Kategoria: Taivassanomat 2017

Viimeinen kutsu

Tämä on vuoden 2017 viimeinen Taivassanoma. Ja mistä tiedämme, vaikka tämä olisi lopullisestikin viimeinen uutiskirjeeni. Enhän voi tietää lähtöni päivää kuten ei kukaan muukaan. Käsillä oleva uutiskirje voi siis olla Jumalan viimeinen armokutsu! Voin siksi antaa vakuutuksen vain siihen, että NYT, tänä hetkenä, tätä lukiessasi, voit korjata suhteesi Jeesukseen, ristintyöhön ja Raamatun opetuksiin. Kutsu on voimassa tänään. Asialla on kiire!

”Nyt on pelastuksen päivä!”2 Kor. 6:1-2. Huomisesta emme tiedä. Siksi on hyvä viipymättä selvittää asiat Jumalan kanssa. Raamatun kaikki opetukset ja lupaukset ovat annetut vastaan otettaviksemme. ”Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!” Luuk. 14:17. 2 Kor. 1:20.

Elämme ajallisen vuotemme loppupäivissä (15.12.2017), mutta myös aikojen illassa. Pelastuksen ovet ovat sulkeutumassa: ”Ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.” Matt. 25:10. Kohta ”pakanain täysi luku on tullut sisälle.” Room. 11:25. Vain Jumala tietää, milloin se tapahtuu. Ajan merkit ovat kuitenkin selvät: elämme lopunajassa. Matt. 24, Mark. 13. Luuk. 21. 2 Tim. 3. Hes. Luvut 37-39. ym.
Saamme kuulla ehkä jo viimeisiä kertoja pyhää armon sanomaa: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto!” Luuk. 2:14. Mutta kiitos Jumalalle! Vielä pelastusarkin ovi on avoinna, ja sisään kutsutaan ymmärtäväisiä, jotka etsivät Herraa: ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Room. 10:13. ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13. Tämä on kirjoitettu meille. 1 Kor. 10:11.
Armokutsu kuuluu kaikille ihmisille, koska Jumala ”tahtoo, että KAIKKI ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4. ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt Hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” Apt. 17:30.
Miksi ihmiset tahtovat kynsin hampain pysyä irti Jumalan rakkaudesta? –

Taivassanomien ensisijainen opetusten tarkoitus on saada ihmiset korjaamaan suhteensa Jeesukseen, ristintyöhön ja Hänen seurakuntaansa. Oikeassa suhteessa Jumalaan olevina voimme sitten auttaa muitakin irti synnistä ja Raamatun ulkopuolisista opeista ja systeemeistä. Matt. 15:13. Suurinta lähimmäisen rakkautta on auttaa kanssakulkijat puhtaaseen uskoon. Mutta ennen sitä on siis korjattava oma uskonelämä. ”Ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.” Matt. 7:3-5. Siinä on valtava lupaus.
Jumala tekee seurakuntansa korjaustyötä meidän kauttamme. ”Kristuksen puolesta me (uskoon tulleet) olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa!” 2 Kor. 5:20. Näin ”Hän puhdistaa puimatantereensa.” Matt. 3:12. Tämä edellyttää, että oma elämämme on sopusoinnussa Jumalan kanssa. 2 Tim. 2:15-26.

Jeesus kutsuu kurjintakin syntistä näin: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.” Matt. 11:28-30.
Kukaan ei pelastu hyvyytensä ansiosta, eikä kukaan jää ulkopuolelle huonoutensa tähden. Ihminen pelastuu ottamalla vastaan Jeesuksen sydämeensä asumaan. Kol. 2:6,7. ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!” Joh. 14:6.
Kun tulet Hänen tykönsä polvistuen ristin juurelle ja tuoden siihen syntitaakkasi, on Hän antava sinulle voiman ja halun siivota elämäsi sisältä ja päältä. Joh. 1:12. Saat syntisi anteeksi Jeesuksen sijaisuhrin ja sovintoveren kautta. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Jes. 53:5. Hän tekee sinusta uuden luomuksen ja antaa sisimpääsi iankaikkisen Elämän. 1 Joh. 5:13. Joh. 3:3-5.
Uudestisyntymisen kautta Pyhä Henki tulee asumaan sydämeesi. Hän antaa sinulle oikeat asenteet ja motiivit sekä pyhän mielen ja Jumalan rakkauden. Gal. 5:22. Lisäksi ”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella”. Matt. 3:11. Apt. 1:4,5.
On ilo tehdä elämän suursiivousta Hänen antamallaan voimalla (Joh. 1:12), kun syntitilamme on sovitettu ja olemme saaneet lahjaksi vanhurskauden sekä ”Kristuksen mielen”. 1 Kor. 2:16. Room. 3:23-25. Filip. 2:1-11.

Suursiivouksen lista:
– Synti pitää rehellisesti tunnustaa sen oikealla nimellä. 1 Joh. 1:7-9.
– Syntiä pitää aidosti katua. 2 Kor. 12:21.
– Synnin tekeminen tulee lopettaa. Efes. 4:28-32. 5:11-20. Ym.
– Raamatun vastaiset opit ja uskonnot tulee hylätä. Gal. 1:8,9.
– Synnissä eletty jumalaton elämä tulee haudata upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. Room. 6. Apt. 22:16.

Näin ihminen parantuu synnin tuottamista sisäisistä haavoista ja rikkinäisyyksistä.
On hyvä pyytää luotettava sielunhoitaja julistamaan raamatullinen synninpäästö. ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut.” Joh. 20:23.
Näin syntimme on heitetty meren syvyyteen. Miika 7:19. Jumala unhottaa syntimme (Hebr. 8:12) eikä meidänkään pidä niitä enää muistella. ”Unhottaen sen, mikä on takana…” Filip. 3:13,14.
Usko syntisi anteeksi NYT, Jeesuksen nimessä ja Hänen sovintoverensä armossa. Ja jos sinua ei ole vielä kastettu raamatullisella kasteella, ota yhteyttä. Järjestämme kastetilaisuuden. Apt. 22:16.

Näin olemme nousseet pimeästä synnin maailmasta autuuden kalliolle. Emme enää elä Matt. 25:5. unitilassa, jossa keskiajan pimeydessä olimme maan alla. Me olemme nousseet ja laittaneet uskonelämämme kuntoon. Elämme Matt. 25:6,7. tilassa. Maailma ei enää koskaan saa seurakuntaa valtaansa. Ei ole niin, kuin eräät väittävät, että lopunajan seurakunta muka puhdistetaan kärsimyksillä ja vainoilla. Vainot ja kärsimykset ovat aina olleet normaali osa oikeaa uskonelämää. 2 Tim. 3:12. Suuri ahdistus on ollut tosissaan kilvoittelevan seurakunnan osa alkuajoista lähtien. Se jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti. ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” Ilm. 7:14. Suomen hyvinvoinnin keskellä elävä seurakunta ei kovinkaan paljoa edes tiedä historiaamme täyttävistä vainoista ja ahdistuksista, jotka ovat edelleen käytännön todellisuutta monissa maissa.
2 Tim. 3. luvussa ennustetut viimeisten päivien vaikeat ajat ovat yleismaailmallisia synnin vallan ilmenemisiä. Luuk. 17:26-30. Mutta vaikeudet eivät koskaan ole pystyneet puhdistamaan ihmisiä tai seurakuntaa. Vain Jeesuksen veri, uskon kautta, sekä Raamatun opetukset, silittävät morsiusseurakunnan rypyt. Efes. 5:25-33. Raamattu ei opeta, että kukaan pelastuu kärisimysten, esim. marttyyriuden kautta, siis oman verensä kautta. Jeesus on ainoa Pelastaja!
Jumalan lupaus on, että Hän puhdistaa seurakuntansa lopunaikana. ”Hän tekee palvelijansa tulen liekeiksi”. Hebr. 1:7. Se tapahtuu siten, että Hän tuomitsee synnin ja näin puhdistaa ”Kristuksen ruumiin temppelin”. Joh. 2:21. / 1 Kor. 3:16. ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta.” 1 Piet. 4:17. Näin seurakunnassa tulee tilaa Pyhälle Hengelle ja Hänen jakamilleen armolahjoille. 1 Kor. 12-14 luvut. / Apt. 2:17-21.

VIIMEINEN KUTSU EROTA KIRKOSTA.
Raamatun valossa ymmärrämme, että KOKO maailma kaikkine uskontoineen on pahan vallassa. 1 Joh. 5:19. Nyt kansankirkon jumalattomuus on alkanut näkyä entistä selvemmin. Se on myönteinen asia, koska näin kirkko paljastaa oikean värinsä. Luterilaisen kirkon korkein johto on ilmoittanut, että heillä on sama jumala kuin muslimeilla. Sehän on aivan totta. Kirkko on siis tässä asiassa rehellisesti ilmoittanut totuuden, ettei heillä ole meidän kanssamme samaa Jumalaa, joka on ”Jeesuksen Kristuksen Isä ja Jumala” (Ef. 1:3), ”Isä meidän”. Matt. 6:9. / 2 Kor. 11:4. On siis oikein, että kirkoissa lopetetaan Jeesuksesta Herrana puhuminen, koska Jeesus Kristus ei ole kirkon Herra. Siellä ovat ohjaksissa muut herrat, kirkkoherrat, kirkon herrat. Heillä ei todellisesti ole Isää Jumalaa! Matt. 15:8,9. / Jes. 9:5.
Säästyt vuoden 2018 kirkollisveroilta eroamalla kirkosta tämän vuoden aikana.
Luterilainen kirkko on osa suurta Baabelin porttouskontoa.

Jeesus on Ainoa Pelastaja!

Ihmisen on pelastuttava tämän elämän aikana. Kuoleman jälkeen se ei enää ole mahdollista. ”Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi…” Mark. 2:10. Joh. 14:6.

Rukoile näin: – Kaikkivaltias Isä Jumala. Anna anteeksi syntini. Pelasta minut! Kadun syntejäni ja teen parannuksen! Otan vastaan puhdistuksen ristisi sijaisuhrin kautta. Tahdon tulla rehelliseen ja oikeaan uskoon. Annan elämäni Sinulle, joka olet luvannut armahtaa jokaisen katuvan syntisen! Kiitos, että puhdistat minut mieleni henkeä myöten Golgatan armotyön kautta. Ohjaa minut oikealle tielle, että pääsen sinun tykösi ikuiseen elämään Taivaassa. Otan vastaan kaiken hyvän ja oikean Jeesuksessa Kristuksessa. Täytä minut Pyhällä Hengelläsi!
Rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Jeesus on nyt minun Herrani! –

Rukoile edellinen rukous ääneen ja tosissasi sitä tarkoittaen. Tämän jälkeen Sinulle kuuluu Jumalan lupaus: ”Jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen kauttansa” (Apt. 10:43) ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:23-25.

Sinä olet nyt armahdettu Jumalan lapsi matkalla Taivaan kotiin. Uusi vuotesi alkaa uudella elämällä. ”Siis, jos joku on Kristuksessa Jeesuksessa, on hän uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut! Katso, uusi on sijaan tullut!” 2 Kor. 5:17.

Hyvää uutta vuotta!
”Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi!”

Tervetuloa Turkuun kasteelle ja kokoukseen.

Hajaannusta aiheuttavat ihmiset ja systeemit.

Olen vuosikymmenten saatossa joutunut kokemaan murheellisia asioita nähdessäni seurakunnan ajautumisen vääriin käsiin sekä eksytykseen ja hajaannukseen.
Tulin mukaan Jumalan seurakunnan toimintaan vuonna 1975. Turussa oli silloin kirkasta toimintaa uskontojen ulkopuolella. Iloitsimme, että Pyhä Henki johdatti työtä ja Jeesus oli keskeisellä sijalla.
Mutta silloin 1970 luvun loppuvuosina Turussa vaikutti myös eksytys nimeltä ”branhamilaisuus”. Sitä oppia pääsi vähän luikertelemaan meidänkin kokouksiimme (Gal. 2:4,5), pääasiassa kahden uskovan kautta, jotka kuitenkin poistimme yhteydestämme.
Turussa monet jakoivat Branhamin kirjoituksia. Sillä oli vaikutuksensa: ”Branham-Eliasta” tuli monille epäjumala. Eräällä oli jopa kotonaan olohuoneen seinän kokoinen idolinsa kuva, jonka pään ympärillä oli sädekehä. Jotkut alkoivat lukea Raamatun sijaan kokouksissaan Branhamin opetuksia. Myös hänen saarnakasettejaan jakoivat innokkaasti.
Aika pian me muutamat heräsimme näkemään, että kyseessä oli vakava eksytys. Hälytyskellot alkoivat soida. Mutta kaikki yhteydessämme olevat eivät enää uskoneet varoituksiamme. Hajaannusta pääsi syntymään. Eksyneet alkoivat pitää omia erillisiä kokouksiaan, joissa ”suurin profeetta” oli keskeisellä sijalla. He tosiaan korottivat ihmisen sellaiseen asemaan. Kaduillakin olivat kertomassa hänestä, ja kokeilivat tehdä samoja ihmeitä, kuin Branham teki. Siinä vaiheessa kielsimme tuon harhan kaikilta osin. Branhamilaiset puolustautuivat väitteellä, että onhan hänen kauttaan tullut paljon ihmisiä uskoon ja kasteelle, ja ihmeet ja merkit seuraavat. Matt. 7:15-23. Niin todella oli tapahtunut. Ja olihan Branhamin opetuksissa mukana myös oikeaa. Siitä huolimatta toiminnan keskittäminen ihmisen ympärille oli hajaannusta aiheuttavaa puoluemielisyyttä. Sellainen on aina ollut Jumalan vihan alaista toimintaa. 1 Kor. 1:10-13. Meitä jäi silloin vain muutama puolustamaan raamatullista Jumalan seurakunnan toimintaa.
Branhamin pahimmat harhaopit olivat ns. jeesusyksin-oppi ja käärmeensiemenoppi. Hänen opetuksensa kielsi Isän, ja samalla siis Pojan (1 Joh. 2:22-24) opettamalla, ettei Jeesuksella ole Isää. Ef. 1:3. Predestinaatio-oppi oli eräs sen liikehdinnän harha. Mutta kaikki muutkin siitä lähteestä nousevat opetukset ovat eksytyksen hengen tuotosta. Ihmisen korottaminen suureksi profeetta Eliaksi on pahojen henkien aikaansaannosta. Mutta tuo käärmeensiemenoppi, joka tarkoitti, ettei Aadam ollutkan Kainin isä, vaan Saatana, oli todella järkyttävä.
Johannes Kastaja oli viimeinen suuri profeetta, joka täytti kaikki Elia-ennustukset, mm. Mal. 3:23,24. / Luuk. 1:11-17. Matt. 11:11-15.

Samankaltaisia ihmistä korottavia hajaannuksen aiheuttajia on ollut kaikissa uskonsuunnissa. Kristityt eivät ole nöyrtyneet Jumalan siunaavan käden alle kuulemaan hyvän Paimenen ääntä, vaan ovat menneet mukaan mitä kummallisimpiin aatteisiin ja oppeihin, ”jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja viettelevät teitä pois siitä opista, jonka te olette saaneet. Karttakaa heitä”. Room. 16:17. 2 Tim. 2:24-26.
Mutta ristin verellä puhdistetut Jumalan pyhät ovat kuulleet Herransa hyvän sanoman: ”Pysykää yhdessä, raamatullisessa kasvuyhteydessä!” ”Älkää hyväksykö hajaannusta.” 1 Joh. 2:24. Hebr. 13:9,17.

Eräässä vaiheessa 1990 luvulla alkoi maailmankuulu hyvä sananopettaja, kiinalainen Watchman Nee, saada vääränlaisen aseman keskuudessamme. Hänen kirjansa olivat esillä joka kokouksessa. Niitä mainostettiin yli kohtuuden. Saimme tuon harhasuuntauksen loppumaan tekemällä kaikille selväksi, että emme ole Watchman Neen opetuslapsia. Tästä muutamat taas loukkaantuivat. Mutta tämä puhdistus ei tarkoittanut, ettemme olisi hyväksyneet W. Neen opetuksia. Hänen korotettu asemansa vain meni ohi Pyhän Hengen johdatuksen. Tunnustamme edelleen Watchman Neen hyväksi opettajaksi ja voimme suositella hänen kirjojaan luettavaksi. Nyt asia on kunnossa eikä Watchman Neen kirjat enää ole väärässä statusasemassa. Raamattu on saatu pysymään ainoana luotettavana opetuksen lähteenä. Ja Watchman Neen kirjojakin luetaan. Ne ovat hyvää sanan opetusta. Mutta emme vertaa Jumalan seurakunnan nykyisiä opetuksia niihin, vaan ainoastaan Raamattuun. Hebr. 4:12.
Kunnioitamme kaikkia Raamatun opetuksissa pysyviä ja alkuperäisen kristinuskon mukaisesti toimivia veljiä ja sisaria.

Myös adventistien ”suuren profeetan”, Ellen. G. Whiten eksytyksiä oli joskus tulossa seurakuntaan. Sellaiset sapattisuunnat saatiin välittömästi poistetuiksi.
Samaan eksytys-kategoriaan kuuluu mm. Luther sekä kaikki ihmisten perustamat uskonnot.

TAAS UUSI ELIA.
Maailmalla vaikuttaa nyt eräs ”profeetta” Owuor, joka on ilmoittanut itsensä uudeksi Eliaksi, sekä kertonut lisäksi olevansa toinen Ilmestyskirjan 11. luvussa mainituista kahdesta säkkipukuisesta todistajasta. Hänellä on maailmalla tuhansia seuraajia julistamassa ja korottamassa tuota ”ihmissuuruutta”. Ikävä asia tässä on, että myös helluntaiherätys on mukana korottamassa Owuoria.

Samoin on nykyään toimivan Torben Sondergaardin suhteen. Hän ei opeta meidän kanssamme samaa järjestäytynyttä ja seurakuntavirkojen yhteydessä tapahtuvaa toimintaa eikä siis ole samassa Raamatun opissa meidän kanssamme. Ennen muuta hänen statusasemansa pioneerikoulutuksineen ei kuulu raitishenkisen seurakunnan toimintaan. Emme ole yhteistyössä hänen kanssaan. Se toiminta on jo nyt synnyttänyt hajaannusta. On uskovia, jotka ovat saaneet Last Reformation toiminnan lähteestä katkeran, uhmakkaan ja seurakuntatoimintaa vikoilevan väärän mielen. He ovat alkaneet toimia yksityisyrittäjinä ohi seurakunnan. Neuvomiset, rukoukset ja heidän tähtensä valvotut yöt eivät enää auta. Eksytyksen henki on heissä voitolla. Vain Jeesus voi avata heidän silmänsä. Ilm. 3:18. / Apt. 26:18. Herra armahtakoon!

Profeetta David Wilkersonin esimerkillinen toiminta ja opetukset ovat säilyneet oikeassa statusasemassa, koska hän korostaa kaikissa opetuksissaan oikealla tavalla Jeesusta ja ristintyötä, sekä opettaa ja kehottaa muitakin sananpalvelijoita nöyryyteen. Hänen hyvät opetuksensa kiertävät edelleen uskovien keskuudessa, vaikka David itse on jo paratiisissa.

JUMALAN SANA LOISTAA NÄKYVÄSTI
”Te olette maailman valo.” ”Loistakoon teidän valonne, että ihmiset näkisivät…” Matt. 5:14-16. Ja ymmärrämme tietysti, että meistä näkyvän valon lähde tulee olla Jeesus Kristus! ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh. 8:12.
Ei ole väärin olla maineikas ja arvostettu Jumalan seurakunnan työntekijä ja loistaa Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Päin vastoin, Jumalan antaman valon peittäminen on väärin.
Tehtävämme ei ole latistaa, vaan rohkaista sananpalvelijoita ja nostaa julkisuuteen heidän oikeita opetuksiaan. Mutta kaiken toiminnan tulee tapahtua Pyhässä Hengessä ja Raamattu edellä.
Jumalan työtä on mahdotonta tehdä salassa. Kaiken pitääkin toimia mahdollisimman julkisesti ja kaikkien nähtävällä tavalla: ”Olemme hylänneet kaikki häpeälliset salatiet, emme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan tuomalla julki totuuden me suosittelemme itseämme Jumalan edessä jokaisen ihmisen omalletunnolle. Jos evankeliumimme on peitossa, peite on niissä, jotka joutuvat kadotukseen, niissä epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on sokaissut, niin ettei heille loista se valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta.” 2 Kor. 4:2-5.

Sielunvihollinen tuhoaa repimällä kristittyjä irti raamatullisesti järjestäytyneestä ja toimivasta Jumalan seurakunnan kokoustoiminnasta. Hebr. 10:25. Jeesus taas kutsuu omiaan keskinäiseen toimintayhteyteen raamatullisessa järjestäytymisessä. Tiit. 1:5. Joh. 10:10. / 11:52. Huomioi sana raamatullisuus.

Alkuaikana kaikki hengellinen toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa ja valvoo yhteistä toimintaamme erilaisten seurakuntavirkojen kautta, mm. vanhimpien valvonnassa. Efes. 4:11-16. Mutta Hän tahtoo ohjata kaiken tapahtuvaksi ristillä perustetun seurakunnan yhteydessä.
– Jatkamme siitä mihin apostolit jäivät. –
Katso myös 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19.
Seurakunnan tulee olla konkreettisesti järjestäytynyt, jolle voi mm. ilmoittaa asioita: Matt. 18:17.
”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. … .” Filip. 4:15–17. Rahan käyttöäkin siis valvottiin järjestäytyneessä seurakunnassa siten, että alistuttiin ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!”

”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, … . …
… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. – ”Seurakunta varusti heidät matkalle..” Apt. 15:3,22. RK.
Jokaisen kristityn tulee siis olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki uskovat mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16. Kol. 2:19. Seurakunnan yhteydessä kastamme uudet uskoon tulleet ja siunaamme heidät yhteyteemme.

Kiitos Jumalalle, että Jeesus ja Raamatun opetukset ovat meillä kaiken perustana. Ja Pyhä Henki on avaava sanaansa yhä enemmän.

Jeesus tahtoo nyt herättää yhteen kokoavia kristittyjä jokaiselle paikkakunnalle.
Eräs raitishenkisen seurakunnan periaate onkin keskittää toiminta kokoamaan yhteen saman paikkakunnan kristityt. Joh. 11:52. / Joh. 10:16.
Kysymys! – Mihin kokoamme uskovia? – Kokoamme ihmisiä apostolisen ajan opetuksiin ja seurakuntamme alkuajan käytännön esimerkkiin. Apt. 2:41,42. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11. Tähän kokoamistyöhön Hän kutsuu mm. profeettoja, sananopettajia, apostoleja, paimenia, evankelistoja, seurakuntapalvelijoita yms. Näiden ”omien” veljien opetukset sitten nostamme seurakunnassa kaikkien ulkopuolisten opettajien edelle. Näin kunnioitamme yhteydessämme olevia veljiä ja sisaria sekä heidän Raamattuun pitäytyviä opetuksiaan. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:42. Kol. 3:16. Näin teemme! Ja näin Pyhä Henki toimii.

”Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehotuksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” 2 Kor. 13:11. / 1 Kor. 1:10. Filip. 2:2.
”Tässä on tie, sitä käykää!” Jes. 30:21.

Siunaten,
W.L.

Alkuseurakunnan aika

Alkuseurakunnaksi ja apostoliseksi ajaksi kutsutaan aikaa seurakunnan syntymisestä (v. 33 jKr.) noin vuoteen 100 jKr. jolloin viimeinen Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta, apostoli Johannes, kuoli. Ensimmäisten apostolien elinaikaa kutsutaan siis apostoliseksi alkuseurakunnan ajaksi. Mutta tässäkin aikajaksossa pitää huomioida alkuaika, seurakunnan kehittyminen Pyhän Hengen vuodatuksesta alkaen, oppien selkiintyminen ja seurakunnan toiminta ja leviäminen valmiina kristinuskona. Apostolisen ajan lopussa, noin vuonna 100 jKr. oli seurakunta kaikilta osin valmis, johon ei enää saanut tehdä muutoksia. Ilm. 22:18,19.

ALKU
Uuden testamentin (1.) neljän evankeliumin tapahtumat kuuluvat aikajanalle Jeesuksen syntymisestä ristintyöhön ja ylösnousemukseen sekä taivaaseenastumiseen. Uusi liitto alkoi ristiltä: ”Tämä on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Jer. 31:31. Hebr. 8:7-13.
Uuden liiton sanoma jatkuu (2.) Apostolien teoissa, jossa kerrotaan seurakunnan varustamisesta suurta tehtäväänsä varten: ”Kun helluntaipäivä ( v. 33 jKr.) oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” Apt. 2:2-4.
Heidän päällensä puettiin ”Voima korkeudesta”. Luuk. 24:49. Apt. 1:8. Silloin toteutui Jeesuksen lupaus Pyhän Hengen kasteesta: ”Teidät kastetaan Pyhässä Hengessä.” Apt. 1:6. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Joh. 14:26. / Matt. 3:11.
Lääkäri Luukkaan kirjoittama Apostolien teot ( jatko-osa Luukkaan evankeliumille) on seurakuntamme historiikki, joka ajoittuu seurakunnan alusta, siis vuodesta 33 jKr. noin 30 vuotta eteenpäin. Sen jälkeiset (3.) UT.n kirjeet Ilmestyskirjan loppuun asti ovat seurakunnalle osoitettua apostolisen ajan opetussanomaa. Apt. 2:41,42. Samoin on tietenkin Vanha testamentti, joka oli ensimmäinen alkuseurakunnan käytössä ollut pyhien Kirjojen kokoelma (mm. septuaginta). 2 Tim. 3:16. Se avautui ymmärrettäväksi uuden liiton tuomassa Pyhän Hengen vaikutuksessa. 2 Kor. 3:14-18.
Ensimmäiset Uuden testamentin kirjeet syntyivät noin 15. vuotta ristintyön jälkeen (mm. Paavalin 1. kirje tessalonikalaisille). Koko Uusi testamentti oli valmiina ennen vuotta 100 jKr., siis apostolisena aikana. Viimeinen Raamatun Kirja, Ilmestyskirja syntyi noin vuonna 97 jKr. Tämä kaikki on erittäin tärkeä ymmärtää.

VALMIS SEURAKUNTA
Alkuseurakunta rajoittuu siis apostolien elinaikaan. Apostolien kuoltua opetus painottui heidän jättämiinsä Kirjoituksiin ja toimintamalliin, esimerkkiin, joihin edelleen sisältyy seurakunnalle kuuluva apostolinen opetus. Efes. 2:20. 2 Tim. 3:15-17. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:42. Näin tulee siis olla loppuun asti. Hebr. 13:8,9.
Kaikki Raamatun 66 kirjaa olivat siis alkuseurakunnan käytössä jo ennen vuotta 100 jKr. Ne tunnustettiin pyhiksi kirjoituksiksi, joiden väärentäminen, lisääminen tai jonkun kohdan poistaminen, on kadotukseen johtava synti. 2 Piet. 3:15.16. 1 Tess. 2:13. 2 Tess. 1:7-10. Ilm. 22:18,19. Kaanon oli valmis. Myöhemmin nämä apostolisena aikana syntyneet Uuden liiton pyhät Kirjoitukset (27 Kirjaa) koottiin yksien kansien väliin ja yhdistettiin Vanhaan testamenttiin (39 Kirjaa). Tämä Jumalan seurakunnalla alusta asti ollut yhtenäinen kirjakokoelma, Raamattu. Kirjojen Kirja on 66. Kirjan Raamattukirjasto.
– Apokryfikirjat eivät kuulu Raamattuun, vaikka ne ovatkin lisätyt joihinkin käännöksiin. –

Apostolien opetukset kiersivät alkuseurakunnan aikana kiertokirjeinä paikkakunnalta toiselle. Niitä kopioitiin ja lähetettiin taas eteenpäin uusille paikkakunnille: ”Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen.”Kol. 4:16.
Yli kahdelle tuhannelle kielelle käännetty Raamattu ei ole muuttunut, vaikka alkukieltä vastaavia sanoja ei kaikissa kielissä olekaan löytynyt. Raamatun sana pysyy, vaikka käännökset muuttuvat.
– Kaikkien aikojen parhain suomalainen versio on Raamattu kansalle -käännös. Se on Jumalan siunaama, luotettava pyhien Kirjoitusten kokoelma. –

---

VAKIINTUNUT TOIMINTA JATKUU
Apostolit jatkoivat Jeesuksen aloittamaa opetusta ja toimintaa. Heidän jälkeensä sitä jatkoi sama ristillä perustettu Jumalan seurakunta. Olemme siis julistaneet samaa ristin sanomaa jo noin 2000 vuotta, ”siitä suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden (apostolien) vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Hebr. 2:3,4. Jatkamme samalla tiellä Jeesuksen tulemukseen asti yhteistyössä seurakuntamme Ylipaimenen kanssa. Päämääränämme on nyt seurakunnan ennalleen asettaminen takaisin apostolisen ajan uskoon, niin kuin Hän on alkujaan tarkoittanut. Joh. 17:21-23.

Pyhien Kirjoitusten tarkoitus on auttaa meitä ymmärtämään Jumalan hyvä tahto: ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden!” 1 Tim. 2:4. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki …” Joh. 6:37. Hän tahtoo antaa jokaiselle ihmiselle synnit anteeksi ja korjata syntielämän aiheuttamat vauriot. Hebr. 8:12.
Synnit anteeksi saaneina olemme tulleet opetuslapsiksi, kristityiksi. Apt. 11:26. Meidät on kastettu upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 10:43-48. Oppimisemme tapahtuu saman apostolisen ajan Raamatun äärellä. Ja kasvumme tapahtuu samassa seurakuntayhteydessä: ”He (kasteella käyneet) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä.” Apt. 2:41,42.
Pyhät Kirjoitukset ja raamatullinen seurakuntayhteys suojelevat elämäämme. Jumala on näin rakkaudessaan asettanut elämäämme rajat, joiden sisällä on Hänen siunauksensa. Vain tällä hengellisellä alueella voimme rakentaa Jumalan siunaamaa kristittyjen yhteyttä, ”koossa pysyen”. Ef. 4:16. Joh. 11:52.
Jeesuksen toivomus on ”että HE olisivat täydellisesti yhtä!” Joh. 17:23. Siis ketkä HE? – Mainitun ”täydellisen yhteyden” rakentaminen on mahdollinen vain NIIDEN KESKEN, jotka ovat tulleet uskoon, tehneet parannuksen synneistään ja ottaneet kasteen (Apt. 2:41,42) sekä eronneet Raamatulle vieraista uskonnoistaan. 2 Kor. 6:14-18.
”Jotka ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin ja niin HEITÄ lisääntyi…” Apt. 2:41.

LÄHETYSKÄSKY
”Ja Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Mark. 16:15,16.
”Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:17,18.
Saimme syntimme anteeksi Jeesuksen sijaisuhrin kautta. ”joka itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja Hänen haavojensa kautta te olette parannetut.” 1 Piet. 2:24. ”Meillä on Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään.” Hebr. 10:19. Me olemme Hänen kuningaskuntansa (Ilm. 1:5,6) ja pääsemme Jumalan luomaan ikuiseen uuteen maailmaan. Ilm. 21:1,5. Mutta ne, jotka kuolevat synneissään, joutuvat ikuiseen kadotukseen. Ilm. 20:11-15. ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.
”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36.
”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2.
”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella … Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa” (Joos. 24:15) pysymällä ensimmäisten apostolien opetuksessa.
Ota siis vastaan rakkaus Totuuteen. 2 Tess. 2:10,11.

Sivuutamme kaikki apostolisen ajan jälkeen perustetut uskonsuunnat sekä niiden kehittämät oppirakennelmat, katekismukset, kirkkokäsikirjat, uskontunnustukset yms. Jatkamme seurakunnan rakentamista pyhien Kirjoitusten kanssa siitä tilanteesta, mihin he jäivät.

Siunausta meille!

t. Weijo Lindroos

Ilmestyskirja 12. luvun avaus.
Milloin saatana heitettiin maan päälle?

”Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää.” Ilm. 12:1,2.
Tämä on takautuva profetia pääosin tulevia ennustavassa Ilmestyskirjassa. Johannes sai kolmiosaisen taivaallisen sanoman: ”Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ( ! ) ja mikä nyt on (Johanneksen elinaikana) ja mitä tämän jälkeen (Johanneksen kuoleman jälkeen) on tapahtuva.” Ilm. 1:19.

Vaimo kuvaa Jumalan omaisuuskansaa, Israelia. ”Sillä Hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi; Herra Sebaot on Hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.” Jes. 54:5. Hoosea 2:16,19,20. Jer. 3:11,12. Vertauskuvallisessa mielessä Jumalalla oli siis vaimo, Israelin kansa. Jes. 62:4. Messias sai alkunsa tästä liitosta.
”Päässään seppeleenä kaksitoista tähteä” kuvaa Israelin 12 sukukuntaa.
”Vaatetettu auringolla” kuvaa Jes. 60:1-3. mainittua Israelin aseman kirkkautta: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee..”
Israel oli silloin, noin 2000 vuotta sitten, tullut aikaan, jolloin profeettojen ennustaman Messiaan oli määrä syntyä. Jes. 11:1. 53:2. Miika 5:1. Sak. 6:12. ”Aika oli täyttynyt.” Gal. 4:4. Jeesus syntyi lihan ruumiiseen ja juutalaisuuden keskelle Neitsyt Marian kautta. Näin ”pelastus on juutalaisista”. Joh. 4:22. Mutta Jumalan Pojan synnyttäminen oli juutalaiskansalle tuskallinen asia. ”Hänen oli vaikea synnyttää.” Ilm. 12:2. ”Ennen kuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennen kuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen.” Jes. 66:7. Moninaiset hengelliset ja poliittiset ahdistukset vyöryivät Israelin ylle, mm. järkyttävät lasten joukkomurhat. Matt. 2:16. Koko Israel oli kuohuksissa. Kansa ”huusi synnytyskivuissaan”. Ylipapit ja kansan vanhimmat olivat raivoissaan ja vaativat Jeesusta ristiin naulittavaksi. Matt. 26:59. 27:20. ”Hänestä oli paljon kiistelyä kansassa; muutamat sanoivat: `Hän on hyvä´, mutta toiset sanoivat: `Ei ole, vaan Hän villitsee kansan´.” Joh. 7:12. Kristukseen uskovat juutalaiset erotettiin synagoogasta. Joh. 9:22. ”Hän tuli omaan maahansa, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:11,12.

Juutalaiset tunsivat Jes. 7:14. profetian, jonka toteutuminen oli heille ”merkki”: ”Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää Pojan ja antaa Hänelle nimen Immanuel.” ”Katso, tämä (Jeesus) on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi..” Luuk. 2:34. Jeesuksen ihmiseksi syntyminen on tuo merkki, ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme”. Matt. 1:23. ”Hän tuli omiensa tykö, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan.” Joh. 1:11.
”Lohikäärme”, sielunvihollinen saatana, langennut enkeliruhtinas, joka sai mukaansa ”kolmannen osan taivaan tähtiä (enkeleitä) ja heitti ne maan päälle”, oli valmiina nielaisemaan syntyvän Kristuksen. Ilm. 12:3,4. Matt. 2:13. Mutta Israel-vaimo synnytti tarkkaan määrätyllä ajalla Kristuksen Jeesuksen (Gal. 4:4) ”joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla”. Jae 5. Tämä kuvaus Jeesuksesta toistuu mm. Ilm. 2:27. ja 19:15.
Raamatussa enkeleitä kuten joskus ihmisiäkin verrataan tähdiksi. Ilm. 1:20. Dan. 12:3. Mm. Jeesus on ”se kirkas Kointähti”. Ilm. 22:16. Luciferiakin nimitetään tähdeksi: ”Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja.” Jes. 14:12. Langenneista ihmisistä sanotaan, että ne ovat ”harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu”. Juuda /13. Dan. 8:10. Ilm. 9:1,2.
Tässä mainittujen käsitteiden avulla Pyhä Henki auttaa meitä ymmärtämään Lusiferin lankeemuksen ja siitä syystä poistamisen taivaasta. Hes. 28. Jes. 14.

Milloin se tapahtui?
Raamatun kokonaisopetus antaa ymmärtää, että paholainen heitettiin ulos taivaasta ristintyön tuloksena. Jeesus ansaitsi meille riemuvoiton, ”Karitsan veren kautta”. Ilm. 12:9-11. Koko taivas puhdistettiin: Silloin ”syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä (kolmas osa enkeleistä) heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.” Ilm. 12:7-11. / ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2 Kor. 5:19) ”itsensä kanssa kaikki, Hänen (Jeesuksen) kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” Kol. 1:20. Ristintyön ja Jeesuksen ylösnousemuksen kautta ”taivaan Jumala pystytti valtakunnan (= seurakunta), joka on kukistumaton iankaikkisesti”. Dan. 2:44. Tätä sielunvihollinen vihaa. ”Paholainen on astunut alas teidän luoksenne. Hän on suuren vihan vallassa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” Ilm. 12:12.
Saatanalla oli pääsy Jumalan eteen mm. vielä Jobin aikana, syyttämään uskovia. ”Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa. Niin Herra kysyi saatanalta: Mistä sinä tulet? Saatana vastasi Herralle ja sanoi: Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta …” Job 1:6-8. 2:1. Samoin kertoo Sak. 3:1,2: ”Herra näytti minulle ylipappi Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja Saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan häntä syyttämässä. Niin Herran enkeli sanoi Saatanalle: ”Herra nuhdelkoon sinua, Saatana.” Juuda /9.
Jo ennen ristintyötään Jeesus ilmoitti, että ”NYT tämän maailman ruhtinas heitetään ulos”. Joh. 12:31. Luuk. 10:18. Silloin se tapahtui:
Sielunvihollinen, Saatana, ”meidän veljiemme syyttäjä”, heitettiin ulos taivaasta ristillä saadun lunastustyön kautta n. 2000 vuotta sitten. Sen jälkeen sillä ei enää ollut sijaa Jumalan alueella. Taivas puhdistettiin, kun Saatana kaikkine riivaajineen heitettiin ulos taivaasta, tänne maanpiirin päälle, jossa se nyt tekee tuhojaan ”ilmavallan hallitsijana” ja ”tämän maailman jumalana”. Efes. 2:2. 2 Kor. 4:4. Sitä vastaan meillä on taistelu. Efes. 6:10-18. Ilm. 9. ”Koko maailma on pahan vallassa.” 1 Joh. 5:19. Jeesuksella tosin on ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. / ”Mutta nyt emme vielä näe kaikkea Hänen valtansa alle asetetuksi.” Hebr. 2:8. Saatana riivaajineen on edelleen irti. Vasta Jeesuksen tulemuksessa paholainen sidotaan ja heitetään syvyyteen ja lopulta kadotuksen tulijärveen. Ilm. 20:2,10.
”Jumala riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun.” Kol. 2:15. Golgatalla saatiin voitto saatanasta ja synnistä. Ristintyön jälkeen saatanalla ei enää ollut sijaa taivaassa, koska se ei voi olla samassa paikassa Kuninkaamme Jeesuksen kanssa. Tämän perusteella sielunvihollisella ei voi myöskään enää olla osuutta Jeesukseen uskovien sydämessä. Annamme siis ”Kristuksen asua uskon kautta sydämissämme”. Efes. 3:17. Kiitos Jumalalle! Paholainen ei voi asua samassa sydämessä Jeesuksen kanssa. Se voi vain ”käydä ympärillämme, kuin kiljuva jalopeura”, mutta vain elämämme ulkopuolella. 1 Piet. 5:8. Se on hävinnyt taistelunsa. Jeesus on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra!

”Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.” Ilm. 22:16.
Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä sekä irrottaa Paholaisen vallasta. Efes. 2:1-10.

Weijo Lindroos
Turku

SAPATTI.

Kyseessä olevan aiheen ymmärtäminen edellyttää tämän lukemista ajatellen ja rukoillen. Pinnallinen lukaisu johtaa asian väärin käsittämiseen.
Kiitos Jeesus, että siunaat sanasi:

Jumala loi kuudessa päivässä maailman ja kaiken mitä siinä on. Apt. 17:24. Hebr. 11:3. Samalla Hän loi tähän maailmaan kuuluvan viikkojärjestyksen. Luomistyönsä jälkeen Jumala lepäsi ja katsoi luomakuntaansa, ”ja katso, se oli sangen hyvää”. 1 Moos. 1:31. ”Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska Hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä.” 1 Moos. 2:3. Hän antoi alussa ihmiskunnalle viikoittain toistuvan lepopäivän. Lihallinen ihminen luotiin viikkojärjestykseen kuuluvaksi. ”Kuusi päivää tee työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti.” 2 Moos. 20:8-11.

Mutta sitten tuli uusi liitto. Meidät ”luotiin” uudestaan, kun uudestisynnyimme Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3. ”Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten.” Efes. 2:10. ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. Uskoon tulossa siirryimme varjokuvista niiden täyttymyksen aikaan. Hebr. 10:1. Jumala nosti meidät syntimaailman yläpuolelle taivaallisiin siunauksiin. Apt. 2:40. ”He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään ole maailmasta.” Joh. 17:16. Meidän ”yhdyskuntamme on taivaissa”. Filip. 3:20,21. Jeesus vapautti meidät tähän maailmaan kuuluvista lainalaisuuksista. ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:36. ”Missä Herran Henki on, siinä on vapaus.” 2 Kor. 3:17.
”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa.” Room. 6:4,5.
Sapatti tuli täyttymykseensä. Nyt Jumalan kansa (uskoon tulleet) viettää ”sitä ikuisen liiton merkkinä.” 2 Moos. 31:16. Vanha liitto oli väliaikainen. Gal. 3:19. Uusi liitto on ikuinen. ”Näin kumotaan entinen säädös, koska se oli voimaton ja hyödytön – eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sen tilalle tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa. … … Näin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.” Hebr. 7:18-22.

Raamatussa ei opeteta uuden liiton kristityille kerran viikossa toistuvaa lepopäivän viettoa, ei lauantaita sen paremmin kuin sunnuntaitakaan, vaan jopa varoitetaan vanhan liiton juhlapäivien viettämisestä. Kol. 2:16,17. ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” Gal. 4:10,11. Kaikki vanhan liiton juhla-ajat ovat tulleet täyttymykseensä. Hebr. 8:13. Meidän ei tule osallistua myöskään kirkkovuoden juhla-aikoihin ja päivän tunnussana-systeemiin.

Pelastus on Jeesuksessa ja Hänen kalliin veriuhrinsa ansiossa. 1 Piet. 1:18,19. ”Uskon kautta Hänen vereensä..” Room. 3:23-25. ”Palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.” Room. 7:6. Uskossa oleminen on uuden liiton sapatinlepoa. Se on rauhaa ja sovintoa Jumalan sekä lähimmäisten kanssa. Luuk. 2:14. Meillä on sapatinlepo työtä tehdessämmekin, seitsemän päivää viikossa. Gal. 5:1. Joh. 5:18. Olemme saaneet jokapäiväisen ja pysyvän vapaapäivän: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30. Ja ”sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6:37.

Roomassa oleville pyhille kirjoitettiin näin: ”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..” Room. 14:5-6. Meille uuden liiton kristityille kuuluu siis sanoma, että saamme pitää kaikki päivät yhtä hyvinä. Tämä Pyhän Hengen sanoma vapauttaa meidät lakiliiton sapatista. Uudessa testamentissa ei ole sapattikäskyä. Apt. 15. ja 16:4,5. ”Tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin Hän on meille käskyn antanut.” 1 Joh. 3:23. Joh. 13:34,35.

SYDÄMEN LEPO.
Jeesus on kanssamme ”joka päivä”. Matt. 28:20. Sen tähden kaikki päivämme ovat pyhiä. Pääsimme uskoon tulossa ”Hänen lepoonsa”, vapauteen, sapatin täyttymykseen. Jumala asetti lakinsa (tahtonsa) sydämiimme. ”Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13. Jumalan armo kohtasi syntitaakkojen alla huokailevaa lain rikkojaa. Taakat jäivät Golgatalle. Jeesus vei syntimme ruumiissaan ristin puulle. Siirryimme lain alta armon tilaan. ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh. 1:17. Meidät kastettiin. Apt. 2:41. Näin ”te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi.” Room. 6:4,18,22. ”Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.
Vapaus Pyhässä Hengessä ja Totuuden Sanassa on se ihana ja autuas uudestisyntyneiden olotila. ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8:31,32. Kiitos Jumalalle Hänen armostaan!

Apoleipetai.
Hebrealaiskirje liittää Jumalan pyhittämän lepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: Meidän ikuinen sapatinlepomme on voimassa NYT. Hebr. 4. luku opettaa alkukielen mukaan tästä selvin sanoin. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan”. Hebr. 4:10. ”Jumalan kansalla on siis sapatinlepo voimassa nyt” (kreik. apoleipetai = on voimassa.).” Hebr. 4:9. Novum. On selvää, ettei tässä ole kysymys viikkosapatista. Kysymys on uudestisyntyneen sydämen lepotilasta Jeesuksessa Kristuksessa. ”On päässyt Hänen lepoonsa.” ”On saanut levon teoistaan.” Siinä pyhitys-levossa pysymme olemalla elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa.
”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” 2 Kor. 7:1. 1 Joh. 1:9.
”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:36. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Gal. 5:1.

Ihmiskunnan alussa oli lepopäivä viikon seitsemäntenä päivänä. Sitten tuli Mooseksen lakiliiton sapatti. Mutta uusi liitto toi sydämen lepotilan. Lopullinen sapatin täyttymys on tuleva, kun Jeesus tulee hakemaan omansa pois tästä synnin maasta. Autuaallisen toivon täyttymistä odotellessamme on meillä lepopäivä kaikkina viikon päivinä työtä tehdessämmekin. ”Se on täytetty!”
”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30.

Weijo Lindroos

Lutherin ansioiksi luetaan vääriä asioita!

Tänä vuonna (2017) on kulunut viisisataa vuotta luterilaisuuden synnystä. Vuonna 1517 reformaattori Martti Luther naulasi Wittenbergin kirkon oveen 95 teesiään tarkoituksenaan oikaista katolisen kirkon oppeja. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Äitikirkon turmeltuneisuutta ei ollut mahdollista puhdistaa. Siksi perustettiin Lutherin opetusten pohjalle kokonaan uusi kirkko. Mutta puhdasta uskontoa ei silläkään saatu aikaan. Nimikristillisyys jäi jatkumaan myös ev.lut. kirkossa. Lutherin olisi pitänyt ymmärtää, ettei raamatullinen kristillisyys tarvitse puhdistusta, koska se on puhdas.
Lutherilla ei siis ollut aikomustakaan palauttaa kristinuskoa siihen, mitä se oli alussa, apostolisena aikana, ennen kirkon perustamista.

Raamatun opettama puhdas kristinusko ei ole ajan uskonnollisessa myllerryksessä ja vääristely-yrityksissä muuttunut . Se toimii edelleen ulkopuolella ihmisperusteisten kirkkojen. Ja tähän voivat tulla sisälle kaikki ihmiset, jotka tahtovat korjata suhteensa Jeesukseen ja ristintyöhön sekä puhdistautua ja saada syntinsä anteeksi. Tämä on mahdollista vain yksilöihmisten kohdalla. Syntimaailman kanssa liittoutuneita laitoskirkkoja on mahdoton puhdistaa.

Viisi teesiäni:

1. Luther ymmärsi oikein, että katolinen kirkko on synnin pesä ja paavi on antikristus, ”kadotuksen lapsi”. Mutta Raamattu oli ennustanut jo 1500 vuotta ennen Lutheria tuon laittomuuden ihmisen ilmaantumisen, mm. 2 Tess. 2 luvussa. Se ei siis ollut Lutherin oivallus. Mutta ei katolinen kirkko olisi tullut seurakunnaksi, jos paavi olisi erotettu siitä ja tilalle olisi astunut Luther.

2. Luther näki anekaupan epäraamatullisuuden, ettei Jumalan armoa voida ostaa rahalla. Mutta asian ymmärsi vielä kirkkaammin apostoli Pietari jo noin 1500 vuotta ennen Lutheria: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.” Apt. 8:20. Anekaupan vastustaminen ei siis ollut Lutherin keksintö, vaan kristillisen seurakunnan alusta asti voimassa ollut Jumalan säädös, jota katolisen kirkon rahanahne papisto vääristeli. Uskonnollinen kaupallisuus ei kuitenkaan päättynyt luterilaisuuden perustamiseen. Rahaa kerätään ev.lut. kirkossa samoin kyseenalaisin keinoin kuin katolisessa kirkossakin, mm. veroilla ja kolehdeilla. Ja uskonnollista materiaalia kaupataan vastoin Raamatun opetusta. 2 Kor. 2:17. Kirkko on uskonnollispoliittinen rahalaitos. Jes. 55:1-3.

3. On myös virhe väittää Lutherin keksinnöksi Raamatussa oleva opetus uskonvanhurskaudesta. Sehän on esitetty Raamatussa Lutherin opetusta selvemmin. Room. 3:23-25. Luterilaisuus ei ole tuonut jäsenilleen käytännön todellisuuteen ulottuvaa uskon- ja elämän vanhurskautta, joka on mahdollista saada vain aidossa uskoon tulossa ja parannuksen teossa. Ristin veren evankeliumia tulee julistaa alkuajan kristillisyyden mukaisesti. = Jeesus lähetti meidät ”avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:18.
Lutherin keksimäksi väitetty lause, että ”vanhurskas on elävä uskosta”, ei ole Lutherin oppi vaan eräs Raamatun perusopetus, Hab.2:4. Room. 1:17. Kirkossa se on jäänyt teoreettiseksi dogmiksi.

4. Suomalaisten yleinen harhaluulo on, että Luther antoi meille kansankielisen Raamatun. Sellaisessa väitteessä Lutherin mahtavuutta on pönkitetty suoranaisten valheiden avulla. Luther ei ollut ensimmäinen kansankielisen Raamatun kääntäjä. Kreikankielisestä Septuagintasta käännettiin Raamattuja kansankielelle jo 100 luvulla jKr. Piispa Vulfila käänsi Raamatun goottien kielelle 300 luvulla. Neljännellä vuosisadalla alettiin Raamattua kääntää koptiksi ja etiopiaksi. Versio Vulgata syntyi munkki Hieronymuksen kääntämänä vuonna 405 jKr. Lisäksi ennen Lutherin käännöstä oli olemassa kansankieliset Raamatut saksalaisten lisäksi, englantilaisilla, hollantilaisilla, ranskalaisilla, espanjalaisilla, sekä islantilaisilla ja tanskalaisilla. Ruotsin kielelle käännetty ensimmäinen Raamattu oli 1300 luvulla syntynyt Mooseksen kirjojen käännös. Ennen Lutheria Raamattu oli käännetty jo yli 30. kansankielelle. Siitä runsaasta käännösten tarjonnasta Lutherin oli helppo alkaa kopioida uutta käännöstä.
Ja huom! Suomalainen Raamattu Kansalle käännös on kaikkien aikojen paras suomalainen Raamattu. Emme tarvitse ollenkaan Lutherin käännöstä.

5. Suomen kansa on myös saatu uskomaan, että kansankirkko muka antoi meille lukutaidon. Virheellinen mielipide juontuu pakkouskonnosta, joka lukutaidon yleistyessä vallitsi Suomessa. Ihmisillä ei ollut oikeutta olla muuta kuin luterilaisia. Ja sellaisen systeemin ja ajattelun mukaan lukutaito siis muka syntyi luterilaisen kirkon toimesta. ”Voi pyhä yksinkertaisuus!” Ellei meillä olisi ollut pakkouskontoa, olisi lukutaito tullut toista kautta. Monet kansat ovat saaneet lukutaidon ilman minkäänlaista uskontoa. Luterilainen Mikael Agricola kyllä loi ABC-kirjallaan hyvän pohjan Suomen kirjakielelle. Mutta joitakin suomenkielisiä kirjoituksia oli ilmestynyt aiemminkin. Suomen kieli oli siis olemassa puhuttuna ja kirjoitettuna jo kauan ennen luterilaisuutta. Muinaiset lukukinkerit olivat pääasiassa uskonnon pakkosyöttöä. Kirkon katekismus, kirkkokäsikirja ja paperilta luetut rukoukset tai tekopyhissä muotomenoissa korulausein lausutut uskontunnustukset eivät ole saaneet ihmisiä tulemaan uskoon ja kasteelle.
Luther säilytti uudessa kirkossaan monia katolisen kirkon tapoja, muun muassa kirkkovuosisysteemin. Myös harhaoppinen lapsikaste säilytettiin. Sen teologiseksi sisällöksi jäi lisäksi katolisen kirkon harhainen käsitys ihmissielun pelastumisesta, uudestisyntymisestä ja Pyhän Hengen saamisesta muka kasteessa.
Luther oli myös vakavan luokan antisemitisti. Lopussa olevassa linkissä siitä lisää.

Viimein Suomessa koitti vapauden aika. Uskonnonvapauslaki hyväksyttiin vuonna 1923. Siitä lähtien on jokainen saanut vapaasti erota kirkosta. Uusi ilmiö on, että kirkosta voi nyt erota ilman papin puhuttelua, jopa internetin kautta, ilman seuraamuksia. Hyvä näin. Hyvän yhteiskunnan tulee sallia jokaiselle kansalaiselle asemasta riippumatta vapaa valintaoikeus arvostella uskontoja sekä hyväksyä tai hylätä ne kaikki.

Olisiko siis aika ihmisten tehdä joukkopako kirkosta! Näin olisi Jumalan tahto. Kirkko tai mikään muukaan uskonto ei voi pelastaa ihmissielua. Jeesus on ainoa Pelastaja. Hän sovitti syntimme sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Jeesus ei perustanut eikä opettanut perustamaan kirkkoja tms. uskonsuuntia. Hänellä on maailmassa ainoastaan yksi seurakunta, ihmiset, jotka turvaavat Golgatan sijaisuhriin, jotka ovat ”uudestisyntyneet katoamattomasta siemenestä; Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta”. 1 Piet. 1:23. ”Sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9,10. Vain tämä verellä pestyjen joukko pääsee Jumalan valtakuntaan. ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään:” Ilm. 7:9. ”ja Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Ilm. 21:4.
Jeesus ei ole luterilainen.

Mihin siis pitää liittyä?
LIITY JEESUKSEEN!

Lue linkin opetus,
Lutherin antisemitismi:
http://ristinvalossa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=2&t=3706&hilit=vihapuheet

Weijo Lindroos

SUURMIEHIÄ VAI SUURTA SANOMAA?

”Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.” Matt. 11:7-14. ja 17:10-12.
”Hän oli palava ja loistava lamppu..” Joh. 5:35.

Johannes Kastaja.
Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Profeetta Malakia oli ennustanut, että ennen Jeesuksen julkisen toiminnan aloitusta ilmestyy ”huutavan ääni erämaasta”, joka ”käy Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk. 1:15-17.
Johannes Kastajassa täyttyivät kaikki ennustukset Eliasta. Mal. 4:5,6. ja 3:1. Matt. 3:3. Jes. 40:3-8. ”Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet, ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Matt. 11:13,14.
Nykyään puhutaan paljon ”Elian hengestä”. Raamatussa ei kuitenkaan ole opetusta, että Pyhää Henkeä kutsuttaisiin enää Elian hengeksi.
Pyhä Henki on toiminut maailman luomisesta asti ja toimii yhä edelleen. Mutta Apt. 2. tapahtuman jälkeen on ollut voimassa profeetta Jooelin (2. luku) ennustama Pyhän Hengen ainutlaatuinen toiminta. Sen mukaan Henki on vuodatettu ”kaiken lihan päälle” erilaisine siunauksen seurauksineen.
Johannes Kastaja oli ainutlaatuinen viimeinen suuri profeetta. ”Kaikki profeetat ovat julistaneet Johannekseen asti.” Profeetan virka ei kuitenkaan ole päättynyt, vaan se toimii uudessa liitossa yhtenä seurakuntavirkana. Ef. 4:11.
Elämme nyt Pyhän Hengen aikakautta, jolloin ”Hän ottaa Jeesuksen omasta ja julistaa meille”. Joh. 16:13,14. Näin kuulemme hyvän Paimenen äänen (Joh. 10), sen ”mitä Henki sanoo seurakunnalle”.

Raamattu kertoo itseään korottavista mahtailijoista ja ihmisten kunniaa etsivistä ylpeistä fariseuksista. Jeesus ja alkuseurakunnan kristityt varoittivat sellaisista, niistä, ”jotka teitä eksyttävät”. 1 Joh. 2:26. 2 Tim. 2:16-18. ja 4:14,15. Ihmisten vääränlainen korottaminen onkin eräs yleisimpiä eksytyksen muotoja. Seurakunnan hajaantuminenkin johtuu suurelta osin siitä. Itsensä korottajat ovat ylpeämielisyydessään eksyneet luulemaan suuria itsestään. Sen tähden he ovat ajautuneet pois omasta asemastaan toimia raamatullisessa yhteydessä ja ovat perustaneet omia kirkkojaan, ”seurakuntia”. ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.” Sananl. 16:5. Jaak. 4:6. Sef. 2:3. ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Kristityn oikean suuntainen pyrkimys taas on tehdä kaikki tekonsa sillä motiivilla, että ihmisten katseet kääntyvät ihailemaan Jeesusta.

Jeesus yksin on suuri Herramme!
”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Hebr. 1:1,2. Jeesus puhuu uudessa liitossa omilleen Pyhän Hengen kautta: ”Hän (Pyhä Henki) ottaa minun omastani ja julistaa teille!” Joh. 16:14. 1 Joh. 2:27. Uutta Eliaa ei siis enää ole luvassa. Jeesus yksin on ”korkea ja ylhäinen”, jota korotamme. Jes. 57:15. Filip. 2:5-11. Emme juokse suuruutta tavoittelevien ihmisten perässä, emmekä tue sellaisten toimintaa olemalla läsnä heidän tilaisuuksissaan. Voisitteko kuvitella alkuajan kristittyjä ottamassa vastaan ihmispalvontaa? He ohjasivat aina kunnioituksen oikeaan kohteeseen, mm. ihmeiden tapahtuessa: ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.” Apt. 3:12. ja 14:8-15.
Jotkut näkevät paljon vaivaa yrittäessään todistaa sankarinsa suureksi. Tänä aikana he nimittävät idoleitansa kenraaleiksi. Ja jos joku ei hyväksy heidän idolinsa suuruutta, he loukkaantuvat. Ihailijakerho tahtoo kerätä epäjumalansa ympärille yhä lisää ihmisiä. Mutta meidän tulee olla ainoastaan apostolisen seurakuntatoiminnan ihailijoita ja kunnioittaa samanarvoisesti kaikkia tällä tiellä olevia uskovia.
Maailmalliset tähtiesiintyjät ja supersaarnaajat eivät kuulu Jumalan seurakunnan toimintaan. ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt. 23:12. ”.. sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” Luuk. 16:15. Jes. 40:10. Kristittyjen keskuudessa ei tule hyväksyä vallanhimoisia Diotrefeksiä, ”joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan”. 3 Joh. / 9,10.

Tahdomme siis korottaa Jeesusta ja puhua Jumalan suurista teoista sekä Raamatun opetuksista. Mutta tahdomme auttaa ja nostaa myös nöyrtyneitä veljiä ja sisaria, joiden kautta Jumala toimii. Kunnioitamme toisiamme! On vain aina muistettava, ettei Jumalan seurakunnassa ole ”suuria päällikköjä ja kenraaleja”.
Kuitenkin esim. johtajien tulee johtaa määrätietoisesti, ”toimellisesti”. Room. 12:8. Se ei ole itsensä korottamista. Samoin seurakuntalaisten tulee kunnioittaa seurakunnan vanhimpien asemaa ja tehtävää. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Arvostamme myös syvästi niitä, jotka Jumala on asettanut toimimaan näkyvälle paikalle.
Ja asian toinen puoli on se, että jokaisen ”tulee ajatella itsestään kohtuullisesti”. Room. 12:3. Vääränlainen itsensä vähättely saattaa esteenä oman tehtävän toteuttamisessa. Usko rohkeasti, että sinulla on mahdollisuus tehdä suuria Jumalan tekoja ja silti pysyä itse poissa Jeesuksen edestä. Seurakunnan Ylipaimenen, Jeesuksen, tulee aina näkyä parhaidenkin saarnaajien yläpuolella! Sinulla on mahdollisuus menestyä Jeesuksen korottamisessa. Tällä motiivilla toimien me kaikki olemme taivaan näkökulmasta katsottuna hengellisiä ”suurmiehiä”.
Älä siis mene mukaan ihmispalvontaan ja Jumalan seurakunnasta sivussa oleviin irrallisiin ja vieraisiin opintuuliin ja henkivaikutuksiin (2 Kor. 11:4) tai alkuseurakunnan jälkeen perustettuihin uusiin uskontoihin.

Jumala tahtoo nostaa SANOMANSA kunniaan ja auttaa sen esille tuojat nöyryyteen. Nöyrtyminen on aidon ilon lähde. ”Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa!” Jes. 29:19. Ilm. 3:17. 1 Piet. 5:5,6. Jaak. 4:6. Pyhälle Hengelle paras toiminta-alusta on nöyryydestä kumpuava rakkaus totuuteen. Jumala valitsi ”sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:26-29.
Näin on siis Jumalan suunnitelma, että sanoman tärkeys saadaan seurakunnassa oikeaan arvoasemaan, eivätkä etuasemia himoitsevat pyrkyrit peitä ihmisiltä Jeesusta ja Hänen Sanaansa. Matt. 20:20-28. Mark. 9:34. Luuk. 9:46-48.
Puhtaan Jumalan sanan julistajat ovat Jumalan ja Hänen omiensa silmissä arvokkaita. Mutta oikea sanoma ja Hengen voiman vaikutukset ovat ihmisten yläpuolella. Matt. 22:29. Rakastamme raamatullisen Sanan julistajia sydämellisellä rakkaudella. Kaipaamme kuulla totuuden sanaa. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:7. Paras puhuja on siis se, joka on nöyrä ja puhuu totta. Emme arvosta puhujien riehakasta esiintymistä. 1 Tim. 4:1.
Jumala tahtoo nyt tehdä meistä palavia ja loistavia lamppuja, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä sekä rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan. Rakkaus totuuteen luo seurakuntaan yksimielisyyden. 1 Kor. 1:10. Silloin olemme tasa-arvoisia myös keskenämme. Matt. 25:6-8. / Ilm. 3:18. Gal. 3:27-29.

MIKÄ SANOMA?
Jumalalla on SANOMA tälle ajalle. Se ei ole uusi oppi tai ilmestys, vaan sama vanha ristin veren evankeliumi taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä julistettuna, sekä Raamatun opetukset alkuseurakunnan esimerkin mukaisessa käytännössä. 1. Piet. 1:12. Mutta miten kauas Jumalan kansa onkaan siitä ajautunut.
Taivaasta lähetetty sanoma on, että Jumala palauttaa todellisen seurakuntansa ennalleen, kaikilta osin sellaiseksi kuin se oli apostolisena aikana. Hän tahtoo johdattaa meidät Pyhän Hengen valtavaan voimavaikutukseen, kestävään rukoukseen ja sisälle Raamatun opetuksiin. 1 Kor. 12:6. Ilm. 22:18,19.
Jumalalla on ratkaisu kristittyjen suurimpaan ongelmaan, hajaannukseen. Ratkaisu on palaaminen raamatulliseen yhteyteen. Saamme asettaa itsemme sisälle Jesajan ennustukseen: ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”. Jes. 58:12. Siinä mielessä emme ole merkityksettömiä, vaan olemme mukana suuressa Jumalan työssä hajaannuksen lopettajia. Tähän Jumala kutsuu kaikkia omiaan. Saamme sytyttää ilmiliekkiin alkuajan kristillisyyden tulia, helluntaitulta. Apt. 2. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18,19.
Alkuperäinen kristinusko alkoi ristiltä, ja sen tulee loppuun asti toimia samalla tavalla Jeesuksen ja ristintyön perustalla. Jeesus on ”pääkohta siinä, mistä me puhumme”. Hebr. 8:1. Apt. 4:12. Mitä Jeesus on, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Siinä olemme. Uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla. Ja olemme kaikkien uskoon tulleiden kanssa samaa joukkuetta. Hän ei hyväksy omiensa jakaantumista eriseuroihin ja lahkoihin. Gal. 5:19-21. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto ja Hänen unelmansa. Tämä lähetyskäskyn mukainen ohjelmanjulistus on Jumalan näky omasta seurakunnastaan. Meidän tulee asettaa omat unelmamme Jumalan näyn alaisuuteen, sitä toteuttamaan. Turussa jo toteutamme tätä.
Tämä sanoma kiinnostaa uskovia laajalti, vaikka suuri läpilyönti on vielä edessä päin. Jumala etsii nyt työmiehiä elonkorjuuseen, mm. apostolin kutsun saaneita, jotka istuttavat Suomen jokaiselle paikkakunnalle Raamatun mallin mukaisen Jumalan seurakunnan toiminnan.
Tämä sanoma vetää yhteen aidossa evankeliumissa olevat, keskinäisessä nöyryydessä elävät kristityt, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Tällä tiellä on kristittyjen tulevaisuus. Yhdessä voitamme!
Rukoillen ja Herran neuvottelussa pysyen jokainen nöyrtynyt Jumalan lapsi löytää oman paikkansa lopunajan seurakuntatyössä. Jer. 23:16-32. Jes. 57:14,15.

RAAMATULLINEN YHTEYS ON JUMALAN TAHTO!
W.L.

KIITOSKIRJE

”Iloitse Herran, sinun Jumalasi, edessä..”
5 Moos. 16:11. Jes. 12. 49:13. Sef. 3:14.
”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi.” Psalmi 103.

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta.” 1 Piet. 1:3.

Syntimme on sovitettu Golgatalla. Saimme ottaa vastaan armon ja anteeksiantamuksen Jeesuksen sijaisuhrin kautta, ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:23-25. Siitä armon tilasta versoo puhtaan sydämen kiitos Jeesukselle, joka on ”täynnä armoa ja totuutta!” Joh. 1:14. Pyhä Henki johdatti meidät ensin synnintuntoon. Ja ”minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani. Minä sanoin: ´Minä tunnustan Herralle rikokseni`, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.” Psalmi 32:5. / ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.” Sananl. 28:13,14.

Uskoon tulo on elämämme suurin ja ihanin asia! 2 Kor. 6:1,2. Ylistys Jumalalle! ”Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.” Hebr. 8:12. Jumala ei muista virheitämme, jotka olemme tunnustaneet Hänelle. 1 Joh. 1:7-9. Meidänkään ei tule muistaa menneitä syntejämme, ei omiamme, mutta ei varsinkaan lähimmäistemme syntejä. ”Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa!” 1 Kor. 13:5. Rakastamme jokaista veljeämme ja sisartamme. Olemme saman Isän lapsia matkalla samaan ikuiseen päämäärään. Näkyvä uskovien välinen rakkaus on ylistyksen aihe? Halleluja! Joh. 13:34,35. 1 Joh. 4:19. Psalmi 100.

Mahtava kiitoksen aihe on, että Jeesus ”kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella!” Matt. 3:11. Apt. 2. ”Minut voidellaan tuoreella öljyllä.” Psalmi 92:11. Silloin lakkaa synkkämielinen parjaus ja vikoileva kapinamieli. Ruostuneet ovetkin lakkaavat narisemasta, kun saranat öljytään. Ei kitise eikä narise. Samoin tapahtuu, kun Jeesus voitelee omansa kiittämään ja ylistämään Jumalaa. Ei kuulu silloin ruostuneen uskonelämän kitinää. Kiitos Jumalalle! ”Ilo Herrassa on väkevyytemme!” Neh. 8:10. 1 Joh. 2:27. 2 Kor. 1:21,22. Jumalan rakkauden valtaamina emme yhdy valittajien ja nurisijoiden kielteiseen kitinään. Pimeys väistyy. Halleluja! Raamatulle vieraat menot ja opitkin poistuvat, koska eksytyksen henget eivät kestä olla siellä, missä puhdassydämiset kristityt kiittävät Jeesuksen veren voimaa. Evankeliumin vastaan ottanut Kandaken hoviherrakin ”jatkoi matkaansa iloiten” kasteella käymisensä jälkeen. Apt. 8:39.
Vapautettuina Jumalan lapsina yhdymme kiitoskuoroon taivaan enkelien kanssa. Halleluja! Joh. 8:31-36. ”4 Moos. 11.”

Jeesus on pian tulossa noutamaan omansa iäisiin majoihin. Hänen tulemuksensa odotus synnyttää meissä ylivuotavaa kiitosta! ”Olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.” Kol. 2:7. Tällaiseen pyhään ja armahtavaan ylistyksen ilmapiiriin ihmiset tahtovat tulla. Synnin ahdistama väsynyt ja stressaantunut ihminen tahtoo tulla ilolla täytettyjen kristittyjen joukkoon, jossa ei tuomita, vaan autetaan kärsivä syntinen vapauteen syntitilasta ja sisälle Jumalan tahdon tielle. Oikeassa ilmapiirissä on helppo luopua synneistään. Sivuteille joutuneet kristitytkin saavat uuden halun palata armon ja totuuden tielle.

Äänekkään kiitoksen tulee nyt lisääntyä Jumalan seurakunnassa, huolimatta siitä, että aikamme kielteiset uutiset masentavat ja myrkyttävät ihmisten mieliä. Puhdas kiitosmieli ja myönteinen elämänasenne on parantava lääke. On nimittäin vaara, että uskossa olevatkin saavat väärän mielen myrkytyksen. Maailman synkät uutiset sumentavat mielen, ja pelastuksen riemu voi vaihtua pahan vallassa olevan maailman asioista murehtimiseen. Room. 12:2. Matt. 6:25-34. Seurakunnan ilmapiiriä myrkyttää myös liiallinen eksytysten tutkiminen ja niistä puhuminen. Synnistä murehtiminen on kuitenkin oikein, jos se johtaa lopulta parannukseen ja kiitokseen. ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.” 2 Kor. 7:10. Rehellisestä parannuksen teosta iloitsevat taivaan enkelitkin. Luuk. 15:10.

Jeesus on parantanut seurakunnastaan kielteisyyden vamman. Kiitos Herralle! Hän on antanut meille ”iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan”. Jes. 61:3. 52:1. Mutta Raamatun mainitsema ”toinen henki” vastustaa Pyhän Hengen vaikuttamaa äänekästä kiitosta ja Pyhän Hengen näkyvää, tuntuvaa ja kuuluvaa toimintaa. ”Kun tämä ääni kuului …” Apt. 2:6. 10:46. 19:6. sekä 4:30,31. 5:14-16. ja 1 Kor. 12:6. 2 Kor. 11:4, 14,15. 2 Tim. 3:5. Hautausmaalla on hiljaista. Elämä synnyttää ääntä. Saakoon siis äänemme julistaa Jumalan kunniaa.

Pyhä Henki sytytti meihin myönteisen kiitosmielen ottaessamme vastaan Raamatun opetuksen: ”Kaikki, mikä on TOTTA, mikä KUNNIOITETTAVAA, mikä OIKEAA, mikä PUHDASTA, mikä RAKASTETTAVAA, mikä HYVÄLTÄ KUULUVAA, jos on jokin avu ja jos on jotakin KIITETTÄVÄÄ, sitä ajatelkaa.” Filip. 4:8. Näin teemme. Aamen. Jes. 33:14-16. Jumala tahtoo omiensa olevan puhtaita ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan. Silloin voimme elää ”iankaikkisessa hehkussa”, Pyhän Hengen tulikasteen alla. Tämä on mahdollista jokaiselle, joka mm. ”tukkii korvansa kuulemasta veritöitä”, kielteisiä uutisia. Jes. 33:14,15. ”Meillä on Kristuksen mieli”, joka keskittyy kaikkeen hyvään ja oikeaan. 1 Kor. 2:16. ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sen tähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi.” Hebr. 1:9. Saamme ”ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” Jes. 12:3.

Näin Jumalan sana ohjaa meidät positiiviseen ajatteluun. Se on Jumalan tahto. Filip. 4:4. ”Kiittäkää joka tilassa, sillä SE ON JUMALAN TAHTO!” 1 Tess. 5:18.
Tyytyväinen kiitosmieli kuuluu tärkeänä osana alkuperäiseen kristinuskoon. ”Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa!” 1 Tim. 6:6. ”Opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.” Apt. 13:52. Heidän kiitosmieltään ei sammuttanut edes vainojen myrskytuulet (Apt. 16:22-25), koska tuli roihuaa sitä kirkkaammin, mitä enemmän tuulee!

Kristityn aito ilo on se tekijä, joka erottaa meidät syntimaailman kielteisyydestä. ”Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.” Apt. 2:28. ”Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen nimeänsä ylistävät.” Hebr.13:15. ”Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: ”Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta.” Psalmi 35:27. Siis, ”sanokoot AINA: ”Ylistetty olkoon Herra!” ”Uhratkaamme siis joka aika kiitosuhria!” Halleluja!

”Eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.” Joh. 16:22.

---

Kiitokseen on aihetta.
Ylistämme taivaan ja maan Luojaa, meidän Jumalaamme, jonka olemus ja valtasuuruus on suunnattomasti käsityskykymme yläpuolella. Aihetta riittää. Onhan Hän Sanallaan luonut kaiken, koko maailmankaikkeuden. Sydämeni on pakahtua riemusta ajatellessani, että Jeesus on Jumalan Sana (Joh. 1:1-5, 14, Hebr. 1. Ilm. 19.13), jonka kautta on luotu kaikki olevainen pienimmistä alkuaineiden hiukkasista suurimpiin tähtitarhoihin ja maailmankaikkeuksiin: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen, ja Hän on ennen kaikkia, ja Hänessä pysyy kaikki voimassa.” Kol. 1:15-17. Kiitos Jeesus, taivaan Kuningas, herrojen Herra, ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme”. Matt. 1:23. ”Ja Hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Jes. 9:5. Halleluja!

Ylistetty olkoon Jumala, joka loi meidät ”omaksi kuvakseen”. 1 Moos. 1:27. 2:7. Hän loi Adamin ja Evan luomakunnan kruunuiksi hallitsemaan maata: ”Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” 1 Moos. 1:26-28.
Kiitos Jumalalle! Hän loi ihmeitä täynnä olevan ihmisen soluineen ja geenirakenteineen, sisäisen hienomekaniikkamme aisteinemme yms. ihmeellisyyksineen. Hän loi sielun ominaisuudet, mm. moninaisen tunne-elämän sekä rikkaan ajatustoimintamme kokemusmahdollisuuksineen. Hän loi musiikin, äänet, kuvat, tuoksut, maut, kauneuden sekä ilon ja riemun. Mutta Hän loi myös murheen ja surun tunteet. Miten monipuolinen onkaan tunne-elämämme. Saamme joskus jopa itkeä onnesta ja iloita kyynelsilmin Jumalan armosta.

Uskoon tulleina kiitämme Jumalaa Hänen toisesta luomistyöstään, kun Hän loi uuden ihmisen sisimpäämme näin uudestisynnyttäen meidät ”elävään toivoon” Pyhän Hengen kautta, kun pyysimme Häneltä anteeksi syntejämme. ”Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.” Psalmi 21:5. 1 Piet. 1:3. Joh. 3:3. Uusi luomus ei enää ole Adamin jälkeläinen, vaan ”kanta-Isämme” on nyt Jeesus Kristus, joka osti meidät itselleen omalla verellään. Olemme Hänestä syntyneet. Sisimmässämme oleva uusi ihminen elää ikuisesti Hänen kanssaan. Joh. 11:25. Tuleva kotimaamme on katoamaton ”uusi maa”. Ilm. 21:1. 2 Piet. 3:13. Ylistys Jeesukselle! Hän avasi ymmärryksemme käsittämään Kirjoituksia. Luuk. 24:45. Ja korvamme avattiin kuulemaan opetuslapsen tavalla. Jes. 50:4. Saamme kuulla Hyvän Paimenemme ääntä. Joh. 10:3, 27,28. Halleluja!

Kiitos Herralle kaikesta, mitä Hän on, mitä Hän on tehnyt ja mitä Hän on tekevä. Kiitos Jumalalle myös kaikesta, minkä Hän on jättänyt tekemättä! ”Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.” Room. 16:27.

---

Kiitämme Jumalaa kaikista ihmisistä. ”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme.” 1 Tim. 2:1-3.

KIITOS SINULLE,
joka olet pysynyt uskollisesti mukana Jumalan työssä! Olet seisonut Jumalan taisteluriveissä rukouksin sekä auttaen taloudellisesti. Tämä on mahdollistanut evankeliumin julistuksen ja opetustoiminnan seurakunnan kokouspaikassa. Jumala on palkitseva työsi. Aamen. On ilo uhrata varoistaan Jumalan työhön, uuden liiton temppelin eli seurakunnan rakentamiseksi. 1 Kor. 3:16. Vertaa 1 Aikak. 29:6-20.
Menot ovat lisääntyneet, mm. kokouspaikan vuokra; mutta Jumala on vaikuttanut meissä sitä enemmän uhrimieltä. Kiitoksen aihe on, että olemme saaneet kaiken maksetuksi. Halleluja! Ja Hänellä on meitä varten yhä suurempia siunauksia. 2 Kor. 9:6-15. Kiitos Herralle! Hän ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4. Jokainen voi pelastua! Jumala on valinnut kaikki ihmiset pääsemään ikuiseen elämään. Tätä armon evankeliumia me julistamme! Kurjinkin syntinen saa ottaa vastaan Jumalan armon. ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” 2 Piet. 3:9. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12.

Osallistumalla Jumalan valtakunnan toimintaan rukouksin ja uhrein me itse ”tunnustaudumme Kristuksen evankeliumiin”. 2 Kor. 9:13. Ja kun rukoustemme maljat taivaassa täyttyvät, vuodatetaan siunaukset tulvavetten tavoin takaisin meidän päällemme. Ilm. 5:8. 8:3-5. Taivas jakaa meille yhä lisää voimaa ja johdatusta Jumalan työhön. Mitä enemmän jaamme, sitä enemmän saamme jaettavaa. ”Joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” 2 Kor. 9:6-15.

Kaikki hyvä on alkuisin Jumalasta! ”Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet.” 1 Aikak. 29:13,14. ”Hän on se, joka teissä vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13.
Kiitosuhrimme kuten kaikki Jumalan työn muodot, ovat siis lähtöisin Hänestä. Jos joku toimintamuoto ei ole alkuisin Hänestä, on sellainen poistettava. Matt. 15:13. ”Meillä itsellämme ei ole kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.” 2 Kor. 3:5,6. Jumalaa kunnioittava uhrausmielikin tulee siis Häneltä. ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.” Sananl. 3:9,10. ”Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan!” 2 Kor. 9:15.

Uhraamisemme Herran työhön pysyy parhaiten hallinnassa, kun 10% tuloistamme menee Herran työhön suoraan tililtämme. Näin Jumala antaa omaan käyttöömme 90%. Kiitos Jumalalle!

Tarvetta olisi yhä lisätä painotuotteiden kustantamista ja levittämistä, ilmoituksia lehtiin, avustustyötä, jne., tavoittaaksemme lisää ihmisiä Jeesukselle. Rukousaiheena on myös, että saamme käyttöömme kaikki nykyajan suomat mahdollisuudet. Myös netin kautta evankelioimiseen tulee panostaa enemmän. Kiitos sinulle, joka rukoilet työn puolesta. Yhteinen tarkoituksemmehan on ennen muuta toteuttaa lähetyskäskyä. ”Viisas voittaa sieluja.” Sananl. 11:30. Mark. 16:15,16. Tarvitsemme lisää ”ylhäältä tulevaa viisautta” ja toistemme esirukouksia. Jaak. 1:5. Ef. 6:19. Tahdomme palvella Häntä kaikin voimavaroin. Gal. 2:10. 6:9,10.

” .. kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.” 2 Kor. 1:11.

---

Kiitos Jumalalle myös ulkoisesta hyvästä.

Hän on antanut meille hyvän kotimaan, Suomen, jossa odotamme pääsyä ikuiseen kotiimme. Tosin olemme täällä ”vieraita ja muukalaisia”. Hebr. 11:10-16. Mutta se ei ole murheellinen asia! Meillä on Suomessa hyvät oltavat ulkoisestikin. On elatus ja vaatteet sekä useimmiten myös kaunis koti. Jumala on luonut meihin kauneudentajun. Saamme käyttää sitä elinympäristömme kaunistamiseen, sekä mm. taiteen eri aloilla, esim. musiikissa, jolla me kiitämme Jumalaa. / ♪ ♫ ♪ ♫ ♪ . Kauneudentajumme ulottuu sisäisen puhtauden lisäksi myös ulkoiseen olemukseemme. Mutta ennen muuta meidän tulee pukeutua hengelliseen juhla-asuumme. ”Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi ..” Jes. 52:1. ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.” Kol. 3:12-14. Oikeaan mieleen kuuluu olla armahtavainen itseämme sekä lähimmäisiämme kohtaan. ”Tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne!” Sak. 7:9. Halleluja!

Täällä alkanut pelastuksen riemu jatkuu taivaassa. Tulemme ikuisesti viihtymään siellä, missä halleluja-huudot raikuvat taivasten ääristä sen toisiin ääriin. ”Minä kuulin ikään kuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan: ”Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme.” Ilm. 19:1-7. Siinä kuorossa saamme jo nyt olla. Sen tähden on hyvä alkaa enemmänkin harjoitella ylistystä. Kiitoksen kaunis jylisevä ääni kuulukoon Jumalan seurakunnasta jokaisessa rukoushetkessä ja sen jokaisen yksilökristityn suusta. ”Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa.” Psalmi 118:15.

”Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta Häntä kiittää.” Psalmi 33:1.
Psalmi 95.
Kohota siis kätesi ja äänesi kiittämään ikiaikojen Jumalaa!

Weijo Lindroos

LUOPUMUS

Lankeemus ja luopumus ovat eri asioita. Daavid lankesi syntiin, mutta ei luopunut, vaan teki katuen parannuksen. 2 Sam. 11. / Psalmi 51. Saul taas lankesi ja myös luopui, koska ei tehnyt parannusta synnistään, vaan jopa puolusteli hairahdustaan. 1 Sam. 15. Pietarikin lankesi, mutta ei luopunut. Matt. 26:33-35. Luuk. 22:55-62. Joh. 21:15-19. Jokainen meistä on langennut, mutta olemme saaneet armon nousta jälleen. Jumala on armahtavainen. Hän nostaa, kantaa ja vie meidät perille.

Olemme ”Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja Hänen verellänsä vihmottaviksi”. 1 Piet. 1:2. Terve uskoon tulo ja parannuksen teko johtaa aina kuuliaisuuteen. Siinä Jumalan armo toimii oikeassa elementissään. Kuuliaisuudella tunnustamme, että Jeesus Kristus on Herramme ja Kuninkaamme!

---

1. YLEINEN LUOPUMUS:

Olemme tulleet ihmiskunnan aikojen iltaan. Armon aika päättyy. ”Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” Matt. 24:12. Se on tapahtunut. 2 Tim. 3:1-5. Laittomuus on saanut vallan. Maailma on kyllä ollut paholaisen vallassa eli luopumuksessa Aadamista alkaen. 1 Joh. 5:19. Room. 5:12,18. Efes. 2:1,2. Mutta nyt lopunaikana synnin mitta tulee täyteen. Vertaa 2 Aikak. 36:15-16.

Ihmiskunnan syntisaaste johtaa lopulta turmioon ja viimeiseen atomisotaan. 2 Piet. 3:10-13. ”Sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” Luuk. 17:29,30. Ilm. 1:7. Jes. 24:5,6. Lootin aikana Sodoman yhteiskunta oli hyväksynyt julkisen luopumuksen, törkeän haureuden ja itsekeskeisen elämän huolettoman laiskuuden pohjalla, jossa ei ollut sijaa kärsivien auttamiselle. Hes. 16:49. He eivät piitanneet Jumalan luomasta avioliitosta, joka on tarkoitettu ainoastaan miehen ja naisen välille. Hyväksymällä luonnottoman ja inhottavan homokulttuurin he kapinoivat Jumalan säätämystä vastaan. 1 Moos. 19. Room. 1:26-32. Sen tähden kirous kohtasi heitä. Samoin on käyvä meidän aikanamme. Seksuaalisten kieroutumien hyväksyminen on levinnyt lähes koko maailmaan. Uskonnollinen, muotojumalinen maailma kirkkoineen on hyväksyjien eturintamassa edesauttamassa sodomalaisen jumalattomuuden esiinmarssia. Lue 2 Tim. 3:5. 2 Piet. 2. Juuda. Joh. 8:44. ym. Kirkoissa aletaan jo tänä vuonna vihkiä homo- ja lesbopareja. Sellaiset ”vihkimiset” missä tahansa ovat rumaa ja röyhkeää jumalanpilkkaa.

Mutta suurin synti on olla erossa Jumalasta! Siitä luopumuksen tilasta nousevat synnin teot, sodat, terrorismi, murhat, vihapuheet, jne. Maailman kärsimykset johtuvat jokaisesta ihmisestä, joka ei ole ottanut vastaan pelastusta Jeesuksessa! Yleinen luopuminen elämäämme suojelevista Raamatun ohjeista johtaa lopulta Jumalan ”vihan maljojen” täyttymiseen. Ne kaadetaan jumalattoman maailman päälle Sodoman tuomiota voimakkaammin. Ilm. 16. 2 Piet. 3:10-13. Room. 2:5. Ilm. 22:11. Jumalasta luopunut ihmiskunta on siis yhteisvastuullisesti syyllinen maailman kärsimyksiin ja tuhoon.

Kristittyinä tiedämme, mikä on uskosta osattomien loppu. Ilm. 20:15. Tämän tähden tahdomme auttaa lähimmäisemme Jumalan armon tielle, ottamaan vastaan pelastus Jeesuksen veren kautta. Näin syntimaailman valta katkeaa yksilöihmisen elämästä ja luopumus päättyy pelastuksen riemuun. Uskoon tulleet kastetaan, ja Jeesus täyttää heidät Pyhällä Hengellä. Apt. 2:40,41. 19:5,6. Ristin verinen sijaisuhri vapahtaa syntisen. Näin Jumalan armahtavaisuus kohtaa etsivän sielun. 1 Kor. 2:1-5. Room. 2:4.

Jumalasta luopunut synnin maailma ei enää koskaan muutu paremmaksi ennen Jeesuksen tuloa. Ihmisen ainoa mahdollisuus on erottautua tuosta paholaisen valtapiiristä. ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Apt. 2:40. 2 Kor. 6:14-18. Efes. 5:11-14.

---

2. SEURAKUNNAN LUOPUMUS:

Raamattu ennusti suuren luopumuksen tapahtuvaksi apostolien kuoleman jälkeen: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Apt. 20:29,30. Ennustus toteutui. Apostolisen ajan jälkeisinä vuosisatoina kristityt alkoivat kapinoida Jumalan Sanaa vastaan. He luopuivat alkuperäisestä uskosta, rakkaudesta sekä seurakunnalle alkujaan tarkoitetuista opeista ja toimintamuodoista. Luopumus Pyhän Hengen johtamasta elämästä sai lopulta aikaan muun muassa lapsikasteen yleistymisen ja kirkkolaitoksen syntymisen 300 luvulla jKr.

Seurakunnan luopumus siis tapahtui apostolien kuoleman jälkeen, koska enää ei valvottu, että toiminta olisi tapahtunut apostolien opetusten pohjalla. Apt. 2:41,42. Efes. 2: 19-22. – Vain pieni joukko uskollisia jäi luopumuksen ulkopuolelle. Vertaa Room. 11:5. –

Pian nuo uudet maailman kanssa liittoutuneet Baabel-kirkot (Baabel = sekoitus) alkoivat vainota ja tappaa oikeita Jumalan lapsia. Ilm. 17:5,6. Joh. 16:2,3. Sama vihan henki toimii edelleen kaikissa ihmisperusteisissa kirkoissa. ”He vihaavat sitä, joka portissa oikeutta puoltaa, ja totuuden puhuja on heille kauhistus.” Aam. 5:10.

Uskovien eksyminen tapahtui askeleittain. Ensin vesitettiin pieniä osia Raamatun opetuksista. Ja koska ei oltu vähimmässä uskollisia, menetettiin rakkaus totuuteen. Kristityt alkoivat korottaa itseään ja toisiaan muiden yläpuolelle. Siitä syntyi luopiokristillisyydessä edelleenkin vallitseva virheellinen virkapapppeus-käsite: ”maallikot” ja ”papisto”. Raamattu opettaa uudestisyntyneiden yleistä pappeutta. 1 Piet. 1:23. / 2:9.

2 Tess. 2:3 opettaa, että ”väkevä eksytys”, luopumus apostolisesta uskosta tapahtui ”kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen (minkä tähden), sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää (lähetti) heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen”. 2 Tess. 2:10-12. Eksyneet lähtivät siis ulos seurakunnasta ja alkoivat perustaa uskonsuuntia. ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” 1 Joh. 2:19.

Pyhän Hengen vaikuttaman elävän uskon vaihtuessa maalliseksi uskonnoksi aukeni tie ”laittomuuden ihmisen” eli antikristuksen ilmestymiselle. 2 Tessal. 2. luvussa mainittu ”estävä tekijä” poistui ja laittomuus pääsi valtaan eli suuri luopumus tapahtui. Se vaikuttaa edelleen. Huomaa mennyt aikamuoto, imperfekti. Antikristuksen ilmaantumista apostolien elinaikana esti se, ettei luopumus päässyt silloin tapahtumaan, koska ”pylväskristityt” pitivät yllä järjestystä eivätkä sallineet uskovien keskuuteen vääriä opettajia. Gal. 1:8,9. ja 2:4,5,9. Ilm. 3:12. / Matt. 16:18. 1 Kor. 15:1-7.

Kirkkolaitos yms. hajaannusta aiheuttavat uskonsuunnat Raamatulle vieraine opetuksineen ja tapoineen on siis tuo antikristillinen väkevä eksytys. Nimikristilliset uskontokunnat ovat eksytyksiä siitä huolimatta, että niiden keskellä on Taivaaseen matkaavia raitishenkisiä yksilöuskovia. Heitä Jeesus kutsuu takaisin armon ja totuuden tielle. Seurakunnan yhteyden rikkominen on rakkaudetonta eksytystä. Jumalan rakkaus on sidoksissa Hänen Sanaansa. Joh. 14:23,24. Luopuessaan Sanasta ihmiset ovat hylänneet Jumalan rakkauden. ”Sen tähden kirous kalvaa maata..” Jes. 24:6. Tuo kirous kohdistuu myös raamatullisesta seurakunnasta luopuneisiin uskoviin. Aika on tullut lähteä ulos maailmasta ja sen uskonnoista sekä kirouksen alaisista kirkoista. Näin on mahdollista palata takaisin siunauksen tielle.

Kirkko ei ole koskaan ollut Jumalan seurakunta. Tämän vuoksi emme voi yhtyä väitteeseen, että kirkko olisi luopunut apostolisesta uskosta. Miten sellaisesta voi luopua, jota ei ole koskaan ollutkaan? Tosin oikeatkin kristityt eksyivät tuon väkevän eksytyksen harhoihin ja näin luopuivat apostolisesta uskosta. Pyhä Henki on erittäin murheellinen uskovista, jotka kuuluvat kirkkoihin. Efes. 4:30. Kristittyjen jakaantuminen eri uskonnollisiin ryhmiin on taivaassa suuri murheen aihe. Joh. 17:21,23.

”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Hebr. 2:3,4.

Eräs vakava luopumuksen aiheuttaja on kristittyjen keskuuteen syötetty rikkauden haluaminen. ”Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista..” 1 Tim. 6:9-11 ja 17-19. Menestysteologia on kylvänyt kristittyihin maailmallista mielenlaatua, joka saa ihmiset hengellisten rikkauksien sijaan keskittymään maallisen hyvän etsimiseen. Matt. 6:19. / 1 Kor. 1:5. ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.” Luuk. 12:15-22 ”Tyytykää alhaisiin oloihin.” Room. 12:16. – Rukoile Sananl. 30:6-9. opettamalla tavalla. 1 Joh. 1:9. 2 Piet. 1:10.

Luopumuksen eri muodoista pitää palata takaisin alkuajan opetuksiin ja toimintaan. Ja silloin Jeesus täyttää meidät uudestaan Pyhällä Hengellä ja tulella, ”niin kuin alussa”. Apt. 11:15.

---

3. LUOPUMUS ON PÄÄTTYMÄSSÄ:

Jumala odottaa voidakseen olla omilleen armollinen. Hänen rakkautensa tahtoo nostaa kaikki kristityt pois luopumuksen lokaisesta liejusta ja takaisin autuuden kalliolle, jossa Jeesus hallitsee. Hän on A & O, jolla on kaikki valta seurakuntansa keskellä! On ilo odottaa Hänen takaisin tulemustaan! 1 Tess. 1:10. Valhekristillisyys ”viekkaasti sommiteltuine taruineen” ja oppeineen sekä ihmistekoisine ohjelmauskontoineen on poistunut elämästämme. 2 Piet. 1:16. Kiitos Herralle! Pyhä Henki toimii!

Myöskään judaismia ei esiinny ennalleen asetetussa seurakunnassa. Apt. 15. Hebr. 8:13. ym. Olemme uudestaan löytäneet ja kaivaneet auki tukkiutuneet siunauksen lähteet. Vertaa 1 Moos. 26:18. olevaa esikuvaa.

Lähetyskäskyä toteutetaan yhdessä kaikkien kristittyjen kanssa, jotka ovat poistuneet eksytyksen piireistä. Näin kristittyjen välinen yhteistyö palautetaan alkuasetelmaansa. Ennakkoluulot tätä raamatullista työtä kohtaan ovatkin jo alkaneet karista. Kiitos Jumalalle! Pelkoa ei rakkaudessa ole. 1 Joh. 4:18,19. Ovet seurakuntakasvun mahdollisuuteen ovat nyt selkosen selällään. Alkuperäinen Golgatan armoliitto odottaa yhteyteensä vapautta kaipaavia uskovia. Gal. 5:1. Joh. 8:31-36. 13:34,35.

”Hartaasti minä odotin Herraa, ja Hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle. Hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme.” Psalmi 40:2-4. ”Golgatan veressä voima on..!” ”Joka janoaa, hän tulla saa, luokse Jeesuksen…”

Maailman sekavan uskonnollisen käymistilan, sotien ja melskeiden keskellä, uskonnollisen terrorismin tuoman kirouksen kalvaessa maailmaa, saamme nostaa katseemme kohti taivasta: JEESUS ON TULOSSA! ”Kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Luuk. 21:28. Joh. 4:35. Jes. 24:5,6.

Myös Israel on irrottautumassa luopumuksestaan. Matt. 21:43-46. / Hes. Luvut 36, 37, 38. He ottavat kansakuntana vastaan Messiaansa Jeesuksen. Hoos. 3:5. Room. 11:23-27. Tämä on suuri ilomme aihe! ”Luuk. 19:37,38.”

---

Luopumuksen tila on jatkunut kristikunnan ensimmäisiltä vuosisadoilta meidän aikoihimme asti. Vain pieni uskollisten joukko on pitänyt esillä aitoa kristillisyyden valoa. Mutta nyt olemme tulleet Matt. 25:6,7 aikaan, jolloin viisaat kristityt ovat alkaneet tulla ulos luopumuksesta, maailman syntielämästä ja sen kanssa liittoutuneista uskonnoista. Yleinen herääminen on alkanut tapahtua. Lamput on laitettu kuntoon ja Öljyä on otettu lamppuihin. Pimeän luopumuksen keskellä kuuluu huuto: ”Jeesus tulee!” ”Yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.” Matt. 25:6,7. Elämme nyt siinä ajassa. Seurakunnan luopumus on tullut tiensä päähän. ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra.” Jer. 3:14. Näin olemme tehneet. Paluun suunta on takaisin Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. Jer. 50:4-9. / Ilm. 18:4. ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25. Luuk. 22:20. Oletko mukana?

Apostolinen usko, oppi ja seurakunnalle alkujaan tarkoitetut toiminta- sekä järjestäytymismuodot ovat edelleen voimassa. Niihin olemme palanneet. Mm. Tiit. 1:5. ja Efes. 4:11-16. Olemme siirtyneet takaisin rakkautta täynnä olevaan herätykseen ja Raamatun opettamaan kristittyjen yhteyteen. Päättäessämme lähteä kohti raamatullista seurakuntayhteyttä, auttoi Pyhä Henki meidät irti luopumuksesta. Jumalan tahto kirjoitettiin uudestaan sydäntemme lihatauluihin. 2 Kor. 3:3. Nyt Hän vaikuttaa meissä tahtonsa mukaista elämää. Filip. 1:11 ja 2:13. Saamme Jeesusta odottaen varjeltua pimeän maailman saastutukselta. Jaakob 1:27. Näin säilytämme toivon varmuuden loppuun asti.

”Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa (ennalleen asetettua) seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” Hebr. 10:24,25.

Weijo Lindroos

Video aiheesta: Herätys vai luopumus