Taivassanomat 6/2020

Isän koti etsii tuhlaajapoikia ja tyttäriä

Kotiinpaluu on aina ilonaihe.

Kadonneet minä etsin, eksyneet tuon takaisin, loukkaantuneet minä sidon ja heikkoja vahvistan, mutta lihavat ja vahvat minä hävitän. Minä paimennan laumaani oikeuden mukaan.” Hes. 34:16.

Mihin Jumala etsi kadonneet ja eksyneet? – Missä Hän sitoo syntielämässä loukkaantuneet, joiden sisin elämä on useinkin täynnä haavoja? – Missä Jumala vahvistaa eksyneet ja kadonneet, jotka Hän parantaa? – Missä itseriittoiset, ”lihavat ja vahvat” eivät viihdy? Ps. 1:5. Vastaus näihin kysymyksiin on SEURAKUNTA. Jumalan seurakunnassa Jeesus itse on hyvänä Paimenena, joka hoitaa lampaitaan. ”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolta. Niin kuin paimen pitää huolta laumastaan, kun lampaat ovat hajaantuneet hänen luotaan, niin minäkin pidän huolen lampaistani ja pelastan ne kaikkialta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” Hes. 34:11.12.

Tuhlaajapoikakertomus (Luuk. 15:10-32) opettaa, miten väärin on jättää oma seurakuntayhteys. Hebr. 10:25. Mutta kertomus antaa myös oikeat ohjeet siihen palaamisesta. Nuorempi veljeksistä lähti kotoaan, koska tahtoi olla ”omantien kulkija”. Aivan samoin jotkut nykyäänkin päättävät uhmamielisinä kulkea omia polkujaan. He eivät siis välitä Jumalan tahdon tiestä.
Tuhlaajapoika eksyi. Häneltä katosi kaikki kaunis ja pyhä. Hän ei ajatellut sitä tuskaa, mitä isän kodissa tunnettiin hänen lähtemisestään. Yöt ja päivät murehdittiin ja tunnettiin ikävää. Mutta siitähän eivät tämän ajankaan tuhlaajapojat ja tyttäret välitä. ”Minä teen niin kuin minua huvittaa.” ”Se ei kuulu muille.” Tällaisia kylmiä ja kovia vastauksia he antavat. Nuo eksyneet ovat Raamatun mainitsemia itseriittoisia, jotka eivät kunnioita Jumalan suunnitelmaa, vaan ovat sokeita ja kurjia ihmisparkoja. Ilm. 3:17.

Hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen paheellista elämää.” Luuk. 15:13. Siinä ei mennyt ainoastaan maallinen isän kodin perintö, vaan ruma syntielämä rikkoi sisimmän puhtauden tuhoten kauniit elämän arvot. Viimein hän oli eksyksissä oleva heikko ja haavoitettu, nälissään oleva ja tuskissaan elävä sikopaimen. Ei ollut edes ruumiin ravintoa, puhumattakaan sisimmän kaipaamasta hengellisestä leivästä, oikeasta sanan opetuksesta. Viimein tämä eksynyt ja surkea, likainen ihmisraunio, näki oman kurjuutensa. Alennustilassaan hän muisti isänsä kodin. Kaiken menettäneenä tuhlaajapoika ”meni itseensä”. Hänen synnintuntonsa heräsi. . Luuk. 15:17. Uusi ajatus nousi hänen mieleensä; jospa isä vielä armahtaisi. Hän muisti kotinsa puhtauden ja armahtavan onnellisen ilmapiirin sekä isänsä hyväntahtoisuuden, ja niin hän päätti nöyrtyä: ”Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja ja sinun edessäsi.” Luuk. 15:18. Tuhlaajapoika teki nöyrtyneellä mielellä päätöksen tunnustaa syntinsä ja mennä katuvana pyytämään anteeksi: ”Olen tehnyt syntiä, kun jätin oman kotini, rakkaan seurakuntayhteyden.” Hebr. 10:25. ”En ole enää sen arvoinen, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.” Luuk. 15: 19. Samoin tulee eksyneiden tiedostaa ja tunnustaa, että ovat tehneet väärin ja että heidän tulee nyt palata sekä sitoutua pysymään lopullisesti Isän kodin yhteydessä.
Armon tielle kutsuja on Jumala! ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra.” Jer. 3:14. Palanneiden vastaan ottaja on Jumalan seurakunta.
Mihin tahansa uskossa olevat ovat hajaantuneet, sinne pitää kuulua tämä kutsu: Palatkaa takaisin alkuperäiseen seurakuntayhteyteen, johon Pyhä Henki kokoaa Jeesuksen kalliilla verellä ostetut ihmiset. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52.
Seurakunnassa otetaan armahtaen vastaan oikealla mielellä palanneet rakkaat Jumalan lapset. ”Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä..” Luuk. 15:20. Näin Jumalan seurakunnassa otetaan vastaan jokainen nöyrtynyt ja katuva takaisin tuleva, mistä tahansa sikakaukaloilta tulevatkin. Ei ole syyttäviä kuulusteluja ja moittimista, vaan kaikki iloitsevat harharetkiltään palanneesta. ”Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus (liiton ja yhteyden merkki) hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa.” Luuk. 15:22. Siinä vaiheessa koko seurakunta yhtyy taivaallisen kuoron kiitoslauluun ja ilojuhlaan: ”Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15:10.

Seurakunnassa on ilojuhla jokaisesta, joka päättää palata siihen uskon ja opin muotoon, jossa ensimmäiset kristityt olivat!
Siunausta meille!

t. Weijo Lindroos
Turku