Tekijä: --

Pyhä Henki – mitä, missä, tai kuka Hän on?

Posted on by --

Raamattu ilmoittaa Pyhästä Hengestä, että Hän johdattaa, puhuu, kuulee ja julistaa. Joh.16:13-15. Ne ovat persoonallisia ominaisuuksia. Hän tuntee ja tulee murheelliseksi, jos uskova elää sopimatonta elämää. Efes. 4:30. Ehkä Hän voi siis tulla myös iloiseksi kristityn puhtaasta vaelluksesta…
Pyhä Henki on Puolustajamme. Joh. 14:16,17. Hän jakaa armolahjoja, ”niin kuin tahtoo” ( 1 Kor.12:4-11) ja johdattaa Jumalan seurakuntaa. Hän auttaa meitä rukoilemaan Jumalan tahdon mukaan. Room. 8:26,27. Jumalan Pyhä Henki toimii persoonallisella tavalla, ja on siis Persoona. Hän on alkuseurakunnan tunnustuksessa Jumala: Pietari nuhteli Ananiasta siitä, että tämä yritti ”pettää Pyhää Henkeä.” Ja tuo pettämisen kohde oli siis Pyhä Henki: ”Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Apt. 5:3.4. Pyhää Henkeä vastaan toimiminen on siis Jumalan vastustamista.

”Hänessä (otettuamme vastaan Jeesuksen) on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” Efes.1:13.
Ilman Pyhää Henkeä ei ole aitoa kristillistä uskonelämää. Uskoon tuleminenhan on yhtä kuin Pyhän Hengen saaminen sydämeen pelastuksen sinetiksi. Ef. 1:13. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room.8:9.

Pyhä Henki on Totuuden Henki, Jumalan Henki ja Jeesuksen Henki. Apt.16:6,7. Hänet on ”vuodatettu” Apt. 2:33/ Jooel 2:28-29. Room. 5:5. Häntä voidaan ”juoda.” Joh. 7:37-39/ Jes. 12. Pyhää Henkeä on siis lähes mahdoton määritellä ja selittää tyhjentävästi. Hänet pitää kokea omassa sydämessään. Saakoon Hän johdattaa meitä ymmärtämään Jumalan suuruutta Raamatun opettamalla tavalla.
Jumalan Pyhä Henki on kaikkea sitä, mitä Hänestä käytetyt nimitykset pitävät sisällään.

Pyhän Hengen asuinpaikka meissä on meidän henkemme eli sydämemme, sisimpämme. Ja samalla Hän on voiteluna yllämme. 1 Joh. 2:20,27 ja 2 Kor. 1:21,22. Uudestisyntymisessä eli uskoon tulemisessa Pyhä Henki tuli asumaan sydämiimme. Pyhän Hengen kasteessa Hän tuli päällemme. Mm. Apt. 11:15. RK. Näin olemme sisältä ja päältä täynnä Pyhää Henkeä. Samariassa suuret ihmisjoukot olivat ottaneet vastaan Jeesuksen Pelastajakseen. He saivat Pyhän Hengen, koska heidät myös kastettiin. Eiväthän apostolit olisi suostuneet kastamaan pelastumattomia. Room. 8:9.
”Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen. Perille tultuaan nämä rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen, sillä Hän ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle. Heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Niin apostolit panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.” Apt. 8:14-17. Samoin tapahtui Efesossa. Ensin ihmiset tulivat uskoon eli siis saivat Pyhän Hengen. Sen jälkeen he saivat Pyhän Hengen kasteen:”Siellä hän (Paavali) tapasi muutamia opetuslapsiaja kysyi heiltä: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” He vastasivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet Pyhästä Hengestä.” Hän kysyi: ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella ja kehotti kansaa uskomaan Häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, nimittäin Jeesukseen.” Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän päälleenja he puhuivat kielillä ja profetoivat.” Apt. 19:1-6. RK.

Isällä ja Pojalla on sama yksi Henki. Tähän yhteen Henkeen olemme mekin uskoontulossamme tulleet. ”Joka yhtyy Herraan, on yksi henki Hänen kanssaan.” 1 Kor.6:17. ”…teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol.3:3. ”Hänessä me olemme, elämme ja liikumme.” Apt.17:28.
Olemme Kristuksessa Jeesuksessa (Gal. 3:26,27; 2 Kor.5:17) olemalla Pyhässä Hengessä ja Hänen ollessaan meissä.
”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” 2 Kor. 13:13. Jeesuksen Kristuksen armo tuli ristintyön kautta meille oveksi Jumalan rakkauteen Pyhän Hengen kautta. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta.” Room. 5:5.

Kun Pyhä Henki tuli meihin, me pelastuimme. Kun saimme Pyhän Hengen kasteen, saimme voiman olla Jeesuksen todistajia. Apt. 1:8; 2:1-6; 8:14-17; 10:43-48; 11:15; 19:1-6. Apostolit, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen, täyttyivät yhä uudestaan Hengellä. Joh. 20:21-23; Apt.4:31 ym.
Jeesus tahtoo, että jokainen uskoon tullut ottaa vastaan Pyhän Hengen kasteen kielilläpuhumisineen, ”niin kuin alussa”. Apt. 11:15.

Pyhällä Hengellä ei ole varsinaista persoonanimeä. Silti Hän on persoona Isän ja Jeesuksen Henkenä. Hän ei kuitenkaan ole Isästä ja Pojasta erillään oleva persoona. Samoin kuin minun henkeni kuuluu minun persoonaani, samoin Pyhä Henki kuuluu Isän ja Jeesuksen persoonaan, kokonaisuuteen. Hän ilmentää Isän ja Jeesuksen persoonaa. Hän ei toimi irrallaan Isästä ja Pojasta kuten ei Jeesuskaan toimi irrallaan Isästä (vertaa aurinko ja säteet). Pyhä Henki ei toimi itsenäisesti: ”Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja Hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” Joh. 16:13-15.

Emme löydä Raamatusta oppia, että Pyhä Henki olisi vain jokin ”henkilö” meidän ajattelemassamme mielessä, niin että Hänellä olisi jokin muoto, esim. ihmisen näköinen. Hän on Henki, joka on vuodatettu kaiken lihan ylle (Apt. 2:17) eli Hän on kaikkialla läsnä oleva ja kaiken tietävä. Jooel 2:28. Mutta Hän voi ottaa ilmestysmuodokseen vaikkapa kyyhkysen (Joh. 1:32-34), tai tuliset kielet, jotka näkyvät uskossa olevien päällä. Apt. 2:1-6.
Uskomme kaiken Raamatussa olevan Jumalan ilmoituksen Pyhästä Hengestä, koska Hän on itse pyhien Kirjoitusten synnyttäjä. 2 Tim. 3:16. Emme usko ”yli sen, mikä on kirjoitettu.” 1 Kor. 4:6.
Pyhä Henki on YKSI HENKI. Ja meissä kaikissa uskoon tulleissa on tämä YKSI ja SAMA Pyhä Henki. Hän jakaa meille armolahjoja sekä vaikuttaa Hengen hedelmän kasvua. Gal. 5:22. ”Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.” 1 Kor. 12:11.

Ilman sydämissämme asuvaa Pyhää Henkeä ei kenelläkään voi olla oikeaa uskoa. Ilman Häntä ei ole oikeaa elämää. Hän on Elämän Henki. Ja kun Pyhä Henki on sydämissämme, olemme pelastuneita ja meillä on ikuinen elämä. Silloin meille kuuluu myös raamatullinen vesikaste Jeesuksen nimeen.
Jumalan työtä voidaan tehdä ainoastaan Pyhän Hengen yhteydessä. Tämän vuoksi jokainen ihminen tulee auttaa Pyhän Hengen täyttämään elämään, ottamaan vastaan ensin Jeesus Pelastajaksi ja sitten Pyhä Henki johdattajaksi. ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani..” Apt.1:8. RK. ”…Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Matt.3:11. Pyhän Hengen kautta annettiin sydämiimme Jumalan rakkaus. Room. 5:5.
”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.
Sinäkin saat täyttyä Pyhällä Hengellä. Apt. 2:38; 10:44-48. Saat alkaa puhua uusin kielin ja ylistää Jumalaa. Lupaus on annettu jokaiselle. Luuk.11:13. Hän on oleva Puolustajasi syntisen ja nurjan maailman keskellä. Joh. 14:26; Apt.2:40. Hän johdattaa Sinut kaikkeen totuuteen (Joh.16:13) ja totuus on tekevä Sinut vapaaksi. Joh. 8:32. Sinä olet pääsevä Taivaaseen, Herrasi Jeesuksen luo.

Weijo Lindroos
Turku

Taivassanomat 5/2020

Taivassanomat 5/2020

Posted on by --

SAIN KUOLEMANTUOMION

Sain rikoksistani korkeimman mahdollisen rangaistuksen. Minut tuomittiin kuolemaan. Anoin armahdusta tuomiooni, mutta en saanut. Korkeimman oikeuden päätökselle ei annettu valitusoikeutta. Eikä löytynyt yhtäkään lieventävää asianhaaraa, jonka perusteella armahdus olisi voitu hyväksyä. Kuolemantuomio oli siis pistettävä käytäntöön. Mutta kysymys oli nyt vielä siitä, miten se pitäisi toteuttaa?
Rikokseni oli suurin olemassa olevista synneistä. (Siitä lisää tuonnempana.) Siksi oikeudenmukaisen rangaistuksenkin täytyi olla suurin mahdollinen. Tuomion täytäntöönpanoon löytyikin sopiva keino, joka täyttää kaikki rankimman kuolemantuomion vaatimukset: suurimman tuskan ja sisäisen ahdistuksen aiheuttaminen, ruoskinta henkihieveriin, ristiinnaulitseminen sekä hidas ja tuskallinen kuoleminen ristillä, jonka lopuksi veri vuodatetaan pois ruumiista.

Tarkoitanko ed. kuvauksellani Jeesuksen kuolemaa ristillä? Sehän näyttää sopivan Hänen kärsimykseensä ja kuolemaansa. – Mutta miksi puhtaan ja viattoman oli kärsittävä tuskan ja kuolemankauhujen keskellä tapahtuva julma kuolema? Jeesushan ei koskaan syyllistynyt yhteenkään rikokseen, syntiin tai väärintekoon.
Ehkä lukija osaa tässä vaiheessa soveltaa asian siihen, että Jeesus sovitti meille kuuluvan tuomion sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Mutta tämä on osatotuus. Hän kyllä otti päällensä meille kuuluvan syntien rangaistuksen, kuolemantuomion. Mutta se ei tarkoita, että me saisimme sen perusteella jatkaa entisessä elämäntilassamme vapautettuina ja synnit sovitettuina. Se ei tapahtunut minunkaan kohdallani sillä tavalla, vaan kuolemantumioni pistettiin käytäntöön. Hyväksyin sen itsekin, koska olin syyllinen. Minun oli kuoltava. Ja taivaallisen Korkeimman oikeuden määräys on sama jokaiselle, joka on osallinen Raamatussa mainittuun suurimpaan rikokseen, Jumalasta erossa olemiseen. Suurin synti on olla erossa Jumalasta!

Samastuminen.
Kuolemantuomioni toteutettiin siten, että vanha synti-ihmiseni yhdistettiin Jeesuksen kärsimyksiin ja ristinkuolemaan. Näin tilanteeseeni ilmestyi Jumalan armahtava laupeus: Jeesus ansaitsi minulle kuoleman pois syntitilasta. Tämä on myönteinen asia. Todellinen ilon aihe. Vapaus synnin ja lihanmielen vallasta on se suuri ilosanoma. Sain armon ottaa vastaan ja samaistua kaikkeen, mitä Jeesus Kristus on, mitä Hän teki ja opetti, sekä mitä Hänen sijaisuhrinsa ja ylösnousemuksensa sai aikaan. Ristillä ja Jeesuksen ylösnousemuksessa saatiin aikaan kuolema synnille ja samalla ikuinen elämä Hänen Elämänsä yhteydessä. ”Haluan tuntea Kristuksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman ja Hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla Hänen kaltaisekseen samastumalla Hänen kuolemaansa.” Filip. 3:10. Tämän samastumisen armon sain ottaa vastaan 1.1.1974.
Uskoontulon prosessini oli oman kuolemantuomioni päivä. Erossa Jumalasta elänyt synti-ihminen liitettiin Jeesukseen ja Hänen kuolemaansa. Room. 7:9,11 tarkentaa tätä ajatusta: ”Minä kuolin.” Sen jälkeen vanha synti-ihminen myös haudattiin Raamatun opetuksen mukaisesti upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.” Room. 6:4.
Näin samaistuin Jeesuksen kärsimyksiin, kuolemaan, hautaamiseen sekä ylösnousemukseen!
Jumalan Sana tuomitsee ihmisen: ”.. ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka oli tarkoitettu minulle elämäksi, olikin kuolemaksi. Kun synti sai lain käskystä aiheen, se käskyn avulla petti ja tappoi minut.” Room. 7:10,11. Kiitos Jumalalle!
Suurin ilosanoma tässä on siis se, että Jeesus ansaitsi sijaiskuolemallaan meille syntisille KUOLEMAN pois synnin tilasta, ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25. Samoin Hän ansaitsi ylösnousemuksellaan meille uuden, sisäisen ihmisen, ikuisesti kestävän elämän, armon tilan, josta tulimme osallisiksi samaistumalla Hänen ylösnousemukseensa! Jeesus on kaikkemme. Hän on meille”Tie, Totuus ja Elämä”. Joh. 14:6.
”Tämä sana on varma: Jos olemme yhdessä Hänen kanssaan kuolleet, saamme Hänen kanssaan myös elää.” 2 Tim. 2:11. Saamme siis jo nyt elää hengellisesti katsoen kuolemanjälkeistä elämää. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.” 2 Kor. 5:17.
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa.” Joh. 12:24.
Ihminen on olemassa joko kuoleman tilassa ilman Jeesusta tai armon kautta saadussa ELÄMÄN tilassa Jeesuksen kanssa. Fyysinen kuolema on eri asia. Se on kaikkien osana, mutta se on uskossa olevalle vapautuksen päivä, jolloin hän pääsee irti ruumiistaan. 2 Kor. 5:8. Fyysinen kuolema ei vahingoita meidän sisäistä ihmistämme ja ikuista elämäämme.
”Hän (Jeesus) on ilmestynyt .. poistaakseen synnin uhraamalla itsensä. Ja niin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio, samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta Hän ottaisi pois monien synnit, ja Hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka Häntä odottavat.” Hebr. 9:26-28.
”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut (fyysisesti).” Joh. 11:25.

Uskoon tulleina elämme uuden luomuksen elämää: ”Tehän (vanha synti-ihmisemme) olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte Hänen kanssaan kirkkaudessa.” Kol. 3:3,4.
Ikuisen Elämän mahdollisuus on siis ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. Mm. yksikään uskonto ei voi vapauttaa ihmistä irti synnistä ja kuolemantuomion alaisuudesta. Sen saa aikaan vain Jumalan armo, jonka otimme vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Kol. 2:6,7. Näin Jeesuksen pelastustyön armo tuli osaksemme ja aktivoitui meitä hyödyttäväksi todellisuudeksi.
”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita…. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:31-36. Matt. 11:28-30.

SYNNIN TILASTA ARMON TILAAN.
Suurin ja pahin synnin ja rikollisuuden muoto on olla erossa Jumalasta. Olemassaoloni ilman yhteyttä Jumalan kanssa täytti siis suurimman synnin ja rikollisuuden tuntomerkit. Siihen tilaan ei ole olemassa armahduksen mahdollisuutta. Jumala ei halua korjata pilaantunutta syntielämää. Hänelle jäi ainoaksi mahdollisuudeksi luoda uusi ihminen vanhan aadamilaisen ihmisen tilalle. Tämä sisäisen ihmisen uusi elämä tapahtui uudestisyntymisessä, jossa Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuselämä tuli sisimpäämme Pyhän Hengen kautta. Joh. 3:3-5. Ef. 1:13. 2:10. Ottaessani vastaan ylösnousseen Jeesuksen, siirryin Aadamista Kristukseen. Minusta tuli uusi ihminen, ” uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17 – 6:2. Sisäinen ihmiseni on nyt elämänyhteydessä Häneen. Saan elää kuolemantuomion jälkeistä uutta elämää, en enää synnin sokaisemana rikollisena, vaan Jumalan luomana uutena ihmisenä.
Uuden elämäni kantaisä on Jeesus, ei enää Aadam. Olen syntynyt Jeesuksesta ja katkaissut siteet Aadamin suvun jälkeläisyyteen. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:27.”Koska kuolema on tullut ihmisen (Aadamin) kautta, niin myös kuolleiden ylösnousemus on tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki (Jeesuksen vastaan ottaneet) tehdään eläviksi Kristuksessa.” 1 Kor. 15:21,22. Uusi arvoasemamme on siis oleminen”KRISTUKSESSA”.

Raamattu määrittelee Jumalasta erossa olemisen kuoleman tilaksi. Efes. 2:1-8. Sellaisessa ihmisessä ei ole Jumalan Elämää. Ja mikäli siinä kuoleman tilassa oleva kuolee fyysisen kuoleman ilman uskoon tulemista, pysyy hän ikuisesti kuoleman tilassa, siis erossa Jumalasta. Se ei tarkoita tyhjiin raukeamista, vaan tietoista olotilaa. Mutta kun uskossa Jeesukseen oleva ihminen kuolee fyysisen kuoleman, pysyy hän yhteydessä Jeesuksen ylösnousemuselämään. Olemme samaistuneet Hänen ristinkuolemaansa, sekä ottaneet vastaan Jumalan Elämän Jeesuksessa. Tämän tähden saamme elää ikuisesti. ”Kun te nyt olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23. Gal. 6:14. Aito uskoon tuleminen on ”ahdas portti” (Matt. 7:13,14) koska se on kuolemantuomion vastaan ottaminen.

Meidät on ostettu.
Kiitos Kuninkaallemme Jeesukselle, joka maksoi meistä korkeimman mahdollisen hinnan ansaiten meille kuoleman kuolemallaan ja ELÄMÄN ylösnousemuksellaan. Kiitos Herralle! ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen.” Ilm. 1:5,6. Kiitos Jeesus! ”Sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme.” 5:9,10. ”Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” 1 Piet. 1:18,19.

Vanhan ihmisen kuoleminen ei siis ole kielteinen asia, vaan päin vastoin, se on ilon ja riemun asia. Kiitos Jeesus! Synnille kuoleminen on mitä suurin onnemme aihe. Hallleluja! Saamme uusina ihmisinä elää ikuisesti! Olemme jo nyt vapaita ja onnellisia saadessamme elää Luojamme yhteydessä. Uskoon tulleina olemme kuolemaan tuomittujen joukko, joille annettiin armo tulla uusiksi ihmisiksi Armahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Näin sanoo Raamatu:
”Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sitten kuin Hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää Häntä vallitse. Sillä minkä Hän kuoli, sen Hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä Hän elää, sen Hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:4-11.
Aamen.
”Pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:11.

Weijo Lindroos
Turku

Taivassanomat 4/2020

Taivassanomat 4/2020

Posted on by --

Kristityn elämänsisältö

”Harrasta näitä, elä näissä… ” 1 Tim. 4:15. KR. 33/38.

Ihminen kaipaa elämäänsä sisältöä, tapahtumia, toimintaa, vauhdikkuutta, ystäviä, jne. Sosiaalinen ihmissuhdeverkostomme on hengellisessä elämässämme tärkeä tekijä. Tarvitsemme ihmisiä, joista välitämme ja jotka välittävät meistä. Jumala on luonut meidät rakastamaan ja saamaan rakkautta; sekä kutsumaan muitakin Jumalan rakkauden osallisuuteen. Siinä on kristillisen elämämme suuri pääsisältö. Joh. 13:34,35.
Saamme myös päivittäin ottaa vastaan mahtavia lukuelämyksiä elämämme Kirjasta, Raamatusta. Sisäinen ihmisemme vahvistuu ja saa monipuolista ravintoa Jumalan Sanasta, sen ”jännityskertomuksista” tai toisaalta kyyneliin asti liikuttavista herkistä Psalmeista. Puhdas opetuksen sana Raamatun sivuilla on henkeä salpaavan ihanaa. Se kattaa kaikki elämämme alueet.
Lähetyskäsky, Jeesuksesta kertominen erilaisissa tilanteissa, tuo joskus vauhdikastakin menoa arkeemme.
Kaiken ed. m. lisäksi Jumala on antanut meille kodin, perheen ja seurakuntayhteyden. Ihmissuhdeverkostomme on laajaa, ulottuen työmaalle, kouluun, harrastuksiin, naapureihin. Seurakunnan ulkopuoliset ihmissuhteet ovat tärkeitä sitä varten, että saisimme autetuksi heitäkin uskon tielle, löytämään pelastuksen Jeesuksessa. Siksi rukoilemme joka päivä pelastumattomien lähimmäistemme puolesta. Ja Jumala tahtoo meitäkin enemmän pelastaa kalliita ikuisuussieluja. Hän tahtoo, että mm. omaisemme tulevat uskoon. 1 Tim. 2:4. Apt. 16:31. Elämämme tarkoitus on saada kaikki omaisemme ja ystävämme sisälle pelastukseen ja seurakuntalaisiksi. Kun ihminen tulee uskoon, hylkää syntielämänsä ja tulee raamatulliselle kasteelle, on hän siinä prosessissa tullut seurakuntalaiseksi. Silloin hänelle kuuluu oikeus olla uskovien yhteydessä täysivaltaisena Jumalan seurakunnan jäsenenä. Jeesus on ostanut meidät kuningaskuntansa jäseniksi ja kirjoittanut nimemme taivaan kirjoihin. Luuk. 10:20. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle, ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti!” Ilm. 1:5,6.

Seurakuntatoiminta antaa meille raikasta elämänsisältöä. Odotamme aina innolla kokouspäivää, jolloin saamme nähdä rakkaita uskovia. Kiitämme Jumalaa kaikista uskoontulleista. Daavidkin lauloi Jumalan pyhistä näin: ”Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni.” Ps. 16:3. KR. 33/38. Seurakuntayhteydessä saamme voimaa ja halua yhteisesti kilvoitella ja taistella syntiä ja maailmallisuutta vastaan. Tämäkin pitää vapaan elämämme virkeänä. Room. 6. Hebr. 12:3,4. Gal. 5:1,2.

Rakkauden täyttämä elämämme on saanut alkunsa Jumalasta.

”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.” 1 Joh. 4:19. Raamatun suurin käsky on: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” Markus 12:29-31.

Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan vuodattamalla oman rakkautensa meidän sydämiimme ”Pyhän Hengen kautta”. Room. 5:5. Näin ymmärrämme, että voimme rakastaa lähimmäistämme oikein vain Jumalan rakkaudesta käsin rakastamalla ensin Jumalaa yli kaiken. Jos emme rakasta Jumalaa, emme voi rakastaa lähimmäistämme. Jos emme rakasta lähimmäistämme, on se merkki, ettemme rakasta Jumalaa. 1 Kor. 13.

Jeesus on ”Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”. Hänen sijaisuhrinsa Golgatan ristillä on avannut meille Tien Hänen Elämänsä osallisuuteen. ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7.

Jumalan Elämä meissä ei pääty koskaan!
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Sinua siunaten,
Weijo Lindroos,
Turku

Pääsetkö taivaaseen?

Posted on by --

”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan Hän: ”Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2.

Raamattu puhuu monin paikoin ihmisen pelastumisesta. Mutta kaikki eivät ymmärrä, MISTÄ ja MIHIN Jeesus meidät pelastaa. Raamattu selventää asiaa:
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:16. Jeesus sanoo siinä, että uskoon tullut on pelastunut kadotustuomiolta uskoessaan pelastussanoman ja korjatessaan suhteensa Jeesukseen ja ristintyöhön sekä sitten ottaessaan raamatullisen upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Näin Jeesus nyt kutsuu sinua tekemään! Jeesuksen vastaan ottaneena ja parannuksen tehneenä saat tulla kasteelle. Synti-ihmisesi haudataan kasteen hautaan (Room. 6:4) ja kastevedestä nousee ylös Jeesuksen ylösnousemuselämässä sisällä oleva ihminen, jonka elämä on ”kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Kol. 3:3,4. Pelastuneen arvoasema on siis olla ”Kristuksessa”, kun taas kadotukseen matkalla oleva ihminen on ”Adamissa”. Room. 5:18,19. ja 6. luku. 2 Kor. 5:17. Ym.
”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette pukeneet Kristuksen päällenne. … te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” Gal. 3:27-29. Muut ihmiset ovat kuoleman tilassa, ”Adamissa” (1 Kor. 15:22,45. Efes. 2:1-8) matkalla kadotukseen.
Jeesus pelastaa ihmisen kadotustuomiolta, ”uskon kautta Hänen vereensä” (Room. 3:23-25), liittämällä meidät itseensä ja rakkautensa vaikutuspiiriin. Hän kärsi sijaisuhrillaan meille kuuluvan syntiemme rangaistuksen. Jes. 53:5. Kiitos Herralle! Pian Hän tulee hakemaan omansa taivaaseen. Apt. 2:41-47. Joh. 14:1,2.
Jeesus pelastaa Saatanan vallasta. Hän lähetti meidät ”avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:18. Efes. 2:1-8.
Jumalan armon vastaan ottaneet eli uudestisyntyneet ja raamatullisella kasteella käyneet pääsevät siis taivaaseen. Joh. 3:3-7.
Jeesus meni ristintyönsä jälkeen ”itse taivaaseen, ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme”. Hebr. 9:24. Meille on Hänen kauttansa avattu tie Jumalan yhteyteen: ”Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään.” Hebr. 10:19. Apt. 22:16.
Perintömme on ”talletettuna taivaissa” (Kol. 1:5), jonne Jeesus meni valmistamaan meille sijaa, josta Hän tulee hakemaan meidät sinne, missä Hän nyt on, eli siis taivaaseen. ”Että tekin olisitte siellä, jossa minä olen.” Joh. 14:3. Kol. 3:3,4. – Missä Jeesus on, siellä on uskoon tulleiden päämäärä! ”Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1 Tess. 4:16-18) taivaassa.
Meidät on asetettu ”taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa”. Efes. 1:6. Ja ”meillä on yhdyskuntamme taivaissa”. Filip. 3:20.

Mutta taivas on Raamatussa myös monimerkityksinen käsite, avaruus- yms. taivaineen. Paavalikin kävi ”kolmannessa taivaassa”, paratiisissa… 2 Kor. 12.
Raamatun lopussa puhutaan myös, että Jumala luo ”uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet”. Ilm. 21:1.
Näin tiedämme, että pääsemme taivaaseen, jonne Jumala luo kokonaan uuden maailman, pelastettujen ikuisen kotimaan.

USKOON TULLEINA ODOTAMME UUSIA TAIVAITA JA UUTTA MAATA:
”Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sen tähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, Hänen edessänsä.” 2 Piet. 3:10-14.

Jeesus on Hyvä Paimen, joka tahtoo ottaa sinut sisälle armoonsa. Sano Hänelle ääneen rukoillen:
Jeesus, auta minua ottamaan vastaan ristillä ansaitsemasi pelastus ja tulemaan uskoon. Johdata elämäni niin, että pääsen taivaaseen.

”Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13.

Weijo Lindroos,
Turku

Diakonit seurakunnan varojen hoitajina

Posted on by --

Jumalan seurakunta perustettiin ristillä Jeesuksen sovintoveren ja ylösnousemuksen kautta. Joh. 2:19-22. 1 Piet. 1:3. Se täytettiin Pyhällä Hengellä helluntaipäivän henkikasteessa. Ja lähetyskäskyn antamisen jälkeen kaikki uskoon tulleet kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Tästä alkoi seurakunnan kokoaminen ja järjestäytyminen paikkakunnittain. Joh. 11:52. Armolahjat alkoivat toimia, sekä vähitellen myös erilaiset seurakunnan palvelutehtävät.

Jumala tahtoo johdattaa jokaisen omansa seurakuntayhteyteen ottamaan vastaan oman paikkansa ja elämänsä tarkoituksen. Pyhä Henki jakaa armolahjoja, armoituksia, Hengen hedelmiä ja mitä moninaisimpia osallistumismuotoja seurakunnan rakentumiseksi. Mutta mistä löytyy tehtävien vastaan ottajia? Lue Room. 12:6-8. Gal. 5:22. Efes. 4:11-16. Jumalalla on tehtävä ja hyvä suunnitelma jokaista varten. Ja kaikki mukana olevat ovat tarpeellisia. Esimerkiksi saarnojen kuuntelijat ovat oleellinen osa seurakunnan toimintaa.

Seurakuntapalvelija, diakoni, on eräs seurakuntaan asetettu virka, palvelustehtävä. Tämä tehtävä alkoi puutteenalaisten auttamisesta. Apt. 6. Se asetettiin seurakuntalaisten auttamiseksi. Seurakunta Raamatussa tarkoittaa uskoon tulleita, parannuksen tehneitä ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä (Apt. 2:41), ei ihmisten perustamia kirkkoja, laitoksia, yhdistyksiä yms.
Jeesuksen sovintoverellä ostetut ihmiset ovat edelleen ainoa Jumalan seurakunta. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 1:18,19.
Tehtävät on asetettu siis raamatullisesti järjestäytyneeseen paikallisseurakuntaan. Mm. Tiit. 1:5.
Alkuseurakunnasta sanotaan: ”Heidän joukossaan ei ollut ketään puutteenalaista, sillä kaikki, jotka omistivat maatiloja tai taloja, myivät ne, toivat kauppasumman ja panivat sen apostolien jalkojen juureen, !!! ja jokaiselle jaettiin kunkin tarpeen mukaan.” Apt. 4:34-35. Huomaa mainittu monikkomuoto; ”maatiloja tai taloja”. Ylimääräiset myytiin. Mutta omaisuuden myymistä ei annettu seurakunnalle käskyksi. Tässä vain todetaan, että jotkut tekivät niin.
Alkuaikana Jumalan siunaus vaikutti uskovissa voimakasta uhrimieltä. Kaikkien yhteinen halu oli huolehtia seurakunnan yhteydessä olevista köyhistä. Niitä silloin riitti, koska yleistä sosiaalihuoltoa ei ollut. Gal. 2:10.
Mutta mihin ja kenelle uhrataan? Tapa viedä rahaa ”apostolien jalkojen juureen” ei edustanut asian lopullista muotoa. Siihen tilanteeseen syntyi diakonin virka. Jumala tahtoi vapauttaa apostolit omaan tehtäväänsä, mm. viemään sanomaa Jeesuksesta ”maailman ääriin” (Apt. 1:8) ja sitten järjestää uskoon tulleet toimimaan seurakuntana. Se oli heidän tehtävänsä. Ja sen tehtävän edestä piti poistaa esteet valitsemalla diakonit hoitamaan ja johtamaan auttamistyötä.

Diakonin tehtäväkuvaus:
”Ne kaksitoista kutsuivat koolle opetuslasten joukon ja sanoivat: ”Ei ole sopivaa, että me ruuan jakelun vuoksi lyömme laimin Jumalan sanan.Valitkaa siis keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat täynnä Henkeä ja viisautta, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Me itse tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.” Tämä puhe oli kaikkien koolla olevien mieleen. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen. Jumalan sana levisi ja menestyi.”Apt. 6:2-7.

Näin diakonit alkoivat huolehtia srk.n yhteisestä ”kukkarosta”. Joh. 12:4-6. Siitä alkoi seurakunnan palvelijan, diakonin, virka. He pitivät luetteloa avustusta tarvitsevista seurakuntalaisista. 1 Tim. 5:9. Myöhemmin tähän tehtävään valittiin myös sisaria. Muun muassa 1 Tim. 3:11. mainitut vaimot saattaa tarkoittaa naispuolisia diakoneita. Mutta myöhemmin tulee hyvin selväksi, että naisia oli seurakuntapalveljoina: ”Suosittelen teille sisartamme Foibea, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (kreik. ekklesias diakonon)” Room. 16:1. Tämä sisar Foibe oli ”ollut avuksi monelle”. (jae 2). Saattaa siis olla, että seurakuntapalvelijat ovat tarkoitetut olemaan avuksi monissa muissakin käytännön avustamistoiminnoissa; luultavasti myös sielunhoitajina. Tätä kuvaa mielestäni opetus, että heidän tulee olla ”kunnioituksen arvoisia ja puheissaan luotettavia” sekä ”säilyttää uskon salaisuus puhtaassa omassatunnossa”. 1 Tim. 3:8-13. Kuullessamme luottamuksellisia asioita on meidän aina muistettava Raamatun pyhä opetus: ”.. älä ilmaise toisen salaisuutta.” Sananl. 25:9.
Kun diakonin virka saadaan toimimaan, voivat seurakuntalaiset tietää kenen puoleen kääntyä elämän murheissa ja vaikeuksissa, ja kenen kanssa voi rukoilla ja keskustella luottamuksellisesti kaikista elämän tilanteista. Mikä tahansa asia painaa sydäntä, voit ottaa ensin yhteyttä seurakuntapalvelijoihin. – Nyt rukousta, että Jumala johdattaa tämänkin tehtävän toimimaan.
Ahdistavassa ajassamme näemme ympärillämme paljon sairaita ja kärsiviä, monenlaisten kipujen ja tuskien ahjossa kilvoittelevia lähimmäisiä. Monilla on myös sisäisiä vammoja, haavoja, rikkinäisyyksiä. On masennusta, yksinäisyyttä, surua ja hylätyksi joutumista, rikkoontuneita ihmissuhteita ja pettyneisyyden tuskaa. On myös vaikeita psyykkisiä sairauksia. Siksi jokaisen kristityn tulee olla valmis auttamaan lähimmäistään, eikä sysätä auttamiskuormaa vain joidenkin harteille. Rukousta asian puolesta, että Jeesus saa olla perimmäinen auttamistyön johtaja.

Seurakunnan hyväksi ”kukkaro”-systeemiksi on havaittu Suomen lain mukainen rekisteröity yhdistys. Ja yhteisestä kassasta huolehtiminen tulee luovuttaa diakoneille, jotka ovat seurakunnan valitsemia ja siunaamia rehellisiä, luotettavia ja vastuunsa tuntevia (1 Tim. 3:8-13) sekä Pyhällä Hengellä täytettyjä. Apt. 6:3. Tätä samaa rehellisyyttä, hyväntahtoisuutta ja oikeamielisyyttä Jumala tahtoo kasvattaa jokaiseen omaansa. Ja kaikkien tehtävien tulee toimia vanhimmiston alaisuudessa. Näin Jesus voi olla todellisesti seurakunnan Johtaja, Ylipaimen.
Diakonit olivat alussa yhdessä vanhimmiston ym. seurakuntatyöntekijöiden kanssa vastaamassa paikallisten seurakuntien toiminnasta. Opetuskirjeet osoitettiin paimenille ja diakoneille, mm. Filippissä: ”..kaikille Filippissä oleville pyhille Kristuksessa Jeesuksessa sekä seurakunnan kaitsijoille (eposkopos) ja seurakuntapalvelijoille (diakonois).” Filip. 1:1.
Nämä tehtävät eivät ole ”palkkapaimenvirkoja”, vaan ne hoidetaan oman työn ohessa. Apt. 20:33-35.
Kaikille seurakunnan työntekijöille on annettu siunaava elämän ohje: ”Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. ” Room. 12:16. Hebr. 13:5. Seurakunnassa ei kenenkään sovi olla rahanahne. 1 Tim. 3:3.

Tehtäviin siunaaminen.
Seurakunnan palvelutehtäviin valitut asetetaan toimeensa seurakunnan kokouksessa julkisella siunaamisella kätten päällepanemisen kautta. Tämä tapa on aina kuulunut Jumalan seurakunnan oppiin, jo vanhan liiton ajoilta alkaen. ”Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.” 1 Moos. 48:14-18. ”Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen.” 5 Moos. 34:9. Apt. 9:17-20. 13:1-4. ym.
Kätten päällepaneminen on eräs Kristuksen opin alkeista. Hebr. 6:1-2. Näin siunaamme uskovia seurakuntayhteyteen sekä tehtäviin. 2 Tim. 1:6. Rukoillessa käsi laitetaan pään päälle, ei olkapäille tm.

Seurakuntavirkoja ei kukaan voi itse ottaa. Hebr. 5:4. Efes. 4:11-16. Eikä tehtäviin myöskään voida suinpäin siunata. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Timot. 3:10 (8-13).

Pyhä Henki on johdattava rukoilevaa uskovien joukkoa niin, että ennallistetussa Jumalan seurakunnassa on oleva alkuseurakunnan tavoin vanhimmisto sekä diakonit, jotka huolehtivat raha-asioista ja yhteydessä olevista köyhistä sekä muistakin kärsivistä.
Tämä on raamatullinen suuntamme.

W.L.

Asiasta lisää näissä linkeissä:
Uhraaminen
Raha-asian opetus
Taivassanomat 7/2019

Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa kaste

Posted on by --

Jeesus kastettiin noin 30 -vuotiaana: ”Siihen aikaan Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen. Johannes kuitenkin esteli Häntä ja sanoi: ”Minä tarvitsen kasteen sinulta – ja sinä tulet minun luokseni! ”Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Salli se nyt, sillä näin meidän sopii täyttää koko vanhurskaus.” Silloin Johannes suostui siihen. Ja kun Jeesus oli kastettu, Hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan Hänen päälleen kuin kyyhkynen. Ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Matt. 3:13-17.
”Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen, kun Hän aloitti toimintansa.” Luuk. 3:23.

Opetuslapset seurasivat Mestarinsa esimerkkiä: ”Tämän jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle. Hän oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. Myös Johannes kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä. ! Ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä. He tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ”Rabbi, se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolella ja josta sinä annoit todistuksen, kastaa, ja kaikki menevät Hänen luokseen.” Joh. 3: 22-26.
Kasteeseen tarvittiin siis paljon vettä, että ihminen voitiin kastaa kokonaan. Kasteeksi ei riitä ihmisen osittain kastaminen. Alkukielen sanan baptidzein (kaste) merkitys on ”upottaa veden alle”.

Joh. 4:1,2. kertoo tarkemmin opetuslasten kastamisesta, joka tapahtui siis ennen lähetys/kastekäskyn antamista: ”Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että Hän teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin Jeesus ei itse kastanut vaan Hänen opetuslapsensa.”
Opetuslapset siis kastoivat toisiaan, sekä monia muita ihmisiä, enemmän kuin Johannes Kastaja. Jeesuksen seuraajat ovat aina tahtoneet tehdä Mestarinsa esimerkin mukaan:
”Ja koko kansa, kaikki, jotka häntä kuulivat, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan olevan oikeassa ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät suunnitelman, joka Jumalalla oli heitä varten, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.” Luuk. 7:29,30.
Jumalan suunnitelma on ollut ristintyön jälkeen annetun lähetyskäskyn antamisesta alkaen, että kaikki uskoon tulleet kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen heidän kääntymyksensä jälkeen. Tämän tähden alkuajan seurakunnassa ei ollut kastamattomia, paitsi joissain tapauksissa muutaman tunnin tai päivän ajan, kunnes kastepaikka löytyi. ”Ottakoon kukin teistä kasteen..” Apt. 2:38,41. 10:48. Kolme päivää kastamattomana oleminen sanottiin viivyttelemiseksi. Apt. 9:9 / 22:16.. Kastaminen on siis kuulunut ”Kristuksen opin alkeisiin” jo noin 2000 vuotta. Hebr. 6:2. Se on kuuliaisuuden ja kunnioituksen osoittamista Jumalalle.
”Hän rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.” 2 Tess. 1:8. Joh. 3:36.

Kirkollinen lapsikastekäytäntö on tehnyt tyhjäksi suunnitelman, joka Jumalalla on kaikkia ihmisiä varten. Pietari kehotti näin: ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen!” Apt. 2:38. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä..” Apt. 2:41,42.
Näin ristillä perustettu seurakunta alkoi toimia. Seurakunta, ekkleesia (Engl. Congregation) tarkoittaa ylösnousseen Jeesuksen vastaan ottaneita ihmisiä. ME olemme seurakunta. Ristintyö, Jeesuksen veriuhri ja kuolema kärsimysten keskellä on ikuisen elämämme perustus. Olemme saaneet syntimme anteeksi Hänen sijaisuhrinsa ansiossa.
Sylilasten kastamisesta ei ole opetusta tai esimerkkiä Raamatussa. Ei myöskään kirkkoon kuulumisesta. Sen tähden on hyvä erota kirkosta ennen kastetta. Se kuuluu parannuksen tekemiseen.
Raamattu ei tunne käytäntöä, että joku uskoon tullut voisi jäädä kastamatta. Jeesus antoi lähetys/kastekäskyn noin 40 päivää ristintyön jälkeen. Apt. 1:2,3,9. Tämä on voimassa loppuun asti:
”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo (julistetun evankeliumin) ja (sen jälkeen) saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko (julistettua pelastussanomaa, ei sellaista voida myöskään kastaa, vaan), se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16.
Ensin siis pelastussanoman kuuleminen ja uskoon tuleminen, sitten kaste upottamalla vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Tämä on yksiselitteinen Jeesuksen sekä alkuseurakunnan opetus ja esimerkki. Tähän viittaa myös Efes. 4:5. oleva opetus, ”YKSI KASTE”. Jos joku ei ole kastettu uskoon tulemisensa jälkeen tällä ainoalla raamatullisella kasteella, on hän kastamaton, vaikka olisi montakin kertaa ”kastettu jollain muilla ”kasteilla”.

Anna siis elämäsi Jeesukselle, ja tule kasteelle. Tämä on Jumalan hyvä tahto: ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 10:48. Näin Taivaan siunaus saa täyttää elämäsi.
”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Lue lisää tästä:
Kirjoitukset ei-uskoville – Jeesus-on-Herra.com

Turussa 12.4.2020.
Weijo Lindroos

Seurakunnan armahduskutsu

Posted on by --

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina toivotamme sinut tervetulleeksi löytämään elämääsi oikea sisältö! Se on ennen muuta Jumalan rakkaus ja Totuus.

Jeesus tahtoo antaa syntisi anteeksi!
Hän otti kärsiäkseen sinulle kuuluvan rangaistuksen. Se tarkoittaa, että Jeesus Kristus kuoli sijaisuhrina Golgatan ristillä suurten kärsimysten keskellä sinulle kuuluvalla paikalla. Jes. 53:5. ”Se on täytetty!” Joh. 19:30. Kiitos Jumalalle! Synnin valta on voitettu ja tie Jumalan armoon ja pysyvään rakkauden liittoon Hänen kanssaan on avattu. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9.
Kuolemansa jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista. Hänellä on nyt kuoleman ja tuonelan avaimet. Hänellä on valta antaa syntimme anteeksi ja avata meille armon ovet. Ristintyö on ovi pelastukseen ja vapautukseen kadotustuomiolta.
”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi Hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo Häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen.” Joh. 3:17,18.
Pelastussanoma Jeesuksesta vapauttaa ihmisen tuomitusta tilasta.

Ota yhteyttä. Sovitaan aika tapaamiselle. Voimme keskustella ja rukoilla yhdessä. Jeesus antoi meille lähetyskäskyn mennä auttamaan ihmiset Hänen armonsa tielle: ”Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani.” Matt. 28:19. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20. Jeesus antoi siis meille suuren ja vastuullisen tehtävän: ”Minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.” Matt. 18:18. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Kun rukoilemme yhdessä ja siinä selvitämme asiat Jumalan kanssa kuntoon, saat jatkaa elämäsi matkaa puhtaalta pöydältä armahdettuna, uudestisyntyneenä Jumalan lapsena. Synti siirtyy Golgatalle, jossa Jeesus kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha!” Jesaja 53:5. Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä. Ja sitten on vuorossa syntielämästä erottautuminen ja kasteelle tuleminen. ”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.
”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16. Tämä on Jumalan hyvyyteen liittyvä suunnitelma. Vanha syntielämä saadaan katkaistua, ja uusi elämänyhteys Jeesuksen kanssa saa alkaa.

Jo tässä ajassa sinua odottaa siunauksen tie alkuperäisen kristinuskon armahtavassa ilmapiirissä. Seurakunnassa tahdomme kaikki hyvää toisillemme. Tässä on ajallinen turvapaikkamme. Jeesus ansaitsi meille ikuisen Elämän. Se alkoi sillä hetkellä, kun otimme vastaan Hänet sydämeemme. Ef. 3:17. Jeesus on hyvä Ystävämme ja Paimenemme, joka johdattaa meidät ”viheriäisille laidunmaille virvoittavien vetten tykö”. Psalmi 23. Hänen hyvyytensä saa aikaan, että vapaudut syntielämän tuhoavista vaikutuksista, etkä enää tahdo elää synnissä.

Saat NYT aloittaa uuden ja puhtaan elämän Jeesuksen kanssa. Room. 6.

Mikä tahansa on tilanteesi, ota yhteyttä.

Rukous- ja siunausterveisin,
Weijo Lindroos
Turku

Sapatti

Posted on by --

Aadam ja Eeva olivat sisällä Elämässä, jonka Jumala oli puhaltanut heihin. 1 Moos. 2:7. Siksi heitä piti varoittaa kuolemasta. 1 Moos. 2:17. Nyt ihmiskunta on kuoleman tilassa ja meidän eläviksi tulleiden tulee varoittaa heitä jäämästä kuoleman tilaan. Meidän tulee kertoa heille Elämän mahdollisuudesta. ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne.” Ef. 2:1. Synnin ja kuoleman tilasta on siis mahdollista päästä yhteyteen Elämän antajan kanssa. Se edellyttää poistumista Aadamin jälkeläisyydestä eli kuoleman tilasta. Mutta ylösnoussut Jeesus on ansainnut meille kaksi ehdotonta asiaa: 1. kuoleman pois synnin tilasta ja 2. ikuisen Elämän Hänen yhteydessään. Room. 6. Tämän armon saa jokainen ottaa vastaan. Joh. 3:3-7. 2 Kor. 6:1. Uskoon tulemisen eli uuden elämän saamisen pitää tapahtua ajallisen elämän aikana. Kuoleman jälkeen ei enää ole mahdollista pelastua. Mk. 2:10. Room. 8:9.

”Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Silloin Jeesus tuli, astui heidän keskelleen ja sanoi: ”Rauha teille!” Sen sanottuaan Hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Opetuslapset iloitsivat, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi heille taas: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.” Näin sanottuaan Hän puhalsi heitä kohti ja sanoi heille: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki.” Joh. 20:19-22. – Siis samoin kuin Elämän Henki puhallettiin Aadamiin (1 Moos. 2:7) samoin tehtiin myös uuden liiton opetuslapsille.
Voimme olla varmoja, että opetuslapset, kohdatessaan ylösnousseen Herransa, ottivat vastaan uudestisynnyttävän Jumalan Hengen. ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan Hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon.” 1 Piet. 1:3.

Ristin tapahtumista ja ylösnousemuksesta alkoi uusi aikakausi, armon aika. Siitä alkoi uusi ihmissuku, jonka kantaisä on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Me olemme Jeesuksen verellä ostettu kuningaskunta. Dan. 2:44. Ilm. 1:5,6. ”Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi” Ilm. 5:9,10. Ja Kuningas itse maksoi kalliin hinnan. 1 Piet. 1:18,19.
Nyt tähän pelastettujen joukkoon, ”pyhitettyjen joukkoon” (Apt. 26:17,18) kutsutaan kaikkia ihmisiä. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:4.

Miten tämä liittyy sapattiin?
Ensiksikin, on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää ed. m. todellisuus, että Pyhästä Hengestä syntyminen on ”uudeksi luomukseksi” tuleminen, siirtyminen Aadamista Kristukseen. ”Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Siis vanha ihmisemme on ”kadonnut”, kuollut. Mutta ”Jumala on herättänyt meidät yhdessä Hänen kanssaan (Room. 6:4-11) ja asettanut yhdessä Hänen kanssaan istumaan taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina ylenpalttisen runsasta armoaan hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa.” Efes. 2:6-10.

Uudestisyntymisessä meidän sisimpäämme luotiin uusi ihminen. Gal. 6:15. Ef. 4:24. ym. Olemme syntyneet Jeesuksesta Kristuksesta, Hänen Hengestään. Emme siis enää ole Aadamin jälkeläisiä, vaan uskoon tultuamme siteemme sinne katkaistiin ja siirryimme uuteen sukuhaaraan. Vanha aadamilainen ihmisemme haudattiin upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. Siirryimme Aadamista Kristukseen ja samalla ”taivaallisiin”. Ef. 2:6. Nyt meille eivät enää kuulu Aadamin suvun perinnöt uskontoineen ja vanhan lakiliiton sääntöineen, koska olemme kuolleet pois siitä. ”Olemme päässeet irti laista ja kuolleet sille.” Room. 7:6. Olemme Kristuksen jälkeläisiä. Hän on uusi ”kantaisämme”. Olemme Aabrahamin perillisiä. Gal. 3:16, 26-29. Aabraham eli Jumalan yhteydessä ennen lakiliittoa. Uudessa liitossa olemme siis tulleet samaan tilanteeseen.
Room. 7 luvussa verrataan lakiliittoa avioliittoon. ”Laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää.” Mutta miehen kuollessa vaimo on irti liitosta. ”Samoin tekin, veljeni, olette laille kuolleita Kristuksen ruumiin kautta kuuluaksenne toiselle, Hänelle, joka on herätetty kuolleista..” Room. 7:4.
Sapatti kuului vanhan ihmisen elämään, aadamilaisuuteen.

MISSÄ JEESUS VIETTI SAPATTIA? – Haudassa.
Hän vei sapatin kanssaan hautaan ja kuoli pois siitä. Viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina Hän nousi kuolleista ”viimeisenä Aadamina” (1 Kor. 15:45), ihmiskunnan uutena kantaisänä niille, jotka tulevat uskoon. Sapatti oli nyt tullut päätökseen, täyttymykseensä; ja uuden liiton ikuisesti pysyvä lepotila tuli vallitsevaksi. ”Tulkaa minun tyköni .. niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30. Me tulimme Hänen tykönsä ja saimme levon. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan.” Hebr. 4:10. Kuolimme yhdessä Jeesuksen kanssa pois sapatista, kun ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor. 4:4) loisti sydämiimme vapauttaen meidät ”synnin ja kuoleman laista”. Room. 8:2. Uskoon tulossa samastuimme Jeesukseen: ”Haluan tuntea Kristuksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman ja Hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla Hänen kaltaisekseen samastumalla Hänen kuolemaansa.” Filip. 3:10. Room. 5:18,19. ja Room. 6. luku.
Uskoontulemisessa saatu sydämen lepotila on siis uuden liiton sapatinlepo. Siinä ei enää ole viikonpäivillä merkitystä, vaikka niitäkin saa valita (Room. 14:5,6), koska ihminen tarvitsee tässä ajassa lepoa työstään. Ja vaikka meillä on lepo työtä tehdessäkin, niin raskasta ruumiillista työtä tekevä tarvitsee myös fyysisen lepopäivän. Eikä mikään estä meitä valitsemasta lepopäiväksi viikon seitsemättä päivää, lauantaita.
Mutta sellaisia aadamilaisuuden ajan säädöksiä ei pidä tuoda uuden liiton kuningaskuntaan, Jumalan seurakuntaan, jossa olemme uusina luomuksina vapauden laissa ja elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa taivaallisissa. Jaak. 1:25. ”Jos te noudatatte Raamatun kuninkaallista lakia: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein.” Jaak. 2:8. ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain. Sillä käskyt ”Älä tee huorin”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse” ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys.” Room. 13:8-10. Gal. 5:14.

”Nyt, kun te tunnette Jumalan, tai paremminkin, kun Jumala tuntee teidät, miksi te taas käännytte noiden heikkojen ja arvottomien alkeisvoimien puoleen? Tahdotteko jälleen tulla niiden orjiksi? Te seuraatte tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja vuosia. Pelkään puolestanne, että olen ehkä turhaan nähnyt teistä vaivaa.” Gal. 4:9-11.

Uudestisyntyneiden ikuinen sapatinlepo on voimassa NYT. Hebr. 4. luku opettaa alkukielen mukaan tästä selvin sanoin. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan”. Hebr. 4:10. ”Jumalan kansalla on siis sapatinlepo voimassa nyt” (kreik. apoleipetai = on voimassa.).” Hebr. 4:9. Novum.

Meillä uskoon tulleilla ja upotuskasteella kastetuilla on uuden liiton sapatinlepo sydämissämme 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa, jatkuen ikuisesti.

Siunausta meille,
t. Weijo Lindroos

Katso myös Taivassanomat 5/2017 ja video aiheesta:

Neuvo Raamatun opettajille

Posted on by --

Tulemme seurakunnan kokouksiin saamaan ravintoa sisäiselle elämällemme. Siksi Raamatun opetusten tulee sisältää hengellistä elämää ylläpitävää ravintoa. Matt. 4:4. Meidän tulee opettaa kuulijoille RAAMATUN SISÄLTÖÄ, joka ravitsee ja vaikuttaa sisäiseen elämäämme sekä saa aikaan rakkautta Jumalaan. Sananopetuksen ei tule olla pelkkää tiedon jakamista, vaan sen tulee ulottua ihmiselämän syvimpiin kerroksiin, jossa se saa aikaan pyhää elämää. Ps. 119.
Jeesus tarjoaa nälkäisille Raamatun Sanan leivän mukana myös kirkasta ja raikasta Hengen vettä. ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon”. Joh. 7:37. Kirjoitusten opettamisen tarkoitus on auttaa kuulija tulemaan Jumalan Sanan lähteelle ja sisälle hengelliseen elämään, aitoon elämänyhteyteen Sanan Antajan kanssa. Tämä on Raamatun eräs päätarkoitus. Siksi jokaisessa raamattutunnissa tulee olla esillä myös selkeä pelastuksen tie, Jeesus ja ristintyö, Hänen kallis sovintoverensä armo. Hebr. 10:19. 1 Piet. 1:18,19. Opetuksen tulee olla sellaista, jonka kautta Pyhä Henki saa johtaa meitä ”kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13. Vain rukouksessa viipyvät sananjulistajat saavat aikaan oikeanlaista tulosta. Jer. 23:22. He kyselevät jo heti puheen aiheen saadessaan, että onko tämä aihe Raamatussa, ja huolehtivat sitten myös puheensa sisällöstä, ettei siinä ole Raamatun ulkopuolisia opetuksia: ”Hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja.” Joh. 3:34. ”Jos joku puhuu, puhukoon kuin Jumalan sanoja. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta, aina ja iankaikkisesti. Aamen.” 1 Piet. 4:11.

Raamatun syntyhistorioiden spekuloimiset yms. eivät ole välttämättömiä. Eri käännösten vertailut ovat raamatunkäännöskomiteoiden keskuudessa käytäviä keskusteluja. Pitkäänkin uskossa olleet joutuvat sivuraiteille kuullessaan opetusta, miten tämä kohta sanotaan tässä tällä tavalla, mutta toisessa käännöksessä se taas sanotaan toisella tavalla, ja sen kielinen ilmaisutapa on kokonaan erilainen, mitä tässä Raamatussa. Jne. – Tuon kaltainen opetus ei ole Jumalan tahto, vaan on ”käärmeen siementä”, joka eksyttää sanaan juurtumattomia sivuraiteille. 1 Moos. 3:1-3,15. Sellaisen opetuksen kautta ovat monet menettäneet luottamuksensa Raamattuun. Puhujan tehtävänä on toimia yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa tarkoituksena saada kuulijat vakuuttuneiksi Raamatun luotettavuudesta. Kaipaamme kokea ja tiedostaa uskossa, että Jeesus on kanssamme. Pienet lapset ovat tästä esimerkkeinä. He itkevät joskus nukkumaan mennessä saadakseen äidin tai isän tulemaan sängyn viereen. Siinä ei auta, jos tuot heille hyvän lelun tai nukkumanallen kainaloon. ”Isi, ole siinä”, he esittävät toivomuksensa. Samaa tulee tapahtua sananopetuksessa: Jeesuksen tulee itse saada olla kanssamme. Näin tapahtuu kuullessamme Raamatun puhdasta sanomaa elävästä Jumalasta. Siinä on turvallisuudentunteemme lähde. Yhä uudestaan Pyhä Henki tekee eläväksi samaa vanhaa muuttumatonta Jumalan sanaa.

”Muistuta tästä ja varoita heitä vakavasti Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä, vaan se koituu kuulijoiden turmioksi.” 2 Tim. 2:14. RK.
”Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa. Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä.” 2 Tim. 2:14-17. Sellaisia ”syöpäkasvainoppeja” tulee varoa.

”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” 1 Tim. 6:3-5.
Älä tuo puhujanpaikalle Raamatun lisäksi muita kirjoja!

Weijo Lindroos

Taivassanomat 2/2020

Taivassanomat 2/2020

Posted on by --

”MAHDOTONTA UUDISTAA PARANNUKSEEN”

Hebrealaiskirjeen 6:4-6 ja 10:26-31. kerrotaan armosta luopuneista. Tämä Raamatun asia on vaivannut monia kristittyjä. Jotkut ovat joutuneet suureen epätoivoon Jumalan pyhien sanojen edessä. Siksi asia vaatii selvennystä. Jeesus on HYVÄ Vapahtaja, joka ei tahdo hylätä omiaan. ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.” Joh. 6:37.

Opetuksen pohjaksi sopinee tämä Raamatun lupaus: ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat (ja pysyvät). Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2. ”Ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8:38,39.
Tähän armoon saimme tulla synnintunnon kautta uskoon tulossa. Vapautus syntitilasta tapahtui kun otimme vastaan Jeesuksen Pelastajaksemme, hylkäsimme synnissä elämisen ja annoimme haudata vanhan syntielämämme upotuskasteessa Hänen nimeensä. Apt. 2:38,41. Room. 6:4-11.”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:27. Tosin syntimme sovitettiin Golgatalla jo n. 2000 vuotta sitten. Mutta ristillä ansaittu armo ei hyödyttänyt meitä ennen pelastuksen vastaan ottamista. 2 Kor. 6:1,2. Joh. 1:12.
Uskoontulosta alkoi kotitie. Pyhä Henki alkoi johdattaa meitä. Ja Hän auttaa meidät näkemään syntimme sekä aina langetessamme herättää omantuntomme kokemaan synnintuntoa. Pyhä Henki osoittaa meille yhä uudestaan ristin veren armolähdettä. Joh. 16:8-15. Saamme puhdistua ”kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta”. 2 Kor. 7:1. Näin opimme säilyttämään ”uskon ja hyvän omantunnon, jonka jotkut ovat hylänneet ja siksi joutuneet uskossaan haaksirikkoon.” 1 Tim. 1:19. Saamme Jeesuksen verellä lunastettuina kulkea ristin tiellä ”voittosaatossa Kristuksessa.” 2 Kor. 2:14,15.

– Kiitos Herra, että ”sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset.” Ilm. 5:9. Tässä verellä pestyjen joukossa saamme olla turvallisella mielellä. Olemme pelastuneita. Ja siinä joukossa pysyen pääsemme perille, ”jos pysymme Hänen hyvyydessään”, armon ja totuuden tiellä ja ”säilytämme toivon varmuuden loppuun asti”. Hebr. 6:11. ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi.” Joh. 1:16.

PELASTUKSEN MENETTÄMINEN
Pelastuksen voi menettää ainoastaan tahallisen valinnan kautta hylkäämällä armon ja päättäen lähteä pysyvästi takaisin syntielämään. ! Lankeemukseen jääminen on synti, josta Hebr. 6:4-6. varoittaa. Siitä seuraa omantunnon paatuminen ja sydämentilan saastuminen. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sananl. 4:23.
Joskus joudumme itkien ja häpeillen menemään rukoukseen kohtaamaan Jeesusta. Siinä katumuksen kyynelten keskellä saamme kertoa kaikki tuntomme Hänelle ja pyytää uutta armahdusta. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen. ”” Sananl. 28:13,14.
”Siksi me sanomme turvallisin mielin: ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?” Hebr. 13:6.

Kauas Isän kodista ajautunut tuhlaajapoikakin sai nousta ylös sikakaukalostaan sekä peseytyä ja pukea päällensä puhtaat vaatteet. Luuk. 15:10-24. Israelin kansa lankesi yhä uudestaan samoihin synteihin. He luopuivat kauas Jumalasta, tuhlaajapojan tielle. Luuk. 15:10-24. Mutta aina uudestaan Jumala kutsui luopiokansaa takaisin: ”Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat.” Jes. 30:18. Aina uudestaan Hän lähetti profeettansa kutsumaan kansaansa takaisin armoon: ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra.” Jer. 3:14. Mutta Israelin luopuminen jatkui yhä uudestaan… (Tuom. 2) kunnes sille viimein tuli piste. Puolelta toiselle heittelehtimistä ja Jumalasta luopumista tapahtui lopulta niin pitkään, että synnin maljat täyttyivät: ”Myös kaikki pappien johtomiehet ja kansa harjoittivat yhä enemmän uskottomuutta jäljittelemällä kaikkia muiden kansojen iljettävyyksiä. Näin he saastuttivat Herran temppelin, jonka Hän oli pyhittänyt Jerusalemissa. Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti jo varhain ja aina uudestaan heille varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä Hän sääli kansaansa ja asumustaan. Mutta he ivasivat Jumalan sanansaattajia, halveksivat Hänen sanaansa ja pilkkasivat Hänen profeettojaan, kunnes Herran viha Hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei parannuskeinoa enää ollut.” 2 Aikak. 36:14-16.
Mutta siinäkään vaiheessa Jumala ei hylännyt kansaansa niin, että olisi antanut heille lopullisen tuomion, vaikka ottikin suojelevan kätensä pois heidän päältään, ja niin Israel sai maistaa oman valintansa seurauksia pakkosiirtolaisuuden kurjuudessa. Mutta siellä Baabelin synkässä ja armottomassa synnin maailmassa he taas alkoivat huokailla Jumalan puoleen. Neh. 1. Samoin Egyptin orjuudessa. 2 Moos. 2:23-25. JA TAAS JUMALA KUULI sekä palautti heidät takaisin armoliittoonsa. Jumala toimii edelleen saman periaatteen mukaan. ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista, ja se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi.” 1 Kor. 10:11. Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Psalmi 91:14. Saamme riippua kiinni Jeesuksessa ja luottaa Hänen armoonsa. Mutta samalla ymmärrämme, ettei yhä uudistuva Jumalan armo ja rakkaus tarkoita lupaa langeta syntiin. Olemme saaneet uuden mielen, niin ettemme enää tahdo elää synnissä. Se on armon sanoma langenneelle, joka ei tahdo jäädä rypemään likaojaan. / Saul jäi lankeemukseensa, vaikka olisi saanut palata takaisin armoon vain kuninkuutensa menettäneenä. 1 Sam. 15:26.28. Daavid nousi julmasta synnistään katuen ja rukoillen, ja sai armon. 2 Sam. 11,12. luvut sekä Psalmi 51. ”.. pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa Häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan.” Hebr. 12:1-3.

Jeesus sanoi kyllä kovia sanoja fariseuksille, jotka eivät tahtoneet ottaa vastaan armoa ja pelastusta, vaan pilkkasivat tietoisesti Pyhän Hengen tekoja: ”Sen tähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi. Mutta jos joku puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.” Matt. 12:(24)31‭-‬32.
Samoin Hebr. 6:4. on vakava sanoma, miten ”mahdotonta on uudistaa parannukseen niitä… jotka ovat luopuneet”. Se tarkoittaa siis sellaisia, ”jotka ovat luopuneet” Jeesuksesta, uskosta ja kilvoittelusta. He ovat omasta päätöksestään lopullisesti jääneet syntitilaansa sekä alkaneet häpäistä Jeesusta julkisesti. Hebr. 6:6.
Siis syntitilaan jäävä ei voi päästä perille taivaaseen. Mutta elämän tiellä kilvoitteleva kulkee voittosaatossa Taivaan kotiin. ”Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme Hänestä valehtelijan eikä Hänen sanansa ole meissä.” 1 Joh. 1:6-10. Tämä on Jumalan lupaus!

Lankeemukseen jääminen on suurin synti. Sellainen on omalla valinnallaan päättänyt, ettei enää tahdo puhdistua, joten sellaiselle ei ole armoa. Syntitila ja armontila eivät sovi yhteen. Hebr. 10:26-31.
Mutta ihmiselle, joka kauhistuu ajatusta, että olisi tehnyt lopullisen ja anteeksiantamattoman synnin, kuuluu varma armon sana: ”En minä sinua hylkää enkä jätä.” Saat turvallisin mielin tietää: SINUN SYNTISI ANNETAAN nyt anteeksi. Ota siis vastaan tämä armo Jeesuksen sijaisuhrin ja veren kautta. ”Koska Hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, Hän kykenee kiusattuja auttamaan.” Hebr. 2:18. ”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha.” Jes. 53:5.

Raamattu lupaa sinulle, joka olet katuva, synneistäsi murehtiva Jumalan lapsi, että sinä saat tänään alkaa uudestaan. Ristin uhri riittää puhdistamaan ja uudistamaan sinut. Polvistu rukoukseen ja anna Pyhän Hengen vuodattaa sisimpääsi Jumalan rakkaus sekä kokonaisvaltainen pelastus, jonka Jeesus on ansainnut Golgatan ristillä ja ylösnousemuksessaan. Sano itse omin sanoin ja ääneen Jeesukselle nämä ajatukset: ”Jeesus, annan nyt elämäni uudestaan sinulle. Teen sen ehdoitta. Luotan ristisi armoon ja kestävään pelastukseen, joka pysyy voimassa minun kohdallani. Kiitos Jeesus!” Aamen.

Sinä, rakas lukija, saat nyt syntisi anteeksi!

Siunausterveisin,
Weijo Lindroos