Taivassanomat 9/2024

Seurakunnan Siion-Kallio

”Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean alueelle, Hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” He vastasivat: ”Jotkut Johannes Kastajan, toiset Elian, toiset taas Jeremian tai jonkun muun profeetoista.” Sitten hän kysyi heiltä: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani (ekkleesia – ei kirkko), eivätkä tuonelan portit sitä voita.” Matt. 16:13-18.

Tässä Jeesus opetti ensimmäisen ja tärkeimmän asian seurakunnan perusasiasta. Kallioperustus on se, että jokaisen pitää omaksua ja ymmärtää opetus kuka Jeesus on. Tämä on ratkaisevaa, koska Hän on ainoa pelastajamme. Hän kärsi ja kuoli puolestamme Siionin vuorella olevalla Golgatan ristillä.
”Sen tähden minä sanon teille, että te kuolette synteihinne. Sillä jos ette usko, että minä olen se, joka olen, te kuolette synteihinne.” Joh. 8:24. Pietari osoittautui kykeneväksi kuulemaan ja ottamaan vastaan Jumalan sanan, että Jeesus nasaretilainen on Kristus ja luvattu Kirjoitusten Jeesus. Se merkitsee, että Hän on kaikkien Raamatun ennustusten täyttymys, Pelastaja, syntiemme sovittaja ja ainoa tie Jumalan yhteyteen. Huomaa siis, että ”TÄLLE KALLIOLLE” rakentuu raamatullinen seurakunta. Jeesuksen sisäinen tuntemus ja sydämen tuttavuus sekä elämänyhteys Hänen kanssaan ratkaisee kuulumisesi Hänen seurakuntaansa. Tämä on se kallio, jolle rakentuu Jumalan seurakunta. Tähän Raamatun totuuteen kuuluvat kaikki muutkin Jeesuksen opetukset, jotka ovat Raamatussa, mm. parannus ja kasteelle meneminen. Apt. 2:38,41. Näin Jeesus on se kallio.
”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9. ”Löytää laitumen” tarkoittaa Hänen seurakuntaansa. ”On oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:16. Tätä omaa laumaansa eli seurakuntaa Hän paimentaa omalla laidunmaallaan: ”Vihreille niityille Hän vie minut lepäämään, tyynten vetten äärelle Hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän johdattaa minua vanhurskauden teillä nimensä tähden.” Ps. 23:2,3. Olet liittynyt Jeesukseen. Sen perusteella kuulut Hänen seurakuntaansa. Tätä seurakuntaa eivät Tuonelan portitkaan voita. Tähän yhteyteen Jeesus kutsuu kaikkia omiaan.

Jeesus ei koskaan ole perustanut uutta kirkkokuntaa. Hän ei antanut seuraajilleenkaan ohjetta kirkon perustamiseen puhumattakaan monista uskonnoista. Raamatun kirjoituksetkaan eivät anna ohjetta kirkkokuntien perustamiseen. Vasta 300-luvulla alkoi kirkollinen kehitys, joka edelleen tuottaa hajaannusta. Jeesuksen perustama alkuperäinen kristinusko jäi toimimaan kaikkien nimikylttiuskontojen ulkopuolelle. Näin on edelleen Jumalan tahto. Hän toimii ”ulkopuolella leirin”. Hebr. 13:13,14.
Uudessa Testamentissa ei lainkaan esiinny sanaa kirkko. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt ko. uudessa raamatunväärennöksessä on sana kirkko mm. ko. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on siis sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri asia kuin kirkko. ”Antakaa pelastaa itsenne (ulos) tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).

Weijo Lindroos

Mitä Jeesus meille merkitsee?

Kysymys on oikeasta Jeesuksesta, ainoasta syntiemme sovittajasta, jolla ainoalla on ”kuoleman ja Tuonelan avaimet”. Hän on ylösnoussut elämän Herra, taivaankaikkeuden Kuningas, joka kuoli suurten kärsimysten keskellä ristillä, ja nousi ylös kuolleista synnin ja kuoleman voittajana. Hänellä on ”kaikki valta Taivaassa ja maan päällä”. Matt. 28:18-20.
Emme välitä uskonnollisten ideologioiden tasolla olevasta valhe-jeesuksesta, josta Raamattu varoittaa. 2 Kor. 11:4, 13-15. Sellainen johtaa ihmiset eksyksiin ja lopulta kadotuksen tulijärveen. Filip. 3:19. 2 Tess. 2:9. Ilm. 20:15.

Et tarvitse uskontoa vaan Jeesuksen.

Onko Jeesus Kristus saanut siis tulla todellisesti elämäsi Herraksi? Oletko ottanut Hänet vastaan ja näin uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Onko Hän ja Hänen opetuksensa (Raamattu) saanut elämässäsi ykkössijan? Jos on, niin kiitos ja ylistys Jumalalle! Syntisi on sovitettu. Hänen verensä on puhdistanut kaikesta synnistä. Syntikahleet ovat katkenneet. Olet vapaa! Uusi ELÄMÄ on tullut sisimpääsi. Et enää tahdo elää synnissä! Sydämen tuttavuus Jeesuksen kanssa on tullut todellisuudeksi.
Kiitos kumpuaa pelastuneen huulilta.
Uskossa olevina saamme joka päivä kulkea Hänen kanssaan ja rukoilla myös lähimmäistemme pelastumista. Hänen tahtonsa on pelastaa jokainen ihminen. Hän siis tahtoo antaa armonsa myös omaisillemme. ”.. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4.

Täällä sotien runtelemassa tuskien ja kyynelten maailmassa, murheiden laaksossa, sairauksien keskellä, on suurin tehtävämme auttaa lähimmäisemme ottamaan vastaan Jeesus Kristus elämänsä Herraksi. Hän on ainoa perustus, joka kestää elämässä ja kuolemassa. Mikään tehtävä ei mene lähetyskäskyn edelle.
Ajattele ihmiselämän päämäärää. On kaksi tietä ja kaksi lopullista olotilaa: kadotus ja Taivas. Kenenkään ei tarvitse mennä helvettiin. Ristintyö on voimassa jokaista varten. ”Hän on kuollut kaikkien puolesta.” 2 Kor. 5:15.
”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan hän: ”Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2.
Jeesus lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.” Joh. 6:37.
– Sano siis NYT ääneen näin: Jeesus, anna syntini anteeksi ja ota minut armoosi. En enää tahdo elää synnissä, vaan ikuisesti sinun kanssasi. –
”Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka uskoo häneen, joudu häpeään.” Room. 10: 9,10.

Tämän ihmeellisen pelastustien tahdomme kertoa jokaiselle ihmiselle. Jeesuksen ristin ja veren voima vapauttaa synnistä. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. Näin Hän on meille käskyn antanut: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16.

Voit pyytää esirukousta ym. ja saadaksesi kasteen:
Ota yhteyttä

Taivassanomat 8/2024

RAAMATULLISET USKOVIEN KOKOUKSET

Pyhä Henki johdattaa uskossa olevia kaikkeen totuuteen. Joh. 16:13. Hänen johdatuksensa tavoitteena on saada koordinoitua yhteen uskossa olevien ihmisten hengellinen kasvu ja toiminta seurakunnassa. ”.. kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus. Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on.” Ef. 4:13-16. 1 Kor. 12:27. Joh. 17:23.
Kasvamiseen ja oppimiseen tarvitsemme siis hengellisiä kokoontumisia. Ja tässä on kyseessä raamatullisesta uskossa Jeesukseen olevien kokoukset.

Toimintamme päämäärä on saavuttaa valmiiksi tulleen apostolisen ajan kristinuskon taso sellaisena kuin se oli noin vuonna 100 jKr. jolloin Raamatun 66 Kirjaa olivat valmiina. Siihen uskon muotoon ei kenelläkään ole lupaa tehdä muutoksia. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:42. Tämän tähden Raamatun lopussa on piste. Ilm. 22:18,19. Tässä me pysymme. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7.

Kokousten sisältö ei ole pelkkää ohjelman esittämistä?
Saamme kokouksen alkurukoushetkessä ottaa vastaan syntien anteeksiannon. Jeesuksen veri puhdistaa lihan ja hengen saastutuksesta. Siitä on hyvä aloittaa Jeesuksen kohtaaminen. Se ei ole uskonnollista muotomenoa, vaan sydämen avaamista Jumalan siunausvirralle. Tämä on jokaisen kokoontumisen keskeinen tarkoitus.
Kokous ei ole esiintymisiä tai show-toimintaa, että kokouksen vetäjä ilmoittaisi seuraavat esiintyjät … Maailmalliset diskot yms. viihdetilaisuudet ja epäpyhät remuamiset eivät sovi yhteen pyhän toiminnan kanssa. Emme ota mallia kirkonmenoista tai vapaitten suuntien muotomenoista ja kokousjärjestyksistä, vaan olemme irti niiden esimerkeistä! Näin pääsemme sisälle Raamatun opettamiin suuntaviivoihin:
”Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen selitys. Kaikki tapahtukoon rakentumiseksi.” 1 Kor. 14:26.

Se tarkoittaa, että kaikki saavat vapaasti osallistua, mutta se ei ole pakollista. ”Pyhä Henki jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.” 1 Kor. 12:11. Hän on todellinen kokousten johtaja, joka vaikuttaa meissä kaikkea hyvää.
Jokainen kokoukseen tullut on mukana osallistumassa jo pelkällä läsnäolollaan. Hän osallistuu kokoukseen mm. yhteislauluissa, rukoushetkissä ja kuunnellen puheita ja armolahjojen toimintaa sekä istumalla penkissä antaen Pyhän Hengen vaikuttaa siunaavaa vaikutustaan ympärilleen. Kaikki saavat siis istua rauhassa paikallaan. Heitä ei tule millään tavalla hätyytellä tai painostaa tekemään jotain, vaan antaa Pyhälle Hengelle tilaa toimia ja tuoda Jumalan siunausta elämäämme. Hän nostaa esille tehtävät ja armoitukset. Näin tämä toimii. Ja esim. rukoilijat ovat osallistumisellaan eli mukana olemisellaan tuomassa kokoukseen oman suuren osuutensa. He ovat rukoilleet jo etukäteen siunausta kokoukseen.

Raamatun alkuteksti opettaa 1 Kor. 14:26. näin: ” hekastos hymon psalmon ek hei. = .. jokaisella teistä laulu on..” Novum. Se tarkoittaa yhteislaulua, johon kaikki osallistumme, ”puhuen toisillenne psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin. Laulakaa ja soittakaa sydämestänne Herralle kiittäen aina kaikesta Jumalaa ja Isää Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Ef. 5:19,20.
Kokouksemme ovat täynnä kiitosta ja ylitystä Jumalalle ja Karitsalle! Aamen.

”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle.” Kol. 3:16.

Evankelioimistilaisuudet uskosta osattomille ovat eri asia. Niitä pidämme heti, kun saamme uskosta osattomia paikalle.

Lisää samaa aihetta:
Taivassanomat numero 1/2016

Taivassanomat 7/2024

KÄRSIVIEN AVUNLÄHTEET

Raamatullisessa seurakuntayhteydessä kaikki puolustavat toisiaan eivätkä salli kenenkään mollata rakkaita veljiä ja sisaria. Kuulumme kaikki samaan Jumalan perheeseen, jossa olemme taivaallisen Puolustajamme turvassa. Joh. 16:7.Siksi mekin puolustamme toisiamme. 1 Kor. 12:26. Tämä kuuluu rakkauden käskyyn. Joh. 13:34,35. Se ilmenee hyväntahtoisuutena, jossa pysymme rukoilemalla. Juud. 20,21. Ef. 6:18. Gal. 3:28. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta.” Room. 5:5. Annammehan tämän toimia?
”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.” 5 Moos. 33:27. ”Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori. Se ei horju vaan pysyy ikuisesti.” Ps. 125:1.
Yritämme auttaa myös parjaajat ja vikoilijat Sanan tielle. Jaak. 5:19,20. Näin Jumala tahtoo rakkauden toimivan Hänen seurakunnassaan. Seurakunnassa pitää huolehtia, etteivät lauman hajottajat saa tilaa toimia ja eksyttää uskovia. Apt. 20:29,30. Joh. 10.

Ristin pelastustyö on siunauksen lähde.
Jumalan armo tuli osaksemme Jeesuksen Kristuksen sijaiskärsimyksen kautta. Me kurjat syntiset saimme armahduksen Hänen verensä kautta. Tämä edellytti nöyrtymistä. Jaak. 4:6. Taivaan siunauslähteestä pulppuava ja rakkautta täynnä oleva Elämän virta saavutti meidät. Vesihän hakeutuu aina alaviin kohtiin. Näin myös Pyhän Hengen puhdas armon ja totuuden virta etsiytyy sinne, missä ovat kärsivät ja kurjat, jotka nöyrtyen huutavat apua saadakseen vapautua synnin kahleista. ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” Jes. 12:3. ”Herra tukee kaikkia kaatuvia, kaikki alaspainetut Hän nostaa.” Ps. 145:14. Ja jos joku ei vielä tiedä olevansa kurja syntinen, voi hän alkaa rukoilla, että Jumala auttaisi häntä näkemään todellisuuden. ”Kurjista kurjimmat löytävät laitumen, ja köyhät saavat levätä turvassa.” Jes. 14:30. ”Mene kiireesti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo tänne köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat.” Luuk. 14:21. ”Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi.” Ps. 51:19.
Golgatan ristintyön lähteessä ovat kaikki tarvitsemamme
SIUNAUKSEN PESÄKKEET:
Jumala on asettanut pimeään syntimaailmaan erilaisia valkeuden pesäkkeitä, jotka varjelevat seurakuntaa ja rajoittavat sielunvihollisen toimintaa. Niitä ovat mm. SEURAKUNTA ja ESIVALTA Room. 13. 1 Piet. 2:13-17. Ilman näitä siunauslähteitä meidän olisi vaikea toimia paholaisen johtamassa maailmassa. 1 Joh. 5:19. / Apt. 2:40. Kärsivät uskovat eivät saisi mistään turvaa.
Myös LÄÄKETIEDE on Jumalan kehittämä VALKEUDEN PESÄKE.
Olemme kaikki ihmiset syntymästä kuolemaamme saakka lääketieteen piirissä. Me miljoonat uskossa olevatkin olemme saaneet terveyden lääkkeiden ym. sairaanhoidon kautta. Olemme turvanneet Jumalaan sairauksissakin, kääntyen ensin Hänen puoleensa, ja monet ovat kokeneet ihmeparantumisen. Mutta kaikille ei ole tapahtunut näin, vaan Jumala on parantanut lääkärien kautta. Sellaisissa tapauksissa me käymme sairaalassa katsomassa meille rakkaita uskovia: ”Minä oli sairaana ja te kävitte minua katsomassa.” / … ”Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Matt. 25:36, 40.
”Rakkaani, toivon, että sinä menestyt kaikessa ja pysyt terveenä, niin kuin sielusikin menestyy.” 3 Joh. 2.
Ja HUOM! Jos joku sanoo lääketiedettä paholaisen keksinnöksi, niin tosiasiassa hän silloin väittää, että sielunvihollinen on hyväntekijä ja parantaja. Onhan kiistämätön tosiasia, että kärsivät ihmiset saavat avun ja parantumisen lääketieteen kautta. Jumala on Hyvä. Paholainen on paha. ”Varas (sielunvihollinen) ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä (Jeesus) olen tullut tuoman elämän ja yltäkylläisyyden.” Joh. 10:10.
Parantumista tapahtuu myös seurakunnan kautta: ”Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi.” Jaak. 5:14,15.
”Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” JES. 53:5.

Jumalan Sanan asettamat turvarajat:
”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42.

Kaikki edellä mainitut siunauksen lähteet ovat meille välttämättömiä. Ne ovat Jumalan siunauslähteestä tulevia armon kanavia. Ja suurin siunauksen lähde on tietenkin ristin kallis sovintoveri. 1 Kor. 1:18. Näillä lähteillä pysyen olemme poissa synnin likalätäköiltä.

Aamen.
SINÄ saat syntisi anteeksi!

Linkeissä lisää samaa asiaa:
Esivallalle alamaisuus
Elämme maailmassa

Turussa 20.7.2024
Weijo Lindroos

Taivaan tuuli puhaltaa raikasta elämää:

Taivassanomat 6/2024

LAHKO VAI SEURAKUNTA?

Kristikunnan suurin eksytysmuoto on seurakunnan hajottaminen; sen pirstominen eri nimikylttien ja tunnustusten sisälle.
Mikä voisikaan olla Jeesukselle kalliimpi asia kuin Hänen morsiusseurakuntansa kaunistaminen yhteydellä? ”Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut. ” Joh. 17:22-23.
Karitsan morsianta ei ole milloinkaan saanut jakaa. Raamattu opettaa, että seurakunta on yksi: ”Yksi ruumis.” Ef.4:4. Tämän asian ymmärtäminen ja toteuttaminen on annettu uskoville ”rauhan yhdyssiteeksi.” Ef. 4:1-6.
Seurakuntalaisten välille pystytetyt raja-aidat ovat Raamatun mainitsema väkevä eksytys. Perustetut kirkot, ns. ”seurakunnat” ovat niitä raja-aitoja. Siinä eksytyksessä ovat toimimiehinä ne, jotka tahtovat perustaa yhä uusia ”seurakuntia”. Eksytystä ylläpitävät kaikki ne, jotka antavat nimensä kuulua jonkin ”seurakunnan” jäsenkortistoon. Näin he ovat jakamassa Kristuksen ruumista, elävän Jumalan seurakuntaa.
Nuo lahkojen perustajat ovat Gal. 1:8 kategoriaan kuuluvia, koska he samalla vääristävät alkuperäisen evankeliumin. – Jokaisen uudestisyntyneen tulee tunnustautua ainoastaan yhden seurakunnan, Kristuksen ruumiin jäseneksi. –
Jumalan seurakunnan eli Kristuksen ruumiin eheyttämistyössä ovat mukana ne, jotka eivät enää pidä yllä hajaannuksen periaatteella toimivaa kristikuntaa. He ovat astuneet ulos hajaannuksesta. Kokoamistyöhön osallistuvat kristityt ottavat vastaan alkuperäisen Raamatun opetuksen kaikissa kysymyksissä. He tunnustautuvat vain yhden seurakunnan jäsenyyteen ja auttavat veljensä ja sisarensa ulos kaikista lahkoista, olkoot ne nimeltään mitä tahansa.
”.. kootakseen yhteen hajallaan olevat jumalan lapset!” Joh. 11:52.
”On oleva yksi lauma ja Yksi Paimen!” Joh. 10:16 b.

Kumpi on raamatullinen suuntaus: sanoako, että tulee perustaa lisää seurakuntia eli jakaa lisää Kristuksen ruumista, vaiko sanoa, että tulee palata ykseyteen? – – –
Pyhä Henki ilmoittaa vastauksen vilpittömille sydämille, jotka ovat ottaneet vastaan rakkauden totuuteen. Mutta eksytyksen hengessä oleva paljastaa sisimmässään olevan vihan ja eksytyksen noustessaan vastustamaan tätä Jumalan totuutta, uskovien raamatullista, yhtä paikallisseurakuntaa.
Nöyrät Jumalan lapset (vaikka eivät vielä tiedäkään tätä) asettavat tämän asian rukouksessa Jumalan eteen; ”tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin”. Apt. 17:11.

Muista, rakas veli ja sisar: JOS JOKU SANOO, ETTÄ TULEE PERUSTAA UUSI SEURAKUNTA, NIIN HÄN TEKEE TYÖTÄ VÄKEVÄN EKSYTYKSEN HYVÄKSI! Varo sellaisia! ”He pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet…” Room. 16:18. Yleensä heidän motiivinaan on saada henkilökohtaista hyötyä perustamiensa lahkojen kautta. ”… ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet, ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” 1 Timot. 6:5.

Jumalan Sanan opetusta ei tule yrittää soveltaa apostolisen ajan jälkeen syntyneiden uskonsuuntien sisälle. HUOM!!! – Tässä karkea esimerkki: Luterilaisesta kirkosta ei tulisi Jumalan seurakuntaa, vaikka sinne ahdettaisiin kaikki raamatulliset opit. Alkuperäinen Jumalan seurakuntahan ei ollut luterilainen kirkko. Luterilaisuus syntyi 1500 vuotta meidän seurakuntamme jälkeen. Se on katolisen kirkon lahko.
Meidän on pidettävä apostolinen usko alkuperäisten raamien sisällä ilman epäraamatullisia ja uskovia toisistaan erottavia nimikylttejä ja jäsenkortistoja. Muussa tapauksessa oikea opetuskaan ei ole raamatullista. Oikea opetus on kokonaan Oikeaa Totuutta vasta sovellettuna raamatullisen seurakunnan käytäntöön. Sanojen ja tekojen tulee pitää yhtä raamatullisten raamien sisällä! Sana ja Henki yhdessä. = Yksi seurakunta yhdellä paikkakunnalla. Tiitus 1:5. Ilm. 1:11. ym.
Jumalan seurakunnan sisällä toimii apostolinen oppi rakkauden kautta vaikuttavassa uskossa.

”… Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” Efes. 4:29-32. Joh. 13:34-35. 17:23.

Nämä opetukset pätevät Sinunkin paikkakunnallasi!

Mutta…
Pyhä Henki vakuuttaa, että kaikilla eksyttäjilläkin on mahdollisuus saada syntinsä anteeksi tekemällä niistä parannus. On lopetettava lahkokirkkojen rakentaminen ja alettava rakentaa seurakuntaa, Kristuksen ruumista, kukin omalla paikkakunnallaan. Room. 15:20.

Jumalan seurakunta, Jeesuksen verellä ostettu pyhien joukko. Tule ulos kaikista lahkoistasi ja lokeroistasi! Nyt on aika yhteydelle.

Sinulle, joka tahdot rakentaa Raamatun mukaisesti ikuiselle kallioperustalle, rohkaisun sana:
Matt. 25:1-13.

Turun seurakunta

Video aiheesta:

Taivassanomat 5/2024

Irti huumeista

Huumeongelmaa selvittäessämme on lähdettävä liikkeelle ongelman perustiedoista. Niitä ovat:

  1. Huumeiden ensi kokeilu on ensimmäinen askel rikollisuuden tielle.
  2. Huumeiden käyttäjästähän on tarkoitus tehdä niiden myyjiä ja uusien uhrien hankkijoita.
  3. Huumausaineiden myyminen on aikamme alhaisimpiin kuuluva rikollisuuden laji (= tappaa uhrinsa kiduttavien kärsimysten ja ihmisarvon menetyksen kautta). Huumediileri on kuoleman kauppias.

Ensimmäinen huumekokeilu johtaa toiseen ja kolmanteen vaiheeseen, jne. Tätä ”menestystarinaa” voidaan jarruttaa tiedottamalla julkisesti, että jokainen huumeiden käyttäjä ja hyväksyjä on rikollinen. Tiedämme, että huumeiden käyttäjät ovat huumerikollisuuden aiheuttajia ja ylläpitäjiä. Samalla käyttäjät ovat säälittäviä rikoksen uhreja. Tämä on ikävä paradoksi, joka tuhoaa yksilöihmisiä ja samalla koko yhteiskuntarakenteita. Eikä tätä tosiasiaa muuta se, että he ovat kärsiviä ja apuamme tarvitsevia lähimmäisiämme.

Alkoholikin on huumausaine samoin kuin hasis ja heroiini, sekä psyykelääkkeet (huumeina käytettynä). Myös tupakointi, on elämää tuhoavaa itsemurhakäyttäytymistä.

Etsiä ”hyvää oloa”, huumautua, menettää todellisuuden taju psyykentilaa huumaavilla aineilla on itsensä ja luomistyön halveksimista. Oikea, luontainen hyvä olo Jumalan tahdon mukaisesti on etsimisen arvoinen tila. Terveet elämän tavat, harrasteet, liikunta, hyvät ystävät jne. ovat oikeita hyvän olon lähteitä.

Raamattu sanoo: ”Huono seura hyvät tavat turmelee.”1 Kor.15:33. Tämä voidaan kääntää myös toisin päin: Hyvä seura huonot tavat turmelee. ”Seura tekee kaltaisekseen”. Siksi on hyvä jo nuorena etsiytyä oikeaan seuraan. Mutta parasta elämän sisältöä on olla sovinnossa Jumalan kanssa ja viipyä päivittäin rukouksessa. Hän tahtoo armahtaa ja auttaa vapauteen. Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9. ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6.

Huumeiden mukanaan tuoma rikollisuus synkistää pahoin yhteiskuntaamme. Yleinen turvattomuus lisääntyy. Varkaudet, pahoinpitelyt yms. rikokset tuottavat monenlaista hätää ja kärsimystä koko yhteiskunnalle. Meidän on hyvä ymmärtää huumemaailman kauheudet alkutuottajista kärsiviin ja kuoleviin narkomaaneihin ja alkoholisteihin asti. Huumemaailma on kauhujen maailma.

Huumeongelmaan on etsitty apua. Asiaa on kauhisteltu. Valvotut yöt. Itkut. Rukoukset. Mikään ei ole pysäyttänyt huumeiden vyöryä. Tarvitaan vakavampaa otetta asiaan. Nyt pitää alkaa vedota nuorten oikeudentajuun. Nuoret ovat järkeviä. Heihin tehoavat tosiasiat. Tämän vuoksi oikean tiedon jakaminen kouluissa, vankiloissa ym. laitoksissa, ja ennen muuta kodeissa, on ratkaisevan tärkeää. On törkeä virhe edes keskustella ”käyttöhuoneista” huumeiden käyttäjille. Sehän viestittää heille, että yhteiskunta tahtoo helpottaa käyttäjien toimintaa. Huumeiden vapautumista haluavat poliitikot pitää erottaa tehtävistään.

RATKAISU

Uskoon tulo on havaittu hyviä tuloksia tuottavaksi ratkaisuksi huumeongelmassa. Uskoon tullut ei enää tarvitse huumaavia ja orjuuttavia aineita. Mutta ei huumeista yms. vapautuminen ole ainoa motiivi löytää Jeesus! 1 Kor. 15:19. Tärkein tarkoitus on olla sovinnossa Jeesuksen ja ristintyön kanssa, että pääsemme perille Taivaan Kotiin. Joh. 14:1.

Ylösnoussut Vapahtaja, Jeesus Kristus tuntee huume-elämään sisältyvän hädän. Hän odottaa voidakseen auttaa. ”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Room. 10:13. Tämä Raamatun lupaus tarkoittaa, että jokainen, joka kokosydämisesti, tarkoituksella rukoilee avuksi ylösnoussutta Herraa Jeesusta pelastajakseen ja syntiensä sovittajaksi, saa kokea uskoon tulemisen ja parantumisen. Vaikeimmatkin huume- ym. syntiorjuuden kahleet katkeavat Jeesuksen veren kautta. Synnin valta on voitettu Golgatalla.

Syntitilan ja syntitekojen anteeksi saaminen pitää sisällään uudestisyntymisen Pyhän Hengen kautta. Silloin alkaa uusi Elämä virrata sisimmässä. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Uskoon tullut ihminen on siis ilman menneisyyttä. Jumalan tahdon vastainen elämä kaikkine synnin tekoineen on poistettu Taivaan kirjoista. Näin Jumala lupaa: ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. Syntitaakkojen ikävät muistot saa nyt poistaa myös omista muistitiedostoista. Kaikki on nyt uutta. Ja vanha synti-ihminen on haudattu kasteen hautaan. Room. 6:4. Uskovista on tullut rakkaita veljiä ja sisaria. Raamatun Sana, uskovien yhteys ja yhteinen toiminta on tullut uudeksi elämän sisällöksi. Apt. 2:41,42.

Aito uskoon tuleminen vaikuttaa usein myös entiseen kaveripiiriin, jotka tahtovat saada vapauden syntikahleistaan. Silloin ihmisen normaali elämän mielihyvä riittää. ”Älkää juopuko viinistä … vaan täyttykää Hengellä.” Efes. 5:18. Tämä on sovellettavissa kaikkiin huumeisiin.

Jeesuksen sijaisuhri Golgatan ristillä teki mahdolliseksi uskoon tulomme. Synti on Jeesuksessa saanut rangaistuksensa. ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi…” Jesaja 53:5. Jokainen saa ottaa vastaan tämän armon. Sinäkin saat pelastua. Jumala rakastaa Sinua.

Ratkaisu huumeongelmaan on löytynyt:

Hän on Jeesus.

Ota yhteyttä ja sovi keskusteluaika.

Weijo Lindroos
Turku

Kristityt ilman rajoja

Tässä toiminnassa emme ole
– luterilaisia
– helluntailaisia
– baptisteja
– vapaakirkollisia
– adventisteja
– tms. laisia, ym. jne.
Olemme vain kristittyjä, Jeesuksen verellä lunastettuja Jumalan lapsia. Siksi emme mainosta ja suosittele nimikylttiuskonsuuntia.
Rakennamme Golgatan ristillä perustettua seurakuntaa, joka oli valmis apostolisen ajan lopussa noin v. 100 jKr. Jatkamme samaa toimintaa ensimmäisten kristittyjen kanssa. ”Seuratkaa heidän uskoaan!” Hebr. 13:7.
Emme ole yhteiskristillisiä ekumeenikkoja, tms. jotka rakentavat yhteyttä ”yli seurakuntarajojen”. Me rakennamme seurakuntaa ILMAN seurakuntarajoja.
Edustamme vain Jeesusta! Hän on ainoa syntiemme sovittaja. Liittymällä Häneen olet liittynyt Hänen omiensa joukkoon eli seurakuntaan. Joh. 10:9,16. Hän johdattaa meidät Taivaaseen.

Tervetuloa tilaisuuksiin!

Christians without borders


In this activity we are not – Lutheran – Pentecostal – Baptist – Adventist – etc.
We are just Christians, children of God bought with the blood of Jesus. Therefore, we do not advertise or recommend denominations.
We are building a congregation founded on the cross of Calvary, which was completed at the end of the apostolic era around 100 AD. We continue the same work that the first Christians started. We do not belong to churches, etc.
We are building a congregation WITHOUT congregational boundaries.

Welcome to the events!


Kristuksen ruumiin temppeliin liittyminen

1 Kor. 12:13. opillinen selitys.

Evankeliumi on hyvä sanoma Jeesuksesta, kirkkauden Herrasta, joka sovitti syntimme sijaisuhrillaan ristillä. Armo on nyt jokaisen vastaan otettavissa. Ottaessasi vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, pääsee Pyhä Henki tuomaan sydämeesi ikuisen Elämän. Efes. 2:1-3. Se on Jumalan Elämä!

Raamatun ymmärtämisen alkulähtökohtana on uskoontulon sisällön käsittäminen. Siinä tapahtuu ihmissielun pelastuminen eli siirtyminen pimeydestä valkeuteen. Kol. 1:13,14. Apt. 2:47. 26:17,18. Ja uskoon tulossa tapahtuu aina myös Pyhän Hengen saaminen, joka on uskoontulon ensimmäinen pääasia, koska vain Pyhä Henki tuo Elämän ja johdattaa kaikkeen totuuteen. Joh. 16:13. 2 Piet. 1:20,21. Ilman Pyhää Henkeä ei kukaan ole uskossa: ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. Tämän asian avautuessa selittyy samalla monta muutakin tämän aihepiirin vaikeaa asiaa. Esim. Efes. 1:13,14: ”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena Hänen omaisuutensa lunastamiseksi, Hänen kirkkautensa ylistykseksi.” Efesolaiset saivat siis Pyhän Hengen kuullessaan pelastuksen evankeliumin ja uskoessaan sen sekä ottaessaan vastaan Jeesuksen. 2 Kor. 6:1,2. Uskoon tulemisen jälkeen nämä Pyhän Hengen saaneet efesolaiset ottivat upotuskasteen vedessä, joka oli kuuliaisuuden osoitus Jumalan säätämykselle. Mark. 16:16. Joh. 3:36. Kasteen jälkeen he saivat sitten myös Pyhän Hengen kasteen: ”Sen kuultuaan he ottivat kasteen (vedessä) Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.” Apt. 19:5,6. Siis Pyhän Hengen sydämiinsä saaneiden päälle tuli Pyhä Henki, josta merkkinä he puhuivat kielillä ja profetoivat. Näin he saivat Pyhän Hengen kasteen. Samoin tapahtui Samariassa, ja Korneliuksen kodissa. Apt. 10:43-48. Ensin ihmiset tulivat uskoon eli saivat Pyhän Hengen sydämeensä, uudestisyntyivät; sen jälkeen heidät kastettiin vedessä, jonka jälkeen he saivat pyhän Hengen kasteen. Apt. 1:5,8. / 8:14-17. Pyhän Hengen saaminen sydämeen ja Pyhän Hengen kaste ovat siis kaksi eri asiaa. Mutta joskus henkikaste saatiin myös ennen vesikastetta, mm. Apt. 10:43-48. Tapahtumien järjestys ei siis aina ole vakio.
Pelastuskokemuksen laajassa prosessissa Jumala on antanut meille myös ”voitelun”: ”Hän, joka vahvistaa meitä yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja on voidellut meidät, on Jumala. Hän on myös painanut meihin sinettinsä ja antanut sydämiimme vakuudeksi Hengen.” 2 Kor. 1:21,22.
”Mutta mitä teihin tulee, se voitelu, jonka saitte Häneltä, pysyy teissä, ettekä te ole kenenkään opetuksen tarpeessa. Hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, ja se opetus on totta eikä valhetta. Niin kuin se on teitä opettanut, niin pysykää Hänessä. ” 1 Joh. 2:27. Voitelun (kreik. chrisma) käsitän olevan armolahjojen (kreik. kharisma) aktiivista ja sujuvaa toimintaa, joka pitää sisällään Raamatun opettamista yms. Hänen voitelussaan pysyen emme ole enää eksyttäjien opetusten saavutettavissa. Näin pyhityselämä toimii. ”Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23.

Kiitos Jumalalle! Näin aukenee taivaallinen virta, joka tuo sydämeen Jumalan Elämän. Näin tapahtuu uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä, uskoon tuleminen eli Pyhän Hengen saaminen: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Joh. 3:3. / ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan Hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon.” 1 Piet. 1:3. ”Meillä on siis, veljet, rohkea luottamus siihen, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään..” (Hebr. 10:19) joka on yhteys Jumalan kanssa.

Edellä mainittujen Raamatun opetusten yhteyteen kuuluu tämä 1 Kor. 12:13: ”Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu (kreik. ebaptisthemen = Hengen johdattamana vedessä) yhdeksi ruumiiksi, ja (lisäksi) kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” RK.
”Ja sillä yhdessä Hengessä (olevat) meidät kaikki yhteen ruumiiseen kastettiin (vedessä / ebaptisthemen) … ja (sen lisäksi) kaikki yhdestä Hengestä juotettiin.” 1 Kor.12:14. Novum. Ei ole vaikea ymmärtää, että meidät kaikki yhdessä Hengessä olevat kastettiin vedessä Pyhän Hengen johdattamana. Näin nämä ko. Korintin uskoon tulleetkin kastettiin vedessä. ”Myös monet korinttilaiset, jotka olivat kuulemassa, (1.) tulivat uskoon, ja (2.) heidät kastettiin.” Apt. 18:8. Room. :3,4.

Kreikan ebaptisthemen (1 Kor. 12:13) tarkoittaa siis ko. asiayhteydessä vesikastetta, johon Pyhä Henki johdattaa uskoon tulleet. Mutta vesikaste ei yksistään liitä ihmistä Kristuksen ruumiiseen, seurakuntaan. Kasteellahan ei ole merkitystä ilman sitä edeltävää uskoon tuloa. Uskoon tulleista ja sen jälkeen kastetuista korinttilaisista sanotaan, että ”te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä”. 1 Kor. 12:27. Apt. 2:41. Kasteessa katkaistaan synnissä eläneen Aadamin suvun jäsenyys: ”Hänessä teidät on myös ympärileikattu, ei käsin tehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella. Teidät on haudattu Hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös Hänen kanssaan herätetty uskon kautta. Tämän uskon vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista”. Kol. 2:11,12. Room. 6:4-6 Uskoon tuleminen eli Pyhän Hengen saaminen ja vesikaste yhdessä on vanhan liiton ympärileikkauksen hengellinen täyttymys, ”sydämen ympärileikkaus hengessä..”. Room. 2:28,29.
”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:27,28. ym.

Raamatullinen kaste (Apt. 2:38,41) on upotuskaste vedessä (kreik. baptizein) Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.
”Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Apt. 10:47,48.

Raamatussa ei ole opetusta, että lähetyskäskyn antamisen jälkeen joku uskoon tullut olisi jäänyt kastamatta.

Siunaten,
W.L. 3.5.2024.

Bible teaching about the congregation

The restoration of the congregation to God’s original plan

God still speaks to people through the Word of the Bible, opening our understanding to comprehend His will. Luke 24:45. “He wakeneth morning by morning, he wakeneth mine ear to hear as the learned.” Isa. 50:4.
One subject that has been opened to those who pray is the biblical truth concerning the congregation. This subject now contains the message of Heb. 12:26,27: “Whose voice then shook the earth: but now he hath promised, saying, Yet once more I shake not the earth only, but also heaven.
And this word, Yet once more, signifieth the removing of those things that are shaken, as of things that are made, that those things which cannot be shaken may remain.”
The subject of this writing shakes religious structures.
The congregation according to the original model is the worst threat to the devil. Therefore he resists with the fury of his wrath the restoration of the congregation to God’s original plan. 1 John 2:24,25. But God will give us the mind of Caleb: “Let us go up at once, and possess it; for we are well able to overcome it.” Num. 13:30.

Read the entire text. Only in this way can you understand the teaching of the writing. I often repeat the same things so that the teaching will surely get through. The matter in question is God’s vision concerning His congregation. Therefore this work of restoration of the congregation must not drift into happening under any organization. Nor is the putting into practice of this vision of God to remain the work of “great” people.

ON THE WAY TO THE BLESSINGS OF THE EARLY DAYS

God desires to restore His congregation to the glorious fellowship of life with the Lord of the congregation, Jesus. The Holy Spirit leads Christians living in that Life into mutual fellowship and activity, in which Jesus is present, saving, healing and filling with the Holy Spirit. Acts 2. He sends those who have come to faith to proclaim the gospel, to help those who suffer and to heal the sick. etc. Mark 16:15-20. Acts 1:8. After the gracious work of the cross, the main emphasis should therefore be on knowing the power of the Holy Spirit. “And be not drunk with wine, wherein is excess; but be filled with the Spirit.” Eph. 5:18. Acts 2.
The most important thing in human life is to have one’s sins forgiven and thus become a child of the God of the new covenant. “For this is my covenant unto them, when I shall take away their sins.” Rom. 11:27. This most important matter must not be hidden in the shadow of other important biblical teachings.
Thanks be to the Lord! “Unto him that loved us, and washed us from our sins in his own blood, And hath made us kings and priests unto God and his Father; to him be glory and dominion for ever and ever. Amen.” Rev. 1:5,6. Thank You, Jesus! “For thou wast slain, and hast redeemed us to God by thy blood out of every kindred, and tongue, and people, and nation; And hast made us unto our God kings and priests: and we shall reign on the earth” Rev. 5:9,10. The congregation is therefore a people purchased with the blood of Jesus, ONE congregation, His kingdom, whose purposes are exclusively spiritual.

Everyone who reads the Bible is able to understand what the true congregation is. The answer given by the Bible is very simple: PEOPLE who have come to faith are God’s congregation. Religions, denominations, church denominations, associations, etc. are not congregations. The born-again people in each locality form the local congregation of their place of residence. This must be the confession of everyone who has come to faith. From there begins the understanding of the matter as well as practical activity.
The Bible therefore mentions congregations in the plural only on the basis that believers are in many localities. = One city, one congregation. Titus 1:5. Two cities, two congregations. Seven cities, seven congregations. Rev. 1:11. etc. etc. But in the Bible the whole congregation is nevertheless mentioned in the singular, as one body of Christ (1 Cor. 12:27), because Jesus is the only founder of the congregation! He founded the first and last congregation on the cross of Calvary. John 10:16.

The teaching CONCERNING THE NATURE OF THE CONGREGATION is a subject that has been badly distorted throughout mankind. The majority of people have swallowed the deceptive teaching that the congregation would be some church or institution founded by men. Along with that teaching, people have drifted outside the original Christianity in doctrine. And although the matter of the congregation is not a matter of salvation, its division is a serious fall. “Woe be unto the pastors that destroy and scatter the sheep of my pasture! saith the Lord.” Jer. 23:1. Acts 20:29,30. By establishing new denominations, those “pastors” have broken the biblical fellowship (unity) and mutual love of believers. Therefore, thus saith the LORD: “Return, ye backsliding children, and I will heal your backslidings. Behold, we come unto thee; for thou art the Lord our God.” Jer. 3:22. In this way God calls His own back to everything good and right, including the original practices of congregational activity.
John 17:21-23. The teaching mentioned concerning us will be fulfilled: “That they may be one.” We shall therefore be “perfectly one.” It is not yet visible, but it must happen in this age. Otherwise the prayer of Jesus would have been empty words. – But awakening to reality and fellowship will CERTAINLY take place! Jesus says so. Matt. 25:6-12. It will happen by returning to the path of biblical teachings mentioned in this writing. “Sanctify them through thy truth: thy word is truth.” John 17:17. The congregation’s return to the faith and truth of the apostolic age will take place before Jesus’ return: “Whom the heaven must receive until the times of restitution of all things, which God hath spoken by the mouth of all his holy prophets since the world began.” Acts 3:21. Heb. 13:7-14.
– Genuine repentance also includes the cleansing of the congregation from so-called “great men” who exalt themselves above others (including ordained clergy with their bishops, etc.). There is only one Great Person in the congregation. He is Jesus, the Chief Shepherd of the congregation. The time of the great prophets ended with John the Baptist. Matt. 11:7-14.

WHO BELONGS TO THE CONGREGATION

Only those who are genuinely born again and who, after coming to faith, have been baptized with baptism by immersion in water in the name of Jesus belong to the congregation. Acts 2:41. Genuine coming to faith means that you begin to live together with Jesus. From there the truth concerning the congregation begins to open. God desires to lead us, in experiencing this, onto the way of the blessings of the early days. Thus we understand that everyone who has come to faith belongs to one and the same flock of God, that is, the congregation. Nothing else is possible, because belonging to Jesus is the same as belonging to His congregation! Having one’s name in a membership register does not determine belonging to the congregation. Nor are membership registers needed in that sense. Luke 10:20.
Joining oneself to Jesus is joining the congregation. The Bible knows no other way of joining. It contains no concept that someone could genuinely be in faith but supposedly not belong to the congregation. Acts 2:38,41,42. You belong to His congregation if you live together with Jesus, that is, if you are in Christ and no longer in Adam. Being in fellowship with believers is another matter. And God desires His own to gather and work together in their localities. Heb. 10:25. / Acts 2:41,42.
Biblical fellowship is God’s will!
In every locality there is only one body of born-again people (John 3:3. 1 Peter 1:23, 2:9,10 / Titus 1:5), which has been redeemed “But with the precious blood of Christ, as of a lamb without blemish and without spot” 1 Pet. 1:19. We may begin to build this congregation founded at the cross, locality by locality, continuing from where the apostles left off! Everyone may begin to carry out in biblical fellowship the tasks received from God. All forms of work received from God can and should be done in this fellowship mentioned here.

It is therefore good to press this fundamental truth into our hearts, that THE PEOPLE REDEEMED WITH THE BLOOD OF JESUS ARE THE ONLY CONGREGATION OF GOD. “But ye are a chosen generation, a royal priesthood, an holy nation, a peculiar people; that ye should shew forth the praises of him who hath called you out of darkness into his marvellous light;
Which in time past were not a people, but are now the people of God: which had not obtained mercy, but now have obtained mercy.”
1 Pet. 2:9,10. This was therefore written concerning all who “are born again..”. 1 Pet. 1:23. WE therefore belong to this ONE people of God, to the same congregation as all the saved of all ages; including Peter, James, John and Paul and the other Christians of the early days. Acts 20:28. 26:18. “One body!” Eph. 4:1-16. 1 Cor. 12:27.
No one has been given permission to divide this one company of saints by establishing new denominations or other sects with membership registers, “signboard congregations.” Matt. 24:35. Heb. 13:8. Rev. 22:18,19. Therefore we do not accept denominations nor participate in their activities. However, individual believers in them also belong with us to the same congregation of God and are with us in the same work of gathering people to God. In this we are all working together. But we must not accept the false doctrine that institutions founded by men are congregations, and that on this basis we supposedly belong to different congregations! So-called “interdenominational Christianity” is in reality acceptance of division, the ecumenical mixed religion of Babylon. The Bible knows no such thing.

HOW CAN YOU JOIN THE TRUE CONGREGATION?

Joining Jesus is the same as joining His congregation, the body of Christ. 1 Cor. 12:27. “For ye are all the children of God by faith in Christ Jesus.
For as many of you as have been baptized into Christ have put on Christ.”
Gal. 3:26,27. “Then they that gladly received his word were baptized: and the same day there were added unto them about three thousand souls. And they continued stedfastly in the apostles’ doctrine and fellowship, and in breaking of bread, and in prayers.” Acts 2:41,42.
One cannot therefore join this congregation as one joins worldly associations and religions: “Put your name in the membership register and you belong to the congregation. Remove your name from the membership register and you no longer belong to the congregation.” This is not what the Bible teaches. A person cannot join another person to God’s congregation. Nor can a person remove another person from the congregation. Removal from fellowship (because of sin) is a different matter. The Bible teaches concerning that: “Therefore put away from among yourselves that wicked person.” 1 Cor. 5:13. But removing someone from the congregation and joining someone to it are solely the work of God.
Now that we understand the nature of the congregation, we understand this as well. Writing a name in a membership register or erasing it does not determine belonging to the congregation! “Rejoice, because your names are written in heaven.” Luke 10:20. The Bible teaches no other “membership register.”
For people joined to Jesus, who have been baptized by immersion in water in His name, the next step is coming into fellowship. According to biblical teaching, only those who already belong to the congregation—that is, those who have genuinely come to faith and have been biblically baptized, believers joined to Jesus—can be blessed into fellowship with the local congregation! There are NO so-called “congregationless Christians.” Such false concepts must be removed.

NO NEW CONGREGATION!!!

There is no example or teaching in the Bible that during the apostolic age new signboard congregations were established, for which they invented new names, so that it could have been said, for example, that “there are many congregations in Corinth.” It is a mistake to believe that Paul supposedly went from locality to locality establishing new congregations. Paul did not establish new congregations in that sense; rather, the congregation founded at the cross SPREAD to new localities. Notice the word “spread.” It opens up the matter! / The one eternally undivided congregation of God spread into new areas in this way: Christians proclaimed the message of salvation through the substitutionary sacrifice on the cross and the risen Jesus; people came to faith, repented of their sins and had themselves baptized; and thus they became the congregation of their own locality. Acts 2:38,41. They began to gather together as an independent local congregation of their own locality. And each confessed that we are the congregation of God founded on the cross of Calvary in our own locality. John 2:19-22. It is good to emphasize this again and again by repeating it. The first congregation, founded at the Cross, remains the ONLY so-called ”early congregation”—of which all other local congregations are ”branch offices,” provided they operate according to the Bible. This is what we must all confess ourselves to be. And this is what we are now putting into practice.
Thus the biblical fellowship of believers has been resolved! John 17:23.
At the beginning of our congregation, believers who had come to faith and were under the guidance of the Holy Spirit were chosen from among them for various tasks, including Titus 1:5. Rom. 12:4-8. Eph. 4:11-16. “Nevertheless the foundation of God standeth sure, having this seal, The Lord knoweth them that are his. And, let every one that nameth the name of Christ depart from iniquity.” 2 Tim. 2:19. 1 Cor. 3:11. They did not accept two or more congregations in the same locality. 1 Cor. 1:10-13 and 3:4,5. But there were many meeting places, as needed. In accordance with the same principle, this must still be done: in Helsinki there is the congregation of Helsinki. In Turku the congregation of Turku. In Tampere the congregation of Tampere. ETC. Rev. 1:11-20. And all these together are one worldwide congregation of God, which should not operate under different signboards (in division).
Every city needs many small groups in which those who have come to faith and have been baptized receive teaching whose direction is: “And they continued stedfastly in the apostles’ doctrine and fellowship, and in breaking of bread, and in prayers.” Acts 2:42. We must continue to remain in this same teaching of the first apostles. Their teaching is in the New Testament. There the biblical view of the congregation operates. 1 John 1:1-3.

– This teaching is therefore not about a new congregation, but on the contrary: leaving the new ones and returning to the oldest. –

Paul’s Commission to Preach the Gospel

“But rise, and stand upon thy feet: for I have appeared unto thee for this purpose, to make thee a minister and a witness both of these things which thou hast seen, and of those things in the which I will appear unto thee;
Delivering thee from the people, and from the Gentiles, unto whom now I send thee,
To open their eyes, and to turn them from darkness to light, and from the power of Satan unto God, that they may receive forgiveness of sins, and inheritance among them which are sanctified by faith that is in me.”
Acts 26:16-18. It was the Great Commission that Jesus gave to Paul and at the same time to all of us. Matt. 28:19,20, Mark 16:15-20. It means that a person who has come to faith and has been biblically baptized has moved from the power of Satan into the congregation of God and from Adam into Christ, and has thus come into the congregation. . Rev. 1:5,6. Rev. 5:9,10. John 3:3. Acts 2:38,41. Gal. 3:26-28. Rom. 8:9. The Great Commission is the principal task of the congregation.

BAPTISM

During the time of the early congregation, everyone who came to faith and received forgiveness of sins was baptized by immersion in water in the name of the Lord Jesus Christ. “Then Peter said unto them, Repent, and be baptized every one of you in the name of Jesus Christ for the remission of sins, and ye shall receive the gift of the Holy Ghost.” Acts 2:38,41. “And he commanded them to be baptized in the name of the Lord.” Acts 10:48. 22:16. Col. 3:17. During the early days of our congregation, not one person who came to faith remained unbaptized. The same must continue to be the case.
Baptism is a matter blessed by God. “Therefore we are buried with him by baptism into death: that like as Christ was raised up from the dead by the glory of the Father, even so we also should walk in newness of life. For if we have been planted together in the likeness of his death, we shall be also in the likeness of his resurrection” Rom. 6:4,5,11. The old life of sin was buried in the grave of baptism, and we began to live in the resurrection life of Jesus.

LOCAL CONGREGATION!!!

The congregation was therefore organized (not founded) to function upon the foundation of the apostles’ teachings. Acts 2:41,42. Eph. 2:19-22. Eph. 4:11-16. “For this cause left I thee in Crete, that thou shouldest set in order the things that are wanting, and ordain elders in every city, as I had appointed thee.” Titus 1:5. Do you notice? – First there was the congregation!!! Then the organization into a local congregation was carried out. And the boundaries of the locality were therefore the boundaries of the congregation. Rev. 1:11-20, among other passages, teaches that in Asia at that time there were seven cities, in each of which there was ONE congregation. And an organized local congregation does not break the ONE congregation into many, even though it has many meeting places and even though it is spoken of in the plural: For example, “the congregations of Galatia” is mentioned in the plural because there were many cities in the province of Galatia. Gal. 2:2. Acts 16:6. 18:23. 1 Cor. 16:1.
And the teachings of the Bible have been set as the spiritual boundaries of the congregation. “Then they that gladly received his word were baptized: and the same day there were added unto them about three thousand souls.” Acts 2:41 KJV.

Let this be repeated as many times as necessary for it to be understood: All genuine Christians of the same locality who have been baptized belong to the congregation of their own locality on the basis that they belong to Jesus. From this confession practical fellowship and gathering as a biblical congregation can then begin. No kind of fence should be built between believers, even though there are many meeting places. Biblical fellowship IS God’s will? 1 Cor. 1:10.

The Bible does not teach “interdenominational Christianity,” which means building fellowship among believers “across congregational boundaries.” The Bible teaches building fellowship without congregational boundaries. This is what we do!!!
!!!
In Jerusalem there was ONE congregation, which had tens of thousands of members. Acts 21:20. RK. / 2:41. 4:4,32. 5:13-16. Nevertheless, the one congregation of Jerusalem had only ONE eldership. Acts 15:4. 21:18. But this one congregation already had numerous meeting places, in all of which ONE COMMON teaching of the apostles was received. “And they continued stedfastly in the apostles’ doctrine and fellowship, and in breaking of bread, and in prayers.” Acts 2:42. / 1:13-15. 12:12. 1 Cor. 1:10. etc… The same principles must therefore remain to the end: One congregation, one city. Two congregations, two cities. Seven congregations, seven cities. Rev. 1:11-20. etc. Titus 1:5. etc. And one local congregation can therefore have many meeting places, as needed. And meeting places are not congregations.
The early congregation gathered extensively in private homes. It was a good system. But they did not regard the homes as congregations, but as meeting places. Therefore it is not biblically founded to establish, for example, a “house-congregation movement” or a “house church.” May God preserve His own from such things as from all other movements of division founded by men. 1 Cor. 1:10-13 and 3:3-11.
Advice for various matters is still sought from the early congregation of Jerusalem. Acts 15: “Whose faith follow.” Heb. 13:7. 1 John 2:24. Their counsel is in the Bible.

FOUNDATION

Paul preached the gospel, thus laying a foundation in people’s lives. “I have laid the foundation, and another buildeth thereon. But let every man take heed how he buildeth thereupon.
For other foundation can no man lay than that is laid, which is Jesus Christ.” 1 Cor. 3:10,11. Thus, from the people who came to faith, “the congregation of God” was born in the city of Corinth, among other places. This happened when “many of the Corinthians hearing believed, and were baptized.” Acts 18:8. / 1 Cor. 1:2. Acts 2:41. 1 Thess. 2:14. Thus they came onto the Jesus-foundation!
The company of saved people is the temple of the new covenant built of living stones, the body of Christ (1 Cor. 12:27), the corrupting of which has always been a sin of the gravest kind: “Know ye not that ye are the temple of God, and that the Spirit of God dwelleth in you?
If any man defile the temple of God, him shall God destroy; for the temple of God is holy, which temple ye are.” 1 Cor. 3:16,17. Eph. 2:19-22. Heb. 3:6. We therefore are the “lively stones” mentioned. 1 Pet. 2:5.

JESUS IS THE ONLY FOUNDER OF THE CONGREGATION

He founded His own congregation through His work of salvation in three days:
“Jesus answered and said unto them, Destroy this temple, and in three days I will raise it up.
Then said the Jews, Forty and six years was this temple in building, and wilt thou rear it up in three days?
But he spake of the temple of his body.
When therefore he was risen from the dead, his disciples remembered that he had said this unto them; and they believed the scripture, and the word which Jesus had said.” John 2:19-22.

T H E C O M P L E T E C O N G R E G A T I O N

The congregation was complete at the end of the apostolic age, around AD 100. At that time all the completed Scriptures of the Bible, 66 Books, had been gathered and were in use by the congregation. Also the teachings concerning the practices, doctrines, ministries (so-called offices of the congregation), etc. of the congregation were complete. But above all, everyone understood the nature of the congregation as ONE body of Christ. 1 Cor. 12:27. “One body.” Eph. 4:4.
No one has received a task from God to establish new congregations.
Concerning this “one congregation” form it is written: “Not forsaking the assembling of ourselves together..” Heb. 10:25. The teaching means that we are to identify ourselves with one local congregational fellowship, from which we operate under the guidance of the Holy Spirit, supported by the prayers of our own congregation. This is a teaching given by God to prevent division, for our good. It must now be put into practice again. And one local congregation may gather in as many places as the need determined by the number of members requires; provided that no meeting place separates itself from the other believers of the same locality to become a separate sect. Peter himself also went around with his wife teaching among all. Acts 9:32. 1 Cor. 9:5.
The complete congregation of the early days has been given as such as an example to Christians of all times throughout the world. 1 Cor. 1:10-13. 3:1-11. Heb. 13:7,8,9,13. etc.

EVERYONE IS INVITED TO JOIN

In addition to individual believers, denominations founded by men can also join the congregational system presented in this writing. HOW? – They must stop acting independently and stop teaching what separates believers from one another, and renounce the principles of division. Among other things, different signboards and membership registers must be removed, and then they must confess themselves to be functioning in fellowship with the ONE congregation of God. “They went out from us.” 1 John 2:19. – Should not those who have gone out return? –

We therefore no longer consent to using unscriptural names for the congregation, because the congregation belongs to God. Notice the ownership:
– “Unto the congregation of God which is at Corinth.” 1 Cor. 1:2; 2 Cor. 1:1.
– “Give none offence … neither to the congregation of God.” 1 Cor. 10:32; 11:16; 15:9.
– “ .. neither the congregations of God.” 1 Cor. 11:16.
– “ .. or despise ye the congregation of God?” 1 Cor. 11:22.
– “… how that beyond measure I persecuted the congregation of God.” Gal. 1:13.
– “For ye, brethren, became followers of the congregations of God which in Judaea are in Christ Jesus.” 1 Thess. 2:14.
– “that thou mayest know how thou oughtest to behave thyself in the house of God, which is the congregation of the living God.” 1 Tim. 3:15.
Naming according to the locality is also biblical. For example, 1 Thess. 1:1. But man-made signboards over meeting places are elements of division, which every believer must remove from his own life, so that he no longer operates under such things. And amen.
WE are not Lutherans, Pentecostals, Baptists, Adventists, Free Church people and interdenominational Christians, and such people and -ists. We are not Catholics nor Protestants… We are only children of God purchased with the blood of Jesus.
We have separated ourselves from sectarianism.

Now, in every locality in Finland as well, the congregational activity according to the model of the apostolic age mentioned here must be begun. Meeting places must be obtained which are common meeting facilities for all believers of the same locality. And when biblical congregational activity has then been started, a new “congregation” can no longer be started in that locality. That would then be starting division again. 1 Cor. 1:10-13. 34-17. We will certainly need new meeting places!
Our common task is to gather people into that form of faith and doctrine in which the first Christians were, into the teachings of the Bible. Acts 2:41,42. “Gather my saints together unto me; those that have made a covenant with me by sacrifice.” Psalm 50:5. This is the message of the last days. Joel 2:16.
Take part in this by looking at the suffering and dying Jesus and understand that “Having therefore, brethren, boldness to enter into the holiest by the blood of Jesus” Heb. 10:19.

This is God’s vision of His own congregation.

Blessings,
Weijo Lindroos