Alkuajan seurakunnassa ei ollut erilaisia nimikylttiuskontoja jäsenkortistoineen. Silloin ei tarvittu yhteiskristillisyyttä, koska Jumala ei ole koskaan hyväksynyt sellaista. Sehän tarkoittaa hajaannuksen hyväksymistä, seurakunnan jakaantumista ja eriseuraisuutta, jonka periaate on, että ”me hyväksymme kaikki uskonsuunnat ja kirkkokunnat!” Sellaista suuntaa ei siis pidä hyväksyä. Eriseurojen, lahkojen ja kirkkojen yms. ihmisperusteisten uskontojen ekumeeniset yhteyspyrkimykset ovat sekauskontojen harhaisuutta. Se on Raamatun opetusten ulkopuolinen systeemi, joka on este uskovien oikealle yhteydelle, johon Pyhä Henki nyt on johdattamassa. Joh. 17:21-23.
Liity Jeesukseen! Näin tekemällä pääset 100% varmuudella Taivaaseen. Raamattu ei opeta sinua liittymään mihinkään jäsenkortistouskontoon ja näin kannattamaan nimikylttiuskontojen hajaannusta. Emme siksi osallistu sellaisten toimintoihin. Nimen kuuluminen ”Elämän kirjaan taivaassa riittää jäsenkortistoksemme. ”…iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. Ilm. 3:5. Emme hyväksy muita jäsenkortistoja. Voit liittyä Jeesukseen ottamalla Hänet vastaan, korjaamalla suhteesi Häneen ja sitten alkaa elää yhdessä Hänen kanssaan. 2 Kor. 6:1,2. Rukoile ääneen omin sanoin suunnillen näin: Jeesus, tahdon saada syntini anteeksi ja lopettaa synnissä elämisen. Tahdon tulla Jumalan lapseksi. Uskon että Sinä kärsit ristillä minulle kuuluvan tuomion. Tule Jeesus sydämeeni ja elämäni Herraksi. Aamen.
Korinttin tilanne Alkuaikana Korinttin seurakunnassa oli syntymässä eriseuraisuutta. Mutta tilanne korjattiin välittömästi ennen kuin ehdittiin pystyttää uskovia toisistaan erottavia rakenteita, jäsenkortistoja, nimikylttejä yms. ”Kloen perheväeltä olen näet saanut kuulla teistä, veljeni, että teillä on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että joku teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolella”, toinen taas: ”Minä Apolloksen”, ”Minä Keefaksen”, ”Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? Ei kai Paavalia ole ristiinnaulittu teidän tähtenne? Vai Paavalinko nimeen teidät kastettiin?” 1 Kor. 1:11-13. Asia jatkuu: ”Kun yksi sanoo: ”Minä olen Paavalin puolella” ja toinen: ”Minä Apolloksen”, ettekö silloin ole niin kuin ihmiset yleensä?” 1 Kor. 3:4. Aidosti uskossa olevien ei siis tule olla ”niin kuin ihmiset yleensä”, vaan toimia hengellisesti Raamatun opettamalla tavalla. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu, ettekä mahtaillen asettuisi kuka kenenkin puolelle toista vastaan.” 1 Kor. 4:6. Siellä oli siis syntymässä yhteen kaupunkiin neljä nimilkylttilahkoa: ”Paavalin srk, Apolloksen srk, Keefaksen srk. Kristuksen srk. Ne kaikki olisivat olleet lahkoja, joiden toiminta olisi saanut aikaan uskovien hajaantumisen eriseuraisiksi nimikylttiuskonnoiksi. Mutta Pyhä Henki antoi silloin opetuksen, että sellaista kehitystä ei koskaan saa hyväksyä. Joh. 10:16. Uskovien hajaantuminen eriseurojen jäsenyyteen aiheuttaa aina jossain määrin ”toista vastaan” asettumisen. ”Sinä kuulut eri seurakuntaan..” sanotaan. Sehän ei ole totta vaan on hajaannuksen aiheuttama valhe. Jos olet liittynyt Jeesukseen kuulut samaan seurakuntaan jokaisen kanssa, joka myös on liittynyt Häneen. Jos kuulut johonkin lahkoon, esim. Suomen suurimpaan ja pahimpaan harhaoppiin, ev.lut. Kirkkoon, niin eroa siitä nyt välittömästi. Näin on Jumalan tahto jokaiseen uskonsuuntaan nähden. Ja se on näin, vaikka eriseuralla olisi miten kaunis nimi tahansa.
Seurakunta on Jumalan. Siksi Raamattu kutsuu meitä tällä nimellä: – ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1. – ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9. – ” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16. – ” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22. – ”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13. – ”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14. – ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.
Uskoon tulleet, Jesukselle Kristukselle pyhitetyt ihmiset ovat siis Jumalan seurakunta. Ef. 2:19-22. Tämä nimi ei ole ”nimikyltti”, vaan kuvaa seurakunnan omistussuhdetta: Seurakunta on Jumalan! Tie tämän seurakunnan jäsenyyteen kulkee uudestisyntymisen kautta. Tähän ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin. Tähän synnytään uskoon tulemisessa, ei jäsenkortistoon liittymisellä. Ja vanha synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Jeesus sitten täyttää omansa Pyhällä Hengellä. Jeesus Kristus itse ja kristinuskon yhteiset raamatulliset arvot, aatteet, opit sekä toimintatavat yhdistävät Jumalan seurakunnan. Mm. Markus 16:15,16. Efes. 4. Tähän Pyhä Henki tahtoo johdattaa jokaisen uskoon tulleen. Näin Raamattu sen opettaa.
Voit ymmärtää raamatullisen seurakuntatotuuden lukemalla opetuskirjoituksen: Taivassanomat 7/2020.
Ihmiselämän suurin ja ihanin asia on löytää Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. Mikä voisikaan olla ihmeellisempää kuin saada olla yhteydessä Luojansa kanssa. Joh. 1:12. 15:4. Suhde Jeesukseen ja ristintyöhön on korjattu. Näin on Taivaan Tie avoinna edessä. Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9. 14:6. Siinä mainittu ”laidun” on yhtä kuin Jumalan seurakunta, jonka Jeesus perusti omiaan varten ja jossa Hän tahtoo jokaisen omansa pysyvän. 1 Kor. 1:2. / Apt. 18:8. Hän johdattaa laumansa takaisin sen omille laidunmaille yhteisiin kokoontumisiin omiensa kanssa. Tällä alueella ei ole tilaa sielunvihollisen eksytyksille. Siksi uskovien terve seurakuntayhteys on yksi parhaista keinoista taistella pahaa vastaan. Ef. 6:10-18.
Mihin Jeesus omiaan johdattaa? Raamattu sanoo ensimmäisistä uskoon tulleista: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa (ehtoollisyhteydessä) ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Keskinäinen yhteys edellyttää kokoontumista, jossa tapahtuu uskossa kasvaminen ”koossa pysyen”. Ef. 4:16. Kol. 2:19. Pyhä Henki johdattaa uskossa olevat yhteyteen kasvamaan uskossaan, ja uskosta osattomat Hän tahtoo auttaa sisälle pelastukseen. Seurakuntayhteys, hengelliset kokoukset, alkoivat siis heti alussa. Uskoon tulleet ja Jeesuksen Kristuksen nimeen kastetut alkoivat kokoontua. He olivat liittyneet Jeesukseen! Pyhä Henki oli alkanut vaikuttaa heihin sisältä käsin. Ja he ”pysyivät apostolien opetuksessa”, sekä yhteydessä niiden kanssa, jotka myös pysyivät siinä opetuksessa. Siinä opetuksessa ja yhteydessä meidän tulee pysyä loppuun asti.
Alkuajan seurakunnalle annettiin myös ohje pitää huolta toisistaan. Miten? Auttamalla heitä pysymään seurakuntayhteydessä: ”Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän (käymään kokouksissa) kun näette tuon päivän lähestyvän.” Hebr. 10:24,25. ”Tuo päivä” tarkoittaa Jeesuksen tulemuksen päivää. Mitä lähemmäs loppua tulemme sitä enemmän tulee kehottaa uskoon tulleita pysymään yhteydessä.
Jos jokainen tekisi ed. m. Jumalan Sanan kehotuksen mukaan, olisivat kokouspaikkamme aina täynnä onnellisia uskovia. Kohta oppisimme kaivaten odottamaan seuraavaa kokoontumista, jossa aina iloitsisimme toistemme näkemisestä. Pyhä Henki ohjaa meidät tähän ja avaa mielemme ymmärtämään kotiseurakunnan valtavan merkityksen: ”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2: 19-22. ”Apostolien ja profeettojen perustukselle” tarkoittaa sitä, mitä ensimmäisille uskoon tulleille opetettiin: ”He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä!” Apt. 2:42.
Lue lisää tietoa meistä sivuiltamme. Tervetuloa kokouksiin.
Minkälainen on ”normaali ihminen”? – Raamatullisen ajattelun perusteella voimme todeta, että vain Jumalan yhteydessä elävä ihminen on normaali. Uskosta osaton on poissa Luojansa yhteydestä ja on siksi epänormaalissa tilassa, ”kuin kala kuivalla maalla”. On epänormaalia elää erossa Luojastaan.
Erilaiset normaalit? Jumala tahtoo erottaa omansa maailman syntielämästä, olemaan erilaisia, ei enää yleisten ihmisnormien mukaisia. Adamin sukuun syntyneet ihmiset ja Taivaasta syntyneet uskovaiset ovat kaksi hyvin erilaista ihmisjoukkoa, vaikka kipuilevatkin samojen murheiden ja ilojen keskellä. Toiset ovat erossa Jumalasta ja toiset Luojansa yhteydessä. Jumalasta erossa olevat ihmiset joskus luulevat olevansa normaali tilassa. Mutta Jumala näkee normaaliksi vain sellaisen ihmisen, joka on nöyrtynyt ja tahtoo kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa Raamatun opetusten tietä. Tämä on sisäisen asennemuutoksen seuraus, jonka olemme saaneet uskoon tulossa eli uudestisyntymisessä, ottaessamme vastaan ylösnousseen Jeesuksen Pelastajaksemme: ”Kääntykää”.. Apt. 2:38. Jeesuksen Kristuksen kirkas ylösnousemuselämä virtasi sydämiimme kääntyessämme ja ottaessamme armon vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Hän tuli syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi, koko Elämäksemme. Joh. 14:6.
”Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen!” 1 Sam. 16:7. Apt. 2:40. Hän johdattaa meidät aitoon todellisuuteen, rehellisyyteen ja vilpitömyyteen, joka kuuluu Jumalan lasten normaaliin olemukseen. Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen elääksemme omana itsenämme aitoina persoonallisuuksina ja tiedostaen, että olemme sisällä Taivaan Kuninkaan antamassa Elämässä Joh. 16:13.
Erikoisia ihmisiä.”Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä käyt meidän kanssamme, niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoiset kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat?” 2 Moos. 33:16.
Jumala kutsuu ihmisiä olemaan (maailman normaali ihmisten silmissä) erilaisia, mutta Hänen näkökulmastaan katsottuna normaaleja! Meidän ei tule vaeltaa ”ihmisten tavoin”: ”olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?” 1 Kor. 3:3. Se oli moite! Uskovien ei tule vaeltaa ”ihmisten tavoin”, heidän normiensa mukaan. Olemme Taivaasta syntyneitä, joten meidän tulee vaeltaa Pyhän Hengen johdatuksen mukaan. ”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27.
Kun olemme uskoon tultuamme tehneet parannuksen eli suursiivouksen elämässämme, alkaa meissä kasvaa Hengen hedelmä: ”rakkaus, ilo, rauha..” ym. Gal. 5:22. Ne kuuluvat normaaliin uskonelämään. Hengen hedelmät, nuo Jumalan hyveet, tulevat uudestisyntyneen elämään (2 Kor. 5:17) luonteenominaisuuksiksi. Olemme luotettavia, mikä on erittäin harvinaista tässä ajassa. Se kuuluu rakkauteen. Ja ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta!” Room. 5:5. Rakkaus on meidän normaali elämämme sisältö! Emme enää tahdo tehdä väärin tai jättää tekemättä oikein! ”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja Hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” Ps. 37:3-4.
Alkuseurakunnasta sanottiin, että he elivät ”kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47. Heissä toimi Hengen hedelmä!
Seurakuntamme alussa tavallinen kansa piti vilpittömistä ja rehellisistä uskovista. Samoin on edelleen. Uskonnolliset ihmiset sitä vastoin vihasivat ja vainosivat alkuseurakunnan kristittyjä. Sama tilanne jatkuu. Uskontojen eksyttämät ihmiset vihaavat elävää, aitoa uskoa; kun taas jopa vannoutuneet ateistitkin arvostavat vilpittömiä kristittyjä. Kaikki rehelliset ihmiset kunnioittavat suoraa ja vakaata uskovaista, joka kertoo heillekin Pelastajastaan, ei ainoastaan sanoilla, vaan myös elämällään. Vanha aforismi kuvaa hyvin tätä asiantilaa: ”En kuule, mitä sanot, koska se, mikä olet, huutaa niin kovin!” Eli elämämme tulee olla sopusoinnussa sanojemme kanssa. Muussa tapauksessa emme ole uskottavia.
Rakkautta on kertoa totuus ”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.” 1 Kor. 13:6. Raamatun Sana on Totuus! ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun Sanasi on totuus.” Joh. 17:17. Jeesuksesta kertominen on suurta rakkauden osoittamista ja armahtavaisuutta lähimmäisiä kohtaan. Sak. 7:9-10. Uskovien tehtävä on kertoa ihmisille Jeesuksesta. Se kuuluu meidän normaaliin elämäämme! Uskosta osaton tuntee sydämessään pettymystä, jos tietää sinut uskovaiseksi, etkä kerro hänelle Jeesuksesta. Et osoita silloin normaali uskovan tapoja. Ja miten voisimmekaan antaa lähimmäistemme mennä kadotukseen varoittamatta heitä ikuisen tulijärven vaarasta? Ilm. 20:11-15.
Uskovista heijastuva Jumalan hyvyys, rakkaus, ilo, rauha, yms. on uskovien paras mainoskanava! Siitä ihmiset näkevät Jumalan todellisuuden. Joh. 17:23. He eivät näe Jumalan hyvyyttä pelkästään kauniista sanoistamme. ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” 1 Joh. 3:18.
Maailmakaikkeuden suurin rakkauden muoto on siinä, kun Kaikkivaltias Jumala syntyi lihan ruiumiiseen ja sovitti ihmiskunnan synnit sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan.” 2 Kor. 5:19. Tähän rakkauteen tunnustautuen olemme myönteisellä tavalla erilaisia normaali ihmisiä.
Lutherin kammottava kirja ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” ilmestyi Kustannus Oy Vasaran julkaisemana suomeksi vuonna 1939. Luther kirjoitti sen 1500 luvulla. Ja 1900 luvulla Hitler otti siitä lisäpainoksia, ennen kristalliyön tapahtumia. Kirjan sanoma vaikutti Saksan kansassa suurta ja julmaa vihaa juutalaisia vastaan. Näin vainojen ja holokaustin kauhut tulivat mahdollisiksi.
Lainauksia Lutherin kammottavasta kirjasta: ”Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä? Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeen luotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa… Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikki revittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat. Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan. Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet… Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sen tapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan. … Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on (kuten edellä on sanottu), he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä muuten ei ole mitään muuta elinkeinoa… Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä kuten Adamin lasten osaksi on määrätty (1 Moos. 3:19)… … Sillä, kuten olemme kuulleet, Jumalan viha heitä kohtaan on niin suuri, että he lempeällä armeliaisuudella kohdellen tulevat yhä vihaisemmiksi ja vihaisemmiksi, mutta ankaruudella hyvin vähän paremmiksi. Sen vuoksi heistä on pikaisesti päästävä! … heidän kanssaan meneteltäköön kaikella armottomuudella, kuten Mooses teki erämaassa ja löi kuoliaaksi kolmetuhatta miestä, ettei koko joukko olisi joutunut perikatoon … Jollei tämä tahdo auttaa, niin meidän täytyy karkottaa heidät pois niin kuin hullut koirat… ” Martti Luther
Luettuani ensimmäistä kertaa Lutherin teoksen, olin suuressa ristiriidassa. En ollut uskoa todeksi, että hän on noin voimakkaasti sielunvihollisen hengen valtaama. Selvitin asian juuria myöten. Ja kaikki on totta. Luther kirjoitti ed. m. tekstin täysin tietoisena, että siitä seuraa juutalaisille kauhujen aika. Niin sitten tapahtuikin. Hän lietsoi juutalaisvihaa, samoin kuin myös ns. Siionin viisaiden pöytäkirjatkin. Samassa kirjassa Luther antoi myös hukuttamismääräyksiä ”anabaptisteista” eli niistä, jotka tulivat uskoon ja ottivat raamatullisen kasteen Jeesuksen nimeen. Luther oli siis pahimman luokan antisemitisti. Hän veti päällensä 1 Moos. 12:3. mainitun kirouksen: ”Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua (Aabraham) , ja kiroan sen, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Jumala siunaa edelleen niitä ihmisiä, jotka siunaavat Israelia, Aabrahamin jälkeläisiä.
Luther oli osasyyllinen holokaustiin. Kuten huomaat, Lutherin kirja on erittäin julmaa vihapuhetta ja kansanryhmää vastaan kiihottamista. Hitler sai siis myöhemmin saatanallista voimaansa Lutherin kirjoituksista. Silti jotkut eksyneet pitävät Lutheria edelleen luotettavana ”uskonpuhdistajana”. Todellisuudessa luterilaisuus on kauttaaltaan vakavan luokan eksytys. Luther herjaa ko. kirjassaan myös ”mustalaisia”.
Tämän ajan Suomessa on esillä monenlaisia vihapuheita. Mutta mitkään niistä eivät vedä vertoja ed. m. Lutherin kirjoituksille. Ko. kirja on ollut seurauksiltaan mitä kaameinta vihapuhetta ja kansanryhmää vastaan kiihottamista. Sen henkivaikutus tuli paljastetuksi kuuden miljoonan juutalaisen murhista. Samaa vihan henkeä ovat muutkin Lutherin kirjoitukset. Tuosta vihan hengestä syntyi luterilainen kirkko. Ainoa oikea suhtautumistapa kirkkoon on erota siitä. Jokaisen rehellisen ihmisen tulee sanoutua irti kaikista Lutherin opetuksista sekä kieltää Lutherin oppien hyväksyminen. Kirkossa vaikuttaa yhä tuo sama vihan henki. Seuratkaapa esim., miten kirkko toimii juutalaisia ja Israelia vastaan vaatien jopa Jerusalemia muslimien (palestiinalaisten) pääkaupungiksi. Mitä sanookaan Raamattu oikeasta suhtautumistavasta Aabrahamin jälkeläisiä kohtaan. 1 Moos. 12:3. / Aidot kristityt tahtovat juutalaisille hyvää ja rukoilevat heidän puolestaan siunaten heitä.
Nyt on lopunaika ja kaikki Raamatun vastaiset oppisuuntaukset tulee hylätä ja poistaa seurakunnasta. Jeesus opetti sen näin: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.”Matt. 15:13. Raamattu opettaa myös pyhityksen sanomaa. Se tarkoittaa samaa, että uskoon tultuamme teemme elämässämme suursiivouksen eli parannuksen ja otamme upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Näin Pyhä Henki pääsee heti uudestisyntymisemme jälkeen aloittamaan pyhitykseen johtamisen. Hebr. 12:14. Jeesus Kristus on Tie, Totuus ja Elämä! Hän johdattaa ihmisen sovintoon Jumalan kanssa ja irti vääryyden siteistä.
Opetus evankeliumin julistajille, esim. katutyöhön
”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Fil. 1:27.
Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, syntiemme sovittajasta, on pyhää ja arvokasta sanomaa. ”Siihen enkelitkin haluavat katsahtaa”. 1 Piet. 1:12. Siksi meidän tulee olla rehellisiä, vilpittömiä ja aitoja sanoissamme ja teoissamme, mutta ennen muuta suhteessamme Jumalaan. Ettemme taitamattomuudellamme alenna sanomamme arvoa. Sananl. 19:2. Yksityisissä rukoushetkissämme saamme ottaa vastaan viisautta, oikeamielisyyttä ja hyväntahtoisuutta Häneltä, ”joka rakastaa meitä ja on päästänyt meidät synneistämme verellään”. Ilm. 1:5,6. Jeesus on hyvä Paimenemme. Hän antaa armon ja rakkauden sanoman mennä kauttamme eteen päin. Ja ennen muuta, Hän antaa voiman voitelun: ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Apt. 1:8. / 2:41.
JÄRJESTYSSÄÄNNÖT KOSKEVAT MEITÄ Evankelioimisemme pitää olla yleisten järjestyssääntöjen mukaista. Tämä ei tarkoita, että missään vaiheessa pitäisi tehdä muutoksia sanomamme sisältöön. Evankeliumin sisältö on aina muuttumaton, vaikka sen eteen päin viemisen tavat jossain määrin muuttuvatkin. Emme julista ”korvasyyhysaarnoja”. ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen.” 2 Tim. 4:1-5. ”Puheeni ja julistukseni ei ollut inhimillisen viisauden suostuttelevia sanoja vaan Hengen ja voiman osoittamista, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisviisauteen vaan Jumalan voimaan.” 1 Kor. 2:1-5. Lähetyskäskyn mukaisen toimintamme pitää tapahtua ennen muuta Jumalan johdossa, mutta samalla lain ja järjestyksen mukaisesti:”Joka siis asettuu esivaltaa vastaan, nousee Jumalan säädöstä vastaan, mutta ne, jotka nousevat vastaan, tuottavat itselleen tuomion.” Room. 13:2. Mutta kuitenkin ”enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”. Apt. 5:29. Kunnioitamme esivallan järjestyssääntöjä, mutta korkein auktoriteettimme on lähetyskäskyn antaja, seurakunnan Herra Jeesus Kristus. ”Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” Room. 12:18. Asetamme itse itsellemme joitakin rajoituksia, esimerkiksi torilla evankelioimiseen. Sehän on torimyyjien työmaa. Meidän on siksi huomioitava, ettemme karkota heidän asiakkaitaan ja siten saa aikaan kielteistä suhtautumista uskonasioihin. Aggressiivinen ja hyökkäävä tyyli saattaa myös lyödä ihmiset lukkoon ja saada heissä aikaan meitä vastustavan asenteen. He saattavat kokea hyvän tarkoituksemme häiriköinniksi, varsinkin jos pidämme kovaa meteliä, esim. megafonilla yms.
Kaikesta huolimatta ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus antaa meille oikeuden toimia: ”18. artikla. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.”
TOIMINTAMME PÄÄMÄÄRÄ Tehtävämme on saada ihmiset korjaamaan suhteensa ylösnousseeseen Jeesukseen ja Hänen ristintyöhönsä. 1 Tim. 2:4. Jeesus on ainoa Pelastaja. Kukaan ei pääse Taivaaseen ilman Häntä. Sanoma ristin sijaisuhrista on aina ollut aidon kristinuskon pääsanoma, jo n. 2000 vuotta. Uskoon tuleminen on siis sitä, että ihminen ottaa vastaan armahduksen ja tulee elämänyhteyteen Jeesuksen kanssa. Kirkoissa ei julisteta pelastuksen ja parannuksen sanomaa. Siksi kristittyjen tulee mennä sinne missä ihmisiä tavoitetaan. Hyvä tapa on jakaa ihmisille traktaatteja, joissa on kokouspaikan osoite. Tämä on tuottanut tulosta. Etsivät sielut ovat tulleet kokouksiin ja siellä ottaneet vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja tulleet raamatulliselle kasteelle Jeesuksen nimeen.
KESKUSTELEMALLA Alkuajan seurakunnassa oli tapana evankelioida keskustelutasolla: ”Hän (Paavali) keskusteli … joka päivä torilla niiden kanssa, jotka sattuivat siellä olemaan.” Apt. 17:17. Samoin voimme mekin julistaa evankeliumia tuloksia tuottavalla tavalla? Suosittelen tätä tapaa muiden evankelioimistapojen lisäksi. – Tiedämme, että ihmiset tulevat uskoon vain yksi kerrallaan. Siksi paras keino on alkaa keskustella ihmisten kanssa yksilötasolla ja kehottaa heitä ottamaan vastaan Jeesus syntiensä sovittajaksi. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1,2. Raamatullista on myös kutsua ihmisiä omaan kotiin kuulemaan sanaa. Näin teki esim. Jeesus (Matt.13:36) ja Paavali. Apt. 28:30,31. On huomioitava, että yhden ihmisen auttaminen sisälle pelastukseen on parempi tulos kuin saada satoja ihmisiä pelkästään kuulemaan pelastussanoma. Mitä hyödyttää, jos ihmiset menevät hyvin evankelioituina helvettiin? Katuevankelistan on hyvä oppia toimimaan Pyhän Hengen johdatuksessa rukoillen ja yleisten käytösnormien mukaisesti, kauniisti ja puhtaasti rakkauden kautta vaikuttavassa uskossa. Gal. 5:6. Hyviä tuloksia on odotettavissa.
Esirukousta evankelioimistyön puolesta tarvitaan loppuun asti.
”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jer. 31:9. Oikean rukouksen seuraukset auttavat meitä sisälle armoon ja totuuteen sekä kasvamaan pyhityselämässä. ”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta! Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta. Missä ei ole rukousta, siellä ei ole siunausta.” Aito rukous on keskustelua, puhumista seurakunnan Herran, Ylipaimenemme Jeesuksen kanssa. Omassa kokemuksessani en tiedä mitään parempaa rukouksen muotoa!
YKSINÄISYYDESSÄ. ”Jeesus lähti vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa.” Luuk. 6:12. Jeesuksen esimerkki rukouksesta on siis erottautumista keskustelemaan Jumalan kanssa.” Kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.” Matt. 6:6. Rukouksen ajaksi on hyvä irrottautua kaikista virikkeistä ja askareista, että voit kääntää ajatuksesi ja mielesi keskittyneesti kohtaamaan Jumalaa. Näin saat tiedostaa Hänen läsnäolonsa kun Hän kääntää kasvonsa puoleesi. Saat olla maailmankaikkeuden Luojan kanssa kasvokkain. Tällaisessa pyhässä hetkessä saamme sydämiimme aitoa jumalanpelkoa ja arkaa tuntoa Hänen sanansa edessä. Siinä Pyhä Henki asettaa sisimpäämme rakkauden Jumalan Totuuteen. Pyhään rukoukseen tarvitaan rehellisyys, vilpitön ja aidosti puhdas asenne, ettemme rukoile pelkillä sanoilla, vaan olemme rukouksessa kokosydämisesti. Vain yksinäisyydessä, kammiorukouksessa, ilman häiriötekijöitä, voimme kertoa Hänelle kaikki asiamme ja tuntemuksemme, mm. arimmatkin salaiset syntimme sekä syvän huolemme omaisistamme ja ystävistämme. 1 Tim. 2:1-4. ÄÄNEEN. Jeesus rukoili ”väkevällä huudolla ja kyynelillä”. Hebr. 5:7. Hän rukoili mm. että uskovat rakastaisivat toisiaan (Joh. 13:34,35) ja olisivat ”täydellisesti yhtä”. 17:21-23. ”Tapahtukoon sinun tahtosi”, Hän rukoili. Matt. 26:42. Myös alkuseurakunta rukoili ääneen: ” .. he kaikki yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen. Apt. 4:24. Yhteinen äänekäs rukous saakoon aina kuulua Jumalan seurakunnan kokouksista. Se voi tapahtua sen pohjalta, että seurakunnassa vallitsee raamatullinen yksimielisyys. 1 Kor. 1:10. Siinä tilassa Pyhä Henki saa tilaa virrata. ”Kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta, ylistäisitte meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” Room. 15:5.6. Filip. 2:2,3. Uskovien raamatullinen yhteys on Jumalan tahto! Siksi mekin rukoilemme sitä. ”Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.” Ps. 40:9. Ääneen rukoileminen on avannut monille pyhät ulottuvuudet kohdata Jeesus ja elämänyhteys Hänen kanssaan. Saamme puhua ääneen Taivaankaikkeuden Kuninkaalle, Herrallemmme, joka on meidän hyvä Paimenemme. Ja Hän vastaa raamatullisiin rukouksiimme. Joh. 10:27-29. Emme kaipaa hiljaisuuden retriittejä, vaan vieroksumme kaikkea ihmistekoista ja uskonnollista toimintaa, mm. mietiskely-meditoimista. Tosin voimme rukouksen hengessä myös mietiskellä pyhiä asioita pitkin päivää, ajatellen Jeesusta. Hebr. 3:1. Ja voimme hiljaisesti vuoteillammekin puhua Herralle sydämissämme. Ps. 4:5. ”Rukoilkaa lakkaamatta!” 1 Tess. 5:17. Mutta raamatulliset, Jumalalle erotetut rukoushetket ovat siis eri asia.
POLVISTUEN. Alkuajan seurakunnassa oli yleisenä tapana polvistua rukoukseen. ”Tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili heidän kaikkien kanssa.” Apt. 20:36. 21:5. Sama tapa oli jo vanhan liiton aikana. ”Elia kiipesi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvot polviensa väliin.” 1 Kun. 18:42. / ”Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoilemalla.” Jaak. 5:17. – ”Tulkaa, palvokaamme Häntä, kumartukaamme ja polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.” Ps. 95:6. Mutta kaikkea muuta tärkeämpää on, että rukoilijan sydän on ”polvistunut”, nöyrtynyt ja ”puhdistettu Karitsan verellä”! Ilm. 5:9-13. Tässä tilassa voimme rukoilla Pyhän Hengen vaikuttamana, ”hengessä ja totuudessa” (Joh. 4:24) eikä paikalla tai rukousasennolla ole silloin merkitystä. ”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle ja rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja niin pysykää Jumalan rakkaudessa.” Juuda 20,21. Rukousasento ei siis ole tärkeintä. Mm. opetuslapset istuivat saadessaan Pyhän Hengen kasteen. Apt. 2:2.
KIELILLÄPUHUEN. ”Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.”1 Kor. 14:2 ”Salaisuuksia hengessä” kielillä puhuen on suurimpia siunauksen lähteitä mitä tässä ajassa voimme kokea. Siinä rakennamme sisimmässämme sellaisia alueita, joista ei muulla tavalla voida huolehtia. 1 Kor. 14:4. / Juuda 20,21. Pyhä Henki tahtoo antaa jokaiselle uskoon tulleelle Pyhän Hengen kasteen, jonka seurauksena on kielilläpuhuminen ym. armolahjat. ”Tahtoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä.” 1 Kor. 14:5. Ota siis rukoillen vastaan tämä suuri siunaus ja voiman lähde. Apt. 1:4,5,8.
JEESUKSEN NIMESSÄ. Rukoilemme aina Jeesuksen Kristuksen nimessä mainiten tämän selvällä äänellä. Kiitosaiheemme aina on, että saimme syntimme anteeksi Hänen nimessään ja sovintoveressään. ”Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttaan.” Kol. 3:17. Joh. 14:13. ym. Teemme kaiken vain Hänen nimessään. Tähän kuuluu myös se, kun uskoon tultuamme otimme raamatullisen upotuskasteen vedessä. Apt. 2:38. 10:48. ym. Raamatussa ei ole opetusta tai esimerkkiä, että rukouksessa tulisi käyttää hokemaa, ”isänpojanjapyhänhengennimeen”. Se on meille merkityksetön uskonnollinen fraasi.
AJAN KANSSA. Rukoushetkiin on hyvä varata aikaa. Monet ovatkin ottaneet hyväksi tavaksi viipyä rukouksessa jonkin määrätyn ajan aamulla, esim. yhden tunnin, puoli tuntia, vartin … Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, että sen lisäksi pidämme päivän mittaan monia pieniä rukoushetkiämme, esim. polvistuen Jumalan eteen vaikkapa vain muutamaksi minuutiksi. Raamattu opettaa kymmenysten uhraamisesta Jumalan työhön. Mutta eikö sitäkin tärkeämpää olisi uhrata kymmenykset ajastamme rukoushetkiämme varten? Mitä on kymmenes osa 24. tunnista? Mikäli olisimme ko. Jumalalle erotetuissa rukoushetkissämme kaksi ja puoli tuntia päivässä, muuttuisi koko seurakunnan toiminta paremmaksi. Siunausvirrat aukenisivat ja Hengen sade virvoittaisi ja johdattaisi uskovat ympärillämme alkuajan rukousherätykseen: ”… ja anna palvelijoittesi puhua täysin rohkeasti sinun sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän palvelijasi Jeesuksen nimen kautta.” Kun he olivat rukoilleet, vavahteli paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat rohkeasti Jumalan sanaa.” Apt. 4:29,31. Tahdommehan tätä?
”Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta.” Ef. 6:18.
Jeesus antoi opetuslapsilleen lupauksen: ”Tämän minä olen puhunut teille ollessani teidän luonanne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.” Joh. 14:25,26. ”Minulla on teille vielä paljon sanottavaa, mutta te ette nyt voi ottaa sitä vastaan. Mutta kun Totuuden Henki tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja Hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” Joh. 16:12-14. Näillä lupauksilla Jeesus tarkoitti siinä vaiheessa vielä edessäpäin olevaa Pyhän Hengen kastetta. Apt. 1:4,5. Hän puhui siis ennen ristintyötä ja helluntaita. Silloin ei vielä ollut Uutta testamenttia. Opetuslapset eivät vielä siinä vaiheessa olleet saaneet Pyhän Hengen kastetta. He saivat tämän siunauksen kasteen vasta 50 päivää ristin tapahtumien jälkeen. Siitä sitten alkoivat syntyä myös Uuden testamentin kirjoitukset. Ja ennen vuotta 100 jKr. oli koko Raamattu valmis ja alkuseurakunnan käytössä. ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa.” 2 Tim. 3:16. Kun sitten alkoi uusia ihmisiä tulla uskoon, oli Pyhä Henki aina toiminnan keskiössä: ”Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme (!)Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Tiit. 3:4-6.
PYHÄN HENGEN KASTE Ylistys Jumalalle ja Karitsalle! Opetuslapset saivat luvatun henkikasteen, tämän, johon Jeesus ed. m. lupauksissaan viittasi: ”Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Apt. 2:2-4. Pyhän Hengen kaste kielilläpuhumisineen (Apt. 1:5) sai aikaan, että he muistivat Jeesuksen opetukset, joita ei silloin vielä oltu kirjoitettu. Pyhä Henki alkoi muistuttaa heitä kaikesta, mitä Jeesus oli heille sanonut. Joh. 21:25. Sitä he alkoivat kirjoittaa muistiin. Näin syntyivät evankeliumit, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Ja lisäksi Pietari, Paavali, Jaakob .. ym. kirjoittivat opetuskirjeitä. Näin syntyivät Uuden testamentin 27 Kirjaa, jotka ovat Jumalan muuttumatonta Sanaa. Pyhä Henki opettaa ja johdattaa meitä edelleen näiden antamiensa Kirjoitusten kautta. Näin seurakunnan voittokulku jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti. Opetuslasten sydämet olivat kyllä avatut jo aikaisemminkin valmiustilaan ymmärtämään pyhiä Kirjoituksia. Luuk. 24:45. Mutta uskonnolliset, Messiaansa hylänneet juutalaiset, eivät voineet tätä käsittää. Heidän ympärileikkaamaton sydämensä esti sen: ”Heidän mielensä paatuivat, ja sama peite pysyy vielä tänäkin päivänä poistamatta vanhan liiton Kirjoituksia luettaessa, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.” 2 Kor. 3:14-16. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Tämä kehotus annettiin niille, jotka olivat jo aikaisemmin saaneet Pyhän Hengen kasteen kielilläpuhumisineen. Apt. 19:1-6. Täyttymistä Hengellä tarvitaan siis yhä uudestaan.
RAKKAUS TOTUUTEEN Nyt lopunaikana tulee jokaisen uskossa olevan ottaa vastaan rakkaus totuuteen. 2 Tess. 2:11,12. Ja Pyhä Henki on TOTUUDEN HENKI. Hän antaa armossaan meidän ymmärtää kuten Jeesus rukoili: ”Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi (Raamattu) on totuus.” Joh. 17:17. Rakkauden totuuteen voi ottaa vastaan samalla tavoin kuin otimme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi. Annoimme elämämme Jeesukselle, joka osti meidät itselleen verellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Kol. 2:6,7. Näin meidän tulee antautua myös Jumalan Sanan Totuudelle. Pyhän Hengen toiminnan esteenä ovat Raamatun rinnalle asetetut lukuisat kirkkokuntien opit, uskontunnustukset, katekismukset, kirkkokäsikirjat yms. Sellaiset rikkaruoho-opetukset (Matt. 15:13) peittävät ihmisten ymmärryskyvyn. Tehtävämme on siis auttaa ihmiset irti Raamatulle vieraista opeista (Hebr. 13:8,9) ja ottamaan vastaan uusi puhtaus Jeesuksen veren kautta. Näin ”heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen” ja Pyhä Henki saa lisätilaa toimia vapaasti. Rakkaus Jumalan totuuteen pääsee pintaan kun sydämen maaperä puhdistetaan. Siitä alkaa myös ulkoinen elämä ja toiminta kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa. Emme ota esimerkkiä vieraista uskonnoista ja niiden tavoista, ei Roomasta, Amerikasta, Saksasta tai muualta pakanamaista alkaneista nimikylttiuskonnoista. Vain Israelista alkanut kristinusko kelpaa esimerkiksemme. Siihen Pyhä Henki johdattaa. Vasta Raamatun opetusten sisällä olevat voivat tehdä aidosti raamatullisia asioita. Oikein on, että ihmeet ja merkit seuraavat vain apostolisen ajan uskoa.
RAAMATULLISESSA USKOSSA OLEVILLE KUULUVAT RAAMATULLISET TEOT On hyvin epämääräistä ja epäraamatullista, jos esimerkiksi kirkkoon kuuluvat uskonnolliset ihmiset alkavat matkia raamatullisia tekoja. Nehän kuuluvat vain aidosti uskoon tulleille, niille, jotka ovat eronneet kirkosta ja ottaneet raamatullisen upotuskasteen Jeesuksen nimeen sekä saaneet Pyhän Hengen kasteen. Muussa tapauksessa ihmeiden tekijät ovat Matt. 24:24 kategoriassa: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?’ Silloin minä vastaan heille: ’Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.’” Matt. 7:21-23. Ensin siis oma uskonelämä kuntoon Totuuden Hengen vaikuttamana. Sitten Pyhä Henki johdattaa sisälle oikeisiin tekoihin. Efes. 2:10.
SEURAKUNTAELÄMÄN PERUSTUS Jeesus ja Hänen pelastustyönsä on tietenkin kaiken A ja O. Siltä perustalta Raamatun sanoma ja esimerkki on toimintamme oikea perustus. ”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa.” Efes. 2:19-21. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:41,42. Ja tämä kaikki Kristus-perustalla: ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11. Pyhä Henki ei koskaan johdata uskomaan ohi Raamatun: ”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Ilm. 22:18,19. Kenenkään ei pidä uskoa opetusta, jossa annetaan lupa ottaa vastaan ”uutta oppia”: ”Jos joku meistä – tai vaikka enkeli taivaasta – julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Kuten olemme ennenkin sanoneet, niin sanon nyt taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.” 2 Kor. 11:4,13,14,15. Epäraamatulliset opetukset ovat syy kristittyjen riitaisuuksiin ja hajaannukseen: ”Jos joku opettaa toisin eikä noudata Herramme Jeesuksen Kristuksen terveitä sanoja eikä jumalisuuden mukaista oppia, hän on omahyväinen eikä ymmärrä mitään. Hänellä on sairaalloinen halu väittelyyn ja sanasotaan. Niistä syntyy kateutta, riitaa, pilkkaamista, pahoja epäluuloja ja alituista kinastelua niiden ihmisten kesken, jotka ovat mieleltään turmeltuneet ja kadottaneet totuuden.” 1 Tim. 6:3-5. Sellaisten kautta seurakuntaelämä rappeutuu. 1 Kor. 1:10. Filip. 2: 1,2.
Tämä on Jumalan siunauksen alue. Ulkopuolella ovat eksytyksen vaikutukset. Room. 16:17,18. ”Lukekaa Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, niin kuin myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaan teille kirjoittanut. Näin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän puhuu näistä asioista. Tosin noissa kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuistakin, mitä tietämättömät ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen”. 2 Piet. 3:15-17. Rakastamme Jumalan totuutta, Raamatun opetuksia. Siksi emme hyväksy sen vääristämistä missään asiassa.
TOTUUS VAPAUTTAA ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:34-36. Jeesus tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen ja sitten johdattaa sisälle totuuden tuntemiseen. 1 Tim. 2:4. ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. ”Ei yli sen, mikä on (Raamatussa) kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. / 5 Moos. 29:28. Näin ihmisestä tulee Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. ”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” Joh. 8:31,32. Gal. 5:1,2. 2 Kor. 3:17,18.
Nyt on alkamassa Jumalan suuren totuusherätyksen aika (Matt. 25:4,7) jossa tahdomme kaikki olla mukana: ”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti. Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, jonka Hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25. Tämä on suuntamme.
Jumala antoi siunauslupaukset Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen, Iisakille, Jaakobille ja hänen 12. pojalleen, joista tuli Israelin kantaisät: ”Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” 1 Moos. 12:3. Tämän opetuksen ja lupauksen perusteella rukoilemme nykyisen Israelin valtion ja siellä asuvien Aabrahamin jälkeläisten puolesta. Näin osallistumme heidän siunaamiseensa, ja tulemme itsekin Jumalan siunaamiksi. Myötätuntomme on siis horjumatta Israel-myönteinen. Tämän tähden asetumme ajattelussamme ja poliittisissa kannanotoissamme Israelin puolelle. Tahdomme hyvää Israelille. Rukoilemme mm. Hes. 37. luvussa olevien siunauslupausten täyttymistä, että Israel kansakuntana löytää Messiaansa Jeesuksen, tulevat uskoon ja täyttyvät Pyhällä Hengellä. Hes. 37:9-14. Raamatun kertomat poliittiset maailman tilanteet kulminoituvat lähes aina Israeliin, sekä osittain myös seurakuntaan. Olemme Israelista alkaneena seurakuntana siunattuja yhdessä heidän kanssaan: ”Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:29 ”Lupaukset siis lausuttiin Abrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan niin kuin yhdestä: ”ja siemenellesi”, joka on Kristus.” Gal. 3:16. Ja me olemme Hänessä, Aabrahamin Siemenessä, Jeesuksessa Kristuksessa (2 Kor. 5:17), Hänen verellään ostettu kuningaskunta yhdessä kaikkien pelastuneiden kanssa. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 2:9,10. – Jumalan seurakunnan ei pidä sekaantua maailmanpolitiikkaan Raamatun ulkopuolisten asioiden setvimisellä.
ISRAELIN VIHOLLISET Israelia ympäröivät muslimimaat ovat Israelin vihollisia tahtoen tuhota juutalaiskansan. Iran on päässyt hankkeissaan jo vaarallisen pitkälle kehittäessään ydinasetta Israelin tuhoamiseksi. Ja Venäjä on avustamassa Irania ydinohjelman kehittämisessä. Venäjä ja Iran ovat jo pitäneet yhteiset laivastojen sotaharjoitukset Omaninlahdella maaliskuussa 2023. Venäjä on siis antisemitistinen valtio tukiessaan Israel-vihamielisyyttä. Emme voi sen tähden hyväksyä Venäjä-myönteisyyttä, ”putinismia”.
USA on edelleen suurin Israelin puolustaja, aseistaja, jonka myötätunto on juutalaiskansan puolella? Heidän toimintansa on ollut Israelin siunaamista? Miten tästä kaikesta siis tulisi ajatella? – Ensinnäkin on todettava Raamatun mukaisesti, että Israelin viholliset ovat Jumalan vihollisia. Israelin puolustajat ovat Jumalan siunaamia. Tämän pohjalta osaamme erottaa maailmanpolitiikassa eron hyvän ja pahan välillä. Se tapahtuu ed.m. periaatteen mukaisesti. Myös Jeesus antoi selkeän hyvän ja pahan määritelmän, joka soveltuu politiikkaan: ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.” Joh. 10:10. Tämä tarkoittaa siis, että sellainen ihmisryhmä, valtio tai terroriliike, joka tahtoo hyökätä, tappaa, sotia ja hävittää, on pahasta. Mutta sellainen järjestelmä, kansa, valtio, ihmisryhmä, puolustusliittoutuma yms. joka tahtoo olla rauhantekijänä, on oikeudenmukaisuuden ja siis Jumalan tahdon puolella. ”Autuaita ovat rauhantekijät.” Matt. 5:9. Jos maailmaa ei puolustettaisi pahaa vastaan, ottaisi joku terrorisjärjestö maailman hallintaansa muutamassa päivässä. Siksi tarvitaan Israel-myönteinen ns. ”maailmanpoliisi”.
Näiden ajatusten pohjalta muodostamme mielipiteemme maailmanpolitiikasta sekä asetumme asenteissamme Israelia siunaavien ihmisten joukkoihin.
Jeesus tuli Isänsä Nimessä. ”Minä olen ilmoittanut sinun Nimesi ihmisille…” Joh.17:6. Minkä Nimen Jeesus ilmoitti? = ”Pyhä Isä, varjele heidät Nimessäsi, jonka olet minulle antanut…” Joh.17:11,12. ”Minä olen tehnyt Sinun Nimesi heille tunnetuksi…” Joh.17:26. ”Minä olen tullut Isäni Nimessä…” Joh.5:43. Isän, pojan ja Pyhän Hengen nimi on siisJeesus. Hän on ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme!” Matt. 1:23. ”Kumartukoot Hänen eteensä kaikki Jumalan enkelit.” Hebr. 1:6. Koko luomakunta polvistukoon Kuninkaamme eteen. Näin mekin teemme, jotka olemme kruunanneet Hänet oman elämämme Herraksi. Jeesuksen ensimmäiset opetuslapsetkin ”kumartaen rukoilivat Häntä.” Matt. 28:9. Hän on koko taivaankaikkeuden Kuningas.
”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, KAIKKI tehkää Herran Jeesuksen Nimessä kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa.” Kolos.3:17. Efes. 1:3. ”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta Nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt.4:12. Jeesus on siis ainoa Pelastaja. Joh. 14:6. Hän kärsi ja kuoli sovittaakseen meidän syntimme omalla verellään. Ilm. 1:5,6. Taivaan Kuningas Jeesus on Voideltu, Kristus, Pelastaja, Immanuel jota Hänen nimensäkin merkitsee: Jeesus = Iesous (kreikaksi) = Yeshua (arameaksi) = YEHO’shua (hepreaksi) = ”JHWH Pelastaa”. Jeesuksen nimeen sisältyy Jumalan nimi JHWH. Hänen pyhä voitelunsa saakoon täyttää elämämme. On tärkeää ymmärtää Isän Jumalan ja Jeesuksen nimen yhteen kuuluvuus! Isä on Jeesuksessa ja Jeesus Isässä. Joh. 14:9,10,20. Ja Hän on Henkilö; ei ideologinen opinkappale.
Raamatussa ei ole opetusta tai esimerkkiä, että jonkun kasteessa olisi lausuttu ko. titteleitä, ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Niitä sanoja ei myöskään käytetty rukoiltaessa. Teemme kaiken Jeesuksen Kristuksen nimessä, Hänen läsnäolossaan. Pyhä Henki avatkoon meille kaiken hyvän. Tarvitaan sydämen ympärileikkaus. Tästä lisää lopussa olevassa linkissä. Ihmisillä on peite sydämensä päällä, eivätkä he sen tähden voi ymmärtää ja kokea Jumalan rakkautta ja pelastavaa armoa: ”Heidän mielensä paatuivat, ja sama peite pysyy vielä tänäkin päivänä poistamatta vanhan liiton Kirjoituksia luettaessa, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.” 2 Kor. 3:14-16. Dan. 12:10.
Tämäkin asia avaa meille lisää Raamatun ymmärtämistä, ja estää meitä ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia uskomuksia ja oppeja. Näin voimme pysyä pyhässä vapaudessa, johon Jeesus meidät vapautti kärsimystyöllään, verellään ja kuolemallaan, sekä voitollisella ylösnousemuksellaan. Gal. 5:1,2. Apt. 15. Joh. 8:31-36. 1 Piet. 1:3.
Milloin on viikon ensimmäinen päivä? Raamattu opettaa sen monissa kohdin, mm. sanoessaan, että Jeesus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, joka oli kolmas päivä Hänen kuolemastaan: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista.” Luuk. 24:46. Kaikkialla kristinuskon piirissä tiedetään, että sunnuntai on Jeesuksen ylösnousemuksen päivä. Tätä ei ole missään asetettu kyseenalaiseksi. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä: ”Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä he tulivat haudalle varhain auringon noustessa..” Mark. 16:2. Sapatti on Raamatussa viikon seitsemäs päivä eli lauantai. – Mutta tällä en tarkoita, että kristittyjen olisi vietettävä sapattia lauantaina sen paremmin kuin sunnuntainakaan. Siitä lisää lopussa olevassa linkissä. Apostolisena aikana oli seurakunnassa selkeä ero sapatilla ja sunnuntailla. Mutta nykyinen vuorokautemme eroaa raamatullisesta kuudella tunnilla. Meidän (gregoriaaninen) vuorokautemme vaihtuu keskiyöllä. Oikea vuorokauden vaihtuminen tapahtuu illalla, kun aurinko laskee. Tämä käy ilmi jo luomiskertomuksesta: ”Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt.” 1 Moos. 1:5. Illalla päivä on mennyt ja alkaa uusi vuorokausi, ensin ilta, sitten yö, aamu ja päivä. Loogista. Kannattaa opetella ajattelemaan tätäkin asiaa Israelista käsin, jossa raamatullinen vuorokausi loppuu ja alkaa illalla auringon laskiessa kello 18.00.
Trooaksessa ”Viikon ensimmäisenä päivänä kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli koolla olevien kanssa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön asti.” Apt. 20:7. Tästä käy ilmi, että Paavali aloitti puhumisen Trooaksen kaupungissa viikon ensimmäisen päivän alussa eli illalla. Hän jatkoi puhettaan ensin puoliyöhön asti.Mutta sitten hän jatkoi puhettaan aamuun asti. ”Keskusteltuaan heidän kanssaan kauan, päivän koittoon asti, hän lähti matkalle.” Apt. 20:11. Ei ollut siis kovin lyhyt kokous. – Jeesus ja alkuseurakunta elivät raamatullisen kalenterin mukaisesti. Ja tämän mukaisesti ymmärrämme, että Paavali alkoi puhua Trooaksen kaupungissa meidän kalenterimme mukaan katsottuna lauantai-iltana, ja jatkoi puhettaan sunnuntai-aamuun. Juutalaisen tradition mukaan Paavali ei voinut lähteä pitkälle matkalle sapattina (tai yötä vasten), joten oli luonnollista siirtää lähtemistä viikon ensimmäisen arkipäivän aamuun, sunnuntaihin. Tässä mainitun viikon ensimmäisen päivän ilta alkaa siis sapatin eli lauantaipäivän päättymisestä klo 18.00. Tämän mukaisesti Apt. 20 luvun opetus tarkoittaa, että he olivat koolla ja ottivat ehtoollista klo 18.00 jälkeen jolloin viikon seitsemäs päivä eli lauantai oli painunut mailleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ehtoollisen viettoon tai kokousten pitämiseen olisi annettu sunnuntai. Eläessämme Jeesuksen kanssa, on jokainen viikonpäivä yhtä pyhä, myös hengellisiä kokouksia varten. Apt. 2:46,47. 5:12-16. ym. Toistan asiaa, että se tulee paremmin ymmärrettäväksi.
Jeesus kuoli ristillä perjantaina. ”Silloin oli sapatin valmistuspäivä. Jotta ruumiit eivät jäisi ristille sapatiksi.” Joh. 19:1. ”Joosef meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista (perjantaina noin klo 15.00 eli n. kolme tuntia ennen sapatin alkamista. Otettuaan sen alas ristiltä hän kääri sen liinavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautakammioon, johon ei vielä ollut pantu ketään. Silloin olivalmistuspäivä, ja sapatti oli alkamassa. Naiset, jotka olivat tulleet Jeesuksen kanssa Galileasta, seurasivat Joosefin perässä. He katselivat hautaa ja näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin sinne. Palattuaan kotiinsa naiset tekivät hyvänhajuisia yrttivoiteita ja öljyjä (ennen sapatin alkamista), mutta sapatin (perjantai-illasta lauantai-iltaan) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. … Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä (sunnuntaina) naiset menivät varhain aamulla haudalle.” Luuk. 23:52- 56 ja 24:1. He olivat ostaneet yrttivoiteet heti sapatin päättymisen jälkeen (lauantai-iltana). ”Sapatin mentyä Magdalan Maria ja Maria, Jaakobin äiti, sekä Salome ostivat hyvänhajuisia yrttivoiteita mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä (sunnuntaina) he tulivat haudalle varhain auringon noustessa.” Mark. 16:1,2. Jeesus nousi siis ylös kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, sapatin jälkeen, kolmantena päivänä kuolemastaan. Hän oli kuolleena perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, siis kolmena eri päivänä. Mutta pelastustyö alkoi jo perjantaivuorokauden alettua ( siis meidän torstai-iltanamme), jolloin Jeesus meni opetuslastensa kanssa syömään pääsisäisateriaa. Siellä Hän asetti ehtoollisen. Luuk. 22:7-20. Ja sieltä he lähtivät illalla Öljymäelle, jossa Jeesus vietti ”valvontayön”, jota voidaan pitää ensimmäisenä sovitustyön kärsimysyönä. 2 Moos. 12:42. /Luuk. 22:41- … / ”Veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” Mark. 14:26. Jeesus otettiin kiinni aamuvarhaisella, kukonlaulun aikaan. Hänet tuomittiin ja ruoskittiin, sekä viimein ristiinnaulittiin perjantaina kello 09.00 aamulla. Mark. 15:25. Hän kuoli ja Hänet haudattiin siis ennen sapatin alkamista noin kello 15.00. ”Jotta ruumiit eivät jäisi ristille sapatiksi.” Joh. 19:31. Ja Hän nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, varhain sunnuntaiaamuna, kun viikon ensimmäistä päivää oli kulunut noin 12 tuntia ( ? ). Jeesus oli siis haudassa perjantaina (sapatin valmistuspäivänä), lauantaina (viikkosapattina) ja sunnuntaina (viikon ensimmäisenä päivänä), jolloin Hän nousi ylös kuolleista ”kolmantena päivänä”. Markuksen luvut 15 ja 16. sekä Mark. 15:42. Sapatin valmistuspäivä oli siis sapattia edeltävä perjantai, jota seurasi ”lain käskyn mukainen” sapatti (lauantai)”. Luuk. 24:56. – Raamattu ei opeta, että olisi ollut kaksi sapattia. – Jos ajattelisimme Jeesuksen kuolleen esim. torstaina ja nousseen kuolleista sunnuntaina, hän olisi noussut kuolleista neljäntenä päivänä ristiin naulitsemisesta. Mutta kun Hän itse sanoo ylösnousemuksen päiväksi ”kolmannen päivän”, on se tämän aihepiirin tutkimisessa ehdoton perusasia: ”Ja Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava Hänen nimessään kaikille kansoille.” Luuk. 24:46,47. Jesus oli kuolleena perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Sunnuntai on siis ”kolmantena päivänä”.
Raamatullinen vuorokausi poikkeaa 6 tuntia meidän gregoriaanisesta ajanlaskustamme. – Suomessa siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin jo vuonna 1753. Mutta viikonpäivien järjestys muutettiin meidän kalenteriimme vasta vuonna 1973. Silloin Helsingin yliopisto muutti suomalaisissa kalentereissa sunnuntain viikon viimeiseksi eli seitsemänneksi päiväksi. Siihen asti oli sunnuntai ollut viikon ensimmäinen päivä. Nyt viikon ensimmäinen päivä on siis kalenterissamme maanantai. Sen mukaisesti saamme elää maallista elämäämme. Mutta Raamatun asioiden ymmärtämiseksi on hyvä tietää myös seurakuntamme alkuvaiheen käytäntö. Kunhan ei tällaisista kysymyksistä tehdä uusia oppiasioita. Alkuseurakunnassa ei käsitelty ”kuolinpäiväoppia”. Tärkeintä on, että Jeesus kuoli puolestamme ristillä ja nousi ylös kuolleista. Hänellä on kaikki valta meidän elämässämme.
