Oikea oppi – oikea evankeliumi

Sekä VT että UT puhuvat oikeasta opista opetuksen sisältönä, Snl.4:2; 5:1; Joh.7:16-17; 14:26. Hebr. 6:1-3.

Raamatun 66. Kirjassa oleva oppi on Jumalan oma oppi, Joh. 14:24; 1 Tes.2:13. Se käsittää sekä opetuksen että evankeliumin, molemmat yhdessä. Gal 3:24, 13.
Usein on VT:n opetusta merkitsevä sana toora suomalaisessa Raamatussa käännetty sanalla laki. Ps. 19:8; 119:92, 163, 165. Oikeampaa olisi kääntää se sanan alkuperäismerkityksellä opetus, joka sisältää siten myös evankeliumin.

Jumala on yksi! Jaak. 2:19.
Samoin oikea oppi on yksi ainoa. Niinpä Raamattu käyttää opista puhuessaan sitä merkitseviä sanoja poikkeuksetta yksikössä:
yksi oppi (Joh. 7:16; Room.16:17)
yksi totuus (Joh. 8:31; Gal. 5:7)
yksi evankeliumi (Room.1:1; 2:16; 16:25)
yksi usko (Juuda 3 ja 20) sekä
yksi opetuksen sisältö (Room. 6:17).

Sen sijaan ihmisoppeja (Mark. 7:7; Kol. 2:22) ja riivaajien oppeja (1 Tim. 4:1) on monia. Ef. 4:4-6.

Oikea oppi on lopullinen (Mal. 2:7; Gal. 1:6-9; Juuda 3) ja täydellinen. Ps. 19:8. Se on niin muuttumaton, että apostolin ja Taivaan enkelienkin täytyy alistua kuuliaisuuteen sille. Gal. 1:6-9. Vieläpä tuomiopäivänäkin se on voimassa, ja sen mukaan tuomitaan ihmisten salaisuudet. Room. 2:16. Raamattu siis tuomitsee opin muuttamisen, lisäämisen tai kehittämisen. Ilm. 22:18,19. 2 Piet. 3:15,16.

Jeesuksen oppi ja seurakunnan kaitseminen.
Jeesuksen oppi tullaan tuntemaan pysymällä Jeesuksen sanassa. Joh. 8:31. Ei voida ajatella, että ihmisen pitäisi kylläkin pyrkiä totuuteen, mutta että hän ei voisi sitä muka koskaan löytää. Sellainen ajattelu ei ole sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa: ”Te tulette tuntemaan totuuden.” Joh. 8:32.
Lisäksi on annettu tehtäväksi opettaa kaikki, mitä Jeesus on käskenyt opetuslastensa pitää. Mat. 28:20. Jos oppia ei voitaisi tuntea, olisi kaikki lähetystoiminta vain Pilatuksen kyselemistä. Joh. 18:38.

Raamattu velvoittaa seurakunnan kaitsijoita ja sananopettajia tuntemaan opin, ammentamaan sen Raamatusta sitä lukemalla, ja opettaessansa pysymään siinä. Tiit. 1:9; 1 Tim. 4:13,16; Mal. 2:7. Lampaat tuntevat Hyvän Paimenen äänen ja seuraavat sitä (Joh. 10:4, 27) ja kavahtavat Raamatulle vieraan opin ääntä. Joh. 10:5.
Seurakunnan kaitsijan tulee olla kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaan sanojain väitteet. Tiit. 1:9. Kaikki tämä edellyttää sitä, että oppi voidaan tuntea.

Ristin veren evankeliumin julistus on voimallinen kääntämään ihmisen pois synneistä (Mal. 2:6; Room. 6:17. 1 Kor. 2:1-5) ja näin tekemään opetuslapsia. Oikea opetus neuvoo sitten kastamaan opetuslapsiksi tulleet sekä auttamaan heidät oikean opetuksen piiriin (Mat. 28:19,20. Apt. 2:41,42) ja irti vääristä yhteyksistä. Apt. 19:9. Jaak 5:19,20. Näin lähetyskäsky pysyy puhtaana ja valheeseen sekoittamattomana. Apt. 2:38,41.

Hapatus – poikkeaminen oikeasta opista.
Vähäinenkin hapatus on vaarallinen ja voi turmella koko terveen evankeliumin. Gal 5:9: 1 Kor.5:6. 2 Kor. 11:4. Oikean opin tehtävänä on murtaa valheen ja epäuskon panssari. Jos antaudutaan yhteistyöhön väärän opin ja sen kannattajien kanssa, silloin on tehty jo ratkaiseva myönnytys valheelle. Apostolisesta opista luopuminen on aina saanut aikaan erimielisyyttä ja pahennusta. Pysyminen apostolisessa opissa synnyttää yksimielisyyden ja säilyttää yhteyden. Room. 16:17. 1 Kor. 1:10.

Koska Raamatun oppi on Jumalan oppi, sen vähäinenkin vääristäminen on vakava synti. 2 Piet. 3:16. Raamatun oppi tuo esiin Jumalan siunauksen, siitä poikkeava oppi taas kirouksen. Dan. 12:3; Mal. 2:8,9; Gal. 1:8,9. Raamattu ei anna poiketa oikeasta opetuksesta edes ajatellun rakkauden (Joh. 14:23) tai yhteyden (Room. 16:17) tähden.

Sielunvihollinen haluaa mielellään vääristää Raamatun oppiasiat vähättelemällä niiden tärkeyttä. Sen tähden se johtaa uskoviakin harhaan esittäen tekosyyksi rakkauden ja uskontojen yhteyden, jota ei saisi loukata. Joku onkin todennut: ”Kun perkele paljastetaan, se rupeaa itkemään ja puhumaan rakkaudesta.”
”Oikeaoppisuudesta” puhutaan joskus myös halveksien, vaikka oikeaoppisuus on siis ehdoton Jumalan tahto ja säätämys omilleen.

Jumalan lapsilla on vain yksi Mestari-Opettaja (Mat. 23:8), joka on ainoa Pelastaja ja Välimies Jumalan ja ihmisten välillä. 1 Tim. 2:5. Hän on antanut itsensä sijaisuhriksi kaikkien edestä ja tahtoo, että jokainen tulisi tuntemaan totuuden, sen opin, jonka Hän on selvin sanoin ilmoittanut VT:n ja UT:n kirjoituksissa, ja siten omistaisi iankaikkisen elämän. 1 Tim. 2:4-7; Joh. 20:31.
Hebr. 2:3,4.
”Olemme hylänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa.”  2 Kor. 4:2.

”…käskeäkseni eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi.” 1 Tim. 1:3.