Tekijä: --

Yhteys seurakuntavirkojen piirissä.

Efes. 4:11 (suluissa olevin selityksin):

”Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi (Miksi?), tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen, kunnes me kaikki (uskoon tulleet ja sen jälkeen kastetut) pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa (Raamatun ulkopuolisissa) opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytyksen kavalissa juonissa (mm. kirkoissa); vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa (Raamatun opetuksissa pysyen), kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis (yksi seurakunta), yhteen liitettynä ja koossa pysyen (paikkakunnittain yhtenä joukkona) jokaisen jänteensä (yksilöuskovan) avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” Efes. 4:11-16.

Nämä Raamatun opetukset pätevät jokaisella paikkakunnalla kaikkialla maailmassa. Mutta nämä ovat mahdollisia laittaa oikeaan käytäntöön vain raamatullisesti järjestäytyneessä seurakunnassa, jossa ei esiinny Herrana hallitsemista. 1 Piet. 5. Tämän aihepiirin Raamatun opetuksia ei voi soveltaa nykyisiin uskonsuuntiin tai vielä järjestäytymättömään toimintaan. Jumalan antamat opetukset soveltuvat vain Hänen laatimiinsa rakennuspiirustuksiin. Vertaa Hepr. 8:5 : ”Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin”.

Toiminnan suuntana tulee siis nyt ensin olla uskossa olevien kokoontuminen yhteen (=ekkleesia) ja raamatullisen seurakuntatoiminnan aloittaminen. HUOM! Se on asia numero 1. Näin Jumala vie meidät pyhälle paikalle, omalle alueelleen, jossa saamme täyttyä Pyhällä Hengellä sekä ottaa vastaan oman tehtävämme.

Kokoontumisten alettua Pyhä Henki näyttää, kuka toimii seurakunnan yhteyden hyväksi ja mm. alkaa pitää huolta muistakin. Sellaiset voidaan siunata erilaisiin seurakuntavirkoihin, mm. vanhimmiksi: ”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Nämä kaupunkivanhimmat ovat siis oman kotikaupunkinsa uskovien auttajia ja huolenpitäjiä, edelläkulkijoita ja esimerkin näyttäjiä. Ja tehtäviä ei siis aseteta saman paikkakunnan jokaiselle eri porukalle, vaan kaupungin rajat ovat tehtävien rajana. Katso mm. 1 Kor. 1:2. Ilm. 1:11. Tiit. 1:5.
Kaikki saman kaupungin uskoon tulleet ja kasteella käyneet ovat kunkin kaupungin Jumalan seurakunta.
Tällä periaatteella tapahtuva toiminta ilman raja-aitoja on Jumalan tahto. Tunnustaudumme näin Raamatun opettamaan totuuteen, että jokaisella paikkakunnalla on ainoastaan yksi Jeesuksen verellä ostettu pelastettujen joukko. Tällä periaatteella kokoontuvalle seurakunnalle Pyhä Henki jakaa armolahjoja ja armoituksia. Ja näin tehtävät tulevat olemaan siunauksena kaikille saman paikkakunnan uskoon tulleille. Meitä Pyhä Henki johdattaa raamatulliseen yhteyteen. Tämä on tärkeä tunnustaa todeksi.
Emme rakenna uskovien yhteyttä ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä!

YHTEYTEEN KOKOAMINEN.
Jeesus sanoo: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa!” Luuk. 11:23.
Mutta mihin Jeesus tahtoo koota ihmisiä ja johon me Hänen ominaan voimme osallistua? Raamattu vastaa, että ensimmäinen asia on koota ihmisiä Jeesukselle ja vasta sitten toimimaan Hänen ympärillään. Mark. 16:15,16. Autamme lähimmäisiämme Jeesuksen ja Hänen sijaisuhrinsa kestävälle perustalle, pelastuksen kalliolle, saamaan syntinsä anteeksi sekä tulemaan kasteelle. Paavali julisti evankeliumia mm. korinttolaisille pitäen mielessään vain ”Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiin naulittuna”. 1 Kor. 2:2. ”Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:10,11,12.
Alkuseurakunnassa pelastussanoman vastaan ottaneet kastettiin upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Apt. 2:41. 10:48. 19:1-6. ym. Näin ihmisistä tuli seurakuntalaisia. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin, ja niin (siten) heitä lisääntyi..” Apt. 2:41. Ilman raamatullista kastetta ei ole raamatullista kristinuskoa eikä oikeaa seurakuntatoimintaa.

Uskossa olevat alkoivat alussa toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo JA kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Mk. 16:15,16. Jatkamme apostolisena aikana aloitettua seurakuntatyötä.
Raamattu opettaa, että kaste tulee toimittaa seurakunnan puitteissa, kahden tai kolmen todistajan läsnäollessa. 2 Kor. 13:1. Esim. Filippus, joka evankelioi ja kastoi uskoon tulleen Kandaken hoviherran, oli kätten päällepanemisen kautta siunattu Jerusalemissa seurakuntavirkaan. Apt. 6:5-7. 8:26-38. Hän oli ”seurakunnan lähettiläs”. 2 Kor. 8:23,24. Ja tilanteessa oli mukana todistajina mm. vaunujen ajajat.

Ristillä perustettu seurakunta, ”Kristuksen ruumiin temppeli” (Joh. 2:19-22 / Matt. 16:15-18) alkoi alussa kehittyä Jumalan tahdon mukaiseksi ja tarkkarajaiseksi pyhien yhteisöksi. Se oli valmis noin v. 100 jKr. Sen jälkeen ei kenelläkään ole ollut (eikä ole) oikeutta tehdä muutoksia seurakunnan olemukseen, opetuksiin tai toimintaan. Kristinuskon kehitykselle lyötiin silloin piste! Ilm. 22:18,19. Nyt tuomme ihmisiä sisälle tähän ristillä perustettuun valmiiseen seurakuntaan, joka on ensimmäinen ja viimeinen Jumalan tahdon mukainen seurakunta.

Pyhä Henki antoi Jumalan seurakunnalle mm. opetuskirjeet. Nuo Raamatun opetukset ohjaavat kristittyjä loppuun asti ”pysymään apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä”. Apt. 2:41,42. ” .. he olivat kaikki yksimielisesti koolla..” Apt. 2:46. 5:12. Jeesus antoi tälle omalle laumalleen seurakuntavirkoja, joiden yhteinen tarkoitus oli ja on pitää seurakunta koossa. ”… kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset” (Joh. 11:52) ja sitten ohjata uskossa olevat pysymään yhteydessä (HUOM!) asettamiensa seurakuntavirkojen piirissä. – Kunhan raamatullinen seurakuntatoiminta ensin on aloitettu. Ef. 4:11-16 opettaa, miten Jumalan seurakunnan tulee toimia ”totuutta noudattaen rakkaudessa … koossa pysyen”. Seurakunta jokaisella paikkakunnalla on yksi Jumalan perhe (Ef. 2:19-22) jota ei saa hajottaa, vaikka mukaan tulisi suuriakin ihmisjoukkoja, kuten seurakuntamme alkuaikoina Jerusalemissa, jossa ”juutalaisia on tullut uskoon kymmenintuhansin”. Apt. 21:20. Heillä oli silti vain yksi vanhimmisto. Apt. 15:4,6, ym. Heillä oli kymmeniä kokouspaikkoja, joissa YKSI srk. toimi.

Jumalan seurakunnan tavoite on järjestys. Kol. 2:5. Ympärillämme näkyvä uskovien hajaannustila ei ole Jumalasta, vaikkakin rakkaat veljet ja sisaret tekevät hyvää Jumalan työtä eri raja-aitojen sisällä, voittaen sieluja Jeesukselle sekä auttaen pelastuneita kasvamaan uskossa. He ovat ihmistekoisissa yhteyksissä olevien seurakuntavirkojen piirissä. Hyvä sekin. Siitä huolimatta Jumala pysyy Sanansa linjalla tahtoen johdattaa omiaan toimimaan raamatullisen yhteyden periaatteella. Joh. 17:23. Ihmisten perustamat uskonsuunnat toimivat hajaannuksen periaatteella pitäen uskovia erillään toisistaan.
Ja huom! Tämä toiminta ei siis ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan seurakuntamuotoon.
Kutsumme mukaan jokaista uskossa olevaa. Vapaaehtoinen sitoutuminen Jumalan seurakunnan yhteyteen vapauttaa. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi!” Joh. 8:32. Raamatun opetuksissa pysyvä, synnistä vapautettu seurakunta, auttaa ihmisiä vapauteen, ei missään tapauksessa sido heitä. Tässä yhteydessä löytyy tilaa kaikille Jumalalta saaduille tehtäville. Mutta ihmisten omille pään näyille ei seurakunnassa ole tilaa. Toteutamme kaikki yhdessä seurakunnan yli-Paimenen näkyä. Emme siksi enää osallistu hajaannus-yhteyksien rakentamiseen. Yksi kasvu- ja toimintapaikka, on Jumalan tahdon mukainen linjaus.

Entä mitä tarkoittaa hajottaminen?
Paavali profetoi Efeson seurakunnan vanhimmistolle näin: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.”Apt. 20:29,30. Siinä on merkittävä määritelmä ja julmien susien tunnistamislause: ”jotka eivät laumaa säästä.” Tämä tarkoittaa, että mainittu eksyttäjien toiminta aiheuttaa hajaannusta pois järjestäytyneen paikallisseurakunnan ja sen tehtävien piiristä. Sellaista luopumusta alkoi tapahtua heti apostolien kuoleman jälkeen. Jotkut eivät halunneet pysyä apostolisessa opetuksessa, vaan alkoivat toimia irrallaan ilman seurakunnan valvontaa ja opetusta. Siitä versoi ihmisten korottaminen ja lopulta hajaannus, joka edelleen jatkuu uskonsuuntien parissa! Ja ikävä toteamus on, että nuo eksyttäjät nousevat ”teidän omasta joukostanne”. He sanovat joskus itseään ”oman tien kulkijoiksi”. Meidän taas tulee olla Jumalan tien kulkijoita.

Jeesus varoitti ”julmista susista, ”jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te heidät tunnette..” Matt. 7:15,16. Tunnistamme eksyttäjät siitä ”hedelmästä”, että he raatelevat lampaita aiheuttamalla uskovien keskuuteen riitaa ja hajaannusta irti seurakunnan raamatullisesta järjestyksestä. Mutta nyt tahdomme ottaa vastaan Pyhän Hengen luoman raamatullisen järjestyksen: ”.. ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen.” Kol. 2:5. Eksyttäjät esiintyvät lammasten vaatteissa eli ”pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet”. ”Mutta minä kehotan teitä pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17,18. Huomaa opetus, että ”vetäytykää pois heistä”! Se tarkoittaa, että meidän ei tule olla yhteistyössä sellaisten kanssa, jotka eivät tahdo ojentautua raamatulliseen pyhien yhteyteen.

Vanha totuus on, että eksyttäjä ei esiinny rumat sarvet päässä, vaan ”valkeuden enkelinä”. 2 Kor. 11:4,14,15. Useinkin he osaavat esiintyä lumoavan valloittavasti kauniine puheineen pyrkiessään keräämään ihailijoita ympärillensä. He ”tekevät kaikki tekonsa sen tähden, että ihmiset heitä katselisivat” ja ihailisivat. Matt. 23:5. Meidän taas tulee toimia sillä motiivilla, että kaikki katselisivat Jeesusta!

”Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta..” Juuda / 17-19.
Seurakunnan ohi toimiminen on siis ”julmien hajottajasusien” tunnusmerkki.
Se on Jeesuksen ja apostolien ennustama tilanne ja merkki lopunajan hajaannuksesta.

Alkuseurakunnassa ei voitu kuvitellakaan tilannetta, että joku olisi alkanut toimia irrallaan seurakunnasta. Olemme nyt palaamassa takaisin juurillemme, yhteyden siunaukseen. Saamme edistää lopunajan kokoavaa herätystä pysymällä uskollisesti Jumalan seurakunnan yhteydessä. Matt. 25:6,7. 1 Kor. 4:2. -herätys on mahdollista vain raamatullisen seurakunnan perustalla, jossa saamme ottaa vastaan puhdasta Sanan opetusta. Tällaista toimintaa ei ole ollut paljoakaan Suomessa. Vain pieniä yksittäisiä kotikokouksia, jossa raamatullista yhteyttä kaipaavat ovat kokoontuneet. Sellaiset eivät siis ole hajottajia, koska paremmin järjestäytynyttä uskovien yhteyttä ei ole.

Vielä tarkentavaa toistoa:
Ohi raamatullisen seurakuntayhteyden toimiminen saattaa hajottaa seurakuntaa. Huomaatko? Usein eksyttäjien toiminta kohdistuu pienissä alkuasetelmissa olevaan raamatullisesti järjestäytyneeseen Jumalan laumaan: ”Eivät laumaa säästä”, vaan hajottavat sitä. He eivät etsiydy uskovien yhteisen toiminnan piiriin kokoamaan ihmisiä Jeesukselle seurakuntavirkojen piiriin, vaan omiin karsinoihinsa ja itsensä ympärille. He tukevat hajaannusta: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa!” Luuk. 11:23. ”.. ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta..” 1 Kor. 1:10.

Meidän kaikkien tulee pyrkiä siihen, että toiminta tapahtuu ”niin kuin alussa”, ja uskovia siunataan tehtäviin, kunhan heitä ensin koetellaan. 1 Tim. 3:10. Sitten asetumme yhteiseen toimintaan vanhimmiston ja muiden seurakuntavirkojen piiriin, emmekä enää ole vähääkään tukemassa seurakuntaa raatelevien susien toimintaa. Hebr. 13:17. Emme osallistu hajaannuksen periaatteella toimiviin ”nimikylttiseurakuntien” tilaisuuksiin.
Jeesus opetti siis, että ”heidän hedelmistään te heidät tunnette”. Matt. 7:16. ”Hedelmä” eli työn tulos näkyy siinä, saako toimintamme aikaan Jumalan seurakunnan yhteen kokoamista, vai tukeeko se uskonsuuntia, hajaannusta.
Hyvä hedelmä on siis, että saamme uskossa olevat yhteisen toiminnan ja seurakuntavirkojen piiriin rakentamaan YHTÄ paikallisseurakuntaa ulkopuolella kaikkien ihmisperusteisten uskonsuuntien. ”Kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”

Ja HUOM! Kun raamatullinen seurakunnan toiminta on aloitettu, ei uutta enää pidä aloittaa samalla paikkakunnalla. Sehän olisi hajaannuksen aloittamista alusta. 1 Joh. 2:18,19. 20. ”Olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle.” Room. 15:20.
Kiitos Jumalalle, että tahdomme alkaa toimia raamatullisesti järjestäytyneen seurakunnan yhteydessä. Jos joku ei tahdo, niin ”vetäytykää pois heistä!” ”He pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17,18. Mutta me osaamme nyt ”koetella henget, ovatko ne Jumalasta!” (1 Joh. 4:1-6) eli saako joku aikaan raamatullista uskovien seurakuntayhteyttä alkuperäisen kristinuskon mukaisesti.

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi
elämäksi.” Juuda 20,21.

Weijo Lindroos,
Jumalan seurakunta,
Maariankatu 2. 20100 Turku
Tervetuloa vierailulle!

Miten ymmärrämme Jeesuksen opetuksen Matt. 10:27 ja Luuk 12:2,3:

”Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Sen tähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammiossa, se katoilta julistetaan” Luuk. 12:2,3.

”Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.” Matt. 10:27.

Usein tämä opetus tulkitaan sellaiseksi, että siinä muka kehotetaan toimimaan ilmiantajana ja huutamaan julki ihmisten salaisuuksia, syntejä yms. Näin asia ei kuitenkaan ole.
Mikään asiamme ei ole salassa Jumalalta. Psalmi 139. Mutta Raamatun mukaan Jeesuksen veri peittää kaikki entiset synnit. Niitä ei siis enää pidä katoilta kuuluttaa. ”Kaikki heidän syntinsä Sinä heität meren syvyyteen.” Miika 7:18,19. Emme siis huutele ”pimeässä” kuulemiamme toisten virheitä ja syntejä julkisuuteen.
Luuk. 12:2,3 ei siis tarkoita armahdettujen ihmisten syntien julkistamista. Ko. Raamatun kohdassa on siis kyse jostain aivan muusta.
”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.” Snl. 25:9. ”Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia.” Snl. 25:2.

Jeesuksen ko. opetus tarkoittaa ensinnäkin yleistä elämänohjetta, ettei Kristityn tule koskaan puhua tai tehdä mitään sellaista, mikä ei kestäisi päivänvaloa ja minkä paljastumista hän pelkäisi. Mutta jos lankeemus tulee, niin asia tulee tunnustaa eli tuoda valoon. ”Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa!” Totuus ei salli salassa oloa, vaan synti pitää tunnustaa Jumalalle joko yksin ollessa tai sielunhoiitajan läsnäollessa. Lankeemus tulee käsitellä katumuksessa, mainiten se oikealla nimellä ja sitten uskoen se anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä parannusta tehden. Näin anteeksi saatu synti on heitetty meren syvyyteen. Kukaan ei ole oikeutettu onkimaan armon merestä omia tai toisten syntejä. Ja kevytmielinen syntiinlankeemuksista puhuminen on aina sopimatonta. Jes. 59:1-3.

Totuus, joka siis tulee katoiltakin julistaa, on Jumalan Sana: ”Kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor. 12:7. KR. 33/38. Pyhä Henki ei yleensä paljasta muiden syntejä. Tosin seurakuunnan puhtayuden yähden sitäkin joskus tapahtuu. Mutta muuten uskovien vioista puhuminen ei ole rakentavaa. Efes. 4:29-30. Ihmisten heikkouksia, virheitä ja lankeemuksia ei pidä huutaa julki, vaan ennemminkin salata muilta ja yrittää auttaa lähimmäistä puhtaaseen vaellukseen.

Langennutta voivat nuhdella raitishenkiset ja armahtavaiset pyhät, jotka ensin ovat korjanneet oman elämänsä virheet. Matt. 7:3-5. Synnistä moittiminen pitää tapahtua ensin kahden kesken, sitten jonkun kanssa yhdessä; ja lopuksi seurakunnan keskellä julkisesti. Siis ellei parannusta tapahdu, ”Ilmoita seurakunnalle.” Matt. 18:15-17. – Seurakunnan tulee siis olla näkyvä, konkreettisesti toimiva yhteisö, jolle voi ilmoittaa asioita.

Totuuden Sanan vihollisille, jotka eivät tahdo ojentautua oikealle tielle, tulee sanoa sopivalla ja sopimattomalla ajalla heidän tilastaan ja mm. vääristä opetuksistaan, että he kääntyisivät. 2 Tim. 4. Tiit. 1:9.

Evankeliumin Totuus ei piilottele itseään, vaan tahtoo tulla ilmi joka paikassa ja tilanteessa. ”Tarjolla pitäessänne Jumalan Sanaa.” Filip.2:15,16.
Jumala sanoo:
Puhu Sanaa, pilkasta ja jopa vainosta huolimatta. Älä pelkää,.. ”vastustajia missään kohden säikähtämättä.” Filip. 1:28. ”Ole luja ja rohkea!” Joos. 1:9.
Minä olen sinun kanssasi silloin, kun sanasi on Totuuden Sanaa. Vahvistan Sanani niille kuulijoille, jotka rakastavat Totuuttani. Mitä minä sinulle yksinäisessä rukouskammiossasi puhun yhteiseksi hyödyksi, se julista julkisesti kaikille tiettäväksi. Tässä mielessä siis ”Hengen ilmoitus annetaan yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor. 12:7. Mutta ”mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” Efes. 4:29. 2 Timot. 2:16-26.

W.L.

Miten Jumalan seurakunnan toiminta aloitetaan

Eri puolilta Suomea on tullut kyselyjä, onko heidän paikkakunnallaan Jumalan seurakunnan toimintaa. Kristityt ovat heränneet (Matt. 25:6,7) kaipaamaan raamatullista uskovien yhteyttä. Tälle asialle on nyt koittanut Jumalan aika. Hän asettaa seurakuntansa ennalleen, sellaiseksi kuin se oli ennen kirkkojen perustamista. 1 Joh. 2:24. Me saamme olla Hänen työtovereinaan tässä lopunajan kokoamistehtävässä. 2 Kor. 6:1,2.
”Herra, Herra sanoo näin, Hän, joka kokoaa Israelin karkotetut: Minä kokoan vielä muitakin näiden koottujen lisäksi.” Jes. 56;8.
”Taivaan oli määrä ottaa Hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen.” Apt. 3:21.

Kaksiosainen määritelmä Jumalan seurakunnasta:

1. Jumalalla on yksi ainoa oikea seurakunta maailmassa. Se olemme ME kaikkien aikojen kaikki aidosti uskoon tulleet ihmiset! Raamattu ei opeta, että seurakunta olisi jaettu, vaikka siitä puhutaan monikossa. YKSI maailmanlaajuinen Jumalan seurakunta olemme ME KAIKKI, jotka olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja sitten ottaneet kasteen Hänen nimeensä: ”Te (uskoon tulleet ja kasteella käyneet) olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27 / Apt. 18:8. Raamattu sanoo siis aitoa Jumalan seurakuntaa ”Kristuksen ruumiiksi”, jonka jäseniä ME uskoon tulleet olemme.
2. Jumalalla on yksi ainoa seurakunta jokaisella paikkakunnalla! 1 Kor. 1:2. Mikä se on? – ME KAIKKI samalla paikkakunnalla asuvat ihmiset, Kristuksen ruumiin jäsenet, me, jotka olemme ottaneet vastaan Jumalan armon Jeesuksessa ja antaneet kastaa itsemme upotuskasteella vedessä Hänen nimeensä, me kaikki yhdessä olemme Jumalan seurakunta omalla paikkakunnallamme.
Ilm. 1:11. Tiit. 1:5. ym. Tämä on Jumalan näkökulmasta katsottuna todellisuus jo nyt. Mutta Hän tahtoo koota omansa olemaan konkreettisesti yhtä.

Toimimme tällä edellä mainitulla periaatteella, vaikka olisi vain muutama osallistuja. Mutta emme sulje yhtäkään aitoa Jumalan lasta ulkopuolellemme, niitäkään, jotka eivät vielä ymmärrä Jumalan tahtoa tässä asiassa.

TÄSTÄ SE ALKAA.
Seurakuntatoiminnan aloittamisen pääperiaate on, että Jumalan yhtä seurakuntaa ei saa jakaa. Joh. 10:16. Efes. 4:4. Emme toimi ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä. Jumalan seurakunnassa ei hyväksytä raja-aitoja uskovien välille, vaan toimimme yhteyden periaatteella ilman puoluemielisyyttä. 1 Kor. 1:10-17. Uskonsuunnissa olevat Kristuksen ruumiin jäsenet toimivat nimikylttiensä alla hajaannuksen periaatteella. Heitä kutsumme myös mukaan rakentamaan yhteistä paikallisseurakuntaa ilman jakavia nimikylttejä yms. Tämä on ainoa mahdollisuus toteuttaa raamatullista uskovien yhteyttä.
Raamatullinen yhteys ei milloinkaan toteudu ellemme me uskossa olevat ala toteuttaa sitä.
Jumala tahtoo, ”… että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä ..”Joh. 17:21-23.
Aina seurakunnan perustamisesta lähtien (noin 2000 v. sitten) on Jumalan tahto ollut, että jokainen uskoon tullut saisi alkaa toimia omassa asuinkunnassaan seurakunnan keskellä, sen siunauksen piirissä.

ALOITA SINÄ.
Jumala etsii uskovia aloittamaan raamatullisesti järjestäytynyt seurakuntatoiminta omalla paikkakunnallaan. Se alkaa pienten alkujen päivästä, kuten ajallisenkin talon rakentaminen. Luuk. 6:47-49. Ensin perustus kuntoon. Mm. 1 Kor. 3:11. Efes. 4:3-6. Periaatteessa kuka tahansa voi aloittaa kutsumalla oman paikkakunnan kristittyjä yhdessä rukoilemaan, ja sitten esim. kerran kuukaudessa toistuvaan kokoontumiseen. Sitä varten on vuokrattavissa edullisia tiloja.
Toiminnan aloittaminen ei edellytä mitään erityistä tehtävänimitystä. Raamattuhan opettaa, että ensin tulee aloittaa seurakunnan toiminta, myöhemmin sitten alkavat tehtävätkin toimia. Tiit. 1:5. Efes. 4:11-16.

Oikea tunnustus tulee pitää selkeänä alusta alkaen:
ME KAIKKI TÄMÄN PAIKKAKUNNAN USKOSSA OLEVAT OLEMME YHDESSÄ TÄMÄN PAIKKAKUNNAN JUMALAN SEURAKUNTA (Ilm. 1:11), vaikka vain muutama osallistuisi toimintaan. Alussa ei yleensä ole mukana suuria joukkoja.
Raamatullisella pohjalla oleva seurakunnan toiminta on Jumalan siunaamaa. Ja tämä sama yhteyden tunnustus säilyy vielä silloinkin kun seurakunta ei enää mahdu kahteen tai useampaankaan kokouspaikkaan. Yksi seurakunta voi kokoontua monessa eri paikassa kuten esim. Jerusalemissa alkuaikana tapahtui, (vertaa Apostolien teot). Kysymyksessä on siitä huolimatta jakamattoman Jumalan seurakunnan toiminta, joka selvästi tunnustautuu yhdeksi seurakunnaksi toimien yhteisen päämäärän hyväksi eikä hyväksy raja-aitoja. Seurakunnan eri kokouspaikat eivät siis luo raja-aitoja tai puolueita seurakuntaan, eivätkä myös ole niin sanottuja ”emäseurakunnan soluja”. Raamattuhan ei tunne ”emäseurakunta” -käsitettä sen paremmin kuin ”soluseurakuntiakaan”.
Jumalan seurakunnan raamatullinen yhteyden muoto ei ole ekumeenista tai edes yhteiskristitillistä toimintaa.

– Yksi kaupunki, yksi seurakunta, kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa, kolme kaupunkia, kolme seurakuntaa, jne.. Tämä on eräs Raamatun opettama periaate seurakuntakysymyksessä. Näin opettaa mm. Ilm. 1:11. Tiit. 1:5. –

Tee kaikkesi, että mukaan tulevien on hyvä toimia yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen. Siihen tarvitaan mm. kaikki Gal. 5:22. mainitut Hengen hedelmät. Painota usein, että olette ulkopuolella hajaannus-uskontojen ja kokoonnutte Jeesuksen- ja ristillä täytetyn sovitustyön perustalla. 1 Kor. 3:11,16,17.

TOIMINNAN SISÄLTÖ
Seurakunnan tärkein tehtävä on lähetyskäsky, evankelioiminen. Matt. 28:19,20. Mk. 16:15,16. Apt. 2:38,41,42. Ja sitä varten Jeesus täyttää meidät Pyhällä Hengellä (Apt. 1:8), joka ”johdattaa kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13.
Kutsumme pelastumattomat pelastumaan ja pelastuneet kasvamaan uskossaan Raamatun opetuksen kautta.
Tähän raamatullisesti toimivaan ”perheyhteyteen” (Efes. 2:19-22) tulevat siunataan kätten päällepanemisen kautta. 1 Tim. 4:14. Hebr. 6:1,2. ”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47.
Aloittamisen jälkeen on hyvä ilmoittaa julkisesti (esim. netissä tai lehti-ilmoituksella), että paikkakunnallanne toimii nyt Jumalan seurakunta. 1 Tim. 3:15. 1 Tessal. 2:14. Tällä tavalla muutkin raamatullista toimintaa etsivät löytävät oman seurakuntansa yhteyden. Pyhä Henki herättää sitten aikanaan myös veljiä vanhimmistoksi. Tiit. 1:5.

Meidät on kastettu upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Meillä on ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste..” Efes. 4:5.
Aloittamisen jälkeen ei uutta toimintaa enää voi aloittaa. Mutta lisääntyessään seurakunta tarvitsee kyllä lisää kokouspaikkoja.
Sinä olet myös aina tervetullut Turun seurakunnan kokouksiin. Tänne voi myös opastaa uudet uskoon tulleet kasteelle.
Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto.

Tervetuloa Turkuun:
Yhteystiedot – Jeesus-on-Herra.com

Rukous- ja siunausterveisin,
Weijo Lindroos,
Turku

IHMISSIELUN PELASTUMINEN

tapahtuu ihmisen sisimmässä uudestisyntymisen eli uskoon tulemisen ihmeenä. Uudestisyntyminen on sitä, että sydämessäsi oleva henki vaihtuu. Sielunvihollisen henki väistyy ja Jumalan elämä alkaa toimia sisimmässäsi Pyhän Hengen kautta! Apt. 26:18. Uudestisyntymässä Jeesus tulee ihmissydämen hallitsijaksi, Herraksi. Hän sovitti syntimme verellään ja sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Ylösnousseen Jeesuksen ulkopuolella ei ole Raamatun tarkoittamaa pysyvää ELÄMÄÄ, iankaikkista Elämää. 1 Joh. 5:11,12. Room. 3:23-25.

Uskoon tuleminen on siis sitä, että parannukseen, mielenmuutokseen nöyrtyneen ihmisen sisin henki, (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon!”
Jeesus sanoo sen näin: ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa.” Joh. 3:3-5.
”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17.
Jeesus on ristillä kärsinyt sinulle kuuluvan rangaistuksen. Hän voi sen perusteella armahtaa sinut. Ota siis vastaan Jeesus ääneen rukoillen, esimerkiksi näin:
– Jeesus, anna anteeksi syntini. Puhdista sisimpäni, sydämeni, ajatukseni, sanani ja tekoni. Auta minut irti kaikesta, mikä ei ole hyvää ja oikeaa. En tahdo enää elää synnissä. Tule Jeesus elämäni Herraksi. Johdata jokainen elämäni hetki tästä eteen päin. Tahdon kulkea sinun tahtosi tietä. Annan elämäni sinulle kokonaan ja ehdoitta. Kiitos Jeesus, että kuulit rukoukseni. Aamen. –
Rukoile edellinen ääneen ja tosi tarkoituksella.

Uusi Testamentti esittää seuraavanlaisen pelastuskaavion:
1. Raamatun opettaman evankeliumin kuuleminen sekä tunnustaminen, että Jeesus on ainoa syntien sovittaja. Tunnustautuminen ristillä ansaittuun pelastukseen johtaa uudestisyntymiseen: ”Olette uudestisyntyneet.. Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta.” 1 Piet.1:23; Jaakob 1:18; Room.10:17.
2. Raamatun opettamalla tavalla Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sijaisuhriinsa uskominen ja armotyön vastaan ottaminen: ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen.” Hebr.11:6; 1 Joh. 5:1; Apt. 16:30-31; Markus 16:16. 2 Kor. 6:1,2.
3. Parannuksen teko eli täysi suunnanmuutos elämässä: ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava..” Luuk24:47; 13:3; Apt. 17:30.
4. Vesikaste Jeesuksen Nimeen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi” Apt. 2:38. 10:48. 22:16. 1 Piet.3:21.
5. Pyhän Hengen saaminen: ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9; Efes. 1:13; Apt.19:1-6.
6. Julkinen tunnustus: “Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä p e l a s t u t .” Room.10:9-10; Luuk.11:23; 12:8-9; Matt.6:24.

On kuitenkin pidettävä mielessä Ja yhä uudestaan toistaen, että uudestisyntyminen on sisimmässämme tapahtuva Jumalan armoteko. Koko Raamatun ilmoitus tähtää siihen. Mm. pelkkä ulkoisen elämän korjaaminen ja väärien tekojen lopettaminen tai kaste ilman muita pelastuksen elementtejä ei riitä pelastukseksi. ”Me, jotka tulimme uskoon, pääsemme lepoon.” Hebr. 4:3. Matt. 11:28-30.

YHTEENVETO:
Seitsemän askelta Jumalan tahdon tiellä:

1. Evankeliumin kuuleminen. Room. 10:17. Mark. 16:15,16.
2. Usko Jeesuksen sijaisuhriin. Room. 3:25. Hebr. 11:6; Apt.15:9.
3. Parannus, elämän suursiivous. Apt.11:18.
4. Pyhän Hengen saaminen. Room.8:9. – Ja pelastuneille kuuluu sitten myös henkikaste. Apt. 19:1-6.
5. Kaste upottamalla vedessä Jeesuksen nimeen. Apt.22:16.
6. Suun tunnustus pelastuksen vastaan ottamisesta. Room.10:9-10. Luuk. 12:8,9.
7. Loppuelämä kaikkineen kuuluu nyt kokonaan Jeesukselle. Enää ei ole omaa aikaa.

Mitään edellisistä askeleista ei voida erottaa toisistaan. Ne kaikki kuuluvat yhteen ja toistensa tueksi. Ne ovat Jumalan meille valmistamia tekoja. Ef, 2:8-10.
Nämä kaikki yhdessä ovat tavallaan myös pelastumiskokemus. Askelten välissä saattaa (joillakin) olla pitkiäkin aikoja. Siitä huolimatta näin vastaan otettu pelastumiskokemus on yksi, varma ja lopullisesti pätevä.

Kaikesta edellä mainitusta alkaa terve kasvu kristittynä.
Lähetyskäsky ohjaa siihen:
”Ja Hän sanoi heille: ´Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen`.” Markus 16:15 – 16.
”Opettamalla heitä (uskoon tulleita ja sen jälkeen kastettuja) pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. Apt. 2:41,42.

”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.” Room.10:17.

W.L.

RAAMATULLISEN USKONELÄMÄN RAKENTAMINEN.

Aloitus nollapisteestä.

^”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2.

Kristillisen elämän nollapiste tarkoittaa elämämme nollaamista siten, että puramme pois omat sekä uskonsuuntien meihin istuttamat ihmismielipiteet. ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13. Se tarkoittaa, ettei meillä ole uskonnollisia mielipiteitä mistään asiasta. Meillä ei ollenkaan ole mitään uskontoa tai ideologiaa. Olemme tyhjiä astioita. Siihen nolla-tilaan otamme vastaan pelastuksen, jonka Jeesus valmisti sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Annamme elämämme Hänelle ehdoitta. Ja Hän lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.” Joh. 6:37. Matt. 11:28-30. Jeesus ja Hänen pelastyönsä on kaiken hyvän perustus. 1 Kor. 3:11. Ottaessamme vastaan Jeesuksen, tulee Pyhä Henki asumaan sydämeemme. Hän täyttää puhdistetun sydämemme ja alkaa johdattaa meitä kaikkeen totuuteen. Joh. 16:13. Raikkaat taivaan tuulet puhaltavat elämästämme pois loputkin roskat, synnit ja uskonnolliset opetukset, tavat yms. Elämäämme jää ainoastaan Jeesus ja Hänen antamansa pelastus, ristin täytetyn työn armo. Olemme nollassa. Mutta Jeesus on elämämme ykköshenkilö. Nollan eteen on tullut ykkönen, joten olemme Hänessä täysiä kymppejä.

Alamme nyt rakentua ”pyhimmän uskon perustalle” (Juuda 1:20) ottaen vastaan perustavaa laatua olevat ”Kristuksen opin alkeet”. Hebr. 6:1,2. Se tarkoittaa, että teemme parannuksen synneistämme ja annamme kastaa itsemme raamatullisella upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Näin olemme ikuisesti kestävällä Siionin vuoren perustalla (Psalmi 121. Hebr. 12:22) ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.” Efes. 2:20. Rakennamme hengellisen elämämme rakennusta asia kerrallaan ottaen vastaan ja eläen Raamatun opetuksia todeksi.

Nollapisteen opetus löytyy Efes. 4:22-24:
”Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.”
Siis vanha ihminen synnin täyttämine ajatusrakennelmineen pitää ensin riisua pois ja sitten pukea päälle uusi ihminen vain RAAMATUSTA NOUSEVINE ASIOINEEN JA KÄSITYKSINEEN. Jeesus täyttää meidät Pyhällä Hengellä vuodattaen sydämiimme Jumalan rakkauden. Room. 5:1-5. Ja sitten ”meillä on Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” Ilm,. 7:14. Ei olisi sopivaa pukea valkeita vaatteita vanhojen likaisten ryysyjen päälle.

Raamatun lukemisen tulee olla jokapäiväinen elämämme sisältö. ”Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.” Psalmi 119:11. 1 Tim. 4:12-16. Tämä pitää elämämme raamatullisessa kurssissa matkalla kohti ikuista kotisatamaa.

Meidän on osattava jatkossakin olla irti ihmismielipiteistä ja sieltä nousevista uskonnollisista järkeisopin selitysmalleista. Kol. 2:8. 2 Piet. 1:19-21. Esimerkiksi kirkkoisien laatimat katekismukset, uskontunnustukset, kirkkokäsikirjat yms. Raamatun ulkopuoliset ihmisopit ovat esteenä Raamatun ymmärtämiselle. Tarvitsemme kyllä tervettä Raamatun opetusta Pyhällä Hengellä täytettyjen ja kasteella käyneiden uskovien saarnoista ja opetuskirjoituksista. ”Kuinka minä voisin ymmärtää, jos kukaan ei minua opasta?” Apt. 8:31. Meidän on vain opittava tarkistamaan, ovatko AIHEET JA OPETUKSET RAAMATUSTA ja opettajat aitoja kristittyjä. Matt. 22:29. Ihmisten selitykset tukkivat ymmärtämistä. Muun muassa lopunajan tapahtumien ymmärtäminen aukenee Raamatusta sitä enemmän, mitä vähemmän luemme ihmisten- ja uskonsuuntien selitysteoksia.

Meidän tulee etsiä jokaisesta tutkittavasta Raamatun aiheesta ensin esille selkeästi ymmärrettävät Raamatun kohdat, joiden yhteyteen asetamme vaikeammin tulkittavat opetukset. Siitä kokonaisopetuksesta käsin voimme lopulta koota hengellisen elämämme palapelin valmiiksi kaikkine osa-alueineen. Ja näin voimme olla Pyhän Hengen johdattamia raitishenkisiä terveitä kristittyjä. Room. 8:14.

”Ole sinä uskovien esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa. Pidä huolta lukemisesta, kehottamisesta ja opettamisesta, kunnes minä tulen. Älä lyö laimin armolahjaa, joka sinulla on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, kun vanhimmat panivat kätensä sinun päällesi. Huolehdi näistä kaikista ja elä niissä, jotta kaikki näkisivät edistymisesi. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Jos näin teet, pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.” 1 Tim. 4:12-16.

Tervetuloa Turkuun hengellisiin tilaisuuksiin.

W.L.