SUURMIEHIÄ
VAI SUURTA SANOMAA?
”Sillä
kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos
tahdotte ottaa vastaan: hän
on Elias, joka oli tuleva.” Matt. 11:7-14.
ja 17:10-12.
”Hän
oli palava ja loistava lamppu..” Joh. 5:35.
Johannes
Kastaja.
Suurten
profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Profeetta Malakia oli
ennustanut, että ennen Jeesuksen julkisen
toiminnan
aloitusta ilmestyy
”huutavan ääni erämaasta”, joka ”käy
Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä
isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten
mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk. 1:15-17.
Johannes Kastajassa
täyttyivät kaikki
ennustukset Eliasta.
Malakia 4:5,6. ja
3:1. Matt. 3:3. Jes.
40:3-8.
Tänä aikana puhutaan paljon ”Elian hengestä”.
Raamatussa ei kuitenkaan ole opetusta, että Pyhää Henkeä
kutsuttaisiin enää Elian henkeksi.
Pyhä Henki on toiminut
maailman luomisesta asti ja toimii yhä edelleen. Mutta Apt. 2.
tapahtuman jälkeen on ollut voimassa profeetta Jooelin (2. luku)
ennustama Pyhän Hengen ainutlaatuinen toiminta. Sen mukaan Henki on
vuodatettu ”kaiken lihan päälle” erilaisine
siunauksen seurauksineen.
Johannes
Kastaja oli ainutlaatuinen viimeinen suuri profeetta. ”Kaikki
profeetat ovat julistaneet Johannekseen asti.” Profeetan virka ei
kuitenkaan ole päättynyt. Ef. 4:11.
Elämme
Pyhän Hengen aikakautta, jolloin ”Hän
ottaa Jeesuksen omasta ja julistaa meille”.
Joh. 16:13,14. Näin
kuulemme hyvän Paimenen äänen (Joh. 10), ”mitä
Henki sanoo seurakunnalle”.
Raamattu kertoo itseään korottavista mahtailijoista ja ihmisten kunniaa etsivistä ylpeistä fariseuksista. Jeesus ja alkuseurakunnan kristityt varoittivat niistä, ”jotka teitä eksyttävät”. 1 Joh. 2:26. 2 Tim. 2:16-18. ja 4:14,15. Ihmisten korottaminen onkin eräs yleisimpiä eksytyksen muotoja. Seurakunnan hajaantuminen johtuu suurelta osin siitä. Itsensä korottajat ovat ylpeämielisyydessään eksyneet luulemaan suuria itsestään. Sen tähden he ovat ajautuneet pois omasta asemastaan toimia raamatullisessa yhteydessä ja ovat perustaneet omia kirkkojaan, ”seurakuntia”. ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.” Sananl. 16:5. Jaak. 4:6. Sef. 2:3. ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitäkatselisivat.” Matt. 23:5. Kristityn oikean suuntainen pyrkimys taas on tehdä kaikki tekonsa sillä motiivilla, että ihmisten katseet kääntyvät ihailemaan Jeesusta.
”Sitten
kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille
profeettain kautta, on Hän
näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Hebr.
1:1,2. Jeesus puhuu
uudessa liitossa
omilleen Pyhän Hengen
kautta: ”Hän
ottaa minun omastani ja julistaa teille!” Joh. 16:14. 1 Joh.
2:27. Uutta
Eliaa ei siis
enää ole luvassa.
Jeesus yksin on ”korkea ja ylhäinen”, jota korotamme.
Jes.
57:15. Filip.
2:5-11. Emme juokse
suuruutta
tavoittelevien ihmisten
perässä, emmekä tue
sellaisten toimintaa olemalla läsnä heidän tilaisuuksissaan.
Voisitteko kuvitella
alkuajan kristittyjä
ottamassa vastaan
ihmispalvontaa? ”Israelin
miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin
katselette, ikään
kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet
kävelemään.” Apt. 3:12. ja
14:8-15.
Jotkut
näkevät paljon vaivaa yrittäessään todistaa sankarinsa suureksi.
Ja jos joku ei hyväksy heidän idolinsa suuruutta, he loukkaantuvat
siitä. Ihailijakerho
tahtoo kerätä
epäjumalansa ympärille yhä lisää ihmisiä. Mutta
meidän tulee olla vain
apostolisen seurakuntatoiminnan ihailijoita. Maailmalliset
tähtiesiintyjät ja supersaarnaajat eivät kuulu Jumalan seurakunnan
toimintaan. ”Joka
itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se
ylennetään.” Matt. 23:12. ”..
sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä
kauhistus.” Luuk.
16:15. Jes. 40:10.
Kristittyjen
keskuudessa ei tule hyväksyä
vallanhimoisia
Diotrefeksiä, ”joka
haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan”.
3 Joh. / 9,10.
Tahdomme
korottaa Jeesusta ja
puhua Jumalan
suurista teoista sekä
Raamatun opetuksista ja
vain vähän ihmisistä, joiden kautta Jumala toimii. Jumalan
seurakunnassa ei ole ”kenraaleja”.
Kuitenkin
johtajien tulee johtaa määrätietoisesti,
”toimellisesti”.
Room. 12:8. Se ei ole
itsensä korottamista. Samoin seurakuntalaisten tulee kunnioittaa
seurakunnan vanhimpien asemaa ja tehtävää. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim.
5:17. Hebr. 13:17. Ja
asian toinen puoli onkin se, että jokaisen ”tulee ajatella
itsestään kohtuullisesti”. Room. 12:3. Vääränlainen itsensä
vähättely saattaa estää oman tehtävän toteuttamista.
Usko rohkeasti, että sinulla on mahdollisuus tehdä suuria Jumalan
tekoja ja silti pysyä
itse poissa Jeesuksen edestä.
Sinulla on mahdollisuus
menestyä Jeesuksen
korottamisessa.
Tällä motiivilla
toimien olemme taivaan
näkökulmasta katsottuna
hengellisiä ”suurmiehiä”. Mutta
kaikkien tehtävien
tulee ohjautua
tapahtumaan
raamatullisen
seurakunnan hyväksynnässä ja valvonnassa.
Silloin tehtävämme
ovat siunaukseksi
monille. Seurakuntavirkojen
piirissä
kristityt oppivat alkuseurakunnalliset periaatteet ja
toiminta onnistuu.
Älä
siis mene mukaan ihmispalvontaan
ja seurakunnasta
irrallisiin vieraisiin
opintuuliin ja henkivaikutuksiin (2
Kor. 11:4) tai
alkuseurakunnan jälkeen perustettuihin uusiin uskontoihin.
Jumala
tahtoo nostaa
SANOMANSA kunniaan
ja auttaa
sen esille tuojat
nöyryyteen.
Nöyrtyminen on aidon
ilon lähde. ”Nöyrät
saavat yhä uutta iloa herrassa!” Jes. 29:19. Ilm. 3:17. 1 Piet. 5:5,6. Jaak. 4:6. Pyhälle Hengelle
paras toiminta-alusta on nöyryydestä kumpuava rakkaus totuuteen.
Jumala valitsi ”sen,
mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa
viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala
valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen,
mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala
valitsi, sen, joka ei mitään ole,
tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään
liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:26-29. Näin
on siis Jumalan
suunnitelma, että sanoman tärkeys saadaan
seurakunnassa oikeaan
arvoasemaan, eivätkä
etuasemia
himoitsevat pyrkyrit
peitä ihmisiltä
Jeesusta. Matt.
20:20-28. Mark. 9:34.
Luuk. 9:46-48. Puhtaan
Jumalan sanan
julistajat
ovat siis
tämän maailman kriteerien valossa alhaisessa
arvossa.
Mutta
pienen
uskollisen jäännöksen
(Luuk. 12:32)
silmissä oikea sanoma
ja Hengen voiman
vaikutukset on
arvokasta
ja kunnioitettavaa.
Matt. 22:29. Rakastamme
puhtaan Sanan
julistajia sydämellisellä rakkaudella. Kaipaamme
kuulla totuuden sanaa. ”Eivätkö
Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:7. Paras puhuja
on siis se,
joka on nöyrä ja
puhuu totta. Emme
arvosta riehakasta
lavashown esittämistä.
1 Tim. 4:1.
Jumala
tahtoo nyt tehdä meistä
palavia ja
loistavia lamppuja, jotka
ovat täynnä Pyhää
Henkeä sekä rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan. Rakkaus totuuteen luo
seurakuntaan yksimielisyyden. 1
Kor. 1:10. Silloin
olemme tasa-arvoisia
myös keskenämme.
Matt. 25:6-8. / Ilm.
3:18. Gal. 3:27-29.
MIKÄ SANOMA?
Jumalalla on SANOMA tälle ajalle. Se ei ole uusi oppi tai ilmestys, vaan sama vanha ristin veren evankeliumi taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä julistettuna, sekä Raamatun opetukset alkuseurakunnan esimerkin mukaisessa käytännössä. 1. Piet. 1:12. Mutta miten kauas Jumalan kansa onkaan siitä ajautunut.
Taivaasta lähetetty sanoma on, että Jumala palauttaa todellisen seurakuntansa ennalleen, kaikilta osin sellaiseksi kuin se oli apostolisena aikana. Hän tahtoo johdattaa meidät Pyhän Hengen valtavaan voimavaikutukseen, kestävään rukoukseen ja sisälle Raamatun opetuksiin. 1 Kor. 12:6. Ilm. 22:18,19.
Jumalalla on ratkaisu kristittyjen suurimpaan ongelmaan, hajaannukseen. Ratkaisu on palaaminen raamatulliseen yhteyteen. Saamme asettaa itsemme sisälle Jesajan ennustukseen: ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”. Jes. 58:12. Siinä mielessä emme ole merkityksettömiä, vaan olemme mukana suuressa Jumalan työssä hajaannuksen lopettajia. Tähän Jumala kutsuu kaikkia omiaan. Saamme sytyttää ilmiliekkiin alkuajan kristillisyyden tulia, helluntaitulta. Apt. 2. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18,19.
Alkuperäinen kristinusko alkoi ristiltä, ja sen tulee loppuun asti toimia samalla tavalla Jeesuksen ja ristintyön perustalla. Jeesus on ”pääkohta siinä, mistä me puhumme”. Hebr. 8:1. Apt. 4:12. Mitä Jeesus on, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Siinä olemme. Uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla. Ja olemme kaikkien uskoon tulleiden kanssa samaa joukkuetta. Hän ei hyväksy omiensa jakaantumista eriseuroihin ja lahkoihin. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto ja Hänen unelmansa. Tämä lähetyskäskyn mukainen ohjelmanjulistus on Jumalan näky omasta seurakunnastaan. Meidän tulee asettaa omat unelmamme Jumalan näyn alaisuuteen, sitä toteuttamaan. Turussa jo toteutamme tätä.
Tämä sanoma kiinnostaa uskovia laajalti, vaikka suuri läpilyönti on vielä edessä päin. Jumala etsii nyt työmiehiä elonkorjuuseen, mm. apostolin kutsun saaneita, jotka istuttavat Suomen jokaiselle paikkakunnalle Raamatun mallin mukaisen Jumalan seurakunnan toiminnan.
Tämä sanoma vetää yhteen aidossa evankeliumissa olevat, keskinäisessä nöyryydessä elävät kristityt, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Tällä tiellä on kristittyjen tulevaisuus. Yhdessä voitamme!
Rukoillen ja Herran neuvottelussa pysyen jokainen nöyrtynyt Jumalan lapsi löytää oman paikkansa lopunajan seurakuntatyössä. Jer. 23:16-32. Jes. 57:14,15.
RAAMATULLINEN YHTEYS ON JUMALAN TAHTO!
W.L.