Uhraaminen

UHRAAMINEN JUMALAN SEURAKUNNAN TYÖHÖN.
”Olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkauden työssä!” 2 Kor. 8:7.

Jeesus osti meidät omikseen verellään ja kuolemallaan. Se oli suunnattoman kallis hinta: ”… sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Kiitos Jumalalle! Saamme kuulua tähän Kristuksen verellä ostettuun seurakuntaan! Ja ristin sijaisuhri ei ole rahalla mitattavissa. Jeesus uhrasi itsensä hintana meidän pääsemisellemme Taivaaseen: ”Ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1 Piet. 1:18-19. Jes. 55:1-3.
Pelastus on meille ilmainen, mutta toiminta tässä ajassa- ja mm. evankeliumin eteen päin vieminen maksaa. 2 Kor. 1:16. Tämän tähden uhraamme mielellämme osan varoistamme Jumalan seurakunnan työhön. Se on suuri etuoikeutemme. On suuri siunauksen asia saada olla osallisena Jumalan työn ylläpitämisessä.
Mitä Raamattu siitä sanoo?
”Kunnioita Herraa (MITEN?) antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella …” Snl. 3:9,10. Siinä mainitut ”jyväaitat” voitaisiin ajatella seurakunnan rahavaroiksi, yhteiseksi kukkaroksi, josta hoidamme yhteiset menot, kokoustilan vuokra, painotuotteet, puutteenalaisten auttamiset, yms. kustannukset. Kiitos Jumalalle, että näin saamme osoittaa kiitollisuutta Jumalalle. Tämä on siis meidän, raamatullisessa uskossa olevien tehtävä. ”Hänen nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään.”  3 Joh. 7. Apt. 6:1-7.
Mutta uhraammepa kymmenykset, enemmän tai vähemmän, netto- tai bruttotuloistamme, on tärkeää tarkistaa rukoillen, että uhraamamme varat menevät oikeaan kohteeseen, Jumalan työhön, eikä esim. ahneiden saarnaajien omiin taskuihin.

Vanhassa lakiliitossa jokaisen tuli uhrata 10 % tuloistaan seurakunnan toimintaan. Jos joku ei tuonut täysiä kymmenyksiä, tulkittiin se Jumalalle kuuluvien varojen ryöstämiseksi. Mal. 3:8-10. Mutta uuden liiton uskoville ovat Vanhan testamentin asiat, esimerkiksi uhraaminen tullut täyttymykseensä. Emme anna pelkästään kymmenesosaa tuloistamme, vaan kaikki kuuluu Jumalalle. Apt. 2:44,45. Olemme antaneet elämämme Jeesukselle rahoinemme ja omaisuuksinemme. Elämämme kuuluu kaikkineen Jumalalle. Pyhä Henki sitten saa johdattaa, miten käytämme varojamme. ”Apt. 5:1-11.”
HUOM! Käytännössä vapaaehtoiset kymmenykset on uudessa liitossakin havaittu parhaaksi tavaksi pitää uhraamiseen osallistumisemme hallinnassa. Matt. 23:23. Monet kyllä toteavatkin hurskastellen, että ”kaikki kuuluu Jumalalle”, mutta se on heille vääristynyt tarkoittamaan, ettei uhrata mitään, vaan muut saavat maksaa yhteiset kulut. Kymmenysten vastustajat eivät siis osallistu Jumalan työn yhteisiin menoihin edes 5% verran.

Aabraham antoi kymmenykset jo 400 vuotta ennen lakiliittoa. 1 Moos. 14:20. Se ei ollut lainomaista pakkoa, vaan hän antoi kymmenyksensä vapaaehtoisesti. Syy Aabrahamin uhraamishaluun oli, että hän vaelsi Jumalan rakkauden yhteydessä. Jumalan hyvyys sai aikaan uhraamishalun. Filip. 1:11. Me uuden liiton kristityt tahdomme vaeltaa Aabrahamin tavoin osallistumalla sydämemme halulla seurakunnan kuluihin (Gal. 3:7,29), sisäisen oikeamielisyyden vaikuttamana. 2 Kor. 8:1-5.

”Iloista antajaa Jumala rakastaa!” 2 Kor. 9:7.
Kristittyjen yleinen tapa on näin tunnustautua Kristuksen evankeliumiin. ”kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne (asenteenne) on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.” 2 Kor. 9:13. Eräs tapa tunnustautua Kristuksen evankeliumiin on siis osallistuminen yhteisiin menoihin.
Kymmenysten uhraaminen ei siis ollut alkujaan lakiliiton määräys, vaan se jatkui siinä.

Kiitos Jumalalle, että saamme tässäkin asiassa olla mukana Jumalan työssä. 2 Kor. 8:1-5.

KATSO LINKISTÄ LISÄOPETUSTA:
Raha-asian opetus