
Miten ymmärrämme Jeesuksen opetuksen Matt. 10:27 ja Luuk 12:2,3:
”Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Sen tähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammiossa, se katoilta julistetaan” Luuk. 12:2,3.
”Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.” Matt. 10:27.
Usein tämä opetus tulkitaan sellaiseksi, että siinä muka kehotetaan toimimaan ilmiantajana ja huutamaan julki ihmisten salaisuuksia, syntejä yms. Näin asia ei kuitenkaan ole.
Mikään asiamme ei ole salassa Jumalalta. Psalmi 139. Mutta Raamatun mukaan Jeesuksen veri peittää kaikki entiset synnit. Niitä ei siis enää pidä katoilta kuuluttaa. ”Kaikki heidän syntinsä Sinä heität meren syvyyteen.” Miika 7:18,19. Emme siis huutele ”pimeässä” kuulemiamme toisten virheitä ja syntejä julkisuuteen.
Luuk. 12:2,3 ei siis tarkoita armahdettujen ihmisten syntien julkistamista. Ko. Raamatun kohdassa on siis kyse jostain aivan muusta.
”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.” Snl. 25:9. ”Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia.” Snl. 25:2.
Jeesuksen ko. opetus tarkoittaa ensinnäkin yleistä elämänohjetta, ettei Kristityn tule koskaan puhua tai tehdä mitään sellaista, mikä ei kestäisi päivänvaloa ja minkä paljastumista hän pelkäisi. Mutta jos lankeemus tulee, niin asia tulee tunnustaa eli tuoda valoon. ”Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa!” Totuus ei salli salassa oloa, vaan synti pitää tunnustaa Jumalalle joko yksin ollessa tai sielunhoiitajan läsnäollessa. Lankeemus tulee käsitellä katumuksessa, mainiten se oikealla nimellä ja sitten uskoen se anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä parannusta tehden. Näin anteeksi saatu synti on heitetty meren syvyyteen. Kukaan ei ole oikeutettu onkimaan armon merestä omia tai toisten syntejä. Ja kevytmielinen syntiinlankeemuksista puhuminen on aina sopimatonta. Jes. 59:1-3.
Totuus, joka siis tulee katoiltakin julistaa, on Jumalan Sana: ”Kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor. 12:7. KR. 33/38. Pyhä Henki ei yleensä paljasta muiden syntejä. Tosin seurakuunnan puhtayuden yähden sitäkin joskus tapahtuu. Mutta muuten uskovien vioista puhuminen ei ole rakentavaa. Efes. 4:29-30. Ihmisten heikkouksia, virheitä ja lankeemuksia ei pidä huutaa julki, vaan ennemminkin salata muilta ja yrittää auttaa lähimmäistä puhtaaseen vaellukseen.
Langennutta voivat nuhdella raitishenkiset ja armahtavaiset pyhät, jotka ensin ovat korjanneet oman elämänsä virheet. Matt. 7:3-5. Synnistä moittiminen pitää tapahtua ensin kahden kesken, sitten jonkun kanssa yhdessä; ja lopuksi seurakunnan keskellä julkisesti. Siis ellei parannusta tapahdu, ”Ilmoita seurakunnalle.” Matt. 18:15-17. – Seurakunnan tulee siis olla näkyvä, konkreettisesti toimiva yhteisö, jolle voi ilmoittaa asioita.
Totuuden Sanan vihollisille, jotka eivät tahdo ojentautua oikealle tielle, tulee sanoa sopivalla ja sopimattomalla ajalla heidän tilastaan ja mm. vääristä opetuksistaan, että he kääntyisivät. 2 Tim. 4. Tiit. 1:9.
Evankeliumin Totuus ei piilottele itseään, vaan tahtoo tulla ilmi joka paikassa ja tilanteessa. ”Tarjolla pitäessänne Jumalan Sanaa.” Filip.2:15,16.
Jumala sanoo:
Puhu Sanaa, pilkasta ja jopa vainosta huolimatta. Älä pelkää,.. ”vastustajia missään kohden säikähtämättä.” Filip. 1:28. ”Ole luja ja rohkea!” Joos. 1:9.
Minä olen sinun kanssasi silloin, kun sanasi on Totuuden Sanaa. Vahvistan Sanani niille kuulijoille, jotka rakastavat Totuuttani. Mitä minä sinulle yksinäisessä rukouskammiossasi puhun yhteiseksi hyödyksi, se julista julkisesti kaikille tiettäväksi. Tässä mielessä siis ”Hengen ilmoitus annetaan yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor. 12:7. Mutta ”mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” Efes. 4:29. 2 Timot. 2:16-26.
W.L.