Heräjä sinä, joka nukut, Allan Svensson
JEESUS TULEE! HERÄÄ!
Monet kristityt rukoilevat: ”Rakas Jumala, lähetä herätys, anna herätys!” Mutta Jeesus on sanonut, että jokainen anova saa. Uskokaamme siihen, niin kuin se sanassa on ilmoitettu. Nyt emme enää jatka kerjäämistä, vaan herätkäämme todellisuuteen!
Herätyksen saamme silloin kun sitä todella tahdomme. Jumala yhtyy siihen, koska se on Hänen tahtonsa mukaista, ja Hänen puoleltaan se onkin selvää. Jumala haluaa herättää meitä, jos vain olemme halukkaita heräämään. ”Armon Pyhä Henki tahtoo untas häiritä, autuas sä oot jos nyt vain heräät.”
Emmehän me rukoile uutta herätysliikettä, vaan tahdomme herätä hengellisestä uneliaisuudesta ja välinpitämättömyydestä tullaksemme jälleen palaviksi, ja ollaksemme valmiit kohtaamaan Jeesuksen, kun Hän tulee. Me emme saa herätystä menemällä mukaan johonkin herätysliikkeeseen. Jumala ei käytä ”liikkeitä”, vaan lapsiaan, sinua ja minua. Jospa tutkisimme itseämme Jumalan Sanan edessä, 2 Kor. 13:5, ja sitten rukoilisimme kuten kuningas Daavid: ”Tutki minua, ja tunne minun sydämeni; koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” Ps. 139:23,24. Sitten Jumala poistaa esteet tieltämme ja saamme herätyksen.
Herätys ei ole jotain sellaista, jotka koettaisiin jonain erikoisena hetkenä. Herätys on jatkuvaa Pyhän Hengen työtä meissä; normaali kristityn elämää jatkuvassa herätyksessä ja uudistumisessa. Herätys on ensisijaisesti henkilökohtaista siten, että se on tulta ihmisessä, josta se saattaa tarttua koko yhteiskuntaan. Tällainen tulen syttyminen riippuu nyt meistä itsestämme, sillä Herra on jo tehnyt oman osuutensa. Luuk.12:49.
Herätyksen saamisen edellytyksenä on, että olemme halukkaita ojentautumaan Jumalan Sanan mukaan, ja luopumaan kaikista ennen omaksutuista ajatuksista, sellaisista, jotka eivät ole miellyttäneet Jumalaa. Mutta jos tahdot kokea herätyksen ja uudistuksen vain nauttiaksesi siitä ja saadaksesi elämääsi jotain helpotusta, niin tulet perusteellisesti pettymään. Jos vakavissasi tahdot herätyksen, niin laske ensin kustannukset ja valmistaudu sotaan pahuuden henkiolentoja vastaan. Ef. 6:11-18. Perkele ei ole koskaan pitänyt herätyksistä, eivätkä myöskään fariseukset. Mutta jos olemme Jumalalle alamaiset ja vastustamme perkelettä, niin se meistä pakenee, sanoo Jumalan Sana. Jaak.4:7. Silloin nautimme ja tunnemme helpotusta.
Jeesuksen vertaus kymmenestä neitsyestä Matt.25:1-13 osoittaa selvästi, että lopunajan herätys ennen Jeesuksen paluuta koskee niitä, jotka ovat lähteneet kohtaamaan Ylkäänsä. S.t.s, niitä, jotka tunnustavat olevansa Hänen omiaan. ”Mutta yösydännä kuului huuto: ”Katso, Ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan!”! Jumalan tarkoitus on, että ne, jotka jatkuvasti kokoontuvat Jeesuksen nimessä, tunnustautuen Hänen omikseen, pelastuvat ja pääsevät kirkkauteen. Se on herätyksen tarkoitus ja päämäärä.
Ilm. 3:14-22 luemme Laodikean seurakunnalle lähetetystä kirjeestä sitä, mitä Herra tahtoo sanoa myös lopunajan seurakunnalle. Laodikean silloinen tila ja asema esikuvaa nykyajan kristillisyyden penseyttä ja haalistuneisuutta. Kuinka erinomaista onkaan nyt kokoontuminen hienoissa ja ylellisissä kirkoissa. Siellä kuullaan hyvin harjoitettuja laulajia, hyvänahkaisia saarnaajia, jotka vakuuttavat seurakunnan jäsenille, että he ovat hyviä niin kuin nyt ovat, ja että kaikki on kohdallaan seurakunnassa. Kuitenkaan ei kaikki ole hyvin. Lue 1 Tess. 2:4-6 ja Hes. 13:10-23.
Nykyisin todetaan sen ajan koittaneen, josta Raamattu puhuu 2 Tim.4:3,4 seuraavasti: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia, ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” Näitä opettajia ja saarnaajia löytyy nykyään tuhansia yhdyskunnissa ja kirkoissa. Ajattele, jos nämä kaikki julistaisivat evankeliumia? Sen sijaan että olisivat uskollisia Jumalalle, ovat he tinkineet Raamatun totuuksista, etteivät loukkaisi kuulijoitaan. Niin heidän julistuksensa on tullut haaleaksi ja siedettäväksi, koska sellainen ei herätä vaan nukuttaa miellyttävästi. Ja kun mitään erikoista ei tapahdu heidän kokouksissaan, ja samanaikaisesti rikollisuus yhteiskunnassa lisääntyy, löytävät he syyn yhteiskunnasta ja vaativat parempaa lainsäädäntöä. Lopulta nämä julistajat ryhtyvät kokeilemaan politiikalla ”luopumuksen” pysäyttämistä.
Onko se yhteiskunnan vika, että sananjulistajat ovat pettäneet Herransa, ja että heidän julistuksensa on ollut suolatonta? Uudet lait ja pykälät eivät pelasta sieluja synnistä. Mitä ihmiset nykyään tarvitsevat, on selvää ilmoitusta siitä, mitä Jumalan Sana sanoo.
Jumala ei ole kutsunut meitä tarjoamaan ihmisille uskonnollista viihdeohjelmaa, josta nauttisimme penkkikristittyinä. Jeesus ei lähetä ketään ”siirappikristittyä”, vaan Hän tahtoisi lähettää niitä, joilla on suola itsessään. Matt.5:13; Luuk.14:34, 35. Sen joka tahtoo olla Jeesukselle uskollinen, ja julistaa Hänen evankeliumiansa, ei saa pelätä kuulijoiden loukkaantumista. Jeesuksen ja Hänen apostoliensa julistus oli aina kohti käyvää ja sen tähden loukkaavaa. Jos me sovittelemme julistuksemme ihmisille mieluisaksi, niin me kadotamme suolan ja tulemme ihmisten tallattaviksi.
Jos me haluamme taivaaseen, niin emme saa olla liian suvaitsevaisia. Ei, vaan Sanan miekka esille ja taisteluun totuuden puolesta! ”Kilvoittele sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu” Juuda /3 ja 1 Tim. 6:12. Eräässä laulussa sanotaan, että ”esteitä on monta taivaan tiellä, sillä saatana ei meille armoa sallis”. Mutta meidän on raivattava esteet ja tunkeuduttava kilvoitellen perille. Miekka, joka on tehokkain esteiden raivaaja, on Jumalan Sana. Ef. 6:17.
Mutta eikö meidän sitten tule olla nöyriä kuten Jumalan Sana opettaa? Ja eikö meidän tule pyrkiä rauhaan kaikkien kanssa? Room. 12:18. Nöyryys ei ole sitä, että me alistuisimme kaikkeen ja ystävystyisimme maailman kanssa. ”Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan.” Jaak. 4:4. Ei voida samanaikaisesti olla nöyriä maailman edessä ja Jumalan edessä.
”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen –” Hebr. 4:12. Ja jos sinä tunnet itsesi satutetuksi ja tuomituksi, kun luet näitä sanoja, niin tutki itseäsi Jumalan edessä ja anna Jumalan tutkia itseäsi. Silloin osoitat nöyryyttä Jumalalle, ja Hän vapauttaa sinut kaikenlaisista ”opintuulista ja ihmisten arpapeleistä”, jotka ovat olleet siteinä.
Monet opettavat sellaista, että pitää olla suvaitsevainen toisten käsityksille, kun ei muka varmasti voi tietää. että itse on oikeassa. Kyllä sen voi tietää! ”Meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta.” 1 Kor. 2:6-16. ”Vaan niin kuin Hänen voitelunsa opettaa teitä (Henkensä) opettaa teitä kaikessa, niin se opetus myös on totta eikä ole valhetta.” 1 Joh. 2:27. Lue myös 2 Tim. 3:14,15. Ja kun Pyhä Henki ilmoittaa meille totuuden, niin Hän ratkaisee meidän kaikki probleemamme ja tekee meistä vapaita, joita eivät vanhat ajatustottumukset ja ennakkoluulot enää sido.
YHTEYS
Meidän aikanamme ovat monet pyrkineet ratkaisemaan kysymystä kristittyjen yhteydestä. On kokoonnuttu suuriin kansainvälisiin kirkkokuntien ja yhdyskuntien välisiin kokouksiin saamaan aikaan yhteyttä kristittyjen kesken. Samoin pienetkin paikalliset yhteysyritykset ovat jääneet vaille merkitystä, sillä se on ollut kuviteltua yhteyttä, joka on päättynyt kokousten päättyessä. Ja niin on kaikki jäänyt taas ennalleen omissa kirkoissa. Mutta tähänkin probleemaan löytyy jumalallinen ratkaisu. Herralla Jeesuksella on erinomainen järjestelykyky. Jos tämä asia tuottaa meille vaikeuksia, niin kääntykäämme Hänen puoleensa. Kun teemme niin kuin Hän sanoo, niin on asia silloin ratkaistu.
Jeesus tahtoo, että Hänen opetuslapsensa olisivat yhtä niin kuin Hän ja isä ovat yhtä. Joh. 17:21-23. Jeesus ei tarkoita ekumeenista yhteyttä. Se yhteys, joka vallitsee Isän ja Jeesuksen välillä, ei ole rakennettu kompromisseille, valheelle ja suvaitsevaisuudelle. Jo siitäkin syystä voimme jättää heti pois laskuista petollisen ekumenian.
Miten sitten voisimme päästä siihen oikeaan kristilliseen yhteyteen? Lue 1Joh. 1:7. ”Jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin miellä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” Ja se valkeus, jossa meidän tulee vaeltaa, on JUMALAN SANA. Se on jalkaimme lamppu ja valkeus meidän tiellämme. Oikean kristittyjen yhteyden saamme, kun olemme halukkaat jättämään kaikki ennen omaksutut ajatukset ja ihmisopit, ja pitäydymme yksinomaan Sanaan.
On ihmeellistä vaeltaa Jeesuksen yhteydessä. Ei parempaa seuraa voi kukaan löytää. Jos pysyy Jeesuksen ystävyydessä, saa paljon viisautta. Sillä Hänessä ”ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä.” Kol.2:3.
Pian tulee Jeesus ja noutaa kaikki ne, jotka uskovat Häneen. Sitten pääsemme kotiin iankaikkisesti kiittämään Häntä voitosta, jonka Hän meille Golgatalla hankki. Tosin kiitämme Häntä täälläkin, mutta se on vielä riemullisempaa siellä, kun ”loistamme niin kuin taivaan vahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.” Dan. 12:3. Se on toista kuin jonkun filmitähtiparan loisto täällä maailmassa.
Jeesus on maksanut matkamme Taivaaseen, samoin kuin meidän syntivelkamme, jonka Hän täysin maksoi. Saat uskoa, että meillä on ihmeellinen matkan Opastaja täällä ja iankaikkisesti. Hän on Jeesus, ja Hän on mielestäni ”kymmentätuhatta jalompi” kuten Korkeaveisussa lauletaan, 5:10.
Jumala tahtoo asettaa seurakuntansa ennalleen.
Kun Jeesus tuli tänne maan päälle, Hän tuli ”etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut oli”. Ja kun Jeesus nousi ylös taivaisiin, jatkaa Hän työtänsä seurakuntansa kautta.
Mutta se erimielisyys ja hajaannus, joka kristittyjen keskuudessa vallitsee, on monelle ihmiselle esteenä pelastukselle. Jeesus tahtoo, että Hänen omansa olisivat yhtä, ”niin että maailma uskoisi”. Joh.17:21. Että ihmisiä niin vähän pelastuu nykyisin, ei ole ihmeellistä ensinkään. Ihmiset eivät tiedä, mihin uskoisivat, mihin ”suuntaan” liittyisivät, ja missä kirkossa olisi oikea opetus? Mutta kun me kristityt heräämme, ja seurakunta palautuu ennalleen raamatulliseksi, sellaiseksi kuin se Uudessa Testamentissa nähdään, silloin myös ihmiset pelastuvat. Monet ajattelevat herätyksen olevan jotain ainoastaan pelastumattomille, että nämä tulisivat synnin hätään ja jättäytyisivät Jumalalle, MUTTA KUKA HERÄTTÄÄ PELASTUMATTOMIA, JOS ME KRISTITYT NUKUMME? Jumala ei lähetä enkeleitään evankeliumin julistustehtävään, vaan se kuuluu ihmisille. Lähetyskäskyn Hän antoi omille opetuslapsilleen. Matt. 28:18-20. Juuri seurakunnan kautta on ihmisten pelastuttava. Sen tähden on herätyksen alettava Jumalan kansan keskuudessa.
Jumala tahtoo tehdä meidät ”täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa täyteen miehuuteen”. Ef. 4:12-16. Lue myös 1 Piet.2:5 ja Juuda/20. Tämä Jumalan seurakunnan rakentaminen on aivan välttämätöntä, että jokainen seurakuntaruumiin jäsen tulisi toimivaksi. 1 Kor. 12:12-31.
Jos Jumalan seurakuntaa olisi opetettu raamatun opettamalla tavalla, olisi meillä joukoittain sellaisia evankelistoja kuin T. L. Osborn, Morris Cerullo ja Oswald J. Smith myös täällä Ruotsissa. (Samoin meillä Suomessa. Suom. huom.)
Suurimpana esteenä seurakunnan rakentumiselle on ollut se, että se on saanut virheellistä opetusta.
Kun puhutaan seurakunnasta, ajatellaan kristittyjen keskuudessa sitä ”seurakuntaa”, johon itse kuulutaan. Mutta vapaitten kirkkojen ja suuntien seurakunnat eivät ole Jumalan seurakuntia. NE EIVÄT OLE PERUSTETTUJA JUMALAN SANAN MUKAAN. Niiden vanhimmisto ei ole vanhimmistoa raamatun mukaan. Kuulua jäsenenä uskonnollisen yhdistyksen johtoon, ei ole samaa kuin olla vanhimmistoveljenä Jumalan seurakunnassa.
Monet opettavat, ettei Jumala tahdo johtaa meitä ulos kirkoista ja vapaistakin suunnista, uskonnollisista yhdyskunnista. Mutta sitä Hän tahtoo! Raamatun opin mukaan ei Jumalan seurakunta ole jaettu kirkkoihin. Ihmisten aiheuttama jakaantuminen on vastoin Jumalan sanaa.
Jumala ei ole kutsunut meitä seurakuntaorjiksi. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen”. Gal. 5:1. ”Te olette kalliisti ostetut: älkää olko ihmisten orjia”. 1 Kor. 7:23.
Monet ajattelevat, että on liian irtonaista, jos ei ole jäsenkorttia ja henkilömatrikkelia. Sitä ajattelee perkelekin. Se ei hyväksy, että uskovaiset kulkisivat vapaina. Ei, sisälle vaan uskonnolliseen järjestöön. Tätä taktiikka on perkele käyttänyt jo aikoja, joten älkäämme antako sen pettää itseämme. Kirkkojen ja suuntien ”viattomilta” näyttävien matrikkelien ja jäsenkorttien taakse on perkeleen onnistunut kätkeä aika tavalla valheita ja petoksia, joista eivät jäsenet tiedä mitään. Tämä on juuri se juoni, jolla se on saanut sammuttaa herätyksen toisensa jälkeen.
Kun Pyhä Henki ilmoittaa Raamatun totuuksia, tulee perkele niin ovelana ja röyhkeänä, että käyttää näitä totuuksia sitoakseen niillä Jumalan kansaa uudelleen ja uudelleen, kunnes herätys sammuu. Se ei hyökkää ulkoapäin, vaan sisältäpäin. Se yksinkertaisesti alkaa oman herätyksensä sisältäpäin ja sekoittaa oman herätyksensä Jumalan antamaan herätykseen.
Kun herätyssaarnaajat 1800 –luvulla paljastivat kirkon petollisen kasteopin, ja ihmiset kastattivat itsensä Raamatun mukaan, kohtasivat he rajua vastustusta. Ei herätys silloin tyrehtynyt ulkonaisen vastustuksen ja vainon tähden vaan kun perkele sai kristityt perustamaan oman yhdyskuntansa kasteopin ympärille, niin se sai suuren voiton. Herätys suljettiin ja tukahdutettiin omaan yhdyskuntaansa. Silloin syntynyttä yhdyskuntaa voidaan verrata rikkaruohoon, joka nousi herätyksen keskelle. Siinä se on elänyt kuin loiseläjä Jumalan työn päällä. Kun Jumala sitten lähetti uuden herätyksen, oli rikkaruoho kypsynyt hedelmälle. Silloin paljastui se todellinen luonne. Yhdyskunta osoittautui uuden herätyksen vastustajaksi. Monet kristityt heitettiin ulos yhdyskunnasta. ja leimattiin luopioiksi sen tähden, että Jumalan antaman uudistuksen kautta oli Jeesus kastanut heidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Mutta kun nämä kristityt vapautuivat yhdyskunnan orjuudesta, oli perkele jälleen valmiina laskemaan heidän niskaansa orjuuden iestä. Se yllytti heitä alkamaan uudella herätyksellä, ja perustamaan uusia seurakuntia. Jättäessään yhdyskunnan nämä kristityt olivat kuitenkin omaksuneet sieltä vääriä oppeja ja säädöksiä, joita alettiin toteuttaa uudessa herätyksessä. Ajatella, jos kristityt silloin olisivat rukoilleet Jumalalta enemmän Raamatun totuuksia, niin että olisivat saaneet oikean näyn Jumalan seurakunnasta. Silloin ei olisi uutta herätysliikettä syntynytkään, ja silloin olisi ollut herätyksen jatkumisella mahdollisuuksia niin, että Jumalan seurakunta olisi tullut asetetuksi ennalleen ja kristittyjen yhteys olisi ollut todellisuus.Kun Jumala Pyhässä Hengessä ilmoitti kansalleen totuuden kasteesta, ei ollut tarkoitus, että uskovaiset perustaisivat tämän totuuden ympärille jonkinlaista järjestöä.
Pyhän Hengen kastettakaan ei ole tarkoitettu minkäänlaisen ”seurakuntamuodostuksen” perustaksi tai symboliksi, vaan tämä jumalallinen lahja on annettu voimavarustukseksi Jumalan kansan työhön.
Kun ”helluntaiseurakunnat” perustettiin, ei se ollut mikään suoranainen seuraus herätyksestä, vaan se johtui siitä, ettei oltu riittävästi herätty. Sama koskee ”Maranataseurakuntia”. Olihan se ihmeellistä, kun ihmiset pelastuivat ja ottivat vastaan Pyhän Hengen kasteen. Mutta olihan muitakin totuuksia Raamatussa, jotka Jumala tahtoi antaa seurakunnalleen, ja joista piti saada selvyys. Mutta sitä ei ajateltu. Kun oli vastaan otettu Pyhän Hengen kaste, niin ajateltiin sen olevan koko totuuden täydestä evankeliumista. Ja kun ei odotettu muuta, eikä ymmärretty pyytää muuta, niin ei myöskään saatu enempää.
KUINKA VOIMAKASTA ONKAAN TAIVAALLINEN VIINI.
Suoranainen syy herätyksen syntymiseen on se, että Jumalan Henki saa ilmoittaa totuuden. Varmasti löytyy monia kristittyjä, jotka ajattelevat, että mahtaako tämän kaiken lisäksi ilmaantua uusia totuuksia Raamatusta. Olisiko tuosta vanhasta kirjasta vielä löydettävissä uusia tiedotuksia.? Ei, sillä mitä siellä on, se on ollut siellä aina. Mutta ihmisille ovat useimmat Raamatun totuudet tuntemattomia. Monet, jotka eivät ole oppineet tuntemaan edes Kristuksen opin alkeita, ovat kuitenkin mielestänsä kristittyjä. ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta”. 2 Tim.3:5. Mutta huolimatta tietämättömyydestään he kerskaavat kristillisyydellään. Jos heiltä kysytään pelastuksen tuntemusta, vastaavat he usein: ´Olen jo lapsena kastettu, käynyt ripillä ja kuljen kirkossa, se riittää minulle.` Tällä eksytyksellä on valtiokirkko johtanut miljoonia ihmisiä turmioon.
Mutta Jumalan Sana on voimallinen. Jopa lasten ruoka ja kapalolapsille tarkoitettu maito Jumalan valtakunnassa on niin voimakasta, että monet ihmiset eivät sitä kestä. 1 Piet.2:2; Hebr.5:12-14, 6:1,2. Useat eivät tahdo edes kuullakaan siitä, mutta kuitenkin he tahtovat olla kristittyjä ja muka tahtovat tietää Jumalan tiestä. Lue Jes. 58.
Mutta jos nämä eivät kärsi lasten ruokaa, niin kuinka he voisivat kestää taivaallista viiniä? Kuinka voimakasta se sitten on? se on sataprosenttista. Mutta se ei ole alkoholia, vaan täysin vapaata vahingollisista sivuvaikutuksista. Se on niin voimakasta, ettei löydy sellaisia astioita, joissa se pysyisi.
Noin viitisen vuosikymmentä sitten anoi Jumalan kansa enemmän viiniä, koska se oli loppumaisillaan. Ja sitten annettiin muutamia tilkkasia. Silloin alettiin heti valmistaa nk. helluntaileilejä, joissa tuota taivaallista viiniä säilytettäisiin. Mutta vaikka ne olivat uusia, niin he halkesivat, ja viini vuosi maahan. Sellaisia leilejä on vielä tänäänkin, mutta taivaallisesta viinistä ei ole jäänyt paljoakaan jäljelle. Maahan vuotaneen viinin tilalle on niihin kaadettu toisenlaista viiniä. Se on paljon huonompaa, mutta leilit kestävät sitä.
Onko sitten mitään säilytyskeinoa taivaalliselle viinille? Kyllä, on olemassa leili, joka on erikoisvalmistetta juuri sitä viiniä varten. Se on Jumalan oma leili. 1 Kor. 3:16,17. Mutta se on maannut ja ravistunut useita satoja vuosia, ja on nyt kuivunut ja halkeillut. Mutta miksi Jumala ei ole sitä käyttänyt? Kyllä se on ollut Hänen tarkoituksensa. Mutta joka kerta, kun Jumala haluaisi kaataa siihen, ovat ihmiset tulleet esiin ja pitäneet tarjolla omia uskontoleilejään niin, ettei viiniä siihen ole paljoakaan päässyt tulemaan. Mutta kun ihmiset lopettavat omien leiliensä käytön, täyttää Jumala omansa, ja silloin se tulee käyttökelpoiseksi jälleen.
Mitä se on?
Tämän vertauksen sain Jeesukselta eräänä talvipäivänä. Mutta sain myös selityksen siihen: Taivaallinen viini on Jumalan täydellinen evankeliumi. Kun Jumala lähettää sen taivaasta, on se sataprosenttisesti jumalallista eikä sisällä mitään vahingollisia aineita.
Jumalan oma viinileili on Hänen seurakuntansa, joka koostuu uskovista. Ihmisten omatekoiset leilit ovat heidän omat kirkkonsa ja seurakuntansa. Ne eivät kestä Jumalan evankeliumia ellei se ole sekoitettu väärillä opeilla.
Kun Jumala ilmestyi kansalleen Pyhän Hengen kasteen totuudella, ryhdyttiin heti muodostamaan omia ”seurakuntia”. Mutta totuus Pyhän Hengen kasteesta ei ollut tarkoitettu suljettavaksi johonkin helluntailiikkeeseen, vaan se oli tarkoitettu kaikelle Jumalan kansalle. Tämän Jumala todisti sillä, että tämä lahja annettiin myös ”helluntaiseurakuntien” ulkopuolella.
Kaikissa yhdyskunnissa ja kirkoissa on taivaallinen viini sekoitettu porton viinillä, sillä ne eivät kestä sitä sekoittamattomana. Ilm. 17. Sitä vaan ei tahdota tunnustaa, vaan kuvitellaan ja näytetään ulospäin kuin näissä ihmisissä olisi oikea taivaallinen viini tallella.
Kirkot ja suuntayhdyskunnat ovat kuin uskonnollisia vankiloita, joissa tarjoillaan mahdollisimman niukkaa ravintoa. – Vajaata evankeliumia, joka on höystetty väärillä opeilla ja inhimillisillä säädöksillä. Että ihmiset tyytyvät sellaiseen julistukseen, johtuu siitä, että he eivät tiedä paremmasta. Kuinka he tietäisivät sellaisesta, josta eivät ole kuulleet saarnattavan. Room. 10:14.
Syy siihen, että on epäsopua ja hajotusta kristittyjen keskuudessa, on se, ettei raamatullista seurakuntayhteyttä ole heille opetettu. 1 Kor. 1:10; 12:12-31; Ef. 4:1-6 ; 11-16. 1 Tim. 6:3-5. Kun Herran kansalle on tämä totuus selvinnyt, tulee Jumalan seurakunta asetetuksi ennalleen. Silloin myös tapahtuu radikaalinen ja lopullinen välienselvitys kylmenneen kirkkokristillisyyden ja kaiken muun puoluetoiminnan kanssa. Silloin siteet kirpoavat.
Jos pidät tätä liian vahvana ruokana, totuttaudu ensin kapalolapsen maitoon. Hebr. 5:13,14; Mark. 16:16; Room. 10:9-11; 1 Joh.1:8-10.
Seurakuntayhteys
Kun Pyhä Henki ilmoittaa totuuden, seuraa siitä herätys. Jos me silloin olemme avoimia Pyhän Hengen ilmoitukselle, johtaa Hän meidät koko totuuteen. Joh. 16:13. Ja kun omistamme totuuden, johtaa se herätykseen, s.t.s. hengelliseen valveutumiseen. Totuus tekee meidät vapaiksi vääristä olettamuksista ja puoluekäsityksistä. Joh. 8:31, 32. Eräs Raamatun totuus, jota ei ole saarnattu, on totuus hengen yhteydestä, s.ts. raamatullisesta seurakuntayhteydestä. Kun tämä totuus selvenee Jumalan kansalle, tuo se tullessaan JUMALAN SEURAKUNNAN ENNALLEEN ASETTAMISEN.
Kun Jumala tahtoo herättää ja uudistaa kansansa, niin ei Hän tahdo, että Hänen antamansa herätys rajoitetaan johonkin määrättyyn liikkeeseen tai kirkkoon. Ei ole myöskään Hänen tahtonsa mukaista, että perustetaan uusia seurakuntia. Jumalan tarkoitus on herättää kaikki ne, jotka tahtovat herätä. Mark.13:37 mukaan Jeesus sanoo: ”Minkä Minä sanon teille, sen minä sanon kaikille: Valvokaa!”
Mutta perkele on ovela. Kun se ei onnistu sammuttamaan herätyksen tulta, niin se yrittää rajoittaa sitä niin, että se ei pääse leviämään. Eräs keino, jota se on onnistuneesti käyttänyt, on antaa herätysliikkeelle nimi, joka osoittaa eli määrittelee liikkeen rajat. Kun herätykselle on hyväksytty nimi on se taittanut kärjen koko herätykseltä. Herätys on silloin suljettu ”liikkeeseen” ja sen opetus tavoittaa pääasiallisesti ne, jotka hyväksyvät sen nimen. Muut kristityt menevät omiin kirkkoihinsa ja rukoilevat jatkuvasti Jumalalta herätystä.
”Seurakuntia” perustetaan ja kerskataan, miten ihania kokouksia pidetään ja menestystä koetaan. Herätysjulistus sekoitetaan inhimillisillä säädöksillä ja väärillä opeilla, joista on suola hävinnyt. Sitten saadaan taas sydämelle herätyshuolia ja polvistutaan rukoilemaan sitä Jumalalta.
Jo silloin kun lähdettiin perustamaan ”seurakuntia”, lähdettiin pois Jumalan suunnitelmista omille teille. Jumalan seurakunta on perustettu jo aikoja sitten ja se on muodostettu kaikista niistä, jotka ovat uudesti syntyneitä ja jotka elävät Jeesukselle. Minkälaisia ihmisiä siihen muutoin kuuluisi? Missä kulkee raja Jumalan seurakunnan ja maailman välillä?
Paikkakunnalla, jossa jo on pelastettuja ihmisiä, ei enää tarvitse perustaa uutta Jumalan seurakuntaa. Se on jo olemassa, vaikka se on jaettuna kirkkoihin ja seurakuntiin. Mutta tämä jako ja hajotus ei vastaa Raamatun oppia Jumalan seurakunnasta. Lue 1.Kor.1:2,10; 10:12-31; Ef.4:1-6,11-16.
Että Jumalan seurakunta saisi sen yhteyden, josta Raamattu puhuu, on meidän lähdettävä ulos kirkoista ja seurakunnista eri herätysliikkeissä, sekä tunnustaa, että kuulumme ainoastaan Jeesukselle. Se riittää, sillä se Nimi takaa meille täydellisen ja ihanan pelastuksen. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt.4:12. Herra on täydellinen ja riittävä, joten Hänen nimeensä ei tarvitse liittää mitään puoluenimityksiä. Mutta nyt ovat kristityt niin lujasti kiinnitetyt seurakuntiinsa, että kun joku tulee ja pyytää eroa, kysytään: ”Ethän vain aio jättää seurakuntayhteyttä?” On niin turvallista, kun on nimi matrikkelissa ja taskussa jäsenkortti, ja uskotaan, että niin pitääkin olla, vaikka se on täysin epäraamatullista.
Mutta kuinka ja missä löydämme sen oikean seurakuntayhteyden? Se on siellä, missä Jumalan lapset kokoontuvat Hänen seuraajinaan, ja kun Hänen nimessään kokoonnumme, on Hän keskellämme. Matt.18:20. Ja Jumala tahtoo valmistaa meidät palveluksen työhön. Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään. Ef.4:12, 13. ”Ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on”, (Fil.3:15), ”että saisimme kehotusta omistamaan täyden ymmärryksen koko rikkauden ja pääsisimme tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen”. Kol.2:2.
Monet saarnaajat koettavat karttaa sellaisia Raamatun totuuksia, joista kuulijat voisivat loukkaantua. He pelkäävät häiritä seurakunnan yhteyttä. Mutta, että joku Raamatun totuuksilla voisi häiritä seurakunnan yhteyttä, on vallan mahdotonta. Kristillinen yhteys lujittuu, mitä selvemmin Raamattua julistetaan. Jotta saisimme todellisen kristittyjen yhteyden, on meidän sanouduttava irti kaikesta uskonnollisesta puoluetoiminnasta ja lahkolaisuudesta.
Varmaankin on paljon niitä, jotka sanovat: ”Onhan paljon tapahtunut seurakunnassa ja sen kautta monia sieluja tullut pelastukseen”. Mutta eihän se ole seurakunnan ansio, eikä se seurakuntaa vanhurskauta, jos sieluja pelastuu. Kirkot ja seurakunnat ovat olleet esteenä, ettei vielä enemmän sieluja ole pelastunut. Tällainen Jumalan kansan jako ja paloittelu eri seurakuntiin ja kirkkoihin, ja niiden toiminta, on ollut esteenä monelle ihmiselle, etteivät ole voineet uskoa Jeesukseen.
Kun Jeesus tulee noutamaan seurakuntaansa, ei Hän tutki seurakuntien henkilömatrikkeleita pitääkseen nimihuudon niiden mukaan, vaan sinä päivänä tutkitaan ihmisessä oleva henki. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room.8:9. Lue vielä Matt.25:1-13. Siinä Jeesus puhuu kymmenestä neitsyestä, jotka lähtivät Ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää, jotka eivät ottaneet öljyä mukaansa. Öljy kuvaa Pyhää Henkeä.
Älä kuvittelekaan, että nämä eri yhdyskunnat ja seurakunnat tulevat puretuiksi. Ei, ne tulevat olemaan maan päällä, kun Jeesus tulee noutamaan seurakuntaansa. Ja niissä tulee olemaan paljon jäseniä jäljellä. Paljon hengellisiä ruumiita tulee olemaan näissä yhtymissä. Varo, ettet tule saastutetuksi kuolleesta.
Jäsenyys Jumalan seurakunnassa
Jäsenyys Jumalan seurakuntaan saadaan, kun synnytään uudesti ylhäältä. Vastapelastunut on hengellisessä mielessä kuin vastasyntynyt lapsi. Kun lapsi syntyy perheeseen, ei toisten lasten tarvitse siitä huolehtia, että kuuluuko lapsi perheeseen vai ei. Niin on myös Jumalan seurakunnassa. Kun on synnytty uudestaan, niin on tultu Jumalan perheen jäseneksi, Ef.2:19 ja saatu omistaa taivaallisen yhdyskunnan kansalaisuus, Fil.3:20.
Ei meitä ihmiset voi valita seurakuntaan, vaan Jeesus sanoo: ”Kaikki, minkä Isä antaa Minulle, tulee Minun tyköni; ja sitä, joka Minun tyköni tulee, Minä en heitä ulos”. Joh.6:37. Todellisen jäsenyyden Jumalan seurakuntaan antaa Isä. Ja keitä Isä vetää Jeesukselle? Niitä, jotka vastaavat KYLLÄ Jumalan kutsuun Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen yhteyteen.1. Kor. 1:9; Hebr.2:1-4; 1.Joh.5:10-13.
Että monet ovat kutsutut ja niistä vain harvat valitut, johtuu siitä, että monet sanovat EI Jumalan kutsuun. Matt.22:14. Sinä ehkä kysyt, että miten käy niiden, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Miksi kysyisit sitä? Kysy ennemmin, että miten käy itsesi kanssa, kun olet kuullut evankeliumin sanoman, mutta et ole ollut sille kuuliainen. Hebr.2:1-4; 1.Piet.4:17. Jos sinulla on hätää sieluista, niin on parempi, että menet heidän luokseen koko evankeliumin totuus mukanasi, kuin että kyselisit heidän loppuaan.
Jumalan seurakunnalla ei ole mitään tekemistä matrikkelien ja jäsenkorttien kanssa. On ainoastaan y k s i ”seurakuntamatrikkeli”, jolla on merkitystä, ja josta Raamattu puhuu. Se on ELÄMÄN KIRJA. Ilm.3:5; Fil.4:3; Luuk.10:20. Kaikki muut seurakuntamatrikkelit ovat väärennettyjä ja siis arvottomia. Ehkä ajattelet, että onhan nuo matrikkelit oltava järjestyksen vuoksi. Eiköhän vaan sellaiset ole tuottaneet epäjärjestystä? Ei kunnollista järjestystä voi tulla Jumalan seurakuntaan niin kauan kuin jäsenet ovat hajoitettuna sinne ja tänne.
Ei sen tähden tulla luopioksi, jos lähdetään ulos jostain epäraamatullisesta seurakunnasta tai kirkosta. Luopioksi tullaan, kun jätetään Jeesuksen seura. Room.11:17-24. Isä on viinitarhuri, ja jokaisen oksan, joka ei kanna hedelmää, Hän karsii pois. Joh.15:1-6. Se on siis Isä, joka huolehtii sekä sisälle tulosta että ulosheittämisestä. Eikä löydy yhtäkään seurakuntaa eikä saarnaajaa, joka voisi erottaa ketään Jumalan seurakunnasta. ”Sillä minä, olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.8:38, 39.
Ainoa turvallinen varmuus on riippua kiinni Jumalan Sanassa, ja luottaa täysin Jeesuksen täytettyyn työhön Golgatalla. ”Jonk’ on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa — — —’. Ei kukaan pappi eikä minkäänlainen kirkko voi ryöstää ketään Hänen kädestään. ”Minun Isäni, joka on heidät Minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä Minun Isäni kädestä”, sanoo Jeesus. Joh.10:29.
Ulos Baabelista
Aina kun Jumala on herättänyt ja uudistanut kansansa on syntynyt uusia yhdyskuntia ja kirkkoja. Mutta se ei ole ollut Jumalasta, vaan perkeleestä. Se ei ole jumalasta, että olemme jaettuina eri kirkkoihin ja seurakuntiin.
”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala”. 1.Kor.14:33. Kun Jumala antaa herätyksen, ei Hän aiheuta puoluehajotusta eikä epäsopua. Kaikki uskonnollinen puoluetoiminta ja ”seurakuntaharrastelu” on perkeleestä. Raamattu opettaa, että seurakunta on YKSI.
Että em. elimet eivät ole Jumalasta, sen todistaa niiden hedelmät ja teot. Kun Jumala lähettää herätyksen, ovat kirkot ja seurakunnat sitä aina vastustaneet. Väärillä puolue- ja seurakuntaopeilla on sidottu Jumalan kansaa jopa niin, että heitä on kielletty menemästä ulkopuolella seurakuntaa oleviin kokouksiin. Jumalan lähettämät sanajulistajat on laajalti leimattu ”vääriksi profeetoiksi” ja ”hajottajiksi” ja ”susiksi lammasten vaatteissa”. Kuitenkin juuri kirkot, yhdyskunnat ja helluntailiike ovat kukin omalta osaltaan turmelleet seurakuntayhteyden, ja näin vastustaneet Jumalan työtä. Tästä on myös ollut tuloksena se, että raja Jumalan seurakunnan ja maailman välillä on tullut hyvin epäselväksi, sillä kun seurakunnan hallitseminen on tullut pääasiaksi, ei ole ollut niin tarkkaa ”lampaitten” laatu, vaan lukumäärä. Näin samaan seurakuntaan kuuluu sekä pelastettuja, että pelastumattomia.
Se, joka on kaiken tällaisen hajotuksen ja epäjärjestyksen takana, on perkele, ja kirkot ja seurakunnat ovat sen kuuliaisia välikappaleita. Ja yhdyskunnat ja kirkot ovat kasvaneet ja kukoistaneet ”kristillisinä herätysliikkeinä” uskossa, että työ on ollut Jumalan, ja me olemme antaneet niille apumme ja niitä tukeneet.
Nyt aikakauden lopussa tulevat nämä kirkot ja yhdyskunnat muodostamaan suuren maailmankirkon. Sellainen on parhaillaan syntymässä, ja Kirkkojen Maailmanneuvosto tutkii parhaillaan sovittelumahdollisuuksia maailmanlaajuisen yhteyden rakentamiseksi. Ja sitten ajatellaan, että se on juuri se yhteys, jota Jeesus tarkoitti, kun Hän rukoili, että Hänen omansa olisivat yhtä niin kuin Hän ja Isä ovat yhtä. Joh. 17:20-23. Ekumeeninen yhteys ei ole mitään muuta kun väärennös todellisesta kristillisestä yhteydestä.
Ei ole epäilystäkään, etteikö katolinen kirkko olisi Ilmestyskirjassa mainittu suuri portto. Ilm. 17:1-6. Kirkot ja yhdyskunnat taas hänen tyttäriään. Viidennessä jakeessa mainitaan: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistusten äiti”.
Niin kuin Jumalan omaisuuskansa kerran oli suuren Babylonin vankeudessa, niin myös Jumalan seurakunta on vangittuna suuressa Babylonissa. Ja niin kuin Jumala sanoi kansallensa: ”Paetkaa Baabelista pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin”. Samoin Hän sanoo nyt seurakunnallensa: ”Lähtekää siitä ulos, te Minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa”. Ilm. 18:4. Lue myös Jer. 50 ja 51 luvut. ja vertaa niitä Ilm. 17 ja 18 lukuihin.
Monet ihmiset puhuvat seurakunnistaan ja kirkoistaan aivan kuin ne olisivat jotain pyhää ja jumalallista, ja he saattavat olla hyvinkin ylpeitä niistä, että saavat kuulua niihin. Mutta tulee se päivä, he häpeävät sitä, että ovat kuuluneet sellaisiin hajotusliikkeisiin, jotka ovat Jumalan työtä vastustaneet.
Meidän taistelumme ei ole ihmisiä vastaan
Raamatusta luemme paljon Jumalan kehotuksia, joilla meitä herätetään ja kehotetaan pysymään valveilla. Mutta emme löydä sieltä yhtäkään sellaista kehotusta, että meidän tulisi herättyämme (valveutuneina) antaa tapahtuneelle herätykselle nimi tai ryhtyä perustamaan uusia ”seurakuntia”. Eihän sitä voidakaan perustaa uutta Jumalan seurakuntaa paikkakunnalle, jossa jo ennestään on Jumalan seurakunta. Kun Jumalan on onnistunut herättää kansansa jollakin paikkakunnalla, ja se on valveutunut, on Jumalan tarkoitus ollut asettaa paikkakunnan seurakunta ennalleen. Ja tämän seurakunnan jäseniä ovat Raamatun mukaan kaikki, jotka Jeesusta rakastavat, ja ovat uudestisyntyneitä. Sellainen seurakunta ei ole ihmisten johtama kuollut elin., vaan elävä Kristuksen ruumis elävine jäsenineen, joita Pyhä Henki johtaa. ’Ihminen ei voi tätä rajoittaa ja hallita, vaan Jumala Itse aitaa sen ja hoitaa sitä niin, että se kantaa hedelmää Jumalalle.
Mutta että se voisi kantaa hedelmää Jumalalle, pitää sen olla pyhitetty ja erotettu niin täydellisesti maalimasta, ettei sillä ole yhteistä iestä uskottoman kanssa. Se ei tarkoita sitä, että se olisi ihmisiä vastaan, vaan sitä, että se taistelee Jumalan antamassa tehtävässä, ei väellä, eikä voimalla, vaan Hänen Hengellänsä.
Tätä tehtävää ei voi seurakunta hoitaa, ellei se ole pukenut ylleen koko Jumalan sota-asua, voidakseen kestää perkeleen kavalat juonet, sillä sillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Ef. 6:10-18. Tämän asevarustuksen saamme anomisella ja rukouksella. Varsinainen taistelukin käydään rukousalttarilla ”Hengessä ja totuudessa”, ja julkisessa toiminnassa nähdään niitä tuloksia, mitä rukouksessa on voitettu.
Kun Jeesus kohtasi riivattuja ihmisiä, Hän ei polvistunut alas rukoilemaan: ”Rakas taivaallinen Isä, Sinä näet tässä saastaisen hengen. Jos on Sinun tahtosi, niin auta tätä ihmistä vapautumaan siitä”. Ei sinne päinkään. Jeesus oli ollut rukouksessa ennen kuin aloitti päivätyönsä. Joskus Hän rukoili läpi yön. Ja kun Hän kohtasi pahat henget, olivat ne jo voitetut ja riisutut aseista. Vallalla ja voimalla Hän käski pahoja henkiä ulos ihmisistä. Luuk. 4:36.
Monet ihmiset ajattelevat, ettei pahoja henkiä olekaan. ”Kuka voisi sellaista uskoa meidän valistuneella aikakaudellamme.” ”Sehän on taikauskoa”. Mutta samoin kun siihen aikaan oli pahoja henkiä, samoin on niitä tänäänkin. Ja ne eivät ole toimettomia. Ef. 2:2. Kaikki paha, mitä maailmassa tapahtuu, ei ole inhimillistä, vaan saatanallista.
Meidän tulee rukouksin auttaa lähimmäisiämme, että he vapautuisivat pahoista hengistä, jotka eksyttävät ja sitovat heitä orjuuteen. Me emme saa sen enempää voittoja julkisessa elämässämme, kuin mitä on saatu rukouselämässämme. Mark. 9:28,29. Monet seurakunnan johtajat ja pastorit, jotka ennen olivat työssänsä voittajia, eivät osoita minkäänlaista ymmärtämystä herätystyöhön, vaan heidän julistuksensa on muuttunut voimattomaksi. Tämä johtuu siitä, että herätykseen on soluttautunut HENKIVALTA, joka koko ajan vastustaa ja eksyttää jäseniä. Ja sen tähden monet seurakunnan jäsenet ovat harhautuneet ja tulleet hengellisesti sokeiksi, niin etteivät tunne Jeesuksen toimintaa ulkopuolella heidän herätyspiirinsä. He uskovat sitä eksytykseksi, kun seurakunnan johtaja niin sanoo.
Mutta kuinka tämä on mahdollista? Kuinka pahuuden voimat voivat vaikuttaa pelastettuihin? Kyllä voivat, jos pelastetut ovat laskeneet aseensa. Jumalan Sana sanoo, että ”ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu”, että voisimme vastustaa perkeleen ovelia hyökkäyksiä. Jos me alamme tinkimään Raamatun totuuksista ja sovittelemaan Sanaa mielemme mukaiseksi, niin on aivan sama kuin jos me olisimme laskeneet aseemme.
Valitettavasti monet ovat laskeneet aseensa silloin, kun olisi pitänyt taistella pahuuden henkivaltoja vastaan ja kilvoitella sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. Sen sijaan he ovat harrastaneet uskonnollista opetusta ja leikkineet kristillisyyttä. Nämä penseät seurakuntalaiset istuvat hienoissa kirkoissaan ja nauttivat laulusta ja musiikista sekä saarnaajan haaleasta ja imartelevasta julistuksesta. He ovat niin tottuneet siihen, että jos he joskus sattumalta kuulevat radikaalia ja ihanaa evankeliumia, niin he pelästyvät ja käsittävät sellaisen vaaralliseksi.
Osa kristityistä on ihmeissään, että monet vapaakirkolliset liittoutuvat valtiokirkon kanssa ja työskentelevät siinä. Mutta se ei ole ensinkään ihmeellistä. Nämä yhdyskunnat ja valtiokirkko omaavat saman hengen ja niitä hallitsee sama luonto. Niiden yhteinen pyrkimys on estää Jumalan työtä ja estää herätys. Juuri siitä syystä kun nämä yhdyskunnat ovat syntyneet Jumalan antaman herätyksen yhteydessä, ne luulevat koko toimintansa olevan Jumalasta. Mutta nämä liikkeet ovat loisina maanneet Jumalan antaman herätyksen päällä ja tukahduttaneet herätyksen. Ja kun Jumala jälleen antaa herätyksen, ryhtyvät nämä käsi kädessä vastustamaan valtiokirkon apuna saadakseen lopun siitäkin. Ja tässä toiminnassaan ne ovat niin sokaistuneita, etteivät tunne Jeesuksen työtä, vaikkapa näkisivät hedelmät siitä. Kaikki, mikä tapahtuu heidän kirkkojensa ulkopuolella, on heidän mielestään pahaa ja vahingollista. Se on ”ulkopuolista”, joka ei kuulu heille. Sen sijaan, että he nöyryydessä tutkisivat sanaa ja ojentautuisivat sen ohjeiden mukaisesti, he sanovat olevansa vanhimmistoa ja kerskaavat olleensa mukana kristillisessä toiminnassa niin ja niin kauan, joten he tietävät asian oikean laidan. MUTTA HEIDÄN TEKONSA TODISTAVAT PÄINVASTAISTA.
Herätysliikkeet eivät ole perustettuja Jumalan sanalle, ja niillä on virheellinen opetus Jumalan seurakunnasta. Koska nämä eivät harrasta Jumalan parasta, ei niillä ole oikeutta vaatia Jumalan kansan tukea missään muodossa. Eksytettynä on Jumalan kansa tukenut niiden toimintaa luulleen uhranneensa Jumalalle ja palvelleensa Jeesuksen asiaa, sillä he ovat uskoneet kuuluneensa Jumalan seurakuntaan.
Kun Jumala siunaa omaa toimintaansa, ottavat liikkeet siitä kunnian itselleen. Ja usein kuule kristityiltä, että saamme olla iloisia niistä totuuksista, joita olemme kuulleet seurakunnassamme. Mutta osatotuus ei ole Jumalan mieleen, vaan Hän odottaa koko totuutta. Sillä Hänen Sanansa on kokonansa totuus. Missä ei Pyhä Henki saa toimia, siinä ei myöskään löydy totuutta, sillä Hän ilmoittaa meille totuuden. Joh. 14:16,17. Eihän se ollut ”baptistiyhdyskunta”, joka toi esille raamatullisen kasteen, vaan sen totuuden ilmoitti Pyhä Henki jo paljoa aikaisemmin kuin liike oli syntynytkään. Eikä suinkaan helluntailiike tuonut totuutta Pyhän Hengen kasteesta, vaan sen ilmoitti Jumalan Henki jo ennen kuin ”helluntaiherätys” oli syntynytkään. Kun on kysymyksessä lähetystyö muissa maissa, sanotaan, että se ja se kirkko on lähettänyt ja myös kannattaa lähettejään, mutta jos yksimielinen Jumalan seurakunta olisi saanut hoitaa tämänkin asian, olisi se tullut hoidettua paljon tehokkaammin ja paljon enemmän sieluja olisi silloin pelastunut. Nekin rahat, mitkä on uhrattu loisteliaisiin seurakuntien asuntoihin ja kirkkoihin, olisi silloin käytetty lähetystyön hyväksi.
Nyt Jumala ja kristinusko saa syyt epäkohdista, joita liikkeet ja kirkot epäsuorasti aiheuttavat. Paljon tehdään Jumalan nimissä ja ajatellaan, että se on kristillisyyttä. Missä ei Pyhä Henki saa johtaa, siellä ei raamatullista kristillisyyttä nähdä. Sen huomaa myös ihmiskunta maailmassa, ja sanotaan, että ”sellaista on heidän kristillisyytensä”. Katolinen kirkko on ollut pahin kristinuskon vainooja, ja se on myös ilmoitettu Raamatussa Ilm. 17:6, josta luetaan: ”Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä”.
On merkillistä, että pelastetut ihmiset voivat niin sokaistua, etteivät erota perkeleen työtä Jumalan työstä. Vaikka historia kertoo kirkkojen hirvittävistä teoista ja vainosta kristittyjä kohtaan, niin nämä luulevat kirkkojen kuitenkin olevan Jumalasta. Entä tyttäret, ”maan portot”, joista Ilm. 17:5 mainitsee? Jos ”maan porttojen” ja kauhistusten äiti on juovuksissa pyhien verestä, niin eikö sitten ”tyttäret” sitä olisi? Kyllä, ja siitä syystä ne tulevat osallisiksi ”hänen vitsauksistansa”. Kun ääni taivaasta sanoo, että Jumalan kansan pitää lähteä sitä ulos, niin miksi viivytellä kunnes Jumalan kosto sen saavuttaa. ”Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa”. Ilm. 18:5.
Jumalan seurakunta toiminnassa
Seurakunnassaan Jumala antaa kullekin jäsenelle tämän henkilökohtaisen tehtävänsä. Room.12:6-8; 1.Kor.12:27-30; Ef.4:11,12. Osa jäsenistä on saanut ”näkyvämmän” tehtävän, kuten esim. opettajan tehtävän tai armolahjan terveeksi tekemisessä. Toisten tehtävät ovat enemmän tai vähemmän näkymättömiä. Mutta kaikki ovat välttämättömiä. Jumalan valtakunnassa ei ole yhtään merkityksetöntä tehtävää. Mutta jokaisen tulee tietää se, ja myös hoitaa se niin, ettei toinen siihen sekoittuneena estäisi häntä, samalla laiminlyöden oman tehtävänsä.
Jos nyt joku ulkopuolella seurakunnan toimii hänelle annetussa tehtävässä, niin eikö hän silloin laiminlyö tehtävää, joka hänelle on annettu seurakuntaa varten? Niin kauan kuin hän kuuluu Jeesukselle ja uskollisesti hoitaa Jumalan hänelle antaman tehtävän, hän kuuluu Jumalan seurakuntaan. Ja hänen toimintansa kytkeytyy kokonaan seurakunnan toimintaan.
Kun joku veljistä on aloittanut toimintansa ikään kuin se olisi seurakunnan ”ulkopuolella”, merkitsee se sitä, että hän on ottanut Jumalan kutsun vakavasti, ja hoitaa sitä tehtävää, jonka Jumala on hänelle uskonut. HUOM. Minä tarkoitan sellaista, joka palvelee HERRAA, eikä joitakin uskonnollisia puoskareita. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että harvoja seurakuntaruumiin jäseniä vain käytetään. Että seurakuntaruumis toimisi normaalisti, on kaikkien jäsenten oltava toiminnassa, ja kaikkien armolahjojen on myös toimittava. Tässä mielessä Jumala tahtoo asettaa ennalleen seurakuntansa.
Mutta eikö se sitten ole seurakunnan päätettävissä, mitä itse kukin tekee. Ei! Jumalan seurakunta ei ole yhdistystoimintaa. Seurakunnan enemmistö ei päätä, mitä joku jäsen toimii tai tekee, vaan Raamattu sanoo, että Kristus on seurakunnan Pää. Hän määrää, mitä jäsenet tekevät. Herätteet tulevat luonnollisesti Päältä, eikä muilta ruumiinosilta. Ei siis tarvitse kysellä muilta jäseniltä, jos saisi totella Herraa. Kun Paavali sai tehtävän Herralta, ei hän neuvotellut kenenkään ihmisen kanssa. Gal.1:15-24. Jos me odotamme seurakunnan johtajan tai kokouksen päätöstä työssämme, emme ehtisi mitään tehdä Jumalan valtakunnan työn hyväksi. Jumalan kansan keskuudessa vallitseva hajaannus ja epäsopu aiheuttaa sen, ettei seurakunnassa voida tehdä mitään päätöstä Pyhässä Hengessä.
Näyttää olevan joidenkin mielipiteenä, että on hyvin vaarallista Herran palvelijalle, jos hän on tietoinen asemastaan ja tärkeästä tehtävästään, sillä hän voi tulla ylpeäksi. Mutta jos Herran palvelija ei ole tietoinen tehtävästään, kuinka hän silloin voisi tietää tehtävänsä ja sen antaman suuren vastuun. Ellei hän sitä tiedä, ei hän ole sovelias virkaansa, olipa sitten ylpeä tai ei. Jos Herran palvelijan on mieli onnistua tehtävässään, on hänen myös tiedettävä, mihin hän pyrkii.
Evankeliumin julistamiseen ei opita teologisilla opinnoilla. Se, jonka tulee julistaa evankeliumia, tulee ensin käydä ristin koulu ja ensiksi opittava se, ettei hän mitään ole. Ihmisten uskon ei tule perustua ihmisten viisauteen, vaan ristin sanomaan. Ei kukaan ihminen voi tulkita Raamattua ilman Pyhää Henkeä, sillä sanoohan Raamattu: ”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä”. 2.Piet.1:20. Me olemme täysin riippuvaisia Pyhän Hengen toiminnasta seurakunnassa. Jumala on oma tulkkinsa, eikä ole ketään muuta, kuin Jumalan Henki, joka tulkitsee Raamatun oikein. Ja sitä myöten, kun antaudumme Hänen johtoonsa, Hän ohjaa meitä siinä valossa, jonka Pyhät Kirjoitukset meille antavat.
Seurakunta on tehnyt siinä suuren erehdyksen, kun on ottanut kristilliseen työhönsä rahaa pelastumattomilta ihmisiltä. Sen minkä uskottomat ihmiset ”uhraavat” kristilliseen työhön, on enemmän vahingoksi kuin hyödyksi Jumalan työssä. Jos he eivät tahdo ottaa vastaan Jumalan sanaa pelastuakseen, niin pitäköön myös rahansa. Jumala ei ota vastaan lahjuksia. Jos me ehdottomasti tahdomme pitää rajat selvänä Jumalan valtakunnan ja maailman välillä, niin kieltäydymme silloin heidän rahoistaan. 3.Joh.7.
Herran voima on kirkkojen kauhu
Ne lahjat, joiden kautta Henki ilmoittaa Itsensä, annetaan itse kullekin yhteiseksi hyödyksi. 1.Kor.12:17. Miksikä hyödyksi? Koko seurakunnalle Jumalan asian hyödyksi. Armolahjat on tarkoitettu myös Jumalan seurakunnan rakennukseksi. 1.Kor.14:1-4,12. Profetian armolahja rakentaa kokonaista seurakuntaa, mutta kielilläpuhuminen rakentaa yksilöä seurakunnassa.
Mutta kirkoille ja herätysliikkeille ei ole niitä tarkoitettu. Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Varmaan monet kristityt rukoilevat, että Jumala antaisi Hengen lahjojen tulla käyttöön seurakunnassaan. He tahtoisivat kovin mielellään nähdä voimatekojen ja sairaitten parantamislahjojen toimivan, ja myös toistenkin armolahjojen. Mutta ajatella, jos joku veli jossain vapaakirkollisessa saisi viisauden ja tiedon armolahjat ja osoittaisi sen myös toiminnassa, niin varmaa on, että hän saisi seurakunnan johtajan ja koko vanhimmiston vastaansa. Sellaiset ”herrat” eivät mielellään ota opetusta toisilta, varsinkaan nuoremmiltaan. Tällä he osoittavat selvästi, etteivät itse voi vastaanottaa hengellisiä armolahjoja. Mitä sekään auttaa, vaikkapa joskus aikaisemmin olisivatkin tulleet Pyhällä Hengellä kastetuiksi ja Jumalan siunaamiksi, elleivät elä Voitelussa tänään.
1.Kor.10:1-12 luemme Israelin korpivaelluksesta, joka on esikuva Jumalan seurakunnan vaelluksesta tässä maailmassa. ”Kaikki” he saivat kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä ja joivat kaikki samaa hengellistä ruokaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa – –– Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. ”Sen tähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea”.
Luemme vielä Hes.18:24: ”Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, tekee kaikkien niiden kauhistusten kaltaisia, joita jumalaton tekee – saisiko hän tehdä niin ja elää? Ei yhtäkään hänen vanhurskasta tekoansa, jonka hän on tehnyt muisteta. Uskottomuutensa tähden hän on langennut, ja syntinsä tähden, jonka hän on tehnyt, hänen on kuoltava”.
Eräänä päivänä tulevat nämä langenneet sanomaan Jeesukselle: ”Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?” Mutta silloin on Herra vastaava heille: ”Minä en ole koskaan tuntenut teitä; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät”.
Mitenkähän kävisi, jos joku veljistä jossain vapaakirkollisessa seurakunnassa saisi henkien erottamisen armolahjan? Hänen virkansa siellä loppuisi sillä kertaa siihen, sillä älä luulekaan, että Jumalan Henki on niissä läsnä.
Jos Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis, ei ole normaalitoiminnassa siten, että kaikki armolahjat saisivat toimia siellä täydellisinä, niin silloin seurakunta ei kerta kaikkiaan ole Pyhän Hengen johdossa niin kuin sen tulisi olla. Ei pidä sitten ihmetellä, ettei Jumalan tahto toteudu siellä, koska seurakuntaruumis on sairas, verenhimoisten loisien lamauttamana. Mutta Hänen Henkensä, Hänen joka herätti Jeesuksen kuolleista, on voimallinen jälleen asettamaan ennalleen Jumalan seurakunnan. Mutta Jumala ei voi kohdella seurakuntaansa eri tavoin kuin omaisuuskansaansa Israelia. Kun Jumala on asettanut ennalleen Israelin ja antanut sille takaisin maansa, niin eikö Hän asettaisi kohdalleen seurakuntaansa? Sen Hän on totisesti tekevä lupauksensa mukaisesti.
Kun Jeesus oli ristillä, pilkkasivat ylipapit ja kirjanoppineet Häntä sanoen: ”Muita Hän on auttanut, itseään ei voi auttaa”. Matt.27:42. Sitä ei Jeesus tehnyt silloin, vaikka olisi voinutkin (Matt. 26:52-54.). Mutta nyt Herra Jeesus auttaa itseään. Hän poistaa jokaisen sairauden hengen ruumiistaan – seurakuntaruumiistaan. Hän nousee ja ravistaa itsestään jokaisen loisen, joka on Hänen ruumistaan vaivannut. Kun seurakunta on alistunut Jumalan tahtoon, niin se on valmis palveluksen työhön. Ef.4:12;5:23.
Mutta samanaikaisesti on perkele esillä, ja kerää kaikki loiset nippuun. Sitten se sanoo noille itseviisaille hurskastelijoille, että nyt on toteutunut se yhteys, jota Jeesus rukoili Isältä. Että nyt ovat herätysliikkeet ja kirkot yhtyneet yhdeksi suureksi kirkoksi, ja kristittyjen ei tarvitse enää riidellä keskenään. Ja nämä uskovat isäänsä perkelettä, ja luulevat tuota yhteyttä Jumalan seurakunnaksi.
Raamatun sana sanoo, että ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hepr.12:14. Tämä koskee myös Herran ruumista – seurakuntaruumista. Ne ihmiset, jotka eivät anna pyhittää itseänsä, eivät voi nähdä eroa Jumalan seurakunnan ja muotojumalisen yhteyden välillä.
Älä ole pahennus kenellekään
Raamattu sanoo: ”Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille, älkääkä Jumalan seurakunnalle”. 1.Kor10:32. Ja Sana sanoo 2.Kor.6:3-5 seuraavasti: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, metelissä, vaivannäössä, valvomisissa, paastossa”. Apostolit julistivat Jumalan sanaa, ei sitä varten, että se olisi pahennusta herättävää, vaan että kuulijat ottaisivat vastaan Sanan ja kääntyisivät Jumalan puoleen.
Mutta keitä olivat ne, jotka jakelivat iskuja ja lyöntejä Jumalan palvelijoille, ja panivat heitä vankiloihin? Ne olivat juuri niitä, jotka loukkaantuivat julistukseen.
Vaikka useat loukkaantuvat, eivätkä usko evankeliumiin, on meidän kuitenkin pidettävä kiinni Jumalan Sanasta. Me emme saa olla niin ”nöyriä” ja suvaitsevaisia, että panemme syrjään Jumalan Sanan ihmisten säädösten ja vaatimusten vuoksi. Sellainen, joka tuo esille totuutta ja julistaa evankeliumia, ei voi olla loukkauksena. Ja jos kuitenkin tässä työssä tulee loukkaukseksi, niin ei loukkauksen aiheena ole sananpalvelija, vaan Jeesus Kristus. Hän on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät. Matt.21:42. ”Katso Minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka Häneen uskoo, se ei häpeään joudu”. Room.9:33 ja Jes.8:14,15.
Varmaan on paljon niitä, jotka loukkaantuvat tähän kirjaseen, mutta ei niin ole tarkoitus. Olisi parempi, että ihmiset ottaisivat vastaan Jumalan Sanan kuin että työntäisivät Sen luotaan. ”Autuas on se, joka ei loukkaannu Minuun”, sanoi Jeesus Matt.11:6.
_____________
Tämän kirjasen tarkoitus on herättää niitä, jotka nukkuvat. Mutta samoin kuin on luonnollisen unen laita, niin on myös hengellisen. Kummassakaan nukkuja ei tiedä nukkuvansa. Mutta herättyään hän sen tietää. Kun Jeesus tulee noutamaan seurakuntansa, silloin vasta monet huomaavat nukkuneensa liikaa. Varma merkki nukkumisesta on, ettei tahdo tulla häirityksi.
Allan Svensson
