Menneen vuoden surulliset uutiset Kulunut vuosi 2020 on näyttänyt koko ihmiskunnalle vakavan tosiasian, miten kestämättömälle perustalle maailma rakentuu. Yhteiskunnat järkkyivät Covid-19 viruksen aiheuttamasta kulkutaudista. Mm. karanteenimääräysten vaatima yksinäisyys eristi ihmiset toisistaan. Miljoonien elämä on romahtanut, koska rajoitukset ovat kaataneet firmoja ja työpaikkoja. Talous on jyrkässä laskusuunnassa. Ja ennen muuta monien terveys on mennyt. Vuosi 2020 jää historiaan koko maailmaa järkyttäneenä vitsauksena ja epävarmuuden tuojana. Ihmiset näkevät nyt selvästi, että ”ei ole täällä mitään pysyvää…” Virallisten tilastojen mukaan maailmassa on todettu noin 80 miljoonaa koronavirustartuntaa. Mutta todellinen luku on huomattavasti suurempi, koska valtaosa ihmiskuntaa on testaamatta. Tällaisen asian edessä pitäisi jokaisen ajatella omaa sekä lähimmäistensä elämää. Tärkein asia nyt on korjata suhteensa Jumalaan ja rukoillen sekä nöyrtyen painaa päänsä, kysyen, mitä nyt tulee tehdä? – Hän voi kääntää pahimmatkin asiat evankeliumin hyödyksi. Näin toivomme ja rukoilemme tapahtuvaksi tässäkin tilanteessa.
Epidemiat Jeesus sanoi kulkutaudit yhdeksi lopunajan merkiksi. Luuk. 21:11. Tosin erilaisia tartuntatauteja on ollut ihmiskunnan syntiinlankeemuksesta alkaen, jolloin alkoivat saastua luonto, vesi, ilma ja ravinto ym. Siitä johtuvat nämä vitsaukset, monenlaiset sairaudet, sodat, katastrofit yms. jotka ovat kohdanneet kaikkia meitä. Kuolemaan johtavia kulkutauteja on ollut ihmiskunnan alkuajoilta lähtien. Vakavimpia ovat, isorokko, johon on kuollut arviolta 500 miljoonaa ihmistä, ruttoon kuolleita on n. 100 miljoonaa, espanjantautiin n. 20 miljoonaa. Lisäksi mustasurma, spitaali yms. joihin kuolleita oli kymmeniä miljoonia. Koronaan kuolleita on vasta noin kaksi miljoona ihmistä, nuoria ja vanhoja. Mutta joka päivä koronaan kuolee maailmassa tuhansia ihmisiä. Suomi on tässä asiassa päässyt vähällä. Noin 600 ihmistä on menehtynyt koronaan. Mutta luku nousee ja taudit pahenevat ja lisääntyvät loppua kohti. Tähän asti kaikki kulkutaudit ovat voitetut pääosin rokotteilla. Koronarokotuksetkin alkoivat.
Ja ihmiskunnan yhteisvastuullinen syy kaikkeen kurjuuteen on siis synti, joka on yhtä kuin eläminen erossa Jumalasta. Siitä johtuvat virheelliset teot. ”Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait ja hylänneet käskyt, tehneet tyhjäksi iankaikkisen liiton. Sen vuoksi kirous kalvaa maata ja sen asukkaat syystään kärsivät.” Jes. 24:5,6. Mutta Jumala kyllä tuntee ihmisen hädän ja tuskan syntimaailman suurten kärsimysten keskellä. ”Sinä havaitset tuskan ja vaivan, sinä otat ne käsiisi. Sinulle avuton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.” Ps. 10:14. ”Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä. Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua.” Ps. 50:15. Ps. 91.
Jumala on sanassaan antanut suojautumisohjeita kulkutauteja vastaan. Jo Mooseksen aikana annettiin ohjeet mm. karanteenille ja maskin käytölle: ”Spitaalitartunnan saaneen on kuljettava repaleisissa vaatteissa, hiukset hajallaan ja kasvojen alaosa peitettynä ja huudettava: ’Saastainen, saastainen!’ Hän on saastainen niin kauan kuin hänessä on spitaali. Hän on saastainen, ja hänen on asuttava yksinään. Asukoon hän erillään leirin ulkopuolella.” 3 Moos. 13:45,46. ”Järkevä näkee vaaran ja piiloutuu, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja joutuvat kärsimään.” Sananl. 22:3. Samalla tavoin tahdomme suojautua syntiä vastaan.
Siirrymme uuteen vuoteen toivorikkaina ”Näin Herra sanoi minulle, kun Hänen kätensä voima oli päälläni. Hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä: ”Älkää kutsuko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää pelätkö, mitä se pelkää, älkääkä kauhistuko.” Jes. 8:11. Epävarmuuksien vuosi suljetaan kuin ovi takanamme. Edessämme näkyy armon ja siunauksen aurinko vuonna 2021. Otamme vastaan uuden vuoden Jumalalta. Hän saakoon yhä enemmän tilaa elämässämme, että osaamme siirtyä Pyhän Hengen johdatuksessa sisälle aidosti hengellisiin normeihin, ihmeisiin ja merkkeihin ym. Raamatun opettamiin seurakuntaelämän todellisuuksiin. Apt. 5:12-16. Lopussa linkki tätä aihetta opettavaan videopuheeseen.
Vastaus maailman hätään on evankeliumi! On aika ottaa loppukiri ja julistaa raamatullista valtakunnan evankeliumia: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-20. Ihmiskunta kaipaa ja odottaa kuullakseen suoraa ja rehellistä sanomaa aidosta kristinuskosta, Jumalan rakkaudesta, syntien anteeksi saamisesta ja parannuksen teosta sekä vesikasteesta ja Pyhän Hengen tulikasteesta. Apt. 1:5. Jumala odottaa voidakseen olla armollinen ihmiselle, joka tahtoo saada anteeksi syntinsä ja päästä irti syntielämästään. ”Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18. ”Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13.
”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan koko maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” Matt. 24:14. ”Mutta Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” 2 Piet. 3:13. Ilm. 21:1. Ala siis evankelioida. Jaa traktaatteja. Kerro omaisillesi ja lähimmäisillesi, että Jeesus on ottanut päällensä meille kuuluvan syntien rangaistuksen. Hän kärsi ja kuoli meille kuuluvalla paikalla. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha” (Jes. 53:5) ja ettemme joutuisi kadotukseen. Kiitos Jumalalle Hänen hyvyydestään! Kertoessasi ihmisille pelastussanomaa, pidä mielessäsi vain ristintyö ja Jeesuksen ylösnousemus sekä parannuksen teon välttämättömyys. Siihen sanomaan tulee Pyhän Hengen johdatus: ”Olin päättänyt olla teidän luonanne tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna.” 1 Kor. 2:2-5. / Apt. 18:8. Vain Jeesuksen veri puhdistaa synnistä, eivät parhaatkaan omat teot ja parannuspyrkimykset. Ja sitten pelastuksen vastaan ottaneet kastetaan seurakuntayhteydessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41.
Rukoile ja ota vastaan oma palvelustehtäväsi lopunajan seurakuntatyössä. Jumalalla on sinua varten hyvä suunnitelma.
”Tule, minä näytän sinulle, millaisen tuomion saa se suuri portto, joka istuu paljojen vesien päällä, se, jonka kanssa maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet.” Ilm. 17:1,2. ”Nainen (porttouskonto) oli pukeutunut purppuraan ja helakanpunaan ja koristautunut kullalla, jalokivillä ja helmillä. Kädessään hänellä oli kultainen malja, joka oli täynnä iljetyksiä ja hänen haureutensa saastaisuutta. Hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, johon sisältyy salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti.” Ilm. 17:4,5.
– Tätä lukiessa pitää osata ymmärtää esikuvallista kieltä. –
Ekumeeninen liike ja kirkkojen maailmanneuvosto kaikkine jäsenkirkkoineen sekä yhteiskristillisine toimintoineen ja liikkeineen on Raamatun tarkoittama ”suuri Babylon” eli maailmankirkko.
Tiedämme kyseisen ”Baabelin porton” tarkoittavan uskonnollista järjestelmää, sekauskontoa, joka on eronnut aidosta kristinuskosta ja yhtynyt sekä liittoutunut Jumalasta erossa olevan syntimaailman kanssa. Se on itse ensin juonut synnin saastuttamasta haureuden maljasta ja näin juopunut maailmallisesta hekumasta. Tuon porttouskonnon päämuoto on katolinen kirkko. Jumalan tahdosta luopuminen on kerrottu Raamatussa monin eri tavoin ja käsittein. Se tarkoittaa luopumista apostolisesta uskosta ja opista, ja sen vaihtamista ihmiskeksintöisiin uskontoihin, joka on yhtä kuin juoda uskontomyrkyllä sekoitettua päihdyttävää ”viiniä”. Kristinuskon liittoutuminen syntimaailman kanssa 300 luvulla jKr. avasi pimeyden viinikellareissa olevat myrkkymaljat. Samalla aukeni ovi julmien susien pääsylle uskovien keskuuteen. Apt. 20:29,30. Siitä alkoi luopumus. Pyhän Hengen toiminta lakkasi apostolisesta uskosta luopuneiden kohdalta. He muodostivat antikristillisen järjestelmän. ”Meistä he ovat lähteneet..” 1 Joh. 2:19. Luopiokristillisyys keksi sakramentit ym. monenlaiset muotomenot paperirukouksineen ja kirkkokäsikirjoineen, katekismuksineen, uskontunnustuksineen ja kirkkovuoden teksteineen. Joulunvietto on yksi myrkkyviinimalja, jolla se on juovuttanut kaikki kansat. Ilm. 17:1-6. Nämä, kuten koko kansankirkon toiminta lapsikasteineen, rippikouluineen, ym. ihmisoppeineen ja harhoineen, ovat mainittua ”haureuden vihan viiniä”, eksytystä. Muun muassa lapsikasteen loitsuaminen pelastavaksi teoksi on ko. noitajuomaa: ”Hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet.” Ilm. 18:3. Kokonaiset kansat on ”kastettu” kirkkoon. Näin tuo haureellinen järjestelmä on toiminnallaan saanut kokonaiset kansat noituutensa valtaan. Tuo maailmankirkko on syöksymässä yhä syvempään pimeyteen. On tullut pimeyden aika ”jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ ja hoida palvelutehtäväsi täydellisesti.” 2 Tim. 4:3-5. Kansankirkot tarjoavat kansalle mieluista syntielämää suvaitsevaa sanomaa, joka on mainittua myrkkyjuomaa. Se on ulottanut lonkeronsa nyt myös ns. vapaisiin suuntiin. Mutta kiitos Jumalalle! Elävässä uskossa olevat ovat yleensä pysyneet erossa kansankirkosta. Ja Jeesus on kanssamme ”leirin ulkopuolella” (Hebr. 13:13) kun pysymme apostolisen ajan uskossa ja näin juomme ”Elävän veden lähteestä” ja syömme ”Elämän puun hedelmää”.
Haureellisesta kirkosta tulee viimein loppu. ”Ei loista sinussa enää lampun valo, ei kuulla sinussa enää sulhasen eikä morsiamen ääntä. Sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun noituudellasi (kreik. farmakeia)eksytettiin kaikki kansat.” Ilm. 18:23. Farmakeia (kreik. myrkyn sekoittaja) tarkoittaa lääketiedettä. Sen ajan ”lääketiede” osasi sekoittaa myrkyistä monenlaisia lääkkeitä, parantavia, mutta myös mm. ooppiumia, huumausainetta. Mutta ko. Ilmestyskirjan sanoman yhteydessä”farmakeia”-sanalla tarkoitetaan siis vertauskuvallisesti porttokirkon eksytystä tuovaa myrkyllistä haureuden viiniä (Ilm. 17:2), josta syntyy oopiumin ym. huumeiden käytön kaltainen huumaava sekavuustila. Sitä myrkkyviiniä ovat siis kaikki kansat juoneet. Tässä mielessä Karl Marx oli pitkälti oikeassa sanoessaan kuuluisan lauseensa: ”Uskonto on oopiumia kansalle!” Hän tunsi asian, että kirjaimellistakin oopiumia on käytetty tuhansia vuosia, joskus myös uskontojen epäjumalanpalveluksissa.
”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani”
Kaiken edellä mainitun tähden elävässä uskossa olevia kehotetaan irrottautumaan porttokirkon vaikutuspiiristä ja tulemaan Pyhän Hengen alueelle ja Raamatun opetusten tielle. Meille on luvassa raikasta elämän vettä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.” Tämän Hän sanoi Hengestä..” Joh. 7:37-39. Nämä siunauksen virrat aukenivat kaikkien ulottuville ristintyön kautta, kun Jeesus Kristus sovitti syntimme sijaisuhrillaan ja verellään Golgatalla. Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä katuvan ja parannukseen nöyrtyvän ihmisen. Uskontojen kahleet katkeavat.
Raamattu opettaa näin: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon! Siitä on tullut riivaajien asuinpaikka ja kaikkien saastaisten henkien tyyssija, kaikkien saastaisten lintujen ja kaikkien saastaisten ja vihattavien petojen pesäpaikka. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta hänen kanssaan, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen ylellisyytensä runsaudesta.” Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan, sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” Ilm. 18:2-5. Mainitussa sekauskonnossa, yhteiskristillisyydessä, on siis mukana oikeita Jumalan lapsia, joita NYT kehotetaan lähtemään sieltä ulos.
”Mutta pelkurien ja epäuskoisten, saastaisten ja murhaajien, haureellisten ja noitien(farmakeusin), epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on tulisessa, rikkiä palavassa järvessä. Tämä on toinen kuolema.” Ilm. 21:8.
Kerjääminen ja kaupustelu on aina ollut kielletty aitojen kristittyjen keskuudessa, esim. meidän kokouspaikassamme! Tämä on edelleen ehdoton sääntö. Ethän siis anna rahaa, jos joku pyytää! Uskovien keskuudessa liikkuu nimittäin rahanahneita ”vääriä profeettoja”. 2 Piet. 2:1-3. Suostumalla rahanpyyntöön olisit mahdollisesti rohkaisemassa huijareita jatkamaan petollista toimintaansa. Ikävä asia on, että sellaiset keksivät mitä ovelimpia tarinoita rahantarpeestaan. He ovat vuosien aikana harjaantuneet kieroilevaan toimintaansa esittäessään pyyntöjä sadoille petettävissä oleville. Näin jotkut ovat saaneet itselleen suuriakin rahasummia. Kymmeniltä uskovilta saatu 20, 50 ja 100 euroa tekee yhteensä huomattavia määriä rahaa. Mutta kerjääminen ei ole pelkästään paatuneiden rikollisten toimintaa. Tavallisetkin uskovat ovat joskus sortuneet samaan syntiin. He huomaavat, miten helppoa on saada uskovilta rahaa. Ja siksi he käyttävät tilannetta hyödyksi. ”Tilaisuus tekee varkaan.”
MITEN TULEE TOIMIA? Meillä on Turun seurakunnassa ”yhteinen kukkaro”, josta autamme todellisesti vaikeuksiin joutuneita uskovia. Kartoitamme ensin ihmisen oikean tilanteen ja autamme tarpeen mukaan. Yhteisen kassan pitäminen on Raamatun opettama tapa, mm. Apt. 6:1-7. Meillä Maariankatu 2. toiminnassa se on Seurakunta-apu ry. Rukouksemme on, että Jumala johdattaa Seurakunta-apu ry.n hoitajiksi lisää rehellisiä uskovia.
Yksityinen rahanpyyntö ja antaminen on siis vastoin Raamatun opettamaa apostolisen ajan käytäntöä. Jumalan tapa Hänen seurakunnassaan on suora ja rehellinen. Se on sellainen, että auttamistyö ohjataan tapahtuvaksi srk.n kautta. Me kaikki osallistumme yhteisiin menoihin uhraamalla osan varoistamme Jumalan työhön ”yhteiseen kukkaroomme”, Seurakunta-apu ry.lle, emme yksityisille ihmisille. Näin asia toimii valvotusti lain mukaisesti. Ja näin suljemme tien huijarien toiminnalta. Eikä kukaan todellisesti avun tarpeessa oleva jää vaille apua.
SEURAKUNNAN KAUTTA TAPAHTUVA TOIMINTA Kristinuskon alkuaikana kaikki hengellinen toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa srk.n toimintaa erilaisten palvelutehtävien kautta, mm. vanhimpien valvonnassa. Efes. 4:11-16. Katso myös 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19. – ”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. ….” Filip. 4:15–17. Rahan käyttöä siis valvottiin alistumalla ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!” Yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui selkeäksi opiksi kaikilla paikkakunnilla. 1 Kor. 16:1,2. Mekin uhraamme iloiten varoistamme oman paikkakuntamme Jumalan seurakunnan työhön. Näin ”kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”– Kol. 2:19. Ef. 4:16. Ja HUOM! Emme pyydä rahaa, vaan maksamme yhdessä yhteiset kulumme. Raha-asiasta on opetusta mm. Apt. 6. 1 Kor. 9. ja 16:1-4. 2 Kor. 8-9; Room. 16:17-18. Filip.3:18-19.
”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, …. …… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. – ”Seurakunta varusti heidät matkalle.” Apt. 15:3,22. Jokaisen kristityn tulee siis olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki uskovat mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16. Seurakunnan siunaamat ja lähettämät kristityt olivat kysymyksessä myös Apt. 13:1- 4: ”Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät..” Nämä Pyhän Hengen valitsemat ja järjestäytyneen seurakunnan keskellä työhön siunatut kristityt ovat esimerkkinä meillekin. Kaikki saadut tehtäväthän pitää koetella seurakunnan keskellä ennen palveluviran alkamista. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.
Raamatun opetus alkoholin turmeluksesta meille uuden liiton papeille, joita KAIKKI uudestisyntyneet olemme! 1 Piet. 1:23 / 2:9.
Raamattu sanoo Aaronin leeviläispappeudesta: ”Herra puhui Aaronille sanoen: ”Viiniä ja väkijuomaa älkää juoko, älä sinä älköötkä sinun poikasi sinun kanssasi, kun menette ilmestysmajaan, ettette kuolisi. Tämä olkoon teille IKUINEN SÄÄDÖS sukupolvesta sukupolveen (miksi?), tehdäksenne erotuksen pyhän ja epäpyhän, saastaisen ja puhtaan välillä, ja opettaaksenne israelilaisille kaikki ne käskyt, jotka Herra on heille Mooseksen kautta puhunut.” 3 Moos.10: 8-11. ” Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen.”
Samansisältöinen kokonaan alkoholin käytöstä varoittava opetus toistuu useissa Raamatun kohdissa sekä Vanhassa- että Uudessa Testamentissa. Mm. Sananl. 20:1. 23 :20,29-35; 31:4-5. Jes 5:11-12. 28:1-3. Hes. 44:21. Efes. 5:18. Room 13:13. Gal 5:19-21. Luuk 21:34. 1 Tim 3:3. 1 Kor 6:9-10; 3:16-17. 1 Piet 4:3. YM. Raamattu ei siis puhu alkoholin käytöstä milloinkaan myönteisesti, paitsi lääkkeenä kuoleman tuskissa oleville: ”Antakaa väkijuomaa menehtyvälle.” Sananl. 31:6.
Kreikan ja hebreankielessä on useita viiniä tarkoittavia sanoja. Yleisimmät ovat hebrean ”jajin” ja kreikan ”oinos.” Molempia sanoja käytettiin sekä rypälesadosta ja käymättömästä rypäleviinistä, kuten käyneestäkin. Sanat merkitsevät siis viinipuun antia. Viinin käymisprosessi tuo siihen mukaan alkoholin. Mutta ilman sitäkin viini on hyvää viiniä.
Ikuinen säädös alkoholista. Vanhan Liiton papeille annettu ”ikuinen säädös” siirtyi pappeuden myötä Uuteen liittoon, yleiseen pappeuteen. Uskoon tulleet ovat perineet vanhan liiton pappeuden. 1 Piet. 1:23/2:9-10. Olemme päässeet Jeesuksen veren kautta kaikkein pyhimpään, sisälle Hänen kuningaskuntaansa. Ilm. 1:5,6. Hebr. 10:19. Siksi ei kenenkään uuden liiton ihmisen tule milloinkaan (ikuinen säädös) saastuttaa aivotoimintaansa alkoholilla. ”Älkää juopuko viinistä …” Efes. 5:18.
Vanhassa liitossa on monia ”ikuisia säädöksiä”. Ne tarkoittavat aina sitä mitä sanovat eli ettei niissä kerrottu asia häviä. Ikuiset säädökset siirtyivät Uuteen Liittoon hengellisen sisällön saaneina, täyttyneinä. = ”Se on täytetty!” Esimerkkeinä mm. pääsiäinen, ympärileikkaus, sapatti, helluntai. Ne eivät enää ole Vanhan liiton tapaan ulkonaisesti tapahtuvia kerran vuodessa vietettäviä juhlia, vaan ovat Pyhässä Hengessä uskonelämämme sisäisiä ominaisuuksia. Siksi emme Uudessa Liitossa enää vietä kerran vuodessa toistuvia juhlia, esim. pääsiäistä, vaan se on täyttymyksen saaneena jokapäiväisenä juhla-asianamme. Meillä on ainainen pääsiäinen. ”Onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.” 1 Kor. 5. Ikuinen säädös.
Samoin helluntai on sydämissämme joka päivä, koska Pyhä Henki nyt asuu meissä! Apt. 2. Ympärileikkauskin on uudessa liitossa täyttyneenä, ”sydämen ympärileikkaus hengessä, ei kirjaimessa”… Room. 2:29 / 5 Moos. 30:6. Sapatti on joka aikainen sydämen lepotila Kristuksessa. Hebr. 4:4-11. ”Tulkaa minun tyköni …, niin minä annan teille LEVON… niin te löydätte LEVON sieluillenne!” Matt. 11:28-30. Hebr. 4.
Uudessa liitossa kaikki Vanhan liiton asiat ovat tulleet täyttymykseensä. Gal. 4:9-11. Ja me kristittyinä olemme Vanhan liiton lupausten perillisiä Jeesuksessa Kristuksessa. Room. 8:17. Gal. 3:29. 4:7. 2 Kor. 1:20. Alkoholista juopumisen tilalle tuli siis Hengellä täyttyminen: ”Älkää juopuko viinistä (oinos)…, vaan täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18-20. Mikäli Pyhä Henki tarkoittaa tässä Raamatun kohdassa sitä, mitä siinä sanotaan, niin alkoholin käyttö ei kuulu kristityille vähäisessäkään määrin. Asia olisi toisin, jos siinä lukisi, ettei tule juopua paljon. Jos otan lasillisen viiniä, juovun vähän, jos otan kaksi lasillista, juovun enemmän, jne. Mihin promillemäärään asti voisimme siis sallia kristittyjen juopua? Voisimmeko opettaa, että voit juopua vähän? Kuka voisi siinä tapauksessa määritellä mikä on vähän tai paljon? Mutta koska alkoholista juopumisen tilalle tuli Hengellä täyttyminen, emme tahdo käyttää alkoholihuumetta vähääkään.
Hengellisen suuruuden mittarina on Johannes Kastaja. ”Ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja.” Matt. 11:11. Mikä oli suuruuden mittari? Enkeli ilmestyi Sakarjalle, hänen isälleen, ja sanoi: ”Hän on sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymästään, sillä hän on oleva suuri Herran edessä. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hänet on täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta asti.” Luuk. 1:14,15. Suuruuden mittari Johanneksella oli siis, ettei hän käytä alkoholia. Myös Vanhan testamentin aikaiset reekabilaiset sopivat esimerkiksemme. He olivat tehneet päätöksen, etteivät käytä alkoholia. Profeetta Jeremian kautta heidät asetettiin koetukseen. Jer. 35:1,2. ”Minä asetin reekabilaisten eteen täysiä viiniruukkuja ja maljoja ja sanoin heille: ”Juokaa viiniä.” Mutta he vastasivat: ”Me emme juo viiniä, sillä meidän isämme Joonadab, Reekabin poika, on antanut meille käskyn: ’Älkää koskaan juoko viiniä, te ja teidän jälkeläisenne.” Jer. 35:5,6, ja 14,15.
Timoteukselle Paavali antoi ohjeen käyttää vatsavaivoihin alkoholitonta viiniä, josta ei juovu. 1 Tim. 6:23. Siinä ei nimittäin sanota, että Paavali olisi tarkoittanut alkoholipitoista viiniä.
On siis turvallisinta olla ilman alkoholia. Siitä ei voi olla vahinkoa. Jumala ei tahdo omiensa käyttävän alkoholia.
Olemme Jumalan seurakuntana uuden liiton temppeli, vanhan liiton käsin rakennetun ilmestysmajan ja Salomon temppelin täyttymys. Jeesus sanoi Jerusalemissa olleesta ja Herodeksen kunnostamasta Salomon temppelistä: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä. Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, Hänen opetuslapsensa muistivat, mitä Hän oli sanonut. Ja he uskoivat todeksi Kirjoitukset ja sen sanan, jonka Jeesus oli puhunut. ” Joh. 2:19-22. Niin myös tapahtui. Jeesus perusti kolmessa päivässä uuden liiton seurakunnan, jota sanotaan ”Kristuksen ruumiiksi”. Miten se tapahtui? – Hän aloitti kärsimystyönsä viimeisen ehtoollisen jälkeen Getsemanen puistossa torstai-iltana. Koko ihmiskunnan syntitaakkaa alettiin asettaa Hänen päälleen: ”Tuskan valtaamana Hän rukoili yhä hartaammin, ja Hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan.” Luuk,. 22:44. Torstain ja perjantain vastainen yö oli valvontayö. Jeesus otettiin kiinni ja Hänet vietiin kuulusteltavaksi. Koko yö oli yhtä kärsimystä. Ja viimein perjantaiaamuna Hänet tuomittiin ristinkuolemaan. Pahoinpideltynä ja henkihieveriin ruoskittuna Hänet naulittiin ristille noin klo 09.00 aamulla. ”Niin kuin monet kauhistuivat Häntä – niin runneltu Hän oli, Hän ei enää näyttänyt ihmiseltä, Hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo.” Jes. 52:14. Hänet oli ruoskittu muodottomaksi verimassaksi. ”Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän kärsi. Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:4,5. JEESUS OLI SIJAISUHRI. Hän oli ristillä noin 6 tuntia, kunnes kuoli n. Klo 15.00. ”Se on täytetty!” oli mahtava voittohuuto ristiltä, kuoleman kauhujen keskeltä. Jeesus oli nyt sovittanut syntimme. Hänet haudattiin. Mutta kolmantena päivänä, sunnuntaiaamuna varhain Jeesus nousi ylös kuolleista. Mark. 16. Näin Hän oli täyttänyt ennustuksensa, että perustaa kolmessa päivässä uuden liiton seurakunnan. Luuk. 23:44-24:8. Hänet vastaan ottaneet ihmiset ovat uskoon tultuaan ”Kristuksen ruumiin” jäseniä eli kuuluvat Hänen perustamaansa seurakuntaan.”Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään.” 1 Kor. 12:27. ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus” ja risintintyö. 1 Kor. 3:11.
Olemme Jumalan kasvimaa: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan vaan Jumala, joka antaa kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat yhtä, mutta kumpikin saa palkan oman vaivannäkönsä mukaan, sillä me olemme Jumalan työtovereita. Te olette Jumalan viljelysmaa ja Jumalan rakennus.” 1 Kor. 3:6-9. Tehtävämme on huolehtia, ettei sydämemme maaperään, Jumalan kasvimaalle, pääse kasvamaan rikkaruohoja, jotka tukahduttaisivat aidon kasvun. Matt. 13. ”Niin kuin siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä. Juurtukaa Häneen, rakentukaa Hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotava.” Kol. 2:6,7. Seurakunnan kokouksista tulisi siis kuulua ylivuotava kiitoksen ääni. ”Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa.” Psalmi 118:15.
Olemme oksia Jeesuksessa (Joh. 15), viinipuussa ja öljypuussa. Room. 11:17-24. ym. Meidät katkaistiin entisestä Aadamin suvun jäsenyydestä. Taivaallinen Sanan veitsi leikkasi meidät irti syntimaailmasta. Saimme uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Aadamin suvun jäsenyys haudattiin kasteen hautaan. Room. 6:4. Synnyimme Jumalasta (Joh. 3:3-5), joten Hän on nyt uusi ”kantaisämme”. Meidät oksastettiin Jeesus-puuhun. Häneen tehtiin haava, johon meidät oksastettiin. Hänen elämänsä alkoi virrata meihin. Pian tapahtui juurtuminen (Kol. 2:6,7) ja alkoi kasvaminen, kunnes aloimme kantaa hedelmää.
Olemme Jesaja 2. luvun profetiassa mainittu Siionin vuorella oleva Jerusalem. Miika 4. Uusi Jerusalem on ”morsian, Karitsan vaimo”. Ilm. 21.1 Kor. 3:16. Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen, nykyinen taivas ja maa muuttuvat yhdeksi tulimereksi, johon jäävät pelastumattomat sielut. ”Nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut tulelle, säästetyt jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” 2 Piet. 3:7. ”.. silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.” 2 Piet. 3:10. ”Mutta Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” 2 Piet. 3:13. Jumala luo siis pelastuneita varten kokonaan uuden maan. Siihen maahan laskeutuu uusi Jerusalem. Ilmestyskirja opettaa, mikä se on: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu.” Ilm. 21:1-4. Enkeli tahtoi siis näyttää Johannekselle morsiamen, joka siinä vaiheessa oli muuttunut Karitsan vaimoksi: ”Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.” Ilm. 21:9. Ja mitä enkeli näytti? ”Hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä.” Ilm. 21:10. Morsian, Karitsan vaimo on siis seurakunta, uusi Jerusalem, joka laskeutuu taivaasta uuteen maahan, ei tähän katoavaan Tellukseen. Seurakunta on Raamatun opetuksen mukaan yhtä kuin Siionin vuorella oleva temppeli ja Jerusalem; kaikkea sitä. ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.” Jes. 65:17-18. Olemme seurakuntana uuden Jerusalemin kansaa, joka jo täällä on vapaa uskonnollisuudesta ja ns. temppelijumalanpalveluksesta. Siksi emme sielläkään tarvitse ulkoista temppeliä. ”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.” Ilm. 21:22. /”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala turmelee hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” 1 Kor. 3:16,17.
Kokoontumispaikat ovat eri asia. Tarvitsemme sekä julkisia että kotikokouspaikkoja. Apt. 1:13; 12:12; 19:9. 1 Kor. 16:19; Filem. / 2. Kokoontumisen tulee tapahtua paikkakunnan seurakuntavirkojen yhteydessä. Efes. 4:11-16. Tiit. 1:5. Muussa tapauksessa ei tapahdu tervettä kasvua.
Jumalan suunnitelma tässä vaiheessa on järjestää yksi seurakunta paikkakunnittain. ”.. että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon.” Efes. 3:10. Jeesus, Taivaan Kuningas ja seurakunnan Herra, kutsuu omiaan pyhitykseen, Hänen rakkautensa piiriin: ” .. niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.” Efes. 5:25-27. Matt. 13:36-43.
Jumala puhuu edelleen ihmisille Raamatun Sanan kautta avaten ymmärryksemme käsittämään Hänen tahtoaan. Luuk. 24:45. ”Hän herättää korvani aamu aamulta, niin että kuulen opetuslasten tavoin.” Jes. 50:4. Eräs rukoilijoille avautunut aihe on Raamatun opettama seurakuntatotuus. Tämä pitää nyt sisällään sanoman Hebr. 12:26,27:”Silloin Hänen äänensä sai maan vapisemaan, mutta nyt Hän on luvannut: ”Vielä kerran minä järisytän maan, enkä vain sitä vaan taivaankin.” Tuo ”vielä kerran” osoittaa, että ne, jotka järkkyvät, tulevat muuttumaan, koska ne ovat luotuja, jotta pysyisivät ne, jotka eivät järky.” Tämän kirjoituksen aihe järisyttää uskonnollisia rakenteita. / Alkuperäisen mallin mukainen seurakunta on paholaisen pahin uhka. Siksi se vastustaa vihansa vimmalla seurakunnan palauttamista Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. 1 Joh. 2:24,25. Mutta Jumala on antava meille Kaalebin mielen: ”Menkäämme sinne rohkeasti ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me pystymme siihen.” 4 Moos. 13:30.
Lue teksti kokonaan. Vain näin voit ymmärtää kirjoituksen opetuksen. Toistan samoja asioita sen tähden, että opetus varmasti menee perille. Kysymyksessähän on Jumalan näky Hänen seurakunnastaan.
ALKUAIKOJEN SIUNAUSTEN TIELLE Jumala tahtoo palauttaa seurakuntansa alkuajan kirkkaaseen elämänyhteyteen seurakunnan Herran, Jeesuksen kanssa. Siinä Elämässä eläviä kristittyjä Pyhä Henki johdattaa keskinäiseen yhteyteen ja toimintaan, jossa Jeesus on mukana pelastaen, parantaen ja täyttäen Pyhällä Hengellä. Apt. 2. Hän lähettää uskoon tulleet julistamaan evankeliumia, auttamaan kärsiviä ja parantamaan sairaita. ym. Mark. 16:15-20. Apt. 1:8. Pääpaino ristin armotyön jälkeen tuleekin olla Pyhän Hengen voiman tunteminen. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Ihmiselämän tärkein asia on saada syntinsä anteeksi ja näin tulla uuden liiton Jumalan lapseksi. ”Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11:27. Tämä asia ei saa peittyä muiden tärkeiden Raamatun opetusten varjoon. Kiitos Herralle! ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi.” Ilm. 1:5,6. Kiitos Jeesus! ”Sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi.” Ilm. 5:9,10. Seurakunta on siis Jeesuksen verellä ostettu ihmisten joukko, Hänen kuningaskuntansa, jonka tarkoitusperät ovat ainoastaan hengelliset. Jokainen Raamattua lukeva pystyy kyllä ymmärtämään, mikä on oikea seurakunta. Raamatun antama vastaus on hyvin yksinkertainen: Uskoon tulleet IHMISET ovat Jumalan seurakunta. Uskonnot, uskonsuunnat, kirkkokunnat, yhdistykset, yms. eivät ole seurakuntia. Jokaisella paikkakunnalla olevat uudestisyntyneet ihmiset muodostavat asuinpaikkakuntansa paikallisen seurakunnan. Raamattu mainitsee siis seurakunnat monikossa vain sillä perusteella, että uskovia on monilla paikkakunnilla. = Yksi kaupunki, yksi seurakunta. Tiit. 1:5. Kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa. Seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa. Ilm. 1:11. ym. Mutta Raamatussa kokonaisseurakunta mainitaan silti yksikössä, Kristuksen ruumiina (1 Kor. 12:27) koska Jeesus on ainoa seurakunnan perustaja! Hän perusti ristillä ensimmäisen ja viimeisen seurakunnan.
Opetus SEURAKUNNAN OLEMUKSESTA on aihe, joka on pahasti vääristynyt koko ihmiskunnassa. Valtaosa ihmisistä on niellyt eksyttävän opetuksen, että seurakunta olisi joku ihmisten perustama laitos. Sen opin mukana on ajauduttu opissa alkuperäisen kristinuskon ulkopuolelle. Ja vaikka srk-asia ei olekaan pelastuskysymys, on sen hajottaminen vakava lankeemus. Uusien kirkkokuntien perustamisella on rikottu uskovien raamatullinen yhteys (ykseys) ja keskinäinen rakkaus. Tämän tähden, näin sanoo Herra: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22. Näin Jumala kutsuu omiaan takaisin kaikkeen hyvään ja oikeaan, mm. seurakuntatoiminnan alkuperäisiin toimintatapoihin. Joh. 17:21-23. mainittu meitä koskeva opetus tulee toteutumaan: ”Että he olisivat täydellisesti yhtä”. Tulemme siis olemaan ”täydellisesti yhtä”. Se ei näy vielä, mutta sen on tapahduttava tässä ajassa. Muussa tapauksessa Jeesuksen rukous on ollut pelkkää sanahelinää. – Mutta todellisuuteen ja yhteyteen herääminen tapahtuu VARMASTI! Matt. 25:7-12. Se tapahtuu palaamisella tässä kirjoituksessa mainitulle Raamatun opetusten tielle. ”Pyhitä heidät totuudessa. Sinun Sanasi on totuus.” Joh. 17:17. Seurakunnan asettuminen takaisin apostolisen ajan uskoon ja totuuteen tapahtuu ennen Jeesuksen takaisin tulemista: ”Taivaan oli määrä ottaa Hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen. Tästä Jumala on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suulla.” Apt. 3:21. Hebr. 13:7-14. – Aitoon parannukseen kuuluu myös seurakunnan puhdistautuminen ns. ”suurmiehistä”, jotka korottavat itsensä muiden yläpuolelle (mm. virkapappeus piispoineen yms.). Seurakunnassa on vain yksi Suuri Henkilö. Hän on Jeesus, seurakunnan Ylipaimen. Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Matt. 11:7-14.
KETKÄKUULUVATSEURAKUNTAAN Seurakuntaan kuuluvat siis vain aidosti uudestisyntyneet, jotka ovat uskoon tultuaan kastetut upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:41. Aito uskoon tuleminen on sitä, että alat elää yhdessä Jeesuksen kanssa. Siitä alkaa seurakuntatotuuden avautuminen. Jumala tahtoo johdattaa meidät tämän kokemisessa alkuajan siunausten tielle. Näin ymmärrämme, että jokainen uskoon tullut kuuluu yhteen ja samaan Jumalan laumaan eli seurakuntaan. Mikään muu ei ole mahdollista, koska Jeesukselle kuuluminen on yhtä kuin kuuluminen Hänen seurakuntaansa! Nimen kuuluminen jäsenkortistoon ei ratkaise seurakuntaan kuulumista. Liittyminen Jeesukseen on seurakuntaan liittymistä. Raamattu ei tunne mitään muuta liittymistapaa. Sieltä ei löydy käsitettä, että joku voisi olla aidosti uskossa, mutta ei muka kuuluisi seurakuntaan. Apt. 2:38,41,42. Sinä kuulut tähän seurakuntaan, jos elät yhdessä Jeesuksen kanssa eli olet Kristuksessa etkä Adamissa. Uskovien yhteydessä oleminen on toinen asia. Ja Jumala tahtoo kaikkien omiensa kokoontuvan ja toimivan yhdessä. Hebr. 10:25. / Apt. 2:41,42. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto! Jokaisella paikkakunnalla on vain yksi uudestisyntyneiden joukko (Joh. 3:3. 1 Piet. 1:23,. 2:9,10 / Tiit. 1:5), joka on lunastettu ”Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä”. 1 Piet. 1:19. Tätä ristillä perustettua seurakuntaa saamme nyt alkaa rakentaa paikkakunnittain, jatkaen siitä, mihin apostolit jäivät! Jokainen saa alkaa toteuttaa Jumalalta saamiaan tehtäviä ja unelmia, kunhan ne on tarkastettu Raamatulla. Kaikki Jumalalta saadut työmuodot voi ja tulee tehdä tässä yhteydessä.
On siis hyvä painaa sydämiin tämä perustotuus, että JEESUKSEN VERELLÄ LUNASTETTU IHMISJOUKKO ON AINOA JUMALAN SEURAKUNTA. ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja omaisuuskansa julistaaksenne Hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa, ette olleet armahdettuja, mutta nyt olette armahdettuja.” 1 Piet. 2:9,10. Tämä on siis kirjoitettu meistä kaikista, jotka ”olette uudestisyntyneet..”. 1 Piet. 1:23. ME siis kuulumme tähän YHTEEN Jumalan kansaan, samaan seurakuntaan kaikkien aikojen pelastettujen kanssa; mm. Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja Paavalin ym. alkuajan kristittyjen kanssa. Apt. 20:28. 26:18. ”Yksi ruumis!” Efes. 4:1-16. 1 Kor. 12:27. Kukaan ei ole saanut lupaa jakaa tätä yhtä pyhien joukkoa perustamalla uusia kirkkokuntia yms. eriseuroja jäsenkortistoineen, ”nimikylttiseurakuntia”. Matt. 24:35. Hebr. 13:8. Ilm. 22:18,19. Sen tähden emme hyväksy uskonsuuntia emmekä osallistu niiden toimintoihin. Tiedämme, ettei yksikään ihmisen perustama ns. ”seurakunta” ole ollenkaan seurakunta. Tosin yksilöuskovat niissäkin kuuluvat kanssamme samaan Jumalan seurakuntaan ja ovat kanssamme samassa työssä kokoamassa ihmisiä Jumalalle. Siinä olemme kaikkien uskovien kanssa yhteistyössä. Mutta emme saa hyväksyä valheellista oppia, että ihmisten perustamat laitokset olisivat seurakuntia, ja että sen perusteella me muka kuuluisimme eri seurakuntiin! Niin sanottu ”yhteiskristillisyys” on todellisuudessa hajaannuksen hyväksymistä, ekumeenista Baabelin sekauskontoa.
MITEN VOIT LIITTYÄ TÄHÄN SEURAKUNTAAN? Liittyminen Jeesukseen on yhtä kuin liittyminen Hänen seurakuntaansa, Kristuksen ruumiiseen. 1 Kor. 12:27.”Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:26,27.”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Tähän seurakuntaan ei siis voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin ja uskontoihin: ”Nimi jäsenkortistoon niin kuulut seurakuntaan. Nimi pois jäsenkortistosta, niin et enää kuulu seurakuntaan.” Näin Raamattu ei siis opeta. Ihminen ei voi liittää toistaan Jumalan seurakuntaan. Eikä ihminen myöskään voi erottaa toistaan seurakunnasta. Yhteydestä erottaminen (synnin tähden) on eri asia. Siitä Raamattu opettaa: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor. 5:13. Mutta seurakunnasta erottaminen ja siihen liittäminen on ainoastaan Jumalan teko. Nyt kun ymmärrämme seurakunnan olemuksen, ymmärrämme tämänkin. Nimen kirjoittaminen jäsenkortistoon tai sen pois pyyhkiminen ei ratkaise seurakuntaan kuulumista! ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. Jeesuksen kanssa liittoutuneille ihmisille, jotka ovat kastetut upotuskasteella vedessä Hänen nimeensä, on sitten seuraava askel yhteyteen tuleminen ja siihen siunaaminen. Raamatun opetuksen mukaan voidaan paikallisen seurakunnan yhteyteen siunata siis vain seurakuntaan jo kuuluvia, uskoon tulleita ja raamatullisesti kastettuja! Näin ollen ymmärrämme, että yhteys ja kuuluminen ovat kaksi eri asiaa. EI ole olemassa ns. ”seurakunnattomia kristittyjä”. Sellaiset harhakäsitteet tulee hävittää mielestä.
EI UUTTA SEURAKUNTAA Raamatussa ei ole esimerkkiä tai opetusta, että apostolisena aikana olisi perustettu uusia seurakuntia, joille he olisivat keksineet uusia nimiä. On virhe uskoa, miten muka Paavalikin olisi kulkenut paikkakunnalta toiselle perustaen uusia seurakuntia. Paavalihan ei perustanut yhtäkään uutta seurakuntaa, vaan ristillä perustettu seurakunta LEVITTÄYTYI uusille paikkakunnille. Huomioi sana ”levittäytyi.” Se avaa asian! / Yksi ikuisesti jakamaton Jumalan seurakunta levisi uusille alueille sillä tavalla, että kristityt julistivat pelastuksen sanomaa ristin sijaisuhrista ja ylösnousseesta Jeesuksesta; ihmiset tulivat uskoon, tekivät parannuksen synneistään ja antoivat kastaa itsensä; ja näin heistä tuli oman paikkakuntansa seurakunta. Apt. 2:38,41. He alkoivat kokoontua yhteen oman paikkakuntansa paikallisseurakuntana. Ja jokainen paikallisseurakunta tunnusti kaikkien uskoviensa suulla, että olemme osa tätä YHTÄ Jumalan seurakuntaa, jonka Jeesus perusti ristillä. Joh. 2:19-22. Tätä on hyvä painottaa yhä uudestaan toistaen. Apostolit eivät siis perustaneet uusia seurakuntia. Uskoon tulleiden keskuudesta valittiin, Pyhän Hengen johdossa olevia uskovia erilaisiin tehtäviin, mm. Tiit. 1:5. Room. 12: 4-8. Ef. 4:11-16. ”Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa” ja ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka mainitsee Herran nimen.” 2 Tim. 2:19. 1 Kor. 3:11. He eivät hyväksyneet kahta tai useampia seurakuntia samalle paikkakunnalle. 1 Kor. 1:10-13. ja 3:4,5. Tosin kokouspaikkoja oli monia, tarpeen mukaan. Saman linjan mukaisesti tulee edelleen toimia: Helsingissä on Helsingin seurakunta. Turussa Turun seurakunta. Tampereella Tampereen seurakunta. JNE. Ilm. 1:11-20. Tässä ei siis ole kysymyksessä uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan.
Paavalin saama lähetyskäsky ”Nouse ja seiso jaloillasi! Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle. Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:16-18. Se oli lähetyskäsky, jonka Jeesus antoi Paavalille sekä samalla meille kaikille. Matt. 28:19,20, Mark. 16:15-20. Se tarkoittaa, että uskoon tullut ja raamatullisesti kastettu ihminen on siirtynyt saatanan vallasta Jumalan seurakuntaan ja Adamista Kristukseen, ja tullut näin sisälle seurakuntaan. . Ilm. 1:5,6. Ilm. 5:9,10. Joh. 3:3. Apt. 2:38,41. Gal. 3:26-28. Room. 8:9. Lähetyskäsky on seurakunnan päätehtävä.
KASTE Alkuseurakunnan aikana jokainen uskoon tullut, synnit anteeksi saanut, kastettiin upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen …” Apt. 2:38,41. ”Hän käski kastaa heidät (uskoon tulleet) Jeesuksen nimeen.” Apt. 10:48. 22:16. Kol. 3:17. Seurakuntamme alkuaikana ei yksikään uskoon tullut jäänyt kastamattomaksi. Samoin tulee asian olla edelleen. Kaste on Jumalan siunaama asia. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa.” Room. 6:4,5,11. Vanha syntielämä haudattiin kasteen hautaan, ja aloimme elää Jeesuksen ylösnousemuselämässä.
PAIKALLISSEURAKUNTA Uskoon tulon jälkeen kastetut muodostavat kullakin paikkakunnalla paikallisen seurakunnan. Se järjestettiin (ei perustettu) toimimaan apostolien opetusten perustalla. Apt. 2:41,42. Efes. 2:19-22. Efes. 4:11-16. ”Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin.” Tiit. 1:5. Huomaatko? – Ensin oli seurakunta, sitten tapahtui järjestäytyminen. Ja paikkakunnan rajat olivat siis seurakunnan rajat. Mm. Ilm. 1:11-20 opettaa, että silloisessa Aasiassa oli seitsemän kaupunkia, joissa jokaisessa oli YKSI seurakunta. Järjestäytynyt paikallisseurakunta ei riko YHTÄ seurakuntaa moneksi, vaikka siitä puhutaankin monikossa: ME olemme yksi Kristuksen ruumis. Mm. ”Galatian seurakunnille” on mainittu monikossa, koska Galatian maakunnassa oli monia kaupunkeja. Gal. 2:2. Apt. 16_:6. 18:23. 1 Kor. 16:1. Ja Raamatun opetukset ovat asetetut seurakunnan hengellisiksi rajoiksi. ”Jotka nyt ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin, ja niin (siten) heitä lisääntyi..” Apt. 2:41 KR. 1933/38. Toistettakoon tätä niin monta kertaa, että se ymmärretään: Kaikki saman paikkakunnan kasteella käyneet aidot kristityt kuuluvat oman paikkakuntansa seurakuntaan sen perusteella, että kuuluvat Jeesukselle. Tämän tunnustamisesta vasta voi alkaa käytännön yhteys ja raamatullisena seurakuntana kokoontuminen. Minkäänlaista aitaa ei pidä rakentaa uskovien välille. Raamatullinen yhteys ON Jumalan tahto?
Raamattu ei opeta ”yhteiskristillisyyttä”, joka tarkoittaa uskovien yhteyden rakentamista ”yli seurakuntarajojen”. Raamattu opettaa rakentamaan yhteyttä ilman seurakuntarajoja. Me teemme näin.
SEURAKUNTA ON YKSI Jerusalemissa oli YKSI seurakunta, jossa oli kymmeniätuhansia jäseniä. Apt. 21:20. / 2:41. 4:4,32. 5:13-16. Silti Jerusalemin yhdellä seurakunnalla oli vain YKSI vanhimmisto. Apt. 15:4. 21:18. Mutta tällä yhdellä seurakunnalla oli jo silloin lukuisia kokouspaikkoja, joissa kaikissa otettiin vastaan YKSI ja sama apostolien opetus. ”He pysyivät apostolien opetuksessa!” Apt. 2:42. / 1:13-15. 12:12. 1 Kor. 1:10. ym… Samat periaatteet tulee siis olla loppuun asti: Yksi srk. yksi kaupunki. Kaksi seurakuntaa, kaksi kaupunkia. Seitsemän seurakuntaa, seitsemän kaupunkia. Ilm. 1:11-20. jne. Tiit. 1:5. ym. Ja yhdellä paikallisseurakunnalla voi siis olla monia kokouspaikkoja, tarpeen mukaan, mutta kokouspaikat eivät ole seurakuntia. Alkuseurakunta kokoontui paljon yksityiskodeissa. Se oli hyvä systeemi. Mutta he eivät pitäneet koteja seurakuntina, vaan kokouspaikkoina. Ei siis ole raamatullista perustaa esim. ”kotiseurakuntaliikettä” tai ”kotikirkkoa”. Jumala varjelkoon omiaan sellaisilta kuten kaikilta muiltakin perustetuilta hajaannusliikkeiltä. 1 Kor. 1:10-13 ja 3:3-11.
PERUSTUS Paavali julisti evankeliumia laskien näin perustuksen ihmisten elämään. ”Olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen.. .. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:10,11. Näin uskoon tulleista ihmisistä syntyi mm. Korinttin kaupunkiin ”elävän Jumalan seurakunta”. Se tapahtui, kun ”korinttilaiset, jotka olivat kuulemassa, tulivat uskoon, ja heidät kastettiin”. Apt. 18:8. / 1 Kor.1:2. Apt. 2:41. 1 Tess. 2:14. Näin he tulivat Jeesus-perustalle! Pelastuneiden ihmisten joukko on elävistä kivistä rakentuva uuden liiton temppeli, Kristuksen ruumis (1 Kor. 12:27), jonka turmeleminen on aina ollut vakavan luokan synti: ”Ettekö tiedä, että TE olette Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet.” 1 Kor. 3:16,17. Efesol. 2:19-22. Hebr. 3:6. Me siis olemme mainittuja ”eläviä kiviä”. 1 Piet. 2:5. Jokainen elävä kivi laulaa ikuista kiitosta Karitsalle. Ilm. 21. luvussa kerrotaan enkelin luvanneen näyttää Johannekselle ”morsiamen, karitsan vaimon”. Ilm. 21:9. Ja hän näytti Johannekselle ”pyhän kaupungin, Jerusalemin”. ”Morsian” on siis yhtä kuin Karitsan vaimo eli seurakunta, elävistä kivistä rakennettu uusi Jerusalem, ikuista kiitosta laulava kaupunki.
JEESUS ON AINOA SEURAKUNNAN PERUSTAJA Hän perusti pelastustyöllään kolmessa päivässä oman seurakuntansa: ”Jeesus sanoi: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä (Kristuksen ruumis = srk.). Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, Hänen opetuslapsensa muistivat, mitä Hän oli sanonut. Ja he uskoivat todeksi Kirjoitukset ja sen sanan, jonka Jeesus oli puhunut.” Joh. 2:19-22.
VALMIS SEURAKUNTA Seurakunta oli valmis apostolisen ajan päättyessä, noin vuonna 100 jKr. Silloin olivat koottuina ja seurakunnan käytössä kaikki valmiit Raamatun Kirjoitukset, 66 Kirjaa. Myös opetukset seurakunnan toimintatavoista, opeista, palvelustehtävistä (ns. seurakuntavirat) ym. olivat valmiina. Mutta ennen muuta kaikki ymmärsivät seurakunnan olemuksen YHTENÄ Kristuksen ruumiina. 1 Kor. 12:27. ”Yksi ruumis.” Efes. 4:4. Kukaan ei ole saanut Jumalalta tehtävää perustaa uusia seurakuntia. Raamattu ei opeta sellaista. Emme siksi voi olla mukana ihmisperusteisissa uskonnoissa. Tähän ”yksi seurakunta” -muotoon on kirjoitettu: ”Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme..” Hebr. 10:25. Opetus tarkoittaa, että meillä tulee olla YKSI KASVUPAIKKA paikallisessa seurakuntayhteydessä, josta käsin toimimme Pyhän Hengen johdatuksessa oman srk.n rukousten kannattamina. Tämä on Jumalan antama hajaannusta estävä opetus meidän parhaaksemme. Se pitää nyt laittaa käytäntöön. Eikä tämä siis tarkoita välttämättä YHTÄ kokouspaikkaa, vaan yksi paikallisseurakunta voi kokoontua niin monessa paikassa kuin jäsenmäärän sanelema tarve on; kunhan mikään kokouspaikka ei erotu muista saman paikkakunnan uskovista olemaan muista erillinen lahko. Alkuajan valmis seurakunta on annettu sellaisenaan esimerkiksi kaikkien aikojen kristityille kaikkialla maailmassa. 1 Kor. 1:10-13. 3:1-11. Hebr. 13:8,9,13. ym. Raamatullinen kristittyjen yhteys ja toiminta yksi seurakunta -periaatteella on siis ehdoton Jumalan tahto! Mikäli joku opettaa toisin, ei hän ole vielä ymmärtänyt Raamatun opetusta.
KAIKKIA KUTSUTAAN MUKAAN Yksilöuskovien lisäksi myös kaikki ihmisten perustamat uskonsuunnat voivat tulla mukaan tässä kirjoituksessa esitettyyn seurakuntasysteemiin. MITEN? – Heidän tulee lopettaa sooloilu ja uskovia toisistaan erottava opetus sekä sanoutua irti hajaannuksen periaatteista. Mm. erilaiset nimikyltit ja jäsenkortistot pitää poistaa, ja sitten tunnustautua toimivaksi YHDEN Jumalan seurakunnan yhteydessä. ”Meistä (eli seurakunnasta) he ovat lähteneet.” 1 Joh. 2:19. – Eikö lähteneiden tule palata? — Tässä avautuu nyt vastaus kysymykseen, miksi seurakunta ei vielä ole alkanut uudestaan toimia raamatullisesti. = Uskossa Jeesukseen olevat eivät ole alkaneet toteuttaa Raamatun seurakuntaopetuksia. Kun sitten Jumalan tahto on päätetty toteuttaa, voi laittaa esille julkisen tiedotteen, suunnilleen näin: ”Sitoudumme nyt näkemään asiat samoin kuin Jumala, että paikkakunnallamme on ainoastaan YKSI Jeesuksen verellä lunastettu seurakunta, joka olemme ME kaikki tämän paikkakunnan uskoon tulleet ja sen jälkeen raamatullisella kasteella kastetut ihmiset. Tervetuloa jokainen tähän OMAN seurakuntansa yhteyteen!” Hebr. 10:25.
Emme suostu siis enää käyttämään seurakunnasta epäraamatullisia nimityksiä, koska seurakunta on Jumalan. Huomaa omistussuhde: – ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1. – ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9. – ” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16. – ” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22. – ”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13. – ”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14. – ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15. Myös paikkakunnan mukaan nimittäminen on raamatullista. Mm. 1 Tess. 1:1. Mutta ihmiskeksintöiset nimikyltit kokouspaikan päällä ovat hajaannuksen elementtejä, jotka jokaisen uskovan tulee poistaa omasta elämästään, ettei enää toimi sellaisten alaisuudessa. ME emme ole luterilaisia, helluntailaisia, baptisteja, adventisteja, vapaakirkollisia ja yhteiskristillisiä, yms. laisia ja istejä. Emme ole luterilaisia, helluntailaisia, baptisteja, vapaakirkollisia, adventisteja,tai yhteiskristillisiä, yms. laisia ja istejä. Emme ole katolisia emmekä protestantteja… Olemme vain Jeesuksen verellä ostettuja Jumalan lapsia. Olemme eronneet eriseuraisuudesta ja kaikista jäsenkortistouskonnoista.
Jokaisella Suomenkin paikkakunnalla tulee nyt aloittaa tässä mainittu apostolisen ajan mallin mukainen seurakuntatoiminta. Pitää hommata kokouspaikka, joka on kaikkien saman paikkakunnan uskovien yhteinen kokoustila. Ja kun sitten raamatullinen seurakuntatoiminta on aloitettu, ei sille paikkakunnalle enää voida aloittaa uutta ”seurakuntaa”. Sehän olisi silloin hajaannuksen aloittamista uudestaan. 1 Kor. 1:10-13. 34-17. Jokaisen tulee nyt tunnustautua ja etsiytyä tässä kirjoituksessa esitetyn seurakuntatoiminnan yhteyteen. Näin on Jumalan tahto! Yhteinen tehtävämme on koota ihmiset siihen uskon ja opin muotoon, jossa ensimmäiset kristityt olivat, sisälle Raamatun opetuksiin. Apt. 2:41,42. ”Kootkaa eteeni minun hurskaani, jotka uhrin kautta ovat tehneet liiton minun kanssani.” Psami 50:5. Se on lopunajan sanoma. Jooel 2:16. Osallistu tähän katsomalla kärsivään ja kuolevaan Jeesukseen ja ymmärrä, että ”Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään”. Hebr. 10:19.
”Kadonneet minä etsin, eksyneet tuon takaisin, loukkaantuneet minä sidon ja heikkoja vahvistan, mutta lihavat ja vahvat minä hävitän. Minä paimennan laumaani oikeuden mukaan.” Hes. 34:16.
Mihin Jumala etsi kadonneet ja eksyneet? – Missä Hän sitoo syntielämässä loukkaantuneet, joiden sisin elämä on useinkin täynnä haavoja? – Missä Jumala vahvistaa eksyneet ja kadonneet, jotka Hän parantaa? – Missä itseriittoiset, ”lihavat ja vahvat” eivät viihdy? Ps. 1:5. Vastaus näihin kysymyksiin on SEURAKUNTA. Jumalan seurakunnassa Jeesus itse on hyvänä Paimenena, joka hoitaa lampaitaan. ”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolta. Niin kuin paimen pitää huolta laumastaan, kun lampaat ovat hajaantuneet hänen luotaan, niin minäkin pidän huolen lampaistani ja pelastan ne kaikkialta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” Hes. 34:11.12.
Tuhlaajapoikakertomus (Luuk. 15:10-32) opettaa, miten väärin on jättää oma seurakuntayhteys. Hebr. 10:25. Mutta kertomus antaa myös oikeat ohjeet siihen palaamisesta. Nuorempi veljeksistä lähti kotoaan, koska tahtoi olla ”omantien kulkija”. Aivan samoin jotkut nykyäänkin päättävät uhmamielisinä kulkea omia polkujaan. He eivät siis välitä Jumalan tahdon tiestä. Tuhlaajapoika eksyi. Häneltä katosi kaikki kaunis ja pyhä. Hän ei ajatellut sitä tuskaa, mitä isän kodissa tunnettiin hänen lähtemisestään. Yöt ja päivät murehdittiin ja tunnettiin ikävää. Mutta siitähän eivät tämän ajankaan tuhlaajapojat ja tyttäret välitä. ”Minä teen niin kuin minua huvittaa.” ”Se ei kuulu muille.” Tällaisia kylmiä ja kovia vastauksia he antavat. Nuo eksyneet ovat Raamatun mainitsemia itseriittoisia, jotka eivät kunnioita Jumalan suunnitelmaa, vaan ovat sokeita ja kurjia ihmisparkoja. Ilm. 3:17.
”Hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen paheellista elämää.” Luuk. 15:13. Siinä ei mennyt ainoastaan maallinen isän kodin perintö, vaan ruma syntielämä rikkoi sisimmän puhtauden tuhoten kauniit elämän arvot. Viimein hän oli eksyksissä oleva heikko ja haavoitettu, nälissään oleva ja tuskissaan elävä sikopaimen. Ei ollut edes ruumiin ravintoa, puhumattakaan sisimmän kaipaamasta hengellisestä leivästä, oikeasta sanan opetuksesta. Viimein tämä eksynyt ja surkea, likainen ihmisraunio, näki oman kurjuutensa. Alennustilassaan hän muisti isänsä kodin. Kaiken menettäneenä tuhlaajapoika ”meni itseensä”. Hänen synnintuntonsa heräsi. . Luuk. 15:17. Uusi ajatus nousi hänen mieleensä; jospa isä vielä armahtaisi. Hän muisti kotinsa puhtauden ja armahtavan onnellisen ilmapiirin sekä isänsä hyväntahtoisuuden, ja niin hän päätti nöyrtyä: ”Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja ja sinun edessäsi.” Luuk. 15:18. Tuhlaajapoika teki nöyrtyneellä mielellä päätöksen tunnustaa syntinsä ja mennä katuvana pyytämään anteeksi: ”Olen tehnyt syntiä, kun jätin oman kotini, rakkaan seurakuntayhteyden.” Hebr. 10:25. ”En ole enää sen arvoinen, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.” Luuk. 15: 19. Samoin tulee eksyneiden tiedostaa ja tunnustaa, että ovat tehneet väärin ja että heidän tulee nyt palata sekä sitoutua pysymään lopullisesti Isän kodin yhteydessä. Armon tielle kutsuja on Jumala! ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra.” Jer. 3:14. Palanneiden vastaan ottaja on Jumalan seurakunta. Mihin tahansa uskossa olevat ovat hajaantuneet, sinne pitää kuulua tämä kutsu: Palatkaa takaisin alkuperäiseen seurakuntayhteyteen, johon Pyhä Henki kokoaa Jeesuksen kalliilla verellä ostetut ihmiset. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Seurakunnassa otetaan armahtaen vastaan oikealla mielellä palanneet rakkaat Jumalan lapset. ”Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä..” Luuk. 15:20. Näin Jumalan seurakunnassa otetaan vastaan jokainen nöyrtynyt ja katuva takaisin tuleva, mistä tahansa sikakaukaloilta tulevatkin. Ei ole syyttäviä kuulusteluja ja moittimista, vaan kaikki iloitsevat harharetkiltään palanneesta. ”Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus (liiton ja yhteyden merkki) hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa.” Luuk. 15:22. Siinä vaiheessa koko seurakunta yhtyy taivaallisen kuoron kiitoslauluun ja ilojuhlaan: ”Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15:10.
Seurakunnassa on ilojuhla jokaisesta, joka päättää palata siihen uskon ja opin muotoon, jossa ensimmäiset kristityt olivat! Siunausta meille!
Sain rikoksistani korkeimman mahdollisen rangaistuksen. Minut tuomittiin kuolemaan. Anoin armahdusta tuomiooni, mutta en saanut. Korkeimman oikeuden päätökselle ei annettu valitusoikeutta. Eikä löytynyt yhtäkään lieventävää asianhaaraa, jonka perusteella armahdus olisi voitu hyväksyä. Kuolemantuomio oli siis pistettävä käytäntöön. Mutta kysymys oli nyt vielä siitä, miten se pitäisi toteuttaa? Rikokseni oli suurin olemassa olevista synneistä. (Siitä lisää tuonnempana.) Siksi oikeudenmukaisen rangaistuksenkin täytyi olla suurin mahdollinen. Tuomion täytäntöönpanoon löytyikin sopiva keino, joka täyttää kaikki rankimman kuolemantuomion vaatimukset: suurimman tuskan ja sisäisen ahdistuksen aiheuttaminen, ruoskinta henkihieveriin, ristiinnaulitseminen sekä hidas ja tuskallinen kuoleminen ristillä, jonka lopuksi veri vuodatetaan pois ruumiista.
Tarkoitanko ed. kuvauksellani Jeesuksen kuolemaa ristillä? Sehän näyttää sopivan Hänen kärsimykseensä ja kuolemaansa. – Mutta miksi puhtaan ja viattoman oli kärsittävä tuskan ja kuolemankauhujen keskellä tapahtuva julma kuolema? Jeesushan ei koskaan syyllistynyt yhteenkään rikokseen, syntiin tai väärintekoon. Ehkä lukija osaa tässä vaiheessa soveltaa asian siihen, että Jeesus sovitti meille kuuluvan tuomion sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Mutta tämä on osatotuus. Hän kyllä otti päällensä meille kuuluvan syntien rangaistuksen, kuolemantuomion. Mutta se ei tarkoita, että me saisimme sen perusteella jatkaa entisessä elämäntilassamme vapautettuina ja synnit sovitettuina. Se ei tapahtunut minunkaan kohdallani sillä tavalla, vaan kuolemantumioni pistettiin käytäntöön. Hyväksyin sen itsekin, koska olin syyllinen. Minun oli kuoltava. Ja taivaallisen Korkeimman oikeuden määräys on sama jokaiselle, joka on osallinen Raamatussa mainittuun suurimpaan rikokseen, Jumalasta erossa olemiseen. Suurin synti on olla erossa Jumalasta!
Samastuminen. Kuolemantuomioni toteutettiin siten, että vanha synti-ihmiseni yhdistettiin Jeesuksen kärsimyksiin ja ristinkuolemaan. Näin tilanteeseeni ilmestyi Jumalan armahtava laupeus: Jeesus ansaitsi minulle kuoleman pois syntitilasta. Tämä on myönteinen asia. Todellinen ilon aihe. Vapaus synnin ja lihanmielen vallasta on se suuri ilosanoma. Sain armon ottaa vastaan ja samaistua kaikkeen, mitä Jeesus Kristus on, mitä Hän teki ja opetti, sekä mitä Hänen sijaisuhrinsa ja ylösnousemuksensa sai aikaan. Ristillä ja Jeesuksen ylösnousemuksessa saatiin aikaan kuolema synnille ja samalla ikuinen elämä Hänen Elämänsä yhteydessä. ”Haluan tuntea Kristuksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman ja Hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla Hänen kaltaisekseen samastumalla Hänen kuolemaansa.” Filip. 3:10. Tämän samastumisen armon sain ottaa vastaan 1.1.1974. Uskoontulon prosessini oli oman kuolemantuomioni päivä. Erossa Jumalasta elänyt synti-ihminen liitettiin Jeesukseen ja Hänen kuolemaansa. Room. 7:9,11 tarkentaa tätä ajatusta: ”Minä kuolin.” Sen jälkeen vanha synti-ihminen myös haudattiin Raamatun opetuksen mukaisesti upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.” Room. 6:4. Näin samaistuin Jeesuksen kärsimyksiin, kuolemaan, hautaamiseen sekä ylösnousemukseen! Jumalan Sana tuomitsee ihmisen: ”.. ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka oli tarkoitettu minulle elämäksi, olikin kuolemaksi. Kun synti sai lain käskystä aiheen, se käskyn avulla petti ja tappoi minut.” Room. 7:10,11. Kiitos Jumalalle! Suurin ilosanoma tässä on siis se, että Jeesus ansaitsi sijaiskuolemallaan meille syntisille KUOLEMAN pois synnin tilasta, ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25. Samoin Hän ansaitsi ylösnousemuksellaan meille uuden, sisäisen ihmisen, ikuisesti kestävän elämän, armon tilan, josta tulimme osallisiksi samaistumalla Hänen ylösnousemukseensa! Jeesus on kaikkemme. Hän on meille”Tie, Totuus ja Elämä”. Joh. 14:6. ”Tämä sana on varma: Jos olemme yhdessä Hänen kanssaan kuolleet, saamme Hänen kanssaan myös elää.” 2 Tim. 2:11. Saamme siis jo nyt elää hengellisesti katsoen kuolemanjälkeistä elämää. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.” 2 Kor. 5:17. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa.” Joh. 12:24. Ihminen on olemassa joko kuoleman tilassa ilman Jeesusta tai armon kautta saadussa ELÄMÄN tilassa Jeesuksen kanssa. Fyysinen kuolema on eri asia. Se on kaikkien osana, mutta se on uskossa olevalle vapautuksen päivä, jolloin hän pääsee irti ruumiistaan. 2 Kor. 5:8. Fyysinen kuolema ei vahingoita meidän sisäistä ihmistämme ja ikuista elämäämme. ”Hän (Jeesus) on ilmestynyt .. poistaakseen synnin uhraamalla itsensä. Ja niin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio, samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta Hän ottaisi pois monien synnit, ja Hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka Häntä odottavat.” Hebr. 9:26-28. ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut (fyysisesti).” Joh. 11:25.
Uskoon tulleina elämme uuden luomuksen elämää: ”Tehän (vanha synti-ihmisemme) olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte Hänen kanssaan kirkkaudessa.” Kol. 3:3,4. Ikuisen Elämän mahdollisuus on siis ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. Mm. yksikään uskonto ei voi vapauttaa ihmistä irti synnistä ja kuolemantuomion alaisuudesta. Sen saa aikaan vain Jumalan armo, jonka otimme vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Kol. 2:6,7. Näin Jeesuksen pelastustyön armo tuli osaksemme ja aktivoitui meitä hyödyttäväksi todellisuudeksi. ”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita…. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:31-36. Matt. 11:28-30.
SYNNIN TILASTA ARMON TILAAN. Suurin ja pahin synnin ja rikollisuuden muoto on olla erossa Jumalasta. Olemassaoloni ilman yhteyttä Jumalan kanssa täytti siis suurimman synnin ja rikollisuuden tuntomerkit. Siihen tilaan ei ole olemassa armahduksen mahdollisuutta. Jumala ei halua korjata pilaantunutta syntielämää. Hänelle jäi ainoaksi mahdollisuudeksi luoda uusi ihminen vanhan aadamilaisen ihmisen tilalle. Tämä sisäisen ihmisen uusi elämä tapahtui uudestisyntymisessä, jossa Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuselämä tuli sisimpäämme Pyhän Hengen kautta. Joh. 3:3-5. Ef. 1:13. 2:10. Ottaessani vastaan ylösnousseen Jeesuksen, siirryin Aadamista Kristukseen. Minusta tuli uusi ihminen, ” uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!”2 Kor. 5:17 – 6:2. Sisäinen ihmiseni on nyt elämänyhteydessä Häneen. Saan elää kuolemantuomion jälkeistä uutta elämää, en enää synnin sokaisemana rikollisena, vaan Jumalan luomana uutena ihmisenä. Uuden elämäni kantaisä on Jeesus, ei enää Aadam. Olen syntynyt Jeesuksesta ja katkaissut siteet Aadamin suvun jälkeläisyyteen. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:27.”Koska kuolema on tullut ihmisen (Aadamin) kautta, niin myös kuolleiden ylösnousemus on tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki (Jeesuksen vastaan ottaneet) tehdään eläviksi Kristuksessa.” 1 Kor. 15:21,22. Uusi arvoasemamme on siis oleminen”KRISTUKSESSA”.
Raamattu määrittelee Jumalasta erossa olemisen kuoleman tilaksi. Efes. 2:1-8. Sellaisessa ihmisessä ei ole Jumalan Elämää. Ja mikäli siinä kuoleman tilassa oleva kuolee fyysisen kuoleman ilman uskoon tulemista, pysyy hän ikuisesti kuoleman tilassa, siis erossa Jumalasta. Se ei tarkoita tyhjiin raukeamista, vaan tietoista olotilaa. Mutta kun uskossa Jeesukseen oleva ihminen kuolee fyysisen kuoleman, pysyy hän yhteydessä Jeesuksen ylösnousemuselämään. Olemme samaistuneet Hänen ristinkuolemaansa, sekä ottaneet vastaan Jumalan Elämän Jeesuksessa. Tämän tähden saamme elää ikuisesti. ”Kun te nyt olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23. Gal. 6:14. Aito uskoon tuleminen on ”ahdas portti” (Matt. 7:13,14) koska se on kuolemantuomion vastaan ottaminen.
Meidät on ostettu. Kiitos Kuninkaallemme Jeesukselle, joka maksoi meistä korkeimman mahdollisen hinnan ansaiten meille kuoleman kuolemallaan ja ELÄMÄN ylösnousemuksellaan. Kiitos Herralle! ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen.” Ilm. 1:5,6. Kiitos Jeesus! ”Sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme.” 5:9,10. ”Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” 1 Piet. 1:18,19.
Vanhan ihmisen kuoleminen ei siis ole kielteinen asia, vaan päin vastoin, se on ilon ja riemun asia. Kiitos Jeesus! Synnille kuoleminen on mitä suurin onnemme aihe. Hallleluja! Saamme uusina ihmisinä elää ikuisesti! Olemme jo nyt vapaita ja onnellisia saadessamme elää Luojamme yhteydessä. Uskoon tulleina olemme kuolemaan tuomittujen joukko, joille annettiin armo tulla uusiksi ihmisiksi Armahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.
Näin sanoo Raamatu: ”Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sitten kuin Hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää Häntä vallitse. Sillä minkä Hän kuoli, sen Hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä Hän elää, sen Hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:4-11. Aamen. ”Pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:11.
”Harrasta näitä, elä näissä… ” 1 Tim. 4:15. KR. 33/38.
Ihminen kaipaa elämäänsä sisältöä, tapahtumia, toimintaa, vauhdikkuutta, ystäviä, jne. Sosiaalinen ihmissuhdeverkostomme on hengellisessä elämässämme tärkeä tekijä. Tarvitsemme ihmisiä, joista välitämme ja jotka välittävät meistä. Jumala on luonut meidät rakastamaan ja saamaan rakkautta; sekä kutsumaan muitakin Jumalan rakkauden osallisuuteen. Siinä on kristillisen elämämme suuri pääsisältö. Joh. 13:34,35. Saamme myös päivittäin ottaa vastaan mahtavia lukuelämyksiä elämämme Kirjasta, Raamatusta. Sisäinen ihmisemme vahvistuu ja saa monipuolista ravintoa Jumalan Sanasta, sen ”jännityskertomuksista” tai toisaalta kyyneliin asti liikuttavista herkistä Psalmeista. Puhdas opetuksen sana Raamatun sivuilla on henkeä salpaavan ihanaa. Se kattaa kaikki elämämme alueet. Lähetyskäsky, Jeesuksesta kertominen erilaisissa tilanteissa, tuo joskus vauhdikastakin menoa arkeemme. Kaiken ed. m. lisäksi Jumala on antanut meille kodin, perheen ja seurakuntayhteyden. Ihmissuhdeverkostomme on laajaa, ulottuen työmaalle, kouluun, harrastuksiin, naapureihin. Seurakunnan ulkopuoliset ihmissuhteet ovat tärkeitä sitä varten, että saisimme autetuksi heitäkin uskon tielle, löytämään pelastuksen Jeesuksessa. Siksi rukoilemme joka päivä pelastumattomien lähimmäistemme puolesta. Ja Jumala tahtoo meitäkin enemmän pelastaa kalliita ikuisuussieluja. Hän tahtoo, että mm. omaisemme tulevat uskoon. 1 Tim. 2:4. Apt. 16:31. Elämämme tarkoitus on saada kaikki omaisemme ja ystävämme sisälle pelastukseen ja seurakuntalaisiksi. Kun ihminen tulee uskoon, hylkää syntielämänsä ja tulee raamatulliselle kasteelle, on hän siinä prosessissa tullut seurakuntalaiseksi. Silloin hänelle kuuluu oikeus olla uskovien yhteydessä täysivaltaisena Jumalan seurakunnan jäsenenä. Jeesus on ostanut meidät kuningaskuntansa jäseniksi ja kirjoittanut nimemme taivaan kirjoihin. Luuk. 10:20. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle, ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti!” Ilm. 1:5,6.
Seurakuntatoiminta antaa meille raikasta elämänsisältöä. Odotamme aina innolla kokouspäivää, jolloin saamme nähdä rakkaita uskovia. Kiitämme Jumalaa kaikista uskoontulleista. Daavidkin lauloi Jumalan pyhistä näin: ”Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni.” Ps. 16:3. KR. 33/38. Seurakuntayhteydessä saamme voimaa ja halua yhteisesti kilvoitella ja taistella syntiä ja maailmallisuutta vastaan. Tämäkin pitää vapaan elämämme virkeänä. Room. 6. Hebr. 12:3,4. Gal. 5:1,2.
Rakkauden täyttämä elämämme on saanut alkunsa Jumalasta.
”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.” 1 Joh. 4:19. Raamatun suurin käsky on:”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” Markus 12:29-31.
Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan vuodattamalla oman rakkautensa meidän sydämiimme ”Pyhän Hengen kautta”. Room. 5:5. Näin ymmärrämme, että voimme rakastaa lähimmäistämme oikein vain Jumalan rakkaudesta käsin rakastamalla ensin Jumalaa yli kaiken. Jos emme rakasta Jumalaa, emme voi rakastaa lähimmäistämme. Jos emme rakasta lähimmäistämme, on se merkki, ettemme rakasta Jumalaa. 1 Kor. 13.
Jeesus on ”Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”. Hänen sijaisuhrinsa Golgatan ristillä on avannut meille Tien Hänen Elämänsä osallisuuteen. ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7.
Jumalan Elämä meissä ei pääty koskaan! ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.
”Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät herää, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan? ” 1 Kor. 15:29,30. KR -33/38. Mutta, jos kuolleet heräävät, saadaanko siinä tapauksessa kasteella kuolleiden puolesta jotain aikaan? –
Paavali kirjoitti tämän Pyhän Hengen vaikutuksessa, mutta ei ottanut asiaan kantaa puolesta tai vastaan. Hän vain toteaa, että jotkut kastattivat itsensä kuolleiden puolesta. Mitä sillä saatiin aikaan, vai oliko se kokonaan turhaa, sitä ei selvästi kerrota. Kuinka yleistä sellainen tapa oli, sitäkään ei tiedetä. Sitä voimme vain arvailla 1 Kor. 15. luvun kokonaisuuden perusteella. Olettaisin kuitenkin tavan olleen jokseenkin harvinaista. Luvun pääaihe on todistaa, että Jeesuksen ylösnousemus on tapahtunut. Samoin todistetaan, että uskossa kuolleet nousevat ylös. ”Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa, turhaa myös teidän uskonne. Silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi. Olemmehan todistaneet Jumalasta, että Hän herätti Kristuksen, jota Hän ei olisikaan herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Jos kerran kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, teidän uskonne on turha ja te olette vielä synneissänne. Silloin myös Kristuksessa nukkuneet ovat kadotettuja. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia.” 1 Kor. 15:13-19. Kuolla kastamattomana oli alkuajan kristityille vastoin tervettä uskoa oleva ajatus.
Kristinuskon keskeinen totuus on, että ristillä kuollut Jeesus on noussut ylös. Hän on kuoleman voittaja. ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm. 1:17,18. ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan Hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon.” 1 Piet. 1:3. Mikä on se ”elävä toivo”? Jeesus vastaa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Joh. 11:25,26. Kyseessä oleva 1 Kor. 15. luku todistaa siis ylösnousemuksen todellisuudesta. ”Pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että väärintekijöiden.” Apt. 24:15,16. Joh, 5:28,29.”Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhuun.” Dan. 12:2.
Alkuajan kristityille oli siis uskoelämän keskeisenä sisältönä toivo vanhurskaiden ylösnousemuksesta. 1 Tess. 4:13-18. Heillä oli vakaa usko, että vain Jeesuksen veren kautta vanhurskautetut ja uskoon tulonsa jälkeen kastetut pääsevät vanhurskaiden ylösnousemukseen. Room. 3:23-25. sekä 6. luku. Mark. 16:16. Mutta jotkut ehtivät nukkua pois ennen kasteella käymistään. Ja koska kastamista pidettiin ehdottoman tärkeänä, joku kastatti itsensä kuolleen ystävänsä puolesta. Ajattelisin, että se tapahtui vain sellaisissa tapauksissa, joissa kuollut (esim. marttyyri) itse tahtoi kasteelle, mutta ei ehtinyt ennen kuolemaansa. Mutta siis, tästä aiheesta ei voida tehdä oppia, koska asia on mainittu vain tässä yhdessä Raamatun kohdassa. Tosiasia kuitenkin on se, että Uuden testamentin opetusten mukaan ei lähetyskäskyn antamisen jälkeen kukaan jäänyt kastamattomaksi. Kasteelle meneminen oli ehdotonta. ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä. Apt. 10:48. Se ei ollut ehdotus. ”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.
1 Kor. 15:29,30 todistaa siis, että alkuajan kristityt pitivät kasteelle menemistä välttämättömänä, koska Jeesus oli antanut siitä käskyn: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:16.
