Olen uskovan kodin lapsi ja minulle oli hengelliset asiat täysin selviä mutta omakohtainen usko puuttui! Äitini lauloi paljon hengellisiä lauluja erikoisesti laulu ”synnin maljasta tahdot nauttia…” piti minut herätyksen tilassa! Tuli sitten kolmentoista ikävuoteni lopulla vuoden 1967 lokakuun 20 päivän yö! Silloin klo 23.30 kuulin kysymyksen: Saanko tulla sinun elämääsi asumaan !? Tiesin että kysyjä oli Jeesus ja sanoin Hänelle: ”tule Herra Jeesus!” Ja Hän tuli, ja sisimpäni täytti valtava kirkas valo! Siinä ollessani suuren siunauksen keskellä sanoin Jeesukselle: – tahdon kulkea koko elämäni tässä valossa ja jos tulee jotain välillemme niin näytä se, sillä en tahdo minkään olevan esteenä! Aamulla menin tuvasta keittiöön ja siellä äiti oli laittamassa aamupalaa! Hän katsahti minuun ja sanoi: ”sinähän olet tullut uskoon!” Kerroin yön tapahtumasta ja siinä pidimme äitini kanssa yhteisen rukous ja ylistys hetken! Minulle oli selvää se että uskoon tulon jälkeen käyn uskovien kasteella, ja heti seuraavassa kastetilaisuudessa olin kasteella! Pyhällä Hengellä täytyin eka kerran hiihtolenkillä helmikuussa 1968! Ihanaa on ollut vaeltaa Jeesuksen seurassa nämä reilu 56 vuotta!
”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”
Ilm. 18:4
Tämä on todistukseni siitä, kuinka Herra ihmeellisesti johdatti minut ulos kirkkokunnista.
Lapsikasteen kautta luterilaisen kirkon jäseneksi Vanhempani kuuluivat luterilaiseen kirkkoon, joten minutkin liitettiin luterilaiseen kirkkoon lapsikasteen kautta, kuten suurin osa suomalaisista. Kasvoin tuntemaan kirkkoon kuulumisen tietynlaisena itsestäänselvyytenä, koska useimmat sukulaisistani ja ystävistäni kuuluivat myös siihen. Osa heistä kuitenkin tuntui kuuluvan kirkkoon lähinnä vain tavasta tai tottumuksesta, enemmän kuin uskovien yhteyden tähden. Lukioikäisenä kuitenkin aloin huomaamaan, kuinka luterilainen kirkko alkoi enemmissä määrin ottamaan kansan mielipidettä myötäilevän linjan mm. avioliittokäsityksen suhteen. Aloin tämän myötä kokemaan, että luterilainen kirkko oli enemmänkin instituutio, joka varjeli omaa asemaansa, eikä niinkään pitänyt arvossa uskollisuutta Jumalan Sanalle. Päätin silloin erota kirkosta ja syyksi annoin sen, että kirkko oli kääntänyt selkänsä Raamatulle, eikä puolustanut raamatullista miehen ja naisen avioliittoa siinä määrin kuin kuuluisi.
Valtionkirkosta toiseen Ortodoksisesta kirkosta kiinnostuin alun perin siitä syystä, että se kuvasi itseään Raamattuun pitäytyväksi seurakunnaksi. Onhan heillä perinteinen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Aloin ensin kuuntelemaan ortodoksisia liturgioita radiosta, mitä kautta lähdin tarkemmin tutustumaan ortodoksiseen kirkkoon. Samoihin aikoihin kuitenkin törmäsin netissä myös erääseen baptistisaarnaajaan, joka aiemmin kuuntelemistani sanan opettajista poiketen puhui paljon parannuksenteosta ja kasteesta. En ollut näistä teemoista kuullut juuri mitään luterilaisessa kirkossa, enkä ollut niihin itsekään paneutunut. Tämä saarnaaja puhui mm. siitä, kuinka upotuskaste on se ainoa oikea kaste. Harmittelin hänen puheidensa myötä sitä, että minut oli jo lapsena kastettu, joten ajattelin tilaisuuteni menneen. Raamattuhan puhuu vain yhdestä kasteesta, mitä vahvisti myös joidenkin ihmisten pelottelut kahdesti kastamisen synnistä. Unohdin siten kasteasian siinä kohtaa muutamaksi vuodeksi ja liityin ortodoksiseen kirkkoon.
Erottautuminen kirkkokunnista Viihdyin ortodoksisessa kirkossa sosiaalisesti, mutta tietyt kirkon piirteet tuntuivat häiritseviltä. Tällaisia olivat mm. pyhäinjäännökset, ikoneille kumartelu, alttari kuolleille läheisille, pääkallot kirkkotaiteessa, Marialle annettu kunnioitus, rukousnauhat, kerta toisensa jälkeen toistettavat rukoukset, liturgian ritualismi jne. Ortodoksinen liturgia on juhlava ja seremoniaalinen, mutta toisaalta seurakuntalaisella voi suurin huomio kohdistua itse kaavan noudattamiseen. Huomasinkin käydessäni viikosta toiseen liturgioissa, että puutumus alkoi iskeä. Huomasin, etten tuntenut oikein kehittyvän hengellisesti juuri mihinkään suuntaan. Intuitiivisesti aloin pohtia sitä, miellyttääkö tämäntyyppiset uskonnolliset muotomenot todella Jumalaa. Papisto ei esimerkiksi rohkaissut Raamatun itsenäiseen opiskeluun, vaan kehotti panostamaan kirkon opetusten seuraamiseen. Siten itselleni alkoi kirkastua, että ortodoksisessa kirkossa kirkon perinne menee Raamatun edelle, mihin en voinut sitoutua. Ortodoksinen usko alkoi siinä vaiheessa näyttää minulle yhdeltä uskonnolta muiden joukossa, mutta ei todelliselta raamatulliselta uskolta. Silloin koin vahvasti kutsun erota kirkosta ja surullisena jouduin jälleen kerran lähtemään kirkosta, vaikka ymmärsinkin syiden olevan painavat.
Tämän jälkeen sain vahvistuksen siitä, että lapsikaste ei ole Jumalan silmissä kaste ollenkaan ja että lapsikasteen saanut on olemuksellisesti kastamaton. Tämän myötä minulle tuli hengessä kiireen tuntu kasteelle ja Herra puhuikin siitä, ettei minun tulisi viivytellä asian kanssa yhtään enempää. Kahden kirkosta eroamisen jälkeen en kuitenkaan ollut intoa täynnä etsimässä uutta seurakuntaa, johon voisin liittyä ja siellä kasteen saada. Mutta tällöin nousi eteen uusi ongelma: miten saada kaste ilman liittymistä kirkkokuntiin? Etsin ensin informaatiota isoimmista seurakunnista, joissa upotuskasteeseen uskotaan kasteena. Miltei kaikki niistä kuitenkin edellyttivät kirkon jäsenyyttä tai liittymistä kirkkoon kasteen kautta. Sen jälkeen etsin pienempiä seurakuntia, mitä kautta löysin tämän sivuston (Jeesus-on-Herra.com) ja Weijo kastoi minut elokuussa 2017.
Rukoilen, että todistukseni on ollut siunaukseksi ja rohkaisuksi kaikille sen lukeneille. Uskon vahvasti siihen, että Herra haluaa vahvistaa uskovien välistä yhteyttä, mutta se ei toteudu kirkkokuntien kautta, jotka vain erottavat uskovia. Alun jae toimi itselläni aikoinaan inspiraationa, kun päätin seurata Herran johdatusta ja erottautua kirkkokunnista. Se voi olla pelottava askel ottaa, sillä siinä joutuu jättämään kaiken vanhan taakseen, mutta toisaalta ihminen siinä samalla vapautuu uskonnollisista muotomenoista ja uskovien välinen yhteys voi vahvistua. Kiitos Herralle Hänen johdatuksestaan!
Alle 20-vuotiaana sain ihmeen kautta avun, kun sitä epätoivoisen kipeästi tarvitsin. Paras apu ei tullut sieltä, mistä luulin sen tulevan: ensisijaisesti lääkäriltä; ei, se tuli lääkärin vastaanoton odotushuoneen lehtilaatikon kautta. Kiitos Jumalalle, sain siunaavan tiedon ruokavalion vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin ja sain yo-lahjaksi lahjan, jota pyysin Jumalalta: terveyden.
En ollut tuolloin vielä uskoon tullut eli uudestisyntynyt Jumalan lapseksi, koska en ymmärtänyt Jeesuksen merkitystä ja pelastumisen tarvetta, mutta uskoin Jumalan olevan olemassa ja pyysin apua. Tuo lehtiartikkeli, jonka sain eteeni nostamalla lukemattomien lehtien joukosta yhden ”naaman peitoksi” on siunannut näihin päiviin saakka. Kiitos ja kunnia Jumalalle kaikesta.
Koin, että tätä olisi hyvä kertoa ihmisille, kun itse sain havaita, mikä iso vaikutus oli kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sillä, että jättää sokerin ja vehnäjauhot pois. Se ei ollut kuitenkaan se tärkein viesti, mitä tulisi viedä, vaikkakin siunaava.
Hengellisissä asioissakaan apu ei tullut sieltä, mistä yleisimmin odotettaisiin. Se tuli odottamattomalla tavalla johdatuksen kautta eteeni totuutena parin ihmisen kautta, kun olin ensin rukoillen kääntynyt Jumalan puoleen. On paljon tietoa, joka voi siunata meitä ajallisesti, mutta iankaikkinen siunaus on suurempaa, suurinta siunausta, mitä voi lahjaksi saada. On myös paljon ”oikean tiedon nimellä kulkevaa” valhetietoa, joka voi hukuttaa iankaikkisesti helvettiin. Nukuin ”kuoleman unta” ennen hengellistä heräämistä ja uskoontuloani.
Suomessa vaikuttaa hyvin vahvasti epäaito kristillisyys, mikä vaarallisesti näyttää aidolta, mutta ei ole. Olin ennen uskoontuloa tuon epäaidon kristillisyyden nukuttamana, kunnes Jeesus johdatti totuutta eteeni ja armossaan kutsui sieltä pois, todelliseen, pelastavaan uskoon ja ulos uskonnoista. Uskoon tultuani kävin raamatullisella kasteella. Jeesus on armossaan vienyt minut rakentamaan elämääni Kristuskalliolle, Jumalan Sanan kestävälle perustalle. Se on perustus, joka kestää ajassa ja ikuisuudessa. Älä usko valheisiin, että olisit matkalla taivaaseen jonkin kirkon jäsenyyden tai lapsikasteen varassa tai pelkästään olemalla ihan hyvä ihminen ilman Jeesusta, ilman tietoista uskoontuloa eli uudestisyntymistä Jumalan lapseksi ja taivaan valtakunnan perilliseksi. Jumalan Sanan suhteen ei pidä tehdä kompromisseja.
Helvettiin joutuakseen ei tarvitse ihmisen tehdä muuta, kuin jättää Jeesus vastaanottamatta, hylätä kutsu, kun Jumala vetää parannukseen syntistä ihmistä. Suurin synti on elää erossa elävästä Jumalasta, välittämättä Hänen tahdostaan.
Siunausta sinulle, rakas ystävä, kiitos, kun jaksoit lukea. Jos tahdot, voit rukoilla psalmin: 139: 23-24 sanoin: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni, ja jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle.”
Olin keväällä 1995 juuri päättänyt neljän vuoden yliopisto-opinnot. Pääaineeni oli kirjallisuus, muu oli esimerkiksi filosofinen ja kulttuurinen tiede. Kirjoja olin lukenut satoja, mutta en koskaan Raamattua muuta kuin vähäsen oppimateriaalina. Elin viimeiset 8-9 vuotta ennen pelastusta etsien vastauksia elämään. Ajatus että ei olisi mitään syytä tai merkitystä meidän lyhyellä maallisella elämällä tuntui täysin väärältä. Jos olisimme kuin eläimet, olisimme yhtä välinpitämättömiä kysymyksiin kuten ”Mikä on elämän tarkoitus?” ja ”Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?”. Ja miksi koin sellaisen hirvittävän Tyhjyyden sisimmässäni?
Elämäni vuonna -95 ei ollut mitään erityistä. Olin tavallinen syntinen mies. Olin itsekäs kuten useimmat, valehtelin kun tarve vaati sitä, vähäsen vääryyttä ja ilkeyttä siellä ja täällä. Kyllä me kaikki tiedämme mitä elämä ilman Jumalaa on. No, olin saanut uskovaisia tuttavia. Tulin kodista jossa Jumalaa, Jeesusta tai evankeliumia ei koskaan mainittu, ja ajattelin että kristityt olivat outoja ja kummallisia. Pystyin väittämään heitä vastaan kun he kertoivat evankeliumia. Kuitenkin merkittävä asia oli että heidän sanansa tarttui kiinni sisimpääni. Omatuntoni heräsi ensimmäistä kertaa. Rupesin ajatuksissani puolustamaan itseäni, että ”enhän minä nyt niin paha ihminen ole, varmaan, jos Jumala on olemassa niin Hän päästää minut Taivaaseen” ja niin edelleen… He olivat erittäin radikaalisesti uskovaisia ja todistivat suoraan ja voimakkaasti Jeesuksesta, että hän kärsi ja kuoli minun vuokseni, että hän sovitti syntini Ristillä. He puhuivat rauhan saamisesta Jumalan kanssa, pääsemisestä hengelliseen yhteyteen elävän Jumalan kanssa ottaen vastaan Jeesuksen rakkautta. Oli puhetta taivaasta ja helvetistä puhe. Oli aikoja kun tulin aivan raivoisaksi heihin, mutta sanat vaikuttivat edelleen minuun. Minulla oli kasvavaa ongelmaa alkoholin kanssa, olin opiskelun aikana juonut kaljaa runsaasti. Se on ihmeellistä kuinka monet voi opiskella ja ryypätä, mutta niin se oli. Ja lisäksi olin muutaman vuoden ollut mukana vanhan lapsuuskaverini kanssa joka halusi juhlia tosi paljon. Viimeiset vuodet, kesäisin varsinkin, olin päissään kolme päivää viikossa.
Kesällä -95 kuoli läheinen sukulaiseni. Menin hautajaisiin Savukoskelle. Lähiomainen oli ollut uskovainen ja hautajaiset oli ”ihmeellinen” kokemus. Jumalan läsnäolo oli paikalla, sukulaiset itkivät, mutta minä koin ihmeellistä iloa kesken kaiken. Se oli yliluonnollista. Kaikki tämä haastoi järkeäni. Yhtäkkiä aloin ymmärtää että ehkä on jotain suurempaa kuin minun tai ihmisen aivot ja mieli.
Palattuani kotiin hautajaisista olin yksin kotona myöhään illalla. Luin kristillistä kirjaa. Olin vielä vastahakoinen, mutta huomasin että en voinut vastustaa lukea ja kuulla siitä. Kun luin kirjaa, tuli yhtäkkiä tarina Jeesuksen teosta Ristillä esille. Kirjailija kertoi hyvin yksinkertaisesti että Jeesus kuoli syntieni puolesta ja että olin sovitettu Jumalan kanssa Jeesuksen kautta. Siinä luki että Jeesus kirjaimellisesti otti syntini päällensä minun puolestani. Hän siis kärsi rangaistuksen sijastani. Se oli juuri tämä totuus joka iski sisimpääni täydellä teholla. En ollut koskaan nähnyt tai ymmärtänyt tätä. Se oli ikään kuin ilmestys. Ymmärsin logiikan; jos teemme rikoksia tulee poliisi ja me joudumme tuomioistuimen eteen. Meidät tuomitaan rangaistukseen ja joudumme vankilaan. Tämä on oikeutta, ja oikeus sinänsä tulee Jumalalta. Hänellä on myös tuomioistuin, mutta Jeesus otti siis minun syntini ja rangaistukseni päällensä minun puolestani. Olin siis armahdettu. Ymmärsin yhtäkkiä kaiken tämän!
Olin kuitenkin järkiperäinen ja halusin todisteita, mutta nyt sydämeni oli aivan auki Jumalaa kohden, ensimmäistä kertaa. Koin että jos annan elämäni Jumalalle niin minä kuolen, siis se ”vanha Pekka” kuolee. Olin myös nähnyt unta monta vuotta aikaisemmin, että kuolisin 30 v. ikäisenä, ja minä olin nyt 30 vuotias … Oli sellainen tunne ja tilanne että heittäydyn tuntemattomaan ja se oli ”kaikki tai ei mitään”. Katsoin ulos ikkunasta yötaivasta, ja sitten minä huusin: ”Jumala, jos olet näytä se minulle nyt!” Ja mitä sitten heti tapahtui oli että Jumala tuli luokseni. Hän todella iski täydellä voimalla minun sisimpääni ja ylleni. Minä ikään kuin näin ja koin Jeesuksen hyvin selvästi. Sisimpäni oli ollut pimeä, kylmä yksinäinen ja tyhjä huone, mutta nyt oli yhtäkkiä kirkasta ja lämmintä, ja täytyin Jumalan rakkaudella. Se oli kuin ”rakkauden lämmittävä viltti” sieluni ylle. Koko huone tuli häikäisevän valkoiseksi ja kirkkaaksi. Kumarruin nöyrästi polvilleni pienessä asunnossani. Otin traktaatin jonka olin saanut uskovaisilta. Se kertoi Pelastuksesta. Luin ja rukoilin siinä olevan pelastusrukouksen uudestaan ja uudestaan. Pyysin anteeksi syntejäni ja tunnustin että Jeesus on minun Herrani ja Pelastajani. Kyyneleet virtasivat. Koin kuinka omatuntoni tuli puhtaaksi. Se oli kuin ”sisäinen pyykinpesu”, kaikki liat ja synnit hävisivät Jeesuksen veressä. Olin nyt kuin juuri syntynyt vauva, ilman minkäänlaista syntiä! Olin uusi Pekka, ”uusi luomus Kristuksessa”, niin kuin Raamattu opettaa. Olin ottanut vastaan Jeesuksen ja pelastuksen.
Seuraava päivä oli aivan ihana. Kaikki, luonto, ympäristö ja elämä itsessään oli saanut väriä, valoa. Olin jatkuvasti Jeesuksen lähellä. Jumala oli muuttanut tyköni, ihan sisimpääni. Rauha ja ilo ei koskaan näyttänyt loppuvan. Se oli hengellinen pyhä yhteys Jumalan kanssa, joka oli paljon enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Se oli kuin elää korkeimmalla mahdollisella tasolla. Se oli myös kuin vihdoinkin tulla kotiin, ikään kuin kotisatamaan. Tämä Jumalan yhteys oli tosi Pyhä. Se oli kunnioitusta ja Jumalan pelkoa positiivisella tavalla. Huomasin että Jumalan läsnäolossa olin täysin tyytyväinen. Ainoa asia mitä halusin enemmän oli Herran Jeesuksen läsnäoloa, tulla Häntä lähemmäs. Koin todella olevani rakastettu ja hyväksytty.
Minulla oli Raamattu kotona. Ainoa paikka jonka tiesin oli Psalmi 23. Aloin lukea sitä, mutta pääsin vain pari lausetta kun kyyneleet valuivat. Olin aikaisemmin yrittänyt lukea Raamattua mutta en ymmärtänyt mitään. Nyt Sanat siinä olivat ”eläviä” ja ymmärsin ne täysin! Jumalan Sanaa lukien täytyin Pyhällä Hengellä, Sana oli todellakin voimakasta, sielun hengellistä ruokaa, jota luin tosi ahkerasti. Juoksin kaikissa mahdollisissa kokouksissa, kaikki päivät ja ajat. Jeesus oli minun kaikkeni. Minut kastettiin muutaman viikon päästä, ja sain myös ”Pyhän Hengen kasteen”. Ensimmäinen vuosi oli sellainen ”vauva-aika” jolloin lankesin syntiin, varsinkin kaljaan ja humalaan. Silloin Jumalan läsnäolo ikään kuin rajusti vähentyi. Olin vielä pelastettu Jumalan armosta, mutta Pyhän Hengen elämä, jonka olin kokenut jatkuvasti sisimmässäni, katosi… Silloin käännyin itkien ja katuen tekemään parannusta, ja heti tuli ihana Jeesuksen läsnäolo takaisin. Opin vaeltamaan pyhityksessä Jumalan Sanassa ja Pyhän Hengen voiman avulla. Alkoholin himo katosi täydellisesti kun sain esirukousta. Ei sen jälkeen tippaakaan, vaan nyt 25 vuotta vapaana! Kutsu toimia evankelistana ja saarnaajana tuli heti. Sitä tietä Jeesuksen kanssa kuljen vieläkin. Näin minusta tuli uskovainen Jeesuksen oma. Kiitos Jeesus!
Luin juuri Johanneksen ilmestys, luku 4 jae 11: ”Sinä, meidän Herramme ja Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaiken. Sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.” Tätä mietin jo kauan sitten, kun ajattelin, että täällä maailmassa elämme lyhyen ajan ja sitten kaikki päättyy kuolemaan. Se tuntui jo nuorena niin hullulta, etten nähnyt siinä järkeä. Se sai ajattelemaan Jumalaa. Vanhempani tulivat molemmat uskoon tahoillaan. He erosivat ollessani 3 v. Kävin nuorena isän seurakunnassa. Suurin osa oli ystävällisiä ihmisiä, mutta koin että jotain puuttuu. En avioliittoni aikana voinut puhua Jumalasta. Kun joskus yritin, huomasin, että se ei käy. Rukoilin kyllä joskus, mutta se ei sopinut meidän elämäämme. Mutta sitä jota Jumala rakastaa Hän myös kurittaa. Siksi elämäni on ollut yhtä oppikoulua. Olin kuin lastu laineilla muutama vuosi sitten. Ja Jumala pysäytti minut kesken kauppa reissun. Uskovainen nainen pysäytti minut ja kysyi, uskonko Jeesukseen? Sanoin uskovani. Hän jatkoi, haluaisinko saada syntini anteeksi. Sanoin että haluan. Hetken siinä kuuntelin häntä, ja sitten pato murtui: Itkin sydämeni pohjasta. Ja todella, elämäni muutos alkoi siitä. En enää halunnut mennä pubiin, ja naapuri jäi, jonka kanssa siellä käytiin. Lopulta sain Weijon kautta raamatullisen kasteen, ja pääsin oikeille raiteille. Jeesus On Herra. Jumala ei hylkää vaan Armosta autuuden saamme. Kiitos ja kunnia Jumalalle voimastasi ja viisaudestasi Hallelujaa, hallelujaa. Kiitos tästä Kiitos ja kunnia-laulusta, haluan oppia sen.
Olen Sari Korjonen-Lahti, Jumalan armosta uudestisyntynyt kristitty.
Tulin uskoon keväällä vuonna 2000. Asuin Turussa, jossa opiskelin yliopistossa Saksan kieltä ja kulttuuria. Olin aina uskonut, että Jumala on olemassa ja tiesin jopa, että on tultava uskoon, jotta voi päästä taivaaseen. Evankeliumi oli minulle kerrottu ja tulin voimakkaaseen Jumalan kaipuun tilaan vuosituhannen vaihtuessa. Halusin päästä taivaaseen! Pelkäsin, että Jeesus tulee juuri silloin, kun en ole valmiina. Minulla ei ollut mitään menetettävää. Ymmärsin itse, mitä minun piti tehdä. Jumalan johdattamana menin Turussa Sofiankadulle, jossa tuolloin oli keskiviikkoisin avoimet ovet. Kaikki olivat tervetulleita. Otin vastaan Jeesuksen sydämeeni. Annoin elämäni Hänelle. Uskoin, että ottamalla Jeesuksen vastaan, pelastun ja pääsen taivaaseen. Minut kastettiin upotuskasteella pian uskoon tuloni jälkeen. Sain vastaanottaa Pyhän Hengen lahjan vielä samana päivänä! Halleluja! Ylistys Herralle meidän Jumalallemme!
Olin ilman Jeesusta jumalaton ihminen lapsuudesta alkaen lähes kolmekymppiseen asti. Kuuluin myös luterilaiseen kirkkoon. En ollut kovinkaan kiinnostunut uskonnosta. Olin luterilainen pakana ja nimikristitty (Ilm. 3:1), ”kuollut rikoksiini ja synteihini”. Ef. 2:1-9. Minut oli kastettu sylilapsena ja nimeni oli liitetty kirkonkirjoihin vastoin omaa tahtoani. Kävin myös luterilaisen rippikoulun. Se kuului silloin ajan tapaan. Konfirmaatiotilaisuudessa meidät, lähes pilkkamielellä olevat teinit, ohjattiin ottamaan ehtoollista. Sellainen oli silloin ja on edelleen pyhien asioiden häpäisemistä. Ehtoollinenhan kuuluu ainoastaan uskoon tulleille, Jumalan lapsille, jotka ovat kastetut raamatullisella upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Näin Raamattu opettaa. Apt. 2:41,42. Rippitilaisuudesta lähdimme jatkoille nuorten juomabileisiin. Se oli nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se oli samalla myös vakavaa jumalanpilkkaa rippikoulun järjestäneiden taholta. Meitä ei missään vaiheessa kehotettu ottamaan vastaan pelastusta Jeesuksessa. 2 Kor. 6:1,2. Kukaan ei kertonut, että meillä olisi mahdollisuus saada syntimme anteeksi ja tulla oikeasti Jumalan lapsiksi eli uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3. Ristin sijaisuhrista ja sovintoveren armosta ei puhuttu, koska kirkkopapit eivät itsekään olleet raamatullisessa uskossa Jeesukseen.
Normaali ajattelulla varustettu ihminen ei voi uskoa luterilaista sakramentalismia, että joku olisi muka uudestisyntynyt ja saanut Pyhän Hengen lapsikasteessa! Sellainen on taikauskon sävyttämää valheoppia, Raamatun vastaista valheoppia. Gal. 1:8,9.
Uskonnollinen teeskentely on nuorille vastenmielistä. Nuori ihminen kaipaa aitoa rehellisyyttä, varsinkin sellaisten taholta, jotka väittävät edustavansa Jumalaa. Kirkonmenojen kaavamaisuus ja paperilta luetut rukoukset sekä teeskentelevä ulkokultaisuus muotomenoineen ja papinpukuineen eivät kiinnosta totuutta etsivää ihmistä. Luterilainen järjestelmä siis johdatti meitä taivuteltavissa olevia nuoria osallistumaan ko. uskonnolliseen teeskentelyyn. Tuo ”teatteriesitys”, jota sanoivat jumalanpalvelukseksi, ei kuitenkaan tyydyttänyt sisintä, vaan sai aikaan syvästi kielteisen suhtautumisen koko kristinuskoon. Valtaosa edellä mainitun prosessin läpikäyneistä ymmärsi asian silloin samoin. Syntielämän avoin hyväksyminen oli myös vastenmielinen asia, jonka havaitsin. Ymmärsin asian jo silloin, jumalattomana nuorena, että jos tulen Jumalan lapseksi, pitää tehdä parannus synnistä.
TULIN USKOON 1.1. 1974. Löysin Jeesuksen ja Hän löysi minut. Uskon kautta Hänen vereensä sain ottaa vastaan armon. Ymmärsin, että syntini oli sovitettu 2000 vuotta sitten ristillä. Sain tulla sisälle siihen syntien anteeksiantamukseen. .Jumalan armo kohtasi kurjan syntisen, joka nöyrtyneenä ja ristin juureen polvistuneena tahtoi löytää Jumalan armon ja totuuden. Sain sinä iltana kokea Jumalan todellisuuden sekä suuren pyhyyden ja rakkauden. Sain uudestisyntyä Pyhästä Hengestä! Tein parannuksen synneistäni, joka tarkoitti, että kääntymykseni tuli näkyväksi. Matt. 3:8. Myöhemmin menin myös raamatulliselle kasteelle. Upotuskaste vedessä tapahtui Raamatun opettamalla tavalla apostolisen esimerkin mukaisesti Jeesuksen Kristuksen nimeen. Matt. 3:16. Apt. 2:38,41. 8:36,37,38. Seisoessamme kastevedessä, kastajani rukoili puolestani, sekä julisti siinä vielä syntini anteeksi. Sitten hän sanoi: ”Kastan sinut Weijo Lindroos Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen!” Samalla hän painoi minut veden alle. Vesi peitti vanhan synnissä eläneen pakanan ja jumalanpilkkaajan. Kastevedestä nousi ylös uusi luomus, Jeesuksen ja Hänen ylösnousemuselämänsä yhteydessä elävä Jumalan lapsi. Room. 6:4. Kastetta edelsi siis uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä eli uskoon tuleminen. Näin tapahtui raamatullinen siirtyminen ”aadamilaisuudesta” ”kristuslaisuuteen”. Room. 5:12,18. 1 Kor. 15:22,45. Heti uskoon tultuani aloin lukea paljon Raamattua. Tosin luin sitä jo ennen uskoon tuloa. Kohta aloin ymmärtää, ettei kansankirkon opetus uskoon tulosta, kasteesta, seurakunnasta ja kristillisestä elämästä ole lähelläkään Raamatun opetuksia. Opin vähitellen ymmärtämään, ettei raamatullinen alkuseurakunta ollut ollenkaan kirkko. Historian kirjat kertovatkin, että kirkon alku ajoittuu 300 luvulle jKr. Kirkko perustettiin siis noin 300 vuotta alkuseurakunnan jälkeen. Ensin oli seurakunta, sitten tuli kirkko. On hyvä huomioida, että Jumalan seurakunta alussa tuli toimeen ilman kirkkoa ja lapsikastetta yli 300 vuotta. Luterilainen kirkko syntyi Saksassa 1500 vuotta Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Ev.lut. kirkko on roomalaiskatolisen kirkon lahko, siitä eronnut uususkonto, samoin kuin ortodoksikirkkokin. Tänä vuonna (2017) lähes koko ymmärtämätön kansa juhlii luterilaisen kirkon 500 vuotta jatkunutta eksytystoimintaa. Kirkolliseen lapsikasteeseen sisältyy valheoppi ihmissielun pelastumisesta. Sellainen on pelastuksen tien vääristämistä eli harhaoppia. Sen ymmärrettyäni en enää voinut kuulua kirkkoon. Ymmärsin kirkollisuuden vakavaksi harhaopiksi. Erosin siitä vuonna 1975. Eron syy oli uskoon tulemiseni. Alkuseurakunnassa ei tunnettu ns. armonvälineitä, sakramentteja yms. järjestettyjä ja teeskenneltyjä ohjelmallisia kirkonmenoja. Muotomenot syntyivät myöhemmin korvaamaan puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan. Uskonnot ovat ihmiskunnan paha vitsaus. Jeesus itse ei ole perustanut yhtäkään kirkkoa. Hän ei ole uskonnollinen ideologia. Jeesus on Henkilö, Taivaan Kuningas, joka on ihmisen ainoa mahdollisuus Pelastua! Hän sovitti syntimme ristillä. Apt. 4:12. Ota siis vastaan ylösnoussut Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi! Hänellä on hyvä suunnitelma elämääsi varten.
Siunaavin terveisin,
Weijo Lindroos
PS. Jos emme enää tapaa tässä ajassa, niin jätän sinulle ohjeen, miten voit rukoilla yksin ollessasi ja ottaa vastaan pelastuksen. Sitten näemme taas ajan rajan toisella puolella.
Rukoile ääneen ja omin sanoin näitä asioita: Herra Jeesus Kristus, joka kärsit ja kuolit ristillä sijaisuhrina syntisten ihmisten tähden. Olen syntinen ihminen, mutta kadun syvästi syntejäni ja tahdon saada armahduksen. Anna syntini anteeksi! Uskon, Jeesus, että tahdot armahtaa minut, etten joudu kadotukseen. Annan elämäni nyt kokonaan Sinulle. Johdata tieni kulkua tästä eteenpäin tahtosi mukaan. Teen parannuksen synneistäni. Ja siivoan Sinun antamassasi voimassa sisimpäni sekä myös ulkoisen elämäni. Alan ajatella ja toimia sinun vaikuttamassasi elämän sisällössä. Kerron ratkaisustani ihmisille sanoillani, elämälläni, teoillani, käytökselläni… Kiitos Jeesus, että kärsit minulle kuuluvan tuomion. Ja ennen muuta, kiitos siitä, että saan elää ikuisesti taivaassa, siinä uudessa maassa, jonka olet valmistanut omiasi varten. Uskon, että olen nyt Jumalan lapsi. Otan ensi tilassa kasteen sinun nimeesi Jeesus. Aamen.
Lue nyt Raamatustasi Apostolien teot 2:41. Ja ota yhteyttä.
