Vanha loppuu – uusi tulee tilalle. Näin se on täällä katoavaisuuden maassa. ”Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy ikuisesti.” Jes. 40:8. Vanhukset kuolevat ja uusia ihmisiä syntyy. Uskoon tuleminen on eräs muutoksen esimerkki: ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. ”Teidän tulee hylätä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä seuratessaan petollisia himoja, uudistua hengeltänne ja mieleltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu Jumalan kuvan mukaisesti totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” Efes. 4:22-24. Alkaneena vuotena 2024 Jumala tahtoo auttaa suuret joukot ihmisiä sovintoon kanssaan. Sovinto Jumalan kanssa on ihmiselämän ihanin asia.
Vuosi 2024 on oleva tapahtumarikas vuosi. Hyvää ja pahaa on tulossa. Tämän kaikki tiedämme. Mutta tapahtumien mittakaavaa ja ajankohtia emme tiedä. Vain Jumala tietää. Monenlaista tapahtui vuonna 2023, jopa normaalia enemmän. Venäjä sotii edelleen tappaen ja tuhoten Ukrainassa. Ja 7. lokakuuta 2023 hyökkäsivät Hamasin terroristit Israeliin murhaten yli 1200 juutalaista. Raamatun mukaan ”näin täytyy tapahtua!” Matt. 24:6. Maanjäristyksiä on ollut paljon. Hirmumyrskyt ovat riehuneet. Islannin tulivuorenpurkaus on näyttänyt ihmiskunnalle, miten ohut ja hauras kerros maapallon päällä oleva kuori on tulimeren päällä. Tämä asuinplaneettamme on iso tulipallo, jonka päällä on vain ohut kuori. 2 Piet. 3:7-13. Tällaisella perustalla ihmiskunnan elämä on ilman Jeesusta. Tämän kaiken edessä on hyvä asettaa elämälle kestävä perustus. ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11. Meillä uskossa Jeesukseen olevina se on niin. ”Nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6;:22,23. Syntimme on annettu anteeksi Jeesuksen sijaiskärsimyksen ja sovintoveren kautta. Näin tulimme sovintoon Hänen kanssaan. Nyt voimme täällä katoavaisuuden pahassa maailmassa katsella ihaillen kaikkia Jumalan suuria tekoja: ”Kun katselen sinun taivastasi, sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet asettanut paikoilleen, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen!” Ps. 8:4,5. Hyvän ohessa on ikävää katseltavaa ihmisten kärsimykset, julmuudet, sota, sairaudet yms. Mutta se todistaa, etteivät ihmiset ole sovinnossa Luojansa kanssa. Oletteko huomanneet, että aamu- ja iltaruskon väritkin ovat huomattavasti muuttuneet. Kukaan ei osaa sanoa, mistä se johtuu. Onko se hyvä vai huono, sitäkään ei tiedetä. Onkohan osittainen lopunajan merkki, josta Raamattu puhuu, että ”taivaitten voimat järkkyvät” ym. Matt. 24:29 Luuk. 21:11. Luonnon tasapaino on monin paikoin järkkynyt.
Hyvää on tapahtunut v. 2023. Ihmisiä on tullut uskoon ja kasteelle, nuoriakin. Tämä on tärkeintä. Ja kiitos Jumalalle, uskovat ovat päässeet eteen päin armon ja totuuden tiellä. Raamatun sana on auennut entistä enemmän. Kymmeniä tuhansia ihmisiä on eronnut kirkosta. Ylistys Jumalalle! Jumalan suunnitelmat etenevät lisääntyvällä vauhdilla. Ja Israeliin on muuttanut suuri määrä juutalaisia eri puolilta maailmaa. Saamme odottaa sielläkin suurta heräämisen aikaa. Hes. 37:21,26. Jumala on kuullut rukouksemme. Jatkamme kiitoksen kanssa vuonna 2024.
HERÄÄMINEN Näemme alkavana vuotena monien lopunajan profetioiden toteutuvan. Mm. uskovien herääminen saatetaan loppuun. ”Silloin kaikki nuo neidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon.” Matt. 25:7. Lamppu merkitsee uskonelämää !!! Jeesuksen verellä ostettu seurakunta nousee ja alkaa toimia. Ilm. 1:5,6. 5:9,10. Pyhän Hengen tuomat muutosten tuulet alkavat puhaltaa. Halleluja! Pyhä Henki toimii. Tämä on myönteistä. Jeesuksen tulemuksen aika lähenee. Jumalan rakkaus syttyy monissa sydämissä. Se synnyttää raamatullista yhteyttä. Joh. 17:21-23. Lampunjalkoja asetetaan kuntoon ja lamppuja liitetään paikoilleen. Ilm. 1:11-20. Se on herätystä. Otammehan nyt siis vastaan kaikki Raamatun opetukset ja hylkäämme epäraamatulliset opit? Matt. 15:13. – Tämä on Jumalan tahto.
”Hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen vaan Hengen. Kirjain tuottaa kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.” 2 Kor. 3:6. Pyhä Henki sydämissämme tuo sisimpäämme kirkkauden maan ELÄMÄÄ, pyhää ja puhdasta totuuden rakkautta. Joh. 17:17. 2 Tess. 2:10-12. Hän kirkastaa meille Jeesusta ja ristintyötä sekä ikuista elämää. Joh. 16:13,14.
LÄHETYSKÄSKY Toteutamme Jumalan näkyä seurakunnasta. Sitä varten Hän on antanut meille kolmiosaisen lähetyskäskyn: 1. tehkää opetuslapsia 2.kastakaa opetuslapsiksi tulleita 3.opettakaa heitä pitämään Raamatun opetukset. Matt. 28:19,20. Mark. 16:15,16. Apt. 26:17,18. Näin teemme. Ja samalla autamme veljet ja sisaret irti epäraamatullisista kirkkokuntaopetuksista. Ilm. 18:4. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä ( = seurakuntayhteys Ilm. 1:11-20), leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Seurakuntaan kuuluviksi luettiin alussa siis vain ”HE”, jotka olivat ottaneet vastaan pelastussanoman, ja jotka pysyivät ensimmäisten apostolien opetuksessa ( = Uusi testamentti), ja olivat ottaneet raamatullisen upotuskasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 10:48. Näin mekin toimimme. Kiitos Jumalalle! Tämä on Hänen näkynsä.
Saamme uudestisyntyneinä elää Pyhän Hengen johtamaa elämää joka päivä yhdessä Ylipaimenemme, Jeesuksen kanssa. Joh. 3:3-5. Voiko olla mitään parempaa! Vastaan, että EI VOI! Paitsi se vaihe, kun Jeesus tulee noutamaan seurakuntansa Kotiin Taivaaseen. 1 Tess. 4:13-18. 2 Tess. 2:1. Oi sitä mahtavaa armon ja totuuden päivää! – Tätä odottaessamme kokoamme yhteen eri uskonsuunnissa hajallaan olevaa seurakuntaa, Jumalan kansaa. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat jumalan lapset.” Joh. 11:52. ”On oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:16.
Jatkamme tulevanakin vuonna alkuseurakunnan aloittamaa toimintaa. Tämä on Jumalan työn oikea suunta.
Nooalla oli kolme poikaa, Seem, Haam ja Jaafet. Vedenpaisumuksen jälkeen heidän jälkeläisensä hajaantuivat eri alueille. ”Niistä erkanivat maailman kansat vedenpaisumuksen jälkeen.” 1 Moos. 10:32. Haamin jälkeläisiä olivat mm. filistealaiset. Heitä asui Aabrahamille silloin annettujen maa-alueiden sisällä, siis nykyisen Israelin alueilla Kaanaan maalla, Gazan filisteassa (hepr. p’lishtim = palestiinalaiset ja פלשתינה = Palestiina). Heistä mainitaan jo varhain egyptiläisissä aikakirjoissa sekä assyrialaisissa kirjoituksissa. Mistä he olivat sinne tulleet, sitä ei varmuudella tiedetä, muuta kuin että he olivat haamilaisia, mm. mooabilaiset, ammonilaiset ja filistealaiset. Jes. 14:31. Haamilaiset filistealaiset ovat aina olleet Jumalan vihollisia. Ovatko he samaa kansaa palestiinalaisten kanssa? Siitä on olemassa erilaisia tulkintoja. Kuitenkin Gazan alueen asukit, nuo ”filistelaispalestiinalaiset” ovat Israelin vihollisia. He ovat valinneet terroristijärjestö Hamasin hoitamaan sotimistaan Israelia vastaan. Ja Iran on Hamasin taustajärjestö.
Israelin ei pidä hyväksyä vihamielisiä palestiinalaisia omille alueilleen. Se on vastoin Raamattua. Tämän todistaa historia jo noin 4000. vuoden ajalta Aabrahamista asti. Toimiva rauhan mahdollisuus on auttaa palestiinalaiset pois Gazasta ja Länsirannalta, eli Juudeasta ja Samariasta, sekä liittää nuo alueet virallisesti Israeliin. Ja kyllä Israelin hallinnon alaisuuteen jäävät palestiinalaisetkin voisivat elää rauhallista elämää Gazassa ym. jos olisivat kuuliaisia Israelin lainsäädännölle. Paras ja toimivin mahdollisuus kummallekin osapuolelle on ottaa vastaan Rauhanruhtinas, Jeesus Kristus syntien sovittajaksi ja elämän Herraksi. Jeesus on kaikkien ihmisten ainoa tie rauhaan. Ef. 2:11-22. Uskoon tulleiden palestiinalaisten sydämistä alkaisi silloin nousta rakkaus juutalaisia kohtaan. He siunaisivat Israelin valtiota ja kiittäisivät Israelin Jumalaa, että saavat asua pyhällä maalla, joka on annettu juutalaisille. – Tarkoitan tässä kirjoituksessa ”juutalaisilla” ja ”israelilaisilla” Jaakobin jälkeläisiä. Juutalaiset eli israelilaiset. – Toisen maailmansodan jälkeen ymmärrettiin, etteivät vihamieliset palestiinalaiset voi asua yhdessä juutalaisten kanssa samassa maassa. Siksi palestiinalaisille perustettiin vuonna 1946 oma valtio, Jordania. Kaikki eivät kuitenkaan suostuneet menemään sinne, vaan halusivat tuhota Aabrahamin jälkeläiset sekä ottaa heidän maansa itselleen. Sama tilanne jatkuu edelleen. Mutta suuret muutokset tulevat voimaan Lähi-Idän alueella. Jossain vaiheessa Jumala on johdattava kansalleen ne rajat, jotka Hän alun perin lupasi Aabrahamille. 1 Moos. 15:18-21. !!! Nyt lopunaikana Jumala itse vaikuttaa, että myös kaikki Hänen asettamansa lupausten ehdot täyttyvät: ”Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan. Silloin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne, ja te olette minun kansani ja Minä olen teidän Jumalanne ja minä pelastan teidät kaikista saastaisuuksistanne.” Hes. 36:27-29. Mutta tässä vaiheessa on paras ja oikea ratkaisu auttaa palestiinalaiset heidän omaan maahansa, Jordaniaan, pois Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä hänen 12. pojalleen annetulta maa-alueelta Israelista. Israelin jakaminen, ns. kahden valtion malliin, on synti Jumalaa vastaan. Sellaiseen pyrkiminen on Jumalan tuomion alaista toimintaa: ”.. minä käyn oikeutta niitä vastaan kansani ja perintöosani Israelin tähden, koska ne ovat hajottaneet kansani kansojen sekaan, jakaneet minun maani.” Jooel 4:2. RK.
ISRAEL ON SIUNAUKSENA Jumala asetti Israelin siunaukseksi tai kiroukseksi kaikille kansoille: ”Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” 1 Moos. 12:3. Miten Aabrahamille lausuttu siunaus on levinnyt kaikkiin kansoihin? Se on levinnyt Aabrahamin hengellisen jälkeläisyyden kautta ”kaikkeen maailmaan” evankeliumin kautta. Mark. 16:15,16. Raamattu opettaa sen näin: ”Lupaukset siis lausuttiin Abrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan niin kuin yhdestä: ”ja siemenellesi”, joka on Kristus.” Gal. 3:16. Jeesus on siis Aabrahamin Siemen. Tuo ”Siemen” on kasvanut, itänyt ja tuottanut satoa maailman pellossa. Aabrahamille annettu siunaus on kohdannut kaikkia uskoon tulleita kaikissa kansoissa. ”Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:29. Uskovien vanavedessä siunaus on levinnyt jopa yhteiskuntarakenteisiin. Me kaikki raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevat olemme siis samassa Siemenessä, Jeesuksessa Kristuksessa, Aabrahamin liitossa, lupausten perillisiä. Gal. 3:16, 26-29. ME olemme pelastettujen joukko. Juutalaiset ensin, sitten me pakanuudesta kääntyneet. = Apt. 26:17,18. Efes. 2:11-22. Olemme uskoon tulleina ja raamatullisella upotuskasteella kastettuina myös ympärileikkauksen täyttymyksen liitossa: ”Hänessä (Jeesuksessa) teidät on myös ympärileikattu, ei käsin tehdyllä ympärileikkauksella vaan lihan ruumiin riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella. Teidät on haudattu Hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös herätetty Hänen kanssaan uskon kautta..” Kol. 2:11,12. / ”Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus ole se, joka tapahtuu ulkonaisesti lihassa. Se on juutalainen, joka sisimmässään on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimen mukaan. Hän saa kiitoksen, ei ihmisiltä vaan Jumalalta.” Room. 2:28,29. ”Koska Raamattu näki edeltäpäin, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, se edeltäpäin julisti Abrahamille hyvän sanoman: sinussa tulevat siunatuiksi kaikki kansat. Niinpä ne, jotka pitäytyvät uskoon, siunataan yhdessä uskovan Abrahamin kanssa.” Gal. 3:8,9. Pelastus Jeesuksessa kuuluu samanarvoisena kaikkien kansojen ihmisille. ”Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:28. ”Hän on meidän rauhamme. Hän teki nuo molemmat ihmisryhmät (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki niitä erottavan vihollisuuden muurin.” Efes. 2:14. Jumalalla on YKSI KANSA, Israelin Messiaassa, Jeesuksessa olevat ihmiset. Ja meillä on yhteinen IKUINEN isänmaa, johon Jumalan pyhät jo vanhan liiton aikana suuntasivat. Ilm. 21:1. = ”Aabraham näet odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala.” Hebr. 11:10. Näin ymmärrämme, että kaikkien tärkeiden ajallisten lupausten lopullisena päämääränä on hengellinen täyttymys ikuisuudessa. Israelin ajalliset maa-alueet ovat siis sivuasia ikuisuuden rinnalla. ”Hänen lupauksensa mukaan ME odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” 2 Piet. 3:13. Siellä (mutta myös jo tässä ajassa) meillä kaikilla uskoon tulleilla on yksi Kuningas, Jeesus Kristus. Hän on Jumalan Karitsa, joka otti pois maailman synnit. ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, paimentaa heitä ja johdattaa heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.” Ilm. 7:17.
Pitkä tuskien taival. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin sekä hänen kahdentoista poikansa muodostama Israel, Jumalan rakas kansa, on kulkenut pitkän ja mutkaisen diasporan tien. Egyptin orjuus n. 400 vuotta. Sitten Assyriaan ja Baabeliin joutuminen. Ja lukuisia kertoja ajautuminen synnin tähden naapurikansojensa orjuuttamaksi. Tuomarit, profeetat ja kuninkaat saivat yhä uudestaan palauttaa kansaa pois synnin teiltä ja Jumalan turvaan. – – Israelin kansan viimeinen kauhujen taival alkoi vuodesta 70 jKr. Se jatkui lähes 2000 vuotta. Mutta nyt on ympyrä sulkeutunut. Israelin valtio perustettiin uudestaan vuonna 1948. Oma luvattu maa on nyt avoinna kaikille maailman juutalaisille. Sinne Israelin Jumala kokoaa kansaansa. Siellä Hän vuodattaa lopullisen armon ja siunauksen kasteen kansansa päälle. ”Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukkaiden päälle minä vuodatan armon ja rukouksen hengen, ja he katsovat minuun (Jeesukseen), jonka ovat lävistäneet.” Sak. 12:10. ”Sinä päivänä Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.” Sak. 13:1. Ja sitten ristin veriuhrin armon vastaan ottaneet juutalaiset ovat taas oksia omassa öljypuussaan. Room. 11:23. / Joh. 15:5. Nyt odotamme aikaa, jolloin koko juutalaiskansa toteuttaa Jeesuksen ennustuksen: ”Sillä minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä.” Matt. 23:39. Näin tulee tapahtumaan: Israel toivottaa Messiaansa Jeesuksen tervetulleeksi hallitsemaan ja johdattamaan koko Jaakobin heimoa. ”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois kansojen keskeltä, minne he ovat joutuneetkin. Minä kokoan heidät kaikkialta ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heistä yhden kansan siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas hallitsee heitä kaikkia.” Hes. 37:21,22. Daavid-Kuningas on Jeesus! Joh. 10:16. / Efes. 2:11-22.
ISRAEL ON JUMALANOMA MAA, jonka Jumala antoi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi. Israelille annetusta maa-alueesta ei saa antaa palestiinalaisille jalanleveyttäkään. Jos olisi alkujaan toteltu Jumalan sanaa ja karkotettu filistealaiset Israelista, ei olisi nykyistä ongelmaa. Egyptin 400 -vuotisesta orjuudesta tultaessa Jumala sanoi: ”Puhu israelilaisille: Kun olette kulkeneet Jordanin yli Kanaanin maahan, karkottakaa tieltänne kaikki maan asukkaat ja hävittäkää kaikki heidän jumalankuvansa ja valetut kuvansa ja tuhotkaa kaikki heidän uhrikukkulansa (= hävittäkää ja kieltäkää kaikki vieraat uskonnot Israelin alueelta) . Ottakaa maa haltuunne (!) ja asukaa siinä, sillä minä olen antanut teille tuon maan perinnöksi. … Mutta jos ette karkota maan asukkaita tieltänne, tulee niistä, jotka te jätätte jäljelle, okaita teidän silmiinne ja piikkejä kylkiinne, ja he ahdistavat teitä maassa, jossa asutte. Silloin minä teen teille sen, mitä aioin tehdä heille.” 4 Moos. 33:51-56. Näin on käynyt.
NYT ON AIKA TULLUT alkaa valmistella oikeiden rajojen ottamista käyttöön. Jumala antoi Aabrahamille alkujaan suuren maa-alueen, jota Israel ei vielä koskaan ole edes ajatellut ottaa omakseen: ”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan: Egyptin virrasta suureen virtaan, Eufratvirtaan, saakka: keeniläisten, kenissiläisten, kadmonilaisten, heettiläisten, perissiläisten, refalaisten, amorilaisten, kanaanilaisten, girgasilaisten ja jebusilaisten maan.” 1 Moos. 15:18-21. Miljoonat juutalaiset paluumuuttajat tarvitsevat nyt lopunaikana itselleen koko maansa. Kanaanilaisten maa pitää sisällään myös Gazan alueen. Heetin suuravallan pääkaupunki oli Hattuša, nykyinen Turkin Boghazköi. Tämäkin alue siis annettiin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. !!!
Israelin rajoja on muunneltu ajan saatossa kulloisenkin tilanteen ja TARPEIDEN MUKAISIKSI, mm. Egyptin orjuudesta palattaessa. Mutta 1 Moos. 15. luvun mainitsemat rajat ovat Jumalan antamat alkuperäiset Aabrahamin aikaiset rajat. En voi uskoa että Hän on muuttanut sanaansa tässä asiassa. Matt. 24:35. ”Ottakaa maa haltuunne!” Ja HUOM! Jesaja profetoi tähän tilanteeseen pätevän Jumalan lupauksen: ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on tehoton.” Jes. 54:17.
Rakkaat Israelin kansalaiset! Hes. 36-39 lukujen mukaan nyt on aika ottaa vastaan Israelin Messias, Jeesus Kristus, Jeshua Hamashia. Joh. 1:11-13. Hän on Jumalan Karitsa, joka otti pois meidän syntimme. Jes. 53:5. Hän on Israelin luvattu Daavid-Kuningas (Hes. 37:21-25), joka johdattaa kaiken hyväksi. Danielin profetoima ikuinen valtakunta perustettiin ristillä kaikkia juutalaisia varten. Dan. 2:44. Sen kuningaskunnan perustaja ja Kuningas on Jeesus Kristus! Ilm. 1:5,6. sekä 5:9,10. Vielä uudestaan: ”Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, teolette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:26-29. Room. 11:17-27.
Katso video alta, ja lue ensin sen saatesanat: Jumalan ja Israelin välinen avioliitto. ”Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” Efes. 5: 32. Kiitetty olkoon Jeesus, Israelin Messias. Videossa on ensin miehen ja naisen välisestä avioliitosta alkava opetus, joka etenee Israelin liittoon Jumalan kanssa. Sen päätepiste on Jeesuksen Kristuksen vastaan ottaneet juutalaiset, Israelin jäännös, jotka oli kihlattu Jumalalle ja Karitsalle. = Karitsan morsian, joka on lopussa oleva Siionin vuorelle ja Jerusalemille annettujen kaikkien Jumalan lupausten perillinen. !!! Aabrahamin jälkeläiset, Israel, oman Messiaansa Jeesuksen Kristuksen vastaan ottaneet juutalaiset, johon joukkoon me pakanatkin olemme saaneet tulla Jeesuksessa Kristuksessa, on lopussa Karitsan vaimo. Ilm. 21:9. Alkumme on Aabrahamissa. 1 Moos. 12:1-3. Ja tullessamme uskoon siirryimme hänen perillisikseen: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29. Olemme YKSI JUMALAN KANSA, jossa on toteutunut Jeesuksen opetus: ”On oleva yksi lauma ja yksi Paimen.” Joh. 10:16. Tämä on SUURI asiakokonaisuus.
”Poikani, pelkää Herraa ja kuningasta! Älä liity kapinallisten seuraan, sillä yhtäkkiä, kenenkään aavistamatta, tulee onnettomuus niin kapinallisille kuin heihin liittyneillekin.” Sananl. 24:21,22. Varoitus on vakava! ”Sillä missä on kiivautta ja riitaisuutta, siellä on myös epäjärjestystä ja kaikenlaista pahaa menoa.” Jaak. 3:16. Mutta tässä ei heristetä syyttävää sormea meillä seurakuntayhteydessä oleville. Siihen ei ole syytä. Toivottavasti! Meillä ei ole kapinallisuutta eikä kahden kerroksen väkeä, eriseuraisuutta yms. Keskinäinen kunnioitus ja hyväntahtoisuus toimii kiitettävästi. Kiitos Jumalalle! Seurakuntatoiminnassa on kaikki hyvin (lokakuu 2023). ”Meillä on Kristuksen mieli.” 1 Kor. 2:16. Psalmi 40:9. 1 Kor. 1:10. Tämä kirjoitus kohdistuu yleisen tason opetuksena meille kaikille uskoville.
KATKERUUDEN JUURI Epäkunnioittava ja riitelevä kapinallisuus näkyy joskus nousemisena vakiintuneita ja raamatullisia opetuksia vastaan. Se saa aikaan ilmapiirin, jossa Pyhä Henki ei voi toimia. Ihmiset eivät voi tulla uskoon sellaisessa yhteisössä. Väärämielisyys saa aikaan riitaa, vihaa, juonittelua ja eriseuraisuutta. Ne ovat kadotukseen johtavia syntejä. Gal. 5:19-21. ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!” 2 Moos. 20.”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.” Sananl. 26:26. Kapinallisuus johtuu väärästä mielenlaadusta, joka ei tahdo etsiä rauhaa (ja rauhallisuutta) sovinnollisuutta. Olen nähnyt sellaista ja kauhistunut sitä. Se on pahojen henkien vaikutusta. Sellainen riivaajien toiminta on ennustettu tulevaksi. 1 Tim. 4:1,2. ja 2 Tim. 3:1-5. Siksi seurakunnassa on valvottava ja rukoiltava, ettei kapinallisuutta pääse tulemaan meidän keskuuteemme. ”Kapinalliset älkööt korottako itseään. Sela.” Psalmi 66:7. Sen estää vastaan otettu rakkauden käsky. Joh. 13:34,35. ”rakkaus … ei katkeroidu”. 1 Kor. 13:5. ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä.” Gal. 5:22,23. Tämä kaikki ilmenee siis uskovissa hyvänä ja kunnioitettavana käytöksenä. ”Käyttäytykää Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27. Tällaisessa Pyhän Hengen ilmapiirissä avautuu Raamatun Totuus. Joh. 8:31-36. Kapinamielen valtaama ihminen on yleensä katkeruuden saastuttama, kohdistuipa hänen vikoilunsa seurakunnan toimintaan ja työntekijöihin tai muihin meille asetettuihin auktoriteetteihin, esim. kansamme johtajiin:”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen vuoksi saastu.” Hebr. 12:15. Tarttuva kapinamieli saastuttaa siis koko yhteisöä. ”Voi kapinallista ja saastaista, voi väkivaltaista kaupunkia! Se ei kuunnellut puhetta, ei ottanut ojennusta varteen.” Sef. 3:1,2. Sen tähden Jeesus antoi ohjeen omilleen: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13. Juurineen poistaminen tarkoittaa katkerasävyisen kapinallisuuden yms. synnin poistamista jokaisen uskossa olevan elämästä ja käytöksestä. Mielenmuutos eli parannuksen (= metanoia) tekeminen pitää sisällään myös tämän alueen. Apt. 2:38 ym.
Raamatun opetus: ”Jos teillä on sydämessänne katkera kiivaus ja riitaisuus, älkää kerskailko ja valehdelko totuutta vastaan. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta vaan maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä on kiivautta ja riitaisuutta, siellä on myös epäjärjestystä ja kaikenlaista pahaa menoa.” Jaak. 3:14-16. ”Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten. Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi.” Efes. 4:30-32.
ESIMERKKI KAPINALLISUUDESTA ”Autiomaassa koko Israelin seurakunta alkoi napista Moosesta ja Aaronia vastaan.” 2 Moos. 16:2. ”Mooses ja Aaron sanoivat kaikille israelilaisille: ”Illalla te tulette tietämään, että Herra toi teidät pois Egyptin maasta, ja aamulla te näette Herran kirkkauden. Herra on kuullut teidän napinanne Häntä vastaan. Mitä me olemme, että te meitä vastaan napisette?” Mooses sanoi: ”Herra antaa teille illalla lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yltä kyllin. Herra on kuullut teidän napinanne Häntä vastaan. Mitä me olemme? Ette te napise meitä vastaan, vaan Herraa vastaan.” 2 Moos. 16:6-8. Napinamieli Jumalan kansan johtajia vastaan on siis Jumalan vastustamista. 2 Moos. 17:2-7. ”Kansa alkoi valittaa, ja se oli paha Herran silmissä.” 4 Moos.11:1-6. Jumalan kansan valitus ja napina tarttui muihinkin; jopa Mooseksen veljeen ja sisareen: ”Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta kuusilaisnaisen tähden, jonka hän oli ottanut vaimokseen. Mooses oli todella nainut kuusilaisen naisen. He sanoivat: ”Onko Herra puhunut vain Mooseksen kautta? Eikö Hän ole puhunut myös meidän kauttamme..?” 4 Moos. 12. Niillä katkeroituneilla oli pilkallinen sävy. Näin se usein on. He yrittivät halventaa ja mustamaalata Moosesta sekä hänen Jumalalta saamaansa tehtävää parjaamalla mm. hänen avioliittoansa. Joku syyhän heidän piti löytää. – Kapinamieli saastutti silloin suuren osan Israelin kansaa, jotka ”alkoivat kapinoida Moosesta vastaan. Heihin liittyi kaksisataaviisikymmentä israelilaista miestä, jotka olivat kansan ruhtinaita, kansankokouksen jäseniä, nimekkäitä miehiä. He kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin luo ja sanoivat heille: ”Jo riittää! Onhan koko seurakunta, sen joka jäsen pyhä, ja Herra on heidän keskellään. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?” 4 Moos. 16:1-3. Heidän pilkkaava yrityksensä halventaa Moosesta kansan silmissä, on joskus nähtävissä meidänkin ajassamme. Taivaasta saatuja tehtäviä yritetään halventaa ja tehdä mitättömiksi näennäisesti oikeilla väittämillä:”Onhan koko seurakunta, sen joka jäsen, pyhä. Ja Herra on heidän keskellään.” Kapinoitsijoiden sanoma näyttää siis aivan oikealta: ”Onko Herra puhunut vain Mooseksen kautta? Eikö Hän ole puhunut myös meidän kauttamme..?” Mutta kapinaan nousseiden tarkoitus ei ollut rakentaa seurakuntaa, vaan hajottaa ja ivaten tehdä tyhjäksi Jumalan suunnitelmaa. He eivät kunnioittaneet Jumalan valintaa. Samaa tapahtuu nykyään. Seurakuntaan annettuja viittä palvelutehtävää (Efes. 4:11-16) ei aina kunnioiteta. Kapinamieliset eivät ota Jumalan valintaa todesta niin että alkaisivat arvostaa ja kunnioittaa Pyhän Hengen valintaa (Katso lopussa oleva linkki ko. 5. seurakuntavirkaan) Mutta kuten kävi Mooseksen aikana, samoin on käyvä taas. Jumalan tuomio kohtaa kapinoitsijoita: ”Mooses sanoi seurakunnalle: ”Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten telttojen luota älkääkä koskeko mihinkään heille kuuluvaan, ettette tuhoutuisi heidän monien syntiensä tähden.” 4 Moos. 16:26. Kapinoitsijoiden loppu oli silloin elävältä hautautuminen. 4 Moos. 16:27-35. Ilm. 20:11-15. Siksi Jumala sanoo meille uuden liiton kristityillekin vakavan varoituksen: ”Minun on kosto, minä olen maksava”, ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.”Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hebr. 10:30,31. ”Sillä kuka on rankaisematta ojentanut kätensä Herran voideltua vastaan?” Daavid sanoi vielä: ”Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö häntä, tai hänen kuolinpäivänsä tulee, tai hän menee sotaan ja kohtaa loppunsa siellä. Herra varjelkoon minua ojentamasta kättäni Herran voideltua vastaan!” 1 Sam. 26:9-11.Siinä oli kysymys langenneesta, pelastuksen menettäneestä ja väärin toimivasta Saul-kuninkaasta, josta Pyhä Henki oli poistunut. ”Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki ahdisti häntä.” 1 Sam. 16:14. Sellaistakaan vastaan ei siis saanut nousta.
”Näin on Herra Sebaot sanonut: Tuomitkaa oikea tuomio, osoittakaa laupeutta ja armahtavaisuutta toinen toisellenne, leskeä ja orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa toisianne vastaan.” Sak. 7:9,10.
NYT ON PARANNUKSEN JA ARMON AIKA Jumala ei ole hylännyt sinua! … Hän tahtoo nyt nostaa jokaisen oikeaan asemaansa, siihen, mikä on Jumalan suunnitelma. Mutta sellainen, joka ei kunnioita muiden saamia tehtäviä, ei voi koskaan odottaa saavansa itsekään osakseen kunnioitusta. ”Osoittakaa kaikille kunnioitusta, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” 1 Piet. 2:17.PS.Seurakunnalla tarkoitan raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevia ihmisiä, en kirkkoja tms. ihmisperusteisia laitosuskontoja. Mutta vallitsevia sääntöjä vastaan kapinoiminen on missä tahansa ihmisten yhteisössä sopimatonta.
Jumalan seurakunnassa on selkeät säännöt. Ne ovat Raamatussa. Siksi niitä ei ole mahdollista muuttaa eikä jättää huomioimatta. Se on Jumalan rajaama siunauksen alue, johon ei mahdu riitelevää kapinallisuutta. Tämä pitää jokaisen muistaa. Mm.1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17-19. Hebr. 13:17. ”Kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuuluvaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, SITÄ ajatelkaa.” Filip. 4:8.
”Jos joku teistä (uskossa olevista) kärsii vaivaa, rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, laulakoon kiitosta. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” Jaak. 5:13-16. Mainittu öljyllä voitelu kuuluu siis ainoastaan vanhimmistoveljille, joihin vuoteenomaksi joutunut kristitty (joku meistä) voi ottaa yhteyttä ja pyytää heitä rukoilemaan puolestaan. Tiit. 1:5. Hebr. 10:25.
Jaakobin kirjeen opetus nostaa meidät taivaalliselle alueelle, ymmärtämään, että syntiemme ja vajavaisuuksiemme keskellä saamme rukouksessa katuen turvautua Häneen, joka on sijaiskärsimyksellään sovittanut syntimme, virheemme ja suuret puutteemme. Siis ensimmäinen taho, johon otamme yhteyttä esim. silloin, kun olemme langenneet syntiin, tai sairastuneet, on Jumala. Ja apu meille tulee Herralta. Vain Hänen verensä puhdistaa sydämemme pahasta omastatunnosta. ”Te olitte eksyksissä niin kuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.” 1 Piet. 2:25. Lue myös 1 Tim. 1:5. Hebr. 10:22. Apt. 24:16. Näin myös siinä tapauksessa, jos joku on rikkonut meitä vastaan. On hyvä aina selvittää ensin oma sydämen tila, ettei sinne jää kaunaa ketään kohtaan, eikä katkeruuden juuria häiritsemään uskonelämäämme. Hebr. 12:15. Mutta joskus saattaa olla niin, ettemme saa rauhaa sydämeemme, vaan tarvitsemme jonkun luotettavan kristityn, jolle tunnustamme syntimme ja selvitämme tilanteemme. Pyhässä Hengessä toimiva sielunhoitaja sitten julistaa meille synninpäästön Jumalan antamin valtuuksin: ”.. minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Matt. 18:18. Joh. 20:23. Mutta syntien anteeksiantaja on silti vain Jeesus Kristus, joka on ostanut meidät itselleen verellään. Ilm. 1:5,6. ”Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu.” 1 Piet. 2:24. / Room. 6:22. ”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:5. Kiitos Jeesus! Tämä sijaisuhrin siunattu armo sulkee mustan tuonelanvirran portit ja avaa eteemme armonmeren kirkkauden. Silloin saamme iloiten laulaa ikuista kiitosta Jumalalle ja Karitsalle. Ilm. 5:9-14. Synti ja sairaus on voitettu Golgatalla. Tästä saamme korottaa äänemme ylistykseen. Efes. 5:18,19.
Mitä on synti? Synti on pohjimmiltaan tila, Jumalasta erossa oleminen. Synnin teot johtuvat siitä. Raamattu nimittää parannuksen tekoa alkukielen sanalla ”metanoia”, joka merkitsee mielenmuutosta ja kääntymistä suhteessa Jeesukseen ja ristintyöhön sovinnon tekemistä Jumalan kanssa. Erossa Jumalasta oleminen on suurin synti. Metanoia -sanan päämerkitys on siis saattaa kuntoon elämänyhteys ylösnousseen Jeesuksen kanssa. Se on parannuksenteon (metanoian) tulos. Apt. 2:38 ym. Tämä asia on siis ensin laitettava kuntoon; vasta sitten on vuorossa tekosynneistä luopuminen. Maailma, jossa elämme, on kokonaan synnin saastuttama. Mutta syntien ja sairauksien aiheuttamien kärsimysten keskellä voimme uskovina rukoilla hartaasti vanhurskaita rukouksia ”kaikkien ihmisten puolesta”: 1 Tim. 2:1-4. Rukoilemme, että saamme oikean mielentilan, niin ettei syntielämä enää meitä kiinnosta. Näin tapahtuu vapautuminen syntikahleista. Sitten saamme hyvillä mielin ylistää Jeesusta, ihmeellistä Taivaankaikkeuden Kuningasta, joka on meidän HYVÄ Paimenemme. Ja tästä käsin voimme auttaa muitakin Jeesuksen Kristuksen yhteyteen saamaan syntinsä anteeksi Hänen verensä kautta:
ME saamme päästää synnintunnossa olevan katuvan lähimmäisemme vapauteen. Uudestaan tämä Jeesuksen avain: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.” Matt. 18:18. Kenelle Jeesus siis antoi avaimet päästää synneistään kärsivä hätääntynyt ja katuva ihminen taakoistaan? – Hän puhui opetuslapsilleen. Opetuslapsi on yhtä kuin uskoon tullut, synnit anteeksi saanut, Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Apt. 11:26. Tällainen ihminen elää yhdessä Jeesuksen kanssa ja on oikeutettu ja armoitettu taivaallisilla valtuuksilla auttamaan lähimmäisensä armon tielle. Paavali, Jeesuksen Kristuksen apostoli, totesi sen näin: ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20.
Monet murehtivat ja ovat epätoivoissaan sielunsa pelastumisen vuoksi. Hätä joutumisesta helvettiin on aiheellista selvittää perin pohjin. Tämä on Jumalan mielen mukainen murhe, joka johtaa oikean tien etsimiseen ja lopulta sen löytämiseen sekä rehelliseen kääntymiseen Vapahtajan puoleen. 2 Kor. 7:10. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:9,10. Jeesus etsii ihmistä ja ihminen etsii Jeesusta! Mikään ei voi estää armoa etsivän ja Armahtajan kohtaamista. Henkilökohtainen synnintunto, katumus ja syntisyyden tunnustaminen on siis avain oveen, jonka takana Jeesus kolkuttaa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” Ilm. 3:20. _ ”Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18.
Siunausta Jumalan seurakunnalle! t. Weijo Lindroos
Alkuajan seurakunnassa ei ollut erilaisia nimikylttiuskontoja jäsenkortistoineen. Silloin ei tarvittu yhteiskristillisyyttä, koska Jumala ei ole koskaan hyväksynyt sellaista. Sehän tarkoittaa hajaannuksen hyväksymistä, seurakunnan jakaantumista ja eriseuraisuutta, jonka periaate on, että ”me hyväksymme kaikki uskonsuunnat ja kirkkokunnat!” Sellaista suuntaa ei siis pidä hyväksyä. Eriseurojen, lahkojen ja kirkkojen yms. ihmisperusteisten uskontojen ekumeeniset yhteyspyrkimykset ovat sekauskontojen harhaisuutta. Se on Raamatun opetusten ulkopuolinen systeemi, joka on este uskovien oikealle yhteydelle, johon Pyhä Henki nyt on johdattamassa. Joh. 17:21-23.
Liity Jeesukseen! Näin tekemällä pääset 100% varmuudella Taivaaseen. Raamattu ei opeta sinua liittymään mihinkään jäsenkortistouskontoon ja näin kannattamaan nimikylttiuskontojen hajaannusta. Emme siksi osallistu sellaisten toimintoihin. Nimen kuuluminen ”Elämän kirjaan taivaassa riittää jäsenkortistoksemme. ”…iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. Ilm. 3:5. Emme hyväksy muita jäsenkortistoja. Voit liittyä Jeesukseen ottamalla Hänet vastaan, korjaamalla suhteesi Häneen ja sitten alkaa elää yhdessä Hänen kanssaan. 2 Kor. 6:1,2. Rukoile ääneen omin sanoin suunnillen näin: Jeesus, tahdon saada syntini anteeksi ja lopettaa synnissä elämisen. Tahdon tulla Jumalan lapseksi. Uskon että Sinä kärsit ristillä minulle kuuluvan tuomion. Tule Jeesus sydämeeni ja elämäni Herraksi. Aamen.
Korinttin tilanne Alkuaikana Korinttin seurakunnassa oli syntymässä eriseuraisuutta. Mutta tilanne korjattiin välittömästi ennen kuin ehdittiin pystyttää uskovia toisistaan erottavia rakenteita, jäsenkortistoja, nimikylttejä yms. ”Kloen perheväeltä olen näet saanut kuulla teistä, veljeni, että teillä on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että joku teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolella”, toinen taas: ”Minä Apolloksen”, ”Minä Keefaksen”, ”Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? Ei kai Paavalia ole ristiinnaulittu teidän tähtenne? Vai Paavalinko nimeen teidät kastettiin?” 1 Kor. 1:11-13. Asia jatkuu: ”Kun yksi sanoo: ”Minä olen Paavalin puolella” ja toinen: ”Minä Apolloksen”, ettekö silloin ole niin kuin ihmiset yleensä?” 1 Kor. 3:4. Aidosti uskossa olevien ei siis tule olla ”niin kuin ihmiset yleensä”, vaan toimia hengellisesti Raamatun opettamalla tavalla. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu, ettekä mahtaillen asettuisi kuka kenenkin puolelle toista vastaan.” 1 Kor. 4:6. Siellä oli siis syntymässä yhteen kaupunkiin neljä nimilkylttilahkoa: ”Paavalin srk, Apolloksen srk, Keefaksen srk. Kristuksen srk. Ne kaikki olisivat olleet lahkoja, joiden toiminta olisi saanut aikaan uskovien hajaantumisen eriseuraisiksi nimikylttiuskonnoiksi. Mutta Pyhä Henki antoi silloin opetuksen, että sellaista kehitystä ei koskaan saa hyväksyä. Joh. 10:16. Uskovien hajaantuminen eriseurojen jäsenyyteen aiheuttaa aina jossain määrin ”toista vastaan” asettumisen. ”Sinä kuulut eri seurakuntaan..” sanotaan. Sehän ei ole totta vaan on hajaannuksen aiheuttama valhe. Jos olet liittynyt Jeesukseen kuulut samaan seurakuntaan jokaisen kanssa, joka myös on liittynyt Häneen. Jos kuulut johonkin lahkoon, esim. Suomen suurimpaan ja pahimpaan harhaoppiin, ev.lut. Kirkkoon, niin eroa siitä nyt välittömästi. Näin on Jumalan tahto jokaiseen uskonsuuntaan nähden. Ja se on näin, vaikka eriseuralla olisi miten kaunis nimi tahansa.
Seurakunta on Jumalan. Siksi Raamattu kutsuu meitä tällä nimellä: – ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1. – ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9. – ” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16. – ” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22. – ”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13. – ”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14. – ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.
Uskoon tulleet, Jesukselle Kristukselle pyhitetyt ihmiset ovat siis Jumalan seurakunta. Ef. 2:19-22. Tämä nimi ei ole ”nimikyltti”, vaan kuvaa seurakunnan omistussuhdetta: Seurakunta on Jumalan! Tie tämän seurakunnan jäsenyyteen kulkee uudestisyntymisen kautta. Tähän ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin. Tähän synnytään uskoon tulemisessa, ei jäsenkortistoon liittymisellä. Ja vanha synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Jeesus sitten täyttää omansa Pyhällä Hengellä. Jeesus Kristus itse ja kristinuskon yhteiset raamatulliset arvot, aatteet, opit sekä toimintatavat yhdistävät Jumalan seurakunnan. Mm. Markus 16:15,16. Efes. 4. Tähän Pyhä Henki tahtoo johdattaa jokaisen uskoon tulleen. Näin Raamattu sen opettaa.
Voit ymmärtää raamatullisen seurakuntatotuuden lukemalla opetuskirjoituksen: Taivassanomat 7/2020.
Minkälainen on ”normaali ihminen”? – Raamatullisen ajattelun perusteella voimme todeta, että vain Jumalan yhteydessä elävä ihminen on normaali. Uskosta osaton on poissa Luojansa yhteydestä ja on siksi epänormaalissa tilassa, ”kuin kala kuivalla maalla”. On epänormaalia elää erossa Luojastaan.
Erilaiset normaalit? Jumala tahtoo erottaa omansa maailman syntielämästä, olemaan erilaisia, ei enää yleisten ihmisnormien mukaisia. Adamin sukuun syntyneet ihmiset ja Taivaasta syntyneet uskovaiset ovat kaksi hyvin erilaista ihmisjoukkoa, vaikka kipuilevatkin samojen murheiden ja ilojen keskellä. Toiset ovat erossa Jumalasta ja toiset Luojansa yhteydessä. Jumalasta erossa olevat ihmiset joskus luulevat olevansa normaali tilassa. Mutta Jumala näkee normaaliksi vain sellaisen ihmisen, joka on nöyrtynyt ja tahtoo kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa Raamatun opetusten tietä. Tämä on sisäisen asennemuutoksen seuraus, jonka olemme saaneet uskoon tulossa eli uudestisyntymisessä, ottaessamme vastaan ylösnousseen Jeesuksen Pelastajaksemme: ”Kääntykää”.. Apt. 2:38. Jeesuksen Kristuksen kirkas ylösnousemuselämä virtasi sydämiimme kääntyessämme ja ottaessamme armon vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Hän tuli syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi, koko Elämäksemme. Joh. 14:6.
”Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen!” 1 Sam. 16:7. Apt. 2:40. Hän johdattaa meidät aitoon todellisuuteen, rehellisyyteen ja vilpitömyyteen, joka kuuluu Jumalan lasten normaaliin olemukseen. Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen elääksemme omana itsenämme aitoina persoonallisuuksina ja tiedostaen, että olemme sisällä Taivaan Kuninkaan antamassa Elämässä Joh. 16:13.
Erikoisia ihmisiä.”Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä käyt meidän kanssamme, niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoiset kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat?” 2 Moos. 33:16.
Jumala kutsuu ihmisiä olemaan (maailman normaali ihmisten silmissä) erilaisia, mutta Hänen näkökulmastaan katsottuna normaaleja! Meidän ei tule vaeltaa ”ihmisten tavoin”: ”olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?” 1 Kor. 3:3. Se oli moite! Uskovien ei tule vaeltaa ”ihmisten tavoin”, heidän normiensa mukaan. Olemme Taivaasta syntyneitä, joten meidän tulee vaeltaa Pyhän Hengen johdatuksen mukaan. ”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27.
Kun olemme uskoon tultuamme tehneet parannuksen eli suursiivouksen elämässämme, alkaa meissä kasvaa Hengen hedelmä: ”rakkaus, ilo, rauha..” ym. Gal. 5:22. Ne kuuluvat normaaliin uskonelämään. Hengen hedelmät, nuo Jumalan hyveet, tulevat uudestisyntyneen elämään (2 Kor. 5:17) luonteenominaisuuksiksi. Olemme luotettavia, mikä on erittäin harvinaista tässä ajassa. Se kuuluu rakkauteen. Ja ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta!” Room. 5:5. Rakkaus on meidän normaali elämämme sisältö! Emme enää tahdo tehdä väärin tai jättää tekemättä oikein! ”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja Hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” Ps. 37:3-4.
Alkuseurakunnasta sanottiin, että he elivät ”kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47. Heissä toimi Hengen hedelmä!
Seurakuntamme alussa tavallinen kansa piti vilpittömistä ja rehellisistä uskovista. Samoin on edelleen. Uskonnolliset ihmiset sitä vastoin vihasivat ja vainosivat alkuseurakunnan kristittyjä. Sama tilanne jatkuu. Uskontojen eksyttämät ihmiset vihaavat elävää, aitoa uskoa; kun taas jopa vannoutuneet ateistitkin arvostavat vilpittömiä kristittyjä. Kaikki rehelliset ihmiset kunnioittavat suoraa ja vakaata uskovaista, joka kertoo heillekin Pelastajastaan, ei ainoastaan sanoilla, vaan myös elämällään. Vanha aforismi kuvaa hyvin tätä asiantilaa: ”En kuule, mitä sanot, koska se, mikä olet, huutaa niin kovin!” Eli elämämme tulee olla sopusoinnussa sanojemme kanssa. Muussa tapauksessa emme ole uskottavia.
Rakkautta on kertoa totuus ”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.” 1 Kor. 13:6. Raamatun Sana on Totuus! ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun Sanasi on totuus.” Joh. 17:17. Jeesuksesta kertominen on suurta rakkauden osoittamista ja armahtavaisuutta lähimmäisiä kohtaan. Sak. 7:9-10. Uskovien tehtävä on kertoa ihmisille Jeesuksesta. Se kuuluu meidän normaaliin elämäämme! Uskosta osaton tuntee sydämessään pettymystä, jos tietää sinut uskovaiseksi, etkä kerro hänelle Jeesuksesta. Et osoita silloin normaali uskovan tapoja. Ja miten voisimmekaan antaa lähimmäistemme mennä kadotukseen varoittamatta heitä ikuisen tulijärven vaarasta? Ilm. 20:11-15.
Uskovista heijastuva Jumalan hyvyys, rakkaus, ilo, rauha, yms. on uskovien paras mainoskanava! Siitä ihmiset näkevät Jumalan todellisuuden. Joh. 17:23. He eivät näe Jumalan hyvyyttä pelkästään kauniista sanoistamme. ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” 1 Joh. 3:18.
Maailmakaikkeuden suurin rakkauden muoto on siinä, kun Kaikkivaltias Jumala syntyi lihan ruiumiiseen ja sovitti ihmiskunnan synnit sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan.” 2 Kor. 5:19. Tähän rakkauteen tunnustautuen olemme myönteisellä tavalla erilaisia normaali ihmisiä.
Opetus evankeliumin julistajille, esim. katutyöhön
”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Fil. 1:27.
Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, syntiemme sovittajasta, on pyhää ja arvokasta sanomaa. ”Siihen enkelitkin haluavat katsahtaa”. 1 Piet. 1:12. Siksi meidän tulee olla rehellisiä, vilpittömiä ja aitoja sanoissamme ja teoissamme, mutta ennen muuta suhteessamme Jumalaan. Ettemme taitamattomuudellamme alenna sanomamme arvoa. Sananl. 19:2. Yksityisissä rukoushetkissämme saamme ottaa vastaan viisautta, oikeamielisyyttä ja hyväntahtoisuutta Häneltä, ”joka rakastaa meitä ja on päästänyt meidät synneistämme verellään”. Ilm. 1:5,6. Jeesus on hyvä Paimenemme. Hän antaa armon ja rakkauden sanoman mennä kauttamme eteen päin. Ja ennen muuta, Hän antaa voiman voitelun: ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Apt. 1:8. / 2:41.
JÄRJESTYSSÄÄNNÖT KOSKEVAT MEITÄ Evankelioimisemme pitää olla yleisten järjestyssääntöjen mukaista. Tämä ei tarkoita, että missään vaiheessa pitäisi tehdä muutoksia sanomamme sisältöön. Evankeliumin sisältö on aina muuttumaton, vaikka sen eteen päin viemisen tavat jossain määrin muuttuvatkin. Emme julista ”korvasyyhysaarnoja”. ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen.” 2 Tim. 4:1-5. ”Puheeni ja julistukseni ei ollut inhimillisen viisauden suostuttelevia sanoja vaan Hengen ja voiman osoittamista, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisviisauteen vaan Jumalan voimaan.” 1 Kor. 2:1-5. Lähetyskäskyn mukaisen toimintamme pitää tapahtua ennen muuta Jumalan johdossa, mutta samalla lain ja järjestyksen mukaisesti:”Joka siis asettuu esivaltaa vastaan, nousee Jumalan säädöstä vastaan, mutta ne, jotka nousevat vastaan, tuottavat itselleen tuomion.” Room. 13:2. Mutta kuitenkin ”enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”. Apt. 5:29. Kunnioitamme esivallan järjestyssääntöjä, mutta korkein auktoriteettimme on lähetyskäskyn antaja, seurakunnan Herra Jeesus Kristus. ”Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” Room. 12:18. Asetamme itse itsellemme joitakin rajoituksia, esimerkiksi torilla evankelioimiseen. Sehän on torimyyjien työmaa. Meidän on siksi huomioitava, ettemme karkota heidän asiakkaitaan ja siten saa aikaan kielteistä suhtautumista uskonasioihin. Aggressiivinen ja hyökkäävä tyyli saattaa myös lyödä ihmiset lukkoon ja saada heissä aikaan meitä vastustavan asenteen. He saattavat kokea hyvän tarkoituksemme häiriköinniksi, varsinkin jos pidämme kovaa meteliä, esim. megafonilla yms.
Kaikesta huolimatta ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus antaa meille oikeuden toimia: ”18. artikla. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.”
TOIMINTAMME PÄÄMÄÄRÄ Tehtävämme on saada ihmiset korjaamaan suhteensa ylösnousseeseen Jeesukseen ja Hänen ristintyöhönsä. 1 Tim. 2:4. Jeesus on ainoa Pelastaja. Kukaan ei pääse Taivaaseen ilman Häntä. Sanoma ristin sijaisuhrista on aina ollut aidon kristinuskon pääsanoma, jo n. 2000 vuotta. Uskoon tuleminen on siis sitä, että ihminen ottaa vastaan armahduksen ja tulee elämänyhteyteen Jeesuksen kanssa. Kirkoissa ei julisteta pelastuksen ja parannuksen sanomaa. Siksi kristittyjen tulee mennä sinne missä ihmisiä tavoitetaan. Hyvä tapa on jakaa ihmisille traktaatteja, joissa on kokouspaikan osoite. Tämä on tuottanut tulosta. Etsivät sielut ovat tulleet kokouksiin ja siellä ottaneet vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja tulleet raamatulliselle kasteelle Jeesuksen nimeen.
KESKUSTELEMALLA Alkuajan seurakunnassa oli tapana evankelioida keskustelutasolla: ”Hän (Paavali) keskusteli … joka päivä torilla niiden kanssa, jotka sattuivat siellä olemaan.” Apt. 17:17. Samoin voimme mekin julistaa evankeliumia tuloksia tuottavalla tavalla? Suosittelen tätä tapaa muiden evankelioimistapojen lisäksi. – Tiedämme, että ihmiset tulevat uskoon vain yksi kerrallaan. Siksi paras keino on alkaa keskustella ihmisten kanssa yksilötasolla ja kehottaa heitä ottamaan vastaan Jeesus syntiensä sovittajaksi. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1,2. Raamatullista on myös kutsua ihmisiä omaan kotiin kuulemaan sanaa. Näin teki esim. Jeesus (Matt.13:36) ja Paavali. Apt. 28:30,31. On huomioitava, että yhden ihmisen auttaminen sisälle pelastukseen on parempi tulos kuin saada satoja ihmisiä pelkästään kuulemaan pelastussanoma. Mitä hyödyttää, jos ihmiset menevät hyvin evankelioituina helvettiin? Katuevankelistan on hyvä oppia toimimaan Pyhän Hengen johdatuksessa rukoillen ja yleisten käytösnormien mukaisesti, kauniisti ja puhtaasti rakkauden kautta vaikuttavassa uskossa. Gal. 5:6. Hyviä tuloksia on odotettavissa.
Esirukousta evankelioimistyön puolesta tarvitaan loppuun asti.
”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jer. 31:9. Oikean rukouksen seuraukset auttavat meitä sisälle armoon ja totuuteen sekä kasvamaan pyhityselämässä. ”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta! Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta. Missä ei ole rukousta, siellä ei ole siunausta.” Aito rukous on keskustelua, puhumista seurakunnan Herran, Ylipaimenemme Jeesuksen kanssa. Omassa kokemuksessani en tiedä mitään parempaa rukouksen muotoa!
YKSINÄISYYDESSÄ. ”Jeesus lähti vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa.” Luuk. 6:12. Jeesuksen esimerkki rukouksesta on siis erottautumista keskustelemaan Jumalan kanssa.” Kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.” Matt. 6:6. Rukouksen ajaksi on hyvä irrottautua kaikista virikkeistä ja askareista, että voit kääntää ajatuksesi ja mielesi keskittyneesti kohtaamaan Jumalaa. Näin saat tiedostaa Hänen läsnäolonsa kun Hän kääntää kasvonsa puoleesi. Saat olla maailmankaikkeuden Luojan kanssa kasvokkain. Tällaisessa pyhässä hetkessä saamme sydämiimme aitoa jumalanpelkoa ja arkaa tuntoa Hänen sanansa edessä. Siinä Pyhä Henki asettaa sisimpäämme rakkauden Jumalan Totuuteen. Pyhään rukoukseen tarvitaan rehellisyys, vilpitön ja aidosti puhdas asenne, ettemme rukoile pelkillä sanoilla, vaan olemme rukouksessa kokosydämisesti. Vain yksinäisyydessä, kammiorukouksessa, ilman häiriötekijöitä, voimme kertoa Hänelle kaikki asiamme ja tuntemuksemme, mm. arimmatkin salaiset syntimme sekä syvän huolemme omaisistamme ja ystävistämme. 1 Tim. 2:1-4. ÄÄNEEN. Jeesus rukoili ”väkevällä huudolla ja kyynelillä”. Hebr. 5:7. Hän rukoili mm. että uskovat rakastaisivat toisiaan (Joh. 13:34,35) ja olisivat ”täydellisesti yhtä”. 17:21-23. ”Tapahtukoon sinun tahtosi”, Hän rukoili. Matt. 26:42. Myös alkuseurakunta rukoili ääneen: ” .. he kaikki yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen. Apt. 4:24. Yhteinen äänekäs rukous saakoon aina kuulua Jumalan seurakunnan kokouksista. Se voi tapahtua sen pohjalta, että seurakunnassa vallitsee raamatullinen yksimielisyys. 1 Kor. 1:10. Siinä tilassa Pyhä Henki saa tilaa virrata. ”Kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta, ylistäisitte meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” Room. 15:5.6. Filip. 2:2,3. Uskovien raamatullinen yhteys on Jumalan tahto! Siksi mekin rukoilemme sitä. ”Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.” Ps. 40:9. Ääneen rukoileminen on avannut monille pyhät ulottuvuudet kohdata Jeesus ja elämänyhteys Hänen kanssaan. Saamme puhua ääneen Taivaankaikkeuden Kuninkaalle, Herrallemmme, joka on meidän hyvä Paimenemme. Ja Hän vastaa raamatullisiin rukouksiimme. Joh. 10:27-29. Emme kaipaa hiljaisuuden retriittejä, vaan vieroksumme kaikkea ihmistekoista ja uskonnollista toimintaa, mm. mietiskely-meditoimista. Tosin voimme rukouksen hengessä myös mietiskellä pyhiä asioita pitkin päivää, ajatellen Jeesusta. Hebr. 3:1. Ja voimme hiljaisesti vuoteillammekin puhua Herralle sydämissämme. Ps. 4:5. ”Rukoilkaa lakkaamatta!” 1 Tess. 5:17. Mutta raamatulliset, Jumalalle erotetut rukoushetket ovat siis eri asia.
POLVISTUEN. Alkuajan seurakunnassa oli yleisenä tapana polvistua rukoukseen. ”Tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili heidän kaikkien kanssa.” Apt. 20:36. 21:5. Sama tapa oli jo vanhan liiton aikana. ”Elia kiipesi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvot polviensa väliin.” 1 Kun. 18:42. / ”Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoilemalla.” Jaak. 5:17. – ”Tulkaa, palvokaamme Häntä, kumartukaamme ja polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.” Ps. 95:6. Mutta kaikkea muuta tärkeämpää on, että rukoilijan sydän on ”polvistunut”, nöyrtynyt ja ”puhdistettu Karitsan verellä”! Ilm. 5:9-13. Tässä tilassa voimme rukoilla Pyhän Hengen vaikuttamana, ”hengessä ja totuudessa” (Joh. 4:24) eikä paikalla tai rukousasennolla ole silloin merkitystä. ”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle ja rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja niin pysykää Jumalan rakkaudessa.” Juuda 20,21. Rukousasento ei siis ole tärkeintä. Mm. opetuslapset istuivat saadessaan Pyhän Hengen kasteen. Apt. 2:2.
KIELILLÄPUHUEN. ”Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.”1 Kor. 14:2 ”Salaisuuksia hengessä” kielillä puhuen on suurimpia siunauksen lähteitä mitä tässä ajassa voimme kokea. Siinä rakennamme sisimmässämme sellaisia alueita, joista ei muulla tavalla voida huolehtia. 1 Kor. 14:4. / Juuda 20,21. Pyhä Henki tahtoo antaa jokaiselle uskoon tulleelle Pyhän Hengen kasteen, jonka seurauksena on kielilläpuhuminen ym. armolahjat. ”Tahtoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä.” 1 Kor. 14:5. Ota siis rukoillen vastaan tämä suuri siunaus ja voiman lähde. Apt. 1:4,5,8.
JEESUKSEN NIMESSÄ. Rukoilemme aina Jeesuksen Kristuksen nimessä mainiten tämän selvällä äänellä. Kiitosaiheemme aina on, että saimme syntimme anteeksi Hänen nimessään ja sovintoveressään. ”Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttaan.” Kol. 3:17. Joh. 14:13. ym. Teemme kaiken vain Hänen nimessään. Tähän kuuluu myös se, kun uskoon tultuamme otimme raamatullisen upotuskasteen vedessä. Apt. 2:38. 10:48. ym. Raamatussa ei ole opetusta tai esimerkkiä, että rukouksessa tulisi käyttää hokemaa, ”isänpojanjapyhänhengennimeen”. Se on meille merkityksetön uskonnollinen fraasi.
AJAN KANSSA. Rukoushetkiin on hyvä varata aikaa. Monet ovatkin ottaneet hyväksi tavaksi viipyä rukouksessa jonkin määrätyn ajan aamulla, esim. yhden tunnin, puoli tuntia, vartin … Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, että sen lisäksi pidämme päivän mittaan monia pieniä rukoushetkiämme, esim. polvistuen Jumalan eteen vaikkapa vain muutamaksi minuutiksi. Raamattu opettaa kymmenysten uhraamisesta Jumalan työhön. Mutta eikö sitäkin tärkeämpää olisi uhrata kymmenykset ajastamme rukoushetkiämme varten? Mitä on kymmenes osa 24. tunnista? Mikäli olisimme ko. Jumalalle erotetuissa rukoushetkissämme kaksi ja puoli tuntia päivässä, muuttuisi koko seurakunnan toiminta paremmaksi. Siunausvirrat aukenisivat ja Hengen sade virvoittaisi ja johdattaisi uskovat ympärillämme alkuajan rukousherätykseen: ”… ja anna palvelijoittesi puhua täysin rohkeasti sinun sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän palvelijasi Jeesuksen nimen kautta.” Kun he olivat rukoilleet, vavahteli paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat rohkeasti Jumalan sanaa.” Apt. 4:29,31. Tahdommehan tätä?
”Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta.” Ef. 6:18.
Jumala antoi siunauslupaukset Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen, Iisakille, Jaakobille ja hänen 12. pojalleen, joista tuli Israelin kantaisät: ”Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” 1 Moos. 12:3. Tämän opetuksen ja lupauksen perusteella rukoilemme nykyisen Israelin valtion ja siellä asuvien Aabrahamin jälkeläisten puolesta. Näin osallistumme heidän siunaamiseensa, ja tulemme itsekin Jumalan siunaamiksi. Myötätuntomme on siis horjumatta Israel-myönteinen. Tämän tähden asetumme ajattelussamme ja poliittisissa kannanotoissamme Israelin puolelle. Tahdomme hyvää Israelille. Rukoilemme mm. Hes. 37. luvussa olevien siunauslupausten täyttymistä, että Israel kansakuntana löytää Messiaansa Jeesuksen, tulevat uskoon ja täyttyvät Pyhällä Hengellä. Hes. 37:9-14. Raamatun kertomat poliittiset maailman tilanteet kulminoituvat lähes aina Israeliin, sekä osittain myös seurakuntaan. Olemme Israelista alkaneena seurakuntana siunattuja yhdessä heidän kanssaan: ”Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:29 ”Lupaukset siis lausuttiin Abrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan niin kuin yhdestä: ”ja siemenellesi”, joka on Kristus.” Gal. 3:16. Ja me olemme Hänessä, Aabrahamin Siemenessä, Jeesuksessa Kristuksessa (2 Kor. 5:17), Hänen verellään ostettu kuningaskunta yhdessä kaikkien pelastuneiden kanssa. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 2:9,10. – Jumalan seurakunnan ei pidä sekaantua maailmanpolitiikkaan Raamatun ulkopuolisten asioiden setvimisellä.
ISRAELIN VIHOLLISET Israelia ympäröivät muslimimaat ovat Israelin vihollisia tahtoen tuhota juutalaiskansan. Iran on päässyt hankkeissaan jo vaarallisen pitkälle kehittäessään ydinasetta Israelin tuhoamiseksi. Ja Venäjä on avustamassa Irania ydinohjelman kehittämisessä. Venäjä ja Iran ovat jo pitäneet yhteiset laivastojen sotaharjoitukset Omaninlahdella maaliskuussa 2023. Venäjä on siis antisemitistinen valtio tukiessaan Israel-vihamielisyyttä. Emme voi sen tähden hyväksyä Venäjä-myönteisyyttä, ”putinismia”.
USA on edelleen suurin Israelin puolustaja, aseistaja, jonka myötätunto on juutalaiskansan puolella? Heidän toimintansa on ollut Israelin siunaamista? Miten tästä kaikesta siis tulisi ajatella? – Ensinnäkin on todettava Raamatun mukaisesti, että Israelin viholliset ovat Jumalan vihollisia. Israelin puolustajat ovat Jumalan siunaamia. Tämän pohjalta osaamme erottaa maailmanpolitiikassa eron hyvän ja pahan välillä. Se tapahtuu ed.m. periaatteen mukaisesti. Myös Jeesus antoi selkeän hyvän ja pahan määritelmän, joka soveltuu politiikkaan: ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.” Joh. 10:10. Tämä tarkoittaa siis, että sellainen ihmisryhmä, valtio tai terroriliike, joka tahtoo hyökätä, tappaa, sotia ja hävittää, on pahasta. Mutta sellainen järjestelmä, kansa, valtio, ihmisryhmä, puolustusliittoutuma yms. joka tahtoo olla rauhantekijänä, on oikeudenmukaisuuden ja siis Jumalan tahdon puolella. ”Autuaita ovat rauhantekijät.” Matt. 5:9. Jos maailmaa ei puolustettaisi pahaa vastaan, ottaisi joku terrorisjärjestö maailman hallintaansa muutamassa päivässä. Siksi tarvitaan Israel-myönteinen ns. ”maailmanpoliisi”.
Näiden ajatusten pohjalta muodostamme mielipiteemme maailmanpolitiikasta sekä asetumme asenteissamme Israelia siunaavien ihmisten joukkoihin.
Jeesus tuli Isänsä Nimessä. ”Minä olen ilmoittanut sinun Nimesi ihmisille…” Joh.17:6. Minkä Nimen Jeesus ilmoitti? = ”Pyhä Isä, varjele heidät Nimessäsi, jonka olet minulle antanut…” Joh.17:11,12. ”Minä olen tehnyt Sinun Nimesi heille tunnetuksi…” Joh.17:26. ”Minä olen tullut Isäni Nimessä…” Joh.5:43. Isän, pojan ja Pyhän Hengen nimi on siisJeesus. Hän on ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme!” Matt. 1:23. ”Kumartukoot Hänen eteensä kaikki Jumalan enkelit.” Hebr. 1:6. Koko luomakunta polvistukoon Kuninkaamme eteen. Näin mekin teemme, jotka olemme kruunanneet Hänet oman elämämme Herraksi. Jeesuksen ensimmäiset opetuslapsetkin ”kumartaen rukoilivat Häntä.” Matt. 28:9. Hän on koko taivaankaikkeuden Kuningas.
”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, KAIKKI tehkää Herran Jeesuksen Nimessä kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa.” Kolos.3:17. Efes. 1:3. ”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta Nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt.4:12. Jeesus on siis ainoa Pelastaja. Joh. 14:6. Hän kärsi ja kuoli sovittaakseen meidän syntimme omalla verellään. Ilm. 1:5,6. Taivaan Kuningas Jeesus on Voideltu, Kristus, Pelastaja, Immanuel jota Hänen nimensäkin merkitsee: Jeesus = Iesous (kreikaksi) = Yeshua (arameaksi) = YEHO’shua (hepreaksi) = ”JHWH Pelastaa”. Jeesuksen nimeen sisältyy Jumalan nimi JHWH. Hänen pyhä voitelunsa saakoon täyttää elämämme. On tärkeää ymmärtää Isän Jumalan ja Jeesuksen nimen yhteen kuuluvuus! Isä on Jeesuksessa ja Jeesus Isässä. Joh. 14:9,10,20. Ja Hän on Henkilö; ei ideologinen opinkappale.
Raamatussa ei ole opetusta tai esimerkkiä, että jonkun kasteessa olisi lausuttu ko. titteleitä, ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Niitä sanoja ei myöskään käytetty rukoiltaessa. Teemme kaiken Jeesuksen Kristuksen nimessä, Hänen läsnäolossaan. Pyhä Henki avatkoon meille kaiken hyvän. Tarvitaan sydämen ympärileikkaus. Tästä lisää lopussa olevassa linkissä. Ihmisillä on peite sydämensä päällä, eivätkä he sen tähden voi ymmärtää ja kokea Jumalan rakkautta ja pelastavaa armoa: ”Heidän mielensä paatuivat, ja sama peite pysyy vielä tänäkin päivänä poistamatta vanhan liiton Kirjoituksia luettaessa, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.” 2 Kor. 3:14-16. Dan. 12:10.
