Kasteesta ja kirkkoon liittymisestä tulisi saada päättää itse?

Turun Sanomissa oli 29.7.2020 kirjoitus kasteen lahjasta. Iloitsin artikkelin yhdestä lauseesta: ”Turun alueen kastettujen osuus syntyneistä on laskenut viimeisen 20 vuoden aikana 80 prosentista alle 50 prosenttiin.”
Lause todistaa suurten ihmisjoukkojen heräämisestä todellisuuteen. Valistuneet ihmiset ymmärtävät, ettei kolme vesipisaraa ja siihen liitetyt lirturgiset sanat muuta ihmisen asemaa Jumalan edessä. Mikään ihmisten suorittama ulkoinen teko ei muuta ihmisen suhdetta Jumalaan. Ajattelen siis, että lapsikaste on turha ihmisteko.
Raamattu opettaa oikean pelastuksen tien, jota ei kukaan ole oikeutettu muuttamaan, ei paavi tai Luther sen enempää kuin kukaan kirkon pappikaan. Jumalan sana opettaa, että ihmisen tulee henkilökohtaisesti kuulla pelastussanoma Jeesuksesta ja Hänen sijaisuhristaan ristillä sekä ylösnousemuksestaan. Kuultuaan ilosanoman syntien anteeksi saamisen mahdollisuudesta Jeesuksen veren kautta, saa jokainen itse päättää ottaako vastaan Jumalan armon. 2 Kor. 6:1,2. Pelastuksen vastaan ottaneet voidaan sitten kastaa raamatullisella upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen..” Apt. 2:38. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin.” Apt. 2:41. Vapaaehtoinen valinta on jokaisen ihmisen etuoikeus. Ja Raamattu lupaa pelastuksen jokaiselle ”joka huutaa avuksi Herran nimeä” (Room. 10:13) uskoen ja luottaen koko sydämestään, että ristin pelastustyö koskee häntäkin.
Tässä kysymyksessä rehelliseen toimintaan kuuluu odottaminen, kunnes asianomainen voi itse päättää mahdollisesta kasteelle menemisestä ja kirkkoon liittymisestä. Pakkokastaminen ja kirkkoon liittäminen ilman asianomaisen suostumusta on vastoin YK.n ihmisoikeuksien julistusta.

Weijo Linroos
Turku