Kristuksen opin alkeet Hebr. 6:1,2

Raamattu opettaa meille näin:
”Te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanan ensimmäisiä alkeita. Te olette maidon tarpeessa, ette vahvan ruuan. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on pikkulapsi. Vahva ruoka taas on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.” Hebr. 5:12-14.

Tämän ajan ihmisillä (uskovillakin) on olevinaan aina malttamaton kiire jonnekin. Sanan opetuksissakin he tahtovat rynnätä suoraan ylimpään kerrokseen. Mutta Raamattu opettaa, että on lähdettävä liikkeelle maan tasalta ja edetä kerros kerrokselta. Jokaisessa kerroksessa on oma opetussisältö. On mahdoton päästä ymmärtämään Raamatun vaikeita, ja profeetallisia ilmoituksia, jos ei ensin ole käyty läpi alkeisopetuksia. On edettävä porras kerrallaan, kerros kerrokselta ylöspäin.

Terve uskonelämä alkaa oppilaan paikalta.
”Kun Jeesus huomasi, kuinka kutsutut valitsivat parhaita paikkoja, Hän kertoi heille vertauksen: ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan kunniapaikalle. Hän on ehkä kutsunut jonkun, joka on sinua arvokkaampi, ja niin se, joka on kutsunut teidät molemmat, tulee ja sanoo sinulle: ’Anna paikkasi hänelle.’ Silloin joudut häveten siirtymään viimeiselle sijalle. Kun sinut siis on kutsuttu, asetu viimeiselle sijalle, jotta se, joka on sinut kutsunut, tullessaan sanoisi: ’Ystäväni, siirry lähemmäksi.’ Silloin saat kunnian kaikkien pöytävieraiden edessä, sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Luuk. 14:7-11.
Tämä opetus pätee kaikkiin tehtäviin ja opetuksiin Jumalan seurakunnassa. ”Heitä koeteltakoon ensin..” 1 Tim. 3:10.

”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor.3:11. Tämä tarkoittaa, että elämämme perustana on Jeesus sekä kaikki Hänen tekonsa ja opetuksensa. Hän on ”Tie, Totuus ja Elämä!” Joh. 14:6. Olemme ottaneet vastaan Hänet ja Hänen armotyönsä. Näin olemme ”Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:26-29), ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus!” Efes. 2:20.”

Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Hebr.6:1,2. Maallisessa koulussa ensimmäisen luokan oppimäärän suorittanut saa siirtyä toiselle luokalle, sen jälkeen kolmannelle, jne. Mutta kukaan ei voi ilman alkeisopetuksia siirtyä eteen päin esim. yliopistoon asti. ”Jättäkäämme” tarkoittaa siis myös kristillisissä oppimisessa, että vasta alimpien oppimäärien läpikäymisten jälkeen siirrytään opinnoissa seuraaviin vaiheisiin, ja alakerran tasot voidaan jättää perustaksi, josta jatketaan ylöspäin. Saavutamme, ”kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus.” Efes. 4:13-15

Apostolien ja profeettain opetukset tarkoittavat alkuperäisiä opetuksia seurakunnalle. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin… Ja HE pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:42. Samojen apostolien opetusten päälle rakentuu hengellisen elämän rakennus. ”Minkä olette ALUSTA ASTI KUULLEET, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä!” 1 Joh.2:24. Ko. opetukset ovat Raamatussa.
Tämä on siis oikea ”uskonsuunta”; Jumalan tahdon tie. Ilman tätä perustusta elämän rakennuksesta tulee vino ja heikko, joka ei kestä elämän myrskytuulien puhallusta.
Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin!” Hebr.8:5. 1 Kor. 3:16.

Seuraavassa lyhyesti apostolisen uskon ensimmäiset perusaskelmat uudestisyntyneille eli Jeesus -kalliolle tulleille ihmisille:

1. Parannus kuolleista töistä tarkoittaa ensinnäkin kääntymistä suhteessa Jeesukseen ja ristintyöhön sekä sovinnon tekemistä Jumalan kanssa. Sitten elämän suursiivousta, synnistä luopumista ja mm. irrottautumista kuolleista uskonnoista. Matt. 15:8,13. Luuk. 24:47. Kun sitten suhde Jeesukseen ja ristintyöhön on korjattu, alkaa Jeesuksen ylösnousemuselämä toimia sisimmässämme. Olemme uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä.

2. ”Uskoa Jumalaan.”
Oikean uskon vastaan ottaminen ja oppiminen tarkoittaa oikeaan Jumalaan ja Jeesukseen uskomista Raamatun opettamalla tavalla, mm. Jeesuksen jumaluus. Matt. 1:23. Joh. 1:1-3,14. 14:9-11. Hebr. 1. ym. Näin syntyy ”usko, jonka Jeesus vaikuttaa.” Apt. 3:16. 1 Tim. 2:4,5.

3. ”Oppia kasteista.”
Huomaa monikkomuoto, joka tarkoittaa vesi- ja henkikastetta. Opetus upotuskasteesta vedessä Jeesuksen Nimeen tarkoittaa, että jokaisen uskoon tulleen tulee ottaa kaste, jonka jälkeen Jumala lupaa antaa lisäksi Pyhän Hengen kasteen. Apt.. 2:38,41. 8:16,17. 19:1-6. Pyhän Hengen kasteen voi saada ennen tai jälkeen vesikasteen. Apt. 10:48.

4. Oppi kätten päällepanemisesta tarkoittaa, että siunaamme uudet uskoon tulleet, uuteen elämään laskien kätemme heidän päänsä päälle. Ja kasteen jälkeen taas siunaamme ihmisen samalla tavalla siihen elämäntehtävään, johon Jumala on hänet tarkoittanut. 1 Tim. 4:14. Kätten päällepanemisen kautta saadaan siis usein myös Pyhän Hengen kaste, josta merkkinä on yleensä kielilläpuhuminen ym. armolahjat. Apt. 2:38,41,42. 8:5-17. 19:1-6. YM. Myös ne, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen kasteen ennen vesikastetta, tulee kastaa vedessä. Apt. 10:43-48.

5. Kuolleiden ylösnousemisesta tulee opettaa kaikille vastakääntyneille, että on vain kaksi ylösnousemusta: ”sekä vanhurskaiden että väärintekijöiden”. Apt.24:15. Jeesuksen tulemuksessa nousevat uskossa kuolleet yhdessä meidän elossa olevien kanssa kirkastetuissa ruumiissa ”Herraa vastaan yläilmoihin. Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” 1 Tess. 4:13-18, Kaikkien aikakausien lopulla nousevat ilman Jeesusta kuolleet viimeiselle tuomiolle. Oppi viimeisestä tuomiosta liittyy saumattomasti tähän asiaan. Ilm. 20:11-15. Kadotustuomio tarkoittaa ikuisuutta loppumattomassa kadotuksen tulijärvessä. Matt. 25:46.
Uskosta osattomat joutuvat kadotukseen; uskossa Jeesukseen olevat pääsevät Taivaaseen.

Edellä mainitut asiat kuuluvat siis Kristuksen opin alkeisiin. Vasta kun nämä on käyty omakohtaisesti läpi ja opittu, voidaan alkaa oppia vaikeampia Jumalan sanan asioita, mm. Raamatun profetioiden ymmärtämistä.

”Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” 1 Kor. 12:31.

Katso lisää Taivassanomista 1/2021.

Rukoillen ja siunaten,
Weijo Lindroos

Kaksi tai kolme kertaa kutsuminen

Raamatussa ei ole opetusta, että Jumala kutsuisi ihmistä vain kaksi tai kolme kertaa. Sellainen uskomus on tullut ehkä Jobin kirjasta, jossa nuori Elihu neuvoi Jobia, joka oli hänen mielestään langennut pois armosta, ja jota Jumala nyt kutsui uudistumaan suhteessaan Jumalaan:
” .. niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: ’Päästä hänet joutumasta hautaan, minä olen saanut lunastusmaksun.’ Silloin hänen ruumiinsa uhkuu nuoruuden voimaa, hän PALAA TAKAISIN nuoruutensa päiviin. Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala on hänelle suosiollinen. Hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Näin Jumala PALAUTTAA ihmiselle hänen vanhurskautensa. Hän laulaa nyt muille ihmisille: ’Minä tein syntiä ja vääristin oikeuden, mutta minulle ei maksettu samalla mitalla. Hän pelasti minut joutumasta hautaan, ja henkeni saa katsella valoa.’ Jumala tekee kaiken tämän miehelle KAKSI, JOPA KOLMEKIN KERTAA (!) PALAUTTAAKSEEN hänet haudasta ja antaakseen elämän valon loistaa hänelle.” Job 33:23-30. Lue koko asia Job. 33:14-30. Jobin ”lohduttajat” eivät edustaneet Jumalan kokonaissanomaa. Job 42:7. Tosin nuori Elihu oli muita lohduttajia viisaampi.
”Palauttaminen” merkitsee tulemista johonkin, missä on jo ennen ollut. Ja sen armon Job siis sai. Elihun sanomassa oli kysymys uskossa olevan (Jobin) lankeamisesta ja uudestaan nousemisesta; siis uskosta pois lankeavan ja takaisin synnin tielle lähtijän uudistumisesta ”kaksi tai kolme kertaa”. Mutta Jumalan pelastuskutsun rajoittaminen vain kahteen tai kolmeen kertaan ei ole Raamatun opetusta. Armon ovi on katuvalle ja Jeesusta avuksi huutavalle aina avoinna. Room. 10:13. 2 Kor. 6:2.
Eikä myöskään armosta pois langenneen Jumalan lapsen palauttaminen ole rajattu vain kolmeen kertaan. ”Vaikka vanhurskas (uskossa oleva) kaatuisi seitsemän kertaa, hän nousee jälleen.” Sananl. 24:16.
Jeesus on itse sitoutunut omiin opetuksiinsa anteeksi antamisesta: ”Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja kysyi: ”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?” Jeesus vastasi hänelle: ”Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän..” Matt. 18:21.22. Näin Jeesuskin armahtaa meitä yhä uudestaan: ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi.” Joh. 1:16. ”Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.” Room. 5:20.

Jeesus ei kadu kutsumistaan, vaan kerran kutsuttuaan Hän pitää armokutsunsa voimassa ihmisen koko eliniän: ”Sillä Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsuaan.” Room. 11:29. ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi:” Joh. 1:16. Tuhlaajapojan armo isän kodissa on odottamassa katuvaa ja kurjaa nöyrtyvää eksynyttä niin kauan kuin elämämme jatkuu. Mutta koska kukaan ei tiedä milloin elämä päättyy, on viisasta ottaa vastaan Jumalan kutsu nyt. Hän kutsuu jokaista lukijaa armoliittoonsa tämän kirjoituksen kautta. Näin Raamattu sanoo: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:19,20. Nyt on Jumalan kutsun aika! Huomisesta emme tiedä. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan Hän: ”Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on sopiva aika (etsikkoaika), nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2.
Jokainen ihminen on valittu pelastumaan. Jeesuksen vastaan ottanut ihminen on tullut sisälle Hänen armovalintaansa. 1 Tim. 2:4. ”Minä tiedän, että Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä.” Joh. 12:50.
Jumala on siis säätänyt, että ”etsikkoaika” (kutsu) on voimassa silloin kun uskossa oleva esittää ihmiselle pelastuskutsun. Silloin Isä vetää ihmistä puoleensa evankeliumin kautta. Ja silloin on siis mahdollista ottaa vastaan Jeesus ja saada synnit anteeksi ja näin tulla Jumalan lapseksi. Raamattu ei tosin käytä pelastumisen ajankohdasta etsikkoaika-sanontaa. Sellaista käytettiin vain Israelin kansan kohdalla. Luuk, 19:41-44. Mutta pelastus voidaan ottaa vastaan silloin kun Jeesus kutsuu. Hän antoi meille lähetyskäskyn: ”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16. Kristinuskon alkuaikana uskoon tuleminen tapahtui siinä yhteydessä kun kristityt kertoivat ihmisille Jeesuksesta. Apt. 2:37,38. ja 41. 16:30-34. Järjestys oli aina sama: Ensin julistettiin sanomaa Jeesuksesta, joka sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan. Ja ihmisten ottaessa vastaan julistetun evankeliumin, kuulijat kääntyivät, tulivat uskoon ja antoivat kastaa itsensä upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Kaikki tapahtui samassa kääntymisprosessissa.
Raamattu kertoo miten Jumala armahti yhä uudestaan Hänestä luopuneen kansansa, lukuisia kertoja. Tuom. 2:1-5. Uuden armon saamisen lukumäärää on vaikea edes arvioida, koska Jumala on osoittanut olevansa aina armollinen katuvalle ja nöyrtyvälle kansalleen. Mutta ”luopiovaimo” Israelillekin tuli viimein raja vastaan, koska luopunut kansa ei palannut takaisin armoon: ”Kaikki pappien johtomiehet ja kansa harjoittivat yhä enemmän uskottomuutta jäljittelemällä kaikkia muiden kansojen iljettävyyksiä. Näin he saastuttivat Herran temppelin, jonka Hän oli pyhittänyt Jerusalemissa. Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti jo varhain ja aina uudestaan heille varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä Hän sääli kansaansa ja asumustaan. Mutta he ivasivat Jumalan sanansaattajia, halveksivat Hänen sanaansa ja pilkkasivat Hänen profeettojaan, kunnes Herran viha Hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei parannuskeinoa enää ollut.” 2 Aikak. 36:14-16. Seurauksena oli kurituksen tie, mutta ei siinäkään vaiheessa lopullinen hylkääminen. Sama periaate on voimassa myös yksilöuskovien kohdalla. Hebr. 6:4-12. Armon portti voi sulkeutua jopa lopullisesti, jos ihminen tekee tietoisen valinnan hylätä Jumalan armo ja rakkaus ja sitten alkaa pilkata Jeesusta ja Hänen Sanaansa sekä uskovia.

TUHLAAJAPOIKA -kertomus:
”Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.”
” … Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja iloitaan! Sillä tämä minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon! Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt!’ Ja he aloittivat ilonpidon.” Luuk. 15:10-24.

”Kuka on Jumala, sellainen kuin sinä, joka annat anteeksi pahat teot perintösi jäännökselle ja jätät rankaisematta heidän rikoksensa? Ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hän haluaa olla armollinen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Sinä heität meren syvyyteen kaikki kansasi jäännöksen synnit.” Miika 7:18,19.

”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Sinua siunaten,
Weijo Lindroos

Lisää asiasta: Voivatko kaikki pelastua?

Taivassanomat 1/2021

Ikuisesti kestävä tietoinen kuoleman tila!

Raamatun oppi ”iankaikkisesta tuomiosta”. Hebr. 6:2.

Jumalan luoma ihminen ei koskaan lakkaa olemasta. Tämä on perustavaa laatua oleva asia! Jos tätä ei uskota, ei olla Raamatun opissa.
Jumala loi meidät ikuisuusolennoiksi tarkoituksenaan, että elämme ikuisessa rakkauden tilassa Hänen yhteydessään! Synti kuitenkin erotti ihmisen Luojastaan, Elämän lähteestä. Jes. 59:1,2. Ihmisen syntitilan kautta tuli kirous ja kuolema koko luomakuntaan. 1 Moos. 3:17. / Room. 5:18,19. Uskosta osaton ihminen on olemassa, mutta hän ei Elä.

Kuoleman oikein ymmärtäminen poistaa verhon väärien opetusten päältä niin että näemme asian oikein ja osaamme valmistautua lopulliseen tilaamme. Kuolema ei siis tarkoita ihmisen tyhjäksi raukeamista, vaan joutumista eroon Elämän Lähteestä, Jumalasta. Jos kuoleman tila käsitetään tiedottomuudeksi, menee koko asia ihmisten omien luulojen varaan. Raamattu ei opeta sellaista. Fyysinen kuolema on eri asia. Siitä tuonnempana.
Kuoleman olemus on yhtä kuin olla erossa Jumalasta! Adam ja Eva kuolivat ”sinä päivänä”, jona tekivät syntiä. 1 Moos. 2:17. He kulkivat kuitenkin tämän maan päällä tuon kuolemansa jälkeen satoja vuosia. He olivat ”kuolleet rikoksiinsa ja synteihinsä” (Efes. 2:1-3) joutuessaan eroon Jumalasta. Näin ollen jokainen uskosta osaton on kuollut, koska on erossa Jumalan Elämästä. Mutta Jeesus on ”Tie, totuus ja ELÄMÄ!” Ainoastaan Hänen verensä kautta saadaan syntitila muuttumaan armon tilaksi. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9. Synti erottaa Jumalasta. Jes. 59:1-3.

Fyysinen kuolema ei lopeta Jumalasta erossa olevan ihmisen olemassaoloa. Hän jää Tuonelan vaivoihin täysin tietoisessa tilassa. Ruumis maatuu ja häviää haudassa. Jeesus opetti tämän asian selvin sanoin: ”Oli rikas mies, ja köyhä Lasarus.” Molemmat kuolivat ruumiillisen kuoleman. Mutta heidän olemassaolonsa ja tietoisuutensa ei rauennut tyhjiin. Jeesus opettaa, että nuo molemmat olivat tietoisessa tilassa kuolemansa jälkeen. Kaikki mm. tunsivat toisensa. Siellä vallitsevaan tilaan ei siinä vaiheessa enää ole muutoksen haun mahdollisuutta. On tärkeää huomata, että ko. Luuk. 16:19-31 on tosi tapaus, jonka Jeesus itse kertoi. 1 Timot. 6:3-5.
KUOLEMASSA USKOSTA OSATTOMAN SISÄINEN IHMINEN SIIRTYY pois ruumiistaan kaikkine synnin muistoineen. ”Heidän tekonsa seuraavat heitä.” Ilm. 14:13. Mutta jos ihminen on tullut uskoon jäävät synnin muistot katoavaan maailmaan. Sisäinen ihminen siirtyy lopullisesti hyvään osaansa.
Ylösnousemus ei tarkoita, että kymmenien miljardien ihmisten tomuhiukkaset kerättäisiin ja heidät luotaisiin uudestaan ihmiseksi ja siis sillä tavalla herätettäisiin kuolleista. Ei niin, koska ”liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa”. 1 Kor. 15:50. Filip. 3:20,21.

Kadotuksessa ei siis ole oleva yhtään elävää ihmistä. MUTTA siellä ovat olemassaolostaan täysin tietoiset kuoleman tilassa olevat sieluparat. He ovat kuolleita eli erossa Jumalan Elämästä. ”Sillä he ovat hylänneet Herran, elävän veden lähteen.” Jer. 17:13. ”Minkälaisessa ruumiissa he tulevat?” (1 Kor. 15:35) on tässä vaiheessa vaikea kysymys. Kuolleiden maailmassahan ei ole ”lihaa ja verta” olevia ruumiita. ”Liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa..” 1 Kor. 15:50. Uskossa Jeesukseen olevat saavat kirkastetun ikuisuusruumiin Jeesuksen tulemuksen yhteydessä. mm. 2 Kor. 5:8 ja Filip. 3:20,21. ”He ovat kuin enkelit taivaassa.” Matt. 22:30.

TARKISTA TÄMÄ ASIA omasta Raamatustasi. Selvitä sitten myös se, mikä on oma suhteesi Jeesukseen ja ristintyöhön? Oletko saanut syntisi anteeksi? Joudutko helvettiin vai pääsetkö Taivaaseen? Näin suuren asian edessä kannattaa ottaa esille Raamattu ja tutkia ajan kanssa ja rukoillen seuraavat kohdat:
Matteus 5:22,29,30;  7:13;  10:28;  13:42;  18:8,9;  23:15,33;  24:48-51;  25:46.
Markus 9:43-48;  16:16. Luukas 12:15-21.  16:19-31. Johannes 5:24,29. 15:6. Apostolien teot:  24:15. Filip. 3:18-21.  2. Tessal. 1:8,9.  2. Piet. 2:4.  Jaakob 3:6.  Juuda /4,6,7,13,15. Joh. Ilm. 14:9-12;  20:10-15;  21:8.
Ja seuraavista Raamatun kohdista löytyy vastaus kysymykseen: onko tietoista tilaa kuoleman jälkeen? :1 Samuel 28:5-25. 1 Kun. 17:17-24.  Matt. 17:1-9. Luuk. 16:19-31.  2 Kor. 5:1-10. ja 12:1-4. Filip. 1:21-24. 1 Piet. 3:18-22 ja 4:6 ym., ym..

Luettuasi ed. m. kohdat tee niistä yhteenveto. Anna Pyhän Hengen näin muodostaa itsellesi omakohtainen, selittelemätön ja vain Raamattuun perustuva käsitys aiheesta. Tästä tulkoon sinun mielipiteesi.

Ikuiseen elämään päässeitä, Jeesuksen verellä lunastettuja ihmisiä, odottaa uusi taivas ja uusi maa. ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut.” Ilm. 21:1. Mihin tämä maailma oli kadonnut? Tämä maailma syöksyy tulimereen: ”Nykyiset taivaat ja nykyinen maa on säästetty tulelle. Niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivää varten.” 2 Piet. 3:7,10… Ilm. 20:11-15. Siinä siis sanotaan, että viimeisen tuomion jälkeen tätä maapalloa ei enää ole muualla kuin tulijärvessä. Ilm. 21:1. Siellä ovat myös kaikki, ne ihmiset, jotka eivät maanpäällisen elämänsä aikana ottaneet vastaan syntien anteeksiantamusta Jeesuksen veren kautta. Mutta meille uskoon tulleille Jeesus sanoo: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti.” Matt. 25:34. Jeesus on nyt taivaassa, josta Hän tulee hakemaan meidät sinne missä Hän on eli taivaan kotiin: ”Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Joh. 14:3.

Vakuutus uskoon tulleille, Jeesuksen vastaan ottaneille:
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” Room.8:1-2. ”Jeesuksessa Kristuksessa” oleminen merkitsee uskossa olemista. Ja uskoon tulleen vanha synti-ihminen on haudattu kasteen hautaan. Room. 6:4. Se on kuollut. Nyt odotamme Jeesuksen tulemuksen päivää, jolloin saamme kirkastetun ruumiin: ”Mutta meidän yhteiskuntamme on taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi. Hän muuttaa meidän alennustilassa olevan ruumiimme kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla Hän myös kykenee alistamaan kaiken valtaansa.” Filip. 3:20,21.
Kerro lähimmäisillesi, että Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit sijaisuhrillaan ristillä. Älä anna kenenkään mennä kadotukseen. Mark. 16:15,16. Hebr. 12:15. ”Pelasta ne, joita viedään kuolemaan, pysäytä ne, jotka hoippuvat surmattaviksi. Jos sanot: ”Emme me siitä tienneet”, niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija. Hän, joka valvoo sieluasi, tietää kaiken ja maksaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan.” Sananl. 24:11,12.

”Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Joh. 11:25,26.

Tässä linkissä lisää aiheesta:
Risti yhdistää

Siunaten,
Weijo Lindroos
Turku

Taivassanomat 3/2020

Kaste kuolleiden puolesta

”Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät herää, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan? ” 1 Kor. 15:29,30. KR -33/38. Mutta, jos kuolleet heräävät, saadaanko siinä tapauksessa kasteella kuolleiden puolesta jotain aikaan? –

Paavali kirjoitti tämän Pyhän Hengen vaikutuksessa, mutta ei ottanut asiaan kantaa puolesta tai vastaan. Hän vain toteaa, että jotkut kastattivat itsensä kuolleiden puolesta. Mitä sillä saatiin aikaan, vai oliko se kokonaan turhaa, sitä ei selvästi kerrota. Kuinka yleistä sellainen tapa oli, sitäkään ei tiedetä. Sitä voimme vain arvailla 1 Kor. 15. luvun kokonaisuuden perusteella. Olettaisin kuitenkin tavan olleen jokseenkin harvinaista. Luvun pääaihe on todistaa, että Jeesuksen ylösnousemus on tapahtunut. Samoin todistetaan, että uskossa kuolleet nousevat ylös. ”Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa, turhaa myös teidän uskonne. Silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi. Olemmehan todistaneet Jumalasta, että Hän herätti Kristuksen, jota Hän ei olisikaan herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Jos kerran kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, teidän uskonne on turha ja te olette vielä synneissänne. Silloin myös Kristuksessa nukkuneet ovat kadotettuja. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia.” 1 Kor. 15:13-19.
Kuolla kastamattomana oli alkuajan kristityille vastoin tervettä uskoa oleva ajatus.

Kristinuskon keskeinen totuus on, että ristillä kuollut Jeesus on noussut ylös. Hän on kuoleman voittaja. ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm. 1:17,18. ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan Hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon.” 1 Piet. 1:3. Mikä on se ”elävä toivo”? Jeesus vastaa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Joh. 11:25,26.
Kyseessä oleva 1 Kor. 15. luku todistaa siis ylösnousemuksen todellisuudesta. ”Pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että väärintekijöiden.” Apt. 24:15,16. Joh, 5:28,29.”Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhuun.” Dan. 12:2.

Alkuajan kristityille oli siis uskoelämän keskeisenä sisältönä toivo vanhurskaiden ylösnousemuksesta. 1 Tess. 4:13-18. Heillä oli vakaa usko, että vain Jeesuksen veren kautta vanhurskautetut ja uskoon tulonsa jälkeen kastetut pääsevät vanhurskaiden ylösnousemukseen. Room. 3:23-25. sekä 6. luku. Mark. 16:16. Mutta jotkut ehtivät nukkua pois ennen kasteella käymistään. Ja koska kastamista pidettiin ehdottoman tärkeänä, joku kastatti itsensä kuolleen ystävänsä puolesta. Ajattelisin, että se tapahtui vain sellaisissa tapauksissa, joissa kuollut (esim. marttyyri) itse tahtoi kasteelle, mutta ei ehtinyt ennen kuolemaansa.
Mutta siis, tästä aiheesta ei voida tehdä oppia, koska asia on mainittu vain tässä yhdessä Raamatun kohdassa.
Tosiasia kuitenkin on se, että Uuden testamentin opetusten mukaan ei lähetyskäskyn antamisen jälkeen kukaan jäänyt kastamattomaksi. Kasteelle meneminen oli ehdotonta. ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä. Apt. 10:48. Se ei ollut ehdotus.
”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

1 Kor. 15:29,30 todistaa siis, että alkuajan kristityt pitivät kasteelle menemistä välttämättömänä, koska Jeesus oli antanut siitä käskyn: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:16.


Lue myös: Ristin ryövärin tapaus.

Taivassanomat 10/2019

Maailman ensimmäinen ”uskonto”

Ihmiskunnan alusta asti on rukoiltu Jumalaa. Paratiisissa tapahtuneen syntiin lankeemuksen jälkeen, Aadamin kolmannen pojan, Seetin aikana ”ruvettiin huutamaan avuksi Herran nimeä”. 1 Moos. 4:25,26. Kyseessä oli siis sama, ainoa ihmisen Luoja, muuttumaton ”ikiaikojen Jumala”, joka edelleen kutsuu ihmisiä yhteyteensä: ”Etsikää, niin te löydätte.” Luuk. 11:9. Adam keskusteli Jumalan kanssa Paratiisissa, jossa Jumala puhalsi häneen ”Elämän Hengen”. Saman Elämän Hengen Hän tahtoo antaa jokaiselle ihmiselle. 1 Tim. 2:4.

Maailmankaikkeus alkoi siitä, kun JUMALA SANOI. ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.” Hebr. 11:3. ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on syntynyt Hänen kauttaan. Ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. (Ja huomaa) … Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme Hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on Isältä, ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1:1-3,14. Tämä Sana oli ja on Jeesus! Ilm. 19:13. Kaikkeuden Jumala otti muodon Hänessä ja alkoi toimia Sanansa kautta. Hän ilmaisi itseään jo ennen ikuisia aikoja Jeesuksen kautta. Jumalasta ei lähde mitään muutoin kuin Jeesuksen kautta, eikä Jumalaan mene edes rukouksia muutoin kuin Hänen kauttaan. Sen tähden rukoilemme vain Hänen nimessään. Kol. 3:17.
”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme…” 1 Moos. 1:26. Huomaa luomiskertomuksen monikkomuoto. Isä, Poika ja Pyhä Henki olivat mukana luomistyössä. Hebr. 1. Katsoessamme asiaa Uudesta testamentista, näemme asian yhä kirkkaammin. ”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, Hänen, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen. Hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olivatpa ne valtaistuimia tai herruuksia, hallituksia tai valtoja. Kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häneen. Hän (Jeesus) on ennen kaikkea muuta, ja Hänessä kaikki pysyy voimassa.” Kol. 1:13-17. Hebr. 13:8.
”Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki, ja me olemme Häntä varten. Ja yksi on Herra, Jeesus Kristus, Hänen kauttaan on kaikki, niin myös me.” 1 Kor. 8:6.

Jeesus, Jumalan Sana, Jumala meidän kanssamme, on siis ollut aikojen alusta asti ihmisten keskuudessa etsinnän ja löytämisen kohteena. Matt. 1:23. Koko ihmiskunnan olemassaolon ajan on myös odotettu luvattua Messiasta, joka tulee ihmiseksi ihmiskunnan keskuuteen sovittamaan syntimme. ”Sitä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi todistaessaan edeltäpäin Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Heille ilmoitettiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä sillä sanomalla, jonka nyt ovat kertoneet teille ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat julistaneet teille evankeliumia. Siihen enkelitkin haluavat katsahtaa.” 1 Piet. 1:10-12.

Raamattu kertoo vanhan liiton pyhistä, jotka jo edeltä käsin olivat panneet toivonsa Kristukseen: ”jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.” Efes. 1:12. 1 Piet. 4:6. Tämä tarkoittaa vanhan liiton pyhiä, jotka eivät voineet saavuttaa uudestisyntymisen kautta saatavaa pelastuksen täydellisyyttä ennen ristin lunastustyötä ja uuden liiton alkamista. 1 Piet. 1:3. Luuk. 22:20. Vanhan liiton pyhät eivät voineet saavuttaa tätä täydellisyyttä (= pelastus Jeesuksen veren kautta, Hebr. 10:14) ilman Golgatan sijaisuhria ja meitä Uuden Liiton uskoon tulleita. Mutta nyt meillä uudestisyntyneillä on yhdessä kaikkien aikojen Jumalan lasten kanssa pääsy kaikkein pyhimpään, Jumalan kasvojen valkeuteen, Jeesuksen veren kautta. Hebr.10:19. ”koska Hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista..” Hebr. 9:15. Täydellinen pelastus on ansaittu kaikille meille, jotka olemme ottaneet vastaan Herran Jeesuksen syntiemme sovittajaksi, joko Vanhan- tai Uuden liiton aikana. Jes. 53. 1 Moos. 3:15. He valitsivat pelastuksen edessä päin tulevassa Messiaassa, me 2000 vuotta sitten jo tulleessa Kristuksessa. Esim. Mooses pani toivonsa Kristukseen noin 2500 vuotta ennen Jeesuksen ihmiseksi syntymistä. Me otimme vastaan Jeesuksen 2000 vuotta Hänen tulonsa jälkeen.
Profeetta jesaja ennusti yli 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymistä Hänestä: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa Hänelle nimen Immanuel.” Jes. 7:14. Tämä toteutui Israelissa, Betlehemin seimessä. Matt. 1:22,23. ja Luuk. 2. Hän syntyi yhtä tarkoitusta varten: sovittaakseen ristillä ihmiskunnan synnit.
Näin Jeesus ja Golgatan sovitustyö kerää yhteen meidän historiamme, jotka olemme ihmiskunnan alusta saakka uskoneet oikeaan Jumalaan. Jeesus, taivaan Kuningas, on kaiken olemassa olevan keskiö. ”… kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52.

Ihmisten perustamilla uskonnoilla ei ole ikuisuusarvoa. ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!” Joh. 14:6. Näin Hän kumoaa kaikki ihmistekoiset uskonnot turhina yrityksinä päästä taivaan kotiin.
”Mikä on alusta asti ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta (= Jeesus) Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me julistamme myös teille, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme. Meillä on yhteys Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa.” 1 Joh. 1:1-3. 2:24.

Jeesus perusti uuden liiton seurakunnan ristintyöllään kolmessa päivässä. Siinä on kyseessä Raamatussa mainittu ”Kristuksen ruumiin temppeli”, ”Kristuksen ruumis”. Joh. 2:19-22. 1 Kor. 3:16,17. 12:27. ym. ”Siihen aikaan Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen. Johannes kuitenkin esteli Häntä ja sanoi: ”Minä tarvitsen kasteen sinulta – ja sinä tulet minun luokseni!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Salli se nyt, sillä näin meidän sopii täyttää koko vanhurskaus.” Silloin Johannes suostui siihen. Kun Jeesus oli kastettu, Hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan Hänen päälleen kuin kyyhkynen. Ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Matt. 3:13-17. ”Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen, kun Hän aloitti toimintansa.” Luuk 3:23. Ristintyön ja yläösnousemuksensa jälkeen Hän antoi omilleen lähetys- ja kastekäskyn. Mark. 16:15-20. Ja uuden liiton seurakunta täytettiin Pyhällä Hengellä. Apt. 2. Näin he saivat voiman ja ”lähtivät ja saarnasivat kaikkialla. Ja Herra toimi yhdessä heidän kanssaan vahvistaen sanan sitä seuraavien merkkien kautta.” Mark. 16:20. Seurakunta alkoi kasvaa (Efes. 4:11-16) ja lisääntyä sekä järjestäytyä. Se oli kehittynyt valmiiksi noin seitsemässäkymmenessä vuodessa Jeesuksen kasteesta Ilmestyskirjan kirjoittamiseen. Kiitos Jumalalle! Hänen seurakuntansa lopullinen muoto kaikkine opetuksineen oli valmis noin vuonna 100 jKr. Sellaisena se annettiin eteen päin vietäväksi ja toteutettavaksi tuleville polville. Muutosten tekeminen kiellettiin. Ilm. 22:18,19.
Tämän seurakunnan ydinkohta on rakkauden käsky, Joh. 13;34,35.
Ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajana ja ylösnousseena Herrana, avasi Hän elämämme solmut. Jumalan rakkaus annettiin sydämiimme. Room. 5:5. Meidät kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Pyhä Henki näytti todeksi syntisyytemme. Kaduimme syntejämme tunnustaen syntimme ja lopettaen synnissä elämisen. Kaikki sisimpämme hämärät komerot avattiin. Armon aurinko valaisi elämällemme uuden alun. Meille tapahtui tuo suurin ihme: Saimme uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Hän alkoi johdattaa meitä sisälle kaikkeen Jumalan tahtoon. Joh. 16:8-14. Näin Jumalan Elämä alkoi vaikuttaa sisimmässämme.
Uusi liitto alkoi Jeesuksen veressä. Sen tuoma armo on nyt osanamme. Tässä armon Hengessä syntyivät Uuden testamentin Kirjoitukset, joissa on Jumalan lopullinen ilmoitus Hänen tahdostaan ihmiskunnalle. Jumala ei hyväksy muita uskontoja.

Turhat uskonnot.
Maailman vanhimmiksi väitetyt uskonnot, esim. hindulaisuus, vedalaisuus, sekä buddhalaisuus ja zarahustralaisuus ja muinaisen Baabelin uskonnot ovat kaikki oikeasta Jumalasta luopuneiden ihmisten omaa keksintöä. Samoin ovat kaikki ristintyön jälkeen perustetut uskonnot turhia. Nuo uskonnot on tuotu oikeaan Jumalaan uskomisen rinnalle. Mutta yhteen ainoaan Luoja-Jumalaan uskominen on toiminut ja toimii edelleen muiden uskontojen yläpuolella.
Ihmisperusteisissa uskonnoissa ei ole Elämää.

Juutalaisuus
Patriarkkojen aikana oikea uskokin alkoi saada ympärilleen uskonnollisia rakenteita. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin sekä Jaakobista syntyneiden 12. kantaisän kautta syntyi juutalaisuus, joka myöhemmin Mooseksen johdolla järjestäytyi ensimmäiseksi oikean Jumalan vaikutuspiirissä toimivaksi uskonnoksi. Mutta tämä uskovaisuus ei siis ollut uusi uskonto, vaan oli ollut olemassa Jumalan ja ihmisten välisenä pyhänä elämän yhteytenä ihmiskunnan alusta alkaen.
Aabraham, juutalaisten kantaisä, Seetin jälkeläinen, polveutui Nooan pojasta Seemistä. 1 Moos. 10:21-32. / Luuk. 3:36-38. Nooa oli hurskas Israelin Jumalan palvelija jo ennen varsinaista juutalaisuutta. 1 Moos. 6:9. Hebr. 11:7,
”Jumala pitkämielisesti odotti Nooan päivinä, jolloin rakennettiin arkkia. Siinä pelastui veden kautta vain muutamia, yhteensä kahdeksan ihmistä.” 1 Piet. 3:20. Vedenpaisumuksen jälkeen juutalaisten esi-isä Nooa ”rakensi alttarin Herralle…” 1 Moos. 8:20. Samalla tavalla toimivat sittemmin mm. Aabraham, Iisak ja Jaakob.
Muita ihmisiä ja uskontoja ei siis arkista poistumisen jälkeen ollut. Kaikki nuo ihmiset olivat Israelin Jumalan yhteydessä. Muut uskonnot syntyivät vasta vedenpaisumuksen jälkeen. Juutalaisuus oli siis maailman ensimmäinen uskonto. Ja HUOM. Kristinusko on ensimmäisen uskonnon, juutalaisuuden täyttymys, täydelliseksi tuleminen.
Jeesus oli mukana Israelin kansan erämaavaelluksella. ”Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. He joivat hengellisestä kalliosta, joka seurasi heitä. Se kallio oli Kristus.” 1 Kor. 10:3,4. 1 Piet. 2:4-8.Pelastava usko
Juutalaisuuden keskellä syntyi taivaasta tullut Jeesus, Jumalan Poika, joka syntyi ihmiseksi neitsyt Marian kautta, ”Immanuel”, joka sovitti ihmiskunnan synnit sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. 2 Kor. 5:19. Tämän tähden sanotaan, että ”..pelastus tulee juutalaisten keskuudesta.” Joh. 4:22. Jes. 11:1. / Matt. 21:43.
Olemme tulleet tähän uskoon ja pelastukseen Jeesuksen kautta. Joh. 10:9. Kiitämme joka hetki koko elämällämme Häntä, joka on sama taivaan ja maan Luoja, jota maailman alusta asti olemme rukoilleet.

Kaiken edellä mainitun pohjalta syntyi ainoa pelastava usko, joka johtaa ihmisen ikuisuuden valtakuntaan, sinne, missä Jeesus odottaa meitä. Siellä ovat kaikki vanhan- ja uuden liiton pyhät ihmiskunnan alusta lähtien. ”Minä näin suuren joukon ihmisiä, joita ei kukaan voinut laskea, kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä.” Ilm. 7:9.
Jumalan taivaassa ei enää ole vajavaisuutta. ”Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, ei surua, ei parkua eikä tuskaa, sillä kaikki entinen on mennyt.” Ilm. 21:4. Siellä kaikki on täydellistä. Ja ”rakkaus ei koskaan häviä”. 1 Kor. 13:8.

Uudestisyntymisessä eli uskoon tulossa saatu elämän yhteys Jeesuksen kanssa ja siinä pysyminen vie meidät taivaan kotiin.
Saman ikiaikojen Jumalan Elämänyhteydessä oleminen on maailman vanhin uskon muoto.


W.L.

Koiranpenikat pöydän alla

Mk. 7:24-30 OPETUS (Raamattu 1933/-38).

”Ja Hän (Jeesus) meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta Hän ei saanut olla salassa, vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli Hänestä, tuli hän ja lankesi Hänen jalkojensa juureen. Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän pyysi Häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.” Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: ”Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja.” Ja Hän sanoi vaimolle: ”Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on lähtenyt sinun tyttärestäsi.” Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen hänestä.”

Kertomukseen sisältyy tärkeä opetus:
Nainen oli pakana, ei –juutalainen. Ja ”Jeesus tuli omiensa (juutalaisten) tykö..” Joh. 1:11.
Tuo pakana-nainen tuli pyytämään juutalaisille tarkoitettua Jumalan siunausta, lasten leipää. Nainen oli pakanuuden keskellä kuullut, että Jeesus voi parantaa hänen tyttärensä. Hän nöyrtyi syvästi ja kumartui Jeesuksen jalkojen juureen anomaan armoa tyttärelleen.
Jeesuksen vastaus tuntui tylyltä: ”.. ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille”. / Juutalaiset pitivät pakanoita koirina.
Mutta vaimolla oli esimerkillinen asenne. Samanlainen nöyrä asenne meillä pakanoilla tulee olla edelleen. Room. 11:18.
Vaimo tunnusti olevansa ulkopuolella oleva koira, jolla ei ole mitään oikeutta saada lapsille (juutalaisille) kuuluvaa leipää. Mutta hän vetosi siihen, että saavathan koiratkin syödä lapsilta putoavia muruja pöydän alta. VAIMO TUNNUSTAUTUI koiran tasolle, PÖYDÄN ALLA OLEVAKSI KOIRAN PENNUKSI, JOKA SAA ARMOPALOJA, JOS LAPSILTA SATTUMALTA JOTAIN TIPPUU. Tämä on oikea asenne ja asema meillä armosta pelastuneilla pakanoilla.
Kertomuksesta avautuu kirkkaasti sanoma: ”Armosta te olette pelastetut…” Ef. 2:8.
Tilanne on edelleen sama. ”Ulkopuolella ovat koirat” (pakanat) Ilm. 22:15. ”Pelastus on juutalaisista!” Joh. 4:22. Jeesus pelasti ensin juutalaiset apostolit, opetuslapsensa, joita oli noin 120 henkeä. Apt. 1:15. Sen jälkeen tuli uskoon tuhansia juutalaisia. Apt. 2:41, 4:4 ja 21:20. Nuo Jeesuksen vastaan ottaneet juutalaiset olivat ja ovat OIKEA ISRAEL-öljypuu. Siis USKOON TULLEET juutalaiset ovat ”oikeita oksia”. Myöhemmin alettiin tuohon jaloon öljypuuhun liittää myös meitä pakanoita, sivuversoina. Apt. 10:44-48 ja 11:15. Me Israel-öljypuuhun oksastetut pakanat olemme Jumalan yhteydessä yhdessä juutalaisuudesta kääntyneiden kanssa. Room. 11:17-27. Yksikään Jeesuksen kieltävä ihminen ei kuulu tähän joukkoon. olkoon juutalainen tai pakana. ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!” Joh. 14:6.
Meille uskoon tulleille kuuluu mainittu lasten leipä. Se tarkoittaa, että olemme tulleet osallisiksi Jumalan Elämästä, joka tuli meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi! ”Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” Joh. 6:35.
Meidän on nyt asetuttava foinikialaisen naisen asenteella kiittämään Jumalaa Hänen sanomattomasta armostaan. Saamme olla osallisia öljypuun mehevästä juuresta. Room. 11:17.
”… olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla.” Room. 11:17-18.

Kiitos Jumalalle Hänen suuresta armostaan!

Siunausta sinulle!
t. Weijo Lindroos

Taivassanomat 9/2019

Näkyvä ja näkymätön todellisuus

Olen lukenut kirjoituksia, joissa halventavasti kritisoidaan raamatullista kristinuskoa järjettömäksi. Nuo kirjoittajat kaipaisivat kristinuskon sisintä olemusta tieteelliseksi ja pelkästään järjen tasolla ymmärrettäväksi materialismiksi. Heidän toivomustaan ei kuitenkaan ole mahdollista täyttää. Näkymättömän todellisuuden sisintä olemusta ei voida nähdä (käsittää) materiaa olevilla silmillä. Näkymätön todellisuus ”näkyy” vain uskoon tulossa avatuilla sydämen silmillä. ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan Sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” Hebr. 11:3.

Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä. Eikä Hän ole ihmiskäsin palveltavissa, ikään kuin Hän tarvitsisi jotakin, Hän, joka itse antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta ja asettanut kansat asumaan kaikkialla maan päällä. Hän on säätänyt ihmisille määräajat ja asumisen rajat, jotta he etsisivät Jumalaa, jos ehkä hapuilemalla löytäisivät Hänet. Hän ei kuitenkaan ole kaukana yhdestäkään meistä, sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijoistannekin sanoneet: ’Me olemme myös Hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa kuvitella, että jumaluus on samanlainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin inhimillisen taiteen tai ajatuksen luomus. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on sietänyt, mutta nyt Hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Hän on näet säätänyt päivän, jona Hän tuomitsee koko maailman vanhurskaasti sen miehen kautta, jonka Hän on siihen määrännyt. Hän on antanut siitä kaikille vakuuden herättämällä Hänet kuolleista.” Apt. 17:24-31.

Sisäisen näkökyvyn voivat saada vain uskoon tulleet, näkymättömästä todellisuudesta käsin syntyneet ihmiset (Joh. 3:3), jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Pelastajakseen. Sellaisten ihmisten sisimpään on tullut Jumala Elämä Pyhän Hengen kautta. Raamattu sanoo: ”Yksikään jumalaton ei ymmärrä tätä!” Dan. 12:10. ”Mutta meille (uskoon tulleille) Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.” 1 Kor. 2:10. Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta. ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.” 2 Tim. 3:16,17.

Siksi sitä voi ymmärtää ainoastaan samasta Pyhästä Hengestä osalliseksi tullut ihminen.
Kristinuskon keskeisen sisällön omaksuminen ei edellytä teologian opintoja, vaan Jeesukselle Kristukselle antautunutta sydäntä.
Mikäli joku siis tahtoo ymmärtää näkymätöntä todellisuutta, on hänen tultava siihen sisälle ottamalla uskossa vastaan ylösnoussut Jeesus syntien sovittajaksi ja elämän Herraksi. Uskoon tulleina näemme ajallisen todellisuuden katoavaksi ja vajavaiseksi sekä näkymättömän todellisuuden ikuiseksi. Tämän tähden me uskoon tulleet ”emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” 2 Kor. 4:18. ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia.” 1 Kor. 15:19.

Mielestäni kristinusko ei kuitenkaan ole järjetöntä, mutta sen sisin olemus on järjen ulottumattomissa. Hengellisyys on enemmän kuin järjellisyys.
Korkeimmin oppineen tohtorinkin on tunnustettava, että on vielä asioita, jotka ovat hänen tietopiirinsä ulkopuolella. Vain uskoon tulleet voivat ymmärtää molemmat todellisuudet.

Weijo Lindroos
Turku

Taivassanomat 4/2019

WEIJON KIRJE lopunajan seurakunnalle, joka valmistautuu Herransa ja Mestarinsa Jeesuksen tulemukseen.

1. LUKU
1. Pyhä Henki puhuu meille, jotka saimme syntimme anteeksi Jeesuksen kärsimystyön ja Hänen ristinsä veriuhrin kautta. Hän ilmoittaa meille hyvän Paimenemme Jeesuksen Kristuksen hyvän tahdon.
2. Otimme uskossa vastaan Jumalan armon ja uudestisynnyimme näin Pyhästä Hengestä. Jeesus tuli uskon kautta asumaan sydämiimme. Hän on Herramme!
3. Teimme parannuksen synneistämme ja annoimme kastaa itsemme upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen. Jeesus ja Hänen pelastustyönsä, sijaisuhrinsa sekä ylösnousemuksensa tuli elämämme ikuisesti kestäväksi perustukseksi. Otimme samalla vastaan Raamatussa olevat ja Uuden testamentin avaamat opetukset sekä rakkauden totuuteen. 2 Kor. 3.
4. Tämä ei ole uusi opetus, vaan päin vastoin, tämä rohkaisee irrottautumaan uusista opeista ja palaamaan takaisin apostolisen ajan terveisiin opetuksiin. Ymmärrämme Jumalan tahdon, kun sydämemme on pudistettu Jeesuksen verellä ja olemme täyttyneet Pyhällä Hengellä.
5. Yhteys Raamatun suuntaviivoissa toimii. Jumalan rakkaudelle on tilaa nöyrtyneessä ja Jumalalle ehdoitta antautuneessa ihmisessä. Vilpitön usko, puhdas sydän ja hyvä omatunto on Totuuden Hengelle mieluinen toiminnan alue. Tällaiseen seurakuntaan tulee armahtava ilmapiiri.
6. Emme rakenna uskovien yhteyttä ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä.
7. Jumalan seurakunta edustaa rajatonta yhteyttä, joka on kuitenkin selkeästi rajattu rakkauden ja Raamatun opettaman totuuden sisällä vaikuttavaan uskoon.

2. LUKU
1. Kapinamielinen vastustus Jumalaa vastaan on juurineen raivattava meistä pois. Raamatun opetuksista poikkeavat käytännöt, rakenteet ja opit pitää hylätä seurakunnasta. Näin Jumalan hyvyys saa vedetyksi meidät Hänen suunnitelmaansa.
2. Mitä oli alussa, sitä tulee olla lopussakin. Mitä ei ollut alkuseurakunnassa, sitä ei tule olla nyt lopunaikanakaan. Jos ensimmäiset kristityt kuuluivat kirkkoon, tulee meidänkin kuulua; mutta koska he eivät kuuluneet kirkkoon, ei meidänkään tule kuulua.
3. Kirkkoon kuuluminen on eräs pahimpia kapinamielen ilmentymiä. Sehän rikkoo pyhien yhteyden. Se kuvastaa sydämessä olevaa kapinamieltä Raamatun opetuksia vastaan. 1:2.
4. Sovintotila Jumalan ja Hänen seurakuntansa kanssa saadaan eroamalla totaalisesti Raamatulle vieraista uskonnoista. Laitoskirkkojen- ja niihin kuulumisen hyväksyjät ja puolustajat eivät ole sovinnossa Pyhän Hengen kanssa.
5. Älä mukaudu tämän maailmanajan uskontoihin hyväksymällä niiden rakenteita tai oppeja. Älä ota osaa ja mukaudu sen paremmin juutalaisiin kuin pakanakirkkojenkaan tapoihin ja kulttuuriin. Sellaisista ei ole hyötyä aidolle kristinuskolle.
6. Kristillinen kulttuuri on vailla mitään hengellistä arvoa.
7. Ihmisperusteiset uskonnot pitää hylätä totaalisesti kaikkine sisältöineen. Jumala tahtoo johdattaa niissä olevat veljet ja sisaret oikealle tielle. He ovat meistä lähteneet. Ja nyt on palattava takaisin alkuperäisen seurakunnan yhteyteen. Uskonsunnathan ovat lahkoutuneet irti Jumalan seurakunnasta.

3. LUKU
1. Tehtävämme on koota ihmisiä Jeesukselle ja Hänen seurakuntaansa. Hän on oman seurakuntansa Ylipaimen. Lähetyskenttänämme ovat kaikki ihmisryhmät ja uskonnot. Siksi seurakunnan tilaisuuksiin ovat tervetulleita kapinamielisetkin, jotka tulevat nöyrtyen ja asettuen oppilaan paikalle.
2. Tervetuloa kaikki oppimaan alkuperäistä kristinuskoa, olitpa mistä tahansa uskonnosta, muslimi, hindu, mormooni, jehovantodistaja tai vaikka luterilainen.
3. Mikä henki sisimmässäsi on? Tarkista! Pyhän Hengen ääntä kuuleva ihminen rakastaa Raamatun opetuksiin perustuvaa uskovien yhteyttä ja ottaa vastaan tämän sanoman.
4. Toivon sinun kärsivän omantunnontuskia kunnes eroat kirkosta sekä kaikista muistakin apostolisen ajan jälkeen perustetuista uskonnoista ja palaat takaisin alkuun opissa ja käytännön toiminnassa.
5. Jos olet rehellinen ja asetut kuulemaan Hyvän Paimenen ääntä, auttaa Pyhä Henki sinut irti ekumeenisesta ja yhteiskristillisestä nimikristillisyydestä. Alkuseurakunnassa ei kukaan harrastanut yhteyttä apostolisesta uskosta luopuneiden kanssa. Kristityt olivat alkuaikana yksi joukko, jolla oli yksi oppi, yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste.
6. Alkuajan kristityt tunnustivat ainoastaan yhden seurakunnan, joka ilmeni jokaisella paikkakunnalla yhtenä pyhien paikallisseurakuntana. Samoin on oleva lopunaikana. Tunnustaudumme tähän Jumalan näkyyn.
7. Osoitamme kunnioittavamme apostolien opetusta pysymällä irti Raamatulle vieraista opeista ja käytännöistä.

4. LUKU
1. Emme ole perustaneet uutta seurakuntaa, vaan päinvastoin: olemme poistuneet uusista, apostolisen ajan jälkeen perustetuista uskonnoista, sekä palanneet takaisin ennen vuotta 100 jKr. olevaan seurakuntatotuuteen. Tähän Pyhä Henki kutsuu nyt jokaista aitoa kristittyä.
2. Jumalan tahdossa pysyminen takaa Hänen omiensa raamatullisen yhteyden. Mitä sinä tahdot? Tahdotko samaa kuin Jumala? Jos tahdot Hänen tahtonsa tapahtuvan, olet Hänen tahtonsa tiellä.
3. Eksytyksen henkivaikutus on saanut aikaan kirkot. Sama henki johdattaa ihmiset hyväksymään ekumenian ja apostolisesta uskosta luopuneen yhteiskristillisyyden. Jumala ei hyväksy hajaannusta.
4. Ekumeeninen liike ja Kirkkojen maailmanneuvosto kaikkine jäsenkirkkoineen sekä yhteiskristillisine toimintoineen ja liikkeineen on Raamatun tarkoittama ”suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistusten äiti” sekä ”riivaajien asuinpaikka”
5. Rakennamme raamatullista seurakuntaa kirkkokuntien ulkopuolella yhteyden periaatteella. Uskonsuunnat edustavat hajaannusta. Siksi emme rukoile ”eri seurakuntien” puolesta, vaikka rukoilemmekin niissä olevien veljien ja sisarten puolesta.
6. On tärkeää ymmärtää, mitä Raamattu opettaa. Mutta yhtä tärkeää on osata erottaa, mitä Raamattu EI opeta.
7. Tässä toiminnassa emme ole
– luterilaisia
– helluntailaisia
– babtisteja
– vapaakirkollisia
– adventistejä
tms. yhteiskristillisiä ja ekumeenisiä laisia ja istejä .. ym. jne
Olemme vain kristittyjä, Jeesuksen verellä ostettuja Jumalan lapsia! Siksi emme raamatullisessa toiminnassa mainosta uskonsuuntia.

Aamen.

Loppukaneetti:
Jumala siunatkoon meitä, omaa seurakuntaansa. Ottakoon Hän elämästämme pois kaiken, mikä ei ole Hänen tahtonsa mukaista; ja antakoon elämäämme kaiken, mikä on Jumalan hyvä suunnitelma meidän elämäämme varten. Näin Jumalan seurakunta saa vaeltaa hengessä.
”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa.” Gal. 5:16.

Pyhä arvokkuus

Raamattu opettaa meille kristillistä arvokkuutta, joka ilmenee hyvänä ja hillittynä käytöksenä sekä kohteliaisuutena. Muun muassa, ”etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan”. Tiit. 3:2.

”Käyttäytykää Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27.
Hyvät tavat, huomaavaisuus ja lähimmäisistä välittävä rakkaudellinen hyväntahtoisuus ja pyhä käytös kuuluu kristilliseen sivistykseen. ”Hengen hedelmät”, Gal. 5:22. tarkoittavat hyvää käytöstä. Kristittyjen tulee olla siinä esimerkillisiä. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!” Matt. 19:19. 22:39. Mark. 12:31. Luuk. 10:27. ”Sillä käskyt ”Älä tee huorin”, ”Älä tapa” , ”Älä varasta”, ”Älä himoitse” ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys.” Room. 13:9,10. Gal. 5:14. Jaak. 2:8.

Arvokkaaseen käytökseen kuuluu Raamatun opetus oikeasta suhtautumisesta esivaltaan:
”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle.” 1 Piet. 2:13.
”Kunnioittakaa kuningasta!” 1 Piet. 2:17.
”Kansasi ruhtinasta älä kiroa!” Apt. 23:5.
”Joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan.” Room. 13:2.
Hyvä käytös ei kuitenkaan tarkoita Raamatun totuudesta tinkimistä, vaan ”enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Myös esivallan edustajien tulisi olla edustavuudessaan esimerkillisiä ihmisiä, jotka ovat hillittyjä ja asiallisia. Tyyli- ja tilannetaju ei saa pettää. Presidenttimme Sauli Niinistö on onnistunut tässä kaikessa. Häntä on siksi helppo kunnioittaa.

Auktoriteetit
Uskossa olevien tulee olla esimerkillisiä suhtautumisessa auktoriteetteihin. Esim. presidenttiä, pääministeriä, sekä koko esivaltaa tulee kunnioittaa. Kunnioitus edellyttää auktoriteettiaseman ymmärtämistä ja tunnustamista. Meidät on kutsuttu olemaan rauhan ihmisiä. ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen.” Hebr. 12:14. Room. 12:18. ”Rauhan miehellä on tulevaisuus.” Psalmi 37:37.
Tehtävämme on levittää pimeään maailmaan Kristus-Valoa”..että sisälletulijat näkisivät valon.” Luuk. 11:33. Puhtaan käyttäytymisen kanssa julistamamme pelastussanoma on helpompi ottaa vastaan. Emme siis kinastele tai parjaa esimerkiksi poliitikkoja. Riitely ja kinastelu ei sovi pyhään ja arvokkaaseen käytökseen. Jeesus on esimerkkimme, ”joka ei Häntä herjattaessa herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut..” 1 Piet. 2:23. Joh. 15:20. ”Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.” 2 Tim. 2:24.

Aito nöyryys on pyhyyteen kuuluvaa arvokkuutta.
”Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle.” 1 Piet. 5:5.6.
”Etsikää Herraa kaikki maan nöyrät, te, jotka toimitte Hänen oikeutensa mukaan. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, ehkä saatte suojan Herran vihan päivänä.” Sef. 2:3.”Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa.” Jes. 29:19.
”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti. Se on hyvää ja mieluista Jumalalle, meidän pelastajallemme,joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:1-4.
”Ole itse kaikessa hyvien tekojen esimerkkinä. Opetuksesi olkoon puhdasta ja arvokasta, puheesi tervettä ja moitteetonta, niin että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole sanottavana meistä mitään pahaa.” Filip. 2:7,8.
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!”Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Matt. 25:40.
”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” 1 Piet. 1:16.

Pyhä käytös on Jumalan tahto. Näin kylvämme ympärillemme rakkautta ja sovinnollisuutta.
Jumalan seurakunnassa vallitsee keskinäisen kunnioituksen kulttuuri.

W.L.

Katso lisää aiheesta:
Juoruilun synti

Taivassanomat 2/2019

Seitsenhaarainen lampunjalka on seurakunnan symboli.

Johannes näki asian näyssään ja sai tehtäväkseen kirjoittaa seitsemään kaupunkiin, joissa kussakin oli yksi Jumalan seurakunta: ”… näin seitsemän kultaista lampunjalkaa. … Seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.” Ilm. 1:11,12,20.

Sain itsekin nähdä 1990 luvulla rukouksessa ollessani näyn lampunjalasta, joka oli pahasti vinossa, melkein kaatuneena. Mutta näyssäni se alkoi nousta. Käsitin, että kultainen lampunjalka oli Turussa oleva Jumalan seurakunta. Pian tuo näky laajeni ajatuksissani tarkoittamaan koko Suomessa olevaa seurakuntaa. Seuraavaksi ymmärsin sen pitävän sisällään maailmanlaajuisen seurakunnan, jonka Jumala tahtooo nyt uudistaa ja nostaa pystyyn jokaisella paikkakunnalla apostolisen ajan lampunjalkaseurakunniksi.

Maailman eri puolilta on tullut profetioita, että Suomesta alkaa suuri lopunajan herätys. Se alkaa siitä, kun opetus seurakunnasta korjataan raamatulliseksi, ja se nostetaan pystyyn paikkakunnittain yhdeksi, mutta monessa kokouspaikassa toimivaksi uskovien yhteydeksi. Näin näytämme valoa maailman synkkenevään yöhön. Lampunjalat tulevat loistamaan kirkkaasti, kun niissä on tuoretta Pyhän Hengen öljyä. Matt. 25:1-10.

Jokaista saman paikkakunnan kristittyä kutsutaan nyt mukaan yksi seurakunta yhdellä paikkakunnalla -periaatteella toimivaan lampunjalka-seurakuntaan. Me uskossa olevat olemme lamppuja, ”eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan (Jumalan seurakuntaan), ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville”. Matt. 5:15. Näin on Jumalan tahto. Uskoon tulossa Jeesus sytyttti meidät olemaan palavia ja loistavia lamppuja, samoin kuin oli esim. Johannes Kastaja. Hän oli ”palava ja loistava lamppu”. Joh. 5:5.

Rukoillessamme kotimaamme puolesta, emme pyri sekoittamaan valtiota ja seurakuntaa toisiinsa siten, että yrittäisimme kristillistää jumalatonta valtiota. Se ei ole mahdollista. Mutta rukoilemme hallituksen ja päättäjien puolesta siltä osin, joka koskee kristillisen seurakunnan Jumalan tahdon mukaista toimintaa, ”että saisimme viettää hiljaista ja rauhallista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti”. 1 Tim. 2:1-5. Ja rukoilemme evankelioimistyön puolesta, että suuret ihmisjoukot Suomessa ottavat yksilöinä vastaan Jeesuksen. Tässäkin asiassa alkuseurakunnan mallin tulee saada olla esimerkkinämme: ”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti. Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, jonka Hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.

Maan ääriin.

Suomi on Finland, loppumaa eli Israelista katsottuna Apt. 1:8. mainittu ”maan ääri”. Finn saattaa tässä mielessä merkitä myös ajan loppua, jolloin valtakunnan evankeliumi saatetaan täältä alkaen päätökseen.
Nyt on lopunaika, jolloin meidän tulee palata takaisin siihen herätykseen, joka alkoi ristiltä ja Jerusalemin Yläsalista. Apt. 1:13. ja 2 luku.
Sakarja profetoi lopunajan apokalyptisen sanoman pohjoisesta maasta jo noin 2500 vuotta sitten: ”Hän kutsui minut ja sanoi minulle: ”Katso, nuo jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattavat minun Henkeni lepäämään pohjoisessa maassa.” Sak. 6:8. Tämän herätyksen tuulessa ihmiset löytävät Jeesuksen Pelastajakseen. Taivaallinen virta ei jätä koskettamatta ketään. Ja Pyhä Henki johdattaa seurakuntatoiminnan takaisin alkuajan toimintamalliin. Se tapahtuu. Emmekä enää koskaan tarvitse ihmisperusteisia uskonsuuntia. Toimimme vain tässä yhdessä kasvupaikassa. Emme katso haikaillen taaksemme jättämiimme uskontoihin. ”Muistakaa Lootin vaimoa!” Luuk. 17:32.

Suuri Jerusalemin herätys alkoi 2000 vuotta sitten. Tämä aalto on saavuttanut maan ääret, Suomenkin. Nyt tämä siunauksen virta alkaa täällä loppurannalla kuohua vaahtopäitä tavoittaen kaikki ihmiset, ei yhtään vähempää. ”Viimeisinä päivinä on tapahtuva, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle.” Apt. 2:17. Tämän Jooelin 3. luvun profetia alkoi toteutua Jerusalemin Yläsalissa. Apt. 2:16. Sen tuloksena seurakuntaan tuli tuhansia pelastuneita muutamassa päivässä. Sanomaa Jeesuksesta ja ristin sijaisuhrista julistettiin. Ja piston sydämeensä saaneille annettiin ohje: ”Kääntykää ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen!” ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin 3000 henkeä.” Apt. 2:38,41. Herätys jatkui valtavalla vyöryllä . Apt. 4:4. sanoo: ”Miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.” ”Ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskoivat Herraan, miehiä ja naisia joukoittain.” Apt. 5:14. Tämä seurakunnan lisääntymisihme oli seurausta siitä, kun Jeesuksen seuraajat viipyivät joka päivä rukouksessa, kunnes saivat Pyhän Hengen tulikasteen kielilläpuhumisineen. Apt. 1:4,5. ja 2:2-4. Ja ”he pysyivät apostolien opetuksessa”. Apt. 2:42.

Sama Jerusalemin herätys on nyt siis meneillään, tällä hetkellä tässä paikassa. Tunnustaudumme olemaan mukana ainoastaan tässä herätyksessä. Siunauksen kuohut lisääntyvät herättäen aidot kristityt tähän yhteisrintamaan tavoittamaan kaikki Suomen paikkakunnat. Uskovat ensin hereille ja sitten mukaan aitoon seurakuntatoimintaan pois kaikkien nimikyltti-uskontojen jäsenyyksistä sekä osallistumisista sellaisten toimintoihin. ”Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!” Efes. 5:14. Sitten heräävät uskosta osattomat nähdessään aidon taivas-valon loistavan lampunjaloista, jotka ovat pystyssä kestävällä Jeesus-kallion perustalla.
Tässä taivaasta sytyteyssä valossa ristin veriuhrin merkitys nousee oikeaan asemaan. Pyhä Henki saa tilaa vaikuttaa ja kirkastaa Kristusta. Joh. 16:13,14.
Sana rististä on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo.


Tässä lopunajan Jerusalemin herätyksessä Jeesuksen rukous saa vastauksen: ”Että he olisivat täydellisesti yhtä!” Miksi? ”Että maailma ymmärtäisi sinun lähettäneen minut.” Joh. 17:21,23. Jeesuksen rukoukseen sisältyy siis lupaus, että ojentautuessamme Hänen tahtonsa mukaiseen uskovien yhteyteen, tulee suuri herätys ja maailma ymmärtää, että Jeesus on ainoa Pelastaja. ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani!” Joh. 14:6.
Ennen kärsimystyöttään Jeesus rukoili, ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa – jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.” Joh. 17:21-23.
Sama yhteyden opetus oli alkuseurakunnalla: ”Kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, että te kaikki olisitte yksimielisiä puheissanne ja ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta vaan että olisitte täysin yhtä ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” 1 Kor. 1:10. 2 Kor. 13:11. Filip. 2:2. ym.
Yksimielisyytemme perustuu ainaoastaan Jeesukseen ja Raamatun opetuksiin sekä alkuseurakunnan käytännön sanelemaan esimerkkiin. ”Täysin yhtä” on mahdollista toteuttaa vain tällä perustalla. Ei siis enempää tai vähempää; eikä mitään välimuotoja.

Aamen.

W.L.