Kristityn vapautus politiikasta.
Voiko uskossa oleva osallistua valtakunnan yhteisten asioiden hoitamiseen esimerkiksi kansanedustajana, ministerinä tai presidenttinä? Mielestäni voi. Mutta sen tulee silloin olla Jumalan erityinen kutsumusammatti. Vain siinä tapauksessa poliittisella uralla voi olla siunaus. Muussa tapauksessa sellainen työ saattaa olla vaaraksi uskonelämälle. Siitä on olemassa ikäviä esimerkkejä. Uskon kilvoitus on joillakin vaihtunut politiikaksi.
Nyt on jokaisen osattava erottaa kaksi toisilleen vastakkaista aluetta:
1. Seurakunta
2. yhteiskunta.
Politiikan soluttautuminen seurakuntaan ei ole raamatullista, vaan ovien avaamista synnin ja maailmanhengen vaikutukselle. Room. 12:2. Jeesus ei edes rukoillut syntimaailman edestä: ”Maailman puolesta minä en rukoile.” Joh. 17:9.
Mutta poliitikon työ yhteiskunnassa on ansiotyötä samalla tavoin kuin, tehdastyöläisen, kauppiaan, rakennusmiehen, toimistotyöntekijän ja minkä tahansa kunniallisen työn tekeminen. Kaikki rehellinen työ on kunnioitettavaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos uskossa oleva on ansiotyössä poliitikkona, on hänen oltava rukoileva ja rehellinen asenteiltaan, motiiveiltaan yms. Eikä hänen tule ujuttaa työtään seurakuntaan, jonka ”yhteiskunta on taivaissa”. Filip. 3:20,21.
Ihmisiä tulee uskoon mitä erilaisimmista työympäristöistä, ja he voivat jatkaa työtään entisessä ammatissaan tai vaihtaa työpaikkaa Jumalan johdatuksen mukaan ja pyytää seurakunnalta rukousta työhönsä. Näin on siis poliittisten toimijoidenkin kohdalla. Kaikkeen ansiotyöhön voi pyytää seurakunnalta esirukousta, että voi tehdä työtään johdatuksessa ja Jumalan tahdon mukaan. Politiikassa ansiotyössä oleva voi siis olla seurakunnan esirukousten kohteena. Mutta mikään maallinen työ ei kuulu seurakunnan toimenkuvaan. Huomaa siis seurakunnan ja yksilöihmisen ero. Seurakunnalla ei ole osuutta tämän maailman asioiden hoitamiseen, eikä esim. poliittista suosikkipuoluetta. Politiikkaa ja seurakuntatoimintaa on mahdoton yhdistää, paitsi rukouksen alueella. Esim. 1 Tim. 2:1-4. Toistan tätä useita kertoja, koska on tärkeää, että kaikki voivat ymmärtää asian.
Maailmanlaajuisessa Jumalan seurakunnassa ovat edustettuina lähes kaikki poliittiset puolueet. Uskovien joukossa on niitä, jotka äänestävät kokoomusta, keskustaa tai kristillisdemokraatteja, perussuomalaisia, SDP.tä, ja jotkut jopa vasemmistolaisia tai vihreitä (?), jne.. Jos nyt nämä kaikki toisivat pyrkimyksensä esiin seurakunnan kokouksessa, mikä sekametelisoppa siitä syntyisikään? –
Poliittista väriä ei siis voida esittää seurakunnan linjana. Seurakunnan tehtävänä on osoittaa tietä Taivaaseen. Voimme seurakuntana rukoilla, kuten Raamattu opettaa, hallitusten ja esivallan puolesta, ”että saisimme viettää hiljaista ja rauhallista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa”. 1 Tim. 2:1-4.
Seurakunnassa syntyisi poliittinen riita ja jopa kaaos, jos hyväksyisimme sinne politiikan. Puhujanpaikalta toinen ilmoittaisi esim. kannattavansa Natoa ja toinen olisi sitä vastaan. Toinen sanoisi, että Suomi pitää irrottaa EU.sta ja toinen tahtoisi siellä pysymistä. Joku esittäisi, että Suomen tulee miehittää Venäjä, Baltian maat ja Ruotsi, että olisimme Suur-Suomi. Ehkä ei nyt ihan näin. Mutta kaikenlaisia mielettömyyksiä voitaisiin silloin esittää. Syntimaailman pyrkimykset eivät kuulu seurakunnan agendaan. Yksin Raamatun sisältämät aihepiirit kuuluvat Jumalan seurakunnan opetussisältöön. Politiikka ei kuulu ollenkaan seurakunnan tehtäväalueisiin.
Miten alkuseurakunta toimi?
(Seurakunnalla tarkoitan Raamatun määritelmää, että aidosti uskossa Jeesukseen olevat IHMISET ovat seurakunta.)
Voisitteko kuvitella esim. Paavalista tai jostain muusta alkuseurakunnan kristitystä poliitikkoa, joka olisi alkanut koota puoluetta tarkoituksenaan irrottaa miehitysvallan alla oleva Israel Roomasta? – Raamatussa ei ole sellaista opetusta tai esimerkkiä. Ajattele asiaa Raamatun opetusten kanssa! Alkuajan kristityt eivät osallistuneet seurakuntana politiikkaan, tuskin paljoa yksilöinäkään? Raamattu ei opeta ja velvoita kristittyjä ottamaan kantaa poliittisiin kysymyksiin.. Raamattu ei opeta edes äänestämään. Silti jokainen uskossa oleva saa äänestää ilman muiden ohjausta, häirintää ja painostusta mihinkään suuntaan.
Ota siis vastaan vapautus velvollisuudesta äänestää. Se ei ole pakko, vaan kansalaisoikeus. Seurakunnassa kunnioitetaan samanarvoisesti niitä, jotka eivät äänestä, tai jotka äänestävät.
Kristittyinä ymmärrämme, etteivät valtiot voi olla kristillisiä, eikä meidän siksi pidä mennä ohi Raamatun yrittämällä tehdä Suomesta muka kristittyä maata. Raamattu ei opeta, että pakanamaiden hallitsijoiden tulisi olla uskossa tai edes hyväksyä kristinuskoa. Raamatun mukaan jumalattomat pysyvät jumalattomina eivätkä voi käsittää pyhiä asioita. Dan. 12:10. Jumalattomat ihmiset ovat yhtä paljon erossa Jumalasta kristillisen kulttuurin omaavina siivosyntisinä kuin julkisyntisinäkin.
Alkuseurakunnalla ei ollut yhteiskunnassa tunnustettua asemaa. Miksi siis meillä pitäisi olla? Matt. 10:23-25. He elivät pilkattuina ja häväistyinä kuten Mestarimmekin. Mutta siinäkin tilanteessa, vainottuina ja kärsivinä, he olivat alamaisia maalliselle esivallalle. Samoin tulee meidän toimia. Mutta olemme kuuliaisia vain siihen asti kuin Raamattu antaa myöden. Room. 13. Ja kun esivalta säätää lakeja vastoin Raamatun opetuksia, emme kunnioita sellaisia säädöksiä, vaan valitsemme pysyä Raamatun suorassa linjassa. Apt. 5:29. Lapsillemmekin opetamme, että kouluissa opetetut Setan yms. sateenkaari-ideologian opit ovat kammottavaa jumalattomuutta. Ymmärrämme, ettei ihminen muutu esim. pojasta tytöksi tms., jos joku omasta päähänpistostaan päättää muuntautua toiseksi sukupuoleksi. Eikä asiaa muuta se, että yhteiskunta muuttaa niitä asioita lainsäädöksillä. Jumalan luomistekojen muuttaminen on vakavan luokan syntiä. Seurakunnassa ei siis hyväksytä nykyisen laittomuuden ajan opetuksia, vaan opettamme edelleen Raamatun mukaisesti.
Mikä on tehtävämme?
Alkuseurakunnan esimerkin mukaisesti tehtävämme suuntautuu puhtaasti evankelioimiseen, auttamaan yksilöihmisiä ottamaan vastaan pelastus Jeesuksessa sekä sitten pysymään seurakuntayhteydessä Raamatun opetusten piirissä. Jumalan valtakunta (seurakunta), on meidän alueemme, jonka raamatullista hyvinvointia tahdomme edistää. Perimmäisesti ajatellen voimme todeta, ettei Suomen valtio ole meidän kotimaamme. ”Meidän yhteiskuntamme on Taivaissa..” Filip. 3:20. Evankelioimme kansamme johtajia ja päättäjiä samoin kuin kaikkia kansalaisia. Jokainen ihminen on Jumalalle arvokas, koska on sovitettu Jeesuksen sijaisuhrilla. Kaikki voivat ottaa vastaan Jeesuksen Herrakseen ja saada syntinsä anteeksi ja siten tulla Jumalan lapsiksi. 2 Kor. 6:1,2.
Entä Israel?
Raamatun Vanhan testamentin Israelia koskevia poliittisia kannanottoja ja esimerkkejä ei voida soveltaa tämän ajan jumalattomiin valtioihin, esim. Suomeen. Israel oli vanhan liiton aikana Jumalan kansa ja valtio, sekä samalla Hänen seurakuntansa. Yhteiskunnallisetkin asiat (politiikka) hoidettiin valtion ja sen papiston (uskonnon) toimesta. Mutta Suomi ei ole Jumalan kansa, vaan luterilaisessa pimeydessä elävä pakanamaa. Sen tähden vanhan liiton poliittiset valtion toimintamallit eivät kelpaa Suomen esimerkiksi. Tosin olisi toivottavaa, että vallanpitäjät kunnioittaisivat Jumalaa ja Hänen asettamiaan yleisinhimillisiä säädöksiä. Mutta Raamatun mukaan Suomenkin yhteiskunta vajoaa nyt lopun aikana yhä syvemmälle Sodoman syntiin. Luuk. 17:28-30. Näin kohtaavat tuhon myrskyt kaikkia maailman valtakuntia. Dan. 2:44,45.
Uskovien tehtävä ei ole rakentaa jumalattomasta Suomesta Paratiisia, vaan voittaa sieluja Jeesukselle. Mitä hyödyttäisikään opettaa sudet määkimään lampaan tavoin. Ja siis uudestaan: Jumalattomat ovat yhtä paljon jumalattomia sivistyneinä siivosyntisinä kuin sivistymättöminä julkisyntisinäkin.
Kaikki maailman kansat (juutalaisia lukuun ottamatta) ovat aina olleet jumalattomia, syntiinlankeemuksesta asti. Suomikaan ei ole koskaan ollut kristitty kansa. Uskonto kansankirkkoineen ei ole saanut Suomen kansasta kristikansaa, muuten kuin nimeltään (= nimikristittyjä) ja ehkä joiltain kristilliskulttuurisilta tavoiltaan. Vain yksilöihmiset voivat tulla Jumalan lapsiksi uskon kautta Jeesukseen.
Aidoksi kristityksi tulemiseen tarvitaan uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä (Joh. 3:3-5), sekä parannuksen tekeminen, ja sitten upotuskaste vedessä Jeesuksen nimeen. Apt.2:38,41.
Vain yksilöt voivat siis tulla Jumalan lapsiksi ottamalla vastaan syntiensä anteeksiantamuksen Jeesuksen veren kautta. Näin on Jumalan tahto, ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”.1 Tim. 2:4. ”Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7:14.
Seurakunnan eli pelastuneiden ihmisten pyrkimykset ja päämäärät tulee olla erilaiset kuin tämän maailman poliittiset pyrkimykset. Seurakunnassa pyrimme auttamaan ihmisiä tekemään sovinto Jumalan kanssa päästäkseen taivaaseen. Syntimaailman ihmiset pyrkivät tekemään pahan vallassa olevasta maailmasta paratiisia. Se ei onnistu, kuten on huomattu.
Pian Jeesus tulee hakemaan omansa Kotiin, ”iäisiin majoihin”. Häntä me odotamme.
”Niin menkäämme siis Hänen tykönsä ulkopuolelle leirin, Hänen pilkkaansa kantaen.” Hebr. 13:13. Abrahamin tavoin katsomme eteenpäin: ”Abraham näet odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala. … … Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä saaneet sitä, mikä oli luvattu. Kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Jos he olisivat muistelleet sitä maata, josta he olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut mahdollisuus palata takaisin. Nyt he kuitenkin pyrkivät parempaan maahan, nimittäin taivaalliseen.” Hebr. 11:10,13,14,15, 16.
Loppusana
Seurakunnassa ei siis voida tuoda esille poliittisia asioita puolesta tai vastaan. Tämä linja meidän on ehdottomasti pidettävä.
Seurakunnan toimintasisältö on pelkästään hengellistä, Raamatun asioihin pitäytymistä, sielujen pelastusta ja uskoon tulleiden rakentumista Jeesuksessa, lähetyskäskyn toteuttamista. ”.. ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Efes. 3:19.
Rakkautta seurakuntaan!
Meillä kaikilla on oma kantamme poliittisista näkemyksistä. Tässä asiassa tarvitaan siis erityistä Pyhän Hengen johdatusta, että voimme luovia olemaan yhtä rakkauden käskyn mukaisesti. Tämä on mahdollista vain siten, että seurakunta on politiikasta vapaa vyöhyke. Emmkä voi edellyttää, että kaikilla olisi samanlaiset poliittiset näkemykset tai samat ehdokkaat! Sen tähden politiikka pitää pysyä seurakuntatoiminnan ulkopuolella.
Lue lisää tästä:
Esivallalle alamaisuus
Rukous- ja siunausterveisin
Weijo Lindroos