Tekijä: --

Pääsetkö taivaaseen?

Posted on by --

”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan Hän: ”Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2.

Raamattu puhuu monin paikoin ihmisen pelastumisesta. Mutta kaikki eivät ymmärrä, MISTÄ ja MIHIN Jeesus meidät pelastaa. Raamattu selventää asiaa:
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:16. Jeesus sanoo siinä, että uskoon tullut on pelastunut kadotustuomiolta uskoessaan pelastussanoman ja korjatessaan suhteensa Jeesukseen ja ristintyöhön sekä sitten ottaessaan raamatullisen upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Näin Jeesus nyt kutsuu sinua tekemään! Jeesuksen vastaan ottaneena ja parannuksen tehneenä saat tulla kasteelle. Synti-ihmisesi haudataan kasteen hautaan (Room. 6:4) ja kastevedestä nousee ylös Jeesuksen ylösnousemuselämässä sisällä oleva ihminen, jonka elämä on ”kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Kol. 3:3,4. Pelastuneen arvoasema on siis olla ”Kristuksessa”, kun taas kadotukseen matkalla oleva ihminen on ”Adamissa”. Room. 5:18,19. ja 6. luku. 2 Kor. 5:17. Ym.
”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette pukeneet Kristuksen päällenne. … te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” Gal. 3:27-29. Muut ihmiset ovat kuoleman tilassa, ”Adamissa” (1 Kor. 15:22,45. Efes. 2:1-8) matkalla kadotukseen.
Jeesus pelastaa ihmisen kadotustuomiolta, ”uskon kautta Hänen vereensä” (Room. 3:23-25), liittämällä meidät itseensä ja rakkautensa vaikutuspiiriin. Hän kärsi sijaisuhrillaan meille kuuluvan syntiemme rangaistuksen. Jes. 53:5. Kiitos Herralle! Pian Hän tulee hakemaan omansa taivaaseen. Apt. 2:41-47. Joh. 14:1,2.
Jeesus pelastaa Saatanan vallasta. Hän lähetti meidät ”avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:18. Efes. 2:1-8.
Jumalan armon vastaan ottaneet eli uudestisyntyneet ja raamatullisella kasteella käyneet pääsevät siis taivaaseen. Joh. 3:3-7.
Jeesus meni ristintyönsä jälkeen ”itse taivaaseen, ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme”. Hebr. 9:24. Meille on Hänen kauttansa avattu tie Jumalan yhteyteen: ”Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään.” Hebr. 10:19. Apt. 22:16.
Perintömme on ”talletettuna taivaissa” (Kol. 1:5), jonne Jeesus meni valmistamaan meille sijaa, josta Hän tulee hakemaan meidät sinne, missä Hän nyt on, eli siis taivaaseen. ”Että tekin olisitte siellä, jossa minä olen.” Joh. 14:3. Kol. 3:3,4. – Missä Jeesus on, siellä on uskoon tulleiden päämäärä! ”Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1 Tess. 4:16-18) taivaassa.
Meidät on asetettu ”taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa”. Efes. 1:6. Ja ”meillä on yhdyskuntamme taivaissa”. Filip. 3:20.

Mutta taivas on Raamatussa myös monimerkityksinen käsite, avaruus- yms. taivaineen. Paavalikin kävi ”kolmannessa taivaassa”, paratiisissa… 2 Kor. 12.
Raamatun lopussa puhutaan myös, että Jumala luo ”uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet”. Ilm. 21:1.
Näin tiedämme, että pääsemme taivaaseen, jonne Jumala luo kokonaan uuden maailman, pelastettujen ikuisen kotimaan.

USKOON TULLEINA ODOTAMME UUSIA TAIVAITA JA UUTTA MAATA:
”Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sen tähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, Hänen edessänsä.” 2 Piet. 3:10-14.

Jeesus on Hyvä Paimen, joka tahtoo ottaa sinut sisälle armoonsa. Sano Hänelle ääneen rukoillen:
Jeesus, auta minua ottamaan vastaan ristillä ansaitsemasi pelastus ja tulemaan uskoon. Johdata elämäni niin, että pääsen taivaaseen.

”Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13.

Weijo Lindroos,
Turku

Diakonit seurakunnan varojen hoitajina

Posted on by --

Jumalan seurakunta perustettiin ristillä Jeesuksen sovintoveren ja ylösnousemuksen kautta. Joh. 2:19-22. 1 Piet. 1:3. Se täytettiin Pyhällä Hengellä helluntaipäivän henkikasteessa. Ja lähetyskäskyn antamisen jälkeen kaikki uskoon tulleet kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Tästä alkoi seurakunnan kokoaminen ja järjestäytyminen paikkakunnittain. Joh. 11:52. Armolahjat alkoivat toimia, sekä vähitellen myös erilaiset seurakunnan palvelutehtävät.

Jumala tahtoo johdattaa jokaisen omansa seurakuntayhteyteen ottamaan vastaan oman paikkansa ja elämänsä tarkoituksen. Pyhä Henki jakaa armolahjoja, armoituksia, Hengen hedelmiä ja mitä moninaisimpia osallistumismuotoja seurakunnan rakentumiseksi. Mutta mistä löytyy tehtävien vastaan ottajia? Lue Room. 12:6-8. Gal. 5:22. Efes. 4:11-16. Jumalalla on tehtävä ja hyvä suunnitelma jokaista varten. Ja kaikki mukana olevat ovat tarpeellisia. Esimerkiksi saarnojen kuuntelijat ovat oleellinen osa seurakunnan toimintaa.

Seurakuntapalvelija, diakoni, on eräs seurakuntaan asetettu virka, palvelustehtävä. Tämä tehtävä alkoi puutteenalaisten auttamisesta. Apt. 6. Se asetettiin seurakuntalaisten auttamiseksi. Seurakunta Raamatussa tarkoittaa uskoon tulleita, parannuksen tehneitä ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä (Apt. 2:41), ei ihmisten perustamia kirkkoja, laitoksia, yhdistyksiä yms.
Jeesuksen sovintoverellä ostetut ihmiset ovat edelleen ainoa Jumalan seurakunta. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 1:18,19.
Tehtävät on asetettu siis raamatullisesti järjestäytyneeseen paikallisseurakuntaan. Mm. Tiit. 1:5.
Alkuseurakunnasta sanotaan: ”Heidän joukossaan ei ollut ketään puutteenalaista, sillä kaikki, jotka omistivat maatiloja tai taloja, myivät ne, toivat kauppasumman ja panivat sen apostolien jalkojen juureen, !!! ja jokaiselle jaettiin kunkin tarpeen mukaan.” Apt. 4:34-35. Huomaa mainittu monikkomuoto; ”maatiloja tai taloja”. Ylimääräiset myytiin. Mutta omaisuuden myymistä ei annettu seurakunnalle käskyksi. Tässä vain todetaan, että jotkut tekivät niin.
Alkuaikana Jumalan siunaus vaikutti uskovissa voimakasta uhrimieltä. Kaikkien yhteinen halu oli huolehtia seurakunnan yhteydessä olevista köyhistä. Niitä silloin riitti, koska yleistä sosiaalihuoltoa ei ollut. Gal. 2:10.
Mutta mihin ja kenelle uhrataan? Tapa viedä rahaa ”apostolien jalkojen juureen” ei edustanut asian lopullista muotoa. Siihen tilanteeseen syntyi diakonin virka. Jumala tahtoi vapauttaa apostolit omaan tehtäväänsä, mm. viemään sanomaa Jeesuksesta ”maailman ääriin” (Apt. 1:8) ja sitten järjestää uskoon tulleet toimimaan seurakuntana. Se oli heidän tehtävänsä. Ja sen tehtävän edestä piti poistaa esteet valitsemalla diakonit hoitamaan ja johtamaan auttamistyötä.

Diakonin tehtäväkuvaus:
”Ne kaksitoista kutsuivat koolle opetuslasten joukon ja sanoivat: ”Ei ole sopivaa, että me ruuan jakelun vuoksi lyömme laimin Jumalan sanan.Valitkaa siis keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat täynnä Henkeä ja viisautta, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Me itse tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.” Tämä puhe oli kaikkien koolla olevien mieleen. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen. Jumalan sana levisi ja menestyi.”Apt. 6:2-7.

Näin diakonit alkoivat huolehtia srk.n yhteisestä ”kukkarosta”. Joh. 12:4-6. Siitä alkoi seurakunnan palvelijan, diakonin, virka. He pitivät luetteloa avustusta tarvitsevista seurakuntalaisista. 1 Tim. 5:9. Myöhemmin tähän tehtävään valittiin myös sisaria. Muun muassa 1 Tim. 3:11. mainitut vaimot saattaa tarkoittaa naispuolisia diakoneita. Mutta myöhemmin tulee hyvin selväksi, että naisia oli seurakuntapalveljoina: ”Suosittelen teille sisartamme Foibea, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (kreik. ekklesias diakonon)” Room. 16:1. Tämä sisar Foibe oli ”ollut avuksi monelle”. (jae 2). Saattaa siis olla, että seurakuntapalvelijat ovat tarkoitetut olemaan avuksi monissa muissakin käytännön avustamistoiminnoissa; luultavasti myös sielunhoitajina. Tätä kuvaa mielestäni opetus, että heidän tulee olla ”kunnioituksen arvoisia ja puheissaan luotettavia” sekä ”säilyttää uskon salaisuus puhtaassa omassatunnossa”. 1 Tim. 3:8-13. Kuullessamme luottamuksellisia asioita on meidän aina muistettava Raamatun pyhä opetus: ”.. älä ilmaise toisen salaisuutta.” Sananl. 25:9.
Kun diakonin virka saadaan toimimaan, voivat seurakuntalaiset tietää kenen puoleen kääntyä elämän murheissa ja vaikeuksissa, ja kenen kanssa voi rukoilla ja keskustella luottamuksellisesti kaikista elämän tilanteista. Mikä tahansa asia painaa sydäntä, voit ottaa ensin yhteyttä seurakuntapalvelijoihin. – Nyt rukousta, että Jumala johdattaa tämänkin tehtävän toimimaan.
Ahdistavassa ajassamme näemme ympärillämme paljon sairaita ja kärsiviä, monenlaisten kipujen ja tuskien ahjossa kilvoittelevia lähimmäisiä. Monilla on myös sisäisiä vammoja, haavoja, rikkinäisyyksiä. On masennusta, yksinäisyyttä, surua ja hylätyksi joutumista, rikkoontuneita ihmissuhteita ja pettyneisyyden tuskaa. On myös vaikeita psyykkisiä sairauksia. Siksi jokaisen kristityn tulee olla valmis auttamaan lähimmäistään, eikä sysätä auttamiskuormaa vain joidenkin harteille. Rukousta asian puolesta, että Jeesus saa olla perimmäinen auttamistyön johtaja.

Seurakunnan hyväksi ”kukkaro”-systeemiksi on havaittu Suomen lain mukainen rekisteröity yhdistys. Ja yhteisestä kassasta huolehtiminen tulee luovuttaa diakoneille, jotka ovat seurakunnan valitsemia ja siunaamia rehellisiä, luotettavia ja vastuunsa tuntevia (1 Tim. 3:8-13) sekä Pyhällä Hengellä täytettyjä. Apt. 6:3. Tätä samaa rehellisyyttä, hyväntahtoisuutta ja oikeamielisyyttä Jumala tahtoo kasvattaa jokaiseen omaansa. Ja kaikkien tehtävien tulee toimia vanhimmiston alaisuudessa. Näin Jesus voi olla todellisesti seurakunnan Johtaja, Ylipaimen.
Diakonit olivat alussa yhdessä vanhimmiston ym. seurakuntatyöntekijöiden kanssa vastaamassa paikallisten seurakuntien toiminnasta. Opetuskirjeet osoitettiin paimenille ja diakoneille, mm. Filippissä: ”..kaikille Filippissä oleville pyhille Kristuksessa Jeesuksessa sekä seurakunnan kaitsijoille (eposkopos) ja seurakuntapalvelijoille (diakonois).” Filip. 1:1.
Nämä tehtävät eivät ole ”palkkapaimenvirkoja”, vaan ne hoidetaan oman työn ohessa. Apt. 20:33-35.
Kaikille seurakunnan työntekijöille on annettu siunaava elämän ohje: ”Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. ” Room. 12:16. Hebr. 13:5. Seurakunnassa ei kenenkään sovi olla rahanahne. 1 Tim. 3:3.

Tehtäviin siunaaminen.
Seurakunnan palvelutehtäviin valitut asetetaan toimeensa seurakunnan kokouksessa julkisella siunaamisella kätten päällepanemisen kautta. Tämä tapa on aina kuulunut Jumalan seurakunnan oppiin, jo vanhan liiton ajoilta alkaen. ”Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.” 1 Moos. 48:14-18. ”Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen.” 5 Moos. 34:9. Apt. 9:17-20. 13:1-4. ym.
Kätten päällepaneminen on eräs Kristuksen opin alkeista. Hebr. 6:1-2. Näin siunaamme uskovia seurakuntayhteyteen sekä tehtäviin. 2 Tim. 1:6. Rukoillessa käsi laitetaan pään päälle, ei olkapäille tm.

Seurakuntavirkoja ei kukaan voi itse ottaa. Hebr. 5:4. Efes. 4:11-16. Eikä tehtäviin myöskään voida suinpäin siunata. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Timot. 3:10 (8-13).

Pyhä Henki on johdattava rukoilevaa uskovien joukkoa niin, että ennallistetussa Jumalan seurakunnassa on oleva alkuseurakunnan tavoin vanhimmisto sekä diakonit, jotka huolehtivat raha-asioista ja yhteydessä olevista köyhistä sekä muistakin kärsivistä.
Tämä on raamatullinen suuntamme.

W.L.

Asiasta lisää näissä linkeissä:
Uhraaminen
Raha-asian opetus
Taivassanomat 7/2019

Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa kaste

Posted on by --

Jeesus kastettiin noin 30 -vuotiaana: ”Siihen aikaan Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen. Johannes kuitenkin esteli Häntä ja sanoi: ”Minä tarvitsen kasteen sinulta – ja sinä tulet minun luokseni! ”Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Salli se nyt, sillä näin meidän sopii täyttää koko vanhurskaus.” Silloin Johannes suostui siihen. Ja kun Jeesus oli kastettu, Hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan Hänen päälleen kuin kyyhkynen. Ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Matt. 3:13-17.
”Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen, kun Hän aloitti toimintansa.” Luuk. 3:23.

Opetuslapset seurasivat Mestarinsa esimerkkiä: ”Tämän jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle. Hän oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. Myös Johannes kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä. ! Ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä. He tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ”Rabbi, se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolella ja josta sinä annoit todistuksen, kastaa, ja kaikki menevät Hänen luokseen.” Joh. 3: 22-26.
Kasteeseen tarvittiin siis paljon vettä, että ihminen voitiin kastaa kokonaan. Kasteeksi ei riitä ihmisen osittain kastaminen. Alkukielen sanan baptidzein (kaste) merkitys on ”upottaa veden alle”.

Joh. 4:1,2. kertoo tarkemmin opetuslasten kastamisesta, joka tapahtui siis ennen lähetys/kastekäskyn antamista: ”Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että Hän teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin Jeesus ei itse kastanut vaan Hänen opetuslapsensa.”
Opetuslapset siis kastoivat toisiaan, sekä monia muita ihmisiä, enemmän kuin Johannes Kastaja. Jeesuksen seuraajat ovat aina tahtoneet tehdä Mestarinsa esimerkin mukaan:
”Ja koko kansa, kaikki, jotka häntä kuulivat, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan olevan oikeassa ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät suunnitelman, joka Jumalalla oli heitä varten, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.” Luuk. 7:29,30.
Jumalan suunnitelma on ollut ristintyön jälkeen annetun lähetyskäskyn antamisesta alkaen, että kaikki uskoon tulleet kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen heidän kääntymyksensä jälkeen. Tämän tähden alkuajan seurakunnassa ei ollut kastamattomia, paitsi joissain tapauksissa muutaman tunnin tai päivän ajan, kunnes kastepaikka löytyi. ”Ottakoon kukin teistä kasteen..” Apt. 2:38,41. 10:48. Kolme päivää kastamattomana oleminen sanottiin viivyttelemiseksi. Apt. 9:9 / 22:16.. Kastaminen on siis kuulunut ”Kristuksen opin alkeisiin” jo noin 2000 vuotta. Hebr. 6:2. Se on kuuliaisuuden ja kunnioituksen osoittamista Jumalalle.
”Hän rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.” 2 Tess. 1:8. Joh. 3:36.

Kirkollinen lapsikastekäytäntö on tehnyt tyhjäksi suunnitelman, joka Jumalalla on kaikkia ihmisiä varten. Pietari kehotti näin: ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen!” Apt. 2:38. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä..” Apt. 2:41,42.
Näin ristillä perustettu seurakunta alkoi toimia. Seurakunta, ekkleesia (Engl. Congregation) tarkoittaa ylösnousseen Jeesuksen vastaan ottaneita ihmisiä. ME olemme seurakunta. Ristintyö, Jeesuksen veriuhri ja kuolema kärsimysten keskellä on ikuisen elämämme perustus. Olemme saaneet syntimme anteeksi Hänen sijaisuhrinsa ansiossa.
Sylilasten kastamisesta ei ole opetusta tai esimerkkiä Raamatussa. Ei myöskään kirkkoon kuulumisesta. Sen tähden on hyvä erota kirkosta ennen kastetta. Se kuuluu parannuksen tekemiseen.
Raamattu ei tunne käytäntöä, että joku uskoon tullut voisi jäädä kastamatta. Jeesus antoi lähetys/kastekäskyn noin 40 päivää ristintyön jälkeen. Apt. 1:2,3,9. Tämä on voimassa loppuun asti:
”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo (julistetun evankeliumin) ja (sen jälkeen) saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko (julistettua pelastussanomaa, ei sellaista voida myöskään kastaa, vaan), se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16.
Ensin siis pelastussanoman kuuleminen ja uskoon tuleminen, sitten kaste upottamalla vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Tämä on yksiselitteinen Jeesuksen sekä alkuseurakunnan opetus ja esimerkki. Tähän viittaa myös Efes. 4:5. oleva opetus, ”YKSI KASTE”. Jos joku ei ole kastettu uskoon tulemisensa jälkeen tällä ainoalla raamatullisella kasteella, on hän kastamaton, vaikka olisi montakin kertaa ”kastettu jollain muilla ”kasteilla”.

Anna siis elämäsi Jeesukselle, ja tule kasteelle. Tämä on Jumalan hyvä tahto: ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 10:48. Näin Taivaan siunaus saa täyttää elämäsi.
”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Lue lisää tästä:
Kirjoitukset ei-uskoville – Jeesus-on-Herra.com

Turussa 12.4.2020.
Weijo Lindroos

Seurakunnan armahduskutsu

Posted on by --

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina toivotamme sinut tervetulleeksi löytämään elämääsi oikea sisältö! Se on ennen muuta Jumalan rakkaus ja Totuus.

Jeesus tahtoo antaa syntisi anteeksi!
Hän otti kärsiäkseen sinulle kuuluvan rangaistuksen. Se tarkoittaa, että Jeesus Kristus kuoli sijaisuhrina Golgatan ristillä suurten kärsimysten keskellä sinulle kuuluvalla paikalla. Jes. 53:5. ”Se on täytetty!” Joh. 19:30. Kiitos Jumalalle! Synnin valta on voitettu ja tie Jumalan armoon ja pysyvään rakkauden liittoon Hänen kanssaan on avattu. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9.
Kuolemansa jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista. Hänellä on nyt kuoleman ja tuonelan avaimet. Hänellä on valta antaa syntimme anteeksi ja avata meille armon ovet. Ristintyö on ovi pelastukseen ja vapautukseen kadotustuomiolta.
”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi Hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo Häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen.” Joh. 3:17,18.
Pelastussanoma Jeesuksesta vapauttaa ihmisen tuomitusta tilasta.

Ota yhteyttä. Sovitaan aika tapaamiselle. Voimme keskustella ja rukoilla yhdessä. Jeesus antoi meille lähetyskäskyn mennä auttamaan ihmiset Hänen armonsa tielle: ”Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani.” Matt. 28:19. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20. Jeesus antoi siis meille suuren ja vastuullisen tehtävän: ”Minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.” Matt. 18:18. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Kun rukoilemme yhdessä ja siinä selvitämme asiat Jumalan kanssa kuntoon, saat jatkaa elämäsi matkaa puhtaalta pöydältä armahdettuna, uudestisyntyneenä Jumalan lapsena. Synti siirtyy Golgatalle, jossa Jeesus kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha!” Jesaja 53:5. Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä. Ja sitten on vuorossa syntielämästä erottautuminen ja kasteelle tuleminen. ”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.
”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16. Tämä on Jumalan hyvyyteen liittyvä suunnitelma. Vanha syntielämä saadaan katkaistua, ja uusi elämänyhteys Jeesuksen kanssa saa alkaa.

Jo tässä ajassa sinua odottaa siunauksen tie alkuperäisen kristinuskon armahtavassa ilmapiirissä. Seurakunnassa tahdomme kaikki hyvää toisillemme. Tässä on ajallinen turvapaikkamme. Jeesus ansaitsi meille ikuisen Elämän. Se alkoi sillä hetkellä, kun otimme vastaan Hänet sydämeemme. Ef. 3:17. Jeesus on hyvä Ystävämme ja Paimenemme, joka johdattaa meidät ”viheriäisille laidunmaille virvoittavien vetten tykö”. Psalmi 23. Hänen hyvyytensä saa aikaan, että vapaudut syntielämän tuhoavista vaikutuksista, etkä enää tahdo elää synnissä.

Saat NYT aloittaa uuden ja puhtaan elämän Jeesuksen kanssa. Room. 6.

Mikä tahansa on tilanteesi, ota yhteyttä.

Rukous- ja siunausterveisin,
Weijo Lindroos
Turku

Sapatti

Posted on by --

Aadam ja Eeva olivat sisällä Elämässä, jonka Jumala oli puhaltanut heihin. 1 Moos. 2:7. Siksi heitä piti varoittaa kuolemasta. 1 Moos. 2:17. Nyt ihmiskunta on kuoleman tilassa ja meidän eläviksi tulleiden tulee varoittaa heitä jäämästä kuoleman tilaan. Meidän tulee kertoa heille Elämän mahdollisuudesta. ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne.” Ef. 2:1. Synnin ja kuoleman tilasta on siis mahdollista päästä yhteyteen Elämän antajan kanssa. Se edellyttää poistumista Aadamin jälkeläisyydestä eli kuoleman tilasta. Mutta ylösnoussut Jeesus on ansainnut meille kaksi ehdotonta asiaa: 1. kuoleman pois synnin tilasta ja 2. ikuisen Elämän Hänen yhteydessään. Room. 6. Tämän armon saa jokainen ottaa vastaan. Joh. 3:3-7. 2 Kor. 6:1. Uskoon tulemisen eli uuden elämän saamisen pitää tapahtua ajallisen elämän aikana. Kuoleman jälkeen ei enää ole mahdollista pelastua. Mk. 2:10. Room. 8:9.

”Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Silloin Jeesus tuli, astui heidän keskelleen ja sanoi: ”Rauha teille!” Sen sanottuaan Hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Opetuslapset iloitsivat, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi heille taas: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.” Näin sanottuaan Hän puhalsi heitä kohti ja sanoi heille: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki.” Joh. 20:19-22. – Siis samoin kuin Elämän Henki puhallettiin Aadamiin (1 Moos. 2:7) samoin tehtiin myös uuden liiton opetuslapsille.
Voimme olla varmoja, että opetuslapset, kohdatessaan ylösnousseen Herransa, ottivat vastaan uudestisynnyttävän Jumalan Hengen. ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan Hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon.” 1 Piet. 1:3.

Ristin tapahtumista ja ylösnousemuksesta alkoi uusi aikakausi, armon aika. Siitä alkoi uusi ihmissuku, jonka kantaisä on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Me olemme Jeesuksen verellä ostettu kuningaskunta. Dan. 2:44. Ilm. 1:5,6. ”Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi” Ilm. 5:9,10. Ja Kuningas itse maksoi kalliin hinnan. 1 Piet. 1:18,19.
Nyt tähän pelastettujen joukkoon, ”pyhitettyjen joukkoon” (Apt. 26:17,18) kutsutaan kaikkia ihmisiä. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:4.

Miten tämä liittyy sapattiin?
Ensiksikin, on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää ed. m. todellisuus, että Pyhästä Hengestä syntyminen on ”uudeksi luomukseksi” tuleminen, siirtyminen Aadamista Kristukseen. ”Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Siis vanha ihmisemme on ”kadonnut”, kuollut. Mutta ”Jumala on herättänyt meidät yhdessä Hänen kanssaan (Room. 6:4-11) ja asettanut yhdessä Hänen kanssaan istumaan taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina ylenpalttisen runsasta armoaan hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa.” Efes. 2:6-10.

Uudestisyntymisessä meidän sisimpäämme luotiin uusi ihminen. Gal. 6:15. Ef. 4:24. ym. Olemme syntyneet Jeesuksesta Kristuksesta, Hänen Hengestään. Emme siis enää ole Aadamin jälkeläisiä, vaan uskoon tultuamme siteemme sinne katkaistiin ja siirryimme uuteen sukuhaaraan. Vanha aadamilainen ihmisemme haudattiin upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. Siirryimme Aadamista Kristukseen ja samalla ”taivaallisiin”. Ef. 2:6. Nyt meille eivät enää kuulu Aadamin suvun perinnöt uskontoineen ja vanhan lakiliiton sääntöineen, koska olemme kuolleet pois siitä. ”Olemme päässeet irti laista ja kuolleet sille.” Room. 7:6. Olemme Kristuksen jälkeläisiä. Hän on uusi ”kantaisämme”. Olemme Aabrahamin perillisiä. Gal. 3:16, 26-29. Aabraham eli Jumalan yhteydessä ennen lakiliittoa. Uudessa liitossa olemme siis tulleet samaan tilanteeseen.
Room. 7 luvussa verrataan lakiliittoa avioliittoon. ”Laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää.” Mutta miehen kuollessa vaimo on irti liitosta. ”Samoin tekin, veljeni, olette laille kuolleita Kristuksen ruumiin kautta kuuluaksenne toiselle, Hänelle, joka on herätetty kuolleista..” Room. 7:4.
Sapatti kuului vanhan ihmisen elämään, aadamilaisuuteen.

MISSÄ JEESUS VIETTI SAPATTIA? – Haudassa.
Hän vei sapatin kanssaan hautaan ja kuoli pois siitä. Viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina Hän nousi kuolleista ”viimeisenä Aadamina” (1 Kor. 15:45), ihmiskunnan uutena kantaisänä niille, jotka tulevat uskoon. Sapatti oli nyt tullut päätökseen, täyttymykseensä; ja uuden liiton ikuisesti pysyvä lepotila tuli vallitsevaksi. ”Tulkaa minun tyköni .. niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30. Me tulimme Hänen tykönsä ja saimme levon. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan.” Hebr. 4:10. Kuolimme yhdessä Jeesuksen kanssa pois sapatista, kun ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor. 4:4) loisti sydämiimme vapauttaen meidät ”synnin ja kuoleman laista”. Room. 8:2. Uskoon tulossa samastuimme Jeesukseen: ”Haluan tuntea Kristuksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman ja Hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla Hänen kaltaisekseen samastumalla Hänen kuolemaansa.” Filip. 3:10. Room. 5:18,19. ja Room. 6. luku.
Uskoontulemisessa saatu sydämen lepotila on siis uuden liiton sapatinlepo. Siinä ei enää ole viikonpäivillä merkitystä, vaikka niitäkin saa valita (Room. 14:5,6), koska ihminen tarvitsee tässä ajassa lepoa työstään. Ja vaikka meillä on lepo työtä tehdessäkin, niin raskasta ruumiillista työtä tekevä tarvitsee myös fyysisen lepopäivän. Eikä mikään estä meitä valitsemasta lepopäiväksi viikon seitsemättä päivää, lauantaita.
Mutta sellaisia aadamilaisuuden ajan säädöksiä ei pidä tuoda uuden liiton kuningaskuntaan, Jumalan seurakuntaan, jossa olemme uusina luomuksina vapauden laissa ja elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa taivaallisissa. Jaak. 1:25. ”Jos te noudatatte Raamatun kuninkaallista lakia: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein.” Jaak. 2:8. ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain. Sillä käskyt ”Älä tee huorin”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse” ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys.” Room. 13:8-10. Gal. 5:14.

”Nyt, kun te tunnette Jumalan, tai paremminkin, kun Jumala tuntee teidät, miksi te taas käännytte noiden heikkojen ja arvottomien alkeisvoimien puoleen? Tahdotteko jälleen tulla niiden orjiksi? Te seuraatte tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja vuosia. Pelkään puolestanne, että olen ehkä turhaan nähnyt teistä vaivaa.” Gal. 4:9-11.

Uudestisyntyneiden ikuinen sapatinlepo on voimassa NYT. Hebr. 4. luku opettaa alkukielen mukaan tästä selvin sanoin. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan”. Hebr. 4:10. ”Jumalan kansalla on siis sapatinlepo voimassa nyt” (kreik. apoleipetai = on voimassa.).” Hebr. 4:9. Novum.

Meillä uskoon tulleilla ja upotuskasteella kastetuilla on uuden liiton sapatinlepo sydämissämme 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa, jatkuen ikuisesti.

Siunausta meille,
t. Weijo Lindroos

Katso myös Taivassanomat 5/2017 ja video aiheesta:

Neuvo Raamatun opettajille

Posted on by --

Tulemme seurakunnan kokouksiin saamaan ravintoa sisäiselle elämällemme. Siksi Raamatun opetusten tulee sisältää hengellistä elämää ylläpitävää ravintoa. Matt. 4:4. Meidän tulee opettaa kuulijoille RAAMATUN SISÄLTÖÄ, joka ravitsee ja vaikuttaa sisäiseen elämäämme sekä saa aikaan rakkautta Jumalaan. Sananopetuksen ei tule olla pelkkää tiedon jakamista, vaan sen tulee ulottua ihmiselämän syvimpiin kerroksiin, jossa se saa aikaan pyhää elämää. Ps. 119.
Jeesus tarjoaa nälkäisille Raamatun Sanan leivän mukana myös kirkasta ja raikasta Hengen vettä. ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon”. Joh. 7:37. Kirjoitusten opettamisen tarkoitus on auttaa kuulija tulemaan Jumalan Sanan lähteelle ja sisälle hengelliseen elämään, aitoon elämänyhteyteen Sanan Antajan kanssa. Tämä on Raamatun eräs päätarkoitus. Siksi jokaisessa raamattutunnissa tulee olla esillä myös selkeä pelastuksen tie, Jeesus ja ristintyö, Hänen kallis sovintoverensä armo. Hebr. 10:19. 1 Piet. 1:18,19. Opetuksen tulee olla sellaista, jonka kautta Pyhä Henki saa johtaa meitä ”kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13. Vain rukouksessa viipyvät sananjulistajat saavat aikaan oikeanlaista tulosta. Jer. 23:22. He kyselevät jo heti puheen aiheen saadessaan, että onko tämä aihe Raamatussa, ja huolehtivat sitten myös puheensa sisällöstä, ettei siinä ole Raamatun ulkopuolisia opetuksia: ”Hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja.” Joh. 3:34. ”Jos joku puhuu, puhukoon kuin Jumalan sanoja. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta, aina ja iankaikkisesti. Aamen.” 1 Piet. 4:11.

Raamatun syntyhistorioiden spekuloimiset yms. eivät ole välttämättömiä. Eri käännösten vertailut ovat raamatunkäännöskomiteoiden keskuudessa käytäviä keskusteluja. Pitkäänkin uskossa olleet joutuvat sivuraiteille kuullessaan opetusta, miten tämä kohta sanotaan tässä tällä tavalla, mutta toisessa käännöksessä se taas sanotaan toisella tavalla, ja sen kielinen ilmaisutapa on kokonaan erilainen, mitä tässä Raamatussa. Jne. – Tuon kaltainen opetus ei ole Jumalan tahto, vaan on ”käärmeen siementä”, joka eksyttää sanaan juurtumattomia sivuraiteille. 1 Moos. 3:1-3,15. Sellaisen opetuksen kautta ovat monet menettäneet luottamuksensa Raamattuun. Puhujan tehtävänä on toimia yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa tarkoituksena saada kuulijat vakuuttuneiksi Raamatun luotettavuudesta. Kaipaamme kokea ja tiedostaa uskossa, että Jeesus on kanssamme. Pienet lapset ovat tästä esimerkkeinä. He itkevät joskus nukkumaan mennessä saadakseen äidin tai isän tulemaan sängyn viereen. Siinä ei auta, jos tuot heille hyvän lelun tai nukkumanallen kainaloon. ”Isi, ole siinä”, he esittävät toivomuksensa. Samaa tulee tapahtua sananopetuksessa: Jeesuksen tulee itse saada olla kanssamme. Näin tapahtuu kuullessamme Raamatun puhdasta sanomaa elävästä Jumalasta. Siinä on turvallisuudentunteemme lähde. Yhä uudestaan Pyhä Henki tekee eläväksi samaa vanhaa muuttumatonta Jumalan sanaa.

”Muistuta tästä ja varoita heitä vakavasti Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä, vaan se koituu kuulijoiden turmioksi.” 2 Tim. 2:14. RK.
”Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa. Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä.” 2 Tim. 2:14-17. Sellaisia ”syöpäkasvainoppeja” tulee varoa.

”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” 1 Tim. 6:3-5.
Älä tuo puhujanpaikalle Raamatun lisäksi muita kirjoja!

Weijo Lindroos

Taivassanomat 2/2020

Taivassanomat 2/2020

Posted on by --

”MAHDOTONTA UUDISTAA PARANNUKSEEN”

Hebrealaiskirjeen 6:4-6 ja 10:26-31. kerrotaan armosta luopuneista. Tämä Raamatun asia on vaivannut monia kristittyjä. Jotkut ovat joutuneet suureen epätoivoon Jumalan pyhien sanojen edessä. Siksi asia vaatii selvennystä. Jeesus on HYVÄ Vapahtaja, joka ei tahdo hylätä omiaan. ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.” Joh. 6:37.

Opetuksen pohjaksi sopinee tämä Raamatun lupaus: ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat (ja pysyvät). Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2. ”Ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8:38,39.
Tähän armoon saimme tulla synnintunnon kautta uskoon tulossa. Vapautus syntitilasta tapahtui kun otimme vastaan Jeesuksen Pelastajaksemme, hylkäsimme synnissä elämisen ja annoimme haudata vanhan syntielämämme upotuskasteessa Hänen nimeensä. Apt. 2:38,41. Room. 6:4-11.”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:27. Tosin syntimme sovitettiin Golgatalla jo n. 2000 vuotta sitten. Mutta ristillä ansaittu armo ei hyödyttänyt meitä ennen pelastuksen vastaan ottamista. 2 Kor. 6:1,2. Joh. 1:12.
Uskoontulosta alkoi kotitie. Pyhä Henki alkoi johdattaa meitä. Ja Hän auttaa meidät näkemään syntimme sekä aina langetessamme herättää omantuntomme kokemaan synnintuntoa. Pyhä Henki osoittaa meille yhä uudestaan ristin veren armolähdettä. Joh. 16:8-15. Saamme puhdistua ”kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta”. 2 Kor. 7:1. Näin opimme säilyttämään ”uskon ja hyvän omantunnon, jonka jotkut ovat hylänneet ja siksi joutuneet uskossaan haaksirikkoon.” 1 Tim. 1:19. Saamme Jeesuksen verellä lunastettuina kulkea ristin tiellä ”voittosaatossa Kristuksessa.” 2 Kor. 2:14,15.

– Kiitos Herra, että ”sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset.” Ilm. 5:9. Tässä verellä pestyjen joukossa saamme olla turvallisella mielellä. Olemme pelastuneita. Ja siinä joukossa pysyen pääsemme perille, ”jos pysymme Hänen hyvyydessään”, armon ja totuuden tiellä ja ”säilytämme toivon varmuuden loppuun asti”. Hebr. 6:11. ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi.” Joh. 1:16.

PELASTUKSEN MENETTÄMINEN
Pelastuksen voi menettää ainoastaan tahallisen valinnan kautta hylkäämällä armon ja päättäen lähteä pysyvästi takaisin syntielämään. ! Lankeemukseen jääminen on synti, josta Hebr. 6:4-6. varoittaa. Siitä seuraa omantunnon paatuminen ja sydämentilan saastuminen. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sananl. 4:23.
Joskus joudumme itkien ja häpeillen menemään rukoukseen kohtaamaan Jeesusta. Siinä katumuksen kyynelten keskellä saamme kertoa kaikki tuntomme Hänelle ja pyytää uutta armahdusta. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen. ”” Sananl. 28:13,14.
”Siksi me sanomme turvallisin mielin: ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?” Hebr. 13:6.

Kauas Isän kodista ajautunut tuhlaajapoikakin sai nousta ylös sikakaukalostaan sekä peseytyä ja pukea päällensä puhtaat vaatteet. Luuk. 15:10-24. Israelin kansa lankesi yhä uudestaan samoihin synteihin. He luopuivat kauas Jumalasta, tuhlaajapojan tielle. Luuk. 15:10-24. Mutta aina uudestaan Jumala kutsui luopiokansaa takaisin: ”Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat.” Jes. 30:18. Aina uudestaan Hän lähetti profeettansa kutsumaan kansaansa takaisin armoon: ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra.” Jer. 3:14. Mutta Israelin luopuminen jatkui yhä uudestaan… (Tuom. 2) kunnes sille viimein tuli piste. Puolelta toiselle heittelehtimistä ja Jumalasta luopumista tapahtui lopulta niin pitkään, että synnin maljat täyttyivät: ”Myös kaikki pappien johtomiehet ja kansa harjoittivat yhä enemmän uskottomuutta jäljittelemällä kaikkia muiden kansojen iljettävyyksiä. Näin he saastuttivat Herran temppelin, jonka Hän oli pyhittänyt Jerusalemissa. Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti jo varhain ja aina uudestaan heille varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä Hän sääli kansaansa ja asumustaan. Mutta he ivasivat Jumalan sanansaattajia, halveksivat Hänen sanaansa ja pilkkasivat Hänen profeettojaan, kunnes Herran viha Hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei parannuskeinoa enää ollut.” 2 Aikak. 36:14-16.
Mutta siinäkään vaiheessa Jumala ei hylännyt kansaansa niin, että olisi antanut heille lopullisen tuomion, vaikka ottikin suojelevan kätensä pois heidän päältään, ja niin Israel sai maistaa oman valintansa seurauksia pakkosiirtolaisuuden kurjuudessa. Mutta siellä Baabelin synkässä ja armottomassa synnin maailmassa he taas alkoivat huokailla Jumalan puoleen. Neh. 1. Samoin Egyptin orjuudessa. 2 Moos. 2:23-25. JA TAAS JUMALA KUULI sekä palautti heidät takaisin armoliittoonsa. Jumala toimii edelleen saman periaatteen mukaan. ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista, ja se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi.” 1 Kor. 10:11. Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Psalmi 91:14. Saamme riippua kiinni Jeesuksessa ja luottaa Hänen armoonsa. Mutta samalla ymmärrämme, ettei yhä uudistuva Jumalan armo ja rakkaus tarkoita lupaa langeta syntiin. Olemme saaneet uuden mielen, niin ettemme enää tahdo elää synnissä. Se on armon sanoma langenneelle, joka ei tahdo jäädä rypemään likaojaan. / Saul jäi lankeemukseensa, vaikka olisi saanut palata takaisin armoon vain kuninkuutensa menettäneenä. 1 Sam. 15:26.28. Daavid nousi julmasta synnistään katuen ja rukoillen, ja sai armon. 2 Sam. 11,12. luvut sekä Psalmi 51. ”.. pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa Häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan.” Hebr. 12:1-3.

Jeesus sanoi kyllä kovia sanoja fariseuksille, jotka eivät tahtoneet ottaa vastaan armoa ja pelastusta, vaan pilkkasivat tietoisesti Pyhän Hengen tekoja: ”Sen tähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi. Mutta jos joku puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.” Matt. 12:(24)31‭-‬32.
Samoin Hebr. 6:4. on vakava sanoma, miten ”mahdotonta on uudistaa parannukseen niitä… jotka ovat luopuneet”. Se tarkoittaa siis sellaisia, ”jotka ovat luopuneet” Jeesuksesta, uskosta ja kilvoittelusta. He ovat omasta päätöksestään lopullisesti jääneet syntitilaansa sekä alkaneet häpäistä Jeesusta julkisesti. Hebr. 6:6.
Siis syntitilaan jäävä ei voi päästä perille taivaaseen. Mutta elämän tiellä kilvoitteleva kulkee voittosaatossa Taivaan kotiin. ”Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme Hänestä valehtelijan eikä Hänen sanansa ole meissä.” 1 Joh. 1:6-10. Tämä on Jumalan lupaus!

Lankeemukseen jääminen on suurin synti. Sellainen on omalla valinnallaan päättänyt, ettei enää tahdo puhdistua, joten sellaiselle ei ole armoa. Syntitila ja armontila eivät sovi yhteen. Hebr. 10:26-31.
Mutta ihmiselle, joka kauhistuu ajatusta, että olisi tehnyt lopullisen ja anteeksiantamattoman synnin, kuuluu varma armon sana: ”En minä sinua hylkää enkä jätä.” Saat turvallisin mielin tietää: SINUN SYNTISI ANNETAAN nyt anteeksi. Ota siis vastaan tämä armo Jeesuksen sijaisuhrin ja veren kautta. ”Koska Hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, Hän kykenee kiusattuja auttamaan.” Hebr. 2:18. ”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha.” Jes. 53:5.

Raamattu lupaa sinulle, joka olet katuva, synneistäsi murehtiva Jumalan lapsi, että sinä saat tänään alkaa uudestaan. Ristin uhri riittää puhdistamaan ja uudistamaan sinut. Polvistu rukoukseen ja anna Pyhän Hengen vuodattaa sisimpääsi Jumalan rakkaus sekä kokonaisvaltainen pelastus, jonka Jeesus on ansainnut Golgatan ristillä ja ylösnousemuksessaan. Sano itse omin sanoin ja ääneen Jeesukselle nämä ajatukset: ”Jeesus, annan nyt elämäni uudestaan sinulle. Teen sen ehdoitta. Luotan ristisi armoon ja kestävään pelastukseen, joka pysyy voimassa minun kohdallani. Kiitos Jeesus!” Aamen.

Sinä, rakas lukija, saat nyt syntisi anteeksi!

Siunausterveisin,
Weijo Lindroos

Taivassanomat 1/2020

Taivassanomat 1/2020

Posted on by --

PEDON MERKKI / ym. MERKITYT IHMISET

Pohdintojani ja Raamatun kohtia avuksi aiheen tutkimiseen.

KRISTUKSELLE MERKITYT.
Ensimmäinen siunauksen asia on, että Jeesus lupaa kirjoittaa meihin oman nimensä, ”oman uuden nimeni”. Ilm. 3:12. Mitä tämä merkitseminen, Hänen nimensä kirjoittaminen meihin, tarkoittaa? – Sitä, että Hän on merkinnyt ja sinetöinyt omansa hengellisesti:
”Älä pelkää, sillä minä olen sinun lunastajasi, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” Jes. 43:1. Efes. 1:13. ”Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt.” Jes. 49:16. Nämä vanhan liiton lupaukset kuuluvat myös meille, jotka olemme ottaneet vastaan Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa: ”Niin monta kuin on Jumalan lupausta, ne ovat Hänessä kyllä. ” 2 Kor. 1:20. Hän kirjoittaa verellään ostamiinsa ihmisiin merkinnän ”MINUN”. Se on kirjoitettu ”elävän Jumalan Hengellä.” 2 Kor. 3:3. Kiitos Jumalalle! Meissä on omistusmerkintä! Se on Sydämemme sisimmässä oleva Jeesuksen Kristuksen Elämä: ”..sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. ”Eikä mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. Room. 8:39. Uudestisyntymisessä eli uskoon tulossa meihin on painettu Jumalan sinetti sydämiin. Ja nimemme on elävien kirjoissa, ”elämän kirjassa taivaissa”. Luuk. 10:20. Olemme Taivaan valtakunnan kansalaisia. Meissä on Jumalan hyväksymismerkintä: ”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena hänen omaisuutensa lunastamiseksi, hänen kirkkautensa ylistykseksi.” Efes. 1:13,14. Tämä merkitsemisemme on yksi merkittävä osa Mooseksen lain täyttymyksessä: Aaronin pappeudessa Oli otsalla ”otsakoriste puhtaasta kullasta”. Siihen oli kaiverrettu sanat: ”HERRALLE PYHITETTY”. 2 Moos. 28:36. Käytössä olivat myös raamatunlausekotelot kädessä ja otsalla. Samoin on nyt uudessa liitossa kirjoitettu omistusmerkintä sydämiemme lihatauluihin, ”ei musteella vaan elävän Jumalan Hengellä!” 2 Kor. 3:3. Olemme sisällä Aaronin pappeuden täyttymyksessä. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 2:9. ym.
”Joka voittaa, siitä minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta minun Jumalani luota, ja oman uuden nimeni.” Ilm. 3:12.

Olemme uskoon tultuamme merkittyä kansaa:
Olemme sisäisellä sinetillä merkittyjä, ja sen perusteella Jumalan suojelun alaisia. Efes. 1:13,14. ”Hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.” 2 Kor. 1:22. Meissä on siis Pyhän Hengen sinetti merkkinä siitä, että olemme Jeesuksen kalliilla verellä lunastettuja Hänen kuningaskuntansa jäseniä. Ilm. 1:5,6. ja 5:9,10. Luuk. 10:20. 1 Piet. 1:18,19. Vertaa 2 Moos. 12:13. ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9.

Myös seurakunta voi merkitä kapinoivan jäsenensä: ”Jos joku ei tottele sitä, mitä olemme sanoneet tässä kirjeessä, pitäkää häntä merkittynä älkääkä seurustelko hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi.” 2 Tes. 3:14. Merkitseminen ei tarkoita näkyvää leimaa otsassa, vaan yhteyden ulkopuolelle sulkemista. 1 Kor. 5:13. Paatuneen omantunnon merkki näkyy ihmisen käytöksessä, ja näkymättömässä maailmassa.

Meissä ei voi olla kahta omistusmerkintää.
Pyhän Hengen merkki sydämissämme on varma tae, ettei pedonmerkkiä voi tulla meihin. Synnin valta on katkaistu Jeesuksen veren kautta. Mikään paha ei pääse pesimään sydämeemme. Mutta synnissä elävät ovat pedon valtapiirissä siihen asti kunnes tulevat merkityiksi Pyhän Hengen sinetillä. Efes. 1:13,14. Room. 8:9. Uskosta osattomissa siis jo on omistusmerkintä, koska he ovat ”vihan lapsia”. Efes. 2:1-3. He ovat sinetöidyt paholaiselle. Siitä pääsee irti Jeesus-oven kautta. Joh. 10:8. / Apt. 26:17,18.
Uskoon tulleissa siis on pelastuksen sinetti, joka annettiin sydämiimme oman vapaan valintamme kautta. Joos. 24:15. 2 Kor. 6:1,2. Samoin voimme siis ajatella Ilm. 13:14-18. kerrotusta pedon merkistä, joka otetaan (sisäiseen ihmiseen) oman tietoisen valinnan kautta sydämen paatumuksen seurauksena ja sen merkiksi. Mm. Hebr. 6:4. ja Mark. 3:28-30. mainittu lopullinen paatumus liittyy pedonmerkkiin. Sillä merkillä sinetöidään ihmisen ikuinen kohtalo. ”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja tekopyhien valehtelijoiden vaikutuksesta, joiden omatunto on merkitty poltinraudalla.” 1 Tim. 4:1,2. Sellaiset ovat ottaneet paholaisen merkin.

PEDON MERKKI
Novum osa 4. kommentti Ilm. 13:16 opettaa siitä näin: ”Pedon merkki on eräänlainen suositus, jota ei voi saada kieltämättä Kristusta.”

Raamatun sana:
”Se (peto) yllyttää maan päällä asuvia tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi eloon. Se on saanut vallan antaa pedon kuvalle hengen, niin että pedon kuva jopa puhuisi ja saisi aikaan sen, että kaikki ne tapettaisiin, jotka eivät kumarra pedon kuvaa. Se saa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin, niin ettei kukaan voi ostaa eikä myydä paitsi se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Ilm. 13:14-17.
Ko. tunnusmerkin tai sen vastineen, ”pedon nimen” tai sen luvun ottaminen omaksi merkiksi, on siis eräänlainen ”palkinto” siitä, että ihminen on valinnut puolensa. Emme vielä tiedä, mitä kaikkea ko. merkkiin sisältyy ja mikä tuo merkki on ja mikä on pedon nimen merkki, onko se jollain tavalla ulkoisestakin ihmisestä näkyvä vai jotain aivan muuta. Seurauksena nimen merkin ottamisesta on ikuinen kadotus: ”Heidän vaivansa savu nousee aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän eikä yön lepoa, niillä jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.” Ilm. 14:11. Siitä voi esittää vain arvailuja. Mutta voimme rukouksessa kysellä asiaan selvyyttä. Nyt lopunaikana tämäkin vaikea asia avautuu. Dan. 12:4.
Jeesus siunatkoon niitä tutkijoita, jotka yrittävät rukoillen selvittää, mitä ovat Ilm. 13. luvussa mainitut
– peto
– pedon kuva
– pedon henki
– pedon merkki
– pedon nimi
– pedon nimen luku?
Nämä kaikki pitää tietää ennen kuin voi tietää mikä on pedon merkki, 666.

Raamatussa on mainintoja näkyvästi merkityistä ihmisistä:
”Sitten Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä.” 1 Moos. 4:15. Merkki oli silloisessa maailmassa kaikkien nähtävissä?
Myös ympärileikkaus oli näkyvä liiton merkki juutalaisten lihassa. 1 Moos. 17:10-14.
Veri oli henkivaltoihin asti näkyvä merkki suojana tuhoojaenkeliä vastaan Egyptistä lähdön aikaan. 2 Moos. 12:12,13. 13:9. Jumalan kansa oli silloin veren merkin takana suojassa: ”Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät.” 2 Moos. 12:7. ”Veri on merkkinä taloissa, joissa te olette. Kun näen veren, minä menen ohitsenne, eikä tuhoava vitsaus osu teihin, kun minä rankaisen Egyptin maata.” 2 Moos. 12:13.
”Tee otsakoriste puhtaasta kullasta ja kaiverra siihen sinettisormusten kaiverrusten tapaan ’Herralle pyhitetty`.” 2 Moos. 28:36.

Näkymätön merkki:
Jumalan Sanan opetuksissa pysyminen on merkki: ”Olkoon tämä säädös kuin merkki kädessäsi ja muistutus otsallasi, että Herran opetus olisi suussasi, sillä Herra vei sinut väkevällä kädellä pois Egyptistä. … Ja se olkoon kuin merkki kädessäsi ja muistutus otsallasi siitä, että Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä.” 2.Moos 13:9,16. Vertaa Ilm. 13:16.!!!
Totuuden mukaan eläminen näkyy elämäntapana. ”Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun! Mehän olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle niin pelastuvien kuin kadotukseen joutuvienkin joukossa.” 2Kor. 2:14,15. ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2 Kor. 3:18. Näin Kristuksen kirkkauden evankeliumi levittää valoaan. 2 Kor. 4:6. ”.. että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” 2 Kor. 4:10.
Jumalan nimi on pelastuneiden otsissa. Ilm. 22:4. Se saattaisi kuvata otsan takana olevaa ajatusmaailmaamme, jossa ”näkyy”, että olemme tulleet täyteen ”Jumalan kaikkea täyteyttä”. Efes. 3:19. Saman suuntaista ajatusta voisi kuvata Hesekielin tekemä merkki ihmisten otsissa? – ”Kulje läpi kaupungin, läpi Jerusalemin, ja tee merkki niiden miesten otsaan, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia iljettäviä tekoja, joita tehdään sen muurien sisällä.” Hes. 9:4. Näiden oikeamielinen murhe vääryydestä merkittiin heidän otsiinsa (2 Kor. 7:10), aivan kuin otsassa olisi otsikko: ”tämä on ottanut vastaan rakkauden totuuteen”. 2 Tess. 2:10-12. Se merkki näkyy Taivaassa.

Ihmiset merkkeinä.
Jeesus oli Joonaan merkki. Hän sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.” Matt. 12:39.
”Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme Herran Sebaotin merkkeinä ja ihmeinä Israelissa, Hänen, joka asuu Siionin vuorella.” Jes. 8:18.
Myös jotkut profeetat olivat itsessään merkkejä: ”He ovat ennusmerkin miehiä, sillä katso, minä annan tulla palvelijani Verson.” Sak. 3:8. Hoos.
”Herra antaa teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi.” Jes. 7:14. 9:5. Joh. 6:27.

Ilm. 7. ja 14. luvuissa mainitut 144 tuhatta merkittyä ovat saaneet tunnistusmerkin, joka ”näkyi” vain näkymättömässä maailmassa. Samoin Ilm. 13:16. mainittu pedonmerkki saattaa siis olla kuvaannollinen, joka näkyy henkivalloissa. Joka tapauksessa pedon merkin vastaan ottamista on edeltänyt omantunnon paaduttaminen, merkitseminen ”poltinraudalla”, jonka johdosta heillä ei enää ole omantunnon tuskia, synnintuntoa; ”.. joiden omatunto on merkitty poltinraudalla”. 1 Tim. 4:2. Hebr. 6:4-6. 10:26-31. Näiden ”luopioiden” paatumuksen merkki on siis sydämissä oleva kuollut omatunto. Ef. 6:10-18. Sellaiset ovat itse valinneet tuhonsa tien ja tulleet paholaisen merkitsemiksi.
”Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin orjia kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita.” Room. 6:16-18.
Mutta kiitos Jumalalle! ”Meidät (uskoon tulleet) on yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. … Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:4,5,11. ”Teidät on haudattu Hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös herätetty Hänen kanssaan uskon kautta. Tämän uskon vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista.” Kol. 2:12.

Näin olemme uskoon tulossa ottaneet Jumalan merkin ”otsiimme” elämänasenteeksemme, sekä käsiimme kuuliaisuuden teoiksi.
Pedon merkki ei siis ole kirjaimellisesti otettava mikrosiru tms. näkyvä ja aineellinen merkki sen enempää kuin meihin uskoviin painettu Jumalan sinetti. Efes. 1:13,14. Ilm. 7:3. 14:1. ym.

”Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Joos. 24:15.

Siunaten,
Weijo Lindroos




Taivassanomat 11/2019

Taivassanomat 11/2019

Posted on by --

Rukoillen uuteen vuoteen

Rukous kaiken edelle.
Viipyessämme rukouksessa Jumalan kasvojen edessä, siunauksen lähteillä, saamme siinä ottaa vastaan Herran Jeesuksen armoa. 2 Kor. 13:13. Hän antaa meille lahjaksi vilpittömän ja rehellisen ”Kristuksen mielen”. Filip. 2. 2 Kor. 2:16. ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2 Kor. 3:18. Luuk. 12:1. 1 Piet. 2:1. 5:6,7. Rukouksessa sisäinen ihmisemme muuttuu päivä päivältä. ”Seura tekee kaltaisekseen!” Saamme kohottaa katseemme Jeesukseen, ylösnousseeseen kirkkauden Herraan. Hebr. 10:19. Ja siinä armoalttarilla saamme kokea, että ”Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä”. 1 Joh. 1:7-9. Pyhä Henki ilmoittaa, mitä tulee tehdä ja mitä ei. Joh. 16:13. Room. 8:14.

Lisää aitoa iloa rukoushetkiimme tulevana vuotena.
Taivaaallinen ilo ja rauha valtaa rukoilevan Jumalan lapsen sydämen. Pyhä Henki jakaa meille aarteita taivaan siunausvirrasta. Pääsemme irti omasta yrittämisestämme, lakihenkisyydestä ja teennäisestä omavanhurskaudesta sekä Raamatun vastaisista uskonnoista muotomenoineen ja kirjoitettuine paperirukouksineen. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät!” Gal. 5:1.

Rukouksessa opimme myös ymmärtämään, ettei Jeesus yritä onkia meistä esille hyviä puoliamme, koska sellaisia ei ole. Hän tahtoo itse antaa meille kaiken, mitä Hänen työhönsä tarvitaan. Vain taivaasta annettu Elämä ja siitä nousevat teot ovat Jumalan tekoja. Esim. kuningas Daavid kiitti Jumalaa saadessaan ottaa vastaan temppelin rakentamistyöhön tarvittavat varat: ”Mikä minä olen, tai mikä on minun kansani, kyetäksemme antamaan vapaaehtoisesti tällaisia lahjoja? Sinulta tämä kaikki on tullut, ja omasta kädestäsi me olemme ne sinulle antaneet.” 1 Aikak. 29:14. Jumala on kaiken hyvän antaja. Tämä ymmärrys ja asenne tulee olla mukana antaessamme varoja Jumalan valtakunnan työhön. Annamme mielellämme aikaamme ja varojamme Jumalan työhön, koska Hän on sen ensin antanut meille.

Meillä on aihetta kiittää Jumalaa, että Hän on siunannut meitä menneenä vuotena huolehtimalla hengellisistä ja ajallisista tarpeistamme. Pyhä Henki on vaikuttanut sydämissämme oikeaa mieltä niin, että seurakunnan menot ovat tulleet hoidetuiksi. Monet ovat osallistuneet yhteisiin menoihin. Mutta odotamme alkavana vuotena, että kaikki ottavat iloiten osaa yhteisiin kuluihin. ”Sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” 2 Kor. 9:7.

Rukoilemme iloiten. Uhraamme varoistamme iloiten. Käymme kokouksissa iloiten.
Ja niin kuin rukoilemaan oppii rukoilemalla, samoin uhraamaan oppii uhraamalla. Jumala tahtoo herättää seurakuntansa kaikissa asioissa. Mm. Hän tahtoo tehdä joistakin sellaisia, ”jotka palvelivat heitä varoillaan.” Luuk. 87:3. ”Joka antaa, antakoon vilpittömästi.” Room. 12:7.

Jumalan työhön on seurakuntamme alusta asti kuulunut yhteinen vastuu raha-asioista. Jo ennen ristintyötä opetuslapsijoukolla oli yhteinen kukkaro. Joh. 12:6. Se on edelleen oleellisena osana Jumalan seurakunnan toiminnassa. Apt. 6:1-7. Maksamme yhdessä yhteiset kulut.

Jumalan Sana on aina ilmaista, mutta sanan eteen päin vieminen maksaa. Raamatut yms. kirjat ja traktaatit maksavat. Kokouspaikan vuokra on suuri menoerä. Ym. Mutta kiitos Jumalalle! Hän antaa rukoileville omilleen halun osallistua ja näin tunnustautua oikealla tiellä oleviksi. ”He ylistävät Jumalaa siitä, että te kuuliaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin.” 2 Kor. 9:13. Jeesus maksoi kalliin hinnan sieluistamme. 1 Piet. 1:18,19. Minkä arvoisia ovat sen rinnalla maalliset setelit. – Ne ovat arvokkaita vain siinä asemassa, jossa ne asetetaan sielujen voittamiseen.

Raamatun lupaukset toimivat jokaisen kohdalla, joka asettuu toimimaan niiden mukaisesti:
”Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ruokaa. Koetelkaa näin minua, sano Herra Sebaot. Totisesti minä avaan teille taivaan ikkunat ja vuodatan siunausta yltäkylläisesti.” Mal. 3:10.

”Kukin antakoon niin kuin on sydämessään päättänyt, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Jumala on voimallinen antamaan teille runsain määrin kaikkea armoa, niin että teillä on aina riittävästi kaikkea voidaksenne tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ruuaksi leivän, on antava teillekin siemenen ja lisäävä kylvönne ja kasvattava vanhurskautenne hedelmät. Näin te kaikessa rikastutte ja voitte harjoittaa kaikenlaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.” 2 Kor. 9:7-11.

Rukousaiheeksi edelleen tämäkin aihepiiri, että kaikki pääsevät kokemaan tämänkin alueen hengellisiä siunausrikkauksia.

Rukoillen vapaudumme itsekeskeisyydestä ja tulemme Jeesus-keskeisiksi. Löydämme tien nöyryyteen ja rakkauteen. Saamme oikean mielen. Tyhjennymme ihmistekoisesta uskonnollisuudesta. Näin Jumala voi alkaa vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä asettaen johdatusta sydämiimme kaikissa elämämme asioissa.

Halleluja! Me kiitämme sinua, Jumala, ja ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Asetamme elämämme sinun työhösi, koska Sinä näin vaikutat. Aamen.
Olkoon ylösnoussut Jeesus ja rukous Hänen nimessään aina elämämme ensimmäisellä sijalla.
”Rukoileva lakkaa tekemästä syntiä ja syntiä tekevä lakkaa rukoilemasta.”

Rukous on seurakunnan moottori.
Seurakunnan toiminta alkoi rukoillen. ”He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksisssa..” Apt. 1:14. Siitä seurasi Pyhän Hengen kaste (Apt. 2) ja ensimmäiset pelastuneet sielut. Apt. 2:38-41.Jumalan tahdon mukainen toimintamme Jeesuksen tulemukseen asti on tapahduttava samoissa suuntaviivoissa. Rukoillen aloitimme, rukoillen jatkamme.

Apt. 2:41,42 sanoo: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.”

Vaikka rukouksessa pysyminen on tuossa listassa mainittu viimeisenä, on sen oltava apostolisen seurakunnan arvojärjestyksessä ensimmäisellä sijalla. Näin taivaallinen moottori käy Jumalan voimalla. Eikä mikään voi sammuttaa tai pysäyttää Pyhän Hengen sytyttämää tulta. Sielunvihollinen kyllä tahtoo kaikin tavoin sammuttaa rukouksen äänen. Se vihaa äänekästä rukousta. Mutta rukouksemme on toimiva ydinase pimeydestä satavia pahan palavia nuolia vastaan. Efes. 6:18.
Synnin valta murtuu ylistäessämme Jeesuksen veren voittovoimaa.

Voimme korottaa äänemme yhteiseen rukoukseen, esim. kielilläpuhuen. 1 Kor. 14:39. Mutta voimme myös olla vain hiljaa omalla paikallamme kokemassa Jumalan rakkautta ja nauttien ympärillämme kuuluvasta taivaallisen kauniista rukouksen äänestä. Hengessä oleva kristitty nauttii äänekkäistä rukoushetkistä ja ylistyksestä. Saamme kohottaa riemuhuudon Herralle (Psalmi 100:1), tai rukoilla itkien ja huokaillen. Hebr. 5:7. Saamme myös karkeloida ja iloita Herran edessä. Psalmi 149:3. Miten vain kunkin sisäinen tilanne vaikuttaa. On kuitenkin muistettava empaattisuus: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Room. 12:15. Seurakunnan rukoushetket ovat yhteisen ilon-, mutta joskus myös surun ilmausta. Pyhä Henki antaa tilaa monimuotoiselle rukoukselle.

Rukoushetkien kaunis harmoninen kokonaisuus syntyy, kun jokainen rukoilee keskittyen omalta kohdaltaan Jeesukseen sekä ymmärtää, ettemme yhteisissä rukouksissa puhu toisillemme, vaan Jumalalle. Näin kokouksistamme nousee taivaaseen kuuluva kiitoksen ääni: ”Halleluja! Ylistys Herra!” 1 Kor. 14:2.
Myös laulu ja soitto Jumalan kunniaksi on eräs siunaava rukouksen muoto. Psalmi 150.

Jokainen voi ja saa omalta paikaltaan rukoilla ymmärryksellä ja korottaa äänensä kaikkien kuultavaksi. Silloin muutkin voivat osallistua rukoukseen aamenellaan. Yksityiset rukousaiheet voi kokouksen alussa esittää kaikille tiedoksi. Ja niitä voimme sitten rukoilla aihe kerrallaan kaikki yhdessä.

Seurakunnan yhteisessä kiitoksessa myös Jumala puhuu meille. Ja Pyhä Henki vaikuttaa, että mm. profetoiminen ym. armolahjat alkavat toimia, ja sieluja pelastuu sekä täyttyy Pyhällä Hengellä. Tämän tähden on huomioitava muutkin rukoilijat, voidaksemme kuulla toisten saamia Hengen sanomia ”yhteiseksi hyödyksi”. 1 Kor. 12:7. Silloin äänemme, mm. kielilläpuhumisemme, tulee hiljentyä vain ”taustasäestykseksi”. ”Puhukoot itselleen ja Jumalalle.” 1 Kor. 14:28.

Rukoillessa emme siis pääasiassa puhu toisillemme, joten on hyvä oppia rukoilemaan kuuntelematta muita. Eri asia on ed. m. rukouksessa saadut profetiat yms. Ne pitää tuoda esille kaikkien kuultaviksi. Ja silloin, kun puhumme toisillemme, ei kukaan tietenkään puhu esim. kovin äänekkäästi kielillä.

Kaikkien tulee osoittaa kunnioitusta erilaisia rukoustyylejä kohtaan sekä itsekin ottaa vastaan, jos Jumalalla on jotain lisättävää tai pois otettavaa rukouksen sisältöön ja tapaan. Hän antaa jokaiselle rehelliselle rukoilijalle oikean tavan ja ymmärryksen rukoilla rehellisesti ”Hengessä ja totuudessa”. Joh. 4:23,24.

”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hebr. 13:8. Hän pelastaa, parantaa ja täyttää Pyhällä Hengellä. Silloin elämän veden virta kumpuaa sisimmästämme vaikuttaen ympäristöömmekin Kristuksen tuntemisen tuoksua. 2 Kor. 2:15. Rukous luo pyhyyden armahtavan ilmapiirin.

Rukoillen saavutamme suurimmat siunaukset ja voitot.
”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta. Missä ei ole rukousta, siellä ei ole siunausta.”

”Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan”. Jaak. 5:16.

W.L. / Apt. 9:31.

Taivassanomat 8/20019

Taivassanomat 8/20019

Posted on by --

NIKOLAIITTAIN OPPI
Kuvan papinkaulus on virkapappeuden tunnus ja siten sopimaton uskossa olevien keskuuteen.
(Tuntematon kirjoittaja)

“Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.” Ilm.2:6,15

Sana nikolaiitta tulee kahdesta kreikkalaisesta sanasta: nikoa, joka merkitsee hallita, ja lao, joka merkitsee maallikkokansaa. Nikolaiitta merkitsee maallikkokansan hallitseminen. Mutta Raamattu ei opeta jakamaan seurakuntaa maallikkoihin ja papistoon. Sellainen jako on nikolaiittain oppia.

Minkä tähden tämä sitten on niin hirveää, että Jeesus sanoo vihaavansa sellaista? – Koska Jumala ei ole koskaan asettanut seurakuntaansa itseään korottavien johtajien käsiin, joilla on poliittinen mieli. Hän on asettanut kutsumiansa, Hengellä täytettyjä miehiä huolehtimaan seurakunnastaan, sellaisia, jotka elävät Sanasta ja johtavat seurakuntalaisia ruokkimalla heitä Sanalla. Hän ei ole jakanut kansaansa eri luokkiin, niin että joukkoja tulisi johtaa pyhä papisto. Tosin johtaminen olkoon pyhä asia, kuten koko seurakunta pyhä.

Sitä paitsi ei missään Sanassa lue, että vain viranhaltijapapit ja saarnaajat olisivat välittäjiä Jumalan ja kansan välillä. Raamatussa ei ole kirjoitettu, että heidän tulisi olla erilliskorokkeella omavaltaisen jumalanpalveluksensa aikana. Jumala tahtoo, että kaikki yhdessä rakastaisivat ja palvelisivat Häntä. Nikolaiittain oppi on Jumalan säädöksiä vastaan, sillä se erottaa saarnaajat muusta Jumalan kansasta ja tekee johtajista yliherroja eikä palvelijoita.

Näyttää siltä, että nikolaiittain oppi kätkeytyy kahteen sanaan: vanhimmat ja kaitsijat.
Vaikka itse Raamattu osoittaa, että seurakunnassa on monta vanhinta, joku alkoi opettaa, että yhdellä piispalla on korkeampi virka kuin toisilla ja arvovaltaa ja määräämisvaltaa vanhimpien yli.

Hän on vanhin, ei sen tähden, että hänet olisi valittu äänestämällä tai asetettu siihen tehtävään, vaan koska hän on hengellisesti kypsempi, harjaantuneempi – eikä vasta-alkaja. Hän on luotettava kokemuksen perusteella ja hänessä on todistettavasti kristityn paimen-ominaisuuksia. 1 Tim. 3:10.

Piispat eivät pysyneet Raamatun opissa, vaan väärensivät hänen sanansa ihan sitä kokemusta vastaan josta Paavali kertoi Efeson vanhimmille Miletossa. (Apt.20:18-36) Jakeessa 17 luemme, että vanhimmat kutsuttiin paikalle, ja jakeessa 18 heitä nimitetään kaitsijoiksi. Ja nämä piispat, joilla epäilemättä oli poliittinen mieli ja vallanhimoa, väittivät, että Paavali olisi tarkoittanut sellaista, että kaitsijat olivat jotakin enemmän kuin paikalliset vanhimmat, joiden virallinen tehtävä koski ainoastaan omaa seurakuntaa. Heille “piispa” tuli merkitsemään miestä, jolla oli laajennettu arvovalta paikallisten johtajien yli. Tällainen käsite ei ole raamatullinen eikä historiallinen; kuitenkin sellainen mies kuin Polykarpuskin, piti kiinni sellaisesta järjestyksestä, nikolaiittain opista.

Se, mikä näin ollen alkuaikana alkoi tekona, muodostui kirjaimelliseksi opiksi, ja näin on tänäkin päivänä Piispat vaativat valtaa toisten yli saadakseen heidät toimimaan omien toivomustensa mukaisesti. Tämä kieltää Pyhän Hengen johtajuuden. Pyhä Henki sanoi esim. Apt.13:2 kohdassa: “Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.”

Matt. 20:25-28 luemme: “Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niin kuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.”

Ja edelleen Matt. 23: 8-9: “Mutta te, älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.”

Rooman tapana oli hajottaa ja hallita. Sen rautaiset hampaat repivät ja tuhosivat. Ja se jonka Rooma tuhosi, ei pystynyt enää nousemaan, minkä myös Kartagon tuho todistaa. Tämä sama rautainen luonne jatkui, kun se nousi valheellisena kirkkona, ja sen politiikka on jatkuvasti ollut sama: hajottaa ja hallita. Se on nikolaiittain oppi, jota Jeesus vihaa.

On tunnettu historiallinen tosiasia, että kun tämä harhaoppi pesiytyi seurakuntaan, muutamat rupesivat tavoittelemaan piispan virkoja sillä tuloksella, että nämä virat annettiin poliittisille miehille, joilla oli enemmän koulutusta ja aineellista menestystä kuin muilla. Inhimillinen tieto ja ihmisten laatimat ohjelmat ottivat sen paikan, joka oli kuulunut jumalalliselle viisaudelle, ja Pyhä Henki ei saanut pitää valvontaa. Tämä oli todella järkyttävää ja pahaa. Piispat rupesivat väittämään, että näkyvä kristityn vaellus ei ollut tarpeellinen Sanan palveluksessa tai kirkonmenoissa, sillä uskonnon juhlamenot ja ulkomuodot merkitsivät heille enemmän kuin Raamattu.

Tämän ihmisen laatiman opin mukana, joka merkitsi sitä, että piispat korotettiin sellaiseen arvoon, jota Raamattu ei anna heille, tuli seuraava askel: NIIDEN TITTELIEN JAKAMINEN ARVOASTEISIIN, jotka rakentuivat uskonnollisen PAPPISVALLAN PERUSTALLE. Sillä pian saatiin arkkipiispoja piispojen yli, ja kardinaaleja arkkipiispojen yli ja Bonifatius kolmannen aikana saatiin paavi, papa, joka hallitsi koko kristikuntaa.

Kun nikolaiittain oppi sai vallan ja kristinusko sekoittui babylonismiin, tuloksen täytyi olla sellainen kuin Hesekiel sen näki (Hes. 8:10) “Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia oli piirretty seinään yltympäri.”

Ilmestyskirjassa luemme (Ilm.18:2) ”Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: “Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajien asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavien lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet.”

Nikolaiittain oppi, tämä periaate, jota kirkko seurasi, ei miellyttänyt suurta osaa kansasta, sillä he saattoivat lukea apostolien kirjeitä ja Jumalaa pelkääväisten miesten Sanan selityksiä. Mitä kirkko silloin teki? – Se julisti pannaan vanhurskaat opettajat ja poltti kirjarullat. He sanoivat, että erikoinen koulutus oli välttämätön Sanan lukemiselle ja ymmärtämiselle. He olivat sitä mieltä, että sentähden Pietari oli sanonut, että Paavalin kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuista.

Kun he olivat ottaneet kansalta Sanan pois, kansan täytyi pian kuunnella vain sitä, mitä pappi sanoi ja tehdä, niin kuin pappissääty käski. Tätä he kutsuivat Hänen Pyhäksi Sanakseen. He vangitsivat kansan mielen ja elämän. He tekivät kansasta hirmuvaltaisen papiston palvelijan.

Jos vaadit todistuksia siitä, että katolinen kirkko vaati itselleen ihmisten mielen ja elämän, voit lukea Theosidus kymmenennen julistuksen. Tämä julistus annettiin tiettäväksi välittömästi sen jälkeen, kun hänet oli kastettu ensimmäiseen roomalaiseen kirkkoon:

“Me kolme keisaria toivomme, että alamaisemme lujasti pysyvät siinä uskonnossa, jonka pyhä Pietari opetti roomalaisille, joka on uskollisesti säilytetty perinteen kautta ja jonka nyt tunnustavat Pontifeks Damasus Roomasta ja Pietari, Aleksandrian piispa, mies, joka omistaa apostollista pyhyyttä apostolien järjestyksen ja evankeliumin opetuksen mukaan. Uskokaamme yhteen jumaluuteen, joka on Isä, Poika ja Pyhä henki, jossa pyhässä kolmiyhteisyydessä on sama majesteetti. Me annamme käskyn, että kaikki tämän uskon kannattajat nimitetään katolilaisiksi kristityiksi. Me leimaamme kaikki turhat toisten uskontojen kannattajat häpeällisiksi kerettiläisiksi ja kiellämme heidän hartauskokouksensa ottamasta kirkon nimeä. Sitä paitsi he voivat ottaa huomioon, että saavat kärsiä siitä suuria rangaistuksia, joita viranomaisemme jumalallisen oikeuden kautta ja oikeasta syystä, taivaallisen viisauden johtamina, katsovat hyväksi määrätä heille.”

Ne viisitoista rikoslakia, jotka tämä keisari julisti monen vuoden aikana, riisti evankelisilta uskovilta kaikki oikeudet harjoittaa uskoaan, erotti heidät maallisista viroista ja rankaisi heitä sakoilla, takavarikoimisella, maasta karkoituksella, ja monissa tapauksisssa jopa kuolemalla.

Tiedättekö, että meitä tänä päivänä johdetaan samaa kirkkojen tietä?

Roomalaiskatolinen kirkko kutsuu itseään äitikirkoksi. Se kutsuu itseään ensimmäiseksi ja alkuperäiseksi kirkoksi. Tämä on ihan oikein. Alkuperäinen, ensimmäinen roomalainen kirkko oli ensimmäinen, joka järjestäytyi. Siellä nikolaiittain oppi ja teot olivat löydettävissä.

Kukaan ei kiellä tämän kirkon olevan äiti. Se on äiti, joka on saanut tyttäriä. Tytär on naisen synnyttämä. Helakanpunaan puettu nainen istuu seitsemällä vuorella Roomassa. Hän on portto, ja hän on synnyttänyt tyttäriä. Nämä tyttäret ovat protestanttiset kirkot, jotka erosivat hänestä ja sen jälkeen palasivat nekin suoraan takaisin nikolaiittain oppiin.

Katson tärkeäksi mainita, että ensimmäiset piispat katsoivat olevansa Sanan yläpuolella. He kertoivat ihmisille, että he saattoivat antaa ihmisille heidän syntinsä anteeksi sen edestä, että he tunnustivat syntinsä. Toisella vuosisadalla he rupesivat kastattamaan pieniä lapsia. He tekivät näin ja kutsuivat sen uudestisynnyttäväksi kasteeksi.

Ei ole mikään ihme, että ihmiset ovat tänään niin hämmentyneitä. Jos he olivat silloin jo hämmentyneitä, niin lähellä ensimmäistä helluntaipäivää, niin he ovat tänä päivänä äärettömän hämmentyneessä tilassa. Oi, Jumalan kansa, on olemassa vain yksi toivo. Palatkaa takaisin Sanaan ja pysykää siinä.

”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot!” (Sak. 4:6).