Aloita rukoillen

Kaikki hyvä alkaa rukouksesta.

Rukoilemme pelastumista haluavan ihmisen kanssa hänelle syntien anteeksisaamista hänen ottaessaan vastaan Jumalan  armon. 2 Kor. 6:1,2. Julistamme hänelle synnit anteeksi (Joh. 20:23) ja siunaamme hänet kulkemaan Jumalan suunnitelmassa armon ja totuuden tiellä. Ja Jumala armahtaa pelastusta etsivän ihmisen. Kiitämme Jeesusta Hänen armo-lupauksistaan: Joh. 1:12. 7.37. Matt. 11:28-30. Room. 10:13.

Ottaessaan vastaan Jeesuksen omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ihminen kokee uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki tulee hänen sydämeensä pelastuksen sinetiksi. Efes. 1:13.
Seuraava askel on parannuksen tekeminen ja kasteelle tuleminen. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen..” ”Jotka ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin.” Apt. 2:38,41. Parannuksen tekeminen tarkoittaa elämän suursiivousta, sisäistä asennemuutosta ja ajattelutavan muutosta, sekä myös ulkoisia tekoja. Tämä perusparannus on pohja loppuelämän projektille kasvaa uskossa täysi-ikäiseksi kristityksi. Efes. 4:11-16.
Kasteelle tulevan tulee itse saada omaan sydämeensä varmuus, että kasteelle meneminen on Jumalan tahto. Ei riitä, että omaiset tai joku uskonystävä tai sananaopettaja kehottaa siihen. Tosin Raamattu opettaa niinkin, että ”hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen”. Apt. 10:48. Asiaan ei jätetty neuvotteluvaraa.

T O I M I N T A   K Ä Y T Ä N N Ö S S Ä
Jokaiselle ihmiselle kuuluu sama pelastustie.
Kun joku tahtoo ottaa vastaan pelastuksen, on tehtävämme rukoilla hänen kanssaan, vakuuttaa hänelle Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen Nimessä ja veressä. Sen jälkeen ohjaamme hänet kastajan luo. Kastajana voi toimia kuka tahansa veli, joka on Jumalan seurakunnan yhteydessä. Kuitenkin on hyvä jättää kastaminen sellaisille, jotka ovat saaneet siihen sisäisen kutsun. Paavalillakaan ei ollut kastajan tehtävää. Hän julisti evankeliumia. Toiset suorittivat kääntyneiden kastamiset. Tosin hänkin kastoi muutamia. 1 Kor.1:14-17 ; 3:6.
– Raamatun hengelle on vieras ajatus, että sisaret voisivat toimia kastajina. Sellaisesta ei ole Raamatussa opetusta tai esimerkkiä. Poikkeuksen saattaa tehdä lähetyssaarnaajat tilanteessa, joissa ei ole veljiä mukana. Seurakunnan lähetit voivat sellaisessa tapauksessa kastaa uudet uskoon tulleet … ellei siis ole lähiaikoinakaan odotettavissa seurakunnan veljiä paikalle.
Kaste on seurakunnallinen ja pyhä toimenpide, ei irrallinen ”uimareissukastelu”. Esim. Kandaken hoviherran kastanut Filippus oli siunattu seurakuntavirkaan (Apt. 6:3-7 / Apt. 8:26-39) ja oli siis seurakunnan lähettiläs. Kasteessa oli myös todistajia, vaunun ajajat ym. seurueen jäseniä. 2 Kor. 13:1.

Kastajan velvollisuus on ottaa selville kasteelle tulevan sydämen tila, onko hän luopunut syntielämästään. Näkyvät ja näkymättömät synnit tulee jättää ristin juureen ennen kastetta. Syntien harjoittajaa ei sovi kastaa. Haureuden eri muodot, juopottelu, tupakointi yms. ihmiselämää tuhoavat syntitottumukset saa jättää ristin juureen. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. Kastettavalle on oltava selvää, ettei hän enää tahdo elää synnissä. Ps. 1. Hän ei enää tahdo elämältään muuta, kuin että Jeesus johtaa häntä nyt ja ikuisesti. Jeesus on elämämme Henkilö numero yksi.
Kastettavan tulee myös ennen kastetta erota kaikista uskonnoista; Suomessa esim. evankelisluterilaisesta kansankirkosta. Ei ole hyvä kastaa Raamatulle vieraan uskontokunnan jäseniä. 2 Kor. 6:14-18.

Kasteelle tulevan kanssa selvitetään pelastusasia ja ristin sijaisuhrin merkitys. Näin teemme pitkäänkin uskossa olleille, jotka ovat tulossa kasteelle. Näin ihmiselle aukenee Jeesuksen veren kautta saatu pelastus. Room. 3:23-25. Tämän evankeliumin kautta ihminen pelastuu eli kokee uudestisyntymisen Pyhän Hengen kautta. Ja näin uudestisyntynyt sitten voidaan kastaa.
Otamme siis vastaan Jumalan armon ihmiselle rukoillen. Matt. 18:18,19. 2 Kor. 6:1. Sitten menemme kasteveteen, jossa vielä rukoilemme, ja kastaja julistaa kastettavalle koko siihen astisen syntielämän anteeksi annetuksi. Joh. 20:23. Siinä rukoillen hänet julistetaan myös irti Adamin suvun jäsenyydestä ja kiinni uuteen sukuhaaraan, Jeesukseen Kristukseen. Kastaja sanoo: ”KASTAN SINUT … Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen”, painaen samalla ihmisen veden alle. Näin haudataan Adamin suvun jäsenyys, ja ylös nostetaan uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Adamin suvun synti pestiin pois ja haudattiin. Room. 6:3,4. Apt. 2:38,41. Tiit. 3:5.
Kastepaikan tulee olla sellainen, että ihminen voidaan painaa kokonaan veden alle. Näin Raamattu opettaa: ”Johannes kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä. Ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.” Joh. 3:23. Tarvittiin siis ”paljon vettä”.
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Kasteella käyneen arvoasema on olla ”Kristuksessa”, ja kastamaton on ”Adamissa”. Gal. 3:26-29. 2 Kor. 5:17.

Muutamat ovat saaneet myös Pyhän Hengen kasteen välittömästi noustessaan kastevedestä ylös; he ovat kohottaneet kätensä ja alkaneet kiittää Jeesusta uusin kielin. Monet ovat kyllä saaneet henkikasteen jo ennen vesikastetta rukoillessamme sitä, jotkut taas myöhemmin.

Jumala itse lupaa, että jos ihminen ”nöyrtyy ja rukoilee ja etsii minun kasvojani ja kääntyy pahoilta teiltään, niin minä kuulen taivaassa, annan anteeksi sen synnit.” 2 Aikak. 7:14.
Pelastusta haluavan tulee siis rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen anomaan armahdusta katuen ja parannusta tehden. 2 Kor. 12:21.