Raamatullinen rukous.
”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jer. 31:9.
Oikean rukouksen seuraukset auttavat meitä sisälle armoon ja totuuteen sekä kasvamaan pyhityselämässä. ”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta! Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta. Missä ei ole rukousta, siellä ei ole siunausta.”
Aito rukous on keskustelua, puhumista seurakunnan Herran, Ylipaimenemme Jeesuksen kanssa. Omassa kokemuksessani en tiedä mitään parempaa rukouksen muotoa!
YKSINÄISYYDESSÄ.
”Jeesus lähti vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa.” Luuk. 6:12. Jeesuksen esimerkki rukouksesta on siis erottautumista keskustelemaan Jumalan kanssa.” Kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.” Matt. 6:6. Rukouksen ajaksi on hyvä irrottautua kaikista virikkeistä ja askareista, että voit kääntää ajatuksesi ja mielesi keskittyneesti kohtaamaan Jumalaa. Näin saat tiedostaa Hänen läsnäolonsa kun Hän kääntää kasvonsa puoleesi. Saat olla maailmankaikkeuden Luojan kanssa kasvokkain. Tällaisessa pyhässä hetkessä saamme sydämiimme aitoa jumalanpelkoa ja arkaa tuntoa Hänen sanansa edessä. Siinä Pyhä Henki asettaa sisimpäämme rakkauden Jumalan Totuuteen.
Pyhään rukoukseen tarvitaan rehellisyys, vilpitön ja aidosti puhdas asenne, ettemme rukoile pelkillä sanoilla, vaan olemme rukouksessa kokosydämisesti. Vain yksinäisyydessä, kammiorukouksessa, ilman häiriötekijöitä, voimme kertoa Hänelle kaikki asiamme ja tuntemuksemme, mm. arimmatkin salaiset syntimme sekä syvän huolemme omaisistamme ja ystävistämme. 1 Tim. 2:1-4.
ÄÄNEEN.
Jeesus rukoili ”väkevällä huudolla ja kyynelillä”. Hebr. 5:7. Hän rukoili mm. että uskovat rakastaisivat toisiaan (Joh. 13:34,35) ja olisivat ”täydellisesti yhtä”. 17:21-23. ”Tapahtukoon sinun tahtosi”, Hän rukoili. Matt. 26:42.
Myös alkuseurakunta rukoili ääneen: ” .. he kaikki yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen. Apt. 4:24. Yhteinen äänekäs rukous saakoon aina kuulua Jumalan seurakunnan kokouksista. Se voi tapahtua sen pohjalta, että seurakunnassa vallitsee raamatullinen yksimielisyys. 1 Kor. 1:10. Siinä tilassa Pyhä Henki saa tilaa virrata. ”Kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta, ylistäisitte meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” Room. 15:5.6. Filip. 2:2,3.
Uskovien raamatullinen yhteys on Jumalan tahto! Siksi mekin rukoilemme sitä. ”Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.” Ps. 40:9.
Ääneen rukoileminen on avannut monille pyhät ulottuvuudet kohdata Jeesus ja elämänyhteys Hänen kanssaan. Saamme puhua ääneen Taivaankaikkeuden Kuninkaalle, Herrallemmme, joka on meidän hyvä Paimenemme. Ja Hän vastaa raamatullisiin rukouksiimme. Joh. 10:27-29.
Emme kaipaa hiljaisuuden retriittejä, vaan vieroksumme kaikkea ihmistekoista ja uskonnollista toimintaa, mm. mietiskely-meditoimista. Tosin voimme rukouksen hengessä myös mietiskellä pyhiä asioita pitkin päivää, ajatellen Jeesusta. Hebr. 3:1. Ja voimme hiljaisesti vuoteillammekin puhua Herralle sydämissämme. Ps. 4:5. ”Rukoilkaa lakkaamatta!” 1 Tess. 5:17. Mutta raamatulliset, Jumalalle erotetut rukoushetket ovat siis eri asia.
POLVISTUEN.
Alkuajan seurakunnassa oli yleisenä tapana polvistua rukoukseen. ”Tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili heidän kaikkien kanssa.” Apt. 20:36. 21:5.
Sama tapa oli jo vanhan liiton aikana. ”Elia kiipesi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvot polviensa väliin.” 1 Kun. 18:42. / ”Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoilemalla.” Jaak. 5:17. –
”Tulkaa, palvokaamme Häntä, kumartukaamme ja polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.” Ps. 95:6.
Mutta kaikkea muuta tärkeämpää on, että rukoilijan sydän on ”polvistunut”, nöyrtynyt ja ”puhdistettu Karitsan verellä”! Ilm. 5:9-13. Tässä tilassa voimme rukoilla Pyhän Hengen vaikuttamana, ”hengessä ja totuudessa” (Joh. 4:24) eikä paikalla tai rukousasennolla ole silloin merkitystä. ”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle ja rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja niin pysykää Jumalan rakkaudessa.” Juuda 20,21. Rukousasento ei siis ole tärkeintä. Mm. opetuslapset istuivat saadessaan Pyhän Hengen kasteen. Apt. 2:2.
KIELILLÄPUHUEN.
”Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.” 1 Kor. 14:2 ”Salaisuuksia hengessä” kielillä puhuen on suurimpia siunauksen lähteitä mitä tässä ajassa voimme kokea. Siinä rakennamme sisimmässämme sellaisia alueita, joista ei muulla tavalla voida huolehtia. 1 Kor. 14:4. / Juuda 20,21. Pyhä Henki tahtoo antaa jokaiselle uskoon tulleelle Pyhän Hengen kasteen, jonka seurauksena on kielilläpuhuminen ym. armolahjat. ”Tahtoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä.” 1 Kor. 14:5. Ota siis rukoillen vastaan tämä suuri siunaus ja voiman lähde. Apt. 1:4,5,8.
JEESUKSEN NIMESSÄ.
Rukoilemme aina Jeesuksen Kristuksen nimessä mainiten tämän selvällä äänellä. Kiitosaiheemme aina on, että saimme syntimme anteeksi Hänen nimessään ja sovintoveressään.
”Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttaan.” Kol. 3:17. Joh. 14:13. ym.
Teemme kaiken vain Hänen nimessään. Tähän kuuluu myös se, kun uskoon tultuamme otimme raamatullisen upotuskasteen vedessä. Apt. 2:38. 10:48. ym.
Raamatussa ei ole opetusta tai esimerkkiä, että rukouksessa tulisi käyttää hokemaa, ”isänpojanjapyhänhengennimeen”. Se on meille merkityksetön uskonnollinen fraasi.
AJAN KANSSA.
Rukoushetkiin on hyvä varata aikaa. Monet ovatkin ottaneet hyväksi tavaksi viipyä rukouksessa jonkin määrätyn ajan aamulla, esim. yhden tunnin, puoli tuntia, vartin … Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, että sen lisäksi pidämme päivän mittaan monia pieniä rukoushetkiämme, esim. polvistuen Jumalan eteen vaikkapa vain muutamaksi minuutiksi.
Raamattu opettaa kymmenysten uhraamisesta Jumalan työhön. Mutta eikö sitäkin tärkeämpää olisi uhrata kymmenykset ajastamme rukoushetkiämme varten? Mitä on kymmenes osa 24. tunnista? Mikäli olisimme ko. Jumalalle erotetuissa rukoushetkissämme kaksi ja puoli tuntia päivässä, muuttuisi koko seurakunnan toiminta paremmaksi. Siunausvirrat aukenisivat ja Hengen sade virvoittaisi ja johdattaisi uskovat ympärillämme alkuajan rukousherätykseen:
”… ja anna palvelijoittesi puhua täysin rohkeasti sinun sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän palvelijasi Jeesuksen nimen kautta.” Kun he olivat rukoilleet, vavahteli paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat rohkeasti Jumalan sanaa.” Apt. 4:29,31.
Tahdommehan tätä?
”Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta.” Ef. 6:18.
Lisää rukouksesta:
Aloita rukoillen
Rukous- ja siunausterveisin,
Weijo Lindroos