Aloita rukoillen

Kaikki hyvä alkaa rukouksesta.

Uskoon tulleina tahdomme auttaa lähimmäisiämme. Rukoilemme mielellämme pelastumista etsivien kanssa, jotka tahtovat saada anteeksi syntinsä. 2 Kor. 6:1,2. Ja Jumala lupaa armahtaa pelastusta etsivän ihmisen. ”Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13. Joh. 1:12. 7.37. Matt. 11:28-30. Room. 10:13.

Ihmiselämän tärkeimmät asiat ovat kerrotut Raamatussa
Ottaessasi vastaan Jeesuksen omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksesi saat syntisi anteeksi ja koet uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki tulee sydämeesi pelastuksen sinetiksi. Efes. 1:13.
Seuraava askel on parannuksen tekeminen ja kasteelle tuleminen. ”Tehkää parannus (kääntykää) ja ottakoon kukin teistä kasteen..” ”Jotka ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin.” Apt. 2:38,41. 22:16. Parannuksen tekeminen tarkoittaa elämän suursiivousta, sisäistä asennemuutosta ja ajattelutavan muutosta, sekä myös ulkoisia tekoja, syntien tunnustamista ja tekemiensä virheiden korjaamista. Tämä perusparannus on pohja loppuelämän projektille kasvaa uskossa täysi-ikäiseksi kristityksi. Efes. 4:11-16. Sana ”parannus” tulee suomenkieliseen Raamattuun kreikankielen sanasta ”metanoia”, jonka merkitys on mielenmuutos ja kääntymys suhteessa Jeesukseen ja Hänen pelastustyöhönsä. Vilpitön ja katuen tehty metanoia-parannus johtaa syntitilasta armon tilaan.
Parannus jatkuu kasteen jälkeen. Se on loppuelämän projekti. Olemme loppuun asti vajavaisia, joten korjattavaa löytyy.

Kasteelle tulevan tulee itse saada omaan sydämeensä varmuus, että kasteelle meneminen on Jumalan tahto. Ei riitä, että omaiset tai joku uskonystävä tai sananopettaja kehottaa siihen. Tosin Raamattu opettaa niinkin, että ”hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen”. Apt. 10:48. Asiaan ei jätetty neuvotteluvaraa.

T O I M I N T A   K Ä Y T Ä N N Ö S S Ä
Jokaiselle ihmiselle kuuluu sama pelastustie.
Kun joku tahtoo ottaa vastaan pelastuksen, on tehtävämme rukoilla hänen kanssaan, vakuuttaa hänelle Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen Nimessä ja veressä. Kehotamme vielä varmistamaan, että kasteelle tuleva on ottanut vastaan Jeesuksen omaksi henkilökohtaiseksi pelastajakseen. 2 Kor. 6:1,2. Jumalan armon vastaan ottaneelle julistamme synninpäästön. ”.. kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.” Matt. 18:18. ”Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut.” Joh. 20:23. Sitten ohjaamme hänet kastajan luo.
Kastajana voi toimia kuka tahansa veli, joka on Jumalan seurakunnan yhteydessä. Kuitenkin on hyvä jättää kastaminen sellaisille, jotka ovat saaneet siihen sisäisen kutsun. Paavalillakaan ei ollut kastajan tehtävää. Hän julisti evankeliumia. Toiset suorittivat kääntyneiden kastamiset. Tosin hänkin kastoi muutamia. 1 Kor.1:14-17 ; 3:6.
– Raamatun hengelle on vieras ajatus, että sisaret voisivat toimia kastajina. Sellaisesta ei ole Raamatussa opetusta tai esimerkkiä.

Kaste on seurakunnallinen ja pyhä toimenpide, ei irrallinen ”uimareissukastelu”. Esim. Kandaken hoviherran kastanut Filippos oli siunattu seurakuntavirkaan (Apt. 6:3-7 / Apt. 8:26-39) ja oli siis seurakunnan lähettiläs. ”Veljemme ovat seurakuntien lähettiläitä, he ovat Kristuksen kunnia.” 2 Kor. 8:23. Kastetilaisuudessa oli myös todistajia, vaunun ajajat ym. seurueen jäsenet.  Kasteen pitää tapahtua ”kahden tai kolmen todistajan” läsnä ollessa. 2 Kor. 13:1.

Kastajan velvollisuus on ottaa selville kasteelle tulevan sydämen tila, onko hän luopunut syntielämästään. Näkyvät ja näkymättömät synnit tulee jättää ristin juureen ennen kastetta. Syntien harjoittajaa ei sovi kastaa. Haureuden eri muodot, juopottelu, tupakointi yms. ihmiselämää tuhoavat syntitottumukset saa jättää ristin juureen. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. Kastettavalle on oltava selvää, ettei hän enää tahdo elää synnissä. Ps. 1. Hän tahtoo, että Jeesus on elämän Henkilö numero yksi.
Kastettavan tulee myös ennen kastetta erota kaikista uskonnoista; Suomessa esim. evankelisluterilaisesta kansankirkosta. Ei ole hyvä kastaa Raamatulle vieraan uskontokunnan jäseniä. 2 Kor. 6:14-18.
Mutta parannus jatkuu siis läpi ajallisen elämän. Ja Jeesus antaa aikaa korjata elämän virheasetelmat. ”Olen antanut hänelle aikaa kääntyä.” Ilm. 2:21.

Kasteelle tulevan kanssa selvitetään pelastusasia ja ristin sijaisuhrin merkitys. Näin teemme pitkäänkin uskossa olleille, jotka ovat tulossa kasteelle. Näin ihmiselle aukenee Jeesuksen veren kautta saatu pelastus. Room. 3:23-25. Tämän evankeliumin kautta ihminen pelastuu eli kokee uudestisyntymisen Pyhän Hengen kautta. Ja näin ”uusi luomus” voidaan kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen. 2 Kor. 5:17. Synnin tiellä eletty elämä haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4. Sitä tarkoittaa ”pestä pois syntisi”. Apt. 22:16.

Ota siis vastaan Jumalan armo rukoillen (Matt. 18:18,19. 2 Kor. 6:1) ja ilmoittaudu kasteelle. Kastaja sitten vielä julistaa kastaessaan koko siihenastisen syntielämän anteeksi annetuksi. Joh. 20:23. Hän julistaa sinut rukoillen irti Adamin suvun jäsenyydestä ja kiinni uuteen sukuhaaraan, Jeesukseen Kristukseen. Kastaja sanoo: ”KASTAN SINUT (oma nimesi …) Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen”, painaen samalla sinut veden alle. Näin haudataan Adamin suvun jäsenyys, ja ylös nostetaan uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Adamin suvun synti pestiin pois ja haudattiin. ”Niin kuin siis yhden ihmisen (Adamin) rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomioksi, niin myös yhden ihmisen (Jeesuksen) vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden ansiosta monet tulevat vanhurskaiksi.” Room. 5:18,19. 6:3,4. Apt. 2:38,41. Tiit. 3:5.

Kastepaikan tulee olla sellainen, että ihminen voidaan painaa kokonaan veden alle. Näin Raamattu opettaa: ”Johannes kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä. Ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.” Joh. 3:23. Tarvittiin siis ”paljon vettä”.
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Kasteella käyneen arvoasema on Raamatun opetuksen mukaan ”Kristuksessa”, ja kastamaton on ”Adamissa”. Gal. 3:26-29. 2 Kor. 5:17.

Muutamat ovat saaneet myös Pyhän Hengen kasteen välittömästi noustessaan kastevedestä ylös; he ovat kohottaneet kätensä ja alkaneet kiittää Jeesusta uusin kielin. Monet ovat kyllä saaneet henkikasteen jo ennen vesikastetta rukoillessamme sitä, jotkut vasta myöhemmin. Mutta Pyhä Henki asuu sydämessäsi siitä alkaen, jolloin otit vastaan Jeesuksen sydämeesi asumaan. Efes. 1:13. Room. 8:9.

Jumala itse lupaa, että jos ihminen ”nöyrtyy ja rukoilee ja etsii minun kasvojani ja kääntyy pahoilta teiltään, niin minä kuulen taivaassa, annan anteeksi sen synnit.” 2 Aikak. 7:14.
Pelastusta haluavan tulee siis rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen anomaan armahdusta katuen ja parannusta tehden. 2 Kor. 12:21.

Mihin nimeen tulee kastaa? – Katso se tästä linkistä:
Mihin nimeen Raamattu opettaa kastamaan?

Siunaten,
Weijo Lindroos