Taivassanomat 11/2019

Rukoillen uuteen vuoteen

Rukous kaiken edelle.
Viipyessämme rukouksessa Jumalan kasvojen edessä, siunauksen lähteillä, saamme siinä ottaa vastaan Herran Jeesuksen armoa. 2 Kor. 13:13. Hän antaa meille lahjaksi vilpittömän ja rehellisen ”Kristuksen mielen”. Filip. 2. 2 Kor. 2:16. ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2 Kor. 3:18. Luuk. 12:1. 1 Piet. 2:1. 5:6,7. Rukouksessa sisäinen ihmisemme muuttuu päivä päivältä. ”Seura tekee kaltaisekseen!” Saamme kohottaa katseemme Jeesukseen, ylösnousseeseen kirkkauden Herraan. Hebr. 10:19. Ja siinä armoalttarilla saamme kokea, että ”Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä”. 1 Joh. 1:7-9. Pyhä Henki ilmoittaa, mitä tulee tehdä ja mitä ei. Joh. 16:13. Room. 8:14.

Lisää aitoa iloa rukoushetkiimme tulevana vuotena.
Taivaaallinen ilo ja rauha valtaa rukoilevan Jumalan lapsen sydämen. Pyhä Henki jakaa meille aarteita taivaan siunausvirrasta. Pääsemme irti omasta yrittämisestämme, lakihenkisyydestä ja teennäisestä omavanhurskaudesta sekä Raamatun vastaisista uskonnoista muotomenoineen ja kirjoitettuine paperirukouksineen. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät!” Gal. 5:1.

Rukouksessa opimme myös ymmärtämään, ettei Jeesus yritä onkia meistä esille hyviä puoliamme, koska sellaisia ei ole. Hän tahtoo itse antaa meille kaiken, mitä Hänen työhönsä tarvitaan. Vain taivaasta annettu Elämä ja siitä nousevat teot ovat Jumalan tekoja. Esim. kuningas Daavid kiitti Jumalaa saadessaan ottaa vastaan temppelin rakentamistyöhön tarvittavat varat: ”Mikä minä olen, tai mikä on minun kansani, kyetäksemme antamaan vapaaehtoisesti tällaisia lahjoja? Sinulta tämä kaikki on tullut, ja omasta kädestäsi me olemme ne sinulle antaneet.” 1 Aikak. 29:14. Jumala on kaiken hyvän antaja. Tämä ymmärrys ja asenne tulee olla mukana antaessamme varoja Jumalan valtakunnan työhön. Annamme mielellämme aikaamme ja varojamme Jumalan työhön, koska Hän on sen ensin antanut meille.

Meillä on aihetta kiittää Jumalaa, että Hän on siunannut meitä menneenä vuotena huolehtimalla hengellisistä ja ajallisista tarpeistamme. Pyhä Henki on vaikuttanut sydämissämme oikeaa mieltä niin, että seurakunnan menot ovat tulleet hoidetuiksi. Monet ovat osallistuneet yhteisiin menoihin. Mutta odotamme alkavana vuotena, että kaikki ottavat iloiten osaa yhteisiin kuluihin. ”Sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” 2 Kor. 9:7.

Rukoilemme iloiten. Uhraamme varoistamme iloiten. Käymme kokouksissa iloiten.
Ja niin kuin rukoilemaan oppii rukoilemalla, samoin uhraamaan oppii uhraamalla. Jumala tahtoo herättää seurakuntansa kaikissa asioissa. Mm. Hän tahtoo tehdä joistakin sellaisia, ”jotka palvelivat heitä varoillaan.” Luuk. 87:3. ”Joka antaa, antakoon vilpittömästi.” Room. 12:7.

Jumalan työhön on seurakuntamme alusta asti kuulunut yhteinen vastuu raha-asioista. Jo ennen ristintyötä opetuslapsijoukolla oli yhteinen kukkaro. Joh. 12:6. Se on edelleen oleellisena osana Jumalan seurakunnan toiminnassa. Apt. 6:1-7. Tänä aikana seurakunnan yhteinen kukkaro on Seurakunta-apu ry:n tili: Nordea FI91 1632 3000 0036 63

Jumalan Sana on aina ilmaista, mutta sanan eteen päin vieminen maksaa. Raamatut yms. kirjat ja traktaatit maksavat. Kokouspaikan vuokra on suuri menoerä. Ym. Mutta kiitos Jumalalle! Hän antaa rukoileville omilleen halun osallistua ja näin tunnustautua oikealla tiellä oleviksi. ”He ylistävät Jumalaa siitä, että te kuuliaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin.” 2 Kor. 9:13. Jeesus maksoi kalliin hinnan sieluistamme. 1 Piet. 1:18,19. Minkä arvoisia ovat sen rinnalla maalliset setelit. – Ne ovat arvokkaita vain siinä asemassa, jossa ne asetetaan sielujen voittamiseen.

Raamatun lupaukset toimivat jokaisen kohdalla, joka asettuu toimimaan niiden mukaisesti:
”Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ruokaa. Koetelkaa näin minua, sano Herra Sebaot. Totisesti minä avaan teille taivaan ikkunat ja vuodatan siunausta yltäkylläisesti.” Mal. 3:10.

”Kukin antakoon niin kuin on sydämessään päättänyt, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Jumala on voimallinen antamaan teille runsain määrin kaikkea armoa, niin että teillä on aina riittävästi kaikkea voidaksenne tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ruuaksi leivän, on antava teillekin siemenen ja lisäävä kylvönne ja kasvattava vanhurskautenne hedelmät. Näin te kaikessa rikastutte ja voitte harjoittaa kaikenlaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.” 2 Kor. 9:7-11.

Rukousaiheeksi edelleen tämäkin aihepiiri, että kaikki pääsevät kokemaan tämänkin alueen hengellisiä siunausrikkauksia.

Rukoillen vapaudumme itsekeskeisyydestä ja tulemme Jeesus-keskeisiksi. Löydämme tien nöyryyteen ja rakkauteen. Saamme oikean mielen. Tyhjennymme ihmistekoisesta uskonnollisuudesta. Näin Jumala voi alkaa vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä asettaen johdatusta sydämiimme kaikissa elämämme asioissa.

Halleluja! Me kiitämme sinua, Jumala, ja ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Asetamme elämämme sinun työhösi, koska Sinä näin vaikutat. Aamen.
Olkoon ylösnoussut Jeesus ja rukous Hänen nimessään aina elämämme ensimmäisellä sijalla.
”Rukoileva lakkaa tekemästä syntiä ja syntiä tekevä lakkaa rukoilemasta.”

Rukous on seurakunnan moottori.
Seurakunnan toiminta alkoi rukoillen. ”He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksisssa..” Apt. 1:14. Siitä seurasi Pyhän Hengen kaste (Apt. 2) ja ensimmäiset pelastuneet sielut. Apt. 2:38-41.Jumalan tahdon mukainen toimintamme Jeesuksen tulemukseen asti on tapahduttava samoissa suuntaviivoissa. Rukoillen aloitimme, rukoillen jatkamme.

Apt. 2:41,42 sanoo: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.”

Vaikka rukouksessa pysyminen on tuossa listassa mainittu viimeisenä, on sen oltava apostolisen seurakunnan arvojärjestyksessä ensimmäisellä sijalla. Näin taivaallinen moottori käy Jumalan voimalla. Eikä mikään voi sammuttaa tai pysäyttää Pyhän Hengen sytyttämää tulta. Sielunvihollinen kyllä tahtoo kaikin tavoin sammuttaa rukouksen äänen. Se vihaa äänekästä rukousta. Mutta rukouksemme on toimiva ydinase pimeydestä satavia pahan palavia nuolia vastaan. Efes. 6:18.
Synnin valta murtuu ylistäessämme Jeesuksen veren voittovoimaa.

Voimme korottaa äänemme yhteiseen rukoukseen, esim. kielilläpuhuen. 1 Kor. 14:39. Mutta voimme myös olla vain hiljaa omalla paikallamme kokemassa Jumalan rakkautta ja nauttien ympärillämme kuuluvasta taivaallisen kauniista rukouksen äänestä. Hengessä oleva kristitty nauttii äänekkäistä rukoushetkistä ja ylistyksestä. Saamme kohottaa riemuhuudon Herralle (Psalmi 100:1), tai rukoilla itkien ja huokaillen. Hebr. 5:7. Saamme myös karkeloida ja iloita Herran edessä. Psalmi 149:3. Miten vain kunkin sisäinen tilanne vaikuttaa. On kuitenkin muistettava empaattisuus: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Room. 12:15. Seurakunnan rukoushetket ovat yhteisen ilon-, mutta joskus myös surun ilmausta. Pyhä Henki antaa tilaa monimuotoiselle rukoukselle.

Rukoushetkien kaunis harmoninen kokonaisuus syntyy, kun jokainen rukoilee keskittyen omalta kohdaltaan Jeesukseen sekä ymmärtää, ettemme yhteisissä rukouksissa puhu toisillemme, vaan Jumalalle. Näin kokouksistamme nousee taivaaseen kuuluva kiitoksen ääni: ”Halleluja! Ylistys Herra!” 1 Kor. 14:2.
Myös laulu ja soitto Jumalan kunniaksi on eräs siunaava rukouksen muoto. Psalmi 150.

Jokainen voi ja saa omalta paikaltaan rukoilla ymmärryksellä ja korottaa äänensä kaikkien kuultavaksi. Silloin muutkin voivat osallistua rukoukseen aamenellaan. Yksityiset rukousaiheet voi kokouksen alussa esittää kaikille tiedoksi. Ja niitä voimme sitten rukoilla aihe kerrallaan kaikki yhdessä.

Seurakunnan yhteisessä kiitoksessa myös Jumala puhuu meille. Ja Pyhä Henki vaikuttaa, että mm. profetoiminen ym. armolahjat alkavat toimia, ja sieluja pelastuu sekä täyttyy Pyhällä Hengellä. Tämän tähden on huomioitava muutkin rukoilijat, voidaksemme kuulla toisten saamia Hengen sanomia ”yhteiseksi hyödyksi”. 1 Kor. 12:7. Silloin äänemme, mm. kielilläpuhumisemme, tulee hiljentyä vain ”taustasäestykseksi”. ”Puhukoot itselleen ja Jumalalle.” 1 Kor. 14:28.

Rukoillessa emme siis pääasiassa puhu toisillemme, joten on hyvä oppia rukoilemaan kuuntelematta muita. Eri asia on ed. m. rukouksessa saadut profetiat yms. Ne pitää tuoda esille kaikkien kuultaviksi. Ja silloin, kun puhumme toisillemme, ei kukaan tietenkään puhu esim. kovin äänekkäästi kielillä.

Kaikkien tulee osoittaa kunnioitusta erilaisia rukoustyylejä kohtaan sekä itsekin ottaa vastaan, jos Jumalalla on jotain lisättävää tai pois otettavaa rukouksen sisältöön ja tapaan. Hän antaa jokaiselle rehelliselle rukoilijalle oikean tavan ja ymmärryksen rukoilla rehellisesti ”Hengessä ja totuudessa”. Joh. 4:23,24.

”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hebr. 13:8. Hän pelastaa, parantaa ja täyttää Pyhällä Hengellä. Silloin elämän veden virta kumpuaa sisimmästämme vaikuttaen ympäristöömmekin Kristuksen tuntemisen tuoksua. 2 Kor. 2:15. Rukous luo pyhyyden armahtavan ilmapiirin.

Rukoillen saavutamme suurimmat siunaukset ja voitot.
”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta. Missä ei ole rukousta, siellä ei ole siunausta.”

”Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan”. Jaak. 5:16.

W.L. / Apt. 9:31.