Taivassanomat 7/2020

Lopullinen sana seurakunnasta

Mikä on oikea suunta?

Saadessani rukouksessa aiheen uuteen Taivassanomaan, tekisi joskus mieli laittaa alkuun jonkinlainen vakuutus siitä, että sanoma on Jumalalta: ”Näin sanoo Herra!”. Mutta vaikka sen laittaisi suurilla huutokirjaimilla, ”NÄIN SANOO HERRA!”, ei sellainen nykyisin hetkauta lukijoita vähääkään. Muinaisten profeettojen käyttämä sanonta on meidän ajassamme kärsinyt inflaation, koska sitä käyttävät nykyisin pääosin haihattelijat, jotka mieltävät lähes jokaisen päänsä ajatuksen Herran puheeksi: ”Herra sanoi!” ”Herra puhui!” ”Henki kehotti!” ”Henki johdatti.”

Mutta Jumala kyllä puhuu nykyäänkin. Hän puhuu useimmiten Raamatun Sanan kautta avautuvilla asioilla avaten ymmärryksemme käsittämään Kirjoituksia. Luuk. 24:45. ”Hän herättää korvani aamu aamulta, niin että kuulen opetuslasten tavoin.” Jes. 50:4. Eräs sillä tavalla avautunut aihe on Raamatun opettama seurakuntatotuus. Tämän asian otsikoksi voin puhtaalla omallatunnolla Jumalan edessä laittaa sanan:

”NÄIN sanoo Herra!”
Seuraavat ajatukset eivät siis ole omia mielipiteitäni, vaan Raamatusta nousevaa Jumalan kehotusta omalle kansalleen, seurakunnalleen, jota Hän rakastaa ja jonka Hän tahtoo palauttaa alkuajan siunausten tielle, elämänyhteyteen seurakunnan Herran, Jeesuksen kanssa, sekä täyttymään Pyhällä Hengellä, julistamaan evankeliumia, parantamaan sairaita. ym.

Opetus seurakunnan olemuksesta on aihe, josta aidosti uskossa olevinakin olemme kaukana toisistamme, koska käsite, raamatullisuudesta on hukassa. Suurin osa Jumalan lapsista on niellyt kirkollisen opetuksen ja ajautunut valtavirran mukana alkuperäisen kristinuskon ulkopuolelle. Ja vaikka tämä ei ole pelastuskysymys, on kyseessä kuitenkin vakava lankeemus, koska uusien kirkkokuntien perustamisella on rikottu raamatullinen uskovien yhteys ja sitä kautta myös uskovien keskinäinen rakkaus. Tämän tähden, näin sanoo Herra: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22.
Meitä koskeva siunaava opetussisältö Joh 17:21-23 olevasta Jeesuksen yhteysrukouksesta toteutuu. Siitä voimme ottaa vastaan varmuuden, että me tulemme olemaan ”täydellisesti yhtä”. Se ei ole vielä näkyvissä, mutta sen on tapahduttava tässä ajassa. Muussa tapauksessa Jeesuksen rukous on ollut pelkkää sanahelinää. Mutta millä periaatteella Jeesus rukoili yhteyden tapahtuvaksi? Hän sanoi sen samassa yhteydessä näin: ”Pyhitä heidät totuudessa. Sinun Sanasi on totuus.” Joh. 17:17.

Yksi ainoa pelastettujen joukko
Kiitos Herralle! ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen.” Ilm. 1:5,6. Seurakunta on siis Jumalan kuningaskunta. Jokainen Jeesuksen verellä ostettu ihminen kuuluu tähän yhteen ja ainoaan pelastettujen joukkoon. Mikään muu ei ole mahdollista. Ei ole olemassa kahta Jeesuksen verellä lunastettua ihmisryhmää. On vain yksi uudestisyntyneiden joukko (Joh. 3:3. 1 Piet. 1:23), joka on lunastettu ”Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä”. 1 Piet. 1:19. Tätä samaa ristillä perustettua seurakuntaa saamme nyt uudestaan alkaa rakentaa paikkakunnittain, jatkaen siitä, mihin apostolit jäivät.
Kaikille uudestisyntyneille kuuluu rohkaiseva siunauksen sana:
Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja omaisuuskansa julistaaksenne Hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa, ette olleet armahdettuja, mutta nyt te olette armahdettuja.” 1 Piet. 2:9,10.

Kukaan ei ole saanut lupaa jakaa yhtä pyhien joukkoa perustamalla uusia kirkkokuntia, ns. nimikylttiseurakuntia. Matt. 24:35. Hebr. 13:8. Ilm. 22:18,19. Raamatussa ei ole opetusta tai esimerkkiä, että tulisi perustaa uusia seurakuntia, joille ihmiset sitten keksivät mitä erilaisimpia nimiä. On vakava virhe uskoa, miten muka Paavalikin olisi kulkenut paikkakunnalta toiselle perustaen uusia seurakuntia. Paavalihan ei perustanut yhtäkään uutta seurakuntaa, vaan ristillä perustettu seurakunta syntyi uusille paikkakunnille kun kristityt julistivat lähetyskäskyn mukaista pelastuksen sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta; ihmiset tulivat uskoon ja kasteelle; ja näin heistä tuli oman paikkakuntansa seurakunta. Apt. 2:41. He alkoivat kokoontua ja toimia…
Liittymällä Jesukseen (= uudestisyntyminen ja vesikaste) ihmiset liittyivät Hänen seurakuntaansa., Kristuksen ruumiiseen. 1 Kor. 12:27. Jeesukselle kuuluminen on yhtä kuin kuuluminen Hänen seurakuntaansa! Raamattu ei tunne mitään muuta seurakuntaan liittymistä. Näin ollen voimme oikeutetusti todeta, että voimme siunata seurakuntayhteyteen vain seurakuntaan jo kuuluvia. Liittyminen ja yhteys ovat kaksi eri asiaa. Raamattu ei tunne käsitettä, että joku voisi olla aidosti uskossa, mutta ei muka kuuluisi seurakuntaan. Apt. 2:38,41,42. Yhteydessä oleminen on toinen asia.
Uskoon tulleet ihmiset ovat ainoa oikea seurakunta. Järjestäytyminen on toinen asia. Mm. Tiit. 1:5. Tämä on tiedettävä ennen kuin voimme edes puhua kristittyjen raamatullisesta yhteydestä.
Jeesus ilmestyi Paavalille ja sanoi: ”Nouse ja seiso jaloillasi! Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle. Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa. Apt. 26:16-18.
Jokainen uskoon tullut siirtyi siis saatanan vallasta pyhitettyjen joukkoon eli tähän yhteen ja samaan pelastettujen ihmisten ikuiseen kuningaskuntaan, Jumalan seurakuntaan. Ilm. 1:5,6.
Jokainen uskoon tullut kastettiin upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen …” Apt. 2:38, 41. Yksikään ei jäänyt kastamattomaksi. Samoin tulee toimia edelleen. Ja nämä kuningaskunnan jäsenet muodostivat silloin ja muodostavat edelleen kullakin paikkakunnalla paikallisen seurakunnan, joka järjestettiin (ei perustettu) toimimaan apostolien opetusten mukaisesti. Apt. 2:42. ”Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin.” Tiit. 1:5. Huomaatko? – Paikkakunnan rajat ovat seurakunnan rajat. Myös tehtävät ovat paikkakuntakohtaisia. Efes. 4:11-16. Toistettakoon tätä niin monta kertaa, että se ymmärretään: Kaikki saman paikkakunnan kristityt kuuluvat oman paikkakuntansa yhteen ja samaan seurakuntaan sen perusteella, että kuuluvat Jeesukselle. Tästä tunnustuksesta alkaa oikea yhteys ja seurakuntana kokoontumisen raamatullinen perusta.
Tähän seurakuntaan ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin ja uskontoihin. ”Nimi jäsenkortistoon niin kuulut seurakuntaan. Nimi pois jäsenkortistosta, niin et enää kuulu seurakuntaan.” Näin Raamattu ei opeta. Ihminen ei voi liittää toistaan Jumalan seurakuntaan. Eikä ihminen myöskään voi erottaa toistaan seurakunnasta. Yhteydestä (synnin tähden) erottaminen on eri asia. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor. 5:13. Mutta seurakunnasta eli Jumalan yhteydestä erottaminen ja siihen liittäminen on ainoastaan Jumalan teko. Kuulumme yhteen ainoaan Jumalan seurakuntaan uudestisyntymisen perusteella. Tämän tähden Raamattu ei opeta yhteiskristillisyyttä, joka tarkoittaa uskovien yhteyden rakentamista ”yli seurakuntarajojen”. Raamattu opettaa rakentamaan yhteyttä ilman seurakuntarajoja.
Jerusalemissa oli YKSI seurakunta, jossa oli kymmeniätuhansia jäseniä. 21:20. 2:1,41. 4:4,32. 5:13-16. Silti Jerusalemin yhdellä seurakunnalla oli vain YKSI vanhimmisto. Apt. 15:4. 21:18. Ja yhdellä seurakunnalla oli lukuisia kokouspaikkoja, joissa kaikissa otettiin vastaan YKSI ja sama apostolien opetus. ”He pysyivät apostolien opetuksessa!” Apt. 2:42. .. 1:13-15. 12:12. ym…
Yksi srk. yksi kaupunki. Kaksi seurakuntaa, kaksi kaupunkia.. jne. ”.. että asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Ilm. 1:11. ym. Ja kokouspaikkoja voi olla monia, tarpeen mukaan. Kokouspaikkoja tarvitaan, mutta kokouspaikat eivät ole seurakuntia. Siksi on ymmärrettävä, ettei Raamattu opeta mm. ns. kotiseurakuntaa. Kodeissa on hyvä kokoontua, mutta sitä toimintaa ei pidä mieltää seurakunnaksi, esim. ”kotiseurakuntaliike” tai ”kotikirkko”. Jumala varjelkoon omiaan sellaisilta liikkeiltä.

PERUSTUS
Paavali julisti evankeliumia laskien näin perustuksen ihmisten elämään. ”Olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen.. .. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:10,11. Näin uskoon tulleista ihmisistä syntyi mm. Korinttin kaupunkiin elävän” Jumalan seurakunta”. Apt. 18:8. / 1 Kor.1:2.
Pelastuneiden ihmisten joukko oli jokaisella paikkakunnalla YKSI elävistä kivistä rakentuva uuden liiton temppeli, Kristuksen ruumis (1 Kor. 12:27), jonka turmeleminen on aina ollut vakavan luokan synti. ”Ettekö tiedä, että TE olette Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet.” 1 Kor. 3:16,17. Efesol. 2:19-22. Hebr. 3:6.1 Piet. 2:5. ym.

Uusia seurakuntia ei siis perustettu apostolisena aikana, vaan ristillä yhden ainutlaatuisen kerran perustettu Jumalan seurakunta levittäytyi uusille paikkakunnille. ”Jeesus vastasi heille: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä (Kristuksen ruumis = srk.). Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, Hänen opetuslapsensa muistivat, mitä Hän oli sanonut. Ja he uskoivat todeksi Kirjoitukset ja sen sanan, jonka Jeesus oli puhunut.” Joh. 2:19-22. Näin Jeesus perusti pelastustyöllään kolmessa päivässä oman seurakuntansa.

Seurakunta oli valmis apostolisen ajan päättyessä, noin vuonna 100 jKr. Silloin olivat valmiina kaikki srk.n toimintatavat, opetukset, palvelustehtävät, ns. seurakuntavirat, mutta ennen muuta kaikki ymmärsivät seurakunnan olemuksen Kristuksen ruumiina. 1 Kor. 12:27. Ja kaikki uskoon tulleet ja kastetut ymmärsivät olevansa elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa. Tämä on edelleen kaiken ykkösasia. Kaikki ymmärsivät, miten tärkeää on kokoontua yhteen saamaan rohkaisua ja opetusta uskovien yhteydestä. Kokouksissa on rukousta, laulua, opetusta, armolahjojen toimintaa … 1 Kor. 14:26.
Evankelioimismenetelminä on alkuajoilta asti seurattu kaikkia kulloinkin käytettävissä olevia kenoja, nyt esim. tietokone yms.
Rukouselämä oli alkuajan seurakunnan menestyksen salaisuus. Mm. Apt. 1:14. 12:12.

Alkuajan seurakunta on annettu sellaisenaan esimerkiksi kaikkien aikojen kristityille kaikkialla maailmassa.

Mitä edellinen opetus kaikkineen siis tarkoittaa? – Sitä, että jokaisella Suomenkin paikkakunnalla tulee aloittaa apostolisen ajan mallin mukainen seurakuntatoiminta. Se ei ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin, poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan.
Yhteinen tehtävämme on siis koota ihmiset siihen uskon ja opin muotoon, jossa ensimmäiset kristityt olivat.

Siunaten,
Weijo Lindroos Turun seurakunnasta

Lisää luettavaa aiheesta:

Merikokouksen puhe 3.6.2017
Oikea seurakunta
Miten Jumalan seurakunnan toiminta aloitetaan – Taivassanomat 5/2019
Alkuperäinen kristinusko
Alkuseurakunnan aika – Taivassanomat 7/2017