Taivassanomat 2/2020

MAHDOTONTA UUDISTAA PARANNUKSEEN”

Hebrealaiskirjeen 6. ja 10. luvuissa kerrotaan armosta luopuneista. Tämä Raamatun asia on vaivannut monia kristittyjä. Jotkut ovat joutuneet suureen epätoivoon Jumalan pyhien sanojen edessä. Siksi asia vaatii selvennystä.

Opetuksen pohjaksi sopinee tämä Raamatun lupaus: ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat (ja pysyvät). Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”
Room. 8:1,2. ”Ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8:38,39. Tähän armoon saimme tulla uskoon tulossa. Vapautus syntitilasta tapahtui kun otimme vastaan Jeesuksen Pelastajaksemme, hylkäsimme synnissä elämisen ja otimme kasteen Hänen nimeensä. Siitä alkoi kotitie. Pyhä Henki alkoi johdattaa meitä. Hän auttaa meidät näkemään syntimme sekä langetessamme herättää omantuntomme kokemaan synnintuntoa. Pyhä Henki osoittaa meille myös armon lähteen. Joh. 16:8-15. Näin opimme säilyttämään ”uskon ja hyvän omantunnon, jonka jotkut ovat hylänneet ja siksi joutuneet uskossaan haaksirikkoon.” 1 Tim. 1:19. Saamme Jeesuksen verellä lunastettuina kulkea ristin tiellä ”voittosaatossa Kristuksessa.” 2 Kor. 2:14,15.

– Kiitos Herra, että ”sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset.” Ilm. 5:9. Tässä verellä pestyjen joukossa saamme olla turvallisella mielellä. Olemme pelastuneita. Mutta tässä pysyminen edellyttää jatkuvaa puhdistautumista: ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” 2 Kor. 7:1. Ja siinä joukossa pysyen pääsemme perille, ”jos pysymme Hänen hyvyydessään”, armon ja totuuden tiellä ja ”säilytämme toivon varmuuden loppuun asti”. Hebr. 6:11. ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi.” Joh. 1:16.

Pelastuksen voi menettää ainoastaan tahallisen valinnan kautta hylkäämällä armon ja päättäen lähteä takaisin syntielämään. Lankeemukseen jääminen on synti, josta Hebr. 6:4-6. varoittaa. Siitä seuraa omantunnon paatuminen ja puhtaan sydämen saastuminen. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sananl. 4:23.

Säilyminen uskossa edellyttää syntien katumista, tunnustamista ja hylkäämistä, aina uudestaan. 2 Kor. 12:21. 1 Joh. 1:9. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen. ” Sananl. 28:13,14. ”Pitäkää itsenne synnille kuolleina..” Room. 6:4,6,22. Tämä tarkoittaa, että emme hyväksy syntiä.

Kauas Isän kodista ajatunut tuhlaajapoikakin sai nousta ylös sikakaukalostaan sekä peseytyä ja pukea päällensä puhtaat vaatteet. Luuk. 15:10-24. Israelin kansa lankesi yhä uudestaan samoihin synteihin. He luopuivat kauas Jumalasta, tuhlaajapojan tielle. Luuk. 15:10-24. Mutta aina uudestaan Jumala kutsui luopiokansaa takaisin: ”Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat.” Jes. 30:18. ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra.” Jer. 3:14. Mutta Israelin luopuminen jatkui yhä uudestaan… (Tuom. 2) kunnes sille viimein tuli piste. Puolelta toiselle heittelehtimistä ja Jumalasta luopumista tapahtui lopulta niin pitkään, että synnin maljat täyttyivät: ”Myös kaikki pappien johtomiehet ja kansa harjoittivat yhä enemmän uskottomuutta jäljittelemällä kaikkia muiden kansojen iljettävyyksiä. Näin he saastuttivat Herran temppelin, jonka Hän oli pyhittänyt Jerusalemissa. Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti jo varhain ja aina uudestaan heille varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä Hän sääli kansaansa ja asumustaan. Mutta he ivasivat Jumalan sanansaattajia, halveksivat Hänen sanaansa ja pilkkasivat Hänen profeettojaan,kunnes Herran viha Hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei parannuskeinoa enää ollut. 2 Aikak. 36:14-16.

Mutta Jumala ei missään vaiheessa hylännyt kansaansa niin, että olisi antanut heille lopullisen tuomion, vaikka ottikin suojelevan kätensä pois heidän päältään, ja niin Israel sai maistaa oman valintansa seurauksia. Mutta siellä Baabelin synkässä ja armottomassa synnin maailmassa he taas alkoivat huokailla Jumalan puoleen. Neh. 1. Samoin Egyptin orjuudessa. 2 Moos. 2:23-25. JA TAAS JUMALA KUULI sekä palautti heidät takaisin armoliittoonsa. Jumala toimii edelleen saman periaatteen mukaan. ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista, ja se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi.” 1 Kor. 10:11. Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Psalmi 91:14. Saamme riippua kiinni Hänessä, Jeesuksessa. Mutta samalla ymmärrämme, ettei yhä uudistuva Jumalan armo ja rakkaus tarkoita lupaa langeta syntiin. Se on armon sanoma langenneelle, joka ei tahdo jäädä rypemään likaojaan. / Saul jäi lankeemukseensa, vaikka olisi saanut palata takaisin armoon vain kuninkuutensa menettäneenä. 1 Sam. 15:26.28. Daavid nousi julmasta synnistään katuen ja rukoillen, ja sai armon. 2 Sam. 11,12. luvut sekä Psalmi 51. ”.. pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa Häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan.” Hebr. 12:1-3.

Hebr. 6:4. oleva vakava sanoma, että on ”mahdotonta uudistaa parannukseen niitä… jotka ovat luopuneet”, tarkoittaa siis sellaisia, ”jotka ovat luopuneet” uskosta ja kilvoittelusta lopullisesti ja ovat jääneet syntitilaansa sekä alkaneet häpäistä Jeesusta julkisesti. Jae 6. Siis syntitilaan jäävä ei voi päästä perille taivaaseen. Sellainen on valinnut tiensä, ettei enää tahdo puhdistua, joten sellaiselle ei ole armoa. Syntitila ja armontila eivät sovi yhteen. Hebr. 10:26-31.

Raamattu lupaa sinulle, joka olet katuva, synneistäsi murehtiva Jumalan lapsi, että sinä saat nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ristin uhri riittää puhdistamaan ja uudistamaan sinut. Ota vastaan uusi armo. Polvistu rukoukseen ja anna Pyhän Hengen vuodattaa sisimpääsi Jumalan rakkaus sekä kokonaisvaltainen pelastus, jonka Jeesus on ansainnut Golgatan ristillä ja ylösnousemuksessaan. Sinä saat syntisi anteeksi!

Siunausterveisin,
Weijo Lindroos