Kaksi tai kolme kertaa kutsuminen

Jumalan kutsu on voimassa aina

Raamatussa ei ole opetusta, että Jumala kutsuisi ihmistä vain kaksi tai kolme kertaa, vaikka eräät niin väittävät. Sellainen uskomus on tullut ehkä Jobin kirjasta, jossa nuori Elihu neuvoi Jobia, joka oli hänen mielestään langennut pois armosta, ja jota Jumala nyt kutsui uudistumaan suhteessaan Jumalaan:
” .. niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: ’Päästä hänet joutumasta hautaan, minä olen saanut lunastusmaksun.’ Silloin hänen ruumiinsa uhkuu nuoruuden voimaa, hän PALAA TAKAISIN nuoruutensa päiviin. Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala on hänelle suosiollinen. Hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Näin Jumala PALAUTTAA ihmiselle hänen vanhurskautensa. Hän laulaa nyt muille ihmisille: ’Minä tein syntiä ja vääristin oikeuden, mutta minulle ei maksettu samalla mitalla. Hän pelasti minut joutumasta hautaan, ja henkeni saa katsella valoa.’ Jumala tekee kaiken tämän miehelle KAKSI, JOPA KOLMEKIN KERTAA (!) PALAUTTAAKSEEN hänet haudasta ja antaakseen elämän valon loistaa hänelle.” Job 33:23-30. Lue koko asia Job. 33:14-30.
”Palauttaminen” merkitsee tulemista johonkin, missä on jo ennen ollut. Ja sen armon Job siis sai. Siinä oli kysymys uskossa olevan lankeamisesta ja uudestaan nousemisesta; siis uskosta pois lankeavan ja takaisin synnin tielle lähtijän uudistumisesta ”kaksi tai kolme kertaa”. Mutta Jumalan pelastuskutsun rajoittaminen vain kahteen tai kolmeen kertaan ei ole Raamatun opetusta. Armon ovi on katuvalle ja Jeesusta avuksi huutavalle aina avoinna. Room. 10:13. 2 Kor. 6:2.
Eikä armosta pois langenneen Jumalan lapsenkaan palauttaminen ole rajattu vain kolmeen kertaan. ”Vaikka vanhurskas (uskossa oleva) kaatuisi seitsemän kertaa, hän nousee jälleen.” Sananl. 24:16.
Jeesus on itse sitoutunut omiin opetuksiinsa anteeksi antamisesta: ”Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja kysyi: ”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?” Jeesus vastasi hänelle: ”Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän..” Matt. 18:21.22. Näin Jeesuskin armahtaa meitä yhä uudestaan: ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi.” Joh. 1:16. ”Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.” Room. 5:20.

Jeesus ei kadu kutsumistaan, vaan kerran kutsuttuaan Hän pitää armokutsunsa voimassa ihmisen koko eliniän. ”Sillä Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsuaan.” Room. 11:29. ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi:” Joh. 1:16. Tuhlaajapojan armo isän kodissa on odottamassa katuvaa ja kurjaa nöyrtyvää eksynyttä niin kauan kuin elämämme jatkuu. Mutta koska kukaan ei tiedä milloin elämä päättyy, on viisasta ottaa vastaan Jumalan kutsu nyt. Hän kutsuu sinua armoliittoonsa tämän kirjoituksen kautta. Näin Raamattu sanoo: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:19,20. Nyt on Jumalan kutsun aika! Huomisesta emme tiedä. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan Hän: ”Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on sopiva aika (etsikkoaika), nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2. Jumala on siis säätänyt, että ”etsikkoaika” on silloin kun uskossa oleva esittää ihmiselle pelastuskutsun. Silloin Isä vetää ihmistä puoleensa evankeliumin kautta. Ja silloin on siis mahdollista ottaa vastaan Jeesus ja saada synnit anteeksi ja näin tulla Jumalan lapseksi. Raamattu ei tosin käytä pelastumisen ajankohdasta etsikkoaika-sanontaa. Sellaista käytettiin vain Israelin kansan kohdalla. Luuk, 19:41-44. Mutta pelastus voidaan ottaa vastaan silloin kun Jeesus kutsuu. Hän antoi meille lähetyskäskyn: ”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16. Kristinuskon alkuaikana uskoon tuleminen tapahtui siinä yhteydessä kun kristityt kertoivat ihmisille Jeesuksesta. Apt. 2:37,38. ja 41. 16:30-34. Järjestys oli aina sama: Ensin julistettiin sanomaa Jeesuksesta, joka sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan. Ja ihmisten ottaessa vastaan julistetun evankeliumin, kuulijat kääntyivät, tulivat uskoon ja antoivat kastaa itsensä upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Kaikki tapahtui samassa kääntymisprosessissa.

TUHLAAJAPOIKA -kertomus:
”Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.”
Vielä Jeesus sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, joka kuuluu minulle.’ Niin isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Muutaman päivän kuluttua nuorempi pojista kokosi kaiken, mitä omisti, ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen paheellista elämää. Kun hän oli tuhlannut kaiken, tuli siihen maahan ankara nälänhätä, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Silloin hän lyöttäytyi erään sen maan kansalaisen seuraan, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikoja paimentamaan. Hän olisi halunnut ravita itsensä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.

Silloin hän meni itseensä ja sanoi: ’Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yllin kyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’ Niin hän nousi ja lähti isänsä luo. Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi.

Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja iloitaan! Sillä tämä minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon! Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt!’ Ja he aloittivat ilonpidon.” Luuk. 15:10-24.

Weijo Lindroos

Lisää asiasta: Voivatko kaikki pelastua?