Aloita rukoillen

Kaikki hyvä alkaa rukouksesta.
Ilman rukousta ja uskoon tulemista ei kukaan voi mennä raamatulliselle kasteelle.
Raamatullisena tapana me rukoilemme pelastumista haluavan ihmisen kanssa hänelle syntien anteeksisaamista. Hän ottaa vastaan Jumalan  armon. 2 Kor. 6:1,2.  Sitten voimme julistaa hänelle synnit anteeksi (Joh. 20:23) ja siunata hänet kulkemaan Jumalan armon ja totuuden tiellä.
Jumala armahtaa pelastusta etsivän ihmisen. Kiitämme rukouksessa Jeesusta Hänen armo-lupauksistaan: Joh. 1:12. 8.37. 11:28-32. Room. 10:13.
Ottaessaan vastaan Jeesuksen omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ihminen kokee uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki tulee hänen sydämeensä pelastuksen sinetiksi. Efes. 1:13.
Seuraava askel on parannuksen tekeminen ja kasteelle tuleminen. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen..” Apt. 2:38. Parannuksen tekeminen tarkoittaa elämän suursiivousta, sisäistä ajattelutavan muutosta, sekä myös ulkoisia tekoja. Tämä parannus on pohja loppuelämän projektille kasvaa uskossa täysi-ikäiseksi kristityksi. Efes. 4:11-16. Hebr. 5:14.
Kasteelle tulevan tulee itse saada omaan sydämeensä varmuus, että kasteelle meneminen on Jumalan tahto. Ei riitä, että joku uskonystävä tai sananaopettaja kehottaa siihen. Tosin Raamatun esimerkki opettaa niinkin, että ”hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen”. Apt. 10:48. Asiaan ei jätetty neuvotteluvaraa.

T O I M I N T A   K Ä Y T Ä N N Ö S S Ä
Jokaiselle ihmiselle kuuluu sama pelastustie.
Kun joku tahtoo nöyrtyä ja ottaa vastaan pelastuksen, on tehtävämme rukoilla hänen kanssaan, vakuuttaa hänelle Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen Nimessä ja veressä. Välittömästi ohjaamme hänet kastajan luo. Kastajana voi toimia kuka tahansa veli, joka elää Jumalan sekä Hänen seurakuntansa yhteydessä. Kuitenkin on hyvä jättää kastaminen sellaisille, jotka ovat saaneet siihen sisäisen kutsun. Paavalillakaan ei ollut kastajan tehtävää. Hän julisti evankeliumia. Toiset suorittivat kääntyneiden kastamiset. Tosin hänkin kastoi muutamia. 1 Kor.1:14-17 ; 3:6.
– Raamatun hengelle on vieras ajatus, että sisaret voisivat toimia kastajina. Sellaisesta ei ole Raamatussa opetusta tai esimerkkiä. Poikkeuksen saattaa tehdä lähetyssaarnaajat tilanteessa, joissa ei ole vielä veljiä mukana. Silloin seurakunnan lähetit voivat kastaa uudet uskoon tulleet ellei ole odotettavissa seurakunnan veljiä paikalle.
Kaste on seurakunnallinen ja pyhä toimenpide, ei irrallinen ”uimareissukastelu”. Esim. Kandaken hoviherran kastanut Filippus oli siunattu seurakuntavirkaan (Apt. 6:3-7 / Apt. 8:26-39) ja oli siis seurakunnan lähettiläs. Kasteessa oli myös todistajia, vaunun ajajat ym. seurueen jäseniä. 2 Kor. 13:1.

Kastajan velvollisuus on ottaa selville kasteelle tulevan sydämen tila, onko hän luopunut syntielämästään. Näkyvät ja näkymättömät synnit tulee jättää ristin juureen ennen kastetta. Syntien harjoittajaa ei sovi kastaa. Haureuden eri muodot, juopottelu, tupakointi yms. ihmiselämää tuhoavat syntitottumukset saa jättää ristin juureen. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. Kastettavalle on oltava selvää, ettei hän enää tahdo elää synnissä. Hän ei enää tahdo elämältään muuta, kuin että Jeesus johtaa häntä nyt ja ikuisesti. Jeesus on elämämme Henkilö numero yksi.
Kastettavan tulee myös ennen kastetta erota kaikista uskonnoista; Suomessa esim. evankelisluterilaisesta kansankirkosta. Ei ole hyvä kastaa Raamatulle vieraan uskontokunnan jäseniä.

Kasteelle tulevan kanssa selvitetään pelastusasia, ristin sijaisuhrin merkitys, juurta jaksain. Näin teemme pitkäänkin uskossa olleille, jotka ovat tulossa kasteelle. Näin ihmiselle aukenee Jeesuksen veren kautta saatu pelastus. Room. 3:23-25. Tämän evankeliumin kautta ihminen pelastuu eli kokee uudestisyntymisen Pyhän Hengen kautta. Ja uudestisyntynyt sitten voidaan kastaa.
Otamme siis vastaan Jumalan armon ihmiselle rukoillen. Matt. 18:18,19. 2 Kor. 6:1. Sitten menemme kastealtaaseen, jossa vielä rukoilemme, ja kastaja julistaa kastettavalle koko siihen astisen syntielämän anteeksi annetuksi. Joh. 20:23. Siinä rukoillen hänet julistetaan myös irti Adamin suvun jäsenyydestä ja kiinni uuteen sukuhaaraan, Jeesukseen Kristukseen. Kastaja sanoo: ”KASTAN SINUT … Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen”, painaen samalla ihmisen veden alle.
Näin haudataan Adamin suvun jäsenyys, ja ylös nostetaan uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Adamin suvun synti pestiin pois ja haudattiin. Room. 6:3,4. Apt. 2:38,41. Tiit. 3:5.
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Kasteella käyneen arvoasema on olla ”Kristuksessa”, ja kastamaton on ”Adamissa”. Gal. 3:26-29. 2 Kor. 5:17.

Muutamat ovat saaneet myös Pyhän Hengen kasteen välittömästi noustessaan kastevedestä ylös; he ovat kohottaneet kätensä ja alkaneet kiittää Jeesusta uusin kielin. Monet ovat kyllä saaneet henkikasteen jo ennen vesikastetta rukoillessamme sitä, jotkut taas myöhemmin.

Ilman rukousta ei voi pelastua! Pelastusta haluavan tulee rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen anomaan armahdusta katuen ja parannusta tehden. 2 Kor. 12:21.