Lunastuksen hinta

Lunastuksen hinta (Matti Nevalainen)

Miksi tarvitsemme lunastusta?

Tunnemme luomiskertomuksen Raamatun alkulehdiltä : ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” 1 Moos. 1:1.

Ja Jumala sanoi: ”Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on.” Ja tapahtui niin:maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.” 1 Moos. 1:11,12.

Ja Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla.” Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Ja Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.” 1 Moos. 1:20-22.

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.” 1 Moos. 1:31.

Silloin kaikki oli täydellistä ja hyvää, kun se oli Jumalan kädestä lähtenyttä, ja Jumala katseli kaikkea tyytyväisenä ja nautti näkemästään. Tuolla lammas käy niityllä yhdessä leijonain kanssa ja molemmat syövät ruohoa. Puut notkuivat kaikenlaisia ihania hedelmiä ja pensaat marjoja jotka olivat ravitsevia ja hyviä syödä. Purot ja järvet loistivat kristallinkirkkaina ja vilisivät kaloja ja muita vedeneläviä. Linnut lentelivät ihanasti viserrellen puiden lehvistöissä, nekin kiittäen Jumalaa kaikista antimistaan. Kaikkialla vallitsi täydellinen rauha ja harmonia. Tällaisiin olosuhteisiin Jumala loi ensimmäisen ihmisen, Aadamin. Jumala loi hänet hallitsemaan kaikkea sitä minkä Jumala oli luonut.

”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.” 1 Moos. 2:7,8.

Pian Jumala huomasi ettei ihmisen ollut hyvä olla yksinänsä. Niinpä Hän teki hänelle vaimon tämän omasta kylkiluusta. ”Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.” 1 Moos. 2:21,22.

Aadamilla ja Eevalla oli hyvät oltavat paratiisissa. Ei ollut huolta mistään. Ruokaa oli kaikkialla. Lämpötila oli aina sopiva. Ei ollut vaaraa mistään. He eivät tienneet mitään mistään pahasta.

Vain yhden ehdon Jumala oli heille asettanut:

”Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” 1 Moos. 2:16,17.

Tämän ainoan kiellon Jumala antoi ihmiselle. Mutta saatana tiesi että jos hän tässä saisi ihmisen rikkomaan Jumalan tahtoa vastaan, niin ihminen joutuisi pois paratiisista. Ja niin saatana keksi kavalan juonen, jolla sai ensin Eevan sitten myös Aadamin syömään tuosta kielletystä puusta. Miksi saatana halusi pahaa ihmiselle? Koska saatana vihaa Jumalaa ja myös ihmistä, koska ihminen on Jumalan kuva. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.” 1 Moos. 1:27.

Jeesus sanoo Joh. 10:10: ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Varas on saatana. Se ei tahdo mitään hyvää ihmiselle. Se on tosiaan tullut vain varastamaan tappamaan ja tuhoamaan. Se tahtoo varastaa sinulta iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä niin kuin se varasti sen Aadamilta ja Eevalta. Se tahtoo tappaa sinun ruumiisi ennen kuin ehdit ottaa vastaan pelastusta Jeesuksessa. Se tahtoo tuhota sinut saamalla sinut tekemään asioita, jotka saavat sinut sairastumaan ja siten pois päiviltä. Se haluaa, että sinulla on aina sen verran kiire, ettei sinulla vain olisi aikaa eikä kiinnostusta hengellisten asioiden puoleen. Tässä se käyttää monia eri asioita, kuten työ, harrastukset, huvitukset ja jopa uskonnot. Se vihaa Raamattua eikä halua, että sinulla olisi koskaan aikaa tutkia sitä, sillä se tietää, että Raamattua lukemalla moni on löytänyt totuuden elämäänsä.

Saatana oli kerran itse suuri enkeliruhtinas Jumalan taivaassa, ”laajalti suojaavainen kerubi” Lusifer = Valon Kantaja. Mutta se lankesi ylpeyden syntiin oman kauneutensa sokaisemana ja alkoi havitella sitä asemaa, joka Jumalalla oli, ja jopa korkeampaakin.

Tästä Raamattu kertoo mm. näin: ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen.” Hes. 28:13-17.

Näin kävi laajalti suojaavaisen kerubin, Lusiferin siksi, että hän Vihaa Jumalaa ja tietysti myös kaikkea, minkä Jumala on luonut, mm. ihmistä, joka sai elää paratiisin ihanuudessa ja nauttia Jumalan huolenpidosta. Juuri siellä mistä se itse oli tullut karkotetuksi syntiinlankeemuksensa tähden. Eikä se langennut edes yksin vaan sen mukana lankesi kolmasosa taivaan enkeleistä ja ne heitettiin saatanan mukana ulos Taivaasta maanpäälle.

Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.” Ilm. 12:7-9.

Niinpä nyt siis saatana keksi kavalan juonen miten saisi ihmisen langetettua pois Jumalan tahdosta. Ja käärmeen muodossa se houkutteli Eevan syömään tuosta kielletystä puusta. Aluksi Eeva esteli ja sanoi että Jumala on kieltänyt syömästä siitä puusta.

Käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?”

Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.’

”Niin käärme sanoi vaimolle: Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.”

Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.” 1 Moos. 3:1-6.

Näin oli koko ihmiskunnan suurin katastrofi valmis

”Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.” 1 Moos. 3:7,8.

Aadamin ja Eevan silmät aukesivat näkemään hyvän ja pahan. Siihen asti he eivät olleet tienneet mitään mistään pahasta, mutta nyt heidän silmänsä avattiin ja he mm. huomasivat olevansa alasti, ja heille tulikin kiire peittelemään häpeillen intiimejä paikkojaan lehvillä. Heille tuli myös tarve piiloutua Jumalalta. He eivät ymmärtäneet että Jumalalta ei kukaan voi piiloutua, et myöskään sinä enkä minä, vaan Hän näkee meidät joka hetki ja tietää kaikki meidän tekomme. Sillä Hän on kaikkitietävä, kaikkivaltias ja kaikkialla läsnäoleva Jumala, joka tiesi, mitä oli tapahtunut. Hän tiesi jo ennen maailman perustamista, että näin tulisi käymään. Ennen kuin Jumala ajoi ihmisen pois paratiisista Hän kuitenkin otti heidät puhutteluunsa:

Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?”

Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymysin.”

Ja Hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?”

Mies vastasi: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.”

Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?”

Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut, ja minä söin.”

Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”

Ja vaimolle Hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.”

Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” 1 Moos. 3:9-19.

Näin sai saatana petetyksi ihmisen, joka joutui pois paratiisista viljelemään maata ja hankkimaan itse elatuksensa. Mutta Paratiisista karkottaminen ei ollut se suurin menetys. Vaan Jumala oli sanonut että sinä päivänä kun sinä syöt hyvän ja pahan tiedon puusta pitää sinun kuolemalla kuoleman”. Raamattu kuitenkin kertoo meille että he jatkoivat elämäänsä maan päällä ja saivat jälkeläisiä ja lisääntyivät ja täyttivät lopulta maan. Sinä kuten minäkin olemme Aadamin jälkeläisiä. Oliko saatana sittenkin oikeassa kun sanoi ” ette suinkaan kuole vaikka söisittekin siitä puusta”. Ei ollut, vaan he todella kuolivat sinä päivänä, ja paljon pahemman kuoleman kuin fyysinen kuolema on konsanaan. Tosin syntiinlankeemuksen seurauksena tuli maailmaan myöskin fyysinen kuolema, synti, sairaudet ja kaikkinainen paha. Sillä Raamattu sanoo että ”kaikkien ihmisten on kerran kuoltava” ja ”synnin palkka on kuolema”. Mutta silti he kokivat paljon pahemman kuoleman eli Hengellisen kuoleman. He kuolivat eroon Jumalasta. Se kiinteä yhteys Jumalan kanssa, johon Jumala oli ihmisen tarkoittanut elämään, oli auttamattomasti poikki. Jumalahan oli luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ystäväkseen, elämään Hänen yhteydessään. Hän oli puhaltanut ihmiseen elämän hengen, oman Pyhän Henkensä. Ja nyt tämä Henki otettiin pois syntiinlankeemuksessa. Adam joutui kaksinkertaisen kuoleman alaiseksi.

Huomaatko, miten heti Jumalan Hengen poistuttua heissä alkoi ilme varsin inhimillisiä piirteitä. He olivat valmiit näkemään syyllisen toinen toisessaan. Mies sanoi : vaimo jonka minulle annoit, antoi minulle siitä puusta ja minä söin” Vaimo puolestaan alkoi syyttää käärmettä; ”käärme petti minut ja minä söin. Ei ollut puhettakaan mistään pahoittelusta saati anteeksipyynnöistä, vaan syyllinen löytyi jostain muualta kuin oman puseron sisältä. Tämähän se on se ihmisen luonto edelleenkin. Eihän meissä mitään vikaa ole. Tänäkin päivänä on ihmisiä jotka sanovat kirkkain silmin että kun minä en koskaan ole mitään pahaa tehnyt.

Joka tapauksessa tässä suuressa kaupankäynnissä ihminen myytiin synnin orjaksi, palvelemaan syntiä ja sen isää Paholaista. ”Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.” Joh. 8:34.

Mutta koska Jumala on mittaamattoman armollinen ja rakastaa syntistä ihmistä vaikka vihaakin syntiä, oli Hän valmistanut meille lunastuksen synnin, kuoleman ja saatanan orjuudesta jo ennen kuin maailma olikaan. Paholainen luuli saaneensa ihmisen valtaansa lopullisesti mutta Jumalalla oli pelastussuunnitelma valmiina. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.” Room. 7:14. Aadam siis myi koko ihmissuvun orjaksi, synnin alaisuuteen, aivan samoin kuin orja myydään orjamarkkinoilla toisen alaisuuteen.

Olemme siis kaikki luonnostamme synnin ja sen myötä kadotustuomion alaisia, koska olemme Aadamin jälkeläisiä. Synti onkin pohjimmiltaan tila. Sinä et ole syntinen sen tähden, että teet syntiä, vaan sinä teet syntiä siksi, että olet syntinen. Olet siis synnin tilassa, myyty synnin alaisuuteen.

Kuka voi lunastaa?

Kiitos Jumalalle! Tällainen ihminen on lunastettavissa. Mooseksen laissa säädettiin:

”Jos sinun luonasi asuva muukalainen tai loinen tulee varoihin, veljesi köyhtyessä hänen luonaan, niin että hän myy itsensä sinun luonasi asuvalle muukalaiselle tai loiselle tai jollekin muukalaisen suvun jäsenelle, niin olkoon hän, sen jälkeen kuin hän myi itsensä, lunastettavissa; joku hänen veljistään lunastakoon hänet. Tahi lunastakoon hänet hänen setänsä tai setänsä poika tai joku veriheimolainen hänen suvustansa; tahi jos hän tulee varoihin, lunastakoon hän itse itsensä.” 3 Moos. 25:47-49.

Tämä Mooseksen lakiin kirjattu sana oli annettu ohjeeksi sen ajan Israelilaisille, kun vielä orjuus oli yleistä. Ja joskus saattoi käydä niinkin että orjasta tulikin isäntä ja isännästä orja. Juuri niin kävi Aadamille. Jumala oli asettanut hänet kaiken isännäksi paratiisiin, mutta hän myi itsensä ja koko ihmiskunnan synnin orjuuteen.

Mutta nyt Jumala sanoo että tällainen ihminen on lunastettavissa tietyin edellytyksin. Ellei tällainen ihminen voi itse itseänsä lunastaa, voi sen tehdä joku sukulainen, esim veli, setä, sedänpoika tai joku veriheimolainen hänen suvustansa. Toiseksi lunastajalla täytyy tietenkin olla käypää valuuttaa sillä onhan selvää ettei tyhjätasku mitään voi lunastaa. Nyt on aivan selvää varmasti kaikille että kukaan ei voi itseään lunastaa synnin orjuudesta. Miksikö ei? Koska meillä ei ole sitä käypää valuuttaa. Meillä itsellämme ei ole antaa mitään Jumalalle syntiemme sovitukseksi.

Psalmi 49:8,9 sanoo: ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.”

Raamattu todistaa meille että meillä itsellämme ei ole mitään mitä antaa sielumme lunnaiksi ja syntiemme sovitukseksi Jumalalle, sillä sen hinta on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta meiltä. Vaikka omistaisit koko maailman ja kaikki sen rikkaudet et silläkään hinnalla voisi ostaa itseäsi vapaaksi synnin orjuudesta. Sillä Jumala ei ole kiinnostunut rahasta, koska kaikki tässä maailmassa on jo Hänen. Mehän luimme alussa kuinka Jumala on sanallaan luonut tämän kaiken. Hän on luonut kullat ja hopeat ja kaikki jalokivet ja muut luonnon rikkaudet. Kuinka me siis voisimme antaa jotakin Hänelle. ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä Häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin Hän jotakin tarvitsisi, Hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.” Apt. 17:24,25.

Jumalan lunastussuunnitelma

Kuka voi meidät lunastaa ja pelastaa iankaikkiselta kadotukselta?

”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta – niin kuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta – pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme; suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.” Luuk. 1:68-75.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3:16.

Niin kuin aikaisemmin jo totesimme, oli Jumalalla pelastussuunnitelma meidän varallemme jo ennen kuin maailma olikaan. On yksi ainoa valuutta joka kelpaa lunastuksen hinnaksi ihmissielusta, ja se on puhdas ja viaton, synnitön veri. Tiedämme ettei yhdelläkään ihmisellä sitä ole, koska kaikki olemme langenneen Aadamin suvun jälkeläisiä. Siksi yksikään ihminen ei voi maksaa lunastusta sen paremmin itsestään kuin kenenkään muunkaan puolesta, vaan Jumala joutui lähettämään oman rakkaan poikansa maailman.

Koska Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyestä, oli Hän puhdas ja viaton. Hän ei ollut Aadamin jälkeläisiä, eikä Hänellä ollut isää tässä maailmassa. Hän eli synnittömän elämän maanpäällä, ja siksi Hänen verensä oli puhdas ja tahraton, Jumalalle kelpaava uhri meidän lunastukseksemme.

Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.

”Niin Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?”

Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Silloin Maria sanoi: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.” Luuk. 1:30-38.

Niin syntyi Jeesus maailmaan, Vapahtaja ja kaikkien ihmisten Lunastaja. Hän eli ja kasvoi puusepän poikana Nasaretin kaupungissa aina kolmenkymmenen vuoden ikäiseksi. Sitten Jumala kutsui Hänet varsinaiseen tehtäväänsä maailmassa. Jeesus meni Jordan virralle Johannes Kastajan kastettavaksi:

”Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!”

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi Hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja laskeutuvan Hänen päällensä.

Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Matt. 3:13-17.

Kun Jeesus oli kastettu, täyttyi Hän Pyhällä Hengellä, ja Henki vei Hänet erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Siellä Hän vietti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä paastoten. Se oli Jumalan korkeakoulu. Mutta Hän kesti kaikki kiusaukset ja palasi Hengen voimassa Galileaan, jossa alkoi saarnata: Tehkää parannus, sillä Taivastenvaltakunta on tullut lähelle”

Siitä lähtien Jeesus vaelsi kylästä kylään, kaupungista toiseen ja julisti Valtakunnan evankeliumia. Hän sanoi mm. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” ”Minä olen tie totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Noin kolme vuotta Hän palveli täällä saarnaten, parantaen sairaita, ajaen ulos riivaajia, herättäen jopa kuolleitakin ja tehden kaikkinaista hyvää kansassa. Missä vain Jeesus kulki, kerääntyi Hänen ympärilleen paljon syntisiä, ja hän armahti heitä ja paransi heidät. Jeesus teki ihmisille tiettäväksi että oli mahdollista pelastua iankaikkiselta kadotukselta tekemällä parannus ja seuraamalla häntä. ”Jeesus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.Joh. 14:6.

Ainoa tie taivaaseen kulkee siis Jeesuksen Kristuksen kautta. Muuta tietä ei ole. Hän lunasti sinutkin omalla viattomalla verellään Golgatan ristillä. Kukaan muu ei voinut maksaa sinusta sitä hintaa. Muuta lunastusta ei ole. Jeesus on ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä.

”.. tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1 Piet. 1:18,19.

Tämä sama tie on avoinna jokaiselle haluavalle tänäkin päivänä koska, ”Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Ei Hän eikä hänen sanansa koskaan muutu. Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus Hänen tykönänsä.” Psalmi 130:7.

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin Hän ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä Hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen, Hänen armonsa rikkauden mukaan.” Efes. 1:3-7.

Jeesus teki sen mihin kukaan muu ei pystynyt. Hän suoritti tuon lunastustyön loppuun asti. Ja vaikka Hän maailmassa ollessaan teki pelkästään hyvää, saarnasi, opetti, paransi sairaita jne., niin kuitenkin uskonnollinen maailma vihasi ja vainosi Häntä ja lopulta vangitsi, kidutti ja ristiinnaulitsi Hänet. Jeesus kertoi olevansa se Messias, joka oli tuleva maailmaan ja josta vanhan testamentin profeetatkin olivat jo ennustaneet vuosisatoja. Mutta he eivät uskoneet Häntä, vaan tuomitsivat Hänet kuolemaan kansan villitsijänä ja rikollisena. Mutta niin pitikin käydä. Näin Jumalan lunastussuunnitelma toteutui viimeistä piirtoa myöten. Jumalan uhrikaritsa teurastettiin ja Hänen pyhä verensä vuodatettiin maahan koko ihmiskunnan syntien sovitukseksi.

Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29.

Jeesuksen veri vuodatettiin maahan Golgatan ristillä, että sinulla, niin kuin minullakin, olisi mahdollisuus elää iankaikkisesti Jumalan yhteydessä. Aivan niin kuin Hänen alkuperäinen suunnitelmansa olikin ihmisen suhteen. Jeesus teki meille mahdolliseksi löytää jälleen se aito ja alkuperäinen suhde Jumalan kanssa, se elävä yhteys Luojaan. Jeesus poisti tieltä synnin ja syyttäjän eli saatanan, koska se kärsi tappion. Jeesus kuoli ja haudattiin, mutta Hän ei jäänyt hautaan, vaan nousi kolmantena päivänä kuolleista. Saatana varmasti hykerteli tyytyväisenä kun näki Jeesuksen kuolevan ristillä luullen päässeensä tästä lopullisesti eroon, mutta toisin kävi. ”Kuolemallaan Jeesus kukisti kuoleman ja saatanan vallan”

Kun Jeesus astui alas tuonelaan, Hän ei mennyt sinne hävinneenä, vaan voittajana, Hän meni riistämään saatanalta kuoleman ja tuonelan avaimet, ja saarnaamaan vankeudessa oleville hengille. Sitten Jumala herätti Hänet kuolleista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista että kuolema olisi voinut Hänet pitää.”

Ylösnousemuksellaan Jeesus sinetöi voittonsa, ja todisti että kuoleman valta oli voitettu. Raamattu todistaa meille:Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet.1 Kor. 2:6-8.

Jeesus on kuoleman voittaja

Pietari todistaa Jeesuksesta näin: ”Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala Hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niin kuin te itse tiedätte, Hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut Hänet pitää.” Apt. 2:22-24.

Apostolit jatkoivat Jeesuksen työtä maanpäällä Hänen taivaaseen astumisensa jälkeen lähetyskäskyn mukaisesti: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15,16.

Käsky kuuluu jokaiselle Jeesuksen seuraajalle tänäkin päivänä. Jeesus suoritti lunastuksen. Hän vei työnsä päätökseen. Ja meidän – jotka olemme ottaneet lunastuksen vastaan – tehtävämme on kertoa edelleen tätä ilosanomaa kaikkialla maailmassa, että ihminen voi pelastua ja saada syntinsä anteeksi uskomalla Jeesukseen ja ottamalla Hänet elämänsä Herraksi ja syntiensä sovittajaksi. Miten tämä tapahtuu? Ensiksikin sinun pitää tulla tietoiseksi siitä asiasta että olet syntinen ja tarvitset pelastusta päästäksesi Taivaaseen. Sinäkin olet syntinen, tunnustitpa sitä tai et. Mutta jos et voi sitä tunnustaa et voi ottaa seuraavaa askelta.

Vaikka olisit elänyt kuinka puhtaan ja siveellisen elämän, olet kuitenkin Aadamin jälkeläinen ja siksi kadotustuomion alainen. Mutta jos tunnustat syntisi Jeesukselle ja olet ne valmis hylkäämään, niin sinut armahdetaan ja sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Sitten sinä saat kastattaa itsesi uskovien upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen nimeen ja saat ottaa vastaan Pyhän Hengen lahjan.

Näin Pietari julisti Jerusalemissa: ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” Apt. 2:36-41.

Jumalan kutsu on voimassa edelleen. Elämme vielä armotalouskautta, mutta emme koskaan tiedä kuinka kauan ja kauanko meillä itse kullakin on aikaa. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko otat vastaan pelastuksen Jeesuksessa ja pelastut kadotukselta tai sitten hylkäät armon ja kadotat sielusi. Valinta on sinun, mutta älä siirrä valintaasi liian kauas, sillä ajan rajan tuolla puolen pelastuminen on myöhäistä. Vain Jumala tietää päiviemme määrän. Tämä on elämäsi tärkein asia. Tämä ratkaisee missä vietät iankaikkisuutesi. ”Sillä Hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:2.

Uskontojen eksytys

Kun luemme apostolien tekoja, luemme myös alkuseurakunnan historiaa. Saame kuvan siitä, millainen Jumalan seurakunta oli alussa. Silloin ei ollut uskontoja, ei lahkoja, ei kirkkoja, ei mitään karsinoita eikä kuppikuntia, vaan seurakunta muodostui Jeesuksen verellä pestyistä uudestisyntyneistä uskovista. Jeesus ei tullut maailmaan perustamaan uskontoja, vaan pelastamaan yksilöihmisiä, syntisiä, jotka haluavat tulla vapaiksi synnin orjuudesta ja tulla Hänen opetuslapsikseen. Uskonnot ovat ihmisten keksimiä, ne eivät ole Jumalasta. Uskonnolliset ihmiset vihasivat Jeesusta ja lopulta tuomitsivat Hänet kuolemaan ristinpuulla. Uskontojen takia on käyty eniten sotia maailmassa ja mm. katolinen kirkko on vainonnut ja tappanut miljoonia todellisia Jeesuksen seuraajia keskiajalla. Uskonnot eivät ole tuoneet maailmaan mitään hyvää, eikä yksikään uskonto voi koskaan ketään pelastaa. Ei edes tämä suomessa toimiva luterilainen kansankirkko, joka edustaa kristinuskontoa, ole sen parempi kuin muutkaan uskonnot. Se on vain muotomenoja, ns. sakramentteja, joista Raamatussa ei puhuta sanallakaan. Se on johtanut vuosisadat ihmisiä harhaan lapsikasteopillaan. Mutta Jumalan kiitos, että viime aikoina ihmisten silmät ovat ruvenneet aukeamaan tälle petokselle ja ihmiset ovat sankoin joukoin eronneet tuosta laitoksesta.

Ainoa seurakunta mikä raamatusta löytyy on Jumalan seurakunta. Se kuvaa omistussuhdetta, Jumalan seurakunta koostuu Jumalan lapsista jotka ovat uudestisyntymän kautta saaneet syntinsä anteeksi ja sitten kastetut uskovien upotuskasteella Herran Jeesuksen Nimeen. Se on ainoa Raamatun tuntema kaste. Jumalan seurakunnan jäsenkirja on taivaassa. Se on teurastetun Karitsan elämänkirja ja siihen kirjoittaa vain Jeesus. Muita jäsenrekistereitä tai kirkonkirjoja ei tarvita.

Valinta

Olemme siis valinnan edessä: ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” 5 Moos. 30:19. Jumala antaa vapaan valinnan mahdollisuuden kaikille. Hän ei vie ketään väkisin. Hän kunnioittaa ihmisen omaa päätöstä. Voit jatkaa tietäsi ilman Jeesusta ja Hänen valmistamaansa pelastusta ja kadottaa sielusi sillä tiellä, tai voit tulla Hänen tykönsä tunnustaen syntisi ja syntisyytesi ja ottaa vastaa armon ja pelastuksen, jonka Jeesus on suorittanut sinunkin edestäsi. Voit valita joko oman tiesi tai sitten Raamatun ilmoittaman tien. Raamatussa meille on ilmoitettu Jumalan tahto. Meillä jokaisella on velvollisuus ottaa selvää siitä, mikä on Jumalan tahto, eikä juosta ihmistekoisten oppien perässä.

Pelkkä asioiden totena pitäminenkään ei vielä riitä ellemme elä niitä todeksi omassa elämässämme. ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Room . 10:9. On erittäin tärkeää että tunnustamme Jeesuksen Herraksemme kaikkien ihmisten edessä, silloin myös Jeesus tunnustaa meidät Isän Jumalan edessä.

”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” Jesaja 1:18.

Valitse siis elämä Jeesuksessa, anna Hänen pestä pois syntisi ja uudesti synnyttää sinut elävään toivoon, saat elää elämäsi Hänen yhteydessään ja johdatuksessaan ja päästä kerran perille iankaikkiseen elämään, kun tämä maallinen vaelluksesi päättyy. ”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Sinun lunastuksestasi on maksettu kallis hinta. Se on Jumalan Pojan pyhä veri. Älä siis heitä sitä selkäsi taa, vaan ota vastaan. Pelastus on ilmainen.

Siunausta elämääsi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Turussa vuonna 2017

Matti Nevalainen

Taivassanomat 8/2017

Hajaannusta aiheuttavat ihmiset ja systeemit.

Olen vuosikymmenten saatossa joutunut kokemaan murheellisia asioita nähdessäni seurakunnan ajautumisen vääriin käsiin sekä eksytykseen ja hajaannukseen.
Tulin mukaan Jumalan seurakunnan toimintaan vuonna 1975. Turussa oli silloin kirkasta toimintaa uskontojen ulkopuolella. Iloitsimme, että Pyhä Henki johdatti työtä ja Jeesus oli keskeisellä sijalla.
Mutta silloin 1970 luvun loppuvuosina Turussa vaikutti myös eksytys nimeltä ”branhamilaisuus”. Sitä oppia pääsi vähän luikertelemaan meidänkin kokouksiimme (Gal. 2:4,5), pääasiassa kahden uskovan kautta, jotka kuitenkin poistimme yhteydestämme.
Turussa monet jakoivat Branhamin kirjoituksia. Sillä oli vaikutuksensa: ”Branham-Eliasta” tuli monille epäjumala. Eräällä oli jopa kotonaan olohuoneen seinän kokoinen idolinsa kuva, jonka pään ympärillä oli sädekehä. Jotkut alkoivat lukea Raamatun sijaan kokouksissaan Branhamin opetuksia. Myös hänen saarnakasettejaan jakoivat innokkaasti.
Aika pian me muutamat heräsimme näkemään, että kyseessä oli vakava eksytys. Hälytyskellot alkoivat soida. Mutta kaikki yhteydessämme olevat eivät enää uskoneet varoituksiamme. Hajaannusta pääsi syntymään. Eksyneet alkoivat pitää omia erillisiä kokouksiaan, joissa ”suurin profeetta” oli keskeisellä sijalla. He tosiaan korottivat ihmisen sellaiseen asemaan. Kaduillakin olivat kertomassa hänestä, ja kokeilivat tehdä samoja ihmeitä, kuin Branham teki. Siinä vaiheessa kielsimme tuon harhan kaikilta osin. Branhamilaiset puolustautuivat väitteellä, että onhan hänen kauttaan tullut paljon ihmisiä uskoon ja kasteelle, ja ihmeet ja merkit seuraavat. Matt. 7:15-23. Niin todella oli tapahtunut. Ja olihan Branhamin opetuksissa mukana myös oikeaa. Siitä huolimatta toiminnan keskittäminen ihmisen ympärille oli hajaannusta aiheuttavaa puoluemielisyyttä. Sellainen on aina ollut Jumalan vihan alaista toimintaa. 1 Kor. 1:10-13. Meitä jäi silloin vain muutama puolustamaan raamatullista Jumalan seurakunnan toimintaa.
Branhamin pahimmat harhaopit olivat ns. jeesusyksin-oppi ja käärmeensiemenoppi. Hänen opetuksensa kielsi Isän, ja samalla siis Pojan (1 Joh. 2:22-24) opettamalla, ettei Jeesuksella ole Isää. Ef. 1:3. Predestinaatio-oppi oli eräs sen liikehdinnän harha. Mutta kaikki muutkin siitä lähteestä nousevat opetukset ovat eksytyksen hengen tuotosta. Ihmisen korottaminen suureksi profeetta Eliaksi on pahojen henkien aikaansaannosta. Mutta tuo käärmeensiemenoppi, joka tarkoitti, ettei Aadam ollutkan Kainin isä, vaan Saatana, oli todella järkyttävä.
Johannes Kastaja oli viimeinen suuri profeetta, joka täytti kaikki Elia-ennustukset, mm. Mal. 3:23,24. / Luuk. 1:11-17. Matt. 11:11-15.

Samankaltaisia ihmistä korottavia hajaannuksen aiheuttajia on ollut kaikissa uskonsuunnissa. Kristityt eivät ole nöyrtyneet Jumalan siunaavan käden alle kuulemaan hyvän Paimenen ääntä, vaan ovat menneet mukaan mitä kummallisimpiin aatteisiin ja oppeihin, ”jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja viettelevät teitä pois siitä opista, jonka te olette saaneet. Karttakaa heitä”. Room. 16:17. 2 Tim. 2:24-26.
Mutta ristin verellä puhdistetut Jumalan pyhät ovat kuulleet Herransa hyvän sanoman: ”Pysykää yhdessä, raamatullisessa kasvuyhteydessä!” ”Älkää hyväksykö hajaannusta.” 1 Joh. 2:24. Hebr. 13:9,17.

Eräässä vaiheessa 1990 luvulla alkoi maailmankuulu hyvä sananopettaja, kiinalainen Watchman Nee, saada vääränlaisen aseman keskuudessamme. Hänen kirjansa olivat esillä joka kokouksessa. Niitä mainostettiin yli kohtuuden. Saimme tuon harhasuuntauksen loppumaan tekemällä kaikille selväksi, että emme ole Watchman Neen opetuslapsia. Tästä muutamat taas loukkaantuivat. Mutta tämä puhdistus ei tarkoittanut, ettemme olisi hyväksyneet W. Neen opetuksia. Hänen korotettu asemansa vain meni ohi Pyhän Hengen johdatuksen. Tunnustamme edelleen Watchman Neen hyväksi opettajaksi ja voimme suositella hänen kirjojaan luettavaksi. Nyt asia on kunnossa eikä Watchman Neen kirjat enää ole väärässä statusasemassa. Raamattu on saatu pysymään ainoana luotettavana opetuksen lähteenä. Ja Watchman Neen kirjojakin luetaan. Ne ovat hyvää sanan opetusta. Mutta emme vertaa Jumalan seurakunnan nykyisiä opetuksia niihin, vaan ainoastaan Raamattuun. Hebr. 4:12.
Kunnioitamme kaikkia Raamatun opetuksissa pysyviä ja alkuperäisen kristinuskon mukaisesti toimivia veljiä ja sisaria.

Myös adventistien ”suuren profeetan”, Ellen. G. Whiten eksytyksiä oli joskus tulossa seurakuntaan. Sellaiset sapattisuunnat saatiin välittömästi poistetuiksi.
Samaan eksytys-kategoriaan kuuluu mm. Luther sekä kaikki ihmisten perustamat uskonnot.

TAAS UUSI ELIA.
Maailmalla vaikuttaa nyt eräs ”profeetta” Owuor, joka on ilmoittanut itsensä uudeksi Eliaksi, sekä kertonut lisäksi olevansa toinen Ilmestyskirjan 11. luvussa mainituista kahdesta säkkipukuisesta todistajasta. Hänellä on maailmalla tuhansia seuraajia julistamassa ja korottamassa tuota ”ihmissuuruutta”. Ikävä asia tässä on, että myös helluntaiherätys on mukana korottamassa Owuoria.

Samoin on nykyään toimivan Torben Sondergaardin suhteen. Hän ei opeta meidän kanssamme samaa järjestäytynyttä ja seurakuntavirkojen yhteydessä tapahtuvaa toimintaa eikä siis ole samassa Raamatun opissa meidän kanssamme. Ennen muuta hänen statusasemansa pioneerikoulutuksineen ei kuulu raitishenkisen seurakunnan toimintaan. Emme ole yhteistyössä hänen kanssaan. Se toiminta on jo nyt synnyttänyt hajaannusta. On uskovia, jotka ovat saaneet Last Reformation toiminnan lähteestä katkeran, uhmakkaan ja seurakuntatoimintaa vikoilevan väärän mielen. He ovat alkaneet toimia yksityisyrittäjinä ohi seurakunnan. Neuvomiset, rukoukset ja heidän tähtensä valvotut yöt eivät enää auta. Eksytyksen henki on heissä voitolla. Vain Jeesus voi avata heidän silmänsä. Ilm. 3:18. / Apt. 26:18. Herra armahtakoon!

Profeetta David Wilkersonin esimerkillinen toiminta ja opetukset ovat säilyneet oikeassa statusasemassa, koska hän korostaa kaikissa opetuksissaan oikealla tavalla Jeesusta ja ristintyötä, sekä opettaa ja kehottaa muitakin sananpalvelijoita nöyryyteen. Hänen hyvät opetuksensa kiertävät edelleen uskovien keskuudessa, vaikka David itse on jo paratiisissa.

JUMALAN SANA LOISTAA NÄKYVÄSTI
”Te olette maailman valo.” ”Loistakoon teidän valonne, että ihmiset näkisivät…” Matt. 5:14-16. Ja ymmärrämme tietysti, että meistä näkyvän valon lähde tulee olla Jeesus Kristus! ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh. 8:12.
Ei ole väärin olla maineikas ja arvostettu Jumalan seurakunnan työntekijä ja loistaa Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Päin vastoin, Jumalan antaman valon peittäminen on väärin.
Tehtävämme ei ole latistaa, vaan rohkaista sananpalvelijoita ja nostaa julkisuuteen heidän oikeita opetuksiaan. Mutta kaiken toiminnan tulee tapahtua Pyhässä Hengessä ja Raamattu edellä.
Jumalan työtä on mahdotonta tehdä salassa. Kaiken pitääkin toimia mahdollisimman julkisesti ja kaikkien nähtävällä tavalla: ”Olemme hylänneet kaikki häpeälliset salatiet, emme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan tuomalla julki totuuden me suosittelemme itseämme Jumalan edessä jokaisen ihmisen omalletunnolle. Jos evankeliumimme on peitossa, peite on niissä, jotka joutuvat kadotukseen, niissä epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on sokaissut, niin ettei heille loista se valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta.” 2 Kor. 4:2-5.

Sielunvihollinen tuhoaa repimällä kristittyjä irti raamatullisesti järjestäytyneestä ja toimivasta Jumalan seurakunnan kokoustoiminnasta. Hebr. 10:25. Jeesus taas kutsuu omiaan keskinäiseen toimintayhteyteen raamatullisessa järjestäytymisessä. Tiit. 1:5. Joh. 10:10. / 11:52. Huomioi sana raamatullisuus.

Alkuaikana kaikki hengellinen toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa ja valvoo yhteistä toimintaamme erilaisten seurakuntavirkojen kautta, mm. vanhimpien valvonnassa. Efes. 4:11-16. Mutta Hän tahtoo ohjata kaiken tapahtuvaksi ristillä perustetun seurakunnan yhteydessä.
– Jatkamme siitä mihin apostolit jäivät. –
Katso myös 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19.
Seurakunnan tulee olla konkreettisesti järjestäytynyt, jolle voi mm. ilmoittaa asioita: Matt. 18:17.
”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. … .” Filip. 4:15–17. Rahan käyttöäkin siis valvottiin järjestäytyneessä seurakunnassa siten, että alistuttiin ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!”

”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, … . …
… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. – Seurakunta varusti heidät matkalle..” Apt. 15:3,22. RK.
Jokaisen kristityn tulee siis olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki uskovat mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16. Kol. 2:19. Seurakunnan yhteydessä kastamme uudet uskoon tulleet ja siunaamme heidät yhteyteemme.

Kiitos Jumalalle, että Jeesus ja Raamatun opetukset ovat meillä kaiken perustana. Ja Pyhä Henki on avaava sanaansa yhä enemmän.

Jeesus tahtoo nyt herättää yhteen kokoavia kristittyjä jokaiselle paikkakunnalle.
Eräs raitishenkisen seurakunnan periaate onkin keskittää toiminta kokoamaan yhteen saman paikkakunnan kristityt. Joh. 11:52. / Joh. 10:16.
Kysymys! – Mihin kokoamme uskovia? – Kokoamme ihmisiä apostolisen ajan opetuksiin ja seurakuntamme alkuajan käytännön esimerkkiin. Apt. 2:41,42. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11. Tähän kokoamistyöhön Hän kutsuu mm. profeettoja, sananopettajia, apostoleja, paimenia, evankelistoja, seurakuntapalvelijoita yms. Näiden ”omien” veljien opetukset sitten nostamme seurakunnassa kaikkien ulkopuolisten opettajien edelle. Näin kunnioitamme yhteydessämme olevia veljiä ja sisaria sekä heidän Raamattuun pitäytyviä opetuksiaan. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:42. Kol. 3:16. Näin teemme! Ja näin Pyhä Henki toimii.

”Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehotuksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” 2 Kor. 13:11. / 1 Kor. 1:10. Filip. 2:2.
”Tässä on tie, sitä käykää!” Jes. 30:21.

Siunaten,
W.L.

Taivassanomat 7/2017

Alkuseurakunnan aika

Alkuseurakunnaksi ja apostoliseksi ajaksi kutsutaan aikaa seurakunnan syntymisestä (v. 33 jKr.) noin vuoteen 100 jKr. jolloin viimeinen Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta, apostoli Johannes, kuoli. Ensimmäisten apostolien elinaikaa kutsutaan siis apostoliseksi alkuseurakunnan ajaksi. Mutta tässäkin aikajaksossa pitää huomioida alkuaika, seurakunnan kehittyminen Pyhän Hengen vuodatuksesta alkaen, oppien selkiintyminen ja seurakunnan toiminta ja leviäminen valmiina kristinuskona. Apostolisen ajan lopussa, noin vuonna 100 jKr. oli seurakunta kaikilta osin valmis, johon ei enää saanut tehdä muutoksia. Ilm. 22:18,19. Raamattuun luettiin kuuluvaksi kaikki nykyiset 66 Kirjaa.

ALKU
Uuden testamentin (1.) neljän evankeliumin tapahtumat kuuluvat aikajanalle Jeesuksen syntymisestä ristintyöhön ja ylösnousemukseen sekä taivaaseenastumiseen. Uusi liitto alkoi ristiltä: ”Tämä on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Jer. 31:31. Hebr. 8:7-13.
Uuden liiton sanoma jatkuu (2.) Apostolien teoissa, jossa kerrotaan seurakunnan varustamisesta suurta tehtäväänsä varten: ”Kun helluntaipäivä ( v. 33 jKr.) oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” Apt. 2:2-4.
Heidän päällensä puettiin ”Voima korkeudesta”. Luuk. 24:49. Apt. 1:8. Silloin toteutui Jeesuksen lupaus Pyhän Hengen kasteesta: ”Teidät kastetaan Pyhässä Hengessä.” Apt. 1:6. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Joh. 14:26. / Matt. 3:11.
Lääkäri Luukkaan kirjoittama Apostolien teot ( jatko-osa Luukkaan evankeliumille) on seurakuntamme historiikki, joka ajoittuu seurakunnan alusta, siis vuodesta 33 jKr. noin 30 vuotta eteenpäin. Sen jälkeiset (3.) UT.n kirjeet Ilmestyskirjan loppuun asti ovat seurakunnalle osoitettua apostolisen ajan opetussanomaa. Apt. 2:41,42. Samoin on tietenkin Vanha testamentti, joka oli ensimmäinen alkuseurakunnan käytössä ollut pyhien Kirjojen kokoelma (mm. septuaginta). 2 Tim. 3:16. Se avautui ymmärrettäväksi uuden liiton tuomassa Pyhän Hengen vaikutuksessa. 2 Kor. 3:14-18.
Ensimmäiset Uuden testamentin kirjeet syntyivät noin 15. vuotta ristintyön jälkeen (mm. Paavalin 1. kirje tessalonikalaisille). Koko Uusi testamentti oli valmiina ennen vuotta 100 jKr., siis apostolisena aikana. Viimeinen Raamatun Kirja, Ilmestyskirja syntyi noin vuonna 97 jKr. Tämä kaikki on erittäin tärkeä ymmärtää.

VALMIS SEURAKUNTA
Alkuseurakunta rajoittuu siis apostolien elinaikaan. Apostolien kuoltua opetus painottui heidän jättämiinsä Kirjoituksiin ja toimintamalliin, esimerkkiin, joihin edelleen sisältyy seurakunnalle kuuluva apostolinen opetus. Efes. 2:20. 2 Tim. 3:15-17. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:42. Näin tulee siis olla loppuun asti. Hebr. 13:8,9.
Kaikki Raamatun 66 kirjaa olivat siis alkuseurakunnan käytössä jo ennen vuotta 100 jKr. Ne tunnustettiin pyhiksi kirjoituksiksi, joiden väärentäminen, lisääminen tai jonkun kohdan poistaminen, on kadotukseen johtava synti. 2 Piet. 3:15.16. 1 Tess. 2:13. 2 Tess. 1:7-10. Ilm. 22:18,19. Kaanon oli valmis. Myöhemmin nämä apostolisena aikana syntyneet Uuden liiton pyhät Kirjoitukset (27 Kirjaa) koottiin yksien kansien väliin ja yhdistettiin Vanhaan testamenttiin (39 Kirjaa). Tämä Jumalan seurakunnalla alusta asti ollut yhtenäinen kirjakokoelma, Raamattu. Kirjojen Kirja on 66. Kirjan Raamattukirjasto.
– Apokryfikirjat eivät kuulu Raamattuun, vaikka ne ovatkin lisätyt joihinkin käännöksiin. –

Apostolien opetukset kiersivät alkuseurakunnan aikana kiertokirjeinä paikkakunnalta toiselle. Niitä kopioitiin ja lähetettiin taas eteenpäin uusille paikkakunnille: ”Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen.”Kol. 4:16.
Yli kahdelle tuhannelle kielelle käännetty Raamattu ei ole muuttunut, vaikka alkukieltä vastaavia sanoja ei kaikissa kielissä olekaan löytynyt. Raamatun sana pysyy, vaikka käännökset muuttuvat.
– Kaikkien aikojen parhain suomalainen versio on Raamattu kansalle -käännös. Se on Jumalan siunaama, luotettava pyhien Kirjoitusten kokoelma. –


VAKIINTUNUT TOIMINTA JATKUU
Apostolit jatkoivat Jeesuksen aloittamaa opetusta ja toimintaa. Heidän jälkeensä sitä jatkoi sama ristillä perustettu Jumalan seurakunta. Olemme siis julistaneet samaa ristin sanomaa jo noin 2000 vuotta, ”siitä suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden (apostolien) vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Hebr. 2:3,4. Jatkamme samalla tiellä Jeesuksen tulemukseen asti yhteistyössä seurakuntamme Ylipaimenen kanssa. Päämääränämme on nyt seurakunnan ennalleen asettaminen takaisin apostolisen ajan uskoon, niin kuin Hän on alkujaan tarkoittanut. Joh. 17:21-23.

Pyhien Kirjoitusten tarkoitus on auttaa meitä ymmärtämään Jumalan hyvä tahto: ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden!” 1 Tim. 2:4. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki …” Joh. 6:37. Hän tahtoo antaa jokaiselle ihmiselle synnit anteeksi ja korjata syntielämän aiheuttamat vauriot. Hebr. 8:12.
Synnit anteeksi saaneina olemme tulleet opetuslapsiksi, kristityiksi. Apt. 11:26. Meidät on kastettu upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 10:43-48. Oppimisemme tapahtuu saman apostolisen ajan Raamatun äärellä. Ja kasvumme tapahtuu samassa seurakuntayhteydessä: ”He (kasteella käyneet) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä.” Apt. 2:41,42.
Pyhät Kirjoitukset ja raamatullinen seurakuntayhteys suojelevat elämäämme. Jumala on näin rakkaudessaan asettanut elämäämme rajat, joiden sisällä on Hänen siunauksensa. Vain tällä hengellisellä alueella voimme rakentaa Jumalan siunaamaa kristittyjen yhteyttä, ”koossa pysyen”. Ef. 4:16. Joh. 11:52.
Jeesuksen toivomus on ”että HE olisivat täydellisesti yhtä!” Joh. 17:23. Siis ketkä HE? – Mainitun ”täydellisen yhteyden” rakentaminen on mahdollinen vain NIIDEN KESKEN, jotka ovat tulleet uskoon, tehneet parannuksen synneistään ja ottaneet kasteen (Apt. 2:41,42) sekä eronneet Raamatulle vieraista uskonnoistaan. 2 Kor. 6:14-18.
”Jotka ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin ja niin HEITÄ lisääntyi…” Apt. 2:41.

LÄHETYSKÄSKY
”Ja Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Mark. 16:15,16.
”Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:17,18.
Saimme syntimme anteeksi Jeesuksen sijaisuhrin kautta. ”joka itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja Hänen haavojensa kautta te olette parannetut.” 1 Piet. 2:24. ”Meillä on Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään.” Hebr. 10:19. Me olemme Hänen kuningaskuntansa (Ilm. 1:5,6) ja pääsemme Jumalan luomaan ikuiseen uuteen maailmaan. Ilm. 21:1,5. Mutta ne, jotka kuolevat synneissään, joutuvat ikuiseen kadotukseen. Ilm. 20:11-15. ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.
”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36.
”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2.
”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella … Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa” (Joos. 24:15) pysymällä ensimmäisten apostolien opetuksessa.
Ota siis vastaan rakkaus Totuuteen. 2 Tess. 2:10,11.

Sivuutamme kaikki apostolisen ajan jälkeen perustetut uskonsuunnat sekä niiden kehittämät oppirakennelmat, katekismukset, kirkkokäsikirjat, uskontunnustukset yms. Jatkamme seurakunnan rakentamista pyhien Kirjoitusten kanssa siitä tilanteesta, mihin he jäivät.

Siunausta meille!

t. Weijo Lindroos

Taivassanomat 6/2017

Ilmestyskirja 12. luvun avaus.
Milloin saatana heitettiin maan päälle?

”Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää.” Ilm. 12:1,2.
Tämä on takautuva profetia pääosin tulevia ennustavassa Ilmestyskirjassa. Johannes sai kolmiosaisen taivaallisen sanoman: ”Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ( ! ) ja mikä nyt on (Johanneksen elinaikana) ja mitä tämän jälkeen (Johanneksen kuoleman jälkeen) on tapahtuva.” Ilm. 1:19.

Vaimo kuvaa Jumalan omaisuuskansaa, Israelia. ”Sillä Hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi; Herra Sebaot on Hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.” Jes. 54:5. Hoosea 2:16,19,20. Jer. 3:11,12. Vertauskuvallisessa mielessä Jumalalla oli siis vaimo, Israelin kansa. Jes. 62:4. Messias sai alkunsa tästä liitosta.
”Päässään seppeleenä kaksitoista tähteä” kuvaa Israelin 12 sukukuntaa.
”Vaatetettu auringolla” kuvaa Jes. 60:1-3. mainittua Israelin aseman kirkkautta: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee..”
Israel oli silloin, noin 2000 vuotta sitten, tullut aikaan, jolloin profeettojen ennustaman Messiaan oli määrä syntyä. Jes. 11:1. 53:2. Miika 5:1. Sak. 6:12. ”Aika oli täyttynyt.” Gal. 4:4. Jeesus syntyi lihan ruumiiseen ja juutalaisuuden keskelle Neitsyt Marian kautta. Näin ”pelastus on juutalaisista”. Joh. 4:22. Mutta Jumalan Pojan synnyttäminen oli juutalaiskansalle tuskallinen asia. ”Hänen oli vaikea synnyttää.” Ilm. 12:2. ”Ennen kuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennen kuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen.” Jes. 66:7. Moninaiset hengelliset ja poliittiset ahdistukset vyöryivät Israelin ylle, mm. järkyttävät lasten joukkomurhat. Matt. 2:16. Koko Israel oli kuohuksissa. Kansa ”huusi synnytyskivuissaan”. Ylipapit ja kansan vanhimmat olivat raivoissaan ja vaativat Jeesusta ristiin naulittavaksi. Matt. 26:59. 27:20. ”Hänestä oli paljon kiistelyä kansassa; muutamat sanoivat: `Hän on hyvä´, mutta toiset sanoivat: `Ei ole, vaan Hän villitsee kansan´.” Joh. 7:12. Kristukseen uskovat juutalaiset erotettiin synagoogasta. Joh. 9:22. ”Hän tuli omaan maahansa, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:11,12.

Juutalaiset tunsivat Jes. 7:14. profetian, jonka toteutuminen oli heille ”merkki”: ”Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää Pojan ja antaa Hänelle nimen Immanuel.” ”Katso, tämä (Jeesus) on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi..” Luuk. 2:34. Jeesuksen ihmiseksi syntyminen on tuo merkki, ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme”. Matt. 1:23. ”Hän tuli omiensa tykö, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan.” Joh. 1:11.
”Lohikäärme”, sielunvihollinen saatana, langennut enkeliruhtinas, joka sai mukaansa ”kolmannen osan taivaan tähtiä (enkeleitä) ja heitti ne maan päälle”, oli valmiina nielaisemaan syntyvän Kristuksen. Ilm. 12:3,4. Matt. 2:13. Mutta Israel-vaimo synnytti tarkkaan määrätyllä ajalla Kristuksen Jeesuksen (Gal. 4:4) ”joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla”. Jae 5. Tämä kuvaus Jeesuksesta toistuu mm. Ilm. 2:27. ja 19:15.
Raamatussa enkeleitä kuten joskus ihmisiäkin verrataan tähdiksi. Ilm. 1:20. Dan. 12:3. Mm. Jeesus on ”se kirkas Kointähti”. Ilm. 22:16. Luciferiakin nimitetään tähdeksi: ”Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja.” Jes. 14:12. Langenneista ihmisistä sanotaan, että ne ovat ”harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu”. Juuda /13. Dan. 8:10. Ilm. 9:1,2.
Tässä mainittujen käsitteiden avulla Pyhä Henki auttaa meitä ymmärtämään Lusiferin lankeemuksen ja siitä syystä poistamisen taivaasta. Hes. 28. Jes. 14.

Milloin se tapahtui?
Raamatun kokonaisopetus antaa ymmärtää, että paholainen heitettiin ulos taivaasta ristintyön tuloksena. Jeesus ansaitsi meille riemuvoiton, ”Karitsan veren kautta”. Ilm. 12:9-11. Koko taivas puhdistettiin: Silloin ”syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä (kolmas osa enkeleistä) heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.” Ilm. 12:7-11. / ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2 Kor. 5:19) ”itsensä kanssa kaikki, Hänen (Jeesuksen) kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” Kol. 1:20. Ristintyön ja Jeesuksen ylösnousemuksen kautta ”taivaan Jumala pystytti valtakunnan (= seurakunta), joka on kukistumaton iankaikkisesti”. Dan. 2:44. Tätä sielunvihollinen vihaa. ”Paholainen on astunut alas teidän luoksenne. Hän on suuren vihan vallassa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” Ilm. 12:12.
Saatanalla oli pääsy Jumalan eteen mm. vielä Jobin aikana, syyttämään uskovia. ”Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa. Niin Herra kysyi saatanalta: Mistä sinä tulet? Saatana vastasi Herralle ja sanoi: Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta …” Job 1:6-8. 2:1. Samoin kertoo Sak. 3:1,2: ”Herra näytti minulle ylipappi Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja Saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan häntä syyttämässä. Niin Herran enkeli sanoi Saatanalle: ”Herra nuhdelkoon sinua, Saatana.” Juuda /9.
Jo ennen ristintyötään Jeesus ilmoitti, että ”NYT tämän maailman ruhtinas heitetään ulos”. Joh. 12:31. Luuk. 10:18. Silloin se tapahtui:
Sielunvihollinen, Saatana, ”meidän veljiemme syyttäjä”, heitettiin ulos taivaasta ristillä saadun lunastustyön kautta n. 2000 vuotta sitten. Sen jälkeen sillä ei enää ollut sijaa Jumalan alueella. Taivas puhdistettiin, kun Saatana kaikkine riivaajineen heitettiin ulos taivaasta, tänne maanpiirin päälle, jossa se nyt tekee tuhojaan ”ilmavallan hallitsijana” ja ”tämän maailman jumalana”. Efes. 2:2. 2 Kor. 4:4. Sitä vastaan meillä on taistelu. Efes. 6:10-18. Ilm. 9. ”Koko maailma on pahan vallassa.” 1 Joh. 5:19. Jeesuksella tosin on ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. / ”Mutta nyt emme vielä näe kaikkea Hänen valtansa alle asetetuksi.” Hebr. 2:8. Saatana riivaajineen on edelleen irti. Vasta Jeesuksen tulemuksessa paholainen sidotaan ja heitetään syvyyteen ja lopulta kadotuksen tulijärveen. Ilm. 20:2,10.
”Jumala riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun.” Kol. 2:15. Golgatalla saatiin voitto saatanasta ja synnistä. Ristintyön jälkeen saatanalla ei enää ollut sijaa taivaassa, koska se ei voi olla samassa paikassa Kuninkaamme Jeesuksen kanssa. Tämän perusteella sielunvihollisella ei voi myöskään enää olla osuutta Jeesukseen uskovien sydämessä. Annamme siis ”Kristuksen asua uskon kautta sydämissämme”. Efes. 3:17. Kiitos Jumalalle! Paholainen ei voi asua samassa sydämessä Jeesuksen kanssa. Se voi vain ”käydä ympärillämme, kuin kiljuva jalopeura”, mutta vain elämämme ulkopuolella. 1 Piet. 5:8. Se on hävinnyt taistelunsa. Jeesus on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra!

”Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.” Ilm. 22:16.
Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä sekä irrottaa Paholaisen vallasta. Efes. 2:1-10.

Weijo Lindroos
Turku

Taivassanomat 5/2017

SAPATTI.

Kyseessä olevan aiheen ymmärtäminen edellyttää tämän lukemista ajatellen ja rukoillen. Pinnallinen lukaisu johtaa asian väärin käsittämiseen.
Kiitos Jeesus, että siunaat sanasi:

Jumala loi kuudessa päivässä maailman ja kaiken mitä siinä on. Apt. 17:24. Hebr. 11:3. Samalla Hän loi tähän maailmaan kuuluvan viikkojärjestyksen. Luomistyönsä jälkeen Jumala lepäsi ja katsoi luomakuntaansa, ”ja katso, se oli sangen hyvää”. 1 Moos. 1:31. ”Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska Hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä.” 1 Moos. 2:3. Hän antoi alussa ihmiskunnalle viikoittain toistuvan lepopäivän. Lihallinen ihminen luotiin viikkojärjestykseen kuuluvaksi. ”Kuusi päivää tee työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti.” 2 Moos. 20:8-11.

Mutta sitten tuli uusi liitto. Meidät ”luotiin” uudestaan, kun uudestisynnyimme Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3. ”Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten.” Efes. 2:10. ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. Uskoon tulossa siirryimme varjokuvista niiden täyttymyksen aikaan. Hebr. 10:1. Jumala nosti meidät syntimaailman yläpuolelle taivaallisiin siunauksiin. Apt. 2:40. ”He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään ole maailmasta.” Joh. 17:16. Meidän ”yhdyskuntamme on taivaissa”. Filip. 3:20,21. Jeesus vapautti meidät tähän maailmaan kuuluvista lainalaisuuksista. ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:36. ”Missä Herran Henki on, siinä on vapaus.” 2 Kor. 3:17.
”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. Room. 6:4,5.
Sapatti tuli täyttymykseensä. Nyt Jumalan kansa (uskoon tulleet) viettää ”sitä ikuisen liiton merkkinä.” 2 Moos. 31:16. Vanha liitto oli väliaikainen. Gal. 3:19. Uusi liitto on ikuinen. ”Näin kumotaan entinen säädös, koska se oli voimaton ja hyödytön – eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sen tilalle tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa. … … Näin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.” Hebr. 7:18-22.

Raamatussa ei opeteta uuden liiton kristityille kerran viikossa toistuvaa lepopäivän viettoa, ei lauantaita sen paremmin kuin sunnuntaitakaan, vaan jopa varoitetaan vanhan liiton juhlapäivien viettämisestä. Kol. 2:16,17. ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” Gal. 4:10,11. Kaikki vanhan liiton juhla-ajat ovat tulleet täyttymykseensä. Hebr. 8:13. Meidän ei tule osallistua myöskään kirkkovuoden juhla-aikoihin ja päivän tunnussana-systeemiin.

Pelastus on Jeesuksessa ja Hänen kalliin veriuhrinsa ansiossa. 1 Piet. 1:18,19. ”Uskon kautta Hänen vereensä..” Room. 3:23-25. ”Palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.” Room. 7:6. Uskossa oleminen on uuden liiton sapatinlepoa. Se on rauhaa ja sovintoa Jumalan sekä lähimmäisten kanssa. Luuk. 2:14. Meillä on sapatinlepo työtä tehdessämmekin, seitsemän päivää viikossa. Gal. 5:1. Joh. 5:18. Olemme saaneet jokapäiväisen ja pysyvän vapaapäivän: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30. Ja ”sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6:37.

Roomassa oleville pyhille kirjoitettiin näin: ”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..” Room. 14:5-6. Meille uuden liiton kristityille kuuluu siis sanoma, että saamme pitää kaikki päivät yhtä hyvinä. Tämä Pyhän Hengen sanoma vapauttaa meidät lakiliiton sapatista. Uudessa testamentissa ei ole sapattikäskyä. Apt. 15. ja 16:4,5. ”Tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin Hän on meille käskyn antanut.” 1 Joh. 3:23. Joh. 13:34,35.

SYDÄMEN LEPO.
Jeesus on kanssamme ”joka päivä”. Matt. 28:20. Sen tähden kaikki päivämme ovat pyhiä. Pääsimme uskoon tulossa ”Hänen lepoonsa”, vapauteen, sapatin täyttymykseen. Jumala asetti lakinsa (tahtonsa) sydämiimme. ”Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13. Jumalan armo kohtasi syntitaakkojen alla huokailevaa lain rikkojaa. Taakat jäivät Golgatalle. Jeesus vei syntimme ruumiissaan ristin puulle. Siirryimme lain alta armon tilaan. ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh. 1:17. Meidät kastettiin. Apt. 2:41. Näin ”te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi.” Room. 6:4,18,22. ”Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.
Vapaus Pyhässä Hengessä ja Totuuden Sanassa on se ihana ja autuas uudestisyntyneiden olotila. ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8:31,32. Kiitos Jumalalle Hänen armostaan!

Apoleipetai.
Hebrealaiskirje liittää Jumalan pyhittämän lepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: Meidän ikuinen sapatinlepomme on voimassa NYT. Hebr. 4. luku opettaa alkukielen mukaan tästä selvin sanoin. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan”. Hebr. 4:10. ”Jumalan kansalla on siis sapatinlepo voimassa nyt (kreik. apoleipetai = on voimassa.).” Hebr. 4:9. Novum. On selvää, ettei tässä ole kysymys viikkosapatista. Kysymys on uudestisyntyneen sydämen lepotilasta Jeesuksessa Kristuksessa. ”On päässyt Hänen lepoonsa.” ”On saanut levon teoistaan.” Siinä pyhitys-levossa pysymme olemalla elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa.
Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” 2 Kor. 7:1. 1 Joh. 1:9.
Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:36. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Gal. 5:1.

Ihmiskunnan alussa oli lepopäivä viikon seitsemäntenä päivänä. Sitten tuli Mooseksen lakiliiton sapatti. Mutta uusi liitto toi sydämen lepotilan. Lopullinen sapatin täyttymys on tuleva, kun Jeesus tulee hakemaan omansa pois tästä synnin maasta. Autuaallisen toivon täyttymistä odotellessamme on meillä lepopäivä kaikkina viikon päivinä työtä tehdessämmekin. ”Se on täytetty!”
”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Matt. 11:28-30.

Weijo Lindroos

Taivassanomat 4/2017

Lutherin ansioiksi luetaan vääriä asioita!

Tänä vuonna (2017) on kulunut viisisataa vuotta luterilaisuuden synnystä. Vuonna 1517 reformaattori Martti Luther naulasi Wittenbergin kirkon oveen 95 teesiään tarkoituksenaan oikaista katolisen kirkon oppeja. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Äitikirkon turmeltuneisuutta ei ollut mahdollista puhdistaa. Siksi perustettiin Lutherin opetusten pohjalle kokonaan uusi kirkko. Mutta puhdasta uskontoa ei silläkään saatu aikaan. Nimikristillisyys jäi jatkumaan myös ev.lut. kirkossa. Lutherin olisi pitänyt ymmärtää, ettei raamatullinen kristillisyys tarvitse puhdistusta, koska se on puhdas.
Lutherilla ei siis ollut aikomustakaan palauttaa kristinuskoa siihen, mitä se oli alussa, apostolisena aikana, ennen kirkon perustamista.

Raamatun opettama puhdas kristinusko ei ole ajan uskonnollisessa myllerryksessä ja vääristely-yrityksissä muuttunut . Se toimii edelleen ulkopuolella ihmisperusteisten kirkkojen. Ja tähän voivat tulla sisälle kaikki ihmiset, jotka tahtovat korjata suhteensa Jeesukseen ja ristintyöhön sekä puhdistautua ja saada syntinsä anteeksi. Tämä on mahdollista vain yksilöihmisten kohdalla. Syntimaailman kanssa liittoutuneita laitoskirkkoja on mahdoton puhdistaa.

Viisi teesiäni:

1. Luther ymmärsi oikein, että katolinen kirkko on synnin pesä ja paavi on antikristus, ”kadotuksen lapsi”. Mutta Raamattu oli ennustanut jo 1500 vuotta ennen Lutheria tuon laittomuuden ihmisen ilmaantumisen, mm. 2 Tess. 2 luvussa. Se ei siis ollut Lutherin oivallus. Mutta ei katolinen kirkko olisi tullut seurakunnaksi, vaikka paavi olisi erotettu ja tilalle olisi Luther.

2. Luther näki anekaupan epäraamatullisuuden, ettei Jumalan armoa voida ostaa rahalla. Mutta asian ymmärsi vielä kirkkaammin apostoli Pietari jo ennen Lutheria: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.” Apt. 8:20. Anekaupan vastustaminen ei siis ollut Lutherin keksintö, vaan kristillisen seurakunnan alusta asti voimassa ollut Jumalan säädös, jota katolisen kirkon rahanahne papisto vääristeli. Uskonnollinen kaupallisuus ei kuitenkaan päättynyt luterilaisuuden perustamiseen. Rahaa kerätään ev.lut. kirkossa samoin kyseenalaisin keinoin kuin katolisessa kirkossakin, mm. veroilla ja kolehdeilla. Ja uskonnollista materiaalia kaupataan vastoin Raamatun opetusta. 2 Kor. 2:17. Kirkko on uskonnollispoliittinen rahalaitos. Jes. 55:1-3.

3. On myös virhe väittää Lutherin keksinnöksi Raamatussa oleva opetus uskonvanhurskaudesta. Sehän on esitetty Raamatussa Lutherin opetusta selvemmin. Room. 3:23-25. Luterilaisuus ei ole tuonut jäsenilleen käytännön todellisuuteen ulottuvaa vanhurskautta, joka on mahdollista saada vain aidossa uskoon tulossa ja parannuksen teossa. Ristin veren evankeliumia tulee julistaa alkuajan kristillisyyden mukaisesti. = Jeesus lähetti meidät ”avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:18.
Lutherin keksimäksi väitetty lause, että ”vanhurskas on elävä uskosta”, ei ole Lutherin oppi vaan eräs Raamatun perusopetus, Hab.2:4. Room. 1:17. Kirkossa se on jäänyt teoreettiseksi dogmiksi.

4. Suomalaisten yleinen harhaluulo on, että Luther antoi meille kansankielisen Raamatun. Sellaisessa väitteessä Lutherin mahtavuutta on pönkitetty suoranaisten valheiden avulla. Luther ei ollut ensimmäinen kansankielisen Raamatun kääntäjä. Kreikankielisestä Septuagintasta käännettiin Raamattuja kansankielelle jo 100 luvulla jKr. Piispa Vulfila käänsi Raamatun goottien kielelle 300 luvulla. Neljännellä vuosisadalla alettiin Raamattua kääntää koptiksi ja etiopiaksi. Versio Vulgata syntyi munkki Hieronymuksen kääntämänä vuonna 405 jKr. Lisäksi ennen Lutherin käännöstä oli olemassa kansankieliset Raamatut saksalaisten lisäksi, englantilaisilla, hollantilaisilla, ranskalaisilla, espanjalaisilla, sekä islantilaisilla ja tanskalaisilla. Ruotsin kielelle käännetty ensimmäinen Raamattu oli 1300 luvulla syntynyt Mooseksen kirjojen käännös. Ennen Lutheria Raamattu oli käännetty jo yli 30. kansankielelle. Siitä runsaasta käännösten tarjonnasta Lutherin oli helppo alkaa kopioida uutta käännöstä.
Suomalainen Raamattu Kansalle käännös on kaikkien aikojen paras suomalainen Raamattu. Emme tarvitse ollenkaan Lutherin käännöstä.

5. Suomen kansa on myös saatu uskomaan, että kansankirkko muka antoi meille lukutaidon. Virheellinen mielipide juontuu pakkouskonnosta, joka lukutaidon yleistyessä vallitsi Suomessa. Ihmisillä ei ollut oikeutta olla muuta kuin luterilaisia. Ja sellaisen systeemin ja ajattelun mukaan lukutaito siis muka syntyi luterilaisen kirkon toimesta. ”Voi pyhä yksinkertaisuus!” Ellei meillä olisi ollut pakkouskontoa, olisi lukutaito tullut toista kautta. Monet kansat ovat saaneet lukutaidon ilman minkäänlaista uskontoa. Luterilainen Mikael Agricola kyllä loi ABC-kirjallaan hyvän pohjan Suomen kirjakielelle. Mutta joitakin suomenkielisiä kirjoituksia oli ilmestynyt aiemminkin. Suomen kieli oli siis olemassa puhuttuna ja kirjoitettuna jo kauan ennen luterilaisuutta. Muinaiset lukukinkerit olivat pääasiassa uskonnon pakkosyöttöä.
Kirkon katekismus, kirkkokäsikirja ja paperilta luetut rukoukset tai tekopyhissä muotomenoissa korulausein lausutut uskontunnustukset eivät ole saaneet ihmisiä tulemaan uskoon ja kasteelle.
Luther säilytti uudessa kirkossaan monia katolisen kirkon tapoja, muun muassa kirkkovuosisysteemin. Myös harhaoppinen lapsikaste säilytettiin. Sen teologiseksi sisällöksi jäi lisäksi katolisen kirkon harhainen käsitys ihmissielun pelastumisesta, uudestisyntymisestä ja Pyhän Hengen saamisesta muka kasteessa.
Luther oli myös vakavan luokan antisemitisti. Lopussa olevassa linkissä siitä lisää.

Viimein Suomessa koitti vapauden aika. Uskonnonvapauslaki hyväksyttiin vuonna 1923. Siitä lähtien on jokainen saanut vapaasti erota kirkosta. Uusi ilmiö on, että kirkosta voi nyt erota ilman papin puhuttelua, jopa internetin kautta, ilman seuraamuksia. Hyvä näin. Hyvän yhteiskunnan tulee sallia jokaiselle kansalaiselle asemasta riippumatta vapaa valintaoikeus arvostella uskontoja sekä hyväksyä tai hylätä ne kaikki.

Olisiko siis aika ihmisten tehdä joukkopako kirkosta! Näin olisi Jumalan tahto. Kirkko tai mikään muukaan uskonto ei voi pelastaa ihmissielua. Jeesus on ainoa Pelastaja. Hän sovitti syntimme sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Jeesus ei perustanut eikä opettanut perustamaan kirkkoja tms. uskonsuuntia. Hänellä on maailmassa ainoastaan yksi seurakunta, ne ihmiset, jotka turvaavat Golgatan sijaisuhriin, jotka ovat ”uudestisyntyneet katoamattomasta siemenestä; Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta”. 1 Piet. 1:23. ”Sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9,10. Vain tämä verellä pestyjen joukko pääsee Jumalan valtakuntaan. ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään:” Ilm. 7:9. ”ja Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Ilm. 21:4.
Jeesus ei ole luterilainen.

Mihin siis pitää liittyä?
LIITY JEESUKSEEN!

Lue linkin opetus,
Lutherin antisemitismi:
http://ristinvalossa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=2&t=3706&hilit=vihapuheet

Weijo Lindroos

Taivassanomat 3/2017

SUURMIEHIÄ VAI SUURTA SANOMAA?

”Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.” Matt. 11:7-14. ja 17:10-12.
”Hän oli palava ja loistava lamppu..” Joh. 5:35.

Johannes Kastaja.
Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Profeetta Malakia oli ennustanut, että ennen Jeesuksen julkisen toiminnan aloitusta ilmestyy ”huutavan ääni erämaasta”, joka ”käy Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk. 1:15-17.
Johannes Kastajassa täyttyivät kaikki ennustukset Eliasta. Mal. 4:5,6. ja 3:1. Matt. 3:3. Jes. 40:3-8. ”Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet, ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Matt. 11:13,14.
Nykyään puhutaan paljon ”Elian hengestä”. Raamatussa ei kuitenkaan ole opetusta, että Pyhää Henkeä kutsuttaisiin enää Elian hengeksi.
Pyhä Henki on toiminut maailman luomisesta asti ja toimii yhä edelleen. Mutta Apt. 2. tapahtuman jälkeen on ollut voimassa profeetta Jooelin (2. luku) ennustama Pyhän Hengen ainutlaatuinen toiminta. Sen mukaan Henki on vuodatettu ”kaiken lihan päälle” erilaisine siunauksen seurauksineen.
Johannes Kastaja oli ainutlaatuinen viimeinen suuri profeetta. ”Kaikki profeetat ovat julistaneet Johannekseen asti.” Profeetan virka ei kuitenkaan ole päättynyt, vaan se toimii uudessa liitossa yhtenä seurakuntavirkana. Ef. 4:11.
Elämme nyt Pyhän Hengen aikakautta, jolloin ”Hän ottaa Jeesuksen omasta ja julistaa meille”. Joh. 16:13,14. Näin kuulemme hyvän Paimenen äänen (Joh. 10), sen ”mitä Henki sanoo seurakunnalle”.

Raamattu kertoo itseään korottavista mahtailijoista ja ihmisten kunniaa etsivistä ylpeistä fariseuksista. Jeesus ja alkuseurakunnan kristityt varoittivat sellaisista, niistä, ”jotka teitä eksyttävät”. 1 Joh. 2:26. 2 Tim. 2:16-18. ja 4:14,15. Ihmisten vääränlainen korottaminen onkin eräs yleisimpiä eksytyksen muotoja. Seurakunnan hajaantuminenkin johtuu suurelta osin siitä. Itsensä korottajat ovat ylpeämielisyydessään eksyneet luulemaan suuria itsestään. Sen tähden he ovat ajautuneet pois omasta asemastaan toimia raamatullisessa yhteydessä ja ovat perustaneet omia kirkkojaan, ”seurakuntia”. ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.” Sananl. 16:5. Jaak. 4:6. Sef. 2:3. ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Kristityn oikean suuntainen pyrkimys taas on tehdä kaikki tekonsa sillä motiivilla, että ihmisten katseet kääntyvät ihailemaan Jeesusta.

Jeesus yksin on suuri Herramme!
Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Hebr. 1:1,2. Jeesus puhuu uudessa liitossa omilleen Pyhän Hengen kautta: ”Hän (Pyhä Henki) ottaa minun omastani ja julistaa teille!” Joh. 16:14. 1 Joh. 2:27. Uutta Eliaa ei siis enää ole luvassa. Jeesus yksin on ”korkea ja ylhäinen”, jota korotamme. Jes. 57:15. Filip. 2:5-11. Emme juokse suuruutta tavoittelevien ihmisten perässä, emmekä tue sellaisten toimintaa olemalla läsnä heidän tilaisuuksissaan. Voisitteko kuvitella alkuajan kristittyjä ottamassa vastaan ihmispalvontaa? He ohjasivat aina kunnioituksen oikeaan kohteeseen, mm. ihmeiden tapahtuessa: ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.” Apt. 3:12. ja 14:8-15.
Jotkut näkevät paljon vaivaa yrittäessään todistaa sankarinsa suureksi. Tänä aikana he nimittävät idoleitansa kenraaleiksi. Ja jos joku ei hyväksy heidän idolinsa suuruutta, he loukkaantuvat. Ihailijakerho tahtoo kerätä epäjumalansa ympärille yhä lisää ihmisiä. Mutta meidän tulee olla ainoastaan apostolisen seurakuntatoiminnan ihailijoita ja kunnioittaa samanarvoisesti kaikkia tällä tiellä olevia uskovia.
Maailmalliset tähtiesiintyjät ja supersaarnaajat eivät kuulu Jumalan seurakunnan toimintaan. ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt. 23:12. ”.. sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” Luuk. 16:15. Jes. 40:10. Kristittyjen keskuudessa ei tule hyväksyä vallanhimoisia Diotrefeksiä, ”joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan”. 3 Joh. / 9,10.

Tahdomme siis korottaa Jeesusta ja puhua Jumalan suurista teoista sekä Raamatun opetuksista. Mutta tahdomme auttaa ja nostaa myös nöyrtyneitä veljiä ja sisaria, joiden kautta Jumala toimii. Kunnioitamme toisiamme! On vain aina muistettava, ettei Jumalan seurakunnassa ole ”suuria päällikköjä ja kenraaleja”.
Kuitenkin esim. johtajien tulee johtaa määrätietoisesti, ”toimellisesti”. Room. 12:8. Se ei ole itsensä korottamista. Samoin seurakuntalaisten tulee kunnioittaa seurakunnan vanhimpien asemaa ja tehtävää. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Arvostamme myös syvästi niitä, jotka Jumala on asettanut toimimaan näkyvälle paikalle.
Ja asian toinen puoli on se, että jokaisen ”tulee ajatella itsestään kohtuullisesti”. Room. 12:3. Vääränlainen itsensä vähättely saattaa esteenä oman tehtävän toteuttamisessa. Usko rohkeasti, että sinulla on mahdollisuus tehdä suuria Jumalan tekoja ja silti pysyä itse poissa Jeesuksen edestä. Seurakunnan Ylipaimenen, Jeesuksen, tulee aina näkyä parhaidenkin saarnaajien yläpuolella! Sinulla on mahdollisuus menestyä Jeesuksen korottamisessa. Tällä motiivilla toimien me kaikki olemme taivaan näkökulmasta katsottuna hengellisiä ”suurmiehiä”.
Älä siis mene mukaan ihmispalvontaan ja Jumalan seurakunnasta sivussa oleviin irrallisiin ja vieraisiin opintuuliin ja henkivaikutuksiin (2 Kor. 11:4) tai alkuseurakunnan jälkeen perustettuihin uusiin uskontoihin.

Jumala tahtoo nostaa SANOMANSA kunniaan ja auttaa sen esille tuojat nöyryyteen. Nöyrtyminen on aidon ilon lähde. ”Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa!” Jes. 29:19. Ilm. 3:17. 1 Piet. 5:5,6. Jaak. 4:6. Pyhälle Hengelle paras toiminta-alusta on nöyryydestä kumpuava rakkaus totuuteen. Jumala valitsi ”sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:26-29.
Näin on siis Jumalan suunnitelma, että sanoman tärkeys saadaan seurakunnassa oikeaan arvoasemaan, eivätkä etuasemia himoitsevat pyrkyrit peitä ihmisiltä Jeesusta ja Hänen Sanaansa. Matt. 20:20-28. Mark. 9:34. Luuk. 9:46-48.
Puhtaan Jumalan sanan julistajat ovat Jumalan ja Hänen omiensa silmissä arvokkaita. Mutta oikea sanoma ja Hengen voiman vaikutukset ovat ihmisten yläpuolella. Matt. 22:29. Rakastamme raamatullisen Sanan julistajia sydämellisellä rakkaudella. Kaipaamme kuulla totuuden sanaa. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:7. Paras puhuja on siis se, joka on nöyrä ja puhuu totta. Emme arvosta puhujien riehakasta esiintymistä. 1 Tim. 4:1.
Jumala tahtoo nyt tehdä meistä palavia ja loistavia lamppuja, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä sekä rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan. Rakkaus totuuteen luo seurakuntaan yksimielisyyden. 1 Kor. 1:10. Silloin olemme tasa-arvoisia myös keskenämme. Matt. 25:6-8. / Ilm. 3:18. Gal. 3:27-29.

MIKÄ SANOMA?
Jumalalla on SANOMA tälle ajalle. Se ei ole uusi oppi tai ilmestys, vaan sama vanha ristin veren evankeliumi taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä julistettuna, sekä Raamatun opetukset alkuseurakunnan esimerkin mukaisessa käytännössä. 1. Piet. 1:12. Mutta miten kauas Jumalan kansa onkaan siitä ajautunut.
Taivaasta lähetetty sanoma on, että Jumala palauttaa todellisen seurakuntansa ennalleen, kaikilta osin sellaiseksi kuin se oli apostolisena aikana. Hän tahtoo johdattaa meidät Pyhän Hengen valtavaan voimavaikutukseen, kestävään rukoukseen ja sisälle Raamatun opetuksiin. 1 Kor. 12:6. Ilm. 22:18,19.
Jumalalla on ratkaisu kristittyjen suurimpaan ongelmaan, hajaannukseen. Ratkaisu on palaaminen raamatulliseen yhteyteen. Saamme asettaa itsemme sisälle Jesajan ennustukseen: ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”. Jes. 58:12. Siinä mielessä emme ole merkityksettömiä, vaan olemme mukana suuressa Jumalan työssä hajaannuksen lopettajia. Tähän Jumala kutsuu kaikkia omiaan. Saamme sytyttää ilmiliekkiin alkuajan kristillisyyden tulia, helluntaitulta. Apt. 2. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18,19.
Alkuperäinen kristinusko alkoi ristiltä, ja sen tulee loppuun asti toimia samalla tavalla Jeesuksen ja ristintyön perustalla. Jeesus on ”pääkohta siinä, mistä me puhumme”. Hebr. 8:1. Apt. 4:12. Mitä Jeesus on, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Siinä olemme. Uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla. Ja olemme kaikkien uskoon tulleiden kanssa samaa joukkuetta. Hän ei hyväksy omiensa jakaantumista eriseuroihin ja lahkoihin. Gal. 5:19-21. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto ja Hänen unelmansa. Tämä lähetyskäskyn mukainen ohjelmanjulistus on Jumalan näky omasta seurakunnastaan. Meidän tulee asettaa omat unelmamme Jumalan näyn alaisuuteen, sitä toteuttamaan. Turussa jo toteutamme tätä.
Tämä sanoma kiinnostaa uskovia laajalti, vaikka suuri läpilyönti on vielä edessä päin. Jumala etsii nyt työmiehiä elonkorjuuseen, mm. apostolin kutsun saaneita, jotka istuttavat Suomen jokaiselle paikkakunnalle Raamatun mallin mukaisen Jumalan seurakunnan toiminnan.
Tämä sanoma vetää yhteen aidossa evankeliumissa olevat, keskinäisessä nöyryydessä elävät kristityt, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Tällä tiellä on kristittyjen tulevaisuus. Yhdessä voitamme!
Rukoillen ja Herran neuvottelussa pysyen jokainen nöyrtynyt Jumalan lapsi löytää oman paikkansa lopunajan seurakuntatyössä. Jer. 23:16-32. Jes. 57:14,15.

RAAMATULLINEN YHTEYS ON JUMALAN TAHTO!
W.L.

Taivassanomat 2/2017

KIITOSKIRJE

”Iloitse Herran, sinun Jumalasi, edessä..”
5 Moos. 16:11. Jes. 12. 49:13. Sef. 3:14.
”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi.” Psalmi 103.

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta.” 1 Piet. 1:3.

Syntimme on sovitettu Golgatalla. Saimme ottaa vastaan armon ja anteeksiantamuksen Jeesuksen sijaisuhrin kautta, ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:23-25. Siitä armon tilasta versoo puhtaan sydämen kiitos Jeesukselle, joka on ”täynnä armoa ja totuutta!” Joh. 1:14. Pyhä Henki johdatti meidät ensin synnintuntoon. Ja ”minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani. Minä sanoin: ´Minä tunnustan Herralle rikokseni`, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.” Psalmi 32:5. / ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.” Sananl. 28:13,14.

Uskoon tulo on elämämme suurin ja ihanin asia! 2 Kor. 6:1,2. Ylistys Jumalalle! ”Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.” Hebr. 8:12. Jumala ei muista virheitämme, jotka olemme tunnustaneet Hänelle. 1 Joh. 1:7-9. Meidänkään ei tule muistaa menneitä syntejämme, ei omiamme, mutta ei varsinkaan lähimmäistemme syntejä. ”Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa!” 1 Kor. 13:5. Rakastamme jokaista veljeämme ja sisartamme. Olemme saman Isän lapsia matkalla samaan ikuiseen päämäärään. Näkyvä uskovien välinen rakkaus on ylistyksen aihe? Halleluja! Joh. 13:34,35. 1 Joh. 4:19. Psalmi 100.

Mahtava kiitoksen aihe on, että Jeesus ”kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella!” Matt. 3:11. Apt. 2. ”Minut voidellaan tuoreella öljyllä.” Psalmi 92:11. Silloin lakkaa synkkämielinen parjaus ja vikoileva kapinamieli. Ruostuneet ovetkin lakkaavat narisemasta, kun saranat öljytään. Ei kitise eikä narise. Samoin tapahtuu, kun Jeesus voitelee omansa kiittämään ja ylistämään Jumalaa. Ei kuulu silloin ruostuneen uskonelämän kitinää. Kiitos Jumalalle! ”Ilo Herrassa on väkevyytemme!” Neh. 8:10. 1 Joh. 2:27. 2 Kor. 1:21,22. Jumalan rakkauden valtaamina emme yhdy valittajien ja nurisijoiden kielteiseen kitinään. Pimeys väistyy. Halleluja! Raamatulle vieraat menot ja opitkin poistuvat, koska eksytyksen henget eivät kestä olla siellä, missä puhdassydämiset kristityt kiittävät Jeesuksen veren voimaa. Evankeliumin vastaan ottanut Kandaken hoviherrakin ”jatkoi matkaansa iloiten” kasteella käymisensä jälkeen. Apt. 8:39.
Vapautettuina Jumalan lapsina yhdymme kiitoskuoroon taivaan enkelien kanssa. Halleluja! Joh. 8:31-36. ”4 Moos. 11.”

Jeesus on pian tulossa noutamaan omansa iäisiin majoihin. Hänen tulemuksensa odotus synnyttää meissä ylivuotavaa kiitosta! ”Olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.” Kol. 2:7. Tällaiseen pyhään ja armahtavaan ylistyksen ilmapiiriin ihmiset tahtovat tulla. Synnin ahdistama väsynyt ja stressaantunut ihminen tahtoo tulla ilolla täytettyjen kristittyjen joukkoon, jossa ei tuomita, vaan autetaan kärsivä syntinen vapauteen syntitilasta ja sisälle Jumalan tahdon tielle. Oikeassa ilmapiirissä on helppo luopua synneistään. Sivuteille joutuneet kristitytkin saavat uuden halun palata armon ja totuuden tielle.

Äänekkään kiitoksen tulee nyt lisääntyä Jumalan seurakunnassa, huolimatta siitä, että aikamme kielteiset uutiset masentavat ja myrkyttävät ihmisten mieliä. Puhdas kiitosmieli ja myönteinen elämänasenne on parantava lääke. On nimittäin vaara, että uskossa olevatkin saavat väärän mielen myrkytyksen. Maailman synkät uutiset sumentavat mielen, ja pelastuksen riemu voi vaihtua pahan vallassa olevan maailman asioista murehtimiseen. Room. 12:2. Matt. 6:25-34. Seurakunnan ilmapiiriä myrkyttää myös liiallinen eksytysten tutkiminen ja niistä puhuminen. Synnistä murehtiminen on kuitenkin oikein, jos se johtaa lopulta parannukseen ja kiitokseen. ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.” 2 Kor. 7:10. Rehellisestä parannuksen teosta iloitsevat taivaan enkelitkin. Luuk. 15:10.

Jeesus on parantanut seurakunnastaan kielteisyyden vamman. Kiitos Herralle! Hän on antanut meille ”iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan”. Jes. 61:3. 52:1. Mutta Raamatun mainitsema ”toinen henki” vastustaa Pyhän Hengen vaikuttamaa äänekästä kiitosta ja Pyhän Hengen näkyvää, tuntuvaa ja kuuluvaa toimintaa. ”Kun tämä ääni kuului …” Apt. 2:6. 10:46. 19:6. sekä 4:30,31. 5:14-16. ja 1 Kor. 12:6. 2 Kor. 11:4, 14,15. 2 Tim. 3:5. Hautausmaalla on hiljaista. Elämä synnyttää ääntä. Saakoon siis äänemme julistaa Jumalan kunniaa.

Pyhä Henki sytytti meihin myönteisen kiitosmielen ottaessamme vastaan Raamatun opetuksen: ”Kaikki, mikä on TOTTA, mikä KUNNIOITETTAVAA, mikä OIKEAA, mikä PUHDASTA, mikä RAKASTETTAVAA, mikä HYVÄLTÄ KUULUVAA, jos on jokin avu ja jos on jotakin KIITETTÄVÄÄ, sitä ajatelkaa.” Filip. 4:8. Näin teemme. Aamen. Jes. 33:14-16. Jumala tahtoo omiensa olevan puhtaita ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan. Silloin voimme elää ”iankaikkisessa hehkussa”, Pyhän Hengen tulikasteen alla. Tämä on mahdollista jokaiselle, joka mm. ”tukkii korvansa kuulemasta veritöitä”, kielteisiä uutisia. Jes. 33:14,15. ”Meillä on Kristuksen mieli”, joka keskittyy kaikkeen hyvään ja oikeaan. 1 Kor. 2:16. ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sen tähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi.” Hebr. 1:9. Saamme ”ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” Jes. 12:3.

Näin Jumalan sana ohjaa meidät positiiviseen ajatteluun. Se on Jumalan tahto. Filip. 4:4. ”Kiittäkää joka tilassa, sillä SE ON JUMALAN TAHTO!” 1 Tess. 5:18.
Tyytyväinen kiitosmieli kuuluu tärkeänä osana alkuperäiseen kristinuskoon. ”Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa!” 1 Tim. 6:6. ”Opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.” Apt. 13:52. Heidän kiitosmieltään ei sammuttanut edes vainojen myrskytuulet (Apt. 16:22-25), koska tuli roihuaa sitä kirkkaammin, mitä enemmän tuulee!

Kristityn aito ilo on se tekijä, joka erottaa meidät syntimaailman kielteisyydestä. ”Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.” Apt. 2:28. ”Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen nimeänsä ylistävät.” Hebr.13:15. ”Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: ”Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta.” Psalmi 35:27. Siis, ”sanokoot AINA: ”Ylistetty olkoon Herra!” ”Uhratkaamme siis joka aika kiitosuhria!” Halleluja!

”Eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.” Joh. 16:22.


Kiitokseen on aihetta.
Ylistämme taivaan ja maan Luojaa, meidän Jumalaamme, jonka olemus ja valtasuuruus on suunnattomasti käsityskykymme yläpuolella. Aihetta riittää. Onhan Hän Sanallaan luonut kaiken, koko maailmankaikkeuden. Sydämeni on pakahtua riemusta ajatellessani, että Jeesus on Jumalan Sana (Joh. 1:1-5, 14, Hebr. 1. Ilm. 19.13), jonka kautta on luotu kaikki olevainen pienimmistä alkuaineiden hiukkasista suurimpiin tähtitarhoihin ja maailmankaikkeuksiin: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen, ja Hän on ennen kaikkia, ja Hänessä pysyy kaikki voimassa.” Kol. 1:15-17. Kiitos Jeesus, taivaan Kuningas, herrojen Herra, ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme”. Matt. 1:23. ”Ja Hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Jes. 9:5. Halleluja!

Ylistetty olkoon Jumala, joka loi meidät ”omaksi kuvakseen”. 1 Moos. 1:27. 2:7. Hän loi Adamin ja Evan luomakunnan kruunuiksi hallitsemaan maata: ”Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” 1 Moos. 1:26-28.
Kiitos Jumalalle! Hän loi ihmeitä täynnä olevan ihmisen soluineen ja geenirakenteineen, sisäisen hienomekaniikkamme aisteinemme yms. ihmeellisyyksineen. Hän loi sielun ominaisuudet, mm. moninaisen tunne-elämän sekä rikkaan ajatustoimintamme kokemusmahdollisuuksineen. Hän loi musiikin, äänet, kuvat, tuoksut, maut, kauneuden sekä ilon ja riemun. Mutta Hän loi myös murheen ja surun tunteet. Miten monipuolinen onkaan tunne-elämämme. Saamme joskus jopa itkeä onnesta ja iloita kyynelsilmin Jumalan armosta.

Uskoon tulleina kiitämme Jumalaa Hänen toisesta luomistyöstään, kun Hän loi uuden ihmisen sisimpäämme näin uudestisynnyttäen meidät ”elävään toivoon” Pyhän Hengen kautta, kun pyysimme Häneltä anteeksi syntejämme. ”Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.” Psalmi 21:5. 1 Piet. 1:3. Joh. 3:3. Uusi luomus ei enää ole Adamin jälkeläinen, vaan ”kanta-Isämme” on nyt Jeesus Kristus, joka osti meidät itselleen omalla verellään. Olemme Hänestä syntyneet. Sisimmässämme oleva uusi ihminen elää ikuisesti Hänen kanssaan. Joh. 11:25. Tuleva kotimaamme on katoamaton ”uusi maa”. Ilm. 21:1. 2 Piet. 3:13. Ylistys Jeesukselle! Hän avasi ymmärryksemme käsittämään Kirjoituksia. Luuk. 24:45. Ja korvamme avattiin kuulemaan opetuslapsen tavalla. Jes. 50:4. Saamme kuulla Hyvän Paimenemme ääntä. Joh. 10:3, 27,28. Halleluja!

Kiitos Herralle kaikesta, mitä Hän on, mitä Hän on tehnyt ja mitä Hän on tekevä. Kiitos Jumalalle myös kaikesta, minkä Hän on jättänyt tekemättä! ”Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.” Room. 16:27.


Kiitämme Jumalaa kaikista ihmisistä. ”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme.” 1 Tim. 2:1-3.

KIITOS SINULLE,
joka olet pysynyt uskollisesti mukana Jumalan työssä! Olet seisonut Jumalan taisteluriveissä rukouksin sekä auttaen taloudellisesti. Tämä on mahdollistanut evankeliumin julistuksen ja opetustoiminnan seurakunnan kokouspaikassa. Jumala on palkitseva työsi. Aamen. On ilo uhrata varoistaan Jumalan työhön, uuden liiton temppelin eli seurakunnan rakentamiseksi. 1 Kor. 3:16. Vertaa 1 Aikak. 29:6-20.
Menot ovat lisääntyneet, mm. kokouspaikan vuokra; mutta Jumala on vaikuttanut meissä sitä enemmän uhrimieltä. Kiitoksen aihe on, että olemme saaneet kaiken maksetuksi. Halleluja! Ja Hänellä on meitä varten yhä suurempia siunauksia. 2 Kor. 9:6-15. Kiitos Herralle! Hän ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4. Jokainen voi pelastua! Jumala on valinnut kaikki ihmiset pääsemään ikuiseen elämään. Tätä armon evankeliumia me julistamme! Kurjinkin syntinen saa ottaa vastaan Jumalan armon. ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” 2 Piet. 3:9. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12.

Osallistumalla Jumalan valtakunnan toimintaan rukouksin ja uhrein me itse ”tunnustaudumme Kristuksen evankeliumiin”. 2 Kor. 9:13. Ja kun rukoustemme maljat taivaassa täyttyvät, vuodatetaan siunaukset tulvavetten tavoin takaisin meidän päällemme. Ilm. 5:8. 8:3-5. Taivas jakaa meille yhä lisää voimaa ja johdatusta Jumalan työhön. Mitä enemmän jaamme, sitä enemmän saamme jaettavaa. ”Joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” 2 Kor. 9:6-15.

Kaikki hyvä on alkuisin Jumalasta! ”Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet.” 1 Aikak. 29:13,14. ”Hän on se, joka teissä vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13.
Kiitosuhrimme kuten kaikki Jumalan työn muodot, ovat siis lähtöisin Hänestä. Jos joku toimintamuoto ei ole alkuisin Hänestä, on sellainen poistettava. Matt. 15:13. ”Meillä itsellämme ei ole kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.” 2 Kor. 3:5,6. Jumalaa kunnioittava uhrausmielikin tulee siis Häneltä. ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.” Sananl. 3:9,10. ”Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan!” 2 Kor. 9:15.

Uhraamisemme Herran työhön pysyy parhaiten hallinnassa, kun 10% tuloistamme menee Herran työhön suoraan tililtämme. Näin Jumala antaa omaan käyttöömme 90%. Kiitos Jumalalle!

Tarvetta olisi yhä lisätä painotuotteiden kustantamista ja levittämistä, ilmoituksia lehtiin, avustustyötä, jne., tavoittaaksemme lisää ihmisiä Jeesukselle. Rukousaiheena on myös, että saamme käyttöömme kaikki nykyajan suomat mahdollisuudet. Myös netin kautta evankelioimiseen tulee panostaa enemmän. Kiitos sinulle, joka rukoilet työn puolesta. Yhteinen tarkoituksemmehan on ennen muuta toteuttaa lähetyskäskyä. ”Viisas voittaa sieluja.” Sananl. 11:30. Mark. 16:15,16. Tarvitsemme lisää ”ylhäältä tulevaa viisautta” ja toistemme esirukouksia. Jaak. 1:5. Ef. 6:19. Tahdomme palvella Häntä kaikin voimavaroin. Gal. 2:10. 6:9,10.

” .. kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.” 2 Kor. 1:11.


Kiitos Jumalalle myös ulkoisesta hyvästä.

Hän on antanut meille hyvän kotimaan, Suomen, jossa odotamme pääsyä ikuiseen kotiimme. Tosin olemme täällä ”vieraita ja muukalaisia”. Hebr. 11:10-16. Mutta se ei ole murheellinen asia! Meillä on Suomessa hyvät oltavat ulkoisestikin. On elatus ja vaatteet sekä useimmiten myös kaunis koti. Jumala on luonut meihin kauneudentajun. Saamme käyttää sitä elinympäristömme kaunistamiseen, sekä mm. taiteen eri aloilla, esim. musiikissa, jolla me kiitämme Jumalaa. / ♪ ♫ ♪ ♫ ♪ . Kauneudentajumme ulottuu sisäisen puhtauden lisäksi myös ulkoiseen olemukseemme. Mutta ennen muuta meidän tulee pukeutua hengelliseen juhla-asuumme. ”Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi ..” Jes. 52:1. ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.” Kol. 3:12-14. Oikeaan mieleen kuuluu olla armahtavainen itseämme sekä lähimmäisiämme kohtaan. ”Tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne!” Sak. 7:9. Halleluja!

Täällä alkanut pelastuksen riemu jatkuu taivaassa. Tulemme ikuisesti viihtymään siellä, missä halleluja-huudot raikuvat taivasten ääristä sen toisiin ääriin. ”Minä kuulin ikään kuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan: ”Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme.” Ilm. 19:1-7. Siinä kuorossa saamme jo nyt olla. Sen tähden on hyvä alkaa enemmänkin harjoitella ylistystä. Kiitoksen kaunis jylisevä ääni kuulukoon Jumalan seurakunnasta jokaisessa rukoushetkessä ja sen jokaisen yksilökristityn suusta. ”Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa.” Psalmi 118:15.

”Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta Häntä kiittää.” Psalmi 33:1.
Psalmi 95.
Kohota siis kätesi ja äänesi kiittämään ikiaikojen Jumalaa!

Weijo Lindroos

Taivassanomat 1/2017

LUOPUMUS

Luopumus on jo täällä

Lankeemus ja luopumus ovat eri asioita. Daavid lankesi syntiin, mutta ei luopunut, vaan teki katuen parannuksen. 2 Sam. 11. / Psalmi 51. Saul taas lankesi ja myös luopui, koska ei tehnyt parannusta synnistään, vaan jopa puolusteli hairahdustaan. 1 Sam. 15. Pietarikin lankesi, mutta ei luopunut. Matt. 26:33-35. Luuk. 22:55-62. Joh. 21:15-19. Jokainen meistä on langennut, mutta olemme saaneet armon nousta jälleen. Jumala on armahtavainen. Hän nostaa, kantaa ja vie meidät perille.

Olemme ”Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja Hänen verellänsä vihmottaviksi”. 1 Piet. 1:2. Terve uskoon tulo ja parannuksen teko johtaa aina kuuliaisuuteen. Siinä Jumalan armo toimii oikeassa elementissään. Kuuliaisuudella tunnustamme, että Jeesus Kristus on Herramme ja Kuninkaamme!


1. YLEINEN LUOPUMUS:

Olemme tulleet ihmiskunnan aikojen iltaan. Armon aika päättyy. ”Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” Matt. 24:12. Se on tapahtunut. 2 Tim. 3:1-5. Laittomuus on saanut vallan. Maailma on kyllä ollut paholaisen vallassa eli luopumuksessa Aadamista alkaen. 1 Joh. 5:19. Room. 5:12,18. Efes. 2:1,2. Mutta nyt lopunaikana synnin mitta tulee täyteen. Vertaa 2 Aikak. 36:15-16.

Ihmiskunnan syntisaaste johtaa lopulta turmioon ja viimeiseen atomisotaan. 2 Piet. 3:10-13. ”Sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” Luuk. 17:29,30. Ilm. 1:7. Jes. 24:5,6. Lootin aikana Sodoman yhteiskunta oli hyväksynyt julkisen luopumuksen, törkeän haureuden ja itsekeskeisen elämän huolettoman laiskuuden pohjalla, jossa ei ollut sijaa kärsivien auttamiselle. Hes. 16:49. He eivät piitanneet Jumalan luomasta avioliitosta, joka on tarkoitettu ainoastaan miehen ja naisen välille. Hyväksymällä luonnottoman ja inhottavan homokulttuurin he kapinoivat Jumalan säätämystä vastaan. 1 Moos. 19. Room. 1:26-32. Sen tähden kirous kohtasi heitä. Samoin on käyvä meidän aikanamme. Seksuaalisten kieroutumien hyväksyminen on levinnyt lähes koko maailmaan. Uskonnollinen, muotojumalinen maailma kirkkoineen on hyväksyjien eturintamassa edesauttamassa sodomalaisen jumalattomuuden esiinmarssia. Lue 2 Tim. 3:5. 2 Piet. 2. Juuda. Joh. 8:44. ym. Kirkoissa aletaan jo tänä vuonna vihkiä homo- ja lesbopareja. Sellaiset ”vihkimiset” missä tahansa ovat rumaa ja röyhkeää jumalanpilkkaa.

Mutta suurin synti on olla erossa Jumalasta! Siitä luopumuksen tilasta nousevat synnin teot, sodat, terrorismi, murhat, vihapuheet, jne. Maailman kärsimykset johtuvat jokaisesta ihmisestä, joka ei ole ottanut vastaan pelastusta Jeesuksessa! Yleinen luopuminen elämäämme suojelevista Raamatun ohjeista johtaa lopulta Jumalan ”vihan maljojen” täyttymiseen. Ne kaadetaan jumalattoman maailman päälle Sodoman tuomiota voimakkaammin. Ilm. 16. 2 Piet. 3:10-13. Room. 2:5. Ilm. 22:11. Jumalasta luopunut ihmiskunta on siis yhteisvastuullisesti syyllinen maailman kärsimyksiin ja tuhoon.

Kristittyinä tiedämme, mikä on uskosta osattomien loppu. Ilm. 20:15. Tämän tähden tahdomme auttaa lähimmäisemme Jumalan armon tielle, ottamaan vastaan pelastus Jeesuksen veren kautta. Näin syntimaailman valta katkeaa yksilöihmisen elämästä ja luopumus päättyy pelastuksen riemuun. Uskoon tulleet kastetaan, ja Jeesus täyttää heidät Pyhällä Hengellä. Apt. 2:40,41. 19:5,6. Ristin verinen sijaisuhri vapahtaa syntisen. Näin Jumalan armahtavaisuus kohtaa etsivän sielun. 1 Kor. 2:1-5. Room. 2:4.

Jumalasta luopunut synnin maailma ei enää koskaan muutu paremmaksi ennen Jeesuksen tuloa. Ihmisen ainoa mahdollisuus on erottautua tuosta paholaisen valtapiiristä. ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Apt. 2:40. 2 Kor. 6:14-18. Efes. 5:11-14.


2. SEURAKUNNAN LUOPUMUS:

Raamattu ennusti suuren luopumuksen tapahtuvaksi apostolien kuoleman jälkeen: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Apt. 20:29,30. Ennustus toteutui. Apostolisen ajan jälkeisinä vuosisatoina kristityt alkoivat kapinoida Jumalan Sanaa vastaan. He luopuivat alkuperäisestä uskosta, rakkaudesta sekä seurakunnalle alkujaan tarkoitetuista opeista ja toimintamuodoista. Luopumus Pyhän Hengen johtamasta elämästä sai lopulta aikaan muun muassa lapsikasteen yleistymisen ja kirkkolaitoksen syntymisen 300 luvulla jKr.

Seurakunnan luopumus siis tapahtui apostolien kuoleman jälkeen, koska enää ei valvottu, että toiminta olisi tapahtunut apostolien opetusten pohjalla. Apt. 2:41,42. Efes. 2: 19-22. – Vain pieni joukko uskollisia jäi luopumuksen ulkopuolelle. Vertaa Room. 11:5. –

Pian nuo uudet maailman kanssa liittoutuneet Baabel-kirkot (Baabel = sekoitus) alkoivat vainota ja tappaa oikeita Jumalan lapsia. Ilm. 17:5,6. Joh. 16:2,3. Sama vihan henki toimii edelleen kaikissa ihmisperusteisissa kirkoissa. ”He vihaavat sitä, joka portissa oikeutta puoltaa, ja totuuden puhuja on heille kauhistus.” Aam. 5:10.

Uskovien eksyminen tapahtui askeleittain. Ensin vesitettiin pieniä osia Raamatun opetuksista. Ja koska ei oltu vähimmässä uskollisia, menetettiin rakkaus totuuteen. Kristityt alkoivat korottaa itseään ja toisiaan muiden yläpuolelle. Siitä syntyi luopiokristillisyydessä edelleenkin vallitseva virheellinen virkapapppeus-käsite: ”maallikot” ja ”papisto”. Raamattu opettaa uudestisyntyneiden yleistä pappeutta. 1 Piet. 1:23. / 2:9.

2 Tess. 2:3 opettaa, että ”väkevä eksytys”, luopumus apostolisesta uskosta tapahtui ”kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen (minkä tähden), sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää (lähetti) heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen”. 2 Tess. 2:10-12. Eksyneet lähtivät siis ulos seurakunnasta ja alkoivat perustaa uskonsuuntia. ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” 1 Joh. 2:19.

Pyhän Hengen vaikuttaman elävän uskon vaihtuessa maalliseksi uskonnoksi aukeni tie ”laittomuuden ihmisen” eli antikristuksen ilmestymiselle. 2 Tessal. 2. luvussa mainittu ”estävä tekijä” poistui ja laittomuus pääsi valtaan eli suuri luopumus tapahtui. Se vaikuttaa edelleen. Huomaa mennyt aikamuoto, imperfekti. Antikristuksen ilmaantumista apostolien elinaikana esti se, ettei luopumus päässyt silloin tapahtumaan, koska ”pylväskristityt” pitivät yllä järjestystä eivätkä sallineet uskovien keskuuteen vääriä opettajia. Gal. 1:8,9. ja 2:4,5,9. Ilm. 3:12. / Matt. 16:18. 1 Kor. 15:1-7.

Kirkkolaitos yms. hajaannusta aiheuttavat uskonsuunnat Raamatulle vieraine opetuksineen ja tapoineen on siis tuo antikristillinen väkevä eksytys. Nimikristilliset uskontokunnat ovat eksytyksiä siitä huolimatta, että niiden keskellä on Taivaaseen matkaavia raitishenkisiä yksilöuskovia. Heitä Jeesus kutsuu takaisin armon ja totuuden tielle. Seurakunnan yhteyden rikkominen on rakkaudetonta eksytystä. Jumalan rakkaus on sidoksissa Hänen Sanaansa. Joh. 14:23,24. Luopuessaan Sanasta ihmiset ovat hylänneet Jumalan rakkauden. ”Sen tähden kirous kalvaa maata..” Jes. 24:6. Tuo kirous kohdistuu myös raamatullisesta seurakunnasta luopuneisiin uskoviin. Aika on tullut lähteä ulos maailmasta ja sen uskonnoista sekä kirouksen alaisista kirkoista. Näin on mahdollista palata takaisin siunauksen tielle.

Kirkko ei ole koskaan ollut Jumalan seurakunta. Tämän vuoksi emme voi yhtyä väitteeseen, että kirkko olisi luopunut apostolisesta uskosta. Miten sellaisesta voi luopua, jota ei ole koskaan ollutkaan? Tosin oikeatkin kristityt eksyivät tuon väkevän eksytyksen harhoihin ja näin luopuivat apostolisesta uskosta. Pyhä Henki on erittäin murheellinen uskovista, jotka kuuluvat kirkkoihin. Efes. 4:30. Kristittyjen jakaantuminen eri uskonnollisiin ryhmiin on taivaassa suuri murheen aihe. Joh. 17:21,23.

”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Hebr. 2:3,4.

Eräs vakava luopumuksen aiheuttaja on kristittyjen keskuuteen syötetty rikkauden haluaminen. ”Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista..” 1 Tim. 6:9-11 ja 17-19. Menestysteologia on kylvänyt kristittyihin maailmallista mielenlaatua, joka saa ihmiset hengellisten rikkauksien sijaan keskittymään maallisen hyvän etsimiseen. Matt. 6:19. / 1 Kor. 1:5. ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.” Luuk. 12:15-22 ”Tyytykää alhaisiin oloihin.” Room. 12:16. – Rukoile Sananl. 30:6-9. opettamalla tavalla. 1 Joh. 1:9. 2 Piet. 1:10.

Luopumuksen eri muodoista pitää palata takaisin alkuajan opetuksiin ja toimintaan. Ja silloin Jeesus täyttää meidät uudestaan Pyhällä Hengellä ja tulella, ”niin kuin alussa”. Apt. 11:15.


3. LUOPUMUS ON PÄÄTTYMÄSSÄ:

Jumala odottaa voidakseen olla omilleen armollinen. Hänen rakkautensa tahtoo nostaa kaikki kristityt pois luopumuksen lokaisesta liejusta ja takaisin autuuden kalliolle, jossa Jeesus hallitsee. Hän on A & O, jolla on kaikki valta seurakuntansa keskellä! On ilo odottaa Hänen takaisin tulemustaan! 1 Tess. 1:10. Valhekristillisyys ”viekkaasti sommiteltuine taruineen” ja oppeineen sekä ihmistekoisine ohjelmauskontoineen on poistunut elämästämme. 2 Piet. 1:16. Kiitos Herralle! Pyhä Henki toimii!

Myöskään judaismia ei esiinny ennalleen asetetussa seurakunnassa. Apt. 15. Hebr. 8:13. ym. Olemme uudestaan löytäneet ja kaivaneet auki tukkiutuneet siunauksen lähteet. Vertaa 1 Moos. 26:18. olevaa esikuvaa.

Lähetyskäskyä toteutetaan yhdessä kaikkien kristittyjen kanssa, jotka ovat poistuneet eksytyksen piireistä. Näin kristittyjen välinen yhteistyö palautetaan alkuasetelmaansa. Ennakkoluulot tätä raamatullista työtä kohtaan ovatkin jo alkaneet karista. Kiitos Jumalalle! Pelkoa ei rakkaudessa ole. 1 Joh. 4:18,19. Ovet seurakuntakasvun mahdollisuuteen ovat nyt selkosen selällään. Alkuperäinen Golgatan armoliitto odottaa yhteyteensä vapautta kaipaavia uskovia. Gal. 5:1. Joh. 8:31-36. 13:34,35.

”Hartaasti minä odotin Herraa, ja Hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle. Hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme.” Psalmi 40:2-4. ”Golgatan veressä voima on..!” ”Joka janoaa, hän tulla saa, luokse Jeesuksen…”

Maailman sekavan uskonnollisen käymistilan, sotien ja melskeiden keskellä, uskonnollisen terrorismin tuoman kirouksen kalvaessa maailmaa, saamme nostaa katseemme kohti taivasta: JEESUS ON TULOSSA! ”Kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Luuk. 21:28. Joh. 4:35. Jes. 24:5,6.

Myös Israel on irrottautumassa luopumuksestaan. Matt. 21:43-46. / Hes. Luvut 36, 37, 38. He ottavat kansakuntana vastaan Messiaansa Jeesuksen. Hoos. 3:5. Room. 11:23-27. Tämä on suuri ilomme aihe! ”Luuk. 19:37,38.”


Luopumuksen tila on jatkunut kristikunnan ensimmäisiltä vuosisadoilta meidän aikoihimme asti. Vain pieni uskollisten joukko on pitänyt esillä aitoa kristillisyyden valoa. Mutta nyt olemme tulleet Matt. 25:6,7 aikaan, jolloin viisaat kristityt ovat alkaneet tulla ulos luopumuksesta, maailman syntielämästä ja sen kanssa liittoutuneista uskonnoista. Yleinen herääminen on alkanut tapahtua. Lamput on laitettu kuntoon ja Öljyä on otettu lamppuihin. Pimeän luopumuksen keskellä kuuluu huuto: ”Jeesus tulee!” ”Yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.” Matt. 25:6,7. Elämme nyt siinä ajassa. Seurakunnan luopumus on tullut tiensä päähän. ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra.” Jer. 3:14. Näin olemme tehneet. Paluun suunta on takaisin Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. Jer. 50:4-9. / Ilm. 18:4. ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25. Luuk. 22:20. Oletko mukana?

Apostolinen usko, oppi ja seurakunnalle alkujaan tarkoitetut toiminta- sekä järjestäytymismuodot ovat edelleen voimassa. Niihin olemme palanneet. Mm. Tiit. 1:5. ja Efes. 4:11-16. Olemme siirtyneet takaisin rakkautta täynnä olevaan herätykseen ja Raamatun opettamaan kristittyjen yhteyteen. Päättäessämme lähteä kohti raamatullista seurakuntayhteyttä, auttoi Pyhä Henki meidät irti luopumuksesta. Jumalan tahto kirjoitettiin uudestaan sydäntemme lihatauluihin. 2 Kor. 3:3. Nyt Hän vaikuttaa meissä tahtonsa mukaista elämää. Filip. 1:11 ja 2:13. Saamme Jeesusta odottaen varjeltua pimeän maailman saastutukselta. Jaakob 1:27. Näin säilytämme toivon varmuuden loppuun asti.

”Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa (ennalleen asetettua) seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” Hebr. 10:24,25.

Weijo Lindroos

Video aiheesta: Herätys vai luopumus

Taivassanomat 3/2016

Nimikristitty vai aidosti Jumalan lapsi?

Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.” Apt. 11:26. Alkuajan kristityt käyttivät itsekin itsestään tätä nimitystä. Pietari kirjoitti Jeesuksen nimen tähden kärsivistä kristityistä näin: ”.. jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” 1 Piet. 4:16. Raamattu siis opettaa, että meidän tulee ylistää Jumalaa kristitty -nimestä.
Mutta mitä tarkoittaa olla OPETUSLAPSI eli KRISTITTY. Ja mikä on NIMIKRISTITTY? Näiden käsitteiden ymmärtäminen avaa meille vastauksen otsikon kysymykseen.

K R I S T I T T Y
Raamatun opetuksen mukaan kristitty on sellainen, joka on ensinnäkin ottanut tietoisesti vastaan Jumalan armon Jeesuksessa. Sen tähden me, ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Armon vastaan ottanut on tullut Jumalan armahtamaksi ja on saanut anteeksi syntinsä. Näin hän on tullut uskoon, opetuslapseksi eli kristityksi. Elämän virta on tullut sydämeen ja ikuinen elämänyhteys Jeesuksen kanssa on alkanut. Ihminen on tällä tavalla uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Hän on pelastunut ja pääsee taivaaseen.
Uskoon tulossa ihminen saa Pyhän Hengen sinetin sydämeensä. Efes. 1:13.Room. 8:9. Tämä on Totuuden Henki, joka tuo sisimpäämme rehellisen ja vilpittömän ELÄMÄN. Jumalan rakkaus tulee näin elämämme täyteydeksi. Room. 5:5. 1 Joh. 4:19. Jumalan hyvyys on kohdannut ihmistä. Room. 2:4. Uskoon tullut on kääntynyt eli tehnyt parannuksen (metanoia) ja lopettanut syntielämänsä sekä ottanut upotuskasteen vedessä Herransa Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. 10:47,48. Room. 6:4. Raamattu ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”. Apt. 19:1-6. Jeesuksen vastaan ottaneet ihmiset kastettiin heti uskoon tulemisensa jälkeen.
Ihmiset voivat tulla kristityiksi vain yksilöittäin.

Uskoon tulossa ihmisen ja Jumalan välille on syntynyt sydämen tuttavuus, luottamussuhde, johon sisältyy aito jumalan kunnioitus! Sovinto Jumalan kanssa on synnyttänyt ikuisesti kestävän suhteen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Siltä pohjalta nousee rakkaus Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan. Opetuslapsi kunnioittaa Raamatun opetuksia. Sen saa aikaan Pyhä Henki. Hän vaikuttaa meissä halun viipyä rukouksessa. Tahdomme joka päivä keskustella ylösnousseen Herramme kanssa. Puhumista riittää puolin ja toisin. Joh. 10:27,28. 1 Sam. 3:4-10.
Aito kristitty, uudestisyntynyt, Jeesuksen verellä ostettu ihminen oppii ymmärtämään Raamattua. Mutta 2 Kor. 3:14-16. kertoo, että juutalaisetkaan eivät ymmärtäneet Raamattua hengellisen sisällön mukaisesti: ”Mutta heidän mielensä paatuivat, ja sama peite pysyy vielä tänäkin päivänä poistamatta vanhan liiton Kirjoituksia luettaessa, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.” Ymmärrämme nyt Raamattua, koska olemme syntyneet samasta Hengestä, joka synnytti Raamatun. 2 Tim. 3:16.

Maailmankaikkeuden Kuningas, Herra Jeesus Kristus, on meille kaikki kaikessa, elämämme taivaallinen Ykköshenkilö, ”Välimies Jumalan ja ihmisen välillä”. 1 Tim. 2:5. Mikään ei mene Hänen ja Hänen Sanansa edelle. Tahdomme pysyä Opettajamme opetuksissa, Jeesuksen jalkojen juuressa. Olemme Marian tavoin valinneet hyvän osan, jota meiltä ei oteta pois. Luuk. 10:42. Synnistä vapautettuina (Room. 6:22) ja kasteella käyneinä toteutamme alkuseurakunnan aikaisia apostolien opetuksia: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin, ja niin (siten) heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja HE pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” 1 Joh. 2:24.
Ja opetuslapsina ymmärrämme, että olemme ”Hänen työtovereitaan”. 2 Kor. 6:1,2. Olemme kutsutut Jumalan työhön kokoamaan ihmisiä sisälle opetuslapsijoukkoon, armon ja totuuden tielle.

KRISTITTY ON OPETUSLAPSI

Opetuslapsia alettiin nimittää kristityiksi.” Apt. 11:26.
Kristitty ja opetuslapsi ovat siis synonyymejä. Samaan sarjaan kuuluu myös nimitykset ”Jumalan lapsi”, ”uudestisyntynyt” ”pelastunut”. Apt. 2:47.
”Me, jotka tulimme uskoon, pääsemme lepoon.” Hebr. 4:3.
Oikea kristitty janoaa saada puhdasta Raamatun opetusta. Apt. 17:11. Matt. 22:29. Se on yksi oikean kristityn tunnusmerkki: Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. …” Joh. 8:31-36.
Tehtävämme on auttaa ihmiset sisälle alkuajan seurakuntamallin mukaiseen, ed. m. opetuslapseuteen, apostolien opetukseen, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille”. Hebr. 2:3. ”Seuratkaa heidän uskoansa.” Hebr. 13:7. Apostoliseen opetukseen (Apt. 2:41,42) tuleminen edellyttää irtautumista vieraiden uskontojen opetuksista! 2 Kor. 6:14-18.
Ja alkuperäiseen kristillisyyteen kuuluu myös Pyhän Hengen kaste. Apt. 1:8. ja 2. luku. Lopussa linkki siihen opetukseen.

Jumalan lapsen kristillinen elämä alkaa oppilaan paikalta ja jatkuu siinä.
Edustamme ja julistamme Jeesusta, että Hän on Ainoa Pelastaja. Hän kärsi ja kuoli sijaisuhrina meille kuuluvalla paikalla. Hänet me olemme ottaneet vastaan syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi. ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole Häntä nähneet, Häneen te uskotte, vaikka ette nyt Häntä näe, ja riemuitsette sanoin kuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen.” 1 Piet. 1:8,9. Luuk. 12:32.

Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6. Tällä sanallaan Jeesus sanoo tyhjänarvoisiksi kaikki uskonnot sekä niiden keksimät valheelliset pelastustiet ja opit. Hän itse on Ovi Jumalan yhteyteen. Joh. 10:9. Uskontokunnat, kirkot yms. eivät pelasta! Ihmisen ajallisen elämän suurin ja merkittävin tapahtuma on saada syntinsä anteeksi ja näin tulla Jumalan lapseksi.

(2. OSA)
N I M I K R I S T I T T Y
on sellainen, joka ei ole tullut elävään uskoon eli ei ole uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä, vaikka kuuluukin jäsenenä kirkkoon. ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Ilm. 3:1. Kirkollinen nimikristitty on lapsena kastettu ja liitetty kirkkoon. Sen perusteella hän luulee pääsevänsä taivaaseen. Usein hän myös kunnioittaa uskontoaan YRITTÄEN sillä tavalla vakuutta itselleen ja lähimmäisilleen kelpaavansa Jumalalle. Hän osallistuu kirkonmenoihin harrastaen siellä uskonnollisia muotomenoja, riittejä ja paperista luettavia kirkkokäsikirjan rukouksia sekä kirkkoisien keksimiä uskontunnustuksia. Hän noudattaa kirkkovuoden juhla-aikoja. Nuo ihmiskeksintöiset ”tekopyhät” antavat hänen tyhjälle valhekristillisyydelleen uskonnollista sisältöä. Nimikristitty voi olla hyvinkin hurskaan kaltainen ja yhteiskunnassa kunnioitettu hyvä ihminen. Mutta kaiken tuon omavanhurskauden keskellä hän on kadotukseen matkalla oleva siivosyntinen ilman Jeesuksen sisäistä tuntemista. Jokaisen on hyvä tietää, että kirkolliset muotomenot ovat vailla mitään hengellistä arvoa. Ne ovat jopa estämässä ihmisiä tulemasta Jumalan lapsiksi. ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee, mitä minä sanon?” Luuk. 6:46.

Kirkonmenoja hoitava papisto sakramentteineen ja kirkonmenoineen ei ole saanut ihmisiä tulemaan kristityiksi. Päinvastoin, uskonto erilaisine rituaaleineen on korvannut ihmisen elämässä sen paikan, joka kuuluu ainoastaan elävälle Jeesukselle. HUOM! Uskonto on siis ottanut nimikristityn sydämessä Jeesukselle kuuluvan paikan. Sen tähden on oikeutettua todeta, että kirkkokunnat estävät ihmisiä tulemasta Jumalan yhteyteen.

Uskonnollisesta hurskaudestaan huolimatta nimikristitty ei siis ole Jumalan lapsi, koska hänellä ei ole henkilökohtaista elämänyhteyttä ja sydämen tuttavuutta Jeesuksen kanssa: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” Matt. 15:8,9. Vain Jeesus Kristus on sovittanut syntimme sijaisuhrillaan, kärsimyksellään ja kuolemallaan ristillä. Hänen verensä puhdistaa synnistä. Jes. 53:5. Jeesus on AINOA Tie, Totuus ja ELÄMÄ! Joh. 14:6.

Suomen nimikristillinen luterilaisuus on eksyttänyt lähes koko kansan luulemaan itseään kristityiksi. Todellisuudessa Suomen kansa ei ole koskaan ollut kristitty kansa. Tämän tähden oikean kristityn tulee erota kaikista ihmistekoisista valheuskonnoista, esim. ev.lut. kirkosta.

Mutta ennen muuta kutsumme nimikristittyä ottamaan vastaan Jumalan armon ”niin ettei se jää turhaksi”. 2 Kor. 6:1,2. Jeesus tahtoo antaa jokaiselle Elämän, joka ei koskaan pääty. Joh. 11:25,26. 12:50.

Alkuseurakunnan opetuslapset eivät olleet:

  • luterilaisia kristittyjä
  • helluntailaisia kristittyjä
  • vapaakirkollisia kristittyjä
  • baptisteja
  • adventisteja
  • metodisteja
  • yms. laisia ja istejä.

Alkuajan kristityt olivat Jeesukseen sitoutuneita kristittyjä ilman mitään etuliitteitä tai muita hajaannusta aiheuttavia nimittelyjä. Me saamme olla alkuajan kristittyjen kanssa samassa uskossa. Ylistys Jumalalle! Samassa uskossa heidän kanssaan olevina saamme edelleen kuulua heidän kanssaan samaan Jumalan seurakuntaan, joka toimii kaikkien ihmisperusteisten uskonsuuntien ulkopuolella.

Uskonsuuntiin kuuluvat ihmiset ovat saamansa väärän opetuksen johdosta Raamatun ”totuudesta eksyneet” (2 Tim. 2:18. / Jaak. 5:19-20) kun pitävät yllä kristittyjen hajaannustilaa. Juuda 18,19. Joh. 10:16. 11:52.

TERVEESEEN USKOON.
Kristillisyys on palautettava raamatulliseen tilaansa, yksilöittäin irti laitoskristillisyydestä. Jumalan tuomiotoimenpiteet ovatkin jo alkaneet puhdistaa seurakuntaa. ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13. Elämme nyt tässä ajassa. Matt. 25:6,7. Matt. 13:37-43. ”Sillä aika on tuomion alkaa JUMALAN HUONEESTA; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?” 1 Piet. 4:17. Me olemme siinä mainittu Jumalan huone.”.. Hänen huoneensa olemme me..” Hebr. 3:6. ”Ettekö tiedä, että TE OLETTE JUMALAN TEMPPELI ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” 1 Kor. 3:16,17; 6:19.
Oikeasta Jumalan seurakunnasta tuomitaan ulos kaikki saastaisuus. Jeesus ei tahdo asua likaisessa ympäristössä. Hän tahtoo auttaa omansa irti kaikesta pahasta ja tehdä suursiivouksen elämässämme. Meidän on hyvä suostua yhteistyöhön Hänen kanssaan. ”Antakaa Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne”. Ef. 3:17. Luuk. 24:47. Apt. 17:30.

Seurakunnan yhteyden turmeleminen, hajaannuksen aiheuttaminen ja sen ylläpitäminen on erittäin vakava synti. Juuda 19. Siksi meidän tulee kantaa ulos keskuudestamme kaikki Kristuksen ruumiin temppeliin kuulumattomat tekijät, jotka turmelevat raamatullista uskoa ja Jumalan lasten yhteyttä. Joh. 2:19-22. Raamatussa on esimerkkejä, miten ihmisten palatessa Jumalan tahdon tielle, kaikki saastaisuus poistettiin heidän keskuudestaan: ”Nämä kokosivat veljensä, pyhittäytyivät ja menivät, niin kuin kuningas oli Herran sanan mukaan käskenyt, puhdistamaan Herran temppeliä. … ja kaiken saastaisuuden, minkä löysivät Herran temppelistä, he veivät ulos Kidronin laaksoon.” 2 Aikak. 29:15-19. Profeettojen sanoma on edelleen sama: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22.

Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” 2 Kor. 7:1. 1 Joh. 1:5-9.

Jeesus opettaa opetuslapsilleen näin:
”Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?” Ja Hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: ”Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Matt. 12:48-50.

SINUSTA VOI NYT TULLA KRISTITTY.
Älä masennu, jos et ole vielä tullut kristityksi. Syntisi on jo ristillä sovitettu! Sinä voit nyt vain rukoillen ottaa vastaan Jeesuksen syntiesi sovittajaksi. Tähän ratkaisuun Jumalan hyvyys kutsuu sinua. Hän odottaa voidakseen olla Sinulle armollinen. Voit polvistua Jumalan eteen ja antaa elämäsi Hänelle: Kerro rukouksessa kaikki asiasi Hänelle, tunnusta syntisi rehellisesti ja katuen. Hän kuulee Sinua. Ja Jeesus antaa Sinulle voiman ja halun luopua syntielämästä. Joh. 1:12. ”Tulkaa minun tyköni..!” Matt. 11:28-30. ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos!” Joh. 6:37. ”Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.” Hebr. 8:12. Ota Jeesus sydämeesi asumaan!
Kiitos Jumalalle Hänen armostaan ja rakkaudestaan. Sinä saat syntisi anteeksi! ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13.

Synnin voima katkaistiin Golgatan ristillä. Jumalan pyhä Elämä voi nyt alkaa virrata Jeesuksen verellä puhdistetussa sydämessäsi. Ja seuraava askel on kasteelle tuleminen. Sen jälkeen olet siinä uskossa, jota Raamattu opettaa. Olet silloin kristitty ja Jumalan lapsi matkalla Taivaan Kotiin.

Jeesus tahtoo kastaa sinut myös Pyhällä Hengellä, josta merkkinä saat puhua uusilla kielillä. Katso mm. Apt. 19:1-6. Opetus kasteista vedessä ja Hengessä:
https://Jeesus-on-Herra.com/kasteet-vedessa-ja-hengessa/

Kiitos Jumalalle kristityn nimestä. 1 Piet. 4:16.

Weijo Lindroos,
Turku