Kategoria: Taivassanomat 2019

Rukoillen uuteen vuoteen

Rukous kaiken edelle.
Viipyessämme rukouksessa Jumalan kasvojen edessä, siunauksen lähteillä, saamme siinä ottaa vastaan Herran Jeesuksen armoa. 2 Kor. 13:13. Hän antaa meille lahjaksi vilpittömän ja rehellisen ”Kristuksen mielen”. Filip. 2. 2 Kor. 2:16. ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2 Kor. 3:18. Luuk. 12:1. 1 Piet. 2:1. 5:6,7. Rukouksessa sisäinen ihmisemme muuttuu päivä päivältä. ”Seura tekee kaltaisekseen!” Saamme kohottaa katseemme Jeesukseen, ylösnousseeseen kirkkauden Herraan. Hebr. 10:19. Ja siinä armoalttarilla saamme kokea, että ”Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä”. 1 Joh. 1:7-9. Pyhä Henki ilmoittaa, mitä tulee tehdä ja mitä ei. Joh. 16:13. Room. 8:14.

Lisää aitoa iloa rukoushetkiimme tulevana vuotena.
Taivaaallinen ilo ja rauha valtaa rukoilevan Jumalan lapsen sydämen. Pyhä Henki jakaa meille aarteita taivaan siunausvirrasta. Pääsemme irti omasta yrittämisestämme, lakihenkisyydestä ja teennäisestä omavanhurskaudesta sekä Raamatun vastaisista uskonnoista muotomenoineen ja kirjoitettuine paperirukouksineen. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät!” Gal. 5:1.

Rukouksessa opimme myös ymmärtämään, ettei Jeesus yritä onkia meistä esille hyviä puoliamme, koska sellaisia ei ole. Hän tahtoo itse antaa meille kaiken, mitä Hänen työhönsä tarvitaan. Vain taivaasta annettu Elämä ja siitä nousevat teot ovat Jumalan tekoja. Esim. kuningas Daavid kiitti Jumalaa saadessaan ottaa vastaan temppelin rakentamistyöhön tarvittavat varat: ”Mikä minä olen, tai mikä on minun kansani, kyetäksemme antamaan vapaaehtoisesti tällaisia lahjoja? Sinulta tämä kaikki on tullut, ja omasta kädestäsi me olemme ne sinulle antaneet.” 1 Aikak. 29:14. Jumala on kaiken hyvän antaja. Tämä ymmärrys ja asenne tulee olla mukana antaessamme varoja Jumalan valtakunnan työhön. Annamme mielellämme aikaamme ja varojamme Jumalan työhön, koska Hän on sen ensin antanut meille.

Meillä on aihetta kiittää Jumalaa, että Hän on siunannut meitä menneenä vuotena huolehtimalla hengellisistä ja ajallisista tarpeistamme. Pyhä Henki on vaikuttanut sydämissämme oikeaa mieltä niin, että seurakunnan menot ovat tulleet hoidetuiksi. Monet ovat osallistuneet yhteisiin menoihin. Mutta odotamme alkavana vuotena, että kaikki ottavat iloiten osaa yhteisiin kuluihin. ”Sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” 2 Kor. 9:7.

Rukoilemme iloiten. Uhraamme varoistamme iloiten. Käymme kokouksissa iloiten.
Ja niin kuin rukoilemaan oppii rukoilemalla, samoin uhraamaan oppii uhraamalla. Jumala tahtoo herättää seurakuntansa kaikissa asioissa. Mm. Hän tahtoo tehdä joistakin sellaisia, ”jotka palvelivat heitä varoillaan.” Luuk. 87:3. ”Joka antaa, antakoon vilpittömästi.” Room. 12:7.

Jumalan työhön on seurakuntamme alusta asti kuulunut yhteinen vastuu raha-asioista. Jo ennen ristintyötä opetuslapsijoukolla oli yhteinen kukkaro. Joh. 12:6. Se on edelleen oleellisena osana Jumalan seurakunnan toiminnassa. Apt. 6:1-7. Maksamme yhdessä yhteiset kulut.

Jumalan Sana on aina ilmaista, mutta sanan eteen päin vieminen maksaa. Raamatut yms. kirjat ja traktaatit maksavat. Kokouspaikan vuokra on suuri menoerä. Ym. Mutta kiitos Jumalalle! Hän antaa rukoileville omilleen halun osallistua ja näin tunnustautua oikealla tiellä oleviksi. ”He ylistävät Jumalaa siitä, että te kuuliaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin.” 2 Kor. 9:13. Jeesus maksoi kalliin hinnan sieluistamme. 1 Piet. 1:18,19. Minkä arvoisia ovat sen rinnalla maalliset setelit. – Ne ovat arvokkaita vain siinä asemassa, jossa ne asetetaan sielujen voittamiseen.

Raamatun lupaukset toimivat jokaisen kohdalla, joka asettuu toimimaan niiden mukaisesti:
”Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ruokaa. Koetelkaa näin minua, sano Herra Sebaot. Totisesti minä avaan teille taivaan ikkunat ja vuodatan siunausta yltäkylläisesti.” Mal. 3:10.

”Kukin antakoon niin kuin on sydämessään päättänyt, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Jumala on voimallinen antamaan teille runsain määrin kaikkea armoa, niin että teillä on aina riittävästi kaikkea voidaksenne tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ruuaksi leivän, on antava teillekin siemenen ja lisäävä kylvönne ja kasvattava vanhurskautenne hedelmät. Näin te kaikessa rikastutte ja voitte harjoittaa kaikenlaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.” 2 Kor. 9:7-11.

Rukousaiheeksi edelleen tämäkin aihepiiri, että kaikki pääsevät kokemaan tämänkin alueen hengellisiä siunausrikkauksia.

Rukoillen vapaudumme itsekeskeisyydestä ja tulemme Jeesus-keskeisiksi. Löydämme tien nöyryyteen ja rakkauteen. Saamme oikean mielen. Tyhjennymme ihmistekoisesta uskonnollisuudesta. Näin Jumala voi alkaa vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä asettaen johdatusta sydämiimme kaikissa elämämme asioissa.

Halleluja! Me kiitämme sinua, Jumala, ja ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Asetamme elämämme sinun työhösi, koska Sinä näin vaikutat. Aamen.
Olkoon ylösnoussut Jeesus ja rukous Hänen nimessään aina elämämme ensimmäisellä sijalla.
”Rukoileva lakkaa tekemästä syntiä ja syntiä tekevä lakkaa rukoilemasta.”

Rukous on seurakunnan moottori.
Seurakunnan toiminta alkoi rukoillen. ”He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksisssa..” Apt. 1:14. Siitä seurasi Pyhän Hengen kaste (Apt. 2) ja ensimmäiset pelastuneet sielut. Apt. 2:38-41.Jumalan tahdon mukainen toimintamme Jeesuksen tulemukseen asti on tapahduttava samoissa suuntaviivoissa. Rukoillen aloitimme, rukoillen jatkamme.

Apt. 2:41,42 sanoo: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.”

Vaikka rukouksessa pysyminen on tuossa listassa mainittu viimeisenä, on sen oltava apostolisen seurakunnan arvojärjestyksessä ensimmäisellä sijalla. Näin taivaallinen moottori käy Jumalan voimalla. Eikä mikään voi sammuttaa tai pysäyttää Pyhän Hengen sytyttämää tulta. Sielunvihollinen kyllä tahtoo kaikin tavoin sammuttaa rukouksen äänen. Se vihaa äänekästä rukousta. Mutta rukouksemme on toimiva ydinase pimeydestä satavia pahan palavia nuolia vastaan. Efes. 6:18.
Synnin valta murtuu ylistäessämme Jeesuksen veren voittovoimaa.

Voimme korottaa äänemme yhteiseen rukoukseen, esim. kielilläpuhuen. 1 Kor. 14:39. Mutta voimme myös olla vain hiljaa omalla paikallamme kokemassa Jumalan rakkautta ja nauttien ympärillämme kuuluvasta taivaallisen kauniista rukouksen äänestä. Hengessä oleva kristitty nauttii äänekkäistä rukoushetkistä ja ylistyksestä. Saamme kohottaa riemuhuudon Herralle (Psalmi 100:1), tai rukoilla itkien ja huokaillen. Hebr. 5:7. Saamme myös karkeloida ja iloita Herran edessä. Psalmi 149:3. Miten vain kunkin sisäinen tilanne vaikuttaa. On kuitenkin muistettava empaattisuus: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Room. 12:15. Seurakunnan rukoushetket ovat yhteisen ilon-, mutta joskus myös surun ilmausta. Pyhä Henki antaa tilaa monimuotoiselle rukoukselle.

Rukoushetkien kaunis harmoninen kokonaisuus syntyy, kun jokainen rukoilee keskittyen omalta kohdaltaan Jeesukseen sekä ymmärtää, ettemme yhteisissä rukouksissa puhu toisillemme, vaan Jumalalle. Näin kokouksistamme nousee taivaaseen kuuluva kiitoksen ääni: ”Halleluja! Ylistys Herra!” 1 Kor. 14:2.
Myös laulu ja soitto Jumalan kunniaksi on eräs siunaava rukouksen muoto. Psalmi 150.

Jokainen voi ja saa omalta paikaltaan rukoilla ymmärryksellä ja korottaa äänensä kaikkien kuultavaksi. Silloin muutkin voivat osallistua rukoukseen aamenellaan. Yksityiset rukousaiheet voi kokouksen alussa esittää kaikille tiedoksi. Ja niitä voimme sitten rukoilla aihe kerrallaan kaikki yhdessä.

Seurakunnan yhteisessä kiitoksessa myös Jumala puhuu meille. Ja Pyhä Henki vaikuttaa, että mm. profetoiminen ym. armolahjat alkavat toimia, ja sieluja pelastuu sekä täyttyy Pyhällä Hengellä. Tämän tähden on huomioitava muutkin rukoilijat, voidaksemme kuulla toisten saamia Hengen sanomia ”yhteiseksi hyödyksi”. 1 Kor. 12:7. Silloin äänemme, mm. kielilläpuhumisemme, tulee hiljentyä vain ”taustasäestykseksi”. ”Puhukoot itselleen ja Jumalalle.” 1 Kor. 14:28.

Rukoillessa emme siis pääasiassa puhu toisillemme, joten on hyvä oppia rukoilemaan kuuntelematta muita. Eri asia on ed. m. rukouksessa saadut profetiat yms. Ne pitää tuoda esille kaikkien kuultaviksi. Ja silloin, kun puhumme toisillemme, ei kukaan tietenkään puhu esim. kovin äänekkäästi kielillä.

Kaikkien tulee osoittaa kunnioitusta erilaisia rukoustyylejä kohtaan sekä itsekin ottaa vastaan, jos Jumalalla on jotain lisättävää tai pois otettavaa rukouksen sisältöön ja tapaan. Hän antaa jokaiselle rehelliselle rukoilijalle oikean tavan ja ymmärryksen rukoilla rehellisesti ”Hengessä ja totuudessa”. Joh. 4:23,24.

”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hebr. 13:8. Hän pelastaa, parantaa ja täyttää Pyhällä Hengellä. Silloin elämän veden virta kumpuaa sisimmästämme vaikuttaen ympäristöömmekin Kristuksen tuntemisen tuoksua. 2 Kor. 2:15. Rukous luo pyhyyden armahtavan ilmapiirin.

Rukoillen saavutamme suurimmat siunaukset ja voitot.
”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta. Missä ei ole rukousta, siellä ei ole siunausta.”

”Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan”. Jaak. 5:16.

W.L. / Apt. 9:31.

Näkyvä ja näkymätön todellisuus

Olen lukenut kirjoituksia, joissa halventavasti kritisoidaan raamatullista kristinuskoa järjettömäksi. Nuo kirjoittajat kaipaisivat kristinuskon sisintä olemusta tieteelliseksi ja pelkästään järjen tasolla ymmärrettäväksi materialismiksi. Heidän toivomustaan ei kuitenkaan ole mahdollista täyttää. Näkymättömän todellisuuden sisintä olemusta ei voida nähdä (käsittää) materiaa olevilla silmillä. Näkymätön todellisuus ”näkyy” vain uskoon tulossa avatuilla sydämen silmillä. ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan Sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” Hebr. 11:3.

^”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä. Eikä Hän ole ihmiskäsin palveltavissa, ikään kuin Hän tarvitsisi jotakin, Hän, joka itse antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta ja asettanut kansat asumaan kaikkialla maan päällä. Hän on säätänyt ihmisille määräajat ja asumisen rajat, jotta he etsisivät Jumalaa, jos ehkä hapuilemalla löytäisivät Hänet. Hän ei kuitenkaan ole kaukana yhdestäkään meistä, sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijoistannekin sanoneet: ’Me olemme myös Hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa kuvitella, että jumaluus on samanlainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin inhimillisen taiteen tai ajatuksen luomus. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on sietänyt, mutta nyt Hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Hän on näet säätänyt päivän, jona Hän tuomitsee koko maailman vanhurskaasti sen miehen kautta, jonka Hän on siihen määrännyt. Hän on antanut siitä kaikille vakuuden herättämällä Hänet kuolleista.” Apt. 17:24-31.

Sisäisen näkökyvyn voivat saada vain uskoon tulleet, näkymättömästä todellisuudesta käsin syntyneet ihmiset (Joh. 3:3), jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Pelastajakseen. Sellaisten ihmisten sisimpään on tullut Jumala Elämä Pyhän Hengen kautta. Raamattu sanoo: ”Yksikään jumalaton ei ymmärrä tätä!” Dan. 12:10. ”Mutta meille (uskoon tulleille) Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.” 1 Kor. 2:10. Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta. ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.” 2 Tim. 3:16,17.

Siksi sitä voi ymmärtää ainoastaan samasta Pyhästä Hengestä osalliseksi tullut ihminen.
Kristinuskon keskeisen sisällön omaksuminen ei edellytä teologian opintoja, vaan Jeesukselle Kristukselle antautunutta sydäntä.
Mikäli joku siis tahtoo ymmärtää näkymätöntä todellisuutta, on hänen tultava siihen sisälle ottamalla uskossa vastaan ylösnoussut Jeesus syntien sovittajaksi ja elämän Herraksi. Uskoon tulleina näemme ajallisen todellisuuden katoavaksi ja vajavaiseksi sekä näkymättömän todellisuuden ikuiseksi. Tämän tähden me uskoon tulleet ”emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” 2 Kor. 4:18. ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia.” 1 Kor. 15:19.

Mielestäni kristinusko ei kuitenkaan ole järjetöntä, mutta sen sisin olemus on järjen ulottumattomissa. Hengellisyys on enemmän kuin järjellisyys.
Korkeimmin oppineen tohtorinkin on tunnustettava, että on vielä asioita, jotka ovat hänen tietopiirinsä ulkopuolella. Vain uskoon tulleet voivat ymmärtää molemmat todellisuudet.

Weijo Lindroos
Turku

NIKOLAIITTAIN OPPI
Kuvan papinkaulus on virkapappeuden tunnus ja siten sopimaton uskossa olevien keskuuteen.
(Tuntematon kirjoittaja)

“Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.” Ilm.2:6,15

Sana nikolaiitta tulee kahdesta kreikkalaisesta sanasta: nikoa, joka merkitsee hallita, ja lao, joka merkitsee maallikkokansaa. Nikolaiitta merkitsee maallikkokansan hallitseminen. Mutta Raamattu ei opeta jakamaan seurakuntaa maallikkoihin ja papistoon. Sellainen jako on nikolaiittain oppia.

Minkä tähden tämä sitten on niin hirveää, että Jeesus sanoo vihaavansa sellaista? – Koska Jumala ei ole koskaan asettanut seurakuntaansa itseään korottavien johtajien käsiin, joilla on poliittinen mieli. Hän on asettanut kutsumiansa, Hengellä täytettyjä miehiä huolehtimaan seurakunnastaan, sellaisia, jotka elävät Sanasta ja johtavat seurakuntalaisia ruokkimalla heitä Sanalla. Hän ei ole jakanut kansaansa eri luokkiin, niin että joukkoja tulisi johtaa pyhä papisto. Tosin johtaminen olkoon pyhä asia, kuten koko seurakunta pyhä.

Sitä paitsi ei missään Sanassa lue, että vain viranhaltijapapit ja saarnaajat olisivat välittäjiä Jumalan ja kansan välillä. Raamatussa ei ole kirjoitettu, että heidän tulisi olla erilliskorokkeella omavaltaisen jumalanpalveluksensa aikana. Jumala tahtoo, että kaikki yhdessä rakastaisivat ja palvelisivat Häntä. Nikolaiittain oppi on Jumalan säädöksiä vastaan, sillä se erottaa saarnaajat muusta Jumalan kansasta ja tekee johtajista yliherroja eikä palvelijoita.

Näyttää siltä, että nikolaiittain oppi kätkeytyy kahteen sanaan: vanhimmat ja kaitsijat.
Vaikka itse Raamattu osoittaa, että seurakunnassa on monta vanhinta, joku alkoi opettaa, että yhdellä piispalla on korkeampi virka kuin toisilla ja arvovaltaa ja määräämisvaltaa vanhimpien yli.

Hän on vanhin, ei sen tähden, että hänet olisi valittu äänestämällä tai asetettu siihen tehtävään, vaan koska hän on hengellisesti kypsempi, harjaantuneempi – eikä vasta-alkaja. Hän on luotettava kokemuksen perusteella ja hänessä on todistettavasti kristityn paimen-ominaisuuksia. 1 Tim. 3:10.

Piispat eivät pysyneet Raamatun opissa, vaan väärensivät hänen sanansa ihan sitä kokemusta vastaan josta Paavali kertoi Efeson vanhimmille Miletossa. (Apt.20:18-36) Jakeessa 17 luemme, että vanhimmat kutsuttiin paikalle, ja jakeessa 18 heitä nimitetään kaitsijoiksi. Ja nämä piispat, joilla epäilemättä oli poliittinen mieli ja vallanhimoa, väittivät, että Paavali olisi tarkoittanut sellaista, että kaitsijat olivat jotakin enemmän kuin paikalliset vanhimmat, joiden virallinen tehtävä koski ainoastaan omaa seurakuntaa. Heille “piispa” tuli merkitsemään miestä, jolla oli laajennettu arvovalta paikallisten johtajien yli. Tällainen käsite ei ole raamatullinen eikä historiallinen; kuitenkin sellainen mies kuin Polykarpuskin, piti kiinni sellaisesta järjestyksestä, nikolaiittain opista.

Se, mikä näin ollen alkuaikana alkoi tekona, muodostui kirjaimelliseksi opiksi, ja näin on tänäkin päivänä Piispat vaativat valtaa toisten yli saadakseen heidät toimimaan omien toivomustensa mukaisesti. Tämä kieltää Pyhän Hengen johtajuuden. Pyhä Henki sanoi esim. Apt.13:2 kohdassa: “Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.”

Matt. 20:25-28 luemme: “Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niin kuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.”

Ja edelleen Matt. 23: 8-9: “Mutta te, älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.”

Rooman tapana oli hajottaa ja hallita. Sen rautaiset hampaat repivät ja tuhosivat. Ja se jonka Rooma tuhosi, ei pystynyt enää nousemaan, minkä myös Kartagon tuho todistaa. Tämä sama rautainen luonne jatkui, kun se nousi valheellisena kirkkona, ja sen politiikka on jatkuvasti ollut sama: hajottaa ja hallita. Se on nikolaiittain oppi, jota Jeesus vihaa.

On tunnettu historiallinen tosiasia, että kun tämä harhaoppi pesiytyi seurakuntaan, muutamat rupesivat tavoittelemaan piispan virkoja sillä tuloksella, että nämä virat annettiin poliittisille miehille, joilla oli enemmän koulutusta ja aineellista menestystä kuin muilla. Inhimillinen tieto ja ihmisten laatimat ohjelmat ottivat sen paikan, joka oli kuulunut jumalalliselle viisaudelle, ja Pyhä Henki ei saanut pitää valvontaa. Tämä oli todella järkyttävää ja pahaa. Piispat rupesivat väittämään, että näkyvä kristityn vaellus ei ollut tarpeellinen Sanan palveluksessa tai kirkonmenoissa, sillä uskonnon juhlamenot ja ulkomuodot merkitsivät heille enemmän kuin Raamattu.

Tämän ihmisen laatiman opin mukana, joka merkitsi sitä, että piispat korotettiin sellaiseen arvoon, jota Raamattu ei anna heille, tuli seuraava askel: NIIDEN TITTELIEN JAKAMINEN ARVOASTEISIIN, jotka rakentuivat uskonnollisen PAPPISVALLAN PERUSTALLE. Sillä pian saatiin arkkipiispoja piispojen yli, ja kardinaaleja arkkipiispojen yli ja Bonifatius kolmannen aikana saatiin paavi, papa, joka hallitsi koko kristikuntaa.

Kun nikolaiittain oppi sai vallan ja kristinusko sekoittui babylonismiin, tuloksen täytyi olla sellainen kuin Hesekiel sen näki (Hes. 8:10) “Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia oli piirretty seinään yltympäri.”

Ilmestyskirjassa luemme (Ilm.18:2) ”Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: “Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajien asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavien lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet.”

Nikolaiittain oppi, tämä periaate, jota kirkko seurasi, ei miellyttänyt suurta osaa kansasta, sillä he saattoivat lukea apostolien kirjeitä ja Jumalaa pelkääväisten miesten Sanan selityksiä. Mitä kirkko silloin teki? – Se julisti pannaan vanhurskaat opettajat ja poltti kirjarullat. He sanoivat, että erikoinen koulutus oli välttämätön Sanan lukemiselle ja ymmärtämiselle. He olivat sitä mieltä, että sentähden Pietari oli sanonut, että Paavalin kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuista.

Kun he olivat ottaneet kansalta Sanan pois, kansan täytyi pian kuunnella vain sitä, mitä pappi sanoi ja tehdä, niin kuin pappissääty käski. Tätä he kutsuivat Hänen Pyhäksi Sanakseen. He vangitsivat kansan mielen ja elämän. He tekivät kansasta hirmuvaltaisen papiston palvelijan.

Jos vaadit todistuksia siitä, että katolinen kirkko vaati itselleen ihmisten mielen ja elämän, voit lukea Theosidus kymmenennen julistuksen. Tämä julistus annettiin tiettäväksi välittömästi sen jälkeen, kun hänet oli kastettu ensimmäiseen roomalaiseen kirkkoon:

“Me kolme keisaria toivomme, että alamaisemme lujasti pysyvät siinä uskonnossa, jonka pyhä Pietari opetti roomalaisille, joka on uskollisesti säilytetty perinteen kautta ja jonka nyt tunnustavat Pontifeks Damasus Roomasta ja Pietari, Aleksandrian piispa, mies, joka omistaa apostollista pyhyyttä apostolien järjestyksen ja evankeliumin opetuksen mukaan. Uskokaamme yhteen jumaluuteen, joka on Isä, Poika ja Pyhä henki, jossa pyhässä kolmiyhteisyydessä on sama majesteetti. Me annamme käskyn, että kaikki tämän uskon kannattajat nimitetään katolilaisiksi kristityiksi. Me leimaamme kaikki turhat toisten uskontojen kannattajat häpeällisiksi kerettiläisiksi ja kiellämme heidän hartauskokouksensa ottamasta kirkon nimeä. Sitä paitsi he voivat ottaa huomioon, että saavat kärsiä siitä suuria rangaistuksia, joita viranomaisemme jumalallisen oikeuden kautta ja oikeasta syystä, taivaallisen viisauden johtamina, katsovat hyväksi määrätä heille.”

Ne viisitoista rikoslakia, jotka tämä keisari julisti monen vuoden aikana, riisti evankelisilta uskovilta kaikki oikeudet harjoittaa uskoaan, erotti heidät maallisista viroista ja rankaisi heitä sakoilla, takavarikoimisella, maasta karkoituksella, ja monissa tapauksisssa jopa kuolemalla.

Tiedättekö, että meitä tänä päivänä johdetaan samaa kirkkojen tietä?

Roomalaiskatolinen kirkko kutsuu itseään äitikirkoksi. Se kutsuu itseään ensimmäiseksi ja alkuperäiseksi kirkoksi. Tämä on ihan oikein. Alkuperäinen, ensimmäinen roomalainen kirkko oli ensimmäinen, joka järjestäytyi. Siellä nikolaiittain oppi ja teot olivat löydettävissä.

Kukaan ei kiellä tämän kirkon olevan äiti. Se on äiti, joka on saanut tyttäriä. Tytär on naisen synnyttämä. Helakanpunaan puettu nainen istuu seitsemällä vuorella Roomassa. Hän on portto, ja hän on synnyttänyt tyttäriä. Nämä tyttäret ovat protestanttiset kirkot, jotka erosivat hänestä ja sen jälkeen palasivat nekin suoraan takaisin nikolaiittain oppiin.

Katson tärkeäksi mainita, että ensimmäiset piispat katsoivat olevansa Sanan yläpuolella. He kertoivat ihmisille, että he saattoivat antaa ihmisille heidän syntinsä anteeksi sen edestä, että he tunnustivat syntinsä. Toisella vuosisadalla he rupesivat kastattamaan pieniä lapsia. He tekivät näin ja kutsuivat sen uudestisynnyttäväksi kasteeksi.

Ei ole mikään ihme, että ihmiset ovat tänään niin hämmentyneitä. Jos he olivat silloin jo hämmentyneitä, niin lähellä ensimmäistä helluntaipäivää, niin he ovat tänä päivänä äärettömän hämmentyneessä tilassa. Oi, Jumalan kansa, on olemassa vain yksi toivo. Palatkaa takaisin Sanaan ja pysykää siinä.

”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot!” (Sak. 4:6).

Yhteys seurakuntavirkojen piirissä.

Efes. 4:11 (suluissa olevin selityksin):

”Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi (Miksi?), tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen, kunnes me kaikki (uskoon tulleet ja sen jälkeen kastetut) pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa (Raamatun ulkopuolisissa) opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytyksen kavalissa juonissa (mm. kirkoissa); vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa (Raamatun opetuksissa pysyen), kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis (yksi seurakunta), yhteen liitettynä ja koossa pysyen (paikkakunnittain yhtenä joukkona) jokaisen jänteensä (yksilöuskovan) avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” Efes. 4:11-16.

Nämä Raamatun opetukset pätevät jokaisella paikkakunnalla kaikkialla maailmassa. Mutta nämä ovat mahdollisia laittaa oikeaan käytäntöön vain raamatullisesti järjestäytyneessä seurakunnassa, jossa ei esiinny Herrana hallitsemista. 1 Piet. 5. Tämän aihepiirin Raamatun opetuksia ei voi soveltaa nykyisiin uskonsuuntiin tai vielä järjestäytymättömään toimintaan. Jumalan antamat opetukset soveltuvat vain Hänen laatimiinsa rakennuspiirustuksiin. Vertaa Hepr. 8:5 : ”Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin”.

Toiminnan suuntana tulee siis nyt ensin olla uskossa olevien kokoontuminen yhteen (=ekkleesia) ja raamatullisen seurakuntatoiminnan aloittaminen. HUOM! Se on asia numero 1. Näin Jumala vie meidät pyhälle paikalle, omalle alueelleen, jossa saamme täyttyä Pyhällä Hengellä sekä ottaa vastaan oman tehtävämme.

Kokoontumisten alettua Pyhä Henki näyttää, kuka toimii seurakunnan yhteyden hyväksi ja mm. alkaa pitää huolta muistakin. Sellaiset voidaan siunata erilaisiin seurakuntavirkoihin, mm. vanhimmiksi: ”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Nämä kaupunkivanhimmat ovat siis oman kotikaupunkinsa uskovien auttajia ja huolenpitäjiä, edelläkulkijoita ja esimerkin näyttäjiä. Ja tehtäviä ei siis aseteta saman paikkakunnan jokaiselle eri porukalle, vaan kaupungin rajat ovat tehtävien rajana. Katso mm. 1 Kor. 1:2. Ilm. 1:11. Tiit. 1:5.
Kaikki saman kaupungin uskoon tulleet ja kasteella käyneet ovat kunkin kaupungin Jumalan seurakunta.
Tällä periaatteella tapahtuva toiminta ilman raja-aitoja on Jumalan tahto. Tunnustaudumme näin Raamatun opettamaan totuuteen, että jokaisella paikkakunnalla on ainoastaan yksi Jeesuksen verellä ostettu pelastettujen joukko. Tällä periaatteella kokoontuvalle seurakunnalle Pyhä Henki jakaa armolahjoja ja armoituksia. Ja näin tehtävät tulevat olemaan siunauksena kaikille saman paikkakunnan uskoon tulleille. Meitä Pyhä Henki johdattaa raamatulliseen yhteyteen. Tämä on tärkeä tunnustaa todeksi.
Emme rakenna uskovien yhteyttä ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä!

YHTEYTEEN KOKOAMINEN.
Jeesus sanoo: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa!” Luuk. 11:23.
Mutta mihin Jeesus tahtoo koota ihmisiä ja johon me Hänen ominaan voimme osallistua? Raamattu vastaa, että ensimmäinen asia on koota ihmisiä Jeesukselle ja vasta sitten toimimaan Hänen ympärillään. Mark. 16:15,16. Autamme lähimmäisiämme Jeesuksen ja Hänen sijaisuhrinsa kestävälle perustalle, pelastuksen kalliolle, saamaan syntinsä anteeksi sekä tulemaan kasteelle. Paavali julisti evankeliumia mm. korinttolaisille pitäen mielessään vain ”Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiin naulittuna”. 1 Kor. 2:2. ”Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:10,11,12.
Alkuseurakunnassa pelastussanoman vastaan ottaneet kastettiin upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Apt. 2:41. 10:48. 19:1-6. ym. Näin ihmisistä tuli seurakuntalaisia. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin, ja niin (siten) heitä lisääntyi..” Apt. 2:41. Ilman raamatullista kastetta ei ole raamatullista kristinuskoa eikä oikeaa seurakuntatoimintaa.

Uskossa olevat alkoivat alussa toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo JA kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Mk. 16:15,16. Jatkamme apostolisena aikana aloitettua seurakuntatyötä.
Raamattu opettaa, että kaste tulee toimittaa seurakunnan puitteissa, kahden tai kolmen todistajan läsnäollessa. 2 Kor. 13:1. Esim. Filippus, joka evankelioi ja kastoi uskoon tulleen Kandaken hoviherran, oli kätten päällepanemisen kautta siunattu Jerusalemissa seurakuntavirkaan. Apt. 6:5-7. 8:26-38. Hän oli ”seurakunnan lähettiläs”. 2 Kor. 8:23,24. Ja tilanteessa oli mukana todistajina mm. vaunujen ajajat.

Ristillä perustettu seurakunta, ”Kristuksen ruumiin temppeli” (Joh. 2:19-22 / Matt. 16:15-18) alkoi alussa kehittyä Jumalan tahdon mukaiseksi ja tarkkarajaiseksi pyhien yhteisöksi. Se oli valmis noin v. 100 jKr. Sen jälkeen ei kenelläkään ole ollut (eikä ole) oikeutta tehdä muutoksia seurakunnan olemukseen, opetuksiin tai toimintaan. Kristinuskon kehitykselle lyötiin silloin piste! Ilm. 22:18,19. Nyt tuomme ihmisiä sisälle tähän ristillä perustettuun valmiiseen seurakuntaan, joka on ensimmäinen ja viimeinen Jumalan tahdon mukainen seurakunta.

Pyhä Henki antoi Jumalan seurakunnalle mm. opetuskirjeet. Nuo Raamatun opetukset ohjaavat kristittyjä loppuun asti ”pysymään apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä”. Apt. 2:41,42. ” .. he olivat kaikki yksimielisesti koolla..” Apt. 2:46. 5:12. Jeesus antoi tälle omalle laumalleen seurakuntavirkoja, joiden yhteinen tarkoitus oli ja on pitää seurakunta koossa. ”… kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset” (Joh. 11:52) ja sitten ohjata uskossa olevat pysymään yhteydessä (HUOM!) asettamiensa seurakuntavirkojen piirissä. – Kunhan raamatullinen seurakuntatoiminta ensin on aloitettu. Ef. 4:11-16 opettaa, miten Jumalan seurakunnan tulee toimia ”totuutta noudattaen rakkaudessa … koossa pysyen”. Seurakunta jokaisella paikkakunnalla on yksi Jumalan perhe (Ef. 2:19-22) jota ei saa hajottaa, vaikka mukaan tulisi suuriakin ihmisjoukkoja, kuten seurakuntamme alkuaikoina Jerusalemissa, jossa ”juutalaisia on tullut uskoon kymmenintuhansin”. Apt. 21:20. Heillä oli silti vain yksi vanhimmisto. Apt. 15:4,6, ym. Heillä oli kymmeniä kokouspaikkoja, joissa YKSI srk. toimi.

Jumalan seurakunnan tavoite on järjestys. Kol. 2:5. Ympärillämme näkyvä uskovien hajaannustila ei ole Jumalasta, vaikkakin rakkaat veljet ja sisaret tekevät hyvää Jumalan työtä eri raja-aitojen sisällä, voittaen sieluja Jeesukselle sekä auttaen pelastuneita kasvamaan uskossa. He ovat ihmistekoisissa yhteyksissä olevien seurakuntavirkojen piirissä. Hyvä sekin. Siitä huolimatta Jumala pysyy Sanansa linjalla tahtoen johdattaa omiaan toimimaan raamatullisen yhteyden periaatteella. Joh. 17:23. Ihmisten perustamat uskonsuunnat toimivat hajaannuksen periaatteella pitäen uskovia erillään toisistaan.
Ja huom! Tämä toiminta ei siis ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan seurakuntamuotoon.
Kutsumme mukaan jokaista uskossa olevaa. Vapaaehtoinen sitoutuminen Jumalan seurakunnan yhteyteen vapauttaa. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi!” Joh. 8:32. Raamatun opetuksissa pysyvä, synnistä vapautettu seurakunta, auttaa ihmisiä vapauteen, ei missään tapauksessa sido heitä. Tässä yhteydessä löytyy tilaa kaikille Jumalalta saaduille tehtäville. Mutta ihmisten omille pään näyille ei seurakunnassa ole tilaa. Toteutamme kaikki yhdessä seurakunnan yli-Paimenen näkyä. Emme siksi enää osallistu hajaannus-yhteyksien rakentamiseen. Yksi kasvu- ja toimintapaikka, on Jumalan tahdon mukainen linjaus.

Entä mitä tarkoittaa hajottaminen?
Paavali profetoi Efeson seurakunnan vanhimmistolle näin: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.”Apt. 20:29,30. Siinä on merkittävä määritelmä ja julmien susien tunnistamislause: ”jotka eivät laumaa säästä.” Tämä tarkoittaa, että mainittu eksyttäjien toiminta aiheuttaa hajaannusta pois järjestäytyneen paikallisseurakunnan ja sen tehtävien piiristä. Sellaista luopumusta alkoi tapahtua heti apostolien kuoleman jälkeen. Jotkut eivät halunneet pysyä apostolisessa opetuksessa, vaan alkoivat toimia irrallaan ilman seurakunnan valvontaa ja opetusta. Siitä versoi ihmisten korottaminen ja lopulta hajaannus, joka edelleen jatkuu uskonsuuntien parissa! Ja ikävä toteamus on, että nuo eksyttäjät nousevat ”teidän omasta joukostanne”. He sanovat joskus itseään ”oman tien kulkijoiksi”. Meidän taas tulee olla Jumalan tien kulkijoita.

Jeesus varoitti ”julmista susista, ”jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te heidät tunnette..” Matt. 7:15,16. Tunnistamme eksyttäjät siitä ”hedelmästä”, että he raatelevat lampaita aiheuttamalla uskovien keskuuteen riitaa ja hajaannusta irti seurakunnan raamatullisesta järjestyksestä. Mutta nyt tahdomme ottaa vastaan Pyhän Hengen luoman raamatullisen järjestyksen: ”.. ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen.” Kol. 2:5. Eksyttäjät esiintyvät lammasten vaatteissa eli ”pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet”. ”Mutta minä kehotan teitä pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17,18. Huomaa opetus, että ”vetäytykää pois heistä”! Se tarkoittaa, että meidän ei tule olla yhteistyössä sellaisten kanssa, jotka eivät tahdo ojentautua raamatulliseen pyhien yhteyteen.

Vanha totuus on, että eksyttäjä ei esiinny rumat sarvet päässä, vaan ”valkeuden enkelinä”. 2 Kor. 11:4,14,15. Useinkin he osaavat esiintyä lumoavan valloittavasti kauniine puheineen pyrkiessään keräämään ihailijoita ympärillensä. He ”tekevät kaikki tekonsa sen tähden, että ihmiset heitä katselisivat” ja ihailisivat. Matt. 23:5. Meidän taas tulee toimia sillä motiivilla, että kaikki katselisivat Jeesusta!

”Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta..” Juuda / 17-19.
Seurakunnan ohi toimiminen on siis ”julmien hajottajasusien” tunnusmerkki.
Se on Jeesuksen ja apostolien ennustama tilanne ja merkki lopunajan hajaannuksesta.

Alkuseurakunnassa ei voitu kuvitellakaan tilannetta, että joku olisi alkanut toimia irrallaan seurakunnasta. Olemme nyt palaamassa takaisin juurillemme, yhteyden siunaukseen. Saamme edistää lopunajan kokoavaa herätystä pysymällä uskollisesti Jumalan seurakunnan yhteydessä. Matt. 25:6,7. 1 Kor. 4:2. -herätys on mahdollista vain raamatullisen seurakunnan perustalla, jossa saamme ottaa vastaan puhdasta Sanan opetusta. Tällaista toimintaa ei ole ollut paljoakaan Suomessa. Vain pieniä yksittäisiä kotikokouksia, jossa raamatullista yhteyttä kaipaavat ovat kokoontuneet. Sellaiset eivät siis ole hajottajia, koska paremmin järjestäytynyttä uskovien yhteyttä ei ole.

Vielä tarkentavaa toistoa:
Ohi raamatullisen seurakuntayhteyden toimiminen saattaa hajottaa seurakuntaa. Huomaatko? Usein eksyttäjien toiminta kohdistuu pienissä alkuasetelmissa olevaan raamatullisesti järjestäytyneeseen Jumalan laumaan: ”Eivät laumaa säästä”, vaan hajottavat sitä. He eivät etsiydy uskovien yhteisen toiminnan piiriin kokoamaan ihmisiä Jeesukselle seurakuntavirkojen piiriin, vaan omiin karsinoihinsa ja itsensä ympärille. He tukevat hajaannusta: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa!” Luuk. 11:23. ”.. ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta..” 1 Kor. 1:10.

Meidän kaikkien tulee pyrkiä siihen, että toiminta tapahtuu ”niin kuin alussa”, ja uskovia siunataan tehtäviin, kunhan heitä ensin koetellaan. 1 Tim. 3:10. Sitten asetumme yhteiseen toimintaan vanhimmiston ja muiden seurakuntavirkojen piiriin, emmekä enää ole vähääkään tukemassa seurakuntaa raatelevien susien toimintaa. Hebr. 13:17. Emme osallistu hajaannuksen periaatteella toimiviin ”nimikylttiseurakuntien” tilaisuuksiin.
Jeesus opetti siis, että ”heidän hedelmistään te heidät tunnette”. Matt. 7:16. ”Hedelmä” eli työn tulos näkyy siinä, saako toimintamme aikaan Jumalan seurakunnan yhteen kokoamista, vai tukeeko se uskonsuuntia, hajaannusta.
Hyvä hedelmä on siis, että saamme uskossa olevat yhteisen toiminnan ja seurakuntavirkojen piiriin rakentamaan YHTÄ paikallisseurakuntaa ulkopuolella kaikkien ihmisperusteisten uskonsuuntien. ”Kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”

Ja HUOM! Kun raamatullinen seurakunnan toiminta on aloitettu, ei uutta enää pidä aloittaa samalla paikkakunnalla. Sehän olisi hajaannuksen aloittamista alusta. 1 Joh. 2:18,19. 20. ”Olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle.” Room. 15:20.
Kiitos Jumalalle, että tahdomme alkaa toimia raamatullisesti järjestäytyneen seurakunnan yhteydessä. Jos joku ei tahdo, niin ”vetäytykää pois heistä!” ”He pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17,18. Mutta me osaamme nyt ”koetella henget, ovatko ne Jumalasta!” (1 Joh. 4:1-6) eli saako joku aikaan raamatullista uskovien seurakuntayhteyttä alkuperäisen kristinuskon mukaisesti.

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi
elämäksi.” Juuda 20,21.

Weijo Lindroos,
Jumalan seurakunta,
Maariankatu 2. 20100 Turku
Tervetuloa vierailulle!

Miten ymmärrämme Jeesuksen opetuksen Matt. 10:27 ja Luuk 12:2,3:

”Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Sen tähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammiossa, se katoilta julistetaan” Luuk. 12:2,3.

”Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.” Matt. 10:27.

Usein tämä opetus tulkitaan sellaiseksi, että siinä muka kehotetaan toimimaan ilmiantajana ja huutamaan julki ihmisten salaisuuksia, syntejä yms. Näin asia ei kuitenkaan ole.
Mikään asiamme ei ole salassa Jumalalta. Psalmi 139. Mutta Raamatun mukaan Jeesuksen veri peittää kaikki entiset synnit. Niitä ei siis enää pidä katoilta kuuluttaa. ”Kaikki heidän syntinsä Sinä heität meren syvyyteen.” Miika 7:18,19. Emme siis huutele ”pimeässä” kuulemiamme toisten virheitä ja syntejä julkisuuteen.
Luuk. 12:2,3 ei siis tarkoita armahdettujen ihmisten syntien julkistamista. Ko. Raamatun kohdassa on siis kyse jostain aivan muusta.
”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.” Snl. 25:9. ”Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia.” Snl. 25:2.

Jeesuksen ko. opetus tarkoittaa ensinnäkin yleistä elämänohjetta, ettei Kristityn tule koskaan puhua tai tehdä mitään sellaista, mikä ei kestäisi päivänvaloa ja minkä paljastumista hän pelkäisi. Mutta jos lankeemus tulee, niin asia tulee tunnustaa eli tuoda valoon. ”Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa!” Totuus ei salli salassa oloa, vaan synti pitää tunnustaa Jumalalle joko yksin ollessa tai sielunhoiitajan läsnäollessa. Lankeemus tulee käsitellä katumuksessa, mainiten se oikealla nimellä ja sitten uskoen se anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä parannusta tehden. Näin anteeksi saatu synti on heitetty meren syvyyteen. Kukaan ei ole oikeutettu onkimaan armon merestä omia tai toisten syntejä. Ja kevytmielinen syntiinlankeemuksista puhuminen on aina sopimatonta. Jes. 59:1-3.

Totuus, joka siis tulee katoiltakin julistaa, on Jumalan Sana: ”Kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor. 12:7. KR. 33/38. Pyhä Henki ei yleensä paljasta muiden syntejä. Tosin seurakuunnan puhtayuden yähden sitäkin joskus tapahtuu. Mutta muuten uskovien vioista puhuminen ei ole rakentavaa. Efes. 4:29-30. Ihmisten heikkouksia, virheitä ja lankeemuksia ei pidä huutaa julki, vaan ennemminkin salata muilta ja yrittää auttaa lähimmäistä puhtaaseen vaellukseen.

Langennutta voivat nuhdella raitishenkiset ja armahtavaiset pyhät, jotka ensin ovat korjanneet oman elämänsä virheet. Matt. 7:3-5. Synnistä moittiminen pitää tapahtua ensin kahden kesken, sitten jonkun kanssa yhdessä; ja lopuksi seurakunnan keskellä julkisesti. Siis ellei parannusta tapahdu, ”Ilmoita seurakunnalle.” Matt. 18:15-17. – Seurakunnan tulee siis olla näkyvä, konkreettisesti toimiva yhteisö, jolle voi ilmoittaa asioita.

Totuuden Sanan vihollisille, jotka eivät tahdo ojentautua oikealle tielle, tulee sanoa sopivalla ja sopimattomalla ajalla heidän tilastaan ja mm. vääristä opetuksistaan, että he kääntyisivät. 2 Tim. 4. Tiit. 1:9.

Evankeliumin Totuus ei piilottele itseään, vaan tahtoo tulla ilmi joka paikassa ja tilanteessa. ”Tarjolla pitäessänne Jumalan Sanaa.” Filip.2:15,16.
Jumala sanoo:
Puhu Sanaa, pilkasta ja jopa vainosta huolimatta. Älä pelkää,.. ”vastustajia missään kohden säikähtämättä.” Filip. 1:28. ”Ole luja ja rohkea!” Joos. 1:9.
Minä olen sinun kanssasi silloin, kun sanasi on Totuuden Sanaa. Vahvistan Sanani niille kuulijoille, jotka rakastavat Totuuttani. Mitä minä sinulle yksinäisessä rukouskammiossasi puhun yhteiseksi hyödyksi, se julista julkisesti kaikille tiettäväksi. Tässä mielessä siis ”Hengen ilmoitus annetaan yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor. 12:7. Mutta ”mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” Efes. 4:29. 2 Timot. 2:16-26.

W.L.

Miten Jumalan seurakunnan toiminta aloitetaan

Eri puolilta Suomea on tullut yhä enemmän kyselyjä, onko heidän paikkakunnallaan Jumalan seurakunnan toimintaa. Kristityt ovat heränneet (Matt. 25:6,7) kaipaamaan raamatullista uskovien yhteyttä. Tälle asialle on nyt koittanut Jumalan aika. Hän itse asettaa oman seurakuntansa ennalleen, sellaiseksi kuin se oli alussa ennen kirkkojen perustamista. 1 Joh. 2:24. Saamme olla Hänen työtovereinaan tässä lopunajan mahtavassa kokoamistehtävässä. 2 Kor. 6:1,2.

”Taivaan oli määrä ottaa Hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen.” Apt. 3:21.

Kaksiosainen määritelmä Jumalan seurakunnasta:

1. Jumalalla on yksi ainoa oikea seurakunta. Se olemme ME kaikkien aikojen kaikki uskoon tulleet! Raamattu ei opeta, että seurakunta olisi jaettu, vaikka siitä puhutaan monikossa. YKSI maailmanlaajuinen Jumalan seurakunta olemme ME KAIKKI uskoon tulleet ihmiset, jotka olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä ja sitten ottaneet kasteen. Raamattu opettaa seurakunnan jäsenyydestä näin: ”Te (uskoon tulleet ja kasteella käyneet) olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27 / Apt. 18:8. Raamattu sanoo siis aitoa Jumalan seurakuntaa (1 Kor. 1:2) ”Kristuksen ruumiiksi”, jonka jäseniä ME uskoon tulleet olemme.

2. Jumalalla on yksi ainoa seurakunta jokaisella paikkakunnalla! Mikä se on? – ME KAIKKI samalla paikkakunnalla asuvat ihmiset, Kristuksen ruumiin jäsenet, me, jotka olemme ottaneet vastaan Jumalan armon Jeesuksessa ja antaneet kastaa itsemme upotuskasteella vedessä Hänen nimeensä, me kaikki yhdessä olemme paikkakuntamme jakamaton Jumalan seurakunta! Ilm. 1:11. Tiit. 1:5. ym.

Toimimme tällä periaatteella, vaikka vain muutama osallistuu toimintaan. Emme sulje yhtäkään aitoa Jumalan lasta ulkopuolellemme!

TÄSTÄ SE ALKAA.
Seurakuntatoiminnan aloittamisen pääperiaate on, että Jumalan yhtä seurakuntaa ei saa jakaa. Joh. 10:16. Efes. 4:4. Emme siksi toimi ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä. Jumalan seurakunnassa ei hyväksytä raja-aitoja Kristuksen ruumiin jäsenten välille, vaan toimimme yhteyden periaatteella lukien tähän seurakuntaan kuuluviksi kaikki paikkakuntamme kristityt. Uskonsuunnissa olevat Kristuksen ruumiin jäsenet toimivat nimikylttiensä alla hajaannuksen periaatteella. Heitä kutsumme mukaan rakentamaan yhteistä paikallisseurakuntaa. Tämä edellyttää irrottautumista ihmisperusteisista uskonsuunnista. Tämä on ainoa mahdollisuus toteuttaa raamatullista uskovien yhteyttä.

Uskovien raamatullinen yhteys ei milloinkaan toteudu ellemme me uskossa olevat ala toteuttaa sitä.
Jumala tahtoo, ”… että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä ..”Joh. 17:21-23.

Aina seurakunnan perustamisesta lähtien (noin 2000 v. sitten) on Jumalan tahto ollut, että jokainen uskoon tullut saisi alkaa toimia omassa asuinkunnassaan seurakunnan keskellä, sen siunauksen piirissä.

ALOITA SINÄ.
Jumala etsii nyt uskovia Suomessa aloittamaan raamatullisesti järjestäytynyt seurakuntatoiminta omalla paikkakunnallaan. Se alkaa pienten alkujen päivästä, kuten ajallisenkin talon rakentaminen. Luuk. 6:47-49. Ensin perustus kuntoon. Mm.
1 Kor. 3:11. Efes. 4:3-6. Periaatteessa kuka tahansa voi aloittaa kutsumalla oman paikkakunnan kristittyjä yhdessä rukoilemaan, ja sitten esim. kerran kuukaudessa toistuvaan kokoontumiseen. Sitä varten on kaikkialla vuokrattavissa edullisia tiloja.

Tämän työn aloittaminen ei edellytä mitään erityistä tehtävänimitystä. Raamattuhan opettaa, että ensin tulee aloittaa seurakunnan toiminta, myöhemmin sitten alkavat tehtävätkin toimia. Tiit. 1:5. Efes. 4:11-16.

Oikea tunnustus tulee pitää selkeänä alusta alkaen:

ME KAIKKI TÄMÄN PAIKKAKUNNAN USKOSSA OLEVAT OLEMME YHDESSÄ TÄMÄN PAIKKAKUNNAN JUMALAN SEURAKUNTA (Ilm. 1:11), vaikka vain muutama osallistuisi toimintaan. Alussa ei yleensäkään ole mukana suuria joukkoja.
Raamatullisella pohjalla oleva seurakunnan toiminta on Jumalan siunaamaa, vaikka mukana olisi vain kaksi tai kolme Kristuksen ruumiin jäsentä. Ja sama yhteyden tunnustus säilyy vielä silloinkin kun seurakunta ei enää mahdu kahteen tai useampaankaan kokouspaikkaan. Yksi seurakunta voi kokoontua monessa eri paikassa kuten esim. Jerusalemissa alkuaikana tapahtui, (vertaa Apostolien teot). Kysymyksessä on siitä huolimatta jakamattoman Jumalan seurakunnan toiminta, joka selvästi tunnustautuu yhdeksi seurakunnaksi toimien yhteisen päämäärän hyväksi eikä hyväksy raja-aitoja. Tulevat Jumalan seurakunnan eri kokouspaikat eivät siis luo raja-aitoja tai puolueita seurakuntaan, eivätkä myös ole niinsanottuja ”emäseurakunnan soluja”. Raamattuhan ei tunne ”emäseurakunta” -käsitettä sen paremmin kuin ”soluseurakuntiakaan”.

Jumalan seurakunnan raamatullinen yhteyden muoto ei ole ekumeenista tai edes yhteiskristitillistä toimintaa.

– Yksi kaupunki, yksi seurakunta, kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa, kolme kaupunkia, kolme seurakuntaa, jne.. Tämä on eräs Raamatun suuri luovuttamaton periaate seurakuntakysymyksessä. Näin opettaa mm. Ilm. 1:11. Tiit. 1:5. –

Tee kaikkesi, että mukaan tulevien on hyvä toimia yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen. Siihen tarvitaan mm. kaikki Gal. 5:22. mainitut Hengen hedelmät. Painota usein, että olette ulkopuolella hajaannus-uskontojen ja kokoonnutte Jeesuksen- ja ristillä täytetyn sovitustyön ympärille ja perustalle. 1 Kor. 3:11,16,17.

TOIMINNAN SISÄLTÖ
Seurakunnan tärkein tehtävä on lähetyskäsky. Matt. 28:19,20. Mk. 16:15,16. Apt. 2:38,41,42. Ja sitä varten Jeesus tahtoo täyttää jokaisen Pyhällä Hengellä (Apt. 1:8), joka ”johdattaa kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13.
Kutsumme tähän yhteyteen pelastumattomat pelastumaan ja pelastuneet kasvamaan uskossaan. Tähän raamatullisesti toimivaan perheyhteyteen mukaan tulevat siunataan raamatullisesti kätten päällepanemisen kautta. 1 Tim. 4:14. Hebr. 6:1,2.

Kun kokoustoiminta on aloitettu, on suuri ilo alkaa siunata uusia mukaan tulevia työyhteyteen. ”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47.

Olisi hyvä myös ilmoittaa muillekin uskoville (esim. netissä tai lehti-ilmoituksella), että teidän paikkakunnallanne toimii nyt Jumalan seurakunta. 1 Tim. 3:15. 1 Tessal. 2:14. Tällä tavalla toisetkin raamatullista toimintaa etsivät löytävät paikkansa oman seurakunnan yhteydessä. Pyhä Henki herättää sitten aikanaan myös veljiä vanhimmistoksi. Tiit. 1:5.

Seurakunta on Jumalan perhe, jonka jäseniä (Efes. 2:19-22) me uskoon tulleet olemme. Meidät on kastettu upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Meillä on ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste..” Efes. 4:5.
Aloittamisen jälkeen ei uutta toimintaa enää voi aloittaa. Sehän olisi silloin lahko.

PS. Voimme tulla Turusta siunaamaan uusilla paikkakunnilla alkavaa toimintaa? Sinä olet myös aina tervetullut Turun seurakunnan kokouksiin. Tänne voi myös opastaa uudet uskoon tulleet kasteelle.

On hyvä olla yhteydessä. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto.
Tervetuloa Turkuun:
Yhteystiedot – Jeesus-on-Herra.com

Rukous- ja siunausterveisin,
Weijo Lindroos,
Turku

WEIJON KIRJE lopunajan seurakunnalle, joka valmistautuu Herransa ja Mestarinsa Jeesuksen tulemukseen.

1. LUKU
1. Pyhä Henki puhuu meille, jotka saimme syntimme anteeksi Jeesuksen kärsimystyön ja Hänen ristinsä veriuhrin kautta. Hän ilmoittaa meille hyvän Paimenemme Jeesuksen Kristuksen hyvän tahdon.
2. Otimme uskossa vastaan Jumalan armon ja uudestisynnyimme näin Pyhästä Hengestä. Jeesus tuli uskon kautta asumaan sydämiimme. Hän on Herramme!
3. Teimme parannuksen synneistämme ja annoimme kastaa itsemme upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen. Jeesus ja Hänen pelastustyönsä, sijaisuhrinsa sekä ylösnousemuksensa tuli elämämme ikuisesti kestäväksi perustukseksi. Otimme samalla vastaan Raamatussa olevat ja Uuden testamentin avaamat opetukset sekä rakkauden totuuteen. 2 Kor. 3.
4. Tämä ei ole uusi opetus, vaan päin vastoin, tämä rohkaisee irrottautumaan uusista opeista ja palaamaan takaisin apostolisen ajan terveisiin opetuksiin. Ymmärrämme Jumalan tahdon, kun sydämemme on pudistettu Jeesuksen verellä ja olemme täyttyneet Pyhällä Hengellä.
5. Yhteys Raamatun suuntaviivoissa toimii. Jumalan rakkaudelle on tilaa nöyrtyneessä ja Jumalalle ehdoitta antautuneessa ihmisessä. Vilpitön usko, puhdas sydän ja hyvä omatunto on Totuuden Hengelle mieluinen toiminnan alue. Tällaiseen seurakuntaan tulee armahtava ilmapiiri.
6. Emme rakenna uskovien yhteyttä ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä.
7. Jumalan seurakunta edustaa rajatonta yhteyttä, joka on kuitenkin selkeästi rajattu rakkauden ja Raamatun opettaman totuuden sisällä vaikuttavaan uskoon.

2. LUKU
1. Kapinamielinen vastustus Jumalaa vastaan on juurineen raivattava meistä pois. Raamatun opetuksista poikkeavat käytännöt, rakenteet ja opit pitää hylätä seurakunnasta. Näin Jumalan hyvyys saa vedetyksi meidät Hänen suunnitelmaansa.
2. Mitä oli alussa, sitä tulee olla lopussakin. Mitä ei ollut alkuseurakunnassa, sitä ei tule olla nyt lopunaikanakaan. Jos ensimmäiset kristityt kuuluivat kirkkoon, tulee meidänkin kuulua; mutta koska he eivät kuuluneet kirkkoon, ei meidänkään tule kuulua.
3. Kirkkoon kuuluminen on eräs pahimpia kapinamielen ilmentymiä. Sehän rikkoo pyhien yhteyden. Se kuvastaa sydämessä olevaa kapinamieltä Raamatun opetuksia vastaan. 1:2.
4. Sovintotila Jumalan ja Hänen seurakuntansa kanssa saadaan eroamalla totaalisesti Raamatulle vieraista uskonnoista. Laitoskirkkojen- ja niihin kuulumisen hyväksyjät ja puolustajat eivät ole sovinnossa Pyhän Hengen kanssa.
5. Älä mukaudu tämän maailmanajan uskontoihin hyväksymällä niiden rakenteita tai oppeja. Älä ota osaa ja mukaudu sen paremmin juutalaisiin kuin pakanakirkkojenkaan tapoihin ja kulttuuriin. Sellaisista ei ole hyötyä aidolle kristinuskolle.
6. Kristillinen kulttuuri on vailla mitään hengellistä arvoa.
7. Ihmisperusteiset uskonnot pitää hylätä totaalisesti kaikkine sisältöineen. Jumala tahtoo johdattaa niissä olevat veljet ja sisaret oikealle tielle. He ovat meistä lähteneet. Ja nyt on palattava takaisin alkuperäisen seurakunnan yhteyteen. Uskonsunnathan ovat lahkoutuneet irti Jumalan seurakunnasta.

3. LUKU
1. Tehtävämme on koota ihmisiä Jeesukselle ja Hänen seurakuntaansa. Hän on oman seurakuntansa Ylipaimen. Lähetyskenttänämme ovat kaikki ihmisryhmät ja uskonnot. Siksi seurakunnan tilaisuuksiin ovat tervetulleita kapinamielisetkin, jotka tulevat nöyrtyen ja asettuen oppilaan paikalle.
2. Tervetuloa kaikki oppimaan alkuperäistä kristinuskoa, olitpa mistä tahansa uskonnosta, muslimi, hindu, mormooni, jehovantodistaja tai vaikka luterilainen.
3. Mikä henki sisimmässäsi on? Tarkista! Pyhän Hengen ääntä kuuleva ihminen rakastaa Raamatun opetuksiin perustuvaa uskovien yhteyttä ja ottaa vastaan tämän sanoman.
4. Toivon sinun kärsivän omantunnontuskia kunnes eroat kirkosta sekä kaikista muistakin apostolisen ajan jälkeen perustetuista uskonnoista ja palaat takaisin alkuun opissa ja käytännön toiminnassa.
5. Jos olet rehellinen ja asetut kuulemaan Hyvän Paimenen ääntä, auttaa Pyhä Henki sinut irti ekumeenisesta ja yhteiskristillisestä nimikristillisyydestä. Alkuseurakunnassa ei kukaan harrastanut yhteyttä apostolisesta uskosta luopuneiden kanssa. Kristityt olivat alkuaikana yksi joukko, jolla oli yksi oppi, yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste.
6. Alkuajan kristityt tunnustivat ainoastaan yhden seurakunnan, joka ilmeni jokaisella paikkakunnalla yhtenä pyhien paikallisseurakuntana. Samoin on oleva lopunaikana. Tunnustaudumme tähän Jumalan näkyyn.
7. Osoitamme kunnioittavamme apostolien opetusta pysymällä irti Raamatulle vieraista opeista ja käytännöistä.

4. LUKU
1. Emme ole perustaneet uutta seurakuntaa, vaan päinvastoin: olemme poistuneet uusista, apostolisen ajan jälkeen perustetuista uskonnoista, sekä palanneet takaisin ennen vuotta 100 jKr. olevaan seurakuntatotuuteen. Tähän Pyhä Henki kutsuu nyt jokaista aitoa kristittyä.
2. Jumalan tahdossa pysyminen takaa Hänen omiensa raamatullisen yhteyden. Mitä sinä tahdot? Tahdotko samaa kuin Jumala? Jos tahdot Hänen tahtonsa tapahtuvan, olet Hänen tahtonsa tiellä.
3. Eksytyksen henkivaikutus on saanut aikaan kirkot. Sama henki johdattaa ihmiset hyväksymään ekumenian ja apostolisesta uskosta luopuneen yhteiskristillisyyden. Jumala ei hyväksy hajaannusta.
4. Ekumeeninen liike ja Kirkkojen maailmanneuvosto kaikkine jäsenkirkkoineen sekä yhteiskristillisine toimintoineen ja liikkeineen on Raamatun tarkoittama ”suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistusten äiti” sekä ”riivaajien asuinpaikka”
5. Rakennamme raamatullista seurakuntaa kirkkokuntien ulkopuolella yhteyden periaatteella. Uskonsuunnat edustavat hajaannusta. Siksi emme rukoile ”eri seurakuntien” puolesta, vaikka rukoilemmekin niissä olevien veljien ja sisarten puolesta.
6. On tärkeää ymmärtää, mitä Raamattu opettaa. Mutta yhtä tärkeää on osata erottaa, mitä Raamattu EI opeta.
7. Tässä toiminnassa emme ole
– luterilaisia
– helluntailaisia
– babtisteja
– vapaakirkollisia
– adventistejä
tms. yhteiskristillisiä ja ekumeenisiä laisia ja istejä .. ym. jne
Olemme vain kristittyjä, Jeesuksen verellä ostettuja Jumalan lapsia! Siksi emme raamatullisessa toiminnassa mainosta uskonsuuntia.

Aamen.

Loppukaneetti:
Jumala siunatkoon meitä, omaa seurakuntaansa. Ottakoon Hän elämästämme pois kaiken, mikä ei ole Hänen tahtonsa mukaista; ja antakoon elämäämme kaiken, mikä on Jumalan hyvä suunnitelma meidän elämäämme varten. Näin Jumalan seurakunta saa vaeltaa hengessä.
”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa.” Gal. 5:16.

IHMISSIELUN PELASTUMINEN

tapahtuu ihmisen sisimmässä uudestisyntymisen eli uskoon tulemisen ihmeenä. Uudestisyntyminen on sitä, että sydämessäsi oleva henki vaihtuu. Sielunvihollisen henki väistyy ja Jumalan elämä alkaa toimia sisimmässäsi Pyhän Hengen kautta! Apt. 26:18. Uudestisyntymässä Jeesus tulee ihmissydämen hallitsijaksi, Herraksi. Hän sovitti syntimme verellään ja sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Ylösnousseen Jeesuksen ulkopuolella ei ole Raamatun tarkoittamaa pysyvää ELÄMÄÄ, iankaikkista Elämää. 1 Joh. 5:11,12. Room. 3:23-25.

Uskoon tuleminen on siis sitä, että parannukseen, mielenmuutokseen nöyrtyneen ihmisen sisin henki, (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon!”
Jeesus sanoo sen näin: ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa.” Joh. 3:3-5.
”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17.
Jeesus on ristillä kärsinyt sinulle kuuluvan rangaistuksen. Hän voi sen perusteella armahtaa sinut. Ota siis vastaan Jeesus ääneen rukoillen, esimerkiksi näin:
– Jeesus, anna anteeksi syntini. Puhdista sisimpäni, sydämeni, ajatukseni, sanani ja tekoni. Auta minut irti kaikesta, mikä ei ole hyvää ja oikeaa. En tahdo enää elää synnissä. Tule Jeesus elämäni Herraksi. Johdata jokainen elämäni hetki tästä eteen päin. Tahdon kulkea sinun tahtosi tietä. Annan elämäni sinulle kokonaan ja ehdoitta. Kiitos Jeesus, että kuulit rukoukseni. Aamen. –
Rukoile edellinen ääneen ja tosi tarkoituksella.

Uusi Testamentti esittää seuraavanlaisen pelastuskaavion:
1. Raamatun opettaman evankeliumin kuuleminen sekä tunnustaminen, että Jeesus on ainoa syntien sovittaja. Tunnustautuminen ristillä ansaittuun pelastukseen johtaa uudestisyntymiseen: ”Olette uudestisyntyneet.. Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta.” 1 Piet.1:23; Jaakob 1:18; Room.10:17.
2. Raamatun opettamalla tavalla Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sijaisuhriinsa uskominen ja armotyön vastaan ottaminen: ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen.” Hebr.11:6; 1 Joh. 5:1; Apt. 16:30-31; Markus 16:16. 2 Kor. 6:1,2.
3. Parannuksen teko eli täysi suunnanmuutos elämässä: ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava..” Luuk24:47; 13:3; Apt. 17:30.
4. Vesikaste Jeesuksen Nimeen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi” Apt. 2:38. 10:48. 22:16. 1 Piet.3:21.
5. Pyhän Hengen saaminen: ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9; Efes. 1:13; Apt.19:1-6.
6. Julkinen tunnustus: “Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä p e l a s t u t .” Room.10:9-10; Luuk.11:23; 12:8-9; Matt.6:24.

On kuitenkin pidettävä mielessä Ja yhä uudestaan toistaen, että uudestisyntyminen on sisimmässämme tapahtuva Jumalan armoteko. Koko Raamatun ilmoitus tähtää siihen. Mm. pelkkä ulkoisen elämän korjaaminen ja väärien tekojen lopettaminen tai kaste ilman muita pelastuksen elementtejä ei riitä pelastukseksi. ”Me, jotka tulimme uskoon, pääsemme lepoon.” Hebr. 4:3. Matt. 11:28-30.

YHTEENVETO:
Seitsemän askelta Jumalan tahdon tiellä:

1. Evankeliumin kuuleminen. Room. 10:17. Mark. 16:15,16.
2. Usko Jeesuksen sijaisuhriin. Room. 3:25. Hebr. 11:6; Apt.15:9.
3. Parannus, elämän suursiivous. Apt.11:18.
4. Pyhän Hengen saaminen. Room.8:9. – Ja pelastuneille kuuluu sitten myös henkikaste. Apt. 19:1-6.
5. Kaste upottamalla vedessä Jeesuksen nimeen. Apt.22:16.
6. Suun tunnustus pelastuksen vastaan ottamisesta. Room.10:9-10. Luuk. 12:8,9.
7. Loppuelämä kaikkineen kuuluu nyt kokonaan Jeesukselle. Enää ei ole omaa aikaa.

Mitään edellisistä askeleista ei voida erottaa toisistaan. Ne kaikki kuuluvat yhteen ja toistensa tueksi. Ne ovat Jumalan meille valmistamia tekoja. Ef, 2:8-10.
Nämä kaikki yhdessä ovat tavallaan myös pelastumiskokemus. Askelten välissä saattaa (joillakin) olla pitkiäkin aikoja. Siitä huolimatta näin vastaan otettu pelastumiskokemus on yksi, varma ja lopullisesti pätevä.

Kaikesta edellä mainitusta alkaa terve kasvu kristittynä.
Lähetyskäsky ohjaa siihen:
”Ja Hän sanoi heille: ´Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen`.” Markus 16:15 – 16.
”Opettamalla heitä (uskoon tulleita ja sen jälkeen kastettuja) pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. Apt. 2:41,42.

”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.” Room.10:17.

W.L.

Seitsenhaarainen lampunjalka on seurakunnan symboli.

Johannes näki asian näyssään ja sai tehtäväkseen kirjoittaa seitsemään kaupunkiin, joissa kussakin oli yksi Jumalan seurakunta: ”… näin seitsemän kultaista lampunjalkaa. … Seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.” Ilm. 1:11,12,20.

Sain itsekin nähdä 1990 luvulla rukouksessa ollessani näyn lampunjalasta, joka oli pahasti vinossa, melkein kaatuneena. Mutta näyssäni se alkoi nousta. Käsitin, että kultainen lampunjalka oli Turussa oleva Jumalan seurakunta. Pian tuo näky laajeni ajatuksissani tarkoittamaan koko Suomessa olevaa seurakuntaa. Seuraavaksi ymmärsin sen pitävän sisällään maailmanlaajuisen seurakunnan, jonka Jumala tahtooo nyt uudistaa ja nostaa pystyyn jokaisella paikkakunnalla apostolisen ajan lampunjalkaseurakunniksi.

Maailman eri puolilta on tullut profetioita, että Suomesta alkaa suuri lopunajan herätys. Se alkaa siitä, kun opetus seurakunnasta korjataan raamatulliseksi, ja se nostetaan pystyyn paikkakunnittain yhdeksi, mutta monessa kokouspaikassa toimivaksi uskovien yhteydeksi. Näin näytämme valoa maailman synkkenevään yöhön. Lampunjalat tulevat loistamaan kirkkaasti, kun niissä on tuoretta Pyhän Hengen öljyä. Matt. 25:1-10.

Jokaista saman paikkakunnan kristittyä kutsutaan nyt mukaan yksi seurakunta yhdellä paikkakunnalla -periaatteella toimivaan lampunjalka-seurakuntaan. Me uskossa olevat olemme lamppuja, ”eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan (Jumalan seurakuntaan), ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville”. Matt. 5:15. Näin on Jumalan tahto. Uskoon tulossa Jeesus sytyttti meidät olemaan palavia ja loistavia lamppuja, samoin kuin oli esim. Johannes Kastaja. Hän oli ”palava ja loistava lamppu”. Joh. 5:5.

Rukoillessamme kotimaamme puolesta, emme pyri sekoittamaan valtiota ja seurakuntaa toisiinsa siten, että yrittäisimme kristillistää jumalatonta valtiota. Se ei ole mahdollista. Mutta rukoilemme hallituksen ja päättäjien puolesta siltä osin, joka koskee kristillisen seurakunnan Jumalan tahdon mukaista toimintaa, ”että saisimme viettää hiljaista ja rauhallista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti”. 1 Tim. 2:1-5. Ja rukoilemme evankelioimistyön puolesta, että suuret ihmisjoukot Suomessa ottavat yksilöinä vastaan Jeesuksen. Tässäkin asiassa alkuseurakunnan mallin tulee saada olla esimerkkinämme: ”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti. Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, jonka Hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.

Maan ääriin.
Suomi on Finland, loppumaa eli Israelista katsottuna Apt. 1:8. mainittu ”maan ääri”. Finn saattaa tässä mielessä merkitä myös ajan loppua, jolloin valtakunnan evankeliumi saatetaan täältä alkaen päätökseen.
Nyt on lopunaika, jolloin meidän tulee palata takaisin siihen herätykseen, joka alkoi ristiltä ja Jerusalemin Yläsalista. Apt. 1:13. ja 2 luku.
Sakarja profetoi lopunajan apokalyptisen sanoman pohjoisesta maasta jo noin 2500 vuotta sitten: ”Hän kutsui minut ja sanoi minulle: ”Katso, nuo jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattavat minun Henkeni lepäämään pohjoisessa maassa.” Sak. 6:8. Tämän herätyksen tuulessa ihmiset löytävät Jeesuksen Pelastajakseen. Taivaallinen virta ei jätä koskettamatta ketään. Ja Pyhä Henki johdattaa seurakuntatoiminnan takaisin alkuajan toimintamalliin. Se tapahtuu. Emmekä enää koskaan tarvitse ihmisperusteisia uskonsuuntia. Toimimme vain tässä yhdessä kasvupaikassa. Emme katso haikaillen taaksemme jättämiimme uskontoihin. ”Muistakaa Lootin vaimoa!” Luuk. 17:32.

Suuri Jerusalemin herätys alkoi 2000 vuotta sitten. Tämä aalto on saavuttanut maan ääret, Suomenkin. Nyt tämä siunauksen virta alkaa täällä loppurannalla kuohua vaahtopäitä tavoittaen kaikki ihmiset, ei yhtään vähempää. ”Viimeisinä päivinä on tapahtuva, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle.” Apt. 2:17. Tämän Jooelin 3. luvun profetia alkoi toteutua Jerusalemin Yläsalissa. Apt. 2:16. Sen tuloksena seurakuntaan tuli tuhansia pelastuneita muutamassa päivässä. Sanomaa Jeesuksesta ja ristin sijaisuhrista julistettiin. Ja piston sydämeensä saaneille annettiin ohje: ”Kääntykää ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen!” ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin 3000 henkeä.” Apt. 2:38,41. Herätys jatkui valtavalla vyöryllä . Apt. 4:4. sanoo: ”Miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.” ”Ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskoivat Herraan, miehiä ja naisia joukoittain.” Apt. 5:14. Tämä seurakunnan lisääntymisihme oli seurausta siitä, kun Jeesuksen seuraajat viipyivät joka päivä rukouksessa, kunnes saivat Pyhän Hengen tulikasteen kielilläpuhumisineen. Apt. 1:4,5. ja 2:2-4. Ja ”he pysyivät apostolien opetuksessa”. Apt. 2:42.

Sama Jerusalemin herätys on nyt siis meneillään, tällä hetkellä tässä paikassa. Tunnustaudumme olemaan mukana ainoastaan tässä herätyksessä. Siunauksen kuohut lisääntyvät herättäen aidot kristityt tähän yhteisrintamaan tavoittamaan kaikki Suomen paikkakunnat. Uskovat ensin hereille ja sitten mukaan aitoon seurakuntatoimintaan pois kaikkien nimikyltti-uskontojen jäsenyyksistä sekä osallistumisista sellaisten toimintoihin. ”Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!” Efes. 5:14. Sitten heräävät uskosta osattomat nähdessään aidon taivas-valon loistavan lampunjaloista, jotka ovat pystyssä kestävällä Jeesus-kallion perustalla.
Tässä taivaasta sytyteyssä valossa ristin veriuhrin merkitys nousee oikeaan asemaan. Pyhä Henki saa tilaa vaikuttaa ja kirkastaa Kristusta. Joh. 16:13,14.
Sana rististä on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo.

Tässä lopunajan Jerusalemin herätyksessä Jeesuksen rukous saa vastauksen: ”Että he olisivat täydellisesti yhtä!” Miksi? ”Että maailma ymmärtäisi sinun lähettäneen minut.” Joh. 17:21,23. Jeesuksen rukoukseen sisältyy siis lupaus, että ojentautuessamme Hänen tahtonsa mukaiseen uskovien yhteyteen, tulee suuri herätys ja maailma ymmärtää, että Jeesus on ainoa Pelastaja. ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani!” Joh. 14:6.
Ennen kärsimystyöttään Jeesus rukoili, ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa – jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.” Joh. 17:21-23.
Sama yhteyden opetus oli alkuseurakunnalla: ”Kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, että te kaikki olisitte yksimielisiä puheissanne ja ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta vaan että olisitte täysin yhtä ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” 1 Kor. 1:10. 2 Kor. 13:11. Filip. 2:2. ym.
Yksimielisyytemme perustuu ainaoastaan Jeesukseen ja Raamatun opetuksiin sekä alkuseurakunnan käytännön sanelemaan esimerkkiin. ”Täysin yhtä” on mahdollista toteuttaa vain tällä perustalla. Ei siis enempää tai vähempää; eikä mitään välimuotoja.

Aamen.

W.L.