Tekijä: --

Kristuksen ruumiin temppeliin liittyminen

Posted on by --

1 Kor. 12:13. opillinen selitys.

Evankeliumi on hyvä sanoma Jeesuksesta, kirkkauden Herrasta, joka sovitti syntimme sijaisuhrillaan ristillä. Armo on nyt jokaisen vastaan otettavissa. Ottaessasi vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, pääsee Pyhä Henki tuomaan sydämeesi ikuisen Elämän. Efes. 2:1-3. Se on Jumalan Elämä!

Raamatun ymmärtämisen alkulähtökohtana on uskoontulon sisällön käsittäminen. Siinä tapahtuu ihmissielun pelastuminen eli siirtyminen pimeydestä valkeuteen. Kol. 1:13,14. Apt. 2:47. 26:17,18. Ja uskoon tulossa tapahtuu aina myös Pyhän Hengen saaminen, joka on uskoontulon ensimmäinen pääasia, koska vain Pyhä Henki tuo Elämän ja johdattaa kaikkeen totuuteen. Joh. 16:13. 2 Piet. 1:20,21. Ilman Pyhää Henkeä ei kukaan ole uskossa: ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. Tämän asian avautuessa selittyy samalla monta muutakin tämän aihepiirin vaikeaa asiaa. Esim. Efes. 1:13,14: ”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena Hänen omaisuutensa lunastamiseksi, Hänen kirkkautensa ylistykseksi.” Efesolaiset saivat siis Pyhän Hengen kuullessaan pelastuksen evankeliumin ja uskoessaan sen sekä ottaessaan vastaan Jeesuksen. 2 Kor. 6:1,2. Uskoon tulemisen jälkeen nämä Pyhän Hengen saaneet efesolaiset ottivat upotuskasteen vedessä, joka oli kuuliaisuuden osoitus Jumalan säätämykselle. Mark. 16:16. Joh. 3:36. Kasteen jälkeen he saivat sitten myös Pyhän Hengen kasteen: ”Sen kuultuaan he ottivat kasteen (vedessä) Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.” Apt. 19:5,6. Siis Pyhän Hengen sydämiinsä saaneiden päälle tuli Pyhä Henki, josta merkkinä he puhuivat kielillä ja profetoivat. Näin he saivat Pyhän Hengen kasteen. Samoin tapahtui Samariassa, ja Korneliuksen kodissa. Apt. 10:43-48. Ensin ihmiset tulivat uskoon eli saivat Pyhän Hengen sydämeensä, uudestisyntyivät; sen jälkeen heidät kastettiin vedessä, jonka jälkeen he saivat pyhän Hengen kasteen. Apt. 1:5,8. / 8:14-17. Pyhän Hengen saaminen sydämeen ja Pyhän Hengen kaste ovat siis kaksi eri asiaa. Mutta joskus henkikaste saatiin myös ennen vesikastetta, mm. Apt. 10:43-48. Tapahtumien järjestys ei siis aina ole vakio.
Pelastuskokemuksen laajassa prosessissa Jumala on antanut meille myös ”voitelun”: ”Hän, joka vahvistaa meitä yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja on voidellut meidät, on Jumala. Hän on myös painanut meihin sinettinsä ja antanut sydämiimme vakuudeksi Hengen.” 2 Kor. 1:21,22.
”Mutta mitä teihin tulee, se voitelu, jonka saitte Häneltä, pysyy teissä, ettekä te ole kenenkään opetuksen tarpeessa. Hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, ja se opetus on totta eikä valhetta. Niin kuin se on teitä opettanut, niin pysykää Hänessä. ” 1 Joh. 2:27. Voitelun (kreik. chrisma) käsitän olevan armolahjojen (kreik. kharisma) aktiivista ja sujuvaa toimintaa, joka pitää sisällään Raamatun opettamista yms. Hänen voitelussaan pysyen emme ole enää eksyttäjien opetusten saavutettavissa. Näin pyhityselämä toimii. ”Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23.

Kiitos Jumalalle! Näin aukenee taivaallinen virta, joka tuo sydämeen Jumalan Elämän. Näin tapahtuu uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä, uskoon tuleminen eli Pyhän Hengen saaminen: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Joh. 3:3. / ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan Hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon.” 1 Piet. 1:3. ”Meillä on siis, veljet, rohkea luottamus siihen, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään..” (Hebr. 10:19) joka on yhteys Jumalan kanssa.

Edellä mainittujen Raamatun opetusten yhteyteen kuuluu tämä 1 Kor. 12:13: ”Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu (kreik. ebaptisthemen = Hengen johdattamana vedessä) yhdeksi ruumiiksi, ja (lisäksi) kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” RK.
”Ja sillä yhdessä Hengessä (olevat) meidät kaikki yhteen ruumiiseen kastettiin (vedessä / ebaptisthemen) … ja (sen lisäksi) kaikki yhdestä Hengestä juotettiin.” 1 Kor.12:14. Novum. Ei ole vaikea ymmärtää, että meidät kaikki yhdessä Hengessä olevat kastettiin vedessä Pyhän Hengen johdattamana. Näin nämä ko. Korintin uskoon tulleetkin kastettiin vedessä. ”Myös monet korinttilaiset, jotka olivat kuulemassa, (1.) tulivat uskoon, ja (2.) heidät kastettiin.” Apt. 18:8. Room. :3,4.

Kreikan ebaptisthemen (1 Kor. 12:13) tarkoittaa siis ko. asiayhteydessä vesikastetta, johon Pyhä Henki johdattaa uskoon tulleet. Mutta vesikaste ei yksistään liitä ihmistä Kristuksen ruumiiseen, seurakuntaan. Kasteellahan ei ole merkitystä ilman sitä edeltävää uskoon tuloa. Uskoon tulleista ja sen jälkeen kastetuista korinttilaisista sanotaan, että ”te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä”. 1 Kor. 12:27. Apt. 2:41. Kasteessa katkaistaan synnissä eläneen Aadamin suvun jäsenyys: ”Hänessä teidät on myös ympärileikattu, ei käsin tehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella. Teidät on haudattu Hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös Hänen kanssaan herätetty uskon kautta. Tämän uskon vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista”. Kol. 2:11,12. Room. 6:4-6 Uskoon tuleminen eli Pyhän Hengen saaminen ja vesikaste yhdessä on vanhan liiton ympärileikkauksen hengellinen täyttymys, ”sydämen ympärileikkaus hengessä..”. Room. 2:28,29.
”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:27,28. ym.

Raamatullinen kaste (Apt. 2:38,41) on upotuskaste vedessä (kreik. baptizein) Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.
”Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Apt. 10:47,48.

Raamatussa ei ole opetusta, että lähetyskäskyn antamisen jälkeen joku uskoon tullut olisi jäänyt kastamatta.

Siunaten,
W.L. 3.5.2024.

Bible teaching about the congregation

Posted on by --

The restoration of the congregation to God’s original plan

God still speaks to people through the Word of the Bible, opening our understanding to comprehend His will. Luke 24:45. “He wakeneth morning by morning, he wakeneth mine ear to hear as the learned.” Isa. 50:4.
One subject that has been opened to those who pray is the biblical truth concerning the congregation. This subject now contains the message of Heb. 12:26,27: “Whose voice then shook the earth: but now he hath promised, saying, Yet once more I shake not the earth only, but also heaven.
And this word, Yet once more, signifieth the removing of those things that are shaken, as of things that are made, that those things which cannot be shaken may remain.” The subject of this writing shakes religious structures.
The congregation according to the original model is the worst threat to the devil. Therefore he resists with the fury of his wrath the restoration of the congregation to God’s original plan. 1 John 2:24,25. But God will give us the mind of Caleb: “Let us go up at once, and possess it; for we are well able to overcome it.” Num. 13:30.

Read the entire text. Only in this way can you understand the teaching of the writing. I often repeat the same things so that the teaching will surely get through. The matter in question is God’s vision concerning His congregation. Therefore this work of restoration of the congregation must not drift into happening under any organization. Nor is the putting into practice of this vision of God to remain the work of “great” people.

ON THE WAY TO THE BLESSINGS OF THE EARLY DAYS

God desires to restore His congregation to the glorious fellowship of life with the Lord of the congregation, Jesus. The Holy Spirit leads Christians living in that Life into mutual fellowship and activity, in which Jesus is present, saving, healing and filling with the Holy Spirit. Acts 2. He sends those who have come to faith to proclaim the gospel, to help those who suffer and to heal the sick. etc. Mark 16:15-20. Acts 1:8. After the gracious work of the cross, the main emphasis should therefore be on knowing the power of the Holy Spirit. “And be not drunk with wine, wherein is excess; but be filled with the Spirit.” Eph. 5:18. Acts 2.
The most important thing in human life is to have one’s sins forgiven and thus become a child of the God of the new covenant. “For this is my covenant unto them, when I shall take away their sins.” Rom. 11:27. This most important matter must not be hidden in the shadow of other important biblical teachings.
Thanks be to the Lord! “Unto him that loved us, and washed us from our sins in his own blood, And hath made us kings and priests unto God and his Father; to him be glory and dominion for ever and ever. Amen.” Rev. 1:5,6. Thank You, Jesus! “For thou wast slain, and hast redeemed us to God by thy blood out of every kindred, and tongue, and people, and nation; And hast made us unto our God kings and priests: and we shall reign on the earth” Rev. 5:9,10. The congregation is therefore a people purchased with the blood of Jesus, ONE congregation, His kingdom, whose purposes are exclusively spiritual.

Everyone who reads the Bible is able to understand what the true congregation is. The answer given by the Bible is very simple: PEOPLE who have come to faith are God’s congregation. Religions, denominations, church denominations, associations, etc. are not congregations. The born-again people in each locality form the local congregation of their place of residence. This must be the confession of everyone who has come to faith. From there begins the understanding of the matter as well as practical activity.
The Bible therefore mentions congregations in the plural only on the basis that believers are in many localities. = One city, one congregation. Titus 1:5. Two cities, two congregations. Seven cities, seven congregations. Rev. 1:11. etc. etc. But in the Bible the whole congregation is nevertheless mentioned in the singular, as one body of Christ (1 Cor. 12:27), because Jesus is the only founder of the congregation! He founded the first and last congregation on the cross of Calvary. John 10:16.

The teaching CONCERNING THE NATURE OF THE CONGREGATION is a subject that has been badly distorted throughout mankind. The majority of people have swallowed the deceptive teaching that the congregation would be some church or institution founded by men. Along with that teaching, people have drifted outside the original Christianity in doctrine. And although the matter of the congregation is not a matter of salvation, its division is a serious fall. “Woe be unto the pastors that destroy and scatter the sheep of my pasture! saith the Lord.” Jer. 23:1. Acts 20:29,30. By establishing new denominations, those “pastors” have broken the biblical fellowship (unity) and mutual love of believers. Therefore, thus saith the LORD: “Return, ye backsliding children, and I will heal your backslidings. Behold, we come unto thee; for thou art the Lord our God.” Jer. 3:22. In this way God calls His own back to everything good and right, including the original practices of congregational activity.
John 17:21-23. The teaching mentioned concerning us will be fulfilled: “That they may be one.” We shall therefore be “perfectly one.” It is not yet visible, but it must happen in this age. Otherwise the prayer of Jesus would have been empty words. – But awakening to reality and fellowship will CERTAINLY take place! Jesus says so. Matt. 25:6-12. It will happen by returning to the path of biblical teachings mentioned in this writing. “Sanctify them through thy truth: thy word is truth.” John 17:17. The congregation’s return to the faith and truth of the apostolic age will take place before Jesus’ return: “Whom the heaven must receive until the times of restitution of all things, which God hath spoken by the mouth of all his holy prophets since the world began.” Acts 3:21. Heb. 13:7-14.
– Genuine repentance also includes the cleansing of the congregation from so-called “great men” who exalt themselves above others (including ordained clergy with their bishops, etc.). There is only one Great Person in the congregation. He is Jesus, the Chief Shepherd of the congregation. The time of the great prophets ended with John the Baptist. Matt. 11:7-14.

WHO BELONGS TO THE CONGREGATION

Only those who are genuinely born again and who, after coming to faith, have been baptized with baptism by immersion in water in the name of Jesus belong to the congregation. Acts 2:41. Genuine coming to faith means that you begin to live together with Jesus. From there the truth concerning the congregation begins to open. God desires to lead us, in experiencing this, onto the way of the blessings of the early days. Thus we understand that everyone who has come to faith belongs to one and the same flock of God, that is, the congregation. Nothing else is possible, because belonging to Jesus is the same as belonging to His congregation! Having one’s name in a membership register does not determine belonging to the congregation. Nor are membership registers needed in that sense. Luke 10:20.
Joining oneself to Jesus is joining the congregation. The Bible knows no other way of joining. It contains no concept that someone could genuinely be in faith but supposedly not belong to the congregation. Acts 2:38,41,42. You belong to His congregation if you live together with Jesus, that is, if you are in Christ and no longer in Adam. Being in fellowship with believers is another matter. And God desires His own to gather and work together in their localities. Heb. 10:25. / Acts 2:41,42.
Biblical fellowship is God’s will!
In every locality there is only one body of born-again people (John 3:3. 1 Peter 1:23, 2:9,10 / Titus 1:5), which has been redeemed “But with the precious blood of Christ, as of a lamb without blemish and without spot” 1 Pet. 1:19. We may begin to build this congregation founded at the cross, locality by locality, continuing from where the apostles left off! Everyone may begin to carry out in biblical fellowship the tasks received from God. All forms of work received from God can and should be done in this fellowship mentioned here.

It is therefore good to press this fundamental truth into our hearts, that THE PEOPLE REDEEMED WITH THE BLOOD OF JESUS ARE THE ONLY CONGREGATION OF GOD. “But ye are a chosen generation, a royal priesthood, an holy nation, a peculiar people; that ye should shew forth the praises of him who hath called you out of darkness into his marvellous light;
Which in time past were not a people, but are now the people of God: which had not obtained mercy, but now have obtained mercy.” 1 Pet. 2:9,10. This was therefore written concerning all who “are born again..”. 1 Pet. 1:23. WE therefore belong to this ONE people of God, to the same congregation as all the saved of all ages; including Peter, James, John and Paul and the other Christians of the early days. Acts 20:28. 26:18. “One body!” Eph. 4:1-16. 1 Cor. 12:27.
No one has been given permission to divide this one company of saints by establishing new denominations or other sects with membership registers, “signboard congregations.” Matt. 24:35. Heb. 13:8. Rev. 22:18,19. Therefore we do not accept denominations nor participate in their activities. However, individual believers in them also belong with us to the same congregation of God and are with us in the same work of gathering people to God. In this we are all working together. But we must not accept the false doctrine that institutions founded by men are congregations, and that on this basis we supposedly belong to different congregations! So-called “interdenominational Christianity” is in reality acceptance of division, the ecumenical mixed religion of Babylon. The Bible knows no such thing.

HOW CAN YOU JOIN THE TRUE CONGREGATION?

Joining Jesus is the same as joining His congregation, the body of Christ. 1 Cor. 12:27. “For ye are all the children of God by faith in Christ Jesus.
For as many of you as have been baptized into Christ have put on Christ.” Gal. 3:26,27. “Then they that gladly received his word were baptized: and the same day there were added unto them about three thousand souls. And they continued stedfastly in the apostles’ doctrine and fellowship, and in breaking of bread, and in prayers.” Acts 2:41,42.
One cannot therefore join this congregation as one joins worldly associations and religions: “Put your name in the membership register and you belong to the congregation. Remove your name from the membership register and you no longer belong to the congregation.” This is not what the Bible teaches. A person cannot join another person to God’s congregation. Nor can a person remove another person from the congregation. Removal from fellowship (because of sin) is a different matter. The Bible teaches concerning that: “Therefore put away from among yourselves that wicked person.” 1 Cor. 5:13. But removing someone from the congregation and joining someone to it are solely the work of God.
Now that we understand the nature of the congregation, we understand this as well. Writing a name in a membership register or erasing it does not determine belonging to the congregation! “Rejoice, because your names are written in heaven.” Luke 10:20. The Bible teaches no other “membership register.”
For people joined to Jesus, who have been baptized by immersion in water in His name, the next step is coming into fellowship. According to biblical teaching, only those who already belong to the congregation—that is, those who have genuinely come to faith and have been biblically baptized, believers joined to Jesus—can be blessed into fellowship with the local congregation! There are NO so-called “congregationless Christians.” Such false concepts must be removed.

NO NEW CONGREGATION!!!

There is no example or teaching in the Bible that during the apostolic age new signboard congregations were established, for which they invented new names, so that it could have been said, for example, that “there are many congregations in Corinth.” It is a mistake to believe that Paul supposedly went from locality to locality establishing new congregations. Paul did not establish new congregations in that sense; rather, the congregation founded at the cross SPREAD to new localities. Notice the word “spread.” It opens up the matter! / The one eternally undivided congregation of God spread into new areas in this way: Christians proclaimed the message of salvation through the substitutionary sacrifice on the cross and the risen Jesus; people came to faith, repented of their sins and had themselves baptized; and thus they became the congregation of their own locality. Acts 2:38,41. They began to gather together as an independent local congregation of their own locality. And each confessed that we are the congregation of God founded on the cross of Calvary in our own locality. John 2:19-22. It is good to emphasize this again and again by repeating it. The first congregation, founded at the Cross, remains the ONLY so-called ”early congregation”—of which all other local congregations are ”branch offices,” provided they operate according to the Bible. This is what we must all confess ourselves to be. And this is what we are now putting into practice.
Thus the biblical fellowship of believers has been resolved! John 17:23.
At the beginning of our congregation, believers who had come to faith and were under the guidance of the Holy Spirit were chosen from among them for various tasks, including Titus 1:5. Rom. 12:4-8. Eph. 4:11-16. “Nevertheless the foundation of God standeth sure, having this seal, The Lord knoweth them that are his. And, let every one that nameth the name of Christ depart from iniquity.” 2 Tim. 2:19. 1 Cor. 3:11. They did not accept two or more congregations in the same locality. 1 Cor. 1:10-13 and 3:4,5. But there were many meeting places, as needed. In accordance with the same principle, this must still be done: in Helsinki there is the congregation of Helsinki. In Turku the congregation of Turku. In Tampere the congregation of Tampere. ETC. Rev. 1:11-20. And all these together are one worldwide congregation of God, which should not operate under different signboards (in division).
Every city needs many small groups in which those who have come to faith and have been baptized receive teaching whose direction is: “And they continued stedfastly in the apostles’ doctrine and fellowship, and in breaking of bread, and in prayers.” Acts 2:42. We must continue to remain in this same teaching of the first apostles. Their teaching is in the New Testament. There the biblical view of the congregation operates. 1 John 1:1-3.

– This teaching is therefore not about a new congregation, but on the contrary: leaving the new ones and returning to the oldest. –

Paul’s Commission to Preach the Gospel

“But rise, and stand upon thy feet: for I have appeared unto thee for this purpose, to make thee a minister and a witness both of these things which thou hast seen, and of those things in the which I will appear unto thee;
Delivering thee from the people, and from the Gentiles, unto whom now I send thee,
To open their eyes, and to turn them from darkness to light, and from the power of Satan unto God, that they may receive forgiveness of sins, and inheritance among them which are sanctified by faith that is in me.” Acts 26:16-18. It was the Great Commission that Jesus gave to Paul and at the same time to all of us. Matt. 28:19,20, Mark 16:15-20. It means that a person who has come to faith and has been biblically baptized has moved from the power of Satan into the congregation of God and from Adam into Christ, and has thus come into the congregation. . Rev. 1:5,6. Rev. 5:9,10. John 3:3. Acts 2:38,41. Gal. 3:26-28. Rom. 8:9. The Great Commission is the principal task of the congregation.

BAPTISM

During the time of the early congregation, everyone who came to faith and received forgiveness of sins was baptized by immersion in water in the name of the Lord Jesus Christ. “Then Peter said unto them, Repent, and be baptized every one of you in the name of Jesus Christ for the remission of sins, and ye shall receive the gift of the Holy Ghost.” Acts 2:38,41. “And he commanded them to be baptized in the name of the Lord.” Acts 10:48. 22:16. Col. 3:17. During the early days of our congregation, not one person who came to faith remained unbaptized. The same must continue to be the case.
Baptism is a matter blessed by God. “Therefore we are buried with him by baptism into death: that like as Christ was raised up from the dead by the glory of the Father, even so we also should walk in newness of life. For if we have been planted together in the likeness of his death, we shall be also in the likeness of his resurrection” Rom. 6:4,5,11. The old life of sin was buried in the grave of baptism, and we began to live in the resurrection life of Jesus.

LOCAL CONGREGATION!!!

The congregation was therefore organized (not founded) to function upon the foundation of the apostles’ teachings. Acts 2:41,42. Eph. 2:19-22. Eph. 4:11-16. “For this cause left I thee in Crete, that thou shouldest set in order the things that are wanting, and ordain elders in every city, as I had appointed thee.” Titus 1:5. Do you notice? – First there was the congregation!!! Then the organization into a local congregation was carried out. And the boundaries of the locality were therefore the boundaries of the congregation. Rev. 1:11-20, among other passages, teaches that in Asia at that time there were seven cities, in each of which there was ONE congregation. And an organized local congregation does not break the ONE congregation into many, even though it has many meeting places and even though it is spoken of in the plural: For example, “the congregations of Galatia” is mentioned in the plural because there were many cities in the province of Galatia. Gal. 2:2. Acts 16:6. 18:23. 1 Cor. 16:1.
And the teachings of the Bible have been set as the spiritual boundaries of the congregation. “Then they that gladly received his word were baptized: and the same day there were added unto them about three thousand souls.” Acts 2:41 KJV.

Let this be repeated as many times as necessary for it to be understood: All genuine Christians of the same locality who have been baptized belong to the congregation of their own locality on the basis that they belong to Jesus. From this confession practical fellowship and gathering as a biblical congregation can then begin. No kind of fence should be built between believers, even though there are many meeting places. Biblical fellowship IS God’s will? 1 Cor. 1:10.

The Bible does not teach “interdenominational Christianity,” which means building fellowship among believers “across congregational boundaries.” The Bible teaches building fellowship without congregational boundaries. This is what we do!!!
!!!
In Jerusalem there was ONE congregation, which had tens of thousands of members. Acts 21:20. RK. / 2:41. 4:4,32. 5:13-16. Nevertheless, the one congregation of Jerusalem had only ONE eldership. Acts 15:4. 21:18. But this one congregation already had numerous meeting places, in all of which ONE COMMON teaching of the apostles was received. “And they continued stedfastly in the apostles’ doctrine and fellowship, and in breaking of bread, and in prayers.” Acts 2:42. / 1:13-15. 12:12. 1 Cor. 1:10. etc… The same principles must therefore remain to the end: One congregation, one city. Two congregations, two cities. Seven congregations, seven cities. Rev. 1:11-20. etc. Titus 1:5. etc. And one local congregation can therefore have many meeting places, as needed. And meeting places are not congregations.
The early congregation gathered extensively in private homes. It was a good system. But they did not regard the homes as congregations, but as meeting places. Therefore it is not biblically founded to establish, for example, a “house-congregation movement” or a “house church.” May God preserve His own from such things as from all other movements of division founded by men. 1 Cor. 1:10-13 and 3:3-11.
Advice for various matters is still sought from the early congregation of Jerusalem. Acts 15: “Whose faith follow.” Heb. 13:7. 1 John 2:24. Their counsel is in the Bible.

FOUNDATION

Paul preached the gospel, thus laying a foundation in people’s lives. “I have laid the foundation, and another buildeth thereon. But let every man take heed how he buildeth thereupon.
For other foundation can no man lay than that is laid, which is Jesus Christ.” 1 Cor. 3:10,11. Thus, from the people who came to faith, “the congregation of God” was born in the city of Corinth, among other places. This happened when “many of the Corinthians hearing believed, and were baptized.” Acts 18:8. / 1 Cor. 1:2. Acts 2:41. 1 Thess. 2:14. Thus they came onto the Jesus-foundation!
The company of saved people is the temple of the new covenant built of living stones, the body of Christ (1 Cor. 12:27), the corrupting of which has always been a sin of the gravest kind: “Know ye not that ye are the temple of God, and that the Spirit of God dwelleth in you?
If any man defile the temple of God, him shall God destroy; for the temple of God is holy, which temple ye are.” 1 Cor. 3:16,17. Eph. 2:19-22. Heb. 3:6. We therefore are the “lively stones” mentioned. 1 Pet. 2:5.

JESUS IS THE ONLY FOUNDER OF THE CONGREGATION

He founded His own congregation through His work of salvation in three days:
“Jesus answered and said unto them, Destroy this temple, and in three days I will raise it up.
Then said the Jews, Forty and six years was this temple in building, and wilt thou rear it up in three days?
But he spake of the temple of his body.
When therefore he was risen from the dead, his disciples remembered that he had said this unto them; and they believed the scripture, and the word which Jesus had said.” John 2:19-22.

T H E C O M P L E T E C O N G R E G A T I O N

The congregation was complete at the end of the apostolic age, around AD 100. At that time all the completed Scriptures of the Bible, 66 Books, had been gathered and were in use by the congregation. Also the teachings concerning the practices, doctrines, ministries (so-called offices of the congregation), etc. of the congregation were complete. But above all, everyone understood the nature of the congregation as ONE body of Christ. 1 Cor. 12:27. “One body.” Eph. 4:4.
No one has received a task from God to establish new congregations.
Concerning this “one congregation” form it is written: “Not forsaking the assembling of ourselves together..” Heb. 10:25. The teaching means that we are to identify ourselves with one local congregational fellowship, from which we operate under the guidance of the Holy Spirit, supported by the prayers of our own congregation. This is a teaching given by God to prevent division, for our good. It must now be put into practice again. And one local congregation may gather in as many places as the need determined by the number of members requires; provided that no meeting place separates itself from the other believers of the same locality to become a separate sect. Peter himself also went around with his wife teaching among all. Acts 9:32. 1 Cor. 9:5.
The complete congregation of the early days has been given as such as an example to Christians of all times throughout the world. 1 Cor. 1:10-13. 3:1-11. Heb. 13:7,8,9,13. etc.

EVERYONE IS INVITED TO JOIN

In addition to individual believers, denominations founded by men can also join the congregational system presented in this writing. HOW? – They must stop acting independently and stop teaching what separates believers from one another, and renounce the principles of division. Among other things, different signboards and membership registers must be removed, and then they must confess themselves to be functioning in fellowship with the ONE congregation of God. “They went out from us.” 1 John 2:19. – Should not those who have gone out return? –

We therefore no longer consent to using unscriptural names for the congregation, because the congregation belongs to God. Notice the ownership:
– “Unto the congregation of God which is at Corinth.” 1 Cor. 1:2; 2 Cor. 1:1.
– “Give none offence … neither to the congregation of God.” 1 Cor. 10:32; 11:16; 15:9.
– “ .. neither the congregations of God.” 1 Cor. 11:16.
– “ .. or despise ye the congregation of God?” 1 Cor. 11:22.
– “… how that beyond measure I persecuted the congregation of God.” Gal. 1:13.
– “For ye, brethren, became followers of the congregations of God which in Judaea are in Christ Jesus.” 1 Thess. 2:14.
– “that thou mayest know how thou oughtest to behave thyself in the house of God, which is the congregation of the living God.” 1 Tim. 3:15.
Naming according to the locality is also biblical. For example, 1 Thess. 1:1. But man-made signboards over meeting places are elements of division, which every believer must remove from his own life, so that he no longer operates under such things. And amen.
WE are not Lutherans, Pentecostals, Baptists, Adventists, Free Church people and interdenominational Christians, and such people and -ists. We are not Catholics nor Protestants… We are only children of God purchased with the blood of Jesus.
We have separated ourselves from sectarianism.

Now, in every locality in Finland as well, the congregational activity according to the model of the apostolic age mentioned here must be begun. Meeting places must be obtained which are common meeting facilities for all believers of the same locality. And when biblical congregational activity has then been started, a new “congregation” can no longer be started in that locality. That would then be starting division again. 1 Cor. 1:10-13. 34-17. We will certainly need new meeting places!
Our common task is to gather people into that form of faith and doctrine in which the first Christians were, into the teachings of the Bible. Acts 2:41,42. “Gather my saints together unto me; those that have made a covenant with me by sacrifice.” Psalm 50:5. This is the message of the last days. Joel 2:16.
Take part in this by looking at the suffering and dying Jesus and understand that “Having therefore, brethren, boldness to enter into the holiest by the blood of Jesus” Heb. 10:19.

This is God’s vision of His own congregation.

Blessings,
Weijo Lindroos

Kuka on Jeesus?

Posted on by --

Jeesus on hyvä Paimenemme! Hän tahtoo hyvää jokaiselle ihmiselle joka tulee Hänen turvalliseen yhteyteensä. Se on mahdollista! Jokainen voi saada luotettavan varmuuden, että Jeesus Kristus on todellinen Henkilö ja syntiemme sovittaja. Hän lupasi, että ”etsivä löytää, anova saa ja kolkuttavalle avataan”. Matteus 7:8. Tämä lupaus koskee lapsia, nuoria ja kaiken ikäisiä. Jokainen etsivä löytää ja saa turvapaikan, joka kestää kaikissa vaiheissa vaarallisen maailman keskellä.

Etsivän ihmisen ensimmäinen asia on löytää luotettava taho, josta voi etsiä ja kysellä asioita. Sellainen lähde on Jeesus itse! Hänellä on aina ”avoimet ovet -päivä”. Voit ottaa yhteyttä Häneen milloin tahansa keskustelemalla Hänen kanssaan (= rukoillen). Ja Hän kuulee kun tosissasi ja vilpittömästi pyydät päästä Hänen yhteyteensä ja saada syntisi anteeksi.
Sinua varten on tarjolla siunauksen täyttämä elämä Jumalan rakkauden vaikutuspiirissä tässä ajassa, ja ikuisuudessa ikuinen elämä taivaan maassa.
Voit ottaa yhteyttä myös meihin, jotka olemme jo löytäneet elämänyhteyden Jeesuksen kanssa.

Jeesus Kristus on Raamatun päähenkilö. ”Hänessä luotiin KAIKKI, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olivatpa ne valtaistuimia tai herruuksia, hallituksia tai valtoja. KAIKKI on luotu Hänen kauttaan ja Häneen.” Kol. 1:16.
Jeesus on siis kaikkien näkymättömien ja näkyvien valtojen Luoja.

Kuuntele laulu:

Taivassanomat 4/2024

Taivassanomat 4/2024

Posted on by --

RAJAT KIINNI

Jumalan seurakunnan ja syntimaailman väliset rajat on päästetty kaatumaan ja näin on maailmallisuus päässyt sisälle Jumalan valtakuntaan. Sitä ei aina ole tunnistettu ja tunnustettu. Siksi sisälle on päässyt epämääräisiä ”onnenonkijoita” suurin joukoin. Sellaiset ovat tuoneet mukanaan vierasta tulta ja ”kulttuuria”. Sillä on ollut ikävät seuraukset: ”Moni lähtee seuraamaan heidän irstauksiaan, ja heidän takiaan totuuden tie tulee häväistyksi. Ahneudessaan he valheellisin sanoin pyrkivät hyötymään teistä.” 2 Piet.2:2,3.
”He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia, jotka elävät himojensa mukaan. Heidän suunsa puhuu mahtavia, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.” Juudaksen kirje 16. Sellainen on estänyt raitishenkisen Pyhän Hengen toiminnan.

Tällä kaikella tarkoitan siis hengellistä Jumalan valtakuntaa (Kol. 1:13,14), Jumalan aluetta, jonka Hän on tarkoittanut siunauksen alueeksi, mutta johon on tunkeutunut turmelevaa syntisaastaa. 1 Joh. 1:5-9. Uudestisyntymättömiä ja kastamattomia nimikristittyjä on alettu pitää seurakuntaan kuuluvina, vaikka he todellisesti ovat tottelemattomuudessaan edelleen maailmassa. Joh. 3:36. Apt.2:38,41. He saattavat olla joskus hyvinkin uskonnollisia ja hurskaita itse perustamissaan kirkoissa tietämättä elävänsä harhaopin synnissä. He eivät ole ottaneet vastaan rakkautta sydämeensä niin että rakastaisivat Jumalaa ja Hänen Sanaansa kaikesta sydämestään. Room. 5:5. Mark.12:30,31. 2 Tess. 2:10-12.
Mutta nyt on seurakunnan puhdistautumisen aika. Efes. 5:25-27. On pestävä vaatteet ja valkaistava ne Karitsan veressä. Ilm. 7:14. Kol. 3:12-17.

”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmien halu ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta. Maailma katoaa himoineen, mutta joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.” 1 Joh. 2:15-17.

Ahdas portti
Jeesus ja ristintyö on ainoa oikea ”ahdas portti” ulos syntimaailmasta ja sisälle seurakuntaan. ”Menkää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet menevät siitä portista sisään. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja harvat löytävät sen!” Matt. 7:13,14.”Antakaa pelastaa itsenne tästä kierosta sukupolvesta.” Apt. 2:40.
”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9. Mainittu laidun on Jumalan seurakunta, Hänen siunausalueensa. Se on rajattu Raamatun opetuksilla valkeuden alueeksi, johon Hän itse kokoaa meitä. Olemmehan tulleet sisälle Jeesus-Oven kautta. Olemme turvapaikassa vaarallisen maailman keskellä. ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat ikuiset käsivarret.” 5 Moos. 33:27. Tämän tähden, ole sinä, rakas Jumalan lapsi turvallisella mielellä: Hän ei sinua hylkää ja jätä. Joh. 10:27,28.
Pyhä Henki kehottaa poistamaan seurakunnasta vieraan aineksen, politikoimiset sekä epäraamatulliset opit, tavat ja toimintamuodot. ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13.
”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor. 5:13. Mutta tämän tekemisessä on osattava toimia rukoillen ja tarkkaan harkiten Pyhän Hengen johdatuksessa, ettei loukkaa ja turmele oikeiden Jumalan lasten elämää. ”… sillä kuka on rankaisematta ojentanut kätensä Herran voideltua vastaan?” 1 Sam. 26:9.

Nyt on Matt. 13;37-41 aika. ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2.

Mihin Hän ihmisiä kokoaa?
Monet ihannoivat esim. Azusa-kadulta 1906 alkanutta helluntaiherätystä yrittäen palata samaan Hengen voimaan. Mitä se on?
– Azusa-kadulta alkanut maailmanlaajuinen herätys, Pyhän Hengen voimakas toiminta, alkoi siitä, että pieni ihmisjoukko siellä alkoi etsiä alkuperäistä kristinuskon olemusta ja siellä vaikuttanutta Pyhän Hengen toimintaa. He ihannoivat ensimmäisten opetuslasten päälle tullutta Pyhän Hengen tulikastetta. He halusivat sitä samaa. Sen he myös saivat. Halleluja! Ja sama Kirkkauden Hengen voima kuuluu meillekin. Kiitos Jumalalle! Meidänkin tulee palata heidän kanssaan samalle lähteelle ottamaan vastaan ristillä 2000 vuotta sitten perustetun Jumalan seurakunnan helluntaipäivänä saama Hengen voima ja voitelu: ”Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Apt. 2:1-4.
Tätä alkuperäistä herätystä me ihannoimme ja siihen tahdomme tulla sisälle. Tätä tahdomme kaikesta sydämestämme. Emme ihannoi uutta Azusa-kadun herätyksen pohjalle syntynyttä helluntaiseurakuntaa, emmekä muitakaan alkuseurakunnan jälkeen perustettuja uskonsuuntia. Meille kelpaa vain aito alkuperäinen apostolisen ajan usko ja seurakuntamalli. 1 Joh. 2:24.
Jumala kokoaa meitä siis takaisin ensimmäiseen antamaansa herätykseen. Tie tähän kulkee Jeesuksen veren kautta. Haluammeko tätä? –

Emme siis rukoile uutta herätystä, vaan palaamme Jumalan jo antamaan herätykseen. Meidän toimintamme alkoi 2000 vuotta sitten ristiltä. Ja tämä silloin perustettu seurakunta täytettiin Pyhällä Hengellä 2000 vuotta sitten Jerusalemin Yläsalissa. Apt. 2.
Tässä herätyksessä olemme pitäen rajat kiinni! Mutta pidämme Jeesus-Oven avoinna synnin maailmasta armon tielle tulevia varten.
Tervetuloa Jumalan valkeuden alueelle!

Siunaten ja rukoillen,
Weijo Lindroos
Turku

AITO USKOON TULEMINEN?

Posted on by --

Uskoon tuleminen on yhtä kuin pelastuminen, siirtyminen syntitilasta armon tilaan, Jumalan valkeuteen ja elämänyhteyteen Jeesuksen kanssa. ”Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.” Apt. 2:47. Pelastumisella tarkoitetaan siis ihmisen tulemista Jumalan yhteyteen ja irrottautumista syntielämästä. 2 Kor. 5:17.
Synti ei ole ainoastaan vääriä tekoja, vaan ennen muuta se on Jumalan Elämästä erossa oleva pimeyden tila. Jumalasta erossa oleminen on suurin synti.
Uskoon tulossa eli ylösnousseen Jeesuksen vastaan ottamisessa tapahtuu siirtyminen Jumalan yhteyteen, armon tilaan ja Hänen valtakuntaansa. ”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, Hänen, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen.” Kol. 1:13,14.
Jokainen Jumalasta erossa oleva ihminen on kuoleman tilassa kunnes saa omakohtaisesti anteeksi syntinsä Jeesuksen sijaiskärsimyksen kautta. Efes. 2:1-8. Jumalasta erossa oleminen on kuoleman tila.
Ottamalla vastaan Jeesuksen pelastajaksesi Jumalan Elämä pääsee virtaamaan sisimpääsi. Näin tulet uskoon. 2 Kor. 6:1,2. ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29. Hänellä on valta siirtää sinut kuolemasta Elämään. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9.

Jumala sovitti syntimme ristillä.
Jeesus, Taivaan Kuningas, ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme”, tuli maailmaan syntyen neitsyt Marian kautta ihmiseksi, yhdeksi meistä. Jes. 7:14. / Matt. 1:23. Hän tuli maailmaan yhtä ainoaa tarkoitusta varten, sovittaakseen syntimme kärsimällä meille kuuluvan rangaistuksen. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:19-21.
– Kiitos Jeesus, että otit päällesi syyllisyytemme ja kärsit kaikki synnin aiheuttamat tuskat verta hikoillen Getsemanessa. Ja sieltä jatkui matkasi ristiä kohti: ”Silloin sotilasosasto, sen komentaja ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni. He sitoivat Hänet ja veivät Hänet ensin Hannaksen luo, sillä tämä oli Kaifaksen appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylipappina.” Joh. 18:12,13.
Tunteja kestävien pilkkaamisten, häpäisemisen ja kidutuksien kautta Jeesus kulki kuolemaan tuomittuna ja ruoskittuna ristille, jossa vuodatti verensä ja kuoli meille kuuluvalla paikalla. Hän vei syntimme ruumiissaan ristin puulle. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha.” Jes. 53:5. Jeesus oli sijaisuhri!

Uudestisyntyneinä olemme valkeuden lapsia!
Siirryimme siis uskoon tulossa ”pimeydestä valkeuteen”. Apt. 26:17,18. Ja jäimme pysyvästi tähän puhtauden tilaan, ”kaikkeinpyhimpään” (Hebr. 10:19), pyhään armon tilaan, jossa saamme pysyä ikuisesti. Jumala ei hylkää meitä silloinkaan, kun tapahtuu lankeemuksia: ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä ON yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi JA puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:7-9. Hän puhdistaa meidät kaikesta synnistä? Se tarkoittaa, että Jeesus katkaisee synnin kahleet sisimmästämme, ja näin syntitottumuksista tulee loppu. Room. 6: 4, 22, 23.
Armahdettuina olemme kestävällä kallioperustalla: ”Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori. Se ei horju vaan pysyy ikuisesti.” Psalmi 125:1. 1 Kor. 3:11. Ennen uskoon tuloa ajelehdimme synnin tilassa monenlaisten eksytysten heiteltävinä. Ef. 4:14.
Jumala on rajannut meitä varten siunausta täynnä olevan elämänalueen sanansa opetuksilla. Tähän meidät johti ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi”. 2 Kor. 4:4. ”Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan.” 2 Kor. 4:6.
”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä (Jeesuksen tulemus) voisi yllättää teidät kuin varas, sillä kaikki te olette valon lapsia ja päivän lapsia. Me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” 1 Tess. 5:4,5. ”Kristus teissä, kirkkauden toivo.” Kol. 1:27.
”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina, sillä valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena. Tutkikaa siis, mikä on Herralle mieleistä. Älkää osallistuko pimeyden hedelmättömiin tekoihin, pikemminkin nuhdelkaa niistä.” Ef. 5:8-11.
Emme enää koskaan joudu pimeyteen, koska puhdistaudumme joka päivä synneistämme ja virheistämme pysyen tällä pyhällä alueella, johon saimme tulla Jeesuksen veren kautta. Hebr. 10:19. Sen tähden pidämme tämän alueen puhtaana. ”Mehän olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme loppuun asti vahvoina siinä luottamuksessa, joka meillä alussa oli.” Hebr. 3:14.

Monenlaista terminologiaa:
Uskoon tulemisesta eli todellisuuteen siirtymisestä käytetään Raamatussa monenlaisia kuvauksia. Ne ovat sisältörikasta terminologiaa: Uudestisyntyminen. Joh. 3:3-5. Kuolemasta Elämään tuleminen, parannus, pelastuminen, synnin hylkääminen, kääntyminen (kreik. metanoia), pimeydestä valkeuteen siirtyminen, Saatanasta irtautuminen, Jeesuksen Kristuksen valtakuntaan liittyminen, raamatulliselle kasteelle tuleminen. . JNE. Apt. 2:38,41. 26:17,18. Efes. 2:1-10. Room. 6:4,11,22. Kiitos Herralle! ”joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi..” Ilm,. 1:5,6. Kol. 1:13. Kääntyminen pitää sisällään synnin teoista luopumisen: ”Kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää.” 1 Piet. 3:11. ”Peseytykää, puhdistautukaa, viekää pahat tekonne pois minun silmieni edestä. Lakatkaa tekemästä pahaa.” Jes. 1:16. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:12. ”Joka uskoo (evankeliumin Jeesuksesta ja Hänen pelastustyöstään) ja saa kasteen, se pelastuu…” Mark.. 16:16. Apt. 10:48.
Meidän tulee olla sisällä kaikissa Raamatun kohdissa, joissa mainitaan pelastumisestamme.

Uskoon tulemisessa jokainen saa myös Pyhän Hengen sydämeensä. ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9.
”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Joh. 15:4. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. Jeesus tahtoo antaa syntisi anteeksi! Tämän ilosanoman haluamme kertoa kaikille ihmisille, myös kompastuneille Jumalan lapsille, tuhlaajapojille ja tyttärille. ”Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä.” Jes. 30:18. Mikään ”ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme! ” Room. 8:39.

Kaste
Uskoontulon jälkeen on seuraava askel raamatullinen upotuskaste vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Room. 6:4-11. Näin olet sisällä samassa uskossa, jossa ensimmäiset Jeesuksen opetuslapset olivat. Ja Jumala lupaa täyttää sinut Pyhällä Hengellä. 2 Kor. 6:1,2. Pyhä Henki jakaa armolahjoja raamatullisessa uskossa oleville.

”Kuka on Jumala, sellainen kuin sinä, joka annat anteeksi pahat teot perintösi jäännökselle ja jätät rankaisematta heidän rikoksensa? Ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hän haluaa olla armollinen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Sinä heität meren syvyyteen kaikki kansasi jäännöksen synnit.” Miika 7:18,19.

Siunausta uudelle armon tielle!

Videoissa vastauksia yleisimpiin kysymyksiin:
Kysymyksiä -videosarja

Weijo Lindroos
Turku

Kulttuurisidonnaiset Raamatun opetukset

Posted on by --

Raamatussa on joitakin opetuksia, jotka eivät sellaisinaan enää ole tarpeellisia eivätkä sovellu meille tämän ajan kristityille. Joitakin sellaisia olen käsitellyt jo aikaisemmin. Ne ovat luettavissa tämän kirjoituksen lopussa olevissa linkeissä.
Jeesus siunatkoon jokaista lukijaa. Hän on ansainnut meille kaikille täyden armahduksen sovintoverensä kautta.
Eri maissa on erilaisia kulttuuriin ja perinteisiin kuuluvia (mm. uskontojen) muovaamia tapoja, jotka eivät sovi seurakunnan kulttuuriin, vaikka ovatkin yksilöihmisille tärkeitä.

1. ”Pyhä suudelma”
Eräs tähän aikaan sopimaton opetus on 1. Tessalonikalaiskirjeen lopussa: ”Tervehtikää kaikkia veljiä pyhällä suudelmalla.” 1 Tess. 5:26. Tänä lopunajan kulkutautisena aikana ja kieroutuneiden ideologioiden vallassa olevassa maailmassa emme voi ottaa vastaan tätä kehotusta, vaikka se on Raamatun selvä ja toistuvasti annettu käsky. Room. 16:16. 1 Kor. 16:20. 2 Kor. 13:12. 1 Tess. 5:26. 1 Piet. 5:14.
Tervehtiminen tapahtuu mieluiten sanalla SHALOM, rauhaa. Se pitää sisällään kaikista kauneimman tervehdysmuodon. Myös ”armoa ja rauhaa” toivotus on hyvä tervehdysmuoto. Sellainen on myös Paavalin kirjeiden alkusanoissa.
”Rauhaa tälle talolle!” on siunauksellinen tervehdysmuoto. Luuk. 10:5.
Mutta yleisesti käytössä oleva kätteleminen ei ole raamatulliseen kulttuuriin kuuluva tervehdysmuoto. Kättä lyödään vain yhteisen työn merkiksi: ”Kun nyt Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, havaitsivat sen armon, joka oli minulle annettu, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteisen työn merkiksi.” Gal. 2:9.

2. Naisten puhumisen, pukeutumisen ja kaunistamisen rajoittaminen, mm. heidän piilottamisensa hunnun alle ei sovi meidän aikamme seurakuntakulttuuriin. Sellainen ei ollut tapana myöskään alkuseurakunnassa, vaan naiset osallistuivat seurakunnan rakentamiseen Jooelin ennustuksen mukaisesti, joka toteutui helluntaipäivänä: ”Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla.” Apt. 2:1. Ketkä ”HE”? ”He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa yhdessä naisten kanssa sekä Jeesuksen äidin, Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. Niinä päivinä, kun väkeä oli koolla noin satakaksikymmentä henkeä..” Apt. 1:14,15. Siis Jeesuksen opetuslapset, ”noin 120” uskovaa, naiset ja miehet, olivat koolla helluntaipäivänä, kun ”yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi”. Apt. 2:2-4. Naiset ja miehet saivat Pyhän Hengen kasteen alkaen puhua kielillä. Siinä täyttyi profeetta Joelin ennustus, joka oli luvannut tämän tapahtuvaksi. Ja siihen kuului siis myös naisten osallisuus: ”Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä ja vanhuksenne uneksivat unia. Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat.” Apt. 2:17,18. Tyttäret ja palvelijattaret siis alkoivat profetoida. Tiesittekö, että profetoiminen on puhumista? ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.” 1 Kor. 14:3,4. Naiset siis osallistuivat seurakunnan rakentamiseen puhumalla. He profetoivat ja rukoilivat ääneen seurakunnan kokouksissa. 1 Kor. 11:5. Ja rakennukseksi tapahtuva puhuminen sisältää aina myös opetusta. Naiset voivat siis opettaa.
Naiset saavat kaunistaa itseään.
Vanhan liiton ajoilta alkaen on pyhillä naisilla ollut tapana kaunistautua koruilla, korvarenkailla yms. Ja se oli hyväksyttävää. ”.. mies otti puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pani hänen käsiinsä kaksi kymmenen sekelin painoista kultaista rannerengasta.” … ”Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja ja antoi ne Rebekalle.” 1 Moos. 24:22,30, ym.
”.. kaunistavat itseään vaatimattomasti ja siveästi”. 1 Tim. 2:9 1 Piet. 3:3-6. Raamatullinen kulttuuri kehottaa siis naisia tähän. Siihen kuuluu osittain meikkaaminen ulkoinen kaunistaminen. Mutta jokainen uskossa oleva ja rukoileva kyllä ymmärtää kohtuullisuuden. Hillitty kaunistaminen luo arvokkuutta.
”Ihminen ei näe niin kuin Herra näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” 1 Sam. 16:7.
Lopussa olevassa linkissä tarkennusta asiaan.

3. Jalkojen pesu oli apostolisena aikana Lähi-Idän kulttuurissa yleinen tapa. Pölyisillä hiekkateillä avonaisissa sandaaleissa kulkevien jalat likaantuivat. Ja asuntoon sisään menevälle oli siksi ensimmäinen ystävällisyyden osoitus, että palvelija pesi hänen jalkansa. Jeesus osoitti esimerkkitapauksella, että meidän tulee asettua jalkoja pesevän palvelijan asemaan. ”Palvelkaa toisianne” oli Hänen opetuksensa sisältö aterialla oltaessa: ”Niin Hän nousi aterialta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja sitoi sen vyötäisilleen. Sitten Hän kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli Hänen vyötäisillään.” Joh. 13:4,5.
”Kun Hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, Hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Te olette autuaita, jos tämän tiedätte ja näin teette.” Joh. 13:12-17. Jalkojen pesu oli mitä parhain esimerkki ja esikuva palvelijan tehtävään sisältyvästä nöyryydestä, johon Jeesus siis opetuksellaan neuvoi meitä kaikkia.
Nykyään jokainen pesee kotonaan jalkansa ja riisuu kengät jalastaan eteisessä.

Kulttuurisidonnaisiin kuuluvat osittain myös opetukset naimisiin menemisestä: ”Olen siis sitä mieltä, että nykyisen ahdingon vuoksi jokaisen on hyvä pysyä entisellään.” 1 Kor. 7:26. Mainittu ahdinko oli meneillään. Mm. uskoon tulleilla nuorilla ei ollut perheen perustamisen edellytyksiä, koska kristittyjä vainottiin yleisesti monilta tahoilta. Moni joutuikin kärsimään marttyyrikuoleman. Keisari Nero lisäsi vainot äärimmilleen 60 luvulla jKr. Paavalin tiedossa oli Jeesuksen ennustama Jerusalemin ja temppelin hävitys (”hävityksen kauhistus), joka tapahtui v. 70 jKr. Tähän tilanteeseen Paavali antoi ohjeitaan: ”Jos joku luulee menettelevänsä väärin naimaikäistä tytärtään kohtaan, ja jos naimisiinmenon kerran pitää tapahtua, tehköön niin kuin haluaa; ei hän syntiä tee, menkööt naimisiin. Mutta joka pysyy lujana sydämessään eikä ole minkään pakon alainen vaan hallitsee oman tahtonsa ja on sydämessään päättänyt pitää tyttärensä naimattomana, tekee hyvin. Joka naittaa tyttärensä, tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin.” 1 Kor. 7:36-38.

Raamatussa on monia muitakin opetuksia, joiden ymmärtäminen on osittain sidoksissa kirjoittamisajankohdan tilanteisiin. Mutta uskoon tullut ja kasteen ottanut Jumalan lapsi, joka elää yhdessä Jeesuksen kanssa ja on täyttynyt Pyhällä Hengellä, ymmärtää kyllä Raamattua. Totuuden Henki johdattaa rukoilevaa kristittyä sisäisesti niin että ulkoinenkin ihminen tulee puhtaaksi. Matt. 23:26.

Kiitos Jumalalle! Me elämme samassa Hengessä, joka synnytti Raamatun. 2 Tim. 3:16.
Siunausta meille.

Linkeissä lisää samaa asiaa:
Naisten asema ja tehtävät Jumalan seurakunnassa
Mitä tarkoittaa naisten pään peittäminen?

Rukousterveisin,
Weijo Lindroos

Taivassanomat 3/2024

Taivassanomat 3/2024

Posted on by --

MUUTTUMISEN EVANKELIUMI

”Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta!”

Room. 12:2.

Tässä kirjoituksessa olevilla Raamatun kohdilla Jeesus tahtoo rohkaista meitä kulkemaan Hänen tahtonsa tietä. Näin opimme vähitellen kirkastamaan Häntä elämällämme, sanoillamme, teoillamme ja esimerkillämme. 2 Kor. 4:1-11. Se on pyhitystä. Hebr. 12:14.
”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2 Kor. 3:18.
Raamattu opettaa muuttumisen evankeliumia. Se tarkoittaa, ettei uskoon tulleen pidä jäädä entiselleen, vaan, että hän tahtoo alkaa kasvaa armossa ja totuudessa. Tiit 2:11. Jeesuksen luo saa tulla sellaisenaan, kaikissa synneissä, virheissä ja saastaisuuksissa, mutta syntitilaan ei saa jäädä. Jokainen katuva ja syntisyytensä tunteva, joka nöyrtyy ja pyytää vapautusta synnin orjuudesta, saa kuulla pyhän sanoman Jumalan armoistuimelta: ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. / 2 Kor. 12:20,21. Sananl. 28:13,14.

Parannus
Raamattu kehottaa monissa kohdin, että tulee tehdä ”parannus”. Mutta mitä se merkitsee? ”Parannus” sana on käännetty Raamattuumme alkukielen sanasta ”metanoia”, ”muuttakaa mielenne”. Parannus onkin ennen muuta sisimmässämme tapahtuva mielenmuutos, jossa Jumala itse alkaa vaikuttaa tahtomisemme ja tekemisemme. Filip. 2:13. Apt. 20:21. ”Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan.” Hes. 36:27. Uskoon tultuamme ”meillä ON Kristuksen mieli.” 1 Kor. 2:16. = ”Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.” Ps. 40:9. Tämä alkaa tapahtua silloin, kun otat vastaan ylösnousseen Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi. Silloin Jeesus puhdistaa sisäisen elämäsi lähteet. Pyhä Henki alkaa vaikuttaa Jumalan tahdon mukaista elämää sisäisesti sekä ulkoisesti. Ja sieltä, Jeesuksen verellä puhdistetusta sydämestä, alkaa kummuta puhdas elämä. Ajatusten ja sanojen lähteet, mieli, asenteet ja koko elämän suunta muuttuu. ”Puhdista ensin maljan sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin puhdistuisi!” Matt. 23:26. Tämä elämän suursiivous on uskoon tulon ensimmäinen vaihe, joka tosin jatkuu koko ajallisen elämämme. Se on suuri ilon asia, koska siinä prosessissa sydämiimme vuodatetaan Jumalan rakkaus Pyhän Hengen kautta. Room. 5:5.
Kasvumme päämäärä on hengellinen täysi-ikäisyys. Ef. 4:14. Hebr. 5:12-14. Ja pyhitys. Hebr. 6:9-12. sekä 12:14. ja Joh. 17:17. Siinä tilassa saamme jatkaa ikuisesti ilolla ja Pyhällä Hengellä täytettyinä.

”Kääntykää (kreik. metanoia), ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille tämä lupaus kuuluu ja teidän lapsillenne ja kaikille, jotka ovat kaukana, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Monilla muillakin sanoilla hän todisti vakuuttavasti, ja hän kehotti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä kierosta sukupolvesta.” Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin..” Apt. 2:38,40,41.
Näin siirryimme pimeydestä valkeuteen, Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja saimme perintöosan pyhitettyjen joukossa. Apt. 26:17,18. ”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, Hänen, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen.” Kol. 1:13,14. Tässä taivaallisen Valon alueella (1 Joh. 1:5-9) elämme pysyvässä armon tilassa. Olemme uskoon tulleina ja parannuksen tehneinä ”uusia luomuksia”. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Ef. 2:10.
Jumalan tahdon mukainen mielenmuutos saa aikaan muuttumisen:
”Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha, kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämätön puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne. Olettehan riisuneet pois vanhan ihmisen tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.” Kol. 3:8-10.
Samaa sanoo Efesolaiskirje:
”Teidän tulee hylätä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä seuratessaan petollisia himoja, uudistua hengeltänne ja mieleltänneja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu Jumalan kuvan mukaisesti totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” Ef. 4:22-24.

”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät myös on yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia! Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan.” Kol. 3:12-17.

Jeesus siunatkoon meitä kaikkia.
Weijo Lindroos
Turku

Lisää samaa asiaa videossa:

Taivassanomat 2/2024

Taivassanomat 2/2024

Posted on by --

Siunaus -sanan raamatullinen merkitys

Onko siunauksen toivottamisesta tullut pelkästään tervehdysmuoto, kuten on jo osittain käynyt mm. ”rauhaa” ja ”shalom” toivotuksissa. Niiden kaunis tarkoitussisältö on maallistumassa ”moikka” -sanan tasolle. Yritän korjata tilannetta.
Toivottaessani siunausta ihmisille tarkoitan ja toivon sillä, että Jumala antaisi hänelle kaikkea hyvää taivaasta sekä myös puhtaista maallisista lähteistä. Ps. 87:7. Siunaamista on jo se, että toivoo ja rukoilee lähimmäiselle parasta mahdollista elämän sisältöä, Jumalan mielisuosiossa olemista: ”Rakkaani, toivon, että sinä menestyt kaikessa ja pysyt terveenä, niin kuin sielusikin menestyy.” 3 joh. 2.

Ennen muuta tahdon siunauksen toivotuksellani tarkoittaa, että ihmiset tulisivat sisälle tämän sanan tärkeimpään merkitykseen, elämänyhteyteen Jumalan kanssa. Hän on ainoa kestävä turvapaikka pahan maailman keskellä. ”Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori. Se ei horju vaan pysyy ikuisesti.” Ps. 125:1. Siunaus toteutuu ottamalla vastaan ja antamalla siunausvirran tulvia omaan elämään. ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon.” Apt. 2:38,41.
Ainoa todellisen siunauksen lähde on Jeesus Kristus ja Hänen pelastustyönsä. Hän avasi sijaiskärsimyksellään hengelliset aarrekammiot niille, jotka ottavat Hänet vastaan. ”Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä.” Kol. 2:3. Tähän siunausvirtaan pääsee sisälle Jeesuksen kautta. ”Ei ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9. Jos et ole vielä tullut armon ja siunauksen sisälle, tee ratkaisusi nyt. Ota vastaan Jeesus ja ilmoittaudu kasteelle. 2 Kor. 6:1,2. Kirjoituksen lopussa on linkki kasteasian opetukseen. Jumala kutsuu sinua siunauksen tielle.
”Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.” Sananl. 10:22.
Raamattu opettaa siunaamaan myös lapsia. Jeesus antoi siitä esimerkin: ”Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.” Mark. 10:16. Sylilapsia ei siis kasteta, vaan siunataan.

AABRAHAMIN SIUNAUS
Jumala itse lausui Aabrahamille koko ihmiskuntaa koskevat, mitä suurimmat siunauslupaukset, jotka toteutuivat Jeesuksessa. ”Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” 1 Moos. 12:2,3. Tämä Aabrahamille annettu lupaus toteutui: ”Kaikki maailman kansakunnat” ovat kuulleet sanoman Jeesuksesta ja syntien anteeksi saamisesta Hänen sovintoverensä kautta. ”Näin Abrahamin siunaus tulee pakanoiden osaksi Kristuksessa Jeesuksessa.” Gal. 3:14. Ja näin myös kaikki uskoon tulleet siunaavat Israelia, Jaakobin heimoa, Aabrahamin jälkeläisiä.
Suurin siunaus on, että saimme syntimme anteeksi ja siirryimme armon tilaan. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12.

HERRAN SIUNAUS
Jeesus ansaitsi meille myös ns. Herran siunauksen sisällön. Nyt voimme todeta sen näin: Kiitos Herra, että olet siunannut ja varjellut meitä; olet kirkastanut kasvosi meille, ja olet meille aina armollinen! 4 Moos. 6:22-27.Kaikki Jumalan sanan lupaukset kuuluvat meille. 2 Kor. 1:20. ja 2 Piet. 1:3,4. Tästä monipuolisesta siunauksesta saamme nyt kiittää Jumalaa Jeesuksen Kristuksen nimessä. / 1 Kor. 10:11. Ps. 23.
Raamatussa opetetaan siis, että uskoon tulleet ovat siunattuja: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.” Ef. 1:3. ”Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Ps 23. Eikä se tarkoita maallista rikkautta, vaan että ”meillä on ruoka ja vaatteet..” 1 Tim. 6:7,8.

”Herra avaa sinulle taivaan, runsaan aarrekammionsa, antaakseen maallesi sateen aikanaan ja siunatakseen kaiken, mitä teet.” 5 Moos. 28:12. Hän on siunannut uskovien asunnotkin: ”Vanhurskaitten asuinsijan Hän siunaa.” Sananl. 3:33.
Jaakob siunasi kaksitoista poikaansa. Joosefille hän lausui siunauksen sanat näin: ”Isäsi Jumala auttakoon sinua, Kaikkivaltias siunatkoon sinua taivaan siunauksilla ylhäältä, siunauksilla syvyydestä alhaalta, siunauksilla rinnoista ja kohdusta.” 1 Moos. 49:25. Jaakob siunasi myös Joosefin pojat, Efraimin ja Manassen, laskien rukoillen kätensä heidän päänsä päälle. 1 Moos. 48:8-20.
Meidät on samoin kutsuttu siunaamaan, ”että siunauksen perisitte”. 1 Piet. 3:9.

Shalom sana pitää sisällään lähes saman siunaavan merkityksen. Se tarkoittaa ennen muuta rauhaa ja sovintoa Jumalan ja ihmisten välillä.

PS. Rukoilen NYT jokaisen puolesta, joka myöhemminkin lukee tämän kirjoitukseni. Toivotan ja rukoilen sinulle tässä kirjoituksessa opetettua shalom-siunausta Taivaan täydeltä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Raamatullinen kaste: aloita rukoillen.

Rukous- ja siunausterveisin
Weijo Lindroos
Turku


Taivassanomat 1/2024

Taivassanomat 1/2024

Posted on by --

Terve uskoon tuleminen!

Muistoissani on kuulemiani uskoon tulemistapauksia 1970 luvulta alkaen. Siihen aikaan kokouksissa kuultiin usein, miten joku todisti uskoon tulostaan suunnilleen näin: ”Tulin uskoon viime viikolla… Jeesus tuli elämääni… Sain syntini anteeksi polvistuessani ristin juurelle … Siinä syntikahleeni katkesivat ja uudestisynnyin Pyhästä Hengestä … Siihen jäivät alkoholin käyttö ja tupakointi sekä muut synnit … Sain alkaa uuden elämän puhtaalta pöydältä Jeesuksen kanssa … Nyt tahdon kertoa, että Jeesus tahtoo pelastaa myös sinut! … Hänen verensä puhdistaa suurimmankin syntisen …”
Nuo tuollaiset olivat innostavia todistuksia, joita kaipaan kuulla taas uudestaan. Usein siihen liittyi myös todistus, että ”sain täyttyä Pyhällä Hengellä ja aloin puhua kielillä, ja minut kastettiin upotuskasteella Jeesuksen nimen”. Apt. 2:38,41. Näin on aina ollut Jumalan tahto.

Samaa raamatullista valtakunnan evankeliumia pitää alkaa taas julistaa. Se tarkoittaa synnistä vapautumisen ja muuttumisen evankeliumia, sellaista, että ihmisten omantunto herää tiedostamaan todellisuuden, joka vaikuttaa, että silmiin tulevat katumuksen kyyneleet. 2 Kor. 12:21. Psalmi 50. Silloin syntyy aito halu hylätä syntitila ja siirtyä armon tilaan. Pyhä Henki saa ihmisen ymmärtämään, että ihminen ennen uskoon tuloa on synnin tilassa ja matkalla kadotukseen. Efes. 2:1-3. Uskosta osaton ihminen on pimeyden ja Saatanan vallassa. Näin opettaa Apt. 26:17,18. Ilm. 20:15. Ristin Herra Jeesus on ainoa, joka voi siitä vapauttaa. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12.
”Jos joku ei synny uudesti ylhäältä, ei hän voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Joh. 3:3. Uudestisyntyminen eli uskoon tuleminen avaa Taivaan helmiportin, josta kuljemme voittajina perille ikuiseen osaamme.
Syntitilasta armon tilaan siirtymiseen kuuluu myös vapautuminen sisäisen elämän synneistä, itsekkyydestä ym. väärästä mielenlaadusta. ”Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” Filip. 2:5. Kannattaa lukea koko 2. luku. Ja lisäksi Gal. 5:22-26 sekä Efes. 4:30-32 ja Kol. 3:12-17.

Meille monille on tullut uskoontuloprosessissa ahdistava synnintunto ja siitä nouseva sisäinen tarve tunnustaa syntimme niille, joita vastaan olimme rikkoneet; ja joskus myös jollekin luotettavalle ”sielunhoitajalle”. Joh. 20:23. Jaak. 5:15,16. Raamatun opetus johtaa vapauteen:
”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen.” Sananl. 28:13,14.
Mutta jokaisen tulee tietää, että vain Jeesus antaa synnit anteeksi. Joh. 20:23. Matt. 18:18. Ripittäytyminen on hyvä tehdä, jos ei muuten saa vapautta tuntoa painavista asioista. Eikä uskovien yhteydessä ole tässäkään asiassa mitään pakkoa. Jokainen saa kertoa tai olla kertomatta itsestään ja entisestä elämästään mitä itse haluaa.
”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:9.

Rukousta rakkaat uskonystävät, että saamme taas nähdä ja kuulla ko. terveitä uskoon tulemistapauksia.

Kehotan sinua, joka et vielä ole uskossa: Ota tänään vastaan Jeesus syntiesi sovittajaksi ja luovu syntielämästäsi. Näin Pyhä Henki johdattaa sinut terveeseen uskoon ja Taivas-tielle, joka johtaa ikuiseen elämään. 2 Kor. 6:1,2.
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Weijo Lindroos

Tapsa

Posted on by --

Olen uskovan kodin lapsi ja minulle oli hengelliset asiat täysin selviä mutta omakohtainen usko puuttui! Äitini lauloi paljon hengellisiä lauluja erikoisesti laulu ”synnin maljasta tahdot nauttia…” piti minut herätyksen tilassa! Tuli sitten kolmentoista ikävuoteni lopulla vuoden 1967 lokakuun 20 päivän yö! Silloin klo 23.30 kuulin kysymyksen: Saanko tulla sinun elämääsi asumaan !? Tiesin että kysyjä oli Jeesus ja sanoin Hänelle: ”tule Herra Jeesus!” Ja Hän tuli, ja sisimpäni täytti valtava kirkas valo! Siinä ollessani suuren siunauksen keskellä sanoin Jeesukselle: – tahdon kulkea koko elämäni tässä valossa ja jos tulee jotain välillemme niin näytä se, sillä en tahdo minkään olevan esteenä! Aamulla menin tuvasta keittiöön ja siellä äiti oli laittamassa aamupalaa! Hän katsahti minuun ja sanoi: ”sinähän olet tullut uskoon!” Kerroin yön tapahtumasta ja siinä pidimme äitini kanssa yhteisen rukous ja ylistys hetken! Minulle oli selvää se että uskoon tulon jälkeen käyn uskovien kasteella, ja heti seuraavassa kastetilaisuudessa olin kasteella! Pyhällä Hengellä täytyin eka kerran hiihtolenkillä helmikuussa 1968! Ihanaa on ollut vaeltaa Jeesuksen seurassa nämä reilu 56 vuotta!

Tapsa Koivukallionlehto