Osia Weijo Lindroosin elämästä
Olin ilman Jeesusta jumalaton ihminen lapsuudesta alkaen lähes kolmekymppiseen asti. Kuuluin myös luterilaiseen kirkkoon. En ollut kovinkaan kiinnostunut uskonnosta. Olin luterilainen pakana ja nimikristitty (Ilm. 3:1), ”kuollut rikoksiini ja synteihini”. Ef. 2:1-9. Minut oli kastettu sylilapsena ja nimeni oli liitetty kirkonkirjoihin vastoin omaa tahtoani.
Kävin myös luterilaisen rippikoulun. Se kuului silloin ajan tapaan.
Konfirmaatiotilaisuudessa meidät, lähes pilkkamielellä olevat teinit, ohjattiin ottamaan ehtoollista. Sellainen oli silloin ja on edelleen pyhien asioiden häpäisemistä. Ehtoollinenhan kuuluu ainoastaan uskoon tulleille, Jumalan lapsille, jotka ovat kastetut raamatullisella upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Näin Raamattu opettaa. Apt. 2:41,42.
Rippitilaisuudesta lähdimme jatkoille nuorten juomabileisiin. Se oli nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se oli samalla myös vakavaa jumalanpilkkaa rippikoulun järjestäneiden taholta. Meitä ei missään vaiheessa kehotettu ottamaan vastaan pelastusta Jeesuksessa. 2 Kor. 6:1,2. Kukaan ei kertonut, että meillä olisi mahdollisuus saada syntimme anteeksi ja tulla oikeasti Jumalan lapsiksi eli uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3. Ristin sijaisuhrista ja sovintoveren armosta ei puhuttu, koska kirkkopapit eivät itsekään olleet raamatullisessa uskossa Jeesukseen.
Normaali ajattelulla varustettu ihminen ei voi uskoa luterilaista sakramentalismia, että joku olisi muka uudestisyntynyt ja saanut Pyhän Hengen lapsikasteessa! Sellainen on taikauskon sävyttämää valheoppia, Raamatun vastaista valheoppia. Gal. 1:8,9.
Uskonnollinen teeskentely on nuorille vastenmielistä. Nuori ihminen kaipaa aitoa rehellisyyttä, varsinkin sellaisten taholta, jotka väittävät edustavansa Jumalaa.
Kirkonmenojen kaavamaisuus ja paperilta luetut rukoukset sekä teeskentelevä ulkokultaisuus muotomenoineen ja papinpukuineen eivät kiinnosta totuutta etsivää ihmistä.
Luterilainen järjestelmä siis johdatti meitä taivuteltavissa olevia nuoria osallistumaan ko. uskonnolliseen teeskentelyyn. Tuo ”teatteriesitys”, jota sanoivat jumalanpalvelukseksi, ei kuitenkaan tyydyttänyt sisintä, vaan sai aikaan syvästi kielteisen suhtautumisen koko kristinuskoon. Valtaosa edellä mainitun prosessin läpikäyneistä ymmärsi asian silloin samoin.
Syntielämän avoin hyväksyminen oli myös vastenmielinen asia, jonka havaitsin. Ymmärsin asian jo silloin, jumalattomana nuorena, että jos tulen Jumalan lapseksi, pitää tehdä parannus synnistä.
TULIN USKOON 1.1. 1974.
Löysin Jeesuksen ja Hän löysi minut. Uskon kautta Hänen vereensä sain ottaa vastaan armon. Ymmärsin, että syntini oli sovitettu 2000 vuotta sitten ristillä. Sain tulla sisälle siihen syntien anteeksiantamukseen. .Jumalan armo kohtasi kurjan syntisen, joka nöyrtyneenä ja ristin juureen polvistuneena tahtoi löytää Jumalan armon ja totuuden. Sain sinä iltana kokea Jumalan todellisuuden sekä suuren pyhyyden ja rakkauden. Sain uudestisyntyä Pyhästä Hengestä! Tein parannuksen synneistäni, joka tarkoitti, että kääntymykseni tuli näkyväksi. Matt. 3:8. Myöhemmin menin myös raamatulliselle kasteelle. Upotuskaste vedessä tapahtui Raamatun opettamalla tavalla apostolisen esimerkin mukaisesti Jeesuksen Kristuksen nimeen. Matt. 3:16. Apt. 2:38,41. 8:36,37,38.
Seisoessamme kastevedessä, kastajani rukoili puolestani, sekä julisti siinä vielä syntini anteeksi. Sitten hän sanoi: ”Kastan sinut Weijo Lindroos Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen!” Samalla hän painoi minut veden alle. Vesi peitti vanhan synnissä eläneen pakanan ja jumalanpilkkaajan. Kastevedestä nousi ylös uusi luomus, Jeesuksen ja Hänen ylösnousemuselämänsä yhteydessä elävä Jumalan lapsi. Room. 6:4.
Kastetta edelsi siis uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä eli uskoon tuleminen. Näin tapahtui raamatullinen siirtyminen ”aadamilaisuudesta” ”kristuslaisuuteen”. Room. 5:12,18. 1 Kor. 15:22,45.
Heti uskoon tultuani aloin lukea paljon Raamattua. Tosin luin sitä jo ennen uskoon tuloa. Kohta aloin ymmärtää, ettei kansankirkon opetus uskoon tulosta, kasteesta, seurakunnasta ja kristillisestä elämästä ole lähelläkään Raamatun opetuksia. Opin vähitellen ymmärtämään, ettei raamatullinen alkuseurakunta ollut ollenkaan kirkko. Historian kirjat kertovatkin, että kirkon alku ajoittuu 300 luvulle jKr. Kirkko perustettiin siis noin 300 vuotta alkuseurakunnan jälkeen. Ensin oli seurakunta, sitten tuli kirkko. On hyvä huomioida, että Jumalan seurakunta alussa tuli toimeen ilman kirkkoa ja lapsikastetta yli 300 vuotta.
Luterilainen kirkko syntyi Saksassa 1500 vuotta Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Ev.lut. kirkko on roomalaiskatolisen kirkon lahko, siitä eronnut uususkonto, samoin kuin ortodoksikirkkokin. Tänä vuonna (2017) lähes koko ymmärtämätön kansa juhlii luterilaisen kirkon 500 vuotta jatkunutta eksytystoimintaa.
Kirkolliseen lapsikasteeseen sisältyy valheoppi ihmissielun pelastumisesta. Sellainen on pelastuksen tien vääristämistä eli harhaoppia. Sen ymmärrettyäni en enää voinut kuulua kirkkoon. Ymmärsin kirkollisuuden vakavaksi harhaopiksi. Erosin siitä vuonna 1975. Eron syy oli uskoon tulemiseni.
Alkuseurakunnassa ei tunnettu ns. armonvälineitä, sakramentteja yms. järjestettyjä ja teeskenneltyjä ohjelmallisia kirkonmenoja. Muotomenot syntyivät myöhemmin korvaamaan puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan.
Uskonnot ovat ihmiskunnan paha vitsaus. Jeesus itse ei ole perustanut yhtäkään kirkkoa. Hän ei ole uskonnollinen ideologia. Jeesus on Henkilö, Taivaan Kuningas, joka on ihmisen ainoa mahdollisuus Pelastua! Hän sovitti syntimme ristillä. Apt. 4:12. Ota siis vastaan ylösnoussut Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi! Hänellä on hyvä suunnitelma elämääsi varten.
Siunaavin terveisin,
Weijo Lindroos
PS. Jos emme enää tapaa tässä ajassa, niin jätän sinulle ohjeen, miten voit rukoilla yksin ollessasi ja ottaa vastaan pelastuksen. Sitten näemme taas ajan rajan toisella puolella.
Rukoile ääneen ja omin sanoin näitä asioita:
Herra Jeesus Kristus, joka kärsit ja kuolit ristillä sijaisuhrina syntisten ihmisten tähden. Olen syntinen ihminen, mutta kadun syvästi syntejäni ja tahdon saada armahduksen. Anna syntini anteeksi! Uskon, Jeesus, että tahdot armahtaa minut, etten joudu kadotukseen. Annan elämäni nyt kokonaan Sinulle. Johdata tieni kulkua tästä eteenpäin tahtosi mukaan. Teen parannuksen synneistäni. Ja siivoan Sinun antamassasi voimassa sisimpäni sekä myös ulkoisen elämäni. Alan ajatella ja toimia sinun vaikuttamassasi elämän sisällössä. Kerron ratkaisustani ihmisille sanoillani, elämälläni, teoillani, käytökselläni…
Kiitos Jeesus, että kärsit minulle kuuluvan tuomion. Ja ennen muuta, kiitos siitä, että saan elää ikuisesti taivaassa, siinä uudessa maassa, jonka olet valmistanut omiasi varten.
Uskon, että olen nyt Jumalan lapsi. Otan ensi tilassa kasteen sinun nimeesi Jeesus.
Aamen.
Lue nyt Raamatustasi Apostolien teot 2:41.
Ja ota yhteyttä.