Kategoria: Kirjoituksia

Opetus Pyhän Hengen toiminnasta kuuluu kristinuskon perusopetuksiin. Sananopettajien tulee ymmärtää, että Pyhän Hengen vaikutuksessa on kaksi erilaista osiota:
1. Uskoon tulossa Pyhä Henki tulee asumaan ihmisen sydämeen. Joh. 20:22. Room. 8:9. Tästä on merkkinä Jumalan rakkaus. 5 Moos. 30:6/Kol. 2:11. Room. 5:5.
2. Pyhän Hengen kasteessa Hän tulee päällemme voiman kasteena. Apt. 1:5,8. Tästä on merkkinä armolahjojen toiminta, mm. kielilläpuhuminen. Apt. 2. 10:44. 19:1-6. ym.
Pyhän Hengen saaminen ja Pyhän Hengen kaste ovat siis kaksi eri tapahtumaa!

Samarialaiset
Tämä esimerkkitapaus on luettavissa Apt. 8:5-17.
Jos opettaisimme, että samarialaiset saivat Pyhän Hengen sydämiinsä vasta Apt. 8:14 kohdassa, tarkoittaisi se, että samarialaiset kastettiin pelastumattomina, ennen uskoon tulemista. Eihän kukaan ole raamatullisessa uskossa ellei ole saanut Pyhää Henkeä. Room. 3:23-25. 5:1-5. Mutta samarialaiset ottivat vastaan Jumalan sanan ja pelastuksen ennen vesi- ja henkikastetta. Apt. 8:12-17. Jeesuksen veri puhdisti heidät, ja he uudestisyntyivät Pyhästä Hengestä. Sen jälkeen he antoivat kastaa itsensä vedessä Jeesuksen nimeen. Tämä oli yleinen käytäntö, joka alkoi kristinuskon ensimmäisestä saarnasta ja sen tuloksista. Apt. 2:41. Samarialaisten kasteella käymisen jälkeen apostolit tulivat Jerusalemista (Apt. 8:14) rukoilemaan uskoon tulleille ja siis Pyhän Hengen saaneille, vedessä kastetuille, henkikastetta. On väärin opettaa, että samarialaiset olisi muka kastettu uudestisyntymättöminä eli Pyhästä Hengestä osattomina (Room. 8:9) ja että he muka saivat Pyhän Hengen vasta apostolien rukoillessa heille henkikastetta. Samoin oli laita Efeson uskoon tulleilla, jotka ensin tulivat uskoon ja heidät kastettiin vedessä. Sitten he saivat henkikasteen. Apt. 19:1-6.
On tärkeää ymmärtää Raamatun opetus: ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. Pyhän Hengen saaminen tapahtuu uudestisyntymisessä. Joh. 3:3-5. Tiit. 3:
”Kaikille jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Joh. 3:3.

Vanhan liiton profeetoissa oli Pyhä Henki
Sama Pyhä Henki toimi vanhan liiton pyhissä.
”Sitä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armostaja tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi todistaessaan edeltäpäin Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Heille ilmoitettiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä sillä sanomalla, jonka nyt ovat kertoneet teille ne, jotka (samassa) taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat julistaneet teille evankeliumia. Siihen enkelitkin haluavat katsahtaa.” 1 Piet. 1:10-12.
Tässä mainittu ”Kristuksen Henki”, joka siis oli vanhan liiton pyhissä, on sama ”yksi Henki” (Efes. 4:4), eli Jumalan Pyhä Henki, jota ilman ei kukaan voi pelastua. ”Te ette kuitenkaan ole lihan vallassa vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. / 1 Kor. 12:11. Ef. 4:4. Jokaisella Jumalan lapsella on siis Pyhä Henki. Pyhästä Hengestä osaton ei ole Jumalan lapsi. 1 Kor. 6:11.Tiit. 3:3-7. ”Hänessä (Jeesuksessa) on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena Hänen omaisuutensa lunastamiseksi, Hänen kirkkautensa ylistykseksi.” Efes. 1:13,14. / Apt. 19:1-6. Uskoon tulossa on siis saatu Pyhä Henki.

Mooseksen sydämessä oli Pyhä Henki
”Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa.” 4 Moos. 11:17,25.

”Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä; Jesaja 63:11.

Saulissa oli Pyhä Henki
”Ja Herran Henki tulee sinuun, ja sinäkin joudut hurmoksiin niin kuin hekin; ja sinä muutut toiseksi mieheksi.” 1 Sam. 10:6,9,10.

Daavidissa oli Pyhä Henki
”Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran Henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen.” 1 Sam. 16:13. Psalmi 51:13. Vakavaan syntiin lankeamisen jälkeen Daavid rukoili: ”Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.” Psalmi 51:13.

Ympärileikkaus
Muuttuminen Jumalaa rakastavaksi ihmiseksi tapahtui vanhan liiton aikana ”sydämen ympärileikkauksessa”. 5 Moos. 30:6. Se oli Pyhän Hengen vaikutusta. Samoin tapahtuu uudeksi ihmiseksi tuleminen uudessakin liitossa. Room. 2:29. 2 Kor. 5:17. Jeesuksen vastaan ottaminen (Kol. 2:6,11,12.. 2 Kor. 6:1,2) pitää sisällään uudestisyntymisen, kääntymisen (Apt. 2:38) ja siis Pyhän Hengen tulemisen ihmisen sydämeen. ”Hänessä (Jeesuskessa) teidät on myös ympärileikattu, ei käsin tehdyllä ympärileikkauksella vaan lihan ruumiin riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella. Teidät on haudattu Hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös herätetty Hänen kanssaan(Room. 6:4-11) uskon kautta. Tämän uskon vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista. Teidät, jotka olitte kuolleita rikkomuksissanne ja lihanne ympärileikkaamattomuudessa, Jumala teki eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille anteeksi kaikki rikkomukset.” Kol. 2:11-13.
”Tehkää siis parannus ja kääntykää (metanoia), että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.” Apt. 3:19.

Profeetta Samuel johti Pyhän Hengen valtaamana profeettajoukkoa, jonka päällä oli Pyhä Henki. 1 Sam. 19:18-24. Mutta Pyhä Henki oli tullut myös heidän sydämiinsä. Tästä Pyhän Hengen vaikuttamasta sydämen muuttumistapahtumasta mainitaan siis mm. Saulin kohdalla: ”Jumala muutti hänen sydämensä..” 1 Sam. 10:9. Mutta Pyhä Henki poistui Saulista, koska hän hylkäsi Herran sanan. 1 Sam. 15:23. ”Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki ahdisti häntä.” 1 Sam. 16:14. Henki ei voi poistua ellei ihmisessä ensin ole ollut Henkeä. Vertaa Ps. 51:13.

Vanha liitto oli edelleen meneillään ennen ristintyötä Luukkaan evankeliumin ensimmäisen luvun kertomissa tapauksissa, jolloin Pyhä Henki tuli ihmisiin. Muun muassa Johannes Kastaja oli täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdusta asti. Luuk. 1:15. Samoin hänen isänsä Sakarias ja äitinsä Elisabet ”täytettiin Pyhällä Hengellä”. Luuk. 1:41, 67. Siis Pyhä Henki tuli heihin.

Rukouksemme on, että ihmiset löytävät pelastuksen Jeesuksessa saaden syntinsä anteeksi Hänen verensä kautta ottamalla vastaan Jumalan armon ”niin, ettei se jää turhaksi”. 2 Kor. 6:1. Näin he tulevat Jumalan lapsiksi ja hylkäävät syntielämänsä eli tekevät parannuksen synneistään, ja ottavat kasteen Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Näin maailmasta ja sen syntielämästä pois kääntyneet ovat ”siirtyneet pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan puoleen”. Apt. 26:18. Ja näitä pelastuneita veljiä ja sisaria kehotamme ottamaan vastaan Pyhän Hengen kasteen sekä sitten joka päivä, yhä uudestaan täyttymään Hengellä. Efes. 5:18,19. Ko. ”Täyttykää Hengellä!” -kehotus annettiin niille, jotka jo olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen. Apt. 19:1-6. Jumala tahtoo täyttää Pyhällä Hengellä kaikki omansa.

Siunausta meille,
Weijo Lindroos
Turun seurakunta

Raamattu ilmoittaa Pyhästä Hengestä, että Hän johdattaa, puhuu, kuulee ja julistaa. Joh.16:13-15. Ne ovat persoonallisia ominaisuuksia. Hän tuntee ja tulee murheelliseksi, jos uskova elää sopimatonta elämää. Efes. 4:30. Ehkä Hän voi siis tulla myös iloiseksi kristityn puhtaasta vaelluksesta…
Pyhä Henki on Puolustajamme. Joh. 14:16,17. Hän jakaa armolahjoja, ”niin kuin tahtoo” ( 1 Kor.12:4-11) ja johdattaa Jumalan seurakuntaa. Hän auttaa meitä rukoilemaan Jumalan tahdon mukaan. Room. 8:26,27. Jumalan Pyhä Henki toimii persoonallisella tavalla, ja on siis Persoona. Hän on alkuseurakunnan tunnustuksessa Jumala: Pietari nuhteli Ananiasta siitä, että tämä yritti ”pettää Pyhää Henkeä.” Ja tuo pettämisen kohde oli siis Pyhä Henki: ”Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Apt. 5:3.4. Pyhää Henkeä vastaan toimiminen on siis Jumalan vastustamista.

”Hänessä (otettuamme vastaan Jeesuksen) on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” Efes.1:13.
Ilman Pyhää Henkeä ei ole aitoa kristillistä uskonelämää. Uskoon tuleminenhan on yhtä kuin Pyhän Hengen saaminen sydämeen pelastuksen sinetiksi. Ef. 1:13. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room.8:9.

Pyhä Henki on Totuuden Henki, Jumalan Henki ja Jeesuksen Henki. Apt.16:6,7. Hänet on ”vuodatettu” Apt. 2:33/ Jooel 2:28-29. Room. 5:5. Häntä voidaan ”juoda.” Joh. 7:37-39/ Jes. 12. Pyhää Henkeä on siis lähes mahdoton määritellä ja selittää tyhjentävästi. Hänet pitää kokea omassa sydämessään. Saakoon Hän johdattaa lukijaa ymmärtämään Jumalan suuruutta, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä Raamatun opettamalla tavalla.

Pyhän Hengen asuinpaikka meissä on meidän henkemme eli sydämemme, sisimpämme. Ja samalla Hän on voiteluna yllämme. 1 Joh. 2:20,27 ja 2 Kor. 1:21,22. Uudestisyntymisessä eli uskoon tulemisessa Pyhä Henki tuli asumaan sydämiimme. Pyhän Hengen kasteessa Hän tuli päällemme. Mm. Apt. 11:15. RK. Näin olemme sisältä ja päältä täynnä Pyhää Henkeä. Samariassa suuret ihmisjoukot olivat ottaneet vastaan Jeesuksen Pelastajakseen. He saivat Pyhän Hengen, koska heidät myös kastettiin. Eiväthän apostolit olisi suostuneet kastamaan pelastumattomia. Room. 8:9.
”Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen. Perille tultuaan nämä rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen, sillä Hän ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle. Heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Niin apostolit panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.” Apt. 8:14-17. Samoin tapahtui Efesossa. Ensin ihmiset tulivat uskoon eli siis saivat Pyhän Hengen. Sen jälkeen he saivat Pyhän Hengen kasteen: ”Siellä hän (Paavali) tapasi muutamia opetuslapsiaja kysyi heiltä: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” He vastasivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet Pyhästä Hengestä.” Hän kysyi: ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella ja kehotti kansaa uskomaan Häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, nimittäin Jeesukseen.” Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.” Apt. 19:1-6. RK.

Isällä ja Pojalla on sama yksi Henki. Tähän yhteen Henkeen olemme mekin uskoontulossamme tulleet. ”Joka yhtyy Herraan, on yksi henki Hänen kanssaan.” 1 Kor.6:17. ”…teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol.3:3. ”Hänessä me olemme, elämme ja liikumme.” Apt.17:28.
Olemme Kristuksessa Jeesuksessa (Gal. 3:26,27; 2 Kor.5:17) olemalla Pyhässä Hengessä ja Hänen ollessaan meissä.
”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” 2 Kor. 13:13. Jeesuksen Kristuksen armo tuli ristintyön kautta meille oveksi Jumalan rakkauteen Pyhän Hengen kautta. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta.” Room. 5:5.

Kun Pyhä Henki tuli meihin, me pelastuimme. Kun saimme Pyhän Hengen kasteen, saimme voiman olla Jeesuksen todistajia. Apt. 1:8; 2:1-6; 8:14-17; 10:43-48; 11:15; 19:1-6. Apostolit, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen, täyttyivät yhä uudestaan Hengellä. Joh. 20:21-23; Apt.4:31 ym.
Jeesus tahtoo, että jokainen uskoon tullut ottaa vastaan Pyhän Hengen kasteen kielilläpuhumisineen, ”niin kuin alussa”. Apt. 11:15.

Pyhällä Hengellä ei ole varsinaista persoonanimeä. Silti Hän on persoona Isän ja Jeesuksen Henkenä. Hän ei kuitenkaan ole Isästä ja Pojasta erillään oleva persoona. Samoin kuin minun henkeni kuuluu minun persoonaani, samoin Pyhä Henki kuuluu Isän ja Jeesuksen persoonaan, kokonaisuuteen. Hän ilmentää Isän ja Jeesuksen persoonaa. Hän ei toimi irrallaan Isästä ja Pojasta kuten ei Jeesuskaan toimi irrallaan Isästä (vertaa aurinko ja säteet). Pyhä Henki ei toimi itsenäisesti: ”Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja Hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” Joh. 16:13-15.

Emme löydä Raamatusta oppia, että Pyhä Henki olisi vain jokin ”henkilö” meidän ajattelemassamme mielessä, niin että Hänellä olisi jokin muoto, esim. ihmisen näköinen. Hän on Henki, joka on vuodatettu kaiken lihan ylle (Apt. 2:17) eli Hän on kaikkialla läsnä oleva ja kaiken tietävä. Jooel 2:28. Mutta Hän voi ottaa ilmestysmuodokseen vaikkapa kyyhkysen (Joh. 1:32-34), tai tuliset kielet, jotka näkyvät uskossa olevien päällä. Apt. 2:1-6.
Uskomme kaiken Raamatussa olevan Jumalan ilmoituksen Pyhästä Hengestä, koska Hän on itse pyhien Kirjoitusten synnyttäjä. 2 Tim. 3:16. Emme usko ”yli sen, mikä on kirjoitettu.” 1 Kor. 4:6.
Pyhä Henki on YKSI HENKI. Ja meissä kaikissa uskoon tulleissa on tämä YKSI ja SAMA Pyhä Henki. Hän jakaa meille armolahjoja sekä vaikuttaa Hengen hedelmän kasvua. Gal. 5:22. ”Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.” 1 Kor. 12:11.

Ilman sydämissämme asuvaa Pyhää Henkeä ei kenelläkään voi olla oikeaa uskoa. Ilman Häntä ei ole oikeaa elämää. Hän on Elämän Henki. Ja kun Pyhä Henki on sydämissämme, olemme pelastuneita ja meillä on ikuinen elämä. Silloin meille kuuluu myös raamatullinen vesikaste Jeesuksen nimeen.
Jumalan työtä voidaan tehdä ainoastaan Pyhän Hengen yhteydessä. Tämän vuoksi jokainen ihminen tulee auttaa Pyhän Hengen täyttämään elämään, ottamaan vastaan ensin Jeesus Pelastajaksi ja sitten Pyhä Henki johdattajaksi. ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani..” Apt.1:8. RK. ”…Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Matt.3:11. Pyhän Hengen kautta annettiin sydämiimme Jumalan rakkaus. Room. 5:5.
”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.
Sinäkin saat täyttyä Pyhällä Hengellä. Apt. 2:38; 10:44-48. Saat alkaa puhua uusin kielin ja ylistää Jumalaa. Lupaus on annettu jokaiselle. Luuk.11:13. Hän on oleva Puolustajasi syntisen ja nurjan maailman keskellä. Joh. 14:26; Apt.2:40. Hän johdattaa Sinut kaikkeen totuuteen (Joh.16:13) ja totuus on tekevä Sinut vapaaksi. Joh. 8:32. Sinä olet pääsevä Taivaaseen, Herrasi Jeesuksen luo.

Weijo Lindroos
Turku

Jumalan seurakunta perustettiin ristillä Jeesuksen sovintoveren ja ylösnousemuksen kautta. Joh. 2:19-22. 1 Piet. 1:3. Se täytettiin Pyhällä Hengellä helluntaipäivän henkikasteessa. Ja lähetyskäskyn antamisen jälkeen kaikki uskoon tulleet kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Tästä alkoi seurakunnan kokoaminen ja järjestäytyminen paikkakunnittain. Joh. 11:52. Armolahjat alkoivat toimia, sekä vähitellen myös erilaiset seurakunnan palvelutehtävät.

Jumala tahtoo johdattaa jokaisen omansa seurakuntayhteyteen ottamaan vastaan oman paikkansa ja elämänsä tarkoituksen. Pyhä Henki jakaa armolahjoja, armoituksia, Hengen hedelmiä ja mitä moninaisimpia osallistumismuotoja seurakunnan rakentumiseksi. Mutta mistä löytyy tehtävien vastaan ottajia? Lue Room. 12:6-8. Gal. 5:22. Efes. 4:11-16. Jumalalla on tehtävä ja hyvä suunnitelma jokaista varten. Ja kaikki mukana olevat ovat tarpeellisia. Esimerkiksi saarnojen kuuntelijat ovat oleellinen osa seurakunnan toimintaa.

Seurakuntapalvelija, diakoni, on eräs seurakuntaan asetettu virka, palvelustehtävä. Tämä tehtävä alkoi puutteenalaisten auttamisesta. Apt. 6. Se asetettiin seurakuntalaisten auttamiseksi. Seurakunta Raamatussa tarkoittaa uskoon tulleita, parannuksen tehneitä ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä (Apt. 2:41), ei ihmisten perustamia kirkkoja, laitoksia, yhdistyksiä yms.
Jeesuksen sovintoverellä ostetut ihmiset ovat edelleen ainoa Jumalan seurakunta. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 1:18,19.
Tehtävät on asetettu siis raamatullisesti järjestäytyneeseen paikallisseurakuntaan. Mm. Tiit. 1:5.
Alkuseurakunnasta sanotaan: ”Heidän joukossaan ei ollut ketään puutteenalaista, sillä kaikki, jotka omistivat maatiloja tai taloja, myivät ne, toivat kauppasumman ja panivat sen apostolien jalkojen juureen, !!! ja jokaiselle jaettiin kunkin tarpeen mukaan.” Apt. 4:34-35. Huomaa mainittu monikkomuoto; ”maatiloja tai taloja”. Ylimääräiset myytiin. Mutta omaisuuden myymistä ei annettu seurakunnalle käskyksi. Tässä vain todetaan, että jotkut tekivät niin.
Alkuaikana Jumalan siunaus vaikutti uskovissa voimakasta uhrimieltä. Kaikkien yhteinen halu oli huolehtia seurakunnan yhteydessä olevista köyhistä. Niitä silloin riitti, koska yleistä sosiaalihuoltoa ei ollut. Gal. 2:10.
Mutta mihin ja kenelle uhrataan? Tapa viedä rahaa ”apostolien jalkojen juureen” ei edustanut asian lopullista muotoa. Siihen tilanteeseen syntyi diakonin virka. Jumala tahtoi vapauttaa apostolit omaan tehtäväänsä, mm. viemään sanomaa Jeesuksesta ”maailman ääriin” (Apt. 1:8) ja sitten järjestää uskoon tulleet toimimaan seurakuntana. Se oli heidän tehtävänsä. Ja sen tehtävän edestä piti poistaa esteet valitsemalla diakonit hoitamaan ja johtamaan auttamistyötä.

Diakonin tehtäväkuvaus:
”Ne kaksitoista kutsuivat koolle opetuslasten joukon ja sanoivat: ”Ei ole sopivaa, että me ruuan jakelun vuoksi lyömme laimin Jumalan sanan.Valitkaa siis keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat täynnä Henkeä ja viisautta, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Me itse tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.” Tämä puhe oli kaikkien koolla olevien mieleen. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen. Jumalan sana levisi ja menestyi.”Apt. 6:2-7.

Näin diakonit alkoivat huolehtia srk.n yhteisestä ”kukkarosta”. Joh. 12:4-6. Siitä alkoi seurakunnan palvelijan, diakonin, virka. He pitivät luetteloa avustusta tarvitsevista seurakuntalaisista. 1 Tim. 5:9. Myöhemmin tähän tehtävään valittiin myös sisaria. Muun muassa 1 Tim. 3:11. mainitut vaimot saattaa tarkoittaa naispuolisia diakoneita. Mutta myöhemmin tulee hyvin selväksi, että naisia oli seurakuntapalveljoina: ”Suosittelen teille sisartamme Foibea, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (kreik. ekklesias diakonon)” Room. 16:1. Tämä sisar Foibe oli ”ollut avuksi monelle”. (jae 2). Saattaa siis olla, että seurakuntapalvelijat ovat tarkoitetut olemaan avuksi monissa muissakin käytännön avustamistoiminnoissa; luultavasti myös sielunhoitajina. Tätä kuvaa mielestäni opetus, että heidän tulee olla ”kunnioituksen arvoisia ja puheissaan luotettavia” sekä ”säilyttää uskon salaisuus puhtaassa omassatunnossa”. 1 Tim. 3:8-13. Kuullessamme luottamuksellisia asioita on meidän aina muistettava Raamatun pyhä opetus: ”.. älä ilmaise toisen salaisuutta.” Sananl. 25:9.
Kun diakonin virka saadaan toimimaan, voivat seurakuntalaiset tietää kenen puoleen kääntyä elämän murheissa ja vaikeuksissa, ja kenen kanssa voi rukoilla ja keskustella luottamuksellisesti kaikista elämän tilanteista. Mikä tahansa asia painaa sydäntä, voit ottaa ensin yhteyttä seurakuntapalvelijoihin. – Nyt rukousta, että Jumala johdattaa tämänkin tehtävän toimimaan.
Ahdistavassa ajassamme näemme ympärillämme paljon sairaita ja kärsiviä, monenlaisten kipujen ja tuskien ahjossa kilvoittelevia lähimmäisiä. Monilla on myös sisäisiä vammoja, haavoja, rikkinäisyyksiä. On masennusta, yksinäisyyttä, surua ja hylätyksi joutumista, rikkoontuneita ihmissuhteita ja pettyneisyyden tuskaa. On myös vaikeita psyykkisiä sairauksia. Siksi jokaisen kristityn tulee olla valmis auttamaan lähimmäistään, eikä sysätä auttamiskuormaa vain joidenkin harteille. Rukousta asian puolesta, että Jeesus saa olla perimmäinen auttamistyön johtaja.

Seurakunnan hyväksi ”kukkaro”-systeemiksi on havaittu Suomen lain mukainen rekisteröity yhdistys. Ja yhteisestä kassasta huolehtiminen tulee luovuttaa diakoneille, jotka ovat seurakunnan valitsemia ja siunaamia rehellisiä, luotettavia ja vastuunsa tuntevia (1 Tim. 3:8-13) sekä Pyhällä Hengellä täytettyjä. Apt. 6:3. Tätä samaa rehellisyyttä, hyväntahtoisuutta ja oikeamielisyyttä Jumala tahtoo kasvattaa jokaiseen omaansa. Ja kaikkien tehtävien tulee toimia vanhimmiston alaisuudessa. Näin Jesus voi olla todellisesti seurakunnan Johtaja, Ylipaimen.
Diakonit olivat alussa yhdessä vanhimmiston ym. seurakuntatyöntekijöiden kanssa vastaamassa paikallisten seurakuntien toiminnasta. Opetuskirjeet osoitettiin paimenille ja diakoneille, mm. Filippissä: ”..kaikille Filippissä oleville pyhille Kristuksessa Jeesuksessa sekä seurakunnan kaitsijoille (eposkopos) ja seurakuntapalvelijoille (diakonois).” Filip. 1:1.
Nämä tehtävät eivät ole ”palkkapaimenvirkoja”, vaan ne hoidetaan oman työn ohessa. Apt. 20:33-35.
Kaikille seurakunnan työntekijöille on annettu siunaava elämän ohje: ”Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. ” Room. 12:16. Hebr. 13:5. Seurakunnassa ei kenenkään sovi olla rahanahne. 1 Tim. 3:3.

Tehtäviin siunaaminen.
Seurakunnan palvelutehtäviin valitut asetetaan toimeensa seurakunnan kokouksessa julkisella siunaamisella kätten päällepanemisen kautta. Tämä tapa on aina kuulunut Jumalan seurakunnan oppiin, jo vanhan liiton ajoilta alkaen. ”Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.” 1 Moos. 48:14-18. ”Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen.” 5 Moos. 34:9. Apt. 9:17-20. 13:1-4. ym.
Kätten päällepaneminen on eräs Kristuksen opin alkeista. Hebr. 6:1-2. Näin siunaamme uskovia seurakuntayhteyteen sekä tehtäviin. 2 Tim. 1:6. Rukoillessa käsi laitetaan pään päälle, ei olkapäille tm.

Seurakuntavirkoja ei kukaan voi itse ottaa. Hebr. 5:4. Efes. 4:11-16. Eikä tehtäviin myöskään voida suinpäin siunata. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Timot. 3:10 (8-13).

Pyhä Henki on johdattava rukoilevaa uskovien joukkoa niin, että ennallistetussa Jumalan seurakunnassa on oleva alkuseurakunnan tavoin vanhimmisto sekä diakonit, jotka huolehtivat raha-asioista ja yhteydessä olevista köyhistä sekä muistakin kärsivistä.
Tämä on raamatullinen suuntamme.

W.L.

Asiasta lisää näissä linkeissä:
Uhraaminen
Raha-asian opetus
Taivassanomat 7/2019

Aadam ja Eeva olivat sisällä Elämässä, jonka Jumala oli puhaltanut heihin. 1 Moos. 2:7. Siksi heitä piti varoittaa kuolemasta. 1 Moos. 2:17. Nyt ihmiskunta on kuoleman tilassa ja meidän eläviksi tulleiden tulee varoittaa heitä jäämästä kuoleman tilaan. Meidän tulee kertoa heille Elämän mahdollisuudesta. ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne.” Ef. 2:1. Synnin ja kuoleman tilasta on siis mahdollista päästä yhteyteen Elämän antajan kanssa. Se edellyttää poistumista Aadamin jälkeläisyydestä eli kuoleman tilasta. Mutta ylösnoussut Jeesus on ansainnut meille kaksi ehdotonta asiaa: 1. kuoleman pois synnin tilasta ja 2. ikuisen Elämän Hänen yhteydessään. Room. 6. Tämän armon saa jokainen ottaa vastaan. Joh. 3:3-7. 2 Kor. 6:1. Uskoon tulemisen eli uuden elämän saamisen pitää tapahtua ajallisen elämän aikana. Kuoleman jälkeen ei enää ole mahdollista pelastua. Mk. 2:10. Room. 8:9.

”Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Silloin Jeesus tuli, astui heidän keskelleen ja sanoi: ”Rauha teille!” Sen sanottuaan Hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Opetuslapset iloitsivat, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi heille taas: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.” Näin sanottuaan Hän puhalsi heitä kohti ja sanoi heille: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki.” Joh. 20:19-22. – Siis samoin kuin Elämän Henki puhallettiin Aadamiin (1 Moos. 2:7) samoin tehtiin myös uuden liiton opetuslapsille.
Voimme olla varmoja, että opetuslapset, kohdatessaan ylösnousseen Herransa, ottivat vastaan uudestisynnyttävän Jumalan Hengen. ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan Hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon.” 1 Piet. 1:3.

Ristin tapahtumista ja ylösnousemuksesta alkoi uusi aikakausi, armon aika. Siitä alkoi uusi ihmissuku, jonka kantaisä on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Me olemme Jeesuksen verellä ostettu kuningaskunta. Dan. 2:44. Ilm. 1:5,6. ”Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi” Ilm. 5:9,10. Ja Kuningas itse maksoi kalliin hinnan. 1 Piet. 1:18,19.
Nyt tähän pelastettujen joukkoon, ”pyhitettyjen joukkoon” (Apt. 26:17,18) kutsutaan kaikkia ihmisiä. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:4.

Miten tämä liittyy sapattiin?
Ensiksikin, on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää ed. m. todellisuus, että Pyhästä Hengestä syntyminen on ”uudeksi luomukseksi” tuleminen, siirtyminen Aadamista Kristukseen. ”Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Siis vanha ihmisemme on ”kadonnut”, kuollut. Mutta ”Jumala on herättänyt meidät yhdessä Hänen kanssaan (Room. 6:4-11) ja asettanut yhdessä Hänen kanssaan istumaan taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina ylenpalttisen runsasta armoaan hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa.” Efes. 2:6-10.

Uudestisyntymisessä meidän sisimpäämme luotiin uusi ihminen. Gal. 6:15. Ef. 4:24. ym. Olemme syntyneet Jeesuksesta Kristuksesta, Hänen Hengestään. Emme siis enää ole Aadamin jälkeläisiä, vaan uskoon tultuamme siteemme sinne katkaistiin ja siirryimme uuteen sukuhaaraan. Vanha aadamilainen ihmisemme haudattiin upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. Siirryimme Aadamista Kristukseen ja samalla ”taivaallisiin”. Ef. 2:6. Nyt meille eivät enää kuulu Aadamin suvun perinnöt uskontoineen ja vanhan lakiliiton sääntöineen, koska olemme kuolleet pois siitä. ”Olemme päässeet irti laista ja kuolleet sille.” Room. 7:6. Olemme Kristuksen jälkeläisiä. Hän on uusi ”kantaisämme”. Olemme Aabrahamin perillisiä. Gal. 3:16, 26-29. Aabraham eli Jumalan yhteydessä ennen lakiliittoa. Uudessa liitossa olemme siis tulleet samaan tilanteeseen.
Room. 7 luvussa verrataan lakiliittoa avioliittoon. ”Laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää.” Mutta miehen kuollessa vaimo on irti liitosta. ”Samoin tekin, veljeni, olette laille kuolleita Kristuksen ruumiin kautta kuuluaksenne toiselle, Hänelle, joka on herätetty kuolleista..” Room. 7:4.
Sapatti kuului vanhan ihmisen elämään, aadamilaisuuteen.

MISSÄ JEESUS VIETTI SAPATTIA? – Haudassa.
Hän vei sapatin kanssaan hautaan ja kuoli pois siitä. Viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina Hän nousi kuolleista ”viimeisenä Aadamina” (1 Kor. 15:45), ihmiskunnan uutena kantaisänä niille, jotka tulevat uskoon. Sapatti oli nyt tullut päätökseen, täyttymykseensä; ja uuden liiton ikuisesti pysyvä lepotila tuli vallitsevaksi. ”Tulkaa minun tyköni .. niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30. Me tulimme Hänen tykönsä ja saimme levon. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan.” Hebr. 4:10. Kuolimme yhdessä Jeesuksen kanssa pois sapatista, kun ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor. 4:4) loisti sydämiimme vapauttaen meidät ”synnin ja kuoleman laista”. Room. 8:2. Uskoon tulossa samastuimme Jeesukseen: ”Haluan tuntea Kristuksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman ja Hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla Hänen kaltaisekseen samastumalla Hänen kuolemaansa.” Filip. 3:10. Room. 5:18,19. ja Room. 6. luku.
Uskoontulemisessa saatu sydämen lepotila on siis uuden liiton sapatinlepo. Siinä ei enää ole viikonpäivillä merkitystä, vaikka niitäkin saa valita (Room. 14:5,6), koska ihminen tarvitsee tässä ajassa lepoa työstään. Ja vaikka meillä on lepo työtä tehdessäkin, niin raskasta ruumiillista työtä tekevä tarvitsee myös fyysisen lepopäivän. Eikä mikään estä meitä valitsemasta lepopäiväksi viikon seitsemättä päivää, lauantaita.
Mutta sellaisia aadamilaisuuden ajan säädöksiä ei pidä tuoda uuden liiton kuningaskuntaan, Jumalan seurakuntaan, jossa olemme uusina luomuksina vapauden laissa ja elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa taivaallisissa. Jaak. 1:25. ”Jos te noudatatte Raamatun kuninkaallista lakia: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein.” Jaak. 2:8. ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain. Sillä käskyt ”Älä tee huorin”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse” ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys.” Room. 13:8-10. Gal. 5:14.

”Nyt, kun te tunnette Jumalan, tai paremminkin, kun Jumala tuntee teidät, miksi te taas käännytte noiden heikkojen ja arvottomien alkeisvoimien puoleen? Tahdotteko jälleen tulla niiden orjiksi? Te seuraatte tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja vuosia. Pelkään puolestanne, että olen ehkä turhaan nähnyt teistä vaivaa.” Gal. 4:9-11.

Uudestisyntyneiden ikuinen sapatinlepo on voimassa NYT. Hebr. 4. luku opettaa alkukielen mukaan tästä selvin sanoin. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan”. Hebr. 4:10. ”Jumalan kansalla on siis sapatinlepo voimassa nyt” (kreik. apoleipetai = on voimassa.).” Hebr. 4:9. Novum.

Meillä uskoon tulleilla ja upotuskasteella kastetuilla on uuden liiton sapatinlepo sydämissämme 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa, jatkuen ikuisesti.

Siunausta meille,
t. Weijo Lindroos

Katso myös Taivassanomat 5/2017 ja video aiheesta:

Tulemme seurakunnan kokouksiin saamaan ravintoa sisäiselle elämällemme. Siksi Raamatun opetusten tulee sisältää hengellistä elämää ylläpitävää ravintoa. Matt. 4:4. Meidän tulee opettaa kuulijoille RAAMATUN SISÄLTÖÄ, joka ravitsee ja vaikuttaa sisäiseen elämäämme sekä saa aikaan rakkautta Jumalaan. Sananopetuksen ei tule olla pelkkää tiedon jakamista, vaan sen tulee ulottua ihmiselämän syvimpiin kerroksiin, jossa se saa aikaan pyhää elämää. Ps. 119.
Jeesus tarjoaa nälkäisille Raamatun Sanan leivän mukana myös kirkasta ja raikasta Hengen vettä. ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon”. Joh. 7:37. Kirjoitusten opettamisen tarkoitus on auttaa kuulija tulemaan Jumalan Sanan lähteelle ja sisälle hengelliseen elämään, aitoon elämänyhteyteen Sanan Antajan kanssa. Tämä on Raamatun eräs päätarkoitus. Siksi jokaisessa raamattutunnissa tulee olla esillä myös selkeä pelastuksen tie, Jeesus ja ristintyö, Hänen kallis sovintoverensä armo. Hebr. 10:19. 1 Piet. 1:18,19. Opetuksen tulee olla sellaista, jonka kautta Pyhä Henki saa johtaa meitä ”kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13. Vain rukouksessa viipyvät sananjulistajat saavat aikaan oikeanlaista tulosta. Jer. 23:22. He kyselevät jo heti puheen aiheen saadessaan, että onko tämä aihe Raamatussa, ja huolehtivat sitten myös puheensa sisällöstä, ettei siinä ole Raamatun ulkopuolisia opetuksia: ”Hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja.” Joh. 3:34. ”Jos joku puhuu, puhukoon kuin Jumalan sanoja. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta, aina ja iankaikkisesti. Aamen.” 1 Piet. 4:11.

Raamatun syntyhistorioiden spekuloimiset yms. eivät ole välttämättömiä. Eri käännösten vertailut ovat raamatunkäännöskomiteoiden keskuudessa käytäviä keskusteluja. Pitkäänkin uskossa olleet joutuvat sivuraiteille kuullessaan opetusta, miten tämä kohta sanotaan tässä tällä tavalla, mutta toisessa käännöksessä se taas sanotaan toisella tavalla, ja sen kielinen ilmaisutapa on kokonaan erilainen, mitä tässä Raamatussa. Jne. – Tuon kaltainen opetus ei ole Jumalan tahto, vaan on ”käärmeen siementä”, joka eksyttää sanaan juurtumattomia sivuraiteille. 1 Moos. 3:1-3,15. Sellaisen opetuksen kautta ovat monet menettäneet luottamuksensa Raamattuun. Puhujan tehtävänä on toimia yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa tarkoituksena saada kuulijat vakuuttuneiksi Raamatun luotettavuudesta. Kaipaamme kokea ja tiedostaa uskossa, että Jeesus on kanssamme. Pienet lapset ovat tästä esimerkkeinä. He itkevät joskus nukkumaan mennessä saadakseen äidin tai isän tulemaan sängyn viereen. Siinä ei auta, jos tuot heille hyvän lelun tai nukkumanallen kainaloon. ”Isi, ole siinä”, he esittävät toivomuksensa. Samaa tulee tapahtua sananopetuksessa: Jeesuksen tulee itse saada olla kanssamme. Näin tapahtuu kuullessamme Raamatun puhdasta sanomaa elävästä Jumalasta. Siinä on turvallisuudentunteemme lähde. Yhä uudestaan Pyhä Henki tekee eläväksi samaa vanhaa muuttumatonta Jumalan sanaa.

”Muistuta tästä ja varoita heitä vakavasti Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä, vaan se koituu kuulijoiden turmioksi.” 2 Tim. 2:14. RK.
”Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa. Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä.” 2 Tim. 2:14-17. Sellaisia ”syöpäkasvainoppeja” tulee varoa.

”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” 1 Tim. 6:3-5.
Älä tuo puhujanpaikalle Raamatun lisäksi muita kirjoja!

Weijo Lindroos

Mk. 7:24-30 OPETUS (Raamattu 1933/-38).

”Ja Hän (Jeesus) meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta Hän ei saanut olla salassa, vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli Hänestä, tuli hän ja lankesi Hänen jalkojensa juureen. Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän pyysi Häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.” Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: ”Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja.” Ja Hän sanoi vaimolle: ”Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on lähtenyt sinun tyttärestäsi.” Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen hänestä.”

Kertomukseen sisältyy tärkeä opetus:
Nainen oli pakana, ei –juutalainen. Ja ”Jeesus tuli omiensa (juutalaisten) tykö..” Joh. 1:11.
Tuo pakana-nainen tuli pyytämään juutalaisille tarkoitettua Jumalan siunausta, lasten leipää. Nainen oli pakanuuden keskellä kuullut, että Jeesus voi parantaa hänen tyttärensä. Hän nöyrtyi syvästi ja kumartui Jeesuksen jalkojen juureen anomaan armoa tyttärelleen.
Jeesuksen vastaus tuntui tylyltä: ”.. ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille”. / Juutalaiset pitivät pakanoita koirina.
Mutta vaimolla oli esimerkillinen asenne. Samanlainen nöyrä asenne meillä pakanoilla tulee olla edelleen. Room. 11:18.
Vaimo tunnusti olevansa ulkopuolella oleva koira, jolla ei ole mitään oikeutta saada lapsille (juutalaisille) kuuluvaa leipää. Mutta hän vetosi siihen, että saavathan koiratkin syödä lapsilta putoavia muruja pöydän alta. VAIMO TUNNUSTAUTUI koiran tasolle, PÖYDÄN ALLA OLEVAKSI KOIRAN PENNUKSI, JOKA SAA ARMOPALOJA, JOS LAPSILTA SATTUMALTA JOTAIN TIPPUU. Tämä on oikea asenne ja asema meillä armosta pelastuneilla pakanoilla.
Kertomuksesta avautuu kirkkaasti sanoma: ”Armosta te olette pelastetut…” Ef. 2:8.
Tilanne on edelleen sama. ”Ulkopuolella ovat koirat” (pakanat) Ilm. 22:15. ”Pelastus on juutalaisista!” Joh. 4:22. Jeesus pelasti ensin juutalaiset apostolit, opetuslapsensa, joita oli noin 120 henkeä. Apt. 1:15. Sen jälkeen tuli uskoon tuhansia juutalaisia. Apt. 2:41, 4:4 ja 21:20. Nuo Jeesuksen vastaan ottaneet juutalaiset olivat ja ovat OIKEA ISRAEL-öljypuu. Siis USKOON TULLEET juutalaiset ovat ”oikeita oksia”. Myöhemmin alettiin tuohon jaloon öljypuuhun liittää myös meitä pakanoita, sivuversoina. Apt. 10:44-48 ja 11:15. Me Israel-öljypuuhun oksastetut pakanat olemme Jumalan yhteydessä yhdessä juutalaisuudesta kääntyneiden kanssa. Room. 11:17-27. Yksikään Jeesuksen kieltävä ihminen ei kuulu tähän joukkoon. olkoon juutalainen tai pakana. ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!” Joh. 14:6.
Meille uskoon tulleille kuuluu mainittu lasten leipä. Se tarkoittaa, että olemme tulleet osallisiksi Jumalan Elämästä, joka tuli meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi! ”Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” Joh. 6:35.
Meidän on nyt asetuttava foinikialaisen naisen asenteella kiittämään Jumalaa Hänen sanomattomasta armostaan. Saamme olla osallisia öljypuun mehevästä juuresta. Room. 11:17.
”… olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla.” Room. 11:17-18.

Kiitos Jumalalle Hänen suuresta armostaan!

Siunausta sinulle!
t. Weijo Lindroos

Se on ”Kristuksen ruumis” maan päällä, eli se tarkoittaa maailmanlaajuista elävässä uskossa olevien ihmisten hengellistä joukkoa. Siihen voi kuulua vain ja ainoastaan uskonsa Kristukseen tunnustaneet ja Hänelle kuuluvat ihmiset. Siihen ei tarvita kirkonkirjoja eikä kuulumista kirkko-ja uskontojärjestelmiin.
Uskovien paikkakunnittain tapahtuvat yhteenkokoontumiset eivät tarvitse erilaisia, uskovia toisistaan erottelevia nimikkeitä, jotka usein johtavat turhiin kinasteluihin siitä mikä yhteisö on enemmän oikeassa kuin joku toinen.

Kaikkien Raamattu-uskossa olevien pitäisi kokoontua yhteen maailmanlaajuisesti omissa maissaan omilla paikkakunnillaan ilman nimettyjä rajoja vain puhtaasti Kristuksen toisiaan palvelevana ja evankelioivana yhteisönä.

Näin ei valitettavasti vielä ole, mutta uskon tämän olevan Jumalan tahdon, ja näin ollen vielä toteutuvan ennen Herramme paluuta! Ei voi tulla herätystä, jos Jumalan lapsen ovat hajallaan kuka minkäkin nimisessä ”seurakunnassa”, uskon myös, että juuri tätä Herramme rukoili Johanneksen kirjoittamassa evankeliumissa kun Hän rukoili: ”Pyhä Isä, varjele heidät (Jeesuksen todelliset seuraajat) nimessäsi, jonka olet antanut minulle, että he olisivat yhtä, niin kuin me.” Joh.17: 9- 11 ja 21-23. Niin kuin jokainen varmasti hyvin ymmärtää tämä Jeesuksen rukous ei ole vielä toteutunut.

Mutta me voimme luottaa Jumalaan tässäkin tärkeässä asiassa, että Hän kokoaa kaikki hajallaan olevat ”lampaansa” yhteiseen laumaan, jonka Paimen Herra Jeesus Kristus on! Hän ei voi noutaa omiaan ennen sitä, ja tästä on jo merkkejä näkyvissä, eritoten niissä maissa joissa ei ole ”kristikunnan” luomia uskovia erottavia ”raja-aitoja”.  Kaikkialla maailmassa uskovat jo kokoontuvat yhteen ilman näitä erottavia seurakunta- nimikkeitä. Juuri heitä vainotaan eniten. Ja niinhän se Sanan mukaan meneekin. Täällä elellään vielä rauhassa väärien seurakunta-nimikkeiden suojissa, mutta kuinka kauan? Jos vainot ehtivät tulla tänne (ja ne tulevat ennenpitkää) miten käykään hajallaan olevan uskovien yhteisön?

Liisi Tynkkynen

Raamattu opettaa meille kristillistä arvokkuutta, joka ilmenee hyvänä ja hillittynä käytöksenä sekä kohteliaisuutena. Muun muassa, ”etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan”. Tiit. 3:2.

”Käyttäytykää Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27.
Hyvät tavat, huomaavaisuus ja lähimmäisistä välittävä rakkaudellinen hyväntahtoisuus ja pyhä käytös kuuluu kristilliseen sivistykseen. ”Hengen hedelmät”, Gal. 5:22. tarkoittavat hyvää käytöstä. Kristittyjen tulee olla siinä esimerkillisiä. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!” Matt. 19:19. 22:39. Mark. 12:31. Luuk. 10:27. ”Sillä käskyt ”Älä tee huorin”, ”Älä tapa” , ”Älä varasta”, ”Älä himoitse” ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys.” Room. 13:9,10. Gal. 5:14. Jaak. 2:8.

Arvokkaaseen käytökseen kuuluu Raamatun opetus oikeasta suhtautumisesta esivaltaan:
– ”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle.” 1 Piet. 2:13.
– ”Kunnioittakaa kuningasta!” 1 Piet. 2:17.
– ”Kansasi ruhtinasta älä kiroa!” Apt. 23:5.
– ”Joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan.” Room. 13:2.
Hyvä käytös ei kuitenkaan tarkoita Raamatun totuudesta tinkimistä, vaan ”enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Myös esivallan edustajien tulisi olla edustavuudessaan esimerkillisiä ihmisiä, jotka ovat hillittyjä ja asiallisia. Tyyli- ja tilannetaju ei saa pettää. Presidenttimme Sauli Niinistö on onnistunut tässä kaikessa. Häntä on siksi helppo kunnioittaa.

Auktoriteetit
Uskossa olevien tulee olla esimerkillisiä suhtautumisessa auktoriteetteihin. Esim. presidenttiä, pääministeriä, sekä koko esivaltaa tulee kunnioittaa. Kunnioitus edellyttää auktoriteettiaseman ymmärtämistä ja tunnustamista. Meidät on kutsuttu olemaan rauhan ihmisiä. ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen.” Hebr. 12:14. Room. 12:18. ”Rauhan miehellä on tulevaisuus.” Psalmi 37:37.
Tehtävämme on levittää pimeään maailmaan Kristus-Valoa”..että sisälletulijat näkisivät valon.” Luuk. 11:33. Puhtaan käyttäytymisen kanssa julistamamme pelastussanoma on helpompi ottaa vastaan. Emme siis kinastele tai parjaa esimerkiksi poliitikkoja. Riitely ja kinastelu ei sovi pyhään ja arvokkaaseen käytökseen. Jeesus on esimerkkimme, ”joka ei Häntä herjattaessa herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut..” 1 Piet. 2:23. Joh. 15:20. ”Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.” 2 Tim. 2:24.

Aito nöyryys on pyhyyteen kuuluvaa arvokkuutta.
”Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle.” 1 Piet. 5:5.6.
”Etsikää Herraa kaikki maan nöyrät, te, jotka toimitte Hänen oikeutensa mukaan. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, ehkä saatte suojan Herran vihan päivänä.” Sef. 2:3.”Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa.” Jes. 29:19.
”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti. Se on hyvää ja mieluista Jumalalle, meidän pelastajallemme,joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:1-4.
”Ole itse kaikessa hyvien tekojen esimerkkinä. Opetuksesi olkoon puhdasta ja arvokasta, puheesi tervettä ja moitteetonta, niin että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole sanottavana meistä mitään pahaa.” Filip. 2:7,8.
”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!” ”Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Matt. 25:40.
”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” 1 Piet. 1:16.

Pyhä käytös on Jumalan tahto. Näin kylvämme ympärillemme rakkautta ja sovinnollisuutta.
Jumalan seurakunnassa vallitsee keskinäisen kunnioituksen kulttuuri.

W.L.

Katso lisää aiheesta:
Juoruilun synti

Uskon, että ennen Herran Jeesuksen takaisin paluuta, Jumala tulee asettamaan seurakuntansa ennalleen, niin kuin Hän on sen alkujaan asettanut, apostoliseen aikaan. Tämä on ainoa seurakuntamalli, joka on Jumalan mielen mukainen. Jumalan seurakunta on yksi, eikä paikkakunilla tule olla montaa, eri nimien alla, toimivaa seurakuntaa, jotka ovat karsinoituneet, kuka minkäkin oppien alle. Tämä on saanut aikaiseksi vain hajaannusta ja eripuraa, uskovien kesken. Jumalan asettamaan seurakuntaan ja sen yhteyteen kuuluvat maailmassa kaikki uudesti syntyneet Herran Jeesuksen omat ja jotka ovat Hänen nimeensä kastetut. Tämä on Jumalan tahdon mukainen seurakuntamalli, jonka Hän on omalla kädellään asettanut. Seurakunta on yksi ja jokaisella paikkakunnalla tulee olla vain yksi seurakunta vanhemmistoineen, joka koostuu Herran Jeesuksen pelastamista uskovista, Hänen itse toimiessa seurakuntansa päänä.

Apostolinen seurakuntamalli toteuttaa Herran Jeesuksen sanat; ”että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” (Joh.17:21‬)
En tiedä, miten tämä seurakunnan ennalleen asettaminen tulee käytännössa tapahtumaan, joten jätän tämän asian Jumalan tehtäväksi.

Saatana on myös kokoamassa ekumenian myötä valhe ykseyttä ja yhtä seurakuntamallia. Hän käyttää ovelasti samoja sanoja kuin Herra Jeesus; ”että he kaikki olisivat yhtä”, mutta jättää tämän osan pois; ”niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” (Joh.17:21‬)
Saatana siis kokoaa seurakuntaykseyttä ja yhteyttä, joka ekumenian myötä johtaa monet, jopa uskovat, Katolisen (portto) kirkon syliin.
Katolinen kirkko opettaa, että siihen kuuluminen on ainut tie Jumalan luo ja ainut tie pelastukseen. Tämä on suuri vihollisen valhe. Herra Jeesus on ainut tie Jumalan luo ja ainut tie pelastukseen.
”Hän (Jeesus) on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt‬ ‭4:11-12‬).

Rakkaat sisareni ja veljeni, Herrassa Jeesuksessa❣️
Haastan meidät kaikki Herran Jeesuksen verellä pestyt, pelastetut ja pyhät, rukoilemaan, että Jumalan suunnitelma seurakunnan ennalleen asettamisesta voisi toteutua Hänen tahtonsa mukaisesti. Pyydän myös rukoilemaan niiden uskovien puolesta, jotka ovat jollain tavalla joutuneet ekumenian kanssa tekemisiin, että Jumala armossaan ja rakkaudessaan avaisi heidän silmät näkemään ja korvat kuulemaan ekumeenisen valeykseyden valheen, joka johdattaa porttokirkon syliin ja näin ikuiseen vaivaan ja kadotukseen.
Rukoillaan myös, että me Herran Jeesuksen omat saisimme järkähtämättömänä seisoa Kristus kalliolla ja katse kiinitettynä meidän vapahtajaan ja pelastajaan.
Amen.

Kun pysymme Kristuksessa Jeesuksessa niin Hän ei meitä hylkää, eikä jätä, vaan seisoo vierellämme loppuun asti. Hän on turvamme ja linnamme. Pimeyden kauhut eivät Häntä voita. Tämä on totinen ja varma Sana. Uskothan tämän?

Teitä rakkaita siunaten, Herran Jeesuksen nimessä.

S. M

Turun seurakunnan historia

Turku on Suomen vanhin kaupunki. Sitä ei ole koskaan varsinaisesti perustettu, vaan Turku on syntynyt täällä olevien ihmisten elämän ja työn keskelle. Samoin on Turussa toimivan seurakunnan laita, se on syntynyt uskossa Jeesukseen olevien ihmisten toiminnasta.
Tarkkaa tietoa Turussa olevan Jumalan seurakunnan aloittajista ja miten, missä ja milloin seurakuntatoiminta Turussa alkoi, ei ole kenenkään tiedossa. Mutta siitä huolimatta raamatullinen seurakunta toimii. Jeesus itse on tämän aloittaja. Siksi Hän on seurakuntansa ainoa keskushenkilö, jonka ympärillä kaikki toiminta tapahtuu. 1 Kor. 3:11.

Jeesus puhui omasta seurakunnastaan kahdessa merkityksessä:

1. YLEISMAAILMALLISESTA SEURAKUNNASTA:
”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita.” Matt. 16:18. Tämä on se Jeesuksen verellä lunastettu ihmisjoukko, jota Raamattu nimittää Kristuksen ruumiiksi (1 Kor. 12:27) ja omaksi kuningaskunnakseen.” Ilm. 1:5,6. Liittymällä Jeesukseen uskoon tulossa eli uudestisyntymisessä sekä sen jälkeen tapahtuvassa upotuskasteessa Jeesuksen nimeen, tulee ihmisestä Hänen seurakuntaansa kuuluva. ”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, Hänen, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen.” Kol. 1:13,14. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apt. 2:41. Room. 10:9-17. Tämä on se maailmanlaajuinen pelastuneiden joukko, josta Raamattu sanoo, ettei sitä pysty kukaan laskemaan: ”Tämän jälkeen minä näin suuren joukon ihmisiä, joita ei kukaan voinut laskea, kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä. He seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä yllään pitkät, valkeat vaatteet ja käsissään palmunoksat.” Ilm. 7:9.JA2.

2. PAIKALLISESTA SEURAKUNNASTA:
Tämä on se pelastuneiden joukko, joka toimii näkyvästi jokaisella paikkakunnalla. Tässä näkyvässä yhteydessä toimivat erilaiset tehtävät kaikille rakennukseksi: ”.. ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin.” Tiit. 1:5. ja Efes. 4:11-16. ”Jos veljesi tekee syntiä, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi takaisin. Mutta jos hän ei kuule sinua, ota yksi tai kaksi todistajaa mukaasi, että jokainen sana vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla. Jos hän ei kuule heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei kuule seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle kuin pakana ja publikaani.” Matt. 18:15-17. ym. Paikallisseurakunnan tulee siis olla konkreettinen uskovien yhteys, jonka henkilöille voi mm. ilmoittaa asioita. Pyrin nyt siis tuomaan esille tätä uskovien näkyvää seurakunnan toimintaa. Mutta samalla on ymmärrettävä, että jokainen yksilöuskovakin on samaa jatkumoa siinä seurakunnassa, jonka Jeesus perusti. Ja siinä olemme yhtä maailmanlaajuisen seurakunnan kanssa. Oikea seurakunta on siis alkanut Israelin pääkaupungista, Jerusalemista, Golgatan ristiltä. Jos joku ”seurakunta” ei tunnustaudu alkaneeksi ristin pelastustyön perustalta, ei sellainen ole Jumalan seurakunta. Jeesus on ainoa seurakuntansa perustaja ja Ylipaimen.

Golgatan ristiltä alkaneen Yleisen Jumalan seurakunnan historian voimme lukea Luukkaan evankeliumista ja Apostolien teoista. Luukas kertoo ensin evankeliumissaan Jeesuksen syntymästä ja elämästä ristin tapahtumiin ja ylösnousemiseen asti. Tässä pelastustyössään Jeesus perusti seurakunnan, ”jota Tuonelan portit eivät voita”. Matt. 16:18. / Joh. 2:19-22.
Luukas jatkaa Apostolien teoissa Pyhän Hengen kasteen jälkeisen (Apt. 2) historiamme ensimmäiset noin 30 vuotta. Lisäopetusta toivat Uuden testamentin kirjeet. Niiden pohjalta seurakunta kehittyi Jumalan tahdon mukaiseksi. Ja noin vuonna 100 jKr. seurakunta kaikkine opetuksineen oli valmis. Siinä muodossa olevaa kristinuskoa tulee edelleen levittää eteen päin. Raamatun lopussa on PISTE. Sitä tarkoittaa myös Ilm. 22:18,19: ”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Jokainen ymmärtänee mitä tämä opetus tarkoittaa?
Luukkaan evankeliumi alkaa näin: ”Monet ovat ryhtyneet laatimaan kertomusta tapahtumista, jotka ovat toteutuneet keskuudessamme, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat olleet silminnäkijöitä ja joista on tullut sanan palvelijoita. Siksi olen minäkin, tutkittuani alusta alkaen kaiken tarkasti, päättänyt kirjoittaa näistä tapahtumista järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilos, jotta saisit tietää, kuinka luotettavia ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu.” Luuk.1:1-4. Uudessa testamentissa kerrotaan siis seurakunnan alkuhistoria ristiltä alkaen apostolisen ajan loppuun, noin vuoteen 100 jKr.

Turun paikallisseurakunta.
Arkeologiset kaivaukset Turun seudulla ovat todistaneet, että kristinusko on toiminut täällä jo paljon ennen kirkkouskonnon tuloa. Ajattelisin kuitenkin laajemmin kuin arkeologit, että aito kristinusko tuli Suomeen jo seurakunnan alkuaikoina, ensimmäisinä vuosisatoina. Perustelen sen näin: Seuratessamme Uudesta testamentista alkuajan kristittyjen suurta intoa evankeliumin levittämisessä, tuntuisi epäloogiselta ajatus, että he olisivat jättäneet työnsä kesken pysähtymällä vain silloiselle Rooman valtakunnan alueelle. Jeesus oli antanut käskynsä mennä ”kaikkeen maailmaan” (Markus 16:15) ja ”maan ääriin saakka”. Apt. 1:8. Tämän perusteella on johdonmukainen ajatus, että kristinusko puhtaassa muodossaan levisi Suomeen jo ennen yhdenkään kirkon perustamista.
– Siis ensin toimi ristillä perustettu puhdas kristinusko, sitten 300 luvulta jKr. alkaen tulivat kirkot aiheuttamaan hajaannusta. –
Kristinuskon leviäminen Suomeen ja Turkuun ei heti kaikilla paikkakunnilla tarkoittanut, että ensimmäisten ihmisten tullessa uskoon, olisi ollut valmis ja raamatullisesti järjestäytynyt paikallisseurakunta. Seurakunta (kreik. ekklesia, mm. Matt. 16:18), tarkoittaa uskossa Jeesukseen olevien erottautumista maailman syntielämästä ja tulemista yhteiseen toimintaan ja säännölliseen kokoontumiseen, jossa Jumalan antamat tehtävät ja Pyhän Hengen jakamat armolahjat alkavat toimia paikallisten kristittyjen yhteiseksi hyväksi. Apt. 2:41,42. 1 Kor. 1:2 ja 14:26. ym.

Helluntaiherätys tuli Turkuun vuonna 1910, mutta helluntaiseurakunta perustettiin vasta v. 1921. He toimivat siis noin 11 vuotta raamatullisena seurakuntana. Siihen aikaan Turussa oli järjestäytyneenä toimivia helluntaiystäviksi nimitettyjä kristittyjä, jotka eivät tahtoneet liittyä ihmisperusteisiin uskontoihin. He ymmärsivät kuuluvansa Jumalan seurakuntaan uudestisyntymisensä perusteella. Mainitut ensimmäiset helluntailaiset olivat heidän yhteydessään. He toimivat silloin Jumalan seurakunnan periaatteella.
Helluntaiystävillä oli Turussa selkeää järjestäytynyttä paikallisseurakunnan toimintaa. He kokoontuivat 1900 luvun alussa pääasiassa kodeissa, mutta kokouspaikkakin heillä oli vuonna 1914 Multavierunkatu 6. Aninkaistenmäessä.
Turun seurakunnan linjalla toimivien kristittyjen nimiä löytyi helluntaiseurakunnan historiikista (Helluntaituulia Varsinais-Suomessa). Heitä oli mm. Matti Rantanen, Karl ja Aurora Silander, Thora Vikman, Ossian Kauffin, Malakias Davidsson, Kustaa ja Elli Laine. Ja ainakin Gauffinin, Laineen, Davidssonin ja Silanderin kodeissa pidettiin Jumalan seurakunnan kokouksia. Näissä kokouksissa monet saivat Pyhän Hengen kasteen.
Vuonna 1921 erosivat monet ns. ”helluntailaiset” tästä raamatullisesta toiminnasta. He perustivat silloin Turkuun helluntaiseurakunnan ja tällä omatekoisella ”järjestäytymisellään” ja jäsenkortistollaan sekä uudella nimellä sulkivat ulkopuolelleen oikean Jumalan seurakunnan edustajat. On muistettava, että raamatullisen seurakunnan kokoonpano pitää aina sisällään KAIKKI saman paikkakunnan uudestisyntyneet ja uskovien kasteella kastetut kristityt. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11. Sen tähden on mahdotonta pitää jäsenkortistoa, joka pitäisi yhtä taivaassa kirjoitetun elämän kirjan kanssa.
Herätysten historiat kertovat, että myös baptistit ovat toimineet Turussa ensin raamatullisesti ennen rajautumista ns. nimikylttiseurakunniksi jäsenkortistoineen, jolloin he erottautuivat omaksi yhteisökseen omien oppinäkemystensä perustalle ja vastoin esim. Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11 opetusta. Mutta meidän ”jäsenkortistoksemme” riittää elämän kirja taivaassa: ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.

Välissä on joitakin vuosikymmeniä, josta ajanjaksosta en ole löytänyt tietoja Jumalan seurakunnan toiminnasta Turussa. Lehdissä on ollut ilmoituksia mm. 1960 -70 luvuilla, että näitä Turun seurakunnan kokouksia on pidetty mm. Suikkilassa.

Itse olen ollut mukana Turun seurakunnan toiminnassa vuodesta 1975. Siihen aikaan mm. Antti Hartikka piti vaimonsa Tyynen kanssa Turun Jumalan seurakunnan kokouksia. Hän järjesti tilaisuuksia myös minun kotonani vuodesta 1976 alkaen.
Tämän raamatullisen seurakuntalinjan tilaisuuksia on ollut minun aikanani monissa eri osoitteissa Turussa:
Veikko Laaksonen, joka kastoi minut v. 1975, piti säännöllisiä kokouksia ulkopuolella uskonsuuntien Turun Raunistulassa, Tampereentie 12.

Kokouksia on pidetty Turun monien kotikokouspaikkojen lisäksi ympäristökunnissa, mm. Liedossa ja Raisiossa. Yleisökokouksia on pidetty mm. Raittiusyhdistys Toivo 2. ja Taimi 2. sekä NNKY.n tiloissa.

Eräs yhteinen kokouspaikkamme oli 1970 luvun lopulta alkaen Läntinen Pitkäkatu 10.

Läntinen Pitkäkatu 10. toimivat minun lisäkseni mm. Tauno Lahti, Kerttu Laaksonen, ym. Yhteisenä kukkaronamme oli silloin Seurakuntapalvelijat ry. Siellä minua siunattiin tehtäviini 1980 luvun alussa. Efes. 4:11-16. Tämä talo purettiin 1980 luvun loppupuolella (?) ja sen jälkeen ei Turussa ollut omaa kokoustilaa ennen vuotta 1995, jolloin saimme käyttöömme Portsan entisen postitilan, Sofiankatu 3, jossa toimimme noin 15 vuotta. Tämä vaihe vuodesta 1995 eteen päin oli Turussa seurakuntatoiminnan uudistumisen aikaa. Siihen aikaan oli myös monia kotikokouksia, joissa kokoonnuimme raamatullisesti Yksi kaupunki, yksi seurakunta -periaatteella.

Tässä muutama Sofiankadulta otettu kuva:

Monet tulivat uskoon Sofiankadulla, ja useita uskossa olevia uudistui uskossaan. Kastetilaisuuksia oli usein. Siellä tuli uskoon myös Matti Nevalainen vuonna 1997. Hänet siunasimme vanhimmistoveljeksi vuonna 2003. Hän muutti Paratiisiin vuonna 2017.
Vuoden 2000 alusta saimme Sofiankadun lisäksi kokoustilan Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmasta. Silloin meillä oli jonkin aikaa käytössämme kaksi kokoustilaa; ja lisäksi kotikokoukset, mm. Haritussa ja Liedossa.
Vuonna 2010 muutimme Läntinen Pitkäkatu 33.

Vuonna 2016 siirryimme Maariankatu 2. jossa edelleen toimimme (2018).

Kaikissa tilaisuuksissamme on tullut ihmisiä uskoon. Kastetilaisuuksia on pidetty paljon. Itse olen kastanut ihmisiä vuodesta 1976 alkaen.

Evankelioiminen (Mark. 16:15,16) on Jeesuksen antamasta lähetyskäskystä alkaen pidetty Jumalan seurakunnan tärkeimpänä toimintamuotona. Turussa on koko minun mukana olemiseni ajan ollut säännöllistä katuevankeliointia, jonka tuloksena monet ovat löytäneet Jeesuksen. Tilaisuuksia on Turun seudun lisäksi pidetty mm. Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Tampereella, Porissa, Oulussa, Salossa ym.

---

Turussa olevan seurakunnan historian ymmärtäminen edellyttää raamatullisen seurakuntaopetuksen ymmärtämistä: Mitä Raamattu tarkoittaa seurakunnalla? Mitä raamatullinen seurakuntatoiminta on? Tässä linkissä löytyy opetus Turussa toimivasta Jumalan seurakunnasta:

Arkeologisten löydösten mukaan Turussa on ollut idästä tänne rantautunutta seurakunnan toimintaa ulkopuolella kirkkojen jo noin 600 luvulta jKr. Tässä linkki mielenkiintoiseen keskusteluun aiheesta:
http://ristinvalossa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=12&t=3447
Unto Salon kirja ”Risti ja rauta” sekä Mauri Virtasen ”Kulttuurimme juuret” avaavat aiheesta arkeologisia näkymiä.

Loppusana.
Ristin verellä puhdistetut Jumalan pyhät ovat nyt laajalti avanneet korvansa kuulemaan Herransa hyvää sanomaa: ”Pysykää yhdessä kasvuyhteydessä!” ”Älkää hyväksykö hajaannusta!”
Herra armahtakoon meitä ja auttakoon jatkossakin pysymään Raamatun opetusten sisällä!
Sielunvihollinen yrittää tuhota tätä Jumalan työtä repimällä kristittyjä irti säännöllisestä seurakunnan kokoustoiminnasta. Apt. 20:29,30. Mutta Jeesus kutsuu meitä pysymään yhteydessä. Hebr. 10:25. Joh. 10:10,16. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset!” 11:52. Raamatullinen uskovien yhteys on Jumalan tahto.
Jumalan seurakunnan 2000. vuotinen voittokulku osoittaa, että työ Herrassa ei ole ollut turhaa. Työ on jatkunut vuosisadasta toiseen. ”Ja nyt minä sanon teille: pysykää erossa näistä miehistä ja antakaa heidän olla. Jos tämä hanke tai toiminta on ihmisistä, se raukeaa tyhjiin, mutta jos se on Jumalasta, te ette voi kukistaa heitä. Varokaa, ettei teidän havaittaisi taistelevan Jumalaa vastaan.” Apt. 5:38,39.
Aamen. Rukouksemme ja toimintamme jatkuu, sieluja pelastuu. Jeesus pelastaa, parantaa ja täyttää Pyhällä Hengellä… Kiitos Jumalalle Hänen suuresta armostaan seurakuntaansa kohtaan.

Katso lisää linkin tärkeästä kirjoituksesta:
Taivassanomat 7/2020: Lopullinen sana seurakunnasta.

Weijo Lindroos Turun seurakunnasta