Aadam ja Eeva olivat sisällä Elämässä, jonka Jumala oli puhaltanut heihin. 1 Moos. 2:7. Siksi heitä piti varoittaa kuolemasta. 1 Moos. 2:17. Nyt ihmiskunta on kuoleman tilassa ja meidän eläviksi tulleiden tulee varoittaa heitä jäämästä kuoleman tilaan. Meidän tulee kertoa heille Elämän mahdollisuudesta. ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne.” Ef. 2:1. Synnin ja kuoleman tilasta on siis mahdollista päästä yhteyteen Elämän antajan kanssa. Se edellyttää poistumista Aadamin jälkeläisyydestä eli kuoleman tilasta. Mutta ylösnoussut Jeesus on ansainnut meille kaksi ehdotonta asiaa: 1. kuoleman pois synnin tilasta ja 2. ikuisen Elämän Hänen yhteydessään. Room. 6. Tämän armon saa jokainen ottaa vastaan. Joh. 3:3-7. 2 Kor. 6:1. Uskoon tulemisen eli uuden elämän saamisen pitää tapahtua ajallisen elämän aikana. Kuoleman jälkeen ei enää ole mahdollista pelastua. Mk. 2:10. Room. 8:9.
”Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Silloin Jeesus tuli, astui heidän keskelleen ja sanoi: ”Rauha teille!” Sen sanottuaan Hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Opetuslapset iloitsivat, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi heille taas: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.” Näin sanottuaan Hän puhalsi heitä kohti ja sanoi heille: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki.” Joh. 20:19-22. – Siis samoin kuin Elämän Henki puhallettiin Aadamiin (1 Moos. 2:7) samoin tehtiin myös uuden liiton opetuslapsille.
Voimme olla varmoja, että opetuslapset, kohdatessaan ylösnousseen Herransa, ottivat vastaan uudestisynnyttävän Jumalan Hengen. ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan Hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon.” 1 Piet. 1:3.
Ristin tapahtumista ja ylösnousemuksesta alkoi uusi aikakausi, armon aika. Siitä alkoi uusi ihmissuku, jonka kantaisä on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Me olemme Jeesuksen verellä ostettu kuningaskunta. Dan. 2:44. Ilm. 1:5,6. ”Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi” Ilm. 5:9,10. Ja Kuningas itse maksoi kalliin hinnan. 1 Piet. 1:18,19.
Nyt tähän pelastettujen joukkoon, ”pyhitettyjen joukkoon” (Apt. 26:17,18) kutsutaan kaikkia ihmisiä. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:4.
Miten tämä liittyy sapattiin?
Ensiksikin, on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää ed. m. todellisuus, että Pyhästä Hengestä syntyminen on ”uudeksi luomukseksi” tuleminen, siirtyminen Aadamista Kristukseen. ”Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Siis vanha ihmisemme on ”kadonnut”, kuollut. Mutta ”Jumala on herättänyt meidät yhdessä Hänen kanssaan (Room. 6:4-11) ja asettanut yhdessä Hänen kanssaan istumaan taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina ylenpalttisen runsasta armoaan hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa.” Efes. 2:6-10.
Uudestisynytmisessä meidän sisimpäämme luotiin uusi ihminen. Gal. 6:15. Ef. 4:24. ym. Olemme syntyneet Jeesuksesta Kristuksesta, Hänen Hengestään. Emme siis enää ole Aadamin jälkeläisiä, vaan uskoon tultuamme siteemme sinne katkaistiin ja siirryimme uuteen sukuhaaraan. Vanha aadamilainen ihmisemme haudattiin upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. Siirryimme Aadamista Kristukseen ja samalla ”taivaallisiin”. Ef. 2:6. Nyt meille eivät enää kuulu Aadamin suvun perinnöt uskontoineen ja vanhan lakiliiton sääntöineen, koska olemme kuolleet pois siitä. ”Olemme päässeet irti laista ja kuolleet sille.” Room. 7:6. Olemme Kristuksen jälkeläisiä. Hän on uusi ”kantaisämme”. Olemme Aabrahamin perillisiä. Gal. 3:16, 26-29. Aabraham eli Jumalan yhteydessä ennen lakiliittoa. Uudessa liitossa olemme siis tulleet samaan tilanteeseen.
Room. 7 luvussa verrataan lakiliittoa avioliittoon. ”Laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää.” Mutta miehen kuollessa vaimo on irti liitosta. ”Samoin tekin, veljeni, olette laille kuolleita Kristuksen ruumiin kautta kuuluaksenne toiselle, Hänelle, joka on herätetty kuolleista..” Room. 7:4.
Sapatti kuului vanhan ihmisen elämään, aadamilaisuuteen.
MISSÄ JEESUS VIETTI SAPATTIA? – Haudassa.
Hän vei sapatin kanssaan hautaan ja kuoli pois siitä. Viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina Hän nousi kuolleista ”viimeisenä Aadamina” (1 Kor. 15:45), ihmiskunnan uutena kantaisänä niille, jotka tulevat uskoon. Sapatti oli nyt tullut päätökseen, täyttymykseensä; ja uuden liiton ikuisesti pysyvä lepotila tuli vallitsevaksi. ”Tulkaa minun tyköni .. niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30. Me tulimme Hänen tykönsä ja saimme levon. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan.” Hebr. 4:10. Kuolimme yhdessä Jeesuksen kanssa pois sapatista, kun ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor. 4:4) loisti sydämiimme vapauttaen meidät ”synnin ja kuoleman laista”. Room. 8:2. Uskoon tulossa samastuimme Jeesukseen: ”Haluan tuntea Kristuksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman ja Hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla Hänen kaltaisekseen samastumalla Hänen kuolemaansa.” Filip. 3:10. Room. 5:18,19. ja Room. 6. luku.
Uskoontulemisessa saatu sydämen lepotila on siis uuden liiton sapatinlepo. Siinä ei enää ole viikonpäivillä merkitystä, vaikka niitäkin saa valita (Room. 14:5,6), koska ihminen tarvitsee tässä ajassa lepoa työstään. Ja vaikka meillä on lepo työtä tehdessäkin, niin raskasta ruumiillista työtä tekevä tarvitsee myös fyysisen lepopäivän. Eikä mikään estä meitä valitsemasta lepopäiväksi viikon seitsemättä päivää, lauantaita.
Mutta sellaisia aadamilaisuuden ajan säädöksiä ei pidä tuoda uuden liiton kuningaskuntaan, Jumalan seurakuntaan, jossa olemme uusina luomuksina vapauden laissa ja elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa taivaallisissa. Jaak. 1:25. ”Jos te noudatatte Raamatun kuninkaallista lakia: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein.” Jaak. 2:8. ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain. Sillä käskyt ”Älä tee huorin”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse” ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys.” Room. 13:8-10. Gal. 5:14.
”Nyt, kun te tunnette Jumalan, tai paremminkin, kun Jumala tuntee teidät, miksi te taas käännytte noiden heikkojen ja arvottomien alkeisvoimien puoleen? Tahdotteko jälleen tulla niiden orjiksi? Te seuraatte tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja vuosia. Pelkään puolestanne, että olen ehkä turhaan nähnyt teistä vaivaa.” Gal. 4:9-11.
Uudestisyntyneiden ikuinen sapatinlepo on voimassa NYT. Hebr. 4. luku opettaa alkukielen mukaan tästä selvin sanoin. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan”. Hebr. 4:10. ”Jumalan kansalla on siis sapatinlepo voimassa nyt” (kreik. apoleipetai = on voimassa.).” Hebr. 4:9. Novum.
Meillä uskoon tulleilla ja upotuskasteella kastetuilla on uuden liiton sapatinlepo sydämissämme 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa, jatkuen ikuisesti.
Siunausta meille,
t. Weijo Lindroos
Katso myös Taivassanomat 5/2017 ja video aiheesta Uusi liitto.