”Menkääkaikkeen maailmaanja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16.
Missä siis tulee kertoa Jeesuksesta? Vastaus on, että sanoma Jeesuksesta tulee kerto kaikissa maailman paikoissa ja kaikenlaisille ihmisille. Evankeliumin osoite on siis jokainen ihminen, missä tahansa hän onkin. Jokaisen tulee kuulla sanomaa Jeesuksesta ja ristintyöstä. Matt. 24:14. Raamatussa on monta esimerkkiä, miten uskovat menivät, niin kuin Jeesus oli lähetyskäskyssään opettanut: Tehkää opetuslapsia. Kastakaa uskoon tulleet, ja ”opettakaa heitäpitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:18-20, Luuk. 24:45-48. Joh. 20:21,22. Apt. 1:8. 2:38,41,42. 26:17.18. Näin tapahtuu opetuslapseksi tuleminen.
Evankelioiminen ja uskoon tuleminen tapahtui siellä missä uskovat liikkuivat ja tapasivat ihmisiä. Uskoon tulleina heidät tuotiin uskovien kotikokouksiin saamaan opetusta ja vahvistumaan sekä kasvamaan uskossaan. ”.. että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeään kohtaan kaikissa pakanakansoissa.”
KORNELIUKSEN KOTIKOKOUS Se oli eräs herätyskokouksen paikka. Apt. 10. Siellä oli koolla suuri joukko etsiviä sieluja, jotka olivat tulleet paikalle kuulemaan armon ja totuuden pelastussanomaa. Apt. 11:14,15. Ja siellä Pietari puhui Hengessä palavana. Sen johdosta kaikki kuulijat saivat kokea uskoon tulemisen: ”Kun Pietari vielä tätä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka olivat sanaa kuulemassa. Kaikki ne uskovat, jotka olivat ympärileikattuja ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoiden päälle, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari sanoi: ”Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hänkäskikastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Apt. 10:43-48. 1 Kor. 2:1-5.
ATEENASSA Paavali ”keskustelisynagogassajuutalaisten ja jumalaapelkäävien kanssa jajoka päivätorillaniiden kanssa, jotka sattuivat siellä olemaan”. Apt. 17:17. Tori on edelleen hyvä paikka kohdata ihmisiä. Mutta uudelle paikkakunnalle mennessään Paavali etsi ensin juutalaisten synagogan. Miksi? Raamattu opettaa toimimaan näin: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo,juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.” Room. 1:16. Ateenassa julistuspaikka laajeni: ”He ottivat hänet mukaansa, veivätAreiopagilleja sanoivat: ”Saisimmeko tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä julistat? Sinä esität outoja asioita meidän kuultavaksemme. Tahdomme siis tietää, mitä ne oikein ovat.” .. ”Muutamat miehet liittyivät häneen ja tulivat uskoon.” Apt. 17:19,20 ja 34. Areiopagi oli arvokas kokoontumispaikka, jossa toimi mm. korkein oikeus ja neuvosto. Näin Jumala johdatti Paavalin julistamaan maailmankaikkeuden arvokkaimman sanoman Areiopagilta, joka oli filosofian ja sivistyksen paikka. Nyt siitä tuli kristillisen sanoman keskipiste. Sieltä se onkin kaikunut tänne 2000 vuoden päähän. Apt. 17:16-34.
”Kaikkeen maailmaan” tarkoittaa, että emme tarvitse mitään erityistä paikkaa, vaan etsimme ihmisiä, missä heitä tapaammekin. Ei ole ns. pyhiä paikkoja, joihin evankelioiminen ym. hengellinen toiminta tulisi keskittää, esim. kirkkoihin. Raamattu ei opeta sellaista. Joh. 4:20-24. Ja kaikki uskonnot ovat lähetyskohteitamme.
Kotikokoukset ovat lähes tarpeettomia jos niille ei aseteta samaa sisältöä, mikä niillä alussa oli. Nykyiset kotikokouksemme ovat siis jatke sille seurakuntatoiminnalle, joka alkoi ristintyön jälkeen jolloin Jumalan seurakunta oli perustettu ja lähetyskäsky oli annettu. Mark. 16:15,16. Ensinnäkin on katsottava keitä niissä tilaisuuksissa alussa kokoontui. He olivat Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset, ensin ”noin satakaksikymmentä henkeä”(Apt. 1:13,15), jotka alkoivat lisääntyä niin että heitä oli lopulta ”kymmenin tuhansin”: Apt. 21:20.
Ensimmäiset Jeesuksen opetuslapset opettivat opetuslapsena olemisen merkitystä, jonka olivat oppineet Herralta itseltään, että jokaisen tulee antaa Pyhän Hengen johdattaa koko elämänsä oikeaksi. Joh. 16:13. Se tapahtuu ottamalla vastaan opetusta ja esimerkkiä vain Jeesukselta. Hänen opetuksensa ovat Raamatun Uudessa testamentissa. Esimerkkinä mm. että kaikki ensimmäiset kristityt olivat uskoon tulonsa jälkeen kastettuja. Yhtäkään kastamatonta ei ollut heidän joukossaan. Apt. 10:48.
Pietari opetti kolmelletuhannelle ensimmäiselle uskoon tulleelle ja sen jälkeen kastetuille Raamatun oppia, joka on edelleen voimassa, Jeesuksen tulemiseen asti: ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:41,42. Tämä sivusto, jolla nyt olet, opettaa samaa alkuperäistä kristinuskoa. Kotikokoukset ovat siis tarkoitetut pysyväksi kokousmalliksi kaikkien aikojen kaikille uskoon tulleille. Emme osallistu uskonsuuntien kokouksiin. Alkuseurakunnan uskovathan eivät olleet minkään nykyisen nimikyltin alla toimivia eriseuraisuuden harjoittajia. He kaikki tiesivät olevansa Kristuksen ruumis, ekklesia, seurakunta. Ja he ymmärsivät, ettei Jumala asu käsin tehdyissä kirkkohuoneissa ja temppeleissä. Hän asuu omiensa sydämissä, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi ja joilla on elämänyhteys Jeesuksen kanssa, ja jotka eivät hyväksy puoluemielisyyttä, 1 Kor. 1:10-13, ja 3:3-6.
Nämä ovat Jumalan seurakunnan kokouksia. Korinttin seurakunnan kotikokouksiin kirjoitettiin: ”Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, kutsutuille pyhille ja kaikille, jotka huutavat avuksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikilla paikkakunnilla, niin omillaan kuin meidänkin. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” 1 Kor. 1:2,3. Olemme tämän kuten muidenkin Raamatun kirjeiden vastaan ottajien joukossa. Ja näin meidän kotikokoustemme hengellinen alue on rajattu Raamatun opetuksilla. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Ulkopuolella olevat autamme Jumalan alueelle.
Ei lisäyksiä Raamattuun Nykyään on lähes muotia tuoda jos jonkinlaista lisäystä ja poistoa Raamattuun. Raamatun 66 kirjaa yritetään mitätöidä väittämällä, että se ja se kirja ei kuulu kaanoniin, ja toisaalta taas on joku kirja on muka jätetty sieltä pois. Mutta miten sellaisessa opetusyhteydessä voitaisiin määritellä, MISSÄ SANASSA uskovien tulisi pysyä?
Apostolisen ajan lopussa, noin vuonna 100 jKr. oli seurakunta kaikilta osin valmis. Siihen ei enää saanut tehdä muutoksia. Lopussa on piste. ”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Ilm. 22:18,19. ”Ei yli sen mikä on kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. 2 Piet. 3:15.16. 1 Tess. 2:13. 2 Tess. 1:7-10.
Kaanon oli valmis. Myöhemmin nämä apostolisena aikana syntyneet Uuden liiton pyhät Kirjoitukset (27 Kirjaa) koottiin yksien kansien väliin ja yhdistettiin Vanhaan testamenttiin (39 Kirjaa). Tämä Jumalan seurakunnalla alusta asti ollut yhtenäinen kirjakokoelma, Raamattu, kirjojen Kirja on 66. Kirjan Raamattukirjasto. Tähän sisältöön kuuluu opetus: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” Matt. 24:35. Tämä on Jumalan sana. Ja kirkkoa ei silloin ollut, joten jokaisen on helppo ymmärtää, että kirkko on kaikilta osin Raamatun ulkopuolinen laitos. Emme siksi kysy epäraamatullista kysymystä: ”Pitääkö erota kirkosta?” Kysymme raamatullisesti: ”Opettaako Raamattu liittymään kirkkoon?” Ja koska sellaista opetusta ei löydy Raamatusta, emme voi kuulua kirkkoon.
”Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä JA Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.” Joh. 3:3-7. Jeesus siis opettaa, että ihmiseksi syntyneiden tulee syntyä uudesti ”vedestä ja Hengestä”. Ja vaikka uudestisyntyminen on yksi ja kertakaikkinen tapahtuma, on siinä paljon taivaasta tullutta opetussisältöä, ”sanan vettä”. Eikä vedestä ja Hengestä syntyminen ole vaikeaa, vaikka siihen sisältyykin paljon koko eliniän kestävää oppimista siitä, mitä uskoon tulossa on tapahtunut.
Uudestisyntyminen ylhäältä tarkoittaa, että se tapahtuu Jumalan vaikutuksesta. Siihen ei riitä parhaatkaan ihmiskeinot tai maalliset vaikutukset ja ideologiset uskonnot. Aitoa uskoon tulemista ei ole ilman uudestisyntymistä. ”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä” eli ylhäältä Taivaasta, ei hän pääse taivaaseen.
Ymmärrämme, että Hengestä syntyminen tarkoittaa uuden Hengen saamista. Se on yhtä kuin siirtyminen Jeesuksen Elämän yhteyteen. Hän on Tie, Totuus ja ELÄMÄ. Joh. 14:6. Tätä Elämää tarkoittaa Pyhän Hengen tuleminen ihmisen sydämeen. Sitä on Hengestä syntyminen. Jeesus tulee elämäksemme. Tätä profeetta Hesekiel kuvaa ennustaessaan, miten Israelin kansalaiset tulevat tämän saamaan lopunaikana:”… ja vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte. Minä puhdistan teidät kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista jumalankuvistanne. Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan.” Hes. 36:25-27. Filip. 2:13. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9 b. Pyhä Henki tulee sydämeen silloin kun ihminen nöyrtyy ja katuu syntielämäänsä sekä pyytää, että Jeesus antaa synnit anteeksi. Tämä on sovinnon tekeminen Jumalan kanssa, siirtyminen syntitilasta armon tilaan. Tee siis sovinto Jumalan kanssa. Job. 22:21-29. Näin Jeesuksesta tulee pelastajasi ja henkilökohtainen hyvä Vapahtajasi ja elämäsi Herra. Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämeesi Pyhän Hengen kautta. Room. 5:5 b. Tästä alkaa uudestisyntyneen ihmisen kasvu uskossa. Kol. 1:28. Ja Jeesus, seurakunnan hyvä Paimen, pitää huolta omistaan loppuun asti. Hän antaa ymmärrystä suurten ja pyhien asioiden käsittämiseen.
Mitä tarkoittaa VEDESTÄ syntyminen ! ? Uudestisyntymisen sisältöön kuuluu myös Hengestä syntymisen lisäksi ”VEDESTÄ” syntyminen: ”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Joh. 3:5. Jeesus kohdistaa opetuksensa tässä ihmiseksi jo syntyneille, joten luonnollisesta uudestaan syntymisestä äidin kohdusta ei siis ole kysymys. Joh. 3:4. Eikä tässä tarkoiteta myöskään lapsikastetta, eikä mitään muitakaan vesikasteita. Heti seuraavassa luvussa Jeesus opettaa asiaa puhumalla ”elävästä vedestä” (Joh. 4:10), joka on yhteydessä vedestä syntymiseen. ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” Joh. 4:14. Uudestisyntyneen ihmisen sisimpään, elämän keskukseen, tulee Elävän veden lähde. Sen muodostumiseksi tarvitaan siis Sanan ”vettä” eli Raamatun opetusta. Sen merkitystä Raamattu opettaa erilaisilla vertauskuvilla, esim.: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta( = Sananvedellä pesten), ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman.” Ef. 5:25-27. Näin seurakunta on jokaisen yksilön kohdalta ottanut vastaan pyhät ja kalliit Raamatun opetukset. ”Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta siemenestä vaan katoamattomasta, Jumalan ELÄVÄN ja pysyvän SANAN KAUTTA.” 1 Piet. 1:23. 1 Piet. 1:3,4. ”Tahtonsa mukaan Hän synnytti meidät totuuden sanalla..” Jaak. 1:18. ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2. Sanan opetusten vastaan ottaminen on koko loppuelämämme projekti. 2 Kor. 7:1. Joh. 3:5. on siis kysymys Sanan kautta uudestisyntymisestä. ”Sanan vesi” muuttaa mielemme ja asenteemme Jumalan tahdon mukaisiksi: ”Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.” Ps. 40:9. Jumalan tahto tulee sydämeemme. 1 Kor. 2:16. Se ei tapahdu hetkessä eikä muutamassa päivässä, vaan on loppuelämän ihana elämän sisältö. Se alkaa uskoon tulon alussa tapahtuvassa mielenmuutoksessa. ”Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.” Room. 10:17. Lue koko asia jakeista 9-17. – ”Kääntykää”, eli kreikaksi metanoia, mielenmuutos. Apt. 2:38. – Näin voimme ”oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Näin te tulette täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Efes. 3:19. ”Niin kuin vastasyntyneet lapset janotkaa sanan väärentämätöntä maitoa, jotta te sen avulla kasvaisitte pelastukseen.” 1 Piet. 2:2.
VESIKASTE? Joh. 3:3-5. oleva uudestisyntymisen opetus ei tarkoita vesikastetta. Se opetetaan muualla Raamatussa. ”Ottakoon kukin teistä kasteen (vedessä) Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 2:38. Näin apostolit alkoivat alussa toimia Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti. Mark. 16:15,16. Kaikki uudestisyntyneet pitää kastaa Raamatun mukaisesti upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Näin saamme omaksua asemamme, jota Raamattu nimittää ”KRISTUKSESSA” olemiseksi. 2 Kor. 5:17. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29. Kaikille kuuluu sama pelastus. Kukaan uskoon tullut ei seurakunnan alkuaikana jäänyt kastamatta vedessä. Mutta Joh. 3:5. mainittu ”vedestä syntyminen” ei siis tarkoita vesikastetta. Vesikastekin kyllä pitää sisällään pelastusprosessiin kuuluvia asioita. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan..” Ja meidät on kasteessa ”yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa..” Room. 6:3-11. ”Uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25. ”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16. ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen Hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,” Tiit. 3:4-6. Jeesus tahtoo kastaa omansa ”Pyhällä Hengellä ja tulella”. Matt. 3:11. Apt. 1:5. ”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena. Se ei ole lihan saastan poistamista vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.” 1 Piet. 3:21.
Jeesus ja Hänen sijaisuhrinsa Golgatan ristillä on kaiken keskus! Ja Raamatun opetukset ovat elämäämme suojelevia pyhiä armon sanoja. Ne kaikki tarvitaan ollaksemme siinä uskossa, jota Raamattu opettaa.
On joitakin uskovia, jotka ovat riitaisuuden tai muun synnin tähden lähteneet pois uskovien yhteydestä. Mutta Jumala on armollinen ja kutsuu eksynyttä takaisin, korjaamaan välit toistensa kanssa. ”Kadonneet minä etsin, eksyneet minä tuon takaisin..” Hes. 34:16. Jumalalla on hyvät armon ajatukset kaikkia kohtaan. Hän ei sinua hylkää eikä jätä. Jeesuksen kärsimystyö ja sijaisuhri ristillä takaa jokaiselle uuden armon. Synti pyyhitään pois ja Raamatun opettama uskovien yhteys palautetaan. Tämä palaamiskutsu koskee myös niitä, jotka ovat suurenakin joukkona erkaantuneet Jumalan tahdon mukaisesta uskovien yhteydestä.
Tuhlaajapoikakertomus (Luuk. 15:10-32) on hyvä esimerkki oikeasta asenteesta. Hän jätti isän kodin (vertaus seurakunnasta). Hän tuhlasi kaiken ja oli lopulta elämänsä raunioilla ikävissään, onneton, kärsivä ”Isän kodin” lapsi syntimaailman sikakaukaloilla. Elämä oli tyhjää, tarkoituksetonta ja surkeaa. Lopulta hän nöyrtyi ja päätti: ”Minä nousen ja menen ”Isäni” luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi.” Luuk. 15:18. Hän teki päätöksen palata. Vertauksessa ”Isä” merkitsee Taivaan Isää, Jumalaa. Tuhlaajapoika tiesi ”Isän kodin” periaatteet, että isän kodista syntitielle lähtemistä pitää katua, ja virheet pitää tunnustaa ja hylätä sekä korjata tilanne kaikilta osin. Niin hän teki. Ja kun tuhlaajapoika sitten nöyrtyneenä, kaiken menettäneenä palasi takaisin, hän tunnusti ensitöikseen Isänsä edessä syntinsä: ”Minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi..” Luuk. 15:21. Mutta ”Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä..” ja armahti hänet. Kaikki entinen oli siinä hetkessä unohdettu. Hän oli palannut Isän kotiin ja veljiensä yhteyteen. Isän koti tarkoittaa nyt samaa mitä se tarkoitti alussa, eli raamatulliseen kotikokoustoimintaan palaamista ja yhteyttä rikkovien sikakaukaloiden jättämistä.
Näin tulee toimia seurakunnassa, ekklesiassa. Ei olisi oikein tulla takaisin yhteyteen katumatta ja ilman nöyrtymistä ja parannusta. Jos yhteyteen takaisin haluava hyväksytään ilman edellä mainittua tuhlaajapojan esimerkkitapausta, on varmaa, että se ei onnistu, vaan synti jää vaikuttamaan seurakunnan ilmapiiriin, eikä Pyhä Henki saa vapaasti toimia. Seurakuntalaisilla tulee olla puhtaat välit, ensinnäkin Jumalaan, ja sitten toisiinsa, mutta myös selkeä pesäero epäraamatullisiin kirkkokuntiin. Missä tahansa kristityt kokoontuvatkin, heidän tulee tunnustaa olevansa yhden Jumalan seurakunnan yhteydessä. Tähän ”Isän kodin” yhteyteen Pyhä Henki tahtoo meidät johdattaa. Apt. 2:41,42.
Istun ja katselen kotona monen metrin kirjahyllyrivistöä ajatellen, mitä hyötyä niiden lukemisesta on ollut. Vain harvat kirjat ovat koskettaneet sisintäni ja saaneet sytyttää sydämessä hehkun, joka sanoo: Minä tahdon taas olla täynnä Pyhää Henkeä. Aamen Jeesus. Mikä voisikaan olla sitä tärkeämpää?
Jeesuskin tahtoo näin: ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ja kuinka tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” Luuk. 12:49. ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne. Ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Apt. 1:8. Tätä Pyhän Hengen tulemista päällemme (henkikaste) saa aikaan Pyhän Hengen sinetti sydämissämme (Efes. 1:13), kun elämme valvoen ja rukoillen. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.
Eikä henkikaste riitä vain yhdeksi kerraksi, vaan Jumala kehottaa meitä siihen yhä uudistuvasti. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Näin siis kirjoitettiin efesolaisille, jotka olivat tulleet uskoon, käyneet kasteella ja saaneet Pyhän Hengen kasteen ja jotka turvautuivat Karitsan veriuhrin armoon. 1 Piet. 1:18,19.
Seurakuntamme alussa se tapahtui näin: ”Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että samarialaiset olivat ottaneet vastaan (2 Kor. 6:1,2) Jumalan sanan (Apt. 8:5-8), he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen. Perille tultuaan nämä rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen, sillä Hän ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle (vaikka olivat saaneet Pyhän Hengen sinetin sydämiinsä pelastuksen vakuudeksi (Room. 8:9. 2 Kor. 1:22). Heidät oli ainoastaan kastettu (vesikasteella Apt. 8:12,16) Herran Jeesuksen nimeen. Niin apostolit panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.” Apt. 8:14-17.
Uskoon tulleina me olemme Jumalassa ja Hän on meissä! Efes. 3:17. Kol. 2:6,7. Hänellä on kaikki valta elämässäni. Joskus Hän myös näyttää voimansa ja valtansa erikoisissakin tilanteissa. Koen esim. sisimmässäni olevan Hengen voiman nousevan pintaan huomatessani jonkun kirjan tms. aivan selkeästi opettavan väärin ja ilman Pyhän Hengen vaikutusta. Sellaisen huomaaminen saa aikaan hengellisen kiivastumisen, jossa sisimpäni toteaa: ”EI asia ole noin!” Siitä sitten kumpuaa esille suora tie: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” Jes. 30:21. Näin ”Jumalan rakkaus vaatii” tekemään korjauksen. ”2 Kor. 5:14.” Näinkin voi siis saada joskus saarnan aiheen, joka siinä tapauksessa on vastine lukemaani kirjaan. ”Kun Totuuden Henki tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja Hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva.” Joh. 16:13.
Valitessasi lukemista on hyvä ensin tarkistaa, että kirjan kirjoittaja on itsekin sisällä raamatullisessa uskossa, ja että Jeesus Kristus on täyttänyt hänen mielensä sekä ajatuksensa, ja että hän on kastettu raamatullisella upotuskasteella vedessä, ja että hän kaipaa elää Hengen täyttämää kristillistä elämää yhdessä Jeesuksen kanssa. Kaipaatko sinä? Rukoilen tässä nyt jokaisen puolesta, joka lukee tämän kirjoituksen ja tahtoo täyttyä Pyhällä Hengellä. Pyydän Jumalaa kääntämään kasvonsa sinun puoleesi, ja katsomaan sydämeesi tutkivalla katseella sekä poistamaan sinusta kaiken, mikä ei ole Hänen tahtonsa mukaista ja mikä mahdollisesti on Pyhällä Hengellä täyttymisen esteenä. Muistathan, että olen nyt rukoillut yhdessä sinun kanssasi tätä asiaa.
”Juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus nousi seisomaan ja huusi: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.” Tämän Hän sanoi Hengestä, jonka Häneen uskovat tulisivat saamaan. Sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu.” Joh. 7:37-39.
Johannes lähettää tulevaisuuden katsauksen näkyjen maailmasta, uudesta pyhien Jerusalemista: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut. Näin myös pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna niin kuin morsian (morsian = seurakunta), miehelleen kaunistettu.” Ilm. 21:1,2. ”Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan VAIMON.” (ja mitä hän näytti?) Hän vei minut Hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, JERUSALEMIN, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan luota.” Ilm. 21:9,10. Ja mihin se laskeutui? Johannes näki ”uuden taivaan ja uuden maan.” Ilm. 21:1. Sinne laskeutui uusi Jerusalem. Johannekselle luvattiin näyttää morsian, joka ei ollutkaan nainen, vaan Uusi Jerusalem, joka on siis Karitsan vaimo. Ja huom! Seurakunta ei enää ollutkaan morsian, koska ”Karitsan häät” olivat siinä vaiheessa jo pidetyt ja morsian oli muuttunut vaimoksi. Ilm. 19:7. Vaimo on uusi Jerusalem, ”Jumalan maja ihmisten keskellä” (Jae 3), joka laskeutuu alas taivaasta, uuteen maahan, koska ”ensimmäinen taivas ja maa ovat kadonneet..” Ilm. 21:1. Jeesus hakee seurakuntansa ennen tuhatvuotiskautta taivaaseen. Joh. 14:3. 1 Tess. 4:13-18. Ja taivaasta seurakunta, uusi Jerusalem, laskeutuu uuteen maahan. ”Valtaistuimella istuva sanoi: ”Uudeksi minä teen kaiken”.” Ilm. 21:5.
Me elävässä uskossa Jeesukseen olevat ihmiset OLEMME jo nyt osa tätä uutta Jerusalemia. Se on Raamatun apokalyptista kuvakieltä. / Uusi elävistä kivistä (1 Piet. 2:5) rakentuva Jerusalem on seurakunta, jonka jäseniä me kaikki aidosti uskoon tulleet olemme. !!! Näiden asioiden ymmärtäminen saattaa meidät käytännön yhteyteen jo nyt. Jeesus ja Hänen sijaisuhrinsa ristillä on uskovien raamatullisen yhteyden perusta. Se on kaiken keskiö, jossa on uskovien yhdistymisen paikka. Palatessamme siihen me olemme yksi seurakunta! Mitä se merkitsee NYT? Se on sitä, että usko, jonka Jeesus aloitti Siionin vuorella olevassa Jerusalemissa, Golgatan ristillä, on palaamista Hänen tahtonsa keskipisteeseen. Olemme silloin palanneet Hänen tykönsä, Luojamme yhteyteen, turvapaikkaan, ”jota eivät Tuonelan portitkaan voita”. Joh. 16:18. ”Jotka Herran turvaavat, ovat kuin Siionin vuori. Se ei horju vaan pysyy ikuisesti.” Ps. 125:1.
Jerusalem on maailman napa, ”keskellä maata”, toimintamme keskiö. Hes. 38:12. ”Te sitä vastoin olette tulleet Siionin vuoren ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, kymmenientuhansien enkelien ja juhlajoukon luo,esikoisten seurakunnan luo, niiden, joiden nimet ovat kirjoitettuina taivaissa, Jumalan luo, joka on kaikkien tuomari, ja täydellisiksi tulleiden vanhurskaiden henkien luoja uuden liiton välimiehen Jeesuksen luo ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” Hebr. 12:22-24.
Risti on yhdistymisen paikka.
Siunaten, Weijo Lindroos Uudesta Jerusalemista
Saamme tässä Raamatun antamassa uutiskatsauksessa nähdä, mikä on tilanne NYT ja tulevaisuudessa:
Raamattu opettaa uskoontulosta, että se on uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä, joka on Elämän Henki. Se on konkreettinen uudeksi luomistapahtuma, uuden elämän alkaminen. Olemme ”luodut Kristuksessa Jeesuksessa..” Ef. 2:10. Siirryimme Pyhän Hengen tuomaan Elämän tilaan. ”Tämän Hengen Hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,” Tiit. 3:6. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. Mutta Jumalan Pyhä Henki ON meissä, jotka otimme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi. Ef. 1:13. Jeesus päästi meidät synneistämme. Kaikki sisimpämme kammiot täyttyivät Elämällä. Ennen uskoon tuloa olimme samassa tilassa kaikkien kanssa, jotka eivät ole tulleet uskoon, ”kuolleet rikoksiinne ja synteihinne…” Ef. 2:1-10. Pyhä Henki veti meitä puoleensa ulkoa päin. Kaipasimme armahdusta. Viimein avasimme sydämemme Hänelle. Tunnustimme syntimme ja pyysimme ne anteeksi Jeesuksen nimessä. Näin Pyhä Henki alkoi työnsä meissä sisältä käsin. Tulimme uusiksi ihmisiksi ottaessamme vastaan ylösnousseen kuoleman voittajan, Jeesuksen. Hän on Elämän tuoja, joka kärsi meille kuuluvan rangaistuksen sijaiskärsimyksellään, verellään ja kuolemallaan ristillä. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.” 2 Kor. 5:17. Vanha haudattiin kasteen hautaan. Room. 6:4.. Siinä oli taitekohta. Riisuimme pois vanhan ihmisen tekoineen, tapoineen ja ihmisineen. Ef. 4:17-32. Irrottauduimme maailman syntielämästä ja meidät liitettiin taivaalliseen ihmisjoukkoon, seurakuntaan (kreik. ekklesia, Engl. congregation). Apt. 2:40-42. Ef. 2:20-19-22. – Ekklesia on Raamatun käyttämä sana uskovien yhteisöstä. Mm. Matt. 16:18. Ekk = ulos, leesia = kutsutut. Sen merkitys on, että uskoon tulleet ovat antaneet pelastaa itsensä ulos maailman syntielämästä (Apt. 2:40), ja sitten kokoontuneet yhteen syntitilasta vapautettuina. Apt. 2:42. – ”Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen, on kastettu Hänen kuolemaansa?” Room. 6:1-4. Jeesus ansaitsi meille kuoleman pois synnistä. Room. 6:22.
Irti vääristä yhteyksistä. ”Älkää suostuko kantamaan vierasta iestä yhdessä niiden kanssa, jotka eivät usko. Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valolla ja pimeydellä? Miten Kristus ja Beliar sopivat yhteen? Tai mitä yhteistä uskovalla on sen kanssa, joka ei usko? Miten sopivat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ”Minä olen asuva heissä ja kulkeva heidän keskellään. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.” Sen tähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä koskeko saastaiseen, niin minä otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Isänne, ja teistä tulee minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.” 2 Kor. 6:14-18. ”Autuas se ihminen, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa, vaan on mieltynyt Herran opetuksiin ja tutkii sitä päivin ja öin.” Psalmi 1. / ”Viini on pilkkaaja, väkijuoma metelöitsijä: ei ole viisas kukaan, joka niistä hoipertelee.” Sananl. 20:1. ”Älkää eksykö! Huono seura hyvät tavat turmelee. Raitistukaa oikealla tavalla älkääkä tehkö syntiä.” 1 Kor. 15:33,34. ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä.” Ef. 5:18.
Myös uskonnollisista ihmisistä tulee erota elleivät he tahdo tulla elävään uskoon ja erota uskonnoistaan. ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon! (= kirkkouskonto, church) Siitä on tullut riivaajien asuinpaikka ja kaikkien saastaisten henkien tyyssija, kaikkien saastaisten lintujen ja kaikkien saastaisten ja vihattavien petojen pesäpaikka. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet (= kansankirkko), maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta hänen kanssaan, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen ylellisyytensä runsaudesta.” Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan, sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” Ilm. 18:2-5. Emmehän voi olla yhteydessä riivaajien kanssa. ”Minä en tahdo teidän tulevan osallisiksi riivaajista.” 1 Kor. 10:20. ”Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää, saattakaa oikeus voimaan portissa” Aam. 5:15.
Uuden Elämän tielle kuuluu ikuisen elämän pyhä sisältö, pyhät ja vanhurskaat ajatukset, sanat ja teot. Ef. 4:17-32. Matt. 6:33. ”Minä olen Tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6.
”Minä olen Tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani.”
Joh. 14:6.
Kiitos Jeesus, että autat meidät irti pahasta ja pysymään ikuisessa Elämässä.
