sain tulla sisälle siihen syntien anteeksiantamukseen. .Jumalan armo kohtasi kurjan syntisen, joka nöyrtyneenä ja ristin juureen polvistuneena tahtoi löytää Jumalan armon ja totuuden. Sain sinä iltana kokea Jumalan todellisuuden sekä suuren pyhyyden ja rakkauden. Sain uudestisyntyä Pyhästä Hengestä! Tein parannuksen synneistäni, joka tarkoitti, että kääntymykseni tuli näkyväksi. Matt. 3:8. Myöhemmin menin myös raamatulliselle kasteelle. Upotuskaste vedessä tapahtui Raamatun opettamalla tavalla apostolisen esimerkin mukaisesti Jeesuksen Kristuksen nimeen. Matt. 3:16. Apt. 2:38,41. 8:36,37,38. Seisoessamme kastevedessä, kastajani rukoili puolestani, sekä julisti siinä vielä syntini anteeksi. Sitten hän sanoi: ”Kastan sinut Weijo Lindroos Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen!” Samalla hän painoi minut veden alle. Vesi peitti vanhan synnissä eläneen pakanan ja jumalanpilkkaajan. Kastevedestä nousi ylös uusi luomus, Jeesuksen ja Hänen ylösnousemuselämänsä yhteydessä elävä Jumalan lapsi. Room. 6:4. Kastetta edelsi siis uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä eli uskoon tuleminen. Näin tapahtui raamatullinen siirtyminen ”aadamilaisuudesta” ”kristuslaisuuteen”. Room. 5:12,18. 1 Kor. 15:22,45. Heti uskoon tultuani aloin lukea paljon Raamattua. Tosin luin sitä jo ennen uskoon tuloa. Kohta aloin ymmärtää, ettei kansankirkon opetus uskoon tulosta, kasteesta, seurakunnasta ja kristillisestä elämästä ole lähelläkään Raamatun opetuksia. Opin vähitellen ymmärtämään, ettei raamatullinen alkuseurakunta ollut ollenkaan kirkko. Historian kirjat kertovatkin, että kirkon alku ajoittuu 300 luvulle jKr. Kirkko perustettiin siis noin 300 vuotta alkuseurakunnan jälkeen. Ensin oli seurakunta, sitten tuli kirkko. On hyvä huomioida, että Jumalan seurakunta alussa tuli toimeen ilman kirkkoa ja lapsikastetta yli 300 vuotta. Luterilainen kirkko syntyi Saksassa 1500 vuotta Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Ev.lut. kirkko on roomalaiskatolisen kirkon lahko, siitä eronnut uususkonto, samoin kuin ortodoksikirkkokin. Tänä vuonna (2017) lähes koko ymmärtämätön kansa juhlii luterilaisen kirkon 500 vuotta jatkunutta eksytystoimintaa. Kirkolliseen lapsikasteeseen sisältyy valheoppi ihmissielun pelastumisesta. Sellainen on pelastuksen tien vääristämistä eli harhaoppia. Sen ymmärrettyäni en enää voinut kuulua kirkkoon. Ymmärsin kirkollisuuden vakavaksi harhaopiksi. Erosin siitä vuonna 1975. Eron syy oli uskoon tulemiseni. Alkuseurakunnassa ei tunnettu ns. armonvälineitä, sakramentteja yms. järjestettyjä ja teeskenneltyjä ohjelmallisia kirkonmenoja. Muotomenot syntyivät myöhemmin korvaamaan puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan. Uskonnot ovat ihmiskunnan paha vitsaus. Jeesus itse ei ole perustanut yhtäkään kirkkoa. Hän ei ole uskonnollinen ideologia. Jeesus on Henkilö, Taivaan Kuningas, joka on ihmisen ainoa mahdollisuus Pelastua! Hän sovitti syntimme ristillä. Apt. 4:12. Ota siis vastaan ylösnoussut Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi! Hänellä on hyvä suunnitelma elämääsi varten.
Siunaavin terveisin,
Weijo Lindroos
PS. Jos emme enää tapaa tässä ajassa, niin jätän sinulle ohjeen, miten voit rukoilla yksin ollessasi ja ottaa vastaan pelastuksen. Sitten näemme taas ajan rajan toisella puolella.
Rukoile ääneen ja omin sanoin näitä asioita: Herra Jeesus Kristus, joka kärsit ja kuolit ristillä sijaisuhrina syntisten ihmisten tähden. Olen syntinen ihminen, mutta kadun syvästi syntejäni ja tahdon saada armahduksen. Anna syntini anteeksi! Uskon, Jeesus, että tahdot armahtaa minut, etten joudu kadotukseen. Annan elämäni nyt kokonaan Sinulle. Johdata tieni kulkua tästä eteenpäin tahtosi mukaan. Teen parannuksen synneistäni. Ja siivoan Sinun antamassasi voimassa sisimpäni sekä myös ulkoisen elämäni. Alan ajatella ja toimia sinun vaikuttamassasi elämän sisällössä. Kerron ratkaisustani ihmisille sanoillani, elämälläni, teoillani, käytökselläni… Kiitos Jeesus, että kärsit minulle kuuluvan tuomion. Ja ennen muuta, kiitos siitä, että saan elää ikuisesti taivaassa, siinä uudessa maassa, jonka olet valmistanut omiasi varten. Uskon, että olen nyt Jumalan lapsi. Otan ensi tilassa kasteen sinun nimeesi Jeesus. Aamen.
Lue nyt Raamatustasi Apostolien teot 2:41. Ja ota yhteyttä.
Johannes Kastaja julisti: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” Matt. 3:2. Samoilla sanoilla opetti Jeesus: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” Matt. 4:17. Myös opetuslapset julisitivat samaa sanomaa ennen ristintyötä: ”Missä kuljettekin, julistakaa:Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Matt. 10:7.
Mainittu ”kääntyminen” merkitsee suhteen korjaamista Jumalaan eli parannuksen tekemistä. Mutta miksi Jeesuksen opetuslapset eivät enää ristintyön jälkeen julistaneet, että Jumalan valtakunta olisi vielä edessä päin? Se johtui siitä, että heidän aloittaessaan evankelioimisensa, Jumalan valtakunta oli jo tullut. Ristintyön jälkeisen lähetyskäskyn antamisesta (Mark. 16:15-20) alkaen apostolit julistivat jo olemassa olevaa ja toimivaa ”Jumalan valtakuntaa”. Matt. 24:14. Apt. 5:42. He olivat uudestisyntymisensä jälkeen saaneet Pyhän Hengen kasteen. 1 Piet. 1:3. ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani .. aina maan ääriin saakka.” Apt. 1:8. sekä 2 luku. Fariseukset kysyivät Jeesukselta ennen ristintyötä, milloin Jumalan valtakunta tulee? Jeesus vastasi heille: ”Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Se on täällä’ tai ’Se on tuolla’, sillä Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Luuk. 17:20,21. Kiitos Jumalalle! Siinä vaiheessa alkoi seurakunnan toiminta. Mutta miten se tapahtui? Miten Jumalan valtakunta tuli ihmisten keskelle? Ensinnäkin Jesuksen Kristuksen pelastustyön kautta ja toiseksi Pyhän Hengen voiman kautta. Apt. 2. – Juutalaiset odottivat Kirjoitusten lupaamaa Messiasta, joka perustaa Israeliin uuden maailmanvallan ja vapauttaa heidät Rooman alaisuudesta. Mutta Jeesus ei tehnytkään siinä vaiheessa heidän odotustensa mukaan, vaan Hänet ristiinnaulittiin. Eivätkä ihmiset osanneet yhdistää Kirjoitusten lupaamaa kärsivää Messiasta (Jes. 53:5) ja vasta sen jälkeen ylösnoussutta kirkkauden Herraa, joka perustaa kokonaan uudenlaisen valtakunnan. He eivät käsittäneet Raamatun kokonaisopetusta. 2 Kor. 3:14-16. Kirjoituksethan lupasivat, että Messias tulee ja valloittaa kaikki maailmanvallat. Ja aika oli silloin täyttynyt, mutta Messias ei vapauttanutkaan heitä Rooman ikeestä.
Mutta Kirjoitukset toteutuivat: ”Noiden kuninkaiden päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu ja jota ei luovuteta millekään muulle kansalle. Se murskaa kaikki nuo muut valtakunnat ja tekee niistä lopun, mutta itse se pysyy ikuisesti.” Dan. 2:44. / 1 Piet. 2:4-9. Danielin profetia ajoittuu muinaisesta Baabelin maailmanvallasta Persian ja Kreikan maailmanvaltojen kautta Roomaan, joka hallitsi Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana. Ja niiden kuninkaiden päivinä Jeesus perusti lupauksensa mukaisesti (Matt. 16:18) seurakunnan, ”Kristuksen ruumiin temppelin”, ikuisesti pysyvän ”kuningaskunnan”. Ilm. 1:5,6. ”Jeesus vastasi heille: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä. Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, Hänen opetuslapsensa muistivat, mitä Hän oli sanonut. Ja he uskoivat todeksi Kirjoitukset ja sen sanan, jonka Jeesus oli puhunut.” Joh. 2:19-22. Jeesus nousi ylös kuolleista ”kolmantena päivänä”. Silloin Hän oli perustanut uuden liiton seurakunnan. Synti oli sovitettu ja iankaikkinen vanhurskaus astui voimaan. Dan. 9:24. Jeesukseen uskovat ihmiset ovat tämä ”Kristuksen ruumiin temppeli”. ”Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään.” 1 Kor. 12:27. Jeesus Kristus itse on oman seurakuntansa Ylipaimen. Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, ainoa Valtiaamme.
Mikä tuo mainittu kuningaskunta siis on? Taivaasta toivotetaan armoa ja rauhaa ”Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, joka on esikoisena noussut kuolleista ja on maan kuninkaiden hallitsija! Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämmeja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen” Ilm. 1:5,6. Olemme ”kuninkaallinen papisto”. 1 Piet. 2:9. Jeesus on verellään ja kuolemallaan sekä ylösnousemuksellaan ostanut meidät omaksi valtakunnakseen eli kuningaskunnaksi. ”Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” 1 Piet. 1:18,19. Tähän kuningaskuntaan, Jumalan seurakuntaan, kuuluvat kaikki ihmiset, jotka ovat ottaneet vastaan armahduksen ja syntien anteeksiantamuksen uskon kautta Jeesuksen vereen. Room. 3:23-25. Tämä ihmisjoukko on Raamatun opettama seurakunta. Eikä Jumalalla ole muita seurakuntia. Me olemme maailmasta ja sen syntielämästä ulos kutsuttu yksi Kristuksen ruumis, jota ei saa jakaa erilaisten nimikylttien alaisuuteen. Nyt on aika vapautua!
Ilm. 1:5,6. mainittu kuningaskunta, Jumalan valtakunta, tarkoittaa siis seurakuntaa. Tähän seurakuntaan voi ”liittyä” ainoastaan liittymällä seurakunnan Herraan Jeesukseen. Tämä on maata ja taivasta järisyttävä siunaava asia! Halleluja! Hebr. 12:26-29.
Kuljemme vielä toistaiseksi vieraina ja muukalaisina täällä synnin ja paholaisen maailmassa. Mutta Jeesus on kanssamme. Hänen Elämänsä virtaa sydämissämme. Näin uskonelämämme toimii spontaanisti ”sydämen kyllyydestä”. Eikä taivaasta siunattu elämämme horju, vaikka olemme joskus vainottuina ja ylenkatsottuina. Näin on ollut jo muinaisten pyhien asema: ”Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä saaneet sitä, mikä oli luvattu. Kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.” Hebr. 11:13. Mutta lopussa meitä odottaa uusi taivas ja uusi maa. Ilm. 21:1. Filip. 3:20,21. Sinne Jeesus tulee noutamaan oman kuningaskuntansa. Ilm. 7:9,10. Kutsumme kaikkia ihmisiä tulemaan sisälle tähän pelastettujen joukkoon: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä kierosta sukupolvesta.” Apt. 2:40. / ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon (Jumalan valtakuntaan) tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apt. 2:41. Ensin uskoon tuleminen, kääntyminen ja Jeesuksen vastaan ottaminen, sitten upotuskaste vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 10:48. Näin ihminen tulee sisälle seurakuntaan, jota sanotaan myös Hänen temppeliksensä, jossa Jumala asuu ja Pyhä Henki toimii. 1 Kor. 3:16,17. 1 Piet. 2:5. Jos olet tullut uskoon eli uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä ja sen jälkeen kastettu, kuulut tähän HÄNEN seurakuntaansa. Kuuluminen Jeesukselle on yhtä kuin kuulua Hänen seurakuntaansa. Jos et ole vielä ehtinyt kasteelle, ota yhteyttä, hoidamme tämän asian kuntoon. ”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.
Jeesus on ainoa Pelastaja. Hän sanoo: ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9. ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:4.
”Minä kehotan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että kaikki olisitte PUHEESSA YKSIMIELISET ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi SAMA MIELI ja SAMA AJATUS.” 1 Kor. 1:10. Filip. 2:2. 1 Kor. 1:2. Alussa ”uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu..” Apt. 4:32. Se oli heidän menestymisensä salaisuus, ja siksi ”Herra lisäsi joka päivä heidän yhteyteensä niitä, jotka saivat pelastuksen” eli tulivat uskoon. Apt. 2:47. Yksimieliseen joukkoon on helppo tulla. Siksi Jumalan seurakunnan tulee pysyä Raamatun suuntaviivoissa.
Erilaisten ihmisyhteisöjen toiminnan onnistumiseksi on ehdotonta, että kaikki hyväksyvät yhteiset säännöt. Tämä pätee kaikkiin toimintoihin. Jos esim. yksi urheiluseuran jäsen alkaisi olla eri mieltä sovituista pelin säännöistä, ei hän voisi osallistua pelaamiseen, vaan hänet jopa erotettaisiin yhteisöstä. Tuomarin olisi mahdotonta valvoa pelin kulkua ilman yhteisesti hyväksyttyjä sääntöjä. ”Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.” 2 Tim. 2:5.
Erimielisyys on hajottavaa. Uskonnoissa ei aina ymmärretä ed. m. periaatetta. Olemme seuranneet Suomen ev.lut. kirkon jäsenkatoa, joka johtuu sen kameleonttimaisuudesta. Kirkon johto antaa ”kaikkien kukkien kukkia”. Näin tuo yhteisö kulkee lopullista tuhoaan kohti. Ilm.18. En ole siitä pahoillani. Päinvastoin. Mutta se on tähän aiheeseen hyvä esimerkki. Erimielisyyden lietsojat ja hyväksyjät tuhoavat oman järjestönsä sisältä päin.
Jumalan seurakunnassa meillä ON yksimielisyys. Olemme hyväksyneet yhteisiksi ”säännöiksi” Raamatun opetukset. Sen kautta Jumalan rakkaus saa toimintatilaa sydämissämme. Uskoon tulossa on Jumalan rakkaus”vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta”. Rm. 5:5. Mk. 12: 28-33. / 2 Tes.2:10-12. Ja Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen, siis yksimielisyyteen. Joh. 16:13. ”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.” 1 Kor. 13:6. Totuus ja rakkaus ovat erottamattomat. Ei ole toista ilman toista. Vaikka emme kukaan vielä tiedä kaikkea, on meillä silti sama mieli, koska hyväksymme vain Raamatun opetukset. Seurakunnassa yksimielisyys ja Raamatun opetuksissa pysyminen ovat sama asia. Tämä on hengellistä. Mutta ennen kuin voi olla hengellinen, pitää tulla hengelliseksi. Se tarkoittaa, että ainoastaan aidosti uskoon tulleet ja kasteella käyneet kristityt voivat olla hengellisiä ja sen perusteella yhtä raamatullisesti. Olemme samassa elämässä, uskossa ja opissa ensimmäisten kristittyjen kanssa. Maailman eksytystuulet eivät heittele Sanan kalliolle tulleita. Efes. 4:11-16. Matt. 16:18.
Alkuseurakunnassa oli yksimielisyys kaikista opeista, muun muassa kasteasiasta. Samoin on meillä. ”Ottakoon kukin teistä kasteen..” Apt. 2:38. Tämä on ollut opetuksemme jo 2000 vuotta, siitä alkaen, kun Jeesus perusti seurakuntansa ja antoi lähetyskäskyn. Mk.16:15,16. Emme siis voi vähätellä kasteelle menemisen välttämättömyyttä. Jumalan seurakunnan toiminnassa kaikki opettavat yksimielisesti, että jokaisen uskoon tulleen tulee ottaa kaste Jeesuksen Nimeen. Siinä ei ole neuvotteluvaraa. Emme opeta, että jokainen saa itse päättää asian. – Jokainen saa tietenkin itse päättää, lähteekö Jumalan tahdon tielle vai hylkääkö sen ja samalla tämän seurakuntayhteyden. Mutta jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, tulee hän kasteelle. Näin on Jumala päättänyt. Raamattu ei tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”. Pietari ei kysellyt uskoon tulleilta, josko he tahtoisivat lähteä kasteelle, vaan ”hän KÄSKI kastaa heidät Jeesuksen Nimeen!”. Apt. 10:48. Tämä on Jumalan itsensä antama turvatekijä omalle seurakunnalleen, raja, joka erottaa meidät maailmasta. Apt. 2:40,41. Rm. 6:4. Samoin toimimme kaikkien Raamatun opetusten kanssa. Ja jos joku on langennut pois yksimielisyydestä eli hylännyt joltain osin Raamatun opetukset ja jäänyt sen tähden sivuun yhteydestä, voi hän palata takaisin Sanan tielle, vaeltamaan valkeudessa. Silloin taas ”meillä on yhteys keskenämme”. 1 Joh. 1:5-9. Näin opettaa myös tuhlaajapoikakertomus. Luuk. 15:10-24. Jeesus antaa anteeksi katuvalle ja syntinsä tunnustavalle, joka nöyrtyy syvään ja tekee parannuksen.
”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.” 1 Kor. 13:6. 1 Timot. 6:3-5.
Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salo tuo esille ”Risti ja Rauta” -kirjassaan historian tietoja mullistavia opetuksia. Lainaan ajatuksia hänen kirjastaan sekä muistakin tätä aihetta käsittelevistä julkaisuista. Monet muutkin tutkijat osoittavat vahvoin argumentein, että viimeistään parisen sataa vuotta ennen väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinais-suomalaisista oli arkeologian valossa kristittyjä. (Suomen Historian Pikkujättiläinen 2004). Samaa todistaa Mauri Virtanen kirjassaan Kulttuurimme juuret.
On arveltu jopa, että 1100-luvulla, siis ensimmäisen ristiretken aikaan, Varsinais-Suomi ja Satakunta olisivat olleet jo pääosin kristittyä aluetta. Tämä historian tieto poikkeaa yleisistä oppikirjojen tiedoista, koska Suomen historiankirjat ovat laaditut katolisen- ja luterilaisen kirkon pohjalta. Sellaiset historiikit eivät siis ole historiallisen kokonaisnäkemyksen mukaan luotettavia lähteitä.
Unto Salon mukaan kristinuskon historia Suomessa on vieläkin varhaisempaa perua. Arkeologian valossa kristinusko tuli Suomeen ennen Ruotsia. Ensimmäiset merkittävämmät arkeologiset merkit kristinuskosta Suomessa ovat 500-luvulta alkaen, ja ne ovat bysanttilaista alkuperää. Ensimmäiset merkit kristinuskosta Ruotsissa ovat vasta 600-luvulta, ja nekin bysanttilaista alkuperää. Kristinusko siis tuli idästä ja rantautui ensin Suomeen ja vasta myöhemmin Ruotsiin.
Salon mukaan kristinusko rantautui Kalantiin ja Satakunnan ydinalueille viimeistään 500-luvun lopulla, ja 600-luvun loppuun mennessä koko Satakunta, Kalanti, ja Etelä-Pohjanmaan rannikko sekä Lounais-Suomi olivat jo jossain määrin kristinuskon piirissä olevaa aluetta. Salon mukaan bysanttilaisperäinen kristinusko oli 800-luvun loppuun mennessä tunnettua koko suomalaisalueella, ja maassa on todennäköisesti ollut myös järjestäytynyttä seurakuntatoimintaa.
Tässä ote ”Risti ja Rauta”-teoksen esipuheesta, liittyen ensimmäiseen ruotsalaisten ristiretkeen Suomeen:
”Käännytys oli aseellisen hyökkäyksen kaunis kristillinen verho, sillä suomalaiset olivat puoliksi kristittyjä jo vanhastaan. Kalmistojen kristilliset korut ja muinaisvenäjästä omaksutut kristinuskon perustermit osoittavat, että kristinusko tunnettiin yleisesti koko suomalaisalueella, joskin vanhoihin uskomuksiin yhdistyneenä. Se oli johtanut ilmeisesti kristillisiin sukuihin ja muihin yhteisöihin. Mutta Suomen varhainen kristillisyys ei ollut Rooman kannalta juuri pakanuutta parempaa, poikkeuksena Kalannin seutu, joka lienee liittynyt Rooman kirkkoon jo 1000-luvun jälkipuolella.”
Lähi-idästä on Suomeen tullut ensimmäinen kristinusko, mutta virallisilla tahoilla tätä käsitystä ei ole koskaan haluttu tunnustaa. Kristinusko tuli Suomeen idästä viimeistään 600 luvulla jKr. Katolisuuden ulkopuolella olevat vapaat kristityt pakenivat muhamettilaisten vainoja aina Suomeen asti. Sen tähden arkeologiset löydöt niiltä ajoilta tukevat ajatusta varhaisesta kristillisyydestä Suomessa. – Muhammadilaisuus alkoi 600 luvun alussa.
Omat johtopäätökseni: On loogiselta tuntuva väite, että jo 600 luvulla jKr. muslimeita paossa olevat kristityt tulivat Suomeen asti. Mutta itse uskon, että aito kristinusko tuli Suomeen paljon ennen Muhammadin syntymää. Perustelen sen näin: Ajatellessamme alkuajan kristittyjen intoa evankeliumin levittämisessä, niin tuntuisi epäloogiselta ajatus, että he olisivat jättäneet työnsä kesken pysähtymällä silloisen Rooman valtakunnan alueelle. Jeesus oli antanut käskynsä mennä ”kaikkeen maailmaan” (Mark. 16:15) ja ”maan ääriin saakka”. Apt. 1:8. Tämän perusteella on ilman todisteitakin selvää, että kristinusko puhtaassa muodossaan levisi tänne Suomeen, maan ääriin, jo ennen yhdenkään kirkon perustamista. Siis ensin meille tuli puhdas, Golgatan ristillä perustettu kristinusko. Ja 1100 luvulla jKr. kirkkouskonto eli miekkalähetys rantautui Suomeen. Ja sitten 1500 luvulla sai Lutherin uskonto Suomesta kansankirkko-aseman.
Tässä vaiheessa Suomi kuten muutkin kansankirkkovaltiot ovat taas lähetyskohteitamme, että saamme voittaa nimikristityt Jeesukselle, elävään uskoon ja irti kirkollisuudesta.
Olin ehtoollisella. Saimme kaikki kokea siinä hienon hetken. Tunsimme kaikki toisemme, ja meillä oli ihana yhteys. Olemme käyneet myös upotuskasteella kaikki ja Jeesuksen rakkaus sai vallata meidät.
Ehtoollinen ei ole vain mikä tahansa kokous. Siihen ei valmistuta muotomenoin, vaan se on syvällinen osallisuus Jeesuksen runnellusta ruumiista, ja Hänen pyhästä maahan vuotaneesta verestään. Ehtoollisella meillä on pääsy kaikkein pyhimpään. Enää ei ole teurasuhreja meidän edestämme, eli emme enää uhraa eläimiä ja pirskota niiden verta päällemme, vaan uhrattuna on itse Jeesus, joka on ikuinen syntivelkamme uhri. Jeesus sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Ei ole enää ihmisten tekoa antaa synnit anteeksi, vaan Jeesuksen täydellinen olemus ristillä antaa meille uskoon tulleille kaikki synnit anteeksi.
Ehtoollisessa me murramme leivän, joka kuvaa Jeesuksen ruumista. Niin runneltu oli Jeesuksen ruumis, ettei siinä enää ihmisen muotoa ollut. Sitten me juomme viinin, joka kuvaa Hänen ristillä maahan vuotanutta vertansa. Jeesuksen maahan vuotanut veri antaa meille täydellisen synninsovituksen. Kun juomme ehtoollisviinin, niin meidän pitää ymmärtää, että Jeesuksen veressä todella on täydellinen anteeksiantamus ja syntiemme sovitus.
Ehtoollinen on muistoateria, minkä Jeesus on meille lahjoittanut. Kun menen ehtoolliselle, niin ennen sitä rukoilen, että Jeesus saisi parantaa minut, ja antaa kaikki syntini anteeksi. Jeesuksen veri parantaa ja antaa kaikki synnit anteeksi. Ei sellaista syntiä ole olemassakaan mitä Jeesus ei voisi antaa anteeksi, tai sellaista sairautta ei ole olemassakaan, mitä Jeesus ei voisi parantaa. Ehtoollinen ei vaadi muuta kuin halun seurata Jeesusta, raamatullisen upotuskasteen, sekä halu puhdistua Jeesuksen veressä.
Kaste on kerran tapahtuva, minkä pitäisi olla ensimmäisiä asioita, kun tulemme uskoon. Se on minä tahdon -asia, kun haluaa seurata Jeesusta. Pientä vauvaa et voi kastaa, koska hänellä ei ole ymmärrystä kasteessa tapahtuvaan syvälliseen prosessiin. Pieneltä vauvalta et voi kysyä, että haluaako hän kasteelle? Haluaako hän ottaa kuuliaisuuden askeleen, ja mennä kasteen hautaan, ja haudata vanha minänsä sekä nousta Jeesuksen kanssa uutena luomuksena vedestä?
Kun tulemme uskoon, saamme Jumalan hengen sisimpäämme, eli Jeesus alkaa meissä elämään. Hän antaa meille meidän syntimme anteeksi. Meidän tulee vain ottaa Hänet vastaan elämäämme, ja sanoa, että minä tahdon Jeesus sinut elämääni – ja Hän tulee. Kun olet ottanut Hänet vastaan, niin silloin sinä saat sellaisen rauhan, mitä tämä maailma ei voi antaa. Sinussa alkaa ihan uusi elämä Jeesuksessa! Sinä tahdot elää Jeesus-keskeistä elämää, uskoa, että on vain yksi Pyhä Israelin Jumala, ja Jeesus on Hänen ainutsyntyinen poikansa, joka syntyi Jumalan siemenestä Marian kautta, joka oli siis neitsyt. Kun Jeesus on Jumalan poika, niin Hänen täytyy siis olla myös Jumala. Näin sanoo myös raamattu, ja tietysti Jumalasta syntynyt on myös Jumala, ja ihmisestä syntynyt ihminen, eikö totta? Jeesus oli myös ihminen, joka kärsi Golgatan ristillä hirvittävän kuoleman, kaikkine tuskineen ja kipuineen meidän jokaisen edestä. Vain ottamalla Hänet vastaan, saat iankaikkisen pelastuksen,syntien sovituksen – ja rauhan sydämeesi.
Ehtoollinen on niin pyhä asia, että jos ymmärrämme sen oikein, niin haluaisimme olla lakkaamatta ehtoollisella, ja muistella rakasta Jeesustamme kuinka Hän sovitti ristillä kaikki synnit ja sairaudet meidän jokaisen puolesta. Se, että Jeesuksessa meillä on iankaikkinen elämä, niin älä hukkaa hetkeäkään ottaaksesi vastaan Hänet. Meillä on Hänessä ikuinen elämä. Eikä kadotustuomiota eli helvettiä ole meidän osanamme, kun haluamme seurata Jeesusta elävää vapahtajaa, syntien sovittajaa ja rakastavaa Jumalaa.
Menneen vuoden surulliset uutiset Kulunut vuosi 2020 on näyttänyt koko ihmiskunnalle vakavan tosiasian, miten kestämättömälle perustalle maailma rakentuu. Yhteiskunnat järkkyivät Covid-19 viruksen aiheuttamasta kulkutaudista. Mm. karanteenimääräysten vaatima yksinäisyys eristi ihmiset toisistaan. Miljoonien elämä on romahtanut, koska rajoitukset ovat kaataneet firmoja ja työpaikkoja. Talous on jyrkässä laskusuunnassa. Ja ennen muuta monien terveys on mennyt. Vuosi 2020 jää historiaan koko maailmaa järkyttäneenä vitsauksena ja epävarmuuden tuojana. Ihmiset näkevät nyt selvästi, että ”ei ole täällä mitään pysyvää…” Virallisten tilastojen mukaan maailmassa on todettu noin 80 miljoonaa koronavirustartuntaa. Mutta todellinen luku on huomattavasti suurempi, koska valtaosa ihmiskuntaa on testaamatta. Tällaisen asian edessä pitäisi jokaisen ajatella omaa sekä lähimmäistensä elämää. Tärkein asia nyt on korjata suhteensa Jumalaan ja rukoillen sekä nöyrtyen painaa päänsä, kysyen, mitä nyt tulee tehdä? – Hän voi kääntää pahimmatkin asiat evankeliumin hyödyksi. Näin toivomme ja rukoilemme tapahtuvaksi tässäkin tilanteessa.
Epidemiat Jeesus sanoi kulkutaudit yhdeksi lopunajan merkiksi. Luuk. 21:11. Tosin erilaisia tartuntatauteja on ollut ihmiskunnan syntiinlankeemuksesta alkaen, jolloin alkoivat saastua luonto, vesi, ilma ja ravinto ym. Siitä johtuvat nämä vitsaukset, monenlaiset sairaudet, sodat, katastrofit yms. jotka ovat kohdanneet kaikkia meitä. Kuolemaan johtavia kulkutauteja on ollut ihmiskunnan alkuajoilta lähtien. Vakavimpia ovat, isorokko, johon on kuollut arviolta 500 miljoonaa ihmistä, ruttoon kuolleita on n. 100 miljoonaa, espanjantautiin n. 20 miljoonaa. Lisäksi mustasurma, spitaali yms. joihin kuolleita oli kymmeniä miljoonia. Koronaan kuolleita on vasta noin kaksi miljoona ihmistä, nuoria ja vanhoja. Mutta joka päivä koronaan kuolee maailmassa tuhansia ihmisiä. Suomi on tässä asiassa päässyt vähällä. Noin 600 ihmistä on menehtynyt koronaan. Mutta luku nousee ja taudit pahenevat ja lisääntyvät loppua kohti. Tähän asti kaikki kulkutaudit ovat voitetut pääosin rokotteilla. Koronarokotuksetkin alkoivat.
Ja ihmiskunnan yhteisvastuullinen syy kaikkeen kurjuuteen on siis synti, joka on yhtä kuin eläminen erossa Jumalasta. Siitä johtuvat virheelliset teot. ”Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait ja hylänneet käskyt, tehneet tyhjäksi iankaikkisen liiton. Sen vuoksi kirous kalvaa maata ja sen asukkaat syystään kärsivät.” Jes. 24:5,6. Mutta Jumala kyllä tuntee ihmisen hädän ja tuskan syntimaailman suurten kärsimysten keskellä. ”Sinä havaitset tuskan ja vaivan, sinä otat ne käsiisi. Sinulle avuton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.” Ps. 10:14. ”Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä. Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua.” Ps. 50:15. Ps. 91.
Jumala on sanassaan antanut suojautumisohjeita kulkutauteja vastaan. Jo Mooseksen aikana annettiin ohjeet mm. karanteenille ja maskin käytölle: ”Spitaalitartunnan saaneen on kuljettava repaleisissa vaatteissa, hiukset hajallaan ja kasvojen alaosa peitettynä ja huudettava: ’Saastainen, saastainen!’ Hän on saastainen niin kauan kuin hänessä on spitaali. Hän on saastainen, ja hänen on asuttava yksinään. Asukoon hän erillään leirin ulkopuolella.” 3 Moos. 13:45,46. ”Järkevä näkee vaaran ja piiloutuu, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja joutuvat kärsimään.” Sananl. 22:3. Samalla tavoin tahdomme suojautua syntiä vastaan.
Siirrymme uuteen vuoteen toivorikkaina ”Näin Herra sanoi minulle, kun Hänen kätensä voima oli päälläni. Hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä: ”Älkää kutsuko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää pelätkö, mitä se pelkää, älkääkä kauhistuko.” Jes. 8:11. Epävarmuuksien vuosi suljetaan kuin ovi takanamme. Edessämme näkyy armon ja siunauksen aurinko vuonna 2021. Otamme vastaan uuden vuoden Jumalalta. Hän saakoon yhä enemmän tilaa elämässämme, että osaamme siirtyä Pyhän Hengen johdatuksessa sisälle aidosti hengellisiin normeihin, ihmeisiin ja merkkeihin ym. Raamatun opettamiin seurakuntaelämän todellisuuksiin. Apt. 5:12-16. Lopussa linkki tätä aihetta opettavaan videopuheeseen.
Vastaus maailman hätään on evankeliumi! On aika ottaa loppukiri ja julistaa raamatullista valtakunnan evankeliumia: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-20. Ihmiskunta kaipaa ja odottaa kuullakseen suoraa ja rehellistä sanomaa aidosta kristinuskosta, Jumalan rakkaudesta, syntien anteeksi saamisesta ja parannuksen teosta sekä vesikasteesta ja Pyhän Hengen tulikasteesta. Apt. 1:5. Jumala odottaa voidakseen olla armollinen ihmiselle, joka tahtoo saada anteeksi syntinsä ja päästä irti syntielämästään. ”Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18. ”Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13.
”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan koko maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” Matt. 24:14. ”Mutta Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” 2 Piet. 3:13. Ilm. 21:1. Ala siis evankelioida. Jaa traktaatteja. Kerro omaisillesi ja lähimmäisillesi, että Jeesus on ottanut päällensä meille kuuluvan syntien rangaistuksen. Hän kärsi ja kuoli meille kuuluvalla paikalla. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha” (Jes. 53:5) ja ettemme joutuisi kadotukseen. Kiitos Jumalalle Hänen hyvyydestään! Kertoessasi ihmisille pelastussanomaa, pidä mielessäsi vain ristintyö ja Jeesuksen ylösnousemus sekä parannuksen teon välttämättömyys. Siihen sanomaan tulee Pyhän Hengen johdatus: ”Olin päättänyt olla teidän luonanne tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna.” 1 Kor. 2:2-5. / Apt. 18:8. Vain Jeesuksen veri puhdistaa synnistä, eivät parhaatkaan omat teot ja parannuspyrkimykset. Ja sitten pelastuksen vastaan ottaneet kastetaan seurakuntayhteydessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41.
Rukoile ja ota vastaan oma palvelustehtäväsi lopunajan seurakuntatyössä. Jumalalla on sinua varten hyvä suunnitelma.
”Tule, minä näytän sinulle, millaisen tuomion saa se suuri portto, joka istuu paljojen vesien päällä, se, jonka kanssa maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet.” Ilm. 17:1,2. ”Nainen (porttouskonto) oli pukeutunut purppuraan ja helakanpunaan ja koristautunut kullalla, jalokivillä ja helmillä. Kädessään hänellä oli kultainen malja, joka oli täynnä iljetyksiä ja hänen haureutensa saastaisuutta. Hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, johon sisältyy salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti.” Ilm. 17:4,5.
– Tätä lukiessa pitää osata ymmärtää esikuvallista kieltä. –
Ekumeeninen liike ja kirkkojen maailmanneuvosto kaikkine jäsenkirkkoineen sekä yhteiskristillisine toimintoineen ja liikkeineen on Raamatun tarkoittama ”suuri Babylon” eli maailmankirkko.
Tiedämme kyseisen ”Baabelin porton” tarkoittavan uskonnollista järjestelmää, sekauskontoa, joka on eronnut aidosta kristinuskosta ja yhtynyt sekä liittoutunut Jumalasta erossa olevan syntimaailman kanssa. Se on itse ensin juonut synnin saastuttamasta haureuden maljasta ja näin juopunut maailmallisesta hekumasta. Tuon porttouskonnon päämuoto on katolinen kirkko. Jumalan tahdosta luopuminen on kerrottu Raamatussa monin eri tavoin ja käsittein. Se tarkoittaa luopumista apostolisesta uskosta ja opista, ja sen vaihtamista ihmiskeksintöisiin uskontoihin, joka on yhtä kuin juoda uskontomyrkyllä sekoitettua päihdyttävää ”viiniä”. Kristinuskon liittoutuminen syntimaailman kanssa 300 luvulla jKr. avasi pimeyden viinikellareissa olevat myrkkymaljat. Samalla aukeni ovi julmien susien pääsylle uskovien keskuuteen. Apt. 20:29,30. Siitä alkoi luopumus. Pyhän Hengen toiminta lakkasi apostolisesta uskosta luopuneiden kohdalta. He muodostivat antikristillisen järjestelmän. ”Meistä he ovat lähteneet..” 1 Joh. 2:19. Luopiokristillisyys keksi sakramentit ym. monenlaiset muotomenot paperirukouksineen ja kirkkokäsikirjoineen, katekismuksineen, uskontunnustuksineen ja kirkkovuoden teksteineen. Joulunvietto on yksi myrkkyviinimalja, jolla se on juovuttanut kaikki kansat. Ilm. 17:1-6. Nämä, kuten koko kansankirkon toiminta lapsikasteineen, rippikouluineen, ym. ihmisoppeineen ja harhoineen, ovat mainittua ”haureuden vihan viiniä”, uskonnollista eksytystä. Muun muassa lapsikasteen loitsuaminen pelastavaksi teoksi on ko. noitajuomaa: ”Hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet.” Ilm. 18:3. Kokonaiset kansat on ”kastettu” kirkkoon. Näin tuo haureellinen järjestelmä on toiminnallaan saanut kokonaiset kansat noituutensa valtaan. Tuo maailmankirkko on syöksymässä yhä syvempään pimeyteen. On tullut pimeyden aika ”jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ ja hoida palvelutehtäväsi täydellisesti.” 2 Tim. 4:3-5. Kansankirkot tarjoavat kansalle mieluista syntielämää suvaitsevaa sanomaa, joka on mainittua myrkkyjuomaa. Se on ulottanut lonkeronsa nyt myös ns. vapaisiin suuntiin. Mutta kiitos Jumalalle! Elävässä uskossa olevat ovat yleensä pysyneet erossa kansankirkosta. Ja Jeesus on kanssamme ”leirin ulkopuolella” (Hebr. 13:13) kun pysymme apostolisen ajan uskossa ja näin juomme ”Elävän veden lähteestä” ja syömme ”Elämän puun hedelmää”.
Haureellisesta kirkosta tulee viimein loppu. ”Ei loista sinussa enää lampun valo, ei kuulla sinussa enää sulhasen eikä morsiamen ääntä. Sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun noituudellasi (kreik. farmakeia)eksytettiin kaikki kansat.”Ilm. 18:23. Farmakeia (kreik. myrkyn sekoittaja) tarkoittaa lääketiedettä. Sen ajan ”lääketiede” osasi sekoittaa myrkyistä monenlaisia lääkkeitä, parantavia, mutta myös mm. ooppiumia, huumausainetta. Mutta ko. Ilmestyskirjan sanoman yhteydessä ”farmakeia”-sanalla tarkoitetaan siis vertauskuvallisesti porttokirkon eksytystä tuovaa opetusta, joka on myrkyllistä haureuden viiniä (Ilm. 17:2), josta syntyy oopiumin ym. huumeiden käytön kaltainen huumaava sekavuustila. Sitä myrkkyviiniä ovat siis kaikki kansat juoneet. Tässä mielessä Karl Marx oli pitkälti oikeassa sanoessaan kuuluisan lauseensa: ”Uskonto on oopiumia kansalle!” Hän tunsi asian, että kirjaimellistakin oopiumia on käytetty tuhansia vuosia, joskus myös uskontojen epäjumalanpalveluksissa.
”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani”
Kaiken edellä mainitun tähden elävässä uskossa olevia kehotetaan irrottautumaan porttokirkon vaikutuspiiristä ja tulemaan Pyhän Hengen alueelle ja Raamatun opetusten tielle. Meille on luvassa raikasta elämän vettä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.” Tämän Hän sanoi Hengestä..” Joh. 7:37-39. Nämä siunauksen virrat aukenivat kaikkien ulottuville ristintyön kautta, kun Jeesus Kristus sovitti syntimme sijaisuhrillaan ja verellään Golgatalla. Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä katuvan ja parannukseen nöyrtyvän ihmisen. Uskontojen kahleet katkeavat.
Raamattu opettaa näin: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon! Siitä on tullut riivaajien asuinpaikka ja kaikkien saastaisten henkien tyyssija, kaikkien saastaisten lintujen ja kaikkien saastaisten ja vihattavien petojen pesäpaikka. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta hänen kanssaan, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen ylellisyytensä runsaudesta.” Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan, sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” Ilm. 18:2-5. Mainitussa sekauskonnossa, yhteiskristillisyydessä, on siis mukana oikeita Jumalan lapsia, joita NYT kehotetaan lähtemään sieltä ulos.
”Mutta pelkurien ja epäuskoisten, saastaisten ja murhaajien, haureellisten ja noitien(farmakeusin), epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on tulisessa, rikkiä palavassa järvessä. Tämä on toinen kuolema.” Ilm. 21:8.
Kerjääminen ja kaupustelu on aina ollut kielletty aitojen kristittyjen keskuudessa, esim. meidän kokouspaikassamme! Tämä on edelleen ehdoton sääntö. Ethän siis anna rahaa, jos joku pyytää! Uskovien keskuudessa liikkuu nimittäin rahanahneita ”vääriä profeettoja”. 2 Piet. 2:1-3. Suostumalla rahanpyyntöön olisit mahdollisesti rohkaisemassa huijareita jatkamaan petollista toimintaansa. Ikävä asia on, että sellaiset keksivät mitä ovelimpia tarinoita rahantarpeestaan. He ovat vuosien aikana harjaantuneet kieroilevaan toimintaansa esittäessään pyyntöjä sadoille petettävissä oleville. Näin jotkut ovat saaneet itselleen suuriakin rahasummia. Kymmeniltä uskovilta saatu 20, 50 ja 100 euroa tekee yhteensä huomattavia määriä rahaa. Mutta kerjääminen ei ole pelkästään paatuneiden rikollisten toimintaa. Tavallisetkin uskovat ovat joskus sortuneet samaan syntiin. He huomaavat, miten helppoa on saada uskovilta rahaa. Ja siksi he käyttävät tilannetta hyödyksi. ”Tilaisuus tekee varkaan.”
MITEN TULEE TOIMIA? Meillä on Turun seurakunnassa ”yhteinen kukkaro”, josta autamme todellisesti vaikeuksiin joutuneita uskovia. Kartoitamme ensin ihmisen oikean tilanteen ja autamme tarpeen mukaan. Yhteisen kassan pitäminen on Raamatun opettama tapa, mm. Apt. 6:1-7. Meillä Maariankatu 2. toiminnassa se on Seurakunta-apu ry. Rukouksemme on, että Jumala johdattaa Seurakunta-apu ry.n hoitajiksi lisää rehellisiä uskovia.
Yksityinen rahanpyyntö ja antaminen on siis vastoin Raamatun opettamaa apostolisen ajan käytäntöä. Jumalan tapa Hänen seurakunnassaan on suora ja rehellinen. Se on sellainen, että auttamistyö ohjataan tapahtuvaksi srk.n kautta. Me kaikki osallistumme yhteisiin menoihin uhraamalla osan varoistamme Jumalan työhön ”yhteiseen kukkaroomme”, Seurakunta-apu ry.lle, emme yksityisille ihmisille. Näin asia toimii valvotusti lain mukaisesti. Ja näin suljemme tien huijarien toiminnalta. Eikä kukaan todellisesti avun tarpeessa oleva jää vaille apua.
SEURAKUNNAN KAUTTA TAPAHTUVA TOIMINTA Kristinuskon alkuaikana kaikki hengellinen toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa srk.n toimintaa erilaisten palvelutehtävien kautta, mm. vanhimpien valvonnassa. Efes. 4:11-16. Katso myös 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19. – ”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. ….” Filip. 4:15–17. Rahan käyttöä siis valvottiin alistumalla ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!” Yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui selkeäksi opiksi kaikilla paikkakunnilla. 1 Kor. 16:1,2. Mekin uhraamme iloiten varoistamme oman paikkakuntamme Jumalan seurakunnan työhön. Näin ”kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”– Kol. 2:19. Ef. 4:16. Ja HUOM! Emme pyydä rahaa, vaan maksamme yhdessä yhteiset kulumme. Raha-asiasta on opetusta mm. Apt. 6. 1 Kor. 9. ja 16:1-4. 2 Kor. 8-9; Room. 16:17-18. Filip.3:18-19.
”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, …. …… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. – ”Seurakunta varusti heidät matkalle.” Apt. 15:3,22. Jokaisen kristityn tulee siis olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki uskovat mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16. Seurakunnan siunaamat ja lähettämät kristityt olivat kysymyksessä myös Apt. 13:1- 4: ”Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät..” Nämä Pyhän Hengen valitsemat ja järjestäytyneen seurakunnan keskellä työhön siunatut kristityt ovat esimerkkinä meillekin. Kaikki saadut tehtäväthän pitää koetella seurakunnan keskellä ennen palveluviran alkamista. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.
Raamatun opetus alkoholin turmeluksesta meille uuden liiton papeille, joita KAIKKI uudestisyntyneet olemme! 1 Piet. 1:23 / 2:9.
Raamattu sanoo Aaronin leeviläispappeudesta: ”Herra puhui Aaronille sanoen: ”Viiniä ja väkijuomaa älkää juoko, älä sinä älköötkä sinun poikasi sinun kanssasi, kun menette ilmestysmajaan, ettette kuolisi. Tämä olkoon teille IKUINEN SÄÄDÖS sukupolvesta sukupolveen (miksi?), tehdäksenne erotuksen pyhän ja epäpyhän, saastaisen ja puhtaan välillä, ja opettaaksenne israelilaisille kaikki ne käskyt, jotka Herra on heille Mooseksen kautta puhunut.” 3 Moos.10: 8-11. ” Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen.”
Samansisältöinen kokonaan alkoholin käytöstä varoittava opetus toistuu useissa Raamatun kohdissa sekä Vanhassa- että Uudessa Testamentissa. Mm. Sananl. 20:1. 23 :20,29-35; 31:4-5. Jes 5:11-12. 28:1-3. Hes. 44:21. Efes. 5:18. Room 13:13. Gal 5:19-21. Luuk 21:34. 1 Tim 3:3. 1 Kor 6:9-10; 3:16-17. 1 Piet 4:3. YM. Raamattu ei siis puhu alkoholin käytöstä milloinkaan myönteisesti, paitsi lääkkeenä kuoleman tuskissa oleville: ”Antakaa väkijuomaa menehtyvälle.” Sananl. 31:6.
Kreikan ja hebreankielessä on useita viiniä tarkoittavia sanoja. Yleisimmät ovat hebrean ”jajin” ja kreikan ”oinos.” Molempia sanoja käytettiin sekä rypälesadosta ja käymättömästä rypäleviinistä, kuten käyneestäkin. Sanat merkitsevät siis viinipuun antia. Viinin käymisprosessi tuo siihen mukaan alkoholin. Mutta ilman sitäkin viini on hyvää viiniä.
Ikuinen säädös alkoholista. Vanhan Liiton papeille annettu ”ikuinen säädös” siirtyi pappeuden myötä Uuteen liittoon, yleiseen pappeuteen. Uskoon tulleet ovat perineet vanhan liiton pappeuden. 1 Piet. 1:23/2:9-10. Olemme päässeet Jeesuksen veren kautta kaikkein pyhimpään, sisälle Hänen kuningaskuntaansa. Ilm. 1:5,6. Hebr. 10:19. Siksi ei kenenkään uuden liiton ihmisen tule milloinkaan (ikuinen säädös) saastuttaa aivotoimintaansa alkoholilla. ”Älkää juopuko viinistä …” Efes. 5:18.
Vanhassa liitossa on monia ”ikuisia säädöksiä”. Ne tarkoittavat aina sitä mitä sanovat eli ettei niissä kerrottu asia häviä. Ikuiset säädökset siirtyivät Uuteen Liittoon hengellisen sisällön saaneina, täyttyneinä. = ”Se on täytetty!” Esimerkkeinä mm. pääsiäinen, ympärileikkaus, sapatti, helluntai. Ne eivät enää ole Vanhan liiton tapaan ulkonaisesti tapahtuvia kerran vuodessa vietettäviä juhlia, vaan ovat Pyhässä Hengessä uskonelämämme sisäisiä ominaisuuksia. Siksi emme Uudessa Liitossa enää vietä kerran vuodessa toistuvia juhlia, esim. pääsiäistä, vaan se on täyttymyksen saaneena jokapäiväisenä juhla-asianamme. Meillä on ainainen pääsiäinen. ”Onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.” 1 Kor. 5. Ikuinen säädös.
Samoin helluntai on sydämissämme joka päivä, koska Pyhä Henki nyt asuu meissä! Apt. 2. Ympärileikkauskin on uudessa liitossa täyttyneenä, ”sydämen ympärileikkaus hengessä, ei kirjaimessa”… Room. 2:29 / 5 Moos. 30:6. Sapatti on joka aikainen sydämen lepotila Kristuksessa. Hebr. 4:4-11. ”Tulkaa minun tyköni …, niin minä annan teille LEVON… niin te löydätte LEVON sieluillenne!” Matt. 11:28-30. Hebr. 4.
Uudessa liitossa kaikki Vanhan liiton asiat ovat tulleet täyttymykseensä. Gal. 4:9-11. Ja me kristittyinä olemme Vanhan liiton lupausten perillisiä Jeesuksessa Kristuksessa. Room. 8:17. Gal. 3:29. 4:7. 2 Kor. 1:20. Alkoholista juopumisen tilalle tuli siis Hengellä täyttyminen: ”Älkää juopuko viinistä (oinos)…, vaan täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18-20. Mikäli Pyhä Henki tarkoittaa tässä Raamatun kohdassa sitä, mitä siinä sanotaan, niin alkoholin käyttö ei kuulu kristityille vähäisessäkään määrin. Asia olisi toisin, jos siinä lukisi, ettei tule juopua paljon. Jos otan lasillisen viiniä, juovun vähän, jos otan kaksi lasillista, juovun enemmän, jne. Mihin promillemäärään asti voisimme siis sallia kristittyjen juopua? Voisimmeko opettaa, että voit juopua vähän? Kuka voisi siinä tapauksessa määritellä mikä on vähän tai paljon? Mutta koska alkoholista juopumisen tilalle tuli Hengellä täyttyminen, emme tahdo käyttää alkoholihuumetta vähääkään.
Hengellisen suuruuden mittarina on Johannes Kastaja. ”Ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja.” Matt. 11:11. Mikä oli suuruuden mittari? Enkeli ilmestyi Sakarjalle, hänen isälleen, ja sanoi: ”Hän on sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymästään, sillä hän on oleva suuri Herran edessä. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hänet on täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta asti.” Luuk. 1:14,15. Suuruuden mittari Johanneksella oli siis, ettei hän käytä alkoholia. Myös Vanhan testamentin aikaiset reekabilaiset sopivat esimerkiksemme. He olivat tehneet päätöksen, etteivät käytä alkoholia. Profeetta Jeremian kautta heidät asetettiin koetukseen. Jer. 35:1,2. ”Minä asetin reekabilaisten eteen täysiä viiniruukkuja ja maljoja ja sanoin heille: ”Juokaa viiniä.” Mutta he vastasivat: ”Me emme juo viiniä, sillä meidän isämme Joonadab, Reekabin poika, on antanut meille käskyn: ’Älkää koskaan juoko viiniä, te ja teidän jälkeläisenne.” Jer. 35:5,6, ja 14,15.
Timoteukselle Paavali antoi ohjeen käyttää vatsavaivoihin alkoholitonta viiniä, josta ei juovu. 1 Tim. 6:23. Siinä ei nimittäin sanota, että Paavali olisi tarkoittanut alkoholipitoista viiniä.
On siis turvallisinta olla ilman alkoholia. Siitä ei voi olla vahinkoa. Jumala ei tahdo omiensa käyttävän alkoholia.
