Taivassanomat 7/2019

Yhteys seurakuntavirkojen piirissä.

Efes. 4:11 (suluissa olevin selityksin):

Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi (Miksi?), tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen, kunnes me kaikki (uskoon tulleet ja sen jälkeen kastetut) pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa (Raamatun ulkopuolisissa) opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytyksen kavalissa juonissa (mm. kirkoissa); vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa (Raamatun opetuksissa pysyen), kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis (yksi seurakunta), yhteen liitettynä ja koossa pysyen (paikkakunnittain yhtenä joukkona) jokaisen jänteensä (yksilöuskovan) avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” Efes. 4:11-16.

Nämä Raamatun opetukset pätevät jokaisella paikkakunnalla kaikkialla maailmassa. Mutta nämä ovat mahdollisia laittaa oikeaan käytäntöön vain raamatullisesti järjestäytyneessä seurakunnassa. Näitä opetuksia ei voi soveltaa nykyisiin uskonsuuntiin tai vielä järjestäytymättömään toimintaan. Jumalan antamat opetukset soveltuvat vain Hänen laatimiinsa rakennuspiirustuksiin. Vertaa Hepr. 8:5 : ”Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin”.

Toiminnan suuntana tulee siis nyt ensin olla uskossa olevien kokoontuminen yhteen (=ekkleesia) ja raamatullisen seurakuntatoiminnan aloittaminen. HUOM! Se on asia numero 1. Näin Jumala vie meidät pyhälle paikalle, omalle alueelleen, jossa olemme täynnä Pyhän Hengen tulta.

Kokoontumisten alettua Pyhä Henki näyttää, kuka toimii seurakunnan yhteyden hyväksi ja mm. alkaa pitää huolta muistakin. Sellaiset voidaan siunata erilaisiin seurakuntavirkoihin, mm. vanhimmiksi: ”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Nämä kaupunkivanhimmat ovat siis oman kotikaupunkinsa uskovien auttajia ja huolenpitäjiä. Seurakuntavirkoja ei siis aseteta saman paikkakunnan jokaiselle eri porukalle, vaan kaupungin rajat ovat tehtävien rajana. Katso mm. 1 Kor. 1:2. Ilm. 1:11. Kaikki saman kaupungin uskoon tulleet ja kasteella käyneet ovat kunkin kaupungin Jumalan seurakunta. Tällä periaatteella tapahtuva toiminta ilman raja-aitoja on Jumalan tahto. Tunnustaudumme näin Raamatun opettamaan totuuteen, että jokaisella paikkakunnalla on ainoastaan yksi Jeesuksen verellä ostettu pelastettujen joukko, joiden keskuudessa toimivat kaikki armolahjat, seurakuntavirat ja monet eri toimintamuodot. Näin tehtävät tulevat olemaan siunauksena kaikille saman paikkakunnan uskoon tulleille. Olemme yhdessä Jumalan seurakunta, jota Pyhä Henki johdattaa raamatulliseen yhteyteen. –
Emme rakenna uskovien yhteyttä ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä!

YHTEYTEEN KOKOAMINEN.

Jeesus sanoo: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa!” Luuk. 11:23.

Mutta mihin Jeesus tahtoo koota ihmisiä ja johon me Hänen ominaan voimme osallistua? Raamattu vastaa:

Ensimmäinen asia on koota ihmisiä Jeesukselle. ”Hänen työtovereinaan me kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. / Mark. 16:15,16. Autamme lähimmäisiämme Jeesuksen ja Hänen sijaisuhrinsa kestävälle perustalle, pelastuksen kalliolle, saamaan syntinsä anteeksi sekä tulemaan kasteelle. Paavali julisti evankeliumia mm. korinttolaisille pitäen mielessään vain ”Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiin naulittuna”. 1 Kor. 2:2. ”Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta katsokoon kukin kuinka sille rakentaa.” 1 Kor. 3:10,11,12.

Alkuseurakunnassa pelastussanoman vastaan ottaneet kastettiin upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Apt. 2:41. 10:48. 19:1-6. ym. Näin ihmisistä tuli seurakuntalaisia. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin, ja niin (siten) heitä lisääntyi..” Apt. 2:41. Ilman raamatullista kastetta ei ole raamatullista kristinuskoa eikä oikeaa seurakuntatoimintaa.

Uskossa olevat alkoivat alussa toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo JA kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Mk. 16:15,16. Jatkamme apostolisena aikana aloitettua seurakuntatyötä.

Raamattu opettaa, että kaste tulee toimittaa seurakunnan puitteissa. Esim. Filippus, joka evankelioi ja kastoi uskoon tulleen Kandaken hoviherran, oli kätten päällepanemisen kautta siunattu Jerusalemissa seurakuntavirkaan. Apt. 6:5-7. 8:26-38. Hän oli ”seurakunnan lähettiläs”. 2 Kor. 8:23,24.

Ristillä perustettu seurakunta, ”Kristuksen ruumiin temppeli” (Joh. 2:19-22 / Matt. 16:15-18) alkoi alussa kehittyä Jumalan tahdon mukaiseksi ja tarkkarajaiseksi pyhien yhteisöksi. Se oli valmis noin v. 100 jKr. Sen jälkeen ei kenelläkään ole ollut (eikä ole) oikeutta tehdä muutoksia seurakunnan olemukseen, opetuksiin tai toimintaan. Kristinuskon kehitykselle lyötiin silloin piste! Ilm. 22:18,19. Nyt tuomme ihmisiä sisälle tähän valmiiseen seurakuntaan.

Pyhä Henki antoi Jumalan seurakunnalle mm. opetuskirjeet. Nuo Raamatun opetukset ohjaavat kristittyjä loppuun asti ”pysymään apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä”. Apt. 2:41,42. ” .. he olivat kaikki yksimielisesti koolla..” Apt. 2:46. 5:12. Jeesus antoi tälle omalle laumalleen seurakuntavirkoja, joiden yhteinen tarkoitus oli ja on pitää seurakunta koossa. ”… kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset” (Joh. 11:52) ja sitten ohjata uskossa olevat pysymään (HUOM!) asettamiensa seurakuntavirkojen piirissä. – Kunhan raamatullinen seurakuntatoiminta ensin on aloitettu. – Ef. 4:11-16 opettaa, miten Jumalan seurakunnan tulee toimia ”totuutta noudatten rakkaudessa … koossa pysyen”. Seurakunta jokaisella paikkakunnalla on yksi Jumalan perhe (Ef. 2:19-22) jota ei saa hajottaa.

Jumalan seurakunnan tavoite on järjestys. Kol. 2:5. Ympärillämme näkyvä uskovien hajaannustila ei ole Jumalasta, vaikkakin rakkaat veljet ja sisaret tekevät hyvää Jumalan työtä eri raja-aitojen sisällä, voittaen sieluja Jeesukselle sekä auttaen pelastuneita kasvamaan uskossa. He ovat ihmistekooisissa yhteyksissä olevien seurakuntavirkojen piirissä. Hyvä. Siitä huolimatta Jumala pysyy Sanansa linjalla tahtoen johdattaa omiaan toimimaan raamatullisen yhteyden periaatteella. Joh. 17:23. Ihmisten perustamat uskonsuunnat toimivat hajaannuksen periaatteella pitäen uskovia erillään toisistaan.
Ja huom! Tämä toiminta ei siis ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan seurakuntamuotoon.
Kokoamme Jeesuksen verellä ostettua Jumalan kansaa yksi seurakunta yhdellä paikkakunnalla -periaatteella toimivien seurakuntavirkojen vaikutuspiiriin. Siihen kutsumme mukaan jokaista uskossa olevaa. Vapaaehtoinen sitoutuminen Jumalan seurakunnan yhteyteen vapauttaa. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi!” Joh. 8:32. Raamatun opetuksissa pysyvä, synnistä vapautettu seurakunta, auttaa ihmisiä vapauteen, ei missään tapauksessa sido heitä. Tässä yhteydessä löytyy tilaa kaikille Jumalalta saaduille tehtäville. Mutta ihmisten omille pään näyille ei seurakunnassa ole tilaa. Toteutamme kaikki yhdessä seurakunnan Yli-Paimenen näkyä. Emme siksi enää osallistu hajaannus-yhteyksien rakentamiseen.

Entä mitä tarkoittaa hajottaminen?

Paavali profetoi Efeson seurakunnan vanhimmistolle näin: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.”Apt. 20:29,30. Siinä on merkittävä määritelmä ja julmien susien tunnistamislause: ”jotka eivät laumaa säästä.” Tämä tarkoittaa, että mainittu eksyttäjien toiminta aiheuttaa hajaannusta pois järjestäytyneen paikallisseurakunnan ja sen tehtävien piiristä. Sellaista luopumusta alkoi tapahtua heti apostolien kuoleman jälkeen. Jotkut eivät halunneet pysyä apostolisessa opetuksessa, vaan alkoivat toimia irrallaan ilman seurakunnan valvontaa ja opetusta. Siitä versoi ihmisten korottaminen ja lopulta hajaannus, joka edelleen jatkuu. ! Ja ikävä toteamus on, että nuo eksyttäjät nousevat ”teidän omasta joukostanne”. He sanovat joskus itseään ”oman tien kulkijoiksi”. Mutta oikeiden uskovien tulee olla Jumalan tien kulkijoita.

Jeesus varoitti ”julmista susista, ”jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te heidät tunnette..” Matt. 7:15,16. Tunnistamme eksyttäjät siitä ”hedelmästä”, että he raatelevat lampaita aiheuttamalla uskovien keskuuteen riitaa ja hajaannusta irti seurakunnan raamatullisesta järjestyksestä. Mutta nyt tahdomme ottaa vastaan Pyhän Hengen luoman raamatullisen järjestyksen: ”.. ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen.” Kol. 2:5. Eksyttäjät esiintyvät lammasten vaatteissa eli ”pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet”. ”Mutta minä kehotan teitä pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17,18. Huomaa opetus, että ”vetäytykää pois heistä”! Se tarkoittaa, että meidän ei tule olla yhteistyössä sellaisten kanssa, jotka eivät tahdo ojentautua raamatulliseen pyhien yhteyteen.

Vanha totuus on, että eksyttäjä ei esiinny rumat sarvet päässä, vaan ”valkeuden enkelinä”. 2 Kor. 11:4,14,15. Useinkin he osaavat esiintyä lumoavan valloittavasti kauniine puheineen pyrkiessään keräämään ihailijoita ympärillensä. He ”tekevät kaikki tekonsa sen tähden, että ihmiset heitä katselisivat” ja ihailisivat. Matt. 23:5. Meidän taas tulee toimia sillä motiivilla, että kaikki katselisivat Jeesusta!

Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta..” Juuda / 17-19.
Seurakunnan ohi toimiminen on siis ”julmien hajottajasusien” tunnusmerkki.
Se on Jeesuksen ja apostolien ennustama tilanne ja merkki lopunajan hajaannuksesta.

Alkuseurakunnassa ei voitu kuvitellakaan tilannetta, että joku olisi alkanut toimia irrallaan seurakunnasta. Olemme nyt palaamassa takaisin juurillemme, yhteyden siunaukseen. Saamme edistää lopunajan kokoavaa herätystä pysymällä uskollisesti Jumalan seurakunnan yhteydessä. Matt. 25:6,7. 1 Kor. 4:2. -herätys on mahdollista vain raamatullisen seurakunnan perustalla, jossa saamme ottaa vastaan puhdasta Sanan opetusta.

Vielä tarkentavaa toistoa:

Eksyttäjiä ja julmia susia ovat ne, jotka toimivat ohi seurakunnan ja siten hajottavat opeillaan tai käytännön toiminnallaan seurakunnan toimintaa. Huomaatko? Eksyttäjien toiminta kohdistuu järjestäytyneeseen seurakuntaan, Jumalan laumaan: ”Eivät laumaa säästä”, vaan hajottavat sitä. He eivät etsiydy uskovien yhteisen toiminnan piiriin kokoamaan ihmisiä Jeesukselle ja Hänen seurakunnassaan toimivien seurakuntavirkojen piiriin. He tukevat hajaannusta: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa!” Luuk. 11:23.

.. ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta..” 1 Kor. 1:10. RK.

Meidän kaikkien tulee asettua yhteiseen toimintaan vanhimmiston ja muiden seurakuntavirkojen piiriin, ettemme ole vähääkään tukemassa seurakuntaa raatelevien susien toimintaa. Hebr. 13:17. Emme mm. anna rahaa ilman seurakunnan valvontaa toimiville ”yksityisyrittäjille”, oman tien kulkijoille. Emmekä osallistu hajaannuksen periaatteella toimiviin tilaisuuksiin.

Jeesus opetti siis, että ”heidän hedelmistään te heidät tunnette”. Matt. 7:16.

Tunnistamista varten annettu ”hedelmä” eli työn tulos on, että saako toimintamme aikaan Jumalan seurakunnan yhteen kokoamista, vai aiheuttaako se hajaannusta.

Hyvä hedelmä on siis, että saamme uskossa olevat yhteisen toiminnan ja seurakuntavirkojen piiriin rakentamaan YHTÄ paikallisseurakuntaa ulkopuolella kaikkien ihmisperusteisten uskonsuuntien. ”Kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”

Ja HUOM! Kun raamatullinen seurakunnan toiminta on aloitettu, ei uutta enää pidä aloittaa samalla paikkakunnalla. Sehän olisi hajaannuksen aloittamista alusta. 1 Joh. 2:18,19. 20. ”Olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle.” Room. 15:20.

Varomme sellaisia ”uskovia”, jotka eivät tahdo alkaa toimia järjestäytyneen seurakunnan yhteydessä. ”Vetäytykää pois heistä!” ”He pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17,18. Mutta me osaamme nyt ”koetella henget, ovatko ne Jumalasta!” (1 Joh. 4:1-6) eli saako joku aikaan raamatullista uskovien seurakuntayhteyttä alkuperäisen kristinuskon mukaisesti.

Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi
elämäksi.”
Juuda 20,21.

Weijo Lindroos.
Jumalan seurakunta, Maariankatu 2. 20100 Turku
Tervetuloa vierailulle!