Kaste kuolleiden puolesta
”Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät herää, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan? ” 1 Kor. 15:29,30. KR -33/38. Mutta, jos kuolleet heräävät, saadaanko siinä tapauksessa kasteella kuolleiden puolesta jotain aikaan? –
Paavali kirjoitti tämän Pyhän Hengen vaikutuksessa, mutta ei ottanut asiaan kantaa puolesta tai vastaan. Hän vain toteaa, että jotkut kastattivat itsensä kuolleiden puolesta. Mitä sillä saatiin aikaan, vai oliko se kokonaan turhaa, sitä ei selvästi kerrota. Kuinka yleistä sellainen tapa oli, sitäkään ei tiedetä. Sitä voimme vain arvailla 1 Kor. 15. luvun kokonaisuuden perusteella. Olettaisin kuitenkin tavan olleen jokseenkin harvinaista. Luvun pääaihe on todistaa, että Jeesuksen ylösnousemus on tapahtunut. Samoin todistetaan, että uskossa kuolleet nousevat ylös. ”Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa, turhaa myös teidän uskonne. Silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi. Olemmehan todistaneet Jumalasta, että Hän herätti Kristuksen, jota Hän ei olisikaan herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Jos kerran kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, teidän uskonne on turha ja te olette vielä synneissänne. Silloin myös Kristuksessa nukkuneet ovat kadotettuja. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia.” 1 Kor. 15:13-19.
Kuolla kastamattomana oli alkuajan kristityille vastoin tervettä uskoa oleva ajatus.
Kristinuskon keskeinen totuus on, että ristillä kuollut Jeesus on noussut ylös. Hän on kuoleman voittaja. ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm. 1:17,18. ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan Hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon.” 1 Piet. 1:3. Mikä on se ”elävä toivo”? Jeesus vastaa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Joh. 11:25,26.
Kyseessä oleva 1 Kor. 15. luku todistaa siis ylösnousemuksen todellisuudesta. ”Pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että väärintekijöiden.” Apt. 24:15,16. Joh, 5:28,29.”Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhuun.” Dan. 12:2.
Alkuajan kristityille oli siis uskoelämän keskeisenä sisältönä toivo vanhurskaiden ylösnousemuksesta. 1 Tess. 4:13-18. Heillä oli vakaa usko, että vain Jeesuksen veren kautta vanhurskautetut ja uskoon tulonsa jälkeen kastetut pääsevät vanhurskaiden ylösnousemukseen. Room. 3:23-25. sekä 6. luku. Mark. 16:16. Mutta jotkut ehtivät nukkua pois ennen kasteella käymistään. Ja koska kastamista pidettiin ehdottoman tärkeänä, joku kastatti itsensä kuolleen ystävänsä puolesta. Ajattelisin, että se tapahtui vain sellaisissa tapauksissa, joissa kuollut (esim. marttyyri) itse tahtoi kasteelle, mutta ei ehtinyt ennen kuolemaansa.
Mutta siis, tästä aiheesta ei voida tehdä oppia, koska asia on mainittu vain tässä yhdessä Raamatun kohdassa.
Tosiasia kuitenkin on se, että Uuden testamentin opetusten mukaan ei lähetyskäskyn antamisen jälkeen kukaan jäänyt kastamattomaksi. Kasteelle meneminen oli ehdotonta. ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä. Apt. 10:48. Se ei ollut ehdotus.
”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.
1 Kor. 15:29,30 todistaa siis, että alkuajan kristityt pitivät kasteelle menemistä välttämättömänä, koska Jeesus oli antanut siitä käskyn: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:16.
Lue myös: Ristin ryövärin tapaus.