Ehtoollinen

Mitä tarkoittaa raamatullisuus ja epäraamatullisuus?

Tämän kysymyksen oikea vastaus ratkaisee monet kiistakysymykset uskovien väliltä:
Lyhyesti pääteltynä on niin, että raamatullisuus on sitä, mikä on ilmoitettu Raamatussa. Epäraamatullisuus on sitä, mikä ei ole Raamatussa. Kaikkia hengelliseen elämään liittyviä kysymyksiä on siis tarkasteltava tältä pohjalta.
Raamattu opettaa, että meidän tulee pysyä alkuseurakunnan opetuksissa: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
”… Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä..” Tämän perusteella toteamme, että alkuperäinen opetus ehtoollisesta sekä alkuseurakunnan käytäntö ratkaisee asian. Raamatun opetukset ratkaisevat asian, eivät meidän mielipiteemme.

EHTOOLLINEN ON PÄÄSIÄISJUHLAN TÄYTTYMYS
Vanhan liiton aikana pääsiäistä vitettiin kerran vuodessa Egyptin orjuudesta lähdön muistoksi. Uudessa liitossa muistelemme meidän irrottautumistamme synnin maailmasta. Jeesuksen sovitusuhri ristillä, ”meidän pääsiäislampaamme”, vapautti meidät syntiorjuudesta. 1 Kor. 5:7. Vietämme pääsiäisjuhlan täyttymystä  ottaessamme ehtoollisessa osallisuuden ”Kristuksen ruumiiseen ja vereen”. ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29.  ”Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut. Kuin karitsa, joka viedään teurastettavaksi.” Jes. 53:7.

RAAMATULLISUUS 1 Kor. 11:23-34.
Opetus ehtoollisen vietosta, mm. Korintton seurakunnassa tulee asettaa Raamatun viitekehyksiin: Minkälaisille Korintton uskoon tulleille Paavali kirjoitti ehtoollisen viettoon tarkoitetut opetukset? Vastaus on Apt. 18:8: ”Monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.” Näille uskovina kastetuille korinttolaisille Paavali siis kirjoitti opetuksen ehtoollisen vietosta: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa..” 1 Kor. 11:23-26. Ottamalla osaa ehtoolliseen julistamme yksilökohtaisesti itsellemme ja toisillemme, että Jeesus murrettiin MINUN syntieni tähden ja Hänen pyhä verensä vuodatettiin MINUN syntieni edestä. Jeesus ”itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja Hänen haavainsa kautta te olette parannetut”. 1 Piet. 2:24. Käytännössä ehtoollisleipä ja viini kiertävät osallistujien keskuudessa, jossa kaikki ottavat siihen osaa sekä jakavat ehtoollista toisilleen. Varsinaista ehtoollisen jakajaa ei Raamatussa edellytetä.
1 Kor. 11:17-34. on ehtoollisen vieton lopulliseksi muotoutunut opetus. Se ei enää ole yhteydessä nälkään syömisen kanssa.  ”Jos jollain on nälkä, syököön kotonaan..” Jae 34. Ehtoollisessa on siis vain leipä ja viini. –
Emme aseta ehtoolliseen mitään siihen kuulumatonta eli ”kelvotonta” (1 Kor. 11:27 / ja 20-22), vaan keskitymme ajatuksissamme ainoastaan Jeesuksen ruumiiseen ja vereen. Mutta kelvottomasti ehtoolliseen osallistuminen tarkoittaa siis että ”eikö teillä ole kodit syömistä ja juomista varten”. Jae 22. Ja ”jos jonkun on nälkä, syököön kotonaan.” Jae 34. Emmekä ota ehtoollista kastamattomien kanssa.

EHTOOLLISEN SIUNAUS
”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.”
1 Kor. 10:16,17. Vastaamme siinä esitettyihin kysymyksiin kyllä! Se tarkoittaa meille uskoon tulleille ja sen jälkeen kastetuille, että ottaessamme osallisuuden ehtoollisleivästä ja viinistä tunnustaudumme näin kerta toisensa jälkeen henkilökohtaisesti osallisuuteen ristintyön siunauksista. Se on osallisuus kaikkeen, mitä Jeesus on ansainnut meille. Tunnustaudumme ehtoollisessa Raamatun opetuksiin sekä yhteyteen aidosti uskoon tulleiden kanssa, jotka ottavat ehtoollista Raamatun opettamalla tavalla.

Kaikki Uuden testamentin kirjeet on kirjoitettu ihmisille, jotka olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen kastetut upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Kastetuille annettuja opetuksia ei siksi voi soveltaa kastamattomiin. Tämä on ehdoton periaate. Seurakunta on maailmasta erotettujen Taivaan kansalaisten pyhä joukko, jotka ovat antaneet ”pelastaa itsensä tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt. 2:40) ja ottaneet upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:41.
Maailma ja sen syntielämä on pidettävä poissa seurakunnasta. Näin Pyhä Henki johdattaa eteen päin totuuden tiellä. Joh. 16:13. Room. 6:22.
Myös Roomalaiskirjeen vastaan ottajat olivat kastettuja. Synti-ihminen oli ”haudattu kasteen kautta kuolemaan”. Room. 6:1-4. Raamattu ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”.

Alkuseurakunnan apostolit toteuttivat Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä, Markus 16:15-16. Ja ensimmäinen kristillinen saarna huipentui sen perusteella parannus- ja kastekehotukseen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen…” Apt. 2:38. Asia jatkui jakeen 41 toteamuksella: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi..” Siis kasteen kautta seurakunta lisääntyi. He olivat ottaneet konkreettisen upotuskasteen vedessä ”Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen.” Apt. 10:48. Ja ratkaiseva opetus on, että vain kastetut pysyivät ehtoollisen veitossa: HE pysyivät … leivän murtamisessa”. Apt. 2:42. Meidän ei nyt tarvitse kuin tietää tuo ”he” sanan sisältö tietääksemme ketkä osallistuivat alkuseurakunnan aikana leivänmurtoon. ”He” tarkoittaa siis ko. Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleita, parannuksen tehneitä ja kasteella käyneitä kristittyjä.
Pietari kehotti synnin tunnossa olevia kuulijoita kasteelle. Sanan vastaan ottaneet kastettiin. Ja HE pysyivät ehtoollisyhteydessä. Raamatussa ei ole opetusta, että muita olisi osallistunut ehtoolliseen apostolisena aikana. Asiaan ei siis jää neuvotteluvaraa. Alkuseurakunnan yhteydessä ei ollenkaan ollut kastamattomia! Tehtävämme on huolehtia, että ennalleen asetetun Jumalan seurakunnan tilanne edelleen pysyy samanlaisena.
Uusi liitto alkoi ristiltä. Mutta ennen uuden liiton alkua Jeesus asetti ehtoollisen niille, jotka ristintyön jälkeen tulevat sisälle uuden liiton kristillisyyteen. ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Uuden liiton puolella, lähetyskäskyn antamisen jälkeen, ei kukaan uskoon tullut jäänyt kastamattomaksi. Siksi ei voida edes ottaa käsittelyyn epäraamatullista kysymystä: ”voiko kastamaton osallistua ehtoolliseen?”. Ei tietenkään voi.

Markus 16:15-16 on selvä sana kasteesta. Se ei tarvitse mitään selitystä. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu! Mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Jeesus tarkoitti sitä, mitä sanoi, että evankeliumi tulee uskoa, ja siihen uskova tulee kastaa upotuskasteella vedessä.  Siitä avautuu mahdollisuus ehtoollisen viettoon.
Uudestisyntyminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:23-25. Ja seuraava askel on kasteelle lähtemeninen. Apt. 2:41. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36. ”… mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä”?

– ME tulimme uskoon kun otimme vastaan kuulemamme pelastussanoman. 2 Kor. 6:1,2. Jeesuksen veri puhdisti meidät kaikesta synnistä. 1 Joh. 1:7-9.
– MEIDÄT kastettiin.
– ME pysymme Jumalan armossa ja totuudessa sekä Hänen seurakuntansa yhteydessä.
– ME otamme vastaan alkuseurakunnan aikaista apostolien opetusta.
– ME olemme ehtoollisyhteydessä.
– ME rukoilemme, että Herra lisää MEIDÄN yhteyteemme (alkuperäisen kristinuskon yhteyteen) niitä, jotka saavat Häneltä pelastusarmon.
Apt. 2:42.

”Ja Herra lisäsi HEIDÄN yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47.
Ehtoollisyhteys kuuluu vain MEILLE! Ulkopuoliset eivät voi osallistua ehtoollisen viettoon.

Siunausta meille, rakkaan Jeesuksen nimessä ja Hänen sovintoverensä armossa !

W.L.