Lutherin kammottava kirja ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” ilmestyi Kustannus Oy Vasaran julkaisemana suomeksi vuonna 1939. Luther kirjoitti sen 1500 luvulla. Ja 1900 luvulla Hitler otti siitä lisäpainoksia, ennen kristalliyön tapahtumia. Kirjan sanoma vaikutti Saksan kansassa suurta ja julmaa vihaa juutalaisia vastaan. Näin vainojen ja holokaustin kauhut tulivat mahdollisiksi.
Lainauksia Lutherin kammottavasta kirjasta: ”Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä? Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeen luotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa… Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikki revittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat. Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan. Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet… Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sen tapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan. … Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on (kuten edellä on sanottu), he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä muuten ei ole mitään muuta elinkeinoa… Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä kuten Adamin lasten osaksi on määrätty (1 Moos. 3:19)… … Sillä, kuten olemme kuulleet, Jumalan viha heitä kohtaan on niin suuri, että he lempeällä armeliaisuudella kohdellen tulevat yhä vihaisemmiksi ja vihaisemmiksi, mutta ankaruudella hyvin vähän paremmiksi. Sen vuoksi heistä on pikaisesti päästävä! … heidän kanssaan meneteltäköön kaikella armottomuudella, kuten Mooses teki erämaassa ja löi kuoliaaksi kolmetuhatta miestä, ettei koko joukko olisi joutunut perikatoon … Jollei tämä tahdo auttaa, niin meidän täytyy karkottaa heidät pois niin kuin hullut koirat… ” Martti Luther
Luettuani ensimmäistä kertaa Lutherin teoksen, olin suuressa ristiriidassa. En ollut uskoa todeksi, että hän on noin voimakkaasti sielunvihollisen hengen valtaama. Selvitin asian juuria myöten. Ja kaikki on totta. Luther kirjoitti ed. m. tekstin täysin tietoisena, että siitä seuraa juutalaisille kauhujen aika. Niin sitten tapahtuikin. Hän lietsoi juutalaisvihaa, samoin kuin myös ns. Siionin viisaiden pöytäkirjatkin. Samassa kirjassa Luther antoi myös hukuttamismääräyksiä ”anabaptisteista” eli niistä, jotka tulivat uskoon ja ottivat raamatullisen kasteen Jeesuksen nimeen. Luther oli siis pahimman luokan antisemitisti. Hän veti päällensä 1 Moos. 12:3. mainitun kirouksen: ”Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua (Aabraham) , ja kiroan sen, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Jumala siunaa edelleen niitä ihmisiä, jotka siunaavat Israelia, Aabrahamin jälkeläisiä.
Luther oli osasyyllinen holokaustiin. Kuten huomaat, Lutherin kirja on erittäin julmaa vihapuhetta ja kansanryhmää vastaan kiihottamista. Hitler sai siis myöhemmin saatanallista voimaansa Lutherin kirjoituksista. Silti jotkut eksyneet pitävät Lutheria edelleen luotettavana ”uskonpuhdistajana”. Todellisuudessa luterilaisuus on kauttaaltaan vakavan luokan eksytys. Luther herjaa ko. kirjassaan myös ”mustalaisia”.
Tämän ajan Suomessa on esillä monenlaisia vihapuheita. Mutta mitkään niistä eivät vedä vertoja ed. m. Lutherin kirjoituksille. Ko. kirja on ollut seurauksiltaan mitä kaameinta vihapuhetta ja kansanryhmää vastaan kiihottamista. Sen henkivaikutus tuli paljastetuksi kuuden miljoonan juutalaisen murhista. Samaa vihan henkeä ovat muutkin Lutherin kirjoitukset. Tuosta vihan hengestä syntyi luterilainen kirkko. Ainoa oikea suhtautumistapa kirkkoon on erota siitä. Jokaisen rehellisen ihmisen tulee sanoutua irti kaikista Lutherin opetuksista sekä kieltää Lutherin oppien hyväksyminen. Kirkossa vaikuttaa yhä tuo sama vihan henki. Seuratkaapa esim., miten kirkko toimii juutalaisia ja Israelia vastaan vaatien jopa Jerusalemia muslimien (palestiinalaisten) pääkaupungiksi. Mitä sanookaan Raamattu oikeasta suhtautumistavasta Aabrahamin jälkeläisiä kohtaan. 1 Moos. 12:3. / Aidot kristityt tahtovat juutalaisille hyvää ja rukoilevat heidän puolestaan siunaten heitä.
Nyt on lopunaika ja kaikki Raamatun vastaiset oppisuuntaukset tulee hylätä ja poistaa seurakunnasta. Jeesus opetti sen näin: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.”Matt. 15:13. Raamattu opettaa myös pyhityksen sanomaa. Se tarkoittaa samaa, että uskoon tultuamme teemme elämässämme suursiivouksen eli parannuksen ja otamme upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Näin Pyhä Henki pääsee heti uudestisyntymisemme jälkeen aloittamaan pyhitykseen johtamisen. Hebr. 12:14. Jeesus Kristus on Tie, Totuus ja Elämä! Hän johdattaa ihmisen sovintoon Jumalan kanssa ja irti vääryyden siteistä.
Jeesus antoi opetuslapsilleen lupauksen: ”Tämän minä olen puhunut teille ollessani teidän luonanne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.” Joh. 14:25,26. ”Minulla on teille vielä paljon sanottavaa, mutta te ette nyt voi ottaa sitä vastaan. Mutta kun Totuuden Henki tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja Hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” Joh. 16:12-14. Näillä lupauksilla Jeesus tarkoitti siinä vaiheessa vielä edessäpäin olevaa Pyhän Hengen kastetta. Apt. 1:4,5. Hän puhui siis ennen ristintyötä ja helluntaita. Silloin ei vielä ollut Uutta testamenttia. Opetuslapset eivät vielä siinä vaiheessa olleet saaneet Pyhän Hengen kastetta. He saivat tämän siunauksen kasteen vasta 50 päivää ristin tapahtumien jälkeen. Siitä sitten alkoivat syntyä myös Uuden testamentin kirjoitukset. Ja ennen vuotta 100 jKr. oli koko Raamattu valmis ja alkuseurakunnan käytössä. ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa.” 2 Tim. 3:16. Kun sitten alkoi uusia ihmisiä tulla uskoon, oli Pyhä Henki aina toiminnan keskiössä: ”Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme (!)Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Tiit. 3:4-6.
PYHÄN HENGEN KASTE Ylistys Jumalalle ja Karitsalle! Opetuslapset saivat luvatun henkikasteen, tämän, johon Jeesus ed. m. lupauksissaan viittasi: ”Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Apt. 2:2-4. Pyhän Hengen kaste kielilläpuhumisineen (Apt. 1:5) sai aikaan, että he muistivat Jeesuksen opetukset, joita ei silloin vielä oltu kirjoitettu. Pyhä Henki alkoi muistuttaa heitä kaikesta, mitä Jeesus oli heille sanonut. Joh. 21:25. Sitä he alkoivat kirjoittaa muistiin. Näin syntyivät evankeliumit, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Ja lisäksi Pietari, Paavali, Jaakob .. ym. kirjoittivat opetuskirjeitä. Näin syntyivät Uuden testamentin 27 Kirjaa, jotka ovat Jumalan muuttumatonta Sanaa. Pyhä Henki opettaa ja johdattaa meitä edelleen näiden antamiensa Kirjoitusten kautta. Näin seurakunnan voittokulku jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti. Opetuslasten sydämet olivat kyllä avatut jo aikaisemminkin valmiustilaan ymmärtämään pyhiä Kirjoituksia. Luuk. 24:45. Mutta uskonnolliset, Messiaansa hylänneet juutalaiset, eivät voineet tätä käsittää. Heidän ympärileikkaamaton sydämensä esti sen: ”Heidän mielensä paatuivat, ja sama peite pysyy vielä tänäkin päivänä poistamatta vanhan liiton Kirjoituksia luettaessa, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.” 2 Kor. 3:14-16. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Tämä kehotus annettiin niille, jotka olivat jo aikaisemmin saaneet Pyhän Hengen kasteen kielilläpuhumisineen. Apt. 19:1-6. Täyttymistä Hengellä tarvitaan siis yhä uudestaan.
RAKKAUS TOTUUTEEN Nyt lopunaikana tulee jokaisen uskossa olevan ottaa vastaan rakkaus totuuteen. 2 Tess. 2:11,12. Ja Pyhä Henki on TOTUUDEN HENKI. Hän antaa armossaan meidän ymmärtää kuten Jeesus rukoili: ”Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi (Raamattu) on totuus.” Joh. 17:17. Rakkauden totuuteen voi ottaa vastaan samalla tavoin kuin otimme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi. Annoimme elämämme Jeesukselle, joka osti meidät itselleen verellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Kol. 2:6,7. Näin meidän tulee antautua myös Jumalan Sanan Totuudelle. Pyhän Hengen toiminnan esteenä ovat Raamatun rinnalle asetetut lukuisat kirkkokuntien opit, uskontunnustukset, katekismukset, kirkkokäsikirjat yms. Sellaiset rikkaruoho-opetukset (Matt. 15:13) peittävät ihmisten ymmärryskyvyn. Tehtävämme on siis auttaa ihmiset irti Raamatulle vieraista opeista (Hebr. 13:8,9) ja ottamaan vastaan uusi puhtaus Jeesuksen veren kautta. Näin ”heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen” ja Pyhä Henki saa lisätilaa toimia vapaasti. Rakkaus Jumalan totuuteen pääsee pintaan kun sydämen maaperä puhdistetaan. Siitä alkaa myös ulkoinen elämä ja toiminta kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa. Emme ota esimerkkiä vieraista uskonnoista ja niiden tavoista, ei Roomasta, Amerikasta, Saksasta tai muualta pakanamaista alkaneista nimikylttiuskonnoista. Vain Israelista alkanut kristinusko kelpaa esimerkiksemme. Siihen Pyhä Henki johdattaa. Vasta Raamatun opetusten sisällä olevat voivat tehdä aidosti raamatullisia asioita. Oikein on, että ihmeet ja merkit seuraavat vain apostolisen ajan uskoa.
RAAMATULLISESSA USKOSSA OLEVILLE KUULUVAT RAAMATULLISET TEOT On hyvin epämääräistä ja epäraamatullista, jos esimerkiksi kirkkoon kuuluvat uskonnolliset ihmiset alkavat matkia raamatullisia tekoja. Nehän kuuluvat vain aidosti uskoon tulleille, niille, jotka ovat eronneet kirkosta ja ottaneet raamatullisen upotuskasteen Jeesuksen nimeen sekä saaneet Pyhän Hengen kasteen. Muussa tapauksessa ihmeiden tekijät ovat Matt. 24:24 kategoriassa: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?’ Silloin minä vastaan heille: ’Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.’” Matt. 7:21-23. Ensin siis oma uskonelämä kuntoon Totuuden Hengen vaikuttamana. Sitten Pyhä Henki johdattaa sisälle oikeisiin tekoihin. Efes. 2:10.
SEURAKUNTAELÄMÄN PERUSTUS Jeesus ja Hänen pelastustyönsä on tietenkin kaiken A ja O. Siltä perustalta Raamatun sanoma ja esimerkki on toimintamme oikea perustus. ”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa.” Efes. 2:19-21. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:41,42. Ja tämä kaikki Kristus-perustalla: ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11. Pyhä Henki ei koskaan johdata uskomaan ohi Raamatun: ”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Ilm. 22:18,19. Kenenkään ei pidä uskoa opetusta, jossa annetaan lupa ottaa vastaan ”uutta oppia”: ”Jos joku meistä – tai vaikka enkeli taivaasta – julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Kuten olemme ennenkin sanoneet, niin sanon nyt taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.” 2 Kor. 11:4,13,14,15. Epäraamatulliset opetukset ovat syy kristittyjen riitaisuuksiin ja hajaannukseen: ”Jos joku opettaa toisin eikä noudata Herramme Jeesuksen Kristuksen terveitä sanoja eikä jumalisuuden mukaista oppia, hän on omahyväinen eikä ymmärrä mitään. Hänellä on sairaalloinen halu väittelyyn ja sanasotaan. Niistä syntyy kateutta, riitaa, pilkkaamista, pahoja epäluuloja ja alituista kinastelua niiden ihmisten kesken, jotka ovat mieleltään turmeltuneet ja kadottaneet totuuden.” 1 Tim. 6:3-5. Sellaisten kautta seurakuntaelämä rappeutuu. 1 Kor. 1:10. Filip. 2: 1,2.
Tämä on Jumalan siunauksen alue. Ulkopuolella ovat eksytyksen vaikutukset. Room. 16:17,18. ”Lukekaa Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, niin kuin myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaan teille kirjoittanut. Näin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän puhuu näistä asioista. Tosin noissa kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuistakin, mitä tietämättömät ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen”. 2 Piet. 3:15-17. Rakastamme Jumalan totuutta, Raamatun opetuksia. Siksi emme hyväksy sen vääristämistä missään asiassa.
TOTUUS VAPAUTTAA ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:34-36. Jeesus tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen ja sitten johdattaa sisälle totuuden tuntemiseen. 1 Tim. 2:4. ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. ”Ei yli sen, mikä on (Raamatussa) kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. / 5 Moos. 29:28. Näin ihmisestä tulee Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. ”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” Joh. 8:31,32. Gal. 5:1,2. 2 Kor. 3:17,18.
Nyt on alkamassa Jumalan suuren totuusherätyksen aika (Matt. 25:4,7) jossa tahdomme kaikki olla mukana: ”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti. Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, jonka Hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25. Tämä on suuntamme.
Tämäkin asia avaa meille lisää Raamatun ymmärtämistä, ja estää meitä ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia uskomuksia ja oppeja. Näin voimme pysyä pyhässä vapaudessa, johon Jeesus meidät vapautti kärsimystyöllään, verellään ja kuolemallaan, sekä voitollisella ylösnousemuksellaan. Gal. 5:1,2. Apt. 15. Joh. 8:31-36. 1 Piet. 1:3.
Milloin on viikon ensimmäinen päivä? Raamattu opettaa sen monissa kohdin, mm. sanoessaan, että Jeesus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, joka oli kolmas päivä Hänen kuolemastaan: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista.” Luuk. 24:46. Kaikkialla kristinuskon piirissä tiedetään, että sunnuntai on Jeesuksen ylösnousemuksen päivä. Tätä ei ole missään asetettu kyseenalaiseksi. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä: ”Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä he tulivat haudalle varhain auringon noustessa..” Mark. 16:2. Sapatti on Raamatussa viikon seitsemäs päivä eli lauantai. – Mutta tällä en tarkoita, että kristittyjen olisi vietettävä sapattia lauantaina sen paremmin kuin sunnuntainakaan. Siitä lisää lopussa olevassa linkissä. Apostolisena aikana oli seurakunnassa selkeä ero sapatilla ja sunnuntailla. Mutta nykyinen vuorokautemme eroaa raamatullisesta kuudella tunnilla. Meidän (gregoriaaninen) vuorokautemme vaihtuu keskiyöllä. Oikea vuorokauden vaihtuminen tapahtuu illalla, kun aurinko laskee. Tämä käy ilmi jo luomiskertomuksesta: ”Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt.” 1 Moos. 1:5. Illalla päivä on mennyt ja alkaa uusi vuorokausi, ensin ilta, sitten yö, aamu ja päivä. Loogista. Kannattaa opetella ajattelemaan tätäkin asiaa Israelista käsin, jossa raamatullinen vuorokausi loppuu ja alkaa illalla auringon laskiessa kello 18.00.
Trooaksessa ”Viikon ensimmäisenä päivänä kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli koolla olevien kanssa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön asti.” Apt. 20:7. Tästä käy ilmi, että Paavali aloitti puhumisen Trooaksen kaupungissa viikon ensimmäisen päivän alussa eli illalla. Hän jatkoi puhettaan ensin puoliyöhön asti.Mutta sitten hän jatkoi puhettaan aamuun asti. ”Keskusteltuaan heidän kanssaan kauan, päivän koittoon asti, hän lähti matkalle.” Apt. 20:11. Ei ollut siis kovin lyhyt kokous. – Jeesus ja alkuseurakunta elivät raamatullisen kalenterin mukaisesti. Ja tämän mukaisesti ymmärrämme, että Paavali alkoi puhua Trooaksen kaupungissa meidän kalenterimme mukaan katsottuna lauantai-iltana, ja jatkoi puhettaan sunnuntai-aamuun. Juutalaisen tradition mukaan Paavali ei voinut lähteä pitkälle matkalle sapattina (tai yötä vasten), joten oli luonnollista siirtää lähtemistä viikon ensimmäisen arkipäivän aamuun, sunnuntaihin. Tässä mainitun viikon ensimmäisen päivän ilta alkaa siis sapatin eli lauantaipäivän päättymisestä klo 18.00. Tämän mukaisesti Apt. 20 luvun opetus tarkoittaa, että he olivat koolla ja ottivat ehtoollista klo 18.00 jälkeen jolloin viikon seitsemäs päivä eli lauantai oli painunut mailleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ehtoollisen viettoon tai kokousten pitämiseen olisi annettu sunnuntai. Eläessämme Jeesuksen kanssa, on jokainen viikonpäivä yhtä pyhä, myös hengellisiä kokouksia varten. Apt. 2:46,47. 5:12-16. ym. Toistan asiaa, että se tulee paremmin ymmärrettäväksi.
Jeesus kuoli ristillä perjantaina. ”Silloin oli sapatin valmistuspäivä. Jotta ruumiit eivät jäisi ristille sapatiksi.” Joh. 19:1. ”Joosef meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista (perjantaina noin klo 15.00 eli n. kolme tuntia ennen sapatin alkamista. Otettuaan sen alas ristiltä hän kääri sen liinavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautakammioon, johon ei vielä ollut pantu ketään. Silloin olivalmistuspäivä, ja sapatti oli alkamassa. Naiset, jotka olivat tulleet Jeesuksen kanssa Galileasta, seurasivat Joosefin perässä. He katselivat hautaa ja näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin sinne. Palattuaan kotiinsa naiset tekivät hyvänhajuisia yrttivoiteita ja öljyjä (ennen sapatin alkamista), mutta sapatin (perjantai-illasta lauantai-iltaan) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. … Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä (sunnuntaina) naiset menivät varhain aamulla haudalle.” Luuk. 23:52- 56 ja 24:1. He olivat ostaneet yrttivoiteet heti sapatin päättymisen jälkeen (lauantai-iltana). ”Sapatin mentyä Magdalan Maria ja Maria, Jaakobin äiti, sekä Salome ostivat hyvänhajuisia yrttivoiteita mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä (sunnuntaina) he tulivat haudalle varhain auringon noustessa.” Mark. 16:1,2. Jeesus nousi siis ylös kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, sapatin jälkeen, kolmantena päivänä kuolemastaan. Hän oli kuolleena perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, siis kolmena eri päivänä. Mutta pelastustyö alkoi jo perjantaivuorokauden alettua ( siis meidän torstai-iltanamme), jolloin Jeesus meni opetuslastensa kanssa syömään pääsisäisateriaa. Siellä Hän asetti ehtoollisen. Luuk. 22:7-20. Ja sieltä he lähtivät illalla Öljymäelle, jossa Jeesus vietti ”valvontayön”, jota voidaan pitää ensimmäisenä sovitustyön kärsimysyönä. 2 Moos. 12:42. /Luuk. 22:41- … / ”Veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” Mark. 14:26. Jeesus otettiin kiinni aamuvarhaisella, kukonlaulun aikaan. Hänet tuomittiin ja ruoskittiin, sekä viimein ristiinnaulittiin perjantaina kello 09.00 aamulla. Mark. 15:25. Hän kuoli ja Hänet haudattiin siis ennen sapatin alkamista noin kello 15.00. ”Jotta ruumiit eivät jäisi ristille sapatiksi.” Joh. 19:31. Ja Hän nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, varhain sunnuntaiaamuna, kun viikon ensimmäistä päivää oli kulunut noin 12 tuntia ( ? ). Jeesus oli siis haudassa perjantaina (sapatin valmistuspäivänä), lauantaina (viikkosapattina) ja sunnuntaina (viikon ensimmäisenä päivänä), jolloin Hän nousi ylös kuolleista ”kolmantena päivänä”. Markuksen luvut 15 ja 16. sekä Mark. 15:42. Sapatin valmistuspäivä oli siis sapattia edeltävä perjantai, jota seurasi ”lain käskyn mukainen” sapatti (lauantai)”. Luuk. 24:56. – Raamattu ei opeta, että olisi ollut kaksi sapattia. – Jos ajattelisimme Jeesuksen kuolleen esim. torstaina ja nousseen kuolleista sunnuntaina, hän olisi noussut kuolleista neljäntenä päivänä ristiin naulitsemisesta. Mutta kun Hän itse sanoo ylösnousemuksen päiväksi ”kolmannen päivän”, on se tämän aihepiirin tutkimisessa ehdoton perusasia: ”Ja Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava Hänen nimessään kaikille kansoille.” Luuk. 24:46,47. Jesus oli kuolleena perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Sunnuntai on siis ”kolmantena päivänä”.
Raamatullinen vuorokausi poikkeaa 6 tuntia meidän gregoriaanisesta ajanlaskustamme. – Suomessa siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin jo vuonna 1753. Mutta viikonpäivien järjestys muutettiin meidän kalenteriimme vasta vuonna 1973. Silloin Helsingin yliopisto muutti suomalaisissa kalentereissa sunnuntain viikon viimeiseksi eli seitsemänneksi päiväksi. Siihen asti oli sunnuntai ollut viikon ensimmäinen päivä. Nyt viikon ensimmäinen päivä on siis kalenterissamme maanantai. Sen mukaisesti saamme elää maallista elämäämme. Mutta Raamatun asioiden ymmärtämiseksi on hyvä tietää myös seurakuntamme alkuvaiheen käytäntö. Kunhan ei tällaisista kysymyksistä tehdä uusia oppiasioita. Alkuseurakunnassa ei käsitelty ”kuolinpäiväoppia”. Tärkeintä on, että Jeesus kuoli puolestamme ristillä ja nousi ylös kuolleista. Hänellä on kaikki valta meidän elämässämme.
Voiko uskossa oleva osallistua valtakunnan yhteisten asioiden hoitamiseen esimerkiksi kansanedustajana, ministerinä tai presidenttinä? Mielestäni voi. Mutta sen tulee silloin olla Jumalan erityinen kutsumusammatti. Vain siinä tapauksessa poliittisella uralla voi olla siunaus. Muussa tapauksessa sellainen työ saattaa olla vaaraksi uskonelämälle. Siitä on olemassa ikäviä esimerkkejä. Uskon kilvoitus on joillakin vaihtunut politiikaksi. Nyt on jokaisen osattava erottaa kaksi toisilleen vastakkaista aluetta: 1. Seurakunta 2. yhteiskunta. Politiikan soluttautuminen seurakuntaan ei ole raamatullista, vaan ovien avaamista synnin ja maailmanhengen vaikutukselle. Room. 12:2. Jeesus ei edes rukoillut syntimaailman edestä: ”Maailman puolesta minä en rukoile.” Joh. 17:9. Mutta poliitikon työ yhteiskunnassa on ansiotyötä samalla tavoin kuin, tehdastyöläisen, kauppiaan, rakennusmiehen, toimistotyöntekijän ja minkä tahansa kunniallisen työn tekeminen. Kaikki rehellinen työ on kunnioitettavaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos uskossa oleva on ansiotyössä poliitikkona, on hänen oltava rukoileva ja rehellinen asenteiltaan, motiiveiltaan yms. Eikä hänen tule ujuttaa työtään seurakuntaan, jonka ”yhteiskunta on taivaissa”. Filip. 3:20,21. Ihmisiä tulee uskoon mitä erilaisimmista työympäristöistä, ja he voivat jatkaa työtään entisessä ammatissaan tai vaihtaa työpaikkaa Jumalan johdatuksen mukaan ja pyytää seurakunnalta rukousta työhönsä. Näin on siis poliittisten toimijoidenkin kohdalla. Kaikkeen ansiotyöhön voi pyytää seurakunnalta esirukousta, että voi tehdä työtään johdatuksessa ja Jumalan tahdon mukaan. Politiikassa ansiotyössä oleva voi siis olla seurakunnan esirukousten kohteena. Mutta mikään maallinen työ ei kuulu seurakunnan toimenkuvaan. Huomaa siis seurakunnan ja yksilöihmisen ero. Seurakunnalla ei ole osuutta tämän maailman asioiden hoitamiseen, eikä esim. poliittista suosikkipuoluetta. Politiikkaa ja seurakuntatoimintaa on mahdoton yhdistää, paitsi rukouksen alueella. Esim. 1 Tim. 2:1-4. Toistan tätä useita kertoja, koska on tärkeää, että kaikki voivat ymmärtää asian.
Maailmanlaajuisessa Jumalan seurakunnassa ovat edustettuina lähes kaikki poliittiset puolueet. Uskovien joukossa on niitä, jotka äänestävät kokoomusta, keskustaa tai kristillisdemokraatteja, perussuomalaisia, SDP.tä, ja jotkut jopa vasemmistolaisia tai vihreitä (?), jne.. Jos nyt nämä kaikki toisivat pyrkimyksensä esiin seurakunnan kokouksessa, mikä sekametelisoppa siitä syntyisikään? – Poliittista väriä ei siis voida esittää seurakunnan linjana. Seurakunnan tehtävänä on osoittaa tietä Taivaaseen. Voimme seurakuntana rukoilla, kuten Raamattu opettaa, hallitusten ja esivallan puolesta, ”että saisimme viettää hiljaista ja rauhallista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa”. 1 Tim. 2:1-4. Seurakunnassa syntyisi poliittinen riita ja jopa kaaos, jos hyväksyisimme sinne politiikan. Puhujanpaikalta toinen ilmoittaisi esim. kannattavansa Natoa ja toinen olisi sitä vastaan. Toinen sanoisi, että Suomi pitää irrottaa EU.sta ja toinen tahtoisi siellä pysymistä. Joku esittäisi, että Suomen tulee miehittää Venäjä, Baltian maat ja Ruotsi, että olisimme Suur-Suomi. Ehkä ei nyt ihan näin. Mutta kaikenlaisia mielettömyyksiä voitaisiin silloin esittää. Syntimaailman pyrkimykset eivät kuulu seurakunnan agendaan. Yksin Raamatun sisältämät aihepiirit kuuluvat Jumalan seurakunnan opetussisältöön. Politiikka ei kuulu ollenkaan seurakunnan tehtäväalueisiin.
Miten alkuseurakunta toimi? (Seurakunnalla tarkoitan Raamatun määritelmää, että aidosti uskossa Jeesukseen olevat IHMISET ovat seurakunta.) Voisitteko kuvitella esim. Paavalista tai jostain muusta alkuseurakunnan kristitystä poliitikkoa, joka olisi alkanut koota puoluetta tarkoituksenaan irrottaa miehitysvallan alla oleva Israel Roomasta? – Raamatussa ei ole sellaista opetusta tai esimerkkiä. Ajattele asiaa Raamatun opetusten kanssa! Alkuajan kristityt eivät osallistuneet seurakuntana politiikkaan, tuskin paljoa yksilöinäkään? Raamattu ei opeta ja velvoita kristittyjä ottamaan kantaa poliittisiin kysymyksiin.. Raamattu ei opeta edes äänestämään. Silti jokainen uskossa oleva saa äänestää ilman muiden ohjausta, häirintää ja painostusta mihinkään suuntaan. Ota siis vastaan vapautus velvollisuudesta äänestää. Se ei ole pakko, vaan kansalaisoikeus. Seurakunnassa kunnioitetaan samanarvoisesti niitä, jotka eivät äänestä, tai jotka äänestävät.
Kristittyinä ymmärrämme, etteivät valtiot voi olla kristillisiä, eikä meidän siksi pidä mennä ohi Raamatun yrittämällä tehdä Suomesta muka kristittyä maata. Raamattu ei opeta, että pakanamaiden hallitsijoiden tulisi olla uskossa tai edes hyväksyä kristinuskoa. Raamatun mukaan jumalattomat pysyvät jumalattomina eivätkä voi käsittää pyhiä asioita. Dan. 12:10. Jumalattomat ihmiset ovat yhtä paljon erossa Jumalasta kristillisen kulttuurin omaavina siivosyntisinä kuin julkisyntisinäkin.
Alkuseurakunnalla ei ollut yhteiskunnassa tunnustettua asemaa. Miksi siis meillä pitäisi olla? Matt. 10:23-25. He elivät pilkattuina ja häväistyinä kuten Mestarimmekin. Mutta siinäkin tilanteessa, vainottuina ja kärsivinä, he olivat alamaisia maalliselle esivallalle. Samoin tulee meidän toimia. Mutta olemme kuuliaisia vain siihen asti kuin Raamattu antaa myöden. Room. 13. Ja kun esivalta säätää lakeja vastoin Raamatun opetuksia, emme kunnioita sellaisia säädöksiä, vaan valitsemme pysyä Raamatun suorassa linjassa. Apt. 5:29. Lapsillemmekin opetamme, että kouluissa opetetut Setan yms. sateenkaari-ideologian opit ovat kammottavaa jumalattomuutta. Ymmärrämme, ettei ihminen muutu esim. pojasta tytöksi tms., jos joku omasta päähänpistostaan päättää muuntautua toiseksi sukupuoleksi. Eikä asiaa muuta se, että yhteiskunta muuttaa niitä asioita lainsäädöksillä. Jumalan luomistekojen muuttaminen on vakavan luokan syntiä. Seurakunnassa ei siis hyväksytä nykyisen laittomuuden ajan opetuksia, vaan opettamme edelleen Raamatun mukaisesti.
Mikä on tehtävämme? Alkuseurakunnan esimerkin mukaisesti tehtävämme suuntautuu puhtaasti evankelioimiseen, auttamaan yksilöihmisiä ottamaan vastaan pelastus Jeesuksessa sekä sitten pysymään seurakuntayhteydessä Raamatun opetusten piirissä. Jumalan valtakunta (seurakunta), on meidän alueemme, jonka raamatullista hyvinvointia tahdomme edistää. Perimmäisesti ajatellen voimme todeta, ettei Suomen valtio ole meidän kotimaamme. ”Meidän yhteiskuntamme on Taivaissa..” Filip. 3:20. Evankelioimme kansamme johtajia ja päättäjiä samoin kuin kaikkia kansalaisia. Jokainen ihminen on Jumalalle arvokas, koska on sovitettu Jeesuksen sijaisuhrilla. Kaikki voivat ottaa vastaan Jeesuksen Herrakseen ja saada syntinsä anteeksi ja siten tulla Jumalan lapsiksi. 2 Kor. 6:1,2.
Entä Israel? Raamatun Vanhan testamentin Israelia koskevia poliittisia kannanottoja ja esimerkkejä ei voida soveltaa tämän ajan jumalattomiin valtioihin, esim. Suomeen. Israel oli vanhan liiton aikana Jumalan kansa ja valtio, sekä samalla Hänen seurakuntansa. Yhteiskunnallisetkin asiat (politiikka) hoidettiin valtion ja sen papiston (uskonnon) toimesta. Mutta Suomi ei ole Jumalan kansa, vaan luterilaisessa pimeydessä elävä pakanamaa. Sen tähden vanhan liiton poliittiset valtion toimintamallit eivät kelpaa Suomen esimerkiksi. Tosin olisi toivottavaa, että vallanpitäjät kunnioittaisivat Jumalaa ja Hänen asettamiaan yleisinhimillisiä säädöksiä. Mutta Raamatun mukaan Suomenkin yhteiskunta vajoaa nyt lopun aikana yhä syvemmälle Sodoman syntiin. Luuk. 17:28-30. Näin kohtaavat tuhon myrskyt kaikkia maailman valtakuntia. Dan. 2:44,45.
Uskovien tehtävä ei ole rakentaa jumalattomasta Suomesta Paratiisia, vaan voittaa sieluja Jeesukselle. Mitä hyödyttäisikään opettaa sudet määkimään lampaan tavoin. Ja siis uudestaan: Jumalattomat ovat yhtä paljon jumalattomia sivistyneinä siivosyntisinä kuin sivistymättöminä julkisyntisinäkin. Kaikki maailman kansat (juutalaisia lukuun ottamatta) ovat aina olleet jumalattomia, syntiinlankeemuksesta asti. Suomikaan ei ole koskaan ollut kristitty kansa. Uskonto kansankirkkoineen ei ole saanut Suomen kansasta kristikansaa, muuten kuin nimeltään (= nimikristittyjä) ja ehkä joiltain kristilliskulttuurisilta tavoiltaan. Vain yksilöihmiset voivat tulla Jumalan lapsiksi uskon kautta Jeesukseen. Aidoksi kristityksi tulemiseen tarvitaan uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä (Joh. 3:3-5), sekä parannuksen tekeminen, ja sitten upotuskaste vedessä Jeesuksen nimeen. Apt.2:38,41. Vain yksilöt voivat siis tulla Jumalan lapsiksi ottamalla vastaan syntiensä anteeksiantamuksen Jeesuksen veren kautta. Näin on Jumalan tahto, ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”.1 Tim. 2:4. ”Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7:14.
Seurakunnan eli pelastuneiden ihmisten pyrkimykset ja päämäärät tulee olla erilaiset kuin tämän maailman poliittiset pyrkimykset. Seurakunnassa pyrimme auttamaan ihmisiä tekemään sovinto Jumalan kanssa päästäkseen taivaaseen. Syntimaailman ihmiset pyrkivät tekemään pahan vallassa olevasta maailmasta paratiisia. Se ei onnistu, kuten on huomattu.
Pian Jeesus tulee hakemaan omansa Kotiin, ”iäisiin majoihin”. Häntä me odotamme. ”Niin menkäämme siis Hänen tykönsä ulkopuolelle leirin, Hänen pilkkaansa kantaen.” Hebr. 13:13. Abrahamin tavoin katsomme eteenpäin: ”Abraham näet odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala. … … Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä saaneet sitä, mikä oli luvattu. Kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Jos he olisivat muistelleet sitä maata, josta he olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut mahdollisuus palata takaisin. Nyt he kuitenkin pyrkivät parempaan maahan, nimittäin taivaalliseen.” Hebr. 11:10,13,14,15, 16.
Loppusana Seurakunnassa ei siis voida tuoda esille poliittisia asioita puolesta tai vastaan. Tämä linja meidän on ehdottomasti pidettävä. Seurakunnan toimintasisältö on pelkästään hengellistä, Raamatun asioihin pitäytymistä, sielujen pelastusta ja uskoon tulleiden rakentumista Jeesuksessa, lähetyskäskyn toteuttamista. ”.. ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Efes. 3:19.
Rakkautta seurakuntaan! Meillä kaikilla on oma kantamme poliittisista näkemyksistä. Tässä asiassa tarvitaan siis erityistä Pyhän Hengen johdatusta, että voimme luovia olemaan yhtä rakkauden käskyn mukaisesti. Tämä on mahdollista vain siten, että seurakunta on politiikasta vapaa vyöhyke. Emmkä voi edellyttää, että kaikilla olisi samanlaiset poliittiset näkemykset tai samat ehdokkaat! Sen tähden politiikka pitää pysyä seurakuntatoiminnan ulkopuolella.
ELÄMÄN ALKU. ”Elämän alkuperä eli elämän ilmaantuminen maapallolle on edelleen ratkaisematon kysymys.” Wikipedia. Suosituimmat teoriat alkuräjähdyksineen (big bang) elämän alkulähteeksi maapallolla ovat salamanisku, kuumat lähteet ja komeetta. Parhaimmatkin ihmisten yritykset selittää elämän alkua ovat siis pelkästään kuviteltua teoriaa. Tieteellistä varmuutta ei ole. Mutta olemassa on kyllä tieteellistäkin varmempaa tietoa. Tämä tieto on elämän Antajalta itseltään, Raamatusta: ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.” Hebr. 11:3. Raamattu opettaa luomistyön ymmärrettävällä tavalla. 1 Moos. 1,2. Mutta Jumalan totuudesta irtaantunut ihminen on Raamatun mukaan pimentynyt ymmärrykseltään, eikä voi sen tähden nähdä todellisuutta. Ef. 5:8. Hänen ymmärryksensä päällä on totuuden peittävä synnin sumuverho. ”Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.” 2 Kor. 3:16. Synti on erottanut ihmisen Luojansa yhteydestä. Siitä johtuvat kaikki maailmassa olevat ikävät asiat, luonnon, vesien ja ilman saastumiset, sodat, sairaudet, yms. Mutta jokaiselle ihmiselle on annettu mahdollisuus saada syntinsä anteeksi ottamalla vastaan ylösnoussut Jeesus syntien sovittajaksi ja elämän Herraksi! Hän sovitti syntimme sijaisuhrillaan ristillä. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9. Jeesus tahtoo avata ymmärryksemme käsittämään Kirjoitukset. Luuk. 24:47.
Jumala loi kaiken valmiiksi kerralla. ”Hänessä (Jeesuksessa) luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olivatpa ne valtaistuimia tai herruuksia, hallituksia tai valtoja. Kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häneen. Hän on ennen kaikkea muuta, ja Hänessä kaikki pysyy voimassa.” Kol. 1:16,17. Evoluutioteoria on tieteellinen mahdottomuus. Charles Darwin keksi vuonna 1871 teorian elämän syntymisestä pienessä, lämpimässä lammikossa, jossa oli erilaisia kemiallisia yhdisteitä ja sähköä. Siitä siis muka kehittyi miljoonien vuosien kuluessa nykyiset lukemattomat eri elämän muodot. Kehittyi mm. kala, joka sitten alkoikin viihtyä maalla ja kasvatti sen tähden itselleen keuhkot ja mm. jalat. Se sitten se muodostui eri välimuotojen kautta apinaksi ja ihmiseksi. Evoluutioteorian mukaan ihmisenkin elämä olisi siis ollut ensin miljoonia vuosia mikroskooppisen pieni yhdistelmä elämän alkuaineita. Tuon teorian mukaan olimme miljoonien vuosien ajan ilman tietoisuutta olemassaolostamme, ilman tuntemusten kehitystä ja vailla kykyä ajatella. Mutta todellisuudessa ihmisen ei ole mahdollista toimia ilman järjestykseen kehittynyttä ja yhteisesti toimivaa sisäelinten, sydämen ja keuhkojen, aistien, ajatusten, yms. ihmiselämän muotoja. Ja missä kehitysvaiheessa olevaa ”elämää” olisi voitu alkaa kutsua ihmiseksi? Ja kuka sitä olisi sellaiseksi kutsunut?
Evoluutioteorian mukaan elämämme olisi siis ensin ollut järjetön pieni möykky, ilman ajattelun, näön ja kuulon alkuakaan. Sitten miljoonien vuosien kuluessa siitä alkoi kehittyä ruumis. Siihen kasvoivat sydän, keuhkot, jalat ja kädet, korvat ja silmät yms. Kehitysteorian mukaan ne kaikki olivat kuitenkin vain pienen pieninä alkunystyröinä miljoonia vuosia, ja sitten vielä pään kasvaessakin kuitenkin puolisokeina- ja kuuroina ilman ymmärrystä yms. Tuntuuko ajatus järkevältä? Ja miten sitten alkoikaan kehittyä lisääntymismekaniikan hienous muka miljoonien vuosien kuluessa nykyiseen muotoonsa? Siinä tarvittiin ensin kaksi palasta erkaantumaan toisistaan. Niistä tuli mies ja nainen, kuitenkin ilman mitään muotoa. Sattumalta ne sitten kierähtivät yhteen vähän kehittyneiden elimien yhtyessä? Siitäkö siis ihmispari alkoi lisääntyä kehittymättömässä kohdussa? Vai oliko ihmisen elinkaari miljoonia vuosia, jona aikana tapahtui yhden ihmisyksilöparin kehitys nykyaikaiseksi lisääntymiskykyiseksi ja ajattelevaksi viisaaksi ihmiseksi? Yksi ihminenhän ei olisi voinut kehittyä mieheksi ja naiseksi. Kannattaisiko tällaista edes ajatella? Ehkä ei, koska ymmärrämme evoluutioteorian olevan täysi mahdottomuus. Niin suuriin ihmeisiin ei kukaan järkevä ihminen voi tosissaan uskoa. – Evoluutioteorian mukaan ihminen lisääntyi siis miljoonia vuosia keskeneräisine toimintoineen, ilman tietoisuutta, silmiä, kuuloa, tuntoa ym. aisteja, käsiä ja jalkoja… jne. Ilman kehittyneitä aisteja ei voi olla tietoisuutta omasta ja ympäristönsä olemassa olosta. Miltä maistuu ajatus? Entä miltä se kuulostaa ja tuntuu. Hyvältä tuntuu, ja näyttää kauniilta koko maailma, koska Jumala loi kerralla kaiken valmiiksi ja toimivaksi.
Ajatellessamme evoluutioteorian keksimää teoriaa ihmisen kehittymistä esim. ennen puoleen valmiuteensa pääsemistä, mm. ilman valmista maksaa, munuaisia ym. sisäelimiä, voimme ymmärtää sen mahdottomuuden. Puolittain kehittynyt ihminen tai ihmispari ei voi toimia ja lisääntyä, puhumattakaan ennen kehittymistään puoleen väliin valmista. Sellaiseen uskominen olisi mieletöntä.
Jumala loi siis kaikki elämän muodot sekä lajit kerralla valmiiksi; kasvit, vesieläimet, linnut, maaeläimet, ”kunkin lajinsa mukaan”. Lopuksi Hän loi järjellisen ja kaikin tavoin toimintakykyisen ja ajattelevan, ymmärtävän ja itsestään tietoisen ihmisen kerralla valmiiksi valmiin luomakunnan keskelle ”viljelemään ja varjelemaan maata”. Ihmisen kaikenlainen ”hienomekaniikka” ei olisi voinut vähitellen kehittyä nykyisen kaltaisiksi. Ainoa järkevä ajatus on, että Jumala loi kaikki elämänmuodot valmiina. ”Uskon kautta me ymmärrämme..” Hebr. 11:3. Jumalan luomat lajit eivät muutu toisiksi lajeiksi. Siksi on turhaa yrittää etsiä jotakin muka piilossa olevia ns. välimuotoja. Niitä ei ole olemassa.
Jumala tahtoo hyvää kaikille! Hän tahtoo pelastaa kaikenlaisia ihmisiä, mihin tahansa uskontoihin tms. eksymyksiin ovatkin harhautuneet. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:4. Tunnen joitakin entisiä jehovan todistajia, jotka ovat tulleet uskoon. He ovat löytäneet armon lähteet. Sen jälkeen he eivät tietenkään enää jää entiseen eksymykseensä. Jeesus vapauttaa ja auttaa heidät kirkkaille Elämän veden lähteille. Joh. 7:37. ja 8:31.36. ”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen” (Room. 2:4), koska Hän rakastaa jokaista ihmistä. Sen tähden Jeesus kärsi ja kuoli ristillä. Hän avasi armon oven. Ja nyt Golgatan pelastustyö kuuluu siis kaikenlaisille ihmisille, julkisyntisille ja siivosyntisille, terveille ja sairaille, ateisteille ja uskonnollisille, olkoot jehovantodistajia tai luterilaisia yms. Kaikkia ihmisiä kutsutaan ottamaan vastaan Jumalan armo Jeesuksessa! 2 Kor. 6:1,2.
Jehovantodistajiin sopii tarkalleen Jeesuksen sanoma aikansa juutalaisille, jotka olivat syvästi uskonnollisia ilman Jeesusta:”Te tutkitte Kirjoituksia, koska luulette, että teillä on niissä iankaikkinen elämä, ja juuri ne todistavat minusta. Silti te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.” Joh. 5:39,40. Velvollisuutemme on kertoa todellisuus, ettei Raamatun ilmoittama Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ole jehovan todistajien Herra ja kuningas. Heidän elämässään on uskonto saanut sen paikan, joka kuuluu Jeesukselle. Raamattu sanoo, että heillä on ”toinen Jeesus, toinen henki ja toinen evankeliumi.” 2 Kor. 11:4,13-15. Mutta heidän on vaikea ymmärtää sitä, koska eksytys on yleensäkin voimakasta. Se menee ihmisen sisäisiin kerroksiin ja synnyttää sinne väärää harhaisaa varmuutta, joka on uskonnoille tavallista. Vertaa mm. muslimiuskonto, mormonit yms. Room. 16:17,18. Jehovantodistajat ovat samaa kategoriaa Jeesuksen mainitsemien fariseusten kanssa: ”Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.” Matt. 15:14.
Jehovan todistajien järjestö on eksyttävä uskonto. He eivät ole kristittyjä, eivätkä siksi voi päästä Taivaaseen. Eivätkä he edes tahdo sinne, koska heille on opetettu, että vain 144 000 jehovan todistajaa pääsee taivaaseen. Muut jäävät muka ”ennallistettuun maahan”, joka on heidän ikuinen paikkansa. Raamattu sanoo toisin. ”Taivas ja maa katoavat!” Matt. 24:35. ”Taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat. Maa ja kaikki mitä siihen on tehty, palavat”. 2 Piet. 3:10.”Nykyiset taivaat ja nykyinen maa ovat säästetyt tulelle. Niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivää varten.” 2 Piet. 3:7. Siis ne, jotka jäävät tähän maailmaan, jäävät tästä muodostuvaan kadotuksen tulijärveen. Ilm. 20:15. Tästä maailmasta Raamattu sanoo siis, että se katoaa. ”Taivas ja maa katoavat.” Matt. 24:35. Ne katoavat ko. ikuiseen tulijärveen: ”..ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa (Tellus-planeetta ym.) ovat kadonneet..” Ilm. 21:1.
USKOON TULEMINEN Jehovan todistajien oppi kieltää uskoon tulemisen eli uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä. Mutta Jeesus sanoo siitä näin: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Joh. 3:3. Jehovan todistajien väite, että heidän joukossaan olisi Ilm. 7. ja 14.luvuissa mainitut 144 tuhatta uudestisyntynyttä, on harhaoppi. Voit kuunnella raamattutunnin siitä aiheesta Ilm. 7:
144.000 juutalaista. 7.10.2018
Uudestisyntyminen on siis Jeesuksen sanojen mukaan ehdoton pääsyvaatimus ikuiseen elämään. Alla raamattutunti siitä:
Uudestisyntyminen. Mitä se on? 19.10.2019
Jeh. tod. kanssa ei yleensä pidä ollenkaan keskustella Raamatun opista, vaan heitä pitää auttaa ymmärtämään, että he tarvitsevat oikean Elämän, jota oppi ei voi antaa. Ja kun Jeesus pelastaa heidät ja antaa Pyhän Henkensä heidän sydämiinsä, aukenee heille myös oikea Raamatun opetus. Mutta se on yleensä vaikeaa, koska heidän oppinsa kieltää kaiken hengellisen. He eivät tunnusta edes Jeesuksen jumaluutta tai Pyhän Hengen Persoonaa. Siksi heille tulee ensin opettaa vain puhdasta Raamatun perusevankeliumia Jeesuksesta ja Hänen sovintoverensä ansiosta sekä Pyhästä Hengestä. Tämän kautta Kristuksen Henki saa alkaa vaikuttaa niin, että he tulevat uskoon. 1 Kor. 1:18. 2:1-5. 2:1-4. Jes. 55:10,11. Sitten vasta heille voi opettaa muita Raamatun pyhiä asioita. Matt. 28:18,20. Ensin usko, sitten parannus ja kaste. Mark. 16:15,16. / Room. 10:13-17. Jehovantodistajien kanssa keskusteltaessa tulee asetelman aina olla sellainen, että kristitty opettaa ja he kuuntelevat. Uskoon tuleminen tarkoittaa siis, että ihmisen sisimpään tulee Jumalan Elämä Pyhän Hengen kautta. Muussa tapauksessa ihminen ei ole Jumalan lapsi: Room. 8:9. Joh. 7:37.
Jos olet hyväksynyt jonkun osan jehovan todistajien uskonnosta, olet joutunut pois Jumalan armon piiristä. Tilanne pitää korjata. Sinulla on nyt mahdollisuus palata takaisin. Voit tänään löytää avuksesi Jumalan armon ja siunauksen. Miten? – Ensiksikin, hävitä kotoasi kaikki jehovan todistajien julkaisut, ja pyydä rukouksessa ääneen rukoillen, että Jeesuksen kallis sovintoveri puhdistaa sisimpäsi kaikesta synnistä ja samalla myös jeh. tod. opetuksista. Älä enää koskaan kuuntele tai lue heidän harhojaan.
Ota vastaan Jeesus sydämeesi (Efes. 3:17. Kol. 2:6,7) syntiesi sovittajaksi, ja anna elämäsi Hänelle. ”Hän on täynnä armoa ja totuutta.” Hänen pelastustyönsä Golgatan ristillä avaa tien, joka johtaa sinut taivaan kotiin, kun kaikesta sydämestäsi otat vastaan Hänen armonsa. 2 Kor. 6:1,2.
Seurakunnan palvelutehtäviin voidaan siunata vastuuntuntoisia uskovia, jotka ovat aidosti uskossa, tehneet parannuksen synneistään ja antaneet kastaa itsensä raamatullisella upotuskasteella Jeesuksen Kristuksen nimeen, ja sitten ovat siunatut seurakunnan yhteyteen kätten päällepanemisen kautta. Apt. 2:38,41. 13:1-4. 1 Tim. 4:14. ym.
”Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi (miksi?) tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa,vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus. Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on. ” Efes. 4:11-16. Kaikkiin palvelutehtäviin pätee opetus 1 Tim. 3:10: ”Heitä on ensin koeteltava. Sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomia.” Jumala valmistaa tehtävät ja kouluttaa tekijät sekä johdattaa kunkin omaan tehtävään. Ja seurakunnassa huomataan Jumalan valinta sekä sitten siunataan henkilö tehtävään. Mm. Tiit. 1:5. Tehtäviä ei kukaan voi itse itselleen ottaa: ”Kukaan ei ota tätä arvoa itselleen, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaroninkin.” Hebr. 5:4. Kaikkien tehtävien perimmäinen tavoite on edesauttaa ihmisiä tulemaan uskoon ja kasteelle sekä sitten elämään yhdessä Jeesuksen kanssa Hänen omiensa yhteydessä. Ja huom! Seurakunta on yhtä kuin Jeesuksen verellä lunastetut ihmiset. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 1:18,19.
1.APOSTOLI Jeesus valitsi apostolit: ”Jeesus lähti vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Päivän tultua Hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja valitsi heistä kaksitoista, joille Hän antoi apostolin nimen.” Luuk. 6:12-16. Samoin on edelleen. Jeesus kutsuu, valitsee ja valmistaa tehtävään. Paavali on siitä hyvä esimerkki. Jeesus kutsui ja kasvatti. Sitten seurakunnassa huomattiin Jumalan valinta, jonka perusteella Paavali siunattiin apostolin virkaan. Apt. 13:1-4. Apostolit lähetettiin alkujaan viemään sanoma Jeesuksesta uusille alueille: ”Olen pitänyt kunnia-asianani julistaa evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimeä ei ole vielä mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle.” Room. 15:20. Jeesus oli ja on ainoa perustus, joka uusille paikkakunnille mentäessä tulee asettaa ihmisten elämään. ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11. Apostolit eivät perustaneet uusia seurakuntia, vaan levittivät Golgatalla perustettua Jumalan seurakuntaa uusille alueille, ja järjestivät sen toimivaksi paikkakunnittain. Jumalan seurakunta on perustettu ristillä yhden ainoan ja ainutlaatuisen kerran. Tämän seurakunnan on alusta asti ollut tarkoitus levittäytyä uusille paikkakunnille. Tänäkin aikana Jumala kutsuu apostolit viemään uudistumissanomaa paikkakunnille, joissa ei vielä toimi apostolinen srk. raamatullisin perustein. Raamattu ei opeta, että pitäisi perustaa uusia seurakuntia, mm. kirkkoja. Ihmiset odottavat saadakseen kuulla sitä kristinuskoa, mikä alkoi Jerusalemista 2000 vuotta sitten. Jes. 2:1-3. Tämä apostolien SUURI tehtävä. Apostoli on siis ”lähetyssaarnaaja”. Maailmassa on vieläkin joitakin kansanosia ja heimoja, jotka eivät ole kuulleet ”valtakunnan evankeliumia”, sanomaa ristin veren armosta, jonka kautta saadaan ottaa vastaan syntien anteeksiantamus. Matt. 24:14. Apostolin virkaa tarvitaan edelleen raivaamaan uudestaan tietä alkuperäiselle kristinuskolle. Siihen virkaan voimme sisällyttää ennalleen asettamisen johtotehtävät. Seurakuntahan on monilta osin ajautunut kauas apostolisen ajan Elämästä, uskosta ja opista. Nyt pitää palata takaisin. Apt. 3:21. Apostolien tehtävänä on järjestää jokaiselle paikkakunnalle Raamatun opetusten mukainen uskossa olevien ja kasteella käyneiden seurakuntatoiminta kaikkine palvelutehtävineen. Että ”asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Rukouksemme on, että Jumala antaa omalle seurakunnalleen apostoleja.
Miten Paavali sai erikoistehtävänsä olla pakanoiden apostoli? Room. 11:13. Linkissä siitä: Taivassanomat 1/2018 Videossa on opetus apostolin tehtävästä: Apostolit ennen ja nyt!
2. PROFEETANTEHTÄVÄ Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton suurprofeetta, suurin kaikista. ”Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja … Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet, ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Matt. 11:11,13,14. / Hän täytti kaikki ennustukset Elian tulemisesta. Mal. 3:1-3 ja 4:23,24. Luuk. 1:13-17. Vanhatestamentillinen suurprofeettojen aika päättyi Johannekseen. Uutta Eliaa ei siis enää hänen jälkeensä tule. Jos joku ilmoittaa itsensä suureksi Elia-profeetaksi, on kyseessä valheprofeetta. ”Muinoin Israelissa sanottiin, kun mentiin kysymään neuvoa Jumalalta: ”Tulkaa, menkäämme näkijän luo.” Sitä, jota nyt sanotaan profeetaksi, kutsuttiin muinoin näkijäksi.” 1 Sam. 9:9. Profeetta näkee asioita ja tilanteita Jumalan antamalla erikoisarmoituksella. Hän kuulee ja näkee Jumalan ajatuksia ja osaa antaa ohjeita, miten korjata mahdollisesti vikaraiteelle mennyttä toimintaa. Profeetta on näkijä, saarnaaja ja Jumalan ilmoituksen tuntija sekä myös opettaja. Seurakunnan toiminta ilman Jumalan profeettoja on suuresti puutteellista. Vanhan liiton aikana sellaista tilannetta kuvattiin raskaaksi unitilaksi: ”Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne, profeetat, ja peittänyt teidän päänne, näkijät.” Jes. 29:10. Profeetta tähystää vartiopaikaltaan mitä Herra puhuu! Habakuk 2:1-3. ”Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette turvassa, ja uskokaa hänen profeettojaan, niin te menestytte.” 2 Aikak. 20:20. Profeetat ovat vajavaisia, vaikka heidän kauttaan tulee pyhä ja moitteeton sanoma. ”Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoilemalla…” Jaak. 5:17. Rukouksen kautta Profeetat saavat taivaallista ”silmävoidetta” nähdäkseen usein jopa kauas tulevaisuuteen. He osaavat kertoa, mitä Jumala NYT tahtoo tehdä ja puhua. Profeettojen rukous on ase vääryyttä vastaan. Jaak. 5:17,18. He pysyvät rukoillen Herran neuvottelussa ja kuulevat siinä hyvän Paimenen äänen ja seuraavat sitä. ”Jos he olisivat olleet mukana minun neuvottelussani, he julistaisivat minun sanani kansalleni ja saisivat sen palaamaan pahalta tieltään ja pahoista teoistaan.” Jer. 23:22. Joh. 10:27. Profeetat julistavat pyhää sanomaa vääryyttä vastaan. ojentavat Jumalan kansaa oikealle tielle. ”Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” Jes. 30:21. Johannes Kastajan jälkeen profeetat ovat toimineet palvellen seurakunnan rakentumiseksi, niin että ”emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa..” Efes. 4:11-16. Heidän tehtävänsä on nähdä sisäisellä ja yliluonnollisella kyvyllä Jumalan ajatuksia ja Hänen näkyään eri asioissa. Oikeat profeetat kykenevät tunnistamaan valheopettajat, joita uskonnollisessa kentässä on myös oleva loppuun asti. ”Samoin on teidänkin joukossanne oleva vääriä opettajia, jotka kuljettavat keskuuteenne salaa turmiollisia harhaoppeja..” 2 Piet. 2:1. Heidät pitää paljastaa ennen eksytysten pääsemistä valloilleen. Sen tähden profeetan tehtävä on seurakunnassa ehdottoman tärkeä. Onhan heillä yleensä myös Pyhän Hengen antama ”henkien erottamisen lahja”. 1 Kor. 12:10. Uuden liiton seurakuntaprofeetan voimme tunnistaa vertaamalla hänen sanomaansa Raamatun sanaan. 5 Moos. 13. Mutta profeetan voi tunnistaa usein myös hänen puheestaan, josta Jeesus paistaa läpi nöyryys. 2 Kor. 3:18. Näin on, vaikka heidän jyrkkyytensä Herran Sanan esiin tuomisessa on usein rajua. Hehän nostavat usein esiin virheet, jotka on korjattava (Matt. 15:13) ja repivät irti valheistutukset juurineen. Mutta kun seurakunta siitä huolimatta ottaa vastaan profeetan ja hänen sanomansa, alkaa Hengen virta toimia. Armon virrat alkavat kuohua Hengen Elämää. Halleluja! ”Jumala asetti seurakuntaan ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi … ” 1 Kor. 12:27,28. Efes. 4:11. Seurakuntaprofeetta on Jumalan asettama ja valtuuttama suunnan näyttäjä. Heille Jumala uskoo opetuksellisia ja oikeaa tietä avaavia ovia. ”Sillä Herra, Herra ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille.” Aam. 3:7. Alkuseurakunnassa heidän mainitaan toimineen seurakunnan keskuudessa Jumalan tahdon tuntijoina: ”Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: …. Heidän palvellessaan Herraa ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” Silloin he paastosivat ja rukoilivat, ja he panivat kätensä heidän päälleen ja antoivat heidän mennä. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät … ” Apt. 13:1-4. Pyhä Henki puhui profeettojen kautta. Se ei ollut pelkkää profetoimista, vaan profeetallisella arvovallalla tapahtuvaa varmaa sanomaa Taivaan Jumalan sydämeltä. Profeetan sanomassa on aina mukana Jumalan Elämän Virta. Siinä on Jumalan pyhyys. Paavali sai siis mitä ilmeisemmin siunauksen apostolin tehtävään profeetoilta. Siitä alkoi hänen menestyksekäs toimintansa. Jeesus oli hänet valinnut tehtävään. Seurakunta havaitsi sen sekä siunasi Jumalan tahdon tapahtuvaksi. Vanhan liiton aikana profeetat kutsuivat eksynyttä Jumalan kansaa palaamaan takaisin oikealle tielle: ”Palatkaa, te luopuneet lapset!”Jer. 3:14. Sama tehtäväkuvaus on uuden liiton profeetoilla: ”Palatkaa takaisin alkuperäiseen kristinuskoon!” Aito seurakunta koostuu niistä, jotka ovat ”apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:20. Tämä tarkoittaa, että Jumalan seurakunnan tulee rakentua apostolien ja profeettojen opetusten pohjalle. Apt. 2:42. Rukousta, että Jumala nostaa esiin vastuuntuntoiset profeetat. Linkissä lisää Profeetan virasta: Taivassanomat 3/2017
3.EVANKELISTAN TEHTÄVÄ Evankelista on eräs seurakunnan evankelioimistoimintaa ylläpitävä henkilö. Hänen tehtävänään on koota seurakuntaan lisää ihmisiä. Tämän toteutumiseksi evankelista julistaa sanomaa Jeesuksesta, joka osti ihmiset itselleen kärsimystyöllään, verellään ja kuolemallaan. 1 Piet. 1:18,19. Ilm. 1:5,6. Evankelista johtaa srk.n evankelioimistoimintaa vanhimmiston alaisuudessa. Evankelioimistilanteessa ne ihmiset, jotka uskovat ja tahtovat kuulla lisää, tai haluavat heti ottaa vastaan pelastussanoman, hän tuo raamatulliseen seurakuntayhteyteen. Päämääränä on että ihminen ottaa vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi. Evankelista ohjaa uskoon tulleet kasteelle sekä seurakunnan opetuksen piiriin kasvamaan uskossaan. Näin pelastuneet ihmiset kasvavat Jumalan antamaa kasvua. – Evankelista tuo pelastumattomat pelastumaan ja pelastuneet kasvamaan uskossaan. – Seurakunnassa tulemme ”Jumalan opettamiksi” (Joh. 6:45) ”koossa pysyen”, kaikkien seurakuntavirkojen siunaavassa vaikutuspiirissä. Efes. 4:11-16. Evankelista tahtoo huolehtia, että seurakunta on evankelioiva srk. Siksi hän innostaa muitakin yhteiseen tarkoitukseemme, voittamaan ihmisiä Jeesukselle. Hänen sanomansa on, että ristin verellä on synnit sovitettu. 1 Kor. 1.18. 2:1-5. Eräs esimerkillinen-evankelista oli Filippos. Hän ei ollut sama, joka kuului Jeesuksen 12. ensimmäisen apostolin joukkoon, vaikka oli saman niminen. Matt. 10:3. Tämä Filippos valittiin ensimmmäisten apostolien toimesta ensin seurakuntapalvelijaksi (Apt. 6) ja myöhemmin myös evankelistaksi. Näin ensimmäinen seurakunta (Apt. 5:12-16) alkoi järjestäytyä. Vainojen kiristyessä Jerusalemissa Filippos lähti liikkeelle, ensin Samariaan, sieltä Gazan tielle: ”Filippos meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi kansalle Kristusta. Ihmiset ottivat yksimielisesti vastaan sen, mitä Filippos puhui, kun he kuuntelivat häntä ja näkivät tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät ulos huutaen kovalla äänellä, ja moni halvaantunut ja rampa parani. Tuossa kaupungissa syntyi suuri ilo.” Apt. 8:5-8. Kiitos Jumalalle! Koko kaupungin väestö tuli uskoon ja kasteelle: ”Kun he nyt uskoivat Filipposta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” Apt. 8:12,13. Ja kaikki pelastuneet autettiin myös heti ottamaan vastaan Pyhän Hengen kaste. Apt. 8:14-17. 19:1-6. Gazan tiellä Filippos kohtasi Kandaken hoviherran, joka tuli uskoon ja heti myös kasteelle. Apt. 8:26-40. Filippos oli jossain vaiheessa siunattu evankelistaksi. Näin kerrotaan hänen myöhäisemmästä vaiheestaan: ”Seuraavana päivänä lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan. Menimme evankelista Filippoksen taloon ja jäimme hänen luokseen. Hän oli yksi niistä seitsemästä (Apt. 6). Hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.” Apt. 21:8,9. Evankelista toimii saumattomassa yhteistyössä seurakunnan kanssa, jonka päätavoitteena on saada lisää ihmisiä Jeesuksen Kristuksen kuningaskuntaan (Ilm. 1:5,6) apostolisen ajan uskoon, oppiin ja elämään. Apt. 2:38, 41,42. / 1 Kor. 1:18. Evankelista Timoteukselle annettiin siunaava ohje: ”Ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ ja hoida palvelutehtäväsi täydellisesti.” 2 Tim. 4:5. Rukoile, että evankelistat ovat nöyrtyneinä ottamassa vastaan tehtävänsä.
4.PAIMENET ”Kaitsija, paimen, johtaja, vanhin” ovat kaikki samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Jokainen vanhimmistoveli on siis johtaja, paimen ja kaitsija. Pastori-nimitystä ei ole suomalaisessa Raamatussa. Se tulee Ranskan kielen sanasta pastor, joka on tullut kirkkolatinasta eli siis katolisesta kirkosta. Vaikka sana tarkoittaakin paimenta, on siinä kuitenkin kirkollinen sävy, joka viittaa kirkon paimeneen. Suomalainen PAIMEN sana on kaikin tavoin hyvä ja riittävä kuvaamaan seurakunnan kaitsijan eli johtajan tehtävää. Pastori taas on uskonnollinen nimitys, jossa on myös ihmistä korottava nikolaiittain opin sävy. Raamatullisessa seurakunnassa presbyteerit (vanhimmat) valvovat toimintaa, että kaikki tapahtuu raamatullisesti. Omalla esimerkillään ja opetuksellaan he näyttävät tietä alkuperäiseen kristinuskoon (1 Joh. 2:24) ollen siinä edellä kulkijoita, joita lampaat seuraavat. Hebr. 13:7-17. Heidän tehtävänsä on myös ojentamalla auttaa sivuun ajautuneet takaisin oikealle tielle. Apostolien teoissa on paljon opetussanomaa vanhimmille: ”Pitäkää huoli itsestänne ja koko siitä laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellään on itselleen hankkinut.” Apt. 20:28. Koko asia on jakeissa 17-38. Seurakunnan kaitsijat tahtovat pysyä paljon rukouksessa, voidakseen rohkaista muutkin seurakuntalaiset kestävään rukoukseen ja Herran neuvotteluun: ”Me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.” Apt. 6:4. 13:1-4. ”Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti.” Room. 12:8. Vanhimmistoveljet (aina monikossa) pitävät huolta seurakunnasta ja yksilöuskovista, valvoen, ettei kukaan jätä omaa seurakunnan kokoontumista (Hebr. 10:25) ja ettei synny hajaannusta. 1 Kor. 1:10. Heidän tehtävänsä on pitää lauma koossa ja auttaa uskovat pois nimikylttien alta. Apt. 20:28-30. Nämä Jumalan lauman kaitsijat järjestävät kokoontumisia, joissa rakennutaan Pyhän Hengen vaikutuspiirissä. 1 Kor. 14:26. On huolehdittava, että kokouksissa on aina raitista Raamatun opetusta, armolahjojen toimintaa ja rukousta sekä laulua. Efes. 4:11-16 ja 5:18-21. Vanhimmiston tehtävä on myös ohjata, ettei kokouksissa ole ns. ” lavashowta” yms. itsensä esittämistä, näyttelyä. Näin seurakunnan paimenet ohjaavat kristittyjä ”vihreille laidunmaille, virvoittavien vetten luo”. Ps. 23:2. Mutta ennen muuta paimenet ohjaavat uskovia siihen, että kaikilla säilyy elämänyhteys seurakunnan Ylipaimenen, Jeesuksen kanssa. Paimenella on rakastava ja huolehtiva isänsydän ja Pyhän Hengen vaikuttama Yli-Paimenen mielenlaatu, ”Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. Kaikki tapahtuu Jeesuksen nimessä. Kol. 3:16,17.
Jumalan sanan opetukset ja alkuseurakunnan esimerkki ovat vanhimpien auktoriteettina:”Kehotan vanhimpia teidän joukossanne – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta vaan vapaaehtoisesti, Jumalan mielen mukaan, ei häpeällisen voiton tähden vaan sydämen halusta. Älkää herroina hallitko niitä, jotka on teille uskottu, vaan olkaa laumalle esikuvana. Silloin te ylipaimenen ilmestyessä saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” 1 Piet. 5:1-4. Ja kaikkien aidosti uskossa olevien tulee olla kuuliaiset ja tottelevaiset vanhimmistoveljille: ”Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Näin he voivat tehdä työtään iloiten, ei huokaillen, sillä se ei teitä hyödyttäisi.” Hebr. 13:7-9 ja 17. Lue myös 1 Tess. 5:12,13. ja 1 Tim. 5:17-19. Vanhimmistoveljeä voi verrata laivan kapteeniin. Hänen tulee olla seurakuntalaivan päällikkönä mm. kokouksissa ensimmäisenä ja viimeisenä. ”Kapteeni” lähtee kotiin sitten kun on rukoillut kaikkien rukousta tarvitsevien seurakuntalaisten puolesta. Seurakunnan toiminta on hänen elämänsä ykkösasia. Ja vastuuhenkilönä hän tarkistaa kokouspaikasta lähtiessään, että kaikki on kunnossa. Rukousta, että paimenet pysyvät vilpittömästi Ylipaimenen johdatuksessa ja auttavat kaikkia täyttymään Pyhällä Hengellä ja ohjaamaan seurakuntalaisia armolahjojen käyttöön.
5.SANANOPETTAJAT Sananopettajaksi siunattu mies on srk.n opetuksesta vastaava valvoja yhdessä paimenten, apostolien ja profeettojen kanssa. Hänen tehtävänään on huolehtia, että uudet uskoon tulleet ohjataan ja siunataan oppilaan paikalle kasvamaan vastuullisiksi seurakunnan toimijoiksi. Oppilaan paikalta alkaa terve uskon kasvu. Luuk. 14:7-11. Vastuullinen sananopettaja valvoo, että veljet ja sisaret opettavat Raamatullisesti, eivätkä opeta omia oppejaan, vaan ohjaavat seurakuntalaiset alkuajan apostolien opetuksiin: ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:42. Huomasitko, että naisetkin voivat siis opettaa sanaa? Kol. 3:16. Mutta he eivät voi olla johtavia sananopettajia, siis seurakunnan opetuksesta vastuussa olevia. Käytännössä tällä asialla on kuitenkin vain pieni eroavaisuus. Kaikkien sanaa opettavien alkulähtökohta on se, että he viihtyvät päivittäisessä neuvonpidossa Herran kanssa, rukoillen avoimen Raamatun edessä. Näin on mahdollista oppia ymmärtämään Jumalan Sanaa hengellisesti. Korvat avautuvat kuulemaan ”opetuslapsen tavoin”. Jes. 50:4,5. Sananopettajan virassa olevan vastuulla on varjella, etteivät ”julmat sudet” pääse opettamaan vieraita oppeja. Apt. 20:29,30. 1 Tim. 6:3-5. Näin Herran lauma pysyy koossa. Jumalan seurakunnassa voivat kaikki opettaa. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle.”Kol. 3:16. Tämä on yhteinen tehtävämme. Mutta sananopettajien tehtävään siunattujen vastuualue on valvoa seurakunnan opetusta. Rukousta sananopettajien puolesta, että he vastustuksesta huolimatta pysyvät alkuperäisen kristinuskon mukaisissa opetuksissa. Apt. 2:42. ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden (kirkkokuntien opetusten) oppien viedä itseänne harhaan.” Hebr. 13:9. Kaikkien seurakuntavirkojen yhteinen päämäärä on ohjata uskoon tulleet alkuperäiseen kristinuskoon ja pitää siinä suora kurssi, ettei siitä poiketa oikealle tai vasemmalle.
Raamattu opettaa meille näin: ”Te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanan ensimmäisiä alkeita. Te olette maidon tarpeessa, ette vahvan ruuan. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on pikkulapsi. Vahva ruoka taas on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.” Hebr. 5:12-14.
Tämän ajan ihmisillä (uskovillakin) on olevinaan aina malttamaton kiire jonnekin. Sanan opetuksissakin he tahtovat rynnätä suoraan ylimpään kerrokseen. Mutta Raamattu opettaa, että on lähdettävä liikkeelle maan tasalta ja edetä kerros kerrokselta. Jokaisessa kerroksessa on oma opetussisältö. On mahdoton päästä ymmärtämään Raamatun vaikeita, ja profeetallisia ilmoituksia, jos ei ensin ole käyty läpi alkeisopetuksia. On edettävä porras kerrallaan, kerros kerrokselta ylöspäin.
Terve uskonelämä alkaa oppilaan paikalta. ”Kun Jeesus huomasi, kuinka kutsutut valitsivat parhaita paikkoja, Hän kertoi heille vertauksen: ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan kunniapaikalle. Hän on ehkä kutsunut jonkun, joka on sinua arvokkaampi, ja niin se, joka on kutsunut teidät molemmat, tulee ja sanoo sinulle: ’Anna paikkasi hänelle.’ Silloin joudut häveten siirtymään viimeiselle sijalle. Kun sinut siis on kutsuttu, asetu viimeiselle sijalle, jotta se, joka on sinut kutsunut, tullessaan sanoisi: ’Ystäväni, siirry lähemmäksi.’ Silloin saat kunnian kaikkien pöytävieraiden edessä, sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Luuk. 14:7-11. Tämä opetus pätee kaikkiin tehtäviin ja opetuksiin Jumalan seurakunnassa. ”Heitä koeteltakoon ensin..” 1 Tim. 3:10.
”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor.3:11. Tämä tarkoittaa, että elämämme perustana on Jeesus sekä kaikki Hänen tekonsa ja opetuksensa. Hän on ”Tie, Totuus ja Elämä!” Joh. 14:6. Olemme ottaneet vastaan Hänet ja Hänen armotyönsä. Näin olemme ”Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:26-29), ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus!” Efes. 2:20.”
”Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.”Hebr.6:1,2. Maallisessa koulussa ensimmäisen luokan oppimäärän suorittanut saa siirtyä toiselle luokalle, sen jälkeen kolmannelle, jne. Mutta kukaan ei voi ilman alkeisopetuksia siirtyä eteen päin esim. yliopistoon asti. ”Jättäkäämme” tarkoittaa siis myös kristillisissä oppimisessa, että vasta alimpien oppimäärien läpikäymisten jälkeen siirrytään opinnoissa seuraaviin vaiheisiin, ja alakerran tasot voidaan jättää perustaksi, josta jatketaan ylöspäin. Saavutamme, ”kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus.” Efes. 4:13-15
Apostolien ja profeettain opetukset tarkoittavat alkuperäisiä opetuksia seurakunnalle. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin… Ja HE pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:42. Samojen apostolien opetusten päälle rakentuu hengellisen elämän rakennus. ”Minkä olette ALUSTA ASTI KUULLEET, se pysyköön teissä. Jos teissäpysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä!” 1 Joh.2:24. Ko. opetukset ovat Raamatussa. Tämä on siis oikea ”uskonsuunta”; Jumalan tahdon tie. Ilman tätä perustusta elämän rakennuksesta tulee vino ja heikko, joka ei kestä elämän myrskytuulien puhallusta. ”Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin!” Hebr.8:5. 1 Kor. 3:16.
Seuraavassa lyhyesti apostolisen uskon ensimmäiset perusaskelmat uudestisyntyneille eli Jeesus -kalliolle tulleille ihmisille:
1.Parannus kuolleista töistä tarkoittaa ensinnäkin kääntymistä suhteessa Jeesukseen ja ristintyöhön sekä sovinnon tekemistä Jumalan kanssa. Sitten elämän suursiivousta, synnistä luopumista ja mm. irrottautumista kuolleista uskonnoista. Matt. 15:8,13. Luuk. 24:47. Kun sitten suhde Jeesukseen ja ristintyöhön on korjattu, alkaa Jeesuksen ylösnousemuselämä toimia sisimmässämme. Olemme uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä.
2.”Uskoa Jumalaan.” Oikean uskon vastaan ottaminen ja oppiminen tarkoittaa oikeaan Jumalaan ja Jeesukseen uskomista Raamatun opettamalla tavalla, mm. Jeesuksen jumaluus. Matt. 1:23. Joh. 1:1-3,14. 14:9-11. Hebr. 1. ym. Näin syntyy ”usko, jonka Jeesus vaikuttaa.” Apt. 3:16. 1 Tim. 2:4,5.
3.”Oppia kasteista.” Huomaa monikkomuoto, joka tarkoittaa vesi- ja henkikastetta. Opetus upotuskasteesta vedessä Jeesuksen Nimeen tarkoittaa, että jokaisen uskoon tulleen tulee ottaa kaste, jonka jälkeen Jumala lupaa antaa lisäksi Pyhän Hengen kasteen. Apt.. 2:38,41. 8:16,17. 19:1-6. Pyhän Hengen kasteen voi saada ennen tai jälkeen vesikasteen. Apt. 10:48.
4.Oppi kätten päällepanemisesta tarkoittaa pääosin sitä, että siunaamme uudet uskoon tulleet uuteen elämään laskien kätemme heidän päänsä päälle. Ja kasteen jälkeen taas siunaamme hänet samalla tavalla siihen tehtävään, johon Jumala on hänet tarkoittanut. 1 Tim. 4:14. On hyvä oppia raamatullinen käytäntö laskea kätensä siunattavan pään päälle, ei esim. olkapäälle tai sairaan kohdan päälle. Kun laskemme kätemme ihmisen pään päälle, on kätemme alla koko ihminen: ”Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle, vaikka Manasse oli esikoinen.” 1 Moos. 48:14,17,18. Vaan keitä siunaamme kätten päällepanemisen kautta. Sehän ei ole jokin kevyesti suoritettava uskonnollinen rituaali; vaan Jeesus itse siunaa ihmisiä tämän asettamansa tavan kautta. Esimerkkinä Hän siunasi myös lapsia: ”Antakaa lasten olla älkääkä estäkö heitä tulemasta minun luokseni, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.” Ja Hän pani kätensä heidän päälleen.” Matt. 19:14,15. Huom! Jeesus ei kastanut tai opettanut lasten kastamista. Mutta ”älä kiirehdi panemaan käsiäsi kenenkään päälle äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. (?) Varjele itsesi puhtaana.” 1 Tim. 5:22. On odotettava, että ihminen luopuu syntielämästä, katuu syntejään (2 Kor. 12:21) ja päättää alkaa elää yhdessä Jeesuksen kanssa. Sitten voimme julistaa hänelle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä sekä siunata hänet kulkemaan armon ja totuuden tietä. Synneissä elävää emme voi siunata, vaan rukoilla hänelle synnintuntoa ja parannuksen armoa. Kätten päällepanemisen kautta saadaan usein myös tehtäviä ja Pyhän Hengen kaste, josta merkkinä on yleensä kielilläpuhuminen ym. armolahjat. Apt. 2:38,41,42. 8:5-17. 19:1-6. YM. Myös ne, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen kasteen ennen vesikastetta, tulee kastaa vedessä. Apt. 10:43-48.
5.Kuolleiden ylösnousemisesta tulee opettaa kaikille vastakääntyneille, että on vain kaksi ylösnousemusta: ”sekä vanhurskaiden että väärintekijöiden”.Apt.24:15. Jeesuksen tulemuksessa nousevat uskossa kuolleet yhdessä meidän elossa olevien kanssa kirkastetuissa ruumiissa ”Herraa vastaan yläilmoihin. Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” 1 Tess. 4:13-18, Kaikkien aikakausien lopulla nousevat ilman Jeesusta kuolleet viimeiselle tuomiolle. Oppi viimeisestä tuomiosta liittyy saumattomasti tähän asiaan. Ilm. 20:11-15. Kadotustuomio tarkoittaa ikuisuutta loppumattomassa kadotuksen tulijärvessä. Matt. 25:46. Uskosta osattomat joutuvat kadotukseen; uskossa Jeesukseen olevat pääsevät Taivaaseen.
Edellä mainitut asiat kuuluvat siis Kristuksen opin alkeisiin. Vasta kun nämä on käyty omakohtaisesti läpi ja opittu, voidaan alkaa oppia vaikeampia Jumalan sanan asioita, mm. Raamatun profetioiden ymmärtämistä.
”Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” 1 Kor. 12:31.
Maailman turvallisuustilanteen heikentyminen on johtamassa siihen, että Raamatun ilmoitus Googin sotilasliittoutumasta voi alkaa toteutua. Se edellyttää, että Naton ja Turkin välille syntyy SUURI konflikti, joka johtaa Turkin eroon Natosta. Raamattuhan sanoo, että Turkki on oleva Naton vastaisessa liittoutumassa, Googissa, yhdessä mm. Venäjän ja Iranin kanssa. Se johtaa lopulta viimeiseen maailmansotaan. – Jatkossa Raamatun kohdat aiheesta. – Tämä ei siis ole varsinaisesti politiikkaa, vaan Raamatun opetusta.
Merkkejä Naton ja Turkin välirikosta on jo nyt näkyvissä. Turkki on vahvasti venäjämyönteinen. Mutta siltikään mainittu Googin sotilasliittoutuma ei ole vielä valmis aloittamaan maailmansotaa. Turkki voi olla vielä pitkäänkin Natossa, jossa mm. Suomi on oleva. Mutta Suomi ei ole mukana Turkin kanssa enää Googin kansojen liitossa. Nyt on meneillään vihanajan alkusoitto. Ilm. 16. Lopullisesti kaikki tapahtuu ”vuosien lopulla”, ”päivien lopulla”. Hes. 38:8,16. Israelista nähtävät merkit näyttävät, että olemme nyt lopunajassa. Israel on koottu pakanakansojen seasta: Hes. 38:8. Ja Googin sodan on sen perusteella määrä pian toteutua: ”Minä osoitan heissä pyhyyteni monien kansojen nähden, kun minä tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, kun minä kokoan heidät omaan maahansa pakkosiirtolaisuudesta, johon olin karkottanut heidät kansojen luo, enkä jätä sinne ainoatakaan heistä. Minä en myöskään enää kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra.” Hes. 39:27-29. Pyhän Hengen vuodattaminen (Hes. 37:14) merkitsee juutalaiskansan uskoontuloa. Googin sodan loppuvaiheessa Israel siis kääntyy ja ottaa koko kansakuntana vastaan oman Messiaansa Jeesuksen. ”Israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan. Vavisten he lähestyvät Herraa ja Hänen hyvyyttään päivien lopulla.” Hoos. 3:5. Matt. 23:39.
Raamattu nimittää tulevaa sotilasliittoutumaa nimellä Goog. Raamatussa mainittu Roos saattaa olla Venäjä, joka on siis yksi liittoutuman ”pohjan perällä oleva” pääjäsenvaltio (Roos = päällikkö) yhdessä Turkin (mm. Toogarman) kanssa. Turkki on luultavasti tämän liittoutuman päätekijä ja yhteen kokoaja, ”lukuisine kansoineen”. Venäjä on nykyisen sodan tuloksena Googin heikko tekijä. Liittouma saa lopulta aikaan hyökkäyksen Israelia vastaan. Hes. 38. Ja tämä tapahtuu siis ”päivien lopulla”, ”vuosien lopulla”. Hes. 38:8,16. Lisäksi ko. liittoumaan kuuluvat mm. Iran (Persia), Etiopia, Libya (Puut). Venäjä ja Iran ovatkin jo periaatteellisessa liitossa. Ne ovat pitäneet jopa yhteisiä sotaharjoituksia. Hämmästyttävää on, että Venäjä on oleva mukana muslimimaiden liitossa, jotka hyökkäävät Israeliin. Turkki eri heimoineen (mm. Toogarman) kuuluu merkittävimpänä osana ”Googin meluavaan joukkoon”. Hes. 39:15. ”Persia (Iran), Kuus ja Puut ovat heidän kanssaan, kaikilla kilvet ja kypärät, Goomer ja kaikki sen joukot, Toogarmanheimo pohjan periltä ja kaikki sen joukot – mukanasi on monia kansoja.” Hes. 38:5.6. Hesekielin aikaan Israelista käsin katsottuna Goomer ja Toogarman olivat ”pohjan perillä” olevia kansoja. Samoin oli Roos: ”Ihmislapsi, suuntaa kasvosi kohti Maagogin maata. Ennusta Googia, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinua vastaan, Goog, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas.” Hes. 38:2,3. Hesekiel profetoi Pyhässä Hengessä mainiten jopa hänen aikajanaltaan katsottuna edessä päin olevia nimityksiä. Samoin kuin mm. Jesaja Kooreksesta.
Googin sotilasliitto on siis kaikkea hyvää vastustava liittouma, joka lopulta hyökkää Israelia vastaan. Mutta siellä se saa loppunsa: ”Israelin vuorille sinä kaadut, samoin kaikki joukkosi ja mukanasi olevat kansat.” Hes. 39:4. Jumala itse sotii Googin joukkoja vastaan. ”Minä kutsun kaikille vuorilleni miekan Googia vastaan, sanoo Herra, Herra. Toisen miekka on oleva toista vastaan.” Hes. 38:21. Samaa asiaa ovat profetoineet mm. Sakarja, 12:1-10. ja Jooel, 2:20. – Mutta Googin sodan viimeinen näytös esitetään vielä tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen: ”Kun ne tuhat vuotta ovat kuluneet loppuun, päästetään Saatana vankeudestaan. Hän lähtee eksyttämään maan neljällä kulmalla asuvia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen ne sotaan, ja joukkoja on paljon, kuin hiekkaa meren rannalla. Ne nousevat yli koko maan ja piirittävät pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta lankeaa tuli ja tuhoaa ne. Paholainen, niiden eksyttäjä, heitetään siihen tuli- ja rikkijärveen.” Ilm. 20:7-10.
LOPUNAJAN MERKIT Mainitut sodat ovat myös se lopunajan merkki, jonka Jeesus itse antoi: ”Te saatte kuulla sodan ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää pelästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei vielä ole loppu. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja monin paikoin tulee nälänhätää ja maanjäristyksiä.” Matt. 24:6,7. Lisäksi Raamattu ilmoittaa paljon muitakin lopunajan merkkejä, mm. mitä ihmiset ovat ”viimeisinä päivinä”. 2 Tim. 3:1-5. ”Viimeisinä aikoina.” 1 Tim. 4:1,2. Luuk. 21. Israel on Raamatussa mainituista lopunajan merkeistä selvin. Miekan jäljiltä tointunut Israelin kansa on koottu isiensä maalle. Kansojen joukossa diasporassa elänyt Jaakobin heimo eli ”kuivat luut” ovat vironneet eloon. ”Herra sanoi minulle: ”Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. He sanovat: ’Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, ja me olemme hukassa.’ Sen tähden profetoi ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan hautanne ja nostan teidät, kansani, ylös haudoistanne ja tuon teidät Israelin maahan. Te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne. Minä panen teihin Henkeni, ja te heräätte eloon. Minä sijoitan teidät omaan maahanne, ja te tulette tietämään, että minä, Herra, olen puhunut ja minä toteutan sanani, sanoo Herra.” Hes. 37:11-14. Lopunajan sodat johtavat siihen, että Israel palaa takaisin omalle maalleen ja tulee siellä koko kansakuntana uskoon. He ottavat vastaan oman Messiaansa Jeesuksen: ”Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan. Vavisten he lähestyvät Herraa ja Hänen hyvyyttään päivien lopulla.” Hoos. 3:5. Jeesus on mainittu ”Daavid-Kuningas”. ”Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen sukuaan, se kirkas aamutähti.” Ilm. 22:16. Apt. 2:25-36. ”Koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11:26,27. He tulevat sisälle ”kaikkeinpyhimpään” Jeesuksen Kristuksen pyhän sovintoveren kautta. Hebr. 10:19-25. ”He katsovat minuun , jonka ovat lävistäneet!” Sak. 12:10. ”Sinä päivänä Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.” Sak. 13:1. Armon ja pelastuksen lähde on Golgatan ristillä ansaittu pelastus. ”Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu. Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.” 1 Piet. 2:24,25. Jeesus on hyvä Paimenemme. Hän kuoli sijaisuhrina kaikkien ihmisten puolesta, niin juutalaisten kuin meidän pakanoidenkin. Hän sanoi: ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9. Kehotamme jokaista ihmistä ottamaan vastaan ylösnousseen Jeesuksen Pelastajakseen. 2 Kor. 6:1,2.
Paljon jää edelleen arvoituksia. Mutta aika näyttää, miten kaikki tapahtuu. Seuraamme tilannetta rukoillen. Lue Hesekielin luvut 36-39.
Otimme vastaan Jeesuksen Pelastajaksemme. Tulimme uskoon ja meidät kastettiin upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Pelastuimme Hänen armonsa kautta. Efes. 2:8. Saimme lahjaksi vanhurskauden eli syyttömyyden, koska Jeesus kantoi syntimme ristille ja näin vapautti meidät syyllisyydestä: ”Saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:24,25. Näin sinäkin voit tulla Jumalan lapseksi.
Olemme oksia Jeesuksessa. Näin Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään.” Joh. 15:4,5. Jumala on avannut elämäämme tienviitat siunauksen lähteille. Ensinnäkin Hän tahtoo auttaa meidät olemaan hengellisesti palavia: ”Vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa!” Gal. 5:16. Tämän tähden tarvitaan täyttyminen Pyhällä Hengellä: ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. ”..taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä Häneltä anovat.” Luuk. 11:13. Apt. 2:38. 19:1-6. Rukoile tätä!
Pyhä Henki tahtoo muuttaa sisimpämme rakennetta niin, että uusi sisäinen ihmisemme toimii ja elää todeksi Raamatun opetuksia. Hän katkaisee jopa taipumuksen syntiin. – Mutta synti kyllä riippuu loppuun asti kiinni vanhassa ihmisessämme, jonka kautta ”uusi luomus” toimii. 2 Kor. 5:17. Synnin kahleet ovat kuitenkin katkaistut Jeesuksen veren kautta. Olemme synnistä vapautetut. Room. 6:1-23. Kiitos Jumalalle! ”Lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan.” Room. 8:7.
Saamme ottaa vastaan Raamatun siunaavat ohjeet rukouksen kautta: ”Tehkää tämä (sota-asuun pukeutuminen) kaikella rukouksella rukoillen joka aika hengessä..” Ef. 6:18. Rukous hengessä ja totuudessa (Joh. 4:23,24) on kristillisen elämän A&O. Siitä versoo kaikki muukin hyvä, mm. halu lukea Raamattua ja olla uskovien yhteydessä sekä täyttyä Pyhällä Hengellä. Efes. 5:18.
Mikään hengellisen elämän alue ei kuitenkaan toimi niin, että alkaisimme omassa voimassamme vain tehdä jotain tekoja lainomaisesti. Se ei onnistu. Mutta Jumalan tahto toteutuu viipyessämme rukouksessa, jossa siunauslähde on aina avoinna, koska Jeesus on siinä mukana. Hän saa meidät tekemään tahtonsa. Jumalan tahdosta tulee aidosti osa uskonelämämme sisältöä. Raamatun lupaukset sulautuvat meihin. Hebr. 4:2. ”Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.” Ef. 2:8-10.
Elämämme ja kasvumme sekä kehittymisemme ihmisenä alkoi maallisesta syntymästämme Adamin suvun jäseniksi. Opimme ensin tunnistamaan äidin ja isän. Aloimme ymmärtää asioita. Opimme kävelemään. Aloimme puhua. Saimme oppia erilaisia elämän asioita. Jne. Saman kaavan mukaan alkoi uusi elämä toimia uskoon tulomme jälkeen. Uudestisyntymisessä meidät luotiin: Olemme ”luodut Kristuksessa Jeesuksessa..” Efes. 2:10. Siinä me synnyimme Jumalan lapsiksi ja meidät asetettiin elämänyhteyteen Jumalan kanssa. Opimme tiedostamaan miten Isä kääntää kasvonsa meidän puoleemme. Aloimme puhua Hänelle. Näin syntyi spontaani rukous. Pyhästä Hengestä syntyneinä aloimme oppia Jumalan lapsille kuuluvia asioita. Niistä tuli elämämme sisältö. ”Elä näissä, että kaikki näkisivät edistymisesi!” 1 Tim. 4:15. Tämä on omista teoista vapautunutta elämää Jumalan teoissa, jotka Hän meissä vaikuttaa. ”… joka myös vaikuttaa teissä.” 1 Tess. 2:13.
”Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13.
Tällä tiellä kasvamme vähitellen täysi-ikäisiksi kristityiksi. Luemme Raamattua ja annamme pyhien sanojen vaikuttaa sydämissämme. Se on ravintolähteemme. Ensin omaksumme Raamatun helppoja asioita, joista siirrymme vähitellen syvällisempiin aihepiireihin: ”Niin kuin vastasyntyneet lapset janotkaa sanan väärentämätöntä maitoa..” 1 Piet. 2:2. ”Vahva ruoka on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.” Hebr. 5:14. ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Matt. 4:4
Hyvä kasvu edellyttää hyvää uskovien yhteyttä, jossa meistä välitetään ja huolehditaan. Uskovista tulee ystäviämme. Raamatussa tämä kasvumme ehdoton edellytys sanotaan näin: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He (kastetut) pysyivät
(1.) apostolien opetuksessa (Raamatun Sana) (2.) keskinäisessä yhteydessä ( = seurakuntayhteys) (3.) leivän murtamisessa (ehtoollinen) (4.) ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Kun huolehdimme, että nuo neljä asiaa ovat kunnossa, on hengellinen elämä varmasti toimivaa. Silloin on myös halu evankelioida ja näin auttaa muitakin sisälle samaan armoon. Nämä kaikki asiat tukevat toisiaan. Esimerkiksi säännöllisesti kokouksiin osallistuminen saa aikaan halun rukoukseen. Rukous ja kokouksissa käyminen innostavat Raamatun lukemiseen. Jne. Mutta jos nämä asiat eivät ole kohdallaan, ei uskonelämä voi olla hyvää ja kokonaan kunnossa.
Nyt siis eteen päin rukoillen ja kiittäen kohti ikuista päämääräämme. Tämä on Jumalan kansan tie.
Siunaten ja rukoillen, Weijo Lindroos Lisää aiheesta videossa:
