Tekijä: --

VAROITUS KAPINAMIELESTÄ!

”Poikani, pelkää Herraa ja kuningasta! Älä liity kapinallisten seuraan, sillä yhtäkkiä, kenenkään aavistamatta, tulee onnettomuus niin kapinallisille kuin heihin liittyneillekin.” Sananl. 24:21,22. Varoitus on vakava! ”Sillä missä on kiivautta ja riitaisuutta, siellä on myös epäjärjestystä ja kaikenlaista pahaa menoa.” Jaak. 3:16.
Mutta tässä ei heristetä syyttävää sormea meillä seurakuntayhteydessä oleville. Siihen ei ole syytä. Toivottavasti!
Meillä ei ole kapinallisuutta eikä kahden kerroksen väkeä, eriseuraisuutta yms. Keskinäinen kunnioitus ja hyväntahtoisuus toimii kiitettävästi. Kiitos Jumalalle! Seurakuntatoiminnassa on kaikki hyvin (lokakuu 2023). ”Meillä on Kristuksen mieli.” 1 Kor. 2:16. Psalmi 40:9. 1 Kor. 1:10.
Tämä kirjoitus kohdistuu yleisen tason opetuksena meille kaikille uskoville.
Sovinto ja siunauksen ilmapiiri säilyy, kun emme sekaannu Raamatun ulkopuolisiin asioihin.

KATKERUUDEN JUURI
Epäkunnioittava ja riitelevä kapinallisuus näkyy joskus nousemisena vakiintuneita ja raamatullisia opetuksia vastaan. Se saa aikaan ilmapiirin, jossa Pyhä Henki ei voi toimia. Ihmiset eivät voi tulla uskoon sellaisessa yhteisössä. Väärämielisyys saa aikaan riitaa, vihaa, juonittelua ja eriseuraisuutta. Ne ovat kadotukseen johtavia syntejä. Gal. 5:19-21. ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!” 2 Moos. 20.”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.” Sananl. 26:26. Kapinallisuus johtuu väärästä mielenlaadusta, joka ei tahdo etsiä rauhaa (ja rauhallisuutta) sovinnollisuutta. Olen nähnyt sellaista ja kauhistunut sitä. Se on pahojen henkien vaikutusta. Sellainen riivaajien toiminta on ennustettu tulevaksi. 1 Tim. 4:1,2. ja 2 Tim. 3:1-5. Siksi seurakunnassa on valvottava ja rukoiltava, ettei kapinallisuutta yms. Raamatun vastaista toimintaa pääse tulemaan meidän keskuuteemme. ”Kapinalliset älkööt korottako itseään. Sela.” Psalmi 66:7. Sen estää vastaan otettu rakkauden käsky. Joh. 13:34,35. ”rakkaus … ei katkeroidu”. 1 Kor. 13:5. ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä.” Gal. 5:22,23. Tämä kaikki ilmenee siis uskovissa hyvänä ja kunnioitettavana käytöksenä.
”Käyttäytykää Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27. Tällaisessa Pyhän Hengen ilmapiirissä avautuu Raamatun Totuus. Joh. 8:31-36.
Kapinamielen valtaama ihminen on yleensä katkeruuden saastuttama, kohdistuipa hänen vikoilunsa seurakunnan toimintaan, opetuksiin ja työntekijöihin tai muihin meille asetettuihin auktoriteetteihin, esim. kansamme johtajiin: ”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen vuoksi saastu.” Hebr. 12:15. Tarttuva kapinamieli saastuttaa siis koko yhteisöä. ”Voi kapinallista ja saastaista, voi väkivaltaista kaupunkia! Se ei kuunnellut puhetta, ei ottanut ojennusta varteen.” Sef. 3:1,2. Sen tähden Jeesus antoi ohjeen omilleen: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13. Juurineen poistaminen tarkoittaa katkerasävyisen kapinallisuuden yms. synnin poistamista jokaisen uskossa olevan elämästä ja käytöksestä. Mielenmuutos eli parannuksen (= metanoia) tekeminen pitää sisällään myös tämän alueen. Apt. 2:38 ym.

Raamatun opetus: ”Jos teillä on sydämessänne katkera kiivaus ja riitaisuus, älkää kerskailko ja valehdelko totuutta vastaan. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta vaan maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä on kiivautta ja riitaisuutta, siellä on myös epäjärjestystä ja kaikenlaista pahaa menoa.” Jaak. 3:14-16.
”Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten. Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi.” Efes. 4:30-32.

ESIMERKKI KAPINALLISUUDESTA
”Autiomaassa koko Israelin seurakunta alkoi napista Moosesta ja Aaronia vastaan.” 2 Moos. 16:2.
”Mooses ja Aaron sanoivat kaikille israelilaisille: ”Illalla te tulette tietämään, että Herra toi teidät pois Egyptin maasta, ja aamulla te näette Herran kirkkauden. Herra on kuullut teidän napinanne Häntä vastaan. Mitä me olemme, että te meitä vastaan napisette?” Mooses sanoi: ”Herra antaa teille illalla lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yltä kyllin. Herra on kuullut teidän napinanne Häntä vastaan. Mitä me olemme? Ette te napise meitä vastaan, vaan Herraa vastaan.” 2 Moos. 16:6-8.
Napinamieli Jumalan kansan johtajia vastaan on siis Jumalan vastustamista. 2 Moos. 17:2-7.
”Kansa alkoi valittaa, ja se oli paha Herran silmissä.” 4 Moos.11:1-6.
Jumalan kansan valitus ja napina tarttui muihinkin; jopa Mooseksen veljeen ja sisareen: ”Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta kuusilaisnaisen tähden, jonka hän oli ottanut vaimokseen. Mooses oli todella nainut kuusilaisen naisen. He sanoivat: ”Onko Herra puhunut vain Mooseksen kautta? Eikö Hän ole puhunut myös meidän kauttamme..?” 4 Moos. 12. Niillä katkeroituneilla oli pilkallinen sävy. Näin se usein on.
He yrittivät halventaa ja mustamaalata Moosesta sekä hänen Jumalalta saamaansa tehtävää parjaamalla mm. hänen avioliittoansa. Joku syyhän heidän piti löytää. –
Kapinamieli saastutti silloin suuren osan Israelin kansaa, jotka ”alkoivat kapinoida Moosesta vastaan. Heihin liittyi kaksisataaviisikymmentä israelilaista miestä, jotka olivat kansan ruhtinaita, kansankokouksen jäseniä, nimekkäitä miehiä. He kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin luo ja sanoivat heille: ”Jo riittää! Onhan koko seurakunta, sen joka jäsen pyhä, ja Herra on heidän keskellään. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?” 4 Moos. 16:1-3. Heidän pilkkaava yrityksensä halventaa Moosesta kansan silmissä, on joskus nähtävissä meidänkin ajassamme. Taivaasta saatuja tehtäviä yritetään halventaa ja tehdä mitättömiksi näennäisesti oikeilla väittämillä: ”Onhan koko seurakunta, sen joka jäsen, pyhä. Ja Herra on heidän keskellään.” Kapinoitsijoiden sanoma näyttää siis aivan oikealta: ”Onko Herra puhunut vain Mooseksen kautta? Eikö Hän ole puhunut myös meidän kauttamme..?” Mutta kapinaan nousseiden tarkoitus ei ollut rakentaa seurakuntaa, vaan hajottaa ja ivaten tehdä tyhjäksi Jumalan suunnitelmaa. He eivät kunnioittaneet Jumalan valintaa. Samaa tapahtuu nykyään. Seurakuntaan annettuja viittä palvelutehtävää (Efes. 4:11-16) ei aina kunnioiteta. Kapinamieliset eivät ota Jumalan valintaa todesta niin että alkaisivat arvostaa ja kunnioittaa Pyhän Hengen valintaa (Katso lopussa oleva linkki ko. 5. seurakuntavirkaan)
Mutta kuten kävi Mooseksen aikana, samoin on käyvä taas. Jumalan tuomio kohtaa kapinoitsijoita: ”Mooses sanoi seurakunnalle: ”Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten telttojen luota älkääkä koskeko mihinkään heille kuuluvaan, ettette tuhoutuisi heidän monien syntiensä tähden.” 4 Moos. 16:26. Kapinoitsijoiden loppu oli silloin elävältä hautautuminen. 4 Moos. 16:27-35. Ilm. 20:11-15. Siksi Jumala sanoo meille uuden liiton kristityillekin vakavan varoituksen: ”Minun on kosto, minä olen maksava”, ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.”Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hebr. 10:30,31. ”Sillä kuka on rankaisematta ojentanut kätensä Herran voideltua vastaan?” Daavid sanoi vielä: ”Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö häntä, tai hänen kuolinpäivänsä tulee, tai hän menee sotaan ja kohtaa loppunsa siellä. Herra varjelkoon minua ojentamasta kättäni Herran voideltua vastaan!” 1 Sam. 26:9-11.Siinä oli kysymys langenneesta, pelastuksen menettäneestä ja väärin toimivasta Saul-kuninkaasta, josta Pyhä Henki oli poistunut. ”Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki ahdisti häntä.” 1 Sam. 16:14. Sellaistakaan vastaan ei siis saanut nousta.

^”Näin on Herra Sebaot sanonut: Tuomitkaa oikea tuomio, osoittakaa laupeutta ja armahtavaisuutta toinen toisellenne, leskeä ja orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa toisianne vastaan.” Sak. 7:9,10.

NYT ON PARANNUKSEN JA ARMON AIKA
Jumala ei ole hylännyt sinua! … Hän tahtoo nyt nostaa jokaisen oikeaan asemaansa, siihen, mikä on Jumalan suunnitelma. Mutta sellainen, joka ei kunnioita muiden saamia tehtäviä, ei voi koskaan odottaa saavansa itsekään osakseen kunnioitusta. ”Osoittakaa kaikille kunnioitusta, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” 1 Piet. 2:17.PS.Seurakunnalla tarkoitan raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevia ihmisiä, en kirkkoja tms. ihmisperusteisia laitosuskontoja. Mutta vallitsevia sääntöjä vastaan kapinoiminen on missä tahansa ihmisten yhteisössä sopimatonta.

Jumalan seurakunnassa on selkeät säännöt. Ne ovat Raamatussa. Siksi niitä ei ole mahdollista muuttaa eikä jättää huomioimatta. Se on Jumalan rajaama siunauksen alue, johon ei mahdu riitelevää kapinallisuutta. Tämä pitää jokaisen muistaa. Mm.1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17-19. Hebr. 13:17.
”Kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuuluvaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, SITÄ ajatelkaa.” Filip. 4:8.

Weijo Lindroos
Turku

Linkeissä lisää samaa aihetta:
Esivallalle alamaisuus
Viisi seurakuntavirkaa
Juoruilun synty

SYNNINPÄÄSTÖ

^”Jos joku teistä (uskossa olevista) kärsii vaivaa, rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, laulakoon kiitosta. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” Jaak. 5:13-16.
Mainittu öljyllä voitelu kuuluu siis ainoastaan vanhimmistoveljille, joihin vuoteenomaksi joutunut kristitty (joku meistä) voi ottaa yhteyttä ja pyytää heitä rukoilemaan puolestaan. Tiit. 1:5. Hebr. 10:25.

Jaakobin kirjeen opetus nostaa meidät taivaalliselle alueelle, ymmärtämään, että syntiemme ja vajavaisuuksiemme keskellä saamme rukouksessa katuen turvautua Häneen, joka on sijaiskärsimyksellään sovittanut syntimme, virheemme ja suuret puutteemme. Siis ensimmäinen taho, johon otamme yhteyttä esim. silloin, kun olemme langenneet syntiin, tai sairastuneet, on Jumala. Ja apu meille tulee Herralta. Vain Hänen verensä puhdistaa sydämemme pahasta omastatunnosta. ”Te olitte eksyksissä niin kuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.” 1 Piet. 2:25. Lue myös 1 Tim. 1:5. Hebr. 10:22. Apt. 24:16. Näin myös siinä tapauksessa, jos joku on rikkonut meitä vastaan. On hyvä aina selvittää ensin oma sydämen tila, ettei sinne jää kaunaa ketään kohtaan, eikä katkeruuden juuria häiritsemään uskonelämäämme. Hebr. 12:15.
Mutta joskus saattaa olla niin, ettemme saa rauhaa sydämeemme, vaan tarvitsemme jonkun luotettavan kristityn, jolle tunnustamme syntimme ja selvitämme tilanteemme. Pyhässä Hengessä toimiva sielunhoitaja sitten julistaa meille synninpäästön Jumalan antamin valtuuksin: ”.. minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Matt. 18:18. Joh. 20:23. Mutta syntien anteeksiantaja on silti vain Jeesus Kristus, joka on ostanut meidät itselleen verellään. Ilm. 1:5,6. ”Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu.” 1 Piet. 2:24. / Room. 6:22.
”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:5. Kiitos Jeesus! Tämä sijaisuhrin siunattu armo sulkee mustan tuonelanvirran portit ja avaa eteemme armonmeren kirkkauden. Silloin saamme iloiten laulaa ikuista kiitosta Jumalalle ja Karitsalle. Ilm. 5:9-14. Synti ja sairaus on voitettu Golgatalla. Tästä saamme korottaa äänemme ylistykseen. Efes. 5:18,19.

Mitä on synti?
Synti on pohjimmiltaan tila, Jumalasta erossa oleminen. Synnin teot johtuvat siitä. Raamattu nimittää parannuksen tekoa alkukielen sanalla ”metanoia”, joka merkitsee mielenmuutosta ja kääntymistä suhteessa Jeesukseen ja ristintyöhön sovinnon tekemistä Jumalan kanssa. Erossa Jumalasta oleminen on suurin synti. Metanoia -sanan päämerkitys on siis saattaa kuntoon elämänyhteys ylösnousseen Jeesuksen kanssa. Se on parannuksenteon (metanoian) tulos. Apt. 2:38 ym. Tämä asia on siis ensin laitettava kuntoon; vasta sitten on vuorossa tekosynneistä luopuminen.
Maailma, jossa elämme, on kokonaan synnin saastuttama. Mutta syntien ja sairauksien aiheuttamien kärsimysten keskellä voimme uskovina rukoilla hartaasti vanhurskaita rukouksia ”kaikkien ihmisten puolesta”: 1 Tim. 2:1-4. Rukoilemme, että saamme oikean mielentilan, niin ettei syntielämä enää meitä kiinnosta. Näin tapahtuu vapautuminen syntikahleista. Sitten saamme hyvillä mielin ylistää Jeesusta, ihmeellistä Taivaankaikkeuden Kuningasta, joka on meidän HYVÄ Paimenemme. Ja tästä käsin voimme auttaa muitakin Jeesuksen Kristuksen yhteyteen saamaan syntinsä anteeksi Hänen verensä kautta:

ME saamme päästää synnintunnossa olevan katuvan lähimmäisemme vapauteen. Uudestaan tämä Jeesuksen avain:
”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.” Matt. 18:18.
Kenelle Jeesus siis antoi avaimet päästää synneistään kärsivä hätääntynyt ja katuva ihminen taakoistaan? – Hän puhui opetuslapsilleen. Opetuslapsi on yhtä kuin uskoon tullut, synnit anteeksi saanut, Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Apt. 11:26. Tällainen ihminen elää yhdessä Jeesuksen kanssa ja on oikeutettu ja armoitettu taivaallisilla valtuuksilla auttamaan lähimmäisensä armon tielle. Paavali, Jeesuksen Kristuksen apostoli, totesi sen näin: ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20.

Monet murehtivat ja ovat epätoivoissaan sielunsa pelastumisen vuoksi. Hätä joutumisesta helvettiin on aiheellista selvittää perin pohjin. Tämä on Jumalan mielen mukainen murhe, joka johtaa oikean tien etsimiseen ja lopulta sen löytämiseen sekä rehelliseen kääntymiseen Vapahtajan puoleen. 2 Kor. 7:10. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:9,10.
Jeesus etsii ihmistä ja ihminen etsii Jeesusta!
Mikään ei voi estää armoa etsivän ja Armahtajan kohtaamista.
Henkilökohtainen synnintunto, katumus ja syntisyyden tunnustaminen on siis avain oveen, jonka takana Jeesus kolkuttaa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” Ilm. 3:20. ^_ ”Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18.

Siunausta Jumalan seurakunnalle!
t. Weijo Lindroos

Kuuntele vielä kiitoslaulu Jumalalle:

LIITY JEESUKSEEN

Alkuajan seurakunnassa ei ollut erilaisia nimikylttiuskontoja jäsenkortistoineen. Silloin ei tarvittu yhteiskristillisyyttä, koska Jumala ei ole koskaan hyväksynyt sellaista. Sehän tarkoittaa hajaannuksen hyväksymistä, seurakunnan jakaantumista ja eriseuraisuutta, jonka periaate on, että ”me hyväksymme kaikki uskonsuunnat ja kirkkokunnat!” Sellaista suuntaa ei siis pidä hyväksyä.
Eriseurojen, lahkojen ja kirkkojen yms. ihmisperusteisten uskontojen ekumeeniset yhteyspyrkimykset ovat sekauskontojen harhaisuutta. Se on Raamatun opetusten ulkopuolinen systeemi, joka on este uskovien oikealle yhteydelle, johon Pyhä Henki nyt on johdattamassa. Joh. 17:21-23.

Liity Jeesukseen!
Näin tekemällä pääset 100% varmuudella Taivaaseen.
Raamattu ei opeta sinua liittymään mihinkään jäsenkortistouskontoon ja näin kannattamaan nimikylttiuskontojen hajaannusta. Emme siksi osallistu sellaisten toimintoihin.
Nimen kuuluminen ”Elämän kirjaan taivaassa riittää jäsenkortistoksemme. ”…iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. Ilm. 3:5. Emme hyväksy muita jäsenkortistoja.
Voit liittyä Jeesukseen ottamalla Hänet vastaan, korjaamalla suhteesi Häneen ja sitten alkaa elää yhdessä Hänen kanssaan. 2 Kor. 6:1,2. Rukoile ääneen omin sanoin suunnillen näin:
Jeesus, tahdon saada syntini anteeksi ja lopettaa synnissä elämisen. Tahdon tulla Jumalan lapseksi. Uskon että Sinä kärsit ristillä minulle kuuluvan tuomion. Tule Jeesus sydämeeni ja elämäni Herraksi. Aamen.

Korinttin tilanne
Alkuaikana Korinttin seurakunnassa oli syntymässä eriseuraisuutta. Mutta tilanne korjattiin välittömästi ennen kuin ehdittiin pystyttää uskovia toisistaan erottavia rakenteita, jäsenkortistoja, nimikylttejä yms. ”Kloen perheväeltä olen näet saanut kuulla teistä, veljeni, että teillä on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että joku teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolella”, toinen taas: ”Minä Apolloksen”, ”Minä Keefaksen”, ”Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? Ei kai Paavalia ole ristiinnaulittu teidän tähtenne? Vai Paavalinko nimeen teidät kastettiin?” 1 Kor. 1:11-13. Asia jatkuu: ”Kun yksi sanoo: ”Minä olen Paavalin puolella” ja toinen: ”Minä Apolloksen”, ettekö silloin ole niin kuin ihmiset yleensä?” 1 Kor. 3:4. Aidosti uskossa olevien ei siis tule olla ”niin kuin ihmiset yleensä”, vaan toimia hengellisesti Raamatun opettamalla tavalla. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu, ettekä mahtaillen asettuisi kuka kenenkin puolelle toista vastaan.” 1 Kor. 4:6. Siellä oli siis syntymässä yhteen kaupunkiin neljä nimilkylttilahkoa: ”Paavalin srk, Apolloksen srk, Keefaksen srk. Kristuksen srk. Ne kaikki olisivat olleet lahkoja, joiden toiminta olisi saanut aikaan uskovien hajaantumisen eriseuraisiksi nimikylttiuskonnoiksi. Mutta Pyhä Henki antoi silloin opetuksen, että sellaista kehitystä ei koskaan saa hyväksyä. Joh. 10:16.
Uskovien hajaantuminen eriseurojen jäsenyyteen aiheuttaa aina jossain määrin ”toista vastaan” asettumisen. ”Sinä kuulut eri seurakuntaan..” sanotaan. Sehän ei ole totta vaan on hajaannuksen aiheuttama valhe. Jos olet liittynyt Jeesukseen kuulut samaan seurakuntaan jokaisen kanssa, joka myös on liittynyt Häneen. Jos kuulut johonkin lahkoon, esim. Suomen suurimpaan ja pahimpaan harhaoppiin, ev.lut. Kirkkoon, niin eroa siitä nyt välittömästi. Näin on Jumalan tahto jokaiseen uskonsuuntaan nähden. Ja se on näin, vaikka eriseuralla olisi miten kaunis nimi tahansa.

Seurakunta on Jumalan.
Siksi Raamattu kutsuu meitä tällä nimellä:
– ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1.
– ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9.
– ” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16.
– ” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22.
– ”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13.
– ”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14.
– ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.

Uskoon tulleet, Jesukselle Kristukselle pyhitetyt ihmiset ovat siis Jumalan seurakunta. Ef. 2:19-22. Tämä nimi ei ole ”nimikyltti”, vaan kuvaa seurakunnan omistussuhdetta: Seurakunta on Jumalan!
Tie tämän seurakunnan jäsenyyteen kulkee uudestisyntymisen kautta. Tähän ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin. Tähän synnytään uskoon tulemisessa, ei jäsenkortistoon liittymisellä. Ja vanha synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Jeesus sitten täyttää omansa Pyhällä Hengellä.
Jeesus Kristus itse ja kristinuskon yhteiset raamatulliset arvot, aatteet, opit sekä toimintatavat yhdistävät Jumalan seurakunnan. Mm. Markus 16:15,16. Efes. 4.
Tähän Pyhä Henki tahtoo johdattaa jokaisen uskoon tulleen. Näin Raamattu sen opettaa.

Voit ymmärtää raamatullisen seurakuntatotuuden lukemalla opetuskirjoituksen:
Taivassanomat 7/2020.

Weijo Lindroos
Turku

NORMAALI IHMINEN?

Minkälainen on ”normaali ihminen”? – Raamatullisen ajattelun perusteella voimme todeta, että vain Jumalan yhteydessä elävä ihminen on normaali. Uskosta osaton on poissa Luojansa yhteydestä ja on siksi epänormaalissa tilassa, ”kuin kala kuivalla maalla”. On epänormaalia elää erossa Luojastaan.

Erilaiset normaalit?
Jumala tahtoo erottaa omansa maailman syntielämästä, olemaan erilaisia, ei enää yleisten ihmisnormien mukaisia. Adamin sukuun syntyneet ihmiset ja Taivaasta syntyneet uskovaiset ovat kaksi hyvin erilaista ihmisjoukkoa, vaikka kipuilevatkin samojen murheiden ja ilojen keskellä. Toiset ovat erossa Jumalasta ja toiset Luojansa yhteydessä. Jumalasta erossa olevat ihmiset joskus luulevat olevansa normaali tilassa. Mutta Jumala näkee normaaliksi vain sellaisen ihmisen, joka on nöyrtynyt ja tahtoo kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa Raamatun opetusten tietä. Tämä on sisäisen asennemuutoksen seuraus, jonka olemme saaneet uskoon tulossa eli uudestisyntymisessä, ottaessamme vastaan ylösnousseen Jeesuksen Pelastajaksemme: ”Kääntykää”.. Apt. 2:38. Jeesuksen Kristuksen kirkas ylösnousemuselämä virtasi sydämiimme kääntyessämme ja ottaessamme armon vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Hän tuli syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi, koko Elämäksemme. Joh. 14:6.

”Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen!” 1 Sam. 16:7. Apt. 2:40. Hän johdattaa meidät aitoon todellisuuteen, rehellisyyteen ja vilpitömyyteen, joka kuuluu Jumalan lasten normaaliin olemukseen. Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen elääksemme omana itsenämme aitoina persoonallisuuksina ja tiedostaen, että olemme sisällä Taivaan Kuninkaan antamassa Elämässä Joh. 16:13.

Erikoisia ihmisiä.”Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä käyt meidän kanssamme, niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoiset kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat?” 2 Moos. 33:16.

Jumala kutsuu ihmisiä olemaan (maailman normaali ihmisten silmissä) erilaisia, mutta Hänen näkökulmastaan katsottuna normaaleja! Meidän ei tule vaeltaa ”ihmisten tavoin”: ”olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?” 1 Kor. 3:3. Se oli moite! Uskovien ei tule vaeltaa ”ihmisten tavoin”, heidän normiensa mukaan. Olemme Taivaasta syntyneitä, joten meidän tulee vaeltaa Pyhän Hengen johdatuksen mukaan. ”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27.

Kun olemme uskoon tultuamme tehneet parannuksen eli suursiivouksen elämässämme, alkaa meissä kasvaa Hengen hedelmä: ”rakkaus, ilo, rauha..” ym. Gal. 5:22. Ne kuuluvat normaaliin uskonelämään. Hengen hedelmät, nuo Jumalan hyveet, tulevat uudestisyntyneen elämään (2 Kor. 5:17) luonteenominaisuuksiksi. Olemme luotettavia, mikä on erittäin harvinaista tässä ajassa. Se kuuluu rakkauteen. Ja ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta!” Room. 5:5. Rakkaus on meidän normaali elämämme sisältö! Emme enää tahdo tehdä väärin tai jättää tekemättä oikein! ”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja Hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” Ps. 37:3-4.

Alkuseurakunnasta sanottiin, että he elivät ”kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47. Heissä toimi Hengen hedelmä!

Seurakuntamme alussa tavallinen kansa piti vilpittömistä ja rehellisistä uskovista. Samoin on edelleen. Uskonnolliset ihmiset sitä vastoin vihasivat ja vainosivat alkuseurakunnan kristittyjä. Sama tilanne jatkuu. Uskontojen eksyttämät ihmiset vihaavat elävää, aitoa uskoa; kun taas jopa vannoutuneet ateistitkin arvostavat vilpittömiä kristittyjä. Kaikki rehelliset ihmiset kunnioittavat suoraa ja vakaata uskovaista, joka kertoo heillekin Pelastajastaan, ei ainoastaan sanoilla, vaan myös elämällään. Vanha aforismi kuvaa hyvin tätä asiantilaa: ”En kuule, mitä sanot, koska se, mikä olet, huutaa niin kovin!” Eli elämämme tulee olla sopusoinnussa sanojemme kanssa. Muussa tapauksessa emme ole uskottavia.

Rakkautta on kertoa totuus
”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.” 1 Kor. 13:6. Raamatun Sana on Totuus! ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun Sanasi on totuus.” Joh. 17:17. Jeesuksesta kertominen on suurta rakkauden osoittamista ja armahtavaisuutta lähimmäisiä kohtaan. Sak. 7:9-10.
Uskovien tehtävä on kertoa ihmisille Jeesuksesta. Se kuuluu meidän normaaliin elämäämme! Uskosta osaton tuntee sydämessään pettymystä, jos tietää sinut uskovaiseksi, etkä kerro hänelle Jeesuksesta. Et osoita silloin normaali uskovan tapoja. Ja miten voisimmekaan antaa lähimmäistemme mennä kadotukseen varoittamatta heitä ikuisen tulijärven vaarasta? Ilm. 20:11-15.

Uskovista heijastuva Jumalan hyvyys, rakkaus, ilo, rauha, yms. on uskovien paras mainoskanava! Siitä ihmiset näkevät Jumalan todellisuuden. Joh. 17:23. He eivät näe Jumalan hyvyyttä pelkästään kauniista sanoistamme. ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” 1 Joh. 3:18.

Maailmakaikkeuden suurin rakkauden muoto on siinä, kun Kaikkivaltias Jumala syntyi lihan ruiumiiseen ja sovitti ihmiskunnan synnit sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan.” 2 Kor. 5:19.
Tähän rakkauteen tunnustautuen olemme myönteisellä tavalla erilaisia normaali ihmisiä.

Siunaten,
Weijo Lindroos

Opetus evankeliumin julistajille, esim. katutyöhön

”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Fil. 1:27.

Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, syntiemme sovittajasta, on pyhää ja arvokasta sanomaa. ”Siihen enkelitkin haluavat katsahtaa”. 1 Piet. 1:12. Siksi meidän tulee olla rehellisiä, vilpittömiä ja aitoja sanoissamme ja teoissamme, mutta ennen muuta suhteessamme Jumalaan. Ettemme taitamattomuudellamme alenna sanomamme arvoa. Sananl. 19:2. Yksityisissä rukoushetkissämme saamme ottaa vastaan viisautta, oikeamielisyyttä ja hyväntahtoisuutta Häneltä, ”joka rakastaa meitä ja on päästänyt meidät synneistämme verellään”. Ilm. 1:5,6. Jeesus on hyvä Paimenemme. Hän antaa armon ja rakkauden sanoman mennä kauttamme eteen päin. Ja ennen muuta, Hän antaa voiman voitelun: ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Apt. 1:8. / 2:41.

JÄRJESTYSSÄÄNNÖT KOSKEVAT MEITÄ
Evankelioimisemme pitää olla yleisten järjestyssääntöjen mukaista. Tämä ei tarkoita, että missään vaiheessa pitäisi tehdä muutoksia sanomamme sisältöön. Evankeliumin sisältö on aina muuttumaton, vaikka sen eteen päin viemisen tavat jossain määrin muuttuvatkin. Emme julista ”korvasyyhysaarnoja”. ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen.” 2 Tim. 4:1-5. ”Puheeni ja julistukseni ei ollut inhimillisen viisauden suostuttelevia sanoja vaan Hengen ja voiman osoittamista, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisviisauteen vaan Jumalan voimaan.” 1 Kor. 2:1-5.
Lähetyskäskyn mukaisen toimintamme pitää tapahtua ennen muuta Jumalan johdossa, mutta samalla lain ja järjestyksen mukaisesti: ”Joka siis asettuu esivaltaa vastaan, nousee Jumalan säädöstä vastaan, mutta ne, jotka nousevat vastaan, tuottavat itselleen tuomion.” Room. 13:2. Mutta kuitenkin ”enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”. Apt. 5:29. Kunnioitamme esivallan järjestyssääntöjä, mutta korkein auktoriteettimme on lähetyskäskyn antaja, seurakunnan Herra Jeesus Kristus.
”Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” Room. 12:18.
Asetamme itse itsellemme joitakin rajoituksia, esimerkiksi torilla evankelioimiseen. Sehän on torimyyjien työmaa. Meidän on siksi huomioitava, ettemme karkota heidän asiakkaitaan ja siten saa aikaan kielteistä suhtautumista uskonasioihin. Aggressiivinen ja hyökkäävä tyyli saattaa myös lyödä ihmiset lukkoon ja saada heissä aikaan meitä vastustavan asenteen. He saattavat kokea hyvän tarkoituksemme häiriköinniksi, varsinkin jos pidämme kovaa meteliä, esim. megafonilla yms.

Kaikesta huolimatta ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus antaa meille oikeuden toimia:
”18. artikla.
Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.”

TOIMINTAMME PÄÄMÄÄRÄ
Tehtävämme on saada ihmiset korjaamaan suhteensa ylösnousseeseen Jeesukseen ja Hänen ristintyöhönsä. 1 Tim. 2:4. Jeesus on ainoa Pelastaja. Kukaan ei pääse Taivaaseen ilman Häntä. Sanoma ristin sijaisuhrista on aina ollut aidon kristinuskon pääsanoma, jo n. 2000 vuotta.
Uskoon tuleminen on siis sitä, että ihminen ottaa vastaan armahduksen ja tulee elämänyhteyteen Jeesuksen kanssa.
Kirkoissa ei julisteta pelastuksen ja parannuksen sanomaa. Siksi kristittyjen tulee mennä sinne missä ihmisiä tavoitetaan.
Hyvä tapa on jakaa ihmisille traktaatteja, joissa on kokouspaikan osoite. Tämä on tuottanut tulosta. Etsivät sielut ovat tulleet kokouksiin ja siellä ottaneet vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja tulleet raamatulliselle kasteelle Jeesuksen nimeen.

KESKUSTELEMALLA
Alkuajan seurakunnassa oli tapana evankelioida keskustelutasolla: ”Hän (Paavali) keskusteli … joka päivä torilla niiden kanssa, jotka sattuivat siellä olemaan.” Apt. 17:17. Samoin voimme mekin julistaa evankeliumia tuloksia tuottavalla tavalla? Suosittelen tätä tapaa muiden evankelioimistapojen lisäksi. – Tiedämme, että ihmiset tulevat uskoon vain yksi kerrallaan. Siksi paras keino on alkaa keskustella ihmisten kanssa yksilötasolla ja kehottaa heitä ottamaan vastaan Jeesus syntiensä sovittajaksi. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1,2.
Raamatullista on myös kutsua ihmisiä omaan kotiin kuulemaan sanaa. Näin teki esim. Jeesus (Matt.13:36) ja Paavali. Apt. 28:30,31.
On huomioitava, että yhden ihmisen auttaminen sisälle pelastukseen on parempi tulos kuin saada satoja ihmisiä pelkästään kuulemaan pelastussanoma. Mitä hyödyttää, jos ihmiset menevät hyvin evankelioituina helvettiin?
Katuevankelistan on hyvä oppia toimimaan Pyhän Hengen johdatuksessa rukoillen ja yleisten käytösnormien mukaisesti, kauniisti ja puhtaasti rakkauden kautta vaikuttavassa uskossa. Gal. 5:6.
Hyviä tuloksia on odotettavissa.

Esirukousta evankelioimistyön puolesta tarvitaan loppuun asti.

Siunaten,
Weijo Lindroos
Turun kaduilta.