Tekijä: --

SAIN KUOLEMANTUOMION

Sain rikoksistani korkeimman mahdollisen rangaistuksen. Minut tuomittiin kuolemaan. Anoin armahdusta tuomiooni, mutta en saanut. Korkeimman oikeuden päätökselle ei annettu valitusoikeutta. Eikä löytynyt yhtäkään lieventävää asianhaaraa, jonka perusteella armahdus olisi voitu hyväksyä. Kuolemantuomio oli siis pistettävä käytäntöön. Mutta kysymys oli nyt vielä siitä, miten se pitäisi toteuttaa?
Rikokseni oli suurin olemassa olevista synneistä. (Siitä lisää tuonnempana.) Siksi oikeudenmukaisen rangaistuksenkin täytyi olla suurin mahdollinen. Tuomion täytäntöönpanoon löytyikin sopiva keino, joka täyttää kaikki rankimman kuolemantuomion vaatimukset: suurimman tuskan ja sisäisen ahdistuksen aiheuttaminen, ruoskinta henkihieveriin, ristiinnaulitseminen sekä hidas ja tuskallinen kuoleminen ristillä, jonka lopuksi veri vuodatetaan pois ruumiista.

Tarkoitanko ed. kuvauksellani Jeesuksen kuolemaa ristillä? Sehän näyttää sopivan Hänen kärsimykseensä ja kuolemaansa. – Mutta miksi puhtaan ja viattoman oli kärsittävä tuskan ja kuolemankauhujen keskellä tapahtuva julma kuolema? Jeesushan ei koskaan syyllistynyt yhteenkään rikokseen, syntiin tai väärintekoon.
Ehkä lukija osaa tässä vaiheessa soveltaa asian siihen, että Jeesus sovitti meille kuuluvan tuomion sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Mutta tämä on osatotuus. Hän kyllä otti päällensä meille kuuluvan syntien rangaistuksen, kuolemantuomion. Mutta se ei tarkoita, että me saisimme sen perusteella jatkaa entisessä elämäntilassamme vapautettuina ja synnit sovitettuina. Se ei tapahtunut minunkaan kohdallani sillä tavalla, vaan kuolemantumioni pistettiin käytäntöön. Hyväksyin sen itsekin, koska olin syyllinen. Minun oli kuoltava. Ja taivaallisen Korkeimman oikeuden määräys on sama jokaiselle, joka on osallinen Raamatussa mainittuun suurimpaan rikokseen, Jumalasta erossa olemiseen. Suurin synti on olla erossa Jumalasta!

Samastuminen.
Kuolemantuomioni toteutettiin siten, että vanha synti-ihmiseni yhdistettiin Jeesuksen kärsimyksiin ja ristinkuolemaan. Näin tilanteeseeni ilmestyi Jumalan armahtava laupeus: Jeesus ansaitsi minulle kuoleman pois syntitilasta. Tämä on myönteinen asia. Todellinen ilon aihe. Vapaus synnin ja lihanmielen vallasta on se suuri ilosanoma. Sain armon ottaa vastaan ja samaistua kaikkeen, mitä Jeesus Kristus on, mitä Hän teki ja opetti, sekä mitä Hänen sijaisuhrinsa ja ylösnousemuksensa sai aikaan. Ristillä ja Jeesuksen ylösnousemuksessa saatiin aikaan kuolema synnille ja samalla ikuinen elämä Hänen Elämänsä yhteydessä. ”Haluan tuntea Kristuksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman ja Hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla Hänen kaltaisekseen samastumalla Hänen kuolemaansa.” Filip. 3:10. Tämän samastumisen armon sain ottaa vastaan 1.1.1974.
Uskoontulon prosessini oli oman kuolemantuomioni päivä. Erossa Jumalasta elänyt synti-ihminen liitettiin Jeesukseen ja Hänen kuolemaansa. Room. 7:9,11 tarkentaa tätä ajatusta: ”Minä kuolin.” Sen jälkeen vanha synti-ihminen myös haudattiin Raamatun opetuksen mukaisesti upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.” Room. 6:4.
Näin samaistuin Jeesuksen kärsimyksiin, kuolemaan, hautaamiseen sekä ylösnousemukseen!
Jumalan Sana tuomitsee ihmisen: ”.. ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka oli tarkoitettu minulle elämäksi, olikin kuolemaksi. Kun synti sai lain käskystä aiheen, se käskyn avulla petti ja tappoi minut.” Room. 7:10,11. Kiitos Jumalalle!
Suurin ilosanoma tässä on siis se, että Jeesus ansaitsi sijaiskuolemallaan meille syntisille KUOLEMAN pois synnin tilasta, ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25. Samoin Hän ansaitsi ylösnousemuksellaan meille uuden, sisäisen ihmisen, ikuisesti kestävän elämän, armon tilan, josta tulimme osallisiksi samaistumalla Hänen ylösnousemukseensa! Jeesus on kaikkemme. Hän on meille”Tie, Totuus ja Elämä”. Joh. 14:6.
”Tämä sana on varma: Jos olemme yhdessä Hänen kanssaan kuolleet, saamme Hänen kanssaan myös elää.” 2 Tim. 2:11. Saamme siis jo nyt elää hengellisesti katsoen kuolemanjälkeistä elämää. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.” 2 Kor. 5:17.
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa.” Joh. 12:24.
Ihminen on olemassa joko kuoleman tilassa ilman Jeesusta tai armon kautta saadussa ELÄMÄN tilassa Jeesuksen kanssa. Fyysinen kuolema on eri asia. Se on kaikkien osana, mutta se on uskossa olevalle vapautuksen päivä, jolloin hän pääsee irti ruumiistaan. 2 Kor. 5:8. Fyysinen kuolema ei vahingoita meidän sisäistä ihmistämme ja ikuista elämäämme.
”Hän (Jeesus) on ilmestynyt .. poistaakseen synnin uhraamalla itsensä. Ja niin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio, samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta Hän ottaisi pois monien synnit, ja Hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka Häntä odottavat.” Hebr. 9:26-28.
”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut (fyysisesti).” Joh. 11:25.

Uskoon tulleina elämme uuden luomuksen elämää: ”Tehän (vanha synti-ihmisemme) olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte Hänen kanssaan kirkkaudessa.” Kol. 3:3,4.
Ikuisen Elämän mahdollisuus on siis ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. Mm. yksikään uskonto ei voi vapauttaa ihmistä irti synnistä ja kuolemantuomion alaisuudesta. Sen saa aikaan vain Jumalan armo, jonka otimme vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Kol. 2:6,7. Näin Jeesuksen pelastustyön armo tuli osaksemme ja aktivoitui meitä hyödyttäväksi todellisuudeksi.
”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita…. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:31-36. Matt. 11:28-30.

SYNNIN TILASTA ARMON TILAAN.
Suurin ja pahin synnin ja rikollisuuden muoto on olla erossa Jumalasta. Olemassaoloni ilman yhteyttä Jumalan kanssa täytti siis suurimman synnin ja rikollisuuden tuntomerkit. Siihen tilaan ei ole olemassa armahduksen mahdollisuutta. Jumala ei halua korjata pilaantunutta syntielämää. Hänelle jäi ainoaksi mahdollisuudeksi luoda uusi ihminen vanhan aadamilaisen ihmisen tilalle. Tämä sisäisen ihmisen uusi elämä tapahtui uudestisyntymisessä, jossa Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuselämä tuli sisimpäämme Pyhän Hengen kautta. Joh. 3:3-5. Ef. 1:13. 2:10. Ottaessani vastaan ylösnousseen Jeesuksen, siirryin Aadamista Kristukseen. Minusta tuli uusi ihminen, ” uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17 – 6:2. Sisäinen ihmiseni on nyt elämänyhteydessä Häneen. Saan elää kuolemantuomion jälkeistä uutta elämää, en enää synnin sokaisemana rikollisena, vaan Jumalan luomana uutena ihmisenä.
Uuden elämäni kantaisä on Jeesus, ei enää Aadam. Olen syntynyt Jeesuksesta ja katkaissut siteet Aadamin suvun jälkeläisyyteen. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:27.”Koska kuolema on tullut ihmisen (Aadamin) kautta, niin myös kuolleiden ylösnousemus on tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki (Jeesuksen vastaan ottaneet) tehdään eläviksi Kristuksessa.” 1 Kor. 15:21,22. Uusi arvoasemamme on siis oleminen”KRISTUKSESSA”.

Raamattu määrittelee Jumalasta erossa olemisen kuoleman tilaksi. Efes. 2:1-8. Sellaisessa ihmisessä ei ole Jumalan Elämää. Ja mikäli siinä kuoleman tilassa oleva kuolee fyysisen kuoleman ilman uskoon tulemista, pysyy hän ikuisesti kuoleman tilassa, siis erossa Jumalasta. Se ei tarkoita tyhjiin raukeamista, vaan tietoista olotilaa. Mutta kun uskossa Jeesukseen oleva ihminen kuolee fyysisen kuoleman, pysyy hän yhteydessä Jeesuksen ylösnousemuselämään. Olemme samaistuneet Hänen ristinkuolemaansa, sekä ottaneet vastaan Jumalan Elämän Jeesuksessa. Tämän tähden saamme elää ikuisesti. ”Kun te nyt olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23. Gal. 6:14. Aito uskoon tuleminen on ”ahdas portti” (Matt. 7:13,14) koska se on kuolemantuomion vastaan ottaminen.

Meidät on ostettu.
Kiitos Kuninkaallemme Jeesukselle, joka maksoi meistä korkeimman mahdollisen hinnan ansaiten meille kuoleman kuolemallaan ja ELÄMÄN ylösnousemuksellaan. Kiitos Herralle! ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen.” Ilm. 1:5,6. Kiitos Jeesus! ”Sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme.” 5:9,10. ”Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” 1 Piet. 1:18,19.

Vanhan ihmisen kuoleminen ei siis ole kielteinen asia, vaan päin vastoin, se on ilon ja riemun asia. Kiitos Jeesus! Synnille kuoleminen on mitä suurin onnemme aihe. Hallleluja! Saamme uusina ihmisinä elää ikuisesti! Olemme jo nyt vapaita ja onnellisia saadessamme elää Luojamme yhteydessä. Uskoon tulleina olemme kuolemaan tuomittujen joukko, joille annettiin armo tulla uusiksi ihmisiksi Armahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Näin sanoo Raamatu:
”Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sitten kuin Hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää Häntä vallitse. Sillä minkä Hän kuoli, sen Hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä Hän elää, sen Hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:4-11.
Aamen.
”Pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:11.

Weijo Lindroos
Turku

Kristityn elämänsisältö

”Harrasta näitä, elä näissä… ” 1 Tim. 4:15. KR. 33/38.

Ihminen kaipaa elämäänsä sisältöä, tapahtumia, toimintaa, vauhdikkuutta, ystäviä, jne. Sosiaalinen ihmissuhdeverkostomme on hengellisessä elämässämme tärkeä tekijä. Tarvitsemme ihmisiä, joista välitämme ja jotka välittävät meistä. Jumala on luonut meidät rakastamaan ja saamaan rakkautta; sekä kutsumaan muitakin Jumalan rakkauden osallisuuteen. Siinä on kristillisen elämämme suuri pääsisältö. Joh. 13:34,35.
Saamme myös päivittäin ottaa vastaan mahtavia lukuelämyksiä elämämme Kirjasta, Raamatusta. Sisäinen ihmisemme vahvistuu ja saa monipuolista ravintoa Jumalan Sanasta, sen ”jännityskertomuksista” tai toisaalta kyyneliin asti liikuttavista herkistä Psalmeista. Puhdas opetuksen sana Raamatun sivuilla on henkeä salpaavan ihanaa. Se kattaa kaikki elämämme alueet.
Lähetyskäsky, Jeesuksesta kertominen erilaisissa tilanteissa, tuo joskus vauhdikastakin menoa arkeemme.
Kaiken ed. m. lisäksi Jumala on antanut meille kodin, perheen ja seurakuntayhteyden. Ihmissuhdeverkostomme on laajaa, ulottuen työmaalle, kouluun, harrastuksiin, naapureihin. Seurakunnan ulkopuoliset ihmissuhteet ovat tärkeitä sitä varten, että saisimme autetuksi heitäkin uskon tielle, löytämään pelastuksen Jeesuksessa. Siksi rukoilemme joka päivä pelastumattomien lähimmäistemme puolesta. Ja Jumala tahtoo meitäkin enemmän pelastaa kalliita ikuisuussieluja. Hän tahtoo, että mm. omaisemme tulevat uskoon. 1 Tim. 2:4. Apt. 16:31. Elämämme tarkoitus on saada kaikki omaisemme ja ystävämme sisälle pelastukseen ja seurakuntalaisiksi. Kun ihminen tulee uskoon, hylkää syntielämänsä ja tulee raamatulliselle kasteelle, on hän siinä prosessissa tullut seurakuntalaiseksi. Silloin hänelle kuuluu oikeus olla uskovien yhteydessä täysivaltaisena Jumalan seurakunnan jäsenenä. Jeesus on ostanut meidät kuningaskuntansa jäseniksi ja kirjoittanut nimemme taivaan kirjoihin. Luuk. 10:20. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle, ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti!” Ilm. 1:5,6.

Seurakuntatoiminta antaa meille raikasta elämänsisältöä. Odotamme aina innolla kokouspäivää, jolloin saamme nähdä rakkaita uskovia. Kiitämme Jumalaa kaikista uskoontulleista. Daavidkin lauloi Jumalan pyhistä näin: ”Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni.” Ps. 16:3. KR. 33/38. Seurakuntayhteydessä saamme voimaa ja halua yhteisesti kilvoitella ja taistella syntiä ja maailmallisuutta vastaan. Tämäkin pitää vapaan elämämme virkeänä. Room. 6. Hebr. 12:3,4. Gal. 5:1,2.

Rakkauden täyttämä elämämme on saanut alkunsa Jumalasta.

”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.” 1 Joh. 4:19. Raamatun suurin käsky on: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” Markus 12:29-31.

Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan vuodattamalla oman rakkautensa meidän sydämiimme ”Pyhän Hengen kautta”. Room. 5:5. Näin ymmärrämme, että voimme rakastaa lähimmäistämme oikein vain Jumalan rakkaudesta käsin rakastamalla ensin Jumalaa yli kaiken. Jos emme rakasta Jumalaa, emme voi rakastaa lähimmäistämme. Jos emme rakasta lähimmäistämme, on se merkki, ettemme rakasta Jumalaa. 1 Kor. 13.

Jeesus on ”Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”. Hänen sijaisuhrinsa Golgatan ristillä on avannut meille Tien Hänen Elämänsä osallisuuteen. ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7.

Jumalan Elämä meissä ei pääty koskaan!
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Sinua siunaten,
Weijo Lindroos,
Turku

”MAHDOTONTA UUDISTAA PARANNUKSEEN”

Hebrealaiskirjeen 6:4-6 ja 10:26-31. kerrotaan armosta luopuneista. Tämä Raamatun asia on vaivannut monia kristittyjä. Jotkut ovat joutuneet suureen epätoivoon Jumalan pyhien sanojen edessä. Siksi asia vaatii selvennystä. Jeesus on HYVÄ Vapahtaja, joka ei tahdo hylätä omiaan. ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.” Joh. 6:37.

Opetuksen pohjaksi sopinee tämä Raamatun lupaus: ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat (ja pysyvät). Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2. ”Ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8:38,39.
Tähän armoon saimme tulla synnintunnon kautta uskoon tulossa. Vapautus syntitilasta tapahtui kun otimme vastaan Jeesuksen Pelastajaksemme, hylkäsimme synnissä elämisen ja annoimme haudata vanhan syntielämämme upotuskasteessa Hänen nimeensä. Apt. 2:38,41. Room. 6:4-11.”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:27. Tosin syntimme sovitettiin Golgatalla jo n. 2000 vuotta sitten. Mutta ristillä ansaittu armo ei hyödyttänyt meitä ennen pelastuksen vastaan ottamista. 2 Kor. 6:1,2. Joh. 1:12.
Uskoontulosta alkoi kotitie. Pyhä Henki alkoi johdattaa meitä. Ja Hän auttaa meidät näkemään syntimme sekä aina langetessamme herättää omantuntomme kokemaan synnintuntoa. Pyhä Henki osoittaa meille yhä uudestaan ristin veren armolähdettä. Joh. 16:8-15. Saamme puhdistua ”kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta”. 2 Kor. 7:1. Näin opimme säilyttämään ”uskon ja hyvän omantunnon, jonka jotkut ovat hylänneet ja siksi joutuneet uskossaan haaksirikkoon.” 1 Tim. 1:19. Saamme Jeesuksen verellä lunastettuina kulkea ristin tiellä ”voittosaatossa Kristuksessa.” 2 Kor. 2:14,15.

– Kiitos Herra, että ”sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset.” Ilm. 5:9. Tässä verellä pestyjen joukossa saamme olla turvallisella mielellä. Olemme pelastuneita. Ja siinä joukossa pysyen pääsemme perille, ”jos pysymme Hänen hyvyydessään”, armon ja totuuden tiellä ja ”säilytämme toivon varmuuden loppuun asti”. Hebr. 6:11. ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi.” Joh. 1:16.

PELASTUKSEN MENETTÄMINEN
Pelastuksen voi menettää ainoastaan tahallisen valinnan kautta hylkäämällä armon ja päättäen lähteä pysyvästi takaisin syntielämään. ! Lankeemukseen jääminen on synti, josta Hebr. 6:4-6. varoittaa. Siitä seuraa omantunnon paatuminen ja sydämentilan saastuminen. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sananl. 4:23.
Joskus joudumme itkien ja häpeillen menemään rukoukseen kohtaamaan Jeesusta. Siinä katumuksen kyynelten keskellä saamme kertoa kaikki tuntomme Hänelle ja pyytää uutta armahdusta. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen. ”” Sananl. 28:13,14.
”Siksi me sanomme turvallisin mielin: ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?” Hebr. 13:6.

Kauas Isän kodista ajautunut tuhlaajapoikakin sai nousta ylös sikakaukalostaan sekä peseytyä ja pukea päällensä puhtaat vaatteet. Luuk. 15:10-24. Israelin kansa lankesi yhä uudestaan samoihin synteihin. He luopuivat kauas Jumalasta, tuhlaajapojan tielle. Luuk. 15:10-24. Mutta aina uudestaan Jumala kutsui luopiokansaa takaisin: ”Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat.” Jes. 30:18. Aina uudestaan Hän lähetti profeettansa kutsumaan kansaansa takaisin armoon: ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra.” Jer. 3:14. Mutta Israelin luopuminen jatkui yhä uudestaan… (Tuom. 2) kunnes sille viimein tuli piste. Puolelta toiselle heittelehtimistä ja Jumalasta luopumista tapahtui lopulta niin pitkään, että synnin maljat täyttyivät: ”Myös kaikki pappien johtomiehet ja kansa harjoittivat yhä enemmän uskottomuutta jäljittelemällä kaikkia muiden kansojen iljettävyyksiä. Näin he saastuttivat Herran temppelin, jonka Hän oli pyhittänyt Jerusalemissa. Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti jo varhain ja aina uudestaan heille varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä Hän sääli kansaansa ja asumustaan. Mutta he ivasivat Jumalan sanansaattajia, halveksivat Hänen sanaansa ja pilkkasivat Hänen profeettojaan, kunnes Herran viha Hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei parannuskeinoa enää ollut.” 2 Aikak. 36:14-16.
Mutta siinäkään vaiheessa Jumala ei hylännyt kansaansa niin, että olisi antanut heille lopullisen tuomion, vaikka ottikin suojelevan kätensä pois heidän päältään, ja niin Israel sai maistaa oman valintansa seurauksia pakkosiirtolaisuuden kurjuudessa. Mutta siellä Baabelin synkässä ja armottomassa synnin maailmassa he taas alkoivat huokailla Jumalan puoleen. Neh. 1. Samoin Egyptin orjuudessa. 2 Moos. 2:23-25. JA TAAS JUMALA KUULI sekä palautti heidät takaisin armoliittoonsa. Jumala toimii edelleen saman periaatteen mukaan. ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista, ja se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi.” 1 Kor. 10:11. Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Psalmi 91:14. Saamme riippua kiinni Jeesuksessa ja luottaa Hänen armoonsa. Mutta samalla ymmärrämme, ettei yhä uudistuva Jumalan armo ja rakkaus tarkoita lupaa langeta syntiin. Olemme saaneet uuden mielen, niin ettemme enää tahdo elää synnissä. Se on armon sanoma langenneelle, joka ei tahdo jäädä rypemään likaojaan. / Saul jäi lankeemukseensa, vaikka olisi saanut palata takaisin armoon vain kuninkuutensa menettäneenä. 1 Sam. 15:26.28. Daavid nousi julmasta synnistään katuen ja rukoillen, ja sai armon. 2 Sam. 11,12. luvut sekä Psalmi 51. ”.. pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa Häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan.” Hebr. 12:1-3.

Jeesus sanoi kyllä kovia sanoja fariseuksille, jotka eivät tahtoneet ottaa vastaan armoa ja pelastusta, vaan pilkkasivat tietoisesti Pyhän Hengen tekoja: ”Sen tähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi. Mutta jos joku puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.” Matt. 12:(24)31‭-‬32.
Samoin Hebr. 6:4. on vakava sanoma, miten ”mahdotonta on uudistaa parannukseen niitä… jotka ovat luopuneet”. Se tarkoittaa siis sellaisia, ”jotka ovat luopuneet” Jeesuksesta, uskosta ja kilvoittelusta. He ovat omasta päätöksestään lopullisesti jääneet syntitilaansa sekä alkaneet häpäistä Jeesusta julkisesti. Hebr. 6:6.
Siis syntitilaan jäävä ei voi päästä perille taivaaseen. Mutta elämän tiellä kilvoitteleva kulkee voittosaatossa Taivaan kotiin. ”Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme Hänestä valehtelijan eikä Hänen sanansa ole meissä.” 1 Joh. 1:6-10. Tämä on Jumalan lupaus!

Lankeemukseen jääminen on suurin synti. Sellainen on omalla valinnallaan päättänyt, ettei enää tahdo puhdistua, joten sellaiselle ei ole armoa. Syntitila ja armontila eivät sovi yhteen. Hebr. 10:26-31.
Mutta ihmiselle, joka kauhistuu ajatusta, että olisi tehnyt lopullisen ja anteeksiantamattoman synnin, kuuluu varma armon sana: ”En minä sinua hylkää enkä jätä.” Saat turvallisin mielin tietää: SINUN SYNTISI ANNETAAN nyt anteeksi. Ota siis vastaan tämä armo Jeesuksen sijaisuhrin ja veren kautta. ”Koska Hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, Hän kykenee kiusattuja auttamaan.” Hebr. 2:18. ”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha.” Jes. 53:5.

Raamattu lupaa sinulle, joka olet katuva, synneistäsi murehtiva Jumalan lapsi, että sinä saat tänään alkaa uudestaan. Ristin uhri riittää puhdistamaan ja uudistamaan sinut. Polvistu rukoukseen ja anna Pyhän Hengen vuodattaa sisimpääsi Jumalan rakkaus sekä kokonaisvaltainen pelastus, jonka Jeesus on ansainnut Golgatan ristillä ja ylösnousemuksessaan. Sano itse omin sanoin ja ääneen Jeesukselle nämä ajatukset: ”Jeesus, annan nyt elämäni uudestaan sinulle. Teen sen ehdoitta. Luotan ristisi armoon ja kestävään pelastukseen, joka pysyy voimassa minun kohdallani. Kiitos Jeesus!” Aamen.

Sinä, rakas lukija, saat nyt syntisi anteeksi!

Siunausterveisin,
Weijo Lindroos

PEDON MERKKI / ym. MERKITYT IHMISET

Pohdintojani ja Raamatun kohtia avuksi aiheen tutkimiseen.

KRISTUKSELLE MERKITYT.
Ensimmäinen siunauksen asia on, että Jeesus lupaa kirjoittaa meihin oman nimensä, ”oman uuden nimeni”. Ilm. 3:12. Mitä tämä merkitseminen, Hänen nimensä kirjoittaminen meihin, tarkoittaa? – Sitä, että Hän on merkinnyt ja sinetöinyt omansa hengellisesti:
”Älä pelkää, sillä minä olen sinun lunastajasi, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” Jes. 43:1. Efes. 1:13. ”Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt.” Jes. 49:16. Nämä vanhan liiton lupaukset kuuluvat myös meille, jotka olemme ottaneet vastaan Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa: ”Niin monta kuin on Jumalan lupausta, ne ovat Hänessä kyllä. ” 2 Kor. 1:20. Hän kirjoittaa verellään ostamiinsa ihmisiin merkinnän ”MINUN”. Se on kirjoitettu ”elävän Jumalan Hengellä.” 2 Kor. 3:3. Kiitos Jumalalle! Meissä on omistusmerkintä! Se on Sydämemme sisimmässä oleva Jeesuksen Kristuksen Elämä: ”..sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. ”Eikä mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. Room. 8:39. Uudestisyntymisessä eli uskoon tulossa meihin on painettu Jumalan sinetti sydämiin. Ja nimemme on elävien kirjoissa, ”elämän kirjassa taivaissa”. Luuk. 10:20. Olemme Taivaan valtakunnan kansalaisia. Meissä on Jumalan hyväksymismerkintä: ”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena hänen omaisuutensa lunastamiseksi, hänen kirkkautensa ylistykseksi.” Efes. 1:13,14. Tämä merkitsemisemme on yksi merkittävä osa Mooseksen lain täyttymyksessä: Aaronin pappeudessa Oli otsalla ”otsakoriste puhtaasta kullasta”. Siihen oli kaiverrettu sanat: ”HERRALLE PYHITETTY”. 2 Moos. 28:36. Käytössä olivat myös raamatunlausekotelot kädessä ja otsalla. Samoin on nyt uudessa liitossa kirjoitettu omistusmerkintä sydämiemme lihatauluihin, ”ei musteella vaan elävän Jumalan Hengellä!” 2 Kor. 3:3. Olemme sisällä Aaronin pappeuden täyttymyksessä. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 2:9. ym.
”Joka voittaa, siitä minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta minun Jumalani luota, ja oman uuden nimeni.” Ilm. 3:12.

Olemme uskoon tultuamme merkittyä kansaa:
Olemme sisäisellä sinetillä merkittyjä, ja sen perusteella Jumalan suojelun alaisia. Efes. 1:13,14. ”Hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.” 2 Kor. 1:22. Meissä on siis Pyhän Hengen sinetti merkkinä siitä, että olemme Jeesuksen kalliilla verellä lunastettuja Hänen kuningaskuntansa jäseniä. Ilm. 1:5,6. ja 5:9,10. Luuk. 10:20. 1 Piet. 1:18,19. Vertaa 2 Moos. 12:13. ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9.

Myös seurakunta voi merkitä kapinoivan jäsenensä: ”Jos joku ei tottele sitä, mitä olemme sanoneet tässä kirjeessä, pitäkää häntä merkittynä älkääkä seurustelko hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi.” 2 Tes. 3:14. Merkitseminen ei tarkoita näkyvää leimaa otsassa, vaan yhteyden ulkopuolelle sulkemista. 1 Kor. 5:13. Paatuneen omantunnon merkki näkyy ihmisen käytöksessä, ja näkymättömässä maailmassa.

Meissä ei voi olla kahta omistusmerkintää.
Pyhän Hengen merkki sydämissämme on varma tae, ettei pedonmerkkiä voi tulla meihin. Synnin valta on katkaistu Jeesuksen veren kautta. Mikään paha ei pääse pesimään sydämeemme. Mutta synnissä elävät ovat pedon valtapiirissä siihen asti kunnes tulevat merkityiksi Pyhän Hengen sinetillä. Efes. 1:13,14. Room. 8:9. Uskosta osattomissa siis jo on omistusmerkintä, koska he ovat ”vihan lapsia”. Efes. 2:1-3. He ovat sinetöidyt paholaiselle. Siitä pääsee irti Jeesus-oven kautta. Joh. 10:8. / Apt. 26:17,18.
Uskoon tulleissa siis on pelastuksen sinetti, joka annettiin sydämiimme oman vapaan valintamme kautta. Joos. 24:15. 2 Kor. 6:1,2. Samoin voimme siis ajatella Ilm. 13:14-18. kerrotusta pedon merkistä, joka otetaan (sisäiseen ihmiseen) oman tietoisen valinnan kautta sydämen paatumuksen seurauksena ja sen merkiksi. Mm. Hebr. 6:4. ja Mark. 3:28-30. mainittu lopullinen paatumus liittyy pedonmerkkiin. Sillä merkillä sinetöidään ihmisen ikuinen kohtalo. ”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja tekopyhien valehtelijoiden vaikutuksesta, joiden omatunto on merkitty poltinraudalla.” 1 Tim. 4:1,2. Sellaiset ovat ottaneet paholaisen merkin.

PEDON MERKKI
Novum osa 4. kommentti Ilm. 13:16 opettaa siitä näin: ”Pedon merkki on eräänlainen suositus, jota ei voi saada kieltämättä Kristusta.”

Raamatun sana:
”Se (peto) yllyttää maan päällä asuvia tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi eloon. Se on saanut vallan antaa pedon kuvalle hengen, niin että pedon kuva jopa puhuisi ja saisi aikaan sen, että kaikki ne tapettaisiin, jotka eivät kumarra pedon kuvaa. Se saa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin, niin ettei kukaan voi ostaa eikä myydä paitsi se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Ilm. 13:14-17.
Ko. tunnusmerkin tai sen vastineen, ”pedon nimen” tai sen luvun ottaminen omaksi merkiksi, on siis eräänlainen ”palkinto” siitä, että ihminen on valinnut puolensa. Emme vielä tiedä, mitä kaikkea ko. merkkiin sisältyy ja mikä tuo merkki on ja mikä on pedon nimen merkki, onko se jollain tavalla ulkoisestakin ihmisestä näkyvä vai jotain aivan muuta. Seurauksena nimen merkin ottamisesta on ikuinen kadotus: ”Heidän vaivansa savu nousee aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän eikä yön lepoa, niillä jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.” Ilm. 14:11. Siitä voi esittää vain arvailuja. Mutta voimme rukouksessa kysellä asiaan selvyyttä. Nyt lopunaikana tämäkin vaikea asia avautuu. Dan. 12:4.
Jeesus siunatkoon niitä tutkijoita, jotka yrittävät rukoillen selvittää, mitä ovat Ilm. 13. luvussa mainitut
– peto
– pedon kuva
– pedon henki
– pedon merkki
– pedon nimi
– pedon nimen luku?
Nämä kaikki pitää tietää ennen kuin voi tietää mikä on pedon merkki, 666.

Raamatussa on mainintoja näkyvästi merkityistä ihmisistä:
”Sitten Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä.” 1 Moos. 4:15. Merkki oli silloisessa maailmassa kaikkien nähtävissä?
Myös ympärileikkaus oli näkyvä liiton merkki juutalaisten lihassa. 1 Moos. 17:10-14.
Veri oli henkivaltoihin asti näkyvä merkki suojana tuhoojaenkeliä vastaan Egyptistä lähdön aikaan. 2 Moos. 12:12,13. 13:9. Jumalan kansa oli silloin veren merkin takana suojassa: ”Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät.” 2 Moos. 12:7. ”Veri on merkkinä taloissa, joissa te olette. Kun näen veren, minä menen ohitsenne, eikä tuhoava vitsaus osu teihin, kun minä rankaisen Egyptin maata.” 2 Moos. 12:13.
”Tee otsakoriste puhtaasta kullasta ja kaiverra siihen sinettisormusten kaiverrusten tapaan ’Herralle pyhitetty`.” 2 Moos. 28:36.

Näkymätön merkki:
Jumalan Sanan opetuksissa pysyminen on merkki: ”Olkoon tämä säädös kuin merkki kädessäsi ja muistutus otsallasi, että Herran opetus olisi suussasi, sillä Herra vei sinut väkevällä kädellä pois Egyptistä. … Ja se olkoon kuin merkki kädessäsi ja muistutus otsallasi siitä, että Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä.” 2.Moos 13:9,16. Vertaa Ilm. 13:16.!!!
Totuuden mukaan eläminen näkyy elämäntapana. ”Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun! Mehän olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle niin pelastuvien kuin kadotukseen joutuvienkin joukossa.” 2Kor. 2:14,15. ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2 Kor. 3:18. Näin Kristuksen kirkkauden evankeliumi levittää valoaan. 2 Kor. 4:6. ”.. että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” 2 Kor. 4:10.
Jumalan nimi on pelastuneiden otsissa. Ilm. 22:4. Se saattaisi kuvata otsan takana olevaa ajatusmaailmaamme, jossa ”näkyy”, että olemme tulleet täyteen ”Jumalan kaikkea täyteyttä”. Efes. 3:19. Saman suuntaista ajatusta voisi kuvata Hesekielin tekemä merkki ihmisten otsissa? – ”Kulje läpi kaupungin, läpi Jerusalemin, ja tee merkki niiden miesten otsaan, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia iljettäviä tekoja, joita tehdään sen muurien sisällä.” Hes. 9:4. Näiden oikeamielinen murhe vääryydestä merkittiin heidän otsiinsa (2 Kor. 7:10), aivan kuin otsassa olisi otsikko: ”tämä on ottanut vastaan rakkauden totuuteen”. 2 Tess. 2:10-12. Se merkki näkyy Taivaassa.

Ihmiset merkkeinä.
Jeesus oli Joonaan merkki. Hän sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.” Matt. 12:39.
”Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme Herran Sebaotin merkkeinä ja ihmeinä Israelissa, Hänen, joka asuu Siionin vuorella.” Jes. 8:18.
Myös jotkut profeetat olivat itsessään merkkejä: ”He ovat ennusmerkin miehiä, sillä katso, minä annan tulla palvelijani Verson.” Sak. 3:8. Hoos.
”Herra antaa teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi.” Jes. 7:14. 9:5. Joh. 6:27.

Ilm. 7. ja 14. luvuissa mainitut 144 tuhatta merkittyä ovat saaneet tunnistusmerkin, joka ”näkyi” vain näkymättömässä maailmassa. Samoin Ilm. 13:16. mainittu pedonmerkki saattaa siis olla kuvaannollinen, joka näkyy henkivalloissa. Joka tapauksessa pedon merkin vastaan ottamista on edeltänyt omantunnon paaduttaminen, merkitseminen ”poltinraudalla”, jonka johdosta heillä ei enää ole omantunnon tuskia, synnintuntoa; ”.. joiden omatunto on merkitty poltinraudalla”. 1 Tim. 4:2. Hebr. 6:4-6. 10:26-31. Näiden ”luopioiden” paatumuksen merkki on siis sydämissä oleva kuollut omatunto. Ef. 6:10-18. Sellaiset ovat itse valinneet tuhonsa tien ja tulleet paholaisen merkitsemiksi.
^”Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin orjia kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita.” Room. 6:16-18.
Mutta kiitos Jumalalle! ”Meidät (uskoon tulleet) on yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. … Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:4,5,11. ”Teidät on haudattu Hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös herätetty Hänen kanssaan uskon kautta. Tämän uskon vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista.” Kol. 2:12.

Näin olemme uskoon tulossa ottaneet Jumalan merkin ”otsiimme” elämänasenteeksemme, sekä käsiimme kuuliaisuuden teoiksi.
Pedon merkki ei siis ole kirjaimellisesti otettava mikrosiru tms. näkyvä ja aineellinen merkki sen enempää kuin meihin uskoviin painettu Jumalan sinetti. Efes. 1:13,14. Ilm. 7:3. 14:1. ym.

”Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Joos. 24:15.

Siunaten,
Weijo Lindroos