Kulttuurisidonnaiset Raamatun opetukset

Raamatussa on joitakin opetuksia, jotka eivät ole tarkoitettu meille tämän ajan suomalaisille, koska ne eivät sovi meidän kulttuuriimme. Joitakin sellaisia olen käsitellyt jo aikaisemmin. Ne ovat luettavissa tämän kirjoituksen lopussa olevissa linkeissä.
Jeesus siunatkoon jokaista lukijaa. Hän on ansainnut meille kaikille täyden armahduksen sovintoverensä kautta.

1. ”Pyhä suudelma”
Eräs tähän aikaan sopimaton opetus on 1. Tessalonikalaiskirjeen lopussa:Tervehtikää kaikkia veljiä pyhällä suudelmalla.” 1 Tess. 5:26. Tänä lopunajan kulkutautisena aikana ja kieroutuneiden ideologioiden vallassa olevassa maailmassa emme siis voi ottaa vastaan tätä kehotusta, vaikka se on Raamatun selvä ja toistuvasti annettu käsky. Room. 16:16. 1 Kor. 16:20. 2 Kor. 13:12. 1 Tess. 5:26. 1 Piet. 5:14.
Tervehtiminen tapahtuu mieluiten sanalla SHALOM. Se pitää sisällään kaikista kauneimman tervehdysmuodon. Myös ”armoa ja rauhaa” toivotus on hyvä tervehdysmuoto. Sellainen on myös Paavalin kirjeiden alkusanoissa. Mutta yleisesti käytössä oleva kätteleminen ei ole raamatullinen tervehdysmuoto. Kättä lyödään vain yhteisen työn merkiksi: ”Kun nyt Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, havaitsivat sen armon, joka oli minulle annettu, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteisen työn merkiksi. Gal. 2:9.

2. Naisten suun tukkiminen ja heidän piilottamisensa hunnun alle ei sovi meidän aikamme seurakuntakulttuuriin. Sellainen ei ollut tapana myöskään alkuseurakunnassa, vaan naiset osallistuivat seurakunnan rakentamiseen Jooelin ennustuksen mukaisesti, joka toteutui helluntaipäivänä: ”Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla.” Apt. 2:1. Ketkä ”HE”? He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa yhdessä naisten kanssa sekä Jeesuksen äidin, Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. Niinä päivinä, kun väkeä oli koolla noin satakaksikymmentä henkeä..” Apt. 1:14,15. Siis Jeesuksen opetuslapset, ”noin 120” uskovaa, naiset ja miehet, olivat koolla helluntaipäivänä, kun ”yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi”. Apt. 2:2-4. Naiset ja miehet saivat Pyhän Hengen kasteen alkaen puhua kielillä. Siinä täyttyi profeetta Joelin ennustus, joka oli luvannut tämän tapahtuvaksi. Ja siihen kuului siis myös naisten osallisuus: ”Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä ja vanhuksenne uneksivat unia. Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat.” Apt. 2:17,18. Tyttäret ja palvelijattaret siis alkoivat profetoida. Tiesittekö, että profetoiminen on puhumista? ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.1 Kor. 14:3,4. Naiset siis osallistuivat seurakunnan rakentamiseen puhumalla. He profetoivat ja rukoilivat ääneen seurakunnan kokouksissa. 1 Kor. 11:5. Ja rakennukseksi tapahtuva puhuminen sisältää aina myös opetusta. Naiset voivat siis opettaa. …
Lopussa olevassa linkissä tarkennusta asiaan.

3. Jalkojen pesu oli apostolisena aikana Lähi-Idän kulttuurissa yleinen tapa. Pölyisillä hiekkateillä avonaisissa sandaaleissa kulkevien jalat likaantuivat. Ja asuntoon sisään menevälle oli siksi ensimmäinen ystävällisyyden osoitus, että palvelija pesi hänen jalkansa. Jeesus osoitti esimerkkitapauksella, että meidän tulee asettua jalkoja pesevän palvelijan asemaan. ”Palvelkaa toisianne” oli Hänen opetuksensa sisältö aterialla oltaessa: ”Niin Hän nousi aterialta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja sitoi sen vyötäisilleen. Sitten Hän kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli Hänen vyötäisillään.” Joh. 13:4,5.

Kun Hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, Hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Te olette autuaita, jos tämän tiedätte ja näin teette.” Joh. 13:12-17. Jalkojen pesu oli mitä parhain esimerkki ja esikuva palvelijan tehtävään sisältyvästä nöyryydestä, johon Jeesus siis opetuksellaan neuvoi meitä kaikkia.
Nykyään jokainen pesee kotonaan jalkansa ja riisuu kengät jalastaan eteisessä.

Kulttuurisidonnaisiin kuuluvat osittain myös opetukset naimisiin menemisestä: ”Olen siis sitä mieltä, että nykyisen ahdingon vuoksi jokaisen on hyvä pysyä entisellään.” 1 Kor. 7:26. Mainittu ahdinko oli meneillään. Mm. uskoon tulleilla nuorilla ei ollut perheen perustamisen edellytyksiä, koska kristittyjä vainottiin yleisesti monilta tahoilta. Moni joutuikin kärsimään marttyyrikuoleman. Keisari Nero lisäsi vainot äärimmilleen 60 luvulla jKr. Paavalin tiedossa oli Jeesuksen ennustama Jerusalemin ja temppelin hävitys (”hävityksen kauhistus), joka tapahtui v. 70 jKr. Tähän tilanteeseen Paavali antoi ohjeitaan: ”Jos joku luulee menettelevänsä väärin naimaikäistä tytärtään kohtaan, ja jos naimisiinmenon kerran pitää tapahtua, tehköön niin kuin haluaa; ei hän syntiä tee, menkööt naimisiin. Mutta joka pysyy lujana sydämessään eikä ole minkään pakon alainen vaan hallitsee oman tahtonsa ja on sydämessään päättänyt pitää tyttärensä naimattomana, tekee hyvin. Joka naittaa tyttärensä, tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin.” 1 Kor. 7:36-38.

Raamatussa on monia muitakin opetuksia, joiden ymmärtäminen on osittain sidoksissa kirjoittamisajankohdan tilanteisiin. Mutta uskoon tullut ja kasteen ottanut Jumalan lapsi, joka elää yhdessä Jeesuksen kanssa ja on täyttynyt Pyhällä Hengellä, ymmärtää kyllä Raamattua. Totuuden Henki johdattaa rukoilevaa kristittyä. Kiitos Jumalalle! Me elämme samassa Hengessä, joka synnytti Raamatun. 2 Tim. 3:16.
Siunausta meille.

Linkeissä lisää samaa asiaa:
Naisten asema ja tehtävät Jumalan seurakunnassa
Mitä tarkoittaa naisten pään peittäminen?

Rukousterveisin,
Weijo Lindroos

Antikristus ilmestyi


Luopumus apostolisesta uskosta alkoi apostolien kuoleman jälkeen noin vuonna 100 jKr. Silloin Pyhän Hengen vaikuttama elävä usko alkoi vähitellen vaihtua maalliseksi uskonnoksi. 2 Tessal. 2. luvussa mainittu ”estävä tekijä” poistui. Se ei siis ole enää edessä päin oleva ennustus. !!! Laittomuus (Jumalan Sanasta luopuminen) pääsi valtaan. Siitä siis alkoi suuri eksytys ja luopumus. ”Laittomuuden ihminen” sai tilaa astua historian näyttämölle. Antikristillistä eksytystoimintaa estävät tekijät poistuivat. Se ei voinut tapahtua apostolien elinaikana, koska niinsanotut ”pylväskristityt” pitivät yllä oikeaa opetusta ja järjestystä. ”… joita pidettiin pylväinä.” Gal. 2:9. Heidän läsnäolonsa ja opetuksensa esti opin vääristämisen ja ihmisten korottamisen toistensa yläpuolelle. Gal. 1:8,9. ja 2:4,5,9. Ilm. 3:12. Matt.16:18. Tosin uskosta luopuneita (1 Tim. 4:1-6) ja apostolisen opetuksen vastustajia, antikristuksia, ilmaantui jo alkuseurakunnan aikana. ”Lapset, nyt on viimeinen aika. Te olette kuulleet, että Antikristus on tulossa, ja niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut. Siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meidän keskuudestamme he ovat lähteneet, mutta he eivät kuuluneet meihin. Jos he olisivat todella kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet joukossamme. Mutta pitihän käydä ilmi, etteivät kaikki ole yhtä meidän kanssamme.” 1 Joh. 2:18,19. ”Meidän keskuudestamme lähteneet” tarkoittaa siis, että antikristukset ovat lähteneet kristinuskon pohjalta. He ovat harhautuneet irti aidosta kristinuskosta. Tämän asian edessä voimme sulkea pois esim. sellaiset väitteet, että Muhammed, Hitler tai joku muu maallinen hallitsija voisi olla antikristus.

Jumalan temppeli
Mainitessaan uuden liiton temppelin, Paavali tarkoittaa sillä aina Jumalan seurakuntaa. ”Vai ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli…” 1 Kor. 3:16,17; 6:19. Hebr. 3:6. ”Mehän olemme elävän Jumalan temppeli!” 2 Kor. 6:16. Jos tätä ei ymmärretä, ei 2 Tess. 2. luvun opetusta voida käsittää oikein. Jeesus opetti sen näin:
”Hajottakaa maahan tämä temppeli (näkyvä Salomon temppeli), niin minä pystytän sen kolmessa päivässä… Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä.” Joh. 2:19-22. Näin tapahtui. Jeesus kärsi ja kuoli ristillä, mutta nousi ylös kolmantena päivänä. Näin Hän perusti ristillä uuden liiton seurakunnan, Kristuksen ruumiin, kolmessa päivässä. ”Te (uskoon tulleet ja upotuskasteella kastetut) olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27. / Apt. 18:8. Apt. 17:24. 1 Kor. 3:11. ym. Seurakunta-asian oikein ymmärtäminen avaa meille mm. 2 Tessal. 2. luvun sanoman: Uuden liiton temppeli on elävistä kivistä rakentuva Jumalan seurakunta: ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi…” 1 Piet. 2:5.
”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä.” Apt. 17:24.
Alkuajan opetuksesta sivuun meneminen on siirtymistä antikristillisen hengen vaikutuspiiriin ja suureen eksytykseen sekä samalla irti uuden liiton opettamasta seurakuntamallista, Jumalan temppelistä. 1 Kor. 1:2. 1 Tess. 2:14. ym.
Raamattu antaa meille ehdottoman ohjeen: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä.” 1 Joh. 2:24.

JOHANNEKSEN PROFETIA (1 Joh. 2:18,19) ajoittuu meidän aikaamme asti.
”Maailmaan on lähtenyt monia eksyttäjiä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi. Sellainen on antikristus, eksyttäjä.” 2 Joh. 7. Antikristus ei siis ole ainoastaan yksi lopunaikana ilmestyvä ”suuri” eksyttäjä, vaan niitä on ollut historian aikana suuret joukot. Ne kaikki ovat eksyneitä eksyttäjiä, paaveja, piispoja, kardinaaleja, pappeja yms. sokeita sokeiden taluttajia. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja näin luopuneet raamatullisesta kristinuskosta. ”He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia, jotka elävät himojensa mukaan. Heidän suunsa puhuu mahtavia, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden. Mutta te, rakkaani, muistakaa ne sanat, jotka Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat ennalta puhuneet. Hehän sanoivat teille, että viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka elävät jumalattomien himojensa mukaan. Juuri nämä saavat aikaan hajaannusta. He ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole.” Juuda / 16-19. Hajaannus tarkoittaa ristillä perustetun (Joh. 2:19-22) seurakunnan, Kristuksen ruumiin jakamista eri uskonsuunniksi. Nuo kaikki ovat siis antikristillisiä eksytyslaitoksia, joita he sanovat seurakunniksi.

Jokainen paavi on ollut ja on antikristus
Paavius alkoi kirkossa, joka on apostolisesta uskosta luopumisen pohjalle perustettu antikristillinen laitos. Se alkoi ihmisten korottamisesta. Noiden luopiokristittyjen keskeltä nousivat vanhimpien johtajat, pastorit, piispat ja sitten viimein paavit. Paavi on korottanut itsensä kaiken jumalisuuden yläpuolelle. Dan. 7:15-27. ”.. laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin (= seurakuntaan) ja julistaa olevansa Jumala.” 2 Tess.2:3,4. Näin hän tekee julistaessaan itsensä koko kristikunnan pääksi ja Kristuksen erehtymättömäksi sijaishallitsijaksi. =vastakristus.
Historia osoittaa, että tuo luopiokristillisyyden pahin ilmentymä nousi lähes koko maailman valtiaaksi, jota kaikki maailman kuninkaatkin kumarsivat. Historiasta ei löydy muuta henkilöä, johon sopisivat kaikki Raamatun opetukset antikristuksesta.
Paavi on antikristus, joka on taas lisäämässä entistä valtaansa. Merkkejä siitä on jo näkyvissä. Jotkut Euroopan hallitsijat ovatkin jo haikailleet muinaisen Rooman valtakunnan palauttamista. Ehkä sille pitää seuraavaksi asettaa myös entinen hallitsija.

Raamattu sanoo paavista:
”Tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen sen tähden, etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” 2 Tessal. 2:9-12. Ja Room. 16:17-18 selittää mm. mitä ”valheen kaikella voimalla” tuleminen mm. merkitsee: ”Mutta minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Mutta seurakunnan ei tule kuunnella kirkkoon kuuluvia opettajia, vaan pysyä samassa uskossa ensimmäisten apostolien kanssa: ”Kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, että te kaikki olisitte yksimielisiä puheissanne ja ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta vaan että olisitte täysin yhtä ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” 1 Kor. 1:10. 1 Kor. 15:1-4.
Raamattu siis varoittaa meitä seuraamasta itsensä korottajia, esim. kirkon ”virkapappeuden” hyväksyviä ihmisiä: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa (valkoisissa papinkauluksissa), mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” Matt. 7:15-23.
Mutta pitää myös muistaa, että samoin kuin paimenissa on susia, on niitä myös laumassa. 2 Kor. 11:4,13-15. / Apt. 20:29,30.

Jeesus tuhoaa antikristuksen
Meidän Herramme on ”läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika.” Hebr. 4:14. Hän on oman seurakuntansa Herra! Hän tulee noutamaan omansa kotiin. Kiitos Jumalalle! Luopumuksen antikristillinen aika päättyy Jeesuksen takaisin tuloon. Silloin Hän tuhoaa lopunajan viimeisen paavin, pääantikristuksen. ”…jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella.” 2 Tess. 2:8. Meidän ylös tempaamiseemme sisältyy antikristuksen tuhoaminen. Sen jälkeen antikristusta ei siis enää ole.

Paavin julistautuessa kristikunnan korkeimmaksi auktoriteetiksi hän otti itselleen sen paikan, joka kuuluu ainoastaan Herralle Jeesukselle Kristukselle. ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” 1 Tim. 2:5. Ainoastaan Jeesus on oman seurakuntansa korkein auktoriteetti. Ja Hän on asettava omaan seurakuntaansa paikkakunnittain yhden vanhimmiston (Tiit. 1:5), jonka yläpuolella ei ole muita virkanimityksiä.

Weijo Lindroos
Turku

Lisää aiheesta kuunneltavaa ja luettavaa :

Toisen Tessalonikalaiskirjeen 2. luku. 1.2.2020

Taivassanomat:
Taivassanomat 7/2020




ISRAEL – LUPAUSTEN KANSA JA VALTIO

Nykyinen Israelin kansa ja valtio ei vielä ole se Raamatussa mainittu yksi lauma, synnistä pelastettujen kansa, jolla on yksi Paimen? Joh. 10:16. Se ei ole se lopunajan ”jalo öljypuu”, josta Raamattu kertoo. Room. 11:17-27. Mutta koko totuus on huomattavasti laajempi. Nykyinen Israel on kyllä Raamatun lupausten lopullisen täyttymyksen jälkeen oleva taas sisällä pelastettujen, pyhitettyjen joukossa, Jumalan seurakunnassa. – Apt. 26:17,18. – Siinä vaiheessa Israelin kansa on taas oikeina oksina jalossa öljypuussaan. Mutta nyt heidät on taitettu pois asemastaan. Room. 11:17-24. Jeesus ennusti tämän ikävän asian juutalaisille noin v. 30 jKr.: ”Minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” Matt. 21:43. Se tapahtui, koska juutalaiset hylkäsivät Messiaansa. Sen tähden heidät ajettiin maanpakoon, diasporaan, kaikkien kansojen keskuuteen. Hajaannuksen aika alkoi vuodesta 70 jKr. kunnes muutamassa kymmenessä vuodessa koko Israelin kansa oli ajettu pois maastaan. Isien maalle jäi vain muutamia yksilöitä.
Jumala ei kuitenkaan ole koskaan hylännyt kansaansa ja Aabrahamille antamiaan lupauksia ikuisesta liitostaan Israelin kanssa (1 Moos. 12:1-3 / 17:7,8.), vaan Jeesuksen Kristuksen vastaan ottaneet juutalaiset olivat ja ovat edelleen jatkumo Israelille, jonka Jumala valitsi liittoonsa Aabrahamissa !!! He olivat silloin ”jäännös armon valinnan mukaan”. Room. 11:5. Siihen armoliittoon tulivat myöhemmin sisälle pakanatkin. Mekin saimme tulla samaan pelastettujen joukkoon ottaessamme vastaan Israelin Messiaan, Jeesuksen! Olemme samassa puussa heidän kanssaan. Joh. 15.
Nykyinen Israelin valtio, kansa ja maa-alue (1 Moos. 15:18-21 !!!) sekä tuleva Kuningas (Hes. 37:22,24) odottavat nyt lopunaikana tapahtuvaa siirtymistään takaisin omaan asemaansa Jumalan suunnitelmassa. Jo tässä vaiheessa juutalaiskansa on Jumalan johdatuksessa matkalla lopulliseen systeemiin pelastettujen kansana. Se tapahtuu. Sen vaiheen kehitys alkoi jo Israelin itsenäistyttyä 14.5.1948. Noin kahdentuhannen vuoden hajaannus on päättynyt. Mutta … hajaannuksen aikanakin Israel on kansakuntana ollut Raamatun lupausten varassa valtiollisesti, sekä maa-alueineen, jotka Jumala lupasi heille pysyväksi kotimaaksi. – On ymmärrettävä, että lupaus sielunpelastuksesta ja maa-alueesta ovat kaksi eri asiaa.

VASTUSTAJIA ON AINA OLLUT
Alkuseurakunnan aikana tietämättömät juutalaiset vastustivat sanomaa Jeesuksesta. He eivät olleet Jumalan johdatuksessa, vaan Aabrahamin lapseudesta luopuneita, koska nousivat vastustamaan ja häpäisemään omaa Messiastaan: ”He vastasivat Jeesukselle: ”Abraham on meidän isämme.” Jeesus sanoi heille: ”Jos te olisitte Abrahamin lapsia, te tekisitte Abrahamin tekoja. Nyt te kuitenkin haluatte tappaa minut, miehen, joka on puhunut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt. Te teette isänne tekoja.” He sanoivat hänelle: ”Me emme ole haureudesta syntyneitä, meillä on yksi Isä: Jumala.” Jeesus sanoi heille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, te rakastaisitte minua, sillä Jumalasta minä olen lähtenyt ja tänne tullut. En minä ole tullut omasta aloitteestani, vaan Hän on minut lähettänyt. Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuulla minun sanaani. Te olette isästä Paholaisesta, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.” Joh. 8:39-44. Silloin he vetivät päällensä Jumalan tuomiot. Matt. 27:20-26.
Jos joku vastustaa Israelin Messiasta Jeesusta ja juutalaisten evankeliointia, on sellainen koko ihmiskunnan vihollinen. Näin Jumalan Henki ilmoitti jo noin 20 vuotta ristintyön jälkeen: ”Juutalaisethan tappoivat Herran Jeesuksen ja profeetat ja ovat vainonneet myös meitä eivätkä ole Jumalalle mieleen. He ovat kaikkia ihmisiä vastaan, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumisekseen. Näin he yhä täyttävät syntiensä mittaa.” 1 Tess. 2:15,16. Missä tahansa joku vastustaa evankelioimistyötä, on siinä kyseessä sielunvihollisen henkivaikutus.

Lopunajan jäännös tulee liittymään takaisin omaan öljypuuhunsa.
Meille pakanuudesta kääntyneille, jotka olemme uskoon tulossa liitetyt Israelin öljypuuhun juutalaisten uskoon tulleiden kanssa, ”oikeaan Israeliin” (Room. 2:28,29. Gal. 6:16) on kirjoitettu: ”Jos sinut on leikattu luonnonvaraisesta öljypuusta ja vastoin luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin luonnolliset oksat oksastetaan omaan öljypuuhunsa!” Room. 11:24. Mutta Jeesus sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6. Israelin kansa yksilöihmisinä on siis pelastuksen ulkopuolella kunnes ottavat vastaan Messiaansa (Joh. 1:11,12.) ja syntyvät uudesti ”ylhäältä”, Pyhästä Hengestä. Joh,. 3:3-5. Me toivomme ja odotamme, että heidät jo pian liitetään takaisin omaan öljypuuhunsa, jossa virtaa pyhä Elämä. – Vain Taivaasta syntyneet ihmiset ovat Jumalan lapsia. Siihen ei vaikuta kansalaisuus. ”Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:26-29. ”Ennen te (me pakanuudesta kääntyneet) olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta …. Hän teki nuo molemmat ihmisryhmät (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi..” Efes. 2:11-22. Ristintyö yhdistää! Myös Uuden testamentin Jaakob yhdisti mielessään Israelin 12 sukukuntaa seurakunnaksi kirjoittaessaan kaikille uskoon tulleille: ”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa asuvaa heimoa.” Jaak. 1:1. Siihen joukkoon me kuulumme!Yksi lauma ja yksi Paimen!” Joh. 10:16. Emme tunnustaudu Roomasta, Amerikasta tai Saksasta alkaneisiin uskontoihin. Vain Israelista, Golgatan ristiltä alkanut kristinusko on meidän seurakuntamme.
Juutalaiset uskoon tulleet yhdessä pakanuudesta HEIDÄN JOUKKOONSA liittyneiden kanssa olivat silloin ja ovat edelleen oikea Israel, Jumalan seurakunta (Gal. 6:16), YKSI Jeesuksen verellä ostettu kuningaskunta. Ilm. 1:5,6. ja 1 Piet. 1:23/ 2:9,10. Liittyessämme Jeesukseen Kristukseen liityimme samaan seurakuntaan ensimmäisten uuden liiton uskovien kanssa! Eikä tähän pidä sekoittaa kirkkokuntia. Kirkkolaitos perustettiin satoja vuosia seurakunnan syntymisen jälkeen. Se ei ole ”uusi Israel” kuten heidän korvausteologiansa opettaa. Ilm. 18:4.
Meidän uskossa olevien kuulumista Israelin 12. sukukunnan seurakuntaan, Aabrahamin jälkeläisiin, tulee muistuttaa rukouksissa Herran edessä: ”Mennessään pyhäkköön Aaronin tulee kantaa Israelin poikien nimiä rintakilvessä sydämensä päällä, ainaisena muistutuksena heistä Herran edessä.” 2 Moos. 28:29. Näin meidänkin tulee siis tehdä tiedostaessamme asemamme oikeiden oksien joukossa.
Kaikki Jeesuksesta irti olevat ihmiset ovat irti ”jalosta öljypuusta”. Ja kaikki Jeesukseen liittyneet ihmiset ovat oksia ”jalossa öljypuussa”. Tämä on sama käsite, jonka Jeesus opetti Joh. 15. luvussa: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Tämän Hän sanoi juutalaisille opetuslapsilleen. Samaa tarkoittava vertauskohde on ”viikunapuu”, jonka viheriöiminen tarkoittaa lopulta Israelin palaamista omaan asemaansa. Matt. 24:32-34. / Hes. 37.21-28.
Lopulta siiskoko Israel on pelastuva”. Room. 11:25-27. Pelastuminen tarkoittaa uskoon tulemista eli Jeesuksen Kristuksen vastaan ottamista syntien sovittajaksi ja elämän Herraksi. Mutta se voi tapahtua vain yksilöittäin. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen(”laidun” = ristillä perustettu Israelin seurakunta). Joh. 10:9. Ps. 23.
Jeesus totesi 2000 vuotta sitten, että lopunaikana tapahtuu juutalaisten joukkokääntyminen. Se ajatus sisältyy tähän profetiaan: ”Tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Matt. 23:39.

Jumalalla on YKSI AINOA pelastettujen kansa. Jeesus sanoi: ”On oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:16. Mikä tämä yksi Jumalan kansa siis on? Se olemme ME, juutalaiset ja pakanat, ”kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä” (Ilm. 7:4-10) koostuva uskoon tulleiden joukko, Jeesuksen verellä ostetut ihmiset, juutalaiset ensin, sitten myös me pakanat. Meidät kaikki on lunastettu ”Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” 1 Piet. 1:19. Tähän joukkoon tulemalla pois taitetut juutalaisetkin tulevat liitetyksi Israelin jaloon öljypuuhun, samoin kuin me tulimme liitetyksi juutalaisista koostuviin alkuajan kristittyihin eli Golgatan ristillä perustettuun Jumalan seurakuntaan: Ensin heitä oli noin 120. Apt. 1:15. Sitten tuli uskoon n. 3000, jotka kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Ja kohta lukumäärä oli n. 5000. Apt,. 4:4. ”Ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskovat Herraan, miehiä ja naisia, suuret joukot!” Apt. 5:14. NÄMÄ KAIKKI OLIVAT JUUTALAISIA. ”Veli, sinä näet, että juutalaisia on tullut uskoon kymmenintuhansin …” Apt. 20:21. HE, juutalaiset uskoon tulleet, olivat Israelin jäännös. Room. 9:6,7,8,27. Paavali totesi heistä: ”Samoin on tänäkin aikana olemassa jäännös.” Room. 11:5. Ja Johannes esitti näille alkuajan kristityille (Apt. 11:26) toivomuksen pysyä alkuperäisessä seurakuntatoiminnassa: ”Katsokaa ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme saaneet aikaan..” 2 Joh. 8. ja 1 Joh. 2:24. 4:6.
Myöhemmin juutalaisten pelastettujen joukkoon alkoi siis tulla myös pakanoita. Apt. 10. Lopulta pakanuudesta kääntyneitä oli enemmän kuin juutalaisia. Se on edelleen tämän hetken tilanne.
Nyt odotamme Aabrahamin jälkeläisiä, koko Israelin kansaa, liittymään takaisin omaan öljypuuhunsa. Näin Jumalan suunnitelma toteutuu ja ”koko Israel on pelastuva.” Room. 11:26. Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan seurakuntaan.
”Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttään päivien lopulla.” Hoosea 3:5. Tämän aika on nyt! Hes. 37-39. Ja kun Israel ottaa vastaan oman Messiaansa Jeesuksen, toteutuu Miika 4. ja Jes. 2. ennustukset: Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana.” – Tämä tapahtuu ”vuosien lopulla”, jolloin Israel on tuotu takaisin omaan maahansa: ”Pitkien aikojen perästä sinä (Goog) saat määräyksen, vuosien lopulla sinun on mentävä maahan, joka on toipunut miekan jäljiltä, ja kansan luo, joka on koottu monien kansojen seasta. Sinun on mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa ovat olleet rauniomaana. Se kansa on tuotu pois kansojen seasta ja kaikki asuvat siellä turvallisesti.” Hes. 38:8. Diasporasta paluu takaisin luvattuun maahan on tapahtunut meidän sukupolvemme aikana. Ja nyt lopunajan loppuvaiheessa toteutuu profeetta Aamoksen (9:11) ennustus lopullisesti: ”Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, nostan entiselleen sen luhistumat ja rakennan sen sellaiseksi kuin se oli muinaisina päivinä.” Tämän profetian esitäyttymys oli Siionin vuorella, Golgatan ristillä, jossa Jumalan seurakunta perustettiin. Sille perustalle kaikki pelastuneet kutsutaan. Apt. 15:15-17. Jooel. 3:5. RK.

Vielä on esteitä.
”Pakanain ajat” (Luuk. 21:24) eivät vielä ole täyttyneet, vaikka niin väitetään tapahtuneen kuuden päivän sodassa v. 1967. Jerusalemissa on edelleen vihollisen alue temppelivuorella. Ja Israelissa pesii myös vakavasti otettava vihollinen Gazassa ja Länsirannalla. Nuo alueet kuuluvat Israelille. Ne pitää siis liittää virallisesti Israeliin. Näin pakanain ajat täyttyvät ja tie avautuu kaikkien maailman juutalaisten paluulle isiensä maalle. Tilaa tarvitaan paljon. Alkuperäiset Israelin rajat pitää ottaa käyttöön. = 1 Moos. 15:18-21. Ja sitten Israelissa alkaa puhaltaa voimakas Jumalan tuuli, Pyhän Hengen raikas Elämän virta. Hes. luvut 37-39. Koko kansa alkaa turvata omaan Messiaaseensa, Jeesukseen. He tekevät parannuksen synneistään ja ottavat kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41.

Taivaaseen menevien joukko on siis yksi kansa. ”Hän (Jeesus) teki nuo molemmat ihmisryhmät yhdeksi ja purki erottavan vihollisuuden muurin.” Efes. 2:14. Tie pelastukseen on vain Jeesuksessa. ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6. Jeesuksen vastaan ottaneet ihmiset kuuluvat Hänen verellään ostettujen kuningaskuntaan. Ilm. 1:5,6. ja 5:9,10. sekä 7::4-14. ja 14:1-5. Tämä on ikuinen kansa. Filip. 3:20,21. Kol. 1:13. 1 Kor. 15:50.

Weijo Lindroos
Turku

Raamattutunnissa lisää:

Israelin kansa, valtio ja maa sekä Kuningas. 14.10.2023

Kirkkovuosi

Emme saa lisätä uskonelämään katolisen kirkon keksimiä kirkkovuoden tekstejä päivän tunnussanoineen yms. juhla-aikojen viettämisineen. Ilm. 22:18,19.
Katolinen kirkko keksi adventista alkavan kirkkovuosikierron 300-luvulla jKr. Se on siis Raamatun ulkopuolinen oppijärjestelmä, joka johtaa pois Jumalan johdatuksesta. Pyhä Henki ei voi antaa Jumalan sanaa, koska kirkkopyhän tekstit ja päivän tunnussanat täyttävät mielen ja siten estävät ja sekoittavat Hänen johdatuksensa.
Alkuajan kristityt eivät käyttäneet kirkkovuoden tekstejä, koska sellainen systeemi keksittiin vasta satoja vuosia apostolisen ajan jälkeen. Päivän tunnussana-systeemi on kirkon sameasta myrkkylähteestä nouseva katolisen kirkon eksytys. Se on siis eräs keino estää uskossa olevaa kuulemasta Pyhän Hengen sanomaa. Ajattele! Jumalan sanan kuuleminen tukahdutetaan kirkkovuoden teksteiksi määrätyillä teksteillä. Näin sielunvihollinen käyttää Raamattua. Päivän tunnussanan käyttö on okkultismiin verrattava pimeyden oppi, jolla ihminen ohjelmoidaan kirkkohengen alaisuuteen. Ilm. 18:1-5.

Alkuajan kristityt eivät viettäneet kerran vuodessa toistuvia juhlia, ei mitään niistä. Raamattu ei opeta adventtia tai loppiaista ja pääsiäistä palmusunnuntaineen ja kiirastorstaineen. Jeesuksen syntymä ja ristintyö ovat kaikkina vuodenaikoina ja päivinä muistoissamme samanarvoiset, koska ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti ”. Hebr. 13:8. Tosin ehtoollisen vietossa muistelemme erityisesti Jeesusta, joka on ”meidän pääsiäislampaamme”. 1 Kor. 5:7. ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29. Pääsiäinen oli ”juutalaisten juhla”, ”juutalaisten pääsiäinen”. ei kristittyjen. Joh. 2:13. ja 11:55.
Jouluakaan ei seurakunnan syntymisen jälkeen tunnettu yli kolmeensataan vuoteen, kunnes kirkko keksi sen. Todellisesti Jeesus syntyi syys- lokakuun vaihteessa. Eikä Raamattu opeta missään kohden, että Hänen syntymäänsä tulisi viettää kerran vuodessa toistuvana seimenlapsijuhlana. Historian antama virallinen tieto ensimmäisestä joulunvietosta on vuodelta 354 jKr. Siksi siitä ei ole mainintaa Raamatussa. Raamattu ei siis opeta joulunviettoa minään vuodenaikana, eikä alkuajan seurakunta juhlinut muitakaan ns. kirkkopyhiä. Otamme puheemme aiheeksi esim. helluntain tapahtumat silloin kun saamme rukouksessa siihen kehotuksen, vaikka 25.12. Samoin toimimme kaikkien Raamatun opetusten kanssa. Pyhä Henki johdattaa kullekin päivälle omat aihepiirit. Näin on oikein!
Alkuseurakunnassa oli kyllä judaisteja, jotka yrittivät saada uskoon tulleita noudattamaan Mooseksen lakia. Mutta sellainen suuntaus tukahdutettiin heti alkuunsa. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen (lakiliittoon). Minä, Paavali, sanon teille: jos ympärileikkautatte itsenne, Kristuksesta ei ole teille mitään hyötyä.” Gal. 5:1,2. / Apt. 15. ”Te seuraatte tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja vuosia. Pelkään puolestanne, että olen ehkä turhaan nähnyt teistä vaivaa.” Gal. 4:10,11. Varoitus on vakava.
Kristilliseen vapauteen kuuluu siis irrottautuminen kaikista kerran vuodessa toistuvista juhla-ajoista. Ne ovat nyt uudessa liitossa jokapäiväistä täyttymyksen juhlaa sydämissämme. Sapattikin: ”Jumalan kansalla sapatinlepo on voimassa nyt (kreik. Apoleipetai = on voimassa nyt). Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon.” Hebr. 4:9-11. Joh. 8:31-36.
Uskoon tulossa saimme tuon vapauden. Pääsimme ”Hänen lepoonsa”. Hebr. 4:3-6. Ottaessamme vastaan Jeesuksen tulimme Jumalan lapsiksi. Saimme syntimme anteeksi Jeesuksen veren kautta. Room. 3:23-25. Siirryimme pimeydestä valkeuteen. Ja Pyhä Henki alkoi johdattaa meitä. Kiitos Jumalalle tästä armosta.

Ylösnousseen Jeesuksen ja Hänen ristintyönsä perustalla kasvamiseen meille on annettu kaksiosainen Elämän lähde:

1. Raamatun Sanan opetukset.
ja
2. Apostolien käytännön esimerkki.

Jos joku asia on opetettu Raamatussa ja se on vahvistettu apostolien käytännöllä, niin otamme sen vastaan. Esim. Apt. 2:38. 10:48. Mutta kirkkokuntien oppeja emme voi hyväksyä. Esim. Ilm. 22:18-19 varoittaa meitä vakavasti ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia opetuksia.

Päivän tunnussana-oppiin menevä ajautuu helposti eksytyksen hengen alaisuuteen. Siitä saattaa alkaa 1992 vuoden raamatunväärennöksen käyttäminen. Näin on monille käynyt. Eikä kannata lainailla muiden laittamia Raamatun kohtia netistä, koska ne saattavat olla kirkkovuosisysteemin asettamia. Sellaiset ovat silloin samaa luokkaa jehovantodistajien laittamien raamatunkohtien kanssa. Sellaisia ei pidä ottaa vastaan.

Terve uskonelämä edellyttää kirkosta ja sen lapsikasteesta yms. harhaopeista irrottautumista.

Siunaten
Weijo Lindroos

Kuuntele vielä Raamatun perustelut kirkosta eroamiselle:

Seurakunnan nimi

Emme käytä seurakunnasta epäraamatullisia nimityksiä, koska seurakunta on Jumalan. Se tarkoittaa, että olemme Jeesuksen kalliilla verellä ostetut Hänelle kuuluviksi. Ilm. 1:5,6. Hänen yksi laumansa (Joh. 10:16) ilman nimikylttejä on yhtä kuin Hänen seurakuntansa.
Huomaa siis omistussuhde:
”Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1.
”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9.
” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16.
” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22.
”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13.
”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14.
– ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.
Seurakunta on siis Jumalan! Siksi käytämme siitä vain tätä raamatullista nimeä.
Myös paikkakunnan mukaan nimittäminen on raamatullista. Mm. 1 Tess. 1:1: ”… tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.” Samoin voidaan siis sanoa esim. Turun seurakunta, Helsingin srk. Tampereen srk. Jne.
Me samassa kaupungissa asuvat uskoon tulleet ja sen jälkeen raamatullisesti kastetut ihmiset olemme oman paikkakuntamme seurakunta. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11.
Mihin sinun siis pitää liittyä? – Liity Jeesukseen! Silloin kuulut Hänen seurakuntaansa.

Ihmiskeksintöiset nimikyltit kokouspaikan päällä ovat hajaannuksen elementtejä, jotka jokaisen uskovan tulee poistaa omasta elämästään, ettei enää toimi sellaisten alaisuudessa.
ME emme ole luterilaisia, helluntailaisia, baptisteja, adventisteja, vapaakirkollisia ja yhteiskristillisiä, yms. laisia ja istejä. Emme ole katolisia emmekä protestantteja… Olemme vain Jeesuksen verellä ostettuja Jumalan lapsia. Kuulumme samaan seurakuntaan ensimmäisten kristittyjen kanssa. Joh. 2:19-22. 1 Kor. 3:16,17. 1 Piet. 2:15. ym.
Raamattu ei opeta luterilaisuutta, helluntailaisuutta yms. laisuutta..

Siunausta meille!

Älä jätä uskovien yhteyttä! Joh. 15:6.

Ihmiselämän suurin ja ihanin asia on löytää Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. Mikä voisikaan olla ihmeellisempää kuin saada olla yhteydessä Luojansa kanssa. Joh. 1:12. 15:4. Suhde Jeesukseen ja ristintyöhön on korjattu. Näin on Taivaan Tie avoinna edessä. Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9. 14:6.
Siinä mainittu ”laidun” on yhtä kuin Jumalan seurakunta, jonka Jeesus perusti omiaan varten ja jossa Hän tahtoo jokaisen omansa pysyvän. 1 Kor. 1:2. / Apt. 18:8. Hän johdattaa laumansa takaisin sen omille laidunmaille yhteisiin kokoontumisiin omiensa kanssa. Tällä alueella ei ole tilaa sielunvihollisen eksytyksille. Siksi uskovien terve seurakuntayhteys on yksi parhaista keinoista taistella pahaa vastaan. Ef. 6:10-18.

Mihin Jeesus omiaan johdattaa?
Raamattu sanoo ensimmäisistä uskoon tulleista: Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa (ehtoollisyhteydessä) ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Keskinäinen yhteys edellyttää kokoontumista, jossa tapahtuu uskossa kasvaminen ”koossa pysyen”. Ef. 4:16. Kol. 2:19. Pyhä Henki johdattaa uskossa olevat yhteyteen kasvamaan uskossaan, ja uskosta osattomat Hän tahtoo auttaa sisälle pelastukseen.
Seurakuntayhteys, hengelliset kokoukset, alkoivat siis heti alussa. Uskoon tulleet ja Jeesuksen Kristuksen nimeen kastetut alkoivat kokoontua. He olivat liittyneet Jeesukseen! Pyhä Henki oli alkanut vaikuttaa heihin sisältä käsin. Ja he ”pysyivät apostolien opetuksessa”, sekä yhteydessä niiden kanssa, jotka myös pysyivät siinä opetuksessa. Siinä opetuksessa ja yhteydessä meidän tulee pysyä loppuun asti.

Alkuajan seurakunnalle annettiin myös ohje pitää huolta toisistaan. Miten? Auttamalla heitä pysymään seurakuntayhteydessä:
”Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän (käymään kokouksissa) kun näette tuon päivän lähestyvän.” Hebr. 10:24,25.
”Tuo päivä” tarkoittaa Jeesuksen tulemuksen päivää. Mitä lähemmäs loppua tulemme sitä enemmän tulee kehottaa uskoon tulleita pysymään yhteydessä.

Jos jokainen tekisi ed. m. Jumalan Sanan kehotuksen mukaan, olisivat kokouspaikkamme aina täynnä onnellisia uskovia. Kohta oppisimme kaivaten odottamaan seuraavaa kokoontumista, jossa aina iloitsisimme toistemme näkemisestä. Pyhä Henki ohjaa meidät tähän ja avaa mielemme ymmärtämään kotiseurakunnan valtavan merkityksen:
”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2: 19-22.
”Apostolien ja profeettojen perustukselle” tarkoittaa sitä, mitä ensimmäisille uskoon tulleille opetettiin: ”He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä!” Apt. 2:42.

Lue lisää tietoa meistä sivuiltamme.
Tervetuloa kokouksiin.

Nähdään,
t. Weijo Lindroos

Lutherin vihapuheet juutalaisia vastaan

Lutherin kammottava kirja ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” ilmestyi Kustannus Oy Vasaran julkaisemana suomeksi vuonna 1939. Luther kirjoitti sen 1500 luvulla. Ja 1900 luvulla Hitler otti siitä lisäpainoksia, ennen kristalliyön tapahtumia. Kirjan sanoma vaikutti Saksan kansassa suurta ja julmaa vihaa juutalaisia vastaan. Näin vainojen ja holokaustin kauhut tulivat mahdollisiksi.

Lainauksia Lutherin kammottavasta kirjasta:
”Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?
Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeen luotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa…
Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikki revittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat.
Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.
Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet…
Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sen tapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan. …
Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on (kuten edellä on sanottu), he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä muuten ei ole mitään muuta elinkeinoa…
Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä kuten Adamin lasten osaksi on määrätty (1 Moos. 3:19)…
… Sillä, kuten olemme kuulleet, Jumalan viha heitä kohtaan on niin suuri, että he lempeällä armeliaisuudella kohdellen tulevat yhä vihaisemmiksi ja vihaisemmiksi, mutta ankaruudella hyvin vähän paremmiksi. Sen vuoksi heistä on pikaisesti päästävä!
… heidän kanssaan meneteltäköön kaikella armottomuudella, kuten Mooses teki erämaassa ja löi kuoliaaksi kolmetuhatta miestä, ettei koko joukko olisi joutunut perikatoon … Jollei tämä tahdo auttaa, niin meidän täytyy karkottaa heidät pois niin kuin hullut koirat… ”
Martti Luther

Luettuani ensimmäistä kertaa Lutherin teoksen, olin suuressa ristiriidassa. En ollut uskoa todeksi, että hän on noin voimakkaasti sielunvihollisen hengen valtaama. Selvitin asian juuria myöten. Ja kaikki on totta. Luther kirjoitti ed. m. tekstin täysin tietoisena, että siitä seuraa juutalaisille kauhujen aika. Niin sitten tapahtuikin. Samassa kirjassa Luther antoi myös hukuttamismääräyksiä ”anabaptisteista” eli niistä, jotka tulivat uskoon ja ottivat raamatullisen kasteen Jeesuksen nimeen.
Luther oli siis pahimman luokan antisemitisti.
Luther on osasyyllinen holokaustiin.
Kuten huomaat, Lutherin kirja on erittäin julmaa vihapuhetta ja kansanryhmää vastaan kiihottamista.
Hitler sai siis myöhemmin saatanallista voimaansa Lutherin kirjoituksista. Silti jotkut eksyneet pitävät Lutheria edelleen luotettavana ”uskonpuhdistajana”.
Todellisuudessa luterilaisuus on kauttaaltaan vakavan luokan eksytys.
Luther herjaa ko. kirjassaan myös ”mustalaisia”.

Tämän ajan Suomessa on esillä monenlaisia vihapuheita. Mutta mitkään niistä eivät vedä vertoja ed. m. Lutherin kirjoituksille. Ko. kirja on ollut seurauksiltaan mitä kaameinta vihapuhetta ja kansanryhmää vastaan kiihottamista. Sen henkivaikutus tuli paljastetuksi kuuden miljoonan juutalaisen murhista. Samaa vihan henkeä ovat muutkin Lutherin kirjoitukset. Tuosta vihan hengestä syntyi luterilainen kirkko.
Ainoa oikea suhtautumistapa kirkkoon on erota siitä.
Jokaisen rehellisen ihmisen tulee sanoutua irti kaikista Lutherin opetuksista sekä kieltää Lutherin oppien hyväksyminen. Kirkossa vaikuttaa yhä tuo sama vihan henki. Seuratkaapa esim., miten kirkko toimii juutalaisia ja Israelia vastaan vaatien jopa Jerusalemia muslimien (palestiinalaisten) pääkaupungiksi. Mitä sanookaan Raamattu oikeasta suhtautumistavasta Aabrahamin jälkeläisiä kohtaan. 1 Moos. 12:3. / Aidot kristityt tahtovat juutalaisille hyvää ja rukoilevat heidän puolestaan siunaten heitä.

Nyt on lopunaika ja kaikki Raamatun vastaiset oppisuuntaukset tulee hylätä ja poistaa seurakunnasta. Jeesus opetti sen näin: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13.
Raamattu opettaa myös pyhityksen sanomaa. Se tarkoittaa samaa, että uskoon tultuamme teemme elämässämme suursiivouksen eli parannuksen ja otamme upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Näin Pyhä Henki pääsee heti uudestisyntymisemme jälkeen aloittamaan pyhitykseen johtamisen. Hebr. 12:14.
Jeesus Kristus on Tie, Totuus ja Elämä! Hän johdattaa ihmisen sovintoon Jumalan kanssa ja irti vääryyden siteistä.

Lue raamatullinen evankeliumi linkistä:
Seurakunnan armahduskutsu

Weijo Lindroos

Pyhä Henki johdattaa Raamatun totuuteen?

Jeesus antoi opetuslapsilleen lupauksen:
”Tämän minä olen puhunut teille ollessani teidän luonanne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.Joh. 14:25,26.
”Minulla on teille vielä paljon sanottavaa, mutta te ette nyt voi ottaa sitä vastaan. Mutta kun Totuuden Henki tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja Hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” Joh. 16:12-14.
Näillä lupauksilla Jeesus tarkoitti siinä vaiheessa vielä edessäpäin olevaa Pyhän Hengen kastetta. Apt. 1:4,5. Hän puhui siis ennen ristintyötä ja helluntaita. Silloin ei vielä ollut Uutta testamenttia. Opetuslapset eivät vielä siinä vaiheessa olleet saaneet Pyhän Hengen kastetta. He saivat tämän siunauksen kasteen vasta 50 päivää ristin tapahtumien jälkeen. Siitä sitten alkoivat syntyä myös Uuden testamentin kirjoitukset. Ja ennen vuotta 100 jKr. oli koko Raamattu valmis ja alkuseurakunnan käytössä. ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa.” 2 Tim. 3:16.

PYHÄN HENGEN KASTE
Ylistys Jumalalle ja Karitsalle! Opetuslapset saivat luvatun henkikasteen, tämän, johon Jeesus ed. m. lupauksissaan viittasi: ”Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Apt. 2:2-4.
Pyhän Hengen kaste kielilläpuhumisineen (Apt. 1:5) sai aikaan, että he muistivat Jeesuksen opetukset, joita ei silloin vielä oltu kirjoitettu. Pyhä Henki alkoi muistuttaa heitä kaikesta, mitä Jeesus oli heille sanonut. Joh. 21:25. Sitä he alkoivat kirjoittaa muistiin. Näin syntyivät evankeliumit, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Ja Pietari, Paavali, Jaakob .. ym. kirjoittivat opetuskirjeitä. Näin syntyivät Uuden testamentin 27 Kirjaa, jotka ovat Jumalan muuttumatonta Sanaa. Pyhä Henki opettaa ja johdattaa meitä edelleen näiden antamiensa Kirjoitusten kautta. Näin seurakunnan voittokulku jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti.
Opetuslasten sydämet olivat kyllä avatut jo aikaisemminkin valmiustilaan ymmärtämään pyhiä Kirjoituksia. Luuk. 24:45. Mutta uskonnolliset, Messiaansa hylänneet juutalaiset, eivät voineet tätä käsittää. Heidän ympärileikkaamaton sydämensä esti sen: ”Heidän mielensä paatuivat, ja sama peite pysyy vielä tänäkin päivänä poistamatta vanhan liiton Kirjoituksia luettaessa, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.” 2 Kor. 3:14-16. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Tämä kehotus annettiin niille, jotka olivat jo aikaisemmin saaneet Pyhän Hengen kasteen kielilläpuhumisineen. Apt. 19:1-6. Täyttymistä Hengellä tarvitaan siis yhä uudestaan.

RAKKAUS TOTUUTEEN
Nyt lopunaikana tulee jokaisen uskossa olevan ottaa vastaan rakkaus totuuteen. 2 Tess. 2:11,12. Ja Pyhä Henki on TOTUUDEN HENKI. Hän antaa armossaan meidän ymmärtää kuten Jeesus rukoili: ”Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi (Raamattu) on totuus.” Joh. 17:17.
Rakkauden totuuteen voi ottaa vastaan samalla tavoin kuin otimme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi. Annoimme elämämme Jeesukselle, joka osti meidät itselleen verellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Kol. 2:6,7. Näin meidän tulee antautua myös Jumalan Sanan Totuudelle.
Pyhän Hengen toiminnan esteenä ovat Raamatun rinnalle asetetut lukuisat kirkkokuntien opit, uskontunnustukset, katekismukset, kirkkokäsikirjat yms. Sellaiset rikkaruoho-opetukset (Matt. 15:13) peittävät ihmisten ymmärryskyvyn. Tehtävämme on siis auttaa ihmiset irti Raamatulle vieraista opeista (Hebr. 13:8,9) ja ottamaan vastaan uusi puhtaus Jeesuksen veren kautta. Näin ”heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen”. Rakkaus Jumalan totuuteen alkaa toimia kun sydämen maaperä puhdistetaan. Siitä alkaa myös ulkoinen elämä ja toiminta kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa. Emme ota esimerkkiä vieraista uskonnoista ja niiden tavoista, ei Roomasta, Amerikasta, Saksasta tai muualta pakanamaista alkaneista nimikylttiuskonnoista. Vain Israelista alkanut kristinusko kelpaa esimerkiksemme. Vasta Raamatun opetusten sisällä olevat voivat tehdä raamatullisia asioita. Oikein on, että ihmeet ja merkit seuraavat vain apostolisen ajan uskoa. –

RAAMATULLISESSA USKOSSA OLEVILLE KUULUVAT RAAMATULLISET TEOT
On hyvin epämääräistä ja epäraamatullista, jos esimerkiksi kirkkoon kuuluvat uskonnolliset ihmiset alkavat matkia raamatullisia tekoja, jotka kuuluvat vain aidosti uskoon tulleille, niille, jotka ovat eronneet kirkosta ja ottaneet raamatullisen upotuskasteen Jeesuksen nimeen sekä saaneet Pyhän Hengen kasteen. Muussa tapauksessa ihmeiden tekijät ovat Matt. 24:24 kategoriassa: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.”
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?’ Silloin minä vastaan heille: ’Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.’” Matt. 7:21-23.
Ensin siis oma uskonelämä kuntoon, sitten Pyhä Henki johdattaa sisälle oikeisiin tekoihin.

SEURAKUNTAELÄMÄN PERUSTUS
Jeesus ja Hänen pelastustyönsä on tietenkin kaiken A ja O. Mutta Ensimmäisten apostolien sekä Raamatun sivuilla julistavien profeettojen sanoma ja esimerkki on toimintamme perustus. ”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa.” Efes. 2:19-21. He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:41,42. Ja tämä kaikki Kristus-perustalla: ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11. Pyhä Henki ei koskaan johdata uskomaan ohi Raamatun: ”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Ilm. 22:18,19.
Kenenkään ei pidä uskoa opetusta, jossa annetaan lupa ottaa vastaan ”uutta oppia”, jota ei löydy Sanasta: ”Jos joku meistä – tai vaikka enkeli taivaasta – julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Kuten olemme ennenkin sanoneet, niin sanon nyt taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.” 2 Kor. 11:4,13,14,15.
Epäraamatulliset opetukset ovat syy kristittyjen riitaisuuksiin ja hajaannukseen:
”Jos joku opettaa toisin eikä noudata Herramme Jeesuksen Kristuksen terveitä sanoja eikä jumalisuuden mukaista oppia, hän on omahyväinen eikä ymmärrä mitään. Hänellä on sairaalloinen halu väittelyyn ja sanasotaan. Niistä syntyy kateutta, riitaa, pilkkaamista, pahoja epäluuloja ja alituista kinastelua niiden ihmisten kesken, jotka ovat mieleltään turmeltuneet ja kadottaneet totuuden.” 1 Tim. 6:3-5. Sellaisten kautta seurakuntaelämä rappeutuu. 1 Kor. 1:10. Filip. 2: 1,2.

Tämä on Jumalan siunauksen alue.
Ulkopuolella ovat eksytyksen vaikutukset. Room. 16:17,18. ”Lukekaa Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, niin kuin myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaan teille kirjoittanut. Näin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän puhuu näistä asioista. Tosin noissa kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuistakin, mitä tietämättömät ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen”. 2 Piet. 3:15-17. Rakastamme Jumalan totuutta, Raamatun opetuksia. Siksi emme hyväksy sen vääristämistä missään asiassa.

TOTUUS VAPAUTTAA
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:34-36.
Jeesus tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen ja sitten johdattaa sisälle totuuden tuntemiseen. 1 Tim. 2:4. ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Matt. 28:20. ”Ei yli sen, mikä on (Raamatussa) kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. / 5 Moos. 29:28. Näin ihmisestä tulee Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. ”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” Joh. 8:31,32. Gal. 5:1,2. 2 Kor. 3:17,18.

Nyt on alkamassa Jumalan suuren totuusherätyksen aika (Matt. 25:4,7) jossa tahdomme kaikki olla mukana: ”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti. Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, jonka Hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25. Siinä on suuntamme.

Siunausterveisin
Weijo Lindroos
Turku

Raamatullinen vuorokausi

Tämäkin asia avaa meille lisää Raamatun ymmärtämistä, ja estää meitä ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia uskomuksia ja oppeja. Näin voimme pysyä pyhässä vapaudessa, johon Jeesus meidät vapautti kärsimystyöllään, verellään ja kuolemallaan, sekä voitollisella ylösnousemuksellaan. Gal. 5:1,2. Apt. 15. Joh. 8:31-36. 1 Piet. 1:3.

Milloin on viikon ensimmäinen päivä?
Raamattu opettaa sen monissa kohdin, mm. sanoessaan, että Jeesus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista.” Luuk. 24:46. Kaikkialla kristinuskon piirissä tiedetään, että sunnuntai on Jeesuksen ylösnousemuksen päivä. Tätä ei ole missään asetettu kyseenalaiseksi. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä: ”Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä he tulivat haudalle varhain auringon noustessa..” Mark. 16:2. Sapatti on Raamatussa viikon seitsemäs päivä eli lauantai. – Mutta tällä en tarkoita, että kristittyjen olisi vietettävä sapattia lauantaina sen paremmin kuin sunnuntainakaan. Siitä lisää lopussa olevassa linkissä.
Apostolisena aikana oli seurakunnassa selkeä ero sapatilla ja sunnuntailla. Mutta nykyinen vuorokausi eroaa raamatullisesta kuudella tunnilla. Meidän vuorokautemme vaihtuu keskiyöllä. Oikea vuorokauden vaihtuminen tapahtuu illalla, kun aurinko laskee. Tämä käy ilmi jo luomiskertomuksesta: ”Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt.” 1 Moos. 1:5. Illalla päivä on mennyt ja alkaa uusi vuorokausi, ensin ilta, sitten yö, aamu ja päivä. Loogista. Kannattaa opetella ajattelemaan tätäkin asiaa Israelista käsin, jossa raamatullinen vuorokausi loppuu ja alkaa illalla auringon laskiessa kello 18.00.

Trooaksessa
Viikon ensimmäisenä päivänä kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli koolla olevien kanssa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön asti.” Apt. 20:7. Tästä käy ilmi, että Paavali aloitti puhumisen Trooaksen kaupungissa viikon ensimmäisen päivän alussa eli illalla. Hän jatkoi puhettaan ensin puoliyöhön asti. Mutta sitten hän jatkoi puhettaan aamuun asti. ”Keskusteltuaan heidän kanssaan kauan, päivän koittoon asti, hän lähti matkalle.” Apt. 20:11. Ei ollut siis kovinkaan lyhyt kokous. –
Jeesus ja alkuseurakunta elivät raamatullisen kalenterin mukaisesti. Ja tämän mukaisesti ymmärrämme, että Paavali alkoi puhua Trooaksen kaupungissa meidän kalenterimme mukaan katsottuna lauantai-iltana, ja jatkoi puhettaan sunnuntai-aamuun. Juutalaisen tradition mukaan Paavali ei voinut lähteä pitkälle matkalle sapattina (tai yötä vasten), joten oli luonnollista siirtää lähtemistä viikon ensimmäisen arkipäivän aamuun, sunnuntaihin. Tässä mainitun viikon ensimmäisen päivän ilta alkaa siis sapatin eli lauantaipäivän päättymisestä klo 18.00. Tämän mukaisesti Apt. 20 luvun opetus tarkoittaa, että he olivat koolla ja ottivat ehtoollista klo 18.00 jälkeen jolloin viikon seitsemäs päivä eli lauantai oli painunut mailleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ehtoollisen viettoon tai kokousten pitämiseen olisi annettu joku määrätty viikon päivä. Jokainen viikonpäivä on yhtä pyhä hengellisiä kokouksia varten. Apt. 2:46,47. 5:12-16. ym. ( Toistan asiaa, että se tulee paremmin ymmärrettäväksi. )

Jeesus kuoli ristillä perjantaina.
”Silloin oli sapatin valmistuspäivä. Jotta ruumiit eivät jäisi ristille sapatiksi.” Joh. 19:1. ”Joosef meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista (perjantaina noin klo 15.00 eli n. kolme tuntia ennen sapatin alkamista). Otettuaan sen alas ristiltä hän kääri sen liinavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautakammioon, johon ei vielä ollut pantu ketään. Silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamassa. Naiset, jotka olivat tulleet Jeesuksen kanssa Galileasta, seurasivat Joosefin perässä. He katselivat hautaa ja näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin sinne.Palattuaan kotiinsa naiset tekivät hyvänhajuisia yrttivoiteita ja öljyjä (ennen sapatin alkamista), mutta sapatin (perjantai-illasta lauantai-iltaan) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. … Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä (sunnuntaina) naiset menivät varhain aamulla haudalle.” Luuk. 23:52- 56 ja 24:1. He olivat ostaneet yrttivoiteet heti sapatin päättymisen jälkeen (lauantai-iltana). ”Sapatin mentyä Magdalan Maria ja Maria, Jaakobin äiti, sekä Salome ostivat hyvänhajuisia yrttivoiteita mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä (sunnuntaina) he tulivat haudalle varhain auringon noustessa.” Mark. 16:1,2.
Jeesus nousi ylös kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, sapatin jälkeen, kolmantena päivänä kuolemastaan. Hän oli kuolleena perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina.
Mutta pelastustyö alkoi jo perjantaivuorokauden alettua (illalla), jolloin Jeesus meni opetuslastensa kanssa syömään pääsisäisateriaa. Siellä Hän asetti ehtoollisen. Luuk. 22:7-20. Ja sieltä he lähtivät illalla Öljymäelle, jossa Jeesus vietti valvontayön. ”Veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” Mark. 14:26. / 2 Moos. 12:42. Jeesus otettiin kiinni aamuvarhaisella, kukonlaulun aikaan. Hänet tuomitiin, ruoskittiin ja ristiinnaulittiin perjantaina kello 09.00 aamulla. Mark. 15:25. Hän kuoli ja Hänet haudattiin ennen sapatin alkamista noin kello 15.00. Ja Hän nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, varhain sunnuntaiaamuna, kun viikon ensimmäistä päivää oli kulunut noin 12 tuntia. Jeesus oli siis haudassa perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, ja nousi ylös kuolleista ”kolmantena päivänä”. Markuksen luvut 15 ja 16.

Raamatullinen vuorokausi poikkeaa 6 tuntia meidän gregoriaanisesta ajanlaskustamme. – Suomessa siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1753. Mutta viikonpäivien järjestys muutettiin meidän kalenteriimme vasta vuonna 1973. Silloin Helsingin yliopisto muutti suomalaisissa kalentereissa sunnuntain viikon viimeiseksi eli seitsemänneksi päiväksi. Siihen asti oli sunnuntai ollut viikon ensimmäinen päivä. Nyt viikon ensimmäinen päivä on siis kalenterissamme maanantai. Sen mukaisesti saamme elää maallista elämäämme. Mutta Raamatun asioiden ymmärtämiseksi on hyvä tietää myös seurakuntamme alkuvaiheen käytäntö. Kunhan ei tällaisista kysymyksistä tehdä uusia oppiasioita. Alkuseurakunnassa ei käsitelty ”kuolinpäiväoppia”.

Lue lisää sapatista.

Siunattua Elämää meille Jeesuksessa Kristuksessa,
t. Weijo Lindroos

Politiikkaako seurakunnassa

Kristityn vapautus politiikasta.

Voiko uskossa oleva osallistua valtakunnan yhteisten asioiden hoitamiseen esimerkiksi kansanedustajana, ministerinä tai presidenttinä? Mielestäni voi. Mutta sen tulee silloin olla Jumalan erityinen kutsumusammatti. Vain siinä tapauksessa poliittisella uralla voi olla siunaus. Muussa tapauksessa sellainen työ saattaa olla vaaraksi uskonelämälle. Siitä on olemassa ikäviä esimerkkejä. Uskon kilvoitus on joillakin vaihtunut politiikaksi.
Nyt on jokaisen osattava erottaa kaksi toisilleen vastakkaista aluetta:
1. Seurakunta
2. yhteiskunta.
Politiikan soluttautuminen seurakuntaan ei ole raamatullista, vaan ovien avaamista synnin ja maailmanhengen vaikutukselle. Room. 12:2. Jeesus ei edes rukoillut syntimaailman edestä: ”Maailman puolesta minä en rukoile.” Joh. 17:9.
Mutta poliitikon työ yhteiskunnassa on ansiotyötä samalla tavoin kuin, tehdastyöläisen, kauppiaan, rakennusmiehen, toimistotyöntekijän ja minkä tahansa kunniallisen työn tekeminen. Kaikki rehellinen työ on kunnioitettavaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos uskossa oleva on ansiotyössä poliitikkona, on hänen oltava rukoileva ja rehellinen asenteiltaan, motiiveiltaan yms. Eikä hänen tule ujuttaa työtään seurakuntaan, jonka ”yhteiskunta on taivaissa”. Filip. 3:20,21.
Ihmisiä tulee uskoon mitä erilaisimmista työympäristöistä, ja he voivat jatkaa työtään entisessä ammatissaan tai vaihtaa työpaikkaa Jumalan johdatuksen mukaan ja pyytää seurakunnalta rukousta työhönsä. Näin on siis poliittisten toimijoidenkin kohdalla. Kaikkeen ansiotyöhön voi pyytää seurakunnalta esirukousta, että voi tehdä työtään johdatuksessa ja Jumalan tahdon mukaan. Politiikassa ansiotyössä oleva voi siis olla seurakunnan esirukousten kohteena. Mutta mikään maallinen työ ei kuulu seurakunnan toimenkuvaan. Huomaa siis seurakunnan ja yksilöihmisen ero. Seurakunnalla ei ole osuutta tämän maailman asioiden hoitamiseen, eikä esim. poliittista suosikkipuoluetta. Politiikkaa ja seurakuntatoimintaa on mahdoton yhdistää, paitsi rukouksen alueella. Esim. 1 Tim. 2:1-4. Toistan tätä useita kertoja, koska on tärkeää, että kaikki voivat ymmärtää asian.

Maailmanlaajuisessa Jumalan seurakunnassa ovat edustettuina lähes kaikki poliittiset puolueet. Uskovien joukossa on niitä, jotka äänestävät kokoomusta, keskustaa tai kristillisdemokraatteja, perussuomalaisia, SDP.tä, ja jotkut jopa vasemmistolaisia tai vihreitä (?), jne.. Jos nyt nämä kaikki toisivat pyrkimyksensä esiin seurakunnan kokouksessa, mikä sekametelisoppa siitä syntyisikään? –
Poliittista väriä ei siis voida esittää seurakunnan linjana. Seurakunnan tehtävänä on osoittaa tietä Taivaaseen. Voimme seurakuntana rukoilla, kuten Raamattu opettaa, hallitusten ja esivallan puolesta, ”että saisimme viettää hiljaista ja rauhallista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa”. 1 Tim. 2:1-4.
Seurakunnassa syntyisi poliittinen riita ja jopa kaaos, jos hyväksyisimme sinne politiikan. Puhujanpaikalta toinen ilmoittaisi esim. kannattavansa Natoa ja toinen olisi sitä vastaan. Toinen sanoisi, että Suomi pitää irrottaa EU.sta ja toinen tahtoisi siellä pysymistä. Joku esittäisi, että Suomen tulee miehittää Venäjä, Baltian maat ja Ruotsi, että olisimme Suur-Suomi. Ehkä ei nyt ihan näin. Mutta kaikenlaisia mielettömyyksiä voitaisiin silloin esittää. Syntimaailman pyrkimykset eivät kuulu seurakunnan agendaan. Yksin Raamatun sisältämät aihepiirit kuuluvat Jumalan seurakunnan opetussisältöön. Politiikka ei kuulu ollenkaan seurakunnan tehtäväalueisiin.

Miten alkuseurakunta toimi?
(Seurakunnalla tarkoitan Raamatun määritelmää, että aidosti uskossa Jeesukseen olevat IHMISET ovat seurakunta.)
Voisitteko kuvitella esim. Paavalista tai jostain muusta alkuseurakunnan kristitystä poliitikkoa, joka olisi alkanut koota puoluetta tarkoituksenaan irrottaa miehitysvallan alla oleva Israel Roomasta? – Raamatussa ei ole sellaista opetusta tai esimerkkiä. Ajattele asiaa Raamatun opetusten kanssa! Alkuajan kristityt eivät osallistuneet seurakuntana politiikkaan, tuskin paljoa yksilöinäkään? Raamattu ei opeta ja velvoita kristittyjä ottamaan kantaa poliittisiin kysymyksiin.. Raamattu ei opeta edes äänestämään. Silti jokainen uskossa oleva saa äänestää ilman muiden ohjausta, häirintää ja painostusta mihinkään suuntaan.
Ota siis vastaan vapautus velvollisuudesta äänestää. Se ei ole pakko, vaan kansalaisoikeus. Seurakunnassa kunnioitetaan samanarvoisesti niitä, jotka eivät äänestä, tai jotka äänestävät.

Kristittyinä ymmärrämme, etteivät valtiot voi olla kristillisiä, eikä meidän siksi pidä mennä ohi Raamatun yrittämällä tehdä Suomesta muka kristittyä maata. Raamattu ei opeta, että pakanamaiden hallitsijoiden tulisi olla uskossa tai edes hyväksyä kristinuskoa. Raamatun mukaan jumalattomat pysyvät jumalattomina eivätkä voi käsittää pyhiä asioita. Dan. 12:10. Jumalattomat ihmiset ovat yhtä paljon erossa Jumalasta kristillisen kulttuurin omaavina siivosyntisinä kuin julkisyntisinäkin.

Alkuseurakunnalla ei ollut yhteiskunnassa tunnustettua asemaa. Miksi siis meillä pitäisi olla? Matt. 10:23-25. He elivät pilkattuina ja häväistyinä kuten Mestarimmekin. Mutta siinäkin tilanteessa, vainottuina ja kärsivinä, he olivat alamaisia maalliselle esivallalle. Samoin tulee meidän toimia. Mutta olemme kuuliaisia vain siihen asti kuin Raamattu antaa myöden. Room. 13. Ja kun esivalta säätää lakeja vastoin Raamatun opetuksia, emme kunnioita sellaisia säädöksiä, vaan valitsemme pysyä Raamatun suorassa linjassa. Apt. 5:29. Lapsillemmekin opetamme, että kouluissa opetetut Setan yms. sateenkaari-ideologian opit ovat kammottavaa jumalattomuutta. Ymmärrämme, ettei ihminen muutu esim. pojasta tytöksi tms., jos joku omasta päähänpistostaan päättää muuntautua toiseksi sukupuoleksi. Eikä asiaa muuta se, että yhteiskunta muuttaa niitä asioita lainsäädöksillä. Jumalan luomistekojen muuttaminen on vakavan luokan syntiä. Seurakunnassa ei siis hyväksytä nykyisen laittomuuden ajan opetuksia, vaan opettamme edelleen Raamatun mukaisesti.

Mikä on tehtävämme?
Alkuseurakunnan esimerkin mukaisesti tehtävämme suuntautuu puhtaasti evankelioimiseen, auttamaan yksilöihmisiä ottamaan vastaan pelastus Jeesuksessa sekä sitten pysymään seurakuntayhteydessä Raamatun opetusten piirissä. Jumalan valtakunta (seurakunta), on meidän alueemme, jonka raamatullista hyvinvointia tahdomme edistää. Perimmäisesti ajatellen voimme todeta, ettei Suomen valtio ole meidän kotimaamme. ”Meidän yhteiskuntamme on Taivaissa..” Filip. 3:20. Evankelioimme kansamme johtajia ja päättäjiä samoin kuin kaikkia kansalaisia. Jokainen ihminen on Jumalalle arvokas, koska on sovitettu Jeesuksen sijaisuhrilla. Kaikki voivat ottaa vastaan Jeesuksen Herrakseen ja saada syntinsä anteeksi ja siten tulla Jumalan lapsiksi. 2 Kor. 6:1,2.

Entä Israel?
Raamatun Vanhan testamentin Israelia koskevia poliittisia kannanottoja ja esimerkkejä ei voida soveltaa tämän ajan jumalattomiin valtioihin, esim. Suomeen. Israel oli vanhan liiton aikana Jumalan kansa ja valtio, sekä samalla Hänen seurakuntansa. Yhteiskunnallisetkin asiat (politiikka) hoidettiin valtion ja sen papiston (uskonnon) toimesta. Mutta Suomi ei ole Jumalan kansa, vaan luterilaisessa pimeydessä elävä pakanamaa. Sen tähden vanhan liiton poliittiset valtion toimintamallit eivät kelpaa Suomen esimerkiksi. Tosin olisi toivottavaa, että vallanpitäjät kunnioittaisivat Jumalaa ja Hänen asettamiaan yleisinhimillisiä säädöksiä. Mutta Raamatun mukaan Suomenkin yhteiskunta vajoaa nyt lopun aikana yhä syvemmälle Sodoman syntiin. Luuk. 17:28-30. Näin kohtaavat tuhon myrskyt kaikkia maailman valtakuntia. Dan. 2:44,45.

Uskovien tehtävä ei ole rakentaa jumalattomasta Suomesta Paratiisia, vaan voittaa sieluja Jeesukselle. Mitä hyödyttäisikään opettaa sudet määkimään lampaan tavoin. Ja siis uudestaan: Jumalattomat ovat yhtä paljon jumalattomia sivistyneinä siivosyntisinä kuin sivistymättöminä julkisyntisinäkin.
Kaikki maailman kansat (juutalaisia lukuun ottamatta) ovat aina olleet jumalattomia, syntiinlankeemuksesta asti. Suomikaan ei ole koskaan ollut kristitty kansa. Uskonto kansankirkkoineen ei ole saanut Suomen kansasta kristikansaa, muuten kuin nimeltään (= nimikristittyjä) ja ehkä joiltain kristilliskulttuurisilta tavoiltaan. Vain yksilöihmiset voivat tulla Jumalan lapsiksi uskon kautta Jeesukseen.
Aidoksi kristityksi tulemiseen tarvitaan uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä (Joh. 3:3-5), sekä parannuksen tekeminen, ja sitten upotuskaste vedessä Jeesuksen nimeen. Apt.2:38,41.
Vain yksilöt voivat siis tulla Jumalan lapsiksi ottamalla vastaan syntiensä anteeksiantamuksen Jeesuksen veren kautta. Näin on Jumalan tahto, ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”.1 Tim. 2:4. ”Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7:14.

Seurakunnan eli pelastuneiden ihmisten pyrkimykset ja päämäärät tulee olla erilaiset kuin tämän maailman poliittiset pyrkimykset. Seurakunnassa pyrimme auttamaan ihmisiä tekemään sovinto Jumalan kanssa päästäkseen taivaaseen. Syntimaailman ihmiset pyrkivät tekemään pahan vallassa olevasta maailmasta paratiisia. Se ei onnistu, kuten on huomattu.

Pian Jeesus tulee hakemaan omansa Kotiin, ”iäisiin majoihin”. Häntä me odotamme.
Niin menkäämme siis Hänen tykönsä ulkopuolelle leirin, Hänen pilkkaansa kantaen.” Hebr. 13:13. Abrahamin tavoin katsomme eteenpäin: ”Abraham näet odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala. … … Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä saaneet sitä, mikä oli luvattu. Kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Jos he olisivat muistelleet sitä maata, josta he olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut mahdollisuus palata takaisin. Nyt he kuitenkin pyrkivät parempaan maahan, nimittäin taivaalliseen.” Hebr. 11:10,13,14,15, 16.

Loppusana
Seurakunnassa ei siis voida tuoda esille poliittisia asioita puolesta tai vastaan. Tämä linja meidän on ehdottomasti pidettävä.
Seurakunnan toimintasisältö on pelkästään hengellistä, Raamatun asioihin pitäytymistä, sielujen pelastusta ja uskoon tulleiden rakentumista Jeesuksessa, lähetyskäskyn toteuttamista. ”.. ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Efes. 3:19.

Rakkautta seurakuntaan!
Meillä kaikilla on oma kantamme poliittisista näkemyksistä. Tässä asiassa tarvitaan siis erityistä Pyhän Hengen johdatusta, että voimme luovia olemaan yhtä rakkauden käskyn mukaisesti. Tämä on mahdollista vain siten, että seurakunta on politiikasta vapaa vyöhyke. Emmkä voi edellyttää, että kaikilla olisi samanlaiset poliittiset näkemykset tai samat ehdokkaat! Sen tähden politiikka pitää pysyä seurakuntatoiminnan ulkopuolella.

Lue lisää tästä:
Esivallalle alamaisuus

Rukous- ja siunausterveisin
Weijo Lindroos