SYNNINPÄÄSTÖ
”Jos joku teistä (uskossa olevista) kärsii vaivaa, rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, laulakoon kiitosta. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” Jaak. 5:13-16.
Mainittu öljyllä voitelu kuuluu siis ainoastaan vanhimmistoveljille, joihin vuoteenomaksi joutunut kristitty (joku meistä) voi ottaa yhteyttä ja pyytää heitä rukoilemaan puolestaan. Tiit. 1:5. Hebr. 10:25.
Jaakobin kirjeen opetus nostaa meidät taivaalliselle alueelle, ymmärtämään, että syntiemme ja vajavaisuuksiemme keskellä saamme rukouksessa katuen turvautua Häneen, joka on sijaiskärsimyksellään sovittanut syntimme, virheemme ja suuret puutteemme. Siis ensimmäinen taho, johon otamme yhteyttä esim. silloin, kun olemme langenneet syntiin, tai sairastuneet, on Jumala. Ja apu meille tulee Herralta. Vain Hänen verensä puhdistaa sydämemme pahasta omastatunnosta. ”Te olitte eksyksissä niin kuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.” 1 Piet. 2:25. Lue myös 1 Tim. 1:5. Hebr. 10:22. Apt. 24:16. Näin myös siinä tapauksessa, jos joku on rikkonut meitä vastaan. On hyvä aina selvittää ensin oma sydämen tila, ettei sinne jää kaunaa ketään kohtaan, eikä katkeruuden juuria häiritsemään uskonelämäämme. Hebr. 12:15.
Mutta joskus saattaa olla niin, ettemme saa rauhaa sydämeemme, vaan tarvitsemme jonkun luotettavan kristityn, jolle tunnustamme syntimme ja selvitämme tilanteemme. Pyhässä Hengessä toimiva sielunhoitaja sitten julistaa meille synninpäästön Jumalan antamin valtuuksin: ”.. minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Matt. 18:18. Joh. 20:23. Mutta syntien anteeksiantaja on silti vain Jeesus Kristus, joka on ostanut meidät itselleen verellään. Ilm. 1:5,6. ”Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu.” 1 Piet. 2:24. / Room. 6:22.
”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:5. Kiitos Jeesus! Tämä sijaisuhrin siunattu armo sulkee mustan tuonelanvirran portit ja avaa eteemme armonmeren kirkkauden. Silloin saamme iloiten laulaa ikuista kiitosta Jumalalle ja Karitsalle. Ilm. 5:9-14. Synti ja sairaus on voitettu Golgatalla. Tästä saamme korottaa äänemme ylistykseen. Efes. 5:18,19.
Mitä on synti?
Synti on pohjimmiltaan tila, Jumalasta erossa oleminen. Synnin teot johtuvat siitä. Raamattu nimittää parannuksen tekoa alkukielen sanalla ”metanoia”, joka merkitsee mielenmuutosta ja kääntymistä suhteessa Jeesukseen ja ristintyöhön sovinnon tekemistä Jumalan kanssa. Erossa Jumalasta oleminen on suurin synti. Metanoia -sanan päämerkitys on siis saattaa kuntoon elämänyhteys ylösnousseen Jeesuksen kanssa. Se on parannuksenteon (metanoian) tulos. Apt. 2:38 ym. Tämä asia on siis ensin laitettava kuntoon; vasta sitten on vuorossa tekosynneistä luopuminen.
Maailma, jossa elämme, on kokonaan synnin saastuttama. Mutta syntien ja sairauksien aiheuttamien kärsimysten keskellä voimme uskovina rukoilla hartaasti vanhurskaita rukouksia ”kaikkien ihmisten puolesta”: 1 Tim. 2:1-4. Rukoilemme, että saamme oikean mielentilan, niin ettei syntielämä enää meitä kiinnosta. Näin tapahtuu vapautuminen syntikahleista. Sitten saamme hyvillä mielin ylistää Jeesusta, ihmeellistä Taivaankaikkeuden Kuningasta, joka on meidän HYVÄ Paimenemme. Ja tästä käsin voimme auttaa muitakin Jeesuksen Kristuksen yhteyteen saamaan syntinsä anteeksi Hänen verensä kautta:
ME saamme päästää synnintunnossa olevan katuvan lähimmäisemme vapauteen. Uudestaan tämä Jeesuksen avain:
”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.” Matt. 18:18.
Kenelle Jeesus siis antoi avaimet päästää synneistään kärsivä hätääntynyt ja katuva ihminen taakoistaan? – Hän puhui opetuslapsilleen. Opetuslapsi on yhtä kuin uskoon tullut, synnit anteeksi saanut, Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Apt. 11:26. Tällainen ihminen elää yhdessä Jeesuksen kanssa ja on oikeutettu ja armoitettu taivaallisilla valtuuksilla auttamaan lähimmäisensä armon tielle. Paavali, Jeesuksen Kristuksen apostoli, totesi sen näin: ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20.
Monet murehtivat ja ovat epätoivoissaan sielunsa pelastumisen vuoksi. Hätä joutumisesta helvettiin on aiheellista selvittää perin pohjin. Tämä on Jumalan mielen mukainen murhe, joka johtaa oikean tien etsimiseen ja lopulta sen löytämiseen sekä rehelliseen kääntymiseen Vapahtajan puoleen. 2 Kor. 7:10. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:9,10.
Jeesus etsii ihmistä ja ihminen etsii Jeesusta!
Mikään ei voi estää armoa etsivän ja Armahtajan kohtaamista.
Henkilökohtainen synnintunto, katumus ja syntisyyden tunnustaminen on siis avain oveen, jonka takana Jeesus kolkuttaa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” Ilm. 3:20. _ ”Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18.
Siunausta Jumalan seurakunnalle!
t. Weijo Lindroos
Kuuntele vielä kiitoslaulu Jumalalle: