Kategoria: Taivassanomat 2026

Kaipaammeko Hengessä palavuutta?

Istun ja katselen kotona monen metrin kirjahyllyrivistöä ajatellen, mitä hyötyä niiden lukemisesta on ollut. Vain harvat kirjat ovat koskettaneet sisintäni ja saaneet sytyttää sydämessä hehkun, joka sanoo: Minä tahdon taas olla täynnä Pyhää Henkeä. Aamen Jeesus. Mikä voisikaan olla sitä tärkeämpää?

Jeesuskin tahtoo näin: ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ja kuinka tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” Luuk. 12:49. ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne. Ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Apt. 1:8. Tätä Pyhän Hengen tulemista päällemme (henkikaste) saa aikaan Pyhän Hengen sinetti sydämissämme (Efes. 1:13), kun elämme valvoen ja rukoillen.
Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.

Eikä henkikaste riitä vain yhdeksi kerraksi, vaan Jumala kehottaa meitä siihen yhä uudistuvasti. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Näin siis kirjoitettiin efesolaisille, jotka olivat tulleet uskoon, käyneet kasteella ja saaneet Pyhän Hengen kasteen ja jotka turvautuivat Karitsan veriuhrin armoon. 1 Piet. 1:18,19.

Seurakuntamme alussa se tapahtui näin: ”Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että samarialaiset olivat ottaneet vastaan (2 Kor. 6:1,2) Jumalan sanan (Apt. 8:5-8), he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen. Perille tultuaan nämä rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen, sillä Hän ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle (vaikka olivat saaneet Pyhän Hengen sinetin sydämiinsä pelastuksen vakuudeksi (Room. 8:9. 2 Kor. 1:22). Heidät oli ainoastaan kastettu (vesikasteella Apt. 8:12,16) Herran Jeesuksen nimeen. Niin apostolit panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.” Apt. 8:14-17.

Uskoon tulleina me olemme Jumalassa ja Hän on meissä! Efes. 3:17. Kol. 2:6,7. Hänellä on kaikki valta elämässäni. Joskus Hän myös näyttää voimansa ja valtansa erikoisissakin tilanteissa. Koen esim. sisimmässäni olevan Hengen voiman nousevan pintaan huomatessani jonkun kirjan tms. aivan selkeästi opettavan väärin ja ilman Pyhän Hengen vaikutusta. Sellaisen huomaaminen saa aikaan hengellisen kiivastumisen, jossa sisimpäni toteaa: ”EI asia ole noin!” Siitä sitten kumpuaa esille suora tie: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” Jes. 30:21. Näin ”Jumalan rakkaus vaatii” tekemään korjauksen. ”2 Kor. 5:14.” Näinkin voi siis saada joskus saarnan aiheen, joka siinä tapauksessa on vastine lukemaani kirjaan. ”Kun Totuuden Henki tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja Hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva.” Joh. 16:13.

Valitessasi lukemista on hyvä ensin tarkistaa, että kirjan kirjoittaja on itsekin sisällä raamatullisessa uskossa, ja että Jeesus Kristus on täyttänyt hänen mielensä sekä ajatuksensa, ja että hän on kastettu raamatullisella upotuskasteella vedessä, ja että hän kaipaa elää Hengen täyttämää kristillistä elämää yhdessä Jeesuksen kanssa.
Kaipaatko sinä?
Rukoilen tässä nyt jokaisen puolesta, joka lukee tämän kirjoituksen ja tahtoo täyttyä Pyhällä Hengellä. Pyydän Jumalaa kääntämään kasvonsa sinun puoleesi, ja katsomaan sydämeesi tutkivalla katseella sekä poistamaan sinusta kaiken, mikä ei ole Hänen tahtonsa mukaista ja mikä mahdollisesti on Pyhällä Hengellä täyttymisen esteenä. Muistathan, että olen nyt rukoillut yhdessä sinun kanssasi tätä asiaa.

”Juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus nousi seisomaan ja huusi: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.” Tämän Hän sanoi Hengestä, jonka Häneen uskovat tulisivat saamaan. Sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu.” Joh. 7:37-39.

t. Weijo Lindroos

Jerusalem kaiken keskiössä

Johannes lähettää tulevaisuuden katsauksen näkyjen maailmasta, uudesta pyhien Jerusalemista: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut. Näin myös pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna niin kuin morsian (morsian = seurakunta), miehelleen kaunistettu.” Ilm. 21:1,2. ”Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan VAIMON.” (ja mitä hän näytti?) Hän vei minut Hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, JERUSALEMIN, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan luota.” Ilm. 21:9,10. Ja mihin se laskeutui? Johannes näki ”uuden taivaan ja uuden maan.” Ilm. 21:1. Sinne laskeutui uusi Jerusalem.
Johannekselle luvattiin näyttää morsian, joka ei ollutkaan nainen, vaan Uusi Jerusalem, joka on siis Karitsan vaimo. Ja huom! Seurakunta ei enää ollutkaan morsian, koska ”Karitsan häät” olivat siinä vaiheessa jo pidetyt ja morsian oli muuttunut vaimoksi. Ilm. 19:7. Vaimo on uusi Jerusalem, ”Jumalan maja ihmisten keskellä” (Jae 3), joka laskeutuu alas taivaasta, uuteen maahan, koska ”ensimmäinen taivas ja maa ovat kadonneet..” Ilm. 21:1.
Jeesus hakee seurakuntansa ennen tuhatvuotiskautta taivaaseen. Joh. 14:3. 1 Tess. 4:13-18. Ja taivaasta seurakunta, uusi Jerusalem, laskeutuu uuteen maahan. ”Valtaistuimella istuva sanoi: ”Uudeksi minä teen kaiken”.” Ilm. 21:5.

Me elävässä uskossa Jeesukseen olevat ihmiset OLEMME jo nyt osa tätä uutta Jerusalemia. Se on Raamatun apokalyptista kuvakieltä. / Uusi elävistä kivistä (1 Piet. 2:5) rakentuva Jerusalem on seurakunta, jonka jäseniä me kaikki aidosti uskoon tulleet olemme. !!! Näiden asioiden ymmärtäminen saattaa meidät käytännön yhteyteen jo nyt. Jeesus ja Hänen sijaisuhrinsa ristillä on uskovien raamatullisen yhteyden perusta. Se on kaiken keskiö, jossa on uskovien yhdistymisen paikka. Palatessamme siihen me olemme yksi seurakunta! Mitä se merkitsee NYT? Se on sitä, että usko, jonka Jeesus aloitti Siionin vuorella olevassa Jerusalemissa, Golgatan ristillä, on palaamista Hänen tahtonsa keskipisteeseen. Olemme silloin palanneet Hänen tykönsä, Luojamme yhteyteen, turvapaikkaan, ”jota eivät Tuonelan portitkaan voita”. Joh. 16:18. ”Jotka Herran turvaavat, ovat kuin Siionin vuori. Se ei horju vaan pysyy ikuisesti.” Ps. 125:1.

Jerusalem on maailman napa, ”keskellä maata”, toimintamme keskiö. Hes. 38:12.
”Te sitä vastoin olette tulleet Siionin vuoren ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, kymmenientuhansien enkelien ja juhlajoukon luo,esikoisten seurakunnan luo, niiden, joiden nimet ovat kirjoitettuina taivaissa, Jumalan luo, joka on kaikkien tuomari, ja täydellisiksi tulleiden vanhurskaiden henkien luoja uuden liiton välimiehen Jeesuksen luo ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” Hebr. 12:22-24.

Risti on yhdistymisen paikka.

Siunaten,
Weijo Lindroos
Uudesta Jerusalemista

Saamme tässä Raamatun antamassa uutiskatsauksessa nähdä, mikä on tilanne NYT ja tulevaisuudessa:

Kuolemasta elämään

Raamattu opettaa uskoontulosta, että se on uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä, joka on Elämän Henki. Se on konkreettinen uudeksi luomistapahtuma, uuden elämän alkaminen. Olemme ”luodut Kristuksessa Jeesuksessa..” Ef. 2:10. Siirryimme Pyhän Hengen tuomaan Elämän tilaan. ”Tämän Hengen Hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,” Tiit. 3:6. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. Mutta Jumalan Pyhä Henki ON meissä, jotka otimme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi. Ef. 1:13. Jeesus päästi meidät synneistämme. Kaikki sisimpämme kammiot täyttyivät Elämällä.
Ennen uskoon tuloa olimme samassa tilassa kaikkien kanssa, jotka eivät ole tulleet uskoon, ”kuolleet rikoksiinne ja synteihinne…” Ef. 2:1-10. Pyhä Henki veti meitä puoleensa ulkoa päin. Kaipasimme armahdusta. Viimein avasimme sydämemme Hänelle. Tunnustimme syntimme ja pyysimme ne anteeksi Jeesuksen nimessä. Näin Pyhä Henki alkoi työnsä meissä sisältä käsin. Tulimme uusiksi ihmisiksi ottaessamme vastaan ylösnousseen kuoleman voittajan, Jeesuksen. Hän on Elämän tuoja, joka kärsi meille kuuluvan rangaistuksen sijaiskärsimyksellään, verellään ja kuolemallaan ristillä. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.” 2 Kor. 5:17. Vanha haudattiin kasteen hautaan. Room. 6:4.. Siinä oli taitekohta. Riisuimme pois vanhan ihmisen tekoineen, tapoineen ja ihmisineen. Ef. 4:17-32. Irrottauduimme maailman syntielämästä ja meidät liitettiin taivaalliseen ihmisjoukkoon, seurakuntaan (kreik. ekklesia, Engl. congregation). Apt. 2:40-42. Ef. 2:20-19-22.
– Ekklesia on Raamatun käyttämä sana uskovien yhteisöstä. Mm. Matt. 16:18. Ekk = ulos, leesia = kutsutut. Sen merkitys on, että uskoon tulleet ovat antaneet pelastaa itsensä ulos maailman syntielämästä (Apt. 2:40), ja sitten kokoontuneet yhteen syntitilasta vapautettuina. Apt. 2:42. –
^”Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen, on kastettu Hänen kuolemaansa?” Room. 6:1-4. Jeesus ansaitsi meille kuoleman pois synnistä. Room. 6:22.

Irti vääristä yhteyksistä.
”Älkää suostuko kantamaan vierasta iestä yhdessä niiden kanssa, jotka eivät usko. Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valolla ja pimeydellä? Miten Kristus ja Beliar sopivat yhteen? Tai mitä yhteistä uskovalla on sen kanssa, joka ei usko? Miten sopivat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ”Minä olen asuva heissä ja kulkeva heidän keskellään. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.” Sen tähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä koskeko saastaiseen, niin minä otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Isänne, ja teistä tulee minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.” 2 Kor. 6:14-18.
”Autuas se ihminen, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa, vaan on mieltynyt Herran opetuksiin ja tutkii sitä päivin ja öin.” Psalmi 1. / ”Viini on pilkkaaja, väkijuoma metelöitsijä: ei ole viisas kukaan, joka niistä hoipertelee.” Sananl. 20:1.
”Älkää eksykö! Huono seura hyvät tavat turmelee. Raitistukaa oikealla tavalla älkääkä tehkö syntiä.” 1 Kor. 15:33,34. ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä.” Ef. 5:18.

Myös uskonnollisista ihmisistä tulee erota elleivät he tahdo tulla elävään uskoon ja erota uskonnoistaan. ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon! (= kirkkouskonto, church) Siitä on tullut riivaajien asuinpaikka ja kaikkien saastaisten henkien tyyssija, kaikkien saastaisten lintujen ja kaikkien saastaisten ja vihattavien petojen pesäpaikka. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet (= kansankirkko), maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta hänen kanssaan, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen ylellisyytensä runsaudesta.” Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan, sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” Ilm. 18:2-5.
Emmehän voi olla yhteydessä riivaajien kanssa. ”Minä en tahdo teidän tulevan osallisiksi riivaajista.” 1 Kor. 10:20.
”Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää, saattakaa oikeus voimaan portissa” Aam. 5:15.

Uuden Elämän tielle kuuluu ikuisen elämän pyhä sisältö, pyhät ja vanhurskaat ajatukset, sanat ja teot. Ef. 4:17-32. Matt. 6:33.
”Minä olen Tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6.

”Minä olen Tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani.”

Joh. 14:6.

Kiitos Jeesus, että autat meidät irti pahasta ja pysymään ikuisessa Elämässä.

Weijo Lindroos

Linkissä tarkennusta:
Taivassanomat 3/2016