Kategoria: Kirjoituksia

Uskon, että ennen Herran Jeesuksen takaisin paluuta, Jumala tulee asettamaan seurakuntansa ennalleen, niin kuin Hän on sen alkujaan asettanut, apostoliseen aikaan. Tämä on ainoa seurakuntamalli, joka on Jumalan mielen mukainen. Jumalan seurakunta on yksi, eikä paikkakunilla tule olla montaa, eri nimien alla, toimivaa seurakuntaa, jotka ovat karsinoituneet, kuka minkäkin oppien alle. Tämä on saanut aikaiseksi vain hajaannusta ja eripuraa, uskovien kesken. Jumalan asettamaan seurakuntaan ja sen yhteyteen kuuluvat maailmassa kaikki uudesti syntyneet Herran Jeesuksen omat ja jotka ovat Hänen nimeensä kastetut. Tämä on Jumalan tahdon mukainen seurakuntamalli, jonka Hän on omalla kädellään asettanut. Seurakunta on yksi ja jokaisella paikkakunnalla tulee olla vain yksi seurakunta vanhemmistoineen, joka koostuu Herran Jeesuksen pelastamista uskovista, Hänen itse toimiessa seurakuntansa päänä.

Apostolinen seurakuntamalli toteuttaa Herran Jeesuksen sanat; ”että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” (Joh.17:21‬)
En tiedä, miten tämä seurakunnan ennalleen asettaminen tulee käytännössa tapahtumaan, joten jätän tämän asian Jumalan tehtäväksi.

Saatana on myös kokoamassa ekumenian myötä valhe ykseyttä ja yhtä seurakuntamallia. Hän käyttää ovelasti samoja sanoja kuin Herra Jeesus; ”että he kaikki olisivat yhtä”, mutta jättää tämän osan pois; ”niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” (Joh.17:21‬)
Saatana siis kokoaa seurakuntaykseyttä ja yhteyttä, joka ekumenian myötä johtaa monet, jopa uskovat, Katolisen (portto) kirkon syliin.
Katolinen kirkko opettaa, että siihen kuuluminen on ainut tie Jumalan luo ja ainut tie pelastukseen. Tämä on suuri vihollisen valhe. Herra Jeesus on ainut tie Jumalan luo ja ainut tie pelastukseen.
”Hän (Jeesus) on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt‬ ‭4:11-12‬).

Rakkaat sisareni ja veljeni, Herrassa Jeesuksessa❣️
Haastan meidät kaikki Herran Jeesuksen verellä pestyt, pelastetut ja pyhät, rukoilemaan, että Jumalan suunnitelma seurakunnan ennalleen asettamisesta voisi toteutua Hänen tahtonsa mukaisesti. Pyydän myös rukoilemaan niiden uskovien puolesta, jotka ovat jollain tavalla joutuneet ekumenian kanssa tekemisiin, että Jumala armossaan ja rakkaudessaan avaisi heidän silmät näkemään ja korvat kuulemaan ekumeenisen valeykseyden valheen, joka johdattaa porttokirkon syliin ja näin ikuiseen vaivaan ja kadotukseen.
Rukoillaan myös, että me Herran Jeesuksen omat saisimme järkähtämättömänä seisoa Kristus kalliolla ja katse kiinitettynä meidän vapahtajaan ja pelastajaan.
Amen.

Kun pysymme Kristuksessa Jeesuksessa niin Hän ei meitä hylkää, eikä jätä, vaan seisoo vierellämme loppuun asti. Hän on turvamme ja linnamme. Pimeyden kauhut eivät Häntä voita. Tämä on totinen ja varma Sana. Uskothan tämän?

Teitä rakkaita siunaten, Herran Jeesuksen nimessä.

S. M

Turun seurakunnan historia

Turku on Suomen vanhin kaupunki. Sitä ei ole koskaan varsinaisesti perustettu, vaan Turku on syntynyt täällä olevien ihmisten elämän ja työn keskelle. Samoin on Turussa toimivan seurakunnan laita, se on syntynyt uskossa Jeesukseen olevien ihmisten toiminnasta.
Tarkkaa tietoa Turussa olevan Jumalan seurakunnan aloittajista ja miten, missä ja milloin seurakuntatoiminta Turussa alkoi, ei ole kenenkään tiedossa. Mutta siitä huolimatta raamatullinen seurakunta toimii. Jeesus itse on tämän aloittaja. Siksi Hän on seurakuntansa ainoa keskushenkilö, jonka ympärillä kaikki toiminta tapahtuu. 1 Kor. 3:11.

Jeesus puhui omasta seurakunnastaan kahdessa merkityksessä:

1. YLEISMAAILMALLISESTA SEURAKUNNASTA:
”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita.” Matt. 16:18. Tämä on se Jeesuksen verellä lunastettu ihmisjoukko, jota Raamattu nimittää Kristuksen ruumiiksi (1 Kor. 12:27) ja omaksi kuningaskunnakseen.” Ilm. 1:5,6. Liittymällä Jeesukseen uskoon tulossa eli uudestisyntymisessä sekä sen jälkeen tapahtuvassa upotuskasteessa Jeesuksen nimeen, tulee ihmisestä Hänen seurakuntaansa kuuluva. ”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, Hänen, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen.” Kol. 1:13,14. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apt. 2:41. Room. 10:9-17. Tämä on se maailmanlaajuinen pelastuneiden joukko, josta Raamattu sanoo, ettei sitä pysty kukaan laskemaan: ”Tämän jälkeen minä näin suuren joukon ihmisiä, joita ei kukaan voinut laskea, kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä. He seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä yllään pitkät, valkeat vaatteet ja käsissään palmunoksat.” Ilm. 7:9.JA2.

2. PAIKALLISESTA SEURAKUNNASTA:
Tämä on se pelastuneiden joukko, joka toimii näkyvästi jokaisella paikkakunnalla. Tässä näkyvässä yhteydessä toimivat erilaiset tehtävät kaikille rakennukseksi: ”.. ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin.” Tiit. 1:5. ja Efes. 4:11-16. ”Jos veljesi tekee syntiä, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi takaisin. Mutta jos hän ei kuule sinua, ota yksi tai kaksi todistajaa mukaasi, että jokainen sana vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla. Jos hän ei kuule heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei kuule seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle kuin pakana ja publikaani.” Matt. 18:15-17. ym. Paikallisseurakunnan tulee siis olla konkreettinen uskovien yhteys, jonka henkilöille voi mm. ilmoittaa asioita. Pyrin nyt siis tuomaan esille tätä uskovien näkyvää seurakunnan toimintaa. Mutta samalla on ymmärrettävä, että jokainen yksilöuskovakin on samaa jatkumoa siinä seurakunnassa, jonka Jeesus perusti. Ja siinä olemme yhtä maailmanlaajuisen seurakunnan kanssa. Oikea seurakunta on siis alkanut Israelin pääkaupungista, Jerusalemista, Golgatan ristiltä. Jos joku ”seurakunta” ei tunnustaudu alkaneeksi ristin pelastustyön perustalta, ei sellainen ole Jumalan seurakunta. Jeesus on ainoa seurakuntansa perustaja ja Ylipaimen.

Golgatan ristiltä alkaneen Yleisen Jumalan seurakunnan historian voimme lukea Luukkaan evankeliumista ja Apostolien teoista. Luukas kertoo ensin evankeliumissaan Jeesuksen syntymästä ja elämästä ristin tapahtumiin ja ylösnousemiseen asti. Tässä pelastustyössään Jeesus perusti seurakunnan, ”jota Tuonelan portit eivät voita”. Matt. 16:18. / Joh. 2:19-22.
Luukas jatkaa Apostolien teoissa Pyhän Hengen kasteen jälkeisen (Apt. 2) historiamme ensimmäiset noin 30 vuotta. Lisäopetusta toivat Uuden testamentin kirjeet. Niiden pohjalta seurakunta kehittyi Jumalan tahdon mukaiseksi. Ja noin vuonna 100 jKr. seurakunta kaikkine opetuksineen oli valmis. Siinä muodossa olevaa kristinuskoa tulee edelleen levittää eteen päin. Raamatun lopussa on PISTE. Sitä tarkoittaa myös Ilm. 22:18,19: ”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Jokainen ymmärtänee mitä tämä opetus tarkoittaa?
Luukkaan evankeliumi alkaa näin: ”Monet ovat ryhtyneet laatimaan kertomusta tapahtumista, jotka ovat toteutuneet keskuudessamme, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat olleet silminnäkijöitä ja joista on tullut sanan palvelijoita. Siksi olen minäkin, tutkittuani alusta alkaen kaiken tarkasti, päättänyt kirjoittaa näistä tapahtumista järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilos, jotta saisit tietää, kuinka luotettavia ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu.” Luuk.1:1-4. Uudessa testamentissa kerrotaan siis seurakunnan alkuhistoria ristiltä alkaen apostolisen ajan loppuun, noin vuoteen 100 jKr.

Turun paikallisseurakunta.
Arkeologiset kaivaukset Turun seudulla ovat todistaneet, että kristinusko on toiminut täällä jo paljon ennen kirkkouskonnon tuloa. Ajattelisin kuitenkin laajemmin kuin arkeologit, että aito kristinusko tuli Suomeen jo seurakunnan alkuaikoina, ensimmäisinä vuosisatoina. Perustelen sen näin: Seuratessamme Uudesta testamentista alkuajan kristittyjen suurta intoa evankeliumin levittämisessä, tuntuisi epäloogiselta ajatus, että he olisivat jättäneet työnsä kesken pysähtymällä vain silloiselle Rooman valtakunnan alueelle. Jeesus oli antanut käskynsä mennä ”kaikkeen maailmaan” (Markus 16:15) ja ”maan ääriin saakka”. Apt. 1:8. Tämän perusteella on johdonmukainen ajatus, että kristinusko puhtaassa muodossaan levisi Suomeen jo ennen yhdenkään kirkon perustamista.
– Siis ensin toimi ristillä perustettu puhdas kristinusko, sitten 300 luvulta jKr. alkaen tulivat kirkot aiheuttamaan hajaannusta. –
Kristinuskon leviäminen Suomeen ja Turkuun ei heti kaikilla paikkakunnilla tarkoittanut, että ensimmäisten ihmisten tullessa uskoon, olisi ollut valmis ja raamatullisesti järjestäytynyt paikallisseurakunta. Seurakunta (kreik. ekklesia, mm. Matt. 16:18), tarkoittaa uskossa Jeesukseen olevien erottautumista maailman syntielämästä ja tulemista yhteiseen toimintaan ja säännölliseen kokoontumiseen, jossa Jumalan antamat tehtävät ja Pyhän Hengen jakamat armolahjat alkavat toimia paikallisten kristittyjen yhteiseksi hyväksi. Apt. 2:41,42. 1 Kor. 1:2 ja 14:26. ym.

Helluntaiherätys tuli Turkuun vuonna 1910, mutta helluntaiseurakunta perustettiin vasta v. 1921. He toimivat siis noin 11 vuotta raamatullisena seurakuntana. Siihen aikaan Turussa oli järjestäytyneenä toimivia helluntaiystäviksi nimitettyjä kristittyjä, jotka eivät tahtoneet liittyä ihmisperusteisiin uskontoihin. He ymmärsivät kuuluvansa Jumalan seurakuntaan uudestisyntymisensä perusteella. Mainitut ensimmäiset helluntailaiset olivat heidän yhteydessään. He toimivat silloin Jumalan seurakunnan periaatteella.
Helluntaiystävillä oli Turussa selkeää järjestäytynyttä paikallisseurakunnan toimintaa. He kokoontuivat 1900 luvun alussa pääasiassa kodeissa, mutta kokouspaikkakin heillä oli vuonna 1914 Multavierunkatu 6. Aninkaistenmäessä.
Turun seurakunnan linjalla toimivien kristittyjen nimiä löytyi helluntaiseurakunnan historiikista (Helluntaituulia Varsinais-Suomessa). Heitä oli mm. Matti Rantanen, Karl ja Aurora Silander, Thora Vikman, Ossian Kauffin, Malakias Davidsson, Kustaa ja Elli Laine. Ja ainakin Gauffinin, Laineen, Davidssonin ja Silanderin kodeissa pidettiin Jumalan seurakunnan kokouksia. Näissä kokouksissa monet saivat Pyhän Hengen kasteen.
Vuonna 1921 erosivat monet ns. ”helluntailaiset” tästä raamatullisesta toiminnasta. He perustivat silloin Turkuun helluntaiseurakunnan ja tällä omatekoisella ”järjestäytymisellään” ja jäsenkortistollaan sekä uudella nimellä sulkivat ulkopuolelleen oikean Jumalan seurakunnan edustajat. On muistettava, että raamatullisen seurakunnan kokoonpano pitää aina sisällään KAIKKI saman paikkakunnan uudestisyntyneet ja uskovien kasteella kastetut kristityt. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11. Sen tähden on mahdotonta pitää jäsenkortistoa, joka pitäisi yhtä taivaassa kirjoitetun elämän kirjan kanssa.
Herätysten historiat kertovat, että myös baptistit ovat toimineet Turussa ensin raamatullisesti ennen rajautumista ns. nimikylttiseurakunniksi jäsenkortistoineen, jolloin he erottautuivat omaksi yhteisökseen omien oppinäkemystensä perustalle ja vastoin esim. Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11 opetusta. Mutta meidän ”jäsenkortistoksemme” riittää elämän kirja taivaassa: ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.

Välissä on joitakin vuosikymmeniä, josta ajanjaksosta en ole löytänyt tietoja Jumalan seurakunnan toiminnasta Turussa. Lehdissä on ollut ilmoituksia mm. 1960 -70 luvuilla, että näitä Turun seurakunnan kokouksia on pidetty mm. Suikkilassa.

Itse olen ollut mukana Turun seurakunnan toiminnassa vuodesta 1975. Siihen aikaan mm. Antti Hartikka piti vaimonsa Tyynen kanssa Turun Jumalan seurakunnan kokouksia. Hän järjesti tilaisuuksia myös minun kotonani vuodesta 1976 alkaen.
Tämän raamatullisen seurakuntalinjan tilaisuuksia on ollut minun aikanani monissa eri osoitteissa Turussa:
Veikko Laaksonen, joka kastoi minut v. 1975, piti säännöllisiä kokouksia ulkopuolella uskonsuuntien Turun Raunistulassa, Tampereentie 12.

Kokouksia on pidetty Turun monien kotikokouspaikkojen lisäksi ympäristökunnissa, mm. Liedossa ja Raisiossa. Yleisökokouksia on pidetty mm. Raittiusyhdistys Toivo 2. ja Taimi 2. sekä NNKY.n tiloissa.

Eräs yhteinen kokouspaikkamme oli 1970 luvun lopulta alkaen Läntinen Pitkäkatu 10.

Läntinen Pitkäkatu 10. toimivat minun lisäkseni mm. Tauno Lahti, Kerttu Laaksonen, ym. Yhteisenä kukkaronamme oli silloin Seurakuntapalvelijat ry. Siellä minua siunattiin tehtäviini 1980 luvun alussa. Efes. 4:11-16. Tämä talo purettiin 1980 luvun loppupuolella (?) ja sen jälkeen ei Turussa ollut omaa kokoustilaa ennen vuotta 1995, jolloin saimme käyttöömme Portsan entisen postitilan, Sofiankatu 3, jossa toimimme noin 15 vuotta. Tämä vaihe vuodesta 1995 eteen päin oli Turussa seurakuntatoiminnan uudistumisen aikaa. Siihen aikaan oli myös monia kotikokouksia, joissa kokoonnuimme raamatullisesti Yksi kaupunki, yksi seurakunta -periaatteella.

Tässä muutama Sofiankadulta otettu kuva:

Monet tulivat uskoon Sofiankadulla, ja useita uskossa olevia uudistui uskossaan. Kastetilaisuuksia oli usein. Siellä tuli uskoon myös Matti Nevalainen vuonna 1997. Hänet siunasimme vanhimmistoveljeksi vuonna 2003. Hän muutti Paratiisiin vuonna 2017.
Vuoden 2000 alusta saimme Sofiankadun lisäksi kokoustilan Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmasta. Silloin meillä oli jonkin aikaa käytössämme kaksi kokoustilaa; ja lisäksi kotikokoukset, mm. Haritussa ja Liedossa.
Vuonna 2010 muutimme Läntinen Pitkäkatu 33.

Vuonna 2016 siirryimme Maariankatu 2. jossa edelleen toimimme (2018).

Kaikissa tilaisuuksissamme on tullut ihmisiä uskoon. Kastetilaisuuksia on pidetty paljon. Itse olen kastanut ihmisiä vuodesta 1976 alkaen.

Evankelioiminen (Mark. 16:15,16) on Jeesuksen antamasta lähetyskäskystä alkaen pidetty Jumalan seurakunnan tärkeimpänä toimintamuotona. Turussa on koko minun mukana olemiseni ajan ollut säännöllistä katuevankeliointia, jonka tuloksena monet ovat löytäneet Jeesuksen. Tilaisuuksia on Turun seudun lisäksi pidetty mm. Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Tampereella, Porissa, Oulussa, Salossa ym.

---

Turussa olevan seurakunnan historian ymmärtäminen edellyttää raamatullisen seurakuntaopetuksen ymmärtämistä: Mitä Raamattu tarkoittaa seurakunnalla? Mitä raamatullinen seurakuntatoiminta on? Tässä linkissä löytyy opetus Turussa toimivasta Jumalan seurakunnasta:

Arkeologisten löydösten mukaan Turussa on ollut idästä tänne rantautunutta seurakunnan toimintaa ulkopuolella kirkkojen jo noin 600 luvulta jKr. Tässä linkki mielenkiintoiseen keskusteluun aiheesta:
http://ristinvalossa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=12&t=3447
Unto Salon kirja ”Risti ja rauta” sekä Mauri Virtasen ”Kulttuurimme juuret” avaavat aiheesta arkeologisia näkymiä.

Loppusana.
Ristin verellä puhdistetut Jumalan pyhät ovat nyt laajalti avanneet korvansa kuulemaan Herransa hyvää sanomaa: ”Pysykää yhdessä kasvuyhteydessä!” ”Älkää hyväksykö hajaannusta!”
Herra armahtakoon meitä ja auttakoon jatkossakin pysymään Raamatun opetusten sisällä!
Sielunvihollinen yrittää tuhota tätä Jumalan työtä repimällä kristittyjä irti säännöllisestä seurakunnan kokoustoiminnasta. Apt. 20:29,30. Mutta Jeesus kutsuu meitä pysymään yhteydessä. Hebr. 10:25. Joh. 10:10,16. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset!” 11:52. Raamatullinen uskovien yhteys on Jumalan tahto.
Jumalan seurakunnan 2000. vuotinen voittokulku osoittaa, että työ Herrassa ei ole ollut turhaa. Työ on jatkunut vuosisadasta toiseen. ”Ja nyt minä sanon teille: pysykää erossa näistä miehistä ja antakaa heidän olla. Jos tämä hanke tai toiminta on ihmisistä, se raukeaa tyhjiin, mutta jos se on Jumalasta, te ette voi kukistaa heitä. Varokaa, ettei teidän havaittaisi taistelevan Jumalaa vastaan.” Apt. 5:38,39.
Aamen. Rukouksemme ja toimintamme jatkuu, sieluja pelastuu. Jeesus pelastaa, parantaa ja täyttää Pyhällä Hengellä… Kiitos Jumalalle Hänen suuresta armostaan seurakuntaansa kohtaan.

Katso lisää linkin tärkeästä kirjoituksesta:
Taivassanomat 7/2020: Lopullinen sana seurakunnasta.

Weijo Lindroos Turun seurakunnasta

Mikä on Jumalan tahto ja mitä kristittyjen yhteydellä tarkoitetaan?

Ensiksikin meidän pitää ymmärtää, että uuden liiton kristittyjen raamatullinen yhteys on Jumalan tahto. Ja kyse on siis raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevien yhteydestä.

Jeesus rukoili yhteyttä meille: ”jotta he olisivat täydellisesti yhtä ..” Joh. 17:23. Jeesuksen tarkoittama uskovien yhteys on kokonaan eri asia kuin esim. ekumeenisen liikkeen pohjalle kehitetty kirkkokuntien yhteys.
Annamme kiitoksen, kunnian ja ylistyksen taivaan Kuninkaalle, ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi..”. Ilm. 1:5,6 ja 5:9. Jeesus ansaitsi meille pelastuksen sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Tälle pelastustyönsä kalliolle Hän perusti itselleen seurakunnan (Matt. 16:18. ja 1 Kor. 3:11), joka on ”Kristuksen ruumis”.1 Kor. 12:27. ”Hän puhui ruumiinsa temppelistä..” Joh. 2:19-22.

Yhteys on Jumalan tahto. Toisin ei voi olla. Eikä tämä totuus saa jäädä pelkästään ideologiseksi opiksi. Aito uskovien yhteyshän ei perustu vain oppiin. Opilliset asiat ilman Pyhän Hengen siunaavaa vaikutusta ja johdatusta jopa erottavat uskovia toisistaan. Tarvitsemme ennen muuta pyhien asioiden kokemista ja niihin sisälle tulemista sekä elämänyhteyttä Jeesuksen kanssa. Uskoon tullessamme syntitilaan kuollut henkemme heräsi eloon ja näin Jumalan Elämä alkoi vaikuttaa sisimmässämme, persoonallisuutemme keskuksessa. Efes. 2:1-10. Näin saimme uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Tämä Elämä avaa mahdollisuuden Raamatun opetusten oikealle ymmärtämiselle ja vastaan ottamiselle ja niihin sisälle tulemisen. 2 Kor. 3:14-18. Hän avasi ymmärryksemme käsittämään Kirjoitukset. Luuk. 24:45. ”Meillä on yhteys keskenämme”, Jumalan ja Hänen omiensa kanssa (1 Joh. 1:5-9), koska olemme sisällä Jumalan Elämässä ja Hänen Elämänsä on meissä Jeesuksen Kristuksen kautta. ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän luo (yhteyteen) muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6.

Raamatullista yhteyttä on vielä hyvin vähän.  Mutta Pyhä Henki on johdattamassa yhteyteen lisää rakkaita veljiä ja sisaria. Hän saa ihmiset etsimään toisiaan ja hakeutumaan Karitsan verellä ostettujen joukossa olevaan yhteyden armahtavaan ilmapiiriin. Yhteyden esteet poistuvat ja näin seurakunta alkaa toimia ja järjestäytyä oikean yhteyden edellyttämällä tavalla.
”Minä etsin veljiäni. Voisitko kertoa minulle, missä he ovat paimenessa?” 1 Moos. 37:16.

Pyhä Henki etsii ja kutsuu veljiä ja sisaria mukaan seurakunnan ennalleen asettamiseen. ”Taivaan oli määrä ottaa Hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen. Tästä Jumala on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suulla.” Apt. 3:21. Jumala on aina tahtonut asettaa seurakunnassaan kaiken kohdalleen.

Keiden välille yhteys voidaan rakentaa?
”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:38,41,42. Tämä opetus tarkoittaa, että uskovien yhteyden tulee rakentua niiden uskossa olevien välille, jotka ovat ottaneet vastaan pelastussanoman (2 Kor. 6:1,2), tehneet parannuksen synneistään ja antaneet kastaa itsensä upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen sekä pysyvät raamatullisessa apostolien opetuksessa. Ainoastaan näiden uudestisyntyneiden- ja tämän totuuden perustalle on mahdollista rakentua aito ja Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys. Jumala tahtoo pestä seurakuntansa liasta, jonka hajaannuksen tila on aiheuttanut.

Tämän aihepiirin perustotuus:
Kaikki raamatullisesti uskossa Jeesukseen olevat ihmiset samalla paikkakunnalla ovat kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunta! Tämä on yksiselitteinen Raamatun opetus. Jumalan näkee asian näin. Nyt Jeesuksen tulemuksen aattohetkinä meitä kutsutaan toteuttamaan tätä Jumalan näkyä. Toteuttaminen edellyttää sen tietämistä, ettei Jumalan seurakunta ole mikään kirkko tai yhdistys yms. ihmisten perustama laitos, vaan pelastetut ihmiset.

Raamattu asettaa paikkakunnan rajat seurakunnan rajoiksi.  ”…asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11. Apt. 14:23. Ym. Nämä kaupunkivanhimmat johtavat kaikkia saman paikkakunnan uskovia toimimaan yhteistyössä ilman rajoja. Se on rajatonta yhteyttä. Ei ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä. Tällä tiellä Jeesus, johdattaa laumaansa asettamiensa seurakuntavirkojen piirissä.
Seurakuntatoiminnan tulee siis rakentua paikalliselle yhteysperiaatteelle. Yhtäkään uskossa olevaa ja kasteella käynyttä saman paikkakunnan kristittyä ei saa rajata ulkopuolelle! On Jumalan tahdon vastaista ajatuksissaankaan jakaa saman paikkakunnan uskovia eri ryhmiin. Sellainen on Raamatun mukaan seurakunnan hajottamista. ”Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman.” Joh. 10:12. Apt. 20:29.
Raamattu ei opeta, että seurakunta olisi jakaantunut, vaikka se kokoontui alussa monissa eri kokouspaikoissa. Seurakunnasta mainitaan monikossa silloin, kun kysymyksessä on monta kaupunkia. Jokaisella paikkakunnalla on YKSI seurakunta, jotka kaikki yhdessä ovat maailmanlaajuinen Kristuksen ruumis (1 Kor. 12:27) ”yksi ruumis” Efes. 4:4. = Monta paikkakuntaa, monta seurakuntaa. Yksi paikkakunta, yksi srk. Ilm. 1:11. Näin Raamattu opettaa.
Epäraamatullista on myös ajatella, että joku Kristuksessa oleva ihminen (Gal. 3:26,27) ei muka ollenkaan kuuluisi seurakuntaan. Sehän on mahdotonta. Jokainen uskoon tullut kuuluu seurakuntaan sen perusteella, että kuuluu Jeesukselle ja Hänen pelastettujensa joukkoon. Ja näitä seurakuntaan kuuluvia, kasteella käyneitä veljiä ja sisaria voimme siunata seurakuntayhteyteen. Kuuluminen ja yhteys ovat siis kaksi eri asiaa. Jumalalle kuuluvina tahdomme luonnollisesti hakeutua keskinäiseen yhteyteen.
Ekklesia/seurakunta Raamatussa merkitsee maailman syntielämästä ulos kutsuttujen kokoon kutsumista. Meitä kutsutaan toimimaan yhtenä järjestäytyneenä paikallisseurakuntana seurakuntavirkoineen. Näin oli esim. Jerusalemin alkuseurakunnassa, jossa oli kymmeniätuhansia uskoon tulleita. Apt. 21:20. He kaikki pysyivät ”apostolien opetuksessa”. Apt. 2:41,42. Ja vaikka heillä oli kymmeniä kokouspaikkoja, oli heillä vain yksi vanhimmisto. Apt. 15:4,622,23.

Raamatullisessa uskossa olevat ja kasteella käyneet ihmiset ovat siis Jumalan seurakunta. Ef. 2:19-22. / Apt. 2:41. 19:1-6. Tie tämän seurakunnan jäsenyyteen kulkee uudestisyntymisen kautta. Raamatulliseen seurakuntaanhan ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin. Tähän synnytään uskoon tulemisessa Pyhästä Hengestä. Se on uudestisyntyminen. Joh. 3:3-5. Ja vanha synti-ihminen haudataan upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. Jeesus sitten täyttää omansa Pyhällä Hengellä, joka jakaa armolahjoja ”niin kuin itse tahtoo”. 1 Kor. 12:11. ”Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” 1 Kor. 12:31. ”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa. Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.” 1 Kor. 14:1-2.  Hebr. 10:25.
Jumala ei hyväksy uskovien jakaantumista eri nimikkeiden alle. Kuinka siis mekään voisimme sitä hyväksyä?

Kirkkokuntiin kuuluminen.
Ajattele, jos Jumala olisi perustanut tai perustuttanut esimerkiksi luterilaisen kirkon? Eikö siinä tapauksessa jokaisen tulisi liittyä ko. kirkkoon? Tottahan Jumala tahtoisi ihmisten kuuluvan Hänen perustamaansa kirkkoon. Mutta jos Jumala ei ole perustanut kirkkoa, ei kenenkään tule kuulua siihen. Sama ajatusrakennelma pätee esim. vapaakirkkoon, baptisteihin, helluntailaisuuteen, adventismiin, metodismiin  yms. Jos Jumala on perustanut tai perustuttanut jonkun uskonnon, tulee jokaisen uskovan välittömästi liittyä siihen.  Jos Jumala ei ole perustanut jotain uskontoa, ei kenenkään tule kuulua sellaiseen.
Mutta entä jos Jumala on perustanut monta uskonsuuntaa? — Silloin tulee kokonaan lopettaa puhe uskovien raamatullisesta yhteydestä. Hänhän olisi siinä tapauksessa itse syyllinen seurakuntansa hajaannustilaan.
Mistä voimme tietää, onko Jumala perustanut jonkun ed. m. uskonnoista? – Voimme katsoa asian Raamatusta: Jos löydämme sieltä jonkun nykyisen uskonsuunnan, niin menemme välittömästi liittymään siihen Jos emme löydä jotain nykyistä uskonsuuntaa Raamatusta, ei meidän tule kuulua mihinkään niistä. Mihin sitten tulee kuulua? – Vastaus on, että vain apostolisen ajan kristinusko kuuluu meille. Mihin seurakuntaan he kuuluivat, samaan mekin kuulumme. Emmekä sen lisäksi kuulu mihinkään muuhun uskontoon. Ja yhteyteen tultuamme muistamme Lootin vaimoa. Luuk. 17:32. Se tarkoittaa, että nimikylttiuskontojen jäsenyydestä poistumisen jälkeen meidän ei tule katsoa taaksemme haikaillen sinne takaisin.
Jumalan omistaman seurakunnan ”jäsenrekisterin” pitäminen kuuluu vain Jumalalle. ”Herra tuntee omansa!” 2 Tim. 2:19. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.
Tämän totuuden perusteella ymmärrämme, miksi Raamatussa ei ole ohjetta tai kehotusta seurakuntien perustamiseen. Ainoa ainutlaatuinen seurakunta perustettiin ristillä Jeesuksen veriuhrin kautta. Joh. 2:1922.

TAKAISIN ALKUUN
Jumalan rakkautta täynnä oleva Taivaan kehotus kutsuu Jeesuksen verellä ostetut ihmiset alkuperäiseen Jumalan suunnitelmaan:
”Palatkaa te luopuneet lapset! Palatkaa takaisin muinaisille poluille, apostolisen ajan yhteyteen! Poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä!”
Olen saanut ymmärtää Jumalan näyn Hänen seurakunnastaan. Se on vallannut sydämeni. Ja Jumala on antanut valmiin ratkaisumallin, miten se toteutetaan. Mallina on Raamatussa opetettu apostolisen ajan valmis usko.
Yhteyden esteet tulee nyt siis poistaa yksilöuskovien elämästä ja alkaa rakentaa jokaisella paikkakunnalla kaikkien oikeiden kristittyjen yhteistä seurakuntaa. Matt. 15:13.
Pyhä Henki toimii Jumalan seurakunnassa järjestäen toiminnan raamatulliseksi. Hän saakoon johdattaa tahtonsa mukaisesti sekä jakaa armolahjoja ja voimavaikutuksia. 1 Kor. 12-14 luvut. Näin seurakunta kasvaa ja rakentuu. Kokoontumiset ovat pääasiassa Pyhän Hengen toimintaa; ei liiallisesti oppipainotteista, vaikka oikea opetus Raamatun asioista onkin välttämätöntä. Opetus tulee rajata ja yhdistää niihin aiheisiin, asioihin, jotka olivat alkuseurakunnassa (noin v. 100 jKr.).

ALKUAJAN ESIMERKKI.
”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” 1 Joh. 2:24. Jumala siunatkoon meitä alkuseurakunnan yhteydessä: ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7. Meillä on siis tänäkin aikana aito yhteys keskenämme, jos pysymme yhteydessä apostolisen uskon kanssa. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:41,42.
Raamatullinen yhteys on mahdollista vain siten, että emme ota esimerkiksemme apostolisen ajan jälkeisiä ihmisiä ja herätysliikkeitä ja niiden opetuksia. Esimerkkinämme on ainoastaan valmis apostolinen seurakunta, joka ilmenee Raamatun sivuilta opetuksena, sekä alkuseurakunnan esimerkkinä ja toimintamallina. Kaikki muut esimerkkilähteet tulee sulkea, koska ne rikkovat yhteyden. ”He pysyivät apostolien opetuksessa..” Apt. 2:42. ”Seuratkaa heidän uskoaan!” Hebr. 13: 7.

Joh. 13:34-35. Nyt on pienten alkujen päivä, mutta ”älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Luuk. 12:32. Vaikka olemme uskossa olevina ihmisinä pieni pisara ihmiskunnan valtameressä, olemme todellisuudessa suuri seurakunta, joka koostuu kaikkien aikojen kaikista raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevista ihmisistä, maan päällä ja Paratiisissa. Olemme Jeesuksen verellä ostettu ainoa Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis. Menemme eteen päin luottaen Jumalan armoon, että Hän lisää kansansa täysimääräiseksi. 2 Tess. 3:1.
Jos kuulut Kristukselle, kuulut myös Hänen seurakuntaansa. Sen perusteella voimme siunata sinut toimintayhteyteen.
Ja kun Herra sitten alkaa lisätä yhteyteen enemmän ihmisiä, on Pyhä Henki johdattava lisää kokouspaikkoja, tarpeen mukaan. Apt. 1:13. 12:12. 19:9. Kokouksissa kaikki saavat olla Pyhän Hengen luomassa armahtavaisuuden piirissä ja saavat rohkaisevaa opetusta pysyä apostolien opetuksessa. 1 Kor. 14:26. ”He (uskoon tulleet ja kasteella käyneet) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä!” Apt. 2:42. Kol. 3:16. / 1 Joh. 2:24.

Jumalan seurakunnassa on kaksi Raamatusta nousevaa opetuksen lähdettä:
1. apostolisen ajan opetukset ja
2. valmiiksi kehittyneen alkuseurakunnan esimerkki (n. v. 100 jKr.).

Kaikki mukana olevat tietävät, ettei Jumalan seurakunnassa mainosteta tai suositella toimintaa uskonsuuntien nimikylttien alla.
Emme ole
– katolisia tai protestantteja
– luterilaisia
– helluntailaisia
– vapaakirkollisia
– baptisteja
– yms. laisia, isteja jne.
Olemme vain kristittyjä, Kristuksen ruumiin jäseniä (1 Kor. 12:27), kristittyjä ilman etuliitteitä! Olemme hajaannuksen ulkopuolella. Tähän samaan yksi seurakunta yhdellä paikkakunnalla -periaatteelle kutsumme kaikkia veljiä ja sisaria.  Yksi kasvu- ja toimintapaikka, on Jumalan tahto. Emme siksi osallistu erilaisten nimikylttien alla oleviin toimintoihin. Eikä tässä ole kysymyksessä uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin alkuperäiseen.

”Jokainen istutus, jota ei taivaallinen Isä ole istuttanut, on juurineen poistettava!” meidän elämästämme. Matt. 15:13. Emme tämän opetuksen perusteella siis yritä lopettaa uskonsuuntia. Kirkot ym. uskonnot poistuvat vain tähän toimintaan mukaan tulevien yksilöuskovien elämästä. Tiedämme kirkkokuntien jatkavan toimintaansa Jeesuksen tulemukseen asti. Kaikissa kristillisissä uskonsuunnissa on paljon meitä parempia veljiä ja sisaria, jotka tekevät sielujenvoittamistyötä Pyhän Hengen johdossa. Ihmisiä pelastuu ja uskoon tulleet kastetaan Jeesuksen nimeen. Näin Jumalan seurakunta lisääntyy, vaikka he toimivatkin siellä (useimmiten tietämättään) hajaannuksen periaatteella. Emme silti rukoile hajaannuksen tilassa olevalle muulle toiminnalle siunausta, vaan rukoilemme, että aidot kristityt tulevat ulos sieltä. Jumalahan tahtoisi jokaisen uskoon tulleen toimivan omassa seurakunnassaan, joka ei siis toimi minkään nimikyltin alla. Mutta ihmissielujen pelastuminen on meille aina suuri ilon aihe. Mm. Turun seurakunta lisääntyy aina jonkun tullessa uskoon ja kasteelle Turussa, missä tahansa piirissä. Apt. 2:41. Seurakuntatotuuden ymmärtäminen ei siis ole pelastuskysymys. Huomioi kuitenkin 2 Tessal. 1:6-10. ja Ilm. 22:18,19. Emme siksi rukoile siunausta hajaannuksen käytännölle, ”eri seurakunnille”, vaan Jumalan seurakunnalle, joka olemme ME kaikki saman paikkaunnan kristityt.
Luemme jokaisen oman paikkakuntamme uskoon tulleen ja kasteella käyneen kuuluvaksi tähän yhteen Jumalan seurakuntaan, nekin, jotka käsityksillään ja järjestelmillään sulkevat meidät ulkopuolelleen.
Jumalan tahto on yhteys eikä hajaannus. Jumalan seurakunnassa edustamme yhteyttä ja toimimme sen perustalla. Uskonsuunnat edustavat hajaannusta.
Tätä tulee toistaa yhä uudelleen: Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla yhden Jeesuksen verellä lunastetun ihmisjoukon. Tämä lauma on Hänen seurakuntansa. Meidän tulee nähdä Jumalan kanssa samalla tavalla eikä hyväksyä Raamatun opetusten rinnalle muita, ns. ”yhteiskristillisiä” ekumenia-näkemyksiä.
Ikävä asia on, että uskonsuunnissa hyväksytään seurakunnan jakautuminen erilaisten nimikylttien alla toimiviksi karsinoiksi. Me emme hyväksy sellaista, koska Jumala ei sitä hyväksy. Mutta hyväksymme eri piireissä olevat rakkaat veljet ja sisaret, koska Jumalakin hyväksyy heidät!

Jumala on viisaudessaan asettanut paikkakunnan rajat seurakuntansa rajoiksi. ”.. että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Vain tämän raamatullisen rajauksen sisällä voi toimia rakkauden käsky uuden liiton tarkoittamassa mielessä : ”Rakasta lähimmäistäsi!” (ei siis kauimmaistasi). Joh. 13:34,35. Näiden Jumalan asettamien rajojen sisällä voimme tulla toistemme vaikutuspiiriin, joihin kauimmaiset eivät yllä. Mutta kuitenkin Luuk. 10:25-37. Gal. 6:10.
Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa yhteisrintamaan Hengessä vaeltavia uskovia. Rehelliset ja vilpittömät Jumalan lapset ottavat kutsun vastaan.
Kaikki hengelliset tehtävät ja kutsumukset voidaan suorittaa tässä yhteydessä. Eikä uusia ”seurakuntia” enää koskaan pidä aloittaa. Seurakunta on, ja se tulee järjestää toimivaksi. Siunaamme Jumalalta saadut tehtävät, ja ns. seurakuntavirat Efes. 4:11 ja 1 Tim. 3:10 periaatteen mukaisesti.

Nyt on seurakunnan kokoamisen aika!
Taivas kutsuu uskovia tähän lopunajan toimintaan, jota Pyhä Henki johtaa keskinäisen rakkauden ja nöyrän yksimielisyyden pohjalla. 1 Kor. 1:10. ”Kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta, ylistäisitte meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” Room. 15:5,6.
”Kootakseen yhdeksi hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Kenenkään ei enää pidä eristäytyä omiin karsinoihinsa, vaan tulla mukaan YHTEEN yhteiseen seurakuntatoimintaan ulkopuolelle karsinoiden. Jumala auttaa lopettamaan kaikenlaisen sooloilun, jota yksityiset kristityt sekä uskonsuunnat ovat harrastaneet raamatullisen seurakuntatoiminnan ulkopuolella.

Korinton YKSI seurakunta
Uskoon tulleista korinttolaisista sanottiin: ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27. / Apt. 18:8. Siinä on opetus ainoasta Raamatun tuntemasta seurakunnan jäsenyydestä: raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevat ihmiset ovat seurakunta! Ja niin kuin kirjoitettiin ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), samoin on tämä kirje osoitettu sinun paikkakunnallasi olevalle Jumalan seurakunnalle. Luuk. 10:20. Ko. korinttolaiset olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen ottaneet kasteen Jeesuksen nimeen. Apt. 18:8. Apt. 2:38, 41,42. Sen perusteella he olivat ”Korintossa oleva Jumalan seurakunta”.
Tähän toimintaan voivat tulla mukaan ainoastaan yksilöuskovat. Kirkkokuntien on mahdotonta muuntautua raamatulliseksi seurakunnaksi.

NYT …
on aika alkaa julistaa, että ME OLEMME tämän paikkakunnan Jumalan seurakunta. Ja sisällytämme tuohon ”ME” sanaan kaikki paikkakuntamme uskossa olevat ja kasteella käyneet eli Kristuksen ruumiin jäsenet. Ja rukoillessamme siunausta meille, laajenee tuo ”me, meitä” -sana käsittämään kaikki tämän paikkakunnan uudestisyntyneet ja kasteella käyneet Jumalan lapset. ME olemme (esim.) Turussa oleva Jumalan seurakunta. Samoin tulee tapahtua siis sinun paikkakunnallasi: Helsingissä olevat Kristuksen ruumiin jäsenet ovat Helsingissä oleva Jumalan seurakunta. Oulussa olevat kristityt ovat Oulun seurakunta. Tampereen kristityt ovat Tampereen seurakunta. Jne… Sak. 11:7.
Ja kun tässä kirjoituksessa mainittu raamatullinen seurakuntatoiminta on aloitettu sinun paikkakunnallasi, ei uutta toimintaa enää milloinkaan tule aloittaa. Uusihan olisi lahko, joka aloittaisi taas uuden eksytyksen.

PS. Näiden asioiden oikein ymmärtäminen edellyttää nöyrtymistä ja siinä elämistä (Jaak. 4:6), ettemme ylimielisesti luule itseämme muita kristittyjä paremmiksi, ”…vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne”. Filip. 2:3. Sananl. 16:5. Raamatun sivuilla oleva profeetallinen sanoma kutsuu meitä nöyrtymään ja ottamaan vastaan rakkaus totuuteen.

Tässä kirjoituksessa esitetty seurakuntatotuus on meille jokaiselle Hebr. 10:25. mainittu ”OMAN” seurakunnan toiminta: ”Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän.”

Ole siis mukana tässä historiallisesti merkittävässä Jumalan hyvän tahdon toteuttamisen toiminnassa ja tässä kirjoituksessa mainituilla periaatteilla? Joh. 17:23 / 13:34.

Raamatullinen yhteys ON Jumalan tahto!
” .. kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52.

Tervetuloa kauempaakin Turkuun kokouksiin.

Rukous- ja siunausterveisin
Weijo Lindroos

PS. Tässä linkissä uusi versio muutamine lisäyksineen.

Katso myös aiheeseen liittyvä lyhyt video:
Niin kuin alussa.

Aiheesta myös lisää kirjoituksesta:
Yhteys seurakuntavirkojen piirissä.

Mitä tarkoittaa raamatullisuus ja epäraamatullisuus?

Otsikon kysymyksen oikea vastaus ratkaisee monet kiistakysymykset uskovien väliltä:
Lyhyesti pääteltynä on niin, että raamatullisuus on sitä, mikä on ilmoitettu Raamatussa. Epäraamatullisuus on sitä, mikä ei ole Raamatussa. Kaikkia hengelliseen elämään liittyviä kysymyksiä on siis tarkasteltava tältä pohjalta.
Raamattu opettaa, että meidän tulee pysyä alkuseurakunnan opetuksissa: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
”… Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä..” Tämän perusteella toteamme, että alkuperäinen opetus ehtoollisesta sekä alkuseurakunnan käytäntö ratkaisee asian. Raamatun opetukset ratkaisevat asian, eivät meidän mielipiteemme.

EHTOOLLINEN ON PÄÄSIÄISJUHLAN TÄYTTYMYS
Vanhan liiton aikana pääsiäistä vitettiin kerran vuodessa Egyptin orjuudesta lähdön muistoksi. Uudessa liitossa muistelemme meidän irrottautumistamme synnin maailmasta. Jeesuksen sovitusuhri ristillä, ”meidän pääsiäislampaamme”, vapautti meidät syntiorjuudesta. 1 Kor. 5:7. Vietämme pääsiäisjuhlan täyttymystä  ottaessamme ehtoollisessa osallisuuden ”Kristuksen ruumiiseen ja vereen”. ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29.  ”Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut. Kuin karitsa, joka viedään teurastettavaksi.” Jes. 53:7. Raamatullinen ehtoollisen vietto on ainoa uuden liiton juhlatilaisuus.

RAAMATULLISUUS 1 Kor. 11:23-34.
Opetus ehtoollisen vietosta, mm. Korintton seurakunnassa tulee asettaa Raamatun viitekehyksiin: Minkälaisille Korintton uskoon tulleille Paavali kirjoitti ehtoollisen viettoon tarkoitetut opetukset? Vastaus on Apt. 18:8: ”Monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.” Näille uskovina kastetuille korinttolaisille Paavali siis kirjoitti opetuksen ehtoollisen vietosta: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa..” 1 Kor. 11:23-26. Ottamalla osaa ehtoolliseen julistamme yksilökohtaisesti itsellemme ja toisillemme, että Jeesus murrettiin MINUN syntieni tähden ja Hänen pyhä verensä vuodatettiin MINUN syntieni edestä. Jeesus ”itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja Hänen haavojensa kautta te olette parannetut”. 1 Piet. 2:24. Käytännössä ehtoollisleipä ja viini kiertävät osallistujien keskuudessa, jossa kaikki kasteella käyneet ottavat siihen osaa sekä jakavat ehtoollista toisilleen. Varsinaista ehtoollisen jakajaa ei Raamatussa edellytetä.
– 1 Kor. 11:17-34. on ehtoollisen vieton lopulliseksi muotoutunut opetus. Siihen ei enää voida liittää ”juopottelua”, jota Korinttossa esiintyi. Alkoholin käyttö ehtoollisella tuomittiin sen tähden jyrkästi: ”Teidän kokoontumisenne ei ole Herran aterian nauttimista, sillä syötäessä kukin nauttii omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. 1 Kor. 11:20,21. Uuden liiton ehtoollinen ei enää ole yhteydessä nälkään syömisen kanssa.  ”Jos jollain on nälkä, syököön kotonaan..” Jae 34. Ehtoollisessa on siis vain leipä ja alkoholiton viini. –
Emme aseta ehtoolliseen mitään siihen kuulumatonta eli ”kelvotonta” (1 Kor. 11:27 / ja 20-22), vaan keskitymme ajatuksissamme ainoastaan Jeesuksen ruumiiseen ja vereen. Mutta kelvottomasti ehtoolliseen osallistuminen tarkoittaa siis että ”eikö teillä ole kodit syömistä ja juomista varten”. Jae 22. Ja ”jos jonkun on nälkä, syököön kotonaan.” Jae 34. Emmekä ota ehtoollista kastamattomien kanssa.

EHTOOLLISEN SIUNAUS
”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” 1 Kor. 10:16,17. Vastaamme siinä esitettyihin kysymyksiin kyllä! Se tarkoittaa meille uskoon tulleille, että ottaessamme osallisuuden ehtoollisleivästä ja viinistä tunnustaudumme näin kerta toisensa jälkeen henkilökohtaisesti osallisuuteen ristintyön siunauksista. Se on osallisuus kaikkeen, mitä Jeesus on ansainnut meille. Tunnustaudumme, ”uskon kautta Hänen vereensä”, ehtoollisessa Raamatun opetuksiin sekä yhteyteen aidosti uskoon tulleiden kanssa, jotka ottavat ehtoollista Raamatun opettamalla tavalla. Room. 3:25.

Kaikki Uuden testamentin kirjeet on kirjoitettu ihmisille, jotka olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen kastetut upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Kastetuille annettuja opetuksia ei siksi voi soveltaa kastamattomiin ja kirkkoon kuuluviin. Tämä on pyhä periaate. Seurakunta on maailmasta ja sen uskonnoista erotettujen Taivaan kansalaisten pyhä joukko, jotka ovat antaneet ”pelastaa itsensä tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt. 2:40) , tehneet parannuksen synneistään ja ottaneet upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:41.
Maailma ja sen syntielämä on pidettävä poissa seurakunnasta. Näin Pyhä Henki johdattaa eteen päin totuuden tiellä. Joh. 16:13. Room. 6:22.
Myös Roomalaiskirjeen vastaan ottajat olivat kastettuja. Synti-ihminen oli ”haudattu kasteen kautta kuolemaan”. Room. 6:1-4. Raamattu ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”.

Alkuseurakunnan apostolit toteuttivat Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä, Markus 16:15-16. Ja ensimmäinen kristillinen saarna huipentui sen perusteella parannus- ja kastekehotukseen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen…” Apt. 2:38. Asia jatkui jakeen 41 toteamuksella: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi..” Siis kasteen kautta seurakunta lisääntyi. He olivat ottaneet konkreettisen upotuskasteen vedessä ”Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen.” Apt. 10:48. Vain kastetut pysyivät ehtoollisen vietossa: ”HE pysyivät … leivän murtamisessa”. Apt. 2:42. Meidän ei nyt tarvitse kuin tietää tuo ”he” sanan sisältö tietääksemme ketkä osallistuivat alkuseurakunnan aikana leivänmurtoon. ”He” tarkoittaa siis ko. Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleita, parannuksen tehneitä ja kasteella käyneitä kristittyjä.
Pietari kehotti synnin tunnossa olevia kuulijoita kasteelle. Sanan vastaan ottaneet kastettiin. Ja ”HE” pysyivät ehtoollisyhteydessä. Raamatussa ei ole opetusta, että muita olisi osallistunut ehtoolliseen apostolisena aikana. Asiaan ei siis jää neuvotteluvaraa. Alkuseurakunnan yhteydessä ei ollenkaan ollut kastamattomia! Tehtävämme on huolehtia, että ennalleen asetetun Jumalan seurakunnan tilanne edelleen pysyy samanlaisena.
Uusi liitto alkoi ristiltä. Mutta ennen uuden liiton alkua Jeesus asetti ehtoollisen niille, jotka ristintyön jälkeen tulevat sisälle uuden liiton kristillisyyteen. ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Uuden liiton puolella, lähetyskäskyn antamisen jälkeen, ei kukaan uskoon tullut jäänyt kastamattomaksi. Siksi ei voida edes ottaa käsittelyyn epäraamatullista kysymystä: ”voiko kastamaton osallistua ehtoolliseen?”. Ei tietenkään voi.

Markus 16:15-16 on selvä sana kasteesta. Se ei tarvitse mitään selitystä. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu! Mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Jeesus tarkoitti sitä, mitä sanoi, että evankeliumi tulee uskoa, ja siihen uskova tulee kastaa upotuskasteella vedessä.  Siitä avautuu mahdollisuus ehtoollisen viettoon.
Uudestisyntyminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:23-25. Ja seuraava askel on kasteelle lähteminen. Apt. 2:41. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36. ”… mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä”?

– ME tulimme uskoon kun otimme vastaan kuulemamme pelastussanoman. 2 Kor. 6:1,2. Jeesuksen veri puhdisti meidät kaikesta synnistä. 1 Joh. 1:7-9.
– MEIDÄT kastettiin.
– ME pysymme Jumalan armossa ja totuudessa sekä Hänen seurakuntansa yhteydessä.
– ME otamme vastaan alkuseurakunnan aikaista apostolien opetusta.
– ME olemme ehtoollisyhteydessä.
– ME rukoilemme, että Herra lisää MEIDÄN yhteyteemme (alkuperäisen kristinuskon yhteyteen) niitä, jotka saavat Häneltä pelastusarmon.
Apt. 2:42.

”Ja Herra lisäsi HEIDÄN yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47.
Ehtoollisyhteys kuuluu vain MEILLE! Ulkopuoliset eivät voi osallistua ehtoollisen viettoon.

Siunausta meille, rakkaan Jeesuksen nimessä ja Hänen sovintoverensä armossa !

W.L.

Jumala näkee luomansa ihmisen sisäisen elämän kaikkine hienouksineen. Mutta Häneltä ei jää myöskään huomaamatta luomansa kauneuden turmeltuminen. ”Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” 1 Sam. 16:7. ”Mikään luotu ei ole Hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” Hebr. 4:13. Hän tuntee sydäntemme pimeimmätkin sopukat, ajatusten lähteet, sekä tekojemme motiivit, asenteet yms., vaikka ne usein ovatkin salassa ihmiseltä itseltään. Tiedostamme kyllä sisäisen ihmisemme olemuksen ja tahdomme kaiken toimivan hyvin. On tervettä tahtoa itselleen hyvää. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Matt. 19:19. Tämän tähden meille on Raamatussa annettu tervettä elämää opettava kehotus: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sananl. 4:23. – Sydän Raamatussa tarkoittaa persoonallisuuden keskusta, ihmisen keskiötä. – Mutta itselleen hyvän tahtominen ajautuu helposti liialliseen itsensä ihannoimiseen, koska Luojastaan erossa elävän ihmisen sydän on ylpeyden synnin saastuttama, enemmän tai vähemmän. Ylpeyden eräs äärimuoto on narsismi, vaikka se onkin sitä syvemmällä oleva mielen kieroutuma. Se on persoonallisuuden häiriintymä, johon useimmiten liittyy sairaalloinen, mutta eri asteinen itsekeskeisyys.
Antiikin taru Narkissoksesta kuvaa hyvin liiallisuuteen menevää itsensä ihailua ja siihen keskittymistä. Narkissos oli nuorukainen, joka ihaili omaa kuvaansa lammen tyynessä pinnassa. Hän ihastui omaan kuvaansa niin, että ei malttanut poistua, vaan lopulta nääntyi lammen rannalle. Liiallisesti itseään ihaileva tervekin ihminen voi sairastua narsismiin. Mutta luonneviasta johtuva ihmisen olemukseen liittyvä narsismi on pahempaa. Se on ihmismielen syvissä kerroksissa oleva väärä minäkuva, egoismipohjainen ylpeyden äärimuoto.

NARSISMISTA PARANTUMINEN
Narsistisesta luonnehäiriöstä parantuminen on erittäin vaikeaa. Parantuminen on vaikeaa, koska luonnehäiriöinen ei yleensä itse näe ja tunnista ”sairauttaan”. Ei sittenkään, vaikka hänen eteensä asetetaan peiliin kirjoitettuna kaikki hänessä havaitut narsismin oireet. Hänen mahdollisuutensa päästä rehelliseen avautumiseen ja nöyrtymiseen on lukossa, koska hän itse on elämänsä keskipiste. Kun joku kertoo mistä asiasta tahansa, vääntää narsisti asian itseensä kertoen mm. miten on ”minulla, minä, minusta.. minä, minä ja minä”. Narsismi on eräänlainen sisäinen kehitysvamma, joka on syvemmällä ihmisen persoonallisuudessa kuin esim. pahimman luokan alkoholismi. Psykopatiaksi kehittynyt luonteenlaatu tulee oppia itse havaitsemaan. Näin siitä on helpompi vapautua. ”Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka toimitte hänen oikeutensa mukaan. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä.” Sef. 2:3.

Narsistit kokevat heihin kohdistuneet kritiikit syvästi loukkaaviksi haukkumisiksi ja osaavat usein vääntää asian esim. arvostelijan syyksi. Arvostelun kohteeksi joutunut narsisti oppii peittämään sairauttaan. Narsisti ei osaa todellisesti katua ja olla pahoillaan tekemistään virheistä. Eräät tosin opettelevat pyytämään anteeksi ja vuodattamaan ”krokotiilinkyyneleitä”, koska huomaavat siitä olevan heille hyötyä. – ”Krokotiilien esiintymisalueilla kerrotaan tarinoita, joissa krokotiili ensin itkee nähdessään ihmisen, ja sitten syö tämän.” Wikipedia. Narsistin lähimmäiset näkevät sellaiset kyyneleet pelkäksi teeskentelyksi.
Luonnehäiriöinen ei näe lähimmäistensä hätää, vaan saattaa jopa nauraa kärsivälle. Säälitunteen, empatian puute on narsismin eräs oleellinen osa.

Narsismi on ihmisen syvällä sisimmän rakenteessa oleva luonnehäiriö., ihmisen luontaisesta ylpeydestä kehittynyt äärimuoto. Mutta siitä on mahdollista päästä vapaaksi, nöyrtymällä syvään, ja pyytämällä siihen apua Jumalalta. ”Hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat.” Dan. 4:34. Mutta narsismi on enemmän kuin pelkkä ylpeys. Siitä parantuminen edellyttää Jumalan parantavan käden alle nöyrtymistä ja siinä tapahtuvaa pitkäaikaista hoitoa.
Jeesus sovitti ristillä ennen muuta ylpeyden synnin, josta kaikki muu synti on alkuisin. Kaikenlaiset ylpeyden sivuoireet on sovitettu ristillä. Ensimmäinen syntihän oli paholaisen lankeemus Taivaassa, jossa se aikoi korottaa itsensä Jumalan paikalle: ”Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’” Jes. 14:13,14. Hes. 28:13-17. Tuo narsisti-Saatanan lankeemus toi maailmaan synnin ja kirouksen. Mutta Jeesus ”nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti” sovittaessaan syntimme kärsimystyöllään ja verellään. Filip. 2:8-11. Hän ansaitsi meille vapauden kaikista synnin siteistä. Saimme täyden anteeksiantamuksen ja parantumisen synnin jäljistä, jopa narsismista. Room. 6:11,22. Parantuminen narsismista ei näin ollen ole mahdollista ilman Jeesusta, joka voitti ristillä paholaisen. Kol. 2:15. Mutta täysi parantuminen narsismista edellyttää ihmisen ”alitajunnassa” olevan luonnevian nousemista asianomaisen tietoisuuteen. Näin ihminen voi itse alkaa etsiä apua syntiinsä. Sellaisten vikojen näkeminen on kuitenkin erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta, eikä sitä voi ihmiset itse saada aikaan. Tarvitaan Jumalan Pyhä Henki, joka ainoastaan voi saada ihmisen näkemään syntisyytensä ( Joh. 16:8-13) sekä syvästi katumaan ylpeämielisyyden syntiä. Terve itsensä näkeminen sellaisena kuin Jumala meidät näkee sekä sitten tilansa ääneen tunnustaminen auttaa jopa pahimman luokan narsistin parantumisprosessin alkuun. ”Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä!” 1 Joh. 1:9.
Raamatussa ei ole opetusta, etteikö narsisti voisi parantua. ”Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa KAIKKI sairautesi.” Ps. 103:3.

Samoin tapahtuu esim. alkoholistien kohdalla heidän havaitessaan ja tunnustaessaan syntinsä inhottavaksi ja rumaksi. Siinä synnintunnossa he nöyrästi ja rehellisesti katuen saavat ottaa Jumalalta vastaan voiman luopua synnistään. Mutta HUOM!, vaikka synnin siteissä oleva lopettaa synnin tekemisen, saattaa synnin taipumus jäädä sisimpään pitkäksikin aikaa. Samoin on siis narsistin laita. Hänen sydämessään olevat ajatusten lähteet ovat kieroutuneisuuden saastuttamia. Jossain tapauksessa hänessä oleva luonnevika tahtoo edelleen pahaa niille, joita hän vihaa. Hän ei osaa antaa anteeksi, eikä puhtaasti rakastaa lähimmäisiään. Narsisti iloitsee, jos hänen vihamiehensä joutuu vaikeuksiin. Siinä onkin luonnehäiriöiselle eräs varma tilanteensa tunnistamisen avain. On myös hyvä muistaa, että ”joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.” Sananl. 17:5. Narsistit ovat useinkin kylmiä ja kovia ja toisaalta kuin pieniä uhmaikäisiä lapsia.
Tosiasia kuitenkin on, että uskoon tulleina sisimmässämme on uusi luomus, ja vanha on kadonnut. 2 Kor. 5:17. Olemme kuolleet synnille. Room. 6:11. Mutta varma tosiasia on myös, että uusi luomus ilmentää itseään vanhan olemuksemme kautta. Pyhä Henki käyttää usein mm. meissä olevaa tunne-elämää ilmaistessaan Jumalan hyvyyttä. Sen tähden Jumala tahtoo parantaa meissä kaiken, mikä on yhteydessä sisällämme olevan hengellisen elämän toteuttamiseen, ”että Jeesuksen elämäkin tulisi näkyviin meidän ruumiissamme”. 2 Kor. 4:11. Room. 12:1,2. 1 Tess. 5:23.
Narsismi on este Jumalan siunaukselle.
Hengen hedelmä näkyy ulkoisessa käytöksessämme ja suhtautumisessa lähimmäisiimme. Gal. 5:22. Narsistilla on tunne-elämä osittain jäänyt kehittymättä. Ja vaikka sanat joskus olisivatkin oikeita, ei niillä ole merkitystä. Room. 16:17,18. He eivät useinkaan osaa erottaa hyvää pahasta. Siksi narsistinen luonne saa joskus aikaan ahdistavaa pahaa oloa heidän kanssaan tekemisissä oleville.
Pyhityselämä tarkoittaa vanhan ihmisen alistamista uuden, sisäisen elämän alaisuuteen, motiiveineen yms . ”Pitäkää itsenne synnille kuolleina!” (Room. 6:11,22) tarkoittaa, että emme enää toteuta vanhan synti-ihmisen ylpeämielisiä taipumuksia, vaan annamme ulkoisenkin ihmisemme kokonaan Jumalalle. ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi..” Room. 12:1.
”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.” 1 Tess. 5:23.
Mutta  vasta siinä vaiheessa, kun olemme irti ruumiistamme ja saaneet uuden kirkastetun ikuisuusruumiin, olemme lopullisesti vapaat lihanmielen vajavuuksista. 1 Kor. 13:10. Filip. 3:20,21. 1 Joh. 1:8-10.
”Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!” Matt. 23:26.

NARSISMIN TUNNISTAMISESTA
Tunnistamme narsistin myös siitä, että hän ei voi alistua seurakuntakuriin. Hänen on mahdoton totella ja olla alamainen tai tunnustaa auktoriteetteja, vaan ylimielisesti hylkää tarjotut opetukset. Hän kapinoi ja vikoilee, eikä pysty hyväksymään Raamatun opetusta Ef. 5:21: ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.” Ja 1. Piet. 5:5: ”Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon”. Narsistille on suorastaan mahdotonta hyväksyä Hebr. 13:17. opetus: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili..” Katso myös 1 Tess. 5:12,13. He tahtovat toimia omin päin, ilman valvontaa, ns. omantien kulkijoina. Joskus siihen sisältyy myös rahanahneus.
Uskovien keskuudessa narsisti tahtoo loistaa esiintymisellään ja olla ihailun keskipisteenä paistatellessaan ihmissuosion neonvaloissa. Niin teki mm. Raamatussa mainittu narsisti, Simon: ”Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippoksen seurassa..” Apt. 8:13. Filippoksen seurassa oli näkyvä paikka. Uskovien keskuudessa olevan narsistin tunnistaa edelleenkin siitä, että hän hakeutuu mielellään seurakunnan johtohenkilöiden seuraan yrittäen joskus alistaa heitäkin tahtonsa alle.
– Mutta pitää osata erottaa normaali ihmisen halu olla hengen hedelmää kantava ja rakastava lähimmäinen (Gal. 5:22), josta luonnollisesti myös usein pidetään. –
Kuitenkaan emme voi sivuuttaa Raamatun opetusta, jota tulee soveltaa uusiin seurakuntaan tulijoihin, joiden tulee asettua ensin oppilaan paikalle: ”Huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, Hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle sija’, ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: ’Ystäväni, astu ylemmäksi.’ Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Luuk. 14:7-11.
”Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.” Sananl. 25:6.

Seurakuntayhteys tulee aloittaa nöyrästi oppilaan paikalta.
Itse itsensä suuriksi opettajiksi korottaneita narsistisia ”profeettoja” ja ”apostoleja” on paljon uskovien keskuudessa. Muun muassa menestysteologien parissa olen tunnistanut sellaisia. ”He tekevät kaikki tekonsa sitä varten, että ihmiset katselisivat heitä.” Matt. 23:5. Saadakseen vaikutusvaltaa, rahaa ja arvostusta on menestysteologi-narsisti valmis puhumaan jopa totta, ja vaikka toivottamaan näyttävästi siunausta vihaamalleen ihmiselle, näyttääkseen ihmisille hurskauttaan. He osaavat ottaa yleisönsä, ollen joskus suorastaan valloittavia persoonia. Hengellinen ihminen näkee sellaisen läpi. Eikä se aina ole kevyttä katseltavaa. ”Ahneudessaan he valheellisin sanoin pyrkivät hyötymään teistä.” 2 Piet. 2:3. Sellaiset ovat nykyään jo paljastetut, eikä terveessä uskossa oleva anna heille rahaa.
Mutta siis. Eivät kaikki johtavissa asemissa olevat ja näkyvästi toimivat kristityt ole narsisteja! On mahdotonta olla Jumalan palvelija ed. m. tehtävissä ellei itsekin ole esillä näkyvästi. ”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä” (näkyvästi). Matt. 5:14-16. 2 Kor. 4:5-7.

Mutta siis, narsistikin voi parantua, tai ainakin saada luonteensa psykopaattiset piirteet korjatuiksi. Sitä ei tämän maailman psykiatria tietääkseni tunnusta. Mutta kristittyinä tiedämme, että Jeesus voi korjata kieroimmankin luonteen syvät vauriot. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Mikäli joku on joutunut törmäyskurssille narsistin kanssa, on lähes ainoa keino laittaa hänet kokonaan elämänpiirin ulkopuolelle. Tämä on suorastaan välttämätöntä sovinnollisuuden tähden. Jumala sallii tämän ratkaisun. Se ei kuitenkaan ole helppoa, esim. Raamatun edessä. Eikä se ole kivuton ratkaisu, koska narsisti on aivan kuin ohjelmoitu vahingoittamaan myös paljastajansa ystäväsuhteita. Sen hän tekeekin harkiten ja siksi taitavasti juonitellen. Olen joutunut seuraamaan sellaista. Mutta Jumalan siunaus on auttanut uskovia edellä mainittujen neuvojen kanssa. Autettavia narsistien uhreja on vuosien varrella ollut muutamia. Jotkut heistä ovat joutuneet sisäisesti pitkään kestäviin ristiriitoihin.
Eikä narsisti luovuta helposti uhristaan, jonka on ottanut hampaisiinsa. Demoninen voima pistää hänet yhä uudestaan vainoamaan uhriaan.
Katso myös 1 Tim. 1:19,20 ja 2 Tim. 2:17.

Narsistiset henkilöt ovat joskus älykkäitä. Se ilmenee mm. siten, että he osaavat taitavasti selittää itsensä ulos vaikeimmistakin tilanteista, joskus jopa itkua vääntäen, ja näin esittävät itsensä viattomiksi ja puhtaiksi, vaikka olisivat tehneet miten rumia virheitä. Narsisti tahtoo kostaa niille, jotka ovat paljastaneet heidät. Siihen he käyttävät mitä ovelimpia keinoja, mm. tunkeutumalla heidät paljastaneen ihmisen kaveripiireihin esiintyen siellä erittäin hurmaavina ja hyvinä ihmisinä. Sen kautta he vähitellen saavat aikaan riitaisuutta uskovien välille. Sananl. 6:19. Narsistin hedelmä on aina huonoa.
Vain Jeesus voi auttaa narsistin paranemisessa. Mutta se on pitkä prosessi, jota asianomaisen tulee itsensä etsiä.
Oireileva narsisti on useinkin pidettävä poissa uskovien joukosta kunnes hän itse tiedostaa tilansa ja tahtoo parantua. Silloin Pyhän Hengen johdatuksessa oleva, rukoileva seurakunta voi auttaa häntä.

Weijo Lindroos, Turku.

Lisää aiheesta seuraavissa linkeissä:

Raimo Mäkelä: ”Ihanteena tulisi olla nöyryys” – Seurakunnat otollisia paikkoja narsistijohtajille
Kilttien ihmisten yhteisö on helppo areena saada valtaa.
”Suljettujen ovien takana voikin asua hirviö”
Yhä useampi narsistin uhri uskaltaa kertoa tarinansa, mutta silti heitä ei tahdota uskoa.
Narsisti murskaa kumppanin itsetunnon
Itsekeskeinen narsisti haluaa olla maailman paras, janoaa ihailua, kadehtii muita ja on haluton tai kyvytön ottamaan huomioon toisten tarpeita. Narsistia lepytellessä, palvoessa ja palvellessa sekä tämän ailahtelevia mielialoja arvaillessa narsistin kumppanin voimat ehtyvät ja pahimmillaan itsetunto romahtaa.
Elämä narsistin kanssa on ainaista kujanjuoksua
Arviolta noin 50 000 suomalaista sairastaa narsistista persoonallisuushäiriötä, joka on psyykkinen häiriö. Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisenä ongelmana tai mielenterveysongelmana vaan se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä. Läheisille narsistinen persoonallisuushäiriö aiheuttaa usein kärsimystä ja se voi pahimmillaan olla hengenvaarallinen.
Kiusaaja keskellämme – viisiosainen radio-ohjelmasarja aiheesta
Luonnehäiriöinen voi olla ns. normaalisti käyttäytyvä ihminen. Hän aiheuttaa ympärillään eläville ahdistusta ja kärsimystä, manipuloiden ja musertamalla henkisesti. Usein kuitenkin luonnehäiriöisen uhrit kokevat itsensä syyllisiksi omaan pahaan oloonsa.
Minna Rissanen – Narsistin uhrista selviytyjäksi osa 1.
Minna Rissanen kertoo rankan tarinansa narsistin uhrina, joka oli tuhota hänen koko elämänsä. 1. osassa hän kertoo mitä narsismi on.
Minna Rissanen – Narsistin uhrista selviytyjäksi osa 2.
Minna Rissanen kertoo rankan tarinansa narsistin uhrina, joka oli tuhota hänen koko elämänsä. 2. osa. Miten toipua narsismista

”Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.” Matt. 11:7-14. ja 17:10-12.
”Hän oli palava ja loistava lamppu..” Joh. 5:35.

Johannes Kastaja.
Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Profeetta Malakia oli ennustanut, että ennen Jeesuksen julkisen toiminnan aloitusta ilmestyy ”huutavan ääni erämaasta”, joka ”käy Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk. 1:15-17. Johannes Kastajassa täyttyivät kaikki ennustukset Eliasta. Malakia 4:5,6. ja 3:1. Matt. 3:3. Jes. 40:3-8.
Tänä aikana puhutaan paljon ”Elian hengestä” ja siinä toimimisesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole opetusta, että Pyhää Henkeä kutsuttaisiin enää Elian henkeksi. Emme siis toimi Elian hengessä, vaan raamatullisesti sanottuna Pyhän Hengen johdattamina. Room. 8:14.
Pyhä Henki on toiminut maailman luomisesta asti ja toimii yhä edelleen. Mutta Apt. 2. tapahtuman jälkeen on ollut voimassa profeetta Jooelin (2. luku) ennustama Pyhän Hengen ainutlaatuinen toiminta. Sen mukaan Henki on vuodatettu ”kaiken lihan päälle” erilaisine siunauksen seurauksineen.
Johannes Kastaja oli ainutlaatuinen viimeinen suuri profeetta. ”Kaikki profeetat ovat julistaneet Johannekseen asti.” Profeetan virka ei kuitenkaan päättynyt suurten profeettojen myötä. Ef. 4:11. Se jatkuu edelleen seurakuntavirkana.
Elämme nyt Pyhän Hengen aikakautta, jolloin ”Hän (Pyhä Henki) ottaa Jeesuksen omasta ja julistaa meille”. Joh. 16:13,14. Näin kuulemme hyvän Paimenen äänen (Joh. 10), ”mitä Henki sanoo seurakunnalle”.

Raamattu ei osoita hyväksymistä itseään korottaviin mahtailijoihin ja ihmisten kunniaa etsiviin ylpeisiin fariseuksiin. Jeesus ja alkuseurakunnan kristityt varoittivat sellaisista, niistä, ”jotka teitä eksyttävät”. 1 Joh. 2:26. 2 Tim. 2:16-18. ja 4:14,15.
Ihmisten korottaminen onkin eräs yleisimpiä eksytyksen muotoja. Seurakunnan hajaantuminen johtuu suurelta osin siitä. Itsensä korottajat ovat ylpeämielisyydessään eksyneet luulemaan suuria itsestään. 1 Kor. 1:10-13 ja 3:4-7. Sen tähden he ovat ajautuneet pois omasta asemastaan toimia raamatullisessa yhteydessä ja ovat perustaneet omia kirkkojaan, ”seurakuntia”. ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.” Sananl. 16:5. Jaak. 4:6. Sef. 2:3. ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Kristityn oikean suuntainen pyrkimys taas on tehdä kaikki tekonsa sillä motiivilla, että ihmisten katseet kääntyvät ihailemaan Jeesusta.

”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Hebr. 1:1,2. Jeesus puhuu uudessa liitossa omilleen Pyhän Hengen kautta: ”Hän ottaa minun omastani ja julistaa teille!” Joh. 16:14. 1 Joh. 2:27. Uutta Eliaa ei siis enää ole luvassa. Jeesus yksin on ”korkea ja ylhäinen”, jota korotamme. Jes. 57:15. Filip. 2:5-11. Emme juokse suuruutta tavoittelevien ihmisten perässä, emmekä tue sellaisten toimintaa olemalla läsnä heidän tilaisuuksissaan. Voisitteko kuvitella alkuajan kristittyjä ottamassa vastaan ihmispalvontaa? ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.” Apt. 3:12. ja 14:8-15.
Jotkut näkevät paljon vaivaa yrittäessään todistaa sankarinsa suureksi. Ja jos joku ei hyväksy heidän idolinsa suuruutta, he loukkaantuvat siitä. Ihailijakerho tahtoo kerätä epäjumalansa ympärille yhä lisää ihmisiä. Meidän taas tulee olla vain apostolisen seurakuntatoiminnan ihailijoita. Maailmalliset tähtiesiintyjät ja supersaarnaajat eivät kuulu Jumalan seurakunnan toimintaan. ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt. 23:12. ”.. sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” Luuk. 16:15. Jes. 40:10. Kristittyjen keskuudessa ei tule hyväksyä vallanhimoisia Diotrefeksiä, ”joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan”. 3 Joh. / 9,10.

Tahdomme korottaa Jeesusta ja puhua Jumalan suurista teoista sekä Raamatun opetuksista ja vain vähän ihmisistä, joiden kautta Jumala toimii. Jumalan seurakunnassa ei ole ”kenraaleja”.
Kuitenkin johtajien tulee johtaa määrätietoisesti, ”toimellisesti”. Room. 12:8. Se ei ole itsensä korottamista. Samoin seurakuntalaisten tulee kunnioittaa seurakunnan vanhimpien asemaa ja tehtävää. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Ja asian toinen puoli onkin se, että jokaisen ”tulee ajatella itsestään kohtuullisesti”. Room. 12:3. Vääränlainen itsensä vähättely saattaa estää oman tehtävän toteuttamista. Usko rohkeasti, että sinulla on mahdollisuus tehdä suuria Jumalan tekoja ja silti pysyä itse poissa Jeesuksen edestä. Sinulla on mahdollisuus menestyä Jeesuksen korottamisessa. Tällä motiivilla toimien olemme taivaan näkökulmasta katsottuna hengellisiä ”suurmiehiä”. Mutta kaikkien tehtävien tulee ohjautua tapahtumaan raamatullisen seurakunnan hyväksynnässä ja valvonnassa. Silloin tehtävämme ovat siunaukseksi monille. Seurakuntavirkojen piirissä kristityt oppivat alkuseurakunnalliset periaatteet ja toiminta onnistuu.
Älä siis mene mukaan ihmispalvontaan ja raamatullisesta paikallisseurakunnasta irrallisiin vieraisiin opintuuliin ja henkivaikutuksiin (2 Kor. 11:4) tai alkuseurakunnan jälkeen perustettuihin uusiin uskontoihin ja herätysliikkeisiin. Jerusalemin herätys riittää meille!

Jumala tahtoo nostaa SANOMANSA kunniaan ja auttaa sen esille tuojat nöyryyteen. Nöyrtyminen on aidon ilon lähde. ”Nöyrät saavat yhä uutta iloa herrassa!” Jes. 29:19. Ilm. 3:17. 1 Piet. 5:5,6. Jaak. 4:6. Pyhälle Hengelle paras toiminta-alusta on nöyryydestä kumpuava rakkaus totuuteen. Jumala valitsi ”sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:26-29. Näin on siis Jumalan suunnitelma, että sanoman tärkeys saadaan seurakunnassa oikeaan arvoasemaan, eivätkä etuasemia himoitsevat pyrkyrit peitä ihmisiltä Jeesusta. Matt. 20:20-28. Mark. 9:34. Luuk. 9:46-48. Puhtaan Jumalan sanan julistajat ovat siis tämän maailman kriteerien valossa alhaisessa arvossa.
Mutta pienen uskollisen jäännöksen (Luuk. 12:32) silmissä oikea sanoma ja Hengen voiman vaikutukset on arvokasta ja kunnioitettavaa. Matt. 22:29. Rakastamme puhtaan Sanan julistajia sydämellisellä rakkaudella. Kaipaamme kuulla totuuden sanaa. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:7. Paras puhuja on siis se, joka on nöyrä ja puhuu totta. Emme arvosta riehakasta lavashown esittämistä. 1 Tim. 4:1.
Jumala tahtoo nyt tehdä meistä palavia ja loistavia lamppuja, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä sekä rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan. Rakkaus totuuteen luo seurakuntaan yksimielisyyden. 1 Kor. 1:10. Silloin olemme tasa-arvoisia myös keskenämme. Matt. 25:6-8. / Ilm. 3:18. Gal. 3:27-29.

MIKÄ SANOMA?

Jumalalla on SANOMA, näky tälle ajalle. Se ei ole uusi oppi tai ilmestys, vaan sama vanha ristin veren evankeliumi taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä julistettuna, sekä Raamatun opetukset alkuseurakunnan esimerkin mukaisessa käytännössä. 1. Piet. 1:12. Mutta miten kauas Jumalan kansa onkaan siitä ajautunut.
Taivaasta lähetetty sanoma on, että Jumala palauttaa todellisen seurakuntansa ennalleen, kaikilta osin sellaiseksi kuin se oli apostolisena aikana. Hän tahtoo johdattaa meidät Pyhän Hengen valtavaan voimavaikutukseen, kestävään rukoukseen ja sisälle Raamatun opetuksiin. 1 Kor. 12:6. Ilm. 22:18,19.
Jumalalla on ratkaisu kristittyjen suurimpaan ongelmaan, hajaannukseen. Ratkaisu on palaaminen raamatulliseen yhteyteen. Saamme asettaa itsemme sisälle Jesajan ennustukseen: ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”. Jes. 58:12. Siinä mielessä emme ole merkityksettömiä, vaan olemme mukana suuressa Jumalan työssä ollessamme hajaannuksen lopettajia. Tähän Jumala kutsuu kaikkia omiaan. Saamme sytyttää ilmiliekkiin alkuajan kristillisyyden tulia, helluntaitulta. Apt. 2. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18,19.
Alkuperäinen kristinusko alkoi ristiltä, ja sen tulee loppuun asti toimia samalla tavalla Jeesuksen ja ristintyön perustalla. Jeesus on ”pääkohta siinä, mistä me puhumme”. Hebr. 8:1. Apt. 4:12. Mitä Jeesus on, mitä Hän on tehnyt ja opettanut, siinä olemme. Uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla. Ja tunnustaudumme olemaan kaikkien uskoon tulleiden kanssa samaa joukkuetta. Hän ei hyväksy omiensa jakaantumista eriseuroihin ja lahkoihin. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto ja Hänen unelmansa. Tämä lähetyskäskyn mukainen ohjelmanjulistus on Jumalan näky omasta seurakunnastaan. Meidän tulee asettaa omat unelmamme Jumalan näyn alaisuuteen, sitä toteuttamaan. Turussa jo toteutamme tätä.
Tämä sanoma kiinnostaa uskovia laajalti, vaikka suuri läpilyönti on vielä edessä päin. Jumala etsii nyt työmiehiä elonkorjuuseen, mm. apostolin kutsun saaneita, jotka istuttavat Suomen jokaiselle paikkakunnalle Raamatun mallin mukaisen Jumalan seurakunnan toiminnan.
Tämä sanoma vetää yhteen aidossa evankeliumissa olevat, keskinäisessä nöyryydessä elävät kristityt, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Tällä tiellä on kristittyjen tulevaisuus. Yhdessä voitamme!
Rukoillen ja Herran neuvottelussa pysyen jokainen nöyrtynyt Jumalan lapsi löytää oman paikkansa lopunajan seurakuntatyössä. Jer. 23:16-32. Jes. 57:14,15.

RAAMATULLINEN YHTEYS ON JUMALAN TAHTO!

Rukousterveisin,
Weijo Lindroos,
Turku

UHRAAMINEN JUMALAN SEURAKUNNAN TYÖHÖN.
”Olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkauden työssä!” 2 Kor. 8:7.

Jeesus osti meidät omikseen verellään ja kuolemallaan. Se oli suunnattoman kallis hinta: ”… sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Kiitos Jumalalle! Saamme kuulua tähän Kristuksen verellä ostettuun seurakuntaan! Ja ristin sijaisuhri ei ole rahalla mitattavissa. Jeesus uhrasi itsensä hintana meidän pääsemisellemme Taivaaseen: ”Ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1 Piet. 1:18-19. Jes. 55:1-3.

Pelastus on meille ilmainen, mutta seurakunnan toiminta tässä ajassa- ja mm. evankeliumin eteen päin vieminen maksaa. 2 Kor. 1:16. Tämän tähden uhraamme mielellämme osan varoistamme Jumalan seurakunnan työhön. Se on suuri etuoikeutemme.
Mitä Raamattu siitä sanoo?
”Kunnioita Herraa (MITEN?) antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella …” Snl. 3:9,10. Siinä mainitut ”jyväaitat” voitaisiin ajatella seurakunnan rahavaroiksi, yhteiseksi kukkaroksi, josta hoidamme yhteiset menot, kokoustilan vuokra, painotuotteet, puutteenalaisten auttamiset, yms. kustannukset. Kiitos Jumalalle, että näin saamme osoittaa kiitollisuutta Jumalalle. Apt. 6:1-7.
Mutta uhraammepa kymmenykset, enemmän tai vähemmän, netto- tai bruttotuloistamme, on tärkeää tarkistaa rukoillen, että uhraamamme varat menevät oikeaan kohteeseen, oman paikallisseurakunnan työhön, eikä esim. ahneiden saarnaajien taskuihin. Siis mihin annamme? – Ei tule antaa rahaa ns. menestysteologeille, jotka opettavat, miten Jumala muka tahtoo, että ”olemme rikkaita ja terveitä, pukeudumme kalliisiin vaatteisiin, ajamme parhailla autoilla, asumme loistavassa asunnossa” .. jne. Raamattu ei opeta sellaista väärämielisyyttä, vaan sellaista lietsova asenne johtaa uskosta luopumiseen: ”Ne taas, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät ihmiset turmioon ja kadotukseen. Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene sellaista!” 1 Tim. 6:9-11.
”Sopeutukaa vaatimattomiin oloihin.” Room. 12:16. 1 Tim. 6:8-11. ”Kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin.” 1 Tim. 6:8. Rukoilemme näin: ”Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä minulle anna, älä rikkautta, anna minulle ravinnoksi määräosani leipää.” Sananl. 30:8,9.
Mutta jos ihminen on ahkera ja rehellinen, sekä esim. kouluttautunut hyvään ammattiin, on selvää, että hänellä on hyvät tulot. Se on silloin kunnioitettavaa.

Ei pakkouhraamista.
Vanhassa lakiliitossa jokaisen oli uhrattava 10 % tuloistaan seurakunnan toimintaan. Jos joku ei tuonut täysiä kymmenyksiä, tulkittiin se Jumalalle kuuluvien varojen ryöstämiseksi. Mal. 3:8-10. Mutta uuden liiton uskoville ovat Vanhan testamentin asiat, esimerkiksi uhraaminen tullut täyttymykseensä. Emme anna pelkästään kymmenesosaa tuloistamme, vaan kaikki kuuluu Jumalalle. Apt. 2:44,45. Olemme antaneet elämämme Jeesukselle rahoinemme ja omaisuuksinemme. Elämämme kuuluu kaikkineen Jumalalle. Pyhä Henki sitten saa johdattaa, miten käytämme varojamme. ”Apt. 5:1-11.”
HUOM! Käytännössä vapaaehtoiset kymmenykset on uudessa liitossakin havaittu parhaaksi tavaksi pitää uhraamiseen osallistumisemme hallinnassa. Matt. 23:23. Monet kyllä toteavatkin hurskastellen, että ”kaikki kuuluu Jumalalle”, mutta se on heille vääristynyt tarkoittamaan, ettei uhrata mitään, vaan muut saavat maksaa yhteiset kulut. Kymmenysten vastustajat eivät siis yleensä osallistu ollenkaan Jumalan työn yhteisiin menoihin.

Aabraham antoi kymmenykset jo 400 vuotta ennen lakiliittoa. 1 Moos. 14:20. Se ei ollut lainomaista pakkoa, vaan hän antoi kymmenyksensä vapaaehtoisesti. Syy Aabrahamin uhraamishaluun oli, että hän vaelsi Jumalan rakkauden yhteydessä. Jumalan hyvyys sai aikaan uhraamishalun. Filip. 1:11. Me uuden liiton kristityt tahdomme vaeltaa Aabrahamin tavoin osallistumalla sydämemme halulla seurakunnan kuluihin (Gal. 3:7,29), sisäisen oikeamielisyyden vaikuttamana. 2 Kor. 8:1-5. On ilo saada osallistua yhteisiin kuluihin.
”Iloista antajaa Jumala rakastaa!” 2 Kor. 9:7.
Kristittyjen yleinen tapa on näin tunnustautua Kristuksen evankeliumiin. ”kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne (asenteenne) on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.” 2 Kor. 9:13.
Eräs tapa tunnustautua Kristuksen evankeliumiin on siis osallistuminen yhteisiin menoihin.

Kymmenysten uhraaminen ei ollut alkujaan lakiliiton määräys, vaan se jatkui siinä.

Kiitos Jumalalle, että saamme tässäkin asiassa olla mukana Jumalan työssä. 2 Kor. 8:1-5.

Weijo Lindroos

KATSO LINKISTÄ LISÄOPETUSTA:
Raha-asian opetus

Kolmiosainen puhe merikokouksessa Viking Gracella 3 – 4. 6.2017:
♪ Laula ♪ ♫ Halleluja ♪ ☼♫ Herralle! ♪ ♪ ♫ ♪ ♫ ☼♪

1. osa:
Maaliskuussa vuonna 2012 tapahtui Viking Gracen kölinkasku, perustus, jonka päälle alettiin rakentaa Suomen hienointa risteilyalusta. Suomessa oleva maailman johtavin laivanrakennustaito näytti osaamisensa. Ja tammikuussa 2013 alus valmistui. Laiva kastettiin ja se lähti neitsytmatkalleen.
Viking Grace on seilannut monien myrskyjen keskellä kapeilla ja vaikeilla väylillä Turun saaristossa. Laivan huippuvahva rakenne kestää. Yhtiö huolehtii, että laivalla on osaava henkilökunta, joka takaa matkan turvallisuuden ja onnistumisen. Laivan päällikkö tuntee oikean reitin ja osaa varoa karikkoja. Laiva ei heilu kovassakaan myrskyssä.
Tänään olemme tämän laivan kanssa matkalla kohti koti-Suomea. Vieras maa jäi taaksemme.
Grace merkitsee armoa! Viking Grace on siis armon laiva. Tälläkin asialla on hengellinen merkitys, ehkä juuri tätä matkaa varten …

2. osa:
Esikuvallisuutta osasta 1.
Seurakuntaa on verrattu myrskyisellä merellä kohti kotirantaa matkaavaksi laivaksi. Astuimme uskoon tulossa sisälle pelastuksen arkkiin, taidolla rakennettuun seurakuntalaivaan, ”jota eivät tuonelan portit voita”. Matt. 16:18. Raamatullinen seurakuntalaiva on rakennettu Jeesuksen ja ristintyön kestävälle perustalle. 1 Kor. 3:11. ”Kölinlasku” tapahtui 2000 vuotta sitten Golgatalla. Taitavat rakentajat alkoivat rakentaa uuden liiton kestävää seurakuntaa, joka on ”rakennettu apostolien ja profeettojen perustalle, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:19-22. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni.” Luuk. 22:20.
Otimme vastaan Jeesuksen elämämme Herraksi, ja samalla otimme vastaan kaiken, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Meidät kastettiin Jeesuksen nimeen. Näin vanha synti-elämämme haudattiin kasteen hautaan. Room. 67:4. ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut!” 2 Kor. 5:17. Filip. 3:13. Näin kotimatka kohti iäisyyden rantaa alkoi.
Luotamme alkuseurakunnan opetuksiin ja sen antaman mallin mukaiseen toimintaan. Siinä on turvallisen taivas-matkamme tae. Raamattu kaikkine opetuksineen suojelee elämäämme. SANA on kompassimme maailman myrskyisellä merellä. Sen opetukset ovat ”valkeus meidän teillämme”. Psalmi 119:105. Ja Kirjoitusten antaja, Jeesus, on maailman Valkeus. Hän on ”Kirkkauden Herra”. 1 Kor. 2:8. Joh. 8:12. 17:22. Kol. 1:27. ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” valaisee seurakuntalaivan kautta pimeää maailmaa. Ylimaallinen valo hohtaa pimeässä yössä, myrksyjen merellä. Tätä Valoa kohti tulevat löytävät pelastuksen laivan. 2 Kor. 4:4-7. 2 Tim. 2:4.

Seurakuntaan on asetettu sananopettajien virka. Heillä on vahva osaamis- ja ajattelutaito. He tuntevat ja ymmärtävät Kirjoitukset sekä kuulevat rukouksessa viipyen seurakunnan yli-Paimenen ääntä. Jeesus valvoo, että työ tehdään piirustusten mukaan, ettei taivaalliseen insinööritaitoon tehdä muutoksia. Hebr. 8:5. Seurakuntalaivan Kapteenina on seurakunnan perustaja, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, meidän syntiemme sovittaja. Hän ohjaa purtemme kotisatamaan. Hän on jakanut tehtäviä reitin tunteville palvelijoilleen auttaaksemme toisiamme pysymään uskollisina ja luotettavina seurakuntalaisina. Efe. 4:11-16. 1 Kor. 4:2. Tässä työssä tahdomme kaikki olla mukana? Kol. 3:16.

Seurakuntalaiva ei horju kovienkaan myrskyjen keskellä kuten kirkot heiluvat kaikkien ”opintuulten” heiteltävinä. Efes. 4:11-16. Jokainen seurakuntalainen saa olla jatkuvassa yhteydessä laivamme kapteeniin, Jeesukseen, joka odottaa päivittäisiä keskusteluhetkiä kanssamme. Joka päivä kiitämme Jeesusta, että Hän rakasti meitä ja osti meidät itselleen omalla verellään. 1 Piet. 1:18. Ilm. 5:9. ”Olette kalliisti ostetut.” 1 Kor. 6:20. Saimme anteeksi syntimme. Hän maksoi ”matkalippumme” kalliin hinnan ja näin saimme tulla sisälle pelastuksen laivaan. 1 Piet. 3:20-22.

3. osa:
LOPPUSIIVOUS.
Seurakuntalaiva lähestyy nyt ikuista kotirantaa, jossa meitä odottaa tyyni ja rauhaisa Kotisatama, ”uusi taivas ja uusi maa”. Ilm. 21:1-7. Nyt nukkuvia herätellään. ”Heräjä sinä, joka nukut!” Efes. 5:14. Matt. 25:6,7. Loppumatkalla on laiva matkustajineen siivottava ja asetettava juhlakuntoon ikuisuutta varten: ”Valmistautukaa! Kokoontukaa yhteen! Olemme tulossa kotiin.” Näin sanoo Pyhä Henki! –
NYT on seurakunnan ja kaikkien pelastuneiden elämässä suursiivouksen aika!

Yhteys on aina ollut Jumalan tahto! ”Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” Luuk. 13:34. ”..kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Hänen suunnitelmansa on aina ollut ”yksi lauma ja yksi Paimen”. ”Että he olisivat täydellisesti yhtä!” Joh. 17:23. On aika toteuttaa Hänen tahtonsa. Mutta miten se tapahtuu?

(a) Raamatullisen yhteyden toteuttaminen tapahtuu, kun jokainen yksilökristitty päättää nähdä asiat samalla tavalla Jumalan kanssa tunnustaen, että ME KAIKKI saman paikkakunnan uskossa olevat olemme yhdessä oman paikkakuntamme Jumalan srk. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11 ym. = Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla vain yhden, Jeesuksen verellä lunastetun pelastettujen joukon. Hän ei tunnusta ihmisten tekemiä raja-aitoja. Hän ei ole luterilainen, helluntailainen yms.

(b) Toinen askel on, että alamme käytännössä toteuttaa Jumalan tahtoa (näkyä). Se tarkoittaa, että laitamme uskonelämämme kuntoon, ”lamput palaviksi” (Matt. 25:7) ”lampunjalkaan” Matt. 5:15,16. Ilm. 1:11-20. Poistamme elämästämme yhteyden esteet ja alamme kokoontua yhteyden puitteissa. Esimerkkinämme tulee olla alkuperäinen kristinusko. 1 Joh. 2:24. Se on Jumalan näky ja toive lopunajan seurakunnasta: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22.

Jumala tahtoo, että jokaisella paikkakunnalla alkaa toiminta Hänen antamiensa piirustusten mukaisesti. Tähän toimintaan kutsutaan mukaan kaikki kristityt. Tämän asian aika on nyt. Vertaa Haggai 1.
Mutta seurakuntatoiminnan ennalleen asettaminen ei tapahdu hetkessä. ”Eikä tämä ole yhden tai kahden päivän toimitus, sillä me olemme paljon siinä asiassa rikkoneet”. Esra 10:13. Ilm. 2:18.
Ja HUOM! Kysymyksessä ei ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan, jatkamaan apostolista uskoa.

Jumala tahtoisi, että puheemme ja kirjoituksemme ovat aina hengellistä elämää syventäviä sekä tukevat opillista suoruutta. Herra siunatkoon tämänkin tekstin, että jokainen saa tästä elämäänsä puhdasta ja monipuolista sisäisen ihmisen tarvitsemaa rakennusainetta, vaikka aihepiiri painottuukin opilliseen puoleen.
Asian selviämiseksi on välttämätöntä lukea tämä teksti kokonaan. Muussa tapauksessa voi sisäiseen elämään jäädä tilaa ns. kalvinismin ideologialle.

PELASTUMINEN.
Koko ihmiskunnan pelastumisesta päätettiin taivaassa jo ennen ihmisen luomista. (Mutta… ) Ihmeellistä! Jumalan tiedossa oli jo silloin, etteivät kaikki ota vastaan pelastusta. Siksi on vieläkin ihmeellisempää, että Taivaassa tehtiin päätös uudestisyntyneiden (uusi ihmislaji) pääsemisestä Jumalan valtakuntaan. Joh. 3:3-5:
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin Hän jo ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä Hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen, Hänen armonsa rikkauden mukaan.” Efes. 1:3-7.
Tässä Raamatun kohdassa on kyse ”ennaltamääräämisestä”, josta kuitenkin käy ilmi, että pelastuminen Jeesuksen uhrin kautta on mahdollista aivan kaikille ihmisille. Mutta kaikki ihmiset eivät silti pelastu koska eivät ota vastaan pelastusta: ”Hänessä valitut” on se ratkaiseva opetus. Siitä tarkempi selvennys tuonnempana.
Me pelastuimme kuultuamme evankeliumin Jeesuksen Kristuksen ansaitsemasta pelastuksesta. Meitä kehotettiin ottamaan vastaan Jumalan armo. 2 Kor. 6:1,2. ”Antakaa pelastaa itsenne..” Apt. 2:40. ”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.” Apt. 2:47. Pelastuminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä” ja kääntymyksessä (Room. 3:25) sekä uskoon tulemisen jälkeisessä kasteessa Jeesuksen nimeen, jossa synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4-11. Apt. 2:38,41. 2 Kor. 5:19.

Koko ihmiskunnan valitseminen.
Jumala valitsi koko ihmiskunnan pelastumaan Jeesuksen Kristuksen kautta  ja Hänessä.  Mutta vain ne pelastuvat, jotka ottavat vastaan Jeesuksen (2 Kor. 6:1,2) ja tulevat siten sisälle valittujen joukkoon. Joh. 1:12. Jos Jumala olisi valinnut vain osan ihmisistä pelastumaan, olisi Hän niin tehden valinnut toisen osan joutumaan helvettiin. Näin ei toimi Jumalan rakkaus, vaan Hän on antanut kaikille saman mahdollisuuden pelastua.. ”.. joka tahtoo, että KAIKKI ihmiset pelastuisivat..” 1 Tim. 2:4. Hän ”on kaikkien ihmisten Pelastaja..”. 1 Tim. 4:10. ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Tiit. 2:11. On hyvä painaa mieleen tämä Jumalan totuus, että Hän on valinnut jokaisen ihmisen pelastumaan KRISTUKSESSA jo ennen ikuisia aikoja!”Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman.” 1 Joh. 2:2. ”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä!” Joh. 12:50. Tämä käsky koskee jokaista ihmistä. Jeesus Kristus on koko maailman Vapahtaja! ”Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” 1 Joh. 2:2.
Synnistä pelastumiseen tarvittiin sijaisuhri, joka sovittaa synnit. Taivaassa oli valmis suunnitelma jo ennen ristintyötä, että Ovi pelastukseen avataan Jeesuksen veren kautta. Hebr. 10:19.
”… että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen.” Apt,. 3:20 Jeesus on ennen ikuisia aikoja määrätty Pelastajaksi. Ja HÄNESSÄ voi jokainen ihminen tulla pelastetuksi. Vain Hänessä! Apt. 4:12. Jeesuksen vastaan ottaneet armahdetut ihmiset ovat tulleet sisälle ennaltamäärättyyn valintaan ottamalla vastaan Valitun ja siirtymällä elämänyhteyteen Hänen kanssaan.
Kiitos Jumalalle Hänen armostaan! Pelastus on valmis. ”Se on täytetty!” Koko ihmiskunnan synnit on sovitettu n. 2000 vuotta sitten. Ketään ei ole jätetty ulkopuolelle.
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh. 3:16-18. Siinä mainitut ”maailma” ja ”yksikään” tarkoittavat koko ihmiskuntaa. Ja jae 18 sanoo, että jokainen pelastumaton ihminen on tuomion tilassa ennen uskoon tuloaan, ”kuollut rikoksiinsa ja synteihinsä”. Efes. 2:1-3. Jokainen ihmisyksilö on osallinen Adamin kautta tapahtuneeseen lankeemukseen (Room. 5:12,18) ja on siis kadotustuomion alainen kunnes tulee uskoon ja saa sisimpäänsä Jumalan Elämän. Joh. 3:3. Jumala on varannut joka ainoalle ihmiselle mahdollisuuden päästä Taivaaseen Jeesuksen pelastustyön kautta. Room. 5:19. Ja 6. luku.

Israelin ja seurakunnan valinta Jeesuksessa.
Jumala valitsi Israelin kansakuntana omaksi kansakseen. Mutta kaikki yksilöt, jotka olivat sisällä valitussa kansassa, eivät silti pelastuneet. ”Mutta kutsutut eivät siitä välittäneet vaan menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen.” Matt. 22:5. RK. Ristillä oli kaksi ryöväriä; molemmat juutalaisia, valitun kansan jäseniä, valittuja. Toinen tuli sisälle valintaan. Toinen jäi pilkkaajaksi. Samoin Jumala valitsi seurakunnan jo ennen ikuisia aikoja. Hän siis valitsi jokaisen ihmisen pelastumaan Kristuksessa saman periaatteen mukaisesti, kuin Hän valitsi omakseen Israelin kansan Aabrahamissa. 1 Moos. 12. Room. 9:6-8. Jeesus on Aabrahamin Siemen. Gal. 3:16,29.
Jeesus oli ja on edeltämäärätty ”valittu, kallis”. ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka Häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.” 1 Piet. 2:4,6. Uskoon tuleminen tarkoittaa liittymistä Jeesukseen ja elämänyhteyden alkamista Hänen kanssaan. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Olla ”Kristuksessa” tarkoittaa olemista sisällä Jumalan valittujen joukossa.
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi Hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.” Apt. 3:19,20. 2:38. Jeesus Kristus tuli ”tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi”. Apt. 4:28. 2 Piet. 2:20. 1 Tim. 4:10.

Ihmisen pelastuminen on alusta loppuun Jumalan työ.
Jumala tiesi jo ennen Adamin luomista, että tapahtuu syntiinlankeemus. Siksi Hän valmisti myös pelastusmahdollisuuden jo ennen ihmisen luomista. Jumala teki siis pelastussuunnitelman jo taivaassa, ennen ihmisen luomista. (Vaikea ajateltava) Taivaallinen päätös oli, että Jeesus ottaa kantaakseen ihmisten syyllisyyden ja tuomion. Mutta vasta noin 4000 vuotta Paratiisissa tapahtuneen syntiinlankeemuksen jälkeen Jeesus sovitti syntimme sijaisuhrillaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. ”Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä..” 1 Joh. 1: 7-9.
Jumalan aivoitus on, että taivaaseen tulee pyhitetty kansa (Apt. 26:17,18), joka on vapaaehtoisesti ja vakaasti täällä valinnut asemansa Jumalan lapseudessa. Uskoon tulleina olemme kaikki tulleet pahan vallassa olevasta maailmasta, synnin ja turmeluksen vallasta puhtauteen ja kirkkauteen. Olemme valinneet tulla sisälle Jumalan valittujen joukkoon. Joos. 24:15. Uutta lankeemusta ei siellä sen tähden enää voi tapahtua. Jes. 14:13. Jaak. 4:6. Jumala valitsi meidät, ja me otimme vastaan Hänen valintansa. Näin tulimme sisälle ennaltamäärättyjen joukkoon.

Ristintyön jälkeen, juuri ennen taivaaseen menemistään Jeesus antoi lähetyskäskyn, että armon sanomaa syntien sovituksesta tulee julistaa”kaikille luoduille!” Mark. 16:15,16. Jes. 40:6-9. Usko syntyy Pyhän Hengen vaikutuksesta niiden ihmisten sydämissä, jotka kuuntelevat evankeliumia hyväksyen ja vastaan ottaen. Room. 10:13-17. 1 Tess. 1:5. 2:13. 1 Kor. 2:1-5. Pyhä Henki näyttää kuulijalle todeksi synnin. Joh. 16:8,13,14. Tämän armon sanoman ja Jumalan hyvyyden edessä nöyrtynyt ihminen päättää sitten kääntyä ja luopua syntielämästään. Luuk. 24:47. Siinä prosessissa saimme sydämiimme Pyhän Hengen, Jumalan Elämän. Efes. 1:13. ”… olen julistanut parannusta ja kääntymistä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” Apt. 20:21.
Näin Jumalan armo kohtaa ihmisen tullessamme yhteen Henkeen Herramme kanssa. 1 Joh. 1:7. Ja tällä tavalla ymmärrämme, että pelastustyö on kokonaan Jumalan vaikutusta: Hän valmisti pelastuksen. Hän antoi Sanan. Hän lähetti pelastuksen sanoman julistajat. Hän antoi Pyhän Hengen, joka tekee julistajien sanan eläväksi näyttäen synnin todeksi. Ja näin ihminen voi tulla Jumalan kutsumaksi ja ottaa vastaan armahduksen. 2 Kor. 5:19–6:2. ”Armosta te olette pelastuneet (miten?) uskon kautta.” Efes. 2:8. Room. 3:25. Tällä tavalla ”se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Joh. 6:29.”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta”. Joh. 3;27. Mutta voimme ottaa vastaan kaiken, minkä Jumala jo on meille antanut. Hän on antanut pelastuksen lahjan jokaisen vastaan otettavaksi. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä.” Jaak. 1:17. Saamme ottaa vastaan kaikki Raamatun lupaukset, koska Jeesus ansaitsi ne meille kuuluviksi. 2 Kor. 1:20. ”Se on täytetty!” ”Kristuksen mieli” (1 Kor. 2:16) valtasi meidät ja tahdoimme poistaa elämästämme kaiken, mikä ei ole tullut Jumalalta. Sellainen on poistettava juurineen. Matt. 15:13. Kaiken elämässämme ja toiminnassamme tulee olla Jumalasta lähtenyttä, jopa uhraamisen ja kiittämisen: ”Sinun omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet!” 1 Aikak. 29:14. ”Kaikki minun lähteeni ovat Hänessä.” Ps. 87:7.
On myös huomattava, että evankeliumin vastustajat ”ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa.” 1 Tess. 2:15,16.

Jumalan kutsun vastaan ottanut ihminen on aktivoitunut sisälle valittujen joukkoon.
”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä.” Kol. 2:6. Ihminen saa itse päättää, ottaako vastaan, uskooko ja luottaako hän totuuteen. 2 Tess. 2:10-15. Eikä armon valitseminen ole omaa ansiota, vaan samoin kuin hukkuva ihminen, joka tarttuu kiinni pelastajansa ojennettuun käteen, ei ole itse ansainnut pelastumistaan, vaan otti vastaan tarjotun avun tarttuen kiinni auttavaan käteen. Samoin tapahtuu uskoon tulossa. Pelastajamme ojensi kätensä puoleemme evankeliumin kautta, ja me tartuimme Hänen ojentamaansa pelastusrenkaaseen uskoen, että Hän voi vetää meidät ylös syntielämän ”lokaisesta liejusta”. Psalmi 40:3. Pelastava käsi on ojennettuna kaikkien ihmisten puoleen. ”Tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” 1 Tim. 6:12.
Opetuslapsilleen Hän sanoi: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” Joh. 15:16. Miten tuo valinta tapahtui? Raamattu kertoo: ”Hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” ”Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat Häntä.” Matt. 4:19,20. Hän siis kutsui Pietarin ym. tulemaan opetuslapsikseen ja erikoisapostoleikseen. Jos Pietari olisi kieltäytynyt, olisi Jeesus kutsunut apostolin tehtävään jonkun toisen. Vertaa Apt. 1:16-26. Monet kieltäytyvät myös pelastuskutsusta (ei ainoastaan tehtävistä) ja jäävät sen tähden valittujen joukon ulkopuolelle. Jumala ei pakota. Hän kutsuu ihmisiä pelastukseen meidän kauttamme: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti (koko)maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:19,20. Näin meille selviää myös Joh. 6:44: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” Jumala vetää ihmistä yhteyteensä eli ”kehottaa meidän kauttamme”.
”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys Hänessä asuisi ja että Hän, tehden rauhan Hänen ristinsä veren kautta, Hänen kauttaan sovittaisi itsensä kautta kaikki, Hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” Kol. 1:19,20. 1 Tess. 1:5.
”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen!” Room. 2:4.
”Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen; sen tähden Hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18.

Jeesus tuli taivaasta, syntyi ihmisruumiiseen ja kuoli ristillä koko ihmiskunnan syntien tähden. Hänen tahtonsa on, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat”. 1 Tim. 2:4. Mutta pelastumisen ehdoksi asetettiin armon vastaan ottaminen. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” (Room. 10:13) ottaessaan vastaan Jumalan armon. ”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Ihminen kykenee siis hyväksymään tai torjumaan Jumalan armon. ”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella!” Joos. 24:15. Jumala kunnioittaa meihin luomaansa vapaata valintaoikeutta. Hänen puoleltaan kaikki on valmista. Hän on valinnut sinut kuten kaikki muutkin ihmiset. Joh. 14:6. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, (kenelle?)niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:12. Siinä vastaan ottamisessa ihmisen sydän aukenee Pyhälle Hengelle, joka uudestisynnyttää meidät elävään toivoon. ”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina Hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat..” Tiit. 3:4-8.
”Tulkaa minun tyköni!” Matt. 11:28-30. ”..sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos!” Joh. 6:37. Isä on antanut Jeesukselle kaikki ne ihmiset, jotka ottavat vastaan pelastumisen ristillä vuodatetun sovintoveren kautta. ”Sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Apt. 20:28. ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Joh. 7:37-39.
Siis kaikki saavat tulla Hänen tykönsä. ”Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Ilm. 22:17.
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.” Hebr. 11:6.
Jumala valitsi siis jo taivaassa kaikki ihmiset pelastumaan Kristuksessa Jeesuksessa. Se tarkoittaa, että jo Taivaassa päätettiin, miten Jeesuksen vastaanottava ihminen pelastuu. Hän siirtyy Adamista Kristukseen uskomalla ristin armotyöhön. Room. 5:18,19. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:,910. ”Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen Hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta.” 2 Tess. 2:13,14. Olemme kaikki säädetyt ikuiseen elämään (Apt. 13:48) ja tulimme uskoon tulossa sisälle siihen säätämykseen. Näin me siirryimme valittujen, kutsuttujen ja pelastukseen säädettyjen joukkoon. Ja Jumala on suunnitellut meille kaikille yksilöllisen elämäntarkoituksen ja tehtävän. Vertaa Jer. 1:5. Jes. 6:8. Aam. 7:15. Efes. 2:10. ja 4:11.

EDELTÄMÄÄRÄTYT
Room. 8:29,30: ”Sillä ne, jotka Hän on edeltä tuntenut, Hän on myös edeltämäärännyt (jo taivaassa) Poikansa kuvan kaltaisiksi .. ; mutta jotka Hän on edeltämäärännyt, ne Hän on myös kutsunut; ja jotka Hän on kutsunut, ne Hän on myös vanhurskauttanut (uskon kautta Jeesuksen vereen. Room. 3:23-25); mutta jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on myös kirkastanut” (silloin kun Jeesus tulee takaisin) Filip. 3:20,21. Ikävä tosiasia kuitenkin on se, etteivät kaikki Jumalan tuntemat, edeltämäärätyt valitut ja kutsutut eli valitut, tai edes vanhurskautetut ota vastaan asemaansa ja säilytä sitä loppuun asti. Ja joka ei usko ja ota vastaan tätä valtakunnan evankeliumia, ”se tuomitaan kadotukseen”. Mark. 16:16. Kadotukseen joutuneet eivät siis voi syyttää Jumalaa, että Hän olisi määrännyt jonkun joutumaan helvettiin ilman pelastusmahdollisuutta. Synnissä elämistä ja sen tähden kadotukseen joutumista ei siis voi siirtää Jumalan syyksi. Jeesus on ristillä sovittanut kaikkien ihmisten synnit.
Me olemme ennaltamäärätyt, kun siirryimme Aadamista Kristukseen, synnin tilasta armon tilaan, pimeydestä valekuteen. ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol. 1:13,14. 3:3.
Aadamilaisuus edustaa synnin tilaa ja käärmeen siementä. He ovat uudestisyntymättömiä synnin tilassa eläviä ihmisiä. Ja Kristuksessa Jeesuksessa olevat, Sanan kautta Pyhästä Hengestä syntyneet, edustavat vaimon siementä. 1 Moos. 3:15. Näiden kahden ”siemenen” välillä on erottamaton kuilu. Ne eivät sovellu yhteen. ”Niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.” Gal. 4:9. Ihmisen on siirryttävä ”Aabrahamin siemeneen” eli Kristukseen tullakseen sisälle valintaan.”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus.” Gal. 3:16. ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. (= Ovat Kristuksessa). Eiole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te (valintaan sisälle tulleet) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä (valittuja, edeltämäärättyjä) lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29.

”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7:13,14. / ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Matt. 22:14. Vain harvat löytävät armon tien, koska eivät tahdo nöyrtyä ja etsiä Herraa ”kaikesta sydämestään”. Jer. 29:13. ”Kaikkihan eivät usko”. 2 Tess. 3:2. Pelastuskutsu on kuulunut kaikkialla maailmassa, mutta vain harvat ovat ottaneet sen vastaan ja näin tulleet sisälle Jumalan valintaan. 1 Piet. 1:23. Mutta me kutsumme kaikkia ihmisiä ”ottamaan vastaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi”. 2 Kor. 6:1,2. ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” 2 Piet. 3:9. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Tiit. 2:11. ”Kaikki” -sana toistuu yhä uudestaan Raamatun pelastusopissa.

Ennaltamääräämisen kategoriaan kuuluu myös oppi Jumalan seurakunnan valinnasta, yhdestä ruumiista (1 Kor. 12:27), jonka jäsenet ovat ”yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta…. joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon”. Efes. 3:6,9,10. Seurakunnan valinta on vaihtoehdoton Jumalan päätös, vaikka jotkut yksilöjäsenet voivatkin menettää pelastuksensa hyppäämällä pois seurakuntalaivasta, takaisin maailman myrskyiseen mereen.

Sielunvihollisen keksimä julma oppi on, etteivät kaikki voi pelastua. Joh. 8:44. 10:10. Tuon opin mukaan maailmassa on ihmisiä, jotka eivät voi pelastua, koska eivät muka ole valittuja. Ulkopuolella olevat ihmisparat ovat tuon opin mukaan siis valitut menemään helvettiin ilman minkäänlaista toivoa. Ristintyö ei muka hyödytä heitä, vaikka miten huutaisivat armoa. Kerrassaan kammottavaa fatalismia. Onneksi meillä on Jumalan lupaus, joka kumoaa julman opin: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” (Room. 10:13) ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:25. Kukaan ei ole auttamattomasti kulkemassa kohti helvettiä.
Lähetyskäskyssään Jeesus kehotti julistamaan pelastussanomaa ketään erottelematta ”kaikille luoduille”. Mk. 16:15,16. Hän tarkoitti kaikkia ihmisiä sanoessaan, että ”jokainen anova saa, etsivä, löytää ja kolkuttavalle avataan.” Luuk. 11:10. Uskoviensa kautta Jeesus kutsuu ihmisiä tulemaan tykönsä, löytämään levon ja rauhan sydämeensä. Matt. 11:28-30. Olemme yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa, joka tahtoo, että ”koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä”. Room. 3:19. Lähetyskäskyä toteuttamalla osoittaudumme yhteistyökykyisiksi Jumalan sekä toistemme kanssa. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme! Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20. Me emme jätä ketään pelastuskutsun ulkopuolelle, koska ”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä.” Joh. 12:50.
”Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Meidät on siis ostettu Jeesuksen verellä Jumalalle kuuluviksi. Hän on valinnut sinut, kuten kaikki muutkin ihmiset, Jeesuksessa Kristuksessa jo ennen ikuisia aikoja! Apt. 20:28. ”Ja Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. 1.Joh 2:2.

VOIKO PELASTUKSEN MENETTÄÄ?
Eesau menetti asemansa ja osansa Jumalan ajallisessa suunnitelmassa, koska Jumalan päätös oli tehty jo ennen Eesaun ja Jaakobin syntymää: ”Vanhempi palvelee nuorempaa.” 1 Moos. 25:21-34. Jaakobin valintaan oli syynä Jumalan aivoitus, suunnitelma Israelin kansasta Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta. Eesau piti halpana esikoisuutensa. Jae 34. Siinä ei kuitenkaan ole kysymys sielun pelastumisesta, vaan asemasta Jumalan ajallisessa suunnitelmassa.
Egyptin Farao taas menetti (luultavasti) myös pelastusmahdollisuutensa vastustaessaan Jumalan suunnitelmaa. Siksi hän paatui. Room. 9:15-19. 2 Moos. 5:1,2. Monien kohdalla on käynyt Faraon tavoin. He ovat valinneet mennä ulos Jumalan luomisjärjestyksestä erilaisiin syntisaastoihin. ”Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Room. 1:28. Jumala voi siis paaduttaa ihmisen sydämen, joka hylkää Hänen kutsunsa eikä ”ota vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua”. 2 Tess. 2:10-12.
Uskoon tulleille on kirjoitettu, että he voivat siirtyä uudestaan kuoleman tilaan, eroon Jumalasta ja näin menettää pelastuksen: ”sillä jos te elätte lihan mukaan, teidän on kuoltava, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” Room. 8:13. Kuolema tässä merkitsee pelastuksen menettämistä. Samoin kuin Jaak. 1;15, ja 2 Kor. 7:10: ”Jumalan mielen mukainen murhe näet saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua. Maailman murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.”
On siis mahdollista, että valitutkin eksyvät ja voivat menettää pelastuksen, jos eivät pysy Kristuksessa. ”Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” Joh. 15:6.
”Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta Hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos Hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.” Room. 11:22.
”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää Hänessä, että meillä Hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois Hänen tyköänsä Hänen tulemuksessaan.” 1 Joh. 2:28. 2 Moos. 32:33.
Paavalikin olisi voinut luopua valinnastaan. ”.. etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hylättäväksi.” 1 Kor. 9:27.
”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja Häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.” Hebr. 6:4-8.
”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme Hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hebr 10:26-31.
”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” 2 Piet. 2:20-22. Katso myös Matt. 24:4,9,10.
Kadotuksessa on oleva paljon niitä, jotka täällä olivat kutsuttujen ja valittujen joukossa, Jumalan seurakunnassa. He tulivat tulivat uskoon, mutta hylkäsivät totuuden tien; eivätkä olleet uskolliset loppuun asti. Vain ”kutsutut, valitut ja uskolliset voittavat Hänen kanssansa.” Ilm. 17:14.
Muun muassa evankeliumin väärentäjät MENETTÄVÄT PELASTUKSEN. ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Ilm. 22:18,19. / ”Lukekaa Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, niin kuin myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaan teille kirjoittanut. Näin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän puhuu näistä asioista. Tosin noissa kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuistakin, mitä tietämättömät ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne.” 2 Piet. 3:15-17.

Mutta kiitos Jumalalle! ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2. Me saamme kulkea perille ”voittosaatossa Kristuksessa.” 2 Kor. 2:14,15. Ja siinä valittujen joukossa (voittosaatossa) pääsemme perille, jos pysymme Hänen hyvyydessään, armon ja totuuden tiellä ja ”säilytämme toivon varmuuden loppuun asti”. Hebr. 6:11.
”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Psalmi 91:14.

ELÄMÄN KIRJA Taivaassa on yhtä kuin elävien kirja. Jumala on tiennyt hamasta ikiajoista lähtien, kuka syntyy ihmiseksi elävien kirjoihin. Ja jos ihminen kuolee synneissään, ilman Jeesusta, pyyhitään hänen nimensä pois elävien kirjoista.
Uudestisyntymisessä eli Jumalan lapseksi syntymisessä tapahtuu ihmisen nimen vahvistaminen ja tunnustaminen taivaassa. ”Minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä. ” Ilm. 3:5. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. ”JOKA VOITTAA, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä.” Ilm. 3:5. Suuren valkean valtaistuimen edessä tuomitaan kadotukseen kaikki, joiden nimeä ei silloin ole pelastuneiden ihmisten elämän kirjassa. Ilm. 20:11-15.

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. Mutta Hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, Hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.” Juuda 20-25.

Paljon jää edelleen ajateltavaa tämän asian tiimoilta. Moni asia ontuu. Tiedämme kuitenkin, että Jumalalla on oikeudenmukainen ratkaisu kaikkia ihmisiä varten.
Varmoja faktoja on:
”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu” eli joutuu kadotukseen. 2 Piet.3:9. Jumala ei ole tarkoittanut ihmisiä helvettiin. Kadotuksen tulijärvi ”on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä”. Matt. 25:41. Mutta yhtä varmaa on, että kaikki, jotka eivät usko Raamatun opettamalla tavalla Jeesukseen, joutuvat helvettiin. Ilm. 20:15.
Varmaa on myös se, että kaikki ihmiset voivat voivat pelastua ottamalla vastaan Jeesuksen Kristuksen. Eikä kukaan menetä pelastutaan, jos pysyy Jeesuksessa.

”Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkien elämä!” 1 Joh. 5:13.

Weijo Lindroos,
Turun seurakunta.

Raamatussa ei ole tästä asiasta oppia, vaikka esimerkki löytyykin. Alkuseurakunnassa ei setvitty tämän kaltaisia kysymyksiä. Asia on kuitenkin saanut aikaan hämmennystä joidenkin kohdalla. Sen tähden tarvitaan tämä selonteko asiasta:

Alkuseurakunnan aikana Jeesus-Nimi lausuttiin juutalaisten keskuudessa heprealaisittain ”Jeshua”, ja myöhemmin pakanuudesta kääntyneiden joukossa kreikkalaisittain ”Iesus”. Molemmat lausumismuodot olivat siis käytössä, mutta kreikankielinen lausumistapa oli yleisin, paitsi aivan apostolisen ajan alussa, jolloin kaikki kristityiksi tulleet olivat juutalaisia.
– Huomaa, että suomalaisittain lausuttuna Jeesus-nimi on lähes sama kuin kreikkalaisittain, Iesus.
Alkuseurakunnan aikana silloisen maailman sivistyskielenä oli kreikka. Paavalikin puhui kreikkaa pakanamailla. Hän kirjoitti kirjeensä kreikaksi. Uusi Testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Pakanuudesta kääntyneethän eivät ymmärtäneet hepreaa (arameaa). Kreikkalainen Iesus-Nimi oli siis yleisesti käytössä. Mutta messiaanisten juutalaisten keskuudessa käytettiin luonnollisesti myös Jeshua-Nimeä.
Alkuseurakunnan Raamattu oli pääosin septuaginta (Vanhan Testamentin kreikannos 200 luvulta eKr.).
Alkuseurakunnan aikaisessa Israelissa asui paljon juutalaisia, jotka olivat palanneet sinne maanpakolaisuudesta. Monet heistä olivat kadottaneet hepreankielen taitonsa. Kreikankieliset koulut olivat usein juutalaislastenkin opinahjoja. Apt.2:6-11 kertoo, että diasporassa asuvat juutalaiset olivat omaksuneet asuinmaansa kielen. Israelissa on tänä aikana lähes sama tilanne. Eri kieliryhmistä tulleet lausuvat Jeesuksen nimeä mitä erilaisimmilla tavoilla. Nykyisin on tosin kreikankielen tilalla yleiskielenä Englanti. Siksi myös Jeesuksen nimi lausutaan siellä yleisesti englanniksi, Jesus Christ, joka on paljon kreikkalaista ja suomalaista lausumismuotoa kauempana hebrealaisesta muodosta.
Pelastajamme pyhää nimeä ei tule tietenkään väännellä kevytmielisesti mm. ”lempinimimuotoihin”. Se ei ole arvokasta.

Jotkut ylipapitkin olivat silloin saddukeuksia, kreikkalaisen kulttuurin ja kielen omaksuneita. Oletettavasti Jeesus puhui heidän kanssaan kreikkaa. Tuomioistuinten virallinen kielihän oli kreikka. Paavalia luultiin eräässä vaiheessa egyptiläiseksi kansankiihottajaksi. Mutta kuultuaan, että hän puhui kreikkaa, asia selvisi. ”Osaatko sinä siis kreikkaa? Etkö olekaan se egyptiläinen…” Apt.21:37-40. Mutta juutalaisille hän puhui hepreaa. Apt.22:2.
”Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.” 1 Kor.14:10. Taivaassa ymmärretään hyvin Suomen kieltä.

Opetuslasten nimetkin joskus kreikkalaistettiin. Simonista tuli Pietari. Simon on hepreaa., Pietari kreikkaa. Sauluksesta Paavali. Saul on hepreaa, Paavali kreikkaa. Ym. Matt.16:16-18 ja Apt.13:9.

Mutta nimioppi-kysymyksiä ei ole annettu seurakunnalle oppiasioiksi, kuten esim. Kristuksen opin alkeet, uskoon tuleminen, parannus, kaste yms. Hebr. 6. Nimikiistat (1 Tim. 6:4)  ovat useinkin uskonnollisia opintuulia, joilla ei ole ikuisuusarvoa. ”Tieto katoaa” . 1 Kor.13:8.
”ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa” (Ef.4:14).
Sen tähden: ”Valvokaa ja rukoilkaa!”

W.L.