Raha-asian opetus

Raamatun opetus rahankäytöstä seurakuntatyössä!

Peruslähtökohta opetukseen Raha-asioista on se, että Jumalan sana on maksutonta. ”Tulkaa tekin, joilla ei ole rahaa..” Jes. 55:1-3. ”Sillä me emme ole niin kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa..” 2 Kor. 2:17. Mutta evankeliumin eteen päin vieminen maksaa. Siksi pitää ymmärtää Raamatun opetus juurta jaksain  tästäkin alueesta.

Asian selvitys alusta alkaen:
Kaikkien ihmisten tulee ottaa itse vastuu omasta ja perheensä elatuksesta. Yhteiskunnan tukimuodot kuuluvat niille, jotka ovat sairaita, vammaisia, vanhuksia tai itsestä riippumattomista syistä väliaikaisesti työttömiä. ” .. me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehotamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.” 2 Tessal. 3:10-12.
Kristilliseen rehellisyyteen kuuluu hyväksyä tuo 2 Tessal. 3 luvun opetus, joka siis tarkoittaa, että työhön kykenevien tulee hankkia oma elatuksensa työtä tekemällä ja osallistumalla yhteiskunnan kuluihin rehellisellä verojen maksamisella. Room. 13:6. Kristittyjen ei pidä olla työtävieroksuvia, jotka elävät yhteiskunnan ja toisten ihmisten siivellä. Paavali oli tässäkin suhteessa kunnioitettava esimerkki: ”En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa.’” Apt. 20:33-35.
Raamattu opettaa myös, että seurakunta voi maksaa palkkaa kokopäivätoimisesti evankeliumin työhön lähteville. Heidän tulee olla järjestäytyneen seurakunnan luottamusta nauttivia ja sen yhteydessä toimivia: ”Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.” 1 Kor. 9:14.
Alkuseurakunnasta sanotaan: ”Ei ollut heidän joukossaan (seurakuntayhteydessä!) ketään puutteenalaista…” (Apt. 4:34-35), koska seurakunta piti huolta leskistä, heikoista ja työhön kykenemättömistä, sekä varusti matkalle evankeliumin eteen päin viejät.
Mutta srk. ei ole yleinen sosiaalihuolto. Pidämme huolta meidän yhteydessämme olevista.
Aikamme Suomessa on hyvä sosiaalijärjestelmä, joka takaa perustarpeet kaikille kansalaisille, myös uskossa oleville työttömille ja sairaille. Siksi seurakunnan ei yleensä tarvitse huolehtia rahallisesti esim. leskien ja vanhusten toimeentulosta. Sitä varten on kehitetty hyvä eläkejärjestelmä. Kuitenkin, Jeesus sanoi: ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne!” Joh. 12:8. Niitä ”väliinputoajia” tulee aina olemaan. Vaikeuksiin joutuneita on ollut meidänkin keskuudessamme Turussa; ja on ilo auttaa sen mukaisesti, mitä varoja on.
Auttamistyö oli yksi tekijä, jonka johdosta ”Jumalan sana menestyi!” Apt. 6:2-7. Tätä varten mekin uhraamme varojamme seurakunnan työhön. Emme sen ulkopuolelle. Kaiken toiminnan tulee tapahtua seurakunnan kautta. Itse uhraan kymmenykset nettotuloistani. Se menee suoraan tililtä. Näin Jumala antaa minulle omaan käyttööni 90% tuloistani. Kiitos Herralle!
Seurakunta-apu ry
FI91 1632 3000 0036 63

Uhratessamme kymmenykset tuloistamme Jumalan valtakunnan työhön, saamme olla murehtimatta, miten seurakunnan raha-asiat hoituvat. Olemmehan näin tehneet oman velvollisuutemme. Mutta jos joku ei tahdo osallistua yhteisiin menoihin, saa hän olla aivan vapaasti uhraamatta. Me muut sitten uhraamme hänenkin osuutensa.

Raamatun mukaan seurakunnassa tulisi olla seurakuntapalvelijat (kreik. diakon) (Apt. 6, Filip. 1:1, Room. 16:1 ym.), jotka huolehtivat raha-asioista ja mm. seurakunnan köyhistä uskovista. He huolehtivat srk.n yhteisestä ”kukkarosta” vanhimmiston alaisuudessa. Toimimme seurakuntana, emme yksityisinä sooloilijoina. Siksi osoitamme vapaaehtoiset uhraamiset seurakunnalle, emme yksityishenkilöille. Tuen varassa olevia autamme seurakunnan yhteisestä kassasta. Jokaisen tulee ymmärtää tämä periaate.
Järjestäytyneen seurakuntatoiminnan taustalla on yleensä Suomen lain mukainen rekisteröity yhdistys, ”yhteinen kukkaro”. Yhdistyksen tilille on jokaisen helppo uhrata varoistaan. Näin toiminta tapahtuu raamatullisesti sekä laillisesti. Ja tällä tavalla mahdollistetaan rahaa vaativa evankeliumin julistaminen ja sanan opetus. Kokoustila, painotuotteet yms. maksavat.

Uskovien keskuudessa tulee tänä aikana huolehtia, ettei rahan kanssa toimita ilman valvontaa, ja ettei uhrata yksityishenkilöille !!! Sellaisia muka ”uskonvaraisesti” liikkuvia yksinäisiä toimijoita nimittäin on uskovien joukossa. Rahan antaminen sellaisille on vääryyden tukemista ja siihen kannustavaa. Yleensä he ovat toimeentulotukea ja työttömyyskorvausta saavia, jotka eivät edes etsi rehellistä ansiotyötä. Usein sellaisilla on työttömyyden syynä laiskuus. He osaavat mielistellä ihmisiä oman etunsa mukaan. Juuda / 16. ”Moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.” 2 Piet. 2:2,3. – Terveen ihmisen ei ole oikein elää yhteiskunnan elättinä tai uskovien rahoilla. –
”Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä. emme ole tuottaneet kenellekään vahinkoa emmekä hyötyneet kenenkään kustannuksella!” 2 Kor. 7:2. RK.
On hyvä ymmärtää tunnettu aforismi: ”Ei se ole tyhmä, joka pyytää rahaa, vaan se, joka antaa!” Älä siis anna rahaa yksityishenkilöiden luksuselämän pönkittämiseen ja sellaisille, jotka eivät toimi vanhimmiston alaisuudessa ja kontrolloidusti. Hes. 13:22. Poikkeuksen tekevät tietenkin välittömän avun tarpeessa olevat, joita kohtaamme yksityiselämässämme … Voimme esim. viedä kadunmiehen grillille syömään. Siihen ei tarvita seurakunnan päätöstä ja sen kassavaroja.
Auttamisessa on pidettävä mielessä Raamatun ohje, ettei tule pitää ääntä hyvistä töistään: ”Sen tähden, kun almua annat, älä soitata torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät saadakseen ylistystä ihmisiltä.. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa, ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” Matt. 6:1-4.

Evankeliumin eteen päin vieminen maksaa.
Raamatullinen systeemi on, että lähettävä seurakunta maksaa evankeliumia julistavan kulut. Tämä on erittäin viisas Jumalan keksintö. Kiertävät puhujat eivät näin ollen voi kerätä rahaa puheittensa jälkeen. ”Varusta huolellisesti matkalle Zeenas, lainoppinut, ja Apollos, ettei heiltä mitään puuttuisi.” Tiitus 3:13.
Paavali kulki evankeliumin työssä hoitaen itse itsensä sekä matkatoveriensakin kulut: ”Käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.” Apt. 20:33-35. Mutta joissain vaiheissa hän myös otti vastaan tukea mm. Korintton seurakunnalta, jonka lähettämänä jatkoi seuraavaan kohteeseen! ” .. sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan. 2 Kor. 1:16.

Seurakunnan kautta tapahtuva toiminta:
Kristinuskon alkuaikana kaikki hengellinen toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa srk.n toimintaa erilaisten palvelutehtävien kautta, mm. vanhimpien valvonnassa. Efes. 4:11-16. Katso myös 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19. –
”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. … .” Filip. 4:15–17. Rahan käyttöä siis valvottiin alistumalla ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!” Yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui selkeäksi opiksi kaikilla paikkakunnilla. 1 Kor. 16:1,2. Mekin uhraamme iloiten varoistamme oman paikkakuntamme Jumalan seurakunnan työhön. Näin ”kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”– Kol. 2:19. Ef. 4:16.
Raha-asiasta on opetusta mm. Apt. 6. 1 Kor. 9. ja 16:1-4. 2 Kor. 8-9; Room.16:17-18. Filip.3:18-19.

”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, … . …
… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. – ”Seurakunta varusti heidät matkalle..” Apt. 15:3,22. RK.
Jokaisen kristityn tulee siis olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki uskovat mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16.
Seurakunnan lähettämät kristityt olivat kysymyksessä myös Apt. 13:1- 4: ”Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät..” Nämä Pyhän Hengen valitsemat ja järjestäytyneen seurakunnan keskellä työhön siunatut kristityt ovat esimerkkinä meillekin. Kaikki saadut tehtäväthän pitää koetella seurakunnan keskellä ennen palveluviran alkamista. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.

Seurakunnan päätoimintamuoto tulee olla lähetyskäskyn toteuttaminen! Mk.16:15. Matt. 28:18-20. = Että ihmiset tulevat uskoon ja kasteelle sekä seurakunnan opetuksen piiriin. Sen tähden siunaamme ja lähetämme veljiä ja sisaria evankeliumin työhön. Room. 10:14,15.
”Minusta on kuitenkin välttämätöntä lähettää luoksenne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafroditos, teidän lähettinne, joka auttaa minua siinä, missä tarvitsen.” Filip. 2:25 RK.

”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niin kuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä ( ! ) antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niin kuin Jumalan edessä arvollista on.
Sillä Hänen Nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvolliset ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin.” 3 Joh/3-8.

Jumala siunatkoon meitä, sinua ja minuakin!
___________________________________

Saarnaamme Jumalalle antautumisesta, että meidän tulee antaa itsemme Hänelle kokonaan. Jokainen uskova sanoo ”AAMEN!”.
Annamme Jumalalle jalkamme ja kätemme! ”AAMEN!”, sanovat kaikki!
Annamme Hänelle silmämme, korvamme ja koko olemuksemme! ”AAMEN”, sanoo koko seurakunta innostuksen vallasssa. –
Annamme sinulle Jumala myös rahamme! – – – Nyt ei enää kuulu aamenta?
Tuli hiljaisuus! Miksi?