Tekijä: --

ISRAEL – LUPAUSTEN KANSA JA VALTIO

Posted on by --

Nykyinen Israelin kansa ja valtio ei vielä ole se Raamatussa mainittu yksi lauma, synnistä pelastettujen kansa, jolla on yksi Paimen? Joh. 10:16. Se ei ole se lopunajan ”jalo öljypuu”, josta Raamattu kertoo. Room. 11:17-27. Mutta koko totuus on huomattavasti laajempi. Nykyinen Israel on kyllä Raamatun lupausten lopullisen täyttymyksen jälkeen oleva taas sisällä pelastettujen, pyhitettyjen joukossa, Jumalan seurakunnassa. – Apt. 26:17,18. – Siinä vaiheessa Israelin kansa on taas oikeina oksina jalossa öljypuussaan. Mutta nyt heidät on taitettu pois asemastaan. Room. 11:17-24. Jeesus ennusti tämän ikävän asian juutalaisille noin v. 30 jKr.: ”Minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” Matt. 21:43. Se tapahtui, koska juutalaiset hylkäsivät Messiaansa. Sen tähden heidät ajettiin maanpakoon, diasporaan, kaikkien kansojen keskuuteen. Hajaannuksen aika alkoi vuodesta 70 jKr. kunnes muutamassa kymmenessä vuodessa koko Israelin kansa oli ajettu pois maastaan. Isien maalle jäi vain muutamia yksilöitä.
Jumala ei kuitenkaan ole koskaan hylännyt kansaansa ja Aabrahamille antamiaan lupauksia ikuisesta liitostaan Israelin kanssa (1 Moos. 12:1-3 / 17:7,8.), vaan Jeesuksen Kristuksen vastaan ottaneet juutalaiset olivat ja ovat edelleen jatkumo Israelille, jonka Jumala valitsi liittoonsa Aabrahamissa !!! He olivat silloin ”jäännös armon valinnan mukaan”. Room. 11:5. Siihen armoliittoon tulivat myöhemmin sisälle pakanatkin. Mekin saimme tulla samaan pelastettujen joukkoon ottaessamme vastaan Israelin Messiaan, Jeesuksen! Olemme samassa puussa heidän kanssaan. Joh. 15.
Nykyinen Israelin valtio, kansa ja maa-alue (1 Moos. 15:18-21 !!!) sekä tuleva Kuningas (Hes. 37:22,24) odottavat nyt lopunaikana tapahtuvaa siirtymistään takaisin omaan asemaansa Jumalan suunnitelmassa. Jo tässä vaiheessa juutalaiskansa on Jumalan johdatuksessa matkalla lopulliseen systeemiin pelastettujen kansana. Se tapahtuu. Sen vaiheen kehitys alkoi jo Israelin itsenäistyttyä 14.5.1948. Noin kahdentuhannen vuoden hajaannus on päättynyt. Mutta … hajaannuksen aikanakin Israel on kansakuntana ollut Raamatun lupausten varassa valtiollisesti, sekä maa-alueineen, jotka Jumala lupasi heille pysyväksi kotimaaksi. – On ymmärrettävä, että lupaus sielunpelastuksesta ja maa-alueesta ovat kaksi eri asiaa.

VASTUSTAJIA ON AINA OLLUT
Alkuseurakunnan aikana tietämättömät juutalaiset vastustivat sanomaa Jeesuksesta. He eivät olleet Jumalan johdatuksessa, vaan Aabrahamin lapseudesta luopuneita, koska nousivat vastustamaan ja häpäisemään omaa Messiastaan: ”He vastasivat Jeesukselle: ”Abraham on meidän isämme.” Jeesus sanoi heille: ”Jos te olisitte Abrahamin lapsia, te tekisitte Abrahamin tekoja. Nyt te kuitenkin haluatte tappaa minut, miehen, joka on puhunut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt. Te teette isänne tekoja.” He sanoivat hänelle: ”Me emme ole haureudesta syntyneitä, meillä on yksi Isä: Jumala.” Jeesus sanoi heille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, te rakastaisitte minua, sillä Jumalasta minä olen lähtenyt ja tänne tullut. En minä ole tullut omasta aloitteestani, vaan Hän on minut lähettänyt. Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuulla minun sanaani. Te olette isästä Paholaisesta, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.” Joh. 8:39-44. Silloin he vetivät päällensä Jumalan tuomiot. Matt. 27:20-26.
Jos joku vastustaa Israelin Messiasta Jeesusta ja juutalaisten evankeliointia, on sellainen koko ihmiskunnan vihollinen. Näin Jumalan Henki ilmoitti jo noin 20 vuotta ristintyön jälkeen: ”Juutalaisethan tappoivat Herran Jeesuksen ja profeetat ja ovat vainonneet myös meitä eivätkä ole Jumalalle mieleen. He ovat kaikkia ihmisiä vastaan, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumisekseen. Näin he yhä täyttävät syntiensä mittaa.” 1 Tess. 2:15,16. Missä tahansa joku vastustaa evankelioimistyötä, on siinä kyseessä sielunvihollisen henkivaikutus.

Lopunajan jäännös tulee liittymään takaisin omaan öljypuuhunsa.
Meille pakanuudesta kääntyneille, jotka olemme uskoon tulossa liitetyt Israelin öljypuuhun juutalaisten uskoon tulleiden kanssa, ”oikeaan Israeliin” (Room. 2:28,29. Gal. 6:16) on kirjoitettu: ”Jos sinut on leikattu luonnonvaraisesta öljypuusta ja vastoin luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin luonnolliset oksat oksastetaan omaan öljypuuhunsa!” Room. 11:24. Mutta Jeesus sanoo: ” Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6. Israelin kansa yksilöihmisinä on siis pelastuksen ulkopuolella kunnes ottavat vastaan Messiaansa (Joh. 1:11,12.) ja syntyvät uudesti ”ylhäältä”, Pyhästä Hengestä. Joh,. 3:3-5. Me toivomme ja odotamme, että heidät jo pian liitetään takaisin omaan öljypuuhunsa, jossa virtaa pyhä Elämä. – Vain Taivaasta syntyneet ihmiset ovat Jumalan lapsia. Siihen ei vaikuta kansalaisuus. ”Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:26-29. ”Ennen te (me pakanuudesta kääntyneet) olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta …. Hän teki nuo molemmat ihmisryhmät (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi..” Efes. 2:11-22. Ristintyö yhdistää! Myös Uuden testamentin Jaakob yhdisti mielessään Israelin 12 sukukuntaa seurakunnaksi kirjoittaessaan kaikille uskoon tulleille: ”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa asuvaa heimoa.” Jaak. 1:1. Siihen joukkoon me kuulumme! ”Yksi lauma ja yksi Paimen!” Joh. 10:16. Emme tunnustaudu Roomasta, Amerikasta tai Saksasta alkaneisiin uskontoihin. Vain Israelista, Golgatan ristiltä alkanut kristinusko on meidän seurakuntamme.
Juutalaiset uskoon tulleet yhdessä pakanuudesta HEIDÄN JOUKKOONSA liittyneiden kanssa olivat silloin ja ovat edelleen oikea Israel, Jumalan seurakunta (Gal. 6:16), YKSI Jeesuksen verellä ostettu kuningaskunta. Ilm. 1:5,6. ja 1 Piet. 1:23/ 2:9,10. Liittyessämme Jeesukseen Kristukseen liityimme samaan seurakuntaan ensimmäisten uuden liiton uskovien kanssa! Eikä tähän pidä sekoittaa kirkkokuntia. Kirkkolaitos perustettiin satoja vuosia seurakunnan syntymisen jälkeen. Se ei ole ”uusi Israel” kuten heidän korvausteologiansa opettaa. Ilm. 18:4.
Meidän uskossa olevien kuulumista Israelin 12. sukukunnan seurakuntaan, Aabrahamin jälkeläisiin, tulee muistuttaa rukouksissa Herran edessä: ”Mennessään pyhäkköön Aaronin tulee kantaa Israelin poikien nimiä rintakilvessä sydämensä päällä, ainaisena muistutuksena heistä Herran edessä.” 2 Moos. 28:29. Näin meidänkin tulee siis tehdä tiedostaessamme asemamme oikeiden oksien joukossa.
Kaikki Jeesuksesta irti olevat ihmiset ovat irti ”jalosta öljypuusta”. Ja kaikki Jeesukseen liittyneet ihmiset ovat oksia ”jalossa öljypuussa”. Tämä on sama käsite, jonka Jeesus opetti Joh. 15. luvussa: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Tämän Hän sanoi juutalaisille opetuslapsilleen. Samaa tarkoittava vertauskohde on ”viikunapuu”, jonka viheriöiminen tarkoittaa lopulta Israelin palaamista omaan asemaansa. Matt. 24:32-34. / Hes. 37.21-28.
Lopulta siis ”koko Israel on pelastuva”. Room. 11:25-27. Pelastuminen tarkoittaa uskoon tulemista eli Jeesuksen Kristuksen vastaan ottamista syntien sovittajaksi ja elämän Herraksi. Mutta se voi tapahtua vain yksilöittäin. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen” (”laidun” = ristillä perustettu Israelin seurakunta). Joh. 10:9. Ps. 23.
Jeesus totesi 2000 vuotta sitten, että lopunaikana tapahtuu juutalaisten joukkokääntyminen. Se ajatus sisältyy tähän profetiaan: ”Tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Matt. 23:39.

Jumalalla on YKSI AINOA pelastettujen kansa. Jeesus sanoi: ”On oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:16. Mikä tämä yksi Jumalan kansa siis on? Se olemme ME, juutalaiset ja pakanat, ”kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä” (Ilm. 7:4-10) koostuva uskoon tulleiden joukko, Jeesuksen verellä ostetut ihmiset, juutalaiset ensin, sitten myös me pakanat. Meidät kaikki on lunastettu ”Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” 1 Piet. 1:19. Tähän joukkoon tulemalla pois taitetut juutalaisetkin tulevat liitetyksi Israelin jaloon öljypuuhun, samoin kuin me tulimme liitetyksi juutalaisista koostuviin alkuajan kristittyihin eli Golgatan ristillä perustettuun Jumalan seurakuntaan: Ensin heitä oli noin 120. Apt. 1:15. Sitten tuli uskoon n. 3000, jotka kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Ja kohta lukumäärä oli n. 5000. Apt,. 4:4. ”Ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskovat Herraan, miehiä ja naisia, suuret joukot!” Apt. 5:14. NÄMÄ KAIKKI OLIVAT JUUTALAISIA. ”Veli, sinä näet, että juutalaisia on tullut uskoon kymmenintuhansin …” Apt. 20:21. HE, juutalaiset uskoon tulleet, olivat Israelin jäännös. Room. 9:6,7,8,27. Paavali totesi heistä: ”Samoin on tänäkin aikana olemassa jäännös.” Room. 11:5. Ja Johannes esitti näille alkuajan kristityille (Apt. 11:26) toivomuksen pysyä alkuperäisessä seurakuntatoiminnassa: ”Katsokaa ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme saaneet aikaan..” 2 Joh. 8. ja 1 Joh. 2:24. 4:6.
Myöhemmin juutalaisten pelastettujen joukkoon alkoi siis tulla myös pakanoita. Apt. 10. Lopulta pakanuudesta kääntyneitä oli enemmän kuin juutalaisia. Se on edelleen tämän hetken tilanne.
Nyt odotamme Aabrahamin jälkeläisiä, koko Israelin kansaa, liittymään takaisin omaan öljypuuhunsa. Näin Jumalan suunnitelma toteutuu ja ”koko Israel on pelastuva.” Room. 11:26. Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan seurakuntaan.
”Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttään päivien lopulla.” Hoosea 3:5. Tämän aika on nyt! Hes. 37-39. Ja kun Israel ottaa vastaan oman Messiaansa Jeesuksen, toteutuu Miika 4. ja Jes. 2. ennustukset: ”Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana.” – Tämä tapahtuu ”vuosien lopulla”, jolloin Israel on tuotu takaisin omaan maahansa: ”Pitkien aikojen perästä sinä (Goog) saat määräyksen, vuosien lopulla sinun on mentävä maahan, joka on toipunut miekan jäljiltä, ja kansan luo, joka on koottu monien kansojen seasta. Sinun on mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa ovat olleet rauniomaana. Se kansa on tuotu pois kansojen seasta ja kaikki asuvat siellä turvallisesti.” Hes. 38:8. Diasporasta paluu takaisin luvattuun maahan on tapahtunut meidän sukupolvemme aikana. Ja nyt lopunajan loppuvaiheessa toteutuu profeetta Aamoksen (9:11) ennustus lopullisesti: ”Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, nostan entiselleen sen luhistumat ja rakennan sen sellaiseksi kuin se oli muinaisina päivinä.” Tämän profetian esitäyttymys oli Siionin vuorella, Golgatan ristillä, jossa Jumalan seurakunta perustettiin. Sille perustalle kaikki pelastuneet kutsutaan. Apt. 15:15-17. Jooel. 3:5. RK.

Vielä on esteitä.
”Pakanain ajat” (Luuk. 21:24) eivät vielä ole täyttyneet, vaikka niin väitetään tapahtuneen kuuden päivän sodassa v. 1967. Jerusalemissa on edelleen vihollisen alue temppelivuorella. Ja Israelissa pesii myös vakavasti otettava vihollinen Gazassa ja Länsirannalla. Nuo alueet kuuluvat Israelille. Ne pitää siis liittää virallisesti Israeliin. Näin pakanain ajat täyttyvät ja tie avautuu kaikkien maailman juutalaisten paluulle isiensä maalle. Tilaa tarvitaan paljon. Alkuperäiset Israelin rajat pitää ottaa käyttöön. = 1 Moos. 15:18-21. Ja sitten Israelissa alkaa puhaltaa voimakas Jumalan tuuli, Pyhän Hengen raikas Elämän virta. Hes. luvut 37-39. Koko kansa alkaa turvata omaan Messiaaseensa, Jeesukseen. He tekevät parannuksen synneistään ja ottavat kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41.

Taivaaseen menevien joukko on siis yksi kansa. ”Hän (Jeesus) teki nuo molemmat ihmisryhmät yhdeksi ja purki erottavan vihollisuuden muurin.” Efes. 2:14. Tie pelastukseen on vain Jeesuksessa. ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6. Jeesuksen vastaan ottaneet ihmiset kuuluvat Hänen verellään ostettujen kuningaskuntaan. Ilm. 1:5,6. ja 5:9,10. sekä 7::4-14. ja 14:1-5. Tämä on ikuinen kansa. Filip. 3:20,21. Kol. 1:13. 1 Kor. 15:50.

Weijo Lindroos
Turku

Raamattutunnissa lisää:

Israelin kansa, valtio ja maa sekä Kuningas. 14.10.2023

Viimeinen kutsu

Posted on by --

Tämä kirjoitus saattaa hyvinkin olla viimeinen kerta, jolloin saat kuulla armollisen Jumalan kutsun.

Ajattele, jos nyt on viimeinen kerta, jolloin sinua kutsutaan taivastielle? Lähtömme hetkeähän ei kukaan tiedä. Jo huomenna saattaa kaikki olla ikuisesti myöhäistä.

”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. ” 2 Kor. 5:20. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan Hän: ”Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2.

Mistä Jeesus tahtoo Sinut pelastaa? Raamattu vastaa:
”Minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Ilm. 20:11-15.

Jeesus tahtoo siis pelastaa Sinut kadotuksen ikuiselta tulijärveltä. Miksi? Koska Hän rakastaa Sinua ja on kuollut ristillä syntiesi edestä. Sinä olet kerran oleva viimeisellä tuomiolla vastaamassa, miten suhtauduit tähän armokutsuun. Siellä Jumala vahvistaa Sinun oman valintasi.

Näin sanoo Raamattu:
”Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti… Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä… Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” Matt. 25:32-46.

Voit siis tänään ottaa pelastuksen vastaan sen perusteella, mitä Jeesus teki puolestasi ristillä. Hän antoi elämänsä, kuoli ruoskittuna ja verta vuotavana Vapahtajana koko maailman syntien edestä. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi…” Jesaja 53:5.

Raamattu sanoo: ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla…” Room. 3:23. Ja: ”Synnin palkka on kuolema (ikuinen ero Jumalasta ja Hänen Taivaastaan), mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Ihmisen on pelastuttava tämän elämän aikana. Ajan päätyttyä ei enää koskaan ole mahdollisuutta saada syntejään anteeksi. ”Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi…” Mark. 2:10.

Rukoile tänään selvällä äänellä näin:
Pyhä Jumala. Anna anteeksi minun suuret syntini ja se, että olen elänyt synnin tilassa, erossa Sinusta. Kadun syntielämääni, ja teen nyt siitä parannuksen. Tahdon, että Jeesuksen sijaisuhri luetaan minun hyväkseni. Valitsen tässä hetkessä tulla uskoon ja alan elää sinun tahtosi mukaisesti. Kerron sitten ratkaisustani kaikille omaisilleni, tuttavilleni jne.. Olen uskossa julkisesti. Rukoilen Herrani ja Vapahtajani, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.
Aamen.

Rukoile edellinen rukous tosissasi sitä tarkoittaen. Tämän jälkeen Sinulle kuuluu Jumalan lupaus: ”Jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen kauttansa.” Apt. 10:43. Sinä olet armahdettu Jumalan lapsi matkalla Taivaaseen. Seuraava askel on kasteelle tuleminen, jossa sinut kastetaan upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41.

Tervetuloa uskovien yhteyteen

Keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 14.00 sekä sunnuntaisin klo 16.oo

Kipinä, Maariankatu 2. Turku
Weijo Lindroos

Taivassanomat 10/2023

Taivassanomat 10/2023

Posted on by --

VAROITUS KAPINAMIELESTÄ!

”Poikani, pelkää Herraa ja kuningasta! Älä liity kapinallisten seuraan, sillä yhtäkkiä, kenenkään aavistamatta, tulee onnettomuus niin kapinallisille kuin heihin liittyneillekin.” Sananl. 24:21,22. Varoitus on vakava! ”Sillä missä on kiivautta ja riitaisuutta, siellä on myös epäjärjestystä ja kaikenlaista pahaa menoa.” Jaak. 3:16.
Mutta tässä ei heristetä syyttävää sormea meillä seurakuntayhteydessä oleville. Siihen ei ole syytä. Toivottavasti!
Meillä ei ole kapinallisuutta eikä kahden kerroksen väkeä, eriseuraisuutta yms. Keskinäinen kunnioitus ja hyväntahtoisuus toimii kiitettävästi. Kiitos Jumalalle! Seurakuntatoiminnassa on kaikki hyvin (lokakuu 2023). ”Meillä on Kristuksen mieli.” 1 Kor. 2:16. Psalmi 40:9. 1 Kor. 1:10.
Tämä kirjoitus kohdistuu yleisen tason opetuksena meille kaikille uskoville.
Sovinto ja siunauksen ilmapiiri säilyy, kun emme sekaannu Raamatun ulkopuolisiin asioihin.

KATKERUUDEN JUURI
Epäkunnioittava ja riitelevä kapinallisuus näkyy joskus nousemisena vakiintuneita ja raamatullisia opetuksia vastaan. Se saa aikaan ilmapiirin, jossa Pyhä Henki ei voi toimia. Ihmiset eivät voi tulla uskoon sellaisessa yhteisössä. Väärämielisyys saa aikaan riitaa, vihaa, juonittelua ja eriseuraisuutta. Ne ovat kadotukseen johtavia syntejä. Gal. 5:19-21. ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!” 2 Moos. 20.”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.” Sananl. 26:26. Kapinallisuus johtuu väärästä mielenlaadusta, joka ei tahdo etsiä rauhaa (ja rauhallisuutta) sovinnollisuutta. Olen nähnyt sellaista ja kauhistunut sitä. Se on pahojen henkien vaikutusta. Sellainen riivaajien toiminta on ennustettu tulevaksi. 1 Tim. 4:1,2. ja 2 Tim. 3:1-5. Siksi seurakunnassa on valvottava ja rukoiltava, ettei kapinallisuutta yms. Raamatun vastaista toimintaa pääse tulemaan meidän keskuuteemme. ”Kapinalliset älkööt korottako itseään. Sela.” Psalmi 66:7. Sen estää vastaan otettu rakkauden käsky. Joh. 13:34,35. ”rakkaus … ei katkeroidu”. 1 Kor. 13:5. ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä.” Gal. 5:22,23. Tämä kaikki ilmenee siis uskovissa hyvänä ja kunnioitettavana käytöksenä.
”Käyttäytykää Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27. Tällaisessa Pyhän Hengen ilmapiirissä avautuu Raamatun Totuus. Joh. 8:31-36.
Kapinamielen valtaama ihminen on yleensä katkeruuden saastuttama, kohdistuipa hänen vikoilunsa seurakunnan toimintaan, opetuksiin ja työntekijöihin tai muihin meille asetettuihin auktoriteetteihin, esim. kansamme johtajiin: ”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen vuoksi saastu.” Hebr. 12:15. Tarttuva kapinamieli saastuttaa siis koko yhteisöä. ”Voi kapinallista ja saastaista, voi väkivaltaista kaupunkia! Se ei kuunnellut puhetta, ei ottanut ojennusta varteen.” Sef. 3:1,2. Sen tähden Jeesus antoi ohjeen omilleen: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13. Juurineen poistaminen tarkoittaa katkerasävyisen kapinallisuuden yms. synnin poistamista jokaisen uskossa olevan elämästä ja käytöksestä. Mielenmuutos eli parannuksen (= metanoia) tekeminen pitää sisällään myös tämän alueen. Apt. 2:38 ym.

Raamatun opetus: ”Jos teillä on sydämessänne katkera kiivaus ja riitaisuus, älkää kerskailko ja valehdelko totuutta vastaan. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta vaan maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä on kiivautta ja riitaisuutta, siellä on myös epäjärjestystä ja kaikenlaista pahaa menoa.” Jaak. 3:14-16.
”Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten. Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi.” Efes. 4:30-32.

ESIMERKKI KAPINALLISUUDESTA
”Autiomaassa koko Israelin seurakunta alkoi napista Moosesta ja Aaronia vastaan.” 2 Moos. 16:2.
”Mooses ja Aaron sanoivat kaikille israelilaisille: ”Illalla te tulette tietämään, että Herra toi teidät pois Egyptin maasta, ja aamulla te näette Herran kirkkauden. Herra on kuullut teidän napinanne Häntä vastaan. Mitä me olemme, että te meitä vastaan napisette?” Mooses sanoi: ”Herra antaa teille illalla lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yltä kyllin. Herra on kuullut teidän napinanne Häntä vastaan. Mitä me olemme? Ette te napise meitä vastaan, vaan Herraa vastaan.” 2 Moos. 16:6-8.
Napinamieli Jumalan kansan johtajia vastaan on siis Jumalan vastustamista. 2 Moos. 17:2-7.
”Kansa alkoi valittaa, ja se oli paha Herran silmissä.” 4 Moos.11:1-6.
Jumalan kansan valitus ja napina tarttui muihinkin; jopa Mooseksen veljeen ja sisareen: ”Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta kuusilaisnaisen tähden, jonka hän oli ottanut vaimokseen. Mooses oli todella nainut kuusilaisen naisen. He sanoivat: ”Onko Herra puhunut vain Mooseksen kautta? Eikö Hän ole puhunut myös meidän kauttamme..?” 4 Moos. 12. Niillä katkeroituneilla oli pilkallinen sävy. Näin se usein on.
He yrittivät halventaa ja mustamaalata Moosesta sekä hänen Jumalalta saamaansa tehtävää parjaamalla mm. hänen avioliittoansa. Joku syyhän heidän piti löytää. –
Kapinamieli saastutti silloin suuren osan Israelin kansaa, jotka ”alkoivat kapinoida Moosesta vastaan. Heihin liittyi kaksisataaviisikymmentä israelilaista miestä, jotka olivat kansan ruhtinaita, kansankokouksen jäseniä, nimekkäitä miehiä. He kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin luo ja sanoivat heille: ”Jo riittää! Onhan koko seurakunta, sen joka jäsen pyhä, ja Herra on heidän keskellään. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?” 4 Moos. 16:1-3. Heidän pilkkaava yrityksensä halventaa Moosesta kansan silmissä, on joskus nähtävissä meidänkin ajassamme. Taivaasta saatuja tehtäviä yritetään halventaa ja tehdä mitättömiksi näennäisesti oikeilla väittämillä: ”Onhan koko seurakunta, sen joka jäsen, pyhä. Ja Herra on heidän keskellään.” Kapinoitsijoiden sanoma näyttää siis aivan oikealta: ”Onko Herra puhunut vain Mooseksen kautta? Eikö Hän ole puhunut myös meidän kauttamme..?” Mutta kapinaan nousseiden tarkoitus ei ollut rakentaa seurakuntaa, vaan hajottaa ja ivaten tehdä tyhjäksi Jumalan suunnitelmaa. He eivät kunnioittaneet Jumalan valintaa. Samaa tapahtuu nykyään. Seurakuntaan annettuja viittä palvelutehtävää (Efes. 4:11-16) ei aina kunnioiteta. Kapinamieliset eivät ota Jumalan valintaa todesta niin että alkaisivat arvostaa ja kunnioittaa Pyhän Hengen valintaa (Katso lopussa oleva linkki ko. 5. seurakuntavirkaan)
Mutta kuten kävi Mooseksen aikana, samoin on käyvä taas. Jumalan tuomio kohtaa kapinoitsijoita: ”Mooses sanoi seurakunnalle: ”Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten telttojen luota älkääkä koskeko mihinkään heille kuuluvaan, ettette tuhoutuisi heidän monien syntiensä tähden.” 4 Moos. 16:26. Kapinoitsijoiden loppu oli silloin elävältä hautautuminen. 4 Moos. 16:27-35. Ilm. 20:11-15. Siksi Jumala sanoo meille uuden liiton kristityillekin vakavan varoituksen: ”Minun on kosto, minä olen maksava”, ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.”Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hebr. 10:30,31. ”Sillä kuka on rankaisematta ojentanut kätensä Herran voideltua vastaan?” Daavid sanoi vielä: ”Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö häntä, tai hänen kuolinpäivänsä tulee, tai hän menee sotaan ja kohtaa loppunsa siellä. Herra varjelkoon minua ojentamasta kättäni Herran voideltua vastaan!” 1 Sam. 26:9-11.Siinä oli kysymys langenneesta, pelastuksen menettäneestä ja väärin toimivasta Saul-kuninkaasta, josta Pyhä Henki oli poistunut. ”Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki ahdisti häntä.” 1 Sam. 16:14. Sellaistakaan vastaan ei siis saanut nousta.

”Näin on Herra Sebaot sanonut: Tuomitkaa oikea tuomio, osoittakaa laupeutta ja armahtavaisuutta toinen toisellenne, leskeä ja orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa toisianne vastaan.” Sak. 7:9,10.

NYT ON PARANNUKSEN JA ARMON AIKA
Jumala ei ole hylännyt sinua! … Hän tahtoo nyt nostaa jokaisen oikeaan asemaansa, siihen, mikä on Jumalan suunnitelma. Mutta sellainen, joka ei kunnioita muiden saamia tehtäviä, ei voi koskaan odottaa saavansa itsekään osakseen kunnioitusta. ”Osoittakaa kaikille kunnioitusta, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” 1 Piet. 2:17.PS.Seurakunnalla tarkoitan raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevia ihmisiä, en kirkkoja tms. ihmisperusteisia laitosuskontoja. Mutta vallitsevia sääntöjä vastaan kapinoiminen on missä tahansa ihmisten yhteisössä sopimatonta.

Jumalan seurakunnassa on selkeät säännöt. Ne ovat Raamatussa. Siksi niitä ei ole mahdollista muuttaa eikä jättää huomioimatta. Se on Jumalan rajaama siunauksen alue, johon ei mahdu riitelevää kapinallisuutta. Tämä pitää jokaisen muistaa. Mm.1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17-19. Hebr. 13:17.
”Kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuuluvaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, SITÄ ajatelkaa.” Filip. 4:8.

Weijo Lindroos
Turku

Linkeissä lisää samaa aihetta:
Esivallalle alamaisuus
Viisi seurakuntavirkaa
Juoruilun synty

Kirkkovuosi

Posted on by --

Emme saa lisätä uskonelämäämme katolisen kirkon keksimiä kirkkovuoden tekstejä päivän tunnussanoineen yms. juhla-aikojen viettämisineen. Ilm. 22:18,19. Sellaiset ovat ”maailman alkeisvoimia” (kreik. stoikhea. Novum) Kol. 2:8. ja Gal. 4:8-11. !!!
”Stoikhea” tarkoittaa ihmisten perussääntöjä, luonnonvoimia ja ”sääntöpykäläviidakkoa” ilman Pyhän Hengen johdatusta. Siihen kuuluvat sekä vanha lakiliitto säädöksineen että kirkkovuosi seremonioineen ja kirkonmenoineen, sekä myös uskonnolliset ym. perinnäissäännöt. Hebr. 9:10,11, 10:1.
Meille uskossa oleville on tarkoitettu jokahetkinen Pyhän Hengen johdattama elämä yhdessä Jeesuksen kanssa.

Katolinen kirkko keksi adventista alkavan kirkkovuosikierron 300-luvulla jKr. Se on siis eräs uskonnollinen pykäläviidakko ja siis Raamatun ulkopuolinen oppijärjestelmä, joka johtaa pois Jumalan johdatuksesta. Pyhä Henki ei voi antaa Jumalan sanaa, koska kirkkopyhän tekstit ja päivän tunnussanat täyttävät mielen ja siten estävät ja sekoittavat Hänen johdatuksensa ja saavat aikaan hämäräperäistä ihmisuskontoa. Uskonto vaatii, että jouluna on vietettävä Jeesuksen syntymäjuhlaa Luuk. 2 luku, ja juhannuksena Johannes Kastajan muistojuhlaa, jne. Raamattu ei opeta sellaista.
Alkuajan kristityt eivät käyttäneet kirkkovuoden tekstejä, koska sellainen systeemi keksittiin vasta satoja vuosia apostolisen ajan jälkeen. Päivän tunnussana-systeemi on kirkon sameasta myrkkylähteestä nouseva katolisen kirkon keksimä eksytys. Se on siis eräs keino estää uskossa olevaa kuulemasta Pyhän Hengen sanomaa. Ajattele tätä! – Jumalan sanan kuuleminen tukahdutetaan ja ohjelmoidaan kirkkovuoden teksteiksi määrätyillä teksteillä. Näin uskovan ajatusmaailma manipuloidaan irti Pyhän Hengen valitsemista Raamatun opetuksista. Tällä tavalla sielunvihollinen käyttää Raamattua. Päivän tunnussanan käyttö on siis okkultismiin verrattava pimeyden oppi, nimikristillinen ”horoskooppi”, jolla ihminen ohjelmoidaan kirkkohengen alaisuuteen. Ilm. 18:1-5. Myös kokouspuheissa toimimme rukoillen ja tuomme puhujanpaikalle vain Raamatun ja sen oppisisällön.

Alkuajan kristityt eivät viettäneet kerran vuodessa toistuvia juhlia, ei juutalaisia tai kirkkojen keksimiä, ei mitään niistä. Silloin ei vielä ollut ns. kirkkoja ja kirkkokäsikirjoja tai ”kirkkoisiä”, jotka keksivät kirkkopyhät. Raamattu ei opeta adventtia tai loppiaista ja pääsiäistä palmusunnuntaineen ja kiirastorstaineen sekä vainajien palvontaan liittyvine pyhäinmiestenpäivineen, joka on paljolti yhdistetty halloweeniiin.
Jeesus on ainoa juhlimisemme kohde joka päivä. Hänen syntymänsä ja ristintyö ovat kaikkina vuodenaikoina ja päivinä muistoissamme samanarvoiset, koska ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti ”. Hebr. 13:8. Tosin ehtoollisen vietossa muistelemme erityisesti ristin uhria, joka on ”meidän pääsiäislampaamme”. 1 Kor. 5:7. ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29. Pääsiäinen oli ”juutalaisten juhla”, ”juutalaisten pääsiäinen”. ei kristittyjen. Joh. 2:13. ja 11:55. Tämä vanhan liiton aikainen juhlien vuosikieron hylkääminen ei ole juutalaisvastaista. Israel on Jumalan kansana ja valtiona siunauksemme kohde. Lopulta he tulevat samaan Pyhän Hengen johdattamaan uuden liiton kristillisyyteen.

Jouluakaan ei tunnettu seurakunnan syntymisen jälkeen yli kolmeensataan vuoteen, kunnes kirkko keksi sen. Todellisesti Jeesus syntyi syys- lokakuun vaihteessa. Eikä Raamattu opeta missään kohden, että Hänen syntymäänsä tulisi viettää kerran vuodessa toistuvana seimenlapsijuhlana. Seimenlapsikultti peittää ihmisiltä ristiinnaulitun Jeesuksen.
Historian antama virallinen tieto ensimmäisestä joulunvietosta on vuodelta 354 jKr. Siksi siitä ei ole mainintaa Raamatussa. Raamattu ei siis opeta joulunviettoa tai muitakaan ns. kirkkopyhiä. Otamme puheemme aiheeksi esim. helluntain tapahtumat silloin kun saamme rukouksessa siihen kehotuksen, vaikka se olisi 25.12. Samoin toimimme kaikkien Raamatun opetusten kanssa. Pyhä Henki johdattaa kullekin päivälle omat aihepiirit. Näin on oikein!
Alkuseurakunnassa oli kyllä judaisteja, jotka yrittivät saada uskoon tulleita noudattamaan Mooseksen lakia. Sellainenkin kuuluu Gal. 4: 9. mainittuun pykäläviidakkoon (”stoikhea”). Mutta lakiliiton suuntaus tukahdutettiin heti alkuunsa. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen (lakiliittoon). Minä, Paavali, sanon teille: jos ympärileikkautatte itsenne, Kristuksesta ei ole teille mitään hyötyä.” Gal. 5:1,2. / Apt. 15. ”Te seuraatte tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja vuosia. Pelkään puolestanne, että olen ehkä turhaan nähnyt teistä vaivaa.” Gal. 4:10,11. Varoitus on vakava.
Kristilliseen vapauteen kuuluu siis irrottautuminen kaikista kerran vuodessa toistuvista juhla-ajoista. Ne ovat nyt uudessa liitossa jokapäiväistä täyttymyksen juhlaa sydämissämme.
Pelastussanomaan ei saa lisätä lakiliiton hapatusta. Olemme saaneet syntimme anteeksi ilman yhtäkään lakiliiton tekoa, ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:25. Kol. 2.

SAPATTI
”Jumalan kansalla sapatinlepo on voimassa nyt (kreik. Apoleipetai = on voimassa nyt). Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon.” Hebr. 4:9-11. Joh. 8:31-36.
Uskoon tulossa saimme tuon vapauden. Pääsimme ”Hänen lepoonsa”. Hebr. 4:3-6. Koko 4. luvun kokonaissanoma rikkoutuu ellemme hyväksy jakeessa 9 olevaa alkutekstin mukaista ”apoleipetai” sanaa.
Ottaessamme vastaan Jeesuksen tulimme Jumalan lapsiksi. Saimme syntimme anteeksi Jeesuksen veren kautta. Room. 3:23-25. Siirryimme pimeydestä valkeuteen. Ja Pyhä Henki alkoi johdattaa meitä. Kiitos Jumalalle tästä armosta.
Kun elämme yhdessä Jeesuksen kanssa, on jokainen päivämme pyhäpäivä, 24/7.

Meille on annettu uskossa kasvamiseen kaksiosainen Elämän lähde:

1. Raamatun Sanan opetukset.
ja
2. Apostolien käytännön esimerkki.

Jos joku asia on opetettu Raamatussa ja se on vahvistettu apostolien käytännöllä, niin otamme sen vastaan. Esim. Apt. 2:38. 10:48. Mutta kirkkokuntien oppeja emme voi hyväksyä. Esim. Ilm. 22:18-19 varoittaa meitä vakavasti ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia opetuksia.

Päivän tunnussana-oppiin menevä ajautuu helposti eksytyksen hengen alaisuuteen. Siitä saattaa alkaa 1992 vuoden raamatunväärennöksen käyttäminen. Näin on monille käynyt. Eikä kannata lainailla muiden laittamia Raamatun kohtia netistä, koska ne saattavat olla kirkkovuosisysteemin asettamia. Sellaiset ovat silloin samaa luokkaa jehovantodistajien laittamien raamatunkohtien kanssa. Sellaisia ei pidä ottaa vastaan.

Terve uskonelämä edellyttää kirkosta ja sen lapsikasteesta yms. harhaopeista irrottautumista.

Siunaten
Weijo Lindroos
Turku

Kuuntele vielä Raamatun perustelut kirkosta eroamiselle:

Taivassanomat 9/2023

Taivassanomat 9/2023

Posted on by --

SYNNINPÄÄSTÖ

”Jos joku teistä (uskossa olevista) kärsii vaivaa, rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, laulakoon kiitosta. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” Jaak. 5:13-16.
Mainittu öljyllä voitelu kuuluu siis ainoastaan vanhimmistoveljille, joihin vuoteenomaksi joutunut kristitty (joku meistä) voi ottaa yhteyttä ja pyytää heitä rukoilemaan puolestaan. Tiit. 1:5. Hebr. 10:25.

Jaakobin kirjeen opetus nostaa meidät taivaalliselle alueelle, ymmärtämään, että syntiemme ja vajavaisuuksiemme keskellä saamme rukouksessa katuen turvautua Häneen, joka on sijaiskärsimyksellään sovittanut syntimme, virheemme ja suuret puutteemme. Siis ensimmäinen taho, johon otamme yhteyttä esim. silloin, kun olemme langenneet syntiin, tai sairastuneet, on Jumala. Ja apu meille tulee Herralta. Vain Hänen verensä puhdistaa sydämemme pahasta omastatunnosta. ”Te olitte eksyksissä niin kuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.” 1 Piet. 2:25. Lue myös 1 Tim. 1:5. Hebr. 10:22. Apt. 24:16. Näin myös siinä tapauksessa, jos joku on rikkonut meitä vastaan. On hyvä aina selvittää ensin oma sydämen tila, ettei sinne jää kaunaa ketään kohtaan, eikä katkeruuden juuria häiritsemään uskonelämäämme. Hebr. 12:15.
Mutta joskus saattaa olla niin, ettemme saa rauhaa sydämeemme, vaan tarvitsemme jonkun luotettavan kristityn, jolle tunnustamme syntimme ja selvitämme tilanteemme. Pyhässä Hengessä toimiva sielunhoitaja sitten julistaa meille synninpäästön Jumalan antamin valtuuksin: ”.. minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Matt. 18:18. Joh. 20:23. Mutta syntien anteeksiantaja on silti vain Jeesus Kristus, joka on ostanut meidät itselleen verellään. Ilm. 1:5,6. ”Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu.” 1 Piet. 2:24. / Room. 6:22.
”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:5. Kiitos Jeesus! Tämä sijaisuhrin siunattu armo sulkee mustan tuonelanvirran portit ja avaa eteemme armonmeren kirkkauden. Silloin saamme iloiten laulaa ikuista kiitosta Jumalalle ja Karitsalle. Ilm. 5:9-14. Synti ja sairaus on voitettu Golgatalla. Tästä saamme korottaa äänemme ylistykseen. Efes. 5:18,19.

Mitä on synti?
Synti on pohjimmiltaan tila, Jumalasta erossa oleminen. Synnin teot johtuvat siitä. Raamattu nimittää parannuksen tekoa alkukielen sanalla ”metanoia”, joka merkitsee mielenmuutosta ja kääntymistä suhteessa Jeesukseen ja ristintyöhön sovinnon tekemistä Jumalan kanssa. Erossa Jumalasta oleminen on suurin synti. Metanoia -sanan päämerkitys on siis saattaa kuntoon elämänyhteys ylösnousseen Jeesuksen kanssa. Se on parannuksenteon (metanoian) tulos. Apt. 2:38 ym. Tämä asia on siis ensin laitettava kuntoon; vasta sitten on vuorossa tekosynneistä luopuminen.
Maailma, jossa elämme, on kokonaan synnin saastuttama. Mutta syntien ja sairauksien aiheuttamien kärsimysten keskellä voimme uskovina rukoilla hartaasti vanhurskaita rukouksia ”kaikkien ihmisten puolesta”: 1 Tim. 2:1-4. Rukoilemme, että saamme oikean mielentilan, niin ettei syntielämä enää meitä kiinnosta. Näin tapahtuu vapautuminen syntikahleista. Sitten saamme hyvillä mielin ylistää Jeesusta, ihmeellistä Taivaankaikkeuden Kuningasta, joka on meidän HYVÄ Paimenemme. Ja tästä käsin voimme auttaa muitakin Jeesuksen Kristuksen yhteyteen saamaan syntinsä anteeksi Hänen verensä kautta:

ME saamme päästää synnintunnossa olevan katuvan lähimmäisemme vapauteen. Uudestaan tämä Jeesuksen avain:
”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.” Matt. 18:18.
Kenelle Jeesus siis antoi avaimet päästää synneistään kärsivä hätääntynyt ja katuva ihminen taakoistaan? – Hän puhui opetuslapsilleen. Opetuslapsi on yhtä kuin uskoon tullut, synnit anteeksi saanut, Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Apt. 11:26. Tällainen ihminen elää yhdessä Jeesuksen kanssa ja on oikeutettu ja armoitettu taivaallisilla valtuuksilla auttamaan lähimmäisensä armon tielle. Paavali, Jeesuksen Kristuksen apostoli, totesi sen näin: ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20.

Monet murehtivat ja ovat epätoivoissaan sielunsa pelastumisen vuoksi. Hätä joutumisesta helvettiin on aiheellista selvittää perin pohjin. Tämä on Jumalan mielen mukainen murhe, joka johtaa oikean tien etsimiseen ja lopulta sen löytämiseen sekä rehelliseen kääntymiseen Vapahtajan puoleen. 2 Kor. 7:10. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:9,10.
Jeesus etsii ihmistä ja ihminen etsii Jeesusta!
Mikään ei voi estää armoa etsivän ja Armahtajan kohtaamista.
Henkilökohtainen synnintunto, katumus ja syntisyyden tunnustaminen on siis avain oveen, jonka takana Jeesus kolkuttaa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” Ilm. 3:20. _ ”Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18.

Siunausta Jumalan seurakunnalle!
t. Weijo Lindroos

Kuuntele vielä kiitoslaulu Jumalalle:

Seurakunnan nimi

Posted on by --

Emme käytä seurakunnasta epäraamatullisia nimityksiä, koska seurakunta on Jumalan. Se tarkoittaa, että olemme Jeesuksen kalliilla verellä ostetut Hänelle kuuluviksi. Ilm. 1:5,6. Hänen yksi laumansa (Joh. 10:16) ilman nimikylttejä on yhtä kuin Hänen seurakuntansa.
Huomaa siis omistussuhde:
– ”Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1.
– ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9.
– ” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16.
– ” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22.
– ”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13.
– ”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14.
– ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.
Seurakunta on siis Jumalan! Siksi käytämme siitä vain tätä raamatullista nimeä.
Myös paikkakunnan mukaan nimittäminen on raamatullista. Mm. 1 Tess. 1:1: ”… tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.” Samoin voidaan siis sanoa esim. Turun seurakunta, Helsingin srk. Tampereen srk. Jne.
Me samassa kaupungissa asuvat uskoon tulleet ja sen jälkeen raamatullisesti kastetut ihmiset olemme oman paikkakuntamme seurakunta. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11. – Ja HUOM! Raamatun mukaan seurakuntaan ei kuulu kastamattomia. Sellaiset eivät vielä ole samassa uskossa, jossa ensimmäiset kristityt olivat. Apt. 2:41. ! –
Mihin sinun siis pitää liittyä? – Liity Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla! Silloin kuulut Hänen seurakuntaansa.

Ihmiskeksintöiset nimikyltit kokouspaikan päällä ovat hajaannuksen elementtejä, jotka jokaisen uskovan tulee poistaa omasta elämästään, ettei enää toimi sellaisten alaisuudessa.
ME emme ole luterilaisia, helluntailaisia, baptisteja, adventisteja, vapaakirkollisia ja yhteiskristillisiä, yms. laisia ja istejä. Emme ole katolisia emmekä protestantteja… Olemme vain Jeesuksen verellä ostettuja Jumalan lapsia. Kuulumme samaan seurakuntaan ensimmäisten kristittyjen kanssa. Joh. 2:19-22. 1 Kor. 3:16,17. 1 Piet. 2:15. ym.
Raamattu ei opeta luterilaisuutta, helluntailaisuutta yms. laisuutta..

Siunausta meille!

Elena

Posted on by --

Elenan todistus kirkkokunnista

”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”

Ilm. 18:4

Tämä on todistukseni siitä, kuinka Herra ihmeellisesti johdatti minut ulos kirkkokunnista.

Lapsikasteen kautta luterilaisen kirkon jäseneksi
Vanhempani kuuluivat luterilaiseen kirkkoon, joten minutkin liitettiin luterilaiseen kirkkoon lapsikasteen kautta, kuten suurin osa suomalaisista. Kasvoin tuntemaan kirkkoon kuulumisen tietynlaisena itsestäänselvyytenä, koska useimmat sukulaisistani ja ystävistäni kuuluivat myös siihen. Osa heistä kuitenkin tuntui kuuluvan kirkkoon lähinnä vain tavasta tai tottumuksesta, enemmän kuin uskovien yhteyden tähden. Lukioikäisenä kuitenkin aloin huomaamaan, kuinka luterilainen kirkko alkoi enemmissä määrin ottamaan kansan mielipidettä myötäilevän linjan mm. avioliittokäsityksen suhteen. Aloin tämän myötä kokemaan, että luterilainen kirkko oli enemmänkin instituutio, joka varjeli omaa asemaansa, eikä niinkään pitänyt arvossa uskollisuutta Jumalan Sanalle. Päätin silloin erota kirkosta ja syyksi annoin sen, että kirkko oli kääntänyt selkänsä Raamatulle, eikä puolustanut raamatullista miehen ja naisen avioliittoa siinä määrin kuin kuuluisi.

Valtionkirkosta toiseen
Ortodoksisesta kirkosta kiinnostuin alun perin siitä syystä, että se kuvasi itseään Raamattuun pitäytyväksi seurakunnaksi. Onhan heillä perinteinen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Aloin ensin kuuntelemaan ortodoksisia liturgioita radiosta, mitä kautta lähdin tarkemmin tutustumaan ortodoksiseen kirkkoon. Samoihin aikoihin kuitenkin törmäsin netissä myös erääseen baptistisaarnaajaan, joka aiemmin kuuntelemistani sanan opettajista poiketen puhui paljon parannuksenteosta ja kasteesta. En ollut näistä teemoista kuullut juuri mitään luterilaisessa kirkossa, enkä ollut niihin itsekään paneutunut. Tämä saarnaaja puhui mm. siitä, kuinka upotuskaste on se ainoa oikea kaste. Harmittelin hänen puheidensa myötä sitä, että minut oli jo lapsena kastettu, joten ajattelin tilaisuuteni menneen. Raamattuhan puhuu vain yhdestä kasteesta, mitä vahvisti myös joidenkin ihmisten pelottelut kahdesti kastamisen synnistä. Unohdin siten kasteasian siinä kohtaa muutamaksi vuodeksi ja liityin ortodoksiseen kirkkoon.

Erottautuminen kirkkokunnista
Viihdyin ortodoksisessa kirkossa sosiaalisesti, mutta tietyt kirkon piirteet tuntuivat häiritseviltä. Tällaisia olivat mm. pyhäinjäännökset, ikoneille kumartelu, alttari kuolleille läheisille, pääkallot kirkkotaiteessa, Marialle annettu kunnioitus, rukousnauhat, kerta toisensa jälkeen toistettavat rukoukset, liturgian ritualismi jne. Ortodoksinen liturgia on juhlava ja seremoniaalinen, mutta toisaalta seurakuntalaisella voi suurin huomio kohdistua itse kaavan noudattamiseen. Huomasinkin käydessäni viikosta toiseen liturgioissa, että puutumus alkoi iskeä. Huomasin, etten tuntenut oikein kehittyvän hengellisesti juuri mihinkään suuntaan. Intuitiivisesti aloin pohtia sitä, miellyttääkö tämäntyyppiset uskonnolliset muotomenot todella Jumalaa. Papisto ei esimerkiksi rohkaissut Raamatun itsenäiseen opiskeluun, vaan kehotti panostamaan kirkon opetusten seuraamiseen. Siten itselleni alkoi kirkastua, että ortodoksisessa kirkossa kirkon perinne menee Raamatun edelle, mihin en voinut sitoutua. Ortodoksinen usko alkoi siinä vaiheessa näyttää minulle yhdeltä uskonnolta muiden joukossa, mutta ei todelliselta raamatulliselta uskolta. Silloin koin vahvasti kutsun erota kirkosta ja surullisena jouduin jälleen kerran lähtemään kirkosta, vaikka ymmärsinkin syiden olevan painavat.

Tämän jälkeen sain vahvistuksen siitä, että lapsikaste ei ole Jumalan silmissä kaste ollenkaan ja että lapsikasteen saanut on olemuksellisesti kastamaton. Tämän myötä minulle tuli hengessä kiireen tuntu kasteelle ja Herra puhuikin siitä, ettei minun tulisi viivytellä asian kanssa yhtään enempää. Kahden kirkosta eroamisen jälkeen en kuitenkaan ollut intoa täynnä etsimässä uutta seurakuntaa, johon voisin liittyä ja siellä kasteen saada. Mutta tällöin nousi eteen uusi ongelma: miten saada kaste ilman liittymistä kirkkokuntiin? Etsin ensin informaatiota isoimmista seurakunnista, joissa upotuskasteeseen uskotaan kasteena. Miltei kaikki niistä kuitenkin edellyttivät kirkon jäsenyyttä tai liittymistä kirkkoon kasteen kautta. Sen jälkeen etsin pienempiä seurakuntia, mitä kautta löysin tämän sivuston (Jeesus-on-Herra.com) ja Weijo kastoi minut elokuussa 2017.

Rukoilen, että todistukseni on ollut siunaukseksi ja rohkaisuksi kaikille sen lukeneille. Uskon vahvasti siihen, että Herra haluaa vahvistaa uskovien välistä yhteyttä, mutta se ei toteudu kirkkokuntien kautta, jotka vain erottavat uskovia. Alun jae toimi itselläni aikoinaan inspiraationa, kun päätin seurata Herran johdatusta ja erottautua kirkkokunnista. Se voi olla pelottava askel ottaa, sillä siinä joutuu jättämään kaiken vanhan taakseen, mutta toisaalta ihminen siinä samalla vapautuu uskonnollisista muotomenoista ja uskovien välinen yhteys voi vahvistua. Kiitos Herralle Hänen johdatuksestaan!

Elena

Taivassanomat 8/2023

Taivassanomat 8/2023

Posted on by --

LIITY JEESUKSEEN

Alkuajan seurakunnassa ei ollut erilaisia nimikylttiuskontoja jäsenkortistoineen. Silloin ei tarvittu yhteiskristillisyyttä, koska Jumala ei ole koskaan hyväksynyt sellaista. Sehän tarkoittaa hajaannuksen hyväksymistä, seurakunnan jakaantumista ja eriseuraisuutta, jonka periaate on, että ”me hyväksymme kaikki uskonsuunnat ja kirkkokunnat!” Sellaista suuntaa ei siis pidä hyväksyä.
Eriseurojen, lahkojen ja kirkkojen yms. ihmisperusteisten uskontojen ekumeeniset yhteyspyrkimykset ovat sekauskontojen harhaisuutta. Se on Raamatun opetusten ulkopuolinen systeemi, joka on este uskovien oikealle yhteydelle, johon Pyhä Henki nyt on johdattamassa. Joh. 17:21-23.

Liity Jeesukseen!
Näin tekemällä pääset 100% varmuudella Taivaaseen.
Raamattu ei opeta sinua liittymään mihinkään jäsenkortistouskontoon ja näin kannattamaan nimikylttiuskontojen hajaannusta. Emme siksi osallistu sellaisten toimintoihin.
Nimen kuuluminen ”Elämän kirjaan taivaassa riittää jäsenkortistoksemme. ”…iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. Ilm. 3:5. Emme hyväksy muita jäsenkortistoja.
Voit liittyä Jeesukseen ottamalla Hänet vastaan, korjaamalla suhteesi Häneen ja sitten alkaa elää yhdessä Hänen kanssaan. 2 Kor. 6:1,2. Rukoile ääneen omin sanoin suunnillen näin:
Jeesus, tahdon saada syntini anteeksi ja lopettaa synnissä elämisen. Tahdon tulla Jumalan lapseksi. Uskon että Sinä kärsit ristillä minulle kuuluvan tuomion. Tule Jeesus sydämeeni ja elämäni Herraksi. Aamen.

Korinttin tilanne
Alkuaikana Korinttin seurakunnassa oli syntymässä eriseuraisuutta. Mutta tilanne korjattiin välittömästi ennen kuin ehdittiin pystyttää uskovia toisistaan erottavia rakenteita, jäsenkortistoja, nimikylttejä yms. ”Kloen perheväeltä olen näet saanut kuulla teistä, veljeni, että teillä on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että joku teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolella”, toinen taas: ”Minä Apolloksen”, ”Minä Keefaksen”, ”Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? Ei kai Paavalia ole ristiinnaulittu teidän tähtenne? Vai Paavalinko nimeen teidät kastettiin?” 1 Kor. 1:11-13. Asia jatkuu: ”Kun yksi sanoo: ”Minä olen Paavalin puolella” ja toinen: ”Minä Apolloksen”, ettekö silloin ole niin kuin ihmiset yleensä?” 1 Kor. 3:4. Aidosti uskossa olevien ei siis tule olla ”niin kuin ihmiset yleensä”, vaan toimia hengellisesti Raamatun opettamalla tavalla. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu, ettekä mahtaillen asettuisi kuka kenenkin puolelle toista vastaan.” 1 Kor. 4:6. Siellä oli siis syntymässä yhteen kaupunkiin neljä nimilkylttilahkoa: ”Paavalin srk, Apolloksen srk, Keefaksen srk. Kristuksen srk. Ne kaikki olisivat olleet lahkoja, joiden toiminta olisi saanut aikaan uskovien hajaantumisen eriseuraisiksi nimikylttiuskonnoiksi. Mutta Pyhä Henki antoi silloin opetuksen, että sellaista kehitystä ei koskaan saa hyväksyä. Joh. 10:16.
Uskovien hajaantuminen eriseurojen jäsenyyteen aiheuttaa aina jossain määrin ”toista vastaan” asettumisen. ”Sinä kuulut eri seurakuntaan..” sanotaan. Sehän ei ole totta vaan on hajaannuksen aiheuttama valhe. Jos olet liittynyt Jeesukseen kuulut samaan seurakuntaan jokaisen kanssa, joka myös on liittynyt Häneen. Jos kuulut johonkin lahkoon, esim. Suomen suurimpaan ja pahimpaan harhaoppiin, ev.lut. Kirkkoon, niin eroa siitä nyt välittömästi. Näin on Jumalan tahto jokaiseen uskonsuuntaan nähden. Ja se on näin, vaikka eriseuralla olisi miten kaunis nimi tahansa.

Seurakunta on Jumalan.
Siksi Raamattu kutsuu meitä tällä nimellä:
– ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1.
– ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9.
– ” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16.
– ” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22.
– ”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13.
– ”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14.
– ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.

Uskoon tulleet, Jesukselle Kristukselle pyhitetyt ihmiset ovat siis Jumalan seurakunta. Ef. 2:19-22. Tämä nimi ei ole ”nimikyltti”, vaan kuvaa seurakunnan omistussuhdetta: Seurakunta on Jumalan!
Tie tämän seurakunnan jäsenyyteen kulkee uudestisyntymisen kautta. Tähän ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin. Tähän synnytään uskoon tulemisessa, ei jäsenkortistoon liittymisellä. Ja vanha synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Jeesus sitten täyttää omansa Pyhällä Hengellä.
Jeesus Kristus itse ja kristinuskon yhteiset raamatulliset arvot, aatteet, opit sekä toimintatavat yhdistävät Jumalan seurakunnan. Mm. Markus 16:15,16. Efes. 4.
Tähän Pyhä Henki tahtoo johdattaa jokaisen uskoon tulleen. Näin Raamattu sen opettaa.

Voit ymmärtää raamatullisen seurakuntatotuuden lukemalla opetuskirjoituksen:
Taivassanomat 7/2020.

Weijo Lindroos
Turku

Älä jätä uskovien yhteyttä! Joh. 15:6.

Posted on by --

Ihmiselämän suurin ja ihanin asia on löytää Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. Mikä voisikaan olla ihmeellisempää kuin saada olla yhteydessä Luojansa kanssa. Joh. 1:12. 15:4. Suhde Jeesukseen ja ristintyöhön on korjattu. Näin on Taivaan Tie avoinna edessä. Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9. 14:6.
Siinä mainittu ”laidun” on yhtä kuin Jumalan seurakunta, jonka Jeesus perusti omiaan varten ja jossa Hän tahtoo jokaisen omansa pysyvän. 1 Kor. 1:2. / Apt. 18:8. Hän johdattaa laumansa takaisin sen omille laidunmaille yhteisiin kokoontumisiin omiensa kanssa. Tällä alueella ei ole tilaa sielunvihollisen eksytyksille. Siksi uskovien terve seurakuntayhteys on yksi parhaista keinoista taistella pahaa vastaan. Ef. 6:10-18.

Mihin Jeesus omiaan johdattaa?
Raamattu sanoo ensimmäisistä uskoon tulleista: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa (ehtoollisyhteydessä) ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Keskinäinen yhteys edellyttää kokoontumista, jossa tapahtuu uskossa kasvaminen ”koossa pysyen”. Ef. 4:16. Kol. 2:19. Pyhä Henki johdattaa uskossa olevat yhteyteen kasvamaan uskossaan, ja uskosta osattomat Hän tahtoo auttaa sisälle pelastukseen.
Seurakuntayhteys, hengelliset kokoukset, alkoivat siis heti alussa. Uskoon tulleet ja Jeesuksen Kristuksen nimeen kastetut alkoivat kokoontua. He olivat liittyneet Jeesukseen! Pyhä Henki oli alkanut vaikuttaa heihin sisältä käsin. Ja he ”pysyivät apostolien opetuksessa”, sekä yhteydessä niiden kanssa, jotka myös pysyivät siinä opetuksessa. Siinä opetuksessa ja yhteydessä meidän tulee pysyä loppuun asti.

Alkuajan seurakunnalle annettiin myös ohje pitää huolta toisistaan. Miten? Auttamalla heitä pysymään seurakuntayhteydessä:
”Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän (käymään kokouksissa) kun näette tuon päivän lähestyvän.” Hebr. 10:24,25.
”Tuo päivä” tarkoittaa Jeesuksen tulemuksen päivää. Mitä lähemmäs loppua tulemme sitä enemmän tulee kehottaa uskoon tulleita pysymään yhteydessä.

Jos jokainen tekisi ed. m. Jumalan Sanan kehotuksen mukaan, olisivat kokouspaikkamme aina täynnä onnellisia uskovia. Kohta oppisimme kaivaten odottamaan seuraavaa kokoontumista, jossa aina iloitsisimme toistemme näkemisestä. Pyhä Henki ohjaa meidät tähän ja avaa mielemme ymmärtämään kotiseurakunnan valtavan merkityksen:
”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2: 19-22.
”Apostolien ja profeettojen perustukselle” tarkoittaa sitä, mitä ensimmäisille uskoon tulleille opetettiin: ”He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä!” Apt. 2:42.

Lue lisää tietoa meistä sivuiltamme.
Tervetuloa kokouksiin.

Nähdään,
t. Weijo Lindroos

Taivassanomat 7/2023

Taivassanomat 7/2023

Posted on by --


NORMAALI IHMINEN?

Minkälainen on ”normaali ihminen”? – Raamatullisen ajattelun perusteella voimme todeta, että vain Jumalan yhteydessä elävä ihminen on normaali. Uskosta osaton on poissa Luojansa yhteydestä ja on siksi epänormaalissa tilassa, ”kuin kala kuivalla maalla”. On epänormaalia elää erossa Luojastaan.

Erilaiset normaalit?
Jumala tahtoo erottaa omansa maailman syntielämästä, olemaan erilaisia, ei enää yleisten ihmisnormien mukaisia. Adamin sukuun syntyneet ihmiset ja Taivaasta syntyneet uskovaiset ovat kaksi hyvin erilaista ihmisjoukkoa, vaikka kipuilevatkin samojen murheiden ja ilojen keskellä. Toiset ovat erossa Jumalasta ja toiset Luojansa yhteydessä. Jumalasta erossa olevat ihmiset joskus luulevat olevansa normaali tilassa. Mutta Jumala näkee normaaliksi vain sellaisen ihmisen, joka on nöyrtynyt ja tahtoo kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa Raamatun opetusten tietä. Tämä on sisäisen asennemuutoksen seuraus, jonka olemme saaneet uskoon tulossa eli uudestisyntymisessä, ottaessamme vastaan ylösnousseen Jeesuksen Pelastajaksemme: ”Kääntykää”.. Apt. 2:38. Jeesuksen Kristuksen kirkas ylösnousemuselämä virtasi sydämiimme kääntyessämme ja ottaessamme armon vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Hän tuli syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi, koko Elämäksemme. Joh. 14:6.

”Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen!” 1 Sam. 16:7. Apt. 2:40. Hän johdattaa meidät aitoon todellisuuteen, rehellisyyteen ja vilpitömyyteen, joka kuuluu Jumalan lasten normaaliin olemukseen. Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen elääksemme omana itsenämme aitoina persoonallisuuksina ja tiedostaen, että olemme sisällä Taivaan Kuninkaan antamassa Elämässä Joh. 16:13.

Erikoisia ihmisiä.”Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä käyt meidän kanssamme, niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoiset kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat?” 2 Moos. 33:16.

Jumala kutsuu ihmisiä olemaan (maailman normaali ihmisten silmissä) erilaisia, mutta Hänen näkökulmastaan katsottuna normaaleja! Meidän ei tule vaeltaa ”ihmisten tavoin”: ”olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?” 1 Kor. 3:3. Se oli moite! Uskovien ei tule vaeltaa ”ihmisten tavoin”, heidän normiensa mukaan. Olemme Taivaasta syntyneitä, joten meidän tulee vaeltaa Pyhän Hengen johdatuksen mukaan. ”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27.

Kun olemme uskoon tultuamme tehneet parannuksen eli suursiivouksen elämässämme, alkaa meissä kasvaa Hengen hedelmä: ”rakkaus, ilo, rauha..” ym. Gal. 5:22. Ne kuuluvat normaaliin uskonelämään. Hengen hedelmät, nuo Jumalan hyveet, tulevat uudestisyntyneen elämään (2 Kor. 5:17) luonteenominaisuuksiksi. Olemme luotettavia, mikä on erittäin harvinaista tässä ajassa. Se kuuluu rakkauteen. Ja ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta!” Room. 5:5. Rakkaus on meidän normaali elämämme sisältö! Emme enää tahdo tehdä väärin tai jättää tekemättä oikein! ”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja Hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” Ps. 37:3-4.

Alkuseurakunnasta sanottiin, että he elivät ”kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47. Heissä toimi Hengen hedelmä!

Seurakuntamme alussa tavallinen kansa piti vilpittömistä ja rehellisistä uskovista. Samoin on edelleen. Uskonnolliset ihmiset sitä vastoin vihasivat ja vainosivat alkuseurakunnan kristittyjä. Sama tilanne jatkuu. Uskontojen eksyttämät ihmiset vihaavat elävää, aitoa uskoa; kun taas jopa vannoutuneet ateistitkin arvostavat vilpittömiä kristittyjä. Kaikki rehelliset ihmiset kunnioittavat suoraa ja vakaata uskovaista, joka kertoo heillekin Pelastajastaan, ei ainoastaan sanoilla, vaan myös elämällään. Vanha aforismi kuvaa hyvin tätä asiantilaa: ”En kuule, mitä sanot, koska se, mikä olet, huutaa niin kovin!” Eli elämämme tulee olla sopusoinnussa sanojemme kanssa. Muussa tapauksessa emme ole uskottavia.

Rakkautta on kertoa totuus
”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.” 1 Kor. 13:6. Raamatun Sana on Totuus! ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun Sanasi on totuus.” Joh. 17:17. Jeesuksesta kertominen on suurta rakkauden osoittamista ja armahtavaisuutta lähimmäisiä kohtaan. Sak. 7:9-10.
Uskovien tehtävä on kertoa ihmisille Jeesuksesta. Se kuuluu meidän normaaliin elämäämme! Uskosta osaton tuntee sydämessään pettymystä, jos tietää sinut uskovaiseksi, etkä kerro hänelle Jeesuksesta. Et osoita silloin normaali uskovan tapoja. Ja miten voisimmekaan antaa lähimmäistemme mennä kadotukseen varoittamatta heitä ikuisen tulijärven vaarasta? Ilm. 20:11-15.

Uskovista heijastuva Jumalan hyvyys, rakkaus, ilo, rauha, yms. on uskovien paras mainoskanava! Siitä ihmiset näkevät Jumalan todellisuuden. Joh. 17:23. He eivät näe Jumalan hyvyyttä pelkästään kauniista sanoistamme. ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” 1 Joh. 3:18.

Maailmakaikkeuden suurin rakkauden muoto on siinä, kun Kaikkivaltias Jumala syntyi lihan ruiumiiseen ja sovitti ihmiskunnan synnit sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan.” 2 Kor. 5:19.
Tähän rakkauteen tunnustautuen olemme myönteisellä tavalla erilaisia normaali ihmisiä.

Siunaten,
Weijo Lindroos