Raamatun opetus rahankäytöstä seurakuntatyössä!
Peruslähtökohta seurakunnan opetukseen Raha-asioista on, että Jumalan sana on maksutonta. ”Tulkaa tekin, joilla ei ole rahaa..” Jes. 55:1-3. ”Sillä me emme ole niin kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa..” 2 Kor. 2:17.
Evankeliumin eteen päin vieminen kuitenkin maksaa. Siksi Raamatun opetus rahan käytöstä pitää ymmärtää…, että saamme kaiken toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti.
Mutta seurakunnan ollessa nykyisen kaltaisessa hajaannuksen tilassa, emme voi vielä saada käytäntöön lopullista Raamatun opettamaa muotoa. Tämä selittyy tuonnempana.
Asian selvitys alusta alkaen:
Jokaisen uskossa olevan tulee ottaa itse vastuu omasta ja perheensä elatuksesta. Seurakunnan ja yhteiskunnan tukimuodot kuuluvat niille, jotka ovat sairaita, vammaisia, vanhuksia tai itsestä riippumattomista syistä väliaikaisesti työttömiä, yms. Terveille työkykyisille kuuluu opetus: ”Me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehotamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.” 2 Tessal. 3:10-12.
Kristilliseen rehellisyyteen kuuluu hyväksyä ed. m. opetus, joka siis tarkoittaa, että työhön kykenevien tulee hankkia oma elatuksensa työtä tekemällä ja osallistumalla yhteiskunnan kuluihin mm. rehellisellä verojen maksamisella. Room. 13:6. Kristittyjen ei pidä olla työtä vieroksuvia, jotka elävät yhteiskunnan ja toisten ihmisten (mm. uskovien) siivellä. Paavali oli tässäkin suhteessa kunnioitettava esimerkki: ”En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa.’” Apt. 20:33-35.
Palkatut työntekijät.
Raamattu opettaa, että seurakunta voi maksaa palkkaa kokopäivätoimisesti evankeliumin työhön lähteville. Heidän tulee olla paikallisesti järjestäytyneen seurakunnan luottamusta nauttivia ja sen yhteydessä toimivia: ”Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.” 1 Kor. 9:14. Tämä ei kuitenkaan voi toimia ennen kuin seurakunta järjestäytyy raamatullisesti, asettaen mm. päteviä uskovia seurakuntapalvelijan virkaan. Ko. seurakunnan tulee olla irti hajaannuksesta. Apt. 6.1-7. – Seurakunnalla tarkoitan raamatullisesti uskossa Jeesukseen olevia ihmisiä. –
Alkuseurakunnasta sanotaan: ”Ei ollut heidän joukossaan (seurakuntayhteydessä!) ketään puutteenalaista…” (Apt. 4:34-35), koska seurakunta piti huolta leskistä, heikoista ja työhön kykenemättömistä, sekä varusti matkalle evankeliumin eteen päin viejät. Nykymaailmassa srk. ei enää ole uskovienkaan sosiaalihuolto. Pidämme kyllä huolta yhteydessämme olevista kristityistä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet ilman toimeentuloa eli joutuneet ns,. väliinputoajan paikalle. Mutta Suomessa on hyvä yhteiskunnan sosiaalijärjestelmä, joka takaa perustarpeet kaikille kansalaisille, myös uskossa oleville työttömille ja sairaille. Siksi seurakunnan ei tarvitse huolehtia rahallisesti esim. leskien ja vanhusten toimeentulosta. Sitä varten on kehitetty hyvä eläkejärjestelmä. Kuitenkin, Jeesus sanoi: ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne!” Joh. 12:8. Niitä vaikeuksiin joutuneita on ollut meidänkin keskuudessamme Turussa. Heitä on ollut ilo auttaa.
Auttamistyö oli yksi tekijä, jonka johdosta alkuseurakunnassa ”Jumalan sana menestyi!” Apt. 6:2-7. Tätä varten mekin uhraamme varojamme raamatullisen seurakunnan työhön. Emme muihin yhteyksiin.
Valmiissa seurakunnassa kaiken toiminnan tulee tapahtua seurakunnan kautta. Mm. itse uhraan kymmenykset nettotuloistani Seurakunta-apu ry.lle, joka on tässä vaiheessa uskovien ”yhteinen kukkaro” Turussa. Kymmenykseni menevät suoraan tililtä. Näin Jumala jättää minulle omaan käyttööni 90% tuloistani.
Uhratessamme kymmenykset tuloistamme Jumalan valtakunnan työhön, saamme olla murehtimatta, miten seurakunnan raha-asiat hoituvat. Olemmehan näin tehneet oman velvollisuutemme. Mutta jos joku keskuudessamme oleva ei tahdo osallistua yhteisiin menoihin, saa hän olla uhraamatta. Me muut sitten maksamme kulut hänenkin puolestaan. Katso esimerkki ennen lakiliittoa. 1 Moos. 14:20. Mal. 3:10.
DIAKONIT
Raamatun mukaan seurakunnassa tulisi siis olla seurakuntapalvelijat (kreik. diakon) (Apt. 6, Filip. 1:1, Room. 16:1 ym.), jotka huolehtivat raha-asioista ja mm. seurakunnan köyhistä uskovista. He huolehtivat srk.n yhteisestä ”kukkarosta” vanhimmiston alaisuudessa. Siinä rukousaihe, että tämä saadaan toimimaan. !!! Vastaus on ensinnäkin se, että jokaisen uskossa olevan tulee alkaa toimia raamatullisessa seurakuntayhteydessä sen seurakuntavirkojen piirissä. Ei ole oikein toimia yksityisinä sooloilijoina. Efes. 4:11-16.
Osoitamme vapaaehtoiset uhrimme seurakunnalle, jossa on valvottu varojen hoito. Ja järjestäytyneen seurakuntatoiminnan taustalla on tänä aikana yleensä Suomen lain mukainen rekisteröity yhdistys, ”yhteinen kukkaromme”. Yhdistyksen tilille on jokaisen helppo uhrata varoistaan. Näin toiminta tapahtuu raamatullisesti sekä laillisesti. Ja tällä tavalla mahdollistetaan rahaa vaativa evankeliumin julistaminen ja sanan opetus. Kaikkihan tietävät, että kokoustila, painotuotteet, traktaatit yms. maksavat.
Rahan kanssa ei toimita seurakunnassa ilman valvontaa, etteivät rahanahneet menestysteologit pääse turmelemaan Jumalan työtä: ”… heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.” 2 Piet. 2:2,3. Juuda / 16. Ämpärin kanssa kokouksissa rahaa keräävät menestysteologit tuottavat häpeää Jumalan työlle. Raamattu ei ollenkaan opeta, että seurakunnan kokoustoimintaan kuuluisi kolehdin kerääminen. 1 Kor. 16:2.
Meidän tulee toimia 2 Kor. 7:2. linjan mukaisesti: ”Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä. emme ole tuottaneet kenellekään vahinkoa emmekä hyötyneet kenenkään kustannuksella!”
On hyvä ymmärtää tunnettu aforismi: ”Ei se ole tyhmä, joka pyytää rahaa, vaan se, joka antaa!” Älä siis ole tyhmä, joka antaa rahaa yksityishenkilöiden luksuselämän pönkittämiseen, tai sellaisille, jotka eivät tahdo toimia vanhimmiston alaisuudessa ja kontrolloidusti. Hes. 13:22. Hebr. 13:17.
Raamatullista raha-asian opetusta ei ole tässä vaiheessa mahdollista toteuttaa kokonaan kaikkialla, koska seurakuntapalvelijoiden (diakon) tehtävään asettamista ei ole tapahtunut.
Annamme joskus henkilökohtaisesti esim. matkakorvauksia kaukaa tuleville puhujille. Se on hyvä tapa. Mutta ”kun almua annat, älä soitata torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät saadakseen ylistystä ihmisiltä.. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa, ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” Matt. 6:1-4.
Emme voi alkaa suorittaa puhujien matkakuluja seurakunnan yhteisestä kassasta, koska silloin niin tulisi tehdä kaikille. Pitäisi myös kehittää joku kilometritaksa, tms. Ei vaikuta hyvältä ja helpolta. Emme voi mennä tässäkään asiassa Raamatun opetusten ulkopuolelle. Mutta tämä on hyvä ottaa rukoukseen, saadaksemme siihen Jumalan johdatuksen. Esim. kun itselläni ei ole aina varaa maksaa pitkiä kokousmatkojani, jätän silloin menemättä.
Seurakunta maksaa
Raamatullinen systeemi olisi ja on, että evankeliumia julistavan kulut maksaa lähettävä seurakunta. Tämä on erittäin viisas Jumalan keksintö. Kiertävät puhujat eivät näin ollen voi kerätä rahaa puheittensa jälkeen. Mutta puhujan vastaan ottaneet paikkakunnan kristityt voivat tietenkin osallistua puhujan taustaseurakunnan kuluihin.
”Varusta huolellisesti matkalle Zeenas, lainoppinut, ja Apollos, ettei heiltä mitään puuttuisi.” Tiitus 3:13.
Paavali kulki evankeliumin työssä hoitaen itse itsensä sekä matkatoveriensakin kulut: ”Käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.” Apt. 20:33-35. Mutta joissain vaiheissa hän myös otti vastaan tukea mm. Korintton seurakunnalta, jonka lähettämänä hän jatkoi seuraavaan kohteeseen! ”..sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan. 2 Kor. 1:16.
Tämä on siis suuntamme ”matkakorvausten” osalta.
Seurakunnan kautta tapahtuva toiminta:
Kristinuskon alkuaikana kaikki hengellinen toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa srk.n toimintaa erilaisten palvelutehtävien kautta, mm. vanhimpien valvonnassa. Efes. 4:11-16. Katso myös 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19. –
”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. … .” Filip. 4:15–17. Rahan käyttöä siis valvottiin alistumalla ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!” Yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui selkeäksi opiksi kaikilla paikkakunnilla. 1 Kor. 16:1,2. Mekin uhraamme iloiten varoistamme oman paikkakuntamme Jumalan seurakunnan työhön. Näin ”kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”– Kol. 2:19. Ef. 4:16. Mutta jos ei omalla paikkakunnalla ole vielä Jumalan seurakunnan toimintaa, uhraa sinne missä sitä on.
Ja HUOM! Emme kerää rahaa, vaan maksamme yhdessä yhteiset kulumme.
Raha-asiasta on opetusta mm. Apt. 6. 1 Kor. 9. ja 16:1-4. 2 Kor. 8-9; Room.16:17-18. Filip.3:18-19.
”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, … . …
… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. – ”Seurakunta varusti heidät matkalle..” Apt. 15:3,22. RK.
Jokaisen kristityn tulee siis olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki uskovat mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16.
Seurakunnan lähettämät kristityt olivat kysymyksessä myös Apt. 13:1- 4: ”Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät..” Nämä Pyhän Hengen valitsemat ja järjestäytyneen seurakunnan keskellä työhön siunatut kristityt ovat esimerkkinä meillekin. Kaikki saadut tehtäväthän pitää koetella seurakunnan keskellä ennen palveluviran alkamista. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.
MIKSI?
Seurakunnan päätoimintamuoto tulee olla lähetyskäskyn toteuttaminen! Mk.16:15. Matt. 28:18-20. = Että ihmiset tulevat uskoon ja kasteelle sekä seurakunnan opetuksen piiriin. Sen tähden siunaamme ja lähetämme veljiä ja sisaria evankeliumin työhön. Room. 10:14,15.
”Minusta on kuitenkin välttämätöntä lähettää luoksenne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafroditos, teidän lähettinne, joka auttaa minua siinä, missä tarvitsen.” Filip. 2:25 RK.
”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niin kuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä ( ! ) antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niin kuin Jumalan edessä arvollista on.
Sillä Hänen Nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvolliset ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin.” 3 Joh/3-8.
Näin teemme.
Jumala siunatkoon meitä, sinua ja minuakin!
W.L.
Saarnaamme Jumalalle antautumisesta, että meidän tulee antaa itsemme Hänelle kokonaan. Jokainen uskova sanoo ”AAMEN!”.
Annamme Jumalalle jalkamme ja kätemme! ”AAMEN!”, sanovat kaikki!
Annamme Hänelle silmämme, korvamme ja koko olemuksemme! ”AAMEN”, sanoo koko seurakunta innostuksen vallasssa. –
Annamme sinulle Jumala myös rahamme! – – – Nyt ei enää kuulu aamenta?
Tuli hiljaisuus! Miksi?
LUE TÄSTÄ LISÄSELVITYSTÄ:
Uhraaminen !!!
Diakonit seurakunnan varojen hoitajina