Seurakunnan palvelutehtäviin voidaan siunata vastuuntuntoisia uskovia, jotka ovat aidosti uskossa, tehneet parannuksen synneistään ja antaneet kastaa itsensä raamatullisella upotuskasteella Jeesuksen Kristuksen nimeen, ja sitten ovat siunatut seurakunnan yhteyteen kätten päällepanemisen kautta. Apt. 2:38,41. 13:1-4. 1 Tim. 4:14. ym.
”Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi (miksi?) tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa,vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus. Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on. ” Efes. 4:11-16.
Kaikkiin palvelutehtäviin pätee opetus 1 Tim. 3:10: ”Heitä on ensin koeteltava. Sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomia.”
Jumala valmistaa tehtävät ja kouluttaa tekijät sekä johdattaa kunkin omaan tehtävään. Ja seurakunnassa huomataan Jumalan valinta sekä sitten siunataan henkilö tehtävään. Mm. Tiit. 1:5. Tehtäviä ei kukaan voi itse itselleen ottaa: ”Kukaan ei ota tätä arvoa itselleen, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaroninkin.” Hebr. 5:4.
Kaikkien tehtävien perimmäinen tavoite on edesauttaa ihmisiä tulemaan uskoon ja kasteelle sekä sitten elämään yhdessä Jeesuksen kanssa Hänen omiensa yhteydessä.
Ja huom! Seurakunta on yhtä kuin Jeesuksen verellä lunastetut ihmiset. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 1:18,19.
1. APOSTOLI
Jeesus valitsi apostolit: ”Jeesus lähti vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Päivän tultua Hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja valitsi heistä kaksitoista, joille Hän antoi apostolin nimen.” Luuk. 6:12-16.
Samoin on edelleen. Jeesus kutsuu, valitsee ja valmistaa tehtävään. Paavali on siitä hyvä esimerkki. Jeesus kutsui ja kasvatti. Sitten seurakunnassa huomattiin Jumalan valinta, jonka perusteella Paavali siunattiin apostolin virkaan. Apt. 13:1-4.
Apostolit lähetettiin alkujaan viemään sanoma Jeesuksesta uusille alueille: ”Olen pitänyt kunnia-asianani julistaa evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimeä ei ole vielä mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle.” Room. 15:20. Jeesus oli ja on ainoa perustus, joka uusille paikkakunnille mentäessä tulee asettaa ihmisten elämään. ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11.
Apostolit eivät perustaneet uusia seurakuntia, vaan levittivät Golgatalla perustettua Jumalan seurakuntaa uusille alueille, ja järjestivät sen toimivaksi paikkakunnittain. Jumalan seurakunta on perustettu ristillä yhden ainoan ja ainutlaatuisen kerran. Tämän seurakunnan on alusta asti ollut tarkoitus levittäytyä uusille paikkakunnille. Tänäkin aikana Jumala kutsuu apostolit viemään uudistumissanomaa paikkakunnille, joissa ei vielä toimi apostolinen srk. raamatullisin perustein.
Raamattu ei opeta, että pitäisi perustaa uusia seurakuntia, mm. kirkkoja. Ihmiset odottavat saadakseen kuulla sitä kristinuskoa, mikä alkoi Jerusalemista 2000 vuotta sitten. Jes. 2:1-3. Tämä apostolien SUURI tehtävä.
Apostoli on siis ”lähetyssaarnaaja”. Maailmassa on vieläkin joitakin kansanosia ja heimoja, jotka eivät ole kuulleet ”valtakunnan evankeliumia”, sanomaa ristin veren armosta, jonka kautta saadaan ottaa vastaan syntien anteeksiantamus. Matt. 24:14.
Apostolin virkaa tarvitaan edelleen raivaamaan uudestaan tietä alkuperäiselle kristinuskolle. Siihen virkaan voimme sisällyttää ennalleen asettamisen johtotehtävät. Seurakuntahan on monilta osin ajautunut kauas apostolisen ajan Elämästä, uskosta ja opista. Nyt pitää palata takaisin. Apt. 3:21. Apostolien tehtävänä on järjestää jokaiselle paikkakunnalle Raamatun opetusten mukainen uskossa olevien ja kasteella käyneiden seurakuntatoiminta kaikkine palvelutehtävineen. Että ”asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5.
Rukouksemme on, että Jumala antaa omalle seurakunnalleen apostoleja.
Miten Paavali sai erikoistehtävänsä olla pakanoiden apostoli? Room. 11:13. Linkissä siitä:
Taivassanomat 1/2018
Videossa on opetus apostolin tehtävästä:
Apostolit ennen ja nyt!
2. PROFEETAN TEHTÄVÄ
Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton suurprofeetta, suurin kaikista. ”Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja … Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet, ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Matt. 11:11,13,14. / Hän täytti kaikki ennustukset Elian tulemisesta. Mal. 3:1-3 ja 4:23,24. Luuk. 1:13-17.
Vanhatestamentillinen suurprofeettojen aika päättyi Johannekseen. Uutta Eliaa ei siis enää hänen jälkeensä tule. Jos joku ilmoittaa itsensä suureksi Elia-profeetaksi, on kyseessä valheprofeetta.
”Muinoin Israelissa sanottiin, kun mentiin kysymään neuvoa Jumalalta: ”Tulkaa, menkäämme näkijän luo.” Sitä, jota nyt sanotaan profeetaksi, kutsuttiin muinoin näkijäksi.” 1 Sam. 9:9. Profeetta näkee asioita ja tilanteita Jumalan antamalla erikoisarmoituksella. Hän kuulee ja näkee Jumalan ajatuksia ja osaa antaa ohjeita, miten korjata mahdollisesti vikaraiteelle mennyttä toimintaa. Profeetta on näkijä, saarnaaja ja Jumalan ilmoituksen tuntija sekä myös opettaja. Seurakunnan toiminta ilman Jumalan profeettoja on suuresti puutteellista. Vanhan liiton aikana sellaista tilannetta kuvattiin raskaaksi unitilaksi: ”Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne, profeetat, ja peittänyt teidän päänne, näkijät.” Jes. 29:10.
”Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette turvassa, ja uskokaa hänen profeettojaan, niin te menestytte.” 2 Aikak. 20:20.
Profeetat ovat vajavaisia, vaikka heidän kauttaan tulee pyhä ja moitteeton sanoma. ”Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoilemalla…” Jaak. 5:17. Rukouksen kautta Profeetat saavat taivaallista ”silmävoidetta” nähdäkseen usein jopa kauas tulevaisuuteen. He osaavat kertoa, mitä Jumala NYT tahtoo tehdä ja puhua. Profeettojen rukous on ase vääryyttä vastaan. Jaak. 5:17,18. He pysyvät rukoillen Herran neuvottelussa ja kuulevat siinä hyvän Paimenen äänen ja seuraavat sitä. ”Jos he olisivat olleet mukana minun neuvottelussani, he julistaisivat minun sanani kansalleni ja saisivat sen palaamaan pahalta tieltään ja pahoista teoistaan.” Jer. 23:22. Joh. 10:27. Profeetat julistavat pyhää sanomaa vääryyttä vastaan. ojentavat Jumalan kansaa oikealle tielle. ”Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” Jes. 30:21.
Johannes Kastajan jälkeen profeetat ovat toimineet palvellen seurakunnan rakentumiseksi, niin että ”emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa..” Efes. 4:11-16. Heidän tehtävänsä on nähdä sisäisellä ja yliluonnollisella kyvyllä Jumalan ajatuksia ja Hänen näkyään eri asioissa.
Oikeat profeetat kykenevät tunnistamaan valheopettajat, joita uskonnollisessa kentässä on myös oleva loppuun asti. ”Samoin on teidänkin joukossanne oleva vääriä opettajia, jotka kuljettavat keskuuteenne salaa turmiollisia harhaoppeja..” 2 Piet. 2:1. Heidät pitää paljastaa ennen eksytysten pääsemistä valloilleen. Sen tähden profeetan tehtävä on seurakunnassa ehdottoman tärkeä. Onhan heillä yleensä myös Pyhän Hengen antama ”henkien erottamisen lahja”. 1 Kor. 12:10.
Uuden liiton seurakuntaprofeetan voimme tunnistaa vertaamalla hänen sanomaansa Raamatun sanaan. 5 Moos. 13. Mutta profeetan voi tunnistaa usein myös hänen puheestaan, josta Jeesus paistaa läpi nöyryys. 2 Kor. 3:18. Näin on, vaikka heidän jyrkkyytensä Herran Sanan esiin tuomisessa on usein rajua. Hehän nostavat usein esiin virheet, jotka on korjattava (Matt. 15:13) ja repivät irti valheistutukset juurineen. Mutta kun seurakunta siitä huolimatta ottaa vastaan profeetan ja hänen sanomansa, alkaa Hengen virta toimia. Armon virrat alkavat kuohua Hengen Elämää.
Halleluja!
”Jumala asetti seurakuntaan ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi … ” 1 Kor. 12:27,28. Efes. 4:11.
Seurakuntaprofeetta on Jumalan asettama ja valtuuttama suunnan näyttäjä. Heille Jumala uskoo opetuksellisia ja oikeaa tietä avaavia ovia. ”Sillä Herra, Herra ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille.” Aam. 3:7. Alkuseurakunnassa heidän mainitaan toimineen seurakunnan keskuudessa Jumalan tahdon tuntijoina: ”Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: …. Heidän palvellessaan Herraa ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” Silloin he paastosivat ja rukoilivat, ja he panivat kätensä heidän päälleen ja antoivat heidän mennä. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät … ” Apt. 13:1-4.
Pyhä Henki puhui profeettojen kautta. Se ei ollut pelkkää profetoimista, vaan profeetallisella arvovallalla tapahtuvaa varmaa sanomaa Taivaan Jumalan sydämeltä. Profeetan sanomassa on aina mukana Jumalan Elämän Virta. Siinä on Jumalan pyhyys.
Paavali sai siis mitä ilmeisemmin siunauksen apostolin tehtävään profeetoilta. Siitä alkoi hänen menestyksekäs toimintansa. Jeesus oli hänet valinnut tehtävään. Seurakunta havaitsi sen sekä siunasi Jumalan tahdon tapahtuvaksi.
Vanhan liiton aikana profeetat kutsuivat eksynyttä Jumalan kansaa palaamaan takaisin oikealle tielle: ”Palatkaa, te luopuneet lapset!”Jer. 3:14. Sama tehtäväkuvaus on uuden liiton profeetoilla: ”Palatkaa takaisin alkuperäiseen kristinuskoon!” Aito seurakunta koostuu niistä, jotka ovat ”apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:20. Tämä tarkoittaa, että Jumalan seurakunnan tulee rakentua apostolien ja profeettojen opetusten pohjalle. Apt. 2:42.
Rukousta, että Jumala nostaa esiin vastuuntuntoiset profeetat.
Linkissä lisää Profeetan virasta:
Taivassanomat 3/2017
3. EVANKELISTAN TEHTÄVÄ
Evankelista on eräs seurakunnan evankelioimistoimintaa ylläpitävä henkilö. Hänen tehtävänään on koota seurakuntaan lisää ihmisiä. Tämän toteutumiseksi evankelista julistaa sanomaa Jeesuksesta, joka osti ihmiset itselleen kärsimystyöllään, verellään ja kuolemallaan. 1 Piet. 1:18,19. Ilm. 1:5,6. Evankelista johtaa srk.n evankelioimistoimintaa vanhimmiston alaisuudessa.
Evankelioimistilanteessa ne ihmiset, jotka uskovat ja tahtovat kuulla lisää, tai haluavat heti ottaa vastaan pelastussanoman, hän tuo raamatulliseen seurakuntayhteyteen. Päämääränä on että ihminen ottaa vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi. Evankelista ohjaa uskoon tulleet kasteelle sekä seurakunnan opetuksen piiriin kasvamaan uskossaan. Näin pelastuneet ihmiset kasvavat Jumalan antamaa kasvua.
– Evankelista tuo pelastumattomat pelastumaan ja pelastuneet kasvamaan uskossaan. –
Seurakunnassa tulemme ”Jumalan opettamiksi” (Joh. 6:45) ”koossa pysyen”, kaikkien seurakuntavirkojen siunaavassa vaikutuspiirissä. Efes. 4:11-16.
Evankelista tahtoo huolehtia, että seurakunta on evankelioiva srk. Siksi hän innostaa muitakin yhteiseen tarkoitukseemme, voittamaan ihmisiä Jeesukselle. Hänen sanomansa on, että ristin verellä on synnit sovitettu. 1 Kor. 1.18. 2:1-5.
Eräs esimerkillinen-evankelista oli Filippos. Hän ei ollut sama, joka kuului Jeesuksen 12. ensimmäisen apostolin joukkoon, vaikka oli saman niminen. Matt. 10:3. Tämä Filippos valittiin ensimmmäisten apostolien toimesta ensin seurakuntapalvelijaksi (Apt. 6) ja myöhemmin myös evankelistaksi. Näin ensimmäinen seurakunta (Apt. 5:12-16) alkoi järjestäytyä. Vainojen kiristyessä Jerusalemissa Filippos lähti liikkeelle, ensin Samariaan, sieltä Gazan tielle: ”Filippos meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi kansalle Kristusta. Ihmiset ottivat yksimielisesti vastaan sen, mitä Filippos puhui, kun he kuuntelivat häntä ja näkivät tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät ulos huutaen kovalla äänellä, ja moni halvaantunut ja rampa parani. Tuossa kaupungissa syntyi suuri ilo.” Apt. 8:5-8. Kiitos Jumalalle! Koko kaupungin väestö tuli uskoon ja kasteelle: ”Kun he nyt uskoivat Filipposta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” Apt. 8:12,13. Ja kaikki pelastuneet autettiin myös heti ottamaan vastaan Pyhän Hengen kaste. Apt. 8:14-17. 19:1-6.
Gazan tiellä Filippos kohtasi Kandaken hoviherran, joka tuli uskoon ja heti myös kasteelle. Apt. 8:26-40.
Filippos oli jossain vaiheessa siunattu evankelistaksi. Näin kerrotaan hänen myöhäisemmästä vaiheestaan: ”Seuraavana päivänä lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan. Menimme evankelista Filippoksen taloon ja jäimme hänen luokseen. Hän oli yksi niistä seitsemästä (Apt. 6). Hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.” Apt. 21:8,9.
Evankelista toimii saumattomassa yhteistyössä seurakunnan kanssa, jonka päätavoitteena on saada lisää ihmisiä Jeesuksen Kristuksen kuningaskuntaan (Ilm. 1:5,6) apostolisen ajan uskoon, oppiin ja elämään. Apt. 2:38, 41,42. / 1 Kor. 1:18.
Evankelista Timoteukselle annettiin siunaava ohje: ”Ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ ja hoida palvelutehtäväsi täydellisesti.” 2 Tim. 4:5.
Rukoile, että evankelistat ovat nöyrtyneinä ottamassa vastaan tehtävänsä.
4. PAIMENET
”Kaitsija, paimen, johtaja, vanhin” ovat kaikki samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Jokainen vanhimmistoveli on siis johtaja, paimen ja kaitsija. Pastori-nimitystä ei ole suomalaisessa Raamatussa. Se tulee Ranskan kielen sanasta pastor, joka on tullut kirkkolatinasta eli siis katolisesta kirkosta. Vaikka sana tarkoittaakin paimenta, on siinä kuitenkin kirkollinen sävy, joka viittaa kirkon paimeneen. Suomalainen PAIMEN sana on kaikin tavoin hyvä ja riittävä kuvaamaan seurakunnan kaitsijan eli johtajan tehtävää. Pastori taas on uskonnollinen nimitys, jossa on myös ihmistä korottava nikolaiittain opin sävy.
Raamatullisessa seurakunnassa presbyteerit (vanhimmat) valvovat toimintaa, että kaikki tapahtuu raamatullisesti. Omalla esimerkillään ja opetuksellaan he näyttävät tietä alkuperäiseen kristinuskoon (1 Joh. 2:24) ollen siinä edellä kulkijoita, joita lampaat seuraavat. Hebr. 13:7-17. Heidän tehtävänsä on myös ojentamalla auttaa sivuun ajautuneet takaisin oikealle tielle.
Apostolien teoissa on paljon opetussanomaa vanhimmille: ”Pitäkää huoli itsestänne ja koko siitä laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellään on itselleen hankkinut.” Apt. 20:28. Koko asia on jakeissa 17-38.
Seurakunnan kaitsijat tahtovat pysyä paljon rukouksessa, voidakseen rohkaista muutkin seurakuntalaiset kestävään rukoukseen ja Herran neuvotteluun: ”Me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.” Apt. 6:4. 13:1-4.
”Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti.” Room. 12:8.
Vanhimmistoveljet (aina monikossa) pitävät huolta seurakunnasta ja yksilöuskovista, valvoen, ettei kukaan jätä omaa seurakunnan kokoontumista (Hebr. 10:25) ja ettei synny hajaannusta. 1 Kor. 1:10. Heidän tehtävänsä on pitää lauma koossa ja auttaa uskovat pois nimikylttien alta. Apt. 20:28-30. Nämä Jumalan lauman kaitsijat järjestävät kokoontumisia, joissa rakennutaan Pyhän Hengen vaikutuspiirissä. 1 Kor. 14:26. On huolehdittava, että kokouksissa on aina raitista Raamatun opetusta, armolahjojen toimintaa ja rukousta sekä laulua. Efes. 4:11-16 ja 5:18-21. Vanhimmiston tehtävä on myös ohjata, ettei kokouksissa ole ns. ” lavashowta” yms. itsensä esittämistä, näyttelyä. Näin seurakunnan paimenet ohjaavat kristittyjä ”vihreille laidunmaille, virvoittavien vetten luo”. Ps. 23:2. Mutta ennen muuta paimenet ohjaavat uskovia siihen, että kaikilla säilyy elämänyhteys seurakunnan Ylipaimenen, Jeesuksen kanssa. Paimenella on rakastava ja huolehtiva isänsydän ja Pyhän Hengen vaikuttama Yli-Paimenen mielenlaatu, ”Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. Kaikki tapahtuu Jeesuksen nimessä. Kol. 3:16,17.
Jumalan sanan opetukset ja alkuseurakunnan esimerkki ovat vanhimpien auktoriteettina: ”Kehotan vanhimpia teidän joukossanne – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta vaan vapaaehtoisesti, Jumalan mielen mukaan, ei häpeällisen voiton tähden vaan sydämen halusta. Älkää herroina hallitko niitä, jotka on teille uskottu, vaan olkaa laumalle esikuvana. Silloin te ylipaimenen ilmestyessä saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” 1 Piet. 5:1-4.
Ja kaikkien aidosti uskossa olevien tulee olla kuuliaiset ja tottelevaiset vanhimmistoveljille: ”Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Näin he voivat tehdä työtään iloiten, ei huokaillen, sillä se ei teitä hyödyttäisi.” Hebr. 13:7-9 ja 17. Lue myös 1 Tess. 5:12,13. ja 1 Tim. 5:17-19.
Vanhimmistoveljeä voi verrata laivan kapteeniin. Hänen tulee olla seurakuntalaivan päällikkönä mm. kokouksissa ensimmäisenä ja viimeisenä. ”Kapteeni” lähtee kotiin sitten kun on rukoillut kaikkien rukousta tarvitsevien seurakuntalaisten puolesta. Seurakunnan toiminta on hänen elämänsä ykkösasia. Ja vastuuhenkilönä hän tarkistaa kokouspaikasta lähtiessään, että kaikki on kunnossa.
Rukousta, että paimenet pysyvät vilpittömästi Ylipaimenen johdatuksessa ja auttavat kaikkia täyttymään Pyhällä Hengellä ja ohjaamaan seurakuntalaisia armolahjojen käyttöön.
5. SANANOPETTAJAT
Sananopettajaksi siunattu mies on srk.n opetuksesta vastaava valvoja yhdessä paimenten, apostolien ja profeettojen kanssa. Hänen tehtävänään on huolehtia, että uudet uskoon tulleet ohjataan ja siunataan oppilaan paikalle kasvamaan vastuullisiksi seurakunnan toimijoiksi. Oppilaan paikalta alkaa terve uskon kasvu. Luuk. 14:7-11.
Vastuullinen sananopettaja valvoo, että veljet ja sisaret opettavat Raamatullisesti, eivätkä opeta omia oppejaan, vaan ohjaavat seurakuntalaiset alkuajan apostolien opetuksiin: ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:42. Huomasitko, että naisetkin voivat siis opettaa sanaa? Kol. 3:16. Mutta he eivät voi olla johtavia sananopettajia, siis seurakunnan opetuksesta vastuussa olevia. Käytännössä tällä asialla on kuitenkin vain pieni eroavaisuus.
Kaikkien sanaa opettavien alkulähtökohta on se, että he viihtyvät päivittäisessä neuvonpidossa Herran kanssa, rukoillen avoimen Raamatun edessä. Näin on mahdollista oppia ymmärtämään Jumalan Sanaa hengellisesti. Korvat avautuvat kuulemaan ”opetuslapsen tavoin”. Jes. 50:4,5.
Sananopettajan virassa olevan vastuulla on varjella, etteivät ”julmat sudet” pääse opettamaan vieraita oppeja. Apt. 20:29,30. 1 Tim. 6:3-5. Näin Herran lauma pysyy koossa.
Jumalan seurakunnassa voivat kaikki opettaa. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle.”Kol. 3:16. Tämä on yhteinen tehtävämme. Mutta sananopettajien tehtävään siunattujen vastuualue on valvoa seurakunnan opetusta.
Rukousta sananopettajien puolesta, että he vastustuksesta huolimatta pysyvät alkuperäisen kristinuskon mukaisissa opetuksissa. Apt. 2:42. ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden (kirkkokuntien opetusten) oppien viedä itseänne harhaan.” Hebr. 13:9.
Kaikkien seurakuntavirkojen yhteinen päämäärä on ohjata uskoon tulleet alkuperäiseen kristinuskoon ja pitää siinä suora kurssi, ettei siitä poiketa oikealle tai vasemmalle.
Jeesus on siunaava seurakuntaansa.
Aamen.
On olemassa kuudeskin erittäin tärkeä seurakuntavirka. Se on diakonin
palvelustehtävä. Linkissä kuvaus siitä:
Diakonit seurakunnan varojen hoitajina
Katso myös kanavaltamme Youtubesta videoita.
Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta