Blog

Opetus Pyhästä Hengestä

Posted on by --

Opetus Pyhän Hengen toiminnasta kuuluu kristinuskon perusopetuksiin. Sananopettajien tulee ymmärtää, että Pyhän Hengen vaikutuksessa on kaksi erilaista osiota:
1. Uskoon tulossa Pyhä Henki tulee asumaan ihmisen sydämeen. Joh. 20:22. Room. 8:9. Tästä on merkkinä Jumalan rakkaus. 5 Moos. 30:6/Kol. 2:11. Room. 5:5.
2. Pyhän Hengen kasteessa Hän tulee päällemme voiman kasteena. Apt. 1:5,8. Tästä on merkkinä armolahjojen toiminta, mm. kielilläpuhuminen. Apt. 2. 10:44. 19:1-6. ym.
Pyhän Hengen saaminen ja Pyhän Hengen kaste ovat siis kaksi eri tapahtumaa!

Samarialaiset
Tämä esimerkkitapaus on luettavissa Apt. 8:5-17.
Jos opettaisimme, että samarialaiset saivat Pyhän Hengen sydämiinsä vasta Apt. 8:14 kohdassa, tarkoittaisi se, että samarialaiset kastettiin pelastumattomina, ennen uskoon tulemista. Eihän kukaan ole raamatullisessa uskossa ellei ole saanut Pyhää Henkeä. Room. 3:23-25. 5:1-5. Mutta samarialaiset ottivat vastaan Jumalan sanan ja pelastuksen ennen vesi- ja henkikastetta. Apt. 8:12-17. Jeesuksen veri puhdisti heidät, ja he uudestisyntyivät Pyhästä Hengestä. Sen jälkeen he antoivat kastaa itsensä vedessä Jeesuksen nimeen. Tämä oli yleinen käytäntö, joka alkoi kristinuskon ensimmäisestä saarnasta ja sen tuloksista. Apt. 2:41. Samarialaisten kasteella käymisen jälkeen apostolit tulivat Jerusalemista (Apt. 8:14) rukoilemaan uskoon tulleille ja siis Pyhän Hengen saaneille, vedessä kastetuille, henkikastetta. On väärin opettaa, että samarialaiset olisi muka kastettu uudestisyntymättöminä eli Pyhästä Hengestä osattomina (Room. 8:9) ja että he muka saivat Pyhän Hengen vasta apostolien rukoillessa heille henkikastetta. Samoin oli laita Efeson uskoon tulleilla, jotka ensin tulivat uskoon ja heidät kastettiin vedessä. Sitten he saivat henkikasteen. Apt. 19:1-6.
On tärkeää ymmärtää Raamatun opetus: ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. Pyhän Hengen saaminen tapahtuu uudestisyntymisessä. Joh. 3:3-5. Tiit. 3:
”Kaikille jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Joh. 3:3.

Vanhan liiton profeetoissa oli Pyhä Henki
Sama Pyhä Henki toimi vanhan liiton pyhissä.
”Sitä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armostaja tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi todistaessaan edeltäpäin Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Heille ilmoitettiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä sillä sanomalla, jonka nyt ovat kertoneet teille ne, jotka (samassa) taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat julistaneet teille evankeliumia. Siihen enkelitkin haluavat katsahtaa.” 1 Piet. 1:10-12.
Tässä mainittu ”Kristuksen Henki”, joka siis oli vanhan liiton pyhissä, on sama ”yksi Henki” (Efes. 4:4), eli Jumalan Pyhä Henki, jota ilman ei kukaan voi pelastua. ”Te ette kuitenkaan ole lihan vallassa vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Muttajolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. / 1 Kor. 12:11. Ef. 4:4. Jokaisella Jumalan lapsella on siis Pyhä Henki. Pyhästä Hengestä osaton ei ole Jumalan lapsi. 1 Kor. 6:11.Tiit. 3:3-7. ”Hänessä (Jeesuksessa) on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena Hänen omaisuutensa lunastamiseksi, Hänen kirkkautensa ylistykseksi.” Efes. 1:13,14. / Apt. 19:1-6. Uskoon tulossa on siis saatu Pyhä Henki.

Mooseksen sydämessä oli Pyhä Henki
”Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa.” 4 Moos. 11:17,25.
”Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä; Jesaja 63:11.
Saulissa oli Pyhä Henki
”Ja Herran Henki tulee sinuun, ja sinäkin joudut hurmoksiin niin kuin hekin; ja sinä muutut toiseksi mieheksi.” 1 Sam. 10:6,9,10.
Daavidissa oli Pyhä Henki
”Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran Henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen.” 1 Sam. 16:13. Psalmi 51:13. Vakavaan syntiin lankeamisen jälkeen Daavid rukoili: ”Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.” Psalmi 51:13.

Ympärileikkaus
Muuttuminen Jumalaa rakastavaksi ihmiseksi tapahtui jo vanhan liiton aikana ”sydämen ympärileikkauksessa”. 5 Moos. 30:6. Se oli Pyhän Hengen vaikutusta. Samoin tapahtuu uudeksi ihmiseksi tuleminen uudessakin liitossa. Room. 2:29. 2 Kor. 5:17. Jeesuksen vastaan ottaminen (Kol. 2:6,11,12.. 2 Kor. 6:1,2) pitää sisällään uudestisyntymisen, kääntymisen (Apt. 2:38) ja siis Pyhän Hengen tulemisen ihmisen sydämeen. ”Hänessä (Jeesuksessa) teidät on myös ympärileikattu, ei käsin tehdyllä ympärileikkauksella vaan lihan ruumiin riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella. Teidät on haudattu Hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös herätetty Hänen kanssaan(Room. 6:4-11) uskon kautta. Tämän uskon vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista. Teidät, jotka olitte kuolleita rikkomuksissanne ja lihanne ympärileikkaamattomuudessa, Jumala teki eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille anteeksi kaikki rikkomukset.” Kol. 2:11-13.
”Tehkää siis parannus ja kääntykää (metanoia), että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.” Apt. 3:19.

Profeetta Samuel johti Pyhän Hengen valtaamana profeettajoukkoa, jonka päällä oli Pyhä Henki. 1 Sam. 19:18-24. Mutta Pyhä Henki oli tullut myös heidän sydämiinsä. Tästä Pyhän Hengen vaikuttamasta sydämen muuttumistapahtumasta mainitaan siis mm. Saulin kohdalla: ”Jumala muutti hänen sydämensä..” 1 Sam. 10:9. Mutta Pyhä Henki poistui Saulista, koska hän hylkäsi Herran sanan. 1 Sam. 15:23. ”Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki ahdisti häntä.” 1 Sam. 16:14. Henki ei voi poistua ellei ihmisessä ensin ole ollut Henkeä. Vertaa Ps. 51:13.

Vanha liitto oli edelleen meneillään ennen ristintyötä Luukkaan evankeliumin ensimmäisen luvun kertomissa tapauksissa, jolloin Pyhä Henki tuli ihmisiin. Muun muassa Johannes Kastaja oli täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdusta asti. Luuk. 1:15. Samoin hänen isänsä Sakarias ja äitinsä Elisabet ”täytettiin Pyhällä Hengellä”. Luuk. 1:41, 67. Siis Pyhä Henki tuli heihin.

Rukouksemme on, että ihmiset löytävät pelastuksen Jeesuksessa saaden syntinsä anteeksi Hänen verensä kautta ottamalla vastaan Jumalan armon ”niin, ettei se jää turhaksi”. 2 Kor. 6:1. Näin he tulevat Jumalan lapsiksi ja hylkäävät syntielämänsä eli tekevät parannuksen synneistään, ja ottavat kasteen Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Näin maailmasta ja sen syntielämästä pois kääntyneet ovat ”siirtyneet pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan puoleen”. Apt. 26:18. Ja näitä pelastuneita veljiä ja sisaria kehotamme ottamaan vastaan Pyhän Hengen kasteen sekä sitten joka päivä, yhä uudestaan täyttymään Hengellä. Efes. 5:18,19. Ko. ”Täyttykää Hengellä!” -kehotus annettiin niille, jotka jo olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen. Apt. 19:1-6. Jumala tahtoo täyttää Pyhällä Hengellä kaikki omansa.

Siunausta meille,
Weijo Lindroos
Turun seurakunta

Taivassanomat 6/2020

Taivassanomat 6/2020

Posted on by --

Isän koti etsii tuhlaajapoikia ja tyttäriä

”Kadonneet minä etsin, eksyneet tuon takaisin, loukkaantuneet minä sidon ja heikkoja vahvistan, mutta lihavat ja vahvat minä hävitän. Minä paimennan laumaani oikeuden mukaan.” Hes. 34:16.

Mihin Jumala etsi kadonneet ja eksyneet? – Missä Hän sitoo syntielämässä loukkaantuneet, joiden sisin elämä on useinkin täynnä haavoja? – Missä Jumala vahvistaa eksyneet ja kadonneet, jotka Hän parantaa? – Missä itseriittoiset, ”lihavat ja vahvat” eivät viihdy? Ps. 1:5. Vastaus näihin kysymyksiin on SEURAKUNTA. Jumalan seurakunnassa Jeesus itse on hyvänä Paimenena, joka hoitaa lampaitaan. ”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolta. Niin kuin paimen pitää huolta laumastaan, kun lampaat ovat hajaantuneet hänen luotaan, niin minäkin pidän huolen lampaistani ja pelastan ne kaikkialta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” Hes. 34:11.12.

Tuhlaajapoikakertomus (Luuk. 15:10-32) opettaa, miten väärin on jättää oma seurakuntayhteys. Hebr. 10:25. Mutta kertomus antaa myös oikeat ohjeet siihen palaamisesta. Nuorempi veljeksistä lähti kotoaan, koska tahtoi olla ”omantien kulkija”. Aivan samoin jotkut nykyäänkin päättävät uhmamielisinä kulkea omia polkujaan. He eivät siis välitä Jumalan tahdon tiestä.
Tuhlaajapoika eksyi. Häneltä katosi kaikki kaunis ja pyhä. Hän ei ajatellut sitä tuskaa, mitä isän kodissa tunnettiin hänen lähtemisestään. Yöt ja päivät murehdittiin ja tunnettiin ikävää. Mutta siitähän eivät tämän ajankaan tuhlaajapojat ja tyttäret välitä. ”Minä teen niin kuin minua huvittaa.” ”Se ei kuulu muille.” Tällaisia kylmiä ja kovia vastauksia he antavat. Nuo eksyneet ovat Raamatun mainitsemia itseriittoisia, jotka eivät kunnioita Jumalan suunnitelmaa, vaan ovat sokeita ja kurjia ihmisparkoja. Ilm. 3:17.

”Hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen paheellista elämää.” Luuk. 15:13. Siinä ei mennyt ainoastaan maallinen isän kodin perintö, vaan ruma syntielämä rikkoi sisimmän puhtauden tuhoten kauniit elämän arvot. Viimein hän oli eksyksissä oleva heikko ja haavoitettu, nälissään oleva ja tuskissaan elävä sikopaimen. Ei ollut edes ruumiin ravintoa, puhumattakaan sisimmän kaipaamasta hengellisestä leivästä, oikeasta sanan opetuksesta. Viimein tämä eksynyt ja surkea, likainen ihmisraunio, näki oman kurjuutensa. Alennustilassaan hän muisti isänsä kodin. Kaiken menettäneenä tuhlaajapoika ”meni itseensä”. Hänen synnintuntonsa heräsi. . Luuk. 15:17. Uusi ajatus nousi hänen mieleensä; jospa isä vielä armahtaisi. Hän muisti kotinsa puhtauden ja armahtavan onnellisen ilmapiirin sekä isänsä hyväntahtoisuuden, ja niin hän päätti nöyrtyä: ”Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja ja sinun edessäsi.” Luuk. 15:18. Tuhlaajapoika teki nöyrtyneellä mielellä päätöksen tunnustaa syntinsä ja mennä katuvana pyytämään anteeksi: ”Olen tehnyt syntiä, kun jätin oman kotini, rakkaan seurakuntayhteyden.” Hebr. 10:25. ”En ole enää sen arvoinen, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.” Luuk. 15: 19. Samoin tulee eksyneiden tiedostaa ja tunnustaa, että ovat tehneet väärin ja että heidän tulee nyt palata sekä sitoutua pysymään lopullisesti Isän kodin yhteydessä.
Armon tielle kutsuja on Jumala! ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra.” Jer. 3:14. Palanneiden vastaan ottaja on Jumalan seurakunta.
Mihin tahansa uskossa olevat ovat hajaantuneet, sinne pitää kuulua tämä kutsu: Palatkaa takaisin alkuperäiseen seurakuntayhteyteen, johon Pyhä Henki kokoaa Jeesuksen kalliilla verellä ostetut ihmiset. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52.
Seurakunnassa otetaan armahtaen vastaan oikealla mielellä palanneet rakkaat Jumalan lapset. ”Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä..” Luuk. 15:20. Näin Jumalan seurakunnassa otetaan vastaan jokainen nöyrtynyt ja katuva takaisin tuleva, mistä tahansa sikakaukaloilta tulevatkin. Ei ole syyttäviä kuulusteluja ja moittimista, vaan kaikki iloitsevat harharetkiltään palanneesta. ”Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus (liiton ja yhteyden merkki) hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa.” Luuk. 15:22. Siinä vaiheessa koko seurakunta yhtyy taivaallisen kuoron kiitoslauluun ja ilojuhlaan: ”Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15:10.

Seurakunnassa on ilojuhla jokaisesta, joka päättää palata siihen uskon ja opin muotoon, jossa ensimmäiset kristityt olivat!
Siunausta meille!

t. Weijo Lindroos
Turku

Kasteesta ja kirkkoon liittymisestä tulisi saada päättää itse?

Posted on by --

Turun Sanomissa oli 29.7.2020 kirjoitus kasteen lahjasta. Iloitsin artikkelin yhdestä lauseesta: ”Turun alueen kastettujen osuus syntyneistä on laskenut viimeisen 20 vuoden aikana 80 prosentista alle 50 prosenttiin.” Mahtavaa. Lause todistaa suurten ihmisjoukkojen heräämisestä todellisuuteen. Valistuneet ihmiset ymmärtävät, etteivät kolme vesipisaraa ja niihin liitetyt liturgiset sanat muuta ihmisen asemaa Jumalan edessä. Mikään ihmisten suorittama ulkoinen teko ei muuta ihmisen suhdetta Jumalaan. Lapsikaste on siis Jumalan tahdon vastainen ihmisteko. Mutta se sisältää myös pakannallista taikauskoa. Mm. tämä kristinopin lauselma:
”Kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen, vapauttaa kuolemasta ja perkeleestä..” Kristinoppi.
Tuohan on suorastaan törkeää pakanallista noituuden oppia. Sen mukaan siis uskovien lapset olisivat perkeleen vallassa ilman kirkkokastetta. Voi tätä pimeyttä. Ja jotkut ilmeisesti vielä uskovat sellaiseen.

Raamattu opettaa oikean pelastuksen tien, jota ei kukaan ole oikeutettu muuttamaan, ei paavi tai Luther sen enempää kuin kukaan kirkon pappikaan.
Jumalan sana opettaa, että ihmisen tulee henkilökohtaisesti kuulla pelastussanoma Jeesuksesta ja ristin sijaisuhrista sekä ylösnousemuksesta. Mark. 16:15,16. Apt. 16:32-34. Sitä kautta ”Jumalan hyvyys vetää parannukseen..” Room. 2:4.
Kuultuaan ilosanoman syntien anteeksi saamisen mahdollisuudesta Jeesuksen veren kautta, saa jokainen itse päättää ottaako vastaan tämän Jumalan armon. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1,2. Pelastuksen vastaan ottaneet voidaan sitten kastaa raamatullisella vesikasteella Jeesuksen nimeen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen (kreik. upotus) Jeesuksen Kristuksen nimeen..” Apt. 2:38. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin (upotettiin).” Apt. 2:41. Vapaaehtoinen valinta on jokaisen ihmisen etuoikeus, jota ei kukaan eikä mikään saa rikkoa. Näin sanoo myös YK.n ihmisoikeuksien julistus.
Ja Raamattu lupaa pelastuksen jokaiselle ”joka huutaa avuksi Herran nimeä” (Room. 10:13) sekä ottaa vastaan Jumalan armon uskoen ja luottaen koko sydämestään, että ristin pelastustyö koskee häntäkin. Ja sitten on vuorossa kaste: ”.. hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Apt. 10:48.

Tässä kysymyksessä rehelliseen toimintaan kuuluu odottaminen, kunnes asianomainen voi itse päättää kasteelle menemisestä ja kirkkoon liittymisestä. Pakkokastaminen ja kirkkoon liittäminen ilman asianomaisen suostumusta on vastoin YK.n ihmisoikeuksien julistusta.
Ja lapset siunataan Jeesuksen oman opetuksen mukaisesti: ”Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.” Mark. 10:14-16. Näin tulee edelleen toimia. Siunaamassa voi olla kuka tahansa uskoon tullut, joka on itsekin tullut uskoon ja sitten kastettu raamatullisesti upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen.

Weijo Lindroos
Turku

Pyhä Henki – mitä, missä, tai kuka Hän on?

Posted on by --

Raamattu ilmoittaa Pyhästä Hengestä, että Hän johdattaa, puhuu, kuulee ja julistaa. Joh.16:13-15. Ne ovat persoonallisia ominaisuuksia. Hän tuntee ja tulee murheelliseksi, jos uskova elää sopimatonta elämää. Efes. 4:30. Ehkä Hän voi siis tulla myös iloiseksi kristityn puhtaasta vaelluksesta…
Pyhä Henki on Puolustajamme. Joh. 14:16,17. Hän jakaa armolahjoja, ”niin kuin tahtoo” ( 1 Kor.12:4-11) ja johdattaa Jumalan seurakuntaa. Hän auttaa meitä rukoilemaan Jumalan tahdon mukaan. Room. 8:26,27. Jumalan Pyhä Henki toimii persoonallisella tavalla, ja on siis Persoona. Hän on alkuseurakunnan tunnustuksessa Jumala: Pietari nuhteli Ananiasta siitä, että tämä yritti ”pettää Pyhää Henkeä.” Ja tuo pettämisen kohde oli siis Pyhä Henki: ”Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Apt. 5:3.4. Pyhää Henkeä vastaan toimiminen on siis Jumalan vastustamista.

”Hänessä (otettuamme vastaan Jeesuksen) on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” Efes.1:13.
Ilman Pyhää Henkeä ei ole aitoa kristillistä uskonelämää. Uskoon tuleminenhan on yhtä kuin Pyhän Hengen saaminen sydämeen pelastuksen sinetiksi. Ef. 1:13. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room.8:9.

Pyhä Henki on Totuuden Henki, Jumalan Henki ja Jeesuksen Henki. Apt.16:6,7. Hänet on ”vuodatettu” Apt. 2:33/ Jooel 2:28-29. Room. 5:5. Häntä voidaan ”juoda.” Joh. 7:37-39/ Jes. 12. Pyhää Henkeä on siis lähes mahdoton määritellä ja selittää tyhjentävästi. Hänet pitää kokea omassa sydämessään. Saakoon Hän johdattaa lukijaa ymmärtämään Jumalan suuruutta, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä Raamatun opettamalla tavalla.

Pyhän Hengen asuinpaikka meissä on meidän henkemme eli sydämemme, sisimpämme. Ja samalla Hän on voiteluna yllämme. 1 Joh. 2:20,27 ja 2 Kor. 1:21,22. Uudestisyntymisessä eli uskoon tulemisessa Pyhä Henki tuli asumaan sydämiimme. Pyhän Hengen kasteessa Hän tuli päällemme. Mm. Apt. 11:15. RK. Näin olemme sisältä ja päältä täynnä Pyhää Henkeä. Samariassa suuret ihmisjoukot olivat ottaneet vastaan Jeesuksen Pelastajakseen. He saivat Pyhän Hengen, koska heidät myös kastettiin. Eiväthän apostolit olisi suostuneet kastamaan pelastumattomia. Room. 8:9.
”Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen. Perille tultuaan nämä rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen, sillä Hän ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle. Heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Niin apostolit panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.” Apt. 8:14-17. Samoin tapahtui Efesossa. Ensin ihmiset tulivat uskoon eli siis saivat Pyhän Hengen. Sen jälkeen he saivat Pyhän Hengen kasteen: ”Siellä hän (Paavali) tapasi muutamia opetuslapsiaja kysyi heiltä: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” He vastasivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet Pyhästä Hengestä.” Hän kysyi: ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella ja kehotti kansaa uskomaan Häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, nimittäin Jeesukseen.” Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.” Apt. 19:1-6. RK.

Isällä ja Pojalla on sama yksi Henki. Tähän yhteen Henkeen olemme mekin uskoontulossamme tulleet. ”Joka yhtyy Herraan, on yksi henki Hänen kanssaan.” 1 Kor.6:17. ”…teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol.3:3. ”Hänessä me olemme, elämme ja liikumme.” Apt.17:28.
Olemme Kristuksessa Jeesuksessa (Gal. 3:26,27; 2 Kor.5:17) olemalla Pyhässä Hengessä ja Hänen ollessaan meissä.
”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” 2 Kor. 13:13. Jeesuksen Kristuksen armo tuli ristintyön kautta meille oveksi Jumalan rakkauteen Pyhän Hengen kautta. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta.” Room. 5:5.

Kun Pyhä Henki tuli meihin, me pelastuimme. Kun saimme Pyhän Hengen kasteen, saimme voiman olla Jeesuksen todistajia. Apt. 1:8; 2:1-6; 8:14-17; 10:43-48; 11:15; 19:1-6. Apostolit, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen, täyttyivät yhä uudestaan Hengellä. Joh. 20:21-23; Apt.4:31 ym.
Jeesus tahtoo, että jokainen uskoon tullut ottaa vastaan Pyhän Hengen kasteen kielilläpuhumisineen, ”niin kuin alussa”. Apt. 11:15.

Pyhällä Hengellä ei ole varsinaista persoonanimeä. Silti Hän on persoona Isän ja Jeesuksen Henkenä. Hän ei kuitenkaan ole Isästä ja Pojasta erillään oleva persoona. Samoin kuin minun henkeni kuuluu minun persoonaani, samoin Pyhä Henki kuuluu Isän ja Jeesuksen persoonaan, kokonaisuuteen. Hän ilmentää Isän ja Jeesuksen persoonaa. Hän ei toimi irrallaan Isästä ja Pojasta kuten ei Jeesuskaan toimi irrallaan Isästä (vertaa aurinko ja säteet). Pyhä Henki ei toimi itsenäisesti: ”Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja Hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” Joh. 16:13-15.

Emme löydä Raamatusta oppia, että Pyhä Henki olisi vain jokin ”henkilö” meidän ajattelemassamme mielessä, niin että Hänellä olisi jokin muoto, esim. ihmisen näköinen. Hän on Henki, joka on vuodatettu kaiken lihan ylle (Apt. 2:17) eli Hän on kaikkialla läsnä oleva ja kaiken tietävä. Jooel 2:28. Mutta Hän voi ottaa ilmestysmuodokseen vaikkapa kyyhkysen (Joh. 1:32-34), tai tuliset kielet, jotka näkyvät uskossa olevien päällä. Apt. 2:1-6.
Uskomme kaiken Raamatussa olevan Jumalan ilmoituksen Pyhästä Hengestä, koska Hän on itse pyhien Kirjoitusten synnyttäjä. 2 Tim. 3:16. Emme usko ”yli sen, mikä on kirjoitettu.” 1 Kor. 4:6.
Pyhä Henki on YKSI HENKI. Ja meissä kaikissa uskoon tulleissa on tämä YKSI ja SAMA Pyhä Henki. Hän jakaa meille armolahjoja sekä vaikuttaa Hengen hedelmän kasvua. Gal. 5:22. ”Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.” 1 Kor. 12:11.

Ilman sydämissämme asuvaa Pyhää Henkeä ei kenelläkään voi olla oikeaa uskoa. Ilman Häntä ei ole oikeaa elämää. Hän on Elämän Henki. Ja kun Pyhä Henki on sydämissämme, olemme pelastuneita ja meillä on ikuinen elämä. Silloin meille kuuluu myös raamatullinen vesikaste Jeesuksen nimeen.
Jumalan työtä voidaan tehdä ainoastaan Pyhän Hengen yhteydessä. Tämän vuoksi jokainen ihminen tulee auttaa Pyhän Hengen täyttämään elämään, ottamaan vastaan ensin Jeesus Pelastajaksi ja sitten Pyhä Henki johdattajaksi. ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani..” Apt.1:8. RK. ”…Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Matt.3:11. Pyhän Hengen kautta annettiin sydämiimme Jumalan rakkaus. Room. 5:5.
”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.
Sinäkin saat täyttyä Pyhällä Hengellä. Apt. 2:38; 10:44-48. Saat alkaa puhua uusin kielin ja ylistää Jumalaa. Lupaus on annettu jokaiselle. Luuk.11:13. Hän on oleva Puolustajasi syntisen ja nurjan maailman keskellä. Joh. 14:26; Apt.2:40. Hän johdattaa Sinut kaikkeen totuuteen (Joh.16:13) ja totuus on tekevä Sinut vapaaksi. Joh. 8:32. Sinä olet pääsevä Taivaaseen, Herrasi Jeesuksen luo.

Weijo Lindroos
Turku

Taivassanomat 5/2020

Taivassanomat 5/2020

Posted on by --

SAIN KUOLEMANTUOMION

Sain rikoksistani korkeimman mahdollisen rangaistuksen. Minut tuomittiin kuolemaan. Anoin armahdusta tuomiooni, mutta en saanut. Korkeimman oikeuden päätökselle ei annettu valitusoikeutta. Eikä löytynyt yhtäkään lieventävää asianhaaraa, jonka perusteella armahdus olisi voitu hyväksyä. Kuolemantuomio oli siis pistettävä käytäntöön. Mutta kysymys oli nyt vielä siitä, miten se pitäisi toteuttaa?
Rikokseni oli suurin olemassa olevista synneistä. (Siitä lisää tuonnempana.) Siksi oikeudenmukaisen rangaistuksenkin täytyi olla suurin mahdollinen. Tuomion täytäntöönpanoon löytyikin sopiva keino, joka täyttää kaikki rankimman kuolemantuomion vaatimukset: suurimman tuskan ja sisäisen ahdistuksen aiheuttaminen, ruoskinta henkihieveriin, ristiinnaulitseminen sekä hidas ja tuskallinen kuoleminen ristillä, jonka lopuksi veri vuodatetaan pois ruumiista.

Tarkoitanko ed. kuvauksellani Jeesuksen kuolemaa ristillä? Sehän näyttää sopivan Hänen kärsimykseensä ja kuolemaansa. – Mutta miksi puhtaan ja viattoman oli kärsittävä tuskan ja kuolemankauhujen keskellä tapahtuva julma kuolema? Jeesushan ei koskaan syyllistynyt yhteenkään rikokseen, syntiin tai väärintekoon.
Ehkä lukija osaa tässä vaiheessa soveltaa asian siihen, että Jeesus sovitti meille kuuluvan tuomion sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Mutta tämä on osatotuus. Hän kyllä otti päällensä meille kuuluvan syntien rangaistuksen, kuolemantuomion. Mutta se ei tarkoita, että me saisimme sen perusteella jatkaa entisessä elämäntilassamme vapautettuina ja synnit sovitettuina. Se ei tapahtunut minunkaan kohdallani sillä tavalla, vaan kuolemantumioni pistettiin käytäntöön. Hyväksyin sen itsekin, koska olin syyllinen. Minun oli kuoltava. Ja taivaallisen Korkeimman oikeuden määräys on sama jokaiselle, joka on osallinen Raamatussa mainittuun suurimpaan rikokseen, Jumalasta erossa olemiseen. Suurin synti on olla erossa Jumalasta!

Samastuminen.
Kuolemantuomioni toteutettiin siten, että vanha synti-ihmiseni yhdistettiin Jeesuksen kärsimyksiin ja ristinkuolemaan. Näin tilanteeseeni ilmestyi Jumalan armahtava laupeus: Jeesus ansaitsi minulle kuoleman pois syntitilasta. Tämä on myönteinen asia. Todellinen ilon aihe. Vapaus synnin ja lihanmielen vallasta on se suuri ilosanoma. Sain armon ottaa vastaan ja samaistua kaikkeen, mitä Jeesus Kristus on, mitä Hän teki ja opetti, sekä mitä Hänen sijaisuhrinsa ja ylösnousemuksensa sai aikaan. Ristillä ja Jeesuksen ylösnousemuksessa saatiin aikaan kuolema synnille ja samalla ikuinen elämä Hänen Elämänsä yhteydessä. ”Haluan tuntea Kristuksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman ja Hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla Hänen kaltaisekseen samastumalla Hänen kuolemaansa.” Filip. 3:10. Tämän samastumisen armon sain ottaa vastaan 1.1.1974.
Uskoontulon prosessini oli oman kuolemantuomioni päivä. Erossa Jumalasta elänyt synti-ihminen liitettiin Jeesukseen ja Hänen kuolemaansa. Room. 7:9,11 tarkentaa tätä ajatusta: ”Minä kuolin.” Sen jälkeen vanha synti-ihminen myös haudattiin Raamatun opetuksen mukaisesti upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.” Room. 6:4.
Näin samaistuin Jeesuksen kärsimyksiin, kuolemaan, hautaamiseen sekä ylösnousemukseen!
Jumalan Sana tuomitsee ihmisen: ”.. ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka oli tarkoitettu minulle elämäksi, olikin kuolemaksi. Kun synti sai lain käskystä aiheen, se käskyn avulla petti ja tappoi minut.” Room. 7:10,11. Kiitos Jumalalle!
Suurin ilosanoma tässä on siis se, että Jeesus ansaitsi sijaiskuolemallaan meille syntisille KUOLEMAN pois synnin tilasta, ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25. Samoin Hän ansaitsi ylösnousemuksellaan meille uuden, sisäisen ihmisen, ikuisesti kestävän elämän, armon tilan, josta tulimme osallisiksi samaistumalla Hänen ylösnousemukseensa! Jeesus on kaikkemme. Hän on meille”Tie, Totuus ja Elämä”. Joh. 14:6.
”Tämä sana on varma: Jos olemme yhdessä Hänen kanssaan kuolleet, saamme Hänen kanssaan myös elää.” 2 Tim. 2:11. Saamme siis jo nyt elää hengellisesti katsoen kuolemanjälkeistä elämää. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.” 2 Kor. 5:17.
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa.” Joh. 12:24.
Ihminen on olemassa joko kuoleman tilassa ilman Jeesusta tai armon kautta saadussa ELÄMÄN tilassa Jeesuksen kanssa. Fyysinen kuolema on eri asia. Se on kaikkien osana, mutta se on uskossa olevalle vapautuksen päivä, jolloin hän pääsee irti ruumiistaan. 2 Kor. 5:8. Fyysinen kuolema ei vahingoita meidän sisäistä ihmistämme ja ikuista elämäämme.
”Hän (Jeesus) on ilmestynyt .. poistaakseen synnin uhraamalla itsensä. Ja niin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio, samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta Hän ottaisi pois monien synnit, ja Hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka Häntä odottavat.” Hebr. 9:26-28.
”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut (fyysisesti).” Joh. 11:25.

Uskoon tulleina elämme uuden luomuksen elämää: ”Tehän (vanha synti-ihmisemme) olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte Hänen kanssaan kirkkaudessa.” Kol. 3:3,4.
Ikuisen Elämän mahdollisuus on siis ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. Mm. yksikään uskonto ei voi vapauttaa ihmistä irti synnistä ja kuolemantuomion alaisuudesta. Sen saa aikaan vain Jumalan armo, jonka otimme vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Kol. 2:6,7. Näin Jeesuksen pelastustyön armo tuli osaksemme ja aktivoitui meitä hyödyttäväksi todellisuudeksi.
”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita…. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:31-36. Matt. 11:28-30.

SYNNIN TILASTA ARMON TILAAN.
Suurin ja pahin synnin ja rikollisuuden muoto on olla erossa Jumalasta. Olemassaoloni ilman yhteyttä Jumalan kanssa täytti siis suurimman synnin ja rikollisuuden tuntomerkit. Siihen tilaan ei ole olemassa armahduksen mahdollisuutta. Jumala ei halua korjata pilaantunutta syntielämää. Hänelle jäi ainoaksi mahdollisuudeksi luoda uusi ihminen vanhan aadamilaisen ihmisen tilalle. Tämä sisäisen ihmisen uusi elämä tapahtui uudestisyntymisessä, jossa Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuselämä tuli sisimpäämme Pyhän Hengen kautta. Joh. 3:3-5. Ef. 1:13. 2:10. Ottaessani vastaan ylösnousseen Jeesuksen, siirryin Aadamista Kristukseen. Minusta tuli uusi ihminen, ” uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17 – 6:2. Sisäinen ihmiseni on nyt elämänyhteydessä Häneen. Saan elää kuolemantuomion jälkeistä uutta elämää, en enää synnin sokaisemana rikollisena, vaan Jumalan luomana uutena ihmisenä.
Uuden elämäni kantaisä on Jeesus, ei enää Aadam. Olen syntynyt Jeesuksesta ja katkaissut siteet Aadamin suvun jälkeläisyyteen. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:27.”Koska kuolema on tullut ihmisen (Aadamin) kautta, niin myös kuolleiden ylösnousemus on tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki (Jeesuksen vastaan ottaneet) tehdään eläviksi Kristuksessa.” 1 Kor. 15:21,22. Uusi arvoasemamme on siis oleminen”KRISTUKSESSA”.

Raamattu määrittelee Jumalasta erossa olemisen kuoleman tilaksi. Efes. 2:1-8. Sellaisessa ihmisessä ei ole Jumalan Elämää. Ja mikäli siinä kuoleman tilassa oleva kuolee fyysisen kuoleman ilman uskoon tulemista, pysyy hän ikuisesti kuoleman tilassa, siis erossa Jumalasta. Se ei tarkoita tyhjiin raukeamista, vaan tietoista olotilaa. Mutta kun uskossa Jeesukseen oleva ihminen kuolee fyysisen kuoleman, pysyy hän yhteydessä Jeesuksen ylösnousemuselämään. Olemme samaistuneet Hänen ristinkuolemaansa, sekä ottaneet vastaan Jumalan Elämän Jeesuksessa. Tämän tähden saamme elää ikuisesti. ”Kun te nyt olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23. Gal. 6:14. Aito uskoon tuleminen on ”ahdas portti” (Matt. 7:13,14) koska se on kuolemantuomion vastaan ottaminen.

Meidät on ostettu.
Kiitos Kuninkaallemme Jeesukselle, joka maksoi meistä korkeimman mahdollisen hinnan ansaiten meille kuoleman kuolemallaan ja ELÄMÄN ylösnousemuksellaan. Kiitos Herralle! ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen.” Ilm. 1:5,6. Kiitos Jeesus! ”Sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme.” 5:9,10. ”Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” 1 Piet. 1:18,19.

Vanhan ihmisen kuoleminen ei siis ole kielteinen asia, vaan päin vastoin, se on ilon ja riemun asia. Kiitos Jeesus! Synnille kuoleminen on mitä suurin onnemme aihe. Hallleluja! Saamme uusina ihmisinä elää ikuisesti! Olemme jo nyt vapaita ja onnellisia saadessamme elää Luojamme yhteydessä. Uskoon tulleina olemme kuolemaan tuomittujen joukko, joille annettiin armo tulla uusiksi ihmisiksi Armahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Näin sanoo Raamatu:
”Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sitten kuin Hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää Häntä vallitse. Sillä minkä Hän kuoli, sen Hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä Hän elää, sen Hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:4-11.
Aamen.
”Pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:11.

Weijo Lindroos
Turku

Taivassanomat 4/2020

Taivassanomat 4/2020

Posted on by --

Kristityn elämänsisältö

”Harrasta näitä, elä näissä… ” 1 Tim. 4:15. KR. 33/38.

Ihminen kaipaa elämäänsä sisältöä, tapahtumia, toimintaa, vauhdikkuutta, ystäviä, jne. Sosiaalinen ihmissuhdeverkostomme on hengellisessä elämässämme tärkeä tekijä. Tarvitsemme ihmisiä, joista välitämme ja jotka välittävät meistä. Jumala on luonut meidät rakastamaan ja saamaan rakkautta; sekä kutsumaan muitakin Jumalan rakkauden osallisuuteen. Siinä on kristillisen elämämme suuri pääsisältö. Joh. 13:34,35.
Saamme myös päivittäin ottaa vastaan mahtavia lukuelämyksiä elämämme Kirjasta, Raamatusta. Sisäinen ihmisemme vahvistuu ja saa monipuolista ravintoa Jumalan Sanasta, sen ”jännityskertomuksista” tai toisaalta kyyneliin asti liikuttavista herkistä Psalmeista. Puhdas opetuksen sana Raamatun sivuilla on henkeä salpaavan ihanaa. Se kattaa kaikki elämämme alueet.
Lähetyskäsky, Jeesuksesta kertominen erilaisissa tilanteissa, tuo joskus vauhdikastakin menoa arkeemme.
Kaiken ed. m. lisäksi Jumala on antanut meille kodin, perheen ja seurakuntayhteyden. Ihmissuhdeverkostomme on laajaa, ulottuen työmaalle, kouluun, harrastuksiin, naapureihin. Seurakunnan ulkopuoliset ihmissuhteet ovat tärkeitä sitä varten, että saisimme autetuksi heitäkin uskon tielle, löytämään pelastuksen Jeesuksessa. Siksi rukoilemme joka päivä pelastumattomien lähimmäistemme puolesta. Ja Jumala tahtoo meitäkin enemmän pelastaa kalliita ikuisuussieluja. Hän tahtoo, että mm. omaisemme tulevat uskoon. 1 Tim. 2:4. Apt. 16:31. Elämämme tarkoitus on saada kaikki omaisemme ja ystävämme sisälle pelastukseen ja seurakuntalaisiksi. Kun ihminen tulee uskoon, hylkää syntielämänsä ja tulee raamatulliselle kasteelle, on hän siinä prosessissa tullut seurakuntalaiseksi. Silloin hänelle kuuluu oikeus olla uskovien yhteydessä täysivaltaisena Jumalan seurakunnan jäsenenä. Jeesus on ostanut meidät kuningaskuntansa jäseniksi ja kirjoittanut nimemme taivaan kirjoihin. Luuk. 10:20. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle, ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti!” Ilm. 1:5,6.

Seurakuntatoiminta antaa meille raikasta elämänsisältöä. Odotamme aina innolla kokouspäivää, jolloin saamme nähdä rakkaita uskovia. Kiitämme Jumalaa kaikista uskoontulleista. Daavidkin lauloi Jumalan pyhistä näin: ”Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni.” Ps. 16:3. KR. 33/38. Seurakuntayhteydessä saamme voimaa ja halua yhteisesti kilvoitella ja taistella syntiä ja maailmallisuutta vastaan. Tämäkin pitää vapaan elämämme virkeänä. Room. 6. Hebr. 12:3,4. Gal. 5:1,2.

Rakkauden täyttämä elämämme on saanut alkunsa Jumalasta.

”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.” 1 Joh. 4:19. Raamatun suurin käsky on: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” Markus 12:29-31.

Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan vuodattamalla oman rakkautensa meidän sydämiimme ”Pyhän Hengen kautta”. Room. 5:5. Näin ymmärrämme, että voimme rakastaa lähimmäistämme oikein vain Jumalan rakkaudesta käsin rakastamalla ensin Jumalaa yli kaiken. Jos emme rakasta Jumalaa, emme voi rakastaa lähimmäistämme. Jos emme rakasta lähimmäistämme, on se merkki, ettemme rakasta Jumalaa. 1 Kor. 13.

Jeesus on ”Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”. Hänen sijaisuhrinsa Golgatan ristillä on avannut meille Tien Hänen Elämänsä osallisuuteen. ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7.

Jumalan Elämä meissä ei pääty koskaan!
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Sinua siunaten,
Weijo Lindroos,
Turku

Pääsetkö taivaaseen?

Posted on by --

”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan Hän: ”Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2.

Raamattu puhuu monin paikoin ihmisen pelastumisesta. Mutta kaikki eivät ymmärrä, MISTÄ ja MIHIN Jeesus meidät pelastaa. Raamattu selventää asiaa:
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:16. Jeesus sanoo siinä, että uskoon tullut on pelastunut kadotustuomiolta uskoessaan pelastussanoman ja korjatessaan suhteensa Jeesukseen ja ristintyöhön sekä sitten ottaessaan raamatullisen upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Näin Jeesus nyt kutsuu sinua tekemään! Jeesuksen vastaan ottaneena ja parannuksen tehneenä saat tulla kasteelle. Synti-ihmisesi haudataan kasteen hautaan (Room. 6:4) ja kastevedestä nousee ylös Jeesuksen ylösnousemuselämässä sisällä oleva ihminen, jonka elämä on ”kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Kol. 3:3,4. Pelastuneen arvoasema on siis olla ”Kristuksessa”, kun taas kadotukseen matkalla oleva ihminen on ”Adamissa”. Room. 5:18,19. ja 6. luku. 2 Kor. 5:17. Ym.
”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette pukeneet Kristuksen päällenne. … te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” Gal. 3:27-29. Muut ihmiset ovat kuoleman tilassa, ”Adamissa” (1 Kor. 15:22,45. Efes. 2:1-8) matkalla kadotukseen.
Jeesus pelastaa ihmisen kadotustuomiolta, ”uskon kautta Hänen vereensä” (Room. 3:23-25), liittämällä meidät itseensä ja rakkautensa vaikutuspiiriin. Hän kärsi sijaisuhrillaan meille kuuluvan syntiemme rangaistuksen. Jes. 53:5. Kiitos Herralle! Pian Hän tulee hakemaan omansa taivaaseen. Apt. 2:41-47. Joh. 14:1,2.
Jeesus pelastaa Saatanan vallasta. Hän lähetti meidät ”avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:18. Efes. 2:1-8.
Jumalan armon vastaan ottaneet eli uudestisyntyneet ja raamatullisella kasteella käyneet pääsevät siis taivaaseen. Joh. 3:3-7.
Jeesus meni ristintyönsä jälkeen ”itse taivaaseen, ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme”. Hebr. 9:24. Meille on Hänen kauttansa avattu tie Jumalan yhteyteen: ”Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään.” Hebr. 10:19. Apt. 22:16.
Perintömme on ”talletettuna taivaissa” (Kol. 1:5), jonne Jeesus meni valmistamaan meille sijaa, josta Hän tulee hakemaan meidät sinne, missä Hän nyt on, eli siis taivaaseen. ”Että tekin olisitte siellä, jossa minä olen.” Joh. 14:3. Kol. 3:3,4. – Missä Jeesus on, siellä on uskoon tulleiden päämäärä! ”Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1 Tess. 4:16-18) taivaassa.
Meidät on asetettu ”taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa”. Efes. 1:6. Ja ”meillä on yhdyskuntamme taivaissa”. Filip. 3:20.

Mutta taivas on Raamatussa myös monimerkityksinen käsite, avaruus- yms. taivaineen. Paavalikin kävi ”kolmannessa taivaassa”, paratiisissa… 2 Kor. 12.
Raamatun lopussa puhutaan myös, että Jumala luo ”uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet”. Ilm. 21:1.
Näin tiedämme, että pääsemme taivaaseen, jonne Jumala luo kokonaan uuden maailman, pelastettujen ikuisen kotimaan.

USKOON TULLEINA ODOTAMME UUSIA TAIVAITA JA UUTTA MAATA:
”Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sen tähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, Hänen edessänsä.” 2 Piet. 3:10-14.

Jeesus on Hyvä Paimen, joka tahtoo ottaa sinut sisälle armoonsa. Sano Hänelle ääneen rukoillen:
Jeesus, auta minua ottamaan vastaan ristillä ansaitsemasi pelastus ja tulemaan uskoon. Johdata elämäni niin, että pääsen taivaaseen.

”Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13.

Weijo Lindroos,
Turku

Diakonit seurakunnan varojen hoitajina

Posted on by --

Jumalan seurakunta perustettiin ristillä Jeesuksen sovintoveren ja ylösnousemuksen kautta. Joh. 2:19-22. 1 Piet. 1:3. Se täytettiin Pyhällä Hengellä helluntaipäivän henkikasteessa. Ja lähetyskäskyn antamisen jälkeen kaikki uskoon tulleet kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Tästä alkoi seurakunnan kokoaminen ja järjestäytyminen paikkakunnittain. Joh. 11:52. Armolahjat alkoivat toimia, sekä vähitellen myös erilaiset seurakunnan palvelutehtävät.

Jumala tahtoo johdattaa jokaisen omansa seurakuntayhteyteen ottamaan vastaan oman paikkansa ja elämänsä tarkoituksen. Pyhä Henki jakaa armolahjoja, armoituksia, Hengen hedelmiä ja mitä moninaisimpia osallistumismuotoja seurakunnan rakentumiseksi. Mutta mistä löytyy tehtävien vastaan ottajia? Lue Room. 12:6-8. Gal. 5:22. Efes. 4:11-16. Jumalalla on tehtävä ja hyvä suunnitelma jokaista varten. Ja kaikki mukana olevat ovat tarpeellisia. Esimerkiksi saarnojen kuuntelijat ovat oleellinen osa seurakunnan toimintaa.

Seurakuntapalvelija, diakoni, on eräs seurakuntaan asetettu virka, palvelustehtävä. Tämä tehtävä alkoi puutteenalaisten auttamisesta. Apt. 6. Se asetettiin seurakuntalaisten auttamiseksi. Seurakunta Raamatussa tarkoittaa uskoon tulleita, parannuksen tehneitä ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä (Apt. 2:41), ei ihmisten perustamia kirkkoja, laitoksia, yhdistyksiä yms.
Jeesuksen sovintoverellä ostetut ihmiset ovat edelleen ainoa Jumalan seurakunta. Ilm. 1:5,6. 1 Piet. 1:18,19.
Tehtävät on asetettu siis raamatullisesti järjestäytyneeseen paikallisseurakuntaan. Mm. Tiit. 1:5.
Alkuseurakunnasta sanotaan: ”Heidän joukossaan ei ollut ketään puutteenalaista, sillä kaikki, jotka omistivat maatiloja tai taloja, myivät ne, toivat kauppasumman ja panivat sen apostolien jalkojen juureen, !!! ja jokaiselle jaettiin kunkin tarpeen mukaan.” Apt. 4:34-35. Huomaa mainittu monikkomuoto; ”maatiloja tai taloja”. Ylimääräiset myytiin. Mutta omaisuuden myymistä ei annettu seurakunnalle käskyksi. Tässä vain todetaan, että jotkut tekivät niin.
Alkuaikana Jumalan siunaus vaikutti uskovissa voimakasta uhrimieltä. Kaikkien yhteinen halu oli huolehtia seurakunnan yhteydessä olevista köyhistä. Niitä silloin riitti, koska yleistä sosiaalihuoltoa ei ollut. Gal. 2:10.
Mutta mihin ja kenelle uhrataan? Tapa viedä rahaa ”apostolien jalkojen juureen” ei edustanut asian lopullista muotoa. Siihen tilanteeseen syntyi diakonin virka. Jumala tahtoi vapauttaa apostolit omaan tehtäväänsä, mm. viemään sanomaa Jeesuksesta ”maailman ääriin” (Apt. 1:8) ja sitten järjestää uskoon tulleet toimimaan seurakuntana. Se oli heidän tehtävänsä. Ja sen tehtävän edestä piti poistaa esteet valitsemalla diakonit hoitamaan ja johtamaan auttamistyötä.

Diakonin tehtäväkuvaus:
”Ne kaksitoista kutsuivat koolle opetuslasten joukon ja sanoivat: ”Ei ole sopivaa, että me ruuan jakelun vuoksi lyömme laimin Jumalan sanan.Valitkaa siis keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat täynnä Henkeä ja viisautta, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Me itse tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.” Tämä puhe oli kaikkien koolla olevien mieleen. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen. Jumalan sana levisi ja menestyi.”Apt. 6:2-7.

Näin diakonit alkoivat huolehtia srk.n yhteisestä ”kukkarosta”. Joh. 12:4-6. Siitä alkoi seurakunnan palvelijan, diakonin, virka. He pitivät luetteloa avustusta tarvitsevista seurakuntalaisista. 1 Tim. 5:9. Myöhemmin tähän tehtävään valittiin myös sisaria. Muun muassa 1 Tim. 3:11. mainitut vaimot saattaa tarkoittaa naispuolisia diakoneita. Mutta myöhemmin tulee hyvin selväksi, että naisia oli seurakuntapalveljoina: ”Suosittelen teille sisartamme Foibea, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (kreik. ekklesias diakonon)” Room. 16:1. Tämä sisar Foibe oli ”ollut avuksi monelle”. (jae 2). Saattaa siis olla, että seurakuntapalvelijat ovat tarkoitetut olemaan avuksi monissa muissakin käytännön avustamistoiminnoissa; luultavasti myös sielunhoitajina. Tätä kuvaa mielestäni opetus, että heidän tulee olla ”kunnioituksen arvoisia ja puheissaan luotettavia” sekä ”säilyttää uskon salaisuus puhtaassa omassatunnossa”. 1 Tim. 3:8-13. Kuullessamme luottamuksellisia asioita on meidän aina muistettava Raamatun pyhä opetus: ”.. älä ilmaise toisen salaisuutta.” Sananl. 25:9.
Kun diakonin virka saadaan toimimaan, voivat seurakuntalaiset tietää kenen puoleen kääntyä elämän murheissa ja vaikeuksissa, ja kenen kanssa voi rukoilla ja keskustella luottamuksellisesti kaikista elämän tilanteista. Mikä tahansa asia painaa sydäntä, voit ottaa ensin yhteyttä seurakuntapalvelijoihin. – Nyt rukousta, että Jumala johdattaa tämänkin tehtävän toimimaan.
Ahdistavassa ajassamme näemme ympärillämme paljon sairaita ja kärsiviä, monenlaisten kipujen ja tuskien ahjossa kilvoittelevia lähimmäisiä. Monilla on myös sisäisiä vammoja, haavoja, rikkinäisyyksiä. On masennusta, yksinäisyyttä, surua ja hylätyksi joutumista, rikkoontuneita ihmissuhteita ja pettyneisyyden tuskaa. On myös vaikeita psyykkisiä sairauksia. Siksi jokaisen kristityn tulee olla valmis auttamaan lähimmäistään, eikä sysätä auttamiskuormaa vain joidenkin harteille. Rukousta asian puolesta, että Jeesus saa olla perimmäinen auttamistyön johtaja.

Seurakunnan hyväksi ”kukkaro”-systeemiksi on havaittu Suomen lain mukainen rekisteröity yhdistys. Ja yhteisestä kassasta huolehtiminen tulee luovuttaa diakoneille, jotka ovat seurakunnan valitsemia ja siunaamia rehellisiä, luotettavia ja vastuunsa tuntevia (1 Tim. 3:8-13) sekä Pyhällä Hengellä täytettyjä. Apt. 6:3. Tätä samaa rehellisyyttä, hyväntahtoisuutta ja oikeamielisyyttä Jumala tahtoo kasvattaa jokaiseen omaansa. Ja kaikkien tehtävien tulee toimia vanhimmiston alaisuudessa. Näin Jesus voi olla todellisesti seurakunnan Johtaja, Ylipaimen.
Diakonit olivat alussa yhdessä vanhimmiston ym. seurakuntatyöntekijöiden kanssa vastaamassa paikallisten seurakuntien toiminnasta. Opetuskirjeet osoitettiin paimenille ja diakoneille, mm. Filippissä: ”..kaikille Filippissä oleville pyhille Kristuksessa Jeesuksessa sekä seurakunnan kaitsijoille (eposkopos) ja seurakuntapalvelijoille (diakonois).” Filip. 1:1.
Nämä tehtävät eivät ole ”palkkapaimenvirkoja”, vaan ne hoidetaan oman työn ohessa. Apt. 20:33-35.
Kaikille seurakunnan työntekijöille on annettu siunaava elämän ohje: ”Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. ” Room. 12:16. Hebr. 13:5. Seurakunnassa ei kenenkään sovi olla rahanahne. 1 Tim. 3:3.

Tehtäviin siunaaminen.
Seurakunnan palvelutehtäviin valitut asetetaan toimeensa seurakunnan kokouksessa julkisella siunaamisella kätten päällepanemisen kautta. Tämä tapa on aina kuulunut Jumalan seurakunnan oppiin, jo vanhan liiton ajoilta alkaen. ”Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.” 1 Moos. 48:14-18. ”Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen.” 5 Moos. 34:9. Apt. 9:17-20. 13:1-4. ym.
Kätten päällepaneminen on eräs Kristuksen opin alkeista. Hebr. 6:1-2. Näin siunaamme uskovia seurakuntayhteyteen sekä tehtäviin. 2 Tim. 1:6. Rukoillessa käsi laitetaan pään päälle, ei olkapäille tm.

Seurakuntavirkoja ei kukaan voi itse ottaa. Hebr. 5:4. Efes. 4:11-16. Eikä tehtäviin myöskään voida suinpäin siunata. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Timot. 3:10 (8-13).

Pyhä Henki on johdattava rukoilevaa uskovien joukkoa niin, että ennallistetussa Jumalan seurakunnassa on oleva alkuseurakunnan tavoin vanhimmisto sekä diakonit, jotka huolehtivat raha-asioista ja yhteydessä olevista köyhistä sekä muistakin kärsivistä.
Tämä on raamatullinen suuntamme.

W.L.

Asiasta lisää näissä linkeissä:
Uhraaminen
Raha-asian opetus
Taivassanomat 7/2019

Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa kaste

Posted on by --

Jeesus kastettiin noin 30 -vuotiaana: ”Siihen aikaan Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen. Johannes kuitenkin esteli Häntä ja sanoi: ”Minä tarvitsen kasteen sinulta – ja sinä tulet minun luokseni! ”Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Salli se nyt, sillä näin meidän sopii täyttää koko vanhurskaus.” Silloin Johannes suostui siihen. Ja kun Jeesus oli kastettu, Hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan Hänen päälleen kuin kyyhkynen. Ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Matt. 3:13-17.
”Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen, kun Hän aloitti toimintansa.” Luuk. 3:23.

Opetuslapset seurasivat Mestarinsa esimerkkiä: ”Tämän jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle. Hän oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. Myös Johannes kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä. ! Ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä. He tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ”Rabbi, se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolella ja josta sinä annoit todistuksen, kastaa, ja kaikki menevät Hänen luokseen.” Joh. 3: 22-26.
Kasteeseen tarvittiin siis paljon vettä, että ihminen voitiin kastaa kokonaan. Kasteeksi ei riitä ihmisen osittain kastaminen. Alkukielen sanan baptidzein (kaste) merkitys on ”upottaa veden alle”.

Joh. 4:1,2. kertoo tarkemmin opetuslasten kastamisesta, joka tapahtui siis ennen lähetys/kastekäskyn antamista: ”Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että Hän teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin Jeesus ei itse kastanut vaan Hänen opetuslapsensa.”
Opetuslapset siis kastoivat toisiaan, sekä monia muita ihmisiä, enemmän kuin Johannes Kastaja. Jeesuksen seuraajat ovat aina tahtoneet tehdä Mestarinsa esimerkin mukaan:
”Ja koko kansa, kaikki, jotka häntä kuulivat, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan olevan oikeassa ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät suunnitelman, joka Jumalalla oli heitä varten, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.” Luuk. 7:29,30.
Jumalan suunnitelma on ollut ristintyön jälkeen annetun lähetyskäskyn antamisesta alkaen, että kaikki uskoon tulleet kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen heidän kääntymyksensä jälkeen. Tämän tähden alkuajan seurakunnassa ei ollut kastamattomia, paitsi joissain tapauksissa muutaman tunnin tai päivän ajan, kunnes kastepaikka löytyi. ”Ottakoon kukin teistä kasteen..” Apt. 2:38,41. 10:48. Kolme päivää kastamattomana oleminen sanottiin viivyttelemiseksi. Apt. 9:9 / 22:16.. Kastaminen on siis kuulunut ”Kristuksen opin alkeisiin” jo noin 2000 vuotta. Hebr. 6:2. Se on kuuliaisuuden ja kunnioituksen osoittamista Jumalalle.
”Hän rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.” 2 Tess. 1:8. Joh. 3:36.

Kirkollinen lapsikastekäytäntö on tehnyt tyhjäksi suunnitelman, joka Jumalalla on kaikkia ihmisiä varten. Pietari kehotti näin: ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen!” Apt. 2:38. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä..” Apt. 2:41,42.
Näin ristillä perustettu seurakunta alkoi toimia. Seurakunta, ekkleesia (Engl. Congregation) tarkoittaa ylösnousseen Jeesuksen vastaan ottaneita ihmisiä. ME olemme seurakunta. Ristintyö, Jeesuksen veriuhri ja kuolema kärsimysten keskellä on ikuisen elämämme perustus. Olemme saaneet syntimme anteeksi Hänen sijaisuhrinsa ansiossa.
Sylilasten kastamisesta ei ole opetusta tai esimerkkiä Raamatussa. Ei myöskään kirkkoon kuulumisesta. Sen tähden on hyvä erota kirkosta ennen kastetta. Se kuuluu parannuksen tekemiseen.
Raamattu ei tunne käytäntöä, että joku uskoon tullut voisi jäädä kastamatta. Jeesus antoi lähetys/kastekäskyn noin 40 päivää ristintyön jälkeen. Apt. 1:2,3,9. Tämä on voimassa loppuun asti:
”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo (julistetun evankeliumin) ja (sen jälkeen) saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko (julistettua pelastussanomaa, ei sellaista voida myöskään kastaa, vaan), se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16.
Ensin siis pelastussanoman kuuleminen ja uskoon tuleminen, sitten kaste upottamalla vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Tämä on yksiselitteinen Jeesuksen sekä alkuseurakunnan opetus ja esimerkki. Tähän viittaa myös Efes. 4:5. oleva opetus, ”YKSI KASTE”. Jos joku ei ole kastettu uskoon tulemisensa jälkeen tällä ainoalla raamatullisella kasteella, on hän kastamaton, vaikka olisi montakin kertaa ”kastettu jollain muilla ”kasteilla”.

Anna siis elämäsi Jeesukselle, ja tule kasteelle. Tämä on Jumalan hyvä tahto: ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 10:48. Näin Taivaan siunaus saa täyttää elämäsi.
”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Lue lisää tästä:
Kirjoitukset ei-uskoville – Jeesus-on-Herra.com

Turussa 12.4.2020.
Weijo Lindroos

Seurakunnan armahduskutsu

Posted on by --

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina toivotamme sinut tervetulleeksi löytämään elämääsi oikea sisältö! Se on ennen muuta Jumalan rakkaus ja Totuus.

Jeesus tahtoo antaa syntisi anteeksi!
Hän otti kärsiäkseen sinulle kuuluvan rangaistuksen. Se tarkoittaa, että Jeesus Kristus kuoli sijaisuhrina Golgatan ristillä suurten kärsimysten keskellä sinulle kuuluvalla paikalla. Jes. 53:5. ”Se on täytetty!” Joh. 19:30. Kiitos Jumalalle! Synnin valta on voitettu ja tie Jumalan armoon ja pysyvään rakkauden liittoon Hänen kanssaan on avattu. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9.
Kuolemansa jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista. Hänellä on nyt kuoleman ja tuonelan avaimet. Hänellä on valta antaa syntimme anteeksi ja avata meille armon ovet. Ristintyö on ovi pelastukseen ja vapautukseen kadotustuomiolta.
”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi Hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo Häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen.” Joh. 3:17,18.
Pelastussanoma Jeesuksesta vapauttaa ihmisen tuomitusta tilasta.

Ota yhteyttä. Sovitaan aika tapaamiselle. Voimme keskustella ja rukoilla yhdessä. Jeesus antoi meille lähetyskäskyn mennä auttamaan ihmiset Hänen armonsa tielle: ”Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani.” Matt. 28:19. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20. Jeesus antoi siis meille suuren ja vastuullisen tehtävän: ”Minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.” Matt. 18:18. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Kun rukoilemme yhdessä ja siinä selvitämme asiat Jumalan kanssa kuntoon, saat jatkaa elämäsi matkaa puhtaalta pöydältä armahdettuna, uudestisyntyneenä Jumalan lapsena. Synti siirtyy Golgatalle, jossa Jeesus kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha!” Jesaja 53:5. Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä. Ja sitten on vuorossa syntielämästä erottautuminen ja kasteelle tuleminen. ”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.
”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16. Tämä on Jumalan hyvyyteen liittyvä suunnitelma. Vanha syntielämä saadaan katkaistua, ja uusi elämänyhteys Jeesuksen kanssa saa alkaa.

Jo tässä ajassa sinua odottaa siunauksen tie alkuperäisen kristinuskon armahtavassa ilmapiirissä. Seurakunnassa tahdomme kaikki hyvää toisillemme. Tässä on ajallinen turvapaikkamme. Jeesus ansaitsi meille ikuisen Elämän. Se alkoi sillä hetkellä, kun otimme vastaan Hänet sydämeemme. Ef. 3:17. Jeesus on hyvä Ystävämme ja Paimenemme, joka johdattaa meidät ”viheriäisille laidunmaille virvoittavien vetten tykö”. Psalmi 23. Hänen hyvyytensä saa aikaan, että vapaudut syntielämän tuhoavista vaikutuksista, etkä enää tahdo elää synnissä.

Saat NYT aloittaa uuden ja puhtaan elämän Jeesuksen kanssa. Room. 6.

Mikä tahansa on tilanteesi, ota yhteyttä.

Rukous- ja siunausterveisin,
Weijo Lindroos
Turku