Neuvo Raamatun opettajille

Mennessäsi nälkäisenä ravintolaan, tulee paikalle tarjoilija, joka alkaa pitää luentoa perunasta tms. Sanoisit ehkä tarjoilijalle, että tulit syömään etkä kuuntelemaan selostuksia. ”Minulla on nälkä! Minua ei ravitse selostus siitä, miten ruoka on tuotettu.”

Vertaukset ovat useinkin ontuvia, mutta ehkä pääset edellisen kautta jyvälle siitä, mitä yritän sanoa:
Raamatun opetusten tulee olla ravintoa hengelliseen elämään. Matt. 4:4. Meidän tulee opettaa kuulijoille RAAMATUN SISÄLTÖÄ, joka ravitsee ja saa aikaan rakkautta Jumalaan. Sananopetuksen ei tule olla pelkkää tiedon jakamista, vaan sen tulee ulottua ihmiselämän syvimpiin kerroksiin pyhää elämää aikaan saavaksi sekä sitten sitä ylläpitäväksi armon ja voiman vaikutukseksi. Ps. 119. Kirjoitusten opettamisen tarkoitus on saada kuulija aitoon elämänyhteyteen Sanan Antajan kanssa. Tämä on Raamatun tarkoitus. Siksi jokaisessa raamattutunnissa tulee olla esillä myös selkeä pelastuksen tie, Jeesus ja ristintyö, Hänen kallis sovintoverensä armo. Hebr. 10:19. 1 Piet. 1:18,19. Opetuksen tulee olla sellaista, että Pyhä Henki viihtyy saadessaan johtaa meitä ”kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13.

Edellä mainittu tarjoilijamainen esitelmä ei ravitse sisäistä ihmistä. Raamatun syntyhistorioiden spekuloimiset yms. eivät ole välttämättömiä. Eri käännösten vertailut ovat raamatunkäännöskomiteoiden keskuudessa käytäviä keskusteluja. Pitkäänkin uskossa olleet joutuvat sivuraiteille kuullessaan opetusta, miten tämä kohta sanotaan tässä tällä tavalla, mutta toisessa käännöksessä se taas sanotaan toisella tavalla, ja sen kielinen ilmaisutapa on kokonaan erilainen, mitä tässä Raamatussa. Jne. – Tuon kaltainen opetus ei ole Jumalan tahto, vaan on ”käärmeen simentä”, joka eksyttää sanaan juurtumattomia sivuraiteille. 1 Moos. 3:1-3,15. Sellaisen opetuksen kautta ovat monet menettäneet luottamuksensa Raamattuun. Puhujan tehtävä on toimia yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa tarkoituksena saada kuulijat vakuuttuneiksi Raamatun luotettavuudesta. Kaipaamme kokea ja tiedostaa uskossa, että Jeesus on kanssamme. Pienet lapset ovat tästä esimerkkeinä. He itkevät joskus nukkumaan mennessä saadakseen äidin tai isän tulemaan sängyn viereen. Siinä ei auta, jos tuot heille hyvän lelun tai nukkumanallen kainaloon. ”Isi, ole siinä”, he esittävät toivomuksensa. Samaa tulee tapahtua sananopetuksessa. Herra tulee itse olla kanssamme kuullessamme sanomaa elävästä Jumalasta. Siinä on turvallisuudentunteemme lähde.

”Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi, eivätkä kiinnittäisi huomiota juutalaisiin taruihin ja totuutdesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin.” Tiit. 1:13,14. RK. ”Muistuta tästä ja varoita heitä vakavasti Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä, vaan se koituu kulijoiden turmioksi.” 2 Tim. 2:14. RK.
”Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa. Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä.” 2 Tim. 2:14-17.

Syöpäkasvainoppeja tulee varoa.
Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” 1 Tim. 6:3-5.

W.L.