Viisi seurakuntavirkaa

Seurakunnan palvelutehtäviin (seurakuntavirkoihin) voidaan siunata uskoon tulleita, jotka ovat aidosti uskossa, tehneet parannuksen synneistään ja antaneet kastaa itsensä raamatullisella upotuskasteella Jeesuksen Kristuksen nimeen, ja sitten ovat siunatut seurakunnan yhteyteen kätten päällepanemisen kautta. Apt. 2:38,41. 13:1-4. 1 Tim. 4:14. ym.

”Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi (miksi?) tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa,vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus.Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on. ” Efes. 4:11-16.
Kaikkiin palvelutehtäviin pätee opetus 1 Tim. 3:10: ”Heitä on ensin koeteltava. Sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomia.”
Jumala valmistaa tehtävät ja kouluttaa tekijät sekä johdattaa kunkin omaan tehtävään. Seurakunnassa huomataan Jumalan valinta ja sitten siunataan henkilö siihen. Mm. Tiit. 1:5.
Ja huom! Seurakunta on yhtä kuin Jeesuksen verellä lunastetut ihmiset. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 1:18,19.

APOSTOLIN VIRKA
Jeesus valitsi apostolit: ”Jeesus lähti vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Päivän tultua Hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja valitsi heistä kaksitoista, joille Hän antoi apostolin nimen.” Luuk. 6:12-16.
Samoin on edelleen. Jeesus kutsuu, valitsee ja valmistaa tehtävään. Paavali on siitä hyvä esimerkki. Jeesus kutsui ja kasvatti. Seurakunnassa huomattiin Jumalan valinta, jonka perusteella Paavali siunattiin apostolin virkaan. Apt. 13:1-4.
Apostolit lähetettiin alunperin viemään sanoma Jeesuksesta uusille alueille: ”Olen pitänyt kunnia-asianani julistaa evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimeä ei ole vielä mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle.” Room. 15:20. Jeesus oli ja on ainoa perustus, joka uusille paikkakunnille mentäessä tulee asettaa. ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11.
He eivät siis perustaneet uusia seurakuntia, vaan levittivät Golgatalla perustettua Jumalan seurakuntaa uusille alueille. Jumalan seurakunta on perustettu ristillä yhden ainoan ja ainutlaatuisen kerran. Tämän seurakunnan on alusta asti ollut tarkoitus levittäytyä uusille paikkakunnille. Raamattu ei opeta, että pitäisi perustaa uusia seurakuntia, mm. kirkkoja. Kansat odottavat saadakseen kuulla samaa kristinuskoa, mikä alkoi Jerusalemista 2000 vuotta sitten. Jes. 2:1-3.
Apostoli on siis ”lähetyssaarnaaja”. Maailmassa on vieläkin joitakin kansanosia ja heimoja, jotka eivät ole kuulleet ”valtakunnan evankeliumia”, sanomaa ristin veren armosta, jonka kautta saadaan syntien anteeksiantamus. Matt. 24:14.
Apostolin virkaa tarvitaan edelleen raivaamaan uudestaan tietä alkuperäiselle kristinuskolle. Apostolin virkaan voimme sisällyttää ennalleen asettamisen johtotehtävät. Seurakuntahan on ajautunut kauas apostolisen ajan Elämästä, uskosta ja opista. Nytpitää palata takaisin. Apt. 3:21. Apostolien tehtävänä on järjestää jokaiselle paikkakunnalle Raamatun opetusten mukainen uskossa olevien ja kasteella käyneiden seurakuntatoiminta kaikkine palvelutehtävineen. Että ”asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5.
Tämä on nyt rukouksemme, että Jumala taas antaa omalle seurakunnalleen apostoleja.

Miten Paavali sai erikoistehtävänsä olla pakanoiden apostoli? Room. 11:13. Linkissä siitä:
Taivassanomat 1/2018
Videossa on opetus apostolin virasta:
Apostolit ennen ja nyt!

PROFEETAN VIRKA
Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton suurprofeetta, suurin kaikista. ”Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja … Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet, ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Matt. 11:11,13,14. / Hän täytti kaikki ennustukset Elian tulemisesta. Mal. 3:1-3 ja 4:23,24. Luuk. 1:13-17.
Vanhatestamentillinen suurprofeettojen aika päättyi Johannekseen. Uutta Eliaa ei siis enää hänen jälkeensä tule. Jos joku ilmoittaa itsensä suureksi profeetaksi, on kyseessä valheprofeetta.
”Muinoin Israelissa sanottiin, kun mentiin kysymään neuvoa Jumalalta: ”Tulkaa, menkäämme näkijän luo.” Sitä, jota nyt sanotaan profeetaksi, kutsuttiin muinoin näkijäksi.” 1 Sam. 9:9. Profeetta näkee asioita ja tilanteita Jumalan antamalla erikoisarmoituksella. Hän osaa antaa ohjeita, miten korjata toimintaa. Profeetat ovat vajavaisia, vaikka heidän kauttaan tulee pyhä ja moitteeton sanoma. ”Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoilemalla…” Jaak. 5:17. Rukouksen kautta Profeetat saavat taivaallista ”silmävoidetta” nähdäkseen usein jopa kauas tulevaisuteen. Rukous on myös profeettojen ase vääryyttä vastaan. Jaak. 5:17,18. Rukouksessa he ovat Herran neuvottelussa ja kuulevat hyvän Paimenen äänen ja seuraavat sitä. ”Jos he olisivat olleet mukana minun neuvottelussani, he julistaisivat minun sanani kansalleni ja saisivat sen palaamaan pahalta tieltään ja pahoista teoistaan.” Jer. 23:22. Joh. 10:27. Profeetat julistavat pyhää sanomaa vääryyttä vastaan. ojentavat Jumalan kansaa oikealle tielle. ”Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” Jes. 30:21.
Johanneksen jälkeen profeetan virka toimi yhtenä seurakunnan palvelutehtävänä, jonka tarkoituksena on saada seurakunta kasvamaan uskossa, niin että ”emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa..” Efes. 4:11-16.
Oikeat profeetat kykenevät tunnistamaan valheprofeetat, joita on oleva seurakunnassa loppuun asti. ”Samoin on teidänkin joukossanne oleva vääriä opettajia, jotka kuljettavat keskuuteenne salaa turmiollisia harhaoppeja..” 2 Piet. 2:1. Heidät pitää paljastaa ennen eksytysten pääsemistä valloilleen. Sen tähden profeetan virka on seurakunnassa ehdottoman tärkeä. Heillä on yleensä myös Pyhän Hengen antama ”henkien erottamisen lahja”. 1 Kor. 12:10.
Jumala asetti seurakuntaan ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi … ” 1 Kor. 12:27,28. Efes. 4:11.
Seurakuntaprofeetta on Jumalan asettama ja valtuuttama suunnan näyttäjä. Heille Jumala uskoo opetuksellisia ja oikeaa tietä avaavia ovia. ”Sillä Herra, Herra ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille.” Aam. 3:7. Alkuseurakunnassa heidän mainitaan toimineen seurakunnan keskuudessa Jumalan tahdon tuntijoina:
”Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: …. Heidän palvellessaan Herraa ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” Silloin he paastosivat ja rukoilivat, ja he panivat kätensä heidän päälleen ja antoivat heidän mennä. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät … Apt. 13:1-4.
Pyhä Henki puhui profeettojen kautta. Se ei ollut pelkkää profetoimista, vaan profeetan viran arvovallalla tapahtuvaa varmaa sanomaa Taivaan Jumalan sydämeltä. Profeetan sanomassa on aina mukana Jumalan Elämän Virta. Siinä on Jumalan pyhyys.
Paavali sai siis mitä ilmeisemmin siunauksen apostolin tehtävään profeetoilta. Siitä alkoi hänen menestyksekäs toimintansa.
Vanhan liiton aikana profeetat kutsuivat eksynyttä Jumalan kansaa palaamaan takaisin oikealle tielle: ”Palatkaa, te luopuneet lapset!”Jer. 3:14. Sama tehtäväkuvaus on uuden liiton profeetoilla: ”Palatkaa takaisin alkuperäiseen kristinuskoon!” Aito seurakunta koostuu niistä, jotka ovat apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:20. Tämä tarkoittaa, että Jumalan seurakunnan tulee rakentua apostolien ja profeettojen opetusten pohjalle. Apt. 2:42.

Linkissä lisää Profeetan virasta:
Taivassanomat 3/2017

EVANKELISTAN VIRKA
Evankelista on eräs seurakunnan toimintaa ylläpitävä ja yhteyttä koossa pitävä henkilö. Hänen tehtävänään on koota seurakuntaan lisää ihmisiä. Tämän toteutumiseksi evankelista julistaa sanomaa Jeesuksesta, joka osti ihmiset itselleen kärsimystyöllään, verellään ja kuolemallaan. 1 Piet. 1:18,19. Ilm. 1:5,6.
Ne, jotka uskovat ja tahtovat kuulla lisää, tai haluavat heti ottaa vastaan pelastussanoman, hän tuo raamatulliseen seurakuntayhteyteen. Päämääränä on että ihminen ottaa vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi. Seuraava askel on tulla kasteelle sekä seurakunnan opetuksen piiriin kasvamaan uskossaan. Näin pelastuneet ihmiset kasvavat Jumalan antamaa kasvua.
Evankelista tuo pelastumattomat pelastumaan ja pelastuneet kasvamaan uskossaan.
Seurakunnassa tulemme ”Jumalan opettamiksi” (Joh. 6:45) ”koossa pysyen”, kaikkien seurakuntavirkojen siunaavassa vaikutuspiirissä. Efes. 4:11-16.
Evankelista tahtoo huolehtia, että seurakunta on evankelioiva srk. Siksi hän innostaa muitakin yhteiseen tarkoitukseemme, voittamaan ihmisiä Jeesukselle. Hänen sanomansa on, että ristin verellä on synnit sovitettu. 1 Kor. 1.18. 2:1-5.
Eräs esimerkillinen-evankelista oli Filippos. Hän ei ollut sama, joka kuului Jeesuksen 12. ensimmäisen apostolin joukkoon, vaikka oli saman niminen. Matt. 10:3. Tämä Filippos valittiin ensimmmäisten apostolien toimesta ensin seurakuntapalvelijaksi (Apt. 6) ja myöhemmin myös evankelistaksi. Näin ensimmäinen seurakunta (Apt. 5:12-16) alkoi järjestäytyä. Vainojen kiristyessä Jerusalemissa Filippos lähti liikkeelle, ensin Samariaan, sieltä Gazan tielle: ”Filippos meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi kansalle Kristusta. Ihmiset ottivat yksimielisesti vastaan sen, mitä Filippos puhui, kun he kuuntelivat häntä ja näkivät tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät ulos huutaen kovalla äänellä, ja moni halvaantunut ja rampa parani. Tuossa kaupungissa syntyi suuri ilo.” Apt. 8:5-8. Kiitos Jumalalle! Koko kaupungin väestö tuli uskoon ja kasteelle. ”Kun he nyt uskoivat Filipposta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” Apt. 8:12,13. Ja kaikki pelastuneet autettiin myös heti ottamaan vastaan Pyhän Hengen kaste. Apt. 8:14-17. 19:1-6.
Gazan tiellä Filippos kohtasi Kandaken hoviherran, joka tuli uskoon ja heti myös kasteelle. Apt. 8:26-40.
Filippos oli jossain vaiheessa siunattu evankelistan virkaan. Näin kerrotaan hänen myöhäisemmästä vaiheestaan: ”Seuraavana päivänä lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan. Menimme evankelista Filippoksen taloon ja jäimme hänen luokseen. Hän oli yksi niistä seitsemästä (Apt. 6). Hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.” Apt. 21:8,9.
Evankelista toimii saumattomassa yhteistyössä seurakunnan kanssa, jonka päätavoitteena on saada lisää ihmisiä Jeesuksen Kristuksen kuningaskuntaan (Ilm. 1:5,6) apostolisen ajan uskoon, oppiin ja elämään. Apt. 2:38, 41,42. / 1 Kor. 1:18.
Evankelista Timoteukselle annettiin siunaava ohje: ”Ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ ja hoida palvelutehtäväsi täydellisesti.” 2 Tim. 4:5.

PAIMENEN VIRKA
”Kaitsija, paimen, johtaja, vanhin” ovat kaikki samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Jokainen vanhimmistoveli on siis johtaja, paimen ja kaitsija. He valvovat seurakunnan toimintaa, että seurakunnassa kaikki tapahtuu raamatullisesti. Omalla esimerkillään ja opetuksellaan he näyttävät tietä alkuperäiseen kristinuskoon (1 Joh. 2:24) ollen siinä edellä kulkijoita, joita lampaat seuraavat. Apostolien teoissa on paljon opetussanomaa vanhimmille: ”Pitäkää huoli itsestänne ja koko siitä laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellään on itselleen hankkinut.” Apt. 20:28. Koko asia on jakeissa 17-38.
Seurakunnan kaitsijat tahtovat pysyä rukouksessa, voidakseen rohkaista muutkin kestävään rukoukseen ja Herran neuvotteluun: ”Me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.” Apt. 6:4. 13:1-4.
”Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti.” Room. 12:8.
Vanhimmistoveljet pitävät huolta seurakunnasta ja yksilöuskovista, valvoen, ettei kukaan jätä omaa seurakunnan kokoontumista (Hebr. 10:25) ja ettei synny hajaannusta. 1 Kor. 1:10. He järjestävät kokoontumisia, joissa rakennutaan Pyhän Hengen vaikutuspiirissä. 1 Kor. 14:26. Ja kokouksissa on aina Raamatun opetusta, armolahjojen toimintaa ja rukousta sekä laulua. Efes. 5:18-21. Kaikki tapahtuu Jeesuksen nimessä. Kol. 3:16,17. Näin seurakunnan paimenet ohjaavat kristittyjä ”vihreille laidunmaille, virvoittavien vetten luo”. Ps. 23:2. Mutta ennen muuta paimenet ohjaavat uskovia siihen, että kaikilla säilyy elämänyhteys seurakunnan Ylipaimenen, Jeesuksen kanssa.
Jumalan sanan opetukset ja alkuseurakunnan esimerkki ovat vanhimpien auktoreiteettina: ”Kehotan vanhimpia teidän joukossanne – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta vaan vapaaehtoisesti, Jumalan mielen mukaan, ei häpeällisen voiton tähden vaan sydämen halusta. Älkää herroina hallitko niitä, jotka on teille uskottu, vaan olkaa laumalle esikuvana.Silloin te ylipaimenen ilmestyessä saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” 1 Piet. 5:1-4.
Ja kaikkien aidosti uskossa olevien tulee olla kuuliaiset ja tottelevaiset vanhimmistoveljille: Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Näin he voivat tehdä työtään iloiten, ei huokaillen, sillä se ei teitä hyödyttäisi.” Hebr. 13:17. Lue myös 1 Tess. 5:12,13. ja 1 Tim. 5:17-19.

SANANOPETTAJAN VIRKA
Sananopettajan virkaan siunattu mies on srk.n opetuksesta vastaava valvoja yhdessä paimenten ja profeettojen kanssa. Hänen tehtävänään on huolehtia, että uudet uskoon tulleet siunataan oppilaan paikalle kasvamaan ja oppimaan vastuullisiksi seurakunnan toimijoiksi. Oppilaan paikalta alkaa terve uskon kasvu. Luuk. 14:7-11.
Vastuullinen sananopettaja valvoo, että veljet ja sisaret opettavat Raamatullisesti, eivätkä opeta omia oppejaan, vaan ohjaavat seurakuntalaiset alkuajan apostolien opetuksiin: ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:42. Kaikkien seurakuntavirkojen yhteinen päämäärä on ohjata uskoon tulleet alkuperäiseen kristinuskoon.
Huomasitko, että naisetkin voivat opettaa sanaa? Mutta he eivät voi olla sananopettajan virassa, siis seurakunnan opetuksesta vastuussa olevia. Käytännössä tällä asialla on hyvin pieni eroavaisuus.
Sananopettajan vastuulla on varjella, etteivät ”julmat sudet” pääse opettamaan vieraita oppeja. Apt. 20:29,30. 1 Tim. 6:3-5. Näin Herran lauma pysyy koossa.
Jumalan seurakunnassa voivat kaikki opettaa. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle.”Kol. 3:16. Tämä on yhteinen tehtävämme. Mutta sananopettajat valvovat seurakunnan opetusta ja ovat vastuuhenkilöitä siinä asiassa.

On olemassa kuudeskin erittäin tärkeä seurakuntavirka. Se on diakonin
palvelustehtävä. Linkissä kuvaus siitä:
Diakonit seurakunnan varojen hoitajina

Katso myös kanavaltamme Youtubesta videoita.

Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta