Raamatussa on joitakin opetuksia, jotka eivät sellaisinaan enää ole tarpeellisia eivätkä sovellu meille tämän ajan kristityille. Joitakin sellaisia olen käsitellyt jo aikaisemmin. Ne ovat luettavissa tämän kirjoituksen lopussa olevissa linkeissä.
Jeesus siunatkoon jokaista lukijaa. Hän on ansainnut meille kaikille täyden armahduksen sovintoverensä kautta.
Eri maissa on erilaisia kulttuuriin kuuluvia (mm. uskontojen) muovaamia tapoja, jotka eivät sovi seurakunnan kulttuuriin, vaikka ovatkin yksilöihmisille tärkeitä.
1. ”Pyhä suudelma”
Eräs tähän aikaan sopimaton opetus on 1. Tessalonikalaiskirjeen lopussa: ”Tervehtikää kaikkia veljiä pyhällä suudelmalla.” 1 Tess. 5:26. Tänä lopunajan kulkutautisena aikana ja kieroutuneiden ideologioiden vallassa olevassa maailmassa emme voi ottaa vastaan tätä kehotusta, vaikka se on Raamatun selvä ja toistuvasti annettu käsky. Room. 16:16. 1 Kor. 16:20. 2 Kor. 13:12. 1 Tess. 5:26. 1 Piet. 5:14.
Tervehtiminen tapahtuu mieluiten sanalla SHALOM, rauhaa. Se pitää sisällään kaikista kauneimman tervehdysmuodon. Myös ”armoa ja rauhaa” toivotus on hyvä tervehdysmuoto. Sellainen on myös Paavalin kirjeiden alkusanoissa.
”Rauhaa tälle talolle!” on siunauksellinen tervehdysmuoto. Luuk. 10:5.
Mutta yleisesti käytössä oleva kätteleminen ei ole raamatulliseen kulttuuriin kuuluva tervehdysmuoto. Kättä lyödään vain yhteisen työn merkiksi: ”Kun nyt Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, havaitsivat sen armon, joka oli minulle annettu, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteisen työn merkiksi.” Gal. 2:9.
2. Naisten puhumisen, pukeutumisen ja kaunistamisen rajoittaminen, mm. heidän piilottamisensa hunnun alle ei sovi meidän aikamme seurakuntakulttuuriin. Sellainen ei ollut tapana myöskään alkuseurakunnassa, vaan naiset osallistuivat seurakunnan rakentamiseen Jooelin ennustuksen mukaisesti, joka toteutui helluntaipäivänä: ”Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla.” Apt. 2:1. Ketkä ”HE”? ”He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa yhdessä naisten kanssa sekä Jeesuksen äidin, Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. Niinä päivinä, kun väkeä oli koolla noin satakaksikymmentä henkeä..” Apt. 1:14,15. Siis Jeesuksen opetuslapset, ”noin 120” uskovaa, naiset ja miehet, olivat koolla helluntaipäivänä, kun ”yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi”. Apt. 2:2-4. Naiset ja miehet saivat Pyhän Hengen kasteen alkaen puhua kielillä. Siinä täyttyi profeetta Joelin ennustus, joka oli luvannut tämän tapahtuvaksi. Ja siihen kuului siis myös naisten osallisuus: ”Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä ja vanhuksenne uneksivat unia. Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat.” Apt. 2:17,18. Tyttäret ja palvelijattaret siis alkoivat profetoida. Tiesittekö, että profetoiminen on puhumista? ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.” 1 Kor. 14:3,4. Naiset siis osallistuivat seurakunnan rakentamiseen puhumalla. He profetoivat ja rukoilivat ääneen seurakunnan kokouksissa. 1 Kor. 11:5. Ja rakennukseksi tapahtuva puhuminen sisältää aina myös opetusta. Naiset voivat siis opettaa.
Naiset saavat kaunistaa itseään.
Vanhan liiton ajoilta alkaen on pyhillä naisilla ollut tapana kaunistautua koruilla, korvarenkailla yms. Ja se oli hyväksyttävää. ”.. mies otti puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pani hänen käsiinsä kaksi kymmenen sekelin painoista kultaista rannerengasta.” … ”Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja ja antoi ne Rebekalle.” 1 Moos. 24:22,30, ym.
”.. kaunistavat itseään vaatimattomasti ja siveästi”. 1 Tim. 2:9 1 Piet. 3:3-6. Raamatullinen kulttuuri kehottaa siis naisia tähän. Siihen kuuluu osittain meikkaaminen ulkoinen kaunistaminen. Mutta jokainen uskossa oleva ja rukoileva kyllä ymmärtää kohtuullisuuden. Hillitty kaunistaminen luo arvokkuutta.
”Ihminen ei näe niin kuin Herra näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” 1 Sam. 16:7.
Lopussa olevassa linkissä tarkennusta asiaan.
3. Jalkojen pesu oli apostolisena aikana Lähi-Idän kulttuurissa yleinen tapa. Pölyisillä hiekkateillä avonaisissa sandaaleissa kulkevien jalat likaantuivat. Ja asuntoon sisään menevälle oli siksi ensimmäinen ystävällisyyden osoitus, että palvelija pesi hänen jalkansa. Jeesus osoitti esimerkkitapauksella, että meidän tulee asettua jalkoja pesevän palvelijan asemaan. ”Palvelkaa toisianne” oli Hänen opetuksensa sisältö aterialla oltaessa: ”Niin Hän nousi aterialta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja sitoi sen vyötäisilleen. Sitten Hän kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli Hänen vyötäisillään.” Joh. 13:4,5.
”Kun Hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, Hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Te olette autuaita, jos tämän tiedätte ja näin teette.” Joh. 13:12-17. Jalkojen pesu oli mitä parhain esimerkki ja esikuva palvelijan tehtävään sisältyvästä nöyryydestä, johon Jeesus siis opetuksellaan neuvoi meitä kaikkia.
Nykyään jokainen pesee kotonaan jalkansa ja riisuu kengät jalastaan eteisessä.
Kulttuurisidonnaisiin kuuluvat osittain myös opetukset naimisiin menemisestä: ”Olen siis sitä mieltä, että nykyisen ahdingon vuoksi jokaisen on hyvä pysyä entisellään.” 1 Kor. 7:26. Mainittu ahdinko oli meneillään. Mm. uskoon tulleilla nuorilla ei ollut perheen perustamisen edellytyksiä, koska kristittyjä vainottiin yleisesti monilta tahoilta. Moni joutuikin kärsimään marttyyrikuoleman. Keisari Nero lisäsi vainot äärimmilleen 60 luvulla jKr. Paavalin tiedossa oli Jeesuksen ennustama Jerusalemin ja temppelin hävitys (”hävityksen kauhistus), joka tapahtui v. 70 jKr. Tähän tilanteeseen Paavali antoi ohjeitaan: ”Jos joku luulee menettelevänsä väärin naimaikäistä tytärtään kohtaan, ja jos naimisiinmenon kerran pitää tapahtua, tehköön niin kuin haluaa; ei hän syntiä tee, menkööt naimisiin. Mutta joka pysyy lujana sydämessään eikä ole minkään pakon alainen vaan hallitsee oman tahtonsa ja on sydämessään päättänyt pitää tyttärensä naimattomana, tekee hyvin. Joka naittaa tyttärensä, tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin.” 1 Kor. 7:36-38.
Raamatussa on monia muitakin opetuksia, joiden ymmärtäminen on osittain sidoksissa kirjoittamisajankohdan tilanteisiin. Mutta uskoon tullut ja kasteen ottanut Jumalan lapsi, joka elää yhdessä Jeesuksen kanssa ja on täyttynyt Pyhällä Hengellä, ymmärtää kyllä Raamattua. Totuuden Henki johdattaa rukoilevaa kristittyä sisäisesti niin että ulkoinenkin ihminen tulee puhtaaksi. Matt. 23:26.
Kiitos Jumalalle! Me elämme samassa Hengessä, joka synnytti Raamatun. 2 Tim. 3:16.
Siunausta meille.
Linkeissä lisää samaa asiaa:
Naisten asema ja tehtävät Jumalan seurakunnassa
Mitä tarkoittaa naisten pään peittäminen?
Rukousterveisin,
Weijo Lindroos