Tekijä: --

Lutherin kammottava kirja ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” ilmestyi Kustannus Oy Vasaran julkaisemana suomeksi vuonna 1939. Luther kirjoitti sen 1500 luvulla. Ja 1900 luvulla Hitler otti siitä lisäpainoksia, ennen kristalliyön tapahtumia. Kirjan sanoma vaikutti Saksan kansassa suurta ja julmaa vihaa juutalaisia vastaan. Näin vainojen ja holokaustin kauhut tulivat mahdollisiksi.

Lainauksia Lutherin kammottavasta kirjasta:
”Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?
Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeen luotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa…
Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikki revittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat.
Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.
Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet…
Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sen tapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan. …
Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on (kuten edellä on sanottu), he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä muuten ei ole mitään muuta elinkeinoa…
Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä kuten Adamin lasten osaksi on määrätty (1 Moos. 3:19)…
… Sillä, kuten olemme kuulleet, Jumalan viha heitä kohtaan on niin suuri, että he lempeällä armeliaisuudella kohdellen tulevat yhä vihaisemmiksi ja vihaisemmiksi, mutta ankaruudella hyvin vähän paremmiksi. Sen vuoksi heistä on pikaisesti päästävä!
… heidän kanssaan meneteltäköön kaikella armottomuudella, kuten Mooses teki erämaassa ja löi kuoliaaksi kolmetuhatta miestä, ettei koko joukko olisi joutunut perikatoon … Jollei tämä tahdo auttaa, niin meidän täytyy karkottaa heidät pois niin kuin hullut koirat… ”
Martti Luther

Luettuani ensimmäistä kertaa Lutherin teoksen, olin suuressa ristiriidassa. En ollut uskoa todeksi, että hän on noin voimakkaasti sielunvihollisen hengen valtaama. Selvitin asian juuria myöten. Ja kaikki on totta. Luther kirjoitti ed. m. tekstin täysin tietoisena, että siitä seuraa juutalaisille kauhujen aika. Niin sitten tapahtuikin. Hän lietsoi juutalaisvihaa, samoin kuin myös ns. Siionin viisaiden pöytäkirjatkin. Samassa kirjassa Luther antoi myös hukuttamismääräyksiä ”anabaptisteista” eli niistä, jotka tulivat uskoon ja ottivat raamatullisen kasteen Jeesuksen nimeen.
Luther oli siis pahimman luokan antisemitisti. Hän veti päällensä 1 Moos. 12:3. mainitun kirouksen: ”Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua (Aabraham) , ja kiroan sen, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Jumala siunaa edelleen niitä ihmisiä, jotka siunaavat Israelia, Aabrahamin jälkeläisiä.

Luther oli osasyyllinen holokaustiin.
Kuten huomaat, Lutherin kirja on erittäin julmaa vihapuhetta ja kansanryhmää vastaan kiihottamista. Hitler sai siis myöhemmin saatanallista voimaansa Lutherin kirjoituksista. Silti jotkut eksyneet pitävät Lutheria edelleen luotettavana ”uskonpuhdistajana”.
Todellisuudessa luterilaisuus on kauttaaltaan vakavan luokan eksytys.
Luther herjaa ko. kirjassaan myös ”mustalaisia”.

Tämän ajan Suomessa on esillä monenlaisia vihapuheita. Mutta mitkään niistä eivät vedä vertoja ed. m. Lutherin kirjoituksille. Ko. kirja on ollut seurauksiltaan mitä kaameinta vihapuhetta ja kansanryhmää vastaan kiihottamista. Sen henkivaikutus tuli paljastetuksi kuuden miljoonan juutalaisen murhista. Samaa vihan henkeä ovat muutkin Lutherin kirjoitukset. Tuosta vihan hengestä syntyi luterilainen kirkko.
Ainoa oikea suhtautumistapa kirkkoon on erota siitä.
Jokaisen rehellisen ihmisen tulee sanoutua irti kaikista Lutherin opetuksista sekä kieltää Lutherin oppien hyväksyminen. Kirkossa vaikuttaa yhä tuo sama vihan henki. Seuratkaapa esim., miten kirkko toimii juutalaisia ja Israelia vastaan vaatien jopa Jerusalemia muslimien (palestiinalaisten) pääkaupungiksi. Mitä sanookaan Raamattu oikeasta suhtautumistavasta Aabrahamin jälkeläisiä kohtaan. 1 Moos. 12:3. / Aidot kristityt tahtovat juutalaisille hyvää ja rukoilevat heidän puolestaan siunaten heitä.

Nyt on lopunaika ja kaikki Raamatun vastaiset oppisuuntaukset tulee hylätä ja poistaa seurakunnasta. Jeesus opetti sen näin: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13.
Raamattu opettaa myös pyhityksen sanomaa. Se tarkoittaa samaa, että uskoon tultuamme teemme elämässämme suursiivouksen eli parannuksen ja otamme upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Näin Pyhä Henki pääsee heti uudestisyntymisemme jälkeen aloittamaan pyhitykseen johtamisen. Hebr. 12:14.
Jeesus Kristus on Tie, Totuus ja Elämä! Hän johdattaa ihmisen sovintoon Jumalan kanssa ja irti vääryyden siteistä.

Lue raamatullinen evankeliumi linkistä:
Seurakunnan armahduskutsu

Weijo Lindroos

Jeesus antoi opetuslapsilleen lupauksen:
”Tämän minä olen puhunut teille ollessani teidän luonanne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.” Joh. 14:25,26.
”Minulla on teille vielä paljon sanottavaa, mutta te ette nyt voi ottaa sitä vastaan. Mutta kun Totuuden Henki tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja Hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” Joh. 16:12-14.
Näillä lupauksilla Jeesus tarkoitti siinä vaiheessa vielä edessäpäin olevaa Pyhän Hengen kastetta. Apt. 1:4,5. Hän puhui siis ennen ristintyötä ja helluntaita. Silloin ei vielä ollut Uutta testamenttia. Opetuslapset eivät vielä siinä vaiheessa olleet saaneet Pyhän Hengen kastetta. He saivat tämän siunauksen kasteen vasta 50 päivää ristin tapahtumien jälkeen. Siitä sitten alkoivat syntyä myös Uuden testamentin kirjoitukset. Ja ennen vuotta 100 jKr. oli koko Raamattu valmis ja alkuseurakunnan käytössä. ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa.” 2 Tim. 3:16.
Kun sitten alkoi uusia ihmisiä tulla uskoon, oli Pyhä Henki aina toiminnan keskiössä: ”Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme (!) Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Tiit. 3:4-6.

PYHÄN HENGEN KASTE
Ylistys Jumalalle ja Karitsalle! Opetuslapset saivat luvatun henkikasteen, tämän, johon Jeesus ed. m. lupauksissaan viittasi: ”Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Apt. 2:2-4.
Pyhän Hengen kaste kielilläpuhumisineen (Apt. 1:5) sai aikaan, että he muistivat Jeesuksen opetukset, joita ei silloin vielä oltu kirjoitettu. Pyhä Henki alkoi muistuttaa heitä kaikesta, mitä Jeesus oli heille sanonut. Joh. 21:25. Sitä he alkoivat kirjoittaa muistiin. Näin syntyivät evankeliumit, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Ja lisäksi Pietari, Paavali, Jaakob .. ym. kirjoittivat opetuskirjeitä. Näin syntyivät Uuden testamentin 27 Kirjaa, jotka ovat Jumalan muuttumatonta Sanaa. Pyhä Henki opettaa ja johdattaa meitä edelleen näiden antamiensa Kirjoitusten kautta. Näin seurakunnan voittokulku jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti.
Opetuslasten sydämet olivat kyllä avatut jo aikaisemminkin valmiustilaan ymmärtämään pyhiä Kirjoituksia. Luuk. 24:45. Mutta uskonnolliset, Messiaansa hylänneet juutalaiset, eivät voineet tätä käsittää. Heidän ympärileikkaamaton sydämensä esti sen: ”Heidän mielensä paatuivat, ja sama peite pysyy vielä tänäkin päivänä poistamatta vanhan liiton Kirjoituksia luettaessa, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.” 2 Kor. 3:14-16.
”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Tämä kehotus annettiin niille, jotka olivat jo aikaisemmin saaneet Pyhän Hengen kasteen kielilläpuhumisineen. Apt. 19:1-6. Täyttymistä Hengellä tarvitaan siis yhä uudestaan.

RAKKAUS TOTUUTEEN
Nyt lopunaikana tulee jokaisen uskossa olevan ottaa vastaan rakkaus totuuteen. 2 Tess. 2:11,12. Ja Pyhä Henki on TOTUUDEN HENKI. Hän antaa armossaan meidän ymmärtää kuten Jeesus rukoili: ”Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi (Raamattu) on totuus.” Joh. 17:17.
Rakkauden totuuteen voi ottaa vastaan samalla tavoin kuin otimme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi. Annoimme elämämme Jeesukselle, joka osti meidät itselleen verellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Kol. 2:6,7. Näin meidän tulee antautua myös Jumalan Sanan Totuudelle.
Pyhän Hengen toiminnan esteenä ovat Raamatun rinnalle asetetut lukuisat kirkkokuntien opit, uskontunnustukset, katekismukset, kirkkokäsikirjat yms. Sellaiset rikkaruoho-opetukset (Matt. 15:13) peittävät ihmisten ymmärryskyvyn. Tehtävämme on siis auttaa ihmiset irti Raamatulle vieraista opeista (Hebr. 13:8,9) ja ottamaan vastaan uusi puhtaus Jeesuksen veren kautta. Näin ”heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen” ja Pyhä Henki saa lisätilaa toimia vapaasti. Rakkaus Jumalan totuuteen pääsee pintaan kun sydämen maaperä puhdistetaan. Siitä alkaa myös ulkoinen elämä ja toiminta kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa. Emme ota esimerkkiä vieraista uskonnoista ja niiden tavoista, ei Roomasta, Amerikasta, Saksasta tai muualta pakanamaista alkaneista nimikylttiuskonnoista. Vain Israelista alkanut kristinusko kelpaa esimerkiksemme. Siihen Pyhä Henki johdattaa. Vasta Raamatun opetusten sisällä olevat voivat tehdä aidosti raamatullisia asioita. Oikein on, että ihmeet ja merkit seuraavat vain apostolisen ajan uskoa.

RAAMATULLISESSA USKOSSA OLEVILLE KUULUVAT RAAMATULLISET TEOT
On hyvin epämääräistä ja epäraamatullista, jos esimerkiksi kirkkoon kuuluvat uskonnolliset ihmiset alkavat matkia raamatullisia tekoja. Nehän kuuluvat vain aidosti uskoon tulleille, niille, jotka ovat eronneet kirkosta ja ottaneet raamatullisen upotuskasteen Jeesuksen nimeen sekä saaneet Pyhän Hengen kasteen. Muussa tapauksessa ihmeiden tekijät ovat Matt. 24:24 kategoriassa: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.”
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?’ Silloin minä vastaan heille: ’Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.’” Matt. 7:21-23.
Ensin siis oma uskonelämä kuntoon Totuuden Hengen vaikuttamana. Sitten Pyhä Henki johdattaa sisälle oikeisiin tekoihin. Efes. 2:10.

SEURAKUNTAELÄMÄN PERUSTUS
Jeesus ja Hänen pelastustyönsä on tietenkin kaiken A ja O. Siltä perustalta Raamatun sanoma ja esimerkki on toimintamme oikea perustus. ”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa.” Efes. 2:19-21. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:41,42. Ja tämä kaikki Kristus-perustalla: ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11. Pyhä Henki ei koskaan johdata uskomaan ohi Raamatun: ”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Ilm. 22:18,19.
Kenenkään ei pidä uskoa opetusta, jossa annetaan lupa ottaa vastaan ”uutta oppia”: ”Jos joku meistä – tai vaikka enkeli taivaasta – julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Kuten olemme ennenkin sanoneet, niin sanon nyt taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.” 2 Kor. 11:4,13,14,15.
Epäraamatulliset opetukset ovat syy kristittyjen riitaisuuksiin ja hajaannukseen:
”Jos joku opettaa toisin eikä noudata Herramme Jeesuksen Kristuksen terveitä sanoja eikä jumalisuuden mukaista oppia, hän on omahyväinen eikä ymmärrä mitään. Hänellä on sairaalloinen halu väittelyyn ja sanasotaan. Niistä syntyy kateutta, riitaa, pilkkaamista, pahoja epäluuloja ja alituista kinastelua niiden ihmisten kesken, jotka ovat mieleltään turmeltuneet ja kadottaneet totuuden.” 1 Tim. 6:3-5. Sellaisten kautta seurakuntaelämä rappeutuu. 1 Kor. 1:10. Filip. 2: 1,2.

Tämä on Jumalan siunauksen alue.
Ulkopuolella ovat eksytyksen vaikutukset. Room. 16:17,18. ”Lukekaa Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, niin kuin myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaan teille kirjoittanut. Näin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän puhuu näistä asioista. Tosin noissa kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuistakin, mitä tietämättömät ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen”. 2 Piet. 3:15-17. Rakastamme Jumalan totuutta, Raamatun opetuksia. Siksi emme hyväksy sen vääristämistä missään asiassa.

TOTUUS VAPAUTTAA
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:34-36.
Jeesus tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen ja sitten johdattaa sisälle totuuden tuntemiseen. 1 Tim. 2:4. ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. ”Ei yli sen, mikä on (Raamatussa) kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. / 5 Moos. 29:28. Näin ihmisestä tulee Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. ”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” Joh. 8:31,32. Gal. 5:1,2. 2 Kor. 3:17,18.

Nyt on alkamassa Jumalan suuren totuusherätyksen aika (Matt. 25:4,7) jossa tahdomme kaikki olla mukana: ”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti. Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, jonka Hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
Tämä on suuntamme.

Siunausterveisin
Weijo Lindroos
Turku

Tämäkin asia avaa meille lisää Raamatun ymmärtämistä, ja estää meitä ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia uskomuksia ja oppeja. Näin voimme pysyä pyhässä vapaudessa, johon Jeesus meidät vapautti kärsimystyöllään, verellään ja kuolemallaan, sekä voitollisella ylösnousemuksellaan. Gal. 5:1,2. Apt. 15. Joh. 8:31-36. 1 Piet. 1:3.

Milloin on viikon ensimmäinen päivä?
Raamattu opettaa sen monissa kohdin, mm. sanoessaan, että Jeesus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, joka oli kolmas päivä Hänen kuolemastaan: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista.” Luuk. 24:46. Kaikkialla kristinuskon piirissä tiedetään, että sunnuntai on Jeesuksen ylösnousemuksen päivä. Tätä ei ole missään asetettu kyseenalaiseksi. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä: ”Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä he tulivat haudalle varhain auringon noustessa..” Mark. 16:2. Sapatti on Raamatussa viikon seitsemäs päivä eli lauantai. – Mutta tällä en tarkoita, että kristittyjen olisi vietettävä sapattia lauantaina sen paremmin kuin sunnuntainakaan. Siitä lisää lopussa olevassa linkissä.
Apostolisena aikana oli seurakunnassa selkeä ero sapatilla ja sunnuntailla. Mutta nykyinen vuorokautemme eroaa raamatullisesta kuudella tunnilla. Meidän (gregoriaaninen) vuorokautemme vaihtuu keskiyöllä. Oikea vuorokauden vaihtuminen tapahtuu illalla, kun aurinko laskee. Tämä käy ilmi jo luomiskertomuksesta: ”Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt.” 1 Moos. 1:5. Illalla päivä on mennyt ja alkaa uusi vuorokausi, ensin ilta, sitten yö, aamu ja päivä. Loogista. Kannattaa opetella ajattelemaan tätäkin asiaa Israelista käsin, jossa raamatullinen vuorokausi loppuu ja alkaa illalla auringon laskiessa kello 18.00.

Trooaksessa
”Viikon ensimmäisenä päivänä kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli koolla olevien kanssa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön asti.” Apt. 20:7. Tästä käy ilmi, että Paavali aloitti puhumisen Trooaksen kaupungissa viikon ensimmäisen päivän alussa eli illalla. Hän jatkoi puhettaan ensin puoliyöhön asti.Mutta sitten hän jatkoi puhettaan aamuun asti.”Keskusteltuaan heidän kanssaan kauan, päivän koittoon asti, hän lähti matkalle.” Apt. 20:11. Ei ollut siis kovin lyhyt kokous. –
Jeesus ja alkuseurakunta elivät vielä osittain raamatullisen kalenterin mukaisesti. Ja tästä ymmärrämme, että Paavali alkoi puhua Trooaksen kaupungissa meidän kalenterimme mukaan katsottuna lauantai-iltana, ja jatkoi puhettaan sunnuntai-aamuun. Juutalaisen tradition mukaan Paavali ei voinut lähteä pitkälle matkalle sapattina (tai yötä vasten), joten oli luonnollista siirtää lähtemistä viikon ensimmäisen arkipäivän aamuun, sunnuntaihin. Tässä mainitun viikon ensimmäisen päivän ilta alkaa siis sapatin eli lauantaipäivän päättymisestä klo 18.00. Tämän mukaisesti Apt. 20 luvun opetus tarkoittaa, että he olivat koolla ja ottivat ehtoollista klo 18.00 jälkeen jolloin viikon seitsemäs päivä eli lauantai oli painunut mailleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ehtoollisen viettoon tai kokousten pitämiseen olisi annettu sunnuntai. Eläessämme Jeesuksen kanssa, on jokainen viikonpäivä yhtä pyhä, myös hengellisiä kokouksia varten. Apt. 2:46,47. 5:12-16. ym. Toistan asiaa, että se tulee paremmin ymmärrettäväksi.

Jeesus kuoli ristillä perjantaina.
”Silloin oli sapatin valmistuspäivä. Jotta ruumiit eivät jäisi ristille sapatiksi.” Joh. 19:1. ”Joosef meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista (perjantaina noin klo 15.00 eli n. kolme tuntia ennen sapatin alkamista. Otettuaan sen alas ristiltä hän kääri sen liinavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautakammioon, johon ei vielä ollut pantu ketään. Silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamassa. Naiset, jotka olivat tulleet Jeesuksen kanssa Galileasta, seurasivat Joosefin perässä. He katselivat hautaa ja näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin sinne. Palattuaan kotiinsa naiset tekivät hyvänhajuisia yrttivoiteita ja öljyjä (ennen sapatin alkamista), mutta sapatin (perjantai-illasta lauantai-iltaan)he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. … Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä (sunnuntaina) naiset menivät varhain aamulla haudalle.” Luuk. 23:52- 56 ja 24:1. He olivat ostaneet yrttivoiteet heti sapatin päättymisen jälkeen (lauantai-iltana). ”Sapatin mentyä Magdalan Maria ja Maria, Jaakobin äiti, sekä Salome ostivat hyvänhajuisia yrttivoiteita mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä (sunnuntaina)he tulivat haudalle varhain auringon noustessa.” Mark. 16:1,2.
Jeesus nousi siis ylös kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, sapatin jälkeen, kolmantena päivänä kuolemastaan. Hän oli kuolleena perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, siis kolmena eri päivänä.
Mutta pelastustyö alkoi jo perjantaivuorokauden alettua ( siis meidän torstai-iltanamme), jolloin Jeesus meni opetuslastensa kanssa syömään pääsisäisateriaa. Siellä Hän asetti ehtoollisen. Luuk. 22:7-20. Ja sieltä he lähtivät illalla Öljymäelle, jossa Jeesus vietti ”valvontayön”, jota voidaan pitää ensimmäisenä sovitustyön kärsimysyönä. 2 Moos. 12:42. /Luuk. 22:41- … / ”Veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” Mark. 14:26. Jeesus otettiin kiinni aamuvarhaisella, kukonlaulun aikaan. Hänet tuomittiin ja ruoskittiin, sekä viimein ristiinnaulittiin perjantaina kello 09.00 aamulla. Mark. 15:25. Hän kuoli ja Hänet haudattiin siis ennen sapatin alkamista noin kello 15.00. ”Jotta ruumiit eivät jäisi ristille sapatiksi.” Joh. 19:31. Ja Hän nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, varhain sunnuntaiaamuna, kun viikon ensimmäistä päivää oli kulunut noin 12 tuntia ( ? ). Jeesus oli siis haudassa perjantaina (sapatin valmistuspäivänä), lauantaina (viikkosapattina) ja sunnuntaina (viikon ensimmäisenä päivänä), jolloin Hän nousi ylös kuolleista ”kolmantena päivänä”. Markuksen luvut 15 ja 16. sekä Mark. 15:42. Sapatin valmistuspäivä oli siis sapattia edeltävä perjantai, jota seurasi ”lain käskyn mukainen” sapatti (lauantai)”. Luuk. 24:56. – Raamattu ei opeta, että olisi ollut kaksi sapattia. –
Jos ajattelisimme Jeesuksen kuolleen esim. torstaina ja nousseen kuolleista sunnuntaina, hän olisi noussut kuolleista neljäntenä päivänä ristiin naulitsemisesta. Mutta kun Hän itse sanoo ylösnousemuksen päiväksi ”kolmannen päivän”, on se tämän aihepiirin tutkimisessa ehdoton perusasia: ”Ja Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava Hänen nimessään kaikille kansoille.” Luuk. 24:46,47. Jesus oli kuolleena perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Sunnuntai on siis ”kolmantena päivänä”. Luukas kertoo asian selkeästi. Siihen ei jää mitään tulkinnanvaraa: Luuk. 23:44 – 24:1-8. Ja Markus 9:30.

Raamatullinen vuorokausi poikkeaa 6 tuntia meidän gregoriaanisesta ajanlaskustamme. – Suomessa siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin jo vuonna 1753. Mutta viikonpäivien järjestys muutettiin meidän kalenteriimme vasta vuonna 1973. Silloin Helsingin yliopisto muutti suomalaisissa kalentereissa sunnuntain viikon viimeiseksi eli seitsemänneksi päiväksi. Siihen asti oli sunnuntai ollut viikon ensimmäinen päivä. Nyt viikon ensimmäinen päivä on siis kalenterissamme maanantai. Sen mukaisesti saamme elää maallista elämäämme. Mutta Raamatun asioiden ymmärtämiseksi on hyvä tietää myös seurakuntamme alkuvaiheen käytäntö. Kunhan ei tällaisista kysymyksistä tehdä uusia oppiasioita. Alkuseurakunnassa ei käsitelty ”kuolinpäiväoppia”.
Tärkeintä on, että Jeesus kuoli puolestamme ristillä ja nousi ylös kuolleista. Hänellä on kaikki valta meidän elämässämme.

Lue lisää sapatista.

Siunattua Elämää meille Jeesuksessa Kristuksessa,
t. Weijo Lindroos

Kristityn vapautus politiikasta.

Voiko uskossa oleva osallistua valtakunnan yhteisten asioiden hoitamiseen esimerkiksi kansanedustajana, ministerinä tai presidenttinä? Mielestäni voi. Mutta sen tulee silloin olla Jumalan erityinen kutsumusammatti. Vain siinä tapauksessa poliittisella uralla voi olla siunaus. Muussa tapauksessa sellainen työ saattaa olla vaaraksi uskonelämälle. Siitä on olemassa ikäviä esimerkkejä. Uskon kilvoitus on joillakin vaihtunut politiikaksi.
Nyt on jokaisen osattava erottaa kaksi toisilleen vastakkaista aluetta:
1. Seurakunta
2. yhteiskunta.
Politiikan soluttautuminen seurakuntaan ei ole raamatullista, vaan ovien avaamista synnin ja maailmanhengen vaikutukselle. Room. 12:2. Jeesus ei edes rukoillut syntimaailman edestä: ”Maailman puolesta minä en rukoile.” Joh. 17:9.
Mutta poliitikon työ yhteiskunnassa on ansiotyötä samalla tavoin kuin, tehdastyöläisen, kauppiaan, rakennusmiehen, toimistotyöntekijän ja minkä tahansa kunniallisen työn tekeminen. Kaikki rehellinen työ on kunnioitettavaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos uskossa oleva on ansiotyössä poliitikkona, on hänen oltava rukoileva ja rehellinen asenteiltaan, motiiveiltaan yms. Eikä hänen tule ujuttaa työtään seurakuntaan, jonka ”yhteiskunta on taivaissa”. Filip. 3:20,21.
Ihmisiä tulee uskoon mitä erilaisimmista työympäristöistä, ja he voivat jatkaa työtään entisessä ammatissaan tai vaihtaa työpaikkaa Jumalan johdatuksen mukaan ja pyytää seurakunnalta rukousta työhönsä. Näin on siis poliittisten toimijoidenkin kohdalla. Kaikkeen ansiotyöhön voi pyytää seurakunnalta esirukousta, että voi tehdä työtään johdatuksessa ja Jumalan tahdon mukaan. Politiikassa ansiotyössä oleva voi siis olla seurakunnan esirukousten kohteena. Mutta mikään maallinen työ ei kuulu seurakunnan toimenkuvaan. Huomaa siis seurakunnan ja yksilöihmisen ero. Seurakunnalla ei ole osuutta tämän maailman asioiden hoitamiseen, eikä esim. poliittista suosikkipuoluetta. Politiikkaa ja seurakuntatoimintaa on mahdoton yhdistää, paitsi rukouksen alueella. Esim. 1 Tim. 2:1-4. Toistan tätä useita kertoja, koska on tärkeää, että kaikki voivat ymmärtää asian.

Maailmanlaajuisessa Jumalan seurakunnassa ovat edustettuina lähes kaikki poliittiset puolueet. Uskovien joukossa on niitä, jotka äänestävät kokoomusta, keskustaa tai kristillisdemokraatteja, perussuomalaisia, SDP.tä, ja jotkut jopa vasemmistolaisia tai vihreitä (?), jne.. Jos nyt nämä kaikki toisivat pyrkimyksensä esiin seurakunnan kokouksessa, mikä sekametelisoppa siitä syntyisikään? –
Poliittista väriä ei siis voida esittää seurakunnan linjana. Seurakunnan tehtävänä on osoittaa tietä Taivaaseen. Voimme seurakuntana rukoilla, kuten Raamattu opettaa, hallitusten ja esivallan puolesta, ”että saisimme viettää hiljaista ja rauhallista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa”. 1 Tim. 2:1-4.
Seurakunnassa syntyisi poliittinen riita ja jopa kaaos, jos hyväksyisimme sinne politiikan. Puhujanpaikalta toinen ilmoittaisi esim. kannattavansa Natoa ja toinen olisi sitä vastaan. Toinen sanoisi, että Suomi pitää irrottaa EU.sta ja toinen tahtoisi siellä pysymistä. Joku esittäisi, että Suomen tulee miehittää Venäjä, Baltian maat ja Ruotsi, että olisimme Suur-Suomi. Ehkä ei nyt ihan näin. Mutta kaikenlaisia mielettömyyksiä voitaisiin silloin esittää. Syntimaailman pyrkimykset eivät kuulu seurakunnan agendaan. Yksin Raamatun sisältämät aihepiirit kuuluvat Jumalan seurakunnan opetussisältöön. Politiikka ei kuulu ollenkaan seurakunnan tehtäväalueisiin.

Miten alkuseurakunta toimi?
(Seurakunnalla tarkoitan Raamatun määritelmää, että aidosti uskossa Jeesukseen olevat IHMISET ovat seurakunta.)
Voisitteko kuvitella esim. Paavalista tai jostain muusta alkuseurakunnan kristitystä poliitikkoa, joka olisi alkanut koota puoluetta tarkoituksenaan irrottaa miehitysvallan alla oleva Israel Roomasta? – Raamatussa ei ole sellaista opetusta tai esimerkkiä. Ajattele asiaa Raamatun opetusten kanssa! Alkuajan kristityt eivät osallistuneet seurakuntana politiikkaan, tuskin paljoa yksilöinäkään? Raamattu ei opeta ja velvoita kristittyjä ottamaan kantaa poliittisiin kysymyksiin.. Raamattu ei opeta edes äänestämään. Silti jokainen uskossa oleva saa äänestää ilman muiden ohjausta, häirintää ja painostusta mihinkään suuntaan.
Ota siis vastaan vapautus velvollisuudesta äänestää. Se ei ole pakko, vaan kansalaisoikeus. Seurakunnassa kunnioitetaan samanarvoisesti niitä, jotka eivät äänestä, tai jotka äänestävät.

Kristittyinä ymmärrämme, etteivät valtiot voi olla kristillisiä, eikä meidän siksi pidä mennä ohi Raamatun yrittämällä tehdä Suomesta muka kristittyä maata. Raamattu ei opeta, että pakanamaiden hallitsijoiden tulisi olla uskossa tai edes hyväksyä kristinuskoa. Raamatun mukaan jumalattomat pysyvät jumalattomina eivätkä voi käsittää pyhiä asioita. Dan. 12:10. Jumalattomat ihmiset ovat yhtä paljon erossa Jumalasta kristillisen kulttuurin omaavina siivosyntisinä kuin julkisyntisinäkin.

Alkuseurakunnalla ei ollut yhteiskunnassa tunnustettua asemaa. Miksi siis meillä pitäisi olla? Matt. 10:23-25. He elivät pilkattuina ja häväistyinä kuten Mestarimmekin. Mutta siinäkin tilanteessa, vainottuina ja kärsivinä, he olivat alamaisia maalliselle esivallalle. Samoin tulee meidän toimia. Mutta olemme kuuliaisia vain siihen asti kuin Raamattu antaa myöden. Room. 13. Ja kun esivalta säätää lakeja vastoin Raamatun opetuksia, emme kunnioita sellaisia säädöksiä, vaan valitsemme pysyä Raamatun suorassa linjassa. Apt. 5:29. Lapsillemmekin opetamme, että kouluissa opetetut Setan yms. sateenkaari-ideologian opit ovat kammottavaa jumalattomuutta. Ymmärrämme, ettei ihminen muutu esim. pojasta tytöksi tms., jos joku omasta päähänpistostaan päättää muuntautua toiseksi sukupuoleksi. Eikä asiaa muuta se, että yhteiskunta muuttaa niitä asioita lainsäädöksillä. Jumalan luomistekojen muuttaminen on vakavan luokan syntiä. Seurakunnassa ei siis hyväksytä nykyisen laittomuuden ajan opetuksia, vaan opettamme edelleen Raamatun mukaisesti.

Mikä on tehtävämme?
Alkuseurakunnan esimerkin mukaisesti tehtävämme suuntautuu puhtaasti evankelioimiseen, auttamaan yksilöihmisiä ottamaan vastaan pelastus Jeesuksessa sekä sitten pysymään seurakuntayhteydessä Raamatun opetusten piirissä. Jumalan valtakunta (seurakunta), on meidän alueemme, jonka raamatullista hyvinvointia tahdomme edistää. Perimmäisesti ajatellen voimme todeta, ettei Suomen valtio ole meidän kotimaamme. ”Meidän yhteiskuntamme on Taivaissa..” Filip. 3:20. Evankelioimme kansamme johtajia ja päättäjiä samoin kuin kaikkia kansalaisia. Jokainen ihminen on Jumalalle arvokas, koska on sovitettu Jeesuksen sijaisuhrilla. Kaikki voivat ottaa vastaan Jeesuksen Herrakseen ja saada syntinsä anteeksi ja siten tulla Jumalan lapsiksi. 2 Kor. 6:1,2.

Entä Israel?
Raamatun Vanhan testamentin Israelia koskevia poliittisia kannanottoja ja esimerkkejä ei voida soveltaa tämän ajan jumalattomiin valtioihin, esim. Suomeen. Israel oli vanhan liiton aikana Jumalan kansa ja valtio, sekä samalla Hänen seurakuntansa. Yhteiskunnallisetkin asiat (politiikka) hoidettiin valtion ja sen papiston (uskonnon) toimesta. Mutta Suomi ei ole Jumalan kansa, vaan luterilaisessa pimeydessä elävä pakanamaa. Sen tähden vanhan liiton poliittiset valtion toimintamallit eivät kelpaa Suomen esimerkiksi. Tosin olisi toivottavaa, että vallanpitäjät kunnioittaisivat Jumalaa ja Hänen asettamiaan yleisinhimillisiä säädöksiä. Mutta Raamatun mukaan Suomenkin yhteiskunta vajoaa nyt lopun aikana yhä syvemmälle Sodoman syntiin. Luuk. 17:28-30. Näin kohtaavat tuhon myrskyt kaikkia maailman valtakuntia. Dan. 2:44,45.

Uskovien tehtävä ei ole rakentaa jumalattomasta Suomesta Paratiisia, vaan voittaa sieluja Jeesukselle. Mitä hyödyttäisikään opettaa sudet määkimään lampaan tavoin. Ja siis uudestaan: Jumalattomat ovat yhtä paljon jumalattomia sivistyneinä siivosyntisinä kuin sivistymättöminä julkisyntisinäkin.
Kaikki maailman kansat (juutalaisia lukuun ottamatta) ovat aina olleet jumalattomia, syntiinlankeemuksesta asti. Suomikaan ei ole koskaan ollut kristitty kansa. Uskonto kansankirkkoineen ei ole saanut Suomen kansasta kristikansaa, muuten kuin nimeltään (= nimikristittyjä) ja ehkä joiltain kristilliskulttuurisilta tavoiltaan. Vain yksilöihmiset voivat tulla Jumalan lapsiksi uskon kautta Jeesukseen.
Aidoksi kristityksi tulemiseen tarvitaan uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä (Joh. 3:3-5), sekä parannuksen tekeminen, ja sitten upotuskaste vedessä Jeesuksen nimeen. Apt.2:38,41.
Vain yksilöt voivat siis tulla Jumalan lapsiksi ottamalla vastaan syntiensä anteeksiantamuksen Jeesuksen veren kautta. Näin on Jumalan tahto, ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”.1 Tim. 2:4. ”Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7:14.

Seurakunnan eli pelastuneiden ihmisten pyrkimykset ja päämäärät tulee olla erilaiset kuin tämän maailman poliittiset pyrkimykset. Seurakunnassa pyrimme auttamaan ihmisiä tekemään sovinto Jumalan kanssa päästäkseen taivaaseen. Syntimaailman ihmiset pyrkivät tekemään pahan vallassa olevasta maailmasta paratiisia. Se ei onnistu, kuten on huomattu.

Pian Jeesus tulee hakemaan omansa Kotiin, ”iäisiin majoihin”. Häntä me odotamme.
”Niin menkäämme siis Hänen tykönsä ulkopuolelle leirin, Hänen pilkkaansa kantaen.” Hebr. 13:13. Abrahamin tavoin katsomme eteenpäin: ”Abraham näet odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala. … … Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä saaneet sitä, mikä oli luvattu. Kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Jos he olisivat muistelleet sitä maata, josta he olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut mahdollisuus palata takaisin. Nyt he kuitenkin pyrkivät parempaan maahan, nimittäin taivaalliseen.” Hebr. 11:10,13,14,15, 16.

Loppusana
Seurakunnassa ei siis voida tuoda esille poliittisia asioita puolesta tai vastaan. Tämä linja meidän on ehdottomasti pidettävä.
Seurakunnan toimintasisältö on pelkästään hengellistä, Raamatun asioihin pitäytymistä, sielujen pelastusta ja uskoon tulleiden rakentumista Jeesuksessa, lähetyskäskyn toteuttamista. ”.. ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Efes. 3:19.

Rakkautta seurakuntaan!
Meillä kaikilla on oma kantamme poliittisista näkemyksistä. Tässä asiassa tarvitaan siis erityistä Pyhän Hengen johdatusta, että voimme luovia olemaan yhtä rakkauden käskyn mukaisesti. Tämä on mahdollista vain siten, että seurakunta on politiikasta vapaa vyöhyke. Emmkä voi edellyttää, että kaikilla olisi samanlaiset poliittiset näkemykset tai samat ehdokkaat! Sen tähden politiikka pitää pysyä seurakuntatoiminnan ulkopuolella.

Lue lisää tästä:
Esivallalle alamaisuus

Rukous- ja siunausterveisin
Weijo Lindroos