Tekijä: --

”MAHDOTONTA UUDISTAA PARANNUKSEEN”

Hebrealaiskirjeen 6:4-6 ja 10:26-31. kerrotaan armosta luopuneista. Tämä Raamatun asia on vaivannut monia kristittyjä. Jotkut ovat joutuneet suureen epätoivoon Jumalan pyhien sanojen edessä. Siksi asia vaatii selvennystä. Jeesus on HYVÄ Vapahtaja, joka ei tahdo hylätä omiaan. ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.” Joh. 6:37.

Opetuksen pohjaksi sopinee tämä Raamatun lupaus: ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat (ja pysyvät). Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2. ”Ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8:38,39.
Tähän armoon saimme tulla synnintunnon kautta uskoon tulossa. Vapautus syntitilasta tapahtui kun otimme vastaan Jeesuksen Pelastajaksemme, hylkäsimme synnissä elämisen ja annoimme haudata vanhan syntielämämme upotuskasteessa Hänen nimeensä. Apt. 2:38,41. Room. 6:4-11.”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:27. Tosin syntimme sovitettiin Golgatalla jo n. 2000 vuotta sitten. Mutta ristillä ansaittu armo ei hyödyttänyt meitä ennen pelastuksen vastaan ottamista. 2 Kor. 6:1,2. Joh. 1:12.
Uskoontulosta alkoi kotitie. Pyhä Henki alkoi johdattaa meitä. Ja Hän auttaa meidät näkemään syntimme sekä aina langetessamme herättää omantuntomme kokemaan synnintuntoa. Pyhä Henki osoittaa meille yhä uudestaan ristin veren armolähdettä. Joh. 16:8-15. Saamme puhdistua ”kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta”. 2 Kor. 7:1. Näin opimme säilyttämään ”uskon ja hyvän omantunnon, jonka jotkut ovat hylänneet ja siksi joutuneet uskossaan haaksirikkoon.” 1 Tim. 1:19. Saamme Jeesuksen verellä lunastettuina kulkea ristin tiellä ”voittosaatossa Kristuksessa.” 2 Kor. 2:14,15.

– Kiitos Herra, että ”sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset.” Ilm. 5:9. Tässä verellä pestyjen joukossa saamme olla turvallisella mielellä. Olemme pelastuneita. Ja siinä joukossa pysyen pääsemme perille, ”jos pysymme Hänen hyvyydessään”, armon ja totuuden tiellä ja ”säilytämme toivon varmuuden loppuun asti”. Hebr. 6:11. ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi.” Joh. 1:16.

PELASTUKSEN MENETTÄMINEN
Pelastuksen voi menettää ainoastaan tahallisen valinnan kautta hylkäämällä armon ja päättäen lähteä pysyvästi takaisin syntielämään. ! Lankeemukseen jääminen on synti, josta Hebr. 6:4-6. varoittaa. Siitä seuraa omantunnon paatuminen ja sydämentilan saastuminen. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sananl. 4:23.
Joskus joudumme itkien ja häpeillen menemään rukoukseen kohtaamaan Jeesusta. Siinä katumuksen kyynelten keskellä saamme kertoa kaikki tuntomme Hänelle ja pyytää uutta armahdusta. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen. ”” Sananl. 28:13,14.
”Siksi me sanomme turvallisin mielin: ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?” Hebr. 13:6.

Kauas Isän kodista ajautunut tuhlaajapoikakin sai nousta ylös sikakaukalostaan sekä peseytyä ja pukea päällensä puhtaat vaatteet. Luuk. 15:10-24. Israelin kansa lankesi yhä uudestaan samoihin synteihin. He luopuivat kauas Jumalasta, tuhlaajapojan tielle. Luuk. 15:10-24. Mutta aina uudestaan Jumala kutsui luopiokansaa takaisin: ”Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat.” Jes. 30:18. Aina uudestaan Hän lähetti profeettansa kutsumaan kansaansa takaisin armoon: ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra.” Jer. 3:14. Mutta Israelin luopuminen jatkui yhä uudestaan… (Tuom. 2) kunnes sille viimein tuli piste. Puolelta toiselle heittelehtimistä ja Jumalasta luopumista tapahtui lopulta niin pitkään, että synnin maljat täyttyivät: ”Myös kaikki pappien johtomiehet ja kansa harjoittivat yhä enemmän uskottomuutta jäljittelemällä kaikkia muiden kansojen iljettävyyksiä. Näin he saastuttivat Herran temppelin, jonka Hän oli pyhittänyt Jerusalemissa. Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti jo varhain ja aina uudestaan heille varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä Hän sääli kansaansa ja asumustaan. Mutta he ivasivat Jumalan sanansaattajia, halveksivat Hänen sanaansa ja pilkkasivat Hänen profeettojaan, kunnes Herran viha Hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei parannuskeinoa enää ollut.” 2 Aikak. 36:14-16.
Mutta siinäkään vaiheessa Jumala ei hylännyt kansaansa niin, että olisi antanut heille lopullisen tuomion, vaikka ottikin suojelevan kätensä pois heidän päältään, ja niin Israel sai maistaa oman valintansa seurauksia pakkosiirtolaisuuden kurjuudessa. Mutta siellä Baabelin synkässä ja armottomassa synnin maailmassa he taas alkoivat huokailla Jumalan puoleen. Neh. 1. Samoin Egyptin orjuudessa. 2 Moos. 2:23-25. JA TAAS JUMALA KUULI sekä palautti heidät takaisin armoliittoonsa. Jumala toimii edelleen saman periaatteen mukaan. ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista, ja se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi.” 1 Kor. 10:11. Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Psalmi 91:14. Saamme riippua kiinni Jeesuksessa ja luottaa Hänen armoonsa. Mutta samalla ymmärrämme, ettei yhä uudistuva Jumalan armo ja rakkaus tarkoita lupaa langeta syntiin. Olemme saaneet uuden mielen, niin ettemme enää tahdo elää synnissä. Se on armon sanoma langenneelle, joka ei tahdo jäädä rypemään likaojaan. / Saul jäi lankeemukseensa, vaikka olisi saanut palata takaisin armoon vain kuninkuutensa menettäneenä. 1 Sam. 15:26.28. Daavid nousi julmasta synnistään katuen ja rukoillen, ja sai armon. 2 Sam. 11,12. luvut sekä Psalmi 51. ”.. pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa Häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan.” Hebr. 12:1-3.

Jeesus sanoi kyllä kovia sanoja fariseuksille, jotka eivät tahtoneet ottaa vastaan armoa ja pelastusta, vaan pilkkasivat tietoisesti Pyhän Hengen tekoja: ”Sen tähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi. Mutta jos joku puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.” Matt. 12:(24)31‭-‬32.
Samoin Hebr. 6:4. on vakava sanoma, miten ”mahdotonta on uudistaa parannukseen niitä… jotka ovat luopuneet”. Se tarkoittaa siis sellaisia, ”jotka ovat luopuneet” Jeesuksesta, uskosta ja kilvoittelusta. He ovat omasta päätöksestään lopullisesti jääneet syntitilaansa sekä alkaneet häpäistä Jeesusta julkisesti. Hebr. 6:6.
Siis syntitilaan jäävä ei voi päästä perille taivaaseen. Mutta elämän tiellä kilvoitteleva kulkee voittosaatossa Taivaan kotiin. ”Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme Hänestä valehtelijan eikä Hänen sanansa ole meissä.” 1 Joh. 1:6-10. Tämä on Jumalan lupaus!

Lankeemukseen jääminen on suurin synti. Sellainen on omalla valinnallaan päättänyt, ettei enää tahdo puhdistua, joten sellaiselle ei ole armoa. Syntitila ja armontila eivät sovi yhteen. Hebr. 10:26-31.
Mutta ihmiselle, joka kauhistuu ajatusta, että olisi tehnyt lopullisen ja anteeksiantamattoman synnin, kuuluu varma armon sana: ”En minä sinua hylkää enkä jätä.” Saat turvallisin mielin tietää: SINUN SYNTISI ANNETAAN nyt anteeksi. Ota siis vastaan tämä armo Jeesuksen sijaisuhrin ja veren kautta. ”Koska Hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, Hän kykenee kiusattuja auttamaan.” Hebr. 2:18. ”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha.” Jes. 53:5.

Raamattu lupaa sinulle, joka olet katuva, synneistäsi murehtiva Jumalan lapsi, että sinä saat tänään alkaa uudestaan. Ristin uhri riittää puhdistamaan ja uudistamaan sinut. Polvistu rukoukseen ja anna Pyhän Hengen vuodattaa sisimpääsi Jumalan rakkaus sekä kokonaisvaltainen pelastus, jonka Jeesus on ansainnut Golgatan ristillä ja ylösnousemuksessaan. Sano itse omin sanoin ja ääneen Jeesukselle nämä ajatukset: ”Jeesus, annan nyt elämäni uudestaan sinulle. Teen sen ehdoitta. Luotan ristisi armoon ja kestävään pelastukseen, joka pysyy voimassa minun kohdallani. Kiitos Jeesus!” Aamen.

Sinä, rakas lukija, saat nyt syntisi anteeksi!

Siunausterveisin,
Weijo Lindroos

PEDON MERKKI / ym. MERKITYT IHMISET

Pohdintojani ja Raamatun kohtia avuksi aiheen tutkimiseen.

KRISTUKSELLE MERKITYT.
Ensimmäinen siunauksen asia on, että Jeesus lupaa kirjoittaa meihin oman nimensä, ”oman uuden nimeni”. Ilm. 3:12. Mitä tämä merkitseminen, Hänen nimensä kirjoittaminen meihin, tarkoittaa? – Sitä, että Hän on merkinnyt ja sinetöinyt omansa hengellisesti:
”Älä pelkää, sillä minä olen sinun lunastajasi, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” Jes. 43:1. Efes. 1:13. ”Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt.” Jes. 49:16. Nämä vanhan liiton lupaukset kuuluvat myös meille, jotka olemme ottaneet vastaan Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa: ”Niin monta kuin on Jumalan lupausta, ne ovat Hänessä kyllä. ” 2 Kor. 1:20. Hän kirjoittaa verellään ostamiinsa ihmisiin merkinnän ”MINUN”. Se on kirjoitettu ”elävän Jumalan Hengellä.” 2 Kor. 3:3. Kiitos Jumalalle! Meissä on omistusmerkintä! Se on Sydämemme sisimmässä oleva Jeesuksen Kristuksen Elämä: ”..sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. ”Eikä mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. Room. 8:39. Uudestisyntymisessä eli uskoon tulossa meihin on painettu Jumalan sinetti sydämiin. Ja nimemme on elävien kirjoissa, ”elämän kirjassa taivaissa”. Luuk. 10:20. Olemme Taivaan valtakunnan kansalaisia. Meissä on Jumalan hyväksymismerkintä: ”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena hänen omaisuutensa lunastamiseksi, hänen kirkkautensa ylistykseksi.” Efes. 1:13,14. Tämä merkitsemisemme on yksi merkittävä osa Mooseksen lain täyttymyksessä: Aaronin pappeudessa Oli otsalla ”otsakoriste puhtaasta kullasta”. Siihen oli kaiverrettu sanat: ”HERRALLE PYHITETTY”. 2 Moos. 28:36. Käytössä olivat myös raamatunlausekotelot kädessä ja otsalla. Samoin on nyt uudessa liitossa kirjoitettu omistusmerkintä sydämiemme lihatauluihin, ”ei musteella vaan elävän Jumalan Hengellä!” 2 Kor. 3:3. Olemme sisällä Aaronin pappeuden täyttymyksessä. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 2:9. ym.
”Joka voittaa, siitä minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta minun Jumalani luota, ja oman uuden nimeni.” Ilm. 3:12.

Olemme uskoon tultuamme merkittyä kansaa:
Olemme sisäisellä sinetillä merkittyjä, ja sen perusteella Jumalan suojelun alaisia. Efes. 1:13,14. ”Hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.” 2 Kor. 1:22. Meissä on siis Pyhän Hengen sinetti merkkinä siitä, että olemme Jeesuksen kalliilla verellä lunastettuja Hänen kuningaskuntansa jäseniä. Ilm. 1:5,6. ja 5:9,10. Luuk. 10:20. 1 Piet. 1:18,19. Vertaa 2 Moos. 12:13. ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9.

Myös seurakunta voi merkitä kapinoivan jäsenensä: ”Jos joku ei tottele sitä, mitä olemme sanoneet tässä kirjeessä, pitäkää häntä merkittynä älkääkä seurustelko hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi.” 2 Tes. 3:14. Merkitseminen ei tarkoita näkyvää leimaa otsassa, vaan yhteyden ulkopuolelle sulkemista. 1 Kor. 5:13. Paatuneen omantunnon merkki näkyy ihmisen käytöksessä, ja näkymättömässä maailmassa.

Meissä ei voi olla kahta omistusmerkintää.
Pyhän Hengen merkki sydämissämme on varma tae, ettei pedonmerkkiä voi tulla meihin. Synnin valta on katkaistu Jeesuksen veren kautta. Mikään paha ei pääse pesimään sydämeemme. Mutta synnissä elävät ovat pedon valtapiirissä siihen asti kunnes tulevat merkityiksi Pyhän Hengen sinetillä. Efes. 1:13,14. Room. 8:9. Uskosta osattomissa siis jo on omistusmerkintä, koska he ovat ”vihan lapsia”. Efes. 2:1-3. He ovat sinetöidyt paholaiselle. Siitä pääsee irti Jeesus-oven kautta. Joh. 10:8. / Apt. 26:17,18.
Uskoon tulleissa siis on pelastuksen sinetti, joka annettiin sydämiimme oman vapaan valintamme kautta. Joos. 24:15. 2 Kor. 6:1,2. Samoin voimme siis ajatella Ilm. 13:14-18. kerrotusta pedon merkistä, joka otetaan (sisäiseen ihmiseen) oman tietoisen valinnan kautta sydämen paatumuksen seurauksena ja sen merkiksi. Mm. Hebr. 6:4. ja Mark. 3:28-30. mainittu lopullinen paatumus liittyy pedonmerkkiin. Sillä merkillä sinetöidään ihmisen ikuinen kohtalo. ”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja tekopyhien valehtelijoiden vaikutuksesta, joiden omatunto on merkitty poltinraudalla.” 1 Tim. 4:1,2. Sellaiset ovat ottaneet paholaisen merkin.

PEDON MERKKI
Novum osa 4. kommentti Ilm. 13:16 opettaa siitä näin: ”Pedon merkki on eräänlainen suositus, jota ei voi saada kieltämättä Kristusta.”

Raamatun sana:
”Se (peto) yllyttää maan päällä asuvia tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi eloon. Se on saanut vallan antaa pedon kuvalle hengen, niin että pedon kuva jopa puhuisi ja saisi aikaan sen, että kaikki ne tapettaisiin, jotka eivät kumarra pedon kuvaa. Se saa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin, niin ettei kukaan voi ostaa eikä myydä paitsi se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Ilm. 13:14-17.
Ko. tunnusmerkin tai sen vastineen, ”pedon nimen” tai sen luvun ottaminen omaksi merkiksi, on siis eräänlainen ”palkinto” siitä, että ihminen on valinnut puolensa. Emme vielä tiedä, mitä kaikkea ko. merkkiin sisältyy ja mikä tuo merkki on ja mikä on pedon nimen merkki, onko se jollain tavalla ulkoisestakin ihmisestä näkyvä vai jotain aivan muuta. Seurauksena nimen merkin ottamisesta on ikuinen kadotus: ”Heidän vaivansa savu nousee aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän eikä yön lepoa, niillä jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.” Ilm. 14:11. Siitä voi esittää vain arvailuja. Mutta voimme rukouksessa kysellä asiaan selvyyttä. Nyt lopunaikana tämäkin vaikea asia avautuu. Dan. 12:4.
Jeesus siunatkoon niitä tutkijoita, jotka yrittävät rukoillen selvittää, mitä ovat Ilm. 13. luvussa mainitut
– peto
– pedon kuva
– pedon henki
– pedon merkki
– pedon nimi
– pedon nimen luku?
Nämä kaikki pitää tietää ennen kuin voi tietää mikä on pedon merkki, 666.

Raamatussa on mainintoja näkyvästi merkityistä ihmisistä:
”Sitten Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä.” 1 Moos. 4:15. Merkki oli silloisessa maailmassa kaikkien nähtävissä?
Myös ympärileikkaus oli näkyvä liiton merkki juutalaisten lihassa. 1 Moos. 17:10-14.
Veri oli henkivaltoihin asti näkyvä merkki suojana tuhoojaenkeliä vastaan Egyptistä lähdön aikaan. 2 Moos. 12:12,13. 13:9. Jumalan kansa oli silloin veren merkin takana suojassa: ”Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät.” 2 Moos. 12:7. ”Veri on merkkinä taloissa, joissa te olette. Kun näen veren, minä menen ohitsenne, eikä tuhoava vitsaus osu teihin, kun minä rankaisen Egyptin maata.” 2 Moos. 12:13.
”Tee otsakoriste puhtaasta kullasta ja kaiverra siihen sinettisormusten kaiverrusten tapaan ’Herralle pyhitetty`.” 2 Moos. 28:36.

Näkymätön merkki:
Jumalan Sanan opetuksissa pysyminen on merkki: ”Olkoon tämä säädös kuin merkki kädessäsi ja muistutus otsallasi, että Herran opetus olisi suussasi, sillä Herra vei sinut väkevällä kädellä pois Egyptistä. … Ja se olkoon kuin merkki kädessäsi ja muistutus otsallasi siitä, että Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä.” 2.Moos 13:9,16. Vertaa Ilm. 13:16.!!!
Totuuden mukaan eläminen näkyy elämäntapana. ”Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun! Mehän olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle niin pelastuvien kuin kadotukseen joutuvienkin joukossa.” 2Kor. 2:14,15. ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2 Kor. 3:18. Näin Kristuksen kirkkauden evankeliumi levittää valoaan. 2 Kor. 4:6. ”.. että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” 2 Kor. 4:10.
Jumalan nimi on pelastuneiden otsissa. Ilm. 22:4. Se saattaisi kuvata otsan takana olevaa ajatusmaailmaamme, jossa ”näkyy”, että olemme tulleet täyteen ”Jumalan kaikkea täyteyttä”. Efes. 3:19. Saman suuntaista ajatusta voisi kuvata Hesekielin tekemä merkki ihmisten otsissa? – ”Kulje läpi kaupungin, läpi Jerusalemin, ja tee merkki niiden miesten otsaan, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia iljettäviä tekoja, joita tehdään sen muurien sisällä.” Hes. 9:4. Näiden oikeamielinen murhe vääryydestä merkittiin heidän otsiinsa (2 Kor. 7:10), aivan kuin otsassa olisi otsikko: ”tämä on ottanut vastaan rakkauden totuuteen”. 2 Tess. 2:10-12. Se merkki näkyy Taivaassa.

Ihmiset merkkeinä.
Jeesus oli Joonaan merkki. Hän sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.” Matt. 12:39.
”Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme Herran Sebaotin merkkeinä ja ihmeinä Israelissa, Hänen, joka asuu Siionin vuorella.” Jes. 8:18.
Myös jotkut profeetat olivat itsessään merkkejä: ”He ovat ennusmerkin miehiä, sillä katso, minä annan tulla palvelijani Verson.” Sak. 3:8. Hoos.
”Herra antaa teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi.” Jes. 7:14. 9:5. Joh. 6:27.

Ilm. 7. ja 14. luvuissa mainitut 144 tuhatta merkittyä ovat saaneet tunnistusmerkin, joka ”näkyi” vain näkymättömässä maailmassa. Samoin Ilm. 13:16. mainittu pedonmerkki saattaa siis olla kuvaannollinen, joka näkyy henkivalloissa. Joka tapauksessa pedon merkin vastaan ottamista on edeltänyt omantunnon paaduttaminen, merkitseminen ”poltinraudalla”, jonka johdosta heillä ei enää ole omantunnon tuskia, synnintuntoa; ”.. joiden omatunto on merkitty poltinraudalla”. 1 Tim. 4:2. Hebr. 6:4-6. 10:26-31. Näiden ”luopioiden” paatumuksen merkki on siis sydämissä oleva kuollut omatunto. Ef. 6:10-18. Sellaiset ovat itse valinneet tuhonsa tien ja tulleet paholaisen merkitsemiksi.
^”Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin orjia kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita.” Room. 6:16-18.
Mutta kiitos Jumalalle! ”Meidät (uskoon tulleet) on yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. … Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:4,5,11. ”Teidät on haudattu Hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös herätetty Hänen kanssaan uskon kautta. Tämän uskon vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista.” Kol. 2:12.

Näin olemme uskoon tulossa ottaneet Jumalan merkin ”otsiimme” elämänasenteeksemme, sekä käsiimme kuuliaisuuden teoiksi.
Pedon merkki ei siis ole kirjaimellisesti otettava mikrosiru tms. näkyvä ja aineellinen merkki sen enempää kuin meihin uskoviin painettu Jumalan sinetti. Efes. 1:13,14. Ilm. 7:3. 14:1. ym.

”Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Joos. 24:15.

Siunaten,
Weijo Lindroos

Rukoillen uuteen vuoteen

Rukous kaiken edelle.
Viipyessämme rukouksessa Jumalan kasvojen edessä, siunauksen lähteillä, saamme siinä ottaa vastaan Herran Jeesuksen armoa. 2 Kor. 13:13. Hän antaa meille lahjaksi vilpittömän ja rehellisen ”Kristuksen mielen”. Filip. 2. 2 Kor. 2:16. ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2 Kor. 3:18. Luuk. 12:1. 1 Piet. 2:1. 5:6,7. Rukouksessa sisäinen ihmisemme muuttuu päivä päivältä. ”Seura tekee kaltaisekseen!” Saamme kohottaa katseemme Jeesukseen, ylösnousseeseen kirkkauden Herraan. Hebr. 10:19. Ja siinä armoalttarilla saamme kokea, että ”Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä”. 1 Joh. 1:7-9. Pyhä Henki ilmoittaa, mitä tulee tehdä ja mitä ei. Joh. 16:13. Room. 8:14.

Lisää aitoa iloa rukoushetkiimme tulevana vuotena.
Taivaaallinen ilo ja rauha valtaa rukoilevan Jumalan lapsen sydämen. Pyhä Henki jakaa meille aarteita taivaan siunausvirrasta. Pääsemme irti omasta yrittämisestämme, lakihenkisyydestä ja teennäisestä omavanhurskaudesta sekä Raamatun vastaisista uskonnoista muotomenoineen ja kirjoitettuine paperirukouksineen. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät!” Gal. 5:1.

Rukouksessa opimme myös ymmärtämään, ettei Jeesus yritä onkia meistä esille hyviä puoliamme, koska sellaisia ei ole. Hän tahtoo itse antaa meille kaiken, mitä Hänen työhönsä tarvitaan. Vain taivaasta annettu Elämä ja siitä nousevat teot ovat Jumalan tekoja. Esim. kuningas Daavid kiitti Jumalaa saadessaan ottaa vastaan temppelin rakentamistyöhön tarvittavat varat: ”Mikä minä olen, tai mikä on minun kansani, kyetäksemme antamaan vapaaehtoisesti tällaisia lahjoja? Sinulta tämä kaikki on tullut, ja omasta kädestäsi me olemme ne sinulle antaneet.” 1 Aikak. 29:14. Jumala on kaiken hyvän antaja. Tämä ymmärrys ja asenne tulee olla mukana antaessamme varoja Jumalan valtakunnan työhön. Annamme mielellämme aikaamme ja varojamme Jumalan työhön, koska Hän on sen ensin antanut meille.

Meillä on aihetta kiittää Jumalaa, että Hän on siunannut meitä menneenä vuotena huolehtimalla hengellisistä ja ajallisista tarpeistamme. Pyhä Henki on vaikuttanut sydämissämme oikeaa mieltä niin, että seurakunnan menot ovat tulleet hoidetuiksi. Monet ovat osallistuneet yhteisiin menoihin. Mutta odotamme alkavana vuotena, että kaikki ottavat iloiten osaa yhteisiin kuluihin. ”Sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” 2 Kor. 9:7.

Rukoilemme iloiten. Uhraamme varoistamme iloiten. Käymme kokouksissa iloiten.
Ja niin kuin rukoilemaan oppii rukoilemalla, samoin uhraamaan oppii uhraamalla. Jumala tahtoo herättää seurakuntansa kaikissa asioissa. Mm. Hän tahtoo tehdä joistakin sellaisia, ”jotka palvelivat heitä varoillaan.” Luuk. 87:3. ”Joka antaa, antakoon vilpittömästi.” Room. 12:7.

Jumalan työhön on seurakuntamme alusta asti kuulunut yhteinen vastuu raha-asioista. Jo ennen ristintyötä opetuslapsijoukolla oli yhteinen kukkaro. Joh. 12:6. Se on edelleen oleellisena osana Jumalan seurakunnan toiminnassa. Apt. 6:1-7. Maksamme yhdessä yhteiset kulut.

Jumalan Sana on aina ilmaista, mutta sanan eteen päin vieminen maksaa. Raamatut yms. kirjat ja traktaatit maksavat. Kokouspaikan vuokra on suuri menoerä. Ym. Mutta kiitos Jumalalle! Hän antaa rukoileville omilleen halun osallistua ja näin tunnustautua oikealla tiellä oleviksi. ”He ylistävät Jumalaa siitä, että te kuuliaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin.” 2 Kor. 9:13. Jeesus maksoi kalliin hinnan sieluistamme. 1 Piet. 1:18,19. Minkä arvoisia ovat sen rinnalla maalliset setelit. – Ne ovat arvokkaita vain siinä asemassa, jossa ne asetetaan sielujen voittamiseen.

Raamatun lupaukset toimivat jokaisen kohdalla, joka asettuu toimimaan niiden mukaisesti:
”Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ruokaa. Koetelkaa näin minua, sano Herra Sebaot. Totisesti minä avaan teille taivaan ikkunat ja vuodatan siunausta yltäkylläisesti.” Mal. 3:10.

”Kukin antakoon niin kuin on sydämessään päättänyt, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Jumala on voimallinen antamaan teille runsain määrin kaikkea armoa, niin että teillä on aina riittävästi kaikkea voidaksenne tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ruuaksi leivän, on antava teillekin siemenen ja lisäävä kylvönne ja kasvattava vanhurskautenne hedelmät. Näin te kaikessa rikastutte ja voitte harjoittaa kaikenlaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.” 2 Kor. 9:7-11.

Rukousaiheeksi edelleen tämäkin aihepiiri, että kaikki pääsevät kokemaan tämänkin alueen hengellisiä siunausrikkauksia.

Rukoillen vapaudumme itsekeskeisyydestä ja tulemme Jeesus-keskeisiksi. Löydämme tien nöyryyteen ja rakkauteen. Saamme oikean mielen. Tyhjennymme ihmistekoisesta uskonnollisuudesta. Näin Jumala voi alkaa vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä asettaen johdatusta sydämiimme kaikissa elämämme asioissa.

Halleluja! Me kiitämme sinua, Jumala, ja ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Asetamme elämämme sinun työhösi, koska Sinä näin vaikutat. Aamen.
Olkoon ylösnoussut Jeesus ja rukous Hänen nimessään aina elämämme ensimmäisellä sijalla.
”Rukoileva lakkaa tekemästä syntiä ja syntiä tekevä lakkaa rukoilemasta.”

Rukous on seurakunnan moottori.
Seurakunnan toiminta alkoi rukoillen. ”He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksisssa..” Apt. 1:14. Siitä seurasi Pyhän Hengen kaste (Apt. 2) ja ensimmäiset pelastuneet sielut. Apt. 2:38-41.Jumalan tahdon mukainen toimintamme Jeesuksen tulemukseen asti on tapahduttava samoissa suuntaviivoissa. Rukoillen aloitimme, rukoillen jatkamme.

Apt. 2:41,42 sanoo: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.”

Vaikka rukouksessa pysyminen on tuossa listassa mainittu viimeisenä, on sen oltava apostolisen seurakunnan arvojärjestyksessä ensimmäisellä sijalla. Näin taivaallinen moottori käy Jumalan voimalla. Eikä mikään voi sammuttaa tai pysäyttää Pyhän Hengen sytyttämää tulta. Sielunvihollinen kyllä tahtoo kaikin tavoin sammuttaa rukouksen äänen. Se vihaa äänekästä rukousta. Mutta rukouksemme on toimiva ydinase pimeydestä satavia pahan palavia nuolia vastaan. Efes. 6:18.
Synnin valta murtuu ylistäessämme Jeesuksen veren voittovoimaa.

Voimme korottaa äänemme yhteiseen rukoukseen, esim. kielilläpuhuen. 1 Kor. 14:39. Mutta voimme myös olla vain hiljaa omalla paikallamme kokemassa Jumalan rakkautta ja nauttien ympärillämme kuuluvasta taivaallisen kauniista rukouksen äänestä. Hengessä oleva kristitty nauttii äänekkäistä rukoushetkistä ja ylistyksestä. Saamme kohottaa riemuhuudon Herralle (Psalmi 100:1), tai rukoilla itkien ja huokaillen. Hebr. 5:7. Saamme myös karkeloida ja iloita Herran edessä. Psalmi 149:3. Miten vain kunkin sisäinen tilanne vaikuttaa. On kuitenkin muistettava empaattisuus: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Room. 12:15. Seurakunnan rukoushetket ovat yhteisen ilon-, mutta joskus myös surun ilmausta. Pyhä Henki antaa tilaa monimuotoiselle rukoukselle.

Rukoushetkien kaunis harmoninen kokonaisuus syntyy, kun jokainen rukoilee keskittyen omalta kohdaltaan Jeesukseen sekä ymmärtää, ettemme yhteisissä rukouksissa puhu toisillemme, vaan Jumalalle. Näin kokouksistamme nousee taivaaseen kuuluva kiitoksen ääni: ”Halleluja! Ylistys Herra!” 1 Kor. 14:2.
Myös laulu ja soitto Jumalan kunniaksi on eräs siunaava rukouksen muoto. Psalmi 150.

Jokainen voi ja saa omalta paikaltaan rukoilla ymmärryksellä ja korottaa äänensä kaikkien kuultavaksi. Silloin muutkin voivat osallistua rukoukseen aamenellaan. Yksityiset rukousaiheet voi kokouksen alussa esittää kaikille tiedoksi. Ja niitä voimme sitten rukoilla aihe kerrallaan kaikki yhdessä.

Seurakunnan yhteisessä kiitoksessa myös Jumala puhuu meille. Ja Pyhä Henki vaikuttaa, että mm. profetoiminen ym. armolahjat alkavat toimia, ja sieluja pelastuu sekä täyttyy Pyhällä Hengellä. Tämän tähden on huomioitava muutkin rukoilijat, voidaksemme kuulla toisten saamia Hengen sanomia ”yhteiseksi hyödyksi”. 1 Kor. 12:7. Silloin äänemme, mm. kielilläpuhumisemme, tulee hiljentyä vain ”taustasäestykseksi”. ”Puhukoot itselleen ja Jumalalle.” 1 Kor. 14:28.

Rukoillessa emme siis pääasiassa puhu toisillemme, joten on hyvä oppia rukoilemaan kuuntelematta muita. Eri asia on ed. m. rukouksessa saadut profetiat yms. Ne pitää tuoda esille kaikkien kuultaviksi. Ja silloin, kun puhumme toisillemme, ei kukaan tietenkään puhu esim. kovin äänekkäästi kielillä.

Kaikkien tulee osoittaa kunnioitusta erilaisia rukoustyylejä kohtaan sekä itsekin ottaa vastaan, jos Jumalalla on jotain lisättävää tai pois otettavaa rukouksen sisältöön ja tapaan. Hän antaa jokaiselle rehelliselle rukoilijalle oikean tavan ja ymmärryksen rukoilla rehellisesti ”Hengessä ja totuudessa”. Joh. 4:23,24.

”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hebr. 13:8. Hän pelastaa, parantaa ja täyttää Pyhällä Hengellä. Silloin elämän veden virta kumpuaa sisimmästämme vaikuttaen ympäristöömmekin Kristuksen tuntemisen tuoksua. 2 Kor. 2:15. Rukous luo pyhyyden armahtavan ilmapiirin.

Rukoillen saavutamme suurimmat siunaukset ja voitot.
”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta. Missä ei ole rukousta, siellä ei ole siunausta.”

”Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan”. Jaak. 5:16.

W.L. / Apt. 9:31.

NIKOLAIITTAIN OPPI
Kuvan papinkaulus on virkapappeuden tunnus ja siten sopimaton uskossa olevien keskuuteen.
(Tuntematon kirjoittaja)

“Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.” Ilm.2:6,15

Sana nikolaiitta tulee kahdesta kreikkalaisesta sanasta: nikoa, joka merkitsee hallita, ja lao, joka merkitsee maallikkokansaa. Nikolaiitta merkitsee maallikkokansan hallitseminen. Mutta Raamattu ei opeta jakamaan seurakuntaa maallikkoihin ja papistoon. Sellainen jako on nikolaiittain oppia.

Minkä tähden tämä sitten on niin hirveää, että Jeesus sanoo vihaavansa sellaista? – Koska Jumala ei ole koskaan asettanut seurakuntaansa itseään korottavien johtajien käsiin, joilla on poliittinen mieli. Hän on asettanut kutsumiansa, Hengellä täytettyjä miehiä huolehtimaan seurakunnastaan, sellaisia, jotka elävät Sanasta ja johtavat seurakuntalaisia ruokkimalla heitä Sanalla. Hän ei ole jakanut kansaansa eri luokkiin, niin että joukkoja tulisi johtaa pyhä papisto. Tosin johtaminen olkoon pyhä asia, kuten koko seurakunta pyhä.

Sitä paitsi ei missään Sanassa lue, että vain viranhaltijapapit ja saarnaajat olisivat välittäjiä Jumalan ja kansan välillä. Raamatussa ei ole kirjoitettu, että heidän tulisi olla erilliskorokkeella omavaltaisen jumalanpalveluksensa aikana. Jumala tahtoo, että kaikki yhdessä rakastaisivat ja palvelisivat Häntä. Nikolaiittain oppi on Jumalan säädöksiä vastaan, sillä se erottaa saarnaajat muusta Jumalan kansasta ja tekee johtajista yliherroja eikä palvelijoita.

Näyttää siltä, että nikolaiittain oppi kätkeytyy kahteen sanaan: vanhimmat ja kaitsijat.
Vaikka itse Raamattu osoittaa, että seurakunnassa on monta vanhinta, joku alkoi opettaa, että yhdellä piispalla on korkeampi virka kuin toisilla ja arvovaltaa ja määräämisvaltaa vanhimpien yli.

Hän on vanhin, ei sen tähden, että hänet olisi valittu äänestämällä tai asetettu siihen tehtävään, vaan koska hän on hengellisesti kypsempi, harjaantuneempi – eikä vasta-alkaja. Hän on luotettava kokemuksen perusteella ja hänessä on todistettavasti kristityn paimen-ominaisuuksia. 1 Tim. 3:10.

Piispat eivät pysyneet Raamatun opissa, vaan väärensivät hänen sanansa ihan sitä kokemusta vastaan josta Paavali kertoi Efeson vanhimmille Miletossa. (Apt.20:18-36) Jakeessa 17 luemme, että vanhimmat kutsuttiin paikalle, ja jakeessa 18 heitä nimitetään kaitsijoiksi. Ja nämä piispat, joilla epäilemättä oli poliittinen mieli ja vallanhimoa, väittivät, että Paavali olisi tarkoittanut sellaista, että kaitsijat olivat jotakin enemmän kuin paikalliset vanhimmat, joiden virallinen tehtävä koski ainoastaan omaa seurakuntaa. Heille “piispa” tuli merkitsemään miestä, jolla oli laajennettu arvovalta paikallisten johtajien yli. Tällainen käsite ei ole raamatullinen eikä historiallinen; kuitenkin sellainen mies kuin Polykarpuskin, piti kiinni sellaisesta järjestyksestä, nikolaiittain opista.

Se, mikä näin ollen alkuaikana alkoi tekona, muodostui kirjaimelliseksi opiksi, ja näin on tänäkin päivänä Piispat vaativat valtaa toisten yli saadakseen heidät toimimaan omien toivomustensa mukaisesti. Tämä kieltää Pyhän Hengen johtajuuden. Pyhä Henki sanoi esim. Apt.13:2 kohdassa: “Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.”

Matt. 20:25-28 luemme: “Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niin kuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.”

Ja edelleen Matt. 23: 8-9: “Mutta te, älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.”

Rooman tapana oli hajottaa ja hallita. Sen rautaiset hampaat repivät ja tuhosivat. Ja se jonka Rooma tuhosi, ei pystynyt enää nousemaan, minkä myös Kartagon tuho todistaa. Tämä sama rautainen luonne jatkui, kun se nousi valheellisena kirkkona, ja sen politiikka on jatkuvasti ollut sama: hajottaa ja hallita. Se on nikolaiittain oppi, jota Jeesus vihaa.

On tunnettu historiallinen tosiasia, että kun tämä harhaoppi pesiytyi seurakuntaan, muutamat rupesivat tavoittelemaan piispan virkoja sillä tuloksella, että nämä virat annettiin poliittisille miehille, joilla oli enemmän koulutusta ja aineellista menestystä kuin muilla. Inhimillinen tieto ja ihmisten laatimat ohjelmat ottivat sen paikan, joka oli kuulunut jumalalliselle viisaudelle, ja Pyhä Henki ei saanut pitää valvontaa. Tämä oli todella järkyttävää ja pahaa. Piispat rupesivat väittämään, että näkyvä kristityn vaellus ei ollut tarpeellinen Sanan palveluksessa tai kirkonmenoissa, sillä uskonnon juhlamenot ja ulkomuodot merkitsivät heille enemmän kuin Raamattu.

Tämän ihmisen laatiman opin mukana, joka merkitsi sitä, että piispat korotettiin sellaiseen arvoon, jota Raamattu ei anna heille, tuli seuraava askel: NIIDEN TITTELIEN JAKAMINEN ARVOASTEISIIN, jotka rakentuivat uskonnollisen PAPPISVALLAN PERUSTALLE. Sillä pian saatiin arkkipiispoja piispojen yli, ja kardinaaleja arkkipiispojen yli ja Bonifatius kolmannen aikana saatiin paavi, papa, joka hallitsi koko kristikuntaa.

Kun nikolaiittain oppi sai vallan ja kristinusko sekoittui babylonismiin, tuloksen täytyi olla sellainen kuin Hesekiel sen näki (Hes. 8:10) “Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia oli piirretty seinään yltympäri.”

Ilmestyskirjassa luemme (Ilm.18:2) ”Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: “Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajien asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavien lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet.”

Nikolaiittain oppi, tämä periaate, jota kirkko seurasi, ei miellyttänyt suurta osaa kansasta, sillä he saattoivat lukea apostolien kirjeitä ja Jumalaa pelkääväisten miesten Sanan selityksiä. Mitä kirkko silloin teki? – Se julisti pannaan vanhurskaat opettajat ja poltti kirjarullat. He sanoivat, että erikoinen koulutus oli välttämätön Sanan lukemiselle ja ymmärtämiselle. He olivat sitä mieltä, että sentähden Pietari oli sanonut, että Paavalin kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuista.

Kun he olivat ottaneet kansalta Sanan pois, kansan täytyi pian kuunnella vain sitä, mitä pappi sanoi ja tehdä, niin kuin pappissääty käski. Tätä he kutsuivat Hänen Pyhäksi Sanakseen. He vangitsivat kansan mielen ja elämän. He tekivät kansasta hirmuvaltaisen papiston palvelijan.

Jos vaadit todistuksia siitä, että katolinen kirkko vaati itselleen ihmisten mielen ja elämän, voit lukea Theosidus kymmenennen julistuksen. Tämä julistus annettiin tiettäväksi välittömästi sen jälkeen, kun hänet oli kastettu ensimmäiseen roomalaiseen kirkkoon:

“Me kolme keisaria toivomme, että alamaisemme lujasti pysyvät siinä uskonnossa, jonka pyhä Pietari opetti roomalaisille, joka on uskollisesti säilytetty perinteen kautta ja jonka nyt tunnustavat Pontifeks Damasus Roomasta ja Pietari, Aleksandrian piispa, mies, joka omistaa apostollista pyhyyttä apostolien järjestyksen ja evankeliumin opetuksen mukaan. Uskokaamme yhteen jumaluuteen, joka on Isä, Poika ja Pyhä henki, jossa pyhässä kolmiyhteisyydessä on sama majesteetti. Me annamme käskyn, että kaikki tämän uskon kannattajat nimitetään katolilaisiksi kristityiksi. Me leimaamme kaikki turhat toisten uskontojen kannattajat häpeällisiksi kerettiläisiksi ja kiellämme heidän hartauskokouksensa ottamasta kirkon nimeä. Sitä paitsi he voivat ottaa huomioon, että saavat kärsiä siitä suuria rangaistuksia, joita viranomaisemme jumalallisen oikeuden kautta ja oikeasta syystä, taivaallisen viisauden johtamina, katsovat hyväksi määrätä heille.”

Ne viisitoista rikoslakia, jotka tämä keisari julisti monen vuoden aikana, riisti evankelisilta uskovilta kaikki oikeudet harjoittaa uskoaan, erotti heidät maallisista viroista ja rankaisi heitä sakoilla, takavarikoimisella, maasta karkoituksella, ja monissa tapauksisssa jopa kuolemalla.

Tiedättekö, että meitä tänä päivänä johdetaan samaa kirkkojen tietä?

Roomalaiskatolinen kirkko kutsuu itseään äitikirkoksi. Se kutsuu itseään ensimmäiseksi ja alkuperäiseksi kirkoksi. Tämä on ihan oikein. Alkuperäinen, ensimmäinen roomalainen kirkko oli ensimmäinen, joka järjestäytyi. Siellä nikolaiittain oppi ja teot olivat löydettävissä.

Kukaan ei kiellä tämän kirkon olevan äiti. Se on äiti, joka on saanut tyttäriä. Tytär on naisen synnyttämä. Helakanpunaan puettu nainen istuu seitsemällä vuorella Roomassa. Hän on portto, ja hän on synnyttänyt tyttäriä. Nämä tyttäret ovat protestanttiset kirkot, jotka erosivat hänestä ja sen jälkeen palasivat nekin suoraan takaisin nikolaiittain oppiin.

Katson tärkeäksi mainita, että ensimmäiset piispat katsoivat olevansa Sanan yläpuolella. He kertoivat ihmisille, että he saattoivat antaa ihmisille heidän syntinsä anteeksi sen edestä, että he tunnustivat syntinsä. Toisella vuosisadalla he rupesivat kastattamaan pieniä lapsia. He tekivät näin ja kutsuivat sen uudestisynnyttäväksi kasteeksi.

Ei ole mikään ihme, että ihmiset ovat tänään niin hämmentyneitä. Jos he olivat silloin jo hämmentyneitä, niin lähellä ensimmäistä helluntaipäivää, niin he ovat tänä päivänä äärettömän hämmentyneessä tilassa. Oi, Jumalan kansa, on olemassa vain yksi toivo. Palatkaa takaisin Sanaan ja pysykää siinä.

”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot!” (Sak. 4:6).

Yhteys seurakuntavirkojen piirissä.

Efes. 4:11 (suluissa olevin selityksin):

”Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi (Miksi?), tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen, kunnes me kaikki (uskoon tulleet ja sen jälkeen kastetut) pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa (Raamatun ulkopuolisissa) opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytyksen kavalissa juonissa (mm. kirkoissa); vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa (Raamatun opetuksissa pysyen), kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis (yksi seurakunta), yhteen liitettynä ja koossa pysyen (paikkakunnittain yhtenä joukkona) jokaisen jänteensä (yksilöuskovan) avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” Efes. 4:11-16.

Nämä Raamatun opetukset pätevät jokaisella paikkakunnalla kaikkialla maailmassa. Mutta nämä ovat mahdollisia laittaa oikeaan käytäntöön vain raamatullisesti järjestäytyneessä seurakunnassa, jossa ei esiinny Herrana hallitsemista. 1 Piet. 5. Tämän aihepiirin Raamatun opetuksia ei voi soveltaa nykyisiin uskonsuuntiin tai vielä järjestäytymättömään toimintaan. Jumalan antamat opetukset soveltuvat vain Hänen laatimiinsa rakennuspiirustuksiin. Vertaa Hepr. 8:5 : ”Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin”.

Toiminnan suuntana tulee siis nyt ensin olla uskossa olevien kokoontuminen yhteen (=ekkleesia) ja raamatullisen seurakuntatoiminnan aloittaminen. HUOM! Se on asia numero 1. Näin Jumala vie meidät pyhälle paikalle, omalle alueelleen, jossa saamme täyttyä Pyhällä Hengellä sekä ottaa vastaan oman tehtävämme.

Kokoontumisten alettua Pyhä Henki näyttää, kuka toimii seurakunnan yhteyden hyväksi ja mm. alkaa pitää huolta muistakin. Sellaiset voidaan siunata erilaisiin seurakuntavirkoihin, mm. vanhimmiksi: ”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Nämä kaupunkivanhimmat ovat siis oman kotikaupunkinsa uskovien auttajia ja huolenpitäjiä, edelläkulkijoita ja esimerkin näyttäjiä. Ja tehtäviä ei siis aseteta saman paikkakunnan jokaiselle eri porukalle, vaan kaupungin rajat ovat tehtävien rajana. Katso mm. 1 Kor. 1:2. Ilm. 1:11. Tiit. 1:5.
Kaikki saman kaupungin uskoon tulleet ja kasteella käyneet ovat kunkin kaupungin Jumalan seurakunta.
Tällä periaatteella tapahtuva toiminta ilman raja-aitoja on Jumalan tahto. Tunnustaudumme näin Raamatun opettamaan totuuteen, että jokaisella paikkakunnalla on ainoastaan yksi Jeesuksen verellä ostettu pelastettujen joukko. Tällä periaatteella kokoontuvalle seurakunnalle Pyhä Henki jakaa armolahjoja ja armoituksia. Ja näin tehtävät tulevat olemaan siunauksena kaikille saman paikkakunnan uskoon tulleille. Meitä Pyhä Henki johdattaa raamatulliseen yhteyteen. Tämä on tärkeä tunnustaa todeksi.
Emme rakenna uskovien yhteyttä ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä!

YHTEYTEEN KOKOAMINEN.
Jeesus sanoo: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa!” Luuk. 11:23.
Mutta mihin Jeesus tahtoo koota ihmisiä ja johon me Hänen ominaan voimme osallistua? Raamattu vastaa, että ensimmäinen asia on koota ihmisiä Jeesukselle ja vasta sitten toimimaan Hänen ympärillään. Mark. 16:15,16. Autamme lähimmäisiämme Jeesuksen ja Hänen sijaisuhrinsa kestävälle perustalle, pelastuksen kalliolle, saamaan syntinsä anteeksi sekä tulemaan kasteelle. Paavali julisti evankeliumia mm. korinttolaisille pitäen mielessään vain ”Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiin naulittuna”. 1 Kor. 2:2. ”Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:10,11,12.
Alkuseurakunnassa pelastussanoman vastaan ottaneet kastettiin upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Apt. 2:41. 10:48. 19:1-6. ym. Näin ihmisistä tuli seurakuntalaisia. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin, ja niin (siten) heitä lisääntyi..” Apt. 2:41. Ilman raamatullista kastetta ei ole raamatullista kristinuskoa eikä oikeaa seurakuntatoimintaa.

Uskossa olevat alkoivat alussa toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo JA kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Mk. 16:15,16. Jatkamme apostolisena aikana aloitettua seurakuntatyötä.
Raamattu opettaa, että kaste tulee toimittaa seurakunnan puitteissa, kahden tai kolmen todistajan läsnäollessa. 2 Kor. 13:1. Esim. Filippus, joka evankelioi ja kastoi uskoon tulleen Kandaken hoviherran, oli kätten päällepanemisen kautta siunattu Jerusalemissa seurakuntavirkaan. Apt. 6:5-7. 8:26-38. Hän oli ”seurakunnan lähettiläs”. 2 Kor. 8:23,24. Ja tilanteessa oli mukana todistajina mm. vaunujen ajajat.

Ristillä perustettu seurakunta, ”Kristuksen ruumiin temppeli” (Joh. 2:19-22 / Matt. 16:15-18) alkoi alussa kehittyä Jumalan tahdon mukaiseksi ja tarkkarajaiseksi pyhien yhteisöksi. Se oli valmis noin v. 100 jKr. Sen jälkeen ei kenelläkään ole ollut (eikä ole) oikeutta tehdä muutoksia seurakunnan olemukseen, opetuksiin tai toimintaan. Kristinuskon kehitykselle lyötiin silloin piste! Ilm. 22:18,19. Nyt tuomme ihmisiä sisälle tähän ristillä perustettuun valmiiseen seurakuntaan, joka on ensimmäinen ja viimeinen Jumalan tahdon mukainen seurakunta.

Pyhä Henki antoi Jumalan seurakunnalle mm. opetuskirjeet. Nuo Raamatun opetukset ohjaavat kristittyjä loppuun asti ”pysymään apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä”. Apt. 2:41,42. ” .. he olivat kaikki yksimielisesti koolla..” Apt. 2:46. 5:12. Jeesus antoi tälle omalle laumalleen seurakuntavirkoja, joiden yhteinen tarkoitus oli ja on pitää seurakunta koossa. ”… kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset” (Joh. 11:52) ja sitten ohjata uskossa olevat pysymään yhteydessä (HUOM!) asettamiensa seurakuntavirkojen piirissä. – Kunhan raamatullinen seurakuntatoiminta ensin on aloitettu. Ef. 4:11-16 opettaa, miten Jumalan seurakunnan tulee toimia ”totuutta noudattaen rakkaudessa … koossa pysyen”. Seurakunta jokaisella paikkakunnalla on yksi Jumalan perhe (Ef. 2:19-22) jota ei saa hajottaa, vaikka mukaan tulisi suuriakin ihmisjoukkoja, kuten seurakuntamme alkuaikoina Jerusalemissa, jossa ”juutalaisia on tullut uskoon kymmenintuhansin”. Apt. 21:20. Heillä oli silti vain yksi vanhimmisto. Apt. 15:4,6, ym. Heillä oli kymmeniä kokouspaikkoja, joissa YKSI srk. toimi.

Jumalan seurakunnan tavoite on järjestys. Kol. 2:5. Ympärillämme näkyvä uskovien hajaannustila ei ole Jumalasta, vaikkakin rakkaat veljet ja sisaret tekevät hyvää Jumalan työtä eri raja-aitojen sisällä, voittaen sieluja Jeesukselle sekä auttaen pelastuneita kasvamaan uskossa. He ovat ihmistekoisissa yhteyksissä olevien seurakuntavirkojen piirissä. Hyvä sekin. Siitä huolimatta Jumala pysyy Sanansa linjalla tahtoen johdattaa omiaan toimimaan raamatullisen yhteyden periaatteella. Joh. 17:23. Ihmisten perustamat uskonsuunnat toimivat hajaannuksen periaatteella pitäen uskovia erillään toisistaan.
Ja huom! Tämä toiminta ei siis ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan seurakuntamuotoon.
Kutsumme mukaan jokaista uskossa olevaa. Vapaaehtoinen sitoutuminen Jumalan seurakunnan yhteyteen vapauttaa. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi!” Joh. 8:32. Raamatun opetuksissa pysyvä, synnistä vapautettu seurakunta, auttaa ihmisiä vapauteen, ei missään tapauksessa sido heitä. Tässä yhteydessä löytyy tilaa kaikille Jumalalta saaduille tehtäville. Mutta ihmisten omille pään näyille ei seurakunnassa ole tilaa. Toteutamme kaikki yhdessä seurakunnan yli-Paimenen näkyä. Emme siksi enää osallistu hajaannus-yhteyksien rakentamiseen. Yksi kasvu- ja toimintapaikka, on Jumalan tahdon mukainen linjaus.

Entä mitä tarkoittaa hajottaminen?
Paavali profetoi Efeson seurakunnan vanhimmistolle näin: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.”Apt. 20:29,30. Siinä on merkittävä määritelmä ja julmien susien tunnistamislause: ”jotka eivät laumaa säästä.” Tämä tarkoittaa, että mainittu eksyttäjien toiminta aiheuttaa hajaannusta pois järjestäytyneen paikallisseurakunnan ja sen tehtävien piiristä. Sellaista luopumusta alkoi tapahtua heti apostolien kuoleman jälkeen. Jotkut eivät halunneet pysyä apostolisessa opetuksessa, vaan alkoivat toimia irrallaan ilman seurakunnan valvontaa ja opetusta. Siitä versoi ihmisten korottaminen ja lopulta hajaannus, joka edelleen jatkuu uskonsuuntien parissa! Ja ikävä toteamus on, että nuo eksyttäjät nousevat ”teidän omasta joukostanne”. He sanovat joskus itseään ”oman tien kulkijoiksi”. Meidän taas tulee olla Jumalan tien kulkijoita.

Jeesus varoitti ”julmista susista, ”jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te heidät tunnette..” Matt. 7:15,16. Tunnistamme eksyttäjät siitä ”hedelmästä”, että he raatelevat lampaita aiheuttamalla uskovien keskuuteen riitaa ja hajaannusta irti seurakunnan raamatullisesta järjestyksestä. Mutta nyt tahdomme ottaa vastaan Pyhän Hengen luoman raamatullisen järjestyksen: ”.. ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen.” Kol. 2:5. Eksyttäjät esiintyvät lammasten vaatteissa eli ”pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet”. ”Mutta minä kehotan teitä pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17,18. Huomaa opetus, että ”vetäytykää pois heistä”! Se tarkoittaa, että meidän ei tule olla yhteistyössä sellaisten kanssa, jotka eivät tahdo ojentautua raamatulliseen pyhien yhteyteen.

Vanha totuus on, että eksyttäjä ei esiinny rumat sarvet päässä, vaan ”valkeuden enkelinä”. 2 Kor. 11:4,14,15. Useinkin he osaavat esiintyä lumoavan valloittavasti kauniine puheineen pyrkiessään keräämään ihailijoita ympärillensä. He ”tekevät kaikki tekonsa sen tähden, että ihmiset heitä katselisivat” ja ihailisivat. Matt. 23:5. Meidän taas tulee toimia sillä motiivilla, että kaikki katselisivat Jeesusta!

”Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta..” Juuda / 17-19.
Seurakunnan ohi toimiminen on siis ”julmien hajottajasusien” tunnusmerkki.
Se on Jeesuksen ja apostolien ennustama tilanne ja merkki lopunajan hajaannuksesta.

Alkuseurakunnassa ei voitu kuvitellakaan tilannetta, että joku olisi alkanut toimia irrallaan seurakunnasta. Olemme nyt palaamassa takaisin juurillemme, yhteyden siunaukseen. Saamme edistää lopunajan kokoavaa herätystä pysymällä uskollisesti Jumalan seurakunnan yhteydessä. Matt. 25:6,7. 1 Kor. 4:2. -herätys on mahdollista vain raamatullisen seurakunnan perustalla, jossa saamme ottaa vastaan puhdasta Sanan opetusta. Tällaista toimintaa ei ole ollut paljoakaan Suomessa. Vain pieniä yksittäisiä kotikokouksia, jossa raamatullista yhteyttä kaipaavat ovat kokoontuneet. Sellaiset eivät siis ole hajottajia, koska paremmin järjestäytynyttä uskovien yhteyttä ei ole.

Vielä tarkentavaa toistoa:
Ohi raamatullisen seurakuntayhteyden toimiminen saattaa hajottaa seurakuntaa. Huomaatko? Usein eksyttäjien toiminta kohdistuu pienissä alkuasetelmissa olevaan raamatullisesti järjestäytyneeseen Jumalan laumaan: ”Eivät laumaa säästä”, vaan hajottavat sitä. He eivät etsiydy uskovien yhteisen toiminnan piiriin kokoamaan ihmisiä Jeesukselle seurakuntavirkojen piiriin, vaan omiin karsinoihinsa ja itsensä ympärille. He tukevat hajaannusta: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa!” Luuk. 11:23. ”.. ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta..” 1 Kor. 1:10.

Meidän kaikkien tulee pyrkiä siihen, että toiminta tapahtuu ”niin kuin alussa”, ja uskovia siunataan tehtäviin, kunhan heitä ensin koetellaan. 1 Tim. 3:10. Sitten asetumme yhteiseen toimintaan vanhimmiston ja muiden seurakuntavirkojen piiriin, emmekä enää ole vähääkään tukemassa seurakuntaa raatelevien susien toimintaa. Hebr. 13:17. Emme osallistu hajaannuksen periaatteella toimiviin ”nimikylttiseurakuntien” tilaisuuksiin.
Jeesus opetti siis, että ”heidän hedelmistään te heidät tunnette”. Matt. 7:16. ”Hedelmä” eli työn tulos näkyy siinä, saako toimintamme aikaan Jumalan seurakunnan yhteen kokoamista, vai tukeeko se uskonsuuntia, hajaannusta.
Hyvä hedelmä on siis, että saamme uskossa olevat yhteisen toiminnan ja seurakuntavirkojen piiriin rakentamaan YHTÄ paikallisseurakuntaa ulkopuolella kaikkien ihmisperusteisten uskonsuuntien. ”Kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”

Ja HUOM! Kun raamatullinen seurakunnan toiminta on aloitettu, ei uutta enää pidä aloittaa samalla paikkakunnalla. Sehän olisi hajaannuksen aloittamista alusta. 1 Joh. 2:18,19. 20. ”Olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle.” Room. 15:20.
Kiitos Jumalalle, että tahdomme alkaa toimia raamatullisesti järjestäytyneen seurakunnan yhteydessä. Jos joku ei tahdo, niin ”vetäytykää pois heistä!” ”He pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17,18. Mutta me osaamme nyt ”koetella henget, ovatko ne Jumalasta!” (1 Joh. 4:1-6) eli saako joku aikaan raamatullista uskovien seurakuntayhteyttä alkuperäisen kristinuskon mukaisesti.

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi
elämäksi.” Juuda 20,21.

Weijo Lindroos,
Jumalan seurakunta,
Maariankatu 2. 20100 Turku
Tervetuloa vierailulle!

Miten ymmärrämme Jeesuksen opetuksen Matt. 10:27 ja Luuk 12:2,3:

”Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Sen tähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammiossa, se katoilta julistetaan” Luuk. 12:2,3.

”Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.” Matt. 10:27.

Usein tämä opetus tulkitaan sellaiseksi, että siinä muka kehotetaan toimimaan ilmiantajana ja huutamaan julki ihmisten salaisuuksia, syntejä yms. Näin asia ei kuitenkaan ole.
Mikään asiamme ei ole salassa Jumalalta. Psalmi 139. Mutta Raamatun mukaan Jeesuksen veri peittää kaikki entiset synnit. Niitä ei siis enää pidä katoilta kuuluttaa. ”Kaikki heidän syntinsä Sinä heität meren syvyyteen.” Miika 7:18,19. Emme siis huutele ”pimeässä” kuulemiamme toisten virheitä ja syntejä julkisuuteen.
Luuk. 12:2,3 ei siis tarkoita armahdettujen ihmisten syntien julkistamista. Ko. Raamatun kohdassa on siis kyse jostain aivan muusta.
”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.” Snl. 25:9. ”Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia.” Snl. 25:2.

Jeesuksen ko. opetus tarkoittaa ensinnäkin yleistä elämänohjetta, ettei Kristityn tule koskaan puhua tai tehdä mitään sellaista, mikä ei kestäisi päivänvaloa ja minkä paljastumista hän pelkäisi. Mutta jos lankeemus tulee, niin asia tulee tunnustaa eli tuoda valoon. ”Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa!” Totuus ei salli salassa oloa, vaan synti pitää tunnustaa Jumalalle joko yksin ollessa tai sielunhoiitajan läsnäollessa. Lankeemus tulee käsitellä katumuksessa, mainiten se oikealla nimellä ja sitten uskoen se anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä parannusta tehden. Näin anteeksi saatu synti on heitetty meren syvyyteen. Kukaan ei ole oikeutettu onkimaan armon merestä omia tai toisten syntejä. Ja kevytmielinen syntiinlankeemuksista puhuminen on aina sopimatonta. Jes. 59:1-3.

Totuus, joka siis tulee katoiltakin julistaa, on Jumalan Sana: ”Kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor. 12:7. KR. 33/38. Pyhä Henki ei yleensä paljasta muiden syntejä. Tosin seurakuunnan puhtayuden yähden sitäkin joskus tapahtuu. Mutta muuten uskovien vioista puhuminen ei ole rakentavaa. Efes. 4:29-30. Ihmisten heikkouksia, virheitä ja lankeemuksia ei pidä huutaa julki, vaan ennemminkin salata muilta ja yrittää auttaa lähimmäistä puhtaaseen vaellukseen.

Langennutta voivat nuhdella raitishenkiset ja armahtavaiset pyhät, jotka ensin ovat korjanneet oman elämänsä virheet. Matt. 7:3-5. Synnistä moittiminen pitää tapahtua ensin kahden kesken, sitten jonkun kanssa yhdessä; ja lopuksi seurakunnan keskellä julkisesti. Siis ellei parannusta tapahdu, ”Ilmoita seurakunnalle.” Matt. 18:15-17. – Seurakunnan tulee siis olla näkyvä, konkreettisesti toimiva yhteisö, jolle voi ilmoittaa asioita.

Totuuden Sanan vihollisille, jotka eivät tahdo ojentautua oikealle tielle, tulee sanoa sopivalla ja sopimattomalla ajalla heidän tilastaan ja mm. vääristä opetuksistaan, että he kääntyisivät. 2 Tim. 4. Tiit. 1:9.

Evankeliumin Totuus ei piilottele itseään, vaan tahtoo tulla ilmi joka paikassa ja tilanteessa. ”Tarjolla pitäessänne Jumalan Sanaa.” Filip.2:15,16.
Jumala sanoo:
Puhu Sanaa, pilkasta ja jopa vainosta huolimatta. Älä pelkää,.. ”vastustajia missään kohden säikähtämättä.” Filip. 1:28. ”Ole luja ja rohkea!” Joos. 1:9.
Minä olen sinun kanssasi silloin, kun sanasi on Totuuden Sanaa. Vahvistan Sanani niille kuulijoille, jotka rakastavat Totuuttani. Mitä minä sinulle yksinäisessä rukouskammiossasi puhun yhteiseksi hyödyksi, se julista julkisesti kaikille tiettäväksi. Tässä mielessä siis ”Hengen ilmoitus annetaan yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor. 12:7. Mutta ”mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” Efes. 4:29. 2 Timot. 2:16-26.

W.L.

Miten Jumalan seurakunnan toiminta aloitetaan

Eri puolilta Suomea on tullut kyselyjä, onko heidän paikkakunnallaan Jumalan seurakunnan toimintaa. Kristityt ovat heränneet (Matt. 25:6,7) kaipaamaan raamatullista uskovien yhteyttä. Tälle asialle on nyt koittanut Jumalan aika. Hän asettaa seurakuntansa ennalleen, sellaiseksi kuin se oli ennen kirkkojen perustamista. 1 Joh. 2:24. Me saamme olla Hänen työtovereinaan tässä lopunajan kokoamistehtävässä. 2 Kor. 6:1,2.
”Herra, Herra sanoo näin, Hän, joka kokoaa Israelin karkotetut: Minä kokoan vielä muitakin näiden koottujen lisäksi.” Jes. 56;8.
”Taivaan oli määrä ottaa Hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen.” Apt. 3:21.

Kaksiosainen määritelmä Jumalan seurakunnasta:

1. Jumalalla on yksi ainoa oikea seurakunta maailmassa. Se olemme ME kaikkien aikojen kaikki aidosti uskoon tulleet ihmiset! Raamattu ei opeta, että seurakunta olisi jaettu, vaikka siitä puhutaan monikossa. YKSI maailmanlaajuinen Jumalan seurakunta olemme ME KAIKKI, jotka olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja sitten ottaneet kasteen Hänen nimeensä: ”Te (uskoon tulleet ja kasteella käyneet) olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27 / Apt. 18:8. Raamattu sanoo siis aitoa Jumalan seurakuntaa ”Kristuksen ruumiiksi”, jonka jäseniä ME uskoon tulleet olemme.
2. Jumalalla on yksi ainoa seurakunta jokaisella paikkakunnalla! 1 Kor. 1:2. Mikä se on? – ME KAIKKI samalla paikkakunnalla asuvat ihmiset, Kristuksen ruumiin jäsenet, me, jotka olemme ottaneet vastaan Jumalan armon Jeesuksessa ja antaneet kastaa itsemme upotuskasteella vedessä Hänen nimeensä, me kaikki yhdessä olemme Jumalan seurakunta omalla paikkakunnallamme.
Ilm. 1:11. Tiit. 1:5. ym. Tämä on Jumalan näkökulmasta katsottuna todellisuus jo nyt. Mutta Hän tahtoo koota omansa olemaan konkreettisesti yhtä.

Toimimme tällä edellä mainitulla periaatteella, vaikka olisi vain muutama osallistuja. Mutta emme sulje yhtäkään aitoa Jumalan lasta ulkopuolellemme, niitäkään, jotka eivät vielä ymmärrä Jumalan tahtoa tässä asiassa.

TÄSTÄ SE ALKAA.
Seurakuntatoiminnan aloittamisen pääperiaate on, että Jumalan yhtä seurakuntaa ei saa jakaa. Joh. 10:16. Efes. 4:4. Emme toimi ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä. Jumalan seurakunnassa ei hyväksytä raja-aitoja uskovien välille, vaan toimimme yhteyden periaatteella ilman puoluemielisyyttä. 1 Kor. 1:10-17. Uskonsuunnissa olevat Kristuksen ruumiin jäsenet toimivat nimikylttiensä alla hajaannuksen periaatteella. Heitä kutsumme myös mukaan rakentamaan yhteistä paikallisseurakuntaa ilman jakavia nimikylttejä yms. Tämä on ainoa mahdollisuus toteuttaa raamatullista uskovien yhteyttä.
Raamatullinen yhteys ei milloinkaan toteudu ellemme me uskossa olevat ala toteuttaa sitä.
Jumala tahtoo, ”… että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä ..”Joh. 17:21-23.
Aina seurakunnan perustamisesta lähtien (noin 2000 v. sitten) on Jumalan tahto ollut, että jokainen uskoon tullut saisi alkaa toimia omassa asuinkunnassaan seurakunnan keskellä, sen siunauksen piirissä.

ALOITA SINÄ.
Jumala etsii uskovia aloittamaan raamatullisesti järjestäytynyt seurakuntatoiminta omalla paikkakunnallaan. Se alkaa pienten alkujen päivästä, kuten ajallisenkin talon rakentaminen. Luuk. 6:47-49. Ensin perustus kuntoon. Mm. 1 Kor. 3:11. Efes. 4:3-6. Periaatteessa kuka tahansa voi aloittaa kutsumalla oman paikkakunnan kristittyjä yhdessä rukoilemaan, ja sitten esim. kerran kuukaudessa toistuvaan kokoontumiseen. Sitä varten on vuokrattavissa edullisia tiloja.
Toiminnan aloittaminen ei edellytä mitään erityistä tehtävänimitystä. Raamattuhan opettaa, että ensin tulee aloittaa seurakunnan toiminta, myöhemmin sitten alkavat tehtävätkin toimia. Tiit. 1:5. Efes. 4:11-16.

Oikea tunnustus tulee pitää selkeänä alusta alkaen:
ME KAIKKI TÄMÄN PAIKKAKUNNAN USKOSSA OLEVAT OLEMME YHDESSÄ TÄMÄN PAIKKAKUNNAN JUMALAN SEURAKUNTA (Ilm. 1:11), vaikka vain muutama osallistuisi toimintaan. Alussa ei yleensä ole mukana suuria joukkoja.
Raamatullisella pohjalla oleva seurakunnan toiminta on Jumalan siunaamaa. Ja tämä sama yhteyden tunnustus säilyy vielä silloinkin kun seurakunta ei enää mahdu kahteen tai useampaankaan kokouspaikkaan. Yksi seurakunta voi kokoontua monessa eri paikassa kuten esim. Jerusalemissa alkuaikana tapahtui, (vertaa Apostolien teot). Kysymyksessä on siitä huolimatta jakamattoman Jumalan seurakunnan toiminta, joka selvästi tunnustautuu yhdeksi seurakunnaksi toimien yhteisen päämäärän hyväksi eikä hyväksy raja-aitoja. Seurakunnan eri kokouspaikat eivät siis luo raja-aitoja tai puolueita seurakuntaan, eivätkä myös ole niin sanottuja ”emäseurakunnan soluja”. Raamattuhan ei tunne ”emäseurakunta” -käsitettä sen paremmin kuin ”soluseurakuntiakaan”.
Jumalan seurakunnan raamatullinen yhteyden muoto ei ole ekumeenista tai edes yhteiskristitillistä toimintaa.

– Yksi kaupunki, yksi seurakunta, kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa, kolme kaupunkia, kolme seurakuntaa, jne.. Tämä on eräs Raamatun opettama periaate seurakuntakysymyksessä. Näin opettaa mm. Ilm. 1:11. Tiit. 1:5. –

Tee kaikkesi, että mukaan tulevien on hyvä toimia yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen. Siihen tarvitaan mm. kaikki Gal. 5:22. mainitut Hengen hedelmät. Painota usein, että olette ulkopuolella hajaannus-uskontojen ja kokoonnutte Jeesuksen- ja ristillä täytetyn sovitustyön perustalla. 1 Kor. 3:11,16,17.

TOIMINNAN SISÄLTÖ
Seurakunnan tärkein tehtävä on lähetyskäsky, evankelioiminen. Matt. 28:19,20. Mk. 16:15,16. Apt. 2:38,41,42. Ja sitä varten Jeesus täyttää meidät Pyhällä Hengellä (Apt. 1:8), joka ”johdattaa kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13.
Kutsumme pelastumattomat pelastumaan ja pelastuneet kasvamaan uskossaan Raamatun opetuksen kautta.
Tähän raamatullisesti toimivaan ”perheyhteyteen” (Efes. 2:19-22) tulevat siunataan kätten päällepanemisen kautta. 1 Tim. 4:14. Hebr. 6:1,2. ”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47.
Aloittamisen jälkeen on hyvä ilmoittaa julkisesti (esim. netissä tai lehti-ilmoituksella), että paikkakunnallanne toimii nyt Jumalan seurakunta. 1 Tim. 3:15. 1 Tessal. 2:14. Tällä tavalla muutkin raamatullista toimintaa etsivät löytävät oman seurakuntansa yhteyden. Pyhä Henki herättää sitten aikanaan myös veljiä vanhimmistoksi. Tiit. 1:5.

Meidät on kastettu upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Meillä on ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste..” Efes. 4:5.
Aloittamisen jälkeen ei uutta toimintaa enää voi aloittaa. Mutta lisääntyessään seurakunta tarvitsee kyllä lisää kokouspaikkoja.
Sinä olet myös aina tervetullut Turun seurakunnan kokouksiin. Tänne voi myös opastaa uudet uskoon tulleet kasteelle.
Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto.

Tervetuloa Turkuun:
Yhteystiedot – Jeesus-on-Herra.com

Rukous- ja siunausterveisin,
Weijo Lindroos,
Turku