Emme saa lisätä uskonelämään katolisen kirkon keksimiä kirkkovuoden tekstejä päivän tunnussanoineen yms. juhla-aikojen viettämisineen. Ilm. 22:18,19. Sellaiset ovat ”maailman alkeisvoimia” (kreik. stoikhea. Novum) Kol. 2:8. ja Gal. 4:8-11.
”Stoikhea” tarkoittaa ihmisten perussääntöjä, luonnonvoimia ja ”sääntöpykäläviidakkoa” ilman Pyhän Hengen johdatusta. Siihen kuuluvat sekä vanha lakiliitto säädöksineen että kirkkovuosi seremonioineen ja kirkonmenoineen, sekä myös uskonnolliset ym. perinnäissäännöt. Hebr. 9:10,11, 10:1. Meille uskossa oleville on tarkoitettu jokahetkinen Pyhän Hengen johdattama elämä.
Katolinen kirkko keksi adventista alkavan kirkkovuosikierron 300-luvulla jKr. Se on siis eräs uskonnollinen pykäläviidakko ja siis Raamatun ulkopuolinen oppijärjestelmä, joka johtaa pois Jumalan johdatuksesta. Pyhä Henki ei voi antaa Jumalan sanaa, koska kirkkopyhän tekstit ja päivän tunnussanat täyttävät mielen ja siten estävät ja sekoittavat Hänen johdatuksensa ja saavat aikaan hämäräperäistä ihmisuskontoa.
Alkuajan kristityt eivät käyttäneet kirkkovuoden tekstejä, koska sellainen systeemi keksittiin vasta satoja vuosia apostolisen ajan jälkeen. Päivän tunnussana-systeemi on kirkon sameasta myrkkylähteestä nouseva katolisen kirkon eksytys. Se on siis eräs keino estää uskossa olevaa kuulemasta Pyhän Hengen sanomaa. Ajattele! – Jumalan sanan kuuleminen tukahdutetaan kirkkovuoden teksteiksi määrätyillä teksteillä. Näin sielunvihollinen käyttää Raamattua. Päivän tunnussanan käyttö on okkultismiin verrattava pimeyden oppi, ”horoskooppi”, jolla ihminen ohjelmoidaan kirkkohengen alaisuuteen. Ilm. 18:1-5.
Alkuajan kristityt eivät viettäneet kerran vuodessa toistuvia juhlia, ei mitään niistä. Raamattu ei opeta adventtia tai loppiaista ja pääsiäistä palmusunnuntaineen ja kiirastorstaineen sekä pyhäinmiestenpäivineen.. Jeesus on ainoa juhlimisemme kohde joka päivä. Hänen syntymänsä ja ristintyö ovat kaikkina vuodenaikoina ja päivinä muistoissamme samanarvoiset, koska ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti ”. Hebr. 13:8. Tosin ehtoollisen vietossa muistelemme erityisesti ristin uhria, joka on ”meidän pääsiäislampaamme”. 1 Kor. 5:7. ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29. Pääsiäinen oli ”juutalaisten juhla”, ”juutalaisten pääsiäinen”. ei kristittyjen. Joh. 2:13. ja 11:55.
Jouluakaan ei tunnettu seurakunnan syntymisen jälkeen yli kolmeensataan vuoteen, kunnes kirkko keksi sen. Todellisesti Jeesus syntyi syys- lokakuun vaihteessa. Eikä Raamattu opeta missään kohden, että Hänen syntymäänsä tulisi viettää kerran vuodessa toistuvana seimenlapsijuhlana. Seimenlapsikultti peittää ihmisiltä ristiinnaulitun Jeesuksen.
Historian antama virallinen tieto ensimmäisestä joulunvietosta on vuodelta 354 jKr. Siksi siitä ei ole mainintaa Raamatussa. Raamattu ei siis opeta joulunviettoa muitakaan ns. kirkkopyhiä. Otamme puheemme aiheeksi esim. helluntain tapahtumat silloin kun saamme rukouksessa siihen kehotuksen, vaikka se olisi 25.12. Samoin toimimme kaikkien Raamatun opetusten kanssa. Pyhä Henki johdattaa kullekin päivälle omat aihepiirit. Näin on oikein!
Alkuseurakunnassa oli kyllä judaisteja, jotka yrittivät saada uskoon tulleita noudattamaan Mooseksen lakia. Sellainenkin kuuluu Gal. 4: 9. mainittuun pykäläviidakkoon (”stoikhea”). Mutta sellainen suuntaus tukahdutettiin heti alkuunsa. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen (lakiliittoon). Minä, Paavali, sanon teille: jos ympärileikkautatte itsenne, Kristuksesta ei ole teille mitään hyötyä.” Gal. 5:1,2. / Apt. 15. ”Te seuraatte tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja vuosia. Pelkään puolestanne, että olen ehkä turhaan nähnyt teistä vaivaa.” Gal. 4:10,11. Varoitus on vakava.
Kristilliseen vapauteen kuuluu siis irrottautuminen kaikista kerran vuodessa toistuvista juhla-ajoista. Ne ovat nyt uudessa liitossa jokapäiväistä täyttymyksen juhlaa sydämissämme.
SAPATTI
”Jumalan kansalla sapatinlepo on voimassa nyt (kreik. Apoleipetai = on voimassa nyt). Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon.” Hebr. 4:9-11. Joh. 8:31-36.
Uskoon tulossa saimme tuon vapauden. Pääsimme ”Hänen lepoonsa”. Hebr. 4:3-6. Koko 4. luvun kokonaissanoma rikkoutuu ellemme hyväksy jakeessa 9 olevaa alkutekstin mukaista ”apoleipetai” sanaa.
Ottaessamme vastaan Jeesuksen tulimme Jumalan lapsiksi. Saimme syntimme anteeksi Jeesuksen veren kautta. Room. 3:23-25. Siirryimme pimeydestä valkeuteen. Ja Pyhä Henki alkoi johdattaa meitä. Kiitos Jumalalle tästä armosta.
Kun elämme yhdessä Jeesuksen kanssa, on jokainen päivämme pyhäpäivä, 24/7.
Meille on annettu uskossa kasvamiseen kaksiosainen Elämän lähde:
1. Raamatun Sanan opetukset.
ja
2. Apostolien käytännön esimerkki.
Jos joku asia on opetettu Raamatussa ja se on vahvistettu apostolien käytännöllä, niin otamme sen vastaan. Esim. Apt. 2:38. 10:48. Mutta kirkkokuntien oppeja emme voi hyväksyä. Esim. Ilm. 22:18-19 varoittaa meitä vakavasti ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia opetuksia.
Päivän tunnussana-oppiin menevä ajautuu helposti eksytyksen hengen alaisuuteen. Siitä saattaa alkaa 1992 vuoden raamatunväärennöksen käyttäminen. Näin on monille käynyt. Eikä kannata lainailla muiden laittamia Raamatun kohtia netistä, koska ne saattavat olla kirkkovuosisysteemin asettamia. Sellaiset ovat silloin samaa luokkaa jehovantodistajien laittamien raamatunkohtien kanssa. Sellaisia ei pidä ottaa vastaan.
Terve uskonelämä edellyttää kirkosta ja sen lapsikasteesta yms. harhaopeista irrottautumista.
Siunaten
Weijo Lindroos
Turku
Kuuntele vielä Raamatun perustelut kirkosta eroamiselle: