Kategoria: Taivassanomat 2018

”Eliaan hengessä”?

Uskovien tulee ymmärtää mitä Raamattu opettaa, mutta myös se, mitä Raamattu ei opeta. Nyt kysymyksessä oleva aihe on eräs esimerkki molemmista asian puolista.
Uskovien keskuudessa puhutaan aika yleisesti, että lopunajan seurakunta toimisi muka ”Elian hengessä”. Raamattu ei opeta sellaista. Siksi on hyvä, ettemme mekään käytä sellaisia termejä. Tosin Pyhällä Hengellä on edelleen samat pyrkimykset, esim. Luuk. 1:16,17.
Vanhassa testamentissa oli siis luvattu, että profeetta Elia tulee. Niin hän tulikin. Luukkaan evankeliumin 1. luku kertoo siitä. Luvattu profeetta oli Johannes kastaja, joka täytti kaikki vanhan liiton ennustukset luvatusta Elia-profeetasta: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja pelottava. Hän kääntää jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi.” Malakia 3:23,24. RK. Ennustus toteutui Johannes Kastajassa: ”Hän (Johannes) kulkee Herran edellä Elian hengessä ja voimassa kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskaiden mielenlaatuun, näin valmistaakseen kansan, joka on Herraa varten valmistautunut.” Luuk. 1:17. Huomaa samat sanamuodot Malakian ennustuksessa ja Luukkaan kertomissa täyttymyksen teksteissä, jotka sanovat, että Johannes Kastaja oli ensimmäinen ja viimeinen, joka tuli ”Elian hengessä” -profeetta Elian jälkeen.
Jeesus todisti Johannes Kastajasta: ”Hän on se, josta on kirjoitettu: ’Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän valmistaa tien sinun eteesi.’ Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, … Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet, ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Matt. 11:9-14. Voiko asiaa selvemmin sanoa.
”Jumala puhui muinoin monesti ja monin tavoin isille profeettojen kautta. Näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut meille Pojan kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka kautta Hän myös on luonut maailmat.” Hebr. 1:1-3. Suurten profeettojen aika päättyi siis Johannes Kastajaan. ”Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja.” Matt. 11:11.
Juutalaiset, jotka odottivat suuren Elia-profeetan ilmestymistä muinaisena Eliana, kysyivät Johannekselta: ”Oletko sinä (se) Elia?” Hän sanoi: ”En ole.” Joh. 1:121. Hän ei täyttänyt ihmisten väärien toiveiden ennustusta. Mutta hän oli kyllä profeetta Malakian ennustama kaikkien aikojen suurin profeetta, joka tuli siis ”Elian Hengessä ja voimassa” (Luuk. 1:17); mutta hän ei tullut kuolleista nousseena uutena Eliana, jota juutalaiset odottivat. Johanneksen tehtävä oli valmistaa kansaa vastaan ottamaan ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. Joh. 1:29 ja 3:28.

Uudessa liitossa toimimme Pyhässä Hengessä. Tätä ”Öljyä” otamme vastaan. Matt. 25.6-13. Apt. 1:8. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Johannes Kastajan jälkeen toimineet uuden liiton ensimmäiset kristityt eivät sanoneet olevansa ”Eliaan hengessä”. Sen tähden ei meidänkään tule käyttää vanhan liiton termejä, joita siis käytettiin ennen ristintyötä ja Pyhän Hengen vuodatusta. Mutta Pyhä Henki pitää sisällään ”Elian Hengessä” toiminnan. Eliassahan oli sama ”yksi Henki”, joka on meissä uuden liiton kristityissäkin. Efes. 4:4. ja 1 Kor. 12:11.
Apt. 2. luku kertoo, miten Jumalan seurakunnassa alkoi Pyhän Hengen aikakausi, armon aika, joka on Jeesuksen hallintavallan aikaa. Hebr. 1:1,2. Joh. 14:16,17,26. 16:12-14. Tämä aikakausi jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.

Alkuseurakunnan aikainen Pyhän Hengen toiminta on malli ja esimerkki, jota arvostamme ja johon pyrimme:
”Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Uskovat olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä, eikä kukaan ulkopuolisista rohjennut liittyä heihin. Mutta kansa kunnioitti heitä suuresti, ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskoivat Herraan, miehiä ja naisia joukoittain. Sairaita kannettiin jopa kaduille ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa ohi edes hänen varjonsa koskettaisi jotakuta heistä. Myös ympärillä olevista kaupungeista tuli paljon ihmisiä Jerusalemiin. He toivat mukanaan sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki tulivat parannetuiksi.” Apt. 5:12-16.
Toimimme heidän kanssaan samassa Pyhässä Hengessä rukoillen heidän kanssaan samoja asioita: ”Anna palvelijoittesi puhua täysin rohkeasti sinun sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän palvelijasi Jeesuksen nimen kautta. Kun he olivat rukoilleet, vavahteli paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat rohkeasti Jumalan sanaa.” Apt. 4:29-31. He eivät täyttyneet Elian hengellä.

Uudessa liitossa toimitaan siis Pyhässä Hengessä, joka ”johdattaa meidät kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13. Hän ohjaa sydämemme Jumalan rakkauteen ja totuuteen, niin että ”rakkauden kautta vaikuttava usko” hallitsee meitä. Gal. 5:6.

Meillä on

• yksi usko
• yksi Herra
• yksi kaste
• yksi HENKI..

Efes. 4:3-6. 1 Kor. 12:11.
Teemme kaiken Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kol. 3:17.

W.L.

SEURAKUNNAN MURROSKAUSI

Kristikunnassa on meneillään lopunajan murroskausi. Matt. 13:36-43. Se toimii kaksisuuntaisesti:
1. Jumalan työtoveruudessa toimiville oikeille kristityille kirkastuu pyhä tie yhä selvemmäksi. ”Vanhurskaitten polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” Sananl. 4:18,19. Tässä on kyse uskoon tulleiden tiestä, joka on se ”ristin kaita kotitie”.
”Vanhurskas tehköön edelleen vanhurskautta ja pyhä pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22:11.
”Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” Jes. 30:21.
2. Jumalan Sanasta luopuneista todetaan, että heidän elämänsä pimenee entisestään: ”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja.” 1 Tim. 4:1. Erottava kuilu kasvaa ja syvenee. ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!” 2 Tim. 3:5. ”Jumalattomien tie on kuin pimeys: he eivät tiedä, mihin kompastuvat.” Sananl. 4:19. ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, saastainen saastukoon edelleen..” Ilm. 22:11.

Uskonelämän palautus. Efes. 4:22-24.
Nyt meneillään olevassa seurakunnan ennalleen asettamisen vaiheessa meidän tulee palauttaa takaisin kristinuskon alussa toiminut yksilöuskovien hengellinen elämä ja sen alkamiseen liittyvät tekijät. Joh. 1:12. 6:37. Room. 3:23-25. 6:23. Ei voi olla hengellistä elämää ja oikeaa kristillistä oppia ilman aitoa uskoon tulemista eli uudestisyntymistä ja parannuksen tekemistä. Joh. 3:3-5. Luuk. 24:47. Raamatun pyhät opetukset soveltuvat vain pyhään elämään. Ei ole paljoakaan merkitystä oikeimmillakaan Raamatun opetuksilla ellei oma uskonelämä ole kunnossa.
Ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi tuli meistä Jumalan lapsia. Efes. 2:1-10. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia. … Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Room. 8:14,16. Uskoon tultuamme meidät kastettiin upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Ja Hän alkoi kasvattaa meitä armossaan. Tiit. 2:11,12. Sisäisessä elämässämme tapahtui syvä asennemuutos, jota Raamattu nimittää vanhurskautumiseksi, syyttömäksi julistamiseksi. Room. 3:23-25. Saimme lahjaksi taivaan valtakunnan kansalaisuuden.

Pyhä tie on meitä uskossa olevia varten.
Aito kristillisyys on osallisuutta Jeesuksen ylösnousemuselämään, joka on ainoa oikea hengellisen elämän muoto. ”Kristus teissä, kirkkauden toivo.” Kol. 1:27. ”Armosta te olette pelastetut..” Efes. 2:8.
Voimme pysyä tässä Pyhän Hengen meihin synnyttämässä elämässä siten, että pysymme Raamatun opetuksissa. ”Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henki ja elämä.” Joh. 6:63. / Ilm. 22:18,19. 2 Piet. 3:15,16. Elämä Jeesuksessa tekee opin eläväksi ja oppi pitää elämää voimassa. Tämä edellyttää, että olemme uskoon tulossa ottaneet vastaan rakkauden totuuteen. 2 Tess. 2:10-12. Näin ollen rakastamme myös totuuden puhujia, joita monet vihaavat. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka vaeltaa oikein?” Miika 2:7. Jumalattomat ja luopiot kammoksuvat Raamatun totuutta: ”Oikeutta vaativaa vihataan ja totuuden puhujaa kammoksutaan.” Aam. 5:10.

Jeesuksen kärsimystyön kautta saimme kerralla anteeksi kaikki syntimme. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi.” Jes. 53:5. Olemme lopullisesti armahdetut Jeesuksen veren kautta. ”Meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti.” Hebr. 10:10. Pyhä Henki asuu meissä. Efes. 1:13. Jeesus on kanssamme joka päivä. Matt. 28:19,20. Me olemme Hänessä. ”Teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa.” Kol. 3:3. ”Kaikki te (uskoon tulleet), jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:27,28. Efes. 4:1-6. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17.
Syntimme on sovitettu Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä. 1 Piet. 1:19. Eikä anteeksiannettuja syntejä saa enää kaivella. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. ”… unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä.” Filip. 3:13.

Synnin haavat kirvelevät, ja parantuminen joskus kestää. Sen tähden pelastuksen iloon saattaa uskonelämän alussa sisältyä monet kyyneleet. Sitä ei siis pidä ihmetellä. ”Ei ilman taistelua käydä tietä kaitaa. Ei ilman kyyneleitä polku kirkastu …” Mutta niin ristiriitaiselta kuin se saattaakin tuntua, meillä on suurtenkin vaikeuksien keskellä sydämissämme pelastuksen riemu. Apt. 14:22. Filip. 4:4.
”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Room. 12:15.
Syntielämä sekä paholaisen aiheuttamat elämämme murheet ja kärsimykset ovat jättäneet jälkiä sisimpäämme, enemmän tai vähemmän. Olemme synneillämme turmelleet omaa- sekä usein myös lähimmäistemme elämää. Kanssaihmisetkin ovat teoillaan jättäneet jälkiä elämäämme. Tämän tähden uskonelämän alku on joillekin taistelujen aikaa. Se on sitä, vaikka pelastuksen riemu täyttääkin elämän. Sisäinen ihmisemme on synnin unesta herättyään kuin toipilas vakavan sairauden jälkeen. Mutta turmeltunut elämä tervehtyi tullessamme Jumalan rakkauden vaikutukseen ja uskovien yhteyden armahtavaan vaikutuspiiriin. ”Osoittakaa laupeutta ja armahtavaisuutta toinen toisellenne.” Sak. 7:8,9. 2 Kor. 4:16. Jumala on antanut lääkkeen parantuaksemme syntisairauksien aiheuttamista vammoista. Hänen Sanansa ovat ”elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” Sananl. 4:22. Totuuden sana parantaa.

Mihin Hän kasvattaa?
”Käskymme päämääränä on rakkaus, joka tulee (1) puhtaasta sydämestä, (2) hyvästä omastatunnosta ja (3) vilpittömästä uskosta. Muutamat ovat eksyneet niistä pois ja poikenneet joutavaan jaaritteluun.” 1 Tim. 1:5,6. ”Noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus.” Efes. 4:15.

Uskoon tultuamme aloimme siis kasvaa Jumalan tahdon mukaisiksi kristityiksi. Kasvamiseen tarvitaan Jumalan suurta armoa ja siunausta, myös kuritusta: ”Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään.” Hebr. 12:10. Kuritus osoittaa Jumalan hyvää tahtoa meitä kohtaan. Hän ohjaa meidät siten ”osallisiksi Hänen pyhyydestään”. Siihen kasvatukseen osallistumme mielellämme, kasvaaksemme ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mittaan.” Efes. 4:13. ”Vahva ruoka on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.” Hebr. 5:14.
Ravintomme pääasiallisena lähteenä on (1) Raamatun opetukset ja (2) alkuseurakunnan esimerkki. 1 Kor. 11:1. Filip. 3:17. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Apt. 2:42. ym.
”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Matt. 4:4. Ihmislapsi syö kasvaakseen ja pysyäkseen elossa. Samoin aikuisuuteen kasvanutkin tarvitsee ravintoa elääkseen. Kristityiksi tulleina saamme syödä Sanan leipää päivittäin kotona ja lisäksi raamattupiireissä sekä muissa seurakunnan kokoontumisissa. Apt. 2:41,42. Raamattu on hengellisen elämämme monipuolinen ravintolähde.
Terve kasvu tapahtuu raamatullisessa seurakuntayhteydessä, jossa Pyhä Henki toimii. Jeesus tahtookin antaa Pyhän Hengen tulikasteen jokaiselle omalleen. ”Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa”, joka tarkoittaaa, että Pyhän Hengen voima alkaa johdattaa kaikkeen totuuteen polttamalla elämästämme pois Jumalan tahdon vastaisia tekijöitä. Matt. 3:11. Apt. 1:8. 2:38. 19:1-6. Pyhän Hengen täyteydessä kasvamme terveiksi kristityiksi. Emme sitten enää käy saastuttamassa itseämme yhteiskristillisen ekumenian saastaisilla ruoka-astioilla. Baabelin sekauskonto kaikkine ekumeenisen liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkkoineen jääköön totaalisesti pois elämästämme.
Näin elämäämme vuodatetaan puhdas Jumalan rakkaus ”Pyhän Hengen kautta”. Room. 5:5. Ja sitten saamme kasvaa täyteen ”Hengen hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan”. Filip. 1:11. Gal. 5:22.

Terve uskonelämä.
Jeesus pelasti ja asetti meidät työtovereikseen. 2 Kor. 5:19 – 6:2. / Mark. 16:15-20. Työtä varten tarvitsemme kristillistä tietoa, mutta ennen sitä meidän on saatava sisimpäämme hengellistä elämää sekä pyhää kasvua. Apt. 4,8. Meidän tulee olla yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa hoitamassa itseämme ja toisiamme ja siten parantua yksilöinä sekä seurakuntana synnin aiheuttamista sisäisistä haavoista. ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22. Jeesus ei tahdo omiensa jäävän rikkinäisiksi. Jumala lupaa meille: ”Minä kasvatan umpeen sinun haavasi, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa.” Jer.30:17. Hyvä Paimenemme Jeesus hyväksyi meidät rakkaaseen hoitoonsa liittämällä meidät itseensä ja samalla omaan seurakuntaansa.

Syntien tunnustaminen.
Rehellinen, vilpitön ja avoin syntien tunnustaminen Jumalalle rukouksessa avaa sydänten kammiot Pyhälle Hengelle. Näin Hän saa tilaa tehdä siunaavaa työtään parantaen ja korjaten asenteemme ja ajatustemme lähteet. Sananl. 4:23. Jumalan edessä saamme olla aitoja. Saamme riisua kaikki naamiomme, että esille pääsee se todellinen oma sisin persoonamme, uudestisyntynyt pyhä ja ikuisesti elävä uusi ihminen. 2 Kor. 5:17.
Sydämen puhdistumisesta alkoi kasvu, jonka ajallinen päämäärä on, että saavutamme ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan.” Efes. 4:13-16. Sitten meissä näkyy ( Matt. 5:14-16) ”Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. Filip. 2. ” .. että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” 2 Kor. 4:10.
”Herra sanoo näin: Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä. Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.” Jes. 57:14,15. Synti ja sitä aiheuttavat tekijät ovat kompastuskiviä, Jumalasta erottavia tekijöitä. Jes. 59:1-3. Sen tähden koko syntisyys on siirrettävä ristille sekä haudattava kasteen hautaan. Room. 6. Elämän suursiivous, sisältä ja päältä, tehdään tunnustamalla ja hylkäämällä syntielämä kokonaan. ”Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin puhdistuisi!” Matt. 23:26.

Meidän on siis muistettava, että sisäisistä haavoista parantumisessa on kysymyksessä uskossa kasvaminen. Anteeksisaaminen on tapahtunut jo uskoon tulossa. Siihen ei voida lisätä mitään. Jeesuksen veri on puhdistanut meidät kaikesta synnistä. Room. 3:23-25. ”Sinä (Jeesus) olet arvollinen ottamaan kirjakäärön ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi..” Ilm. 5:9-10.
” .. kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri – Hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle – puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” Hebr. 9:14.
Vaikka olemmekin pelastuneita (Apt. 2:47), on Jumalan työ meissä vielä kesken (ja keskeneräistä työtä ei saa arvostella! Tämä on jokaisen tärkeää muistaa). Olemme vajavaisia loppuun asti. Siksi tarvitsemme jokapäiväistä rukouksessa viipymistä. Ja siinä puhdistautumista ”kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa”. 2 Kor. 7:1. Näin rukoushetkemme ovat meille suuren ilon asia. Saamme ottaa vastaan puhtauden ja kertoa kaikki asiamme taivaan Kuninkaalle. Hän aina odottaa rukoukseen tulemistamme, saadakseen olla meille armollinen ja siunata meitä. ”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jer. 31:9.

Uskonelämän alkuvaiheessa tarvitaan joskus myös ripittäytymistä, syntien tunnustamista luotettavan kristityn (sielunhoitajan) läsnäollessa. ”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” Jaak. 5:16. Syntien avoin ja peittelemätön tunnustaminen on suoruuden lähde, josta saamme juoda parannuslääkettä sielun syvimpiin haavoihin, joita ei useinkaan saada parantumaan muulla tavalla. Siinä minäkeskeisyys väistyy ja nöyryys tulee todellisuudeksi.

Tämä tie on siunauksen lähde lopunajan seurakunnalle.
”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:7-9.

Tässä kirjoituksessa mainittu vilpitön ja rehellinen uskonelämän korjaaminen ja näin avautuminen Pyhän Hengen vaikutukselle, tekee elämämme Jeesus-keskeiseksi. Hän vei minäkeskeisyytemme ristille. Näin nöyrtyneiden yksilöuskovien puhtaus avaa oikean yhteyden toimivaksi myös seurakunnassa, yhteisötasolla. Seurakunta on sitä, mitä me olemme. Yhteydestä saamme kasvuvoimaa.

Toimimme Jumalan seurakunnassa edellä mainitusta puhtaasta yhteydestä käsin. Vain tälle pohjalle rakentuu terve seurakuntaelämä ja sen opetukset.

Kiitos Jumalalle kaikesta mitä Jeesus on tehnyt ja opettanut, ja mitä Hän vielä tekee!

Menemme eteen päin Jumalan suunnitelman mukaan Hengen voimassa. ”Ja nyt, lapset, pysykää Hänessä.” 1 Joh. 2:28.

Weijo Lindroos

SEKSUAALISUUS

Jumala loi rakkaudessaan monimuotoisen ihmisen kaikkine kauniine toimintoineen.
”Mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. Ja
Jumala siunasi heidät.” 1 Moos. 1:27,28.
Avioliittoon kuuluu myös miehen ja naisen välinen seksuaalisuus.
”Haureuden syntien välttämiseksi olkoon
kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella oma miehensä.” 1 Kor. 7:2.

Tämän sukupolven aikana on Jumalan luomisjärjestystä alettu yleisesti muuttaa hyväksymällä poikkeavuudet normaaleiksi. ”Naispuoliset heistä ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen, ja samoin miespuoliset ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naiseen ja kiihkossaan syttyneet toisiinsa. Miehet ovat harjoittaneet riettautta miesten kanssa..” Room. 1:26-32. Jumalan mielipide siis on, että homous on luonnonvastaista riettautta. Mutta yhteiskunnassa on alettu sallia myös normaalista poikkeavien muotojen toteuttaminen.

”Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.” 1 Kor. 6:9,10.
”Tiedämme, ettei lakia ole säädetty vanhurskaan takia vaan lainrikkojien ja kurittomien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien, epähurskaiden ja saastaisten, isän- ja äidintappajien, murhaajien, haureellisten ja homoseksuaalisuuden harjoittajien, ihmiskauppiaiden, valehtelijoiden, valansa rikkojien ja kaiken muun takia, mikä on vastoin tervettä oppia, jota minulle uskottu autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumi opettaa.” 1 Tim. 1:9-11. Näissä kohdissa Raamattu rinnastaa homouden samaan kategoriaan mm. murhaajien kanssa.

---

Vanhassa liitossa homouden synnistä oli seurauksena kuolemantuomio: ”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he molemmat tekevät iljettävän teon. Heidät on surmattava.” 3 Moos. 20:13. Tuo synti on myös Uudessa testamentissa ”kuoleman ansainnut”. ”Vaikka he tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista tekevät, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse tee niin vaan myös osoittavat hyväksymisensä niille, jotka tekevät samoin.” Room. 1:32. Tässä siis Pyhä Henki opettaa, että homouden hyväksyjätkin ovat ansainneet kuoleman. Lue koko asia Room. 1:26-32. Samassa Roomalaiskirjeessä selvitetään, että oikean esivallan tulee panna täytäntöön tuomiot. ”Esivalta ei kanna miekkaa turhaan.” Room. 13:4. Se on asetettu ”pahaa tekeville rangaistukseksi mutta hyvää tekeville kiitokseksi”. 1 Piet. 2:14.

Mutta uskossa olevat eivät ole saaneet oikeutta kostaa: ”Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu: ”Minun on kosto, minä maksan takaisin, sanoo Herra.” Room. 12:18,19. Meidän tehtävämme on julistaa Jumalan hyvyyttä ja armoa, että parantuminen synnistä ja sen tuottamista jäljistä on mahdollista, että kenenkään ei tarvitse jäädä syntiinsä. Joh. 1:12. ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Raamattu opettaa siis homoseksuaalisuuden harjoittamisen synniksi, joka estää ihmisen pääsyn taivaaseen ja johtaa kadotukseen (samoin kuin tietenkin kaikki muukin synti). Siksi kristityillä on pyhä velvollisuus kertoa tämä Jumalan totuus lähimmäisilleen. Rakkautta on sanoa totuus! Meillä on myös toistaiseksi oikeus sananvapauden perusteella ilmaista asiasta Raamatussa oleva Jumalan mielipide.
Uskovien vainot ovat osittain todellisuutta jo meillä Suomessakin. Raamatun opetuksen julkinen esittäminen ainoasta oikeasta seksuaalisuudesta on yritetty saada lain vastaiseksi. Ja esim. Facebookissa ei saa esittää asiasta raamatullista näkökantaa.

---

Suuret kristittyjen vainot alkavat siitä, kun sanomme seksuaaliset kieroutumat oikealla nimellä kadotukseen johtavaksi synniksi. Esivalta tulee kieltämään meitä kertomasta ihmisille totuutta, että homous on Jumalan vihan alaista, kadotukseen johtavaa syntiä. Mutta Jumalan totuudessa elävät uskovaiset eivät voi myöntyä maallisen lain edessä olemaan eri mieltä Jumalan ja Hänen Sanansa kanssa. Apt. 5:29. Tulemme aina julistamaan, että Jeesus voi ja tahtoo antaa anteeksi homouden synnin ja sitten auttaa hänet irti syntitottumuksestaan; sekä parantaa sisäisen ihmisen siitä, mistä poikkeavuus johtuu. Hän antaa katuvalle ja nöyrtyvälle ihmiselle KAIKKI ja kaikenlaiset synnit anteeksi.
Uskoon tulonsa jälkeen homo ei enää harjoita syntiään. Alkoholisti ei enää käytä alkoholia. Varas ei enää varasta. Valehtelija ei enää valehtele. JNE. Tämä on raamatullista muuttumisen evankeliumia. Tätä julistamme!

Jeesus voi muuttaa kaiken hyväksi! Tämä on suurta ilosanomaa ja rakkautta täynnä olevaa pelastuksen evankeliumia, jonka tahdomme kertoa kaikille. Luuk. 24:47. Näin autamme ihmiset normaaliin elämään Luojansa yhteydessä, johon tie on avattu Golgatan ristillä: ”.. Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. … Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:7-9.

---

Normaali ihmisten tulee vastustaa kaikkia luomistyötä pilkkaavia käytäntöjä.
Jumalan vaikuttama mielipide on, että on todella rumaa ja inhottavaa, kun kaksi miestä kulkevat käsi kädessä ja ovat muka rakastavaisia. Sellaista irstautta joutui aikanaan näkemään mm. Loot:
”.. sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.” 2 Piet. 2:8. Ja mitä siellä Sodomassa tapahtuikaan? Katso 1 Moos. 19. Sodoman hävitystuomio oli seuraus mm. siitä, että yhteiskunta hyväksyi homouden synnin.

Yleensä ei tule puuttua siihen, mitä jotkut uskosta osattomat tekevät ja miten elävät. Mutta seksuaalisten kieroutumien esiinmarssi on niin suuressa määrin Jumalan vihan alaista toimintaa, että siihen on pakko puuttua. Se on turmellut jo nyt yhteiskuntaamme. Tuo synti rikkoo luomisjärjestyksen ja on siksi hyökkäys suoraan Jumalan säätämystä vastaan. Sen tähden me kaikki kristityt vastustamme yksimielisesti seksuaalisia vääristymiä. Olemme asiasta samaa mieltä Jumalan ja toistemme kanssa! Emmekä uskaltaisi muuttaa kantaamme.
Yhteiskunnan antama hyväksyntä homoliitoille hävittää kansalta Jumalan siunauksen:
”Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. ” Snl. 14:34.

Jumalalla on hyvä tahto jokaista ihmistä kohtaan: ”Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13.

Weijo Lindroos

Turun seurakunnan historia

Turku on Suomen vanhin kaupunki. Sitä ei ole koskaan varsinaisesti perustettu, vaan Turku on syntynyt täällä olevien ihmisten elämän ja työn keskelle. Samoin on Turussa toimivan seurakunnan laita, se on syntynyt uskossa Jeesukseen olevien ihmisten toiminnasta.
Tarkkaa tietoa Turussa olevan Jumalan seurakunnan aloittajista ja miten, missä ja milloin seurakuntatoiminta Turussa alkoi, ei ole kenenkään tiedossa. Mutta siitä huolimatta raamatullinen seurakunta toimii. Jeesus itse on tämän aloittaja. Siksi Hän on seurakuntansa ainoa keskushenkilö, jonka ympärillä kaikki toiminta tapahtuu. 1 Kor. 3:11.

Jeesus puhui omasta seurakunnastaan kahdessa merkityksessä:

1. YLEISMAAILMALLISESTA SEURAKUNNASTA:
”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita.” Matt. 16:18. Tämä on se Jeesuksen verellä lunastettu ihmisjoukko, jota Raamattu nimittää Kristuksen ruumiiksi (1 Kor. 12:27) ja omaksi kuningaskunnakseen.” Ilm. 1:5,6. Liittymällä Jeesukseen uskoon tulossa eli uudestisyntymisessä sekä sen jälkeen tapahtuvassa upotuskasteessa Jeesuksen nimeen, tulee ihmisestä Hänen seurakuntaansa kuuluva. ”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, Hänen, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen.” Kol. 1:13,14. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apt. 2:41. Room. 10:9-17. Tämä on se maailmanlaajuinen pelastuneiden joukko, josta Raamattu sanoo, ettei sitä pysty kukaan laskemaan: ”Tämän jälkeen minä näin suuren joukon ihmisiä, joita ei kukaan voinut laskea, kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä. He seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä yllään pitkät, valkeat vaatteet ja käsissään palmunoksat.” Ilm. 7:9.JA2.

2. PAIKALLISESTA SEURAKUNNASTA:
Tämä on se pelastuneiden joukko, joka toimii näkyvästi jokaisella paikkakunnalla. Tässä näkyvässä yhteydessä toimivat erilaiset tehtävät kaikille rakennukseksi: ”.. ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin.” Tiit. 1:5. ja Efes. 4:11-16. ”Jos veljesi tekee syntiä, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi takaisin. Mutta jos hän ei kuule sinua, ota yksi tai kaksi todistajaa mukaasi, että jokainen sana vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla. Jos hän ei kuule heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei kuule seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle kuin pakana ja publikaani.” Matt. 18:15-17. ym. Paikallisseurakunnan tulee siis olla konkreettinen uskovien yhteys, jonka henkilöille voi mm. ilmoittaa asioita. Kertoessani Turun seurakunnan historiasta pyrin nyt siis tuomaan esille tätä uskovien näkyvää seurakunnan toimintaa. Mutta samalla on ymmärrettävä ja huolehdittava, että jokainen paikallisseurakuntakin on samaa jatkumoa Jeesuksen perustaman maailmanlaajuisen seurakunnan kanssa. Ainoa seurakunta on siis alkanut Israelin pääkaupungista, Jerusalemista, Golgatan ristiltä. Jos joku ”seurakunta” ei tunnustaudu alkaneeksi ristin pelastustyön perustalta, ei sellainen ole Jumalan seurakunta. Jeesus on ainoa seurakuntansa perustaja ja Ylipaimen.

Golgatan ristiltä alkaneen Yleisen Jumalan seurakunnan historian voimme lukea Luukkaan evankeliumista ja Apostolien teoista. Luukas kertoo ensin evankeliumissaan Jeesuksen syntymästä ja elämästä ristin tapahtumiin ja ylösnousemiseen asti. Tässä pelastustyössään Jeesus perusti seurakunnan, ”jota Tuonelan portit eivät voita”. Matt. 16:18. / Joh. 2:19-22.
Luukas jatkaa Apostolien teoissa Pyhän Hengen kasteen jälkeisen (Apt. 2) historiamme ensimmäiset noin 30 vuotta. Lisäopetusta toivat Uuden testamentin kirjeet. Niiden pohjalta seurakunta kehittyi Jumalan tahdon mukaiseksi. Ja noin vuonna 100 jKr. seurakunta kaikkine opetuksineen oli valmis. Siinä muodossa olevaa kristinuskoa tulee edelleen levittää eteen päin. Raamatun lopussa on PISTE. Sitä tarkoittaa myös Ilm. 22:18,19: ”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Jokainen ymmärtänee mitä tämä opetus tarkoittaa?
Luukkaan evankeliumi alkaa näin: ”Monet ovat ryhtyneet laatimaan kertomusta tapahtumista, jotka ovat toteutuneet keskuudessamme, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat olleet silminnäkijöitä ja joista on tullut sanan palvelijoita. Siksi olen minäkin, tutkittuani alusta alkaen kaiken tarkasti, päättänyt kirjoittaa näistä tapahtumista järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilos, jotta saisit tietää, kuinka luotettavia ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu.” Luuk.1:1-4. Uudessa testamentissa kerrotaan siis seurakunnan alkuhistoria ristiltä alkaen apostolisen ajan loppuun, noin vuoteen 100 jKr.

Turun paikallisseurakunta.
Arkeologiset kaivaukset Turun seudulla ovat todistaneet, että kristinusko on toiminut täällä jo paljon ennen kirkkouskonnon tuloa. Ajattelisin kuitenkin laajemmin kuin arkeologit, että aito kristinusko tuli Suomeen jo seurakunnan alkuaikoina, ensimmäisinä vuosisatoina. Perustelen sen näin:
Seuratessamme Raamatun Uudesta testamentista alkuajan kristittyjen suurta intoa evankeliumin levittämisessä, tuntuisi epäloogiselta ajatus, että he olisivat jättäneet työnsä kesken pysähtymällä vain silloiselle Rooman valtakunnan alueelle. Jeesus oli antanut käskynsä mennä ”kaikkeen maailmaan” (Markus 16:15) ja ”maan ääriin saakka”. Apt. 1:8. Tämän perusteella on johdonmukainen ajatus, että kristinusko puhtaassa muodossaan levisi Suomeen jo ennen yhdenkään kirkon perustamista.
– Siis ensin toimi ristillä perustettu puhdas kristinusko, sitten 300 luvulta jKr. alkaen tulivat kirkot aiheuttamaan hajaannusta. –
Kristinuskon leviäminen Suomeen ja Turkuun ei heti kaikilla paikkakunnilla tarkoittanut, että ensimmäisten ihmisten tullessa uskoon, olisi ollut valmis ja raamatullisesti järjestäytynyt paikallisseurakunta. Seurakunta (kreik. ekklesia, mm. Matt. 16:18), tarkoittaa uskossa Jeesukseen olevien erottautumista maailman syntielämästä ja tulemista yhteiseen toimintaan ja säännölliseen kokoontumiseen, jossa Jumalan antamat tehtävät ja Pyhän Hengen jakamat armolahjat alkavat toimia paikallisten kristittyjen yhteiseksi hyväksi. Apt. 2:41,42. 1 Kor. 1:2 ja 14:26. ym.

Helluntaiherätys tuli Turkuun vuonna 1910, mutta helluntaiseurakunta perustettiin vasta v. 1921. He toimivat siis noin 11 vuotta raamatullisena seurakuntana. Siihen aikaan Turussa oli järjestäytyneenä toimivia, helluntaiystäviksi nimitettyjä kristittyjä, jotka eivät tahtoneet liittyä ihmisperusteisiin uskontoihin. He ymmärsivät kuuluvansa Jumalan seurakuntaan uudestisyntymisensä perusteella. Mainitut ensimmäiset helluntailaiset olivat heidän yhteydessään. He toimivat silloin Jumalan seurakunnan periaatteella.
Helluntaiystävillä oli Turussa selkeää järjestäytynyttä paikallisseurakunnan toimintaa. He kokoontuivat 1900 luvun alussa pääasiassa kodeissa, mutta kokouspaikkakin heillä oli vuonna 1914 Multavierunkatu 6. Aninkaistenmäessä.
Turun seurakunnan linjalla toimivien kristittyjen nimiä löytyi helluntaiseurakunnan historiikista (Helluntaituulia Varsinais-Suomessa). Heitä oli mm. Matti Rantanen, Karl ja Aurora Silander, Thora Vikman, Ossian Kauffin, Malakias Davidsson, Kustaa ja Elli Laine. Ja ainakin Gauffinin, Laineen, Davidssonin ja Silanderin kodeissa pidettiin Jumalan seurakunnan kokouksia. Näissä kokouksissa monet saivat Pyhän Hengen kasteen.
Vuonna 1921 erosivat monet ns. ”helluntailaiset” tästä raamatullisesta toiminnasta. He perustivat silloin Turkuun helluntaiseurakunnan ja tällä omatekoisella ”järjestäytymisellään” ja jäsenkortistollaan sekä uudella nimellä sulkivat ulkopuolelleen oikean Jumalan seurakunnan edustajat. On muistettava, että raamatullisen seurakunnan kokoonpano pitää aina sisällään KAIKKI saman paikkakunnan uudestisyntyneet ja uskovien kasteella kastetut kristityt. Tiit. 1:5. Sen tähden on mahdotonta pitää jäsenkortistoa, joka pitäisi yhtä taivaassa kirjoitetun elämän kirjan kanssa.
Herätysten historiat kertovat, että myös baptistit ovat toimineet Turussa ensin raamatullisesti ennen rajautumista ns. nimikylttiseurakunniksi jäsenkortistoineen, jolloin he erottautuivat omaksi yhteisökseen omien oppinäkemystensä perustalle ja vastoin esim. Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11 opetusta. Mutta meidän ”jäsenkortistoksemme” riittää elämän kirja taivaassa: ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.

Välissä on joitakin vuosikymmeniä, josta ajanjaksosta en ole löytänyt tietoja Jumalan seurakunnan toiminnasta Turussa. Lehdissä on ollut ilmoituksia mm. 1960 -70 luvuilla, että näitä Turun seurakunnan kokouksia on pidetty mm. Suikkilassa.

Itse olen ollut mukana Turun seurakunnan toiminnassa vuodesta 1975. Siihen aikaan mm. Antti Hartikka piti vaimonsa Tyynen kanssa Turun Jumalan seurakunnan kokouksia. Hän järjesti tilaisuuksia myös minun kotonani vuodesta 1976 alkaen.
Tämän raamatullisen seurakuntalinjan tilaisuuksia on ollut minun aikanani monissa eri osoitteissa Turussa:
Veikko Laaksonen, joka kastoi minut v. 1975, piti säännöllisiä kokouksia ulkopuolella uskonsuuntien Turun Raunistulassa, Tampereentie 12.

Kokouksia on pidetty Turun monien kotikokouspaikkojen lisäksi ympäristökunnissa, mm. Liedossa ja Raisiossa. Yleisökokouksia on pidetty mm. Raittiusyhdistys Toivo 2. ja Taimi 2. sekä NNKY.n tiloissa.

Eräs yhteinen kokouspaikkamme oli 1970 luvun lopulta alkaen Läntinen Pitkäkatu 10.

Läntinen Pitkäkatu 10. toimivat minun lisäkseni mm. Tauno Lahti, Kerttu Laaksonen, ym. Yhteisenä kukkaronamme oli silloin Seurakuntapalvelijat ry. Siellä minua siunattiin tehtäviini 1980 luvun alussa. Efes. 4:11-16. Tämä talo purettiin 1980 luvun loppupuolella (?) ja sen jälkeen ei Turussa ollut omaa kokoustilaa ennen vuotta 1995, jolloin saimme käyttöömme Portsan entisen postitilan, Sofiankatu 3, jossa toimimme noin 15 vuotta. Tämä vaihe vuodesta 1995 eteen päin oli Turussa seurakuntatoiminnan uudistumisen aikaa. Siihen aikaan oli myös monia kotikokouksia, joissa kokoonnuimme raamatullisesti Yksi kaupunki, yksi seurakunta -periaatteella.

Tässä muutama Sofiankadulta otettu kuva:

Monet tulivat uskoon Sofiankadulla, ja useita uskossa olevia uudistui uskossaan. Kastetilaisuuksia oli usein. Siellä tuli uskoon myös Matti Nevalainen vuonna 1997. Hänet siunasimme vanhimmistoveljeksi vuonna 2003. Hän muutti Paratiisiin vuonna 2017.
Vuoden 2000 alusta saimme Sofiankadun lisäksi kokoustilan Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmasta. Silloin meillä oli jonkin aikaa käytössämme kaksi kokoustilaa; ja lisäksi kotikokoukset, mm. Haritussa ja Liedossa.
Vuonna 2010 muutimme Läntinen Pitkäkatu 33.

Vuonna 2016 siirryimme Maariankatu 2. jossa edelleen toimimme (2018).

Kaikissa tilaisuuksissamme on tullut ihmisiä uskoon. Kastetilaisuuksia on pidetty paljon. Itse olen kastanut ihmisiä vuodesta 1976 alkaen.

Evankelioiminen (Mark. 16:15,16) on Jeesuksen antamasta lähetyskäskystä alkaen pidetty Jumalan seurakunnan tärkeimpänä toimintamuotona. Turussa on koko minun mukana olemiseni ajan ollut säännöllistä katuevankeliointia, jonka tuloksena monet ovat löytäneet Jeesuksen. Tilaisuuksia on Turun seudun lisäksi pidetty mm. Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Tampereella, Porissa, Oulussa, Salossa ym.

---

Turussa olevan seurakunnan historian ymmärtäminen edellyttää raamatullisen seurakuntaopetuksen ymmärtämistä: Mitä Raamattu tarkoittaa seurakunnalla? Mitä raamatullinen seurakuntatoiminta on? Tässä linkissä löytyy opetus Turussa toimivasta Jumalan seurakunnasta:

Arkeologisten löydösten mukaan Turussa on ollut idästä tänne rantautunutta seurakunnan toimintaa ulkopuolella kirkkojen jo noin 600 luvulta jKr. Tässä linkki mielenkiintoiseen keskusteluun aiheesta:
http://ristinvalossa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=12&t=3447
Unto Salon kirja ”Risti ja rauta” sekä Mauri Virtasen ”Kulttuurimme juuret” avaavat aiheesta arkeologisia näkymiä.

Loppusana.
Ristin verellä puhdistetut Jumalan pyhät ovat nyt laajalti avanneet korvansa kuulemaan Herransa hyvää sanomaa: ”Pysykää yhdessä kasvuyhteydessä!” ”Älkää hyväksykö hajaannusta!”
Herra armahtakoon meitä ja auttakoon jatkossakin pysymään Raamatun opetusten sisällä!
Sielunvihollinen yrittää tuhota tätä Jumalan työtä repimällä kristittyjä irti säännöllisestä seurakunnan kokoustoiminnasta. Apt. 20:29,30. Mutta Jeesus kutsuu meitä pysymään yhteydessä. Hebr. 10:25. Joh. 10:10,16. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset!” 11:52. Raamatullinen uskovien yhteys on Jumalan tahto.
Jumalan seurakunnan 2000. vuotinen voittokulku osoittaa, että työ Herrassa ei ole ollut turhaa. Työ on jatkunut vuosisadasta toiseen. ”Ja nyt minä sanon teille: pysykää erossa näistä miehistä ja antakaa heidän olla. Jos tämä hanke tai toiminta on ihmisistä, se raukeaa tyhjiin, mutta jos se on Jumalasta, te ette voi kukistaa heitä. Varokaa, ettei teidän havaittaisi taistelevan Jumalaa vastaan.” Apt. 5:38,39.
Aamen. Rukouksemme ja toimintamme jatkuu, ssieluja pelastuu. Jeesus pelastaa, parantaa ja täyttää Pyhällä Hengellä… Kiitos Jumalalle Hänen suuresta armostaan seurakuntaansa kohtaan.

Katso lisää linkin tärkeästä kirjoituksesta:
Taivassanomat 7/2020: Lopullinen sana seurakunnasta.

Weijo Lindroos

Raamatun ensimmäinen sana on ”ALUSSA”. Ja Raamatun lopussa on PISTE.

Näiden kahden sanan välissä on ihmiskunnan historia sen alusta
kaiken loppupisteeseen.

Paratiisissa tapahtui syntiin lankeemus. 1 Moos. 3.
Mutta ”tuohon aikaan ruvettiin huutamaan avuksi Herran nimeä.” 1 Moos. 4:26.
Jumalan kansan historiassa lankeemus ja parannus vuorottelevat. Luopumus ja palaaminen toistuvat lukuisia kertoja. Jumalan armo ja hyvyys on aina kutsunut luopuneita takaisin oikealle tielle: ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra!” Jer. 3:14.
Jumala tahtoo olla meille armollinen. ”Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat! Siionin kansa, sinä, joka asut Jerusalemissa, sinun ei tarvitse enää itkeä. Totisesti Herra on sinulle armollinen, kun huudat apua. Heti kun Hän kuulee äänesi, Hän vastaa sinulle.” Jes. 30:18,19.
”Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13.

Palaaminen merkitsee aina paluuta takaisin Jumalan alkuperäissunnitelmaan
ja irrottautumaan Paholaisen valtapiiristä, jossa ihmiskunta elää. ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.” 1 Joh. 5:19. Efes. 2:1-3. Apt. 2:40.

”Herran enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin ja sanoi: ”Minä johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka olin valalla vannoen luvannut teidän isillenne. Minä sanoin: ’Minä en koskaan riko teidän kanssanne tekemääni liittoa. Älkää te puolestanne tehkö liittoa tämän maan asukkaiden kanssa, vaan hajottakaa heidän alttarinsa.’ Mutta te ette ole olleet kuuliaisia minun äänelleni. Mitä olettekaan tehneet!” Tuom. 2:1,2.
Liittosuhde synnin maailmaan pitää katkaista. ”Antakaa pelastaa itsenne tästä kierosta sukupolvesta.” Apt. 2:40.

”Myös kaikki pappien johtomiehet ja kansa harjoittivat yhä enemmän uskottomuutta jäljittelemällä kaikkia muiden kansojen iljettävyyksiä. Näin he saastuttivat Herran temppelin, jonka Hän oli pyhittänyt Jerusalemissa. Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti jo varhain ja aina uudestaan heille varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä Hän sääli kansaansa ja asumustaan. Mutta he ivasivat Jumalan sanansaattajia, halveksivat Hänen sanaansa ja pilkkasivat Hänen profeettojaan, kunnes Herran viha Hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei parannuskeinoa enää ollut.” 2 Aikak. 36:14-16. Lopulta rangaistus seurasi siis ilman muutoksen mahdollisuutta. Rangaistuksena oli karkoitus seitsemäksikymmeneksi vuodeksi Baabelin orjuuteen, kauas omasta maasta.

Profeetta Jeremia ennusti: ”Koko tästä alueesta tulee raunioitunut ja autio, ja nämä kansat joutuvat palvelemaan Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.” Jer. 25:11. Dan. 9. Jumalan kansa oli joutunut aiemminkin diasporaan, mm. Egyptin orjuuteen neljäksisadaksi vuodeksi. 1 Moos. 15:12-18. 2 Moos. 2:23-25. Gal. 3:17. ym.

Seitsemänkymmenen vuoden Baabelissa olemisen jälkeen Jumalan hyvyys veti taas kansaa parannukseen (500 luvulla eKr.). Jumala herätti Kooreksen, joka antoi juutalaisille luvan palata isiensä maalle. Esra 1:1-4. Jesaja 44:28. 45:1-13. Niin Jumalan kansa palasi takaisin ja alkoi rakentaa raunioitunutta Jerusalemia ja sen sortunutta muuria. Haggai 1.

”Taivaan Jumala on antava meille menestystä, ja me, Hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme.” Neh- 2:20. – Näin meidänkin sopii todeta. Voimme myös vastata toiminnastamme kyseleville samoin kuin Esran aikana: ”Me olemme taivaan ja maan Jumalan palvelijoita, ja me rakennamme uudestaan temppeliä, joka oli rakennettu jo monta vuotta sitten. Suuri Israelin kuningas rakensi sitä ja sai sen valmiiksi. Mutta meidän isämme vihoittivat taivaan Jumalan, ja siksi Hän antoi heidät kaldealaisen Nebukadnessarin, Babylonian kuninkaan, käsiin. Nebukadnessar hävitti temppelin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.” Esra 5:11,12.

”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala turmelee hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” 1 Kor. 3:16,17.

– Maasta karkoituksen määräajat olivat siis ensin 400. vuodeksi Egyptiin, sitten 70. vuodeksi Baabeliin.
Vuonna 70 jKr. juutalaiskansa joutui diasporaan tuntemattomaksi ajaksi, siihen asti, kunnes pakanuudesta kääntyneiden määrä on tullut täyteen. ”… paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11:25-27. –

---

UUSI LIITTO

Viimein Jumala teki uuden liiton, josta profeetat olivat ennustaneet, mm. Jeremia:
”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton. En tee sellaista liittoa kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.” Jer. 31:31,32. Uusi liitto on siis kokonaan uusi, ei vanhan liiton kaltainen. Hebr. 8:6-13.

Uusi liitto alkoi ristiltä: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän edestänne.” Luuk. 22:20. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Kun Hän sanoo ”uuden”, Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi.” Hebr. 8:12,13. Näin tapahtui LOPULLINEN palaaminen Jumalan armon tielle. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki … , niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30. Hebr. 4.
”Meillä on siis rohkea luottamus siihen, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään”, Jumalan läsnäoloon. Hebr. 10:19.
”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen (luopumukseen).” Gal. 5:1.

Jeesus on ainoa Pelastaja! Joh. 14:6. Ristin sijaisuhri puhdistaa kaikesta synnistä.

Uuteen liittoon synnytään uudestisyntymisen eli uskoon tulemisen kautta. Vanha synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4. Ja Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. ”Me olemme kaiken tämän todistajia, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka Häntä tottelevat.” Apt. 5:32.
Näin saamme olla sisällä Jumalan armoliitossa ikuisesti, ”jos pysyt Hänen hyvyydessään..” Room. 11:22.
”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti. Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, jonka Hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.

Ja lopuksi PISTE.

Pysymme Raamatun opetusten loppupisteen mallin mukaisessa kristinuskossa, apostolien ja profeettojen opetuksissa. Apt. 2:42. Emme ota uskonelämäämme vaikutteita loppupisteen jälkeen perustettujen uskontojen opetuksista.

”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” Ilm. 22:13.
”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Ilm. 22:18,19.

Raamatun lopussa oleva piste tarkoittaa, että Jumalan tahdon mukainen kristinusko oli nyt valmis. Ja PISTE.
”ei yli sen, mikä on kirjoitettu.” 1 Kor. 4:6.

Weijo LIndroos

Yöllinen Sana taivaasta!

Heräsin yöllä (6.8.2018) kolmelta. Herran käsi oli päälläni. Olin taivaallisessa siunausvirrassa. ”Sinä juotat heitä suloisuutesi virrasta.” Psalmi 36:9.
Mieleni oli tunteiden kuohuttama ja ajatusmaailmani täynnä Pyhän
Hengen avaamaa sanomaa:

– Kristityt eivät ole vainonneet juutalaisia, vaan päinvastoin. Tämän tähden kristittyjen ei tule pyytää anteeksi juutalaisilta, vaan päinvastoin. Saamme vapautua kaikesta syyllisyydestä. Mutta nimikristillinen kirkko on aina ollut juutalaisvastainen. Se on sitä edelleen. Siksi uskossa olevien ei tule kuulua kirkkoihin. Oikea seurakunta ei ole ollut mukana kirkon vääryyksissä, sen sotimisissa ja vainotoimenpiteissä. Siksi Jumalan seurakunta ei ole vastuussa kirkon juutalaisiin kohdistamista vainoista. Kirkko on vainonnut juutalaisia samoin kuin meitä Jeesukseen uskovia. Kirkon historia on täynnä väkivaltaa, sotaa ja murhaa. Uskossa Jeesukseen olevien joukossa on ollut vain harvoja yksilöitä, jotka ovat harhautuneet vainoamaan juutalaisia. Mutta sellaiset eivät ole edustaneet Jumalan seurakuntaa.
Ja meidän kaikkien ihmisten on omalta kohdaltamme pyydettävä anteeksi syntejämme. Saamme silloin uskoa, että Jeesus on ristillä sijaisuhrillaan ansainnut armahduksen kaikille katuville ja nöyrtyville ihmisille, jotka ottavat vastaan Hänen armonsa. –

---

Aloin heti yöllä miettiä asiaa rukoillen Jumalan ja Hänen Sanansa edessä. Siinä meni aamuun asti. Tarkistin ajatukseni käyden läpi monia Raamatun kohtia. Raamattu kertoo seurakunnan alkuvaiheesta, miten kristityt veivät sanomaa Jeesuksesta ”kaikkeen maailmaan”. Juutalaiset nousivat heitä vastaan. Mm. Apt. 4:1-22. 5:17,18,33. 8:1-3. 13:50. 14:1-5, 19. 18:6. 21:27-31. Ym.
Seurakunta on kulkenut vainottuna koko historiansa ajan, sekä juutalaisten että kirkon taholta. Tämä on meidän osamme tässä ajassa. 2 Tim. 3:12. Mutta mikään vaino tai ahdistus ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Room. 8:35. Joh. 16:33.
Olemme kaikesta huolimatta Israelin ystäviä. Emme siksi voi osallistua kirkon toimintaan. Niin tekemällä tunnustautuisimme heidän kanssaan juutalaisten vainoajiksi.
Tämä asia on nyt nostettava pöydälle ja selvitettävä.
Ensinnäkin juutalaisten on aika etsiä Jumalan armoa Jeesuksessa ja ristin veriuhrin ansiossa sekä ymmärtää oikea asemansa ja pyytää anteeksi kristittyjen vainoamista. Room. 3:23-25. Ilm. 3:9. Jumala antaa anteeksi nöyrtyneille ja katuville. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:9.
Jumalan seurakunta kutsuu jokaista juutalaista asettumaan armoistuimen eteen löytämään sielunsa pelastus ja korjaamaan suhteensa Jeesukseen. Hän on juutalaisten Messias ja ainoa Pelastaja!
Jokaisen on myös ymmärrettävä kokonaan nimikristillisen kirkon todellinen olemus, että se on antisemitistinen ja kaikilta osin epäraamatullinen harhasuuntaus. Tämän tähden oikeat kristityt eivät ole koskaan tahtoneet kuulua kirkkoon. Poikkeuksena ovat harvat eksyneet.
Kaikkien ihmisten, varsinkin juutalaisten, on opittava erottamaan toisistaan oikea seurakunta ja pimeä kirkkolaitos. Niiden sekoittaminen turmelee ihmisen. Mikään kirkko ei koskaan ole ollut Raamatun tarkoittama seurakunta. HUOM! Raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevat ihmiset ovat ainoa oikea seurakunta. Apt. 2:38,41.
Kirkkoon kuuluvat ihmiset ovat tukemassa rahallisesti harhaopin ylläpitoa maksamalla kirkollisveronsa. Niin ei tule tehdä.

Ilmestyskirjan luvut 17 ja 18 puhuvat kansankirkoista suurena Babylonina, joka on ”maan porttojen ja kauhistusten äiti”. 17:5. Se on ”juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä” (17:6) eli se on suurin kristittyjen vainoaja. Lutherin kirja ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” oli Hitlerin mielilukemista. Hän otti siitä lisäpainoksia ja sai näin aikaan natsi-Saksan toteuttaman holokaustin. Kirja on täynnä historian pahinta ja julminta vihapuhetta juutalaisia ja oikeita kristittyjä kohtaan. Siinä hän antoi määräyksiä juutalaisten tuhoamisesta sekä oikealla kasteella kastettujen hukuttamisesta. Näin seurakunta ja juutalaiset ovat olleet kirkollisten vainotoimenpiteitten johdosta kohtalonyhteydessä.

---

Uskonnolliset juutalaiset olivat seurakunnan alkuaikoina suuri uskovien vainoojaryhmä valtiovallan lisäksi. Raamattu opettaa sen näin:

– Stefanus sanoi juutalaisille:
”Ketä profeetoista teidän isänne eivät vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat Vanhurskaan tulemisesta. Hänen kavaltajiaan ja murhaajiaan teistä on nyt tullut.” Apt. 7:52. Eikö juutalaisten tulisi tunnustaa syntinsä ja pyytää anteeksi tekojaan?

– Jeesus oli juutalaisten vainoama:
Juutalaiset tekivät päätöksen, että tappavat Jeesuksen. Joh. 11:53. 12:9-11. Matt. 27:20-26. Niin he tekivätkin. Apt. 3:14,15. ”Muistakaa, mitä sanoin teille: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos he ovat vainonneet minua, he vainoavat teitäkin.” Joh. 8:15:20. Matt. 10:24,25.

– Paavali kirjoitti Tessalonikan kristityille:
”Teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa. Ovathan teidän omat maanmiehenne aiheuttaneet samoja kärsimyksiä teille kuin juutalaiset noille seurakunnille. Juutalaisethan tappoivat Herran Jeesuksen ja profeetat ja ovat vainonneet myös meitä eivätkä ole Jumalalle mieleen. He ovat kaikkia ihmisiä vastaan, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumisekseen. Näin he yhä täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin saavuttanut heidät täyteen määräänsä asti.” 1 Tes: 2:14-16.

Evankelioimisen vastustaminen synnyttää Jumalan vihan aallon. Juutalaiset joutuivat kokemaan sen. Sitä jatkui lähes 2000 vuotta. Nyt tämän on aika päättyä! Näin sanoo Israelin Jumala! ”Palatkaa, te luopiolapset.” Jer. 3:14.
Jokainen, joka vastustaa Jeesusta ja evankeliumin eteen päin menemistä, on Paholaisen vaikutuspiirissä ja sen työtoveri. Jeesus totesi aikansa juutalaisille, jotka vastustivat Häntä: ”Te olette isästä Paholaisesta, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.” Joh. 8:44. ”Varas (Paholainen) ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.” Joh. 10:10. Jeesus ansaitsi Golgatan ristillä armon ja pelastuksen jokaiselle, joka ottaa Hänet vastaan. Joh. 1:11,12.

Me kutsumme ihmisiä ottamaan vastaan Jumalan armon Jeesuksessa! Jumalan työtovereina kutsumme pelastukseen juutalaisia samoin kuin pakanakirkkojenkin jäseniä. 2 Kor. 5:19 – 6:2. Kaikki uskonnot ovat lähetyskohteitamme!
”Sillä yksi ja sama on kaikkien Herra. Hän on rikas antaja kaikille, jotka huutavat Häntä avuksi. Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Room. 10:12,13. Jeesus on ainoa ”Tie, Totuus ja Elämä!” Joh. 14:6. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. Ja kun ihminen antaa elämänsä ylösnousseelle Jeesukselle, tulee hänen sydämeensä Pyhä Henki, joka johdattaa hänet raamatulliseen Israel-ystävyyteen, tahtomaan ja toimimaan juutalaisten pelastumiseksi. Korkein Israel-ystävyyden muoto on evankelioida juutalaisia.
Ja uskoon tultuaan juutalaiset ovat yhtä seurakunnan kanssa. Efes. 2:11-22.

---

Nyt on lopunaika.

Juutalaiset ovat palanneet isiensä maalle, Israeliin. Seuraava vaihe on heidän uudestaan armoon ottaminen.
Jeesus sanoo uskoon tulleille juutalaisille: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Joh. 15:5. Ja Raamattu sanoo meille kaikille: ”Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan ja Hänen hyvyyttään sinua kohtaan, jos pysyt Hänen hyvyydessään. Muuten sinutkin hakataan pois. Myös nuo toiset (juutalaiset) oksastetaan, elleivät he jää epäuskoonsa, sillä Jumala pystyy oksastamaan heidät uudelleen.” Room. 11:22,23, 25-27.
Jumalan lapsia ovat Jeesuksessa Kristuksessa olevat ihmiset.

Elämme nyt Jer. 31:31-34. ja Hesekiel 37. ajassa. Meneillään on siirtyminen viimeiseen vaiheeseen, jolloin Israel kansakuntana ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksessa. ”Profetoi Hengestä. Ihmislapsi, profetoi ja sano Hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, Henki, neljältä tuulelta ja puhalla näihin surmattuihin, että he heräisivät eloon.” Minä profetoin niin kuin hän oli minua käskenyt. Silloin surmattuihin tuli Henki; he heräsivät eloon ja nousivat jaloilleen. Heitä oli hyvin suuri joukko.” Hes. 37:9,10. Tämä profetia ajoittuu meidän aikaamme. ”Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, Kuningastaan (Jeesusta). Vavisten he lähestyvät Herraa ja Hänen hyvyyttään päivien lopulla.” Hoosea 3:5.
Seurakunnan tehtävä on nyt ”profetoida” tätä ja evankeloida meille rakkaita Aabrahamin jälkeläisiä, että heidän silmänsä aukenevat näkemään ristin veriuhrin armon, ja he ottavat vastaan Pyhän Hengen sydämiinsä. Jeesus sanoi juutalaisuudesta kristityksi kääntyneelle Paavalille: ”Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:17,18.
”Heidän (juutalaisten) mielensä paatuivat, ja sama peite pysyy vielä tänäkin päivänä poistamatta vanhan liiton Kirjoituksia luettaessa, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.” 2 Kor. 3:14-16. Jeesus avaa heidän sydämensä käsittämään Kirjoituksia. Luuk. 24:45
”Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11:25-27. Jeshua, on ainoa Pelastaja! ”Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:5.

Weijo Lindroos

Tarkennusta aiheeseen:
Tiedote juutalaisille

NÄKY

MITÄ TARKOITTAA NÄKY?

”Minä seison vartiopaikallani, asetun torniin ja tähystän nähdäkseni, mitä Hän minulle puhuu, mitä Hän vastaa valitukseeni. Herra vastasi minulle näillä sanoilla: Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessakin lukea. Näky odottaa vielä aikaansa ja rientää päämääräänsä eikä petä. Jos se viipyy, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy.”
Hab. 2:1-3.

Näky on yhtä kuin unelma, visio, Jumalan tahdon avautuminen eri asioissa, opeissa ja toimintamalleissa sekä työtehtävissä.

Raamattu tarkoittaa tässä asiayhteydessä ”näyllä” Herran Sanan kuulemista ja sen ymmärtämistä, sekä toimenkuvan selkiintymistä (työnäky): ”Mitä Hän minulle puhuu..” Aamen. ”Puhu Herra, palvelijasi kuulee!” 1 Sam. 3:9,10.

Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen kaikista asioista samanlaisen näyn, joka Hänellä itselläänkin on. Sitä tässä nyt avaamme. Hänen näkynsä ymmärtäminen edellyttää nöyrtymistä ”Jumalan väkevän käden alle” (1 Piet. 5:6), ja ettemme pyhien näkyjen edessä ylpeile ja luule ylimielisesti itseämme muita kristittyjä paremmiksi, ”vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne”. Filip. 2:3. Ainoastaan nöyrällä mielenlaadulla voimme toteuttaa Jumalan meille antamia näkyjä.

Jumalan näyn ymmärtäminen on ehdottoman tärkeää. Raamattu sanoo sen näin: ”Kun ei ole näkyä, kansa villiintyy. Autuas se, joka ottaa opetuksen varteen.” Sananl. 29:18. Olemme joutuneet näkemään seurakunnan ”villiintymisen” ja eksymisen sekä jakaantumisen tuhansiksi eri uskontokunniksi. Se on tapahtunut siksi, että ei ole toimittu nöyryydestä käsin, eikä ole otettu vastaan Raamatussa olevaa selkeää näkyä Jumalan tahdosta ja Hänen hyvästä suunnitelmastaan omiaan varten. Mutta nyt saamme uudestaan ottaa vastaan kaiken alkuperäisen kristinuskon, sen, mitä Jumala on meille Raamatussa luvannut. Näky ei enää odota. Jeesus on tulossa noutamaan verellään ostamansa seurakunnan kotiin. Enää ei ole aikaa viivytellä, Olemme tulleet kaikkien Jumalan ilmoittamien näkyjen lopullisen toteutumisen aikaan.

---

1. NÄKY
Pietarin näky Jeesuksesta:

Raamatullisten näkyjen täyttymys ihmisen elämässä alkaa siitä, että näemme Pietarin tavoin Jeesuksen todellisuuden, kuka Hän on. ”Jeesus kysyi heiltä: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita.” Matt. 16:16-18. Meillä on oltava sama Raamatun antama näky Jeesuksesta.

Oikea näky Jeesuksesta on terveen uskonelämän perusta. Hän on ainoa Pelastaja! ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11. Jeesus on Jumalan Sana, Isän Jumalan itsensäilmaisu. Hän on Ovi Isän yhteyteen. Joh. 1:1,2,3,14. 10:9. ja 14:6. Ilm. 19:13. Meille pitää riittää Raamatun sanoilla määritelty jumaluus, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ilman kirkkkoisien keksimiä sekavia oppeja.
”Meillä on Jeesuksen veren kautta pääsy kaikkeinpyhimpään.” Hebr. 10:19. ”..uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:23-25. Joh. 8:24. Ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi, tuli ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus” meille todellisuudeksi. 2 Kor. 13:13. 2 Kor. 6:1,2.
”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12.

---

2. NÄKY
Näky evankelioimisesta:

Alkuajan kristityillä oli selkeä näky Jumalan tahdosta, ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4. Jeesus ilmestyi Paavalille ja antoi hänelle työnäyn: ”Nouse ja seiso jaloillasi! Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle. Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:16-18. Tämä oli ja on edelleen lähetyskäskyn mukainen näky, joka kuuluu meille kaikille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16. 1 Kor. 2:1-5.
Jumala itse teki ratkaisun pelastumisestamme. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan.” 2 Kor. 5:19. Me hyväksyimme Hänen ratkaisunsa ottamalla vastaan Jumalan armon Jeesuksessa. Näin meistä tuli Jumalan lapsia. ”Ja Hän uskoi meille sovituksen sanan” (maailman evankelioimisen). ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. .. Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 5:19 – 6:2.
Evankelioimiseen sisältyy näky Jumalan rakkaudesta. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut …” Joh. 3:16. Pelastumiskokemuksessa Jumalan rakkaus vuodatettiin meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Room. 5:5. Näin tulimme sisälle Jumalan suunnitelmaan:”Me rakastamme, koska Hän on ensin rakastanut meitä.” 1 Joh. 4:19.

Näky evankelioimisesta kuuluu seurakunnan olemukseen.
Voimme muuttaa evankelioimisen tapoja, mutta pelastussanoman tulee loppuun asti pysyä Raamatun mukaisena armon ja totuuden” julistuksena. 2 Kor. 13:13. 1 Kor. 2:1-5. ym. Evankelioiminen on monimuotoista toimintaa, johon Jumala antaa meille yksilökohtaisia näkyjä. Joku saa näyn katuevankelioinnista ja traktaattien jakamisesta. Toinen saa näyn todistaa ja laulaa kokouksissa. Joku alkaa pitää herätyskokouksia. Joillain on sydämellään nettievankelioiminen. Jne. Erimuotoisten evankelioimistoimintojen tarkoitus on toteuttaa Jumalan omaa näkyä. Room. 11:25.
Jumalan näky sielujen pelastumisesta on seurakunnan päätehtävä ja yhteinen näkymme koko taivaan kanssa. Luuk. 15:10. Julistamme samaa ikuisesti muuttumatonta valtakunnan evankeliumia, ”jonka itse Herra ensiksi julisti. Ne, jotka sen kuulivat, vahvistivat ja välittivät sen meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä, ihmeillä ja monenlaisilla väkevillä teoilla, jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan”. Hebr. 2:3,4. 1 Kor. 15:1-4. Tätä totuuden evankeliumia ei siis pidä muuttaa. Gal. 1:8,9. Ilm. 22:18,19. Jeesus tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen. Hän on ”täynnä armoa ja totuutta!”.
Raamatun opetus on, että parannuksen tehnyt uskova kastetaan upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Siitä asiasta Raamattu ei ole jättänyt neuvotteluvaraa. Kaste kuuluu ”Kristuksen kirkkauden evankeliumiin”.
Jeesus on hyvä Paimen, ”joka antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi”. Psalmi 103. Hän täyttää sinut Pyhällä Hengellä ja tulella! 2 Kor. 4:4. 1 Tess. 5:5. Apt. 19:1-6. Suuret ihmisjoukot odottavat ja tahtovat ottaa vastaan tämän aidon pelastussanoman. ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan koko maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” Matt. 24:14. Room. 11:25.

Uuden liiton perustuslaki on rakkaus! Joh. 13:34,35:
”Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.”

Uskovien kekinäinen rakkaus on siis Jumalan näky ja unelma!
Meidät on kutsuttu toteuttamaan Hänen näkyään, ei pelkästään puhumaan siitä. 1 Joh. 3:11-18.
Jumalan seurakunta on taivaallisen rakkauden täyttämä yhteisö! Ja siihen sisältyy oleellisena osana Raamatun totuus: ”Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.” 1 Kor. 13:6. Rakkaus ja totuus ovat erottamattomat! Meidän jokaisen tulee huolehtia, että omalta osaltamme kunnioitamme Raamatun opetuksia, emmekä hyväksy niiden rinnalle kirkkojen opetuksia.

---

3. NÄKY
Aabrahamin näky perille pääsystä:

”Uskon kautta oli Abraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi. Hän lähti tietämättä, minne saapuisi. Uskossa hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa. Hän asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä. Abraham näet odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala. … He pyrkivät parempaan maahan, nimittäin taivaalliseen.” Hebr. 11:8-16.

Aabraham jätti taakseen entisen elämänsä lähtien kulkemaan kohti Jumalan lupausten toteutumista. Hän odotti pääsyään ikuiseen Jumalan valtakuntaan. Näin Aabrahamista tuli esikuva meille uuden liiton uskoville. ”Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:29.

Samansisältöinen näky ikuiseen osaan pääsemisestä on ollut kaikilla Jumalan ihmisillä, Nooalla, Mooseksella, Daavidilla, Pietarilla, Paavalilla, jne. Maallisen elämän ja sen velvoitteiden keskellä heidän katseensa ovat kääntyneet kohti ikuisuuden rantaa. Jeesus auttakoon meidät omaksumaan sama Jumalan antama näky: ”Meidän yhteiskuntamme on taivaissa.” Filip. 3:20,21.

---

4. NÄKY
Jumalan näky seurakunnastaan:

Hänen näkynsä on, että seurakunta kootaan nyt paikkakunnittain yhdeksi laumaksi: ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Kristuksen ruumis eli Jumalan seurakunta on oleva YKSI toisiaan rakastava perhe. Tämä Raamatun opettama näky tulee nyt saada näkyväksi.
Haluammeko Jumalan näyn toteutuvan! Haluammeko sitä enemmän kuin mitään muuta. Minä haluan. Haluatko sinä?
Aikaa ei enää ole haaveiluun. On toiminnan aika. Efes. 5:24-33.
Seurakunnan rakentaminen edellyttää moninaista toimintaa ja osaamista. Näin oli jo vanhan liiton maallisen temppelin rakentamisessa, jolloin kansa toteutti Jumalan näkyä. ”Besalel ja Oholiab sekä kaikki taidolliset, joille Herra on antanut viisauden, ymmärryksen ja kyvyn valmistaa kaikkea , mitä pyhäkköpalveluksessa tarvitaan., tehkööt kaiken, niin kuin Herra on käskenyt.” 2 Moos. 36:1. Näin mekin tuomme kaikki osaamisemme, armoituksemme ja lahjamme toteuttamaan Jumalan näkyä Hänen seurakuntansa rakentamiseksi. Tahdomme sitoutua toimimaan rakkauden, totuuden ja yhteyden siteissä, kukin omassa tehtävässämme toistemme parhaaksi. Efes. 4:1-16. Kunnioitamme näin toistemme saamia raamatullisia tehtävänäkyjä.
Jumalan näky omasta seurakunnastaan on, että me Hänen ominaan rakennamme ainoastaan vanhinta seurakuntaa, jonka Jeesus itse perusti ristintyöllään ja jota ensimmäiset kristityt sitten levittivät eri paikkakunnille. Seurakunta oli valmis kaikilta osin noin vuonna 100 jKr. Sen jälkeen ei kenelläkään ole ollut oikeutta tehdä muutoksia seurakuntaan tai sen opetuksiin. Raamatun lopussa on PISTE.
Alkuseurakunnan aikana, ennen kirkkojen yms. perustamista oli seurakuntaan tulemisen ensi askeleet, että ihmiset tulivat uskoon ja heidät kastettiin. Jeesukseen liittyminen oli ja on edelleen yhtä kuin Hänen seurakuntaansa liittyminen. Pelastuksen vastaan ottaneiden nimet ovat ”elämän kirjassa” taivaassa. Luuk. 10:20. Ylistys Jumalalle! Seurakunnan jäseniä ovat uskoon tulleet ja kasteella käyneet: ”Te (uskoon tulleet) olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27. / Apt. 18:8. Apt. 2:41. Siinä on opetus ainoasta Raamatun tuntemasta seurakunnan jäsenyydestä: Uskossa olevat ihmiset ovat seurakunta! Näin kirjoitettiin siis. ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle”. 1 Kor. 1:2. ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” 1 Kor. 3:16.

Ei pidä uskoa niitä, jotka ovat eri mieltä Jumalan kanssa sanoessaan sen muka tapahtuvan joskus tulevaisuudessa. ”Näin sanoo Herra Sebaot: Tämä kansa sanoo (!): ”Ei ole vielä tullut aika rakentaa Herran huonetta (Näin sanovat vain Jumalasta vieraantuneet uskonnolliset ihmiset).” Mutta profeetta Haggain kautta tuli tämä Herran sana: Onko sitten aika teidän asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina?” Haggai 1:2-4.
Jumalan näky ei koskaan toteudu ellemme me toteuta sitä. !!!
Tutki Esran ja Nehemian esikuvallinen opetus.

---

Yhteenveto eli kokonaisnäky

Kaikki yksittäiset tehtävämme ja työnäkymme tulee asettaa palvelemaan yhden raamatullisen paikallisseurakunnan kokonaishyvän toteutumista. Kuljemme nyt tähän Raamatun opettamaan päämäärään. Ensimmäinen askel on tunnustaa Raamatun opettama uskovien yhteys omassa elämässä toteutuneeksi. ”Minun taholtani ei ole esteitä raamatulliselle yhteydelle.” Näin meidän tulee sanoa!

Jumalan näky on yhteys!
Rukouksessa voimme pyytää Jumalalta, että Hän johdattaa ja asettaa meidän tehtävämme toimimaan tässä mainitun raamatullisen paikallisseurakunnan hyväksi. Ja jokainen voi sitten itsenäisesti toteuttaa oman raamatullisen tehtävänäkynsä tämän seurakunnan yhteydessä ja näillä pyhillä periaatteilla. Kaikille Jumalan näkyä toteuttaville työnäyille riittää tilaa.
– Kysymyksessä on maailman vanhin seurakunta. –
Saamme sooloilla kukin omassa tehtävässämme suuressa yhteisessä orkesterissa, jossa kaikki soi harmonisesti toisiaan tukien.

Jumalan näky menee toteutumistaan kohti sitä enemmän, mitä enemmän tulee uskovia mukaan toteuttamaan tätä taivaallista näkyä.

Siunausta meille taivaan täydeltä!

Weijo Lindroos

RIKKAUS JA MENESTYMINEN ei ole samaa kuin menestysteologia.

Aluksi voimme todeta, että rehellisellä työllä menestyminen on kunnioitettavaa.
Hyväpalkkaisen työn ja aseman saanut ihminen, joka on sen eteen opiskellut ja sitten työllään saanut itselleen hyvän toimeentulon, on esimerkillinen ihminen. Jumala arvostaa sellaista, samoin me kristityt. Mutta kaiken hyvän keskellä ihmisten tulee ymmärtää, ettei rikkaus ole elämän tärkein asia. Hengellinen menestyminen on suunnattomasti parempaa. Suurinta rikkautta on, kun menettää syntinsä.
”Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka Hän on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat?” Jaak. 2:5

Jeesus ajoi kaupustelijat ulos maallisesta temppelistä. Matt. 21:10-13. Samoin Hän tekee nyt seurakunnassaan, ”ruumiinsa temppelissä”. Joh. 2:19-22. ”Te (uskossa Jeesukseen olevat) olette Jumalan temppeli .. Kristuksen ruumis, kukin osaltanne Hänen jäseniänsä!” 1 Kor. 3:16. 12:27. Jeesus puhdistaa seurakuntansa uskonnollisesta kaupallisuudesta. 2 Kor. 2:17. ”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” Matt. 6:24.
Uskontobisneksen kohtalona on järkyttävä tuho. Ilm. 17:4,5. 18:2-20.

Raamattu antaa ohjeen niille, ”jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme. Kehota heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastanasa jakelevat, kooten itsellensä aarteen” (taivaaseen). 1 Tim. 6:17. 2 Kor. 9. ”Autuaampi on antaa kuin ottaa!” Apt. 20:35. ”Joka köyhälle antaa, ei joudu puutteeseen..” Sananl. 28:27. ”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa.” Sananl. 19:22.
Jos ihminen on saita ja häneltä puuttuu oikeamielisyys, saattaa elämän arvojen tärkeysjärjestys muuttua ja vaurauteen pyrkimisestä tulee ahdistava itsetarkoitus. ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Matt. 6:33. Jumalan työn menestymisen tulee siis olla arvojärjestyksen etusijalla.

Sielunvihollinen jakaa mielellään paljon tekemistä, harrastuksia ja menestystäkin, saadakseen ihmisen pysymään irti Jeesuksesta ja Jumalan työstä. Se tahtoo ”tuhota ja tappaa”. Joh. 10:10. Lopulta kalenteriin ei enää mahdu Jumalan työ ja uskovien yhteys (Hebr. 10:25), kun rahaa ja omaisuutta pitää saada aina vain lisää. Näin ajaudutaan ahneuden syntiin. ”Anna vielä, anna vielä.” Sananl. 30:15. Jeesus varjelkoon meitä rikkauden vaaroilta, vaikka soisikin meille ajallista menestystä.
Menestysteologiassa ei siis ole pääasiassa kysymys rikkaudesta, vaan ahneuden synnistä, taloudellisen menestyksen ylikorostumisesta, jonka kautta elämänarvojen tärkeysjärjestys vääristyy. ”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä Hän itse on sanonut: En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.” Hebr. 13:5.
Rikkauden luoman aseman pohjalta nousee myös narsistimainen oman mahtavuuden korostaminen. Siihen sisältyy loistava vaatetus kalliine koruineen, yms. turhamaisuus (Jaak. 2) ja elämän korskeus ja ”minä itse ihaninta” -asenne. Menestysteologit ovatkin useimmiten narsisteja. – Tämä ei siis tarkoita rehellisesti menestyneitä uskovia.

Raamatun ohjeita.
”Tyytykää alhaisiin oloihin!” Room. 12:16.
Jeesus varoittaa rikkauden vaaroista: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Matt. 6:19-21.

Ahneudella ja riistolla yms. kepulikonsteilla rikastuneille sanotaan: ”Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niin kuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä.” Jaak. 5:1-3. ”Rikkaat Hän on lähettänyt tyhjinä pois.” Luuk. 1:53. Ilm. 3:17.
Jumalan tarkoittaman elämänsisällön ulkopuolella ei ole siunausta maallisesta rikkaudesta huolimatta. Ja pienituloiset saattavat olla hengellisesti siunatumpia köyhyydestään huolimatta. Jumalan siunauksille ei ole tulorajaa mihinkään suuntaan. 2 Kor. 8:2.

”Kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.” Luuk. 12:15-22. Kuin peltopyy, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä. Päiviensä puolivälissä hänen on se jätettävä, ja hänen loppunsa on houkan loppu.” Jer. 17:11. Rikkaus ja valtava omaisuus huolineen saattavat olla onnellisuuden esteenä.

Menestysteologia on maailmanmielisyyttä.
”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.” 1 Joh. 2:15,16. Menestysteologia kylvää ihmisten sydämiin ylpeämielisen halun elämän korskeuteen.
Jumalaton korskea mielenlaatu pysäyttää uskossa kasvamisen, koska ”rikkauden viettelys” tukahduttaa Jumalan Sanan (Matt. 13:22) sekä himmentää kirkkaan ja ristikeskeisen kaidan tien, jonka on tarkoitus ”kirkastua kirkastumistaan sydänpäivään asti”. Sananl. 4:18.

Raamattu varoittaa uskovia ahneuden teologiasta. Sellaiset ”ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, PAKENE SEMMOISTA” (siis rahan himoa). 1 Timot. 6: 5-11.
Ääripäässä ahneuden syntiin langenneissa ovat kierot huijarit, mm. suuruudenhullut TV -saarnaajat, jotka uskonnon avulla keräävät itselleen jättiomaisuksia. Keskiajan ”anesaarnaajat” jäävät toiseksi näille ”ahnesaarnaajille”. Jokaisen onkin syytä tarkistaa rukoillen, että Jumalan työhön uhraamamme varat menevät oikeaan kohteeseen, eikä menestysteologien omiin taskuihin. ”Moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä.” 2 Piet. 2:2,3. Juudaskin luuli, että Jumalan työhön uhratut varat voidaan siirtää omaan käyttöön. ”Hän oli varas.” Joh. 12:6.

Menestysteologia on olemukseltaan itsensä ylentämistä.
Kristuksen mielenlaatuun kasvanut kristitty ei tahdo etsiä itselleen korkeita asemia ja siten itsensä ylentämistä. ”Kristuksen mieli” meissä (1 Kor. 2:16) haluaa menestystä sisäiselle ihmisellemme: ”Että Hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua Hänen Henkensä kautta.” Efe s. 3:16. ”Vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa.” Efes. 6:10. Näin kristitystä kasvaa ”Isännälleen hyödyllinen”. 2 Tim. 2:21. ”.. että menestyt kaikessa ja pysyt terveenä, niin kuin sielusikin menestyy.” 3 Joh. 2.
”Hänen tulee kasvaa mutta minun vähetä!” Joh. 3:30. Jumalan seurakunnassa ei siis voi ylentyä maailmallisessa mielessä. On vain alenemisen mahdollisuus. Mutta sisäisen ihmisen puolesta, raamatullisen seurakunnan keskellä tapahtuu yleneminen. ”Hän tomusta nostaa halvan, Hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat.” 1 Sam. 2:8. Jumala nostaa siis joitakin omiaan seurakunnassaan ”ruhtinasten rinnalle, Hänen kansansa ruhtinasten rinnalle.” Psalmi 113:8. Se tapahtuu menestyksekkäässä Jumalan työssä. ”Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.” 1 Tim. 3:13. Näille arvokkaisiin palvelutehtäviin asetetuille Raamattu sanoo, ettei heidän tule toimia ”häpeällisen voiton tähden” eikä ”herroina hallita, vaan olla laumalle esikuvina”. 1 Piet. 5:2,3. Suuriin palvelutehtäviin korottaminen ei siis tarkoita maailmallista mahtavuutta, vaan eritasoista vastuullisuutta. Seurakunnassa ei kukaan ole toisensa yläpuolella. Room. 12:4-8. Kunnioitamme ja arvostamme kaikkia toistemme tehtäviä. 1 Tess. 5:12,13. Mm. ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset..” Hebr. 13:17. ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.” Efes. 5:21. ”Nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.” 1 Piet. 5:5.
Jumala ylentää pelastuneen ihmisen oman arvoasteikkonsa mukaisesti kasvattamalla hänet hengellisesti täysi-ikäiseksi. Efes. 4:11-16. Tämä ihmisen ”ylentäminen” on nimenomaan sitä, että vanha synnin ihminen on voitettu (Room. 6:11) ja näin uusi luomus on päässyt ylentymään niin että Kristuksen elämä näkyy. 2 Kor. 3:2. Ihminen ei silloin enää ole mitään itsessään, vaan Jeesus Kristus, kirkkauden toivo meissä, on kasvanut täyteen mittaansa, saanut täyden vallan uskovassa. Kasvaneessa uskovassa on toteutunut Johannes Kastajan opetus: ”Hänen tulee kasvaa mutta minun vähetä!” Joh. 3:30. Nöyrtynyt itsensä alentanut on ylentynyt sillä tavalla, että on oppinut erottamaan hyvän pahasta ja valitsemaan Jumalan tahdon. Hebr. 5:14. Rukoilemme siis, että saamme aina olla ”synnille kuolleita ja Jumalalle eläviä Kristuksessa Jeesuksessa”. Room. 6:11, 22. Efes. 2:1-8. Jumala valitsee ”sen joka ei mitään ole” .. ”ettei mikään liha voisi kerskata Hänen edessään”. 1 Kor. 1:26-29.
Jumalan tehtävissä yleneminen alkaa Luuk. 14:7-11.

”Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.” Markus 10:42-44.
Uskovien keskuudessa ei siis tule hyväksyä itsensä ylentävää mahtailevaa menestysteologiaa, joka opettaa, että uskovien tulee muka etsiä rikkautta, valtaa ja maailmallista ylenemistä ja kunnia-asemaa. Hyvä esimerkkikertomus tästä on Luuk. 18:9-14. Itse itsensä korkeaan asemaan ylentänyt fariseus alennettiin ja publikaani ylennettiin vanhurskauden mittarissa fariseusta ylemmäs. Publikaani alensi itsensä tunnustamalla totuuden itsestään, ettei ole mitään. Hän pyysi Jumalaa olemaan armollinen eli vapauttamaan hänet synneistään.
Meidän tulee tietää, että ”me olemme Jumalasta ja Hän (Pyhä Henki), joka meissä on, on suurempi, kuin se, joka on maailmassa.” 1 Joh. 4:4. Hän auttaa meitä nöyrtymään ja ottamaan vastaan Jumalan meille tarkoittaman elämänsisällön. Dan. 4:34.
Täällä on asemamme alhainen, ja tyydymme vaatimattomiin oloihin. Room. 12:16. Näin uusi sisäinen ihminen vahvistuu taivasta varten. 2 Kor. 4:16. Perillä on korkea asemamme oleva sanoin kuvaamaton. Filip. 3:20,21. Dan. 12:3.
”Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.” Room. 12:3.

Raamatullinen rukous:
”Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka: Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ”Kuka on Herra?” ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.” Sananl. 30:7-9.
Jumala tahtoo antaa omilleen tavalliseen elämään riittävän toimeentulon. ”Herra on minun Paimeneni! Ei minulta mitään puutu.” Psalmi 23.

MITÄ ON SIUNAUS?
Jumala tahtoo meille hyvää, joka on Hänen siunaustaan; ennen muuta sitä, että rikastumme taivaallisista aarteista, ”tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä” (Efes. 3:19 ja olisimme ”täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan”. Filip. 1:11. 2 Piet. 3:18. Olemme uskoon tulossa tulleet osallisiksi Jumalan rakkaudesta, Hengen hedelmästä, armolahjojen runsaudesta, viisaudesta, Jumalan voimasta ja siunauksesta. 2 Kor. 4:15-18. 3 Joh. /2. ”Herran siunaus rikkaaksi tekee.” Sananl. 10:22. ”Olette rikastuneet Hänessä, kaikessa puheessa ja tiedossa.” 1 Kor. 1:5. Jumalan siunaus on kultaa ja helmiä kalliimpaa. Siunaus on Jumalan huolenpidossa olemista, myös sairastamisen aikoina.
Elämämme tarkoitus on, että Jumalan hyvyys meidän kauttamme toimii kaikkien parhaaksi, ”.. kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa.” Efes. 4:13-16.

Raamatun ed. m. opetukset ovat osoitetut pääosin yksilöuskoville, mutta ne koskevat myös seurakuntaa. Toiminnan ei pidä perustua rahaan ja kolehdin keräämiseen eikä kokouspaikassa tapahtuvaan kaupantekoon. ”Sillä me emme ole niin kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa..” 2 Kor. 2:17. Raamattu ei opeta kolehdin keräystä kokouksissa. 1 Kor. 14:26.

Aabrahamin siunaus.
Kaikki uskoontulleet saavat menestyä Aabrahamille annettujen siunaus-lupausten ”perillisinä” (Gal. 3:14 ja 27-29), me pakanuudesta kääntyneetkin. ”Mutta jos olemme (Jumalan) lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä Hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” Room. 8:17.
Aabrahamin menestyksellinen siunaus tarkoittaa meille sitä, että suuntaamme elämämme hänen tavallaan kohti ikuisia rantoja. ”sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. …
Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sen tähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä Hän on valmistanut heille kaupungin.” Hebr. 11:10,13 – 16.
Näin Jumalan pyhät ovat aina menneet ”ulkopuolelle leirin Hänen pilkkaansa kantaen”. Hebr. 13:13. ” .. ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä – he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.” Hebr. 11:36-38. Näin Jumala korottaa omiaan. Tästä näemme, että raamatullinen kristillisyys on aina kulkenut alhaisissa uomissa. Vesi hakeutuu alaviin paikkoihin. –
Aabrahamin maallinen rikkaus oli tulosta hänen ahkerasta työstään, jonka menestys siirtyi perintönä hänen jälkeläisilleen: ”Aabraham antoi kaiken omaisuutensa Iisakille.” 1 Moos. 25:5. Hänelle annettu paljouslupaus tarkoittaa nyt meille siirtynyttä hengellistä perintöä ja lisääntymistä. 1 Moos. 17:4,5. Gal. 3:29. Room. 9:7.

Paavali kertoo menestyksensä ajasta 2 Kor. 11:23-27.
Ajallinen runsaus tai puutteellisuus ei vaikuttanut hänen hengellisen työnsä onnistumiseen. Filip. 4:10-19. ”Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi..” Apt. 12:24.
”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Joh. 10:10. Mainittu ”varas” on sielunvihollinen. Hyvä Paimen on Jeesus. Ja vaikka olemme ulkoisen ihmisen puolesta sidotut paholaisen vallassa olevaan maailmaan (1 Joh. 5:19), kuuluu sisäinen ihmisemme ikuiseen Jumalan valtakuntaan. ”Sen tähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin (ei menesty), niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu (menestyy). Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” 2 Kor. 4:16-18.
Jumalan siunaus auttoi Paavalinkin ulkonaisen ihmisen menehtymiseen ja sisäisen ihmisen menestykseen. 2 Kor. 12:9-12. ”Rikas on lakastuva retkillään.” Jaakob 1:11.
”Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen (menestysteologin) puoleen ja sanotte: ”Istu sinä tähän mukavasti”, ja köyhälle sanotte: ”Seiso sinä tuossa”, tahi: ”Istu tähän jalkajakkarani viereen”, niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa.” Jaak. 2:1-5. 1 Kor. 1:26-31.

Olemme vieraita ja muukalaisia maailmassa.
Olemme matkalla oikeaan kotimaahamme. 2 Piet. 3:13. Tällä matkalla emme rakasta maailmaa emmekä sitä, mikä maailmassa on. 1 Joh. 2:15. Emme tahdo olla Juudaksia tai Deemaksia, jotka rahaa haluten ja tähän maailmaan rakastuneina jättivät Jumalan työn. 2 Timot. 4:10.
”Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.” Psalmi 73:25.
”Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.” Psalmi 4:8.
”Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus Sinun teilläsi.” Psalmi 119:36,37.

Menestyksemme korkein päämäärä on, kun Jeesus tulee ja kruunaa meidät voiton seppeleellä (2 Tim. 4:8), ja ”niin me saamme aina olla Herran kanssa”. 1 Tess. 4:17. Saamme silloin kirkkauden ruumiin, jossa elämme ikuisesti uudessa Jumalan valtakunnassa. ”Meillä on yhteiskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla Hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.” Filip. 3:20,21.

Jeesus on ostanut meidät verellään korkeimpaan mahdolliseen arvoasemaan, kuninkaan lapsiksi ja perillisiksi. Se ei tosin vielä näy, vaan olemme vielä vihollisen maailmassa (1 Joh. 5:19) vainottavina ja pilkattuina. ”Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden.” Matt. 10:16-25. Tosin on alueita, joissa kristittyjä ei toistaiseksi vakavasti vainota, esim. Suomi. Tämä on kiitoksen aihe. Apt. 2:47. 9:31.

Maallisen matkamme päässä meitä odottaa siis suurin ajateltavissa oleva yleneminen, pääseminen sisälle Paratiisin porteista. ”YLENNETTY IHANUUTEEN!” kuten Pelastusarmeijassa sanotaan. Jeesus avasi sijaisuhrillaan meille tien ikuiseen onnen maahan. Kiitos Jumalalle! Sielunpelastuksemme oli äärettömän kallis. Sitä ei voi mitata rahassa. Olemme ostetut ”virheettömän ja tahrattoman Karitsan, Kristuksen kalliilla verellä..” 1 Piet. 1:18.

Weijo Lindroos

Lisää aiheesta:

Raha-asian opetus
Uhraaminen

PYHÄN HENGEN SAAMINEN ja HENKIKASTE ovat
kaksi eri asiaa.

”Ottakaa Pyhä Henki!” Joh. 20:22.
”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä!” Matt. 3:11.
”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18,19.

1. PYHÄN HENGEN SAAMINEN
Uskoontulo ja Pyhän Hengen saaminen ovat yksi ja sama asia! Jeesuksen vastaan ottaneen ihmisen sisimpään tulee Jumalan Elämä, joka on tulvillaan taivaassa vallitsevaa rakkautta, ”tulevan maailman voimia”. Hebr. 6:5. ”Rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” 1 Joh. 4:7,8.
”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta” (Room. 5:5) pelastumiskokemuksessa.
Näin Jeesus tulee Pyhän Hengen kautta asumaan ihmisen sisimpään henkeen, sydämeen eli persoonallisuuden keskukseen. Efes. 3:17.
Jeesus opetti, että ihmisen, joka tahtoo päästä taivaaseen, tulee uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3-5. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9.

Pyhä Henki annettiin meille silloin kun otimme uskossa vastaan Jeesuksen. Tulimme silloin elävään uskoon. Kol. 2:6,7.

Tämä pelastus on ollut mahdollista uustestamentillisessa merkityksessä vasta ristintyön ja ylösnousemuksen jälkeen, uudessa liitossa. Uusi liitto alkoi Jeesuksen kuolemasta. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. /
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta.” 1 Piet. 1:3. Jeesus sovitti syntimme sijaisuhrillaan ristillä. Hän nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä ja ilmestyi opetuslapsilleen kuoleman voittajana Jerusalemin Yläsalissa. Siellä ”Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki!” Joh. 20:22. Näin Jeesus ”kuolleistanousemisen kautta” (1 Piet. 1:3) antoi opetuslastensa sydämiin Pyhän Hengen sinetin. Samoin tapahtuu edelleen: ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” (Room. 10:13) eli saa sisimpäänsä Elämän, Jeesuksen, joka on ”Tie, Totuus ja ELÄMÄ”. Joh. 14:6. Pyhä Henki on Elämän Henki. Vertaa 1 Moos. 2:7.

Ottaessamme vastaan ylösnousseen Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi, tapahtui kaksi asiaa:

1. Yhdistyimme Jeesuksen kuolemaan ja vapauduimme syntitilastamme ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:23-25. 6:22.

2. Yhdistyimme Jeesuksen ylösnousemuselämään, koska Hänet herätettiin kuolleista ”meidän vanhurskauttamisemme tähden”. Room. 4:25. (Vanhurskautus = syyttömäksi julistaminen).

Näin ihminen tulee Jumalan lapseksi ja pelastuu. Uskoon tullut on pelastunut (Apt. 2:47), koska hänen sydämessään on ”luvatun Pyhän Hengen sinetti”, ”lapseuden Henki” (Efes. 1:13. Room. 8:9,15.), ”joka on meidän perintömme vakuutena, Hänen omaisuutensa lunastamiseksi”. Efes. 1:13,14.
Pyhä Henki on Jumalan omistusmerkki meissä.
”Siis, jos joku on Kristuksessa, on hän uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17.
”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” 2 Kor. 5:19.

Uudestisyntymisessä saatava Pyhä Henki oli luvattu jo vanhan liiton Kirjoituksissa: ”Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan.” Hes. 36:27. Hebr. 8:7-13.

Pyhän Hengen saaminen tuo mukanaan suuret siunauksen oheisvaikutukset, ”niin että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” Filip. 1:9-11. ”.. että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehotusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.” Kol. 2:2,3. ”Jumala itse vaikuttaa teissä (uudestisyntyneissä) tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13.

Tahdon yhä uudestaan painottaa, että uudestisyntynyt ihminen on kokonaan pelastunut silloin, kun hän on uskoen ottanut vastaan Jeesuksen sydämeensä. Näin hän on saanut Jumalan Hengen, ”uskossa kuulemisen kautta”. Gal. 3:2-5. Ja siitä alkaa loppuelämän projekti, rikassisältöinen pyhä ja hengellinen elämä Jumalan hyvyyden vaikutuspiirissä, rakkauden käskyn sisällä. Joh. 13:34,35. Efes. 4:11-16.
Pyhä Henki tahtoo kuljettaa uskoon tulleen yhä suuremmille siunauksen lähteille. ”Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.
Ensimmäiseksi Jumala johdattaa uuden uskoon tulleen parannukseen ja kasteelle. Vanha synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4. Se on upotuskaste vedessä Jeesuksen nimeen. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen …” Apt. 2:38. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin..” Apt. 2:41. Kasteelle meneminen on Jeesuksen käsky, johon ei ole jätetty neuvotteluvaraa. Mark. 16:15,16. Apt. 10:48. Upotuskaste vedessä kuuluu jokaiselle uskoon tulleelle.

Kun annoimme elämämme Jeesukselle, saimme samalla ottaa vastaan täyden luottamuksen Hänen sanoihinsa: ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6:37. Otimme Jeesuksen vastaan kaikkineen, mitä Hän on, mitä Hän on tehnyt puolestamme, mitä Hän on opettanut Raamatun sanassa. Ja otimme samalla vastaan ”rakkauden totuuteen voidaksemme pelastua”. 2 Tess. 2:10-12.
Tuntuipa meistä miltä tahansa, niin ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.” Room. 8:16. Pyhän Hengen antama pelastusvarmuus toimii sisimmässämme tunteiden vaihtumisesta huolimatta. Kaikki eivät koe ollenkaan suuria tunnekuohuja. Eivätkä kaikki tiedä edes hetkeä, jolloin uskonelämä heissä alkoi. Pyhä Henki tuli heidän elämäänsä hiljaisena tuulena. Jeesus ja ristintyö tulivat meille rakkaiksi. Hengen hedelmä alkoi kasvaa. Gal. 5:22. Siunauksen lähde aukeni. Saamme ammentaa tästä pelastuksen lähteestä uutta armoa joka päivä, maailman loppuun asti. Sak. 13:1. Jes. 12.

Kaikki edellä mainittu annetaan siis uskoon tulleelle ennen Pyhän Hengen kastetta.

2. PYHÄN HENGEN KASTE USKOSSA OLEVILLE
Johannes Kastaja sanoi Jeesuksesta: ”Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa.” Matt. 3:15. Apt. 1:5. Sama Pyhä Henki, joka uudestisynnyttää, antaa uskoon tulleelle myös voiman kasteen.
Pyhän Hengen kaste ei voi tulla ihmisen elämään salaisesti, kuten uskoon tulossa saatava Hengen sinetti saattaa tulla. Henkikaste tuo mukanaan selvät merkit.
Raamatussa on paljon lupauksia Pyhän Hengen kasteesta. Nämä lupaukset kuuluvat ”lisäsiunauksena” niille, jotka ensin ovat uskoon tulossa saaneet Pyhän Hengen sinetin sydämeensä.
Jeesuskin sai Pyhän Hengen kasteen vesikasteensa jälkeen, että Hän kaikessa tulisi esimerkiksemme. Hebr. 2:17. ”Kun Jeesus oli kastettu, Hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan Hänen päälleen kuin kyyhkynen.” Matt. 3:16. Samoin aukenivat taivaat ristintyön ja ylösnousemuksen jälkeen Jerusalemin Yläsalissa, jossa uudestisyntyneet Jeesuksen opetuslapset odottivat, että he saavat henkikasteen, jonka Jeesus oli luvannut heille: ”Teidät kastetaan Pyhässä Hengessä. … te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne.” Apt. 1:5,8. – Huomioi sana ”päällenne”. Tuo sana toistuu yhä uudestaan henkikasteesta puhuttaessa. Apt. 8:14-17. 11:15. 19:6. –
Opetuslapset odottivat lupauksen täyttymistä rukoillen. Apt. 1:13,14. ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Apt. 2:1-4. Näin lupaus täyttyi ja merkit näkyivät ja kuuluivat. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he … puhuvat uusilla kielillä.” Mark. 16:17. Jeesus siis lupasi, että Häneen uskovat puhuvat uusilla kielillä.

Ensimmäiseen Pyhän Hengen kasteeseen (Apt. 2) kuului kielilläpuhuminen. Sama merkki liittyi myös muihin Apostolien teoissa mainittuihin henkikaste-tapauksiin. Se ei enää ollut ymmärrettävää kieltä: ”Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.” 1 Kor. 14:2.
Kielilläpuhuminen on siis Pyhän Hengen kasteen merkki! Mutta henkikaste tuo mukanaan monia muitakin armolahjoja (1 Kor. 12 – 14 luvut, ym.) ja voimavaikutuksia yms. Apt. 4:29-31. 5:12-16.
Korneliuksen kodissa suuri joukko ihmisiä otti vastaan pelastussanoman. He tulivat uskoon, avasivat sydämensä Pyhälle Hengelle ja saivat samantien myös henkikasteen. ”Kun Pietari vielä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka olivat sanaa kuulemassa.” Muut ”hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin. (Mistä se tiedettiin?) Sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa.” Apt. 10:44-48.
Efesossa taas uskoon tulleet eivät olleet saaneet oikeaa opetusta henki- eikä vesikasteesta, vaikka olivat jo tulleet uskoon ja siis saaneet Hengen sinetin sydämiinsä. Paavali selvitti heille asian tarkemmin. Ja ”sen kuultuaan he ottivat kasteen (vedessä) Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.” Apt. 19:1-6. Näille Pyhän Hengen kasteen saaneille efesolaisille annettiin myöhemmin kehotus, että heidän tulee pysyä Hengen täyteydessä: ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Näin saamme mekin yhä uudestaan täyttyä Pyhällä Hengellä, ”niin kuin alussa”. Apt. 11:15. Se on Jumalan tahto. Mutta ensin tietenkin ensimmäinen kerta.

Jeesus kehottaa meitä anomaan ja ottamaan vastaan Raamatun lupaukset: ”Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä Häneltä anovat!” Luuk. 11:9-13. Lupaus on varma! Jeesus ansaitsi ristintyöllään kaikki Raamatun lupaukset meille kuuluviksi. ”Se on täytetty!” ”Niin monta kuin on Jumalan lupausta, ne ovat Hänessä kyllä.” 2 Kor. 1:20.

Pyhä Henki on toiminut monin eri tavoin ihmiskunnassa kautta historian. Mm.
Mooseksen sydämessä oli Pyhä Henki. ”Missä on Hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä.” Jes. 63:11. ”Ja Herran Henki tuli Daavidiin.” 1 Sam. 16:13. Psalmi 51:13.

Johannes Kastaja oli ”täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta”. Luuk. 1:15. Johannes Kastajan äiti, ”Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä”. Luuk. 1:41. Myös ”Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä”. Luuk. 1:67. Ja Jeesuksen syntymän jälkeen koko perhettä oli siunaamassa Simeon, josta sanotaan, että ”Pyhä Henki oli hänen päällänsä”. Luuk. 2:25-35.
Katso myös 1 Sam. 10:6-13. 19:20-24. Matt. 3:11-17. Apt. 1:4-8. 2:1-6. 8:14. 10:43-48. 19:1-6. Luuk. 11:9-13. Joh. 14:16,17,26. 15:26. 16:7-15.

Tervetuloa Turkuun raamatulliselle vesikasteelle! Rukoilemme kaikille halukkaille myös Pyhän Hengen kastetta.

Weijo Lindroos

PROFEETALLINEN UNI

”Vanhuksenne unia uneksuvat..” Jooel 2.28

Olin unessa Jerusalemissa. Mutta olin siellä sisällä meidän kokouspaikassamme. Uneni kokouspaikka oli keskellä Jerusalemia. Siellä katselimme uskovien kanssa, että koko Jerusalem oli kimaltelevan kirkkaan veden vallassa. Mutta mustia rakennuksia näkyi kristallinkirkkaan veden keskellä, mm. sysimusta kalliomoskeija. Kirkasta vettä oli kaikkialla, kokouspaikassammekin noin metrin syvyydeltä. Kohta huomasimme, että puhtaankirkas vesi aivan kuhisi kauniita kirkkaita kaloja. Niitä oli kaikkialla, ulkona ja sisällä. Meidän kokouspaikassamme niitä parveili tungokseen asti. Itselle tuli unessa mieleeni kysymys, että pitäisikö nuo kalat koota. Meinasin sanoa ajatukseni ääneen, kun kuulin voimakkaan äänen sanovan: ”Sitä älä, Weijo, tee!” Heräsin siihen. Tunnistin äänen tulevan taivaasta. Se soi korvissani vielä herätessäni. Istuin sängyn laidalla pyhän pelon vallassa ja selvästi tietoisena, että Jumala oli puhunut.
Kirjoitin heti unen muistiin, ja aloin mielessäni selvittää sen sanomaa.
Kerrassaan puhutteleva uni, johon Jumala sitten antoi myös selityksen.

UNEN SELITYS:
Uneni Jerusalem tarkoittaa maailman pyhintä paikkaa hengellisesti, ”Suuren Kuninkaan kaupunkia”. ”Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki.” Psalmi 48:3. / Hebr. 12:18-22. Saamme toimia hengellisellä Siionin vuorella olevassa uudessa Jerusalemissa ja sille annettujen lupausten täyttymyksessä. Ilm. 21:2,9,10. Kokouspaikkamme on ”Jerusalemin kaikkeinpyhimmässä”, Jumalan yhteydessä, jonne pääsy avattiin Jeesuksen veren kautta. Hebr. 10:19-25. Kalojen tulee antaa uida vapaasti tässä Hengen virrassa. Se, että niitä parveili kokouspaikassamme suuri määrä, tarkoittaa, että niillä oli hyvä olla tässä vapaudessa. Kukaan ei saanut koskea niihin. Siitä minua varoitettiin! Vapaus on oikea Jumalan lasten elementti, johon kuuluu erottamattomana osana myös totuus. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8:31-36. Karsinoiminen ei kuulu Jumalan seurakuntaan! Tehtävämme on vain pitää vesi kirkkaana, että kalojen on hyvä vapaasti uida ja pysyä tässä Jerusalemin parvessa. – 2 Kor. 3:17.

Autamme kaloja kirkkauden Hengen virtaan. ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia!” Matt. 4:19. Ohjeet, miten ja mihin kalastamme, löytyvät Raamatusta. Mm. 1 Kor. 1:2. ja Efes. 4:1-16.
Unen mustat rakennukset kuvaavat kirkkoja, uskonsuuntia, vääriä oppeja, sumppuja, jotka ovat vanginneet vapauteen tarkoitettuja Jumalan kaloja. Gal. 5:1. Useimmat uskonsuunnat ovat sulkeutuneet Pyhän Hengen virralta ja ovat mustia vankeuspaikkoja. Tehtävämme on auttaa kalat pois niiden mustilta alueilta ja pysymään vapaina. Me kaikki Jumalan lapset yhdessä olemme elävän Jumalan seurakunta, kirkkaita kaloja, jotka Hän on kutsunut vapauteen, irti kirkoista. ”Nouse, ole kirkas!” Jes. 60:1,2.

Pyhän Hengen Vedelle avoimia kokouspaikkoja tarvitaan jokaiseen kaupunkiin, johon kalat uivat sisään itsestään, luonteensa mukaisesti. Kaikkihan kaipaamme puhdasta ja raikasta vettä, jossa saamme yhdessä virvoittua. Siinä meidän on hyvä parveilla yhdessä joukossa. Kaikkien uskovien tulee etsiytyä tähän Pyhän Hengen uimavirtaan. Vertaa Hes. 47.

Unessa meidän kokouspaikkamme, Jumalan seurakunnan toiminta, oli siis kalojen kokoontumispaikka. Sitä se on oleva Jeesuksen tulemukseen asti. Ja tässä raikkaassa Hengen virrassa ei heitetä sivuun Sanan opetuksia, ”kalojen ruokaa”.

Olemme vapaita uimaan oman kotikaupunkimme, ”Jerusalemimme” alueella, kunhan vältämme mustia aukkoja, jotka voivat nielaista meidät syövereihinsä.
Mutta tehtävämme on myös ”koota yhteen hajallaan olevat jumalan lapset”, kirkkaille Hengen vesille, pois mustilta likavesiltä. Paimenten tehtävä on auttaa kalat raikkaille ja vapaille, hengellisille vesille, olemaan yhtä keskenään, ilman mustia pesäkkeitä, uskonsuuntia. Hes. 34.

Rohkaiseva uneni siunatkoon sinua,
Jeesuksen nimessä!

Weijo Lindroos