Kategoria: Kirjoituksia

Milloin tempaus on? (Jari Iivanainen)

Kun puhumme viimeisten päivien tapahtumista ja Jeesuksen tulemuksesta, niin on yksi niihin liittyvä tapahtuma myös seurakunnan ylösotto eli tempaus. Sillä Raamattu osoittaa, että yksi seurakunnan sukupolvi ei koe normaalia kuolemaa, vaan nämä ihmiset muuttuvat silmänräpäyksessä, niin että he saavat aivan uuden ja katoamattoman ylösnousemusruumiin. Silloin Paavalin mukaan toteutuu se sana, että ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”: – (1 Kor 15:51-54) ”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. 53. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. 54. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

Mutta missä vaiheessa tempaus eli seurakunnan ylösotto tapahtuu? Yleensähän se on liitetty ajankohtaan ennen ahdistuksen ajan alkua ja josta olisi vielä 7 vuotta siihen, kun Kristus kirkkaudessaan saapuisi maan päälle.Saatamme kuitenkin kysyä, pitääkö edellä oleva käsitys paikkansa, eli onko todella totta, että tempaus tapahtuu jo siinä vaiheessa eli muutamia vuosia ennen julkista tulemusta? Sillä jos katsomme tätä asiaa monien Raamatun paikkojen valossa, niin näyttäisivät ne osoittavan juuri päinvastaista, eli että tempaus tapahtuisikin vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä, ei sitä ennen.
Tähän asiaan, joka kylläkään ei ole maailman tärkein tietää, voimme nähdä viittaavan mm. seuraavien seikkojen:

YLÖSNOUSEMUS, TEMPAUS JA TULEMUS
Kun lähdemme tutkimaan tempauksen ajankohtaa, niin on hyvä päästä selville kolmesta tärkeästä asiasta, joissa käsitellään ylösnousemuksen, tempauksen ja Jeesuksen tulemuksen ajallista suhdetta toisiinsa. Nämä asiat ovat:

1. Tapahtuvatko ylösnousemus ja tempaus samaan aikaan?
2. Onko ylösnousemus / tempaus samanaikainen tapahtuma kuin Jeesuksen tulemus?
3. Jos ylösnousemus ja tempaus tapahtuvat samaan aikaan kuin Jeesuksen tulemus, tarkoittaako tämä Jeesuksen tulemusta kirkkaudessaan ja voimassaan, vai jotakin salaista tulemusta?

1. TAPAHTUVATKO YLÖSNOUSEMUS JA TEMPAUS SAMAAN AIKAAN?Ensimmäinen asia tempauksen ajankohdan selvittelyssä on siis tarkistaa, missä suhteessa tempaus ja ylösnousemus ovat ajallisesti toisiinsa nähden; eli tapahtuvatko ne samaan vai eri aikaan. Tähän kysymykseen antavatkin hyvin selvän vastauksen seuraavat kaksi Raamatun kohtaa, jotka osoittavat niiden olevan aivan samanaikaisia tapahtumia:
1 Kor 15:51-54. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina(=kuolleiden ylösnousemus), ja me muutumme (=elossa olevien tempaus). 53. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. 54. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

Ensinnäkin 1 Kor 15. luvussa osoitetaan, että kuolleiden ylösnousemus (”kuolleet nousevat katoamattomina”) ja nyt maan päällä elävien tempaus (”emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme”) tapahtuvat samanaikaisesti ja yhdessä silmänräpäyksessä. Ne tapahtuvat viimeisen pasunan soidessa ja silloin kumpikin näistä ryhmistä kokee muutoksen.

1 Tess 4:13-18. Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. 14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. 15. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

Näissäkin ylläolevissa jakeissa osoitetaan, että ylösnousemus ja tempaus ovat aivan samanaikainen tai heti peräjälkeen tapahtuva tapahtuma. Paavalin sanojen mukaan Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin ja heti välittömästi tapahtuu elossa olevien tempaus.

2. ONKO YLÖSNOUSEMUS / TEMPAUS SAMANAIKAINEN TAPAHTUMA KUIN JEESUKSEN TULEMUS?
Edellä totesimme, että ylösnousemus ja tempaus ovat samanaikaisia sekä yhdessä silmänräpäyksessä tapahtuvia asioita.
Kuitenkin me voimme löytää myös jakeita, jotka osoittavat ylösnousemuksen ja tempauksen tapahtuvan aivan samaan aikaan kuin Jeesuksen tulemuksenkin. Se käy selville mm. seuraavista Raamatun paikoista:

1 Tess 4:15-17. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Ensinnäkin 1 Tess 4:15-17 osoittaa hyvin, miten Jeesuksen tulemus tapahtuu samaan aikaan kuin ylösnousemus ja tempaus. Näissä jakeissa sanotaan, miten me jäämme tänne Herran tulemukseen ja että silloin tapahtuu myös kuolleiden ylösnousemus ja elossa olevien tempaus.

1 Kor 15:20-23,51,52. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. 21. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. 22. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, 23. mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; 51. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
1. Korinttolaiskirjeen 15. luvun jakeista käy selville se, miten Kristuksen omat tehdään eläviksi – eli heidän ylösnousemuksensa tapahtuu – Kristuksen tulemuksen yhteydessä.
Lisäksi kun aiemmin totesimme, että tempaus on ylösnousemuksen kanssa samanaikainen tapahtuma (ks. myös jae 52!), niin täytyy sekä ylösnousemuksen että tempauksen tapahtua siis samanaikaisesti Kristuksen tulemuksen yhteydessä.

2 Tess 2:1-3. Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, 2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. 3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
Kuten Paavali osoitti ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä, että tempaus ja ylösnousemus tapahtuvat Kristuksen tulon yhteydessä, niin viittaa hän myös 2. Tessalonikaiskirjeessä samaan asiaan. Hän osoittaa, että tempaus eli ”meidän kokoontumisemme hänen tykönsä” on samanaikainen tapahtuma kuin Kristuksen tulemus.

Matt 24:30,31. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
Matt 24:31 osoittaa edelleen, että valittujen kokoaminen eli tempaus tapahtuu Jeesuksen tulon yhteydessä. Merkillepantavaa tässä Matteuksen kohdassa on, että siinä ”kokoavat”– sanasta esiintyy aivan sama kantasana kuin mitä 2. Tessalonikalaiskirjeessä (2:1: ”kokoontumisemme hänen tykönsä”) esiintyy.
Valitut -sana. Kun on kyseessä ”valitut”-sana, joka esiintyy jakeissa Matt 24:22,31, niin on toisinaan annettu ymmärtää, että se koskisi vain juutalaisia.
Kuitenkin tämän sanan käyttö Uuden Testamentin puolella liittyy aina kaikkiin uskoviin, olkoot nämä sitten juutalais- tai pakanauskovia, ja itseasiassa sama sana esiintyy useimmiten pakanauskoville osoitetuissa kirjeissä. Se mainitaan mm. seuraavissa kohdissa:
– Luuk 18:7, Room 8:33, Kol 3:12, 2 Tim 2:10, Tiit 1:1, 1 Piet 1:2, 2 Tess 2:13, 1 Kor 1:27, Ef 1:4, 1Piet 2:9.

3. JOS YLÖSNOUSEMUS JA TEMPAUS TAPAHTUVAT SAMAAN AIKAAN KUIN JEESUKSEN TULEMUS, TARKOITTAAKO TÄMÄ JEESUKSEN TULEMUSTA KIRKKAUDESSAAN JA VOIMASSAAN, VAI JOTAKIN SALAISTA TULEMUSTA?
Kun edellä on todettu, että ylösnousemus ja tempaus tapahtuvat Jeesuksen tulemuksen yhteydessä, on seuraava tehtävä selvittää, onko kyseessä Jeesuksen julkinen tulemus kirkkaudessaan ja voimassaan, vai jokin salainen tulemus esim. 7 vuotta aiemmin.

Jos katsomme seuraavia kohtia ja esimerkkejä, tuntuvat ne kuitenkin viittaavan siihen, että ylösnousemus ja tempaus tapahtuvat nimenomaan Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, kun hän saapuu kirkkaudessaan ja voimassaan. Se käy ilmi varsin useista Raamatun kohdista:
Matt 24:15,21,22,29-31. Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – 21. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. 22. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. 29. Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. 30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Matteuksen 24. luvussa puhutaan suuresta ahdistuksesta; ja lopuksi mainitaan, että Jeesuksen julkinen tulemus tapahtuu vasta näiden ahdistuksen päivien jälkeen – eli ajankohtana, jolloin tapahtuu myös hänen valittujensa kokoaminen eli tempaus.
Siten jos teemme johtopäätöksen näistä jakeista, niin asettuu tempaus niiden mukaan selvästi Jeesuksen julkisen tulon yhteyteen, ei sitä varhaisempaan ajankohtaan. Se tapahtuu vasta ahdistuksen ja antikristuksen ajan jälkeen ja kun Jeesus saapuu kirkkaudessaan ja voimassaan.

Pasuna-sana.
Se, että tempaus tapahtuu nimenomaan Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, käy selville ”pasuna”-sanasta, joka esiintyy Matt 24:31:ssä, 1 Kor 15:52:ssa ja 1 Tess 4:16:ssa. Erityisesti Matt 24:31 osoittaa selvästi, että tämä pasuna soi Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, kun valitut kootaan hänen tykönsä. Muissakin kohdissa puhutaan tulemuksen ja pasunan äänen samanaikaisuudesta:
– (Matt 24:29-31) Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. 30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
– (1 Kor 15:22,23,51,52) Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, 23. mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; 51. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
– (1 Tess 4:15-17) Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

2 Tess 2:1-3,8. Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen (=parusia)ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, 2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. 3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, 8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa (=parusia)ilmestyksellä.
Kun tutkimme 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. lukua, niin käy ensinnäkin jakeesta 1 selville Jeesuksen tulemuksen ja tempauksen – ”kokoontumisemme hänen tykönsä” – samanaikaisuus. Tässä jakeessa rinnastetaan ajallisesti nämä kaksi asiaa toisiinsa.
Toiseksi kun jakeissa 1 ja 8 on ”tulemus”-sana (molemmissa kreikankielen sana ”parusia”), niin viittaa se nimenomaan Jeesuksen julkiseen tulemukseen, koska jakeen 8:n mukaan hän juuri silloin kukistaa antikristuksen. Tempauksen täytyy siis tämän mukaan selvästi ajoittua Jeesuksen julkisen tulon yhteyteen ja kun antikristuksen valta kukistetaan.
Lisäksi tekstistä käy toisellakin tavalla selville, miten tempaus tapahtuu vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä. Sillä kun katsomme jakeita 2 ja 3, niin täytyisi niiden mukaan ennen ”Herran päivää” (asia, joka tässä viittaa selvästi 1. jakeen Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä) luopumuksen ja antikristuksen ilmaantua. Toisin sanoen näiden jakeiden valossa näyttää aivan selvältä, ettei tempaus voi tapahtua ennenkuin Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä ja kun antikristus on sitä ennen ilmestynyt.

Herran päivä.
Kun tutkimme sanontaa ”Herran päivä” 2 Tess 2:2:ssa, niin on toisinaan annettu ymmärtää, että se tarkoittaisi jotakin erillistä Jeesuksen tulemukseen kuulumatonta ajanjaksoa, jonkinlaista antikristillistä vaivanaikaa, maailman lopussa.
Kuitenkin, kun katsomme alkukieltä, on tässä jakeessa oleva sana ”Herran päivä” oikeasti ”Hëmera tü Khristü” eli ”päivä Kristuksen Herran”, joten kyseessä on varmasti viittaus Jeesuksen tulemukseen ja tempaukseen, joista jae 1 puhuu. Niinpä esim. C. Skovgaard-Petersen on kirjoittanut samasta asiasta. Hän viittaa siihen, miten Herran päivä tässä luvussa tarkoittaa nimenomaan Jeesuksen tulemusta kirkkaudessaan ja voimassaan. Muuhun yhteyteen sitä ei voi sovittaa:
En voi käsittää, kuinka ei tämä kohta ole päässyt ratkaisemaan kaikkien Raamattuun uskovien ihmisten kantaa, sillä onhan siinä selvästi sanottu, että ensin (ennen Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemusta ja meidän kokoontumistamme hänen tykönsä) täytyy suuren luopumuksen ja antikristuksen tulla.
Luonnollisesti tiedän hyvin, miksi tästä kohdasta tahdotaan päästä. Yritetään pitää ”Herran päivää” jonain Jeesuksen Kristuksen tulemukseen kokonaan kuulumattomana. Herran päivä olisi muka tuomiopäivä maailman lopussa. Sillä tavalla katsotaan lauseen merkitsevän, että ennenkuin tuomiopäivä saapuu, tulee ensin luopumus ja antikristus; mutta silloin se ei merkitsisi, että antikristus tulee ennen Jeesuksen Kristuksen tulemusta ja meidän kokoontumistamme hänen tykönsä.
Mutta tämä on aivan mielivaltainen ja typerä käsitys. ”Herran päivä” (päivä, jolloin Herra ilmoittaa itsensä erikoisella tavalla) on semmoisenaan verraten epämääräinen nimitys, joka saa lähemmän merkityksensä siitä yhteydestä, jossa se esiintyy. Sentähden voi ”Herran päivä” yhteydessä, jossa ajatus Herran ilmestyksestä (1:7) ja tulemuksesta (2:1) on kokonaan vallitsevana, merkitä vain samaa kuin Herran tulemus. – Sitäpaitsi käyttää Paavali näitä kahta nimitystä aivan samaa tarkottaen ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessään. Siinä hän puhuu neljännen luvun lopussa ”Herran tulemuksesta” (4:15) ja sitten hän jatkaa: ”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjottaa; itsehän varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä – ” (5:1). On aivan varmaa, että Herran päivä tässä merkitsee samaa kuin Herran tulemus; sitä ei yleensä voi ymmärtää millään muulla tavalla. Mutta mitähän järkeä olisi siinä, että apostoli käyttäisi ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessään ”Herran tulemusta” ja ”Herran päivää” samassa merkityksessä ja sitten toisessa kirjeessään samalle seurakunnalle käyttäisi samoja kahta nimitystä tarkottaen kahta aivan eri asiaa? Semmoista sekavuutta ei käy paneminen Herran suuren apostolin laskuun. (56).
Lisäksi, kun katsomme ”Herran päivän” käyttöä Uuden testamentin puolella, viittaa se melkein aina Jeesuksen tulemukseen. Näissä kohdissa puhutaan mm. siitä, miten ”Herran päivä” eli Jeesuksen tulemus tulee niinkuin varas yöllä, ja samoin on vastaavia viittauksia tähän tärkeään päivään eli Herran Jeesuksen päivään:
– (1 Tess 4:15-5:2) Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
1. Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; 2. sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.
– (Matt 24:30,42,43 – [vrt Ilm 16:15]) Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 42. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. 43. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan
– (1 Kor 1:8) Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
– (2 Kor 1:14) – niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään – että me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.
– (Fil 2:16) tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.
– (1 Tess 5:23) Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.

 2 Tess 1:7-10. ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa 8. tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, 10. kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.

Kun jatkamme tempauksen ajankohdan selvittelyä, niin mainitaan ylläolevissa jakeissa miten kirkastuminen, johon varmasti liittyy myös ruumiin kirkastuminen eli ylösnousemus (sekä tietysti tempaus, jonka todettiin tapahtuvan samaan aikaan ylösnousemuksen kanssa), tapahtuu, kun Jeesus ilmestyy taivaasta kirkkaudessaan ja voimassaan. Samaan ajankohtaan, eli Jeesuksen julkiseen tulemukseen voimassaan, sijoittuu myös uskovan levon saaminen.

1 Joh 3:2.
– (1 Joh 3:2) Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
1. Joh 3:2:ssa on osoitettu, että muuttumisemme (= tempaus / ylösnousemus) tapahtuu Jeesuksen tulemuksen yhteydessä. Siinä oleva verbi ”apokalypto” esiintyy mm. 2 Tess 1:7:ssä, joka viittasi nimenomaan Jeesuksen julkiseen tulemukseen.

Fil 3:20,21.
– (Fil 3:20,21) Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, 21. joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Filippiläiskirjeen kolmannessa luvussa on yhdistetty Jeesuksen tulemus ja meidän muuttumisemme (=tempaus / ylösnousemus) samanaikaiseksi tapahtumaksi. Kyseessä on tässäkin varmasti Jeesuksen julkinen tulemus.

Kol 3:4.
– (Kol 3:4) kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Kolossalaiskirjeen kolmannessa luvussa on muuttumisemme ja kirkastumisemme (=ylösnousemus / tempaus) yhdistetty Kristuksen ilmestymiseen eli julkiseen tuloon.

Ilm 20:4-6. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. 5. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 6. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta

Kun katsomme Ilmestyskirjaa, niin mainitaan sen 20. luvussa, miten ensimmäinen ylösnousemus tapahtuu ennen tuhatvuotista valtakuntaa muttei kuitenkaan nykyisen maailmanajan aikana; eli tämän ylösnousemuksen täytynee liittyä Jeesuksen tulemukseen, koska se on näiden kahden asian välissä.
Samoin, kun tässä mainitaan, että on kyseessä ensimmäinen ylösnousemus, niin ei ole sitä ennen voinut olla muita uskovien ylösnousemuksia – sellaisia emme voi ainakaan Ilmestyskirjasta löytää, koska siellä ei muualla selvästi puhuta tästä asiasta.
Lisäksi kun Ilmestyskirjan tässä luvussa erotellaan ensimmäinen ja toinen ylösnousemus, on se yhtäpitävä esim. Joh 5:28,29:n ja Apt 24:15:n kanssa, joissa erotellaan vanhurskaiden ja vääräin ylösnousemus. Eli on vain nämä kaksi ylösnousemusta, joista ensimmäinen, eli uskovien herättäminen, tapahtuu Jeesuksen tulemuksen yhteydessä kuten 1 Kor 15:22,23 osoittaa (”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan”), toinen sitten myöhemmin.

Dan 12:1,2. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. 2. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.

Danielin kirjasta voimme löytää viittauksen ylösnousemukseen. Sen mukaan se tapahtuu suuren ahdistuksen jälkeen; eli eikö sen täydy silloin merkitä Jeesuksen julkista tulemusta, koska sehän juuri päättää tämän ajanjakson?

Joh 6:39,40. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. 40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

Kun Jeesus Johanneksen evankeliumissa puhuu herättävänsä häneen uskovan viimeisenä päivänä, ei se varmaankaan voi viitata ajankohtaan 7 vuotta ennen hänen tuloansa – kuten usein on esitetty – vaan pikemminkin juuri hänen julkisen tulemuksensa päivään, jolloin nykyisenkaltainen maailmanaika päättyy.

Karitsan häät
– (Ilm 19:7,9,11) Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. 9. Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.” 11. Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.

Eräs viittaus siihen, että tempaus ja ylösnousemus tapahtuvat vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä, on Ilmestyskirjassa oleva viittaus Karitsan häihin. Sillä nämä häät alkavat tämän luvun mukaan vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä, ei sitä ennen. Tai jos häät olisivat alkaneet seurakunnan ja Kristuksen kohtaamisella taivaassa esim. Ilmestyskirjan 4. luvun kohdalla, niin olisi siitä kai mainittu jo silloin eikä vasta 19. luvussa, jossa puhutaan Jeesuksen julkisesta tulosta.
Edelleen, jos oletamme, että häät alkaisivat esim. 7 vuotta ennen Jeesuksen julkista tulemusta, niin merkitsisi se sitä, että osa morsiamesta eli seurakunnasta viettäisi häitä jo taivaassa, kun taas osa (Ilmestyskirjassa mainitut pyhät ovat tavallisia Kristukseen uskovia ihmisiä eli hänen morsiantaan) kokisi historian pahimpia vainoja maan päällä. Tätä on kuitenkin kovin vaikea ymmärtää häitä ajatellen, koska eihän mikään morsian voi olla jaettu, niin että osa siitä olisi maan päällä poissa häistä ja osa taas taivaassa häiden vietossa.

Miten itämainen hääkäytäntö ilmeni? Jos tutkimme itämaisia häitä esikuvana, voidaan siinä nähdä kolme vaihetta. Ilmestyskirjan 19. luku, joissa puhutaan Karitsan häistä, liittynee juuri samaan itämaiseen hääkäytäntöön:
Kihlaus. 1. Vaihe oli se, kun sulhanen lähti isänsä kodista tulevan morsiamensa kotiin ja maksoi hinnan morsiamesta. Tätä vaihetta sanottiin kihlaukseksi. Meidätkin on samalla tavalla kihlattu Kristukselle:
– (2 Kor 11:2) Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.
Erilläänasuminen. 2. vaihe oli se, kun sulhanen palasi kotiinsa ja oli erillään morsiamesta vuoden ajan. Sinä aikana hän valmisti nuorikolleen ja itselleen sijaa isänsä kodissa.
Morsiamen noutaminen ja hääjuhla. Viimeinen vaihe oli morsiamen noutaminen ja hääjuhlan alkaminen. Itse hääjuhla hääaterioineen taas saattoi kestää parista päivästä pariin viikkoon. Ilmestyskirjan 19. luku kuvannee juuri tätä viimeistä vaihetta hääaterioineen. Seurakunta kokee ylösnousemuksen, johon Ilm 20:4-6 viittaa, ja tuhatvuotinen valtakunta alkaa sen jälkeen.

Jeesuksen tulemus ja palkanmaksu
Eräs viittaus tempauksen tapahtumiseen vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä on se, että useat jakeet osoittavat uskovien palkitsemisen ja heidän odotuksensa kohdistuvan juuri tähän hetkeen eikä esim. ajankohtaan seitsemän vuotta ennen sitä. Silloin, Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, heille maksetaan heidän tekojensa mukaan ja samaan ajankohtaan täytyy ajoittua myös vanhurskasten ylösnousemus (Ks. varsinkin jakeet Matt 16:27 ja Luuk 14:14).
Useissa näissä jakeissa puhutaan lisäksi suoraan Kristuksen kirkkauden ilmestymisestä. Samoin monissa näistä kohdista esiintyy joko verbi ”epifaino” (e), joka viittaa näkyvään esiinastumiseen tai verbi apokalypto (a), joka viittaa Herran tulemista esiin kaikkeuden näkyvässä osassa, kun hän nyt on näkymättömissä. Molempien verbien täytyy viitata erityisesti Herran julkiseen tuloon. Nämä kaikki jakeet siis osaltaan todistavat siitä, että uskovien palkanmaksu ja siihen liittyvä ylösnousemus / tempaus tapahtuu vasta Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä:
– (Matt 16:27) Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
– (Luuk 14:14) niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.”
– (Matt 25:14,19) Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; 19. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
– (Ilm 22:12) Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
– (1 Kor 4:5) Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
– (1 Piet 1:7 a) että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
– (1 Piet 4:12,13 a) Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, 13. vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
– (1 Piet 5:4 e) niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
– (2 Tim 4:8 e) Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.
– (1 Joh 2:28 e) Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.
– (Fil 2:16) tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.
– (Fil 1:6,10) varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. 10. voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi.
– (1 Tess 2:19,20) Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? 20. Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme.
– (1 Tess 3:13) vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.
– (1 Tess 5:23) Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
– (1 Tim 6:14 e) että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka,
– (1 Kor 1:7,8 a) niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. 8. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
– (Tiit 2:13 e) odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
– (1 Piet 1:13 a) Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.

Opettaako Raamattu salaista tulemusta?
Kun on kyseessä tempauksen ajankohta ja Jeesuksen tulemus, niin on toisinaan esitetty se vaihtoehto, että tulemuksia olisikin kaksi lopun aikana: toinen salainen seurakuntaa varten ja jolloin tapahtuu tempaus sekä toinen julkinen taas maailmaa varten, kun hän saapuu kirkkaudessaan ja voimassaan.
Mutta pitääkö tämä käsitys paikkansa? Onko todella totta, että lopun aikana tapahtuu kaksi tulemusta, joista toinen on salainen ja toinen julkinen? Sillä jos katsomme tätä asiaa seuraavien jakeiden valossa, niin painottavat ne erityisesti Jeesuksen tulemuksen julkisuutta ja miten se on kaikille nähtävä eikä mikään salainen tapahtuma. Jeesushan varoitti sellaisesta harhasta, että hän olisi jo tullut jollakin salaisella tavalla eikä sitä olisi huomattu. Hän selitti paluunsa tapahtuvan niin kirkkaalla tavalla, että jokainen tietäisi sen todella tapahtuneen:
– (Matt 24:26,27) Sentähden, jos teille sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ’Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko. 27. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.
– (Matt 24:30,31) Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
– (Matt 23:39) Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'”
– (Matt 25:31) Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
– (2 Tess 1:6-9) koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, 7. ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa 8. tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
– (Ilm 1:7) Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.

ASIOITA, JOILLA ON YRITETTY PERUSTELLA SALAISTA TULEMUSTA
Kun on yritetty todistaa, että tempaus tapahtuisi joitakin vuosia ennen Jeesuksen julkista tulemusta eli salaisen tulemuksen yhteydessä, niin on siihen tietysti käytetty erilaisia perusteluja. Näitä ovat mm. sellaiset asiat kuin ettei seurakuntaa mainita Ilmestyskirjan luvuissa 6-19, Nooan ja Lootin päivät, että Jumala pelastaa meidät tulevasta vihasta ja monet muutkin vastaavanlaiset asiat.
Aiommekin seuraavassa tutkia näitä perusteluja ja ovatko ne sittenkään kovin varmalla pohjalla. Yritämme tutkia, onko perusteltua uskoa salaiseen tempaukseen joitakin vuosia ennen Jeesuksen julkista tulemusta kirkkaudessaan ja voimassaan, vai ei.

Ilmestyskirjan kohta 4:1 ja luvut 6-19. Yksi perusteluista sille, ettei seurakunta jää tänne ahdistuksen ajaksi, on siis se, ettei seurakuntaa ollenkaan mainita Ilmestyskirjan luvuissa 6-19, kun se esim. luvuissa 2-3 mainitaan useaan kertaan. Siten tempaus onkin tämän perusteella sijoitettu Ilmestyskirjan kohtaan 4:1.
Jos kuitenkin katsomme Ilmestyskirjan jaetta 4:1, niin kertoo se vain siitä, miten Johannes väliaikaisesti otetaan taivaaseen ja hänelle sieltä käsin näytetään tulevaisuuden tapahtumia – seurakunnan ylöstempaamista tästä kohdasta on vaikea löytää.
Toisaalta on todisteita siitä, että seurakunta on koko ajan lopun aikana maan päällä. Sillä esim. Jeesus sanoi, että ”valittujen tähden ne päivät lyhennetään” (Valitut-sana viittaa Ut:n kielenkäytössä aina tavallisiin sekä pakana- että juutalaisuskoviin.).
Samoin Ilmestyskirjassa on useita viittauksia pyhiin, jotka joutuvat kärsimään uskonsa tähden. Eli eivätkö juuri pyhät muodosta seurakunnan ja eikö tämä ole Ut:n tavallinen sekä pakana- että juutalaisuskovista käytetty nimitys? (Esim. Apt 9:32, Room 1:7, Room 8:27, Room 16:15, 1 Kor 14:33, Ef 4:12, Kol 3:12). Ilmestyskirjassa siis selvästi viitataan siihen, että seurakunta on koko ajan maan päällä:

– (Matt 24:21,22) Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. 22. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.
– (Ilm 6:9) Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
– (Ilm 7:14) Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
– (Ilm 13:7,8) Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. 8. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.
– (Ilm 17:6) Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.
– (Ilm 20:4) Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.

 Pidättäjä. Yhtenä perusteluna on mainittu, että seurakunta on pidättävä voima, joka estää antikristuksen ilmestymistä ja kun se on otettu pois ylösoton kautta, voi antikristus silloin ilmestyä. Pidättävästä voimasta kertovat jakeet 2. Tessalonikalaiskirjeessä:
– (2 Tess 2:3-8) Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, 4. tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 5. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? 6. Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. 7. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, 8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
Samasta asiasta voimme kuitenkin ottaa esille seuraavia seikkoja. Ne osoittavat, ettei seurakunta sittenkään voi olla pidättävä voima:
– Ensinnäkin kuten todettiin tämän saman luvun kohdalla, tapahtuu seurakunnan ylösotto eli ”meidän kokoontumisemme hänen tykönsä” (jae 1) vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä. Tästä todisti se, että kun jakeissa 1 ja 8 on ”parusia” / ”tulemus”-sana, niin viittaa se nimenomaan julkiseen tulemukseen, koska jakeen 8:n mukaan hän juuri silloin kukistaa antikristuksen.
Toiseksi kun jakeissa 1-3 puhutaan ”Herran päivästä” – eli päivästä, jolloin jakeen 1 mukaan tapahtuu Jeesuksen tulemus sekä seurakunnan ylösotto – niin tulee tämä tempauksen ja Jeesuksen tulon päivä vasta luopumuksen ja antikristuksen ilmestymisen jälkeen. Siten tämän valossa on aivan mahdotonta, että seurakunta on pidättävä voima antikristuksen ilmestymiselle, koska sen ylösottohan (”kokoontumisemme hänen tykönsä”) tapahtuu vasta tämän henkilön ilmaantumisen jälkeen, ei sitä ennen.

– Ajatus, että seurakunta voisi pidättää antikristuksen tai muiden diktaattorien ilmestymistä, ei pidä yhtä myöskään historian kanssa. Sillä seurakunnan historian aikana on ilmestynyt lukuisia diktaattoreita (esim. 1900-luvulla Hitler, Stalin, Mao…) seurakunnan läsnäolosta huolimatta, ja he ovat hallinneet suurta osaa maailmaa ja vainonneet kristittyjä. Sentähden kun maailman pahuus kasvaa yhä enemmän ja enemmän, niin on tämän toistuminen jälleen mahdollista.
– Seurakunta ei voi olla pidättäjä myöskään alkukielen mukaan. Sillä kun on kyseessä seurakunta / morsian, on se alkukielellä feminiinimuoto, kun taas jakeessa 7 pidättäjä on maskuliinimuoto ”ho katekhoon” ja jakeessa 6 on neutrimuoto ”to kãtekhon”. Sentähden ei jakeissa 6 ja 7 ainakaan suoraan puhuta seurakunnasta.
Toisaalta jos pidättäjä todella olisi seurakunta tai sen kautta vaikuttava Pyhä Henki, niin on meidän otettava huomioon, että ainakin Ilmestyskirjassa puhutaan pyhistä eli seurakunnasta sekä Pyhän Hengen tekemistä teoista. Nämä jakeet kyllä edellyttävät, että seurakunta ja Pyhä Henki ovat koko ajan paikalla.

Nooan ja Lootin päivät. Yhtenä perusteluna ylösotolle ennen ahdistusta on käytetty mm. Nooan ja Lootin päiviä. On sanottu, että Jumala antaisi tuomion aikojen ja antikristuksen tulla vasta, kun seurakunta olisi ensin otettu pois:
– (Matt 24:36-42) Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. 37. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. 8. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, 39. eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. 40. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. 41. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. 42. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

Kun puhutaan näistä Nooan ja Lootin päivistä, niin osoittavat nämä esimerkkeinä kuitenkin selvästi, että kun Nooa ja Loot pelastuivat, niin loppui myös välittömästi ympäröivältä maailmalta armon aika, eikä ihmisillä ollut enää mitään pelastumisen mahdollisuutta. Nämä esimerkit sopivat siksi paremmin Jeesuksen julkiseen tuloon, jolloin myös ihmisiltä loppuu armon aika ja jolloin Jeesus ilmestyy kirkkaudessaan ja tuomitsee maailman (2 Tess 1:6-10).
Lisäksi näissä jakeissa puhutaan tosiaankin Jeesuksen tulemuksesta ja miten se on yllätys ihmisille (”eivätkä tienneet”). Samoin tämä tulemus on julkinen, koska nämä jakeet ovat vain jatkoa aikaisemmille jakeille (esim. 27,30,31), joissa puhutaan Jeesuksen saapumisesta kirkkaudessa kaikkien nähden. Tämän valossa eivät Nooan ja Lootin päivät siis esimerkkeinä tue ajatusta ylösotosta ennen ahdistusta, vaan ne viittaavat enemmänkin hänen julkiseen paluuseensa, kun kaikki silmät saavat hänet nähdä.

Kymmenen neitsyttä – Matt 25:1-13. Kun on kyseessä kymmenen neitsyen vertaus, niin on myös sitä yritetty käyttää esimerkkinä ylösotosta ennen Jeesuksen julkista tuloa.
Jos kuitenkin katsomme tätä vertausta ja sen ympärillä olevia Raamatun kohtia, niin viittaavat ne Jeesuksen julkiseen, eivätkä suinkaan salaiseen, tulemukseen.
Sillä ensinnäkin tämän vertauksen alku – ”Silloin on …” – on jatkoa Matteuksen 24. luvun lopulle, jossa puhutaan nimenomaan Jeesuksen julkisesta tulosta. Samoin kun saman Matteuksen 24. luvun lopussa puhutaan siitä, että valvomattoman ihmisen kohtalo on joutua kadotukseen eikä hänellä ole enää mitään pelastumisen mahdollisuutta (Matt 24:47-51, vrt. 2 Tess 1:6-10), niin viittaa myös se, sekä tietysti sitä seuraava neitsyt-vertaus, nykyisen maailmanajan loppuun ja Jeesuksen saapumiseen kirkkaudessaan.

Kun sitten mennään eteenpäin Matteuksen 25. luvussa, puhutaan siinäkin koko ajan Jeesuksen julkisesta tulosta (esim. jakeet 14,19,30,31), kun hän saapuu kirkkaudessaan ja ryhtyy tilintekoon ihmisten kanssa. Kymmenen neitsyen vertaus liittyy siten kiinteästi juuri näihin jakeisiin sekä Matt. 24. lukuun, joissa puhutaan koko ajan Jeesuksen julkisesta tulemuksesta.
Lisäksi kun tässä vertauksessa puhutaan häistä, niin ovat varmasti kyseessä Karitsan häät, joiden Ilm 19:7,8,11 osoittaa tapahtuvan vasta silloin, kun Kristus saapuu kunniassaan ja kirkkaudessaan maan päälle. Niinpä neitsyt-vertauksen täytynee kuvata juuri tätä ajankohtaa.

Ilm 3:10. Yksi hyvältä tuntuva peruste seurakunnan ylösotolle ennen ahdistusta on Ilmestyskirjan jae 3:10, jonka merkityksestä alkukielellä on paljon keskusteltu:
– (Ilm 3:10) Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.
Jos kuitenkin ajatellaan tämän jakeen sanomaa, piti sen koskea ennen kaikkea senaikaista Filadelfian seurakuntaa ja olla tarkka kuvaus sen silloisesta tilasta. Sentähden saatammekin kysyä, että otettiinko tämä seurakunta silloin – Johanneksen päivinä – pois maan päältä koetuksen hetkestä jonkin tempauksen kautta vai jäikö se tapahtumatta. Vai tarkoittiko tämän jakeen sanoma sittenkin jotain muuta asiaa?
Toisaalta jos tälle seurakunnalle annettiin tämä lupaus, niin kuka voi varmasti sanoa, että tämä lupaus koskisi kaikkia todellisia seurakuntia juuri lopun aikana? Asian varma tietäminen on varmasti mahdotonta.
Lisäksi jos pitäydymme siihen yleiseen näkemykseen (joka hyvinkin voi pitää paikkansa), että Ilmestyskirjan luvuissa 2 ja 3 olevat seurakunnat ovat aikajärjestyksessä eli ne kuvaavat seurakunnan eri aikakausia historiassa, niin on tämän pohjaltakin selvää, ettei Filadelfian seurakunta joudu kokemaan ”koetuksen hetkeä”. Sillä mikäli Filadelfia kuvaa 1700-1800-luvun seurakuntakautta – kuten yleensä on esitetty – ja Laodikea kuvaa kaikkein viimeisintä seurakuntaa ennen Kristuksen paluuta, niin onhan tämän valossa aivan selvä, ettei 1700-1800-luvulla vaikuttanut seurakunta voi kokea ”koetuksen hetkeä”. Tämän luulisi olevan aivan looginen asia.

Jumala pelastaa meidät tulevasta vihasta. Usein on sanottu myös, että Jumala pelastaa meidät tulevasta vihasta ylösoton kautta. Sen tukena on käytetty seuraavia jakeita:
– (1 Tess 1:10) ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.
– (1 Tess 5:8,9) Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. 9. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Se että näissä jakeissa puhutaan vihasta, voi kuitenkin yhtä hyvin tarkoittaa sitä, että Kristuksen uhrin kautta ihminen ei enää ole kadotustuomion ja Jumalan vihan alainen. Eli tälläinen ihminen on saanut kaiken anteeksi, eikä hän joudu enää kohtaamaan Jumalan vihaa syntinsä takia. Ainakin tämä on Raamatun yleisin opetus tästä asiasta ja siihen viittaavat useatkin jakeet:
– (Room 8:1) Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
– (Room 5:9,10) Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. 10. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
– (Matt 3:7) Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?
– (Joh 3:36) Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”
– (Joh 5:24) Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
– (Room 12:19) Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ”Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.”
– (Room 1:18) Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa.
Toisaalta ongelmana siinä tulkinnassa, että ihminen pelastetaan joltakin erityiseltä vihan ajanjaksolta, on se, että kautta koko Ilmestyskirjan kuitenkin puhutaan Kristukseen uskovista pyhistä tänä ”vihan aikana”. Miten he voivat siis olla maan päällä sinä aikana, koska hekin ovat Kristuksen omia ja pelastuneita? Tässä on siis ilmeinen ristiriita edellisen näkemyksen kanssa.

Varkain tuleminen. Yhtenä perusteluna on mainittu se, että kun Kristus saapuu kuin varas yöllä, että se ei voi kuvata hänen julkista paluutaan, vaan että sen täytyy kuvata vain sitä, kun hän tulee salaa yläilmoihin ja vie seurakunnan mukanaan. Todisteena on käytetty mm. seuraavia jakeita:
– (Matt 24:42,43) Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. 43. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan.
– (Ilm 16:15) – Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! –
Mitä kuitenkin tulee varkain tulemiseen, ei sen tarvitse suinkaan tarkoittaa tulemisen tapaa eli salaa yläilmoihin, vaan se tarkoittaa tulemisen yllättävää äkillisyyttä ja jossa on kehoitus valvomiseen ja rukoilemiseen. Monista Raamatun kohdista voimme ainakin ymmärtää, että jos ihmisen jumalasuhde on kunnossa ja hän valvoo hengellistä tilaansa, ei Jeesuksen tulon tarvitse suinkaan olla mikään yllätys hänelle. Ihminen voi jopa etukäteen odottaa sitä eikä se pääse yllättämään häntä:
– (1 Tess 5:1-6) Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; 2. sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. 3. Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. 4. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; 5. sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. 6. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.
– (Hebr 10:25) älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
– (Ilm 3:3) Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.

Herra tulee pyhiensä kanssa. On myös esitetty, että ylösoton on oltava joitakin vuosia ennen Jeesuksen julkista tulemusta, koska Herra Jeesus vasta tässä julkisessa tulemuksessa tulee pyhiensä kanssa. Sen perusteena on käytetty mm. allaolevia jakeita:
– (1 Tess 3:13) vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.
– (Juuda 14,15) Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä 15. tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.”

Mitä tulee kuitenkin näihin pyhiin, niin saatamme hyvin kysyä, että eivätkö he voi olla uskossa kuolleita pyhiä, jotka tällä hetkellä ovat Jumalan luona taivaassa jonkinlaisessa väliaikaisessa henkiruumiissa? Sillä useat jakeet ainakin puhuvat siitä, miten Kristuksessa olevat ihmiset menevät heti kuoltuaan Jumalan tykö taivaaseen (esim. Fil 1:23, 2 Kor 5:8, Luuk 16:19-31). Vasta sitten, kun Jeesus palaa kirkkaudessaan ja voimassaan, saavat he myös katoamattoman ylösnousemusruumiin.
Tähän asiaan viittaakin hyvin mm. 1 Tessalonikalaiskirjeen 4. luku. Sillä siinä puhutaan siitä, miten Jeesus Kristus ”on tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan”, eli hän saapuu pyhiensä kanssa, ja että samanaikaisesti tapahtuu myös maan päällä olevien ylösotto:
– (1 Tess 4:13,14,17) Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.  14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Alkoholin käyttö kuuluu aikamme suurimpiin kärsimysten aiheuttajiin. Sen kuten muidenkin huumausaineiden käyttö aiheuttaa vuosittain järkyttäviä kustannuksia yhteiskunnalle.

Vankilat täyttyvät valtaosaltaan alkoholin ym. huumeiden käytön vuoksi. Suomessa tehdään mm. yli sata murhaa ja tappoa vuosittain. Näin alkoholi tuhoaa ja tappaa. Nuo teot eivät ole enää koskaan korjattavissa.

Humalapäissä tehdyt rikokset ovat jokapäiväistä, kallista riesaamme. Alkoholi lisää aggressiivista käyttäytymistä. Suomessa ryöstöt, pahoinpitelyt, murhat, varkaudet, ilkivalta ja monet muut järjestyshäiriöt ovat lähes aina alkoholin ym. huumeiden käytöstä johtuvaa.
Alkoholistit laiminlyövät usein myös lastensa kasvatuksen. Ja suuri osa lapsiin kohdistuvista pahoinpitelyistä tapahtuu päihteiden vaikutuksesta. Yhteiskunta rappeutuu alkoholihuumeen käytöstä. Alkoholin käyttö saa aikaan työkyvyttömyyttä, työstä poissaoloja sekä yleistä vastuuttomuutta. Sen aiheuttamat mielenterveyden häiriöt ym. sairaudet tuhoavat monien elämän ja vievät vuosittain tuhansia ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle. Suomessa kuolee alkoholin käyttöön vuosittain noin 1500 ihmistä. Lisäksi tuhoa aiheuttavat esim. liikenteessä aiheutetut kuolemat ja rattijuoppojen aiheuttamat vammautumiset. Sellaiset ovat tuhonneet monta elämää. Näiden invalidien tuskat eivät ole mitenkään mitattavissa. Myös sairaaloissa hoidetaan yhteiskunnan varoilla alkoholista johtuvia sairauksia!

Entä alkoholin aiheuttama perheväkivalta ja siitä johtuva lähimmäisten henkinen kärsimys ja vammautuminen? – Riitaa, tuskaa, itkua, eroja sekä sanoinkuvaamatonta kurjuutta. Lapset itkevät. Puolisot kärsivät. Huostaanotot lisääntyvät. Päihdeperheiden lapset kärsivät traumoistaan loppuelämänsä.
Kaiken edellä mainitun tilanteen keskellä vain vastuuton ja henkisesti sokea ihminen voi puolustaa alkoholin tai muiden huumeiden käyttöä.

Suomi on hukkumassa viinaan ym. päihteisiin. Siksi on oikeutettua sanoa, että alkoholin käyttö on alkoholin väärinkäyttöä. On vastuutonta opettaa muka ”kohtuullista alkoholin käyttöä”. Se ei toimi Suomessa. Oikea opetus on, ettei kukaan tarvitse alkoholia. Se on kaikille hyödytön aine. Siksi kokonaan alkoholista kieltäytyminen on kunnioitettavin esimerkki. Kukaan ei häviä mitään lopettaessaan sen käytön. Päihteetön elämä ilman aivojen sekaannustilan aiheuttamista on paras elämänmuoto.

Emme kuitenkaan voi väittää, että Raamattu kieltäisi alkoholin käytön, vaikka kieltääkin siitä juopumisen. ”Älkää juopuko viinistä, vaan täyttykää Hengellä..” Efes. 5:18. Siinä siis neuvotaan juopumuksen sijaan täyttymään Pyhällä Hengellä. Se on Jumalan tahto, Hänen ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4. Jeesus ansaitsi kaikille ihmisille syntien anteeksisaamisen kärsimyksellään ja verellään Golgatan ristillä. Hän tahtoo ja voi vapauttaa ihmisen juomarin synnistä. 1 Kor. 5:9-13. Ja vaikka Raamattu ei kiellä viinin käyttöä, on silti hyvä pitää seurakunnan opetuksena että emme hyväksy sitä. Kirousta tuottavasta ja elämää tuhoavasta aineesta luopuminen on kunniallista.
Jeesus muutti veden viiniksi. Siinä oli kysymyksessä alkoholia sisältävä käynyt viini. Joh. 2:1-11. Se oli Hänen ensimmäinen tunnustekonsa. Mutta nyt lopunajassa Jeesus tahtoo tehdä viimeisen tunnustekonsa muuttamalla sinun elämässäsi viinin raikkaaksi lähdevedeksi. Hän tahtoo hyvää ihmisille.
Uskoon tulleiden joukossa on paljon entisiä alkoholisteja, jotka saavat raittiutta kunnioittavasta yhteisöstä turvallisen kasvuympäristön toipuakseen synnin jättämistä jäljistä. Emme siis voi hyväksyä alkoholin käytön puolustamista seurakunnassa, koska tahdomme yhdessä Jumalan kanssa kaikille hyvää. Tämän vuoksi käytämme ehtoollisessakin vain alkoholitonta punaviiniä. Suosittelen kaikille uskoville muuallakin samaa lähimmäisen rakkauden sanelemaa käytäntöä.

Alkoholi on huumausaine (huumaava aine). Jokainen alkoholia käyttävä on huumeiden käyttäjä. Toiset menevät huumeorjuudessaan pitemmälle, rappioalkoholismiin sekä muihin huumaaviin aineisiin. – Varsinkin nuorten käytös ja ajattelu saattaa muuttua jo parista olutpullollisesta. Sen jälkeen itsehallinta pettää. Siinä tilassa nuori on helppo saalis huumediilereille. Yleensä muiden huumeiden käyttö alkaakin nuoren ollessa alkoholin vaikutuksen alainen.

Vetoan kaikkiin ajattelemaan kykeneviin ihmisiin, ammattiauttajiin, raittius- ja urheiluseuroihin sekä uskonnollisiin ja poliittisiin ryhmittymiin: Aloittakaa kampanja Suomen pahinta kurjuuden ja kirouksen lähdettä, alkoholin ym. huumeiden käyttöä vastaan! Siinä eräs avain kansakunnan hyvinvointiin! Valistustyö kouluissa tulee aloittaa välittömästi. Eikä huumeiden käyttöä puolustavia poliitikkoja pidä äänestää.

Weijo Lindroos
Turku

Heräjä sinä, joka nukut, Allan Svensson

JEESUS TULEE! HERÄÄ!

Monet kristityt rukoilevat: ”Rakas Jumala, lähetä herätys, anna herätys!” Mutta Jeesus on sanonut, että jokainen anova saa. Uskokaamme siihen, niin kuin se sanassa on ilmoitettu. Nyt emme enää jatka kerjäämistä, vaan herätkäämme todellisuuteen!

Herätyksen saamme silloin kun sitä todella tahdomme. Jumala yhtyy siihen, koska se on Hänen tahtonsa mukaista, ja Hänen puoleltaan se onkin selvää. Jumala haluaa herättää meitä, jos vain olemme halukkaita heräämään. ”Armon Pyhä Henki tahtoo untas häiritä, autuas sä oot jos nyt vain heräät.”

Emmehän me rukoile uutta herätysliikettä, vaan tahdomme herätä hengellisestä uneliaisuudesta ja välinpitämättömyydestä tullaksemme jälleen palaviksi, ja ollaksemme valmiit kohtaamaan Jeesuksen, kun Hän tulee. Me emme saa herätystä menemällä mukaan johonkin herätysliikkeeseen. Jumala ei käytä ”liikkeitä”, vaan lapsiaan, sinua ja minua. Jospa tutkisimme itseämme Jumalan Sanan edessä, 2 Kor. 13:5, ja sitten rukoilisimme kuten kuningas Daavid: ”Tutki minua, ja tunne minun sydämeni; koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” Ps. 139:23,24. Sitten Jumala poistaa esteet tieltämme ja saamme herätyksen.

Herätys ei ole jotain sellaista, jotka koettaisiin jonain erikoisena hetkenä. Herätys on jatkuvaa Pyhän Hengen työtä meissä; normaali kristityn elämää jatkuvassa herätyksessä ja uudistumisessa. Herätys on ensisijaisesti henkilökohtaista siten, että se on tulta ihmisessä, josta se saattaa tarttua koko yhteiskuntaan. Tällainen tulen syttyminen riippuu nyt meistä itsestämme, sillä Herra on jo tehnyt oman osuutensa. Luuk.12:49.

Herätyksen saamisen edellytyksenä on, että olemme halukkaita ojentautumaan Jumalan Sanan mukaan, ja luopumaan kaikista ennen omaksutuista ajatuksista, sellaisista, jotka eivät ole miellyttäneet Jumalaa. Mutta jos tahdot kokea herätyksen ja uudistuksen vain nauttiaksesi siitä ja saadaksesi elämääsi jotain helpotusta, niin tulet perusteellisesti pettymään. Jos vakavissasi tahdot herätyksen, niin laske ensin kustannukset ja valmistaudu sotaan pahuuden henkiolentoja vastaan. Ef. 6:11-18. Perkele ei ole koskaan pitänyt herätyksistä, eivätkä myöskään fariseukset. Mutta jos olemme Jumalalle alamaiset ja vastustamme perkelettä, niin se meistä pakenee, sanoo Jumalan Sana. Jaak.4:7. Silloin nautimme ja tunnemme helpotusta.

Jeesuksen vertaus kymmenestä neitsyestä Matt.25:1-13 osoittaa selvästi, että lopunajan herätys ennen Jeesuksen paluuta koskee niitä, jotka ovat lähteneet kohtaamaan Ylkäänsä. S.t.s, niitä, jotka tunnustavat olevansa Hänen omiaan. ”Mutta yösydännä kuului huuto: ”Katso, Ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan!”! Jumalan tarkoitus on, että ne, jotka jatkuvasti kokoontuvat Jeesuksen nimessä, tunnustautuen Hänen omikseen, pelastuvat ja pääsevät kirkkauteen. Se on herätyksen tarkoitus ja päämäärä.

Ilm. 3:14-22 luemme Laodikean seurakunnalle lähetetystä kirjeestä sitä, mitä Herra tahtoo sanoa myös lopunajan seurakunnalle. Laodikean silloinen tila ja asema esikuvaa nykyajan kristillisyyden penseyttä ja haalistuneisuutta. Kuinka erinomaista onkaan nyt kokoontuminen hienoissa ja ylellisissä kirkoissa. Siellä kuullaan hyvin harjoitettuja laulajia, hyvänahkaisia saarnaajia, jotka vakuuttavat seurakunnan jäsenille, että he ovat hyviä niin kuin nyt ovat, ja että kaikki on kohdallaan seurakunnassa. Kuitenkaan ei kaikki ole hyvin. Lue 1 Tess. 2:4-6 ja Hes. 13:10-23.

Nykyisin todetaan sen ajan koittaneen, josta Raamattu puhuu 2 Tim.4:3,4 seuraavasti: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia, ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” Näitä opettajia ja saarnaajia löytyy nykyään tuhansia yhdyskunnissa ja kirkoissa. Ajattele, jos nämä kaikki julistaisivat evankeliumia? Sen sijaan että olisivat uskollisia Jumalalle, ovat he tinkineet Raamatun totuuksista, etteivät loukkaisi kuulijoitaan. Niin heidän julistuksensa on tullut haaleaksi ja siedettäväksi, koska sellainen ei herätä vaan nukuttaa miellyttävästi. Ja kun mitään erikoista ei tapahdu heidän kokouksissaan, ja samanaikaisesti rikollisuus yhteiskunnassa lisääntyy, löytävät he syyn yhteiskunnasta ja vaativat parempaa lainsäädäntöä. Lopulta nämä julistajat ryhtyvät kokeilemaan politiikalla ”luopumuksen” pysäyttämistä.

Onko se yhteiskunnan vika, että sananjulistajat ovat pettäneet Herransa, ja että heidän julistuksensa on ollut suolatonta? Uudet lait ja pykälät eivät pelasta sieluja synnistä. Mitä ihmiset nykyään tarvitsevat, on selvää ilmoitusta siitä, mitä Jumalan Sana sanoo.

Jumala ei ole kutsunut meitä tarjoamaan ihmisille uskonnollista viihdeohjelmaa, josta nauttisimme penkkikristittyinä. Jeesus ei lähetä ketään ”siirappikristittyä”, vaan Hän tahtoisi lähettää niitä, joilla on suola itsessään. Matt.5:13; Luuk.14:34, 35. Sen joka tahtoo olla Jeesukselle uskollinen, ja julistaa Hänen evankeliumiansa, ei saa pelätä kuulijoiden loukkaantumista. Jeesuksen ja Hänen apostoliensa julistus oli aina kohti käyvää ja sen tähden loukkaavaa. Jos me sovittelemme julistuksemme ihmisille mieluisaksi, niin me kadotamme suolan ja tulemme ihmisten tallattaviksi.

Jos me haluamme taivaaseen, niin emme saa olla liian suvaitsevaisia. Ei, vaan Sanan miekka esille ja taisteluun totuuden puolesta! ”Kilvoittele sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu” Juuda /3 ja 1 Tim. 6:12. Eräässä laulussa sanotaan, että ”esteitä on monta taivaan tiellä, sillä saatana ei meille armoa sallis”. Mutta meidän on raivattava esteet ja tunkeuduttava kilvoitellen perille. Miekka, joka on tehokkain esteiden raivaaja, on Jumalan Sana. Ef. 6:17.

Mutta eikö meidän sitten tule olla nöyriä kuten Jumalan Sana opettaa? Ja eikö meidän tule pyrkiä rauhaan kaikkien kanssa? Room. 12:18. Nöyryys ei ole sitä, että me alistuisimme kaikkeen ja ystävystyisimme maailman kanssa. ”Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan.” Jaak. 4:4. Ei voida samanaikaisesti olla nöyriä maailman edessä ja Jumalan edessä.

”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen –” Hebr. 4:12. Ja jos sinä tunnet itsesi satutetuksi ja tuomituksi, kun luet näitä sanoja, niin tutki itseäsi Jumalan edessä ja anna Jumalan tutkia itseäsi. Silloin osoitat nöyryyttä Jumalalle, ja Hän vapauttaa sinut kaikenlaisista ”opintuulista ja ihmisten arpapeleistä”, jotka ovat olleet siteinä.

Monet opettavat sellaista, että pitää olla suvaitsevainen toisten käsityksille, kun ei muka varmasti voi tietää. että itse on oikeassa. Kyllä sen voi tietää! ”Meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta.” 1 Kor. 2:6-16. ”Vaan niin kuin Hänen voitelunsa opettaa teitä (Henkensä) opettaa teitä kaikessa, niin se opetus myös on totta eikä ole valhetta.” 1 Joh. 2:27. Lue myös 2 Tim. 3:14,15. Ja kun Pyhä Henki ilmoittaa meille totuuden, niin Hän ratkaisee meidän kaikki probleemamme ja tekee meistä vapaita, joita eivät vanhat ajatustottumukset ja ennakkoluulot enää sido.

YHTEYS
Meidän aikanamme ovat monet pyrkineet ratkaisemaan kysymystä kristittyjen yhteydestä. On kokoonnuttu suuriin kansainvälisiin kirkkokuntien ja yhdyskuntien välisiin kokouksiin saamaan aikaan yhteyttä kristittyjen kesken. Samoin pienetkin paikalliset yhteysyritykset ovat jääneet vaille merkitystä, sillä se on ollut kuviteltua yhteyttä, joka on päättynyt kokousten päättyessä. Ja niin on kaikki jäänyt taas ennalleen omissa kirkoissa. Mutta tähänkin probleemaan löytyy jumalallinen ratkaisu. Herralla Jeesuksella on erinomainen järjestelykyky. Jos tämä asia tuottaa meille vaikeuksia, niin kääntykäämme Hänen puoleensa. Kun teemme niin kuin Hän sanoo, niin on asia silloin ratkaistu.
Jeesus tahtoo, että Hänen opetuslapsensa olisivat yhtä niin kuin Hän ja isä ovat yhtä. Joh. 17:21-23. Jeesus ei tarkoita ekumeenista yhteyttä. Se yhteys, joka vallitsee Isän ja Jeesuksen välillä, ei ole rakennettu kompromisseille, valheelle ja suvaitsevaisuudelle. Jo siitäkin syystä voimme jättää heti pois laskuista petollisen ekumenian.
Miten sitten voisimme päästä siihen oikeaan kristilliseen yhteyteen? Lue 1Joh. 1:7. ”Jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin miellä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” Ja se valkeus, jossa meidän tulee vaeltaa, on JUMALAN SANA. Se on jalkaimme lamppu ja valkeus meidän tiellämme. Oikean kristittyjen yhteyden saamme, kun olemme halukkaat jättämään kaikki ennen omaksutut ajatukset ja ihmisopit, ja pitäydymme yksinomaan Sanaan.
On ihmeellistä vaeltaa Jeesuksen yhteydessä. Ei parempaa seuraa voi kukaan löytää. Jos pysyy Jeesuksen ystävyydessä, saa paljon viisautta. Sillä Hänessä ”ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä.” Kol.2:3.

Pian tulee Jeesus ja noutaa kaikki ne, jotka uskovat Häneen. Sitten pääsemme kotiin iankaikkisesti kiittämään Häntä voitosta, jonka Hän meille Golgatalla hankki. Tosin kiitämme Häntä täälläkin, mutta se on vielä riemullisempaa siellä, kun ”loistamme niin kuin taivaan vahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.” Dan. 12:3. Se on toista kuin jonkun filmitähtiparan loisto täällä maailmassa.

Jeesus on maksanut matkamme Taivaaseen, samoin kuin meidän syntivelkamme, jonka Hän täysin maksoi. Saat uskoa, että meillä on ihmeellinen matkan Opastaja täällä ja iankaikkisesti. Hän on Jeesus, ja Hän on mielestäni ”kymmentätuhatta jalompi” kuten Korkeaveisussa lauletaan, 5:10.

Jumala tahtoo asettaa seurakuntansa ennalleen.
Kun Jeesus tuli tänne maan päälle, Hän tuli ”etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut oli”. Ja kun Jeesus nousi ylös taivaisiin, jatkaa Hän työtänsä seurakuntansa kautta.
Mutta se erimielisyys ja hajaannus, joka kristittyjen keskuudessa vallitsee, on monelle ihmiselle esteenä pelastukselle. Jeesus tahtoo, että Hänen omansa olisivat yhtä, ”niin että maailma uskoisi”. Joh.17:21. Että ihmisiä niin vähän pelastuu nykyisin, ei ole ihmeellistä ensinkään. Ihmiset eivät tiedä, mihin uskoisivat, mihin ”suuntaan” liittyisivät, ja missä kirkossa olisi oikea opetus? Mutta kun me kristityt heräämme, ja seurakunta palautuu ennalleen raamatulliseksi, sellaiseksi kuin se Uudessa Testamentissa nähdään, silloin myös ihmiset pelastuvat. Monet ajattelevat herätyksen olevan jotain ainoastaan pelastumattomille, että nämä tulisivat synnin hätään ja jättäytyisivät Jumalalle, MUTTA KUKA HERÄTTÄÄ PELASTUMATTOMIA, JOS ME KRISTITYT NUKUMME? Jumala ei lähetä enkeleitään evankeliumin julistustehtävään, vaan se kuuluu ihmisille. Lähetyskäskyn Hän antoi omille opetuslapsilleen. Matt. 28:18-20. Juuri seurakunnan kautta on ihmisten pelastuttava. Sen tähden on herätyksen alettava Jumalan kansan keskuudessa.

Jumala tahtoo tehdä meidät ”täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa täyteen miehuuteen”. Ef. 4:12-16. Lue myös 1 Piet.2:5 ja Juuda/20. Tämä Jumalan seurakunnan rakentaminen on aivan välttämätöntä, että jokainen seurakuntaruumiin jäsen tulisi toimivaksi. 1 Kor. 12:12-31.
Jos Jumalan seurakuntaa olisi opetettu raamatun opettamalla tavalla, olisi meillä joukoittain sellaisia evankelistoja kuin T. L. Osborn, Morris Cerullo ja Oswald J. Smith myös täällä Ruotsissa. (Samoin meillä Suomessa. Suom. huom.)

Suurimpana esteenä seurakunnan rakentumiselle on ollut se, että se on saanut virheellistä opetusta.
Kun puhutaan seurakunnasta, ajatellaan kristittyjen keskuudessa sitä ”seurakuntaa”, johon itse kuulutaan. Mutta vapaitten kirkkojen ja suuntien seurakunnat eivät ole Jumalan seurakuntia. NE EIVÄT OLE PERUSTETTUJA JUMALAN SANAN MUKAAN. Niiden vanhimmisto ei ole vanhimmistoa raamatun mukaan. Kuulua jäsenenä uskonnollisen yhdistyksen johtoon, ei ole samaa kuin olla vanhimmistoveljenä Jumalan seurakunnassa.
Monet opettavat, ettei Jumala tahdo johtaa meitä ulos kirkoista ja vapaistakin suunnista, uskonnollisista yhdyskunnista. Mutta sitä Hän tahtoo! Raamatun opin mukaan ei Jumalan seurakunta ole jaettu kirkkoihin. Ihmisten aiheuttama jakaantuminen on vastoin Jumalan sanaa.
Jumala ei ole kutsunut meitä seurakuntaorjiksi. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen”. Gal. 5:1. ”Te olette kalliisti ostetut: älkää olko ihmisten orjia”. 1 Kor. 7:23.

Monet ajattelevat, että on liian irtonaista, jos ei ole jäsenkorttia ja henkilömatrikkelia. Sitä ajattelee perkelekin. Se ei hyväksy, että uskovaiset kulkisivat vapaina. Ei, sisälle vaan uskonnolliseen järjestöön. Tätä taktiikka on perkele käyttänyt jo aikoja, joten älkäämme antako sen pettää itseämme. Kirkkojen ja suuntien ”viattomilta” näyttävien matrikkelien ja jäsenkorttien taakse on perkeleen onnistunut kätkeä aika tavalla valheita ja petoksia, joista eivät jäsenet tiedä mitään. Tämä on juuri se juoni, jolla se on saanut sammuttaa herätyksen toisensa jälkeen.
Kun Pyhä Henki ilmoittaa Raamatun totuuksia, tulee perkele niin ovelana ja röyhkeänä, että käyttää näitä totuuksia sitoakseen niillä Jumalan kansaa uudelleen ja uudelleen, kunnes herätys sammuu. Se ei hyökkää ulkoapäin, vaan sisältäpäin. Se yksinkertaisesti alkaa oman herätyksensä sisältäpäin ja sekoittaa oman herätyksensä Jumalan antamaan herätykseen.

Kun herätyssaarnaajat 1800 –luvulla paljastivat kirkon petollisen kasteopin, ja ihmiset kastattivat itsensä Raamatun mukaan, kohtasivat he rajua vastustusta. Ei herätys silloin tyrehtynyt ulkonaisen vastustuksen ja vainon tähden vaan kun perkele sai kristityt perustamaan oman yhdyskuntansa kasteopin ympärille, niin se sai suuren voiton. Herätys suljettiin ja tukahdutettiin omaan yhdyskuntaansa. Silloin syntynyttä yhdyskuntaa voidaan verrata rikkaruohoon, joka nousi herätyksen keskelle. Siinä se on elänyt kuin loiseläjä Jumalan työn päällä. Kun Jumala sitten lähetti uuden herätyksen, oli rikkaruoho kypsynyt hedelmälle. Silloin paljastui se todellinen luonne. Yhdyskunta osoittautui uuden herätyksen vastustajaksi. Monet kristityt heitettiin ulos yhdyskunnasta. ja leimattiin luopioiksi sen tähden, että Jumalan antaman uudistuksen kautta oli Jeesus kastanut heidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Mutta kun nämä kristityt vapautuivat yhdyskunnan orjuudesta, oli perkele jälleen valmiina laskemaan heidän niskaansa orjuuden iestä. Se yllytti heitä alkamaan uudella herätyksellä, ja perustamaan uusia seurakuntia. Jättäessään yhdyskunnan nämä kristityt olivat kuitenkin omaksuneet sieltä vääriä oppeja ja säädöksiä, joita alettiin toteuttaa uudessa herätyksessä. Ajatella, jos kristityt silloin olisivat rukoilleet Jumalalta enemmän Raamatun totuuksia, niin että olisivat saaneet oikean näyn Jumalan seurakunnasta. Silloin ei olisi uutta herätysliikettä syntynytkään, ja silloin olisi ollut herätyksen jatkumisella mahdollisuuksia niin, että Jumalan seurakunta olisi tullut asetetuksi ennalleen ja kristittyjen yhteys olisi ollut todellisuus.Kun Jumala Pyhässä Hengessä ilmoitti kansalleen totuuden kasteesta, ei ollut tarkoitus, että uskovaiset perustaisivat tämän totuuden ympärille jonkinlaista järjestöä.
Pyhän Hengen kastettakaan ei ole tarkoitettu minkäänlaisen ”seurakuntamuodostuksen” perustaksi tai symboliksi, vaan tämä jumalallinen lahja on annettu voimavarustukseksi Jumalan kansan työhön.

Kun ”helluntaiseurakunnat” perustettiin, ei se ollut mikään suoranainen seuraus herätyksestä, vaan se johtui siitä, ettei oltu riittävästi herätty. Sama koskee ”Maranataseurakuntia”. Olihan se ihmeellistä, kun ihmiset pelastuivat ja ottivat vastaan Pyhän Hengen kasteen. Mutta olihan muitakin totuuksia Raamatussa, jotka Jumala tahtoi antaa seurakunnalleen, ja joista piti saada selvyys. Mutta sitä ei ajateltu. Kun oli vastaan otettu Pyhän Hengen kaste, niin ajateltiin sen olevan koko totuuden täydestä evankeliumista. Ja kun ei odotettu muuta, eikä ymmärretty pyytää muuta, niin ei myöskään saatu enempää.

KUINKA VOIMAKASTA ONKAAN TAIVAALLINEN VIINI.
Suoranainen syy herätyksen syntymiseen on se, että Jumalan Henki saa ilmoittaa totuuden. Varmasti löytyy monia kristittyjä, jotka ajattelevat, että mahtaako tämän kaiken lisäksi ilmaantua uusia totuuksia Raamatusta. Olisiko tuosta vanhasta kirjasta vielä löydettävissä uusia tiedotuksia.? Ei, sillä mitä siellä on, se on ollut siellä aina. Mutta ihmisille ovat useimmat Raamatun totuudet tuntemattomia. Monet, jotka eivät ole oppineet tuntemaan edes Kristuksen opin alkeita, ovat kuitenkin mielestänsä kristittyjä. ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta”. 2 Tim.3:5. Mutta huolimatta tietämättömyydestään he kerskaavat kristillisyydellään. Jos heiltä kysytään pelastuksen tuntemusta, vastaavat he usein: ´Olen jo lapsena kastettu, käynyt ripillä ja kuljen kirkossa, se riittää minulle.` Tällä eksytyksellä on valtiokirkko johtanut miljoonia ihmisiä turmioon.
Mutta Jumalan Sana on voimallinen. Jopa lasten ruoka ja kapalolapsille tarkoitettu maito Jumalan valtakunnassa on niin voimakasta, että monet ihmiset eivät sitä kestä. 1 Piet.2:2; Hebr.5:12-14, 6:1,2. Useat eivät tahdo edes kuullakaan siitä, mutta kuitenkin he tahtovat olla kristittyjä ja muka tahtovat tietää Jumalan tiestä. Lue Jes. 58.
Mutta jos nämä eivät kärsi lasten ruokaa, niin kuinka he voisivat kestää taivaallista viiniä? Kuinka voimakasta se sitten on? se on sataprosenttista. Mutta se ei ole alkoholia, vaan täysin vapaata vahingollisista sivuvaikutuksista. Se on niin voimakasta, ettei löydy sellaisia astioita, joissa se pysyisi.

Noin viitisen vuosikymmentä sitten anoi Jumalan kansa enemmän viiniä, koska se oli loppumaisillaan. Ja sitten annettiin muutamia tilkkasia. Silloin alettiin heti valmistaa nk. helluntaileilejä, joissa tuota taivaallista viiniä säilytettäisiin. Mutta vaikka ne olivat uusia, niin he halkesivat, ja viini vuosi maahan. Sellaisia leilejä on vielä tänäänkin, mutta taivaallisesta viinistä ei ole jäänyt paljoakaan jäljelle. Maahan vuotaneen viinin tilalle on niihin kaadettu toisenlaista viiniä. Se on paljon huonompaa, mutta leilit kestävät sitä.

Onko sitten mitään säilytyskeinoa taivaalliselle viinille? Kyllä, on olemassa leili, joka on erikoisvalmistetta juuri sitä viiniä varten. Se on Jumalan oma leili. 1 Kor. 3:16,17. Mutta se on maannut ja ravistunut useita satoja vuosia, ja on nyt kuivunut ja halkeillut. Mutta miksi Jumala ei ole sitä käyttänyt? Kyllä se on ollut Hänen tarkoituksensa. Mutta joka kerta, kun Jumala haluaisi kaataa siihen, ovat ihmiset tulleet esiin ja pitäneet tarjolla omia uskontoleilejään niin, ettei viiniä siihen ole paljoakaan päässyt tulemaan. Mutta kun ihmiset lopettavat omien leiliensä käytön, täyttää Jumala omansa, ja silloin se tulee käyttökelpoiseksi jälleen.

Mitä se on?
Tämän vertauksen sain Jeesukselta eräänä talvipäivänä. Mutta sain myös selityksen siihen: Taivaallinen viini on Jumalan täydellinen evankeliumi. Kun Jumala lähettää sen taivaasta, on se sataprosenttisesti jumalallista eikä sisällä mitään vahingollisia aineita.
Jumalan oma viinileili on Hänen seurakuntansa, joka koostuu uskovista. Ihmisten omatekoiset leilit ovat heidän omat kirkkonsa ja seurakuntansa. Ne eivät kestä Jumalan evankeliumia ellei se ole sekoitettu väärillä opeilla.
Kun Jumala ilmestyi kansalleen Pyhän Hengen kasteen totuudella, ryhdyttiin heti muodostamaan omia ”seurakuntia”. Mutta totuus Pyhän Hengen kasteesta ei ollut tarkoitettu suljettavaksi johonkin helluntailiikkeeseen, vaan se oli tarkoitettu kaikelle Jumalan kansalle. Tämän Jumala todisti sillä, että tämä lahja annettiin myös ”helluntaiseurakuntien” ulkopuolella.
Kaikissa yhdyskunnissa ja kirkoissa on taivaallinen viini sekoitettu porton viinillä, sillä ne eivät kestä sitä sekoittamattomana. Ilm. 17. Sitä vaan ei tahdota tunnustaa, vaan kuvitellaan ja näytetään ulospäin kuin näissä ihmisissä olisi oikea taivaallinen viini tallella.
Kirkot ja suuntayhdyskunnat ovat kuin uskonnollisia vankiloita, joissa tarjoillaan mahdollisimman niukkaa ravintoa. – Vajaata evankeliumia, joka on höystetty väärillä opeilla ja inhimillisillä säädöksillä. Että ihmiset tyytyvät sellaiseen julistukseen, johtuu siitä, että he eivät tiedä paremmasta. Kuinka he tietäisivät sellaisesta, josta eivät ole kuulleet saarnattavan. Room. 10:14.
Syy siihen, että on epäsopua ja hajotusta kristittyjen keskuudessa, on se, ettei raamatullista seurakuntayhteyttä ole heille opetettu. 1 Kor. 1:10; 12:12-31; Ef. 4:1-6 ; 11-16. 1 Tim. 6:3-5. Kun Herran kansalle on tämä totuus selvinnyt, tulee Jumalan seurakunta asetetuksi ennalleen. Silloin myös tapahtuu radikaalinen ja lopullinen välienselvitys kylmenneen kirkkokristillisyyden ja kaiken muun puoluetoiminnan kanssa. Silloin siteet kirpoavat.
Jos pidät tätä liian vahvana ruokana, totuttaudu ensin kapalolapsen maitoon. Hebr. 5:13,14; Mark. 16:16; Room. 10:9-11; 1 Joh.1:8-10.

Seurakuntayhteys
Kun Pyhä Henki ilmoittaa totuuden, seuraa siitä herätys. Jos me silloin olemme avoimia Pyhän Hengen ilmoitukselle, johtaa Hän meidät koko totuuteen. Joh. 16:13. Ja kun omistamme totuuden, johtaa se herätykseen, s.t.s. hengelliseen valveutumiseen. Totuus tekee meidät vapaiksi vääristä olettamuksista ja puoluekäsityksistä. Joh. 8:31, 32. Eräs Raamatun totuus, jota ei ole saarnattu, on totuus hengen yhteydestä, s.ts. raamatullisesta seurakuntayhteydestä. Kun tämä totuus selvenee Jumalan kansalle, tuo se tullessaan JUMALAN SEURAKUNNAN ENNALLEEN ASETTAMISEN.

Kun Jumala tahtoo herättää ja uudistaa kansansa, niin ei Hän tahdo, että Hänen antamansa herätys rajoitetaan johonkin määrättyyn liikkeeseen tai kirkkoon. Ei ole myöskään Hänen tahtonsa mukaista, että perustetaan uusia seurakuntia. Jumalan tarkoitus on herättää kaikki ne, jotka tahtovat herätä. Mark.13:37 mukaan Jeesus sanoo: ”Minkä Minä sanon teille, sen minä sanon kaikille: Valvokaa!”

Mutta perkele on ovela. Kun se ei onnistu sammuttamaan herätyksen tulta, niin se yrittää rajoittaa sitä niin, että se ei pääse leviämään. Eräs keino, jota se on onnistuneesti käyttänyt, on antaa herätysliikkeelle nimi, joka osoittaa eli määrittelee liikkeen rajat. Kun herätykselle on hyväksytty nimi on se taittanut kärjen koko herätykseltä. Herätys on silloin suljettu ”liikkeeseen” ja sen opetus tavoittaa pääasiallisesti ne, jotka hyväksyvät sen nimen. Muut kristityt menevät omiin kirkkoihinsa ja rukoilevat jatkuvasti Jumalalta herätystä.

”Seurakuntia” perustetaan ja kerskataan, miten ihania kokouksia pidetään ja menestystä koetaan. Herätysjulistus sekoitetaan inhimillisillä säädöksillä ja väärillä opeilla, joista on suola hävinnyt. Sitten saadaan taas sydämelle herätyshuolia ja polvistutaan rukoilemaan sitä Jumalalta.
Jo silloin kun lähdettiin perustamaan ”seurakuntia”, lähdettiin pois Jumalan suunnitelmista omille teille. Jumalan seurakunta on perustettu jo aikoja sitten ja se on muodostettu kaikista niistä, jotka ovat uudesti syntyneitä ja jotka elävät Jeesukselle. Minkälaisia ihmisiä siihen muutoin kuuluisi? Missä kulkee raja Jumalan seurakunnan ja maailman välillä?

Paikkakunnalla, jossa jo on pelastettuja ihmisiä, ei enää tarvitse perustaa uutta Jumalan seurakuntaa. Se on jo olemassa, vaikka se on jaettuna kirkkoihin ja seurakuntiin. Mutta tämä jako ja hajotus ei vastaa Raamatun oppia Jumalan seurakunnasta. Lue 1.Kor.1:2,10; 10:12-31; Ef.4:1-6,11-16.
Että Jumalan seurakunta saisi sen yhteyden, josta Raamattu puhuu, on meidän lähdettävä ulos kirkoista ja seurakunnista eri herätysliikkeissä, sekä tunnustaa, että kuulumme ainoastaan Jeesukselle. Se riittää, sillä se Nimi takaa meille täydellisen ja ihanan pelastuksen. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt.4:12. Herra on täydellinen ja riittävä, joten Hänen nimeensä ei tarvitse liittää mitään puoluenimityksiä. Mutta nyt ovat kristityt niin lujasti kiinnitetyt seurakuntiinsa, että kun joku tulee ja pyytää eroa, kysytään: ”Ethän vain aio jättää seurakuntayhteyttä?” On niin turvallista, kun on nimi matrikkelissa ja taskussa jäsenkortti, ja uskotaan, että niin pitääkin olla, vaikka se on täysin epäraamatullista.

Mutta kuinka ja missä löydämme sen oikean seurakuntayhteyden? Se on siellä, missä Jumalan lapset kokoontuvat Hänen seuraajinaan,  ja kun Hänen nimessään kokoonnumme, on Hän keskellämme. Matt.18:20. Ja Jumala tahtoo valmistaa meidät palveluksen työhön. Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään. Ef.4:12, 13. ”Ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on”, (Fil.3:15), ”että saisimme kehotusta omistamaan täyden ymmärryksen koko rikkauden ja pääsisimme tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen”. Kol.2:2.

Monet saarnaajat koettavat karttaa sellaisia Raamatun totuuksia, joista kuulijat voisivat loukkaantua. He pelkäävät häiritä seurakunnan yhteyttä. Mutta, että joku Raamatun totuuksilla voisi häiritä seurakunnan yhteyttä, on vallan mahdotonta. Kristillinen yhteys lujittuu, mitä selvemmin Raamattua julistetaan. Jotta saisimme todellisen kristittyjen yhteyden, on meidän sanouduttava irti kaikesta uskonnollisesta puoluetoiminnasta ja lahkolaisuudesta.

Varmaankin on paljon niitä, jotka sanovat: ”Onhan paljon tapahtunut seurakunnassa ja sen kautta monia sieluja tullut pelastukseen”. Mutta eihän se ole seurakunnan ansio, eikä se seurakuntaa vanhurskauta, jos sieluja pelastuu. Kirkot ja seurakunnat ovat olleet esteenä, ettei vielä enemmän sieluja ole pelastunut. Tällainen Jumalan kansan jako ja paloittelu eri seurakuntiin ja kirkkoihin, ja niiden toiminta, on ollut esteenä monelle ihmiselle, etteivät ole voineet uskoa Jeesukseen.

Kun Jeesus tulee noutamaan seurakuntaansa, ei Hän tutki seurakuntien henkilömatrikkeleita pitääkseen nimihuudon niiden mukaan, vaan sinä päivänä tutkitaan ihmisessä oleva henki. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room.8:9. Lue vielä Matt.25:1-13. Siinä Jeesus puhuu kymmenestä neitsyestä, jotka lähtivät Ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää, jotka eivät ottaneet öljyä mukaansa. Öljy kuvaa Pyhää Henkeä.

Älä kuvittelekaan, että nämä eri yhdyskunnat ja seurakunnat tulevat puretuiksi. Ei, ne tulevat olemaan maan päällä, kun Jeesus tulee noutamaan seurakuntaansa. Ja niissä tulee olemaan paljon jäseniä jäljellä. Paljon hengellisiä ruumiita tulee olemaan näissä yhtymissä. Varo, ettet tule saastutetuksi kuolleesta.

Jäsenyys Jumalan seurakunnassa
Jäsenyys Jumalan seurakuntaan saadaan, kun synnytään uudesti ylhäältä. Vastapelastunut on hengellisessä mielessä kuin vastasyntynyt lapsi. Kun lapsi syntyy perheeseen, ei toisten lasten tarvitse siitä huolehtia, että kuuluuko lapsi perheeseen vai ei. Niin on myös Jumalan seurakunnassa. Kun on synnytty uudestaan, niin on tultu Jumalan perheen jäseneksi, Ef.2:19 ja saatu omistaa taivaallisen yhdyskunnan kansalaisuus, Fil.3:20.

Ei meitä ihmiset voi valita seurakuntaan, vaan Jeesus sanoo: ”Kaikki, minkä Isä antaa Minulle, tulee Minun tyköni; ja sitä, joka Minun tyköni tulee, Minä en heitä ulos”. Joh.6:37. Todellisen jäsenyyden Jumalan seurakuntaan antaa Isä. Ja keitä Isä vetää Jeesukselle? Niitä, jotka vastaavat KYLLÄ Jumalan kutsuun Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen yhteyteen.1. Kor. 1:9; Hebr.2:1-4; 1.Joh.5:10-13.

Että monet ovat kutsutut ja niistä vain harvat valitut, johtuu siitä, että monet sanovat EI Jumalan kutsuun. Matt.22:14. Sinä ehkä kysyt, että miten käy niiden, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Miksi kysyisit sitä? Kysy ennemmin, että miten käy itsesi kanssa, kun olet kuullut evankeliumin sanoman, mutta et ole ollut sille kuuliainen. Hebr.2:1-4; 1.Piet.4:17. Jos sinulla on hätää sieluista, niin on parempi, että menet heidän luokseen koko evankeliumin totuus mukanasi, kuin että kyselisit heidän loppuaan.
Jumalan seurakunnalla ei ole mitään tekemistä matrikkelien ja jäsenkorttien kanssa. On ainoastaan y k s i ”seurakuntamatrikkeli”, jolla on merkitystä, ja josta Raamattu puhuu. Se on ELÄMÄN KIRJA. Ilm.3:5; Fil.4:3; Luuk.10:20. Kaikki muut seurakuntamatrikkelit ovat väärennettyjä ja siis arvottomia. Ehkä ajattelet, että onhan nuo matrikkelit oltava järjestyksen vuoksi. Eiköhän vaan sellaiset ole tuottaneet epäjärjestystä? Ei kunnollista järjestystä voi tulla Jumalan seurakuntaan niin kauan kuin jäsenet ovat hajoitettuna sinne ja tänne.

Ei sen tähden tulla luopioksi, jos lähdetään ulos jostain epäraamatullisesta seurakunnasta tai kirkosta. Luopioksi tullaan, kun jätetään Jeesuksen seura. Room.11:17-24. Isä on viinitarhuri, ja jokaisen oksan, joka ei kanna hedelmää, Hän karsii pois. Joh.15:1-6. Se on siis Isä, joka huolehtii sekä sisälle tulosta että ulosheittämisestä. Eikä löydy yhtäkään seurakuntaa eikä saarnaajaa, joka voisi erottaa ketään Jumalan seurakunnasta. ”Sillä minä, olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.8:38, 39.

Ainoa turvallinen varmuus on riippua kiinni Jumalan Sanassa, ja luottaa täysin Jeesuksen täytettyyn työhön Golgatalla. ”Jonk’ on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa — — —’. Ei kukaan pappi eikä minkäänlainen kirkko voi ryöstää ketään Hänen kädestään. ”Minun Isäni, joka on heidät Minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä Minun Isäni kädestä”, sanoo Jeesus. Joh.10:29.

Ulos Baabelista
Aina kun Jumala on herättänyt ja uudistanut kansansa on syntynyt uusia yhdyskuntia ja kirkkoja. Mutta se ei ole ollut Jumalasta, vaan perkeleestä. Se ei ole jumalasta, että olemme jaettuina eri kirkkoihin ja seurakuntiin.
”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala”. 1.Kor.14:33. Kun Jumala antaa herätyksen, ei Hän aiheuta puoluehajotusta eikä epäsopua. Kaikki uskonnollinen puoluetoiminta ja ”seurakuntaharrastelu” on perkeleestä. Raamattu opettaa, että seurakunta on YKSI.
Että em. elimet eivät ole Jumalasta, sen todistaa niiden hedelmät ja teot. Kun Jumala lähettää herätyksen, ovat kirkot ja seurakunnat sitä aina vastustaneet. Väärillä puolue- ja seurakuntaopeilla on sidottu Jumalan kansaa jopa niin, että heitä on kielletty menemästä ulkopuolella seurakuntaa oleviin kokouksiin. Jumalan lähettämät sanajulistajat on laajalti leimattu ”vääriksi profeetoiksi” ja ”hajottajiksi” ja ”susiksi lammasten vaatteissa”. Kuitenkin juuri kirkot, yhdyskunnat ja helluntailiike ovat kukin omalta osaltaan turmelleet seurakuntayhteyden, ja näin vastustaneet Jumalan työtä. Tästä on myös ollut tuloksena se, että raja Jumalan seurakunnan ja maailman välillä on tullut hyvin epäselväksi, sillä kun seurakunnan hallitseminen on tullut pääasiaksi, ei ole ollut niin tarkkaa ”lampaitten” laatu, vaan lukumäärä. Näin samaan seurakuntaan kuuluu sekä pelastettuja, että pelastumattomia.
Se, joka on kaiken tällaisen hajotuksen ja epäjärjestyksen takana, on perkele, ja kirkot ja seurakunnat ovat sen kuuliaisia välikappaleita. Ja yhdyskunnat ja kirkot ovat kasvaneet ja kukoistaneet ”kristillisinä herätysliikkeinä” uskossa, että työ on ollut Jumalan, ja me olemme antaneet niille apumme ja niitä tukeneet.

Nyt aikakauden lopussa tulevat nämä kirkot ja yhdyskunnat muodostamaan suuren maailmankirkon. Sellainen on parhaillaan syntymässä, ja Kirkkojen Maailmanneuvosto tutkii parhaillaan sovittelumahdollisuuksia maailmanlaajuisen yhteyden rakentamiseksi. Ja sitten ajatellaan, että se on juuri se yhteys, jota Jeesus tarkoitti, kun Hän rukoili, että Hänen omansa olisivat yhtä niin kuin Hän ja Isä ovat yhtä. Joh. 17:20-23. Ekumeeninen yhteys ei ole mitään muuta kun väärennös todellisesta kristillisestä yhteydestä.
Ei ole epäilystäkään, etteikö katolinen kirkko olisi Ilmestyskirjassa mainittu suuri portto. Ilm. 17:1-6. Kirkot ja yhdyskunnat taas hänen tyttäriään. Viidennessä jakeessa mainitaan: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistusten äiti”.
Niin kuin Jumalan omaisuuskansa kerran oli suuren Babylonin vankeudessa, niin myös Jumalan seurakunta on vangittuna suuressa Babylonissa. Ja niin kuin Jumala sanoi kansallensa: ”Paetkaa Baabelista pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin”. Samoin Hän sanoo nyt seurakunnallensa: ”Lähtekää siitä ulos, te Minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa”. Ilm. 18:4. Lue myös Jer. 50 ja 51 luvut. ja vertaa niitä Ilm. 17 ja 18 lukuihin.

Monet ihmiset puhuvat seurakunnistaan ja kirkoistaan aivan kuin ne olisivat jotain pyhää ja jumalallista, ja he saattavat olla hyvinkin ylpeitä niistä, että saavat kuulua niihin. Mutta tulee se päivä, he häpeävät sitä, että ovat kuuluneet sellaisiin hajotusliikkeisiin, jotka ovat Jumalan työtä vastustaneet.

Meidän taistelumme ei ole ihmisiä vastaan
Raamatusta luemme paljon Jumalan kehotuksia, joilla meitä herätetään ja kehotetaan pysymään valveilla. Mutta emme löydä sieltä yhtäkään sellaista kehotusta, että meidän tulisi herättyämme (valveutuneina) antaa tapahtuneelle herätykselle nimi tai ryhtyä perustamaan uusia ”seurakuntia”. Eihän sitä voidakaan perustaa uutta Jumalan seurakuntaa paikkakunnalle, jossa jo ennestään on Jumalan seurakunta. Kun Jumalan on onnistunut herättää kansansa jollakin paikkakunnalla, ja se on valveutunut, on Jumalan tarkoitus ollut asettaa paikkakunnan seurakunta ennalleen. Ja tämän seurakunnan jäseniä ovat Raamatun mukaan kaikki, jotka Jeesusta rakastavat, ja ovat uudestisyntyneitä. Sellainen seurakunta ei ole ihmisten johtama kuollut elin., vaan elävä Kristuksen ruumis elävine jäsenineen, joita Pyhä Henki johtaa. ’Ihminen ei voi tätä rajoittaa ja hallita, vaan Jumala Itse aitaa sen ja hoitaa sitä niin, että se kantaa hedelmää Jumalalle.
Mutta että se voisi kantaa hedelmää Jumalalle, pitää sen olla pyhitetty ja erotettu niin täydellisesti maalimasta, ettei sillä ole yhteistä iestä uskottoman kanssa. Se ei tarkoita sitä, että se olisi ihmisiä vastaan, vaan sitä, että se taistelee Jumalan antamassa tehtävässä, ei väellä, eikä voimalla, vaan Hänen Hengellänsä.

Tätä tehtävää ei voi seurakunta hoitaa, ellei se ole pukenut ylleen koko Jumalan sota-asua, voidakseen kestää perkeleen kavalat juonet, sillä sillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Ef. 6:10-18. Tämän asevarustuksen saamme anomisella ja rukouksella. Varsinainen taistelukin käydään rukousalttarilla ”Hengessä ja totuudessa”, ja julkisessa toiminnassa nähdään niitä tuloksia, mitä rukouksessa on voitettu.

Kun Jeesus kohtasi riivattuja ihmisiä, Hän ei polvistunut alas rukoilemaan: ”Rakas taivaallinen Isä, Sinä näet tässä saastaisen hengen. Jos on Sinun tahtosi, niin auta tätä ihmistä vapautumaan siitä”. Ei sinne päinkään. Jeesus oli ollut rukouksessa ennen kuin aloitti päivätyönsä. Joskus Hän rukoili läpi yön. Ja kun Hän kohtasi pahat henget, olivat ne jo voitetut ja riisutut aseista. Vallalla ja voimalla Hän käski pahoja henkiä ulos ihmisistä. Luuk. 4:36.
Monet ihmiset ajattelevat, ettei pahoja henkiä olekaan. ”Kuka voisi sellaista uskoa meidän valistuneella aikakaudellamme.” ”Sehän on taikauskoa”. Mutta samoin kun siihen aikaan oli pahoja henkiä, samoin on niitä tänäänkin. Ja ne eivät ole toimettomia. Ef. 2:2. Kaikki paha, mitä maailmassa tapahtuu, ei ole inhimillistä, vaan saatanallista.

Meidän tulee rukouksin auttaa lähimmäisiämme, että he vapautuisivat pahoista hengistä, jotka eksyttävät ja sitovat heitä orjuuteen. Me emme saa sen enempää voittoja julkisessa elämässämme, kuin mitä on saatu rukouselämässämme. Mark. 9:28,29. Monet seurakunnan johtajat ja pastorit, jotka ennen olivat työssänsä voittajia, eivät osoita minkäänlaista ymmärtämystä herätystyöhön, vaan heidän julistuksensa on muuttunut voimattomaksi. Tämä johtuu siitä, että herätykseen on soluttautunut HENKIVALTA, joka koko ajan vastustaa ja eksyttää jäseniä. Ja sen tähden monet seurakunnan jäsenet ovat harhautuneet ja tulleet hengellisesti sokeiksi, niin etteivät tunne Jeesuksen toimintaa ulkopuolella heidän herätyspiirinsä. He uskovat sitä eksytykseksi, kun seurakunnan johtaja niin sanoo.

Mutta kuinka tämä on mahdollista? Kuinka pahuuden voimat voivat vaikuttaa pelastettuihin? Kyllä voivat, jos pelastetut ovat laskeneet aseensa. Jumalan Sana sanoo, että ”ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu”, että voisimme vastustaa perkeleen ovelia hyökkäyksiä. Jos me alamme tinkimään Raamatun totuuksista ja sovittelemaan Sanaa mielemme mukaiseksi, niin on aivan sama kuin jos me olisimme laskeneet aseemme.

Valitettavasti monet ovat laskeneet aseensa silloin, kun olisi pitänyt taistella pahuuden henkivaltoja vastaan ja kilvoitella sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. Sen sijaan he ovat harrastaneet uskonnollista opetusta ja leikkineet kristillisyyttä. Nämä penseät seurakuntalaiset istuvat hienoissa kirkoissaan ja nauttivat laulusta ja musiikista sekä saarnaajan haaleasta ja imartelevasta julistuksesta. He ovat niin tottuneet siihen, että jos he joskus sattumalta kuulevat radikaalia ja ihanaa evankeliumia, niin he pelästyvät ja käsittävät sellaisen vaaralliseksi.

Osa kristityistä on ihmeissään, että monet vapaakirkolliset liittoutuvat valtiokirkon kanssa ja työskentelevät siinä. Mutta se ei ole ensinkään ihmeellistä. Nämä yhdyskunnat ja valtiokirkko omaavat saman hengen ja niitä hallitsee sama luonto. Niiden yhteinen pyrkimys on estää Jumalan työtä ja estää herätys. Juuri siitä syystä kun nämä yhdyskunnat ovat syntyneet Jumalan antaman herätyksen yhteydessä, ne luulevat koko toimintansa olevan Jumalasta. Mutta nämä liikkeet ovat loisina maanneet Jumalan antaman herätyksen päällä ja tukahduttaneet herätyksen. Ja kun Jumala jälleen antaa herätyksen, ryhtyvät nämä käsi kädessä vastustamaan valtiokirkon apuna saadakseen lopun siitäkin. Ja tässä toiminnassaan ne ovat niin sokaistuneita, etteivät tunne Jeesuksen työtä, vaikkapa näkisivät hedelmät siitä. Kaikki, mikä tapahtuu heidän kirkkojensa ulkopuolella, on heidän mielestään pahaa ja vahingollista. Se on ”ulkopuolista”, joka ei kuulu heille. Sen sijaan, että he nöyryydessä tutkisivat sanaa ja ojentautuisivat sen ohjeiden mukaisesti, he sanovat olevansa vanhimmistoa ja kerskaavat olleensa mukana kristillisessä toiminnassa niin ja niin kauan, joten he tietävät asian oikean laidan. MUTTA HEIDÄN TEKONSA TODISTAVAT PÄINVASTAISTA.

Herätysliikkeet eivät ole perustettuja Jumalan sanalle, ja niillä on virheellinen opetus Jumalan seurakunnasta. Koska nämä eivät harrasta Jumalan parasta, ei niillä ole oikeutta vaatia Jumalan kansan tukea missään muodossa. Eksytettynä on Jumalan kansa tukenut niiden toimintaa luulleen uhranneensa Jumalalle ja palvelleensa Jeesuksen asiaa, sillä he ovat uskoneet kuuluneensa Jumalan seurakuntaan.

Kun Jumala siunaa omaa toimintaansa, ottavat liikkeet siitä kunnian itselleen. Ja usein kuule kristityiltä, että saamme olla iloisia niistä totuuksista, joita olemme kuulleet seurakunnassamme. Mutta osatotuus ei ole Jumalan mieleen, vaan Hän odottaa koko totuutta. Sillä Hänen Sanansa on kokonansa totuus. Missä ei Pyhä Henki saa toimia, siinä ei myöskään löydy totuutta, sillä Hän ilmoittaa meille totuuden. Joh. 14:16,17. Eihän se ollut ”baptistiyhdyskunta”, joka toi esille raamatullisen kasteen, vaan sen totuuden ilmoitti Pyhä Henki jo paljoa aikaisemmin kuin liike oli syntynytkään. Eikä suinkaan helluntailiike tuonut totuutta Pyhän Hengen kasteesta, vaan sen ilmoitti Jumalan Henki jo ennen kuin ”helluntaiherätys” oli syntynytkään. Kun on kysymyksessä lähetystyö muissa maissa, sanotaan, että se ja se kirkko on lähettänyt ja myös kannattaa lähettejään, mutta jos yksimielinen Jumalan seurakunta olisi saanut hoitaa tämänkin asian, olisi se tullut hoidettua paljon tehokkaammin ja paljon enemmän sieluja olisi silloin pelastunut. Nekin rahat, mitkä on uhrattu loisteliaisiin seurakuntien asuntoihin ja kirkkoihin, olisi silloin käytetty lähetystyön hyväksi.

Nyt Jumala ja kristinusko saa syyt epäkohdista, joita liikkeet ja kirkot epäsuorasti aiheuttavat. Paljon tehdään Jumalan nimissä ja ajatellaan, että se on kristillisyyttä. Missä ei Pyhä Henki saa johtaa, siellä ei raamatullista kristillisyyttä nähdä. Sen huomaa myös ihmiskunta maailmassa, ja sanotaan, että ”sellaista on heidän kristillisyytensä”. Katolinen kirkko on ollut pahin kristinuskon vainooja, ja se on myös ilmoitettu Raamatussa Ilm. 17:6, josta luetaan: ”Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä”.

On merkillistä, että pelastetut ihmiset voivat niin sokaistua, etteivät erota perkeleen työtä Jumalan työstä. Vaikka historia kertoo kirkkojen hirvittävistä teoista ja vainosta kristittyjä kohtaan, niin nämä luulevat kirkkojen kuitenkin olevan Jumalasta. Entä tyttäret, ”maan portot”, joista Ilm. 17:5 mainitsee? Jos ”maan porttojen” ja kauhistusten äiti on juovuksissa pyhien verestä, niin eikö sitten ”tyttäret” sitä olisi? Kyllä, ja siitä syystä ne tulevat osallisiksi ”hänen vitsauksistansa”. Kun ääni taivaasta sanoo, että Jumalan kansan pitää lähteä sitä ulos, niin miksi viivytellä kunnes Jumalan kosto sen saavuttaa. ”Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa”. Ilm. 18:5.

Jumalan seurakunta toiminnassa
Seurakunnassaan Jumala antaa kullekin jäsenelle tämän henkilökohtaisen tehtävänsä. Room.12:6-8; 1.Kor.12:27-30; Ef.4:11,12. Osa jäsenistä on saanut ”näkyvämmän” tehtävän, kuten esim. opettajan tehtävän tai armolahjan terveeksi tekemisessä. Toisten tehtävät ovat enemmän tai vähemmän näkymättömiä. Mutta kaikki ovat välttämättömiä. Jumalan valtakunnassa ei ole yhtään merkityksetöntä tehtävää. Mutta jokaisen tulee tietää se, ja myös hoitaa se niin, ettei toinen siihen sekoittuneena estäisi häntä, samalla laiminlyöden oman tehtävänsä.
Jos nyt joku ulkopuolella seurakunnan toimii hänelle annetussa tehtävässä, niin eikö hän silloin laiminlyö tehtävää, joka hänelle on annettu seurakuntaa varten? Niin kauan kuin hän kuuluu Jeesukselle ja uskollisesti hoitaa Jumalan hänelle antaman tehtävän, hän kuuluu Jumalan seurakuntaan. Ja hänen toimintansa kytkeytyy kokonaan seurakunnan toimintaan.

Kun joku veljistä on aloittanut toimintansa ikään kuin se olisi seurakunnan ”ulkopuolella”, merkitsee se sitä, että hän on ottanut Jumalan kutsun vakavasti, ja hoitaa sitä tehtävää, jonka Jumala on hänelle uskonut. HUOM. Minä tarkoitan sellaista, joka palvelee HERRAA, eikä joitakin uskonnollisia puoskareita. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että harvoja seurakuntaruumiin jäseniä vain käytetään. Että seurakuntaruumis toimisi normaalisti, on kaikkien jäsenten oltava toiminnassa, ja kaikkien armolahjojen on myös toimittava. Tässä mielessä Jumala tahtoo asettaa ennalleen seurakuntansa.

Mutta eikö se sitten ole seurakunnan päätettävissä, mitä itse kukin tekee. Ei! Jumalan seurakunta ei ole yhdistystoimintaa. Seurakunnan enemmistö ei päätä, mitä joku jäsen toimii tai tekee, vaan Raamattu sanoo, että Kristus on seurakunnan Pää. Hän määrää, mitä jäsenet tekevät. Herätteet tulevat luonnollisesti Päältä, eikä muilta ruumiinosilta. Ei siis tarvitse kysellä muilta jäseniltä, jos saisi totella Herraa. Kun Paavali sai tehtävän Herralta, ei hän neuvotellut kenenkään ihmisen kanssa. Gal.1:15-24. Jos me odotamme seurakunnan johtajan tai kokouksen päätöstä työssämme, emme ehtisi mitään tehdä Jumalan valtakunnan työn hyväksi. Jumalan kansan keskuudessa vallitseva hajaannus ja epäsopu aiheuttaa sen, ettei seurakunnassa voida tehdä mitään päätöstä Pyhässä Hengessä.

Näyttää olevan joidenkin mielipiteenä, että on hyvin vaarallista Herran palvelijalle, jos hän on tietoinen asemastaan ja tärkeästä tehtävästään, sillä hän voi tulla ylpeäksi. Mutta jos Herran palvelija ei ole tietoinen tehtävästään, kuinka hän silloin voisi tietää tehtävänsä ja sen antaman suuren vastuun. Ellei hän sitä tiedä, ei hän ole sovelias virkaansa, olipa sitten ylpeä tai ei. Jos Herran palvelijan on mieli onnistua tehtävässään, on hänen myös tiedettävä, mihin hän pyrkii.

Evankeliumin julistamiseen ei opita teologisilla opinnoilla. Se, jonka tulee julistaa evankeliumia, tulee ensin käydä ristin koulu ja ensiksi opittava se, ettei hän mitään ole. Ihmisten uskon ei tule perustua ihmisten viisauteen, vaan ristin sanomaan. Ei kukaan ihminen voi tulkita Raamattua ilman Pyhää Henkeä, sillä sanoohan Raamattu: ”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä”. 2.Piet.1:20. Me olemme täysin riippuvaisia Pyhän Hengen toiminnasta seurakunnassa. Jumala on oma tulkkinsa, eikä ole ketään muuta, kuin Jumalan Henki, joka tulkitsee Raamatun oikein. Ja sitä myöten, kun antaudumme Hänen johtoonsa, Hän ohjaa meitä siinä valossa, jonka Pyhät Kirjoitukset meille antavat.

Seurakunta on tehnyt siinä suuren erehdyksen, kun on ottanut kristilliseen työhönsä rahaa pelastumattomilta ihmisiltä. Sen minkä uskottomat ihmiset ”uhraavat” kristilliseen työhön, on enemmän vahingoksi kuin hyödyksi Jumalan työssä. Jos he eivät tahdo ottaa vastaan Jumalan sanaa pelastuakseen, niin pitäköön myös rahansa. Jumala ei ota vastaan lahjuksia. Jos me ehdottomasti tahdomme pitää rajat selvänä Jumalan valtakunnan ja maailman välillä, niin kieltäydymme silloin heidän rahoistaan. 3.Joh.7.

Herran voima on kirkkojen kauhu
Ne lahjat, joiden kautta Henki ilmoittaa Itsensä, annetaan itse kullekin yhteiseksi hyödyksi. 1.Kor.12:17. Miksikä hyödyksi? Koko seurakunnalle Jumalan asian hyödyksi. Armolahjat on tarkoitettu myös Jumalan seurakunnan rakennukseksi. 1.Kor.14:1-4,12. Profetian armolahja rakentaa kokonaista seurakuntaa, mutta kielilläpuhuminen rakentaa yksilöä seurakunnassa.

Mutta kirkoille ja herätysliikkeille ei ole niitä tarkoitettu. Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Varmaan monet kristityt rukoilevat, että Jumala antaisi Hengen lahjojen tulla käyttöön seurakunnassaan. He tahtoisivat kovin mielellään nähdä voimatekojen ja sairaitten parantamislahjojen toimivan, ja myös toistenkin armolahjojen. Mutta ajatella, jos joku veli jossain vapaakirkollisessa saisi viisauden ja tiedon armolahjat ja osoittaisi sen myös toiminnassa, niin varmaa on, että hän saisi seurakunnan johtajan ja koko vanhimmiston vastaansa. Sellaiset ”herrat” eivät mielellään ota opetusta toisilta, varsinkaan nuoremmiltaan. Tällä he osoittavat selvästi, etteivät itse voi vastaanottaa hengellisiä armolahjoja. Mitä sekään auttaa, vaikkapa joskus aikaisemmin olisivatkin tulleet Pyhällä Hengellä kastetuiksi ja Jumalan siunaamiksi, elleivät elä Voitelussa tänään.

1.Kor.10:1-12 luemme Israelin korpivaelluksesta, joka on esikuva Jumalan seurakunnan vaelluksesta tässä maailmassa. ”Kaikki” he saivat kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä ja joivat kaikki samaa hengellistä ruokaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa – –– Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. ”Sen tähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea”.

Luemme vielä Hes.18:24: ”Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, tekee kaikkien niiden kauhistusten kaltaisia, joita jumalaton tekee – saisiko hän tehdä niin ja elää? Ei yhtäkään hänen vanhurskasta tekoansa, jonka hän on tehnyt muisteta. Uskottomuutensa tähden hän on langennut, ja syntinsä tähden, jonka hän on tehnyt, hänen on kuoltava”.
Eräänä päivänä tulevat nämä langenneet sanomaan Jeesukselle: ”Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?” Mutta silloin on Herra vastaava heille: ”Minä en ole koskaan tuntenut teitä; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät”.

Mitenkähän kävisi, jos joku veljistä jossain vapaakirkollisessa seurakunnassa saisi henkien erottamisen armolahjan? Hänen virkansa siellä loppuisi sillä kertaa siihen, sillä älä luulekaan, että Jumalan Henki on niissä läsnä.

Jos Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis, ei ole normaalitoiminnassa siten, että kaikki armolahjat saisivat toimia siellä täydellisinä, niin silloin seurakunta ei kerta kaikkiaan ole Pyhän Hengen johdossa niin kuin sen tulisi olla. Ei pidä sitten ihmetellä, ettei Jumalan tahto toteudu siellä, koska seurakuntaruumis on sairas, verenhimoisten loisien lamauttamana. Mutta Hänen Henkensä, Hänen joka herätti Jeesuksen kuolleista, on voimallinen jälleen asettamaan ennalleen Jumalan seurakunnan. Mutta Jumala ei voi kohdella seurakuntaansa eri tavoin kuin omaisuuskansaansa Israelia. Kun Jumala on asettanut ennalleen Israelin ja antanut sille takaisin maansa, niin eikö Hän asettaisi kohdalleen seurakuntaansa? Sen Hän on totisesti tekevä lupauksensa mukaisesti.

Kun Jeesus oli ristillä, pilkkasivat ylipapit ja kirjanoppineet Häntä sanoen: ”Muita Hän on auttanut, itseään ei voi auttaa”. Matt.27:42. Sitä ei Jeesus tehnyt silloin, vaikka olisi voinutkin (Matt. 26:52-54.). Mutta nyt Herra Jeesus auttaa itseään. Hän poistaa jokaisen sairauden hengen ruumiistaan – seurakuntaruumiistaan. Hän nousee ja ravistaa itsestään jokaisen loisen, joka on Hänen ruumistaan vaivannut. Kun seurakunta on alistunut Jumalan tahtoon, niin se on valmis palveluksen työhön. Ef.4:12;5:23.

Mutta samanaikaisesti on perkele esillä, ja kerää kaikki loiset nippuun. Sitten se sanoo noille itseviisaille hurskastelijoille, että nyt on toteutunut se yhteys, jota Jeesus rukoili Isältä. Että nyt ovat herätysliikkeet ja kirkot yhtyneet yhdeksi suureksi kirkoksi, ja kristittyjen ei tarvitse enää riidellä keskenään. Ja nämä uskovat isäänsä perkelettä, ja luulevat tuota yhteyttä Jumalan seurakunnaksi.

Raamatun sana sanoo, että ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hepr.12:14. Tämä koskee myös Herran ruumista – seurakuntaruumista. Ne ihmiset, jotka eivät anna pyhittää itseänsä, eivät voi nähdä eroa Jumalan seurakunnan ja muotojumalisen yhteyden välillä.

Älä ole pahennus kenellekään
Raamattu sanoo: ”Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille, älkääkä Jumalan seurakunnalle”. 1.Kor10:32. Ja Sana sanoo 2.Kor.6:3-5 seuraavasti: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, metelissä, vaivannäössä, valvomisissa, paastossa”. Apostolit julistivat Jumalan sanaa, ei sitä varten, että se olisi pahennusta herättävää, vaan että kuulijat ottaisivat vastaan Sanan ja kääntyisivät Jumalan puoleen.
Mutta keitä olivat ne, jotka jakelivat iskuja ja lyöntejä Jumalan palvelijoille, ja panivat heitä vankiloihin? Ne olivat juuri niitä, jotka loukkaantuivat julistukseen.
Vaikka useat loukkaantuvat, eivätkä usko evankeliumiin, on meidän kuitenkin pidettävä kiinni Jumalan Sanasta. Me emme saa olla niin ”nöyriä” ja suvaitsevaisia, että panemme syrjään Jumalan Sanan ihmisten säädösten ja vaatimusten vuoksi. Sellainen, joka tuo esille totuutta ja julistaa evankeliumia, ei voi olla loukkauksena. Ja jos kuitenkin tässä työssä tulee loukkaukseksi, niin ei loukkauksen aiheena ole sananpalvelija, vaan Jeesus Kristus. Hän on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät. Matt.21:42. ”Katso Minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka Häneen uskoo, se ei häpeään joudu”. Room.9:33 ja Jes.8:14,15.

Varmaan on paljon niitä, jotka loukkaantuvat tähän kirjaseen, mutta ei niin ole tarkoitus. Olisi parempi, että ihmiset ottaisivat vastaan Jumalan Sanan kuin että työntäisivät Sen luotaan. ”Autuas on se, joka ei loukkaannu Minuun”, sanoi Jeesus Matt.11:6.

_____________

Tämän kirjasen tarkoitus on herättää niitä, jotka nukkuvat. Mutta samoin kuin on luonnollisen unen laita, niin on myös hengellisen. Kummassakaan nukkuja ei tiedä nukkuvansa. Mutta herättyään hän sen tietää. Kun Jeesus tulee noutamaan seurakuntansa, silloin vasta monet huomaavat nukkuneensa liikaa. Varma merkki nukkumisesta on, ettei tahdo tulla häirityksi.

Allan Svensson

Seitsemän kuolemansyntiä ovat yleisesti luokiteltuina näin:

1. Ylpeys
2. Kateus
3. Viha
4. Laiskuus
5. Ahneus
6. Kohtuuttomuus
7. Irstaus

Lista on johdettu Snl. 6:16-19: ”Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.”
Raamattu ei kuitenkaan tunne, että olisi vain 7 kuolemansyntiä. Raamatun mukaan kaikenlaisesta synnistä pitää tehdä parannus.  Synnin tie johtaa kadotukseen ellei kääntymystä tapahdu tämän elämän aikana. ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” Ilm. 21:8.
On suurta rakkautta rukoilla lähimmäisten puolesta ja sitten kertoa heille totuus synnistä. ”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” Jaak. 5:19,20.
”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja Hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava. Kaikki vääryys on syntiä!”  1 Joh.5:16,17. Ja ”kaikki ovat syntiä tehneet.” Room.3:23. Mutta kiitos Jumalalle! ”Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi!” Markus 2:10. Kuoleman jälkeen ei enää löydy muutoksen mahdollisuutta. Tänään on pelastuksen päivä. Jeesus odottaa voidakseen olla syntiselle armollinen. ”Hän on täynnä armoa ja totuutta!” Joh.1:14. Hän sovitti suurimmatkin syntimme sijaisuhrillaan Golgatalla. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” Jesaja 53:5.

On olemassa kaksi erilaista tilaa: olla Aadamissa eli erossa Jumalasta, tai olla Kristuksessa eli uskoon tulemisen kautta sovinnossa ja yhteydessä Jumalan kanssa. Room. 5:12-19. 2 Kor. 5:17. ”Tee siis sovinto Hänen kanssaan!” Job 22:21.
Synti on Jumalasta erossa olevan ihmisen tila. Synnin tilasta johtuvat synnin teot. Synnin tilasta pitää siirtyä armon tilaan. Silloin Jumala alkaa vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Filip.2:13.

Seitsemän vakavan luokan syntiä Raamatussa:
1. YLPEYS, joka oli maailmankaikkeuden ensimmäinen synti. Jes. 14:12-17 ja Hes. 28:12-17. ”Ylvästelijät eivät kestä minun silmieni edessä.” Ps. 5:6. 2 Sam.22:28, Snl.21:4. ”Jumala on ylpeitä vastaan!” Jaak. 4:6.
2. TOTTELEMATTOMUUS Jumalan Sanaa kohtaan. ”Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös Hän hyljännyt sinut.” 1 Sam. 15:23. Joh. 3:36. Ilm. 22:18,19.
3. HAUREUS. ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” Hebr. 13:4. Efes.5:3. ”Mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.” 1 Kor. 7:1-2.
”Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.” 1 Kor. 6:9-11. RK.
4. EPÄJUMALANPALVELUS. ”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha.” Kol. 3:5-6. Gal. 5:20-21.
5. VARKAUS. ”Eivät varkaat … saa periä Jumalan valtakuntaa.” 1 Kor. 6:9,10.
6. AHNEUS. ”… ei ahneet … saa periä Jumalan valtakuntaa.” 1 Kor.6:10.
7. VIHA, josta johtuvat sodat ja väkivaltaiset terrorismit yms. ”Olimme luonnostamme vihan lapsia…” Efes. 2:3. Gal. 5:20. Tiitus 3:3-5.

Uuden Testamentin syntilistat ovat voimassa olevia varoituksia kaikille ihmisille. Niistä käy ilmi Jumalan ja paholaisen valtapiirien rajat. Jumalan siunaus toimii elämässämme, kun pysymme Hänen sanansa opetuksissa. Room. 6:16.
Jumalan Sanan opetukset ovat elämäämme suojelevat ohjeet. Ne ovat pyhän ilmapiirin- ja vapauden elementtejä. Joh. 8:31,32. Niiden ulkopuolella on synnin orjuus ja kirouksen alue.

Kuoleman syntejä on paljon. Mutta tänään Jeesus tahtoo antaa syntisi anteeksi. Hän antaa sinulle voiman parannuksen tekoon. Joh. 1:12. Ota siis vastaan Jeesus omaksi Pelastajaksesi. Hän antaa syntisi anteeksi ja antaa uuden Elämän, johon ei synti enää kuulu.
Lue Uuden Testamentin syntilistat: 1 Kor. 6:9-11 ja Gal. 5:19-22. –
Lue sitten armolistat: Room. 8:1-2 ja 1 Joh.2:24,25.

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen..” Apt. 2:38,41.

Katso video aiheesta: Seitsemän kuolemansyntiä

Sekä VT että UT puhuvat oikeasta opista opetuksen sisältönä, Snl.4:2; 5:1; Joh.7:16-17; 14:26. Hebr. 6:1-3.

Raamatun 66. Kirjassa oleva oppi on Jumalan oma oppi, Joh. 14:24; 1 Tes.2:13. Se käsittää sekä opetuksen että evankeliumin, molemmat yhdessä. Gal 3:24, 13.
Usein on VT:n opetusta merkitsevä sana toora suomalaisessa Raamatussa käännetty sanalla laki. Ps. 19:8; 119:92, 163, 165. Oikeampaa olisi kääntää se sanan alkuperäismerkityksellä opetus, joka sisältää siten myös evankeliumin.

Jumala on yksi! Jaak. 2:19.
Samoin oikea oppi on yksi ainoa. Niinpä Raamattu käyttää opista puhuessaan sitä merkitseviä sanoja poikkeuksetta yksikössä:
yksi oppi (Joh. 7:16; Room.16:17)
yksi totuus (Joh. 8:31; Gal. 5:7)
yksi evankeliumi (Room.1:1; 2:16; 16:25)
yksi usko (Juuda 3 ja 20) sekä
yksi opetuksen sisältö (Room. 6:17).

Sen sijaan ihmisoppeja (Mark. 7:7; Kol. 2:22) ja riivaajien oppeja (1 Tim. 4:1) on monia. Ef. 4:4-6.

Oikea oppi on lopullinen (Mal. 2:7; Gal. 1:6-9; Juuda 3) ja täydellinen. Ps. 19:8. Se on niin muuttumaton, että apostolin ja Taivaan enkelienkin täytyy alistua kuuliaisuuteen sille. Gal. 1:6-9. Vieläpä tuomiopäivänäkin se on voimassa, ja sen mukaan tuomitaan ihmisten salaisuudet. Room. 2:16. Raamattu siis tuomitsee opin muuttamisen, lisäämisen tai kehittämisen. Ilm. 22:18,19. 2 Piet. 3:15,16.

Jeesuksen oppi ja seurakunnan kaitseminen.
Jeesuksen oppi tullaan tuntemaan pysymällä Jeesuksen sanassa. Joh. 8:31. Ei voida ajatella, että ihmisen pitäisi kylläkin pyrkiä totuuteen, mutta että hän ei voisi sitä muka koskaan löytää. Sellainen ajattelu ei ole sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa: ”Te tulette tuntemaan totuuden.” Joh. 8:32.
Lisäksi on annettu tehtäväksi opettaa kaikki, mitä Jeesus on käskenyt opetuslastensa pitää. Mat. 28:20. Jos oppia ei voitaisi tuntea, olisi kaikki lähetystoiminta vain Pilatuksen kyselemistä. Joh. 18:38.

Raamattu velvoittaa seurakunnan kaitsijoita ja sananopettajia tuntemaan opin, ammentamaan sen Raamatusta sitä lukemalla, ja opettaessansa pysymään siinä. Tiit. 1:9; 1 Tim. 4:13,16; Mal. 2:7. Lampaat tuntevat Hyvän Paimenen äänen ja seuraavat sitä (Joh. 10:4, 27) ja kavahtavat Raamatulle vieraan opin ääntä. Joh. 10:5.
Seurakunnan kaitsijan tulee olla kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaan sanojain väitteet. Tiit. 1:9. Kaikki tämä edellyttää sitä, että oppi voidaan tuntea.

Ristin veren evankeliumin julistus on voimallinen kääntämään ihmisen pois synneistä (Mal. 2:6; Room. 6:17. 1 Kor. 2:1-5) ja näin tekemään opetuslapsia. Oikea opetus neuvoo sitten kastamaan opetuslapsiksi tulleet sekä auttamaan heidät oikean opetuksen piiriin (Mat. 28:19,20. Apt. 2:41,42) ja irti vääristä yhteyksistä. Apt. 19:9. Jaak 5:19,20. Näin lähetyskäsky pysyy puhtaana ja valheeseen sekoittamattomana. Apt. 2:38,41.

Hapatus – poikkeaminen oikeasta opista.
Vähäinenkin hapatus on vaarallinen ja voi turmella koko terveen evankeliumin. Gal 5:9: 1 Kor.5:6. 2 Kor. 11:4. Oikean opin tehtävänä on murtaa valheen ja epäuskon panssari. Jos antaudutaan yhteistyöhön väärän opin ja sen kannattajien kanssa, silloin on tehty jo ratkaiseva myönnytys valheelle. Apostolisesta opista luopuminen on aina saanut aikaan erimielisyyttä ja pahennusta. Pysyminen apostolisessa opissa synnyttää yksimielisyyden ja säilyttää yhteyden. Room. 16:17. 1 Kor. 1:10.

Koska Raamatun oppi on Jumalan oppi, sen vähäinenkin vääristäminen on vakava synti. 2 Piet. 3:16. Raamatun oppi tuo esiin Jumalan siunauksen, siitä poikkeava oppi taas kirouksen. Dan. 12:3; Mal. 2:8,9; Gal. 1:8,9. Raamattu ei anna poiketa oikeasta opetuksesta edes ajatellun rakkauden (Joh. 14:23) tai yhteyden (Room. 16:17) tähden.

Sielunvihollinen haluaa mielellään vääristää Raamatun oppiasiat vähättelemällä niiden tärkeyttä. Sen tähden se johtaa uskoviakin harhaan esittäen tekosyyksi rakkauden ja uskontojen yhteyden, jota ei saisi loukata. Joku onkin todennut: ”Kun perkele paljastetaan, se rupeaa itkemään ja puhumaan rakkaudesta.”
”Oikeaoppisuudesta” puhutaan joskus myös halveksien, vaikka oikeaoppisuus on siis ehdoton Jumalan tahto ja säätämys omilleen.

Jumalan lapsilla on vain yksi Mestari-Opettaja (Mat. 23:8), joka on ainoa Pelastaja ja Välimies Jumalan ja ihmisten välillä. 1 Tim. 2:5. Hän on antanut itsensä sijaisuhriksi kaikkien edestä ja tahtoo, että jokainen tulisi tuntemaan totuuden, sen opin, jonka Hän on selvin sanoin ilmoittanut VT:n ja UT:n kirjoituksissa, ja siten omistaisi iankaikkisen elämän. 1 Tim. 2:4-7; Joh. 20:31.
Hebr. 2:3,4.
”Olemme hylänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa.”  2 Kor. 4:2.

”…käskeäkseni eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi.” 1 Tim. 1:3.

Alussa seurakunta oli yksi. Myöhemmin ihmiset alkoivat perustaa uskonsuuntia. Asian selvennykseksi apostoli Johannes antoi Pyhän Hengen ilmoituksen: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” 1 Joh. 2:19.
Lähteminen Jumalan alkuperäisestä suunnitelmasta synnytti hajaannuksen, ja johti kristityt nykyiseen uskontojen Baabel-sekoitukseen.

Raamatun aikaisilla seurakunnilla ei ollut ihmisten keksimiä nimiä, kuten tänä aikana eri ”nimikyltti-uskonsuunnilla” on. Tämän asian ymmärtäminen avaa suuren totuuden. Kannattaa opiskella tämä siunausta tuova Raamatun totuus:
”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1. ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9. ” … vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13. ” … Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14. ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.
Jumalan seurakunnasta käytettiin alussa myös nimityksiä ”Kristuksen seurakunta” ja ”Herran seurakunta”: ”Kaikki Kristuksen seurakunnat tervehtivät teitä.” Room. 16:16. ”Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän on omalla verellänsä itselleen ansainnut.” Apt. 20:28.
Jumalan seurakuntaa voitiin nimittää myös kaupungin nimellä: ”… tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa…” 1 Tessal. 1:1. Tämä tarkoitti sitä, että Tessalonikan kaupungissa oleva Jumalan seurakunta oli siellä asuvista pyhistä koostuva seurakunta.
Jumalan seurakunta mainittiin monikossa laajempien alueiden yhteydessä. ”Juudeassa olevat Jumalan seurakunnat.” 1 Tes.2:14. ”…Galatian seurakunnille…” (Gal. 1:2) tai ”…Makedonian seurakunnissa.” 2 Kor. 8:1. = Juudeassa, Galatiassa ja Makedoniassa oli useita kaupunkeja, siksi seurakunnasta voitiin puhua monikossa. Raamattu pitää tiukasti sen linjan, että seurakunta on YKSI maailmanlaajuinen Kristuksen ruumis, joka tulee näkyväksi paikkakunnittain. Ja yhden kaupungin kohdalla seurakunnasta puhutaan aina yksikössä: ”Minä jätin sinut Kreetaan, että asettaisit…joka kaupunkiin vanhimmat.” Tiitus 1:5. = Yksi kaupunki, yksi seurakunta; kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa; seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa, jne.. Esimerkiksi Aasian seitsemän seurakuntaa. Ilm. 1:11.
Yksi Turun kaupunki pitää sisällään ainoastaan yhden Jumalan seurakunnan, joka koostuu kaikista meistä Turussa asuvista Jeesuksen verellä lunastetuista ihmisistä. Tämän seurakunnan tulee kokoontua yksimielisesti tunnustautuen yhdeksi seurakunnaksi, vaikkakin kokoontuminen tapahtuu monissa paikoissa.
/
”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.” 1 Tessal. 5:12,13.
” Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen..” Hebr. 13:17.
Seurakuntakuri ja vanhimpien kunnioittaminen pitää palauttaa Raamatun opettamaan tilaan. Se on paljolti unohdettu asia. Sen puuttuminen johtaa yhä kirjavampaan sekaannukseen. Seurakuntavirkojen yhteydessä ja alaisuudessa toimiminen kuuluu enalleen asettamisen ensimmäisiin asioihin. Tämän asian korjaus tulee alkaa yksilöistä.

Alussa uusia seurakuntia ei ns. perustettu, vaan  yksi ainutlaatuisen kerran ristillä perustettu ja yhteyden periaatteella toimiva Jumalan seurakunta levittäytyi uusille paikkakunnille. Jumalan tahto on edelleen samansisältöinen- ja tasoinen yhteys! 1 Kor. 1:10. Joh. 10:16. 11:52.
Raamatullista yhteyttä rakentavien kristittyjen tulee olla selkeästi ulkopuolella ihmisperusteisten uskonsuuntien. Vertaa Hebr. 13:13. Rakennamme vain yhtä seurakuntaa, johon kutsumme mukaan kaikki Turussa asuvat Jumalan lapset. Pyhä Henki on johdattava kokouspaikkoja lisää tarpeen mukaisesti, mm. kotikokouksia. Meillä on ”yhteinen kukkaro”, Seurakunta-apu ry, johon uhraamme kymmenyksemme. Emme uhraa muihin kohteisiin.  Ei ole siis hajaannusta rahan käytössäkään.

On huomattava, ettei Raamatusta otettu pelkkä seurakuntanimitys tee jostakin ihmisporukasta Jumalan seurakuntaa. Esim. luterilaisesta kirkosta ei tulisi Jumalan seurakuntaa, vaikka se vaihtaisi nimensä. On oltava Raamatun mainitsemat seurakunnan elementit. Alku on se, että jollakin paikkakunnalla asuu uskoon tulleita ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä. Nämä uskoon tulleet ihmiset ovat oman paikkakuntansa Jumalan seurakunta. Heidän ei siis tule enää perustaa seurakuntia. Uskovien tulee nyt vain alkaa säännöllisesti kokoontua jo olemassa olevana Jumalan seurakuntana, yhteyden periaatteella ja seurakuntavirkojen piirissä, jos järjestäytyminen jo on tapahtunut (kuten Turussa). Tiit. 1:5. Pyhä Henki sitten valitsee erilaiset toimimiehet tehtäviin sekä jakaa armolahjoja. Efes. 4:11-16 ja 1 Kor. 12: 4-11. Pyhä Henki johtaa niin, että syntyy järjestys seurakuntaan. Raamattu ei siis opeta perustamaan seurakuntia, vaan toteaa, että me olemme srk. Siinä on suuri käsitteiden ero.

Jokaisella paikkakunnalla tulee aloittaa raamatullinen Jumalan seurakunnan toiminta yhteyden periaatteella. Se ei sitten ole uusi srk. vaan päinvastoin, poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan. Alkuperäisestä seurakunnasta ja sen opetuksista lähteneiden tulee palata. ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22.

Raamatullinen Jumalan seurakunta -nimitys kuvaa omistussuhdetta: Seurakunta on Jumalan! Kirkot yms. uskonsuunnat ovat ihmisten tekoja.

Raamatullinen uskovien yhteys on Jumalan tahto. Mitä se on?

Mikäli tahdomme palauttaa seurakunnan tilan raamatulliseksi, on saatava kristityt kaikkialla ymmärtämään, että me kaikki uskossa Jeesukseen olevat ihmiset olemme  Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis.  Näin ollen myös ME kaikki Turussa asuvat uskoon tulleet ihmiset, Kristuksen ruumiin  jäsenet, olemme Turussa oleva Jumalan seurakunta. – Sama pätee jokaisella paikkakunnalla. – Raamattu on  asettanut paikkakunnan rajat seurakunnan rajoiksi. Mm. Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11. Jumalan tahdon mukainen seurakuntatoiminta rakentuu tälle yhteysperiaatteelle. Yhtäkään Jeesuksessa Kristuksessa olevaa Turun ihmistä ei rajata ulkopuolelle! Ei ole raamatullista ajatella, että saman paikkakunnan uskovat voisivat kuulua eri seurakuntiin. Emme voi myöskään yhtyä opetukseen, että joku Kristuksessa oleva ei muka ollenkaan kuuluisi seurakuntaan. Raamatun opetusten edessä se on mahdotonta. – Yhteydessä pysyminen on toinen asia. Hebr. 10:25. Kokoontuminen on Jumalan tahto!  –
On Jumalan tahdon vastaista jakaa saman paikkakunnan uskovia eri ryhmiin, erilaisten nimikylttien ja jäsenkortistojen alaisuuteen. Sellainen on  seurakunnan hajottamista.
Jokaisella paikkakunnalla on vain kaksi ihmisryhmää: Aadamissa olevat jumalattomat ja Kristuksessa Jeesuksessa olevat uskoon tulleet eli seurakuntalaiset.

”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2.
Uskoon tulleista korinttolaisista sanottiin: ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27. Siinä on opetus ainoasta Raamatun tuntemasta seurakunnan jäsenyydestä: Uskossa olevat ihmiset ovat seurakunta! Mikään järjestö tai yhdistys ei ole raamatullinen Jumalan seurakunta.
Jumalan omistaman seurakunnan jäsenrekisterin pitäminen on myös Hänen yksinoikeutensa. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.

Saamme iloita myös siitä, kun seurakuntaan kuuluvat ihmeet ja merkit asetetaan ennalleen apostolisen ajan esimerkin mukaan. Apt. 4:29-32. ja 5:12-16. Tämä tapahtuu nyt Jeesuksen tulemuksen aattohetkinä. Ihmeet ja merkit palautetaan toimintaan ennen lähtöämme Hänen tykönsä. Tämä kaikki tapahtuu vuorenvarmasti: ”Niin kuin sinun lähtösi päivinä Egyptin maasta minä annan hänen nähdä ihmeitä.” Miika 7:15. Lue jakeesta 11 luvun loppuun. Evankeliumia julistetaan ja Jumala vahvistaa sanan ”sitä seuraavien merkkien kautta”. Mark. 16:20.

SEURAKUNNAN NIMI.
Ihmisten tekemälle seurakunnalle periytyy nimi perustajansa tai opin painotuksen mukaan. Esimerkkinä Lutherin perustama luterilainen kirkko tai helluntaitapahtumien pohjalle perustettu helluntaiseurakunta, yms. Myös Jumalan seurakunnalle on periytynyt nimi perustajansa mukaan. Jumala perusti seurakunnan Golgatan ristillä Jeesuksen sijaisuhrissa. Jumalan seurakunta on Golgatan voittotyön perustalle perustettu seurakunta, ”ja tuonelan portit eivät sitä voita”. Matt.16:18. Ajattele tätä! Iloitse tästä!
Raamatun opetus on yksiselitteinen:
”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1.
”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9.
” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16.
” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22.
”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13.
”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14.
”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.

Uskoon tulleet, Jesukselle Kristukselle pyhitetyt ihmiset ovat siis Jumalan seurakunta. Ef. 2:19-22.
Tie tämän seurakunnan jäsenyyteen kulkee uudestisyntymisen kautta. Tähän ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin. Tähän synnytään uskoon tulemisessa. Ja vanha synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Jeesus sitten täyttää omansa Pyhällä Hengellä.
Kristinuskon yhteiset raamatulliset arvot, aatteet, opit sekä toimintatavat yhdistävät Jumalan seurakunnan. Mm. Markus 16:15,16. Efes. 4.

TAKAISIN ALKUUN.
Tulin itse mukaan Turussa olevan Jumalan seurakunnan toimintaan vuonna 1975. Siitä asti on  sisimmässäni kuulunut hyvän Paimenen kokoon kutsuva ääni. Se on rakkautta täynnä oleva Taivaan kehotus auttaa Jeesuksen verellä ostetut ihmiset alkuperäiseen Jumalan suunnitelmaan: ”Palatkaa te luopuneet lapset!” ”Palatkaa takaisin muinaisille poluille, apostolisen ajan yhteyteen!” ”Poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä!” Yhteyden esteet tulee poistaa. Näin olemme tehneet, ja rakennamme kaikkien Turun kristittyjen yhteistä seurakuntaa.

”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” 1 Joh. 2:24.
Suuria ihmismassoja ei vielä ole mukana. Mutta pienen joukon kesken toimii apostolisen ajan antama tärkein esimerkki: Rakastamme toisiamme. Joh. 13:34-35. ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Luuk. 12:32.
Turussa on noin 3000 ( ehkä enemmänkin? ) uskossa olevaa, jotka kuuluvat eri uskonsuuntiin, ja vain pieni murto-osa käy tässä yhteydessä. Koko uskovien joukkonakin olemme vain ”piskuinen” lauma.
Pyhä Henki kutsuu meitä kaikkia Turun uskovia yhteiseen toimintaan.
Huolimatta vain muutamista mukana kävijöistä on kokoustilamme kaikkien Turussa asuvien Kristuksen ruumiin jäsenten yhteinen paikka, Yhteyspaikka. Maariankatu 2. (vuonna 2018). Apt. 1:13. 12:12. 19:9.
Ja kun Herra lisää meidän yhteyteemme niitä, jotka saavat pelastuksen, on Pyhä Henki johdattava lisää kokouspaikkoja, tarpeen mukaan. Ja mieluiten niin, ettei väen lisääntyessä hommata isompaa paikkaa, vaan lisää pieniä kokouspaikkoja. Tilaisuuksissa rohkaisemme, opetamme ja neuvomme toisiamme pysymään apostolien opetuksessa. ”He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä!” Apt. 2:42. Kol. 3:16. / 1 Joh. 2:24.

Meillä on kaksi Raamatusta nousevaa opetuksen lähdettä: 1. apostolisen ajan opetukset ja 2. alkuseurakunnan esimerkki! Näin ollen emme ota seurakuntana kantaa mm. poliittisiin asioihin, koska Raamatun opetus tai alkuseurakunnan esimerkki ei kehota siihen. Mutta jokainen yksilöuskova saa pitää poliittiset mielipiteensä, kunhan ei tuo näkemyksiään seurakuntaan. Kukaan ei saa vaatia toisiltaan samaa poliittista näkemystä. Politiikka on kokonaisuudessaan seurakunnan toiminnan ulkopuolella.
Kaikki mukana olevat tietävät, ettei tässä paikassa mainosteta uskonsuuntien erottavia nimikylttejä:
Emme ole
– helluntailaisia
– luterilaisia
– vapaakirkollisia
– baptisteja
yms.  ”laisia” ja ”isteja”…
Olemme vain kristittyjä.
Olemme pysyvästi hajaannuksen ulkopuolella. Mukana käy joskus  uskovia muista yhteyksistä, mutta tässä toiminnassa ja Maariankadun kokouspaikassa he ovat vain Kristuksen ruumiin jäseniä, kristittyjä ilman etuliitteitä! Ja tilaisuuksissamme ei mainosteta muita yhteyksiä.
Raamatun opetukset ja alkuseurakunnan esimerkki riittää meille.

Olemme rukoilleet, että meidän yksilöuskovien elämästä ”jokainen istutus, joita ei taivaallinen Isä ole istuttanut, on juurineen poistettava!” Matt. 15:13. Tämä ei siis tarkoita, että yrittäisimme lopettaa uskonsuuntia. Emme edes yritä sellaista. Uskontokunnat poistetaan vain alkuperäiseen seurakuntatoimintaan mukaan tulevien yksilöuskovien elämästä.
Tiedämme kirkkokuntien jatkavan toimintaansa Jeesuksen tulemukseen asti. Veljet ja sisaret tekevät siellä hengellistä työtä; sieluja pelastuu ja näin Jumalan seurakunta lisääntyy, vaikkakin se siellä toimii hajaannuksen periaatteella, jossa se ei voi olla mukana toteuttamassa Ylipaimenemme opetusta, Joh. 13:34,35. Seurakuntatotuus ei siis ole pelastuskysmys.
Rukoilemme viisautta auttaa rakkaat Jumalan lapset ymmärtämään, että Jumalan tahto on yhteys eikä hajaannus.
Jumalan seurakunnassa edustamme yhteyttä. Uskonsuunnat edustavat hajaannusta.
Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla yhden Jeesuksen verellä lunastetun ihmisjoukon. Tämä lauma on Hänen seurakuntansa. Meidän tulee nähdä samalla tavalla.

Ikävä asia on, että, uskonsuunnissa opetetaan hyväksymään seurakunnan jakautuminen erilaisten nimikylttien alla toimiviksi karsinoiksi. Me emme hyväksy sellaista, koska Jumala ei sitä hyväksy! Ymmärrämme, että seurakunnan tulee olla kaikessa toiminnassaan apostolisen ajan mallin mukainen, myös järjestäytymismuodoltaan.

Toimimme siis Kristuksen ruumiin periaatteella paikallisena seurakuntana pitämällä kaikkia Turun uskovia Jumalan seurakuntaan kuuluvina.
Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa tähän yhteisrintamaan kaikkia Hengessä vaeltavia uskovia. Rehelliset ja vilpittömät Jumalan lapset ottavat lopulta kutsun vastaan. Jumala johdattaa tähän.
Myös kaikki hengelliset kutsumukset voidaan suorittaa tässä yhteydessä. Siunaamme Jumalalta saadut tehtävät, 1 Tim. 3:10 periaatteen mukaisesti.

ESIMERKKINÄ.
Olemme Turussa esimerkkiseurakunta kaikkien paikkakuntien kristityille: Alkakaa toimia samoin. Julistakaa, että ”ME OLEMME tämän paikkakunnan Jumalan seurakunta.” Ja sisällyttäkää tuohon ”ME” sanaan kaikki paikkakuntanne uskossa olevat ja kasteella käyneet eli Kristuksen ruumiin jäsenet. Näin mekin teemme Turussa. Ja mm. rukoillessamme siunausta meille, laajenee tuo ”me, meitä” -sana käsittämään kaikki Turun kristityt, uudestisyntyneet Jumalan lapset. ME olemme Turussa oleva Jumalan seurakunta. Näitä veljiä ja sisaria tahdomme auttaa ja koota  yhteen! Samoin tulee tapahtua siis sinun paikkakunnallasi: Helsingissä olevat Kristuksen ruumiin jäsenet ovat Helsingissä oleva Jumalan seurakunta. Tampereella olevat Kristuksen ruumiin jäsenet ovat Tampereella oleva Jumalan seurakunta. Ja Turussa olevat Kristuksen ruumiin jäsenet ovat Turussa oleva Jumalan seurakunta. Jne…
Esim. Ilm. 1:11. Tiit. 1:5.
Ja HUOM! Emme rakenna uskovien yhteyttä yli seurakuntarajojen, vaan ilman niitä.

Jumalan kansan pitää ymmärtää, että vapautuksen aika on nyt tullut! Oletko mukana tässä historiallisesti merkittävässä vapautuksen toteuttamistoiminnassa? Joh. 17:23 / 13:34,35.
” .. kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52.

Weijo Lindroos

Sanoma Jeesuksen sijaisuhrista ristillä ja Hänen ylösnousemuksestaan on kristinuskon ydin. Jumalan rakkaus kohdistui meihin ristillä, jossa Hän itse sovitti syntimme. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” 2 Kor. 5:19. Siksi risti on uskomme symboli.
”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1 Kor. 1:18. Mainittu sanoma rististä tarkoittaa sitä, mitä Jeesus teki ristinpuulla, jossa Hän kuoleman kauhujen keskellä kidutettuna, ruoskittuna Vapahtajana kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. ”Se on täytetty!”

Ennen ristin pelastustyötä oli ihmisillä sama toivo sijaisuhrista. Jo Aadamin aikana ”ruvettiin huutamaan avuksi Herran nimeä”. 1 Moos. 4:26. Profeetat ennustivat tulevasta Pelastajasta. He katsoivat eteen päin tulevaan Kristukseen, samoin kuin me katsomme taakse päin jo tulleeseen syntien sovittajaan. He luottivat synnistä vapauttajaan samoin kuin mekin; esim. Aabraham asetti toivonsa Kristukseen 2000 vuotta ennen Jeesuksen syntymistä ihmiseksi. Me taas 2000 vuotta Hänen tulemisensa jälkeen. /
”Ja vaikka nämä kaikki (vanhan liiton pyhät) uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.  …
Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi (vanhan liiton pyhiä) todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka Hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” Hebr. 11:39-40 – 12:1-2.
Jeesus ei vielä ollut tullut valmistamaan pelastusta. Mutta nyt kaikki on valmiina.

Kun Jeesus kuoli ristillä ja meni Tuonelaan (kuolleiden maailmaan) julistamaan voittoaan (1 Piet. 3:18-20), toi Hän sieltä vanhan liiton pyhät, jotka siirrettiin Paratiisiin, jossa myös ristinryöväri silloin jo oli. Hän oli ensimmäinen Paratiisin asukas! Jeesus lupasi viereisellä ristillä olleelle ryövärille:  ”Tänä päivänä pitää sinun olla minun kanssani Paratiisissa.” Luuk. 23:42-43. Se oli Jeesuksen kuolinpäivänä. Efes. 4:8. Tämä ristin tapaus, yhdessä monien Raamatun kertomusten kanssa, todistaa, että olemme ajallisen elämämme jälkeen tietoisessa tilassa, joko paratiisissa tai tuonelassa. mm. Luuk. 16:19-31. Voimme itse valita, kumpaan paikkaan sielumme eli ”sisäinen ihmisemme” siirtyy  irtaantuessaan ruumiista. 2 Kor. 4:16. ”Mutta me (uskoon tulleet) olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiistamme kotiin Herran luo.” 2 Kor. 5:8.

Paratiisi avattiin. Se oli kaikilta ihmisiltä suljettu Aadamin ajoista ristin lunastustyöhön asti. Enkelin leimuava miekka vartioi Paratiisin porttia. 1 Moos. 3:22-24. Paratiisi oli suljettu noin neljä tuhatta vuotta. Oli vain kuolleiden maailma, Tuonela, jossa tosin oli eri osastoja, mm. ”Aabrahamin helma”. Luuk. 16:19-31. 2 Kor. 12:1-5.
Kuolemansa jälkeen Jeesus tiedotti Tuonelassa voittoansa: ”Saarnasi vankeudessa oleville hengille..” 1 Piet. 3:18-20. Mitä Jeesus saarnasi? – ”Minä elän, ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja Tuonelan avaimet.” Ilm. 1:18. Se oli voiton sanomaa! ”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun.” Kol.2:15. Se tapahtui Golgatalla. Isä Jumala sai voiton paholaisesta ristillä, jossa Hän teki tyhjäksi perkeleen teot. 1 Joh.3:8;  2 Kor.5:19. Se tarkoitti, että kaikki Jumalasta luopuneet henkivallat tuomittiin helvetin tulijärveen, johon heidät heitetään viimeisen tuomion jälkeen. Ilm. 20:11.15.
Jeesus saarnasi siis kuolleiden maailmassa ilon sanomaa niille vanhan liiton pyhille, jotka olivat jo eläessään odottaneet Messiaan ilmestymistä. Heidät Jeesus haki sieltä ja vei mukanaan avaamaansa Paratiisiin. Kuolleet olivat siis tietoisessa tilassa. / Ja 1 Piet. 4:6. kerrotaan Jeesuksen saarnanneen voittoevankeliumiaan vanhan liiton pyhille, jotka edeltä käsin olivat panneet toivonsa Kristukseen. ”… jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.” Efes. 1:12.
Siis Vanhan liiton pyhät, jotka olivat panneet etukäteen toivonsa Jeesukseen, eivät voineet saavuttaa näitä asioita (pelastuksen täydellisyyttä) ennen ristin lunastustyötä ja uuden liiton pyhien ilmestymistä. He eivät saavuttaneet täydellisyyttä (= pelastus Jeesuksen veren kautta, Hebr. 10:14) ilman Jeesuksen sijaisuhria ja meitä Uuden Liiton uskoon tulleita, jotka olemme Jumalan seurakunta. Mutta nyt meillä uudestisyntyneillä on yhdessä kaikkien aikojen Jumalan lasten kanssa pääsy kaikkein pyhimpään, Jumalan kasvojen valkeuteen, ”Jeesuksen veren kautta”. Hebr.10:19. ”koska Hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista..” Hebr. 9:15.
Ristillä on ansaittu täydellinen pelastus meille, jotka olemme ottaneet vastaan Herran Jeesuksen syntiemme sovittajaksi, joko Vanhan- tai Uuden liiton aikana. Efes. 1:12.
Jesaja 53 ym. monet Raamatun kohdat lupasivat Messiaan, joka ottaa päällensä meille kuuluvan rangaistuksen.
Pietari kirjoitti meille Uuden liiton kristityille: ” .. jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.” …
”Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa. Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” 1 Piet. 1:5, 10-13.

Toisto:
Vanhan liiton pyhät luottivat siis tulevaan Kristukseen. Me taas asetamme toivomme Jeesukseen jälkikäteen. Meidän syntimme sovitettiin n. 2000 vuotta sitten, kun taas esim. Aabraham luotti tulevan Messiaaseen 2000 vuotta ennen ristintyötä, 4000 vuotta sitten. Aabraham katsoi eteen päin Golgatalle. Me katsomme ajassa taakse päin ristille. Vanhan liiton pyhät luottivat tulevaan Kristukseen, me jo tulleeseen Jeesukseen. Vaikka Aabraham katsoi kahden vuosituhannen takaa tulevaan Jeesukseen, iloitsi hän näkemästään. Jeesus sanoi näin: ”Aabraham riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi!” Joh. 8:56.

Risti on tässäkin mielessä kaiken keskus. Se yhdistää Jumalan pyhät, sekä Vanhan- että Uuden liiton aikana, elävät ja kuolleet. ” – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.” Efes. 1:10.
Näin Jeesus kokosi ”yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset”. Joh. 11:52.

Jumalan kansan yhdistymisen puolesta
W.L.

Seurakuntaelämän A B C

Aloitusopas uusille mukaan tuleville, kauankin uskossa olleille.
”… että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.” 1 Tim. 3:15.

Opiskele tämä kirjoitus huolellisesti ja moneen kertaan! Teethän näin? Tällä tavalla sisäistät seurakuntatoimintaan kuuluvat Jumalan hyvän tahdon mukaiset käytöstavat yms. yhteyden kannalta ehdottomat asiat.
Tekstistä saattaa löytyä monta Sinulle hyödyllistä asiaa, joita et vielä tiedä. Emmehän kukaan tiedä vielä kaikkea.

Jeesus hyväksyy meidät tällaisinamme. Mutta Hän ei tahdo meidän jäävän tällaisiksi. Hänellä on annettavana paljon lisää. Jeesus perusti ristillä seurakunnan meille kasvuyhteisöksi. Hän kasvattaa meitä toistemme kautta. Efes. 4:11-16. Tarvitsemme toisiamme. Kol. 3:16. Mutta ilman nöyrtymistä ja raamatullisia ohjeita ei kukaan voi saada itselleen Jumalan tarkoittamaa kokonaista siunausta.
Kaikki tarvitsemme opetusta: ”Kuinka minä voisin ymmärtää ellei kukaan minua opasta?” Apt. 8:31. Toiset tuntevat Raamatun ja kykenevät opettamaan muitakin. Seurakunnan opetuksiin tunnustautuminen ja on välttämätöntä. Ihmisen ainutlaatuisuus ja mielekäs elämä saadaan esille raamatullisessa seurakuntayhteydessä ja sen turvallisuutta luovien opetusten sisällä, hyväksyvässä ja armahtavassa ilmapiirissä, jossa Pyhä Henki toimii näyttäen mm. todeksi synnin. Ja Jeesus antoi jokaiselle terveesti uskoon tulleelle voiman ja halun luopua syntielämästä. Joh. 1:12.  Room. 6.  Hän tahtoo täyttää Sinut Pyhällä Hengellä! Apt. 1:8. Efes. 5:18. 2 Kor. 7:1. Vanhimpien tehtävä on ohjata ja ojentaa kaikki uskovat sisälle seurakunnan raamatulliseen sisältöön ja hyväntahtoisuuteen kaikkia kohtaan.

Tästä oppaasta löytyy avaimia ainutkertaisen uskonelämämme sisällön toteuttamiseen.
Et ole yksin! Seurakunta ja koko taivas tukee Sinua kaikessa hyvässä ja oikeassa!
”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. … Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.  Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:31-36.

OLET TULLUT USKOON.
Taivaassa iloitaan kääntymisestäsi: ”On ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Lk. 15:10. Seurakunta iloitsee yhdessä enkelien kanssa!
Monet uskoon tulleet saavat kokea taivaallista kääntymyksen iloa koko olemuksessaan. Mutta ilman mahtavia tunnekuohujakin tosiasia toimii, se, että olet nyt uskossa Jeesukseen. Olet taivaan kansalainen matkalla oikeaan kotimaahasi. ”Meidän yhteiskuntamme on taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi. Hän muuttaa meidän alennustilassa olevan ruumiimme kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla Hän myös kykenee alistamaan kaiken valtaansa.” Filip. 3:20,21. Mutta raamatullinen uskossa oleminen ei välttämättä tarvitse tuekseen kuohuttavia tunnekokemuksia. Tosin niitäkin tulee. Kiitos Jumalalle kaikesta mitä Hän tekee tai jättää tekemättä! Otamme vastaan kaiken, mitä Hän meille antaa, mm. armolahjoja. Lue mm. 1 Kor. 12-14 luvut.
Muutos on tapahtunut näkymättömässä todellisuudessa ja Sinun sisimmässä hengessäsi. Muutos näkyy koko elämästäsi, sisältä ja päältä. Syntitottumukset ovat väistyneet; tilalle on tullut armon ja siunauksen eri muodot, Kristuksen mielenlaatu, joka ilmenee rakkaudellisena käytöksenä kaikkia kohtaan. Saat iloita siitä, että Jeesus on muuttanut elämäsi. ”Ennen juoksit synnin perässä; nyt juokset sitä karkuun.” Tahdot etsiä Jumalan sinulle suunnittelemaa elämän sisältöä ja johdatusta elämäsi eri osa-alueisiin. Näin toimii Pyhän Hengen kautta sisimpääsi tullut Kristuksen mieli. 1 Kor. 2:16. Jeesus katkaisi ristillä synnin kahleet. Room. 3:23-25. 6:11, 22.
Se, mitä Raamattu sanoo Sinusta, on oikea totuus. Tähän kannattaa alkaa ojentautua.

Olet ottanut vastaan Jeesuksen Kristuksen omaksi Pelastajaksesi. Kol. 2:6. Hänen sovintoverensä puhdisti Sinut synnistä ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:23-25. Tulit näin Jumalan lapseksi ja Hänen seurakuntansa jäseneksi. Joh. 1:12; Room. 10:9-10. 1 Kor. 12:27. Miten se siis tapahtui? – Kuultuasi pelastussanoman ja vastaan otettuasi Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi alkoi Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa sydämessäsi. Syntitottumukset sekä vieraat uskonnot epäjumalineen ja eksyttävine henkivaikutuksineen väistyivät, mm. kirkkouskonto. Orjuuden kahleet katkesivat. Jumalan hyvyys veti Sinut parannukseen. Tulit ensin synnintuntoon, joka sitten johti armon tuntoon. Jumalan armahtavaisuus vapautti sinut ”turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”. Room. 8:21. ”Kristus teissä, kirkkauden toivo.” Kol. 1:27.

Tulit sisälle Jumalan rakkauteen. 1 Joh. 4:19.
Rakkauden vaikuttamana tahdoit hylätä syntielämäsi. Room. 2:4. Elämän suursiivous oli riemun asia. Puolestasi rukoiltiin ja sinut siunattiin kätten päällepanemisen kautta Jeesuksen Nimessä. Hebr. 6:2.  Ja Sinut kastettiin upotuskasteella vedessä uuden Herrasi Nimeen. Apt. 2:38,41. 10:48. – Ellet ole uskoon tulosi jälkeen vielä kastettu, järjestämme kastetilaisuuden sinua varten ensi tilassa! Sen jälkeen voimme siunata sinut yhteyteemme. –

Seurakunnan yhteydessä pysyen ei mikään erota Sinua Jumalan rakkaudesta enää koskaan. Joh. 6:37. Room. 8:38,39. Olet Hänen lapsensa ja kuulut seurakuntaperheeseen. Efes. 2:19-22. Uudestisyntyneenä Jumalan lapsena olet myös taivaan kuningaskunnan jäsen ja perillinen. Olet Kuninkaan lapsi. 1 Piet. 2:9,10. Jeesus on Kuninkaamme, joka on ostanut meidät itselleen omalla verellään. Ilm. 5:9-10. ja 1:5,6.
Tässä seurakuntaperheessä ihmissuhteet kestävät ikuisesti. On isoveljiä, siskoja ja äitejä. Isämme on Taivaassa. Perheessä ei jätetä vastasyntyneitä lapsia heitteille, vaan heitä hoidetaan ja ruokitaan. Matt. 12:47-50. Tahdomme uusien uskoon tulleiden kasvavan ja kehittyvän normaalilla tavalla. Siksi perheen ”pienimpien”, kuten meidän kaikkien, on välttämätöntä olla mukana hengellisissä kokouksissa. Hebr. 10:25. Matt. 4:4. Ne ovat Jumalan perheen ruoka-aikoja. Efes. 2:19-22. Apt. 2:41,42. Ja yhteys jatkuu myös yksityiselämässä.

Syyttelyä tai vikoilevaa arvostelua ja kapinamieltä ei seurakunnassa ole! Älä siis koskaan suostu kuuntelemaan väärämielistä uskovien arvostelua tai seurakunnan vioista puhumista. Sellainen rikkoo pyhän ilmapiirin ja saastuttaa oman sisimpäsi sekä sellaista kuulevat seurakuntalaiset. Katkeruuden juuri alkaa kasvaa. Hebr. 12:15. / Matt. 15:13. Vikoileva ihminen myrkyttää itsensä ja ympäristönsä.
Seurakunnassa kaikki tahtovat hyvää toisilleen ja puhuvat seurakunnasta sekä toisistaan vain hyvää! Rukoilemme jokainen lisää siunausta tähän maailman parhaaseen ja raamatullisimpaan uskovien yhteyteen. Virheet korjaantuvat Pyhän Hengen luomassa puhtaassa ilmapiirissä Raamatun opetusten valossa.
Tämä kaikki on nyt siis pysyvää todellisuutta Sinunkin kohdallasi.
Ja kun tulet vanhaksi, etkä enää pääse mukaan kokouksiin, silloinkaan Sinua ei jätetä yksin.

Seurakunnasta on tullut tärkeä osa elämääsi.
Mutta älä pety oppiessasi tuntemaan muita seurakuntalaisia, joissa huomaat vajavaisuuksia. Olemme nimittäin kaikki erilaisia ja monin tavoin puutteellisia, Sinäkin, vaikka et huomaa virheitäsi. Olemme keskeneräisiä loppuun asti. Älä anna sen häiritä, vaan rukoile Herran armoa meille vajavaisille kuten itsellesikin. Saat tulla huomaamaan, että Sinusta välitetään toden teolla. Olet otettu sisälle uskovien rakkauden piiriin. Ja mikä ihaninta, opit itsekin välittämään meistä vajavaisista. 1 Joh. 5:1.  Kaikki rukoilevat Sinun puolestasi. Ja Sinä rukoilet kaikkien puolesta. Kiitos Jumalalle! ”Tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne.” Sak. 7:9. ”Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen.” Luuk. 6:36.
Teemme yhdessä suunnitelmia Jumalan seurakunnan parhaaksi. Olemme yksimielisiä. Emme riitele. ”Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan.” 2 Tim. 2:24. ”… että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.” Filip. 2:2-4.
Meillä kaikilla on sama Raamatun oppi. Puhallamme yhteen hiileen! Meillä on ”yksi sydän ja yksi sielu!” Apt. 4:32. 1 Kor. 1:10. Kannamme kortemme yhteiseen kekoon. Osallistumme myös srk.n yhteisiin kuluihin varojemme mukaan. Lue 2 Kor. 9:7-13. Kymmenykset Herran työhön takaa siunauksen raha-asioissamme. Sananl. 3:9,10.
Uskovien yhteydessä toimimme kaikessa Jumalan ja Hänen seurakuntansa ehdoilla, Raamatun mukaisesti, emme demokraattisesti kukin oman mielemme mukaan. Pysymme teokraattisesti Raamatun suuntaviivoissa. Mm. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Emme tee kuten muinoin Israelissa: ”Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.” Tuom. 21:2.

”Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne.” Efes. 5:3. Haureuden synnin eri muodot ovat meille kaikille inhottavuuksia. Ja mm. miehen ja naisen välinen ”avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamattomana; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” Hebr. 13:4. 1 Kor. 7. Seksuaalisuus kuuluu vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Room. 1:26-32. 1 Kor. 6:9-11.
Syntiä tulee vastustaa sen alkuasteella, ajatuksen tasolla. Filip. 4:8. 1 Joh. 1:7-10. ja 5:16. / Hebr. 12:1-4. Jaakob 5:15,16. 2 Piet. 1:10.
Pahinta syntiä on jäädä lankeemukseen. ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.” Psalmi 32:5. Vilpitön synnin katuminen ja rehellinen parannuksen teko vapauttaa puhtaan sydämen onneen. ”Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.” Hebr. 8:12. 2 Kor. 12:21.

Voimme myös epäonnistua tehtävissämme. Emme jaksaneetkaan. Väsyimme. Nielaisimme liian suuren palan. Jokainen meistä joutuu joskus pettymään itseensä, joskus toisiinsakin. Älä anna sellaisen masentaa. ”Nouse, ole kirkas!” Jumala antaa uuden armon. Hän ei jätä meitä väsyttyämme ja epäonnistuttuamme. ”Ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta” (Room. 8:39) tai toisistamme. Ester 10:3.
”Kärsikää toinen toistanne rakkaudessa!” Kol. 3:13. Lue Room. 12:10-18.

EDESSÄSI ON NYT UUSI ELÄMÄ täynnä uusia asioita. Moni asia on vielä epäselvää. Ole siksi halukas ottamaan vastaan opetusta ja kehotusta. Tämä kuuluu meille kaikille loppuun asti. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:9-13.

Asetu ensin oppilaan paikalle. Tämä on ehdottoman tärkeää päästäksesi eteen päin: ”Huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, Hän puhui heille vertauksen: ´Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle sija’, ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: ’Ystäväni, astu ylemmäksi.’ Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään`.” Lk. 14:7-11.
Opetus seurakunnassa tapahtuu niiden toimesta, jotka ensin itse ovat ottaneet vastaan seurakunnassa hyväksytyn opetuksen. Opittuasi raamatullisen Jumalan tahdon tien, jota seurakunnassa opetetaan, voit itsekin alkaa opastaa ihmisiä siihen. Sinun ei tarvitse näyttää olevasi jotain merkittävää. Aito nöyrtyminen ja irrottautuminen pöyhkeästä ylimielisyydestä auttaa meitä ymmärtämään toisiamme ja Jumalan sanaa. Jaak. 4:6. Lk. 24:45.

On hyvä harkita tarkkaan keneltä kysyy ja ottaa vastaan opetusta tai kenelle uskoutuu. Älä ota vastaan esirukousta tai ohjeita sellaisilta, jotka eivät vielä ole itse juurtuneet seurakuntaan ja sen opetukseen, ja joita ei vielä ole siunattu yhteyteen. Kaikki kokouksissa mukana käyvät eivät siis ole yhteydessämme, eivätkä siksi ole aina luotettavia neuvojia.
”Valvo itseäsi ja opetustasi..” 1 Timot. 4:16.
Voit kysellä epäselviä asioita luotettaviksi tunnetuilta seurakunnan vastuuhenkilöiltä. Tällä tavalla opit seurakuntaperheen opetukset ja tavat. Kasvat uskossasi ja Jeesus merkitsee sinulle päivä päivältä enemmän. Tällä linjalla saat itsekin tehtäviä. Pyhä Henki vaikuttaa sisimmässäsi opetuksen kautta. Näin ohjaudut sisälle Jumalan Sinulle suunnittelemaan elämän tarkoitukseen.
Tässä yhteydessä voit toteuttaa Jumalalta saamasi kutsumuksen.
Mikä tahansa tehtäväsi onkin, tulee se asettaa ensin seurakunnan koeteltavaksi. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.

Jumala tahtoo auttaa jokaisen omansa sitoutumaan pysyvästi tähän raamatullisen yhteyden periaatteella toimivaan seurakuntayhteyteen. Efes. 4:14-15.  Pelkästään kokouksiin osallistuminen on jo itsessään suurta Jumalan työhön osallistumista. Hebr. 10:25.  Emme enää tarvitse hajaannuksen periaatteella toimivia uskonsuuntia emmekä ollenkaan osallistu sellaisten ekumeenishenkisiin yhteiskristillisiin tilaisuuksiin.
Jumala tahtoo lisätä yhteyteemme paljon uusia veljiä ja sisaria, niitä, jotka Hän tahtoo pelastaa tai on jo pelastanut. Apt. 2:47.

Älä anna ihmisten tunkeutua yksityisyyteesi. Älä itsekään ole utelias. Jokainen saa kertoa itsestään vain sen, minkä itse tahtoo. – Älä ”kuulustele”. Älä vahdi. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Älä anna kenenkään penkoa menneisyyttäsi eli älä osallistu sielunpenkojaisiin.
Ole aina hienotunteinen. Älä koskaan sano loukkaavasti tai epäystävällisesti kenellekään ihmiselle missään tilanteessa kotona tai seurakunnassa. Loukkaavasta käytöksestä saattaa jäädä ihmissuhteisiin pysyvä vamma. Mikään tilanne ei oikeuta Sinua käyttäytymään huonosti. Aito Pyhän Hengen vaikuttama käytös, hyväntahtoisuus ja ystävällisyys saakoon toimia ihmissuhteissamme.
Kasvaneen kristityn eräs tuntomerkki on hyvä ”Hengen hedelmä”. Gal. 5:22; 1 Piet. 4:10–11; Hebr. 5:14.

”Aseta ITSESI kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta.” Tiit. 2:7. Kol. 3:16. Esimerkkinä olemiseen kuuluu, ettet ole kapinallinen, uhmakas ja niskoitteleva. Älä yritä neuvoa muita, jos oma elämäsi on sivussa Raamatun opetuksista.
” Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.” Matt. 7:3-5.
Meidän kaikkien tulee pyrkiä olemaan esimerkillisiä kristittyjä, rauhan ihmisiä.
”Ole Sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa..” 1 Timot. 4:12.

Tarvitessasi henkilökohtaista esirukousta voit itse pyytää sitä. Kenenkään ei tule mennä rukoilemaan ja laittamaan käsiä toisten päälle ilman asianomaisen omaa halua ja pyyntöä! Meidän tulee opettaa ja rohkaista uskovia oma-aloitteisuuteen.
Rukoiltaessa Mark. 16:17,18 mukaisesti, on huomioitava, että käsi tulee laittaa rukoiltavan pään päälle, ei esim. sairaan paikan päälle, polvelle, reisiin, rintaan, jne. On sopimatonta, että esim. veljet hipelöivät sisaria rukouksessa tai sisaret veljiä. Sellainen rikkoo rukouksen pyhän ilmapiirin.
”Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle.” 1 Moos. 48:14.
Olemme joissain asioissa hyvinkin erilaisia. Kaikki eivät esim. halua eivätkä tarvitse jatkuvaa kanssakäymistä. Toiset taas eivät viihdy yksin hetkeäkään. Huomioi tämäkin.

Hyviä suuntaviittoja:
Jumalan Valtakunnan työ ja seurakunnan jäsenten kasvaminen sekä kasvattaminen on hengellistä tarkkuustyötä. Tämä Sinunkin on hyvä oppia. Toimi siksi aralla tunnolla, hienovaraisesti, nöyrästi, matalalla profiililla, rakkaudessa ja totuudessa huomioiden lähimmäiset. Pidä itsesi kaikkien kanssa saman arvoisena. Älä luule itsestäsi suuria.
Puhu vähän, toimi enemmän ja rakasta paljon. Ole evankeliumin arvon mukainen, pukeutumisessakin. 1 Tim. 2:9,10. Filip. 1:27. Tiit. 2:2.
Anna ihmisten olla rauhassa. Ole uskollinen, luotettava ja suora. Älä ole takinkääntäjä. ”Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.” 1 Kor. 4:2. ”Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat kunnioitetun aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.” 1 Tim. 3:10,13. Joh. 16:13. Opi myös Jesaja 66:2.

Ole myös valmis olemaan parjattuna. Oikeaa seurakuntayhteyttä ja vilpittömiä Jumalan lapsia on aina mustamaalattu. Jumalan työn tukahduttamiseksi on keksitty monenmoisia valheellisia juoruja. Sananl. 18:8. 26:20,22. ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” 2 Tim. 3:12.
”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niin kuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” Matt. 10:24,25.
”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.” Lk. 6:26.

TÄRKEIN YHTEINEN TEHTÄVÄMME on voittaa ihmisiä Jeesukselle, sekä sitten auttaa uudet uskoon tulleet pysymään seurakunnan yhteydessä oppimassa edellä mainittua Jumalan tahdon tietä. Tämä on seurakunnan toiminnan tarkoitus, meille uskottu pyhä ja arvokas luottamustehtävä. ”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15-16.
Puheemme pääsisältö kokouspaikan kahvipöytäkeskusteluissakin on ennen muuta Raamatun asiat, ristintyö ja syntien anteeksi saaminen Jeesuksen veren kautta.
Seurakunnan tehtäväalueeseen ei kuulu tämän maailman asioihin puuttuminen, politikoiminen yms. Apt. 2:40. Lähetyskäskyssä on meille riittävästi tekemistä. 1 Joh. 5:19.

RUKOUKSESTA VERSOO KAIKKI HYVÄ.
Oppiessamme viipymään rukouksessa saamme voiman ja johdatuksen elämäämme ja tehtäviimme.
”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta.
Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta.
Missä ei ole rukousta, siellä ei ole siunausta.”

Jokainen Jeesuksen verellä lunastettu ihminen on korvaamaton. Kukaan muu ei voi täyttää Sinun paikkaasi. Kukaan ei voi tuoda seurakuntaan sitä siunausta, joka nyt Sinun kauttasi annetaan.

Sinä olet korvaamaton!

t. Jumalan seurakunnan veljet ja sisaret 1990 luvulla Sofiankadulla.

”Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.” Apt.2:18.
”Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu…” Room.12:4-8.
”Tässä ei ole miestä eikä naista…” Gal.3:26-29.

NAISTEN OSA.
Aiheesta on esiintynyt paljon tunnepitoista kiivailua ilman Raamatun tuntemusta. Asian kokonaisuuden ymmärtäminen ja vastaan ottaminen edellyttää uskossa kasvamista. Eräs alaikäisyyden merkki on sanakiistojen aiheuttaminen. 1 Timot. 6:3-5 ja 2 Timot.2:23-26. Riidan lietsontaa esiintyy niin veljillä kuin sisarillakin. Veljillä vallan- ja riidanhaluisen asenteen pohjalta versoo vaatimus, että naisten (kuten kaikkien muidenkin) tulee olla heille alamaisia. Se kuvastaa miehillä narsismin kaltaista ylpeää uhomieltä ja omaa heikkoa itsetuntoa ja epävarmuutta sekä pelkoa, että naiset asettuvat heidän tasolleen. Sellaiset miehet pelkäävät itsenäisiä naisia. Ja onhan se totta, että ”isebelimäisiä” egoismin piirteitä löytyy naisista kuten miehistäkin.

Parisuhdekaan ei toimi itsekeskeisten vaatimusten pohjalla. Samoin on laita seurakuntatyössä. Tervehenkisessä miesten ja naisten yhteistoiminnassa ei alamaisuutta vaativaa puhetta tarvita, vaan Jumalan säätämys toimii spontaanisti. Näin tapahtuu sekä avioliitossa että seurakuntayhteydessä. ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.” Efes. 5:21. Pyhä Henki nostaa esille kunkin raamatulliset tehtävät (Efes.5:22-33), joita kaikki kunnioitamme. Tämä edellyttää, että on yhteisesti päätetty mukautua Raamatun opetuksiin, naiset ja miehet heille kuuluviin luomistyön mukaisiin asemiin: miehet johtamaan ja naiset auttamaan siinä.

Raamatullisuus, mitä se on?
Emme mene sellaiselle linjalle, että opettaisimme jotain, mitä Raamattu tai alkuseurakunnan käytäntö ei opeta. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. Mutta myös apostolisen ajan esimerkki on annettu esimerkiksemme. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Esimerkki: Eräät ovat ottaneet opikseen lapsikasteen. He tietävät, ettei Raamattu opeta sellaista, mutta vääntävät asian päälaelleen sanoen, ettei Raamattu kiellä kastamasta lapsia. Se on totta. Raamatussa EI ole siihen kieltoa. Mutta jos seurakunnan opetus asetettaisiin sille pohjalle, syntyisi opillinen kaaos. Silloin voitaisiin perustella monia asioita, joita Raamattu ei suoraan kiellä. Voisimme muun muassa alkaa pitää poliittisia kokouksia, rock-konsertteja, muotinäytöksiä tai urheilukilpailuja kokoustilassa. Eihän Raamattu kiellä sellaista. …  Yms. Mutta emme tee niin, koska Raamattu ei opeta toimimaan niin, eikä sellaisesta ole esimerkkejä tai Raamatun opetusta alkuseurakunnan toiminnassa.
Lisää esimerkkejä raamatullisuudesta:
Raamattu ei opeta, että kristityt alkuaikana olisivat perustaneet kirkkokuntia. He eivät kastaneet sylilapsia. He eivät asettaneet vanhimmiston yläpuolelle muita instansseja, piispoja, paavia tms. Alkuseurakunnassa naiset eivät kastaneet eivätkä olleet vanhimmistossa. Kastamattomat eivät osallistuneet ehtoolliseen, jne… Ja vanhimmistoon sekä sananopettajiksi siunattiin vain veljiä. 1 Tim. 3. Ef. 4:11-16. !!!
Jumala on kutsunut miehet ja naiset työhönsä, rakentamaan yhdessä Hänen seurakuntaansa. Hän on armoittanut meidät mitä erilaisimpiin tehtäviin. Mutta Jumala on luonut myös eräänlaisen roolijaon miehen ja naisen välille. Hän loi meidät erilaisiksi. ”Mies on vaimon pää.” 1 Kor. 11:3. Efes. 5:22-33. Jumalan säätämys ei voi toimia tosiin päin, että vaimo olisi miehen pää. Miesten tulee olla MIEHIÄ joihin naiset voivat luottaa ja turvautua. Oikeat miehet arvostavat ja kunnioittavat naisia. Jumala loi Eevan Adamin kyljestä. Siksi vaimon oikea paikka on olla miehen rinnalla, ei auktoriteettina.
Ja HUOM! Tämän kirjoituksen opetukset ovat osoitetut raamatulliseen seurakuntaan, ei kirkkokuntiin ym. uskonsuuntiin, eikä varsinkaan yhteiskunnan rakenteisiin.

Naispappeudesta.
Ihmiset väittelevät kiivaasti saako nainen toimia kirkossa pappina. Meille uskoon tulleille sillä ei ole merkitystä. Naiset voivat vapaasti toimia johtajina ja saarnaajapappeina ihmisperusteisissa uskonnoissa. Keskitymme tässä kirjoituksessa siihen, mitä Raamattu opettaa Jumalan seurakunnalle! Raamatun tarkoittama Jumalan seurakuntahan on eri asia kuin kirkot. ”.. ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa…” (ei siis kirkoissa) 1 Kor.14:33-35. – Pyhien seurakunta on Kristuksen ruumis, uskoon tulleista ja upotuskasteella vedessä kastetuista koostuva pelastuneiden ihmisten joukko, Jeesukselle kastetut. Apt. 18:8. 1 Kor.1:2; 1 Tes. 2:14 ja Apt.2: 38, 41.
Uskontojen piireissä toimivan virkapappeuden kaltaista systeemiä emme hyväksy pyhien seurakunnassa. Emme siis hyväksy siinä mielessä sen paremmin nais- kuin miespappeuttakaan. Raamattu tuntee vain yleisen pappeuden sekä sen lisäksi erilaisia tehtäviä miehille ja naisille. Room. 12:6-8.

YLEINEN PAPPEUS!
Jeesus Kristus, Jumalan poika, on seurakunnan Ylimmäinen pappi. Hebr. 7:26 – 8:3. Me olemme Hänestä syntyneet, ristillä avatusta ”viimeisen Adamin” kyljestä. 1 Kor.15:45 ja Joh. 19:34. / 1 Moos. 2:21-24. Olemme lunastetut ”Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1Piet.1:19.
Olemme saman armon perillisiä sekä miehet että naiset. Syntimme on annettu anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä. Näin olemme Taivaaseen matkalla oleva pyhien seurakunta:
”Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.” 1 Piet 2:9,10.
Tämä on jatkoa 1 Piet. 1:23 toteamukselle: ”te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.”  Uskoon tulleet eli uudestisyntyneet ovat siis ”kuninkaallinen papisto” ja ”pyhä kansa”.
”Sillä te (uskoon tulleet) olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” Gal. 3:26-28. Efes. 2:11-22. Kansallisuus ei enää merkitse, eikä ole miestä eikä naista. Tämä sisältää suuret hengelliset näkymät. Se tarkoittaa mm., että olemme uudestisyntyneinä Jumalan lapsina kaikki yhdessä, ”Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan!.” Gal. 3:29. Ilm. 7:9. Olemme kaikki saaneet saman Hengen, ja olemme sen johdosta Kristuksessa yhtä ja samaa pelastettujen joukkoa ilman erotusta. Olemme yksi kansa ja yhtä perhettä. Efes. 2: 19-22. Mutta toimimme erilaisissa tehtävissä. Room. 12:6-8.
Mitä kaikkea kuuluukaan Aabrahamille annettuihin lupauksiin, se kaikki on annettu jokaiselle veljelle ja sisarelle. Hebr.11:8-19. Aabrahamille annettuihin lupauksiin kuuluu ennen muuta oikeus Jumalan yhteydessä vaeltamiseen. – Ja siihen vaellukseen kuuluu valkeudessa vaeltaminen Pyhän Hengen johtamalla totuuden tiellä. Joh.8:31 – 36.  Tämä on meille kaikille uuden liiton vapautta!
Vaikka tehtävät ja roolijako ovat miehillä ja naisilla erilaiset, on Pyhän Hengen johdatettavana oleminen meille kaikille yhteistä. Se, mitä Pyhä Henki tekee ja miten Hän mitäkin tekee tai kenen kautta, ei ole ihmisen päätettävissä. Joh. 3:8. Kaiken on kuitenkin oltava yhtäpitävää Raamatun opetusten ja alkuseurakunnan käytännön kanssa.
Olemme kaikki pelastuneet ja päässeet taivaalliseen siunauksen olotilaan (Efes.1:3) ”synnistä vapautetut” . Room.6:22. Tässä meitä ei erotella kansallisuuden, ihonvärin tai sukupuolen mukaan.
”… jotka olette Kristukseen kastetut” viittaa siihen, miten meidät uskoon tultuamme kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesukseen Kristukseen. Gal. 3:27. Me otimme vastaan Jumalan armon Jeesuksessa. 2 Kor. 6:1-2. Ennen kasteelle menoa saimme Pyhän Hengen sinetin sydämiimme. Jumalan Elämä tuli meihin. Uudestisynnyimme Pyhästä Hengestä ”Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta”. 1 Piet.1:23. Tulimme pyhän heimon ja kuninkaallisen papiston jäseniksi, naiset samoin kuin miehetkin. Ilm. 1:5,6. Huom! Kasteessa Aadamin suvun jäsenyys haudattiin. Room. 6.
Yhteisenä tehtävänämme on nyt kuninkaallisen papiston jäseninä ”julistaa” valtakunnan evankeliumia. Julistusvirka on annettu yhteiseksi tehtäväksi sekä naisille että miehille: ”… julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” 1 Piet.2:9.
Jeesuksesta syntyneinä olemme siis pyhää papistoa, taivaallisen ylimmäisen Papin jälkeläisiä (Hebr.8:13 ja 10:14,19-25. 1 Kor. 15:45. Room. 5:18-19.), sekä naiset että miehet. !!! Papillisiin tehtäviimme kuuluu nyt palvella, auttaa, nostaa ja rohkaista toisiamme pysymään sovitustyön armossa sekä toimia raamatullisessa seurakuntayhteydessä. Kaikki tehtävät tulee tehdä seurakunnan yhteydessä ja sen vanhimmiston alaisuudessa: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen.” Hebr. 13:17. 1 Tess. 5:12,13.  Muun muassa kastaminen on veljien seurakunnallinen tehtävä. Ja yksityiset ”kastamiset” eivät ole raamatullisia. 2 Kor. 13:1.
Filippus, joka kastoi Kandaken hoviherran, oli siunattu seurakuntavirkaan ja hän toimi siis seurakunnan lähettiläänä. Ko. kaste autiolla tiellä tapahtui monien todistajien läsnäollessa.  Apt. 6:4-7. /  8:36,37,38. Jokaisen tulee toimia seurakunnan lähettämänä. 2 Kor. 8:23.

Pyhä Henki johdattaa toimimaan Raamatun totuudessa.
”Ja tämän sanottuaan Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20:22-23.
Kaikki Pyhän Hengen saaneet voivat julistaa anteeksiantamusta langenneelle, katuvalle ja parannusta tekevälle ihmiselle, joka tahtoo hylätä syntinsä ja antaa elämänsä Jeesukselle. Tämä armon evankeliumin julistus on eräs kaikkien yhteinen papillinen tehtävämme.
”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” Jaakob 5:16.
Esirukous kuuluu yhteiseen papilliseen tehtäväämme. Hyväksymme siis naispappeuden tässä yleisen pappeuden merkityksessä. Mutta emme hyväksy naisia srk. vanhimmistoon tai opettajan virkaan, koska sellaista opetusta ja käytäntöä ei löydy Raamatusta. Paimenen ja opettajan virat sekä päätösten teko ja seurakunnan johtaminen kuuluu vain veljille, samoin kuin kastaminenkin.

LÄHETYSKÄSKY.
Uskoon tulleina meille kuuluu yhteisvastuullisesti lähetyskäskyssä annettu kaksiosainen tehtävä:
1. Menkää ja tehkää opetuslapsia!
2. Opettakaa opetuslapsiksi tulleet pitämään kaikki Raamatun opetukset! Matt.28:19-20.
Lähetyskäskyn toteuttamiseen voivat osallistua kaikki Jumalan lapset, uudestisyntyneet, joiden sydämissä asuu Pyhä Henki. Puhumisvirka on ”Hengen virka”. 2 Kor.3:8. ”Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.” Matt.10:20. Pyhä Henki antaa tämän puhumisviran veljien tai sisarten elämään, ”selittäen hengelliset hengellisesti”. 1 Kor.2:13.  Jos joku on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä on hän tullut sisälle Uuden liiton pappeuteen ja hänen tehtävänsä on ”julistaa”.
Jumala valitsee sisaria esim. lähetyssaarnaajiksi. Silloin heillä on monipuolinen kehotus ja opettamistehtävä.
Miksi Jumala ollenkaan täyttäisi sisaret Pyhällä Hengellä antaen heille mm. hengellisiä ilmoituksia, elleivät he saisi puhua? Pyhän Hengen tulikaste sisarille armolahjoineen olisi siinä tapauksessa turhaa. Mutta henkikaste on annettu niin naisille kuin miehillekin. – ”Teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat.” Apt.2:17.
Nämä Pyhällä Hengellä voidellut Uuden liiton papit, naiset samoin kuin miehet, ovat oikeutetut puhumaan Jumalan seurakunnan kokouksissa. (”Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!” Ps. 50:16-17.)

Profetoiminen?
Profetoiminen mielletään useinkin vain sellaiseksi, jossa joku ensin puhuu kielillä ja sitten selittää puhumansa. Sitä sanotaan profetiaksi. Ja kyllä sellainen sitä onkin. Mutta profetoiminen on lisäksi paljon laajempi käsite. ”Profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi.” 1 Kor.14:3. Huomasitko? Profetoiminen on puhumista seurakunnalle! Naiset voivat siis puhua ja rukoilla seurakunnassa. 1 Kor. 11:3-17. ”Rakennukseksi” puhumista ei voida rajoittaa siten, ettei siihen sisältyisi myös opettamista.
Nyt on vain selvitettävä, opettaako Raamattu, että naiset saavat profetoida eli siis puhua seurakunnalle? Jos löydämme Uuden liiton kirjoituksista opetuksen, että naiset voivat profetoida, on meidän hyväksyttävä naiset puhujiksi seurakuntaan. Raamattu opettaa asian yksiselitteisen selvästi: ”Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat.” Apt. 2:18. Sama ajatus on 1 Kor. 11 luvussa: ”Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä” (jae 5). Vaimo voi siis rukoilla ja profetoida seurakunnankokouksessa. 1 Kor.11. luvun opetukset ovat osoitetut seurakunnankokouksiin. 1 Kor.11:17 – 14:26-40. Mutta julkinen profetoiminen edellytti silloin vaimoilta pään peittämistä ”enkelien tähden” (jae 10). Hebr.1:14. – Huomaa, että pyhien kokouksissa olivat enkelit mukana! – Pään verhoaminen oli merkkinä vaimon tunnustautumisesta miehensä auktoriteetin alle; ”vallanalaisuuden merkki” (jakeet 2-16).
”Vaimo” sana on käännetty kreikankielen sanasta, joka merkitsee sekä naista että vaimoa. Mutta 1 Kor. 11. luvun asiayhteys kertoo, että siinä tarkoitetaan naimisissa olevaa naista, joka pään peittämisellä tunnustautuu miehensä auktoriteetin alle (= vallanalaisuus). Meidän kulttuurissamme ”vallanalaisuuden merkki” näkyy vasemman käden nimettömässä (= sormus).
Ymmärtäessämme nyt profetoimisen sisällön, että se on puhumista seurakunnan rakentumiseksi, voimme siis varmuudella opettaa, että naiset saavat puhua kokouksissamme. ”Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko” (Ps.68:12).
”Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor.12:7. Hengen ilmoitus saattaa olla esim. viisauden- ja tiedon sanat, tai näky ja ilmestys. Ne on puhuen selitettävä seurakunnalle. Emme voi kieltää sisaria kertomasta saamiaan sanomia tai näkyjä ja ilmestyksiä, joita Pyhä Henki heidän kauttaan tahtoo jakaa. Olisi hengellisen elämän tukahduttamista kieltää Pyhän Hengen toiminta sen perusteella, että tuo toiminta tapahtuu naisen kautta. Tiedämmehän, että aito kristinusko on ennen muuta Pyhän Hengen toimintaa uskoon tulleiden kautta? 1 Kor. 14:26.

Palvelutehtävät.
Naiset voivat olla myös seurakuntaviroissa, esim. evankelistoja tai seurakuntapalvelijoita (=diakon) yhdessä veljien kanssa. Efes.4:11; Apt. 6:1-7 ja Room.16:1-2. Huomioi tässä yhteydessä myös Filip.1:1 ja 1 Timot.3:8-13. –
Seurakuntapalvelijan palvelutehtävä sopiikin naisille erityisen hyvin. Jumalahan on alun pitäen luonut naiselle ominaisuuden auttaa ja palvella. ”Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, … Hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja.” Apt.9:36; 1 Moos.2:18. Paavali kehotti sisaria, ”Euodiaa ja Syntykea”, ja neuvoi uskovia olemaan ”näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi”. Filip. 4:2,3. ”Suosittelen teille sisartamme Foibea, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (diakon). Ottakaa hänet vastaan Herrassa, niin kuin pyhien sopii.” Room. 16:1,2.
Jeesuksen opetuslapsiin kuului suuri joukko naisia, mm. ”Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaksen vaimo, ja Susanna sekä useita muita naisia, jotka palvelivat heitä varoillaan.” Luuk. 8:3.
– Naisten tulee rohkeasti pysyä mukana seurakunnan työssä voittamassa sieluja tai olemalla seurakuntapalvelijoina ja evankelistoina julistamassa Jumalan suuria tekoja ym. ”julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.”
Vertaa Gal. 5:10: ”… mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoonpa kuka hyvänsä”.

Mitä tarkoittaa opetus ”nainen vaietkoon seurakunnassa”
1 Kor.14:34-35?
Raamatussa on pääasiassa vain kaksi kohtaa, jotka vaientaisivat naiset.
Ensimmäinen kohta on 1 Timot.2:11-14: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.”
Tämä opetus on liitetty pääosin avioliiton järjestykseen, jossa mies on vaimon pää. 1 Kor.11:3. 1 Tim. 2:12. Mutta sen merkitys laajenee Raamatun kokonaisopetuksen pohjalla myös siihen, ettei vaimo voi olla johtavassa opettajan asemassa myöskään Jumalan seurakunnassa. 1 Tim. 3:2. Luomisjärjestykseen kuuluu, että ”mies on vaimon pää”. Efes. 5:23.
1 Kor.14:34-35. oleva opetus näyttäisi pintapuolisesti katsottuna todella opettavan, että naisten on täysin suljettava suunsa uskovien kokouksessa. Mutta jos asia olisi sillä tavalla, niin edellä olevat Paavalin opetukset olisivat selkeässä ristiriidassa keskenään. Silloin Raamatussa todella olisi ristiriitaa. Huomaamme ja tunnustamme, että tämä on vaikea asia, jos tahdomme pysyä Raamatun opetuksissa ja alkuseurakunnan esimerkissä.
Tässä tuo kiistaa aiheuttanut Raamatun kohta:
”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.” 1 Kor.14:34-35.
”Olkoot vaimot vaiti” on todella sen luokan opetus, että mikäli otamme sen irti siinä yhteydessä esitetyistä muista ajatuksista, on meidän tosiaan kiellettävä vaimoja puhumasta kokouksissa. Mutta siis, tähän sisältyy suurempi kokonaissanoma:
Ko. puhumiskiellossa on siis oltava kysymyksessä joku muun sisältöinen puhuminen kuin esim. armolahjojen toiminta, rukoileminen, profetoiminen kaikkine sisältöineen, jne… Tässä oli kysymys naisten puhumisesta mm. kysymyksiä tehden, kuten luimme siitä: ”kysykööt kotonaan omilta miehiltään”. Siinä ei ole kieltoa vaimojen toimimisesta sanan julistajina. … Vaimojen kyselevä puhuminen häiritsi kokousten järjestystä. Raamattu opettaa järjestyksessä tapahtuvaa kokoustoimintaa: ”iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen.” Kol. 2:5. Itselläni on kokemuksia samankaltaisesta kokousten häirinnästä. Mutta häirintää on tapahtunut myös veljien kautta. Kuulijan paikalta he saattavat jopa kesken puhetta alkaa esittää kysymyksiään. Sellainen aiheuttaa epäjärjestystä. Nainen sekä mies vaietkoon kaikenlaisesta häiriökäyttäytymisestä!
Alkuseurakunnan aikana naimisissa olevien naisten ei ollut soveliasta tehdä kysymyksiä seurakunnan kokouksissa, jossa he siten olisivat tulleet puhujien ja samalla toisten miesten opetettaviksi. Sellainen oli silloisen kulttuurin pohjalla sopimatonta. Mutta tässä ei siis ole kyse pelkästään kulttuuritekijästä. Tästä tarkemmin kirjasessani Keskeneräisen kehityksen ajasta valmiiseen Jumalan seurakuntaan.
Korintossa oli siihen aikaan riitaisuutta ja erimielisyyttä uskovien kokouksissa. 1Kor. 3:1-3; 11:17-19 ja 4:6. Vaimoilla oli näin ollen vaara joutua jopa omaa miestänsä vastaan mikäli joku erimielinen olisi vastannut hänen tekemiinsä kysymyksiin, näin aiheuttaen jopa perheriitoja.
Korinton seurakuntatoiminnassa oli mukana myös juutalaisia, joiden kulttuuriin kuului, että vaimon oli häpeällistä olla yleensäkään tekemisissä muiden miesten kanssa. Sellainen tapa ei kuitenkaan ole Raamatun opetusta, vaan kuuluu ihmisten perinnäissääntöihin. Jumalan seurakunnassa olemme kaikki samaa perhettä, ja kaikkien tulee kyetä olemaan tekemisissä toistensa kanssa. Efes. 2:19-22.
1 Kor. 14:34 –35 on siis kyse naisten häiritsevästä kyselystä kokouksissa. Kreikan kielen sana ”lalein”, josta ko. ”puhua” sana on käännetty, merkitsee puhumista, mutta myös keskustelua. Keskustelut kysymyksineen oli siirrettävä kokousten ulkopuolelle; ja vaimojen tuli esittää kysymykset kotona omille miehilleen.
Siihen aikaan naiset olivat myös usein lukutaidottomia. Miehet taas oppivat kirjoitus- ja lukutaidon jo lapsuudessaan ja voivat yleisesti toimia seurakunnan opettajina. Alkuseurakunnan kokouksissa oli tapana lukea pyhiä kirjakääröjä. Kirjoituksia tuntemattomilla naisilla ei näin ollen ollut mitään raamatullista annettavaa kokouksissa.

On siunaavaa tutkia Raamatun vaikeita asioita niiden alkulähtökohdista käsin. Voimme ottaa esimerkiksemme sen aikaiseen kulttuuriin kuuluvan jalkojen pesun. Joh.13:5,14,15,16,17 ja 1 Tim.5:9,10. Palvelijoiden tehtävänä oli pestä isäntäväen ja vieraiden jalat. Jeesus nöyrtyi palvelijaksi pestessään opetuslastensa jalat.
Siinä yhteydessä Hän antaa jalkojen pesun ehdottomaksi käskyksi seuraajilleen: ”Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat … … Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” Joh.13:14,17. Emme kuitenkaan tee niin!!! Miksi?
Tiedämme, että tänä aikana jokainen pesee itse kotonaan jalkansa. Meidän eteisissämme ei ole palvelijaa, pesuvatia ja pyyhettä vieraiden jalkojenpesua varten. Miksi? Koska sellaiselle käytännölle ei ole tarvetta. Alkuseurakunnan aikana jalat likaantuivat hiekkaisilla poluilla. Asunnot olisivat likaantuneet ellei jalkoja olisi pesty. Nykyisin riisutaan kengät jaloista.
Kuitenkin silloinen  jalkojen pesun käytäntö pitää edelleen sisällään opetuksen palvelijan asemaan asettumisesta. Siinä mielessä ”pesemme edelleenkin toistemme jalat”, jonka merkitys on hengellisesti, että palvelemme monissa tehtävissä nöyrästi toisiamme.
Toinen muinaiseen kulttuuriin kuuluva asia oli miesten tervehtiminen toisiaan ”pyhällä suunannolla”. Mm. Room.16:16; 2 Kor.13:12; 1 Piet.5:14. Miesten keskinäinen suutelu ei mitenkään voisi olla sopivaa esim. meidän aikanamme.

Hyvän vaimon ominaisuudet:
Hyvän vaimon tehtäviin kuuluu, että ”hänen huulillaan on lempeä opetus”. Snl. 31:26.
Myös Timoteus oli oppinut pyhät kirjoitukset äidiltään ja isoäidiltään, naisilta. 2 Timot.3:15 ja 1:5. Nuo naiset olivat lukutaidon hallitsevia harvinaisia naisia.
Myös aviopari Akylas ja Priskilla toimivat yhdessä sanan julistajina. He yhdessä opettivat juutalaiselle Apolloksellekin ”tarkemmin Jumalan tien”. Apt. 18:26.
Vaimojen tulee olla ”hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja…”  Tiitus 2:3-5.
Maria, Jeesuksen äiti, profetoi ja kiitti Jumalaa julistaen Voimallisen suuria tekoja. Luuk.1:46-55. Tuo naisen puhe on edelleen meitä siunaavaa Jumalan Sanaa? Oliko Maria hyvä vaimo julistaessaan Jumalan suuria tekoja?
Tunnettu asia on Jeesuksen ilmestyminen ensin naispuolisille opetuslapsilleen. Näille naisille enkelit antoivat kehotuksen mennä julistamaan ilosanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta ”opetuslapsille ja Pietarille”. Markus 16:1-11.
”Ja hänellä (Filippuksella) oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.” Apt.21:9.
Jeesuksella oli ja on suuri joukko naisopetuslapsia. Apt.1:14; 9:36 ym.. 2 Moos.15:20.
Vanhan Testamentin kertomat naissankarit ovat oma lukunsa. Katso mm. Tuomarien kirjan luvut 4 ja 5, joissa kerrotaan ”sotasankarinainen” Deborasta: ”Minä lähden sinun kanssasi; mutta kunnia siitä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, vaan Herra on myyvä Siiseran naisen käsiin.” Tuom.4:9.
Naisprofeetta Huldan puheet olivat arvostettua Jumalan sanaa. 2Kun.22:13-20.
Mutta kielteisenä esimerkkinä huomioimme myös kuningas Ahabin vaimon, Iisebelin. 1Kuning. kirjan luvut 19 ja 21. Ilm. 2:20. Sellaisilta Iisebeleiltä Jumala varjelkoon seurakuntansa.

Miesten tulee siis kunnioittaa sisaria kaikissa heidän saamissaan tehtävissä seurakunnassa. He ovat saman armon perillisiä kuninkaallisen papiston sananjulistajina. Mutta on muistettava Raamatun opetus luomisjärjestyksestä, että ”kukin vaimo olkoon miehelleen alamainen, kuten sopii Herrassa!” Kol.3:18. Ja miesten tulee pitää hyvää huolta vaimostaan, ”kuin kukkaa kämmenellään”. ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta.” Efes. 5:25.

Seurakunnan kaitsijaveljille sanotaan:
”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi.” 1 Piet.5:2-6.

VANHIMMAT JA OPETTAJAT SEURAKUNNASSA.
Pelkästään veljille kuuluvia tehtäviä ovat seurakunnan kaitsijan, paimenen, vanhimman eli johtajan tehtävät (= saman tehtävän eri nimityksiä). Paimen on ”yhden vaimon mies” (1 Tim. 3:2), ei nainen.
Veljille sanotaan näin: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton yhden vaimon mies.” 1 Tim.3:1-2. Veljille on siis hyvä asia pyrkiä paimenen tehtävään. Tosin siinä on huomioitava myös Jaakob 3:1-2 ja Tiitus 1:5-11. ”Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.

Sisaret voivat olla puhumassa seurakunnassa hyväksyttyjä Raamatun oppeja Hengen ilmoituksen mukaan. Mutta Efes. 4:11. mukaisessa opettajan seurakuntavirassa voivat toimia vain veljet, jotka valvovat, että opetus seurakunnassa tapahtuu apostolisen opin mukaisesti. Apt. 2:42. Veljet ovat Pyhän Hengen asettamia johtavia sanan opettajia eri oppiasioiden suhteen sekä kurinpidollisten ja järjestyksen toimissa. Johtajan ja opettajan virkatehtävät edellyttävät osittain ”hallitsemisen” lahjaa. 1 Kor.12:28. Ne eivät siksi sovi sisarille, jotka ovat ”heikompia astioita”. 1 Piet.3:7. Ei olisi luomisjärjestyksen mukaista naisen asettua miesten yläpuolella olevaan auktoriteettiasemaan. 1 Moos. 2:20-25. Efes. 5:22-24.

Sananopettajan virassa olevien veljien tulee siis valvoa, että seurakunnassa kaikki veljet ja sisaret opettavat raamatullista oppia.
Sisaretkin voivat siis osallistua Kol.3:16. mainittuun sanan ”opettamiseen” Mutta sen tulee tapahtua opettajan tehtävän saaneiden veljien valvonnassa. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.”
”Opettamiseen ja neuvomiseen” kuuluu myös armolahjojen käyttö kokouksissa, mm. profetoiminen. 1Kor.14:3.
Raitishenkisten sisarten tulee myös olla mukana rukouspalveluun liittyvissä tehtävissä.  ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.” 1 Piet.4:10.
Mitä tahansa kukin on saanut sellaista, jota voidaan käyttää seurakunnan rakentumiseksi, sitä tulee käyttää! Jumalalta saadut tehtävät ovat niitä ”talentteja”, joista Jeesus opetti Matt.25:14-30.
Evankelista evankelioi. Puhuja puhuu. Johtaja johtaa. Laulaja laulaa. Soittaja soittaa. Kirjoittaja kirjoittaa. Evankelista evankelioi. Jne.
”Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.” 1 Kor.4:2.
”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” Luuk. 16:10.

LOPPUKEHOTUS, uskossa olevat veljet ja sisaret:
Tahdomme yhdessä rakentaa Jumalan seurakuntaa Hänen alkuperäisen suunnitelmansa mukaan? – Jeesus kutsuu jokaista omaansa tähän pyhään tehtävään rukoilemaan, rohkaisemaan, innostamaan, nostamaan ja neuvomaan toinen toistaan, kukin saamansa armoituksen mukaan? Näin Karitsan morsian valmistuu Ylkänsä tulemukseen. Ilm. 21: 2, 9.
Jokaisella paikkakunnalla on vain yksi Jumalan perhe. Efes.2:19-22, Hänen seurakuntansa. Tätä perheyhteyttä meidän kaikkien tulee yhdessä hoitaa ja vaalia, ”että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan”. 1 Kor.12:25.
”Sen tähden kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niin kuin teettekin.” 1 Tes. 5:11.
”Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehotuksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” 2 Kor.13:11.
”Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, niin kehottamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.” Room. 12:4-8.

Weijo Lindroos