Milloin seurakunta tuli Suomeen.
Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salo tuo esille ”Risti ja Rauta” -kirjassaan historian tietoja mullistavia opetuksia. Lainaan ajatuksia hänen kirjastaan sekä muistakin tätä aihetta käsittelevistä julkaisuista osittaisia tutkimustuloksia. Monet muutkin tutkijat näyttävät vahvoin argumentein, että viimeistään 900-luvun alussa, parisen sataa vuotta ennen väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinais-suomalaisista oli arkeologian valossa kristittyjä. (Suomen Historian Pikkujättiläinen 2004). Samaa todistaa Mauri Virtanen kirjassaan Kulttuurimme juuret.
On arveltu jopa, että 1100-luvulla, siis ensimmäisen ristiretken aikaan, Varsinais-Suomi ja Satakunta olisivat olleet jo pääosin kristittyä aluetta. Tämä historian tieto poikkeaa yleisistä oppikirjojen tiedoista, koska Suomen historiankirjat ovat laaditut katolisen- ja luterilaisen kirkon pohjalta. Sellaiset historiikit eivät siis ole historiallisen kokonaisnäkemyksen mukaan luotettavia lähteitä.
Unto Salon mukaan kristinuskon historia Suomessa on vieläkin varhaisempaa perua. Arkeologian valossa kristinusko tuli Suomeen ennen Ruotsia. Ensimmäiset merkittävämmät arkeologiset merkit kristinuskosta Suomessa ovat 500-luvulta alkaen, ja ne ovat bysanttilaista alkuperää. Ensimmäiset merkit kristinuskosta Ruotsissa ovat vasta 600-luvulta, ja nekin bysanttilaista alkuperää. Kristinusko siis tuli idästä ja rantautui ensin Suomeen ja vasta myöhemmin Ruotsiin.
Salon mukaan kristinusko rantautui Kalantiin ja Satakunnan ydinalueille viimeistään 500-luvun lopulla, ja 600-luvun loppuun mennessä koko Satakunta, Kalanti, ja Etelä-Pohjanmaan rannikko sekä Lounais-Suomi olivat jo jossain määrin kristinuskon piirissä olevaa aluetta. Salon mukaan bysanttilaisperäinen kristinusko oli 800-luvun loppuun mennessä tunnettua koko suomalaisalueella, ja maassa on todennäköisesti ollut myös järjestäytynyttä seurakuntatoimintaa.
Tässä ote ”Risti ja Rauta”-teoksen esipuheesta, liittyen ensimmäiseen ruotsalaisten ristiretkeen Suomeen:
”Käännytys oli aseellisen hyökkäyksen kaunis kristillinen verho, sillä suomalaiset olivat puoliksi kristittyjä jo vanhastaan. Kalmistojen kristilliset korut ja muinaisvenäjästä omaksutut kristinuskon perustermit osoittavat, että kristinusko tunnettiin yleisesti koko suomalaisalueella, joskin vanhoihin uskomuksiin yhdistyneenä. Se oli johtanut ilmeisesti kristillisiin sukuihin ja muihin yhteisöihin. Mutta Suomen varhainen kristillisyys ei ollut Rooman kannalta juuri pakanuutta parempaa, poikkeuksena Kalannin seutu, joka lienee liittynyt Rooman kirkkoon jo 1000-luvun jälkipuolella.”
Lähi-idästä on Suomeen tullut ensimmäinen kristinusko, mutta virallisilla tahoilla tätä käsitystä ei ole koskaan haluttu tunnustaa.
Kristinusko tuli Suomeen idästä viimeistään 600 luvulla jKr. Katolisuuden ulkopuolella olevat vapaat kristityt pakenivat muhamettilaisten vainoja aina Suomeen asti. Sen tähden arkeologiset löydöt niiltä ajoilta tukevat ajatusta varhaisesta kristillisyydestä Suomessa.
Omat johtopäätökseni:
On loogiselta tuntuva väite, että jo 600 luvulla jKr. muslimeita paossa olevat kristityt tulivat Suomeen asti. Mutta itse uskon, että aito kristinusko tuli Suomeen paljon ennen Muhamedin syntymää. Perustelen sen näin:
Ajatellessamme alkuajan kristittyjen intoa evankeliumin levittämisessä, niin tuntuisi epäloogiselta ajatus, että he olisivat jättäneet työnsä kesken pysähtymällä silloisen Rooman valtakunnan alueelle. Jeesus oli antanut käskynsä mennä ”kaikkeen maailmaan” (Mark. 16:15) ja ”maan ääriin saakka”. Apt. 1:8. Tämän perusteella on ilman todisteitakin selvää, että kristinusko puhtaassa muodossaan levisi tänne Suomeen, maan ääriin, jo ennen yhdenkään kirkon perustamista. Siis ensin meille tuli puhdas, Golgatan ristillä perustettu kristinusko. Ja 1100 luvulla jKr. kirkkouskonto eli miekkalähetys rantautui Suomeen.
Tässä vaiheessa Suomi kuten muutkin kansankirkkovaltiot ovat taas lähetyskohteitamme, että saamme voittaa nimikristityt Jeesukselle, elävään uskoon ja irti kirkollisuudesta.
Weijo Lindroos
Turku